Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK



Tähän vieraskirjaan kirjoitetaan kaikki tarinat, kuten tavalliset hoitotarinat, taitotarinat, kerhotarinat, matkatarinat ja sen sellaiset.

Ennen tarinan lähettämistä sinun kannattaa kopioida se varmuuden vuoksi, jos vaikka nettisi sekoaa tai jotain muuta ilkeää tapahtuu, eikä tarinan lähetys onnistu.

Huom. Muistathan, ettet saa laittaa uutta hoitotarinaa ennen kuin edellinen on arvosteltu! Muuten joudut jäähylle hetkeksi aikaa.

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Ester

18.01.2019 18:24
2. Luku ~ Hello, Sunshine ~ n. 1100 sanaa

Aamuauringon ensimmäiset säteet kurkistelivat verhojen takaa, kun raotin silmiäni ihmetellen aluksi, missä oikein olin, mutta sitten viime päivien muistot palasivat mieleeni kuin salama kirkkaalta taivaalta. Minulla oli nyt aivan ikioma kissa, joka parhaillaan nukkui jalkojeni juuressa, Mouruposken hoitolassa. Miten ihanaa! Venyttelin hieman kuin elokuvissa, mutta mieleni teki vielä ummistaa silmäni hetkeksi. Eihän tässä ollut kiire yhtään minnekään, olihan aurinkokin vasta noussut, vaikka talvella se tarkoittikin kellon olevan jotakin yhdeksän nurkilla. En kuitenkaan ehtinyt vaipua uneen, kun joku hyppäsi täydellä painollaan vatsani päälle.
"Huomenta! Ei saa jäädä nukkumaan, sillä nyt meillä on koko päivä aikaa leikkiä!" Se oli Kettu. Huokaisin ja nousin uudestaan istuma-asentoon katsoen ihastuneena pientä kissanpentua, joka parhaillaan paini peittoni kimpussa.
"Niinpä niin", hymähdin ja rapsutin kissaani korvan takaa, tai ainakin yritin, sillä en osunut kuin hännänpäähän sen pyöriessä vimmatusti. Tällaista sen arjen pitäisi olla!

Nostin Ketun varovaisesti alas sängyltäni ja hyppäsin itse perässä työntäen pörröiset aamutohvelit jalkoihini. Toinen jalka sujahti sisään kuten tavallisestikin, mutta toisen tiellä oli joku este.
"Kettu! Aamutohvelit ei ehkä ole se paras paikka piileskellä", virnistin kissalleni, joka katsoi minua tohvelin sisältä muka säikähtäneenä. Minun piti kuitenkin katsoa ensin hieman tuimemmin, ennen kuin Kettu suostui luikkimaan pois tohvelista. Päästyämme pöydän ääreen aloin kaivella esiin eilen ostamiani tarvikkeita Ketun hoitoa varten. Pyöreä harja oli tarkoitettu turkin kampaamiseen, eikä syötäväksi, mutta pian käteni tarttui kanakissanruokaan ja sen jälkeen purkilliseen mansikkamaitoa.
"Mitä haluaisit syödä aamupalaksi?" kysyin Ketulta esitellen pöydälle asetettuja ruokatarvikkeita. Kissa oli selvästi hieman muissa maailmoissa, sillä se säpsähti toistettuani kysymyksen uudelleen.
"Ihan sama. Vaikka tuota", se tokaisi välinpitämättömästi osoittaen suloisen vaaleanpunaista maitotölkkiä. Hymyillen nostin loput ruoat takaisin kassiin ja etsiessäni jotakin kuppia maidolle, olin pudottaa kaikki juomalasit kaapista. Onneksi sain tilanteen lopulta pelastettua ja Kettu sai aamupalansa, sillä en halunnut heti aluksi joutua siivoamaan lasinsirpaleita lattialta. Voitelin itsellenikin leivän ja sitä mussuttaessani katsoin, kun kissani lipoi siististi pienellä kielellään maitokupin reunatkin puhtaiksi.

"Sitten leikitään!" Ketun ääni alkoi kuulostaa jo kärsimättömältä ja kissan pieni häntä oli kohotettu ärtyneen oloisesti. En olisi halunnut kiusata kissaa pakollisilla toimenpiteillä enää yhtään enempää, mutta olin kuitenkin sen hoitaja ja velvollisuuteni oli huolehtia kissan tarpeista, niin leikkimisestä kuin siisteydestäkin. Halusinhan kuitenkin olla vastuuntuntoinen!
"Ensin pitää käydä aamupesulla", sanoin lempeästi ja tuupin kissaa ovelle päin keräillen samalla mukaani kaikkea edes jollakin tavalla peseytymiseen liittyvää.
"Osaan peseytyä itsekin! Valmis!" Kettu närkästyi ja nuolaisi kerran rintaansa nostaen sitten päänsä pörheänä pystyyn. En voinut olla nauramatta kissani hupsulle käytökselle, vaikka nyt pitäisi pysyä tiukkana, ihan sama kuinka söpö kissa oli.
"Hampaita ei kuitenkaan voi pestä kielellä", selitin kissalleni, joka katsoi minua niska kenossa lattialta ja kuunteli tarkkaavaisena.
"Ei voikaan! Siksi pesinkin ne jo mansikkamaidolla", Kettu sanoi ilme värähtämättä, sillä se taisi olla ihan tosissaan. Hygienia ei tainnut olla sille kovin tärkeää, mutta kyllä kissalla olisi vielä koko elämä aikaa oppia siistiksi!
"Niinpä niin", virnistin Ketulle, kahmaisin sen kainalooni ja niin lähdimme kohti kylppäriä vastalauseista huolimatta.

Kylppäri oli vastoin oletuksia sisustettu kodikkaasti vaaleanpunaisesti, mutta sentään sen oven pystyi lukitsemaan varatoimenpiteeksi, jos Kettu vaikka sattuisi pääsemään karkuun. Olin oppinut, ettei juonikkaaseen kisuuni hevillä kannattanut luottaa.
"Mitäs nyt sitten tehdään?" Kettu kysyi kärsimättömänä ja vilisti samalla ympäri huonetta tutkien joka ikisen nurkan läpikotaisin. Se taisi myös haukata vähän koristekasvia... Kissa olisi halunnut kurkistaa myös kylpyammeeseen, mutta se ei ollut tarpeeksi iso nähdäkseen korkean ammeen sisään. Miksi olen näin pieni?, se mietti hiljaa mielessään. Keskeytin kuitenkin mietteliään kissani ja otin hammasharjan esiin.
"Harjataan hampaat!" virnistin, sillä uskoin jo valmiiksi, ettei Kettu pitäisi siitä sitten yhtään. Vastoin ennakkoluulojani kävi kuitenkin toisin.
"Siistiä! Mutta enhän minä osaa pitää harjaa tassussani niin kuin sinä", kissa harmistui alun innostuksensa jälkeen. Ei olisi taaskaan pitänyt olettaa mitään, sillä tähänastiset oletukseni Mouruposkessa olivat kaikki menneet penkin alle. Onneksi en sentään ollut sanonut niitä ääneen!
"Ei se haittaa, sillä minä voin harjata hampaasi", hymyilin Ketulle, jonka katseli silmät suurina ihmeellistä hammasharjaa. Kun satuin laskemaan sen lähemmäs sitä, kissa nousi takajaloilleen ja kurotteli pienillä tassuillaan kohti harjaa.
"Anna minä itse!" se naukaisi, mutta pudistin päätäni.
"Harja täytyy ensin kastella, ja sitten siihen laitetaan hammastahnaa. Sitten vasta voidaan aloittaa itse harjaus", selitin Ketulle, joka näytti hieman kummastuneelta. Jos tilanteesta olisi ottanut kuvan, olisin piirtänyt kissani viereen ajatuskuplan, jossa lukisi "complicated". Sitä se varmaan olikin. Tunsin itseni ykkösluokan opettajaksi. Päätin kuitenkin, että olimme jo ihmetelleet kylppäriä ja hampaiden harjausta tarpeeksi, joten olin jo pursottamassa harjalle hammastahnaa, kun tajusin unohtaneeni ostaa sitä. Tyypillistä! Onneksi joku oli kuitenkin unohtanut omansa kylppäriin ja kenenkään huomaamatta saatoin lainata sitä vähän.
"Nyt sinun täytyy avata suusi oikein apposen ammolleen! Aaaaa...", ohjeistin Kettua, joka avasi kiltisti (kerrankin!) suunsa. Ehkä sillekin oli jo alkanut riittää kylppärissä hengailu? Sen enempää asiaa kuitenkaan pohtimatta otin hammasharjan käteeni ja aloin pyörittelemään sitä pitkin Ketun ensimmäisiä puhjenneita hampaita. Niitä ei ollut paljoa, mutta voi kuinka suloisia ne olivatkaan!
"Iiiih!! Kutittaa!" kissa kikatti, kun harja pyöri sen suussa ja samalla se purskautti hammastahnavaahtoa suoraan uusille farkuilleni. Huokaus. En kuitenkaan välittänyt sotkusta, vaan harjasin vielä Ketun ylähampaat ja kehuin sitten kissaa siitä, kuinka kiltisti se oli käyttäytynyt. Kisu tuntui suorastaan loistavan ylpeydestä, mutta jos jokin teki minut ylpeäksi, oli se se, kun pieni Kettu ihan itse haki paperia ja yritti pyyhkiä sotkua pois housuiltani.

Selviydyttyämme taas takaisin turvalliseen huoneeseen vein hammasharjan takaisin paikalleen ja lisäsin ostoslistalle hammastahnan. Melkoisen noloa unohtaa sellainen perustarve, mutta onneksi Kettu ei ollut tainnut edes huomata mitään. Kissasta puheen ollen, missä se oli? Aloin yhtäkkiä hätääntyä ja mietin, missä se oikein voisi piileksiä. Sellainen pikkiriikkinen pentu piiloutuisi vaikka kukkaruukkuun ja minulta kestäisi ikuisuus löytää se massiivisesta hoitolasta! Olin jo juoksemassa pää kolmantena jalkana takaisin kylppäriin etsimään kissaa, mutta juuri silloin sängyn alta kuului hihitystä. Kettu?
"Vai täällä sinä pieni villikko oletkin!" paljastin kissan piilon kurkistamalla sängyn alle, jossa se kyyhötti viekas ilme kasvoillaan. Kissani nimi taisi sopia sille kuin nenä päähän!
"Eikö ollutkin hyvä piilo?" Kettu myhäili ylpeänä rintaansa röyhistäen, kun se könysi pois sängyn alta. Eihän sellaisesta voinut olla kehumatta ja rapsuttamatta kissaa korvan takaa!
"Haluatko leikkiä lisää piilosta? Minä voin piiloutua tällä kertaa", kysyin kissaltani, joka paraikaa venytteli antaumuksella. Sitten sen suu aukeni oikein makeaan haukotukseen. Olihan se kuitenkin ymmärrettävää, sillä kissat nukkuivat keskimäärin noin kaksi kolmasosaa elämästään!
"Ehkä myöhemmin, koska nyt olen aika väsynyt. Ja löytäisin sinut muutenkin heti, kun olet niin iso", Kettu tuumi noin tippaakaan kaunistelematta ja tassutteli omalle vaaleanpunaiselle tyynylleen. Olin jo kysymässä, eikö se enää halunnutkaan minun sängylleni nukkumaan, mutta sitten tajusin, että olisi ehkä parempi olla mainitsematta asiasta mitään. Kissa käpertyi suloiselle kerälle ja asetti pitkän häntänsä nenänsä päälle.
"Huomenna osaankin jo harjata hampaani ihan its..." Ketun lause jäi kesken, sillä se oli jo sikeässä unessa.

P.S. Sovitaan, että tämä tarina sijoittuu vielä viime vuoteen, ja seuraavassa sitten ihmetellään raketteja! ;-)

+ Nälkätarve (mansikkamaitoa jäi vielä puolet)
+ Siisteys- vai hygieniatarve? (hampaiden harjaus)
+ Leikkimistarve (piiloutuminen ja muu hassuttelu)
+ Unitarve (kävi päikkäreille tarinan lopussa)

Vastaus:

Miten nuo kissat ovatkin aina aamuisin niin valppaina kiskomassa hoitajaa ylös sängystä? .-D Kettu olisi tahtonut koko ajan vain leikkiä, mutta aina tuli jotain muuta tekemistä. Hampaidenharjaussessio oli jotenkin tosi suloinen. .-3 Onneksi joku oli unohtanut hammastahnansa kylppäriin niin saitta siitä lainattua. .-D Hampaiden harjaus menee siisteystarpeeseen. .-) Saat 22 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

Nimi: Toukka

18.01.2019 15:53
Näe meri: tehty
Opeta pentuja: tehty
<><><><><><><><><>
Ivyrushian nk <>
“Tämä on K-kirjain. Pieni k on pikkuisen pienempi kuin iso K. K-kirjain on esimerkiksi sanassa kiva. Osaatteko sanoa, mitä muita kirjaimia sanassa kiva on?”
Okei, olet ehkä pudonnut kärryiltä. En ole oikein ehtinyt kertoa kaikista oppitunneista joita olen pitänyt. Mitä oikein luulit? Että olisin pettänyt sen lupauksen minkä annoin Angelille? Kuules, annas kun selitän; MINÄHÄN EN PETÄ LUPAUKSIA!
Siis jos et nyt muista, annoin Angelille lupauksen, että aloittaisimme aakkosten opettelun heti. Ja tottakai minä aloitin! En vain ehtinyt kertoa siitä kun samalla tapahtui kaikenlaista muutakin.
Ensinnäkin minusta tuli epävirallinen opettaja. Alun perin minun kuului opettaa pelkästään Angelia, mutta sitten muutkin adoption pennut tulivat pikku hiljaa mukaan oppitunneille. Kummipentuni ajatteli sen että opettaisin muita olevan huono idea. Jouduin selittämään hänelle pitkään, että se oli hyvä idea. Hän ei aluksi uskonut, mutta lopulta hän huomasi ettei se ollutkaan huono asia.
Nykyään opetin Angelin lisäksi Eilisen Elementin Eliceä (jota kaikki kyllä sanoivat Elluksi), Durmnain Elenaa (jota sanottiin Durmaksi), Mulania (jota sanottiin Mulaniksi [mitä oikein luulit?]), toista Felixiä (rehellisesti sanottuna minusta tuntui että pentu oli kopioinut ystäväni nimen, joten häntä sanottiin Felix kakkoseksi) ja Tulitähteä. Opetin aina puuhakamarissa arkipäivisin ja pidin välillä tukiopetuksia sunnuntaisin.
Ensin opetin pelkästään äidinkieltä, mutta sitten mukaan tulivat matikka, historia (jota Felix opetti), väliaikaisesti kotitalous (jouduin lopettamaan sen koska onnistuin räjäyttämään mikron samalla tavalla kuin koulussa. simssiliinin mielestä en saisi räjäytellä mikroja, joten kotitaloutta ei sen jälkeen pidetty), kuvis, ympäristötieto, liikunta… aineita oli monia! Ja lisäksi aloin opettaa myös omia aineitani (päättely, tarinankerronta, rahan ansaitseminen, vapaaehtoistyö…). Opetuksessani oli myös se puoli, että kuka vain sai tulla opettelemaan asioita. Ne ylhäällä mainitsemani opiskelijat olevat joka ikisellä tunnillani. Heidän lisäksi oli myös MONIA jotka tulivat opettelemaan vain tiettyjä aineita. Mikä parasta, nämä kissat alkoivat kiinnostua myös muistakin aineista ja näin hekin alkavat tulla kaikille tunneille. Hyvä esimerkki oli Tulitähti. Hän tuli alunperin vain historian tunneille, mutta kiinnostui sen aineen kautta muihinkin! Ja nyt hän käy kiltisti joka ikisellä tunnilla.
Rehellisesti sanottu olen ylpeä itsestäni. Adoption pentujen on pikkuisen vaikeaa päästä viralliseen kouluun. Sinne on sen verran pitkä matka että reitiltä on helppo eksyä jonnekkin ilman hoitajan apua. Lisäksi itsensä ilmoittaminen kouluun on aivan eri juttu. Tämä epävirallinen kouluni on hyvä mahdollisuus adoption pennuille tulla opettelemaan ja sivistymään.
Tietenkin kun aineita alkoi tulla lisää, kaikki eivät muistaneet mitä mitäkin päivänä oli. Siispä Toukka teki lisäksi kaikille epävirallisille oppilailleni lukujärjestykset. Siitä pennut vasta innostuivat.
Ja takaisin nykyisyyteen. Juuri nyt oli äidinkielen tunti. Jos vielä muistat, kysyin ihan alussa, että tietääkö kukaan mitä muita kirjaimia sanassa kiva on kuin k.
Takanani oli löytämäni liitutaulu, missä oli tällä hetkellä pieni k ja iso K. Oppilaani istuivat lattialla edessäni. Puuhakammari oli kyllä hyvä paikka pitää tunteja. Cho oli keksinyt paikan kun hän oli kyllästynyt siihen, että kaikki tungetsivat huoneeseemme. Ja hän kyllä onnistui keksimään hyvän paikan. Puuhakammarissa oli riittävästi tilaa, siellä ei käynyt melkeinpä ketään ja siellä oli paperia mihin kirjoittaa. Mitäs sen parempaa? Ja lisäksi siellä tuli kotoisa olo, eikä niinkään ahdistunut kuin minulle tuli aidoissa koulussa. En enään mene sinne. Piste.
Katselin odottavana pentuja. He miettivät selvästi ankarasti. Lopulta ensikertalainen Aidoinlainen Aavelaiva (joka sanoi että häntä voi sanoa Avaksi) viittasi vapisten. Ymmärsin häntä hyvin. Ensimmäinen kerta luokassa (tai no epävirallisessa luokassa mutta silti) saattaa olla pelottava.
Nyökkäsin häntä kohti. Ava hengitti ensin sisään ja sitten ulos, ennen kuin vastasi.
“O-olisiko siinä myös a, v ja.. ja….ii?” tyttö pentu naukui pikkuisen pelästyneenä.
Nyökkäsin hyväksyvästi ja kissa helpottui.
“Kyllä, kiva sanassa on k, i, v ja a. Muistatteko mihin sana ryhmään kiva kuuluu?”
Angel viittasi innokkaasti. Annoin hänen vastata.
“Adjektiiveihin!” pentu hihkaisi.
“Aivan oikein!” sanoin itsekin pikkuisen innostuneena. “Te olette oppineet jo paljon!”
Hymyilin heille ja vilkaisin kelloa.
“Päivä päättyi nyt tähän, jatkamme sitten taas maanantaina!” mau’uin kissoille ja aloin siivota liitutaulua.
Jotkut pennut huokaisivat pettyneenä, jotkut taas nyökkäsivät asiallisina ja lähtivät pois ja jotkut oikein juoksivat innokkaana takaisin adoptioon kertomaan muille mitä kaikkea heille oli tapahtunut.
Lopulta “luokassa” oli vain Angel.
“Auttaisitko viemään liitutaulun takaisin leikkihuoneeseen?” kysyin häneltä.
“Joo”, Angel sanoi selvästi omissa ajatuksissaan. Yhdessä me kannoimme liitutaulun takaisin leikkihuoneeseen odottamaan maanantaita.
“Muutes…”, Angel aloitti kun olimme kävelemässä takaisin adoptioon. Katsoin kummipentua kysyvästi.
“Voi-voisimmeko mennä katsomaan merta? En oikein haluaisi mennä takaisin adoptioon nyt ja-ja kun minä haluaisin nähdä sen ja-”.
“Kyllä se käy”, keskeytin Angelin ja katsoin häntä. “Jos et koskaan uskalla sanoa mitä haluat tehdä, et pääse kokemaan yhtikäs mitään.”
Kissa hätkähti, mutta nyökkäsi sitten.
“Kävisikö jos lähtisimme nyt heti?”
Kello oli jo neljä kun pääsimme rannalle. Käpäliäni särki kun olimme kävelleet rivakasti, mutta upottava ja hiekkainen loska auttoi kipuun. Suolainen ilma sai tuntemaan oloni vapaaksi. Suljin silmäni ja muistin ensimmäisen kertani täällä. Silloin vain tosin oli ollut aurinkoista ja lämmintä. Nyt oli aika viileää.
Angel seisoi vieressäni ja katsoi hämmästyneenä merta.
“Mutta sehän ei ole jäässä niin kuin purot ja lätäköt!” pentu vinkaisi ihmeissään.
Yhtäkkiä minut valtasi suojeleva halu. Laskin häntäni pennun lavalle.
“Meri liikkuu koko ajan. Se on villi ja vapaa, eikä suostu jäätymään paikolleensa”, selitin Angelille hiljaa. Pentu tuijotti merta yhäkin ihmeissään, mutta huomasin tämän olevan myös väsynyt.
“Tule selkääni, meidän pitää nyt mennä ennen kuin muut alkavat ihmetellä missä olemme”, totesin Angelille joka haukotteli.
“Emmekö voisi jäädä yhtään pidemmäksi aikaa?” hän kysyi uneliaana. Nostin täysin väsyneen pennun selkääni.
“Emme valitettavasti, mutta voimme tulla joskus toistekin tänne”, totesin lohduttavasti ja käännyin kävelemään kohti hoitolaa.
“Kunpa olisit isäni. Olisit varmasti ainakin kymmenen kertaa parempi kuin oikea isäni”, Angel mumisi väsyneenä ja tarrasi pienet tassunsa lujasti kiinni turkkiini.
Ja sitten hän nukahti. Mietin hänen sanojansa ja hymyilin pikkuisen. Jos voisin omistaa koko elämäni pentujen huolehtimiseen…. Minun on kyllä pakko saada se kuolemattomuuden juoma! Minähän kuulkaas teen haaveestani totta ja huolehdin joka ikisestä pikkuisesta pennusta kuin ne olisivat omiani!
“Missä ihmeessä olet ollut? Kello on jo kuusi ja opetuksesi loppuu aina kolmelta!”
Tietenkin Toukka sitten alkoi mäkättää.
“Olin rannalla. Kuinka paljon sinulla olikaan pennejä?” kysyin uteliaana.
Toukka jäykistyi hetkeksi.
“332 penniä”, hän totesi. “Haluat siis yhäkin sen kuolemattomuuden juoman?”
Nyökkäsin varmana, mutta väsyneenä. Angel oli ollut yllättävän painava, ja loskassa käveleminen oli ollut raskasta.
Toukka katsoi arvioiden minua ja nyökkäsi sitten itsekin.
“Sinuna menisin nukkumaan”, hän totesi ja lähti mumisten kohti ovea. Hän taisi mainita kirjaston.
Menin makuualustani luokse ja ehdin miettiä vain hetken Toukan tekemisiä ja sitten minä nukahdinkin.

Tarpeet
Ivyrushia
+Leikkimistarve (hän piti sitä koulua ja se käy aika hyvin leikkimisestä kun se ei ole virallinen)

Vastaus:

Olen kyllä Ivyrushian kanssa yhtä mieltä siitä että leikkikoulu on paljon kivempaa kuin oikea koulu! Minusta on jotenkin erityisihanaa miten lempeästi Ivyrushia käyttäytyy pieniä pentuja kohtaan vaikka hän muulloin säheltääkin kaikkea mm. räjäytellessään mikroja. .-DD Hauskaa että Angel pääsi näkemään haaveilemansa meren. .-) Ymm, kummipentu saa tietysti ikää mutta tekisi mieli myös ikäännyttää vähän tarinassa mainitsemiasi muitakin adoption pentuja, ehkä teen niin. Saat 22 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Toukka

15.01.2019 22:53
Ei se harjaaminen ole maailmanloppu!
<><><><><><><><><><><><><><><><><>

Oli tammikuu. Olin aina ennen pitänyt siitä, kun tammikuussa oli ollut lunta, mutta nyt lumi oli sulamiseen päin. Ja tietenkin olin ollut kiireinen, enkä ollut ehtinyt käymään yhtään luistelemassa, pulkkamäessä ja muuten vain leikkiä kissojeni kanssa. Olihan se pikkuisen masentavaa, mutta onneksi kun aikani riitti ja ehdin olla kissojeni kanssa kaikenlaista hauskaa ehtii sattua. Esimerkiksi viime keskiviikkona tapahtui yllättävän hauska tapahtuma...

Ivyrushia oli ollut tekemässä matikan tehtäviä ruskealla tuolilla ärsyyntyneeä mutisten, Felix sen sijaan leikki Gallun kanssa sinisellä lelurobotilla ja Cho luki kirjastosta lainaamaansa kirjaa keskittyneesti.
Minä itse katsoin kännykkääni sängyllä. Avasin mietteliäänä kalenterin ja huomasin jotain järkyttävää.
”Teitä ei olla kammattu pitkään aikaan!” huudahdin kissoille. Tein päässäni nopean johtopäätöksen. ”Tänään pesen ja harjaan teidät läpikotaisin!”
Rushia tiputti huomaamattaan kynänsä lattialle ja katsoi minua järkyttyneenä. Felix irvisti muistaen kuinka tylsää oli joutua harjattavaksi ja Cho sulki kirjansa ja katsoi minua ”onko pakko” ilmeellä. Ainoastaan Gallu näytti iloiselta.
”Pääsen leikkimään taas Ambia-ankalla!” hän hihkaisi hypähtäen ilmaan.
Hymyilin Gallulle, joka oli virhe. Felix, Rushia ja Cho ryntäsivät nopeasti pois huoneesta kun katseeni oli pennussa.
”Minne heillä oli kiire?” Galileo kysyi hämmentyneenä.
Huokaisin ja pudistin päätäni pikkuisen itsekseni. Kissani eivät sitten osaa näyttää hyvää esimerkkiä pienemmille.
”Mene etsimään kampasi ja pyyhkeesi. Menen hakemaan vanhempasi ja Rushian tänne.”
Sitten kiiruhdin huoneesta ulos.

Ivyrushian nk <>
Turkin harjaamista ja kylpemistä? Juu ei kiitos.
Siispä päätimme lähteä karkuun. Cho pikkuisen epäili oliko tämä sittenkin huono idea, mutta oli kuitenkin mukana.
”Hajaannutaan niin ettei hän löydä meitä kaikkia heti”, huudahdin kun juoksimme. Felix nyökkäsi kömpelösti juostessaan ja Cho mumisi jotain myönteistä. Ruskea naaras ryntäsi leikkihuoneeseen kun taas Felix ryntäsi kirjaston suuntaan. Päätin itse mennä keittiöön.
Jokin ääni sanoi pääni sisällä, että tulisimme jäämään heti kiinni. Tiesin että se olisi totta, mutta en välittänyt.
”Ihan sama vaikka jäisimme heti kiinni, ainakin me yritimme”, mumisin itsekseni kun saavuin hengästyneenä keittiöön. En jäänyt odottamaan vaan hyppäsin suoraan keittiön kylmälle tasanteelle. Nousin kahdelle tassulle ja avasin varovaisesti yhden ruskeista yläkaapeista. Sitten hyppäsin yläkaappiin sisälle ja suljin ruskean kaapin oven varovaisesti.
Mitäs kertoisin siitä keittiökaapista.... Noh ainakin se oli inhottavan ahdas. Ja sen lattia oli puinen, mikä ei tuntunut kivalta tassujen pohjassa.
Kaapissa oli pimeää, mutta onneksi kissoilla on hyvä näkö. Kaapissa oli jokin iso, vihreä pallo. Se vei suurimman osan tilasta. Menin lähemmäksi palloa ja tökkäisin sitä varovaisesti. Pallo ei herännyt maagisesti eloon.
Mietin hetken oliko se alieneiden avaruusalus. Ehkäpä pallosta avautuisi yhtäkkiä luukku ja pienet vihreät kissat astelisivat ulos. Ne alkaisivat huutaa kimeillä äänilläänsä ja yrittää alistaa minua tahtoonsa, mutta ehei! Minä, Ivyrushia talloisin pienet kissa alienit ja näyttäisin niille kuka oli pomo!
Sitten tajusin harmikseni että pallo oli vesimelooni. En siis voisikaan kertoa Gallulle talloneeni Marsin asukkaita.
Vaikka vesimelooni ei ollutkaan U.F.O, se vei yhäkin paljon tilaa. Mietin pitäisikö minun vaihtaa kaappia, mutta ajattelin Toukan osuvan juuri silloin paikalle kun tekisin niin.
Sitten sain mahtavan idean.
Se oli niin mahtava etten aluksi käsittänyt että olin keksinyt sen.
Höristin korviani ja kuuntelin oliko kukaan lähellä. En kuullut mitään, joten käänsin katseeni takaisin vesimelooniin. Silmäni kiiluivat ahneesti. Kynteni tulivat itsestään esiin. Nyt herkuteltaisiin!

Toukan nk <>
Minulla ei kestänyt kauaa löytää Cho. Ruskea naaras parka oli mennyt leikkihuoneeseen eikä ollut löytänyt piiloa. Hän oli kuitenkin yrittänyt mennä edes jonnekkin piiloon, joten meni liukumäen taakse. Valitettavasti liukumäki ei peittänyt kissani ruskeaa turkkia hyvin.
”Meneppäs kylpyhuoneeseen. Gallu on jo siellä”, sanoin Cholle joka nyökkäsi vaisusti ja kipitti sitten pois.
Vilkuillin leikkihuonetta. Ei muita kissojani piilossa. Seuraavaan huoneeseen siis.

Päätinpä mennä sitten kirjastoon. Löysinkin sieltä Felixin, joka oli mennyt kirjahyllyyn piiloon.
Harmaa kissani näytti erittäin nyrpeältä kun käskin häntä menemään pesuhuoneeseen. Onneksi kolli totteli.
Rushian löytäminen oli sitten hankalampaa.
Tutkin ullakon, kaikki käytävät ja jopa kylpyhuoneen mutta kollia ei löytynyt mistään. Aloin jo pikkusen huolestua. Mitä jos kissani olikin mennyt ulos ja eksynyt? Ei, Rushia ei ollut niin tyhmä että olisi tehnyt niin.
Päädyin keittiöön ja kuulin outoa ääntä. Ihan kuin joku söisi jotain...
Mitä jos täällä olisikin hiiriä? Joo, ovathan hiiret erittäin söpöjä ja niin edelleen, mutta niissä saattaisi olla paljon pöpöjä.
Ääni kuului yhdestä yläkaapista. Hiivin hiljaa sitä kohti, ja avasin sen.
Siellä olikin Rushia. Kissan naama oli aivan punainen vesimeloonista.
Olin pikkuisen närkästynyt.
”Ivyrushia, minun kuului tehdä siitä hedelmäsalaattia! Ja nyt olet syönyt sen kokonaan.”
Nappasin kollin syliini ja aloin kävellä nopeasti kohti kylpyhuonetta sanomatta enään sanaakaan.
”Toukka pyydän, älä! Voin selittää! Se vei niin paljon tilaa ja mistä olisi voinut tietää etteikö se olisi ollut U.F-....”.
Ivyrushia ei ehtinyt sanoa lausettaan loppuun, kun tiputin hänet suoraan kylpyammeeseen, missä Gallu leikkikin jo Ambia-ankalla. Rushia yksi hetken vettä pois suustaan ja irvisti.
”Ja nyt olen ihan märkä...”.
Felix ja Cho näyttivät pidättelevän naurua, missä he epäonnistuivat aika huonosti. Ruskea kollini mulkaisi heitä vihaisina, mutta alkoi sitten itsekkin nauraa.
Sen jälkeen harjasin kissat (vain Gallu oli siitä iloinein) ja vein heidät nukkumaan. Rushiaa näytti harmittavan vieläkin se, että hänet piti pestä.
”Älä nyt viitsi näyttää hapanta naamaa”, totesin kollille hiljaa. ”Pesen sinut uudestaan vasta seuraavana kuukautena, lupaan sen.”
Ivyrushia mumisi jotain mistä en saanut selvää ja nukahti.

.//Tän tarinan kirjottaminen veny aivan liian paljon.

Tarpeet+
Rushialle:
+Siisteystarve (tarinassa mainittiin kun hänet kammattiin)
+Hygieaniatarve (kävi kylvyssä)
+Liikkumistarve (juoksi ympäri hoitolaa)

Chocolate Chipille:
+Hygieaniatarve (kävi kylvyssä)
+Liikkumistarve (juoksi myös)
+Unitarve (meni lopussa nukkumaan)

Gallulle:
+Hygieaniatarve (kävi kylvyssä)
+Unitarve (meni nukkumaan lopussa)
+Siisteystarve (harjattiin)

.//Ja poistaisitko kissojen yhteisistä tavaroista vesimeloonin? Kiitos etukäteen

Vastaus:

Voi isot kissat kun kammoavat kylpyä, Gallu sentään tykkää. .-D Ivyrushian, Felixin ja Chon karkumatka oli hauska, mutta valitettavasti (siis kissojen kannalta) kukaan ei keksinyt niin hyvää piiloa että olisi välttämnyt kylpyhetken. Oho, vai ehti Ivyrushia hotkaista koko vesimeloonin, miten hän jaksoikaan syödä niin paljon! .--D Saat 16 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: simssiliini

15.01.2019 20:53
Nickin hautajaiset

"Onko meidän pakko tehdä tämä juuri nyt?" Oili huokaisi raskaasti. simssiliini oli päättänyt alkaa järjestellä Nickiltä käyttämättä jääneitä tavaroita hautajaisia edeltävänä iltana. Tavarat ja muut jäämistöt olivat olleet koskemattomina Nickin kuolemasta lähtien. "Niin juuri, eikö tämä voisi vielä odottaa ja mentäisi vain kaikki nukkumaan? Huomenna on kuitenkin rankka päivä edessä," Pontsukin yhtyi Oilin mielipiteeseen. "Haluan hoitaa nämä nyt pois päiväjärjestyksestä", hoitaja tokaisi takaisin. simssiliini yritti kätkeä surun tekemisiensä alle, mutta hänen äänestään oli selvästi kuultavissa itkuisuus. "Nämä tavarat ovat odottaneet jo ihan tarpeeksi kauan, minun pitää hoitaa tämä", simssiliini sanoi päättäväisesti. Pontsu lähestyi hoitajaansa ja puski tätä hennosti päälaellaan. simssiliini silitti keltaista kissaa ja pyyhkäisi toisella kädellään poskelle vierähtäneen kyyneleen ennen kuin kääntyi taas takaisin tavaravuoren ääreen. "Ruuat menevät yhteisiin tavaroihin, sitten täällä on paljon vanhoja leluja. Olisitko sinä Quz kiinnostunut näistä?" simssiliini tarjosi dinosaurusta ja krokotiilia pentua kohti. "Nääh, minä olen jo iso kissa joka ei leiki leluilla", Quz tiedotti röyhistäen rintaansa. "Okei, jätetään nämä siis odottamaan sitä hetkeä kun taloudessamme on taas pienempiä kissanpentuja... Tai ehkä voisimme perustaa kirpparipöydän ja myydä siellä ylimääräisiä tavaