Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK



Tähän vieraskirjaan kirjoitetaan kaikki tarinat, kuten tavalliset hoitotarinat, taitotarinat, kerhotarinat, matkatarinat ja sen sellaiset.

Ennen tarinan lähettämistä sinun kannattaa kopioida se varmuuden vuoksi, jos vaikka nettisi sekoaa tai jotain muuta ilkeää tapahtuu, eikä tarinan lähetys onnistu.

Huom. Muistathan, ettet saa laittaa uutta hoitotarinaa ennen kuin edellinen on arvosteltu! Muuten joudut jäähylle hetkeksi aikaa.

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Toukka

22.09.2018 19:51
Angel
<><><><><><><><>

Ivyrushian nk <>
Aivan kohta minä tapaisin Angelin.
Kyse on siis kummisysteemistä. Se julkaistiin vasta vähän aikaa sitten, ja tottakai minä innostuin siitä. Sain kehitellyksi myös jonkinlaisen tulevaisuuden suunnitelman. Se tuntuu vielä kaukaiselta, mutta kaipa se joskus toteutuisi.
”Hei, Rushia! Angel on nyt leikkihuoneessa. Hän ei suostu tulemaan huoneeseemme, joten kaipa sinun on mentävä hänen luokseensa.”
Hätkähdin hieman. Toukka seisoi vieressäni ja hymyili rohkaisevasti.
Nyökkäsin hänelle pinaisesti ja menin tärkeänä käytävälle. Kun kävelin leikkihuonetta kohti, mietin miksi Angel ei halunnut tulla huoneeseemme. Ehkäpä hän oli pelokas. Tai ehkä hän pelkäsi Toukkaa.

Kun tulin leikkihuoneeseen, näin siellä Angelin joka pyöri ympyrää ja mumisi jotain siitä kuinka huono idea tämä oli ollut. Minua ihmetytti miksi hän puhui sellaisesta. Katsoin häntä hetken kummastuneena, kunnes avasin suuni.
”Hei!”
Angel jähmettyi ja kääntyi katsomaan minuun päin. Nuoren kissan silmät pullistuivat valtaviksi ja tämä alkoi pudistella päätäänsä.
”Ei ei ei..... pitää mennä takaisin adoptioon. Tämä oli huono idea, miksi suostuin tähän...”
Katsoin kissaa kummissani.
”Miksi sinun pitäisi mennä adoptioon?”
”Koska tämä olikin huono idea..”, Angel sopersi.
Huokaisin hieman.
”Ihan rauhassa hei. Emmehän me ole edes tehneet vielä mitään. Tämä voikin olla kiva idea.”
Pentu katsoi minua epäilevänä ja nyökkäsi hitaasti.
”Hyvä”, tokaisin ja vilkuillin ympärilleni. ”Mitä sinä usein teet?”
Angel oli hiljaa ja käänsi katseensa lattiaan.
”Harjoittelen lukemista...”, ruskea tyttö kissa sanoi aivan hiljaa. ”Olen yrittänyt opetella sitä itsekseni jo kauan, mutta tuloksetta. En ole uskaltanut pyytää keneltäkään apua..”
Angel näytti siltä kuin hän purskahtaisi kohta itkuun. Olin tietenkin hieman hämmentynyt kuullessani tästä, mutta en voinut alkaa vääntää vitsiä siitä. Tiesin että adoptiossa oli vaikea oppia mitään ilman että kysyisi apua. Ehkäpä sen takia huudan Toukan mielestä liikaa.
Onnistuin saamaan naamalleni lempeän hymyn.
”Ei se mitään vaikkei osaisi lukea. Enhän minäkään ole joskus sitä osannut.”
Pentu käänsi katseensa minuun hämmentyneenä.
”Oikeasti?”
”Kyllä”, tokaisin. ”Hei, mitä jos minä opettaisin sinua lukemaan?”
”JOO!” kissa huudahti silmissään innokas pilke.
”Hyvä”, tokaisin ja mietin mistä aloittaa. ”Osaatko aakkoset?”
Yhtäkkiä Angelin häntä meni maahan ja tämä katsoi synkkänä lattiaan päin.
”En osaa...”
Laskin oman häntäni pennun lavalle lohduttelevasti.
”Kyllä sinä ne opit. Me vain aloitamme niistä ja sitten siirrymme lukemisen harjoitteluun. Käykö?”
Angel nosti hiukan päätäänsä.
”Kyllä se kai käy...”
”Mutta hei, tarvitsen suunnitelman opetuksestasi joten minun pitää pohtia sitä. Voimme aloittaa aakkosten opettelun vaikkapa seuraavalla viikolla. Sitä ennen voisimme tutustua hieman. Sopisiko?”
”Kyllä kai... mutta mitä jos tutustuminen ei olekkaan hyvä idea?” pentu kysyi hädissäänsä.
Pudistin pikkuisen turhautuneena päätäni.
”Ei se ole huono idea...”

Noin 16 minuutin kuluttua olimme keltaiselle leikkipöydällä piirtämässä. Olimme sopineet että piirtäisimme asioita mistä pidimme ja sitten näyttäisimme paperit toisillemme. Angel näytti keskittyvän piirtämiseen todella tarkasti. Hän vaihtoi kynää vähän väliä ja supisi kirouksia paperia kohtaan. Aloin pitää hänestä yhä vain enemmän ja enemmän.
Itse en heti keksinyt mitä piirtää mutta sitten keksin. Otin punaisen väriliidun ja laitoin tassuni toimimaan.
Ensinnäkin pidän puhumisesta joten piirsin itseni huutamassa nukkuvan Toukan korvaan. Pidän myös jäätelöstä joten piirsin oikein valtavan jäätelöannoksen pienen sateenvarjon kera. Lopuksi piirsin vielä itseni kertomassa Felixille kauhutarinaa. Felix näytti kuvassani aivan mahtavalta pelästyneen ilmeensä kanssa. Pitäisi varmistaa ettei kaverini löytäisi sitä tai muuten hän voisi suuttua.
Kun olimme molemmat valmiit vaihdoimme paperit. Hämmästyin valtavasti kun katsoin Angelin kuvaa. Siinä kuvassa itse Angel istui puunvarjossa vierelläänsä jokin ihminen seisomassa. Lisäksi jokin iso kummipentuani muistuttava kissa oli hieman taaempana ja hymyili. Kuin kirsikkana kakun päällä kuvassa oli ilmiselvä meri. Värit tanssivat kauniisti piirrustuksessa.
”Wow.... sinähän olet mahtava piirtäjä!” huudahdin hämmentyneenä pitäen piirrustusta kahdella tassullani.
Angel punastui hieman mutta onnistui peittämään sen omalla piirrustuksellani mitä hän piti tassussaansa.
”No joo... olen harjoitellut”, pentu vilkaisi varovaisesti minua. ”Tuo kissa joka on puunvarjossa olen minä. Minua taaempana oleva kissa on emoni. Olen aina halunnut nähdä meren, joten sekin on kuvassa. Ja tuo ihminen on...”, kissa näytti yhtäkkiä hirvittävän surulliselta.
Nyökkäsin hänelle hieman itsekkin surullisena ja katsoin kuvan ihmistä vihaisena. Ymmärsin Angelia sataprosenttisesti. Tuo ihminen oli kummipentuni entinen hoitaja. Tuon hoitajan takia Angel oli joutunut adoptioon. Tunsin itsekkin edelleenkin kaipuuta ja vihaa entistä hoitajaani kohtaan. Hän oli jättänyt minut niin pitkäksi aikaa adoptioon yksin...
”Onko jokin hätänä?” Angel kysyi ihmetellen. Pudisin päätäni hieman ja huomasin pitäväni tassujani vihaisena nyrkissä. Huokaisin hieman ja onnistuin rauhoittumaan.
”Kaikki on okei. Kappas, kello onkin jo paljon. Sinun on aika mennä takaisin adoptioon.”

Kun olin sanonut heipat Angelille ja mennyt takaisin huoneeseemme tunsin oloni jotenkin kevyemmäksi ja iloisemmaksi. En edes heti huomannut Galileota joka oli tullut käpälät ojossa valmiina halaamaan minua kun olin tullut huoneeseen. Gallu selitti minulle mitä kaikkea hän oli tänään tehnyt Felixin ja Cho kanssa; käynyt ulkona, tullut takaisin sisälle, mennyt takaisin ulos leikkimään, löytänyt vielä sitäkin leppäkerttua isomman ötökän jonka hän oli meinannut syödä. Lisäksi hän oli kuulemma juossut todella kovaa ja nukahtanut Felixin reppuselkään.
Koko hänen selittelyidensä ajan hymyilin ja mietin että Galileosta ja Angelista tulisivat hyvät kaverit.
”Oliko kivaa Angelin kanssa?” Felix kysyi uteliaana kun Gallu oli mennyt Chon kanssa iltapesulle.
”Joo. Entäs sinulla Galileon kanssa?”
Felix hymyili.
”Loistavasti. Hän kyllä osasi väsyttää minut totaalisesti.”
Naurahdin hieman.
”Voin kuvitella.”

Tarpeet:

Galileo
+Liikkumistarve (tarinassa mainittiin hänen juosseen todella lujaa)
+Unitarve (tarinassa mainittiin hänen nukahtaneen)
+Leikkimistarve (tarinassa mainittiin hänen menneen ulos takaisin leikkimään)
+Hygieniatarve (Tarinassa mainittiin hänen menevän pesulle)
//joo... pikkasen lyhyt mut toivottavasti ei haittaa c.

Vastaus:

Voi ei, Angel on aivan ihana hermoillessaan vähän kaikesta! Onneksi Ivyrushia sai rauhoiteltua häntä sen verran että pentu suostui jäämään kummitapaamiseen. .-) Lempiasioista piirtäminen oli kiva tutustumisidea, Ivyrushian piirustukset olivat hauskoja. .--D Hylätyksi tuleminen jättää kyllä syvät arvet, edes Ivyrushia ei ole päässyt täysin yli asiasta. .-( Saat 16 + 30 = 46 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: simssiliini

22.09.2018 14:14
Kummipentujen ensitapaaminen

simssiliini valmistautui kissoineen "Tapaa kummipentusi" -tapahtumaan, jonka oli määrä alkaa pian hoitolan pihalla. Nick harjasi huolellisesti paksua haalistunutta turkkiaan pienellä sinisellä kammallaan. Kun kaikki takut oli saatu selvitettyä hän veti päälleen sinisen kauluspaitansa, jonka oli saanut muutama vuosi sitten isänpäivälahjaksi vaimoltaan Pialta. Lopuksi Nick otti vielä turkinkihartimen ja teki sillä itselleen "kampauksen". simssiliini ja Oili olivat yhdessä passittaneet Pontsun ja Quzin pesulle, sillä nämä kaksi olivat saaneet hygieniansa niin alas ettei pelkkä turkin harjaaminen saisi heitä puhtaaksi. Pontsu oli vakuutellut osaavansa käyttää kylppäriä ilman apua, joten kaksikko oli poistunut jonkin aikaa sitten huoneesta, mutta he palaisivat varmasti pian. simssiliini auttoi Oilia turkin harjaamisessa, sillä kissa oli juuri lakannut kyntensä sinisellä kynsilakalla eikä lakka ollut vielä täysin kuivunut. Harjauksen jälkeen Oili pyysi hoitajaansa vielä lisäämään turkinkiillotusainetta, ja tyttökissan lookin viimeisteli sininen sormus. "Kylläpä te olettekin nyt edustavina! Vielä kun ne kylpijät tulisivat niin pääsisimme lähtemään", simssiliini lausahti, ja kuin tilauksesta huoneen ovi narahti ja Quz säntäsi sisälle Pontsu kintereillään. "Muistitko rasvata Quzin polkuanturat?" Oili tiedusteli heti kumppaniltaan, joka pudisteli nolona päätään. Oili hymähti keltaisen kollin huonomuistisuudelle ja pyysi ympäri huonetta säntäilevää Quzia olemaan hetken aloillaan, jotta tassut saataisi rasvattua. Oili siveli myös pennun huulille rypäleentuoksuista huulirasvaa. "Onhan kaikilla mukana kuvat kummilapsistanne? Hyvä, sitten mentiin", simsiiliini yritti hoputtaa kissojaan, sillä he olivat jo muutaman minuutin aikataulusta myöhässä. "Miksi minä en saa omaa kummipentua?" Quz maukaisi pettyneesti porukan kävellessä hoitolan käytävää pitkin. "Olet vielä niin nuori, katsotaan asiaa sitten kun olet vanhempi", simssiliini selitti, mutta Quzia se ei paljon lohduttanut ja pentu saapuikin pihalle suu mutrullaan.

Hoitolarakennuksen pihalla olevan lammen ympärille oli kerääntynyt kymmeniä kissanpentuja, jotka katselivat uteliaina ympärilleen jännittyneinä tulevien kummiensa tapaamisesta. Nick, Oili ja Pontsu vertailivat tassuissaan olevia kuvia kummilapsistaan ja yrittivät paikantaa etsimänsä pennut katseellaan. "Hei, sinä taidat olla Minttu. Olen Pontsu, sinun kummisi", Pontsu löysi ensimmäisenä hänelle varatun kummipennun. Pentu hymyili söpösti ja halasi Pontsua tervehdykseksi. Pontsulle oli kuitenkin varattu toinenkin kummipentu, joten hänen olisi jatkettava etsintöjä, eikä mennyt aikaakaan kun hän oli löytänyt toisenkin kummityttönsä. "Onpa mukava tavata sinut, Alexandra", Pontsu tervehti kellertävää kissanpentua. "Sano vaan Alexy", pentu vastasi reippaasti takaisin. Pontsu nosti molemmat puolivuotiaat pennut reppuselkään ja palasi simssiliinin ja Quzin luokse. simssiliini kyykistyi heti tervehtimään vauvoja, mutta Quz käänsi näille selkänsä. Häntä ärsytti, sillä aiemmin Quz oli ollut ainoa joka sai ratsastaa isän reppuselässä, mutta nyt hänen paikkansa olivat omineet jotkut ihan ventovieraat kakarat... Myös Nick saapui kummilapsensa Ruun kanssa pian takaisin. Turkinväriltään musta Ruu oli hieman vanhempi kuin Pontsun kummitytöt, ja pentu jaksoi kävellä hyvin omin jaloin. Quz ei suhtautunut yhtään paremmin tähänkään pentuun ja mulkaisi Ruuhun päin vihaisesti. Ele ei jäänyt Ruulta huomaamatta, ja Quzin yllätykseksi pienempi pentu vastasi tälle näyttämällä kieltä. Ruu hihitteli Quzin hämmentyneelle ilmeelle, toinen ei selvästi ollut osannut odottaa tällaista vastareaktiota. Oili oli kierrellyt jo hyvän tovin pentujen seassa, mutta hän ei ollut onnistunut paikantamaan kummilastaan mistään. Oili oli jo aikeissa palata muiden luokse tyhjin tassuin, mutta samassa hän huomasi pienen oranssinkellertävän pennun käpertyneenä lammen rannalla olevan kiven päälle päivänokosille. Oili lähestyi pentua hiljaa ja herätti tämän varovasti jottei pikkuinen säikähtäisi ja kierähtäisi vahingossa lampeen. "Oletko sinä minun kummini?" pentu kysyi ja kosketti nenänpäällään Oilin viiksiä uteliaana. "Riippuu siitä onko nimesi Capuzino", Oili sanoi. "Juu, sehän minä olen. Voit kutsua minua lyhyemmin Capiksi", pentu hymyili. Kun kaikki olivat löytäneet kummilapsensa päätti simssiliinin porukka suunnata takaisin sisälle. Oili katsoi hieman haikeasti miten monta pentua ulos jäikään vielä ilman kummeja. Olisiko hänenkin pitänyt Pontsun tapaan ryhtyä useamman pennun kummiksi?

simssiliini päätti johdattaa kissaporukan takaisin huoneeseensa, sillä se olisi sopivan rauhallinen ympäristö tutustumiselle. Kukin kissa alkoi heti keksiä viihdykettä omille kummilapsilleen. Nick meni ensimmäiseksi hakemaan herkkukätköstään kisukakun, jonka hän jakoi Ruun kanssa puoliksi (okei, Nick saattoi tehdä omasta palastaan himpun verran suuremman). Ruu osoittautui kaikkien yllätykseksi jopa Nickia suuremmaksi herkkusuuksi, sillä pieni pentu ehti ahtaa valtavan kakkupalan suuhunsa nopeammin kuin Nick! "Me tulemme loistavasti toimeen, sillä tykkäämme kumpikin syömisestä", Nick huudahti innoissaan ja taputti kakkukerman tahmaisella tassullaan Ruun päälakea. "Varo vähän Nick, nyt sinä sotket", simssiliini huomasi tilanteen ja riensi pyyhkimään kermaa pennun päältä. "Ei minua haittaa. Tänään on muutenkin adoptiolaisten kylpypäivä, joten puhdistun silloin", Ruu vastasi huolettomasti. Oili yritti etsiä jotakin kivaa lelua Capin viihdykkeeksi, ja lopulta kisu päätyi kumoamaan koko henkilökohtaisten tavaroidensa laatikon lattialle. Cap seurasi kiinnostuneena lattialla pyörivä kynsilakkapurkkeja, mutta hajuvesipullo vei lopulta pennun huomion. "Mitä sinä..! Ei sitä saa syödä", Oili parahti huomattuaan miten Cap suihkutti hajuvettä suuhunsa. Pentu alkoi yskiä tuskainen ilme kasvoillaan, sillä hajuvesi ei taatusti jättänyt hyvää makua kielelle. "Apua apua, pitääkö meidän viedä Cap vatsahuuhteluun Eläinlääkäriin?!" Oili panikoi. "Jos ihan vaan mennään huuhtelemaan Capin suuta vedellä, ehkä tämä ei mitään eläinlääkärikäyntiä sentään vaadi", simssiliini rauhoitteli Oilia ja nappasi Capin syliinsä viedäkseen tämän keittiöön juomaan vettä. Oili seurasi simssiliiniä pääpainuksissa. Kummipentu oli ollut hänen seurassaan viitisen minuuttia ja heti Oili oli mokannut vastuutehtävässään... Keittiöön päästyään simssiliini laski Capin tiskipöydälle ja kaatoi hanasta vettä kämmenelleen kehottaen Capia huuhtelemaan suunsa. Oili oli yhä hieman peloissaan Capin voinnista, sillä ei olisi ensimmäinen kerta kun Oilin kosmetiikkatuotteet olisivat saaneet jonkun sairaalakuntoon. Oili irvisti muistellessaan miten oli järjämässään tyttöjen ilta -tapahtumassa tarjonnut omenalle allergiselle Viiville omenakasvorasvan, mikä oli aiheuttanut niin pahan reaktion että Viivi piti kiidättää Eläinlääkäriin. Oili huokaisi helpotuksesta kun Cap ilmoitti suun huuhtelun vieneen lopulta pahan maun pois. "Anteeksi Oili, en olisi saanut syödä mitään kysymättä lupaa. Minä vain ajattelin... kun elämäntavoitteeni on maistaa kahta ennustuskojun litkua, niin toivoin että siinä jännässä pullossa olisi ollut jotain semmoista", Cap selitti aiempaa käytöstään. "Älä huoli, saat varmasti elämäntavoitteesi toteutettua jonakin päivänä", Oili kannusti ja halasi pentua ollessaan huojentunut siitä että kaikki oli päättynyt hyvin.

Pontsu tuntui olevan ainut joka ei säätänyt kummilastensa kanssa, vaikka hänellä oli valvottavaa oikein kaksin kappalein. Minttu ja Alexy tulivat hyvin toimeen, ja tytöt leikkivät sulassa sovussa Pontsun pehmoleluilla. Pontsulle oli kertynyt menneistä pääsiäistapatumista monta erilaista tipulelua, ja pennut leikkivät olevansa kanaemoja jotka ensin hautoivat munia ja hoivasivat sitten munista kuoriutuneita poikasiaan. Pontsukin sai roolin leikissä: hänestä tehtiin virallinen hautoja, sillä Pontsun ison mahan alle mahtui monta lelua kerralla. Pontsu seurasi hautomisen ohessa kummipentujensa leikkejä hymyillen, sillä pennut olivat varsin hulvattomia matkiessaan kanan kotkotusta ja heilutellessa tassujaan kuvitteellisina siipinä. "Voin lahjoittaa teille yhden tipulelun niin voitte sitten jatkaa leikkiä adoptiossakin", Pontsu lupasi saaden Alexyn ja Mintun silmät kimmeltämään ilosta. "Ihanaa, kiitos!" Alexy huudahti ja halasi Pontsua. "Onpa kivaa! Onhan meillä adoptiossa leluja, mutta ne on aika usein varattu kun pentuja on niin paljon", Minttu kertoi. Tytöt jatkoivat edelleen leikkiä, mutta Pontsu alkoi ihmetellä minne Quz oli mennyt. Lopulta hän huomasi pennun kiivenneen ikkunalaudalle ämpän kuulokkeet korvissaan. Pontsu pyysi suupesureissulta palannutta simssiliiniä valvomaan kummilastensa leikkejä mennäkseen Quzin juttusille. Pontsu ihmetteli mikä poikaa oikein vaivasi, sillä hän oli odottanut Quzin tulevan mielellään mukaan leikkeihin kummipentujen kanssa. Pontsu loikkasi Quzin viereen ja kiskaisi toisen kuulokkeen pois tämän korvasta. "Hei, minä kuuntelin sitä", Quz ärähti ja riuhtaisi kuulokkeen takaisin. "Mitä sinä täällä yksinäsi murjotat? Tulisit leikkimään pentujen kanssa. "En tahdo. Ne on jotain vauvoja jotka ei osaa leikkiä mitään kiinnostavaa. Menen mieluummin katsomaan ystäviäni Moccaa ja Aamua", Quz tiedotti ja laskeutui sulavasti ikkunalaudalta. Pontsu ei ehtinyt sanoa enää mitään kun Quz oli jo poistunut paikalta ovet paukkuen. Pontsu palasi kummityttöjensä luokse pohdiskellen poikansa käytöstä. Quzin mieltä painoi selvästi jokin, mutta Pontsu ei ymmärtänyt mikä oli saanut pojan pahalle päälle.

