Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK



Tähän vieraskirjaan kirjoitetaan kaikki tarinat, kuten tavalliset hoitotarinat, taitotarinat, kerhotarinat, matkatarinat ja sen sellaiset.

Ennen tarinan lähettämistä sinun kannattaa kopioida se varmuuden vuoksi, jos vaikka nettisi sekoaa tai jotain muuta ilkeää tapahtuu, eikä tarinan lähetys onnistu.

Huom. Muistathan, ettet saa laittaa uutta hoitotarinaa ennen kuin edellinen on arvosteltu! Muuten joudut jäähylle hetkeksi aikaa.

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Patukka

13.11.2019 14:36
1. Luku, jossa juhlitaan Halloweeniä ja tutustutaan alieneihin

”Hoaah.. Kyllä kunnon päiväunet olla pitää”, Patukka haukotteli noustessaan istuma-asentoon huoneensa sängyllä.
”Samaa mieltä”, huikkasi myöskin juuri herännyt Cara raukeana huoneen keskellä sijaitsevan tyynykasan uumenista. Patukka virnisti ja hyppäsi saman tien alas sängyltä hihkaisten: ”Ylös, ulos ja lenkille!”
”Selvä on!” Cara huudahti ja penkoi itsensä ulos tyynykasasta. Tyttö ja kissa kipaisivat ovelle ja Patukka päästi Caran ulos kävellen itse perässä. Käytävällä kaksikko törmäsi simssiliiniin tämän kissojen kera.
”Mihinkäs te olette menossa?” uteli Patukka.
”Kauhukylään”, simssiliini ilmoitti oitis.
”Kauhukylään?” Cara ihmetteli.
”Niin. Ikään kuin Mouruposken Halloween-tapahtuma”, simssiliini hymyili. ”Kai sinulla on naamiaisasu?”
Cara nyökkäili innokkaasti. ”Hei Patukka, voidaanko mekin mennä?” kissa kysyi hoitajaltaan, mutta piti katseensa Mouruposken johtajassa ja hänen kissoissaan.
”Johan nyt toki! Käyn vain hakemassa asusi.” Patukka kiiruhti kaapilleen ja nappasi sieltä pienen kissansa kurpitsa-puvun. Pian hän oli taas muiden luona ja puki asun Caralle. Kissa näytti puku päällä aivan pieneltä kurpitsalta, kun hänen turkkinsakin oli oranssi niin kuin kurpitsa.
”Valmista tuli, lähdetään!” Patukka hihkaisi ja otti pienen Caran syliinsä. Joukko lähti eteenpäin, ja kaikki simssiliinin kissat kipaisivat oikopäätä ulko-ovelle ennen muita, mutta Cara pysyi hoitajansa sylissä. Pian kyllä simssiliini, Patukka ja Cara myös pääsivät sinne, missä Quz, Oili ja Ruu olivat olleet hetki sitten. He olivat menneet jo ulos kissanluukun kautta.
”Minäkin haluan mennä kivasta luukusta!” Cara vaati tarmokkaasti, eikä Patukalla ollut muuta vaihtoehtoa kuin laskea hoidokkikisunsa hellästi eteisen tummalle kokolattiamatolle. Pentu kirmasi innokkaasti luukusta ulos. Patukka ja simssiliini tulivat perässä, ja Patukka avasi oven hyvin varovaisesti siltä varalta, että hänen kissansa olisi jäänyt aivan oven eteen odottamaan ja nyt ovi voisi osua kissaan, jos Patukka avaisi sen huolimattomasti. Sitä vastoin Cara olikin noin parin metrin päässä odottamassa simssiliinin kissojen kanssa. Mouruposken johtaja marssi joukon kärkeen ja johti heidät pimeälle polulle, jota ympäröivät karmaisevat kurpitsalyhdyt. Polun päässä odotti Kauhukylä, jonka vertahyytävä musiikki ja synkät koristelut aiheuttivat varmasti jokaiselle kylmiä väreitä.
”Ala tulla!” simssiliinin kissat huutelivat ja kirmasivat syvemmälle Kauhukylän uumeniin.
”Hei hei! Nähdään juhlissa, ne ovat tuolla kartanossa keskellä kylää”, simssiliini ehti huikata ennen kun juoksi hieman kompastellen kissojensa perään.
”Selvä”, Patukka kuittasi, vaikka tiesi ettei Mouruposken johtaja enää kuullut. Kaksikko astui sisään portista, jossa luki: TERVETULOA KAUHUKYLÄÄN
Porttiin oli myös maalattu Halloween-aiheisia kuvia; pääkalloja, haamuja, kurpitsoja sun muuta. Patukka kääntyi Caran puoleen. ”Mitä haluaisit tehdä?” hän kysyi.
”Ömmmm...” Cara kiersi Kauhukylää katseellaan. ”Mennään.. pukukisaan!” Caran katse oli pysähtynyt kojuun, jossa luki suurella mustalla kirjoituksella PUKUKISA. Koju oli pieni, ja sen yhdellä seinällä oli taulu, jossa luki kaikki jo kilpailuun osallistuneet. Heitä oli vain muutama. Patukka nyökkäsi ja kääntyi kohti kissan osoittamaa suuntaa. Hän asteli kojun luo ja ilmoitti haamupukuiselle henkilölle, joka selvästikin piti pukukisaa pystyssä: ”Minun kissani haluaisi osallistua.”
Haamupukuinen siristi silmiään nähdäkseen pikkiriikkisen Caran ja hänen asunsa paremmin. ”Nimi?” hän tiedusteli.
”Koko nimikö?”
”Juu.”
”Suolainen Cirpeä Caramelli.”
”Selvä juttu”, haamupukuinen totesi, kääntyi taulun puoleen ja kirjoitti: Suolainen Kirpeä Karamelli.
”Ei kun Cirpeä ja Caramelli ceellä”, korjasi Patukka. Haamupukuinen kirjoitti uudelleen, tällä kertaa oikein. Patukka nyökkäsi kiitokseksi ja jatkoi matkaa kojulta eteenpäin Cara vieläkin sylissään.
”Voittaja julistetaan sitten juhlissa!” pukukisan vetäjä huikkasi vielä kaksikon perään, mutta he eivät kuulleet. Patukka ei ollut ajatellut edes koko asiaa, eikä myöskään Cara. Ihme hölmöläisiä molemmat. Kaksikko eteni jo kaukana pukukisakojusta.
”No, mitäs nyt?” Patukka kysyi, kun hän oli kävellyt hetken ilman määränpäätä ja tietämättä minne mennä.
”Kävellään vaan. Katsotaan, jos jotain kivaa tulisi vastaan”, Cara ehdotti. Patukka nyökkäsi ja jatkoi kävelyä. Vastaan ei tullut muuta kuin pari ränsistynyttä autiotaloa ja pieni pyöreä pöytä täynnä pieniä oransseja kurpitsakuvioituja kasseja. Pöydällä oli myös kyltti, jossa luki verenpunaisella musteella:
ILMAINEN HERKKUKASSI, OTA TÄSTÄ
JOS USKALLAT...
Kyltissä oli myös maalattuja haamun kuvia. Patukka nappasi ohimennen pöydältä yhden kassin ja sujautti sen laukkuunsa. Cara ei huomannut mitään. Kaksikko eteni hiljaisesti ja hitaasti pukin Kauhukylän katuja. Välillä vastaan tuli muita Mouruposkelaisia pelottavine asuineen, ja kaikille heille Patukka soi ystävällisen tervehdyksen. Yhtäkkiä Cara kiljaisi innostuneesti, ja Patukka nosti katseensa maasta ja käänsi silmänsä heidän edessään avautuvaan ilmestykseen.
Patukan ja Caran katseet olivat nauliutuneet suureen nurmikkoalueeseen, joka oli selvästikin jonkinlainen leikkipaikka. Runsaan vihreälle nurmelle oli tahrittu tekoveriläiskiä, ja aluetta ympäröivien lyhtypylväiden väliin oli ripustettu naruja, joista roikkui pahvisia kurpitsalyhtyjä. Nurmen keskellä sijaitsi tosiaankin joitakin leikkitelineitä, ja niiden lomassa leikki kaksi pientä kissaa. Toisella oli ihmeellisen punainen turkki, ja toisen kirkkaankeltaiset karvat oikein hohtivat kuunvalossa. Cara hoputti Patukkaa lähemmäksi leikkipaikkaa.
”Moi! Mä olen Cara. Keitä te olette ja haluatteko leikkiä mun kanssa?” Cara kysyi oma-aloitteisesti kissakaksikolta, kun ehti hoitajansa kanssa leikkipaikalle.
”Tervehdys! Me ollaan Light ja Rex, alienkissoja. Ja tietenkin voidaan leikkiä, aina leikkiseura kelpaa!” toinen kissoista vastasi virnistäen. Hän oli se punainen, jonka Patukka nyt tunnisti Rexiksi, kun pikkupentu oli kertonut olevansa alienkissa. Nimittäin simssiliini oli kertonut Patukalle tuosta kummallisesta kuusikosta, kun tyttö oli saapunut Mouruposkeen.
”Jihuuuu!” hihkuivat Cara, Light ja Rex juostessaan liukumäen luokse. Patukka huokaisi ja istahti leikkipaikan viereen penkille. Hän katseli, kun Cara alienkissojen kanssa keinui kurpitsakeinuissa, liukui luurankoliukumäessä ja vielä bongattuaan suuren pomppulinnan nurmen laidalla hyppeli siellä ainakin vartin. Hän myös ilahtui siitä, miten hyvin Light ja Rex osasivat käsitellä pienempiä, etteivät olleet liian rajuja leikeissään.
”No niin. Eiköhän lähdetä tuonne keskelle kartanoon, siellä on juhlat”, Patukka ehdotti kissoille, kun he olivat hänen mielestään pomppineet jo ihan tarpeeksi.
”Juhlat? Joo!” Light ilakoi ja loikkasi nurmelle.
”Mennään!” Cara ja Rex säestivät ja hyppäsivät perässä. Patukka hymyili vinosti ja nappasi Caran syliinsä. Nelikko kääntyi pienelle kujalle. Pojat kävelivät edelleen, ja Cara katsahti hoitajaansa ahdistuneesti. ”Minäkin haluan kävellä niin kuin isot”, pentu vaati, ja Patukka laski hoidokkikissansa hymähtäen kylmälle asfaltille. Cara kiljaisi innosta ja kipitti Rexin ja Lightin seuraan. He kävelivät hetken eteenpäin iloisesti rupatellen, kunnes tapahtui jotakin todella pelottavaa. Kaikki sokaistuivat hetkeksi, kun todella kirkas valo välähti jossain ylhäällä, ja koko nelikko kääntyi katsomaan. He ehtivät nähdä vain vilauksen lakanoista tehdyistä haamuista, jotka häälyivät talojen kattojen korkeudella.
Taas välähti, ja pennut kerääntyivät pelokkaana Patukan ympärille hakemaan suojaa.
Välähdys.
Välähdys.
Sitten se loppui, ja kaikki huokaisivat helpottuneena. Pian se alkoi kuitenkin taas, ja kissat pysyivät Patukan ympärillä. He alkoivat kohta ja rauhoittua.
”Onpa hienot koristelut”, tyttö henkäisi syvän ja pitkän hiljaisuuden jälkeen. Cara kääntyi katsomaan häntä silmät ammollaan. ”Sekö on ainoa kommenttisi? Eikö sinua pelota?” kissa ähkäisi.
”Juu, pelottaa, mutta eihän tuota voi olla huomaamatta”, Patukka totesi. ”Se leikkipuistokin oli ihan loppuun asti tuunattu.”
Cara kohotti kulmiaan epäuskoisena ja kääntyi taas alienkissojen puoleen.
”Hei, keksin uuden leikin! Me ollaan salaisia agentteja, ja tehtävämme on päästä kartanorakennukseen ilman, että haamut huomaavat meitä”, Light ehdotti pienet silmät loistaen. ”Käykö?”
”Agentteja! Käy!” Cara ilakoi, ja Rexkin nyökkäsi innokkaana. Pennut aloittivat leikin, he hiippailivat eteenpäin seiniä pitkin ja kun tuli uusi haamuvälähdys, kissat piiloutuivat tai suojautuivat tosiaan kuin oikeat agentit. Paitsi että he hihittelivät ja kikattivat kaiken aikaa, joten jos tämä olisi tapahtunut tositilanteessa, haamut olisivat kyllä kuulleet kolmikon.
”Kohde näkyvissä, agentit Light ja Cara”, Rex sihahti toisille pennuille, kun he olivat jo lähellä kartanoa.
”Niin näkyy, agentti Rex. Tehtävä on jo melkein suoritettu”, Cara supatti takaisin. Pennut juoksivat viime metrit, ja kun he seisoivat kartanorakennuksen tummanpuhuvalla tervetuloa! -matolla, kolmikko hihkaisi kovaan ääneen kuin yhdestä suusta: ”Tehtävä suoritettu!”
”Hienoa”, Patukka kehui saapuessaan kissojen luokse. ”Nyt juhlitaan!”

”Huhhuh. Kylläpäs meillä oli vauhdikas ja hauska ilta”, Patukka huokaisi heittäytyessään sängylle, kun he olivat pitkät illan jälkeen keplotelleet itsensä lopen uupuneena huoneeseensa. Cara ei väsymykseltään kyennyt sanomaan mitään selkeää, hän vain mutisi jotain epämääräistä hyvin hiljaisesti. Patukka nousi sängyltä ja riisui pieneltä kissaltaan tämän asun. Hän hymyili katsoessaan pientä pahvinpalaa jossa luki pukukisan voittaja. Heti kun pahvinpala oli kiinnitetty Caran rintaan, hän oli röyhistänyt rintaansa ja kantanut palkintoaan ylpeydestä hehkuen. Mutta nyt, kun he olivat päässeet kotiin, kissa oli jotenkin lopahtanut.
”Syödään nopeasti iltapala ja sitten heti nukkumaan”, Patukka määräsi ja raahautui kaapilleen. Hän nappasi sieltä yhden mansikkatikkarin ja ojensi sen kissalleen. Cara haukkasi tikkaria, vaikka sen kääre oli vielä siinä. ”Hyi, muovia”, hän mumisi voimattomasti. Patukka poisti kääreen myötätuntoisesti huokaisten, ja Cara haukkasi tikkaria uudestaan. ”Ääh, ihan kovaa”, hän valitti.
”Voi pieni, se on tikkari, sitä pitää nuolla”, Patukka opasti. ”Sinä taidatkin olla tosi väsynyt.”
Cara nyökkäsi ja lipoi tikkukaramelliaan uupuneena. Hän ei jaksanutkaan syödä kaikkea, ja lopun Patukka joutui laittamaan roskiin. ”No niin. Nyt nukkumaan..” Patukka aloitti, mutta lopetti puhumisen tajutessaan, että Cara oli jo nukahtanut. Hän hymähti ja siirsi tuhisevan pennun hellästi unikoriin. Tyttö silitteli kissansa selkää vielä hetken, jotta hän saisi varmasti hyvät yöunet, ja kävi sitten itsekin nukkumaan.

Aamulla Patukka huomasi heti, että Cara oli kadonnut vuoteestaan. Hän joutui välittömästi pakokauhun valtaan ja pomppasi ylös sängystä. Tyttö katsahti nopeasti, ettei kissa piileskellyt missään kolossa siinä huoneessa. Sen jälkeen hän kipitti ulos salamannopeasti eikä edes muistanut sulkea ovea perässään. Käytävällä hän huomasi heti, että Cara käppäili siellä hitaanpuoleisesti eteenpäin. Ilmeisesti karkaamisella ei ollut mikään kiire.
”Cara!” Patukka huusi vihaisena ja lähti kissansa perään. Cara vilkaisi säikähtäneenä taakseen ja kiihdytti vauhtinsa juoksuun. Eilisiltaisesta uupumuksesta ei ollut tietoakaan. Uusi päivä, uudet kujeet, niinhän sanotaan. Cara kääntyi kulmasta johonkin toiseen huoneeseen, ja hänen hoitajansa tuli perässä. Patukka kuuli hieman keskustelua huoneesta ennen kuin saapui sinne huohottaen. ”Cara! Ei saa karkailla!” tyttö huusi.
”Moi! Oletko uusi?” Odessa, jonka kanssa Cara oli ilmeisesti jutellut, kysyi.
”Joo, kiitti kun jarrutit vähän Caran menoa”, Patukka kiitteli vieläkin hengästyneenä.
”Eipä mitään, mullakin on aika villejä kissoja, mutta nyt tietty koulussa”, Odessa hymyilee. Tytöt keskustelevat vielä hetkosen, ja Cara käyttää tilaisuuden hyväkseen. Kissa livahtaa ulos huoneen ovesta. Patukka säntää perään luoden anteeksipyytävän katseen toiseen hoitajaan.
”Nyt ihan oikeesti! Tule edes aamupalalle!” Patukka pyytää jo epätoivoisena jahdatessaan kissaansa pitkin Mouruposken käytäviä. ”Saat taas tikkarin..!”
Ne sanat tepsivät. Cara kääntyy äkkinäisesti kannoillaan innostunut ilme kasvoillaan. ”Oikeasti?”
”Joo joo.”
Cara nyökkää suostumuksen merkiksi ja kaksikko palaa huoneelle. Siellä Patukka ottaa kaapista taas yhden tikkukaramellin ja nyt Cara saa syötyä sen ilman ylimääräisiä kommervenkkejä.

// käviskö tää siis teematarinaksi?

Tarpeet Caralle:
+leikkimistarve
+liikkumistarve
+unitarve
+nälkätarve (- 2x mansikkatikkari)

Tarpeet Lightille ja Rexille:
+liikkumistarve
+leikkimistarve

Nimi: Odessa

12.11.2019 18:20
Kissojen kiireiset koulupäivät
********************************

Kinuskin nk

Tänään on koulua. No joo, on maanantai. No, mä oon koulun pihalla, ja Ava ja Noki, Hippu ja Mocca, Kiki ja Gaku ja kaikki kai.
"Plim Plim" kellot.
"Okei, heippa Noki, heippa Ava!" huudahdan.
"Heippa!" Noki sanoo ja alkaa osoitella Avalle minne mennä, ja kenen perässä. Hyppelehdin Espanjan luokkaan jossa tervehdin Moccaa.
"Moiii!" huudahdan Gakulle ja istun tämän viereen.
"Moii!" Mocca huudahtaa. Pian opettaja tulee luokkaan. "Aloitetaan" hän sanoo.
"Kuka tietää, mitä tarkoittaa sana bienvenida?" opettaja kysyy. Me molemmat viittaamme.
"MoccaPala" opettaja sanoo.
"Se on tervetuloa" Mocca kertoo.
"Hyvä!" opettaja sanoo.
"Entä Gusto en conocerte?" hän kysyy. Viittaamme.
"Kerma Kinuski" opettaja sanoo.
"Eikö se ollut jotain hauska nähdä?" kysyn.
"Melkein" opettaja sanoi.
"Mocca Pala" hän antaa puheenvuoron. "Oliko se kiva tavata?" Mocca kysyy.
"Melkein, se tarkoittaa hauska tavata" opettaja kertoo.
"Ainiin" Mocca mutisee.
"Tulkaapas kirjoittamaan taululle, mikä on Espanjaksi sinulla on kaunis rusetti" opettaja kehottaa. Menen taululle, ja kirjoitan, Tienes un hermos arcon. Mocca kirjoittaa, Tienes un hermoso arcos.
"Toisessa on unohtunut O-kirjain ja perässä N-kirjain, ja toisessa on tullut S-kirjain perään" opettaja kertoo ja tekee korjaukset.

Noen nk

Ohjaan Avan Kikin perään, ja tassutan Hipun sekä Nellan kanssa Ruotsin luokkaan. Istuudumme vierekkäin. Halaan Nellaa, sillä en ole nähnyt häntä vähään aikaan. Kun opettaja saapuu luokkaan, hän sanoo että pitää ottaa kirjat esille.
"Ottakaa kirjat esille, ja sieltä tehtävä kirjasta sivu kaksikymmentä yksi" opettaja sanoo. Avaamme kirjoistamme sivun.
"Siellä on tehtävänä kirjoittaa sanoja Ruotsiksi, voitte tehdä sen tehtävän" opettaja sanoo. Kirjoitan muutaman sanan, stor ja sju. Iso, ja uusi. Katsahdan Nellaan ja Hippuun. Hekin tekevät tehtäviä. Teen vielä, hus, hem ja liten. Talo, koti ja pieni.

Avan nk

Teullaan jottain Kikki nimmitä kittaa. Kuutema Eklanni tunnile.
"Min o Avva" tannon Kikkile.
"Minä olen Kiki, tuletko sinäkin Englannin tunnille?" Kikki kytyy. Työkkään.
"Kiva!" Kikki hymmyvvee.

Kikin nk

Kun saavumme Avan kanssa Englannin luokkaan, siellä on jo paljon porukkaa.
"Istutaan tänne" sanon Avalle. "Kuka on sun hoitaja?" kysyn.
"Otetta" Ava vastaa.
"Odessa on mun sponkori tai mikä lie, kiva" sanon.
"Ottakaa kirjat esille, ja uusille annan tästä" opettajamme sanoo ja tuo Avalle kirjat. Otan omanikin esille.
"Teillä oli läksynä, tehdä tehtävä kolme, sivulta kolmekymmentä" opettaja sanoo.
"Mikäs oli se ensimmäinen sana?" hän kysyy. Viittaan, ja niin muutama muukin.

Hipun nk

Teen tehtävät ahkerasti ja nopeasti. Viittaan.
"Niin" opettaja sanoo.
"Mitä kun on tehnyt nämä?" kysyn.
"Siinä alla on toinen tehtävä, jossa pitää kirjoittaa virkkeitä, edellisen tehtävän sanoja käyttäen, tehkää se" opettaja sanoo. Rupean kirjoittamaan. Mit hem är stort, kirjoitan. Opettaja kiertelee luokassa.
"Muista, kaksi T-kirjainta" hän sanoo minulle. Opettaja korjailee muiltakin pieniä vieheitä. Korjaan virheen.

Avan nk

Muut takkittava jotta läkkyijjä. Oppettajja antaa minule tehttäväkki kiijottaa vikkoo tannoja jotta tieä Enkannikki. Kijjoita muuttama sanna, hello, one, nice. Oppettajja tullee minu luokke.
"Hyvä Ava! Osaisitko sitten kirjoittaa minun nimeni on Ava?" opettajja kehhuu ta kyttyy.
"Ekkä" tanon. Kiitoita, mai name it. Oppettajja tullee kattomaan. "Melkein oikein" tän tannoo hymmyivven.

Kinuskin nk

"Läksyksi sitten tulee, sivun kaksikymmentä kahdeksan tehtävät, ja kirjoittaa viisi virkettä Englanniksi ja Suomeksi vihkoon" opettaja kertoo.
"Tänään tuli aika paljon läksyä, mutta nämä ovat vasta keskiviikoksi" hän lisää. Pian kello soi. Heilautan tassuani Mocalle, ja lähden kohti kotitalouden luokkaa. Sinne tassuttaessani huomaan Kikin vieressäni.
"Moiii!" Kiki huudahtaa. Pelästy hieman, mutta hymyilen.
"Ai moi!" päätän sanoa. Miukuli ja joku uusi, ovat jo luokassa kun saavumme sinne. Hypähdän uuden oppilaan eteen.
"Moi! Mä oon Kinuski, entä sä?" kysyn.
"Shira" tämä vastaa.
"Kiva nimi" totean. Istun juuri luokkaan saapuneen Tikrun viereen, Kiki istuu eteemme uuden viereen.
"Moi Tikrunen!" huudahdan.
"Moikka Kinuskinen!" Tikru tervehtii hauskasti, kuten minäkin tervehdin Tikrua.

Kikin nk

"Moi!" sanon uudelle kissalle, jonka nimi oli kai Shira. "Moi!" Shira sanoo.
"Mä oon Kiki, etkö sä ollut Shira, kun Kinuski kysy?" kysyn.
"Joo, mä oon Shira" kisu vastaa hymyillen.
"Okei, kukas tietää, mihin tätä käytetään, ja tämän nimen?" opettaja kysyy yhtäkkiä, heiluttaen patalappua. Kinuski, Tikru ja minä viittaamme. Opettaja nyökkää minuun viittoen.
"Eikö se ole patalappu, ja sitähän käytetään tassussa, ettei tassu pala jos vaikkapa nostaa jotakin kuumaa" vastaan.
"Hyvä vastaus" opettaja sanoo.
"Entä tämä?" hän kysyy ja näyttää jotain minulle oudon näköistä. Kinuski, Tikru ja Miukuli viittaavat. Opettaja antaa puheenvuoron Kinuskille.
"Oliko tuo joku aines mitta? Ja sillähän mitataan aineita" Kinuski kysyy ja kertoo.
"Lähes" opettaja vastaa.
"Desi-litra mitta" Miukuli sanoo kun opettaja päättää antaa puheenvuoron hänelle.
"Sen voi sanoa hieman lyhemminkin, desi mitta" opettaja kertoo.
"Entäpä tämä?" hän kysyy ja näyttää paistinlastaa. Me kaikki viittaamme.
"Shira" opettaja antaa vuoron.
"Paistinlasta, ja sillä voi käännellä esimerkiksi pihvejä" Shira sanoo.
"Hyvä, tämä?" hän kysyy. Tikru ja Kinuski viittaavat.
"Vispilä, ja sillä sekoitetaan" Tikru kertoo.
"Okei, nämä alkavat olla hallussa, tehkää vielä tämä moniste sitten kotona, minä jaan nämä jo valmiiksi" opettaja sanoo ja jakaa monisteet meille.
"Sitten harjoittelemme porkkanan pesemistä, kuorimista sekä pilkkomista" hän sanoo.
"Hakekaa jokainen yksi porkkana, ja hangatkaa se vedellä ja juuriharjalla puhtaaksi" opettaja ohjaa.

Noen nk

Kipitän koulun pihalle. Siellä on paljon kissoja. Monilla on liikunta aineena.
"Tänään lähdemme pienelle retkelle metsään" opettaja kertoo.
"Uu! Kivaa!" supisen Nellalle.
"Niinpä, yleensä ei oo retkiä hirveesti" Nella hihittää tihkuen innostusta ja uteliaisuutta.
"Muodostakaapas parijono" opettaja sanoo.
"Teidän hoitajat tai jotkut adoptiossa on varmasti laittanut reppuihinne vähän evästä, sillä heille on kerrottu aiemmin tästä retkestä" opettaja kertoo.
"Mutta pitemmittä puheitta lähdetään kohti metsää, siellä kerron mitä teemme" hän sanoo. Lähdemme tassuttelemaan kohti metsää. Parinani on Nella.

Avan nk

Hyppepettin mukkiikki luokka. Tään tievvä tooku kita.
"Moi!" kua tannoo.
"Toi!" tevvettin. "Mä oon Chocolate chip, voi sanoo vaan Cho" kän tannoo.
"Mmä o Ava" kevvon. Piav oppevvajja taapuu paakale.
"Täällä onkin uudemmat tassut" oppevvajja tannoo.
"Elikkä minua voi sanoa ihan vain Tiuvuksi" oppevvajja keettoo.
"Aloitetaan vaikka laulamalla tällänen lyhyt laulu" Tiuku keettoo ta jakaa meivve pappevvit.
"Näitä kutsutaan laulun sanoiksi, elikkä tämän laulun sanat ovat aika helpot" Tiuku tannoo.
"Kyseisen laulun nimi on Kikkarahännät, osaatko muuten Ava lukea?" oppettajja Tiuku kuttyy mivvultta.
"Too, ainnakki jottekki" vattaan.

Hipun nk

"Istukaa matolle" opettaja sanoo.
Istahdan ilmaisutaidon luokan matolle.
"Okei, aloitetaan ilmeiden ilmaisulla" opettaja sanoo.
"Piirrän tähän taululle erilaisia ilmeitä, ja tulkaa kirjoittamaan ensin niiden alle esimerkiksi ilo, jos ilme on iloinen" opettaja kertoo. Tassuttelen taululle ja otan tussin, kirjoitan suru. Palaan paikalleni.
"Eikös kukaan muista tätä?" opettaja kysyy. Kukaan ei vastaa.
"Tämä oli se neutraali, hieman vaikea sana" opettaja selittää meille.

Noen nk

"Kato!" huudahdan pian Nellalle.
"Lunta! Sataa lunta!" Nella kiljaisee niin kovaa että opettaja jo hyssyttelee ja pyytää jotain luonnontauhaa.
"Mitä se luonnontauha on?" kysyn takanamme tassuttavalta Mocalta.
"Ei se ole mikään luonnontauha, se on luonnonrauha" Mocca selittää.
"`Mitkä torakan aivot noilla taas on?` Mocca varmaan ajattelee" naureskelen Nellalle. Nellakin nauraa hihittää koko
loppumatkan, niin kuin kyllä mäkin.
"Olemme perillä, tämä on metsän aukio" opettaja selostaa muka niin ylpeänä.
Minä ja Nella nauramme hieman opettajalle, tosin hänen selkänsä takana.
"Ensiksi voitte leikkiä itseksenne hetken, tulkaa pillin vihellyksestä tähän aukiolle" opettaja sanoo.
"Okei" kaikki sanovat ja lähtevät kukin minne huvittaa.

Odessan nk

Siivoilen hieman. Imuroin lattian ja matot, pyyhin pölyjä. Päätän lähteä ravistelemaan kissojen kauheaa tyynykasaa olohuoneen lattialla. Otan tyynyjä syliini niin paljon kuin saan. Avaan oven. "Aappua! En nää eteen!" huudahdan sulkiessani ovea. Muutama tyyny tippuu.
"Äh!" ähisen nostaessani tyynyjä. Samassa kaksi toista tyynyä tippuu.
"Voi elämän kevät!" mutisen nostaessani tyynyt. Hoiperran alas.
"Iik!" kuuluu pian jostain.
"Tyynyhirviön hyökkäys!" joku huutaa. Lasken tyynyt maahan hetkeksi.
"Kukas sä oot?" kissa kysyy.
"Odessa" vastaan.
"Entäpä sinä?" kysyn sievältä kisulta.
"Cara" hän vastaa.
"Kukas on sinun hoitajasi?" kysyn ja silitän Caraa.
"Patukka, se jahtaa muo" Cara vastaa. Samassa ilmeisesti Patukka rientää paikalle.
"Cara! Ei saa karkailla!" tyttö huudahtaa puuskuttaen.
"Moi! Oletko uusi?" kysyn tytöltä ja nousen seisomaan.
"Joo, kiitti kun jarrutit vähän Caran menoa" Patukka kiittää.
"Eipä mitään, mullakin on aika villejä kissoja, mutta nyt tietty koulussa" sanon. Patukka nostaa Caran syliinsä.

Avan nk

"Hyvä!" oppevvajja tannoo.
"Aloitetaan nuoteilla, harjoitellaan tänään muutama nuotti, ja voitte piirtää ne vihkoihinne, ainiin, tässä vihkosi Ava" oppevvajja ohtteittaa ta tanttaa mivvulle vivvon.
"Tämä on H niminen nuotti, tämä A, ja tämä G" oppevvajja keettoo.
"Piirtäkää nämä vihkoihinne" oppevvajja kevvhottaa.

Odessan nk

Juttelemme hieman Patukan kanssa, ennenkuin Patukka säntää taas pakoa yrittävän Caran perään. Saan käveltyä noin metrin, tyynyjen kanssa, kun joku muu tulee vastaan.
"Moi! Keitäs te ootte?" kysyn tytöltä ja kissalta tytön sylissä.
"Oon Syrah" tyttö vastaa.
"Mä oon Luna!" kissa kiljaisee.
"Okei, ei olla taidettu tavata" sanon.
"Eipä kai" Syrah vastaa iloisesti.
"Oon Odessa" päätän kertoa.
"Kiva nimi" Luna sanoo.
"Niin sullakin" hymyilen.
Kun vihdoin pääsen jatkamaan matkaa, käyn ravistelemassa tyynyt, ja palaan hoiperrellen tyynyt sylissä takaisin huoneeseen.

Kinuskin nk

Pian ope antaa läksyn, ja me lähetään syömään! Jee!
"Mul on kauhee nälkä!" sanon Tikruselle.
"Niin mullakin!" Tikru karjaisee.

(Kinuskin kirjotus)
Tajuutteko, karjaisee, hihi (kirjoitin ton, T Kinuski)
"Kinuski!" Odessa karjas noin äsken mulle, mä meen nyt pois sen läppäriltä, tai ehkä en!
"Kinuski!" Odessa karjas mulle taas!
"Mutkun tää on mun näkökulma! Mitä sä tiedät mitä mä tollon näin!" huudan Odessalle.
Odessa läpsäyttää kätensä naamaansa. Tais sattuu! Mikshän ihmiset lyö ittejään naamaan, eiks se satu muka?
"Kinuski! Nyt pois mun läppäriltä!" Odessa huutaa taas mulle.
"Joo joo" huudan sille.
"Miten ees tiedät sen salasanan?" Odessa huutaa.
"No (pitää keksii jotain) (nyt keksin!) miks sä siivoot tässä, miks kirjoitat jostain siivoomisesta?" huudan.
"No miks itte Kinuski kirjoitat meidän keskustelusta nyt?" Odessa kysyy.
"No öö, (en keksi mitään!) miks en?" kysyn.
"Nyt pois mun läppäriltä!" Odessa huutaa.

...


........

"Ääää!"



....


"Odessa!"




"Kinuski!"


"Mitä? "


"Huoh"

"Miks kirjoitat huoh?" kysyn.
"Miks en?" Odessa vastaa.
"Ja miten tiedät mitä me tollon puhuttiin?" kysyn.
"Miten en?" Odessa kysyy.
"Toi on ärsyttävää!" huudan.
"Eikö!" Odessa sanoo ärsyttävästi.


(takaisin Odessalle)

No joo, en enää muista missä olin, kun tuo Kinuski.
"Hei mä kuulin ton!" Kinuski huutaa.
"Mä en kyllä puhu, sitä mitä mä kirjoitan!" huudahdan oven läpi. (Sillä menin huoneeseeni)
"Aijjaa..." Kinuski sanoo.

(Jos saa kohotettua tarpeita, kun ei ollut pelkästään koulua, niin)

Tarpeet:

Kaikki kissat:

+nälkätarve (kouluruoka)
+leikkimistarve (vähän sieltä sun täältä)
+siisteystarve (siivous)
+hygieniatarve (siivous)

Tämä on samalla tuo teemaviikko tarina kun tutustuin uusiin (:

Vastaus:

Huh, pitkä tarina, paljon kissoja ja monia kertojia, täytynee silmäillä tarina vielä uudemman kerran läpi että saan merkattua kouluplussat kaikille. .-D Pyh, kielten opettajat ovat ärsyttäviä kun etsivät aina virheitä, mutta ainakin virheistä oppii. Mukavaa kun vanhemmat kissat katsoivat Avan perään ja opekin varmisteli osaako pikkuinen lukea jotta pysyy musiikintunnilla mukana. .-) Kaksoset Noki ja Nella ovat aina hauskoja puuhastellessaan yhdessä, vai mentiin sitä luonnonrauhaa rikkomaan. .--D Olit myös saanut mukavasti ujutettua muutaman tutustumiskohtauksen tarinan sekaan, tykkäsin varsinkin sinun ja Patukan jutusteluhetkestä. .-) Teidän loppukirjoittelu Kinuskin kanssa oli... erikoista. .-D Vain koulupäivän ulkopuolisesta kerronnasta saa tarvekohotuksia, joten kouluruoka ei kohota nälkää eikä siivoaminen vaikuta kissan hygieniatarpeeseen, mutta loput kohotan ja lisäilen kouluplussaa kaikille. .-) Varmaan odotat edelleen Marjankin saapumista, joten hän voi nyt viimein muuttaa teille, lisään hänet tässä samalla. Pennejä saat 33 + 5 = 38.

-Kasa

Nimi: Kuura

12.11.2019 07:18
Luku 2 Hämähäkki ja muukalaisia

Kuura makaa rennosti sängyllään ja selaa jotain kirjaa, jossa on minun mielestäni ihan liikaa sivuja. Ohuet sivut ovat kaiken lisäksi täynnä omituisia merkkejä, joista en ymmärrä yhtään mitään. Minun on vaikea ymmärtää, miten Kuurakaan voi ymmärtää siitä mitään.
"Tajuutko sä tosta muka oikeest jotain?" kysyin hetken tarkkailun jälkeen varovasti.
"Joo, tää kirja on tosi mielenkiintoinen", hän vastaa pian ja katsoo minua pienesti hymyillen.
"Mistä se kertoo?" kysyn uteliaana.
"Kreikkalaisten jumalien lapsista eli no puolijumalista", Kuura selittää rauhallisesti.
"Anteeks, mut ny meni kyl kaikki vähän ohi", vastaan vähän häpeillen, mutta en vain oikein ymmärtänyt, mistä hoitajani minulle kertoi.
"Ei se mitään, toi ei oo mikään maailman selkein juttu", Kuura vastaa rauhallisesti ja yrittää selkeästi rohkaista minua.
Hän laittaa jonkun paperilapun kirjan väliin ennen kuin sulkee sen. Tuijotan sängyllä olevan kirjan kantta. Siinä on niitä samoja omituisia merkkejä, joita myös kaikki kirjan sivut ovat täynnä. Kannessa on myös kuva, jonka tarkoitusta en oikein ymmärrä. Ehkä minä joskus opin ymmärtämään noista jotain, jos vain tahdon.

Tuijotan hiljaisena huoneen lattiaa. Siinä liikkuu jokin. Tarkennan katseeni pieneen liikkuvaan kohteeseen. Se on musta ja sillä on monta pitkää jalkaa. Niitä on ehkä kuusi tai sitten kahdeksan. En ole varma, koska en ole mikään laskemisen mestari.
"Hämähäkki", älyän äkkiä, mikä lattialla oikeasti on ja ilmoitan sen kovaan ääneen.
En minä hämähäkkejä pelkää, koska olen nähnyt niitä paljon ennenkin. Adoptiossa monet ihan pienimmistä pennuista pelkäsivät hämähäkkejä, joten senkin takia olen tottunut seuraamaan noita pieniä eläimiä.
"Se pitää viiä ulos", sanon reippaasti ja tiputtaudun varovasti alas sängyltä, jotta en säikäyttäisi pientä ötökkää.
"Tarviitko jonku paperin tai jotai?" Kuura kysyy, kun ymmärtää, mitä oikein olen tekemässä.
"Miksi tarvitsisin?" kysyn vähän hämmentyneenä.
"Monet ei haluu auttaa tommosii paljaalle kädelle, tai tassulle", hoitajani selittää minulle rauhallisesti.
"No mul ei oo mitää sitä vastaa, hämähäkit on vaa pienii vaarattomii eläimii", vastaan iloisesti ja katson taas, missä pelastusoperaationi kohde oikein menee.
Hämähäkki ei onneksi ole ehtinyt lähteä kauas. Liikutaan tassuani varovasti lähemmäs, jotta ötökkä ei säikähtäisi sitä. Pelastusoperaationi ei oikein voi onnistua, jos pelastettava vain pelkää minua. Kun olen saanut toisen tassuni aivan hämähäkin viereen, yritän toisella ohjata ötökkää tarttumaan tassuun. En tahdo itse tarttua eläimeen, jotta en vahingossa satuttaisi sitä. Noiden varovasti seisomaan takatassuilleni. Osaan kyllä kävellä näinkin, mutta en kovinkaan tukevasti vielä. Uskon silti selviäväni niin ulos asti.
"Tuu auttaa ovien kaa", ilmoitan Kuuralle, kun oon päässyt ylös lattialta.
"Selvä, neiti pelastuspäällikkö", hoitajani vähän vitsailee, kun tulee auttamaan minua.
Tuo nimitys on toisaalta vain erittäin osuva minulle. Minähän juuri yritän pelastaa jotain ja olen selvästi tämän oman pelastusoperaationi päällikkö, kun ei tässä ole muita osallisia. Toki Kuuran voisi ehkä joksikin apulaiseksi laskea.

Lähden varovasti kävelemään käytävää pitkin. Kuura tulee rauhallisesti perässäni. Pidän tarkkaan huolen, ettei hämähäkki pääse livahtamaan tassuistani yhtään mihinkään. Käytävällä huomaan kaksi erikoisen näköistä kissaa. Toinen on ehkä minun ikäiseni sininen kissa, siis SININEN. Se katselee minua iloisesti ja vaikuttaa siltä, kuin saattaisi tulla milloin tahansa innokkaasti tervehtimään meitä. Hänen kanssaan kulkee pienempi kirkkaankeltainen kissa, siis KELTAINEN. En ihan käsitä, miten joku voi olla noiden värinen. Ei tuo ole mitenkään normaalia kissoille. Täällä on selvästi jotain muukalaisia.
"Hei" sininen kissa tervehtii meitä iloisesti, "mä oon Galaxy."
"Ja mä Light", pienempi kertoo innoissani.
"Moi, oon Source ja oon pelastaas tätä hämähäkkiä", kerron vähän epäröiden siniselle muukalaiselle ja näytän varovasti tassuistani olevaa ötökkää.
"Sä oot tosi kiltti ku autat sen turvaan", Galaxy vastaa.
Hymyillen varovasti. Galaxy vaikuttaa todella mukavalta ja pieni Light on aika suloinen. Kuura avaa minulle oven, jotta pääsen ulos.

Ulkona on kylmä ja taivaalta tippuu muutamia lumihiutaleita. Maassa on ohut lumikerros, jonka alta pilkottaa vähän nurmikkoa. Etsin hoitolan kiveyksen suojasta jotain hyvää paikkaa, johon voisin turvallisesti laskea hämähäkin. Katseeni kiinnittyy hoitolan seinän vieressä olevaan kivikkoon. Se on suojainen ja sieltä se voisi päästä kaivautumaan johonkin lämpöiseen turvaan. Lasken tassuni varovasti kiville. Ne eivät ole niin kylmät kuin ajattelin. Aurinko on tainnut paistaa niihin päivällä. Hämähäkki kipittää varovasti tassuiltani kiville. Se ottaa heti suunnakseen kadota johonkin näkymättömiin.
"Tehtävä suoritettu", sanon pienesti hymyillen ja käännyn katsomaan Kuuraa, Lightia ja Galaxya, jotka seurasivat tarkkaan, mitä oikein teen.
"Hyvin tehty", Kuura sanoo ystävällisesti.
Myös Galaxyn ilme kertoo, että hän on tyytyväinen tekoon. Minusta tuntuu hyvältä ajatella, että jotkut ovat ylpeitä minusta. Pystyn ajattelemaan, että olen tehnyt jotain merkityksellistä, vaikka tuo olikin aika pieni teko.

Jäämme vähäksi aikaa ulos Galaxyn ja Lightin kanssa. Kiertelemme hoitolan ympäristössä ja juttelemme muukalaisten kanssa. Kaksikko kiinnostaa minua kovasti, koska he vaikuttavat niin erikoisilla. En kuitenkaan uskalla kysyä kaikkea, mitä haluaisin.
"Mistä te oikeen ootte?" kysyn ensin varovasti ja suuntaan katseeni Galaxyyn, koska uskon saavani häneltä helpommin selkeän vastauksen.
"Mä oon kotoisin Neptunukselta ja Light tulee Auringosta. Täällä hoitolassa on myös neljältä muulta planeetalta tulleet kissat", sininen kissa selittää minulle ja vilkaisee samalla myös taas hiljentyneeseen Kuuraan.
"Millä te oikee ootte tulleet tänne?" kysyn mietteliäänä, koska en edes tiedä kunnolla, missä nämä mainitut planeetat oikein ovat.
"Avaruusaluksella tietty", Light kertoo innoissaan.
"Ootteks te niiku avaruusolioita?" kysyn varovasti hetken mietinnän jälkeen.
"Taidetaan olla", Galaxy vastaa vähän huvittuneena.
"Avaruuskissoja", Light korjaa nopeasti.
Minua alkaa hymyilyttää pienen keltaisen kissan huomautus. Light on aika hauska kaveri, vaikka onkin vielä pieni pentu. On vähän hämmentävää, miten se on edes jaksanut niin pitkän matkan jostain avaruudesta tänne asti.
"Miltä muilta planeetoilta tänne on tullut vieraita?" nyt myös Kuuran kiinnostus alkaa herätä niin paljon, että hän päättää esittää kysymyksen.
"Minun ja Lightin lisäksi vieraita on tullut Uranukselta, Saturnukselta, Jupiterilta ja Marsista", Galaxy kertoo meille rauhallisesti.
Minulla ei ole yhtään enempää enempää noista paikoista sininen kissan nyt mainitsemista paikoista kuin hänen tai Lightinkaan kotiplaneetoista. Tosin Lightin kodista tiedän sen verran, että se on ilmeisesti se sama Aurinko, joka näkyy aina taivaalla, jos näkyy.
"Täällä alkaa olla kylmä", Light valittaa ja kääntyy katsomaan Galaxyyn.
"Mennään sit sisään", sininen vastaa rauhallisesti ja tuntuu selvästi huolehtivan pienemmästä.
Myös minä ja Kuura päätämme lähteä takaisin sisään, koska ulkona ei todellakaan ole mikään lämmin. Minua kyllä kiinnostaa saada tietää enemmän avaruudesta tulleista kissoista ja tavata heidät muutkin, joten toivon, etteivät he ihan heti ole palaamassa koteihinsa kauas pois.

On ihana päästä sisällä lämpimään. Tuntuu ihanalta turkissa, kun sisällä oleva lämpö melkein jopa hyökkää kimppuuni. Enää ei ole kylmä. Suunnistamme omaan huoneeseen Galaxyn ja Lightin perässä. He jäävät huoneeseen numero 20. Avaruuskissojen, joita edelleen haluaisin sanoa avaruusolioiksi, huone on siis aivan meidän huoneemme lähellä. Kun pääsemme omaan huoneeseemme, kiipeän nopeasti sängylle.
"Kelpaisko sulle nyt jäätelö?" Kuura kysyy huvittuneena.
"Jotaa vähemmän kylmää kiitos", vastaan vähän väsyneenä.
Kuura nyökkää minulle pienesti hymyillen. Pian hän tulee luokseni herkulliselta näyttävän piirakkapalan kanssa. Se on yksi niistä herkuista, jotka olivat saamassamme tervetuliaislahjassa.
"Tää on tosi hyvää", kerron hoitajalleni tyytyväisenä, kun syön piirakkapalaa.
"Älä kerro mulle tommosii asioita", Kuura naurahtaa, "en haluu tietää miten hyvää se on.
"Saat tietää silti", sanon ja annan viimeisen pienen palan herkusta hoitajalleni.
"Kiitos", hän vastaa, kun annan lopun hänelle.
Hymyillen pienesti. Minusta tuntuu hyvältä olla kiltti muille. Ehkä sitten muutkaan eivät halua olla pahoja minulle.

Käperryn varovasti pienelle kerälle sängyn aivan kiinni Kuuraan. Hän alkaa silittää minua varovasti. Tähän on hyvä nukahtaa.
//Kelpaisko tää teematarinaks?
Tarpeet Galaxylle, Lightille ja Sourcelle
+ liikkumistarve
Ja sit viel Sourcelle
+ nälkätarve (piirakkapala pois)
+ unitarve

Vastaus:

Source on ihanan höppänä kun ei ymmärrä ihmisten kirjoituksista mitään. .-3 Hämähäkin pelastusoperaatio oli jaloa, Source vielä varmisteli että hämis pääsi kivenkoloon suojaan kylmältä ilmalta! <3 Kiva että tutustuitte pelastusreissulla myös pariin alienkissaan! Ehkä pääsette tekemisiin useinkin alienien kanssa kun asustatte viereisissä huoneissa? ,-) Tämä sopii teematarinaksi vallan mainiosti, eli saat 24 + 5 = 29 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

Nimi: Kuura

10.11.2019 17:48
Luku 1 Tervetuliaislahja

Sade rummuttaa jo tutuksi tulleen suuren talon kattoa. Tosin minulle parhaiten tuttua aluetta on tämä kiipeily-, uni- ja leikkimahdollisuuksilla täytetty valtakunta, jota minun ymmärrykseni mukaan kutsutaan adoptioksi. Jotkut tosin ovat vitsailleet tämän olevan myös vankila, mutta sitä en oikein ymmärrä. En osaa sanoa, että kauan olen täällä ollut, mutta tarpeeksi kauan ainakin. Vaikka menetin oman ihmiseni, kun jouduin tänne, ei täällä ole ihan kauheaa ollut. Täällä on kuitenkin paljon muita kissoja, joiden kanssa olen voinut viettää aikaa. Me olemme myös saaneet osallistua kaikkiin tapahtumiin, jos vain olemme halunneet. Minä en siis sanoisi adoptiota miksikään vankilaksi, vaikka tiedän, että jotkut ovat tästä paikasta sellaista mieltä. Tietenkään kaikki eivät suhtaudu asioihin samalla tavalla ja adoptioon joutuminen on voinut olla joillekin oikeasti paha paikka.

Makoilen rauhallisena pienessä kolossa, johon olen muutaman muun kissan kanssa raahannut eri puolilta adoptiota paljon tyynyjä. Olemme halunneet tehdä siitä mahdollisimman mukavan ja lämpimän paikan, koska sellaisia tarvitaan varsinkin näin syksyllä. Minua väsyttää vähän, mutta minun on ollut vaikea nukkua. Adoptiosta vastaava Kasa kertoi minulle muutama päivä sitten, että elämäni tulisi muuttumaan pian. Siitä lähtien olen nukkunut huonosti. Olen vain halunnut saada tietää, mitä tulee tapahtumaan.
"Hei Source", kuulen äkkiä tutun äänen jostain olinpaikkani ulkopuolelta.
"Täällä", menen äkkiä kolon suulle ja kurkistan ulos.
Puhuja on Kasa, kuten epäilinkin. Tunnistan kissojen äänet hyvin eikä täällä hoitajia kovinkaan paljoa käy, vaikka nykyään heitäkin on alkanut näkyä täällä enemmän kuin ennen. En ole täysin varma, mikä siihen oikein on syynä.
"Minulla on sulle yllätys", Kasa sanoo hymyillen.
"Mikä?" kysyn kiinnostuneena.
"Sä oot saanu hoitajan", nainen kertoo minulle ystävällisesti hymyillen
"Oikeesti?" varmistan ja katson häntä kysyvästi.
"Ihan oikeesti", Kasa hymyilee, "tule mukaan niin pääset heti muuttamaan hänen luokseen."
Ilmeeni kirkastuu nopeasti ja möngin kiireellä ulos olinpaikastani. Olen innoissani, koska on kivaa saada taas oma ihminen. Elämä hoitajan kanssa on kuitenkin ihan erilaista kuin täällä adoptiossa.

Kiirehdin Kasan edellä ovelle, josta pääsee ulos adoptiosta.Meinaan kompastua omiin tassuihini, koska yritän selvästikin juosta liian nopeasti. Kiirehtiminen on kuitenkin täysin turhaa. Ovi on kiinni enkä ylety kahvaan, vaikka yritän hyppiä kahvaan, jotta saisin oven auki. Joudun odottamaan, että Kasa tulee avaamaan oven minulle.
"Ai sä oot noin innoissas tästä", Kasa naurahtaa katsoessaan minua.
Ei tämä nyt noin hauskaa voi olla. Minusta tuntuu täysin normaalilta olla innoissaan siitä, että saan viimein taas oman hoitajan. En edes ymmärrä, miksi joku ei tykkäisi tästä.

Oven toisella puolella meitä on vastassa valkohiuksinen nuori, joka katsoo minua pienesti hymyillen. Hän on pukeutunut pastellinsävyiseen isolta näyttäviin vaatteisiin. Hän vaikuttaa kiinnostavalta ihmiseltä.
"Tässä on Source", Kasa kertoo rauhallisesti osoittaen minua.
Väännän naamalleni niin ison hymyn, kuin vain osaan. Pyysin häntä esittelemään minut, koska haluan vasta myöhemmin yllättää tulevan hoitajani puhetaidolla ja nähdä, paljon hän säikähtää. Tosin tietenkin Kasa on voinut jo pilata suunnitelmani kertomalla meidän puhetaidostamme.
"No hei Source. Mie oon Kuura", valkohiuksinen puhelee varovasti ja hymyilee ujosti.
Hän vaikuttaa vähän ujolta, mutta mukavalta ihmiseltä. En usko, että elämästä hänen kanssaan voisi ainakaan ihan kauheaa tulla.

Lähden kävelemään Kuuran kanssa pois adoptiosta. Käännymme käytävälle, jossa muistan hoitajien huoneiden olevan. En ole liikkunut adoption ulkopuolella paljoa, mutta muistan silti suunnilleen, missä kaikki paikat ovat. Kuura katselee minua kiinnostuneena ja selvästi miettii jotain. Näen sen selkeästi hänen naamastaan. Ehkä Kuura haluaisi kertoa tai kysyä jotain. Vilkuilen tarkkaavaisesti ovissa olevia numerolaattoja.
"Tässä on meiän huone", Kuura kertoo varovasti ja pysähtyy äkkiä oven luokse, jossa on numero 21.
Hän meinasi kävellä huoneen oven ohi. Nyökkään pienesti ja odotan, että hän aukaisee oven. Kuura näyttää kädessään olevaa avainta, jossa roikkuu musta avaimenperä. Avaimenperässä lukee siististi huoneen numero. Odotan sopivaa hetkeä sanoa jotain. Kun ovi on vasta vähän raollaan, livahdan pienestä raosta huoneeseen.

Katselen kiinnostuneena varsin keltaista huonetta. Sisustus on yksinkertainen, mutta se tuntuu vain hyvältä asialta, koska en pidä suurista tavaramääristä. Huoneeseen varmasti ilmestyisi möyhemmin lisää tavaraa, tai vähintään ruokaa keittiönurkan kaappeihin, kun Kuura saisi hoitolalta rahaa. Kuura kävelee rauhallisesti sänkynsä luokse ja istahtaa varovasti sille. Hän vilkuilee hämmentyneenä ympärilleen.Tilanne taitaa olla hänelle aika vieras. Itse menen ikkunan luokse ja yritän nähdä ulos. Ikkuna on kuitenkin vähän liian korkealla. Saattaisin ehkä onnistua näkemään ulos, jos kovasti yrittäisin. Tässä on kuitenkin mahdollisuuteni sanoa jotain, joten en yritä väkisin nähdä ulos..
"Kuura, auta", hihkaisen varovasti ja vilkaisen nopeasti häneen päin.
"Sanoitko sä jotai?" kuulen Kuuran hämmentyneen kysymyksen.
"Joo", vastaan nopeasti, "tuu auttamaan."
"Tuun", valkohiuksinen sanoo pian ja vaikuttaa selvästi hämmentyneeltä.
Kuura nousee sängyltään ja kävelee rauhallisesti minun ja ikkunan luokse. Hän käy istumaan lattialle. Kipeän hänen syliinsä. En ole paljoa korkeammalla, mutta siitä näen silti huomattavasti helpommin ulos. Rummuttava vesisade on muuttunut rauhalliseksi lumisateeksi.
“Lunta”, sanon varovasti ja tuijotan ikkunasta ulos.
“Source, puhutko sie?” Kuura kysyy pian hämmentyneenä.
“Joo, etkö sä tienny”, vastaan vähän huvittuneena ja käännyn katsomaan hoitajaani.
“No en kyllä tienny”, hän naurahtaa varovasti ja hymyilee ujosti, “ku ei kissat yleensä puhu.”
“Nyt sit tiiät et me osataan puhua”, vastaan rauhallisesti ja jatkan lumisateen tuijottamista.
Kuura vaikuttaa rennolta ja mukavalta hoitajalta, vaikka ainakaan vielä hän ei puhu paljoa, Tosin tilanne varmaan tulee muuttumaan ajan kanssa. Ajatukseni keskeytyy, kun jotain tippuu ovessa olevasta luukusta.

“Tänne tuli paketti!” hihkaisen ja lähden juoksemaan huoneen oven luokse.
Meinaan taas liukastua turhan vauhdin takia. Olen tänään selvästi vähän liian innostunut melkein kaikesta. Lattialla ja siisti pienehkö vaaleanpunainen lahjapaketti. Paketisa olevien narujen alle on laitettu tukevasti kortti, lukee jotain. En kuitenkaan osaa lukea, joten en voi tekstin sisältöä kertoa.
“Saatko tuotua sen paketin?” Kuura kysyy minulta.
“Joo”, ilmoitan ja nostan paketin lattialta.
Kuura irroittaa kortin ja lukee sen minulle. Tämä on selvästi tervetuliaislahja joltain toiselta hoitajalta. En kuunnellut niin selvästi, että muistaisin lähettäjän nimeä, vaikka kyllä minulle sekin kerrottiin. Tuntuu ihanalta, miten joku on jaksanut näin nopeasti selvittää uuden hoitajan ja tuoda meille lahjan. Hän selvästi haluaa toivottaa meidät tervetulleeksi tänne. Minä saan tutkia paketin sisällön. Siellä on kolme ihanan näköistä herkkua.
“Mä tiiän, et ne näyttää hyviltä, mut nyt ei syyä yhtään niistä”, Kuura sanoo, kun huomaa, miten innostuneena katson herkkuja, “Säästetään ne myöhemmäksi.”
“Okei”, vastaan rauhallisesti ja annan herkkujen pysyä laatikossa.
Kuura ottaa laatikon ja laittaa siellä olevan jäätelön pakastimeen. Muut herkut hän laittaa ihan vain varmuudeksi kaappiin, josta en ainakaan helposti niitä saisi. En kuitenkaan ole ihan niin kova herkkuhirmu, kun hän tuntuu luulevan.
//Oisko kolmas kerta toden sanoo et tulis tarinaki :D

Vastaus:

Tykkäsin alussa olleesta Sourcen adoptiokuvailusta ja miten jotkut kokevat paikan vankilaksi. Vaikka kisu itse ei adoptio-oloja kokenutkaan negatiivisiksi oli hän innoissaan hoitajan saamisesta! Hauskan erilainen aloitus muuten että adoptio kerrottiin kissan eikä hoitajan näkökulmasta. .-) Hehe, mourukissojen puhetaito jaksaa aina ihmetyttää. .-D Ehditte tervetuliaislahjankin avaamaan, sääli ettei Source saanut maistella yhtään herkkua! Saat 23 penniä. .-)

-Kasa

Nimi: Kirsikka

10.11.2019 15:40
Luku 11


Shiran koulupäiväkirja

Ma koulupäivä 6

No niin. Taas kouluviikko. Tyhmää. Koulu ei ollut mikään paras ajanvietto. Mieluummin istuisin kummitusjunassa kuin koulun penkillä!
Mutta, olin koulussa Rexin kanssa, sillä Light oli flunssassa. Toki oli myös Galaxy, mutta hänhän ei ole koulussa.
Aamulla menimme nelistään ensin alienkisujen huoneelle hakemaan Light ja Rex. Hipsuli avasi oven ja sanoi, että Light ja Galaxy olivat flunssassa, mutta muut heistä olivat pysyneet terveinä. Rex oli tullut innoissaan meidän mukaan kouluun. En tajua häntä: Miksi hän tykkäsi koulusta? Ehkä siellä Marsipaani-planeetalla ei ollut koulua? Vai oliko se Marsu-planeetta?
No joka tapauksessa, menin siis kouluun Kirsikan, Nalan ja Rexin kanssa. Tuhka oli jäänyt huoneelle ja ihan hermoraunioina. En tajunnut, miksi. Ihan sama.
Päästyämme koululle hyvästelimme Kirsikan ja menimme sisälle. Samat tunnit kuin viimeviikon maanantaina: venäjää ja kotitaloutta.
Joo, pidän kotitaloudesta, sehän on ihan kivaa, mutta venäjä ei ole mikään suosikkini. Toivoin myös, että ruoka olisi hyvää. Minulla ja Rexillä oli sama kieli, mutta eri taitoaine, ilmaisutaito. Samalla hänellä oli matikkaa (jota on minullakin siis), äikkää ja terveystietoa. Onneksi minulla ei ole terveystietoa, koska minulla ei ole hajuakaan, mitä se on!
Miedän ensimmäinen tuntimme oli siis venäjä. Menimme luokkaan.
"Heipä hei taas kaikki. Muuten, minulla on lista oppilaista, jolla on tulossa milloinkin koe. Ensiksi, Shiralla on ylihuomenna. Sitten Niilla on..." ope kertoi. Järkytyin muistaessani, että olin harjoitellut vain kerran silloin joskus, ja myöskin varmaan muista aineista olisi koe!
"Ne ketkä äsken luettelin voivat aloittaa harjoittelemaan kokeeseen, sillä niillä on enää pari oppituntia ennen koetta jäljellä." ope selosti. Otin Kolme pientä porsasta-kirjan esiin ja jatkoin sen lukemista lopputunnin.

Sain juuri ja juuri kirjan luettua loppuun, kun tunti päättyi.  Menin välitunnille. Hukkasin Rexin jonnekkin, mutta en välittänyt siitä. Pihalla sentään pitäisi olla tekemistä, jota en kuitenkaan keksinyt, niinpä avasin sinut päiväkirja, ja aloin kertoa sinulle tämän kaiken mitä olin tähän mennessä kirjoitellut.

Välitunnin jälkeen  menin kotitalouden luokkaan. Sekin ope hössötti kokeesta, ja se alkoi minua vähän ärsyttää. Mutta, kun juuri oli ollut halloween, niin teimme nakkimuumioita. Eli nakkeja, jotka oli kääritty lehtitaikinaan. Se taikina oli kivenkovaa kun saatiin se ja meidän piti lämmittää sitä mikrossa.
"Pim!" mikro äännähti ja avasin mikron oven. Otin taikinan, levitin sen pöydälle ja leikkasin niistä siivuja. Käärin ne sitten nakkiin ja pistin uuniin. Tein kaksi nakkia.
Sitten jonkin ajan päästä nakit olivat valmiita. Otin ne uunista ja laitoin ne lautaselle.
"Ai ai, kuumaa!" hätkähdin kun tassuni tuntui olevan tulessa, vaikka niin ei tietenkään oikeasti ollut. Sitten tuli tiskaus, ennen kuin sai syödä. Kun pesin sitten leikkuria, kuulin jonkun voihkaisevan:
"Ai! Kuumaa!"
Käännyin ja näin Rexin punaisen turkin.
"Mitä sinä täällä teet? Sinunhan pitäisi olla ilmaisutaidossa." ihmettelin. Samalla tajusin että hän sormeili nakkejani. Sitten hän söi yhden. Juoksin hänen luo.
"Hei! Ne ovat minun!" huusin, mutta Rex teleporttasi pois. Ärsytti ihan kamalasti, mutta kuitenkin jatkoin tiskaamista hieman kiehuen.
Tiskattuani menin syömään ainoan nakkini. Se oli nopeasti syöty. Sitten tiskasin vielä nopeasti lautaseni ja menin syömään.

Ruokalassa sain tietää, että oli kalapuikkoja. Minulla ei ollut nälkä kahdesta syystä:
1: Vaikka söin vain yhden nakin, se silti täytti jonkin verran.
2: Vaikka olenkin kissa, en pidä kalasta, erityisesti sellaisesta "tekokalasta" (lasken kalapuikot mukaan siis)
Eli sellaiset perustelut. Jätin puikot sitten siihen noutojuttuun lojumaan ja otin vähän muusia. En kuitenkaan paljoa. Sitten otin suosikkiani: salaattia! Siinähän oli sitten lounaani. Tai aika myöhäinen, sillä kello oli kohta yksi. Sitten söin pikaisesti ja lähdin kohti hoitolaa. Läksyä ei sillein tullut, mutta sillein tuli, koska pitäisi harjoitella kokeisiiin.


Hoitotarina:

Kun Kirsikka oli päästänyt kisukolmikon kouluun, oli hän erittäin huolissaan Tuhkasta: Hän oli erittäin shokeeraantunut siitä, että Galaxy oli flunssassa. Flunssa ei ole mikään paha sairaus, se on ihan pieni. Tuhka vain välittää Galaxysta niin paljon.
*Entä jos se joutuu Tuhkan kohtaloksi? Liikarakkaus?* hän ajatteli, mutta yritti kuitenkin rauhoittaa itseään.
Kirsikka palasi äkkiä huoneelle ja katsoi Tuhkan vointia. Kirsikka ajatteli, että Tuhkakin oli mahdollisesti sairastumassa. Kuitenkin Tuhka oli jo hieman rauhoittunut.
"Ei flunssa ole hengenvaarallista." Kirsikka rauhoitteli.
"Okei." Tuhka vastasi hiljaa.
Kaksikko istui siinä hetken hiljaa ja Kirsikka tuijotti Tuhkaa hievahtamatta. Oli hiljaista ja kaksikko pohtivat jotain, mitä he eivät itsekään tienneet. Sitten, vihdoinkin Kirsikka otti ensimmäisen puheenvuoron:
"Haluaisitko tehdä jotain? Voidaan vaikkapa käydä kaupassa ja ostaa sinulle joku lelu." Kirsikka ehdotti.
"En minä lelua tarvitse, niitä on jo tarpeeksi. Mutta jostain syystä haluaisin käydä hautausmaalla." Tuhka totesi.
"No voidaan mennä sitten." Kirsikka myönsi hieman yllättyneenä Tuhkasta.
"Sinne on haudattu myös yksi ystävistäni." Tuhka jatkoi ja Kirsikka hämmästyi vielä enemmän. Sitten hän muisti, että ennen häntä Tuhka oli asunut adoptiossa ja sitä ennen jonkun (tai jonkujen) hoitaj(a/ie)n hoivissa, joten kun Tuhka oli ollut adoptiossa, hänen ystävänsä oli ikääntynyt.
*Voi pientä Tuhkaa.* hän ajatteli.
Kaksikko lähti ulos kohti hautausmaata. Kirkolla he menivät ensin hautausmaan kauppaan ostamaan lahjaa Tuhkan kuolleelle ystävälle.
"Nuo pienet versot ovat hyvät." Tuhka kertoi ja osoitti versoja. Sitten he ottivat ne.
Kaksikko meni sen jälkeen hautausmaalle. Tuhka meni Tikkarisuun kissan Risto Rukkasten Rouskuttaja Ristien Ruksaaja Möyrykynnen luo.
"Kiitos Rousku kun sain olla ystäväsi. Annan nyt sinun muistoksesi näitä pieniä versoja, jotta muistat, että elämä alkaa aina pienestä, josta tulee vielä joskus suurta, vaikka ei tuntisi itseään sellaiseksi. Mutta oikeasti olet vähintään yhdelle koko maailma. Ja sen tiedän, koska minulle olet ollut hyvä ja tärkeä ystävä. Ja lupaan, että sinä et joudu olemaan koskaan yksin." Tuhka lausui ja istutti versot kissan haudalle. Kirsikalle tuli kyynel poskeen.
"Ihania sanoja, Tuhka." Kirsikka onnistui sanomaan. He istuivat siinä hetken hiljaisuuden vallatessa ja tuijottivat Rouskun hautaa. Sitten he nousivat ylös ja kävelivät takaisin kohti hoitolaa.

Päästyään hoitolaan he näkivät Shiran makaamassa lattialla ja harjoittelemassa.
"Älkää kysykö missä Nala on, en tiedä." Shira heti ilmoitti. Kirsikka kohotti olkapäitään ja otti Shiran syliinsä.
"Hei!" Shira murahti ja yritti rimpuilla irti. Kirsikka laski kisun sängylle.
"Pysy nyt siinä pikkuinen. Katso nyt, kuinka paljon karvojasi on lattialla. Tänään on syyssiivous." Kirsikka kertoi. Shira murahtaa mutta jää sängylle. Kirsikka hakee kaapista sangon ja rätin ja alkaa pyyhkimään lattiaa. Kuitenkin hän muisti, että hänen pitäisi täyttää sanko vedellä ja käy kylpyhuoneessa, jonka jälkeen aloittaa oiekasti pesemään lattiaa.

Kun lattia oli tarpeeksi kiiltävä, Kirsikka siirtyi sängyn alle. Hän näki siellä lymyilemässä suuria pölypalleroita.
*Vitsi kun en ole siivonnut aiemmin.* Kirsikka ajatteli ja keräili isoimmat pallot. Sitten rätillä hän pyyhki pienimmätkin pölyhiukkaset. Kun sängyn pölyt oli pyyhitty, Kirsikka pyyhki vielä hyllyistä, pöydistä, jne, pölyt. Tuhka oli petaamassa sänkyä ja lähetti Shiran opiskelemaan ja nurisemaan sohvalle. Kun siivous oli tehty, Kirsikka ojensi Tuhkalle ja Shiralle mansikkatikkarit, ja jätti Nalan tikkarin pöydälle, jotta Nala voisi poimia sen sieltä. Sitten Kirsikka ja Tuhka lähtivät katsomaan muiden syyssiivousta. He menivät alienkisujen huoneelle ja koputtivat oveen. Hipsuli avasi oven.
"Tulisitteko kanssamme siivoamaan Mouruposkea?" Kirsikka kysyi.
"Mielellään." Hipsuli vastasi ja viittosi hännällään parille hänen takanaan oleville alienkisuille. Ovesta ilmestyivät Espique ja Sylvi.
"Mitä nyt? Minun pitäisi olla nyt sillä ihanalla ja pehmeällä tuolisohvalla nukkumassa." Sylvi valitti.
"Ai, ne taas." Sylvi jatkoi nähtyään Kirsikan ja Tuhkan.
"Mitä nyt?" Espique hämmästeli ja tepasteli käytävälle.
"Olisimme vain kysymässä, että haluaisitteko tulla mukaamme siivoamaan Mouruposkea?" Kirsikka kertoi.
"Mitä?! Siivoamaan? Minä ajattelin että mentäisiin kuntosalille nostelemaan raskaita painoja." Espique hämmästeli pettyneenä.
"Pyh, siivoaminen. Mieluummin olisin jättänyt ne unet." Sylvi tuhahti.
"Fiksu, sinähän olet juuri jättämässä sitä, hahtuva-aivo!" Espique selitti.
"Älä sinä ala minua määräilemään Rypälepää! Minä olen sinua paljon vanhempi ja viisaampi, kuin sinä tuollainen nuoriso." Sylvi kismitti.
"Tehän olette kuin hiirenjätöksiä! Olette vain hyödyttömiä kun riitelette! Teidän vanhempanne vain häpeäisivät siitä, että käyttäydytte kuin kaksi hiirenaivoista kettua! Yritätte olla kaikista parhaimmalta ja siksi yritätte saada toisianne häpeämään, millainen on. Eikö teillä ole järkeä teidän aivokuoressanne?!" Hipsuli raivosi. Espique ja Sylvi hiljenivät. Sitten he lähtivät Tuhkan ja Kirsikan mukaan ulos.

Viisikko keräsi roskia ympäri Mouruposkea. Yllättäen löytyi niitä milloin mistäkin. Sylvi leijuili ottaen roskat sieltä ylhäältä, jonne muut eivät yltäneet. Espique kantoi roskia roskiksiin ja Hipsuli, Kirsikka ja Tuhka keräsivät. Piankin aurinko alkoi laskea ja olisi aika palata hoitolaan. Kun Kirsikka ja Tuhka olivat sanoneet hyvästit alienkisuille, he palasivat omalle huoneelle.
"Hei muuten, tiesitkö, tänään oli tullut uusi hoitaja Kuura. Ja en ehkä tätäkään ole kertonut, mutta myös Patukka on tullut. Sekä Ester, joka on ollut joskus täällä, tulee kohta takaisin, sitten ensikuun ekana päivänä kai. Tämä Mouruposki on kohta taas hoitajia täynnä!" Kirsikka kertoi.
"En, en tiennyt." Tuhka mutisi.
"Mitä nyt?" Kirsikka ihmetteli huolestuneena.
"Ei vaan hävettää yksi juttu." Tuhka selitti.
"Voit kertoa minulle jos haluat, mutta en kyllä tietenkään pakota." Kirsikka lupasi.
"No siis... Ennen kun olin päätynyt adoptioon, olin Tiksun hoidettavana. Ennen sitä olen ollut myös joillakin muilla, mutta en muista, keiden. Muistan vain Tiksun. Hän oli samannäkäinen kuin sinä, kuin kaksoset. Siihen aikaan minulla oli toinen tyttöystävä Galaxyn sijaan, Nitta. Hän on myös kaunis ja viehättävä, mutta... tykkään ehkä silti enemmän Galaxysta. Ja hävettää tuottaa Nitalle pettymystä... Tuhka selitti hieman epävarmasti. Kirsikka ei tiennyt mitä sanoa, nyökkäsi vain.
"Y, ymmärrän." Kirsikka äännähti. Kirsikka avasi oven. Shira oli jo nukkumassa tyynyvaltakunnassaan, ja Nalaa ei näkynyt.
"Voi että... Missä Nala on!" Kirsikka turhautui ja haukotteli.
"Mutta ehkä kuitenkin pitää mennä nukkumaan..." Kirsikka ajatteli unisesti ja lysähti sängylle. Tuhka hyppäsi oven kahvaan ja onnistui ihneellisesti sen lukitsemaan, kun hänen hoitajansa oli unohtanut sen. Sitten Tuhka hyppäsi Kirsikan jalkojen juureen ja nukahti.


Tarpeet:

Shira, Tuhka, Sylvi, Hipsuli ja Espique:
+Liikuntatarve

Tuhka, Sylvi, Hipsuli ja Espique:
+Siisteystarve? (Kun ne siivosi Mourua)

Shira ja Tuhka:
+Nälkätarve (poista kaksi mansikkatikkaria)
+Unitarve

//
-tässä sitten oli teematarina, +5 penniä.
-Espiquen, Hipsulin ja Sylvin palkkiin täydennystä.
-Ei kohotusta MIDDÄÄN (ikäpisteet, tarpeet, jne) Nalalle tai Rexille, kun eivät olleet virallisesti tarinassani. (Rex oli vain "vilahtanut" koulutarinassa ja Nalasta vain puhuttiin)
-Ne KAKSI tikkaria pois, koska Nala ei ole vielä syönyt sitä omaa tikkariaan
-copyrights: solvaukset soturikissoista ;D
-Ostan Rouskun haudalle pieniä versoja, -3 penniä siis

Tällainen tarina sain väsättyä. Noh, myöhemmin teen Rexille ja Nalalle oman koulupäivän mutta nyt ei ehdi :(. Eipä sitten varmaan muutakaan.//

Vastaus:

Uh, onpa masentavaa miten kaikki opet uhkailee Shiraa jatkuvasti kokeilla. Mutta ainakin jää sitten vapaa-ajalle enemmän leikkiaikaa kun ainakin venäjän tunnit on käytetty kokeeseen valmistautumiseen. ,-) Olipas Rex ketku kun tuli nappaamaan toisen Shiran nakin! >.-o Voi Tuhka, hän tasapainottelee vanhojen ja nykyisten suhteiden välillä. Kohtaus hautausmaalla oli kaunis. <3 Olittekin ahkeria kun jaksoitte oman huoneen lisäksi auttaa vielä yhteistenkin tilojen siivoamisessa! Alienkissojen solvauskohtaus oli hauska. .-DD Saat 31 + 5 = 36 penniä jaaa yritän muistaa huomioida kaiken lopussa luettelemasi. .-D

-Kasa

Nimi: Kirsikka

03.11.2019 18:51
Luku 10 Spesiaalitarina: Halloweenbileet!

Kirsikka herätti pennut.
"Herätys. Tänään mennään kauhukylään halloweenin kunniaksi." Kirsikka kertoi.
"Jee! Nooran ehdotus toteutettiin! Bileet!" Shira iloitsi ja pomppasi ylös makuualustaltaan. Nala ja Tuhkakin olivat innoissaan.
"Ai niin. Ja simssiliini kissoineen haluaisivat mennä jonnekkin meidän kanssa. He ehdottivat elokuvaa ja kahvilaa." Kirsikka kertoi.
"Ei elokuvaa! En jaksa vain istua. Kahviossakin vain istutaan." Shira valitti.
"Minä en myöskään ihan pidä ajatuksista, sori." Tuhka kertoi hiljaa.
"En minäkään haluaisi kahvilaan. Olisi kyllä kiva mennä uimaan." Nala tuumi.
"Joo. Uiminen olisi kivempaa." Tuhka totesi.
"On sentään parempi kuin istuminen." Shira nurisi.
Kirsikka lähetti kirjeen simssiliinille pentujen mielipiteestä.
"He myöskin antoivat vähän namusia tielle ja kiittivät meiltä tulleista namuista." Kirsikka jatkoi.
"Mitkä namut?" Nala ihmetteli.
"Olimme pienessä kirjeenvaihdossa simssiliinin kanssa." Kirsikka kertoi.
"Mikset kertonut?" Shira ihmetteli.
"Itse asiassa en tiedä. Me emme keskustelleet simssiliinin kanssa paljoa. Lähetin kyllä kaikille hoitajille karkit." Kirsikka selitti.
"Paljon oikein tuhlasit?" Nala tiedusteli.
"18 penniä." Kirsikka sanoi tyynesti.
"NIIN PALJON?" Shira suuttui.
"Hei, annoin namusina ILMAISIA MANSIKKATIKKAREITA." Kirsikka selitti. Shiran silmät suuristuivat ällistyksestä mutta pentu ei kuitenkaan avannut enää suutaansa.

Illan tullen nelikko lähti kohti kauhukylää.  Kauhukylällä Tuhka hieman vapisi mutta Kirsikka sai hänet rauhoitettua tönäisemällä tätä hellästi jalallaan. Kauhukylällä Shira katsoi kateellisena muiden hienoja asuja ja tuijotti omaa, kirpputorilta ostettua luurankopukuaan.
"Minäkin haluan tuollaisen enkelipuvun!" hän vinkui katsoessaan enkelipuvussa menevää Felixiä.
"Kyllä sinä luurankona näytät kivallekin." Kirsikka lohdutti.
"Mutta tämä on VANHA." hän jatkoi.
"Miksi sinä olet outo? Onko jokin vikana?" Kirsikka ihmetteli. Shira katsoi "et kai ole tosissasi"-ilmeellään Kirsikkaa ja Kirsikka tajusi olla jatkamatta keskustelua.
"Mennäänkö tuohon kummitusjunaan?" Nala pyysi. Kummitusjunaan ei ollut melkeinpä ketään odottamassa ja nelikko pääsi suoraan junaan. Junaan mahtui juuri sopivasti neljä. Juna nytkähti liikkeelle ja se ajoi pimeään käytävään.
"Ää, en näe mitään." Kirsikka hieman hätäili.
"Kirsikka, älä." Shira pyysi ja Kirsikka oli hiljaa. Junan edessä yhtäkkiä nelikon päihin tippui leluhämähäkki pikaisesti ja sitten se meni pois. Sitten jotkut LED-valot tuli päälle ja kuviosta muodostui luuranko.
"Hei, tuossahan on minä!" Shira hihkaisi samalla, kun Kirsikka ja Tuhka tärisivät vieressä. Kirsikka henkäisi syvään ja helpottui kun junan matka päättyi.
"Uudestaan!" Shira vaati.
"Mennään nyt muuallekin." Tuhka pyysi ja Kirsikka oli samaa mieltä. He piankin löysivät askartelunurkan, jossa askarreltiin haamuja Kauhukylän koristeeksi. Kun pentujen paperihaamut olivat valmiit, ne ripustettiin ympäri Kauhukylää.
"Minun tulee sitten pääsisäänkäynnille!" Shira vaati.
"Minä haluan sen roskiin, siitä tuli niin ruma." Nala kertoi.
"Minun haamu saa olla missä vain, minulla ei ole väliä." Tuhka myönsi.
"Viedään nämä nyt sille apuhenkilölle, joka sitten ripustaa ne. Mutta voitte kyllä toivoa että minne haluaisitte sen menevän." Kirsikka kertoi.
Heidän annettua haamut pennuille tuli nälkä. Kirsikka otti taskustaan jokaiselle mansikkatikkarit ja ojensi jokaiselle oman. Kissat lipoivat tyytyväisenä tikkareita.
"Mennään istumaan penkeille niin on mukavempi syödä, tai, lipoa." Kirsikka ehdotti ja niinpä he menivät istumaan. Joku leijaili heidän ohitse.
"Sylvi!" Nala huudahti.
"Hipsuli ja Espique!" Tuhka jatkoi ja juoksi Nala perässään kohti alienkisuja. Shira oli jopa niin keskittynyt tikkariinsa, että hän huomasi sitten alienkisut vasta, kun Kirsikka mainitsi siitä hänelle.
"Mitä te täällä teette?" Shira kysyi ja juoksi Nalan ja Tuhkan vierelle.
"No miksipä? Samasta syystä kuin tekin." Hipsuli naurahti.
"Pitämässä hauskaa." Sylvi jatkoi.
"Mutta hei, mennään tuohon Kummitusjunaan!" Espique ehdotti.
"Selvä." Hipsuli myönsi.
"Missä Rex, Light ja Galaxy ovat?" Nala kysyi.
"Emme edes tiedä. Jossain täällä haahuilemassa." Sylvi selitti.
"Hei, saanko tulla mukaan?" Shira vaati. Kirsikka hieman suuttui siitä, ettei pentu kysynyt häneltä lupaa, mutta kuitenkin hän muistutti itselleen, että hän oli vielä pentu.
"No, njaa, no tule jos niin haluat. Mutta älä sitten vikise." Sylvi kertoi. Iloisena Shira meni heidän peräänsä ja alienkisut ja Shira lähtivät.
"Noh, jatketaanko matkaa?" Kirsikka kysyi. Pennut nyökkäilivät hyväksyvästi ja sitten he päätyivätkin isoon kartanoon, jossa juhlittiin.
*Shira jää paljosta paitsi.* Kirsikka ajatteli. Kartano oli iso rakennus, ja sisällä oli täynnä kisuja ja hoitajia. Tai nyt kun Mouruposkessa on vain hänen lisäkseen viisi hoitajaa ja alienkisut, sekä yksi vielä on harkitsemassa tulla Mouruposkeen, oli silti kartano täynnä. Ehkä se johtui siitä, että kisuja oli paljon enemmän kuin hoitajia? No kuitenkin, kartanossa oli isot bileet. Siellä soitettiin rytmikkäitä musiikkeja ja kaikki tanssivat ja viettivät hauskaa.
Kolmikon juhlittua tarpeeksi he etsivät Shiran, ja yllätys yllätys, hänet löydettiin kummitusjunasta kahdeksannelta kierrokselta.
"Yhyy, haluan lisää!" Shira valitti.
Kuitenkin hän tuli kaikkien mukaan pois. He saivat vielä kivan lahjakassin, jossa oli PALJON karkkia. Sitten nelikko lähti hoitolaan ja kaikki menivät suoraan pedeille pitkän ja rankan juhlan jälkeen.


Tarpeet:

Kaikki: (Shira Nala Tuhka Sylvi Hipsuli ja Espique)
+Liikkumistarve

Shira Nala Tuhka:
+Nälkätarve (-3 mansikkatikkaria ja sitten vielä ostan kolme tilalle yht 0 penniä ;D)
+Unitarve

//Sekä minulle tästä vielä +10 penniä ja aloitan palkin Sylvillä, Espiquella ja Hipsulilla! Sekä +5 penniä teematarinoinnista kun Tuhka ja minä oltiin peloissaan ;D. En nyt muistaisi nyt että olisi vielä lisättävää :) Tällainen minitarina muihin verrattuina :)//

Vastaus:

Olitkin keksinyt kivaa tekemistä kauhukylään, kummitusjuna oli jännä ja haamukoristeet kiva askartelu-idea, vielä kun tekeleet pääsivät heti käyttöön koristamaan kauhukylää! Shirapa innostui kummitusjunasta kun kävi siellä jopa kahdeksan kertaa. .-D Ei häntä tainnut paljoa bileiden missaaminen harmittaa. Kiva että kohtasitte taas alienkissojakin, vaihteeksi vähän muitakin kuin ne keiden kanssa kissasi yleensä viettävät aikaa. .-) Hyvä kun olet taas luetellut kaikki penniasiat etten unohda mitään. .-D Saat siis 16 + 10 + 5 = 31 penniä ja kohotan tarpeet sekä lahjapalkit. .-)

-Kasa

Nimi: Toukka

02.11.2019 10:17
Alieneita ja kauppareissu
<><><><><><><><><><><><>
25.9

"Öhh.. Toukka?"
Tunsin kuinka joku tökki kättäni. Ärsyynnyin hieman ja käännyin ympäri.
"TOUKKA!"
Räväytin silmäni auki ja nousin nopeasti istumaan. Kuka ihme minut oikein oli herättänyt? Ja missä olin?
Sitten muistin. Olin tullut tänne takaisin, eli toisin sanoen herättäjä oli mitä luultavimmin joku kissoista.
"Rushia?" kysyin varovaisesti.
Käänsin päätäni ja näin kun kolli tuijotti minua. Se räpäytteli muutaman kerran silmiään hämmästyneen näköisenä.
"Missä ihmeessä olet ollut?" se kysyi kumman rauhallisesti, vieläkin katsoen minua kuin olisin ollut aave. Huolestuin hieman. Mistä lähtien hän ei ole huutanut aina?
"Kouluhommia", mutisin. "Olen oikeasti pahoillani, olisi pitänyt jättää joku viesti tai vain jäädä loma-"
En ehtinyt sanoa lausetta loppuun kun kissa hyppäsi syliini ja halasi minua tiukasti.
Olin hieman hämmentynyt, koska Rushia ei yleensä käyttäytynyt näin, mutta halasin kissaa silti takaisin. Oli jotenkin lohduttavaa, että kissan turkki oli vieläkin yhtä pehmeä kuin viimeksi. Ehkä vain kuvittelin, mutta kuulosti siltä kuin kolli olisi nyyhkyttänyt.
"Toukka?"
Taas tuttu ääni. Hymyilin hieman, kun Felix tuli tuolin takaa esille.
Kissa katseli minua hämmentyneenä.
“Öh, mites sinä olet täällä yhtäkkiä?”
“Tulin yöllä”, mutisin nopeasti. “Missä Gallu ja Cho ovat?”
“He menivät tervehtimään alieneita”, Felix totesi kuin asia olisi täysin normaalia. Ajattelin että he vain leikkivät menevänsä avaruuteen.
“Mutta siis oletko jäämässä vai katoatko taas jonnekkin uudelleen?” huomasin, että kissan äänessä oli hieman ivaa. Mietin niitä kaikkia kissoja adoptiossa, joille oli sanottu ettei heitä tultaisi enään hylkäämään. Felixistä varmaan tuntui samalta kuin heillä.
Huokaisin hieman ja silitin vieläkin minua halaavan Rushian päätä.
“Yritän ainakin. Ja jos seuraavan kerran taas katoan, niin jätän viestin. Okei?”
Felix katsoi minua hieman epäluottavaisesti.
“Okei, sovittu”.
Nyökkäsin kissalle. Olisin kätellyt häntä, mutta Rushia halasi minua vieläkin.
“Ehkäpä me voisimme mennä kauppaan hankkimaan haloween pukuja”, ehdotin varovaisesti, “Kun siihenhän on enään muutama päivä”.
Äkkiä tunsin kuinka Rushia lopetti halaamiseni ja hyppäsi nopeasti pois sylistäni. Kissa jäi mulkoilemaan minua lattialta.
“Ostoksille? Mutta nehän puvut maksavat hirveästi!”
Huokaisin. Tästä tulisi pitkä väittely…

Lopulta olin saanut Rushian suostumaan. Kissa tosin mulkoili minua vielä epäilevästi, mutta en välittänyt siitä.
Enään pitäisi hakea Gallu ja Cho. Minusta oli aika outoa, että Felix sanoi heidän olevan huoneessa 20. Yleensä kissat eivät menneet vapaisiin huoneisiin, mutta kaipa siellä olisi enemmän tilaa kuvitella olevansa alieneiden kanssa…
Olimme huoneen 19 kohdalla, kun huoneen 20 ovi avautui edessämme ja sieltä tuli Gallu nauraen iloisena, kun hänen perässään lensi… Odotas. Lensi?
Äimistyin. Siinähän oli kissa joka lensi. Sen turkki oli vaaleansininen ja valkoinen. Se näytti aika vanhalle…
Felix katsoi minua hieman nolostuneena.
“Ah… juuu. Luulit varmaan että he vain kuvittelevat?”
Nyökkäsin hitaasti.
“No siis tänne tuli alieneita kun olit poissa. Tuon nimi on Sylvi”, harmaa kolli sanoi nyökäten kohti leijuvaa kissaa.
“Anteeksi, mutta en enään jaksa leikkiä hippaa”, Sylvi sanoi Gallulle. “Ja muutenkin, isäsi seisoo tuossa kahden metrin päässä, että juu… kukas muuten on tuo hoitaja?”
Avaruuskissa tuijotti minua. En tiennyt mitä sanoa, mutta onneksi Galileo pelasti tilanteen.
“TOUKKA!” kissa huusi, ryntäsi luokseni ja halasi jalkaani.
“Hmm? Onko tuo se sinun hoitajasi joka vain katosi?” Sylvi kysyi uteliaana.
“Onhan se.”
Cho tuli ovesta käytävälle. Kissa hymyili helpottuneen oloisena.
“Minäpä tästä taidankin lähteä nukkumaan”, Sylvi ilmoitti ja leijui takaisin huoneeseensa.
“Onko täällä muitakin alieneita?” kysyin uteliaana kissoiltani.
“Onhan täällä”, Rushia tokaisi.
“Eräs alien pystyy lukea ajatuksia!” Gallu hihkaisi.
“Ja eräs on erittäin vahva… mutta siis olemmeko menossa jonnekkin?” Cho kysyi uteliaana.
“Itseasiassa kyllä”, sanoin hymyillen varovaisesti.

Kävelimme kauppaan. Oli jotenkin oudolla tavalla iloista, että se ei ollut muuttunut niiltä ajoilta, kun olin ollut täällä viimeksi. Samat valot, samat osastot, samat matot… En olisi kuvitellut olevani iloinen niin pienistä asioista.
Hankimme kaikille asut. Rushia ei ollut kaamean tyytyväinen, että siihen meni 20 penniä, mutta minkäs sille mahtaa. Kyllähän meillä on vielä aikaa saada se kuolemattomuudenjuoma!
Sitten menimme takaisin hoitolaan. Oli kiva katsella samoja tuttuja katuja… Voin sanoa että Mouru on paljon hienompi paikka kuin Helsinki.
Kissani menivät melkeinpä heti nukkumaan. Minua ei kaameammin väsyttänyt, joten siivosin huonetta kuunnellen korvanapeista musiikkia.

Tarpeet
kaikille:
+Liikkumistarve (ne käveli sinne kauppaan xd)

.//Pahoittelut nopeasti kirjoitetusta lopusta, se vois olla paljon parempi.

Vastaus:

Jännä miten odottamattomilla tavoilla kissat reagoivat paluuseesi, herkistelevä Rushia ja tavallista tuimempi Felix olivat jotain uutta! Hehe, tykkäsin miten luulit alientapaamista ensin joksikin leikiksi, mutta ilmassa leijuva kissa todisti että kaikki onkin totista totta. .-D Rushia oli taas tuttuun tapaansa vastustelemassa ostosreissua, mutta hän varmasti ilahtuu kun saa tietää mihin pukuja tarvitaan. ,-) Saat 13 penniä, kohotan tarpeet ja lisään vaikka Sylville lahjapalkkia. .-)

-Kasa

Nimi: simssiliini

29.10.2019 16:49
Nyt selviää mitä Quz on tehnyt viime kuukaudet kiertueellaan. .-)

Quzin matkapäiväkirja

Heinäkuu 2019, Ranska
Saavuimme myöhään illalla Tiukun ja Viivin kanssa ensimmäiseen kiertuekaupunkiimme Pariisiin, Ranskaan, joka on muuten Mau Machinen kotimaa. Lennon aikana mielialani oli vaihdellut lähtöhaikeudesta innostukseen, mutta koneen laskeutuessa iski pieni jännitys. Konsertti Mouruposkessa meni ehkä hyvin, mutta Mau Machinen lämppäreinä astuisimme moninkertaisesti suuremman yleisömäärän eteen. Lentokentältä meidät nouti yhtyeen manageri, ja täytyy sanoa että olin hieman pettynyt siitä etteivät itse bändin jäsenet olleet saapuneet paikalle meitä tervehtimään. Manageri selitti jotain siitä miten bändin jäsenien täytyi välttää julkisilla paikoilla oleskelua innokkaiden fanien takia. Meidät kuljetettiin hotellille, ja olimme kaikki reissusta sen verran uuvuksissa että päätimme käydä samantien nukkumaan. Seuraavana päivänä lounastimme yhdessä Mau Machinen jäsenten kanssa. Tämä olikin ensimmäinen kerta kun tapasin heidät livenä! Mau Machine ei ole konsertoinut minun elinaikanani Mouruposkessa, mutta äitini on nähnyt heidät esiintymässä jo kahdesti. Olen tietenkin kuunnellut heidän musiikkiaan niin paljon että osaan varmaan kaikki biisit ulkoa. Bändin jäsenet vaikuttivat heti tosi mukavilta sillä he eivät yhtään tärkeilleet maineensa vuoksi vaan ovat tosi helposti lähestyttäviä. Eh, miksi kuulen nyt mielessäni Ruun lausuvan "Eräs voisi ottaa oppia heidän asenteestaan?" Ruu on ehkä oikeassa, mutta enkö minä saa edes vähän nauttia? Krhm, voisin kyllä kirjoittaa Ruusta vaikka kuinka monta sivullista päiväkirjaani, mutta parempi pysyä aiheessa. Syömisen ja jutustelun ohessa kävimme MM:n (lyhenne sanoista Mau Machine) kanssa läpi kiertuesuunnitelmaamme. Aluksi tekisimme pari keikkaa täällä Ranskassa, sitten suuntaisimme Englantiin ja kiertue päättyisi Intiaan.

Ennen ensimmäistä konserttia meillä oli koko päivä aikaa kierrellä nähtävyyksillä. MM:n Steve ja Jade liittyivät seuraamme. Heidän piti naamioitua aurinkolasien ja lierihattujen taakse jotteivat he herättäisi liikaa huomiota, mutta jos minulta kysytään niin heidän näyttävät vaatteensa ainakin pistävät vain pahemmin silmään. Aluksi kävimme goottilaistyylisessä Sainte-Chapellessa, jonka avarissa tiloissa kävellessä tunsi itsensä valtavan pieneksi. Upea näkymä sai minut jämähtämään paikoilleni, ja Viivin täytyi kiskaista minut pois muiden turistien tieltä. Siinä väenpaljoudessa oli vaikea keskittyä kun joku käveli koko ajan tielle tai tuuppi selkää, mutta sitten Steve sai hullun ajatuksen: lähdimme hänen johdollaan kiipeämään alttarin päälle, jotta voisimme ihailla seinillä olevia lasimaalauksia paremmin. Tiuku tapansa mukaan hermoili ja pelkäsi mitä meille kävisi jos vartijat huomaisivat meidät, mutta tämäkin vaikeni lopulta kun pääsimme ihailemaan loistavia lasimaalauksia valon siivilöytyessä ikkunan läpi. Viivi mankui kovasti Eiffer-tornilla käymistä, mutta MM:n jäsenet eivät olleet kovin innoissaan. "En ymmärrä miksi kaikki ovat niin kiinnostuneita siitä nähtävyydestä. Sehän on vain valtava kasa metallia", Jade oli aluksi tuhahtanut, mutta kun Viivi ei antanut periksi päätyivät Jade ja Steve viemään meidät tornille. Jos aiemmassa Sainte-Chapellessa oli paljon väkeä niin täällä oli kyllä moninkerroin vilkkaampaa. Pääsimme onneksi puikkelehtimaan ihmisten jaloissa pahimman jonon ohi, ja pian olimme tornin juurella. MM:n jäsenet sanoivat odottavansa meitä alhaalla, he vaikutivat olevan perin kyllästyneitä koko Eiffel-torniin. Tassut olivat ihan kipeät kun pääsimme viimein huipulle asti. Tiuku ei uskaltanut katsoa niin korkealta alas, mutta minä ja Viivi ihailimme huikeita näkymiä silmät pyöreinä. Hyvä että Viivi oli pitänyt päänsä, vierailu tornilla oli todellakin hieno kokemus!

Ensimmäinen lämppärikonserttimme ei mennyt parhaalla mahdollisella tavalla... Meitä kaikkia tietysti jännitti ja ilmoille pääsi vahingossa virhesointuja milloin keneltäkin ja ääneni värisi parin ensimmäisen kappaleen aikana. Lisäksi laulukieli varmaan hämmensi yleisöä, sillä saimme suosionosoitusten sijaan enimmäkseen kummastuneita katseita. Suoraan sanottuna inhotti seisoa siinä elottoman yleisön edessä. Mouruposken menestyskonsertin jälkeen tuntui esityksemme tason lasku kurjalta, ja vilkaistessani Tiukua näin paniikin kasvavan hänenkin silmissään ja pelkäsin tytön säntäävän pois lavalta millä hetkellä hyvänsä. Onneksi MM:n Grace ja Blake saapuivat lavalle, jolloin yleisö villiintyi sekunnissa. "Älkää suotta näyttäkö nän hapanta naamaa ystävillemme. He ovat saapuneet konsertoimaan kanssamme ulkomailta asti", Blake huudahti tassussaan kannattelemaansa mikkiin samalla kun Grace päästi ilmoille sulosointuja soittimestaan bassosta. Yleisö alkoi heti taputtaa musiikin tahdissa, ja loin kiitollisia katseita lavalta vähitellen pois hipuvaan kaksikkoon. Olihan se vähän hölmöä, meidän piti toimia Mau Machinen lämppäreinä ja lopulta itse bändi tulee elottamaan meidän esitystämme... Tästä viisastuneena teimme yhdessä MM:n jäsenten kanssa käännöksia osaan kappaleistamme, jolloin ne ehkä innostaisivat yleisö herkemmin. Jade jopa opetti minulle yksinkertaisia fraaseja ranskaksi, joita voisin sitten puhua seuraavan esityksemme välispiikkeinä. Jostain syystä Jadea nauratti minun ääntämiseni... Toinen konsertti meni jo paremmin. Aiemmasta esityksestämme oli ladattu videoita nettiin, joten nyt yleisöllä oli jo vähän parempi käsitys siitä keitä me olimme. Eihän yleisö ollut nytkään samaan tapaan liekeissä mitä pääesiintyjän ollessa lavalla, mutta kuitenkin.

Elokuu 2019, Englanti
Englanninmatka sai heti vähän ikävämmän käänteen, sillä sairastuin nuhakuumeeseen, ja makoilin koko ensimmäisen päivän hotellihuoneen sängyssä muiden pitäessä hauskaa. Kuulin miten Tiuku ja Viivi kilistyttivät ruokailuvälitä nauttiessaan maittavaa englantilaista aamiaista, ja olisin varmaan ollut kateellinen ellei ruokahaluni olisi ollut tyystin kadonnut. Nenäkin oli niin tukkoinen etten edes haistanut rasvassa paistettua pekonia tai paahtoleivän tuoksua. Tiuku lähti shoppailemaan MM:n tyttöjen Jaden ja Gracen kanssa, mutta Viivi pysyi koko ajan luonani hotellihuoneessa kanniskelemassa minulle nenäliinoja ja vilttejä. Hänen huolehtivaisuutensa toi äidin mieleeni, ja yhtäkkiä aloin potea kamalaa koti-ikävää. Lisäksi minua huolestutti Oilin jaksaminen. Äiti oli jo vanha, mitä jos hän kuolisi minun poissaollessani? Tunsin itseni todella itsekkääksi kun en ollut miettinyt asiaa aiemmin. Ajatus siitä etten näkisi äitiäni enää koskaan sai minut todella surulliseksi, ja purskahdin itkuun. Viivi tuli istumaan vierelleni ja hyssytteli samalla kun selitin mieltäni painavan asian. "M-minun täytyy palata heti kotiin", kuiskasin hiljaa. "Oililla on varmasti kaikki hyvin siellä Mouruposkessa, ei hän ole sinua vielä hylkäämässä. Katso nyt minuakin, vaikka olen jo ikäloppu olen silti elänyt pitkään", Viivi mahtaili. "Mutta isäkin kuoli..." huomautin, mikä vaimensi Viivinkin, sillä Pontsu oli ollut hänelle läheinen ystävä. "Mieti kuitenkin vielä ennen kuin teet hätiköityjä päätöksiä. Tämä kiertue on sentään suuri unelmasi. Oili ei varmasti haluaisi että keskeyttäisit sen hänen takiaan", Viivi järkeili. "N-niin... Voinko edes soittaa äidilleni videopuhelun? Ihan varmuuden vuoksi", pyysin. "Odota pari päivää, olet nimittäin nyt aika karmean näköinen", Viivi hihitteli ojentaen tassuuni käsipeilin. Kavahdin taaksepäin kuvajaistani: Nenäni punoitti ainaisesta niistämisestä, silmänaluseni olivat tummat ja silmät turvonneet ja väsyneet ja kaiken kukkuraksi turkkinikin oli aivan kamalassa takussa. "Eh, taidat olla oikeassa", myönnyin lopulta.

Päästessäni viimein jalkeille lähdimme kolmistaan kiertelemään Lontoon sateisia katuja. MM:n jäsenillä oli samaan aikaan jotkin kuvaukset, joten meidän piti pärjätä keskenämme. "Ollessamme shoppailukierroksella Jade ja Grace veivät minut matkustamaan tuollaisella kerrosbussilla! Ai että se oli hienoa", Tiuku kertoi kokemuksestaan. "Noh, sitten kun meistäkin tulee maailmankuulu bändi niin hankimme ehdottomasti kaksikerroksisen keikkabussin", Viivi hymähti. Kävellessämme Thames-joen viertä pitkin osui silmiini massiivinen kellorakennus Big Ben, joka ilmoitteli aina tasatunnein ajankulusta. Kellon kilkatus oli kuulunut selvästi hotellihuoneeseen asti sairastaessani siellä. Minua kiinnosti Buckinghamin palatsi, sillä toivoin näkeväni kuninkaallista väkeä. Palatsille saapuessamme silmäilin haltioissani kaikkea ympärilläni olevaa niin keskittyneesti etten tajunnut katsoa eteeni, ja samassa olin törmännyt kahteen vastaantulijaan. Kompuroin takaisin tassuilleni ja katsahtin varovasti ylöspäin, ja minua tuijotti kaksi tummatukkaista miestä. Toinen heistä kannatteli kädessään jotakin outoa laatikkoa. "Look Phil, it's a cat!" toinen miehistä totesi. "Oh my, I hope we didn't hurt it" (ilmeisesti) Phil sanoi huolestuneena. "Don't worry, I'm fine", vastasin takaisin. Kaksikko jäi tuijottamaan minua suut auki, ja tajusin samassa etteivät puhuvat kissat tainneet olla mikään yleinen juttu täällä päin. Luikin nopeasti pois paikalta, mutta ehdin kuitenkin kuulemaan osan heidän keskustelustaan: "Was that cat just talking?" "I think so... weird". Illemmalla ehdin viimein soittaa videopuhelun kotiin. Ruu oli tuttuun tapaansa ruudun ääressä ensimmäisenä, ja vaihdettuamme nopeasti kuulumisia pyysin äidin linjoille. Oloni helpottui huomattavasti kun näin Oilin täysin kunnossa, olinkin hätiköinyt turhaan. "Hei, minullakin on asiaa Quzille", simssiliini sähelsi ja tyrkki pian Oilin syrjään. "Näin sinut tänään Danin ja Philin videolla!!!!" hoitajani kiljui innoissaan. "Ai keiden? En tunne heitä", vastasin ihmeissäni. Luulin ensin että kyse oli jostakin nettiin ladatusta konserttivideosta, mutta vähitellen minulle valkeni että ne miehet joihin törmäsin aiemmin ovat joitakin simssiliinin seuraamia brittiläisiä vlogaajia. Ihmettelemäni 'outo laatikko' oli ilmeisesti ollut videokamera, jolla kaksikko oli ikuistanut kohtaamisemme. "Olen niin kade, minäkin haluaisin tavata heidät", simssiliini haaveili. En jaksanut kuunnella hoitajani ihkutusta, joten päätin kierosti katkaista puhelun.

Syyskuu 2019, Intia
En voi uskoa että olemme jo kiertueemme viimeisessä paikassa! Lontoon harmaat ja sumuiset kadut oli mukava vaihtaa aurinkoiseen ja lämpöiseen Intiaan. Pirteyttä toivat erityisesti paikallisten värikkäät vaatekaavut, ja luulin jo hukkuvani värimereen kun silmissä vilisi ruuhkaisella kadulla. Samassa silmiini osui kolmen nuoren naisen tanssiryhmä, ja jäin seuraamaan heidän keikutellessa lanteitaan eksoottisen musiikin tahtiin. Näky sai minut suorastaan lumoutumaan, mutta palasin takaisin maanpinnalle Tiukun kiskaistessa minua hännästä. "Hyi Quz, mitä tyttöystäväsikin sanoisi jos jäisit kiinni muiden tyttöjen katselusta", Tiuku kiusoitteli. "Älä jää jälkeen, jos emme pysy yhdessä on tässä väenpaljoudessa lähes mahdotonta löytää eksyneitä", Viivikin huomautti. Vilkaisin vielä kerran olkani yli nähdäkseni vilauksen tanssijoista, mutten enää paikantanut heitä. Saavuimme pian MM:n jäsenten kanssa korean ravintolan eteen, missä meidän oli tarkoitus lounastaa. Paikka oli uskomattoman kaunis: Lattia oli varmaan täyttä kultaa, ruokapöytiä koristivat samettiset pyötäliinat ja näköala oli mitä mainioin suoraan merelle päin. Minulla ei olisi ikimaailmassa varaa lounastaa näin hienossa paikassa, mutta onneksi pääsimme MM:n jäsenten siivellä tänne aivan ilmaiseksi. "Katsokaa, tuolla on delfiini!" Viivi hihkaisi ja osoitti turkoosia merta, jossa toden totta hyppelehti paraikaa delfiini. "Voitte halutessanne mennä syömisen jälkeen uimaan delfiinien kanssa", meitä pöytäämme johdattava tarjoilija mainosti. Saadessamme ruoka-annokset eteemme tuijotin värimössöä pystymättä tunnistamaan mitä ruoka-aineksia ateriaani sisältyi. Laitoin hiukan jännittyneenä haarukallisen (hienossa ravintolassa kissojenkin pitää käyttää aterimia!) pöperöä suuhuni enkä kadu sitä, sillä ruoka oli ihanan mausteista, juuri sellaisesta minä pidän! Tiukun mielestä annos oli liian tulinen ja hän söikin lautaseltaan pelkät salaatit. Syötyämme meidän oli tietysti päästävä kokeilemaan delfiiniuintia. Tiukua vähän pelotti, joten veteen uskautauduimme lopulta vain minä ja Viivi. Meitä tuli heti vastaan iloinen delfiini, joka pärskäytti vettä naamalleni. Viiviä nauratti ja hän uskoi delfiinin tahtovan meidän nousevan ratsaille. Valitettavasti Steve viittoi meitä jo palaamaan takaisin rantaan, joten delfiinillä olisi ratsastettava joku toinen kerta.

Olin valmistautumassa konserttiin ja kampasin turkkiani huolellisesti. Halusin olla erityisen edustava tänään, sillä tämä olisi viimeinen konserttimme. Kelasin muistoissani kolmen kuukauden päähän ensimmäiseen lämppärikeikkaamme, jonka epäonnistuminen oli silloin tuntunut tosi nololta, mutta nykyään asia vain nauratti. Tekemällä oppii, ja lukuisat konserttikerrat ovat tuoneet koko bändillemme kokemusta ja nykyään edes Tiukua ei yhtään jännitä astella lavalle. "30 sekuntia shown alkuun!" Jade huudahti, jolloin viskoin kamman tassuistani ja säntäsin Viivin ja Tiukun luokse. "Tämä on meidän viimeinen konserttimme, joten vedetään se kunnolla ja nautitaan joka hetkestä", Viivi kehotti minun ja Tiukun nyökkäillessä. Valojen syttyessä syöksyimme lavalle, ja karjaisin ensitöikseni tassussa kannattelemaani mikrofoniin "MITÄ KUULUU INTIA?", johon yleisö vastasi hurraamalla. Esitystemme myötä myös suosiomme oli kasvanut, ja nyt yleisö jo tunnisti meidät - joskaan ei minään muuna kuin Mau Machinen lämppäribändinä, mutta on sekin jotain. Lauloin ja soitin koko esityksen ajan täydestä sydämestäni välkkyvien lavavalojen loisteessa. Tulisin todellakin kaipaamaan tätä lavaenergiaa, hurraava yleisö on vain niin täynnä positiivista energiaa, ja sen vastaanottaminen tuntuu uskomattomalta. Esityksemme jälkeen siirryimme backstagelle ja halasimme toisiamme tiukasti. Ilmassa oli samaan aikaan iloa ja haikeutta, sillä olimme tietenkin aivan hypeissämme onnistuneen esityksen jäljiltä, mutta nyt ei ollut enää tiedossa milloin pääsisimme konsertoimaan seuraavan kerran. Seurasimme tuttuun tapaamme MM:n keikkaa vaivihkaa esiripun takaa, ja he ovat kyllä mahtavia ja olen oppinut paljon esiintymisestä heidän lavashowtaan katselemalla. Heistä ei vain saa tarpeekseen vaikka olen nähnyt kiertueemme aikana tämän saman esityksen jo vaikka kuinka monta kertaa. Suureksi yllätykseksemme MM:n jäsenet kutsuivat meidät kanssaan lavalle loppuaplodien ajaksi. "Annetaan vielä aplodit huikealle lämppäribändillemme MusiQuelle, jonka jäsenistä on tullut meille hyviä ystäviä", Blake karjaisi mikkiinsä. Tiuku syöksyi halaamaan Jadea ja Gracea, on totta että he ovat lähentyneet huimasti näiden kuukausien aikana. Minä tyydyin vain hymyilemään salamavalojen loisteessa kumartaessamme viimeisen kerran ennen lavalta poistumista.

Lokakuu 2019, Mouruposki
Viimeinkin kotona! Saavuimme takaisin Mouruposkeen syksyisenä iltana lokakuun lopussa. Saatoin Tiukun ja Viivin adoptiolle ennen kuin suunnistin huonettani kohti. Avatessani huoneen oven kummastelin sen ollessa täysin pimeänä, mutta samassa asia valkeni minulle: simssiliini ja muu porukka oli tietenkin järjestänyt yllätysbileet kotiinpaluuni kunniaksi, siksi he "unohtivat" tulla minua vastaan lentokentällekin. Tassuttelin huoneen keskelle ja odotin valojen syttymistä ja raikuvia "YLLÄTYYYYS!!" -huudahduksia, mutta mitään ei tapahtunut. Hapuilin valokatkaisijaa, ja valojen syttyessä havaitsin olleeni pahemman kerran väärässä. Huone oli autio eikä missään näkynyt merkkiäkään bileistä. Mieleeni alkoi heti tulvia kauhukuvia: Mitä jos simssiliini on ottanut hatkat poissaollessani ja hylännyt äidin ja Ruun täysin? Miten minun nyt käy, joudunko adoptioon? Kuka on Mourun uusi ylläpitäjä vai onko hoitola kokonaan lakkautettu? Poistuin huoneesta takaisin käytävään ja olin saada sydänkohtauksen kun minua vastaan käveli vihreä kissa. Siis VIHREÄ KISSA, mitä ihmettä? Otus lähestyi minua ja otin kiljaisten pari askelta taaksepäin. "Älä ole huolissasi, kauhistuksesi kääntyy pian iloksi", kissa sanoi ennen kuin jatkoi matkaa jättäen minut hölmistyneenä yksin käytävään. "Tämän täytyy olla pahaa unta, ei tälle ole mitään muuta selitystä", pohdiskelin. Säntäsin juoksuun etsimään ystäviäni, ja kolkutin Toukan huoneen oveen. Nähdessäni ystäväni Gallun rutistin häntä huojentuneena, ainakin täällä oli vielä jotain tuttuja naamoja. "Nyt saat kyllä selittää mitä on tekeillä! Huoneeni on tyhjä, ja minua tuli äsken vastaan vihreä kissa", selitin. "Teidän porukat muutti vähän aikaa sitten tuohon naapuriin", Gallu selitti osoittaen viereistä ovea. "Mitä vihreään kissaan tulee, niin hän on yksi tänne saapuneista alieneista", Gallu jatkoi. Pian hänen vanhempansa tulivat ovelle ja pyysivät minua poistumaan, sillä oli jo Gallun nukkumaanmenoaika. Nyökkäsin ymmärtäväisenä, ja otin pari askelta oletettua uuden huoneeni ovea kohti. Koputettuani olin pakahtua onnesta nähdessäni Ruun edessäni. "Quz on tullut takaisin!" tyttö kiljahti iloissaan ennen kuin hyppäsi roikkumaan kaulaani. "Ollaanpa sitä nyt innokkaita halijoita otten huomioon että meinasit skipata jäähyväishalin kokonaan", sain vaivoin sanottua Ruun kuristusotteessa ollessani. Pian näin myös Oilin ja simssiliinin saapuvan paikalle. "Hupsis, unohdin kokonaan että sinun piti tulla takaisin tänään", simssiliini huudahti nolona. "Ja ilmeisesti unohdit myös kertoa että olette muuttaneet", mutisin, mutta en jaksanut olla enää vihainen ollessani niin iloinen jälleennäkemisestä. Kävimme kaikki istumaan sängylle ja kaivoin laukustani jänniä matkamuistoja näytille ja kerroin reissuni värikkäistä käänteistä.

Quzin mielipide... vähän kaikesta: "Matkailu todellakin avartaa, ja kolme kuukautta kestäneeltä reissultani jää paljon hyviä muistoja. Olen ikikiitollinen Mau Machinelle tämän kaiken mahdollistamisesta, toivottavasti näemme taas pian! On kyllä ihana palata viimein kotiin ja nähdä pitkästä aikaa äiti ja Ruu... ja simssiliinikin, vaikka hän oli tosi törkeä unohtaessaan mainita muutosta, minä ehdin todella pelästyä!"

Tarpeet Quzille:
+ unitarve (nukkui sairastaessaan)
+ liikkuminen (kävely nähtävyyksillä lomakohteissa)
+ nälkätarve (ateria intialaisessa ravintolassa)
+ siisteys (turkin harjaaminen)

---

Noinjes, Quzin lomamatkailu on nyt ohi, sit vielä pari tarinaa että Ruu kasvaa ja päästään pentuilemaaaaaan! <3

Vastaus:

Saat 47 penniä, lisään matkamuistot ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Kirsikka

27.10.2019 13:49
Miten mä säädän aina niiden unitarpeiden kanssa! D: +unitarve kisuilleni TAAS

Vastaus:

Kohotan. .-D

-Kasa

Nimi: Kirsikka

27.10.2019 13:46
Luku 9


Hoitotarina:

Kirsikka herätti pennut. Tuhka heräsi hieman hitaasti, mutta Shira ja Nala erittäin innoissaan.
"Jee! Pääsee taas leikkimään!" Nala innostui.
"Minäkin haluan tutustua alinekisuihin!" naukaisi Shira.
"No miksi et saisi? Mennään heti pyytämään heitä!" Nala ehdotti naurahtaen.
"Joo! Voitaisiin mennä koivikkokedolle." Shira kertoi.
"Voidaan mennä heidän huoneelle nyt." Kirsikka kertoi avaten oven ja päästi kissat ulos. Tuhka oli aika vaitonainen.
*Ehkä häntä ujostuttaa Galaxyn tapaaminen?* hän pohti.
"Hyvin se sitten menee." Kirsikka rauhoitteli huljaa harmaata pentua. Kolli nyökkäsi pienesti.
"Ai mikä?" kuului ääni takaa ja kaksikko kääntyi, mutta eivät nähneet ketään. Sitten kuin tyhjästä ilmestyi Light.
"Nukuin täällä." hän sanoi hihitelleen. Tuhka katsoi Kirsikkaa hämmästyneenä ja Kirsikka alkoi nauramaan.
"Höpsö pentu olet Light. Me olimme menossa teille pyytämään leikkimään." Kirsikka kertoi.
"No oletpa itse höpsö. Minä kuulin kaiken paitsi että en tajunnut että mikä ei menisi hyvin." Light naurahti.
"Aa, juu, mutta mennään nyt pyytää muitakin leikkimään." Kirsikka naurahti epävarmasti.
Viisikko pääsi alienkisujen ovelle heidän lähdettyä huoneesta. Kirsikka koputti oveen ja Hipsuli avasi oven.
"Ai hei! Mitä asiaa?" hän kysyi. Nähtyään Lightin hän katsoi kollia vihaisena.
"Missä olit koko yön? Me oltiin erittäin huolissamme sinusta!" Hipsuli raivosi.
"Olin noilla, koska en jaksa Espiquen kuorsausta." Light vastasi ylimielisesti.
"Olisi silti kannattanut pyytää lupa, ennen kuin lähdet omin päitesi seikkailuihin!" Hipsuli vastasi.
"Riittää jo. Haluaisiko joku tulla pentujeni kanssa leikkimään? He haluaisivat koivikkokedolle." Kirsikka kysyi samalla rauhoittaen Hipsulia.
"Minä tulen ainakin Rexin kanssa!" Light ilmoitti.
"Joo, tietenkin tulen!" Rex ilmoitti kun teleporttasi siihen.
"Minäkin voin tulla, mutta minun pitää lähteä sitten ennen kello viittä." Galaxy kertoi katsoen samalla hymyillen hieman epäileväisenä Tuhkaa. Tuhka punastui korvia myöten ja kääntyi jottei puna näkyisi.
"No, heippa sitten." Hipsuli sanoi huokaisten ja pennut juoksentelivat kohti ulko-ovea.
"Avaa jo Kirsikka ovi!" Nala ja Shira vinkuivat miltei kun Kirsikka tuli ovelle.
"Rauhassa nyt pienet pennut." Kirsikka naurahti ja avasi oven. Pennut juoksivat ulos, paitsi Tuhka, joka aina ujosti kävelee mukana.
"Mene vain muiden kanssa." Kirsikka kehotti Tuhkaa.
"Entäs jos Galaxy tajuaa? Hänhän osaa lukea toisten ajatuksia." Tuhka epäröi.
Sitä Kirsikka ei ole tullut ajatelleeksi.
"Älä nyt siitä huoli. Kyllä hän joskus vielä tulee saamaan tietää." Kirsikka rauhoitteli.
Kaksikko meni muiden kisujen perään koivikkokedolle.
"Ollaan hippaa!" Shira hihkaisi ja pennut aloittivat leikkiä hippaa.
"Minä olen hippa!" Light ilmoitti ja juoksi ottamaan Nalaa kiinni. Kaikki juoksivat karkuun ilosta hihkuen ja pian Light läpsäisi Rexiä selkään.
"Nyt Rex on hippa!" Light kuulutti kaikille ja juoksi karkuun. Rex juoksi kohti puun takana kököttävää Tuhkaa.
"Nyt sinä olet hippa." Rex kertoi Tuhkalle.
Tuhka nousi ylös ja etsi katseellaan jonkua jota ottaa kiinni.
Hän lähestyi epäröiden kohti Galaxya, joka ei huomannut mitään.
"Hippa!" Tuhka hihkaisi läpsäistessään Galaxya. Galaxyn käännyttyä yllättyneenä hän katsoi Tuhkaa hymyillen.
"Hei Kirsikka, paljon kello on?" Galaxy kysyi katse kiinni Tuhkassa.
"Kello on puolen tunnin päästä viisi." Kirsikka kertoi. Galaxy kävi Shiraa läpsäisemässä ja sitten sanoi lähtevänsä. Ei ketään haitannut.
"Pitäisikö minunkin lähteä?" Tuhka kysyi Kirsikalta.
"Voit mennä, mutta lähde huomaamatta." Kirsikka kehotti ja Tuhka juoksi kohti hoitolaa.


Tuhkan parissa:

Tuhka juoksi hoitolaan ja meni Kirsikan huoneelle. Hän otti kaapista kaksi vihreää kermatäytteistä herkutusta ja sitten lähti kohti Naukukukkulaa.
Käveltyään Naukukukkulalle hän näki Galaxyn katsomassa häntä viekkaana silmiin.
"Mistähän minä arvasin että se oli juuri sinä." Galaxy huokaisi naurahtaen.
"Ööh..." Tuhka öhötteli.
"Mutta kiitti jos olen mukava. Miksi olemme täällä?" Galaxy kysyi viekkaasti.
"Ööh, haluatko tällaisen, ööh, herkutuksen?" Tuhka kysyi ja otti herkutukset esiin.
"Noh, kiitti." Galaxy vastasi myöntävästi ja otti herkutuksen. "Nam, onpa hyvää!"
"Onhan nämä kyllä hyviä." Tuhka jatkoi hymyillen. Galaxy sulki silmänsä ja hiljeni.
"Mitä sinä teet?" Tuhka ihmetteli.
"Ai, sori, ööh, luin sinun mieltäsi, kun olen kiinnostunut siitä, että mitä teemme täällä." Galaxy myönsi nolona.
"Aa." Tuhka äännähti.
"Mutta nyt kysyn sinulta. Pidätkö sinä minusta?" Galaxy kysyi kuiskaten.
"Ööh, no, joo." Tuhka vastasi hieman nolona.
"No katsos, kun, ööh, minäkin pidän sinusta." Galaxy tunnusti. Tuhka rupesi hymyilemään hieman.
"Olen sitä aina, ööh, toivonutkin." Tuhka kertoi.
"Mietin vaan, että, ööh, haluaisitko joskus, ööh, pe, pentuja?"
"Juuh, sitten vanhempana." Galaxy kertoi.
"Entä, kenen kanssa?" Tuhka kysyi epävarmana.
"Sinun. Sinä olisit pennuilleni täydellinen isä." Galaxy kertoi ja katsoi Tuhkaa syvälle silmiin.
"Okei. No, nähdäänkö joskus taas, öö, sovitaanko vaikka kirjeitse?" Tuhka kysyi.
"Ai lähtisimmekö jo? Vastahan tulimme tänne." Galaxy naurahti.
Tuhka poimi pudonneen punakeltaisen pienen vaahteranlehden ja laittoi sen Galaxyn korvan taakse.
"Olet kyllä kaunis." Tuhka kertoi.
"Katsotaanko auringonlaskua?" Galaxy kysyi.
"Mielelläni." Tuhka vastasi ja kaksikko istahti nurmikolle katsoen kauniita maisemia. Auringon kimaltaessa viineisiä hetkiä ennen yötä oli kaksikko kidonneet häntänsä yhteen.
"Nyt kyllä pitää lähteä, ettei muut huomaa." Tuhka kertoi.
"Selvä. Nähdään taas. Mennäänkö silti yhtämatkaa hoitolaan?" Galaxy kysyi.
"Mielellään." Tuhka vastasi ja kaksikko lähti kävelemään kylki kiinni kyljessä kohti hoitolaa.


Kirsikan ja pentujen luona taas:

"Tässä alkaa tulla tylsää, leikitäänkö jotain muuta?" Shira kysyi.
"Joo, mutta en tiedä mitä." Rex kertoi.
Kissat alkoivat supista keskenään keksiäkseen uutta leikkiä, mutta mitään ideoita ei kuitenkaan tullut esille.
"Minä tiedän! Odottakaa täällä kiltisti niin käyn käväisemässä hoitolassa." Kirsikka kertoi ja kissat nyökyttelivät. Kirsikka juoksi kohti hoitolaa ja tapasi mennessään simssiliinin.
"Hei simssiliini! Voisitko hetken vahtia kisujani tuolla koivikkokedolla, kun käyn hoitolassa hakemassa vähän tavaroita?" Kirsikka kysyi.
"Tietenkin Kirsikka." simssiliini suostui ja lähti kohti koivikkoketoa. Käveltyään hetken hän kuitenkin kompastuu kiveen mutta Kirsikka ei huomannut sitä vaan jaykoi matkaansa hoitolaan.
Hoitolassa hän meni huoneeseensa eli sen numero oli yhdeksän. Hän otti kaapista kamman, sinisen ja pinkin kuviotyynyn sekä Shiralta kasa tyynyjä. Sitten hän palasi juosten pentujen luo.


Pentujen ja piankin simssiliinin seurassa:

Pennut odottivat istuskellen nurmikolla Kirsikkaa.
"Mitähän hän keksi?" pohti Light.
"Varmaan jotain hauskaa!" arveli Shira.
Pennut miettivät kuumeisesti jotain leikkiä ja piankin he näkevät jonkun kävelevän heitä kohti.
"Ääk! Mitä Kirsikka sinulle on tapahtunut?" Nala kauhistui.
"Se olen minä, simssiliini. Kirsikka pyysi minua tulla vahtimaan teitä siksi aikaa kun hän käy hakemaan jotain hoitolasta." simssiliini selitti.
"Ai oletko sinä tämän paikan johtaja? Se joka puhui videopuhelua Hipsulin kanssa?" Rex ihmetteli.
"No voihan sen niinkin sanoa." simssiliini naurahti.
"Ai. Ja minä ajattelin että ylläpitäjä ja johtaja ovat eri asioita." Shira kertoi.
"Onpas teitä paljon." simssiliini totesi.
"Niinpä, kuusi." Light kertoi.
"Mutta minä näen vähemmän." simssiliini ihmetteli.
"Ai niin, Galaxy lähti jonnekkin. Emme kyllä tiedä minne." Rex kertoi.
"Noh, silti. Onko kiva kun on halloween?" simssiliini kysyi.
"Ai onko se jo kohta? Milloin?" Nala ihmetteli.
"Mikä se edes on?" Light kysyi kiinnostuneena.
"Halloween on ihan kohta ja halloween on hauska juhla, mutta ööh, sitä on vähän vaikea selittää... sanotaan nyt vaikka että se on sellainen pelottelujuhla." simssiliini selitti.
"Onko silloin jotain tapahtumaa?" Shira kysyi.
"Mietinkin yhtä kilpailua, mutta oli Noora ehdottanut myös bileitä." simssiliini kertoi.
"Mikä se kilpailu on?" Nala kysyi.
"Se on salaisuus." simssiliini kertoi ovelana.
"Höh. Salaisuukset ovat aina tyhmiä. Harmi kun Galaxy lähti, niin se olisi voinut kertoo meille." Rex harmitteli.
Sitten Kirsikka saapuu juosten tyynyjen ja miniradion kanssa.
"Hei, noi ovat minun tyynyjä!" Shira valitti mutta kukaan ei kuunnellut vaan pennut juoksivat Kirsikan luo.
"Mikä leikki, mikä leikki, mikä leikki?" pennut tivasivat.
"Tyynyleikki." Kirsikka kertoi ja selitti säännöt.
Siinä piti olla tyynyt ringissä ja tyynyjä oli yksi vähemmän kuin pelaajia. Sitten kaikki menivät.tyynyjen ympärillä musan soidessa ja kun musa loppuisi, niin piti mennä tyynylle. Ja se joka jäisi ilman tyynyä putoaisi. Kirsikka sanoi heipat simssiliinille ja simssiliini lähti. Kirsikka asetti tyynyt ja laittoi radion päälle. Sieltä tuli pop-musiikkia.
"Titititititittiiiiiiititiiiiitiitititiiiii." Rex hyräili. Musiikki loppui ja Light jäi ilman tyynyä mihin mennä.
"Höh." Light äännähti turhautuneena, otti tyynyn Rexin alta ja lähti Kirsikan luokse.
"Saat laittaa päälle ja poikki tämän kierroksen." Kirsikka kertoi ja Light laittoi musan soimaan. Lightin katkaistaessa musan soinnin Nala istahti tyynylle ja Rex ja Shira kamppailivat viimeisestä tyynystä. He eivät päästäneet kumpikaan toisistaan sinne, mutta lopulta Rex päästi irti ja hyppäsi tyynylle.
"Nyt sinä saat soittaa musaa." Kirsikka kertoi Shiralle joka nappasi Nalan tyynyn. Sitten Rex ja Nala olivat toisiaan vastaan. Shira laittoi musiikin soimaan. Yhtäkkiä musiikki loppui ja sitten alkoi puhumaan radiojuontaja:
"Miau, ja tervetuloa takaisin kuulemaan höpinöitämme. Äskeinen musa on muuten suosikkini jos ette tienneet, miau! Mutta nyt kerromme vähän Mouruposken säästä..." se höpisi. Nala ja Rex hyppäsivät tyynylle kun radiojuontaja alkoi puhumaan ja Nala ehti ensin.
"Hahaa." Nala iloitsi.
"Mouruposken koivikkokedolla on nyt auringoista, mutta kohta siellä on hirveä ukkosmyrsky." juontaja jatkoi.
"Voi ei! Meidän pitää lähteä ja heti!" Rex hätäili.
"Ei hätää, ei pilviä näy." Kirsikka sanoi katsoen oranssia taivasta. Sitten hän kuuli ukkosenjyrinää ja näki pilvet.
"Okei, lähdetään vain hoitolaan." Kirsikka jatkoi ja keräsi tyynyt ja radion. Hän laittoi miniradion kiinni ja yhdessä kissat ja Kirsikka lähtivät hoitolaan.

***

Kirsikka koputti alienkisujen ovelle.
"Heippa!" Kirsikka, Nala ja Shira hyvästelivät Rexin ja Lightin. Sitten he menivät omaan huoneeseen. Nähtyään Tuhkan Nala ja Shira katsoivat häntä ällistyneinä.
"Missä sinä oikein olet ollut ja milloin ehdit lähteä?" Shira kysyi.
"Omille asioilleni kun leikimme." Tuhka kertoi.
"Murr." Shira murrahti.
"Mennn nyt nukkumaan." Kirsikka kertoi ja laittoi tyynyt ja miniradion takaisin omille paikoilleen. Sen sijaan hän otti käsiinsä kamman, hammasharjat ja -tahnan. Nelikko meni kylpyhuoneeseen ja pursotti jokaiseen harjaan herneenkokoisen määrän hammastahnaa. Shira ja Tuhka harjasivat hampaansa itse, mutta Nala tarvitsi apua pestä kulmahampaat. Kun hampaat oli pesty, nelikko palasi huoneelle ja kaikki menivät nukkumaan.


Tarpeet:

Kaikki: (Shira Nala Tuhka Light Rex ja Galaxy (hirvee luettelo :D))
+Liikkumistarve
+Leikkimistarve

Tuhka ja Galaxy:
+Nälkätarve (Tuhkalta pois vihreät kermatäytteiset herkutukset)

Shira Nala ja Tuhka:
+Siisteystarve (eikö niin että siihen kuuluu hammaspesu? Vai oliko se hygieniaan? Noh, jompikumpi :D)


//tämähän oli nyt teematarina, pientä romantiikkaa Tuhkalla ja Galaxylla! :D Niin söpöä! Täytetään Galaxyn Rexin ja Lightin palkista se toinen osa. Muista antaa +15 penniä lokakuun tutustumisesta ja +5 penniä teematarinoinnista :D olisin myös toivonut Hipsulin palkin aloittamista mutta kun se kolmen raja oli saavutettu :(//

Vastaus:

Olipas taas mukava lukea alienkissoista, Light oli hassu ilmoittaessaan nukkuneensa huoneessanne salaa ja Hipsuli sitten nuhteli häntä ihanan äidillisesti. .-D Tuhkan ja Galaxyn treffit olivat suloiset, ihanaa että ihastuminen oli molemminpuolista. <33 Pystyin lukiessa suorastaan näkemään silmieni edessä heidät katselemassa kaunista auringonlaskua yhdessä. <3 Tykkäsin myös simssiliinin nopeasta esiintymisestä, sääli tosiaan ettei Galaxy ollut paikalla lukemassa salaisia ylläpitäjän ajatuksia. .-D Pentujen tyynyleikki vaikutti hauskalta, harmi että sateen lähestyessä jouduitte palaamaan hoitolalle kesken kaiken. Ainiin, tykkäsin termistä "öhöttely", mahtava sana. .--D Saat 30 + 15 + 5 = 50 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

©2019 Kissahoitola Mouruposki - suntuubi.com