Quz kiiti käytävää pitkin kohti Nooran huonetta. Hän meinasi aluksi kulkea harhaan, sillä Noora kissoineen oli vastikään vaihtanut huonetta. Aamu saapui avaamaan oven, ja ystävykset tervehtivät toisiaan. "Mocca, Quz tuli kylään", Aamu tiedotti yrittäen saada läksykirjojensa parissa pakertavan kissan pitämään pienen tauon. "Joojoo, malta hetki kun viimeistelen nämä matikantehtävät", Mocca murahti ja yritti hätistää häiriköt heittämällä heitä pyyhekumilla. "Mocca on tommoinen ylitunnollinen opiskelija", Aamu hymähti. "Onko siellä koulussa kivaa?" Quz kysyi kiinnostuneena. "Ihan ok, jos ei lasketa läksyjä, kokeita ja ärsyttäviä opettajia", Aamu naurahti. Vihdoin Mocca sulki matematiikan vihkonsa ja hyppäsi alas työpöydältään. "Onpa kivaa olla teidän kanssa. Karkasin kotoa kun vanhemmat ja ukki leikkivät vauvakissojen kanssa. Se on osa jotakin typerää kummitapahtumaa", Quz kertoi. "Mekin päätettiin ottaa kummipennut", Aamu lausahti väliin saaden Quzin hiljaiseksi. "Olimme koulussa aamulla joten emme ehtineet silloin järjestettyyn ensitapaamiseen, mutta suunnittelin vieväni kummipentuni jäätelölle tänään iltapäivällä", Mocca kertoi, ja Aamu alkoi puolestaan selittää omia suunnitelmiaan kummiaan varten. "Aijaa... No, ehdimme leikkiä ennen sitä. Mentäisikö ulos hyppäämään ruutua?" Quz ehdotti. "Vai ruutuhyppelyä, eikö se ole vähän lapsellinen leikki? Jutellaan mieluummin pojista" Aamu ehdotti ja vilkuili huoneen toisessa päädyssä olevaa Gakua posket hellästi punoittaen. Mocca alkoi kikattaa ja tähyili puolestaan Ricon suuntaan. Lopulta Quz päätyi lähtemään, sillä tyttökissoja kiinnostanut puheenaihe ei tuntunut hänestä kovin mukavalta. Mocca ja Aamu olivat kasvaneet paljon sitten viime näkemän, ja heitä kiinnosti selvästi aivan erilaiset asiat kuin nuorempaa Quzia. Eniten Quzia ärsytti tilanteessa se, että äskeinen leikkiehdotuksen torjuminen tuntui olevan kuin karman kosto siitä, että hän oli itse aiemmin vähätellyt kummipentuja näiden iän perusteella.

Quz palasi huoneeseensa ja säntäsi suoraa päätä sängyn alle mököttämään. Quz seurasi miten muut olivat kummipentujen kanssa muodostaneet piirin ja leikkivät erilaisia yhteisleikkejä. Touhu näytti itse asiassa ihan hauskalta, mutta Quz ei halunnut niellä ylpeyttään osallistuakseen mukaan, ja pentu pysyttelikin sängyn alla siihen asti että muut hyvästelivät kummilapsensa. Nick lähti viemään kummipentuja takaisin adoptioon, sillä hän aikoi vierailla samalla Pian luona. Oili ja Pontsu astelivat puolestaan kuin yhteisestä sopimuksesta sängyn luokse ja pyysivät Quzia tulemaan esiin. Pentu ryömi pois sängyn alta hieman vastahakoisesti, sillä hän arvasi vanhempien pitävän hänelle saarnan. Valittamisen sijaan Quz huomasi kuitenkin huolestuneet ilmeet vanhempien kasvoilla, ja Pontsu kysyikin heti mikä pojan mieltä painoi. "No kun... Minä ehkä koin kummipennut vähän uhkaksi itselleni. Aiemmin te olette pitäneet huolta minusta, mutta nyt te leikitte vain joidenkin tuntemattomien pentujen kanssa", Quz avautui. "Voi sinua, välitämme tietenkin sinusta edelleen todella paljon", Oili huomautti ja halasi pentua. Normaalisti Quzilla oli tapana rimpuilla irti tälläisista huomionosoitushaleista, mutta tällä kertaa pentu suostui olemaan halattavana. "Adoptiossa kun kymmeniä kissoja, jotka eivät ole yhtä etuoikeutettuja kuin me. Monet on hylätty nuorella iällä, eikä heillä ole omaa hoitajaa. Ryhtymällä kummiksi haluamme tuoda iloa näiden pienten kissojen elämään. Vaikka meillä onkin nyt kummilapsi ei se tarkoita ettemmekö rakastaisi sinua", Pontsu selitti. "Onpa kurjaa, minä en tiennytkään tuota. Anteeksi että käyttäydyin typerästi. Ehkä voisin lahjoittaa joitakin vanhoja lelujani adoption pentujen iloksi", Quz suunnitteli. Pontsu ja Oili katsahtivat toisiaan tyytyväisinä. Heidän pojallaan oli selvästi moraali kohdallaan. "Onko kellään nälkä?" simssiliini huhuili huoneen toisesta päästä. Ruokakutsu sai kaikkien tassuihin liikettä, ja nälkäinen Quz iski heti hampaansa simssiliinin hänelle ojentamaan hyytelöannokseen. "Nick saa hepulin jos kuulee että järjestit ruokahetken hänen poissaollessaan", Pontsu naureskeli mutustaessaan banaanikakun palastaan. "Nick söi jo Ruun kanssa sen kakkunsa, en halua että raukka lihoaa niin kuin isänsä. Ettehän kerro hänelle tästä salaisesta ruokahetkestä?" simssiliini painotti kissojaan olevaan vaiti. "Voit luottaa meihin", Oili lupasi ennen kuin hotkaisi lautasellaan olevat hedelmäkakun rippeet suuhunsa.


Nickin mielipide päivästä: "Kummipentuni Ruu on aivan mahtava, sillä hän arvotaa ruokaa niin kuin minäkin! Meiltä ei taatusti lopu yhteinen tekeminen niin kauan kun ruokaa riittää!"

Oilin mielipide päivästä: "Puuh, ehdin jo pelästyä että Cap raisi jonkin myrkytyksen juomastaan hajuvedestäni, mutta onneksi kaikki päättyi hyvin. Voisin ehkä auttaa Capia hänen elämäntavoitteensa kanssa, mutta vasta sitten kun hän on vähän vanhempi."

Pontsun mielipide päivästä: "Minttu ja Alexy ovat ihania tyttöjä! Oli hyvä idea ottaa kaksi kummipentua, sillä he viihdyttävät toisiaan ja minä ehdin tarvittaessa ottaa vaikka pienet päivätorkut *haukotus*."

Quzin mielipide päivästä: "En aluksi ollut innoissani kummipennuista, mutta ehkä opin sietämään heitä. Ymmärrän kuitenkin nyt, ettei heidän elämänsä niin helppoa, joten yritän olla heille jatkossa kiltimpi."

---

Tarpeet:

Nick & Oili:
+ Siisteys (turkinharhaus ja muu siistiytyminen)
+ Leikki (yhteisleikit)

Pontsu:
+ Hygienia (kylpy)
+ Leikki (kanaleikit, yhteisleikit)

Quz:
+ Hygienia (kylpy)
+ Terveys (tassuvoide ja huulirasva)
+ Nälkä (poista mustaherukkahyytelö)

+ Poista Nickin tavaroista kissakakku, Pontsulta banskukakkupalanen ja Oililta hedelmäkakun pala. Ota myös Pontsulta yksi tipulelu ja Quzilta vaaleanpunainen nalle lahjaksi adoptioon. Lahjoittaisin myös puolet tästä tarinasta tienaamistani penneistä adoptiolle. .-)

Vastaus:

Saat 39 + 30 / 2 = 33 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Lintu

21.09.2018 11:30

//Linnun näkökulma//

Katselin pennun ihmettelyä, kun tämä maukaisi ensimmäiset sanat, mitä oikeasti ymmärsin. ”Se on paras lahja ikinä!”, tämä huudahti innoissaan, ja alkoi pimputtamaan tuota söpöä pikkuista laitetta. Hymyilin tälle, kun tämä otti nuo kapulat pois, ja kopautti keveästi tuota soitinta. Soitin päästi pienen äänen, joka oli vaikea kuulla. Sitten pentu kokeili kapulalla, jolla olin ohjeistanut. Tästä tuli isompi ääni, ja tämä nauroi kevyesti sille. Pentu pimputteli tuota iloiten, ja nautin siitä kun tämä yritti parhaansa mukaan 'saada tassunsa soimaan' muttei oikeastaan onnistunut siinä ollenkaan. ”Lintu? Mikseivät tassuni tuota ääntä?”, tämä kysyi aivan ihmeissään. ”Pallo tuossa tikun päässä, on ontto, tassusi eivät", naurahdin. Pentu kääntyi tuijottamaan minua isoilla suurilla silmillään. Tämä kummasteli ihmeissään mitä ihmettä olin juuri sanonut. Tämä lähti taapertamaan ympäri huonetta, kuin etsien jotain. Viimein tämä palasi luokseni. ”Mikseivät tassuni pidä ääntä edes kävellessäni?”, tämä kysyi aivan ihmeissään. ”Ne ovat niin pehmeät!”, nauroin, ja nostin pennun kevyesti. Tämä nauroi hennosti, kuin olisin joku karuselli tälle. Hymyilin, ja laskin tämän hiekkalaatikolle, tämän ilmeensä oli aivan paras. Purskahdin nauruun kun pentu alkoi tuijottamaan minua erittäin tylsistyneesti, ja olisin jopa voinut vannoa, että tämä kuiskasi hiljaa ”Et voi edes olla tosissasi".

//miukuli//

*Omistajani oli jättänyt minut taas yksin!* Peitin tarpeeni, ja aloin miettimään kepposta tälle. *Hmm… miten olisi… SPIDERMAN KISSA!!*. En tiennyt mikä Spiderman oli, tai mitä se teki, mutta se kuulosti hämähäkiltä, joten se sai kelvata! Lähdin tassuttelemaan kiireen vilkkaasti sängyn ohi, kohti sohvaa, ja hyppäsin, ja tartuin sohvasta kiinni. *Tömpöti töms!*. Aloin kiipeilemään tuota sohvaa ylös, ja viimein kun olin päässyt selkä nojalle, ponnistin, ja hyppäsin hyllylle. Sain juuri ja juuri napattua kynsilläni tuosta kiinni, ja kiskoin itseni vaivalla ylös. Hyppäsin vielä ikkuna lautojen päälle, ja jäin odottamaan linnun saapumista.

//Lintu//

Avasin oven mahtava tyynykasa sylissäni. ”Hei olen kotona!”, huudahdin pennulle. Yhtäkkiä kuulin pienen ”Löts", äänen ja joku tippui tyynyille. ”Miukuli? Mikä se oli?”, huusin pennulleni. Jonka arvasin olevan nukkumassa jossain. Laskin tyynyt vasemmalle puolelle sänkyäni, ja huomasin siellä keskellä olevan kissa pehmo lelu. Nostin lelun, ja katsoin sitä. Ei se ollut lelu! Se oli miukuli! ”Miukuli? Miten sinä siihen jouduit?”, kysyin pennulta. ”No tuota noin.. kun minä.. vähän niin kuin.. hyppäsin tuolta..”, pentu sanoi, osoittaen oven päällystä. Katsoin kauhuissani oven päällystä. ”Miten sinä sinne pääsit?!”, huudahdin. ”No.. kiipeämällä", tämä sanoi selvästi tyytyväisenä. Katsoin pentua pitkään, kunnes pudotin tämän tyynykasaan hennosti. Taas kuului naurettavan pieni ”Tymps", kun pentu osui tyynyihin. Pieni pentu alkoi kahlaamaan tyynyjen seassa, kuin se olisi järvi. Välillä näkyi pieni oranssi pilkahdus tämän turkistaan, kun tämä pujotteli tyynyjen välissä. Viimein pennun pää pilkisti tyynyjen välistä. ”Nämäkö?! Minulle?!”, tämä huudahti. Nauroin ja nyökkäsin pennulle, joka vaakkui luokseni. Istahdin, ja otin kauppakassin käteeni. Otin esiin banaani mössöä ja lähdin keittiöön.

Keittiössä avasin tuon purkin banaani mössöä ja laitoin purkin mikroon. Sillä välin kun mikro lämmitti banaani sosetta, sulloin riisipuurot jää kaappiin. ”Piip Piip Piip Piip Piip Piip", mikro piippasi. Avasin mikron, ja otin purkin käteeni. Meinasin polttaa käteni, ja otin vierestä pyyhkeen. *Tehokas mikro* mietin. Laskin purkin ruokapöydälle, ja hain kaapista lusikan. ”Se on kuumaa, leiki sillä aikaa tällä”, laskin pussista purukalan, ja heitin sen pennulle, joka nappasi sen helpolla. Pentu ihasteli kalaa innoissaan, ja alkoi pienillä hampaillaan puremaan sitä. Viimein kun banaani sose oli jäähtynyt, nostin Miukulin syöttötuolille. Pentu jyysti vieläkin sinistä purukalaa. Mutta lopetti kun näki, että minä pujottelin lusikka kädessä banaani mössöä tämän suuhun. En ollut varma oliko pennulle sopivaa ruokaa banaani mössö, vai pitäisikö tälle antaa maitoa, mutta näytti tämä banaani mössöä syövän. ”Täältä tulee lentsikka!! Suukku auki!”, naurahdin iloisena. Lennätin lentsikan suoraan Miukulin suuhun. Ja odotin että tämä sai suustaan loput syötyä. Pian kun purkki oli tyhjä, heitin purkin roskiin. Nostin Miukulin pois, ja jatkoimme matkaa takaisin huoneeseemme.

Huoneeseen päästyämme, Miukuli oli niin tööt että nukahti heti tyynyille päästyään. Joten päätin itsekin lähteä nukkumaan.

Tarpeet

+Syömistarve: Banaanimössö kaikki

+siisteystarve?

+Unitarve: Nukkuminen tarinan lopussa

//Onko toi ok? Hehe…//


Vastaus:

Tarina jatkui kivasti ksylofonileikeistä! Miukulilla tuntuu riittävän ihmettelemistä tassujensa kanssa. .-D Pentu onkin varsin villi kun kiipeilee itsekseen kuin mikäkin Spiderman. .-D Uudet tyynyt pääsivätkin heti hyötykäyttöön kun Miukuli väsähti illan tullen. On ok, siisteystarvetta voi kohottaa hiekkalaatikolla. .-) Saat 13 penniä, ja kohottelen tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Odessa

20.09.2018 14:50
Mysteeri kirje
:::::::::::::::::::::::
"Leiki" Kinuski huutaa korvaani.
"Kiitos Kinuski" sanon.
"Mittä sä kiittää?" Kinuski kysyy.
"No että lopetit huutamisen" sanon. Katson kelloani, 6.12.
"Haluatko aamupalaa?" kysyn.
"Vaaikkaa" Kinuski sanoo.
Kävelen keittiöön ja katson kaappeihin, ei mitää. Katson jääkaapiin ja nää heti ensin riisipuuron. Laitan lautaselle puuron ja lämmitän sen mikrossa. "Kinuski tule syömään" huudan ja laitan itselleni ruisleivän paahtumaan. Kinuski tulee ja syö äkkiä. Otan ruisleivän paahtimesta kun posti kolahtaa. Syön leipäni ja haen postin. "Sain kirjeen" sanon Kinuskille. "Ookka lukea se ny muulle"Kinuski sanoo. "Okei" sanon. "Odessalle. Hei Odessa! Päätin lähettää kirjeen sinulle koska kannykkäni hajosi. Mutta siis, tuletko kanssani elokuviin koku päivä? Kerro jos onnistuu joku päivä." Kinuski kallistaa päätään ja kysyy, "Kennelttä tuoo ollos?" Kinuski kysyy. "En tiedä" sanon.

Kinuski ajatukset

Kiilje olli mytteelinen. Halluuaitti teevittää kukka kiljeen lähhetti.

Minun ajatukseni

Luulen että kirje oli Annilta eli yhdeltä kaveriltani tai ehkä Jannilta. Hän tiputtelee kännykkäänsä usein.

"Voimme käydä kyseisellä henkilöllä ja kysyä kuka hän on" Kinuski nyökyttelee päätään. "Hän asuu tunnin ajomatkan päässä. Pääsemme sinne kaverini kyydillä" sanon Kinuskille. "Joo joo" pikku Kinuski kirkuu. Kun kaikki on valmista menemme ulos odottamaan kyytiämme. Pian se saapuukin. Ajamme pihaan ja talemme Kinuskin kanssa ulos autosta. Koputan oveen ja oven avaa Anniina eli yksi vanha eskari kaverini. "Moikka pitkästä aikaa" sanon ja halaan Anniinaa. "Sulla on näköjään kissa" "Joo, Kinuski" "Oo kuinka söpö, no mutta olisi kiva jutella mutta olen lähtemässä juhliin" Anniina sanoo. "Okei moikka!" sanon ja suljen oven. Autossa Kinuski kysyy kuka se oli. Sekitän Kiikulle kaiken ja sitten olemmekin Mouruposkella jo. Kun olemme päässeet istahtamaan sohvalle katson kelloa. "Ohhoh kello onkin jo kuusi" sanon Kinuskille. Laitan Kinuskille lohta ja pyydän Kinuskin syömään. Kinuski syö reippaasti. Käymme ruuan jälkeen lenkillä koivikkokedon ja naukukukkulan kautta. Kun palaamme kello on puoli kahdeksan. Kinuskia alkaa väsyttää joten käymme molemmat pesulla ja sitten laitan Kinuskin nukkumaan. Hetken päästä minäkin menen nukkumaan.

Tarpeet

+Liikkumistarve: lenkki
+Nälkätarve: kaikki loppu riksipuurosta ja kalaa jäljellä 2/4
+Unitarve
+Siisteystarve: peseytyminen illalla

Sori aika lyhyt tarina.

Vastaus:

Mysteerikirje toikin jännitystä teidän päiväänne, jännä ettei lähettäjä ollut muistanut laittaa nimeään kirjeeseen. Kinuskin vaikeaselkoinen puhe oli mielenkiintoista. .-D Saat 6 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Lintu

12.09.2018 04:20
// Anteeksi! Mikään ei onnistu tuosta jäi vielä

+leikkimis tarve

+unitarve

Antteekssiiii, mikään ei onnistu//

Nimi: Lintu

12.09.2018 04:17
Katselin pientä kissaa joka minulle oli annettu hoidokiksi. Pentu oli yllättävän hiljaa sen matkan, kun menin huoneeseemme, ehkä se nukkui. Kun laskin tämän sängylle, tämä alkoi avaamaan silmiään, jotka olivat niin söpöt. Katsoin pientä nyyttiä, ja se tuijotti minua kovemmin. Lopulta se alkoi taapertamaan ympäriinsä sänkyä, siltä se todella näytti taapertamiselta. Pikkuinen kissani maukaisi pienen suloisen mau'un, josta keksin sille nimen: Miukulin. Miukulin ääni oli kuin tiuku kellon, mutta samalla hento, ja pehmeä. Katsoin kun tämä kuljeskeli ympäri sänkyä kunnes viimein nukahti tyynyn päälle. Katsoin hellyttävää pikkuista nukkuvaa nyyttiä, ja laskin tämän kevyesti lattialle. Pentu ei onneksi herännyt, ja se olisikin puuttunut. Tuijotin vielä hetken lumoutuneena oranssi valkoista nyyttiä, kunnes nousin ylös ja lähdin huoneeni ovea kohti.

Avasin oven niin hiljaa kuin osasin, ja laitoin sen samalla lailla kiinni. Katsoin käytäviä, jotka eivät olleet minulle kovin tuttuja. Tiesin että osaisin eksyä kaikkialle, mutta rakennus oli niin yksin kertainen, että olisi ihme jos osaisin eksyä täällä. Kuljeskelin muistellen käytäviä, ja pian löysinkin jo sen! Ulos käynnin. Astelin ovelle, ja jäin tuijottamaan kaunista maisemaa. Kirsikka puu toi elämää tänne, ja se teki pihasta oikeasti kauniin. Avasin oven lumoutuneena, ja katselin pinkkiä lehtiä. Lehdet toivat rauhaa koleaan aamuun, jossa kävelin kohti markettia. Sumu ympärilläni oli hienoa, osasin nauttia jopa siitä. Katselin ympärilleni, samalla kun hölkkäsin hiljaa kohti markettia. Kadulla oli hiljaista, sillä eivät ihmiset olleet vielä nousseet ylös. Katsoin ranteessani olevaa kelloa, joka näytti vaivaiset 6:40. Kun viimein avasin kaupan oven, ja kili kello helisi tulemiseni merkiksi, kello oli jo 7:03. Katselin kauppaa, kun lähin myyjä huudahti minulle iloiset, sekä pirteät huomenet. Olin yleensä aamu ihmisiä, ja tykkäsin nousta ajoin. Mutta tänään olin hieman väsynyt, ja pudottelin hyllyjen välissä mutisten. Viimein kun olin luovuttamisen partaalla, myyjä tajusi tilanteen, ja vei minut sinne minne olin koko ajan suunnistanut, ja selitti nopeasti millä logiikalla kaikki oli. Katselin tuota hyllyä pitkään, ja valitsin sieltä sen mikä näytti pennulleni söpöimmältä, ja myös sopivalta. Olin poiminut hyllyltä sateenkaaren värisen ksylofonin, ja lähdin kuljettamaan sitä mukanani. Samalla kun tiesin nyt minne mennä. Kuljin suoraan hygienia ja kauneus osastolle, ja katselin hiekka laatikoita, jotka kimalsivat komeudessaan. Otin käteeni harmaan kissanhiekka laatikon, ja lähdin suoraan kassalle. Kun viimein löysin kassalle, kaivoin 5 penniä taskustani. Rahat oli annettu minulle kun saavuin, ja kerrottu että ne olivat minun. Kiitin noita, ja poistuin kaupasta ostosten kera. Tuuli oli yltynyt, ja se pörrötti hiuksiani keveästi. Nauroin välillä kun näin ihmisten kiroavan hiuksiaan, ja jatkoin matkaa kohti hoitolaa.

Kun olin viimein päässyt hoitolaan, lähdin suoraan huoneeseemme. Huoneessa oli rauhallista, liiankin. Silloin vasta tajusin mikä puuttui. Pentua ei näkynyt! Laskin lelut ja hiekkalaatikon maahan. Ja katselin ympärilleni, ennen kuin ehdin sanoa mitään, joku hyppäsi naamalleni. Olin meikki pöydän edessä, ja tämä oli hypännyt sen päältä suoraan naamaani. Kiljahdin, kunnes tajusin tilanteen ja otin pennun naamaltani. Nauroin kun huomasin miten kovan työn, tämä oli tehnyt vain saadakseen minut pelästymään. Hän todella oli pelästyttänyt minut kunnolla. Otin pienen nyytin syliini, ja katsoin sitä noihin pieniin silmiin, ja hymyilin. Laskin tämän lattialle, keskelle sitä. Ja lähdin hakemaan sängyltäni, sillä tiesin tämän innostuvan noista leluista. Laskin hiekkalaatikon huoneen nurkkaan, ja lähdin kuljettamaan ksylofonia tätä kohti. Pentu katsoi ihmeissään, kun laskin ksylofonin tämän eteen. Katsoin Miukulia, joka tuijotti minua hölmistyneenä. Otin nuo ksylofonin kapulat käsiini, ja soitin pari sointua, tuolle lumoutuneelle kissalle. Miukuli kipitti luokseni, ja alkoi painelemaan pikku tassuillaan tuota lelua. Nauroin, kun kissa ihmetteli miksei se soinut tämän allaan. ”Katsos, sinun käpäläsi eivät ole palloja, anna kun näytän”, sanoin kummastelevalle pennulle. Ja nostin tämän aivan ksylofonin, ja minun väliin. Laitoin tassut hennosti kädelleni, ja laitoin ksylofoni kapulan siihen. Painoin ylä sormillani kevyen otteen, etten satuttaisi pentua. Pimputin rauhassa pari nuottia, ja katsoin kun tämä nautti.

Vastaus:

Vauva-Miukulin taapertaminen on niin suloista seurattavaa, ja hauskaa että kissan nimeäminen liittyi hänen miukaisuihinsa. .-3 Haha, ensin Miukuli oli niin väsynyt että uinahti tassuteltuaan sängyn poikki, mutta ostosreissulta palatessasi pentu olikin järjestänyt säikytysyllätyksen. .-D Miukuli näytti ihastuneen ksylofonisoittimeen! Saat 13 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Noora

10.09.2018 19:18
Kummit ja kummipennut
9.9.2018
~~~~~~~~~~~~~~

Nooran nk~
Katsahdin kissoihini, jotka puhuivat iloisesti yhdessä. He olivat kaikki eilen ryhtyneet jonkun adoption kissan kummiksi. Olin hyvin ylpeä kissoista. Jokainen heistä oli valinnut yhden adoption pennun kummipennukseen ja ryhtyneet sen kummiksi. Kummina oli tarkoitus järjestää pientä hauskanpitoa kummilapsen arkisiin päiviin. Mielestäni kummius oli hyvä asia, sillä nyt adoption kissatkin saisivat huomiota. Tietenkin adoptio oli hyvä turvapaikka, mutta siellä ei aina saanut tarpeeksi huomiota. Mocca oli ryhtynyt Heiwan kummiksi, Aamu Amin, Gaku rohkeana otti Mirrin ja Rico Nougatin. Pennut olivat olleet iloisia kuullessaan sen.

Mocan nk~
Olin eilen ryhtynyt Heiwan kummiksi. Hän oli pieni, suloinen kissanpentu, jonka kanssa aijoin tänään puuhastella. Jätin muut puhumaan keskenään ja kipitin Nooran luokse.
"Noora, voisinko lähteä tänään jätskille kummipentuni kanssa?" kysyin katselleen Nooraa anovin silmin.
"Tottahan toki voit! Tässä on sinulle sopivasti pennejä. Älähän hukkaa niitä" Noora vastasi minulle iloisesti antaen samalla 10 penniä minulle.
"Kiitos! Moikka!" kiitin Nooraa ja lähdin viilettämään käytävää pitkin kohti hissejä iloisena.

Avasin pentujen adoption oven ja etsin katseellani Heiwaa, harmaaturkkista pikkupentua. Pian löysin hänet ja menin kisun luo.
"Heippa Heiwa! Tahtoisitko lähteä kanssani jäätelölle? Se olisi niin kuin sellainen kummijuttu" kysyin pieneltä pennulta.
"Joo!" pikku kissa vastasi silmät innokkaasti säihkyen. Hymyilin Heiwan innokkuudelle.
"No mennään sitten!" sanoin hymyillen ja lähdimme Heiwan kanssa kohti aulaa. Pieni harmaa kissa tassutti lyhyitä, tikittäviä askelia lyhyillä töppöjäloillaan. Hän oli ihana kummipentu!
^Tässä saan kokemusta pennuista, jos joskus saan pentuja!^ mietin hyvilläni.
"Onko sinulla paljon kavereita adoptiossa?" kysyin naaraspennulta. Astuimme ulos hieman viileään ulkoilmaan ja jatkoimme kävelyä kahvilan luo.
"On! Ja ne on tosi kivoja!" Heiwa hikaisi pomppien ylös ja alas.
"Hienoa! Mitä te leikitte yleensä?" utelin Heiwalta ajankuluksi.
"Me leikitään yleensä pehmoilla, että ne on meidän lemmikkejä ja sitten me leikitään pukeutumista ja muovaillaan ja tehdään palapelejä ja..." harmaa naaras selitti iloisesti. Minusta oli kivaa, että pikkukissalla oli niin monta kaveria.

Pian saavuimme kahvilan luo.
"No niin. Tules, mennään ostamaan jätskit!" sanoin Heiwalle iloisesti ja astuin sisään kahvilaan Heiwa kintereilläni. Kahvilassa tuoksui taivaalliselta ja astuimme jonoon odottamaan vuoroamme. Heiwa sai mennä katsomaan, minkä jätskiannoksen halusi.

Gakun nk~
Kuulin kun Mocca pyysi Nooralta rahaa kahvilakäyntiä varten. Arvasin, että hän menisi sinne kummipentunsa Heiwan kanssa.
"Hei mennäänkö leikkimään yhdessä kummipentujemme kanssa Naukukukkulalle leikkimään jotain?" ehdotin asiaa Aamulle ja Ricolle.
"Mennään vaan! Kivaa puuhaa heti aluksi" Aamu vastasi omaan, ihanaan, huolehtivaiseen tyyliinsä.
"Joo! Käy mullekin!" Rico vastasi. Kävimme kysymässä asiaa Nooralta ja se oli hänelle ihan ok. Lähdimme reippaasti hakemaan omia kummipentujemme adoptiosta.

Mocan nk~
Heiwa oli valinnut suklaajäätelöannoksen, minä taas otin itselleni Donitsin Päärynä kuorrutteella. Olin maksanut sen ja sitten olimme menneet pöytään syömään herkkujamme. Söin hetkessä oman donitsini, kun taas Heiwalla oli hieman tekemistä melkein itsensä kokoisessa jäätelössä. Harmahtava kissa ahmi sitä suuhunsa parhaansa mukaan, mutta jäätelö ei tuntunut siitä pienentyvän. Kuitenkin hetken päästä jäätelö oli selvästi mennyt kokoon, tai sitä oli oikeastaan syöty. Kun jätskiä oli enään vähän jäljellä, Heiwa pyyhki suklaisen suunsa ja sanoi, ettei jaksanut enään.
"Okei. Viedään astiat tuohon juttuun ja lähdetään sitten kotia kohti" sanoin hymyillen. Heiwa nyökkäsi ja veimme astiat sinne. Sitten lähdimme rauhallisesti kohti kotia.

Ricon nk~
Olimme hakeneet kummipentumme adoptiosta ja sitten olimme lähteneet tarpomaan Naukukukkulalle. Pian olimme saapuneet sinne. Naukukukkulalta aukeni huima näkymä ympäristöön.
"Wow!" pennut henkäisivät.
"Eikös olekin hieno maisema!" Aamu virkkoi hymyillen. Pennut nyökyttelivät päitään silmät suurina.
"Mitä te tahdotte leikkiä?" kysyin.
"Piilosta!" minun kummipentuni Nougat keksi.
"Eikun hippaa!" Aamun kummipentu Ami kinusi.
"Eiii! Tahdon leikkiä piilosta! " Gakun kummipentu Mirri vinkui. Ja siitä vasta sanasota syttyi. Jouduimme kunnolla hiljentämään kissoja. Aamu näpäytti Amia korvaan hännällään ja tyttö kisu tajusi pitää suunsa supussa, vaikka näyttikin siltä, että Amilta olisi tullut ja kipakasti. Minäkin kokeilin samaa kikkaa Nougatille ja se toimi. Gakukin tajusi testata sitä. Lopulta, kun tilanne oli rauhoitettu, pääsimme mekin puhumaan.
"Okei. Leikitään ensin hippaa, sitten piilosta ja lopuksi voidaan vähän kiipeillä" Aamu otti heti tilanteen hyvin haltuun. Hän oli synnynnäisesti hyvä pentujen kanssa ja kuulemma halusi niitä itsekin. Olin muutaman kerran nähnyt Aamun ja Gakun painautuneina toisiinsa tiiviisti, joten uskoin vahvasti, että kohta pikkuruisia heiltä tupsahtelisi.
"Okeiii..." pennut sanoivat kuorossa.
"Kuka haluaa jäädä hipaksi?" Gaku kysyi.
"Minä minä minä!!!" Nougat kiljui pomppien ylös alas.
"Okei. Saat jäädä Nougat. Me saadaan viisi sekuntia pakomatkaa!" ilmoitin kovaan ääneen, jotta kaikki kuulisivat. Ryntäsimme kaikki heti pakoon, kun Nougat alkoi laskea. Pian hän jo tulikin kovaa vauhtia meidän peräämme.

Kun olimme leikkineet hippaa kaksikymmentä minuuttia, oli aika vaihtaa leikkiä. Seuraavaksi leikkisimme piilosta. Mirri halusi jäädä, joten hän sai jäädä ensimmäiseksi etsijäksi. Pikku kissa alkoi laskea ja me muut juoksimme etsimään piiloa. Huomasin Gakun kiipeävän puuhun, nerokasta. Aamu taas hyppäsi pusikkoon ja ryömi sen alle. Nougat piiloutui pikkuruisen, valkoisen aidan taakse. Ami piiloutui puun taakse. Minä päätin Aamun tavoin ryömiä puskaan. Kyyhötin siellä hipihiljaa. Hetken päästä kuulin lähestyviä askelia. Joku kurkisti pusikkoon ja silloin tajusin paljastuneeni.
"Rico jäi! Rico jäi!" Mirri kiljui voitonriemuisesti. Menin odottamaan yhden puun luo, jossa Mirri oli laskenut. Siellä olivat myös Nougat ja Aamu. Seuraavaksi Mirri löysi Amin ja vasta vihoviimeisenä löydettiin Gaku. Sitten me kaikki olimme melkein rättiväsyneitä ja päätimme lähteä hoitolalle, vaikka pennut vähän vinkuivatkin vastaan.

Mocan nk~
Saavuimme Heiwan kanssa hoitolalle ja saatoin hänet adoptiolle saakka. Sitten lähdin ripeästi hisseille ja sitä kautta huoneeseemme. Annoin loput rahat Nooralle ja heittäydyin makaamaan omalle sängylleni.

Aamun nk~
Saavuimme hoitolalle kaikkien pentujen kanssa ja saatoimme heidät adoptioon. Sen jälkeen hyppäsimme hissin kyytiin ja se nousi ylös. Tarvoimme lopulta huoneeseemme rätti väsyneinä. Siellä tapasimme Mocan, joka makasi rättiväsyneenä sängyssään ja me muut liityimme seuraan.

Tarpeet~

Mocca~
~Nälkätarve (söi kahvilas sen)
~Liikkumistarve

Rico, Aamu ja Gaku~
~Leikkimistarve
~Liikkumistarve

Suklaajäätelöannos 4 penniä + Donitsi Päärynä kuorrutteella 2 penniä = 6 penniä

/Ikäännytätkö vaan Gakua mun kissoista?

Vastaus:

Jee, kummitarina. .-) Kiva että kissasi puuhasivat vähän eri juttuja Mocan käydessä Heiwan kanssa jätskillä kun muut kokoontuivat yhdessä leikkimään kummipentujensa kanssa. .-) Jokaisella pennulla oli vähän eri toiveita leikeistä, mutta Aamu osasi hoitaa hyvin tilanteen ja laatia kaikille sopivan ratkaisun. Kummipentujen kanssa puuhastelu on tosiaan hyvää harjoitusta näiden kissapariskuntien jälkikasvua ajatellen. ,-) Saat 18 + 30 - 6 = 42 penniä, ja kohottelen tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Toukka

09.09.2018 17:55
Ensimmäiset sanat ja tulevaisuuden mietteitä
<><><><><><><><><><><><><><><><><><>

Ensimmäisinä päivinään Galileo oli aivan hiljaa. En tiennyt johtuiko se siitä, että hän olisi perinyt ujoutensa Felixiltä vai siitä että pentu ei osaisi puhua. Harmaa kollini ei siitä kuitenkaan välittänyt vaan jutteli Chon kanssa pennulle. Rushiakin tuli välillä kertomaan Gallulle jonkin oman tarinansa. Pentu pysyi silti vaiti ja tuijotteli ympärilleensä pienillä silmilläänsä.
Muutamaa päivää ennen kuin valkoinen kolli aloitti puhumisen, Felix päätti lukea tälle avaruudesta. Epäilin vahvasti, että pentu ei ymmärtäisi siitä mitään, mutta pidin suuni kiinni.
Galileo katsoi koko sen ajan kun Felix luki kirjan sivua, jossa oli tähti. Pennun silmät säkenöivät ja tämä näytti miettivän jotakin ankarasti.
Felix ja Cho hoisivat Galileota yllättävän hyvin. He leikkivät hänen kanssaansa ja lukivat tälle satuja. Rushia sen sijaan vei pennun aina välillä ulos ”seikkailulle”.
”Me löysimme aivan valtavan leppäkertun! Gallu meinasi kyllä syödä sen, mutta estin häntä”, Ivyrushia kailotti suureen ääneen. Jouduin silloin pitelemään kunnolla pokerinaamaani jotten olisi purskahtanut nauruun.
Yhden kerran yllätin Chon leikkimässä pentunsa kanssa. Eihän siinä mitään ihmeellistä ollut, paitsi se että leikki meni näin; Cho esitti olevansa auto ja Galileo ”ajoi” emollaansa pitkin huonetta. Siitä teki vielä huvittavampaa se, että Cho yritti matkia auton ääntä. Silloinkin meinasin nauraa, mutta onnistuin pidättelemään sitä leveällä virneellä.

Sinä päivänä kun Gallu aloitti puhumisen, oli yllättävän aurinkoista ja pilvetöntä. Olimme tietenkin kissojen kanssa ulkona nauttimassa ehkäpä viimeisestä kesäisestä päivästä.
Felix oli pentunsa kanssa ihmettelemässä puissa olevia värikkäitä lehtiä. Cho katseli heidän touhujaansa hieman kauempana. Rushia sen sijaan istui vierelläni puun juuressa ja luki lehteä. Oli vaikea päätellä mitä hän luki, koska kissa veti lehden aina pois näkyviltäni kun yritin kurkkia.
”Anna minun lukea tämä juttu nyt loppuun, okei?” hän ärähti katsoen minua erittäin nirsosti.
Hymähdin hieman ja käänsin katseeni takaisin Galileoon ja Felixiin. Puun varjossa oli mukavaa istua, vaikka minusta tuntuikin että jokin ötökkä kipitti toista jalkaani pitkin. En kuitenkaan välittänyt siitä.
Vaivuin ajatuksiini, ja havahduin todellisuuten vasta, kun ruskea kollini ravisteli minua kädestä.
”Toukka!” kissani huudahti, ”Katso tätä!” Rushia tyrkkäsi käteeni lehtensä ja pakotti minut lukemaan aukeaman.
”Nykyään voi ryhtyä adoption nuorille pennuille kummiksi. En nyt ihan tajunnut mitä haet takaa”, sanoin pahoittelevasti ja katsoin lehden otsikkoa.
Kissani pudisti päätäänsä ja päätti kiivetä olalleni. Siinä hän sitten huitoi tassullaansa eri kohtia artikkelista ja kertoi mitä halusi. En oikein pitänyt siitä, että kolli puhui hirvittävän kovaa juuri korvani luona mutta pysyin vaiti.
”Elikkäs.... sinä haluat ryhtyä kummiksi?” sanoin hieman epäilevänä.
”Juuri niin! Sinähän itsekkin sanoit minulle, ettei niitä kaikkia tulla ehkäpä koskaan adoptoimaan. Tämän jutun avulla voisin parantaa monien kissojen elämää!” Ivyrushia sanoi tohkeissaan ja puristi kynsilläänsä olkaani tiukemmin.
Hymyilin varovaisesti hieman pahoitteleva ilme kasvoillani.
”Voit ehkä parantaa muutaman kissan elämää, mutta et kaamean monen. Tiedäthän, mehän emme elä ikuisesti.”
Ymmärrys valtasi kissani ja tunsin kuinka hän lannistui hetkessä.
”Niin... se on totta.”
Otin kollin syliini lehden päälle ja silitin tämän päätä. En yleinsä tehnyt niin, mutta ruskea kissa ei väittänyt vastaan.
”Älä murehdi. Adoption pentujen elämän parantamiseen ei riitä yksi kissa, tai hoitaja. Meitä tarvitaan useampi, niin voimme yhdessä toteuttaa... haaveesi.”
Ivyrushia käänsi katseensa lehdestä taivaaseen, ja katseli pienen pieniä pilviä uneliaasti.
”Ei”, kolli sanoi. ”En suostu siihen. Aion löytää keinon, jonka avulla pystyn olemaan tässä maailmassa pidempään. Sellainen keino on pakko olla olemassa.”
Jäykistyin kokonaan. Tiesin itse, että sellainen keino oli olemassa, mutten olisi koskaan halunnut ostaa sitä kenellekkään kissoistani. Huokaisin hieman. Jos kissani halusi sitä, kaipa minun oli hyväksyttävä se.
”Noh.. sellainen keino on olemassa. Ennustuskojussa myydään kuolemattomuuden juomaa, joka pysäyttää kissan ikääntymisen. Mutta oletko ihan varma? Ikuinen elämä saattaa kuullostaa kivalta, mutta kyllä siihen joskus kyllästyy.”
Sen jälkeen kissani oli aivan hiljaa.

Kun tulimme sisälle, oli jo ilta. Cho vei Gallun kylpyyn ja Felix alkoi laittamaan iltapalaa. Rushia laskeskeli kuinka paljon hänen piti tienata, jotta saisi 1000 penniä täyteen. Itse menin pesemään hampaat ja vaihtamaan pyjaman päälle.
Pesin hampaitani keltaisella hammasharjalla samassa huoneessa, missä Galileo oli kylvyssä. Minulta meinasi koko ajan valua hammastahnaa pitkin leukaa, kun hymyilin kuunnellessani Galileon hihkaisuja.
Kun sain hampaani pestyksi, pieni pentu tuijotti hammasharjaani, ja sanoi ensimmäisen lauseensa.
”Tuo hammasharjahan on saman värinen kuin kirjassa oleva tähti!” Gallu hihkaisi pyyhkeen sisältä. Cho katsoi pentuaansa iloisena. Minä vain hymyilin ja sanoin ”Niin onkin.”

Sitten söimme iltapalan (joka oli osoittautunut vesimelooniksi) ja menimme nukkumaan. Felix ei kyllä meinannut nukahtaa, koska oli innossaansa siitä, että hänen poikansa oli alkanut puhua.


Tarpeet

Galileo
+Leikkimistarve
+Hygieniatar ve (poistaisitko yhteisistä tavaroista kylpyvaahdon?)
+Unitarve
+Nälkätarve (poistaisitko vesimeloonin kaapista?)

Cho
+Unitarve
+leikkimistarve


//Hieman lyhyempi tarina. Hieman tönkkö. Ei mikään maailman parhain tarina mut...

Vastaus:

Onpa ihanaa miten koko porukka osallistuu pienen Galileon hoitoon! Vanhemmat tietenkin tekevät osuutensa, mutta hauskaa että myös Ivyrushia saa viedä pennun seikkailemaan. .-D Galileon ensimmäisen sanan, tai paremminkin lauseen takana oli kiva kertomus joka alkoi kirjassa olevasta tähdestä ja päättyi hammasharjaasi. .-D Arvelinkin että Ivyrushia kiinnostuisi meneillään olevasta kummitapahtumasta, hienoa että adoption asiat ovat hänelle tärkeitä. Kävittekin mielenkiintoisen keskustelun kuolemattomuusjuoman osallisuudesta asiaan. Saat 15 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Noora

08.09.2018 14:22
Mäkin haluun!
5.9.2018
~~~~~~~~~

Nooran nk~
Katselin tyytyväisenä ja hymyillen kirjoituspöydän ääressä läksyjen kimpussa ahertavaa Moccaa. Hän oli mielestäni hyvin omistautunut koulujutuilleen, mutta pianpa kissan ensimmäinen luokka tulisikin jo päätökseen. Hän todennäköisesti (ja toivottavasti) jatkaisi seuraavalle luokalle ja mitä luultavimmin valitsisi aineiksi matematiikan, espanjan, fysiikan ja liikunnan, sillä niistä hän oli puhunut paljon hyvää ja että haluaisi jatkaa niiden parissa. Eli Mocca jatkaisi melkein samoilla aineilla, kuin ykkösluokalla, mutta historia vaihtuisi fysiikkaan sillä historia ei ollut Mocan itsensä mielestä parasta mitä voisi toivoa, vaikka siinäkin aineessa pentu pärjäsi melko hyvin. Toivoin kovasti, että tyttö jatkaisi koulunkäyntiä, sillä siitä sai päivän täytettä ja tietynlaista rytmiä elämäänsä. Kakkosluokalle päästäkseen täytyi vain suoriutua kokeesta edes hyvällä arvosanalla, mutta uskoin, että Mocca siihen pystyi, sillä hän oli päntännyt jokaiselle tunnille ahkerasti joka päivä.

Mocan nk~
Tänään meillä oli ollut koulussa aineina matikkaa, espanjaa ja liikuntaa. Matikantunnilla olimme harjoitelleet kahdeksan kertotaulua, pienemmät olivat harjoitelleet kolmen kertotaulua, sillä se oli huomattavasti helpompi. Minä kuitenkin osasin sen jo ja se oli ihan todella helppo. Kerran kolme on kolme. Kaksi kertaa kolme on kuusi. Kolme kertaa kolme on yhdeksän. Neljä kertaa kolme on kaksitoista. Viisi kertaa kolme on viisitoista. Kuusi kertaa kolme on ööö... Kahdeksantoista! Seitsemän kertaa kolme on kaksikymmentäyksi. Kahdeksan kertaa kolme on kaksikymmentäneljä. Yhdeksän kertaa kolme on kaksikymmentäseitsemän. Ja kymmenen kertaa kolme on kolmekymmentä! Helppoa, eikös? Toisin kuin kahdeksan kertotaulu, se on jo paljon vaikeampi! Kirjoitin huolellisin numeroin laskun 8 kertaa 3 kohdalle 24. Meillä oli tehtävänä tehdä kotimökki kotona. Katsoin viimeistä laskua, joka oli 8 kertaa 8 ja laskin sen vastausta päässäni. 64 kirjoitin huolellisin numeroin. Ja noin! Matikanläksyt tehty!
"Noora! Noora! Voitko tarkistaa matikanläksyt?" kysyin kovaan ääneen, jotta hoitajani kuulisi kysymykseni.
"Tottakai voin! Jätä kirja sängylle auki läksykohdasta niin tulen mielelläni tarkistamaan läksysi" Noora vastasi iloisesti. Vein matikankirjan nopeasti sängylle ja avasin sen kotimökin kohdalta. Sitten pompin kirjoituspöydän ääreen jatkamaan espanjanläksyjen parissa.

Nooran nk~
Kuulin Mocan huutavan jotain matikanläksyjen tarkistamisesta ja vastasin hänelle myöntävästi. Vedin vielä viimeisen vedon harjalla hiuksiini ja laitoin sen sitten vessankappiin omaan koriini siististi. Olimme sopineet, että jokaiselle oli oma valkoinen kori, jossa hän säilytti omia hygieniatarvikkeitaan. Lisäksi oli yksi yhteinen yhteisille tarvikkeille. Poistuin vessasta sammuttaen valot ja kipitin sängylle tarkistamaan Mocan matikanläksyjä.

Gakun nk~
Istahdin Aamun viereen valkoiselle penkille. Olimme yhdessä tarponeet Minimerenrannalle saakka liikunnan ja yhdessäolon (kröhöm ;)!) vuoksi. Katselimme yhdessä hipihiljaa kauempana liplattavaa merta ja saaria, jonne oli kiellettyä mennä, sillä Nooran sanojen mukaan siellä pesi harvinaisia, rauhoitettuja lintulajeja. Katselimme pitkään merelle.
"Ha-haluaisitko pentuja?" kysyin kuiskaten rikkoen hiljaisuuden.
"Kyllä. Mutta en kenen tahansa kanssa" Aamu vastasi, hänkin kuiskaten.
"Ke-kenen?" kuiskasin melkein ääneti. Silloin korvani havaitsivat jotakin. Vaimeaa laulua kenties? Aamukin taisi kuulla saman ja käänsi korvansa kohti mereltä kantautuvaa, kaunista laulua.
"Sinun, höpsö" Aamu kuiskasi ja painoi päänsä vasten minun päätäni. Siinä me olimme, hipihiljaa, painautuneita toisiimme kuunnellen tuota kaunista, mutta salaperäistä laulua. Kun kuulin Aamun sanat, sydämeni teki voltin rinnassani. Olin onnellinen. Todella onnellinen. Unelmakumppanini halusi kanssani pentuja!

Mocan nk~
Espanjan läksyt, tehty!
"Noora! Tarkistatko myös espnjanläksyt?" kysyin vieden kirjan Nooran viereen sängylle ja avaten sen läksykohdasta auki.
"Juu. Voin tarkistaa" tyttö vastasi ja alkoi tarkastamaan tehtäviä. Matikanläksyt hän oli jo tarkistanut ja ne olivat hänen mielestään menneet oikein, joten olin laittanut matikankirjan jo hyvän aikaa sitten reppuuni. Pian Noora oli tarkistanut läksyt.
"Hyvä. Tuolla on vain pieni kirjoitusvirhe" Noora antoi analyysinsä.
"Korjaan sen samantien!" vastasin tomerasti, kumitin sanan ja kirjoitin sen uudelleen huolellisesti. Sitten asettelin kirjan huolellisesti kirjoituspöydän laatikkoon, jossa meillä kaikilla kissoilla oli omat korit koulutarvikkeille ja kirjoille, joita ei seuraavana päivänä tarvittu. Huomenna harjoittelisin sanoja, jotka piti harjoitella seuraavaksi espanjan tunniksi. Tänään espanjan tunnin jälkeen oli ollut liikuntaa. Liikunnassa olimme harjoitelleet erilaisia taitoja. Minä olin päättänyt harjoitella jotakin tempputaitoa. Päätin, että tällä tunnilla oppisin seisomaan käsilläni, edes hetken aikaa ilman seinää. Kerroin liikunnanopettajalle tavoitteestani, ja hän kannusti minua vahvasti alkamaan rohkeasti opetella sitä. Ensiksi hän neuvoi minua kokeilemaan sitä seinää vasten. Ensimmäisillä kerroilla hän joutui auttamaan minua, jotta saisin jalatkin seinää vasten, sillä se ei meinannut millään onnistua. Kun olin hetken harjoitellut (n. 15 min) jalat seinään nostamista, se sujui jo ilman opettajan apua, vaikka hieman kömpelösti. Olin silti jo siinä vaiheessa ylpeä itsestäni. Seuraavaksi minun piti harjoitella sulavasti käsillään seisomista seinää vasten. Otin hieman vauhtia ja menin käsilläseisontaan, mutta silloin jalkani kopahtivat ikävästi seinään. Se sattui hieman, mutten antanut sen lannistaa itseäni. Huokaisin ja yritin uudelleen, tällä kertaa hitaammista vauhdeista. Silloin se sujui. Pääsin hyvään käsilläseisontaan seinää vasten, ilman kipua. Laskeuduin hetken päästä hymyillen alas. Liikunnanopettaja oli nähnyt sen ja hän hymyili minulle. Harjoittelin samaa hetken (n. 20 min), kunnes tunsin olevani valmis seisomaankäsilläni ilman seinän tukea. Opettaja raahasi patjan minulle, jottei minua sattuisi, jos kaatuisin yli. Vedin syvään henkeä ja sitten yritin sitä. En saanut edes jalkoja suoriksi! Seuraavalla kerralla otin vauhtia ja sain jalat suoriksi, mutta kaaduin samantein yli. Mätkähdin patjalle niin kovaa, että patjasta oikein kuului "polts"-ääni. Sadattelin mielessäni hetken itseäni, mutta hetken siinä maattuani päätin yrittää uudelleen. Tein sen monta kertaa. Joko mätkähdin siitä yli, tai en edes saanut jalkoja suoriksi. Lopulta aijoin luovuttaa. Tekisin sen vielä kerran, mutta sitten luovuttaisin. Huokaisin ja otin hieman vauhtia. Silloin huomasin, että jäin seisomaan suoraksi käsilleni. Minä tein sen! Ihan oikeasti tein!!
"Jes!" kiljahdin ja laskeuduin. Menin kertomaan liikunnanopettajalle ja hän pyysi näyttämään. Gaku ja Aamukin tulivat seuraamaan tapahtumia. Otin pikkuisen vauhtia ja näytin tempun muille, ja he alkoivat taputtaa.
"Hyvä Mocca! Hienosti tehty!" opettaja huudahti hymyillen leveästi ja taputti käsiään, kun minä laskeuduin. Näin siis opin seisomaan käsilläni.

Nooran nk~
Istahdin pöytään Mocan viereen ja kuuntelin tyttö kisun yksityiskohtaista selitystä siitä, kuinka hän liikkatunnilla oppi käsilläseisonnan. Puhuminen keskeytyi välillä, kun kissa haukkasi palaa suuresta omenastaan, jota söi samalla. Kun Mocca vihdoin lopetti selityksensä, oli omenakin poissa ja pelkkä siemenkota jäljellä.
"Kuule Noora" Mocca aloitti varovasti.
"Minäkin haluaisin sellaisen poikakaverin, mikä Aamulla on. Kun Aamulla on Gaku. Ja Aamu sanoi, että he saavat joskus pentuja. Niin minäkin haluan pennun" Mocca selitti hiljaisella, vaisulla äänellä.
"Hmm... Meneppäs kuule metsästämään sitten adoptiosta itsellesi poika kisua, niin voin adoptoida sen meille!" hihkaisin hetken pohdinnan jälkeen. Mocca kiljaisi innostaan ja kävi harjaamassa turkkinsa, hampaansa ja laittamassa rusetin korvaansa.
"Moikka! Tuun kohta!" Mocca huudahti innoissaan ja juoksi käytävään pinkki rusetti mukana säihkyen.
Aamun nk~
Lähdimme yhdessä Gakun kanssa kulkemaan hitaasti kohti omaa huonetta painautuneina toisiimme. Kello alkoi lähestyä viittä, joten aurinko alkoi jo laskea tuuli alkoi puhaltaa kylmästi ja ikävästi pohjoisesta. Talvi oli tulossa pian taas. Tunsin väriseväni hieman kylmästä. Gakukin taisi tuntea sen ja painautui minua vasten tiiviimmin ja porhisti turkkinsa. Niin tein myös minäkin. Punastuin hieman, sillä lailla söpösti, tyttömäisesti. Saisimmepa me pentuja pian! En malttaisi millään odottaa! Olisi aivan mahtavaa saada pentuja rakkaani... Eikun siis, okei okei! Rakkaani kanssa. Pennuista tulisi varmasti söpöjä, eikä sukupuolella olisi väliä. Kunhan vain ne olisivat meidän yhteisiä ihania pentuja. Felix ja Cho (Toukan kissat) olivat jo saaneet ihanan Gali-pennun, seuraavaksi olisi meidän vuoromme, ehkä... Toivottavasti...

Nooran nk~
Noin puolentoista tunnin päästä naaras jo juoksi huoneeseen iloinen virne naamallaan. Hän näytti saaneen vastakkaista sukupuolta olevan ystävän adoptiosta.
"No löytyikö sieltä kiinnostavia poikia?" kysyin vinkaten silmääni leikkisästi.
"Olihan siellä semmoinen yksi Rico" Mocca sanoi ujosti hymyillen ja katsahti minuun smaragdin vihreillä silmillään.
"Meillä synkkaisi tosi hyvin. Leikimmekin sujuivat hyvin! Voisitko pliis adoptoida hänet!" Mocca selitti innokkaasti katsellen minua anovalla vastuttamattomalla katseella.

"No selvä!" myönnyin hymyillen piinaavan tunnin, eli kuudenkymmenen minuutin päästä, kun olin mielestäni sopivasti miettinyt asiaa. Mocca oli melkein koko aika piinannut minua asialla, mutta en ollut antanut hänelle yhtään tietoa sillä.
"JES!" Mocca kiljahti riemuissaan ja alkoi pomppia ympyrää hihkuen.
"Milloin adoptoimme Ricon?" Mocca kysyi intoa pursuten.
"Mennään vaikka samantien adoptoimaan hänet" hymyilin ja lähdimme kohti adoptiota, minä kävellen ja Mocca pomppien melkein pää kattoon saakka osuen. Matkustimme hissillä alas ja kävelimme adoption ovelle, vaikka oikeastaan Mocan pomppimista ei voisi kyllä sanoa kävelyksi.
"Muistatko, kun hain sut tuolta, kun olit ihan pieni pentu?" muistelin hymyillen. Ihania aikoja, kuten myös nytkin.
"Joo! Ja sitten sinä veit minut sinun huoneeseen!" Mocca jatkoi muistelutuokiota hymyillen.
"Eihän siitä edes ole kauaa! Reilu vuosi, sillä aloitin täällä 3.7.2017!" hihkaisin itsekin yllättyneesti.
"Niin, ja minä synnyin silloin!" Mocca kiljahti.
"Synnyin reilu vuosi sitten!" hän jatkoi. Rauhoitin tilannetta ja käskin Moccaa olemaan hiljaa, kun hakisimme Ricoa adoptiosta.
"Kummassa Rico asustelee, aikuisten vai pentujen puolella?" kysyin vertaillen ovia toisiinsa katseellani.
"Aikuisten puolella, mutta ei hän ole minua, kuin vähän vanhempi" Mocca vastasi nyökytelleen päätään itsekseen. Avasin aikuiskissojen adiption oven ja menimme sisään suurehkoon, avaraan huoneeseen. Sisältä löytyi iso kirjo melkein täysikasvuisista vanhuksiin asti kissoja. Lisäksi huoneessa oli vaaleahiuksinen nainen, jolta Mocankin silloin joskus sain.
"Hei! Kukas näistä on Rico?" kysyin häneltä.
"Odotappas hetki" nainen sanoi ja otti yhden kissoista syliinsä.
"Tämä tässä on Rico, oikeastaan Hulivilin Railakas Rapatassu" nainen sanoi ja antoi kissan minulle.
"Kiitos! Tulin adoptoimaan tämän Hulivilin" sanoin hymyillen. Silloin kissa käänsi päänsä minuun ja katsoi minua tuikkivin silmin.
"Hienoa! Käy infossa täyttämässä pari paperia, sitten olet vapaa tekemään kissan kanssa mitä vain" hän ohjeisti. Kiittelin häntä ohjeista ja kissasta ja lähdimme sitten kolmisteen infopisteelle.
"Oikeastikko! Sinäkö adoptoit minut! Mahtavaa!" Rico huudahti innoissaan.
"Juu-u! Minulla on jo Mocca jonka taidatkin jo tuntea, Gaku sekä Aamu. Gaku ja Aamu ovat myös varsin mukavia ja he varmasti innostuvat sinusta" kerroin kollikisulle ja hän nyökkäsi.

Avasin huoneemme oven ja Mocca ryntäsi sisälle.
"Tulkaa katsomaan! Meille tuli uusi huone kaveri!" Mocca kiljahti riemuissaan muille ja he ryntäsivät oven suuhun pällistelemään uutta tulokasta silmät suurina. Laskin Ricon maahan ja suljin oven perässäni. Annoin kissojen rauhassa tutustua ja menin itse sivummalle istumaan sohvalle.
"Heippa! Olen Hulivilin Railakas Rapatassu, tai tutummin vain Rico" uusi tulokas, Rico siis, kertoi itsestään.
"Minä olen Aamukasteinen Agaave, elikkä Aamu" Aamu esitteli rohkeasti itsensä.
"Minä olen Gakuto, tutummin Gaku" Gakukin esitteli itsensä.
"Ja me tunnemmekin jo" Mocca virnisti.
"Minä olen Noora, sinun uusi hoitajasi ja myös näiden kolmen hoitaja" esittäydyin itsekin Ricolle.
"Hauska tavata teidät kaikki" Rico sanoi hymyillen.

Pian kissat alkoivat leikkiä keskenään.
"Mitä haluaisit leikkiä Rico?" Gaku kysyi ottaen esiin oman lelu/tavarakoppansa. Mocca otti omansa ja yhteisen ja Aamu otti omansa.
"Hmm. Voisimmeko leikkiä vaikka kopittelua tuolla pallolla?" Rico kysyi. Hän ei vaikuttanut lainkaan ujolta, vaan otti tilanteen hyvin haltuun. "Joo!" kissat vastasivat kuorossa hymyillen ja työnsivät omat koppanssa pois mukaan lukien myös yhteisen, mutta yhteisestä he silti ottivat pallon.
"Menkää ulos kopittelemaan pallolla, ettei paikat hajoa" sanoin paimentaen kissat ulos. Otin Netflixin esille ja uppouduin hetkeksi Riverdalen syövereihin.

Ricon nk~
Noora käski meidät ulos kopittelemaan palloa, jotta ei mikään menisi rikki. Ryntäsimme käytävää pitkin hisseille ja silloin Aamu joutui nousta Gakun harteille, jotta ylsimme painamaan nappia. Hissi tuli heti, kun Aamu oli kerinnyt laskeutua ja menimme sisälle. Mocca joutui nousta taas minun harteille, jotta saimme painettua oikean kerroksen nappia.
"Hihi! Tämä hissi käy sitten myös kakkoskerroksessa" Mocca naurahti ilkikurisesti.
"Moccaa!" Aamu torui kissa ystäväänsä leikkisästi ja pörrötti tämän turkkia päälaelta. Hymyilin itsekseni Gakun kanssa. Hissi pysähtyi kakkoskerroksessa ja suuntasi sitten kerrokseen, josta pääsi ulos. Kun hissi vihdoin ja viimein saapui määränpäähänsä, ryntäsimme viivana ulos. Juoksimme koko matkan Punapensaspolulle saakka ja vasta siellä me kaikki heittäydyimme makaamaan nurmelle hengästyneinä. Pian kuitenkin aloimme kopitella palloa.

Saavuimme noin reilu kahden ja puolentunnin ulkoilun jälkeen takaisin huoneeseemme. Kaikki meistä olivat nälkäisiä ja rättiväsyneitä. Noora antoi minulle ja Mocalle kolmiovoileivät ja Gaku ja Aamu saivat syödä kanasalaatin puoliksi. Mutustelin leivän hyvillä mielin vatsaani ja join sen jälkeen vettä. Haukottelin makeasti ja lösähdin sohvalle.

Nooran nk~
Kissat olivat tulleet hetki sitten ja nyt he mutustelivat ruokiansa rauhallisina pöydässä. Kun kissat olivat syöneet, he siirtyivät sohvalle löhöilemään. Vilkaisin kelloani. Se näytti vartin yli yhdeksää.
"Okei! Sitten kaikki tekevät iltatoimet ja sitten voimme katsoa hetken jotakin ohjelmaa" sanoin selkeällä äänellä ja kissat alkoivat reippaalla temmolla tehdä iltatoimia. Tein ne nopeasti myös itse.

Istuin koneen ääreen neljän kissani kanssa seuraamaan ohjelmaa. Pian kello näytti jo puoli kymmentä ja oli aika käydä nukkumaan.
"Jatketaan joku päivä taas ohjelman katsomista, nyt nukkumaan" sanoin sulkien koneeni ja laittaen sen yöpöytäni laatikkoon.
"Eikö saa valvoa yhtään pidempään?" Rico kysyi harmistuneena. Hän ilmeisesti tykkäsi valvoa pidempään.
"Ei tänään. Muuten et jaksa touhuta mitään aamulla" vastasi kissalle opettavaiseen äänensävyyn.
"Okeiii..." Ricokin myöntyi haukotellen. Muut kissat olivat jo asettuneet omille sängyilleen.
"Mocca? Antaisitko Ricon nukkua vieressäsi?" kysyin Mocalta.
"Joo" tämä vain mutisi unisena. Rico asettui tämän viereen ja sammutin valot. Painoin pääni tyynyyn ja aloin nukkua.

Tarpeet~

Mocca~
+Liikuntatarve
+Nälkätarve (poista yks omena, kaks kolmioleipää ja kanasalaatti)
+Leikkimistarve
+Nukkumistarve

Gaku ja Aamu~
+Liikuntatarve
+Leikkimistarve
+Nukkumistarve
+Nälkätarve (Mocan kohal mitä pitää poistaa)

Rico~
+Leikkimistarve
+Nukkumistarve
+Nälkätarve (Mocan kohal mitä pitää poistaa)
+Liikuntatarve

/Gakuu, Aamuu ja Moccaa vois ikäännyttää (jos Aamulle sais ikäpisteitä vaan sen verran, et siit tulis 15 ikäpisteinen?). Mocca muuten oppi yhen taidon tässä, eli saisko temput-taitoon tasomerkin, jos tasomerkkiä laittelet, vai? Ja hän saa myös varmaan kouluplussaa läksyjen tekemisestä ja koulupäivän kulun kertomisestä? Muutes, Ricol ja Mocal voi alkaa vähän säätö ehkä ;)! Voiko muuten kissat mennä naimisiin keskenään xd?

Vastaus:

Hienoa että Mocca ottaa koulun vakavasti ja suunnittelee käyvänsä mahdollisesti myös kakkosluokan. .-) Vai kaipaili Moccakin itselleen poikaystävää, onneksi adoptiosta löytyi mukavanoloinen Rico. ,-) Uusi asukas otettiinkin hyvin vastaan kun kaikki leikkivät yhdessä. .-) Aamu ja Gaku ovat vaan niin suloisia yhdessä! .-3 Ties mikä pentuvyöry tästä vielä syntyy jos Mocca ja Ricokin innostuvat asian tiimoilta. x-) Saat toki kouluplussaa Mocalle ja tuon temppumerkin! Ja juu, kissat voivat mennä keskenään naimisiin. .-) Saat 42 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

Nimi: Noora

08.09.2018 08:13
/Voitko sittenkin ikäännyttää myös Moccaa? Sorry spämmi!

©2018 Kissahoitola Mouruposki - suntuubi.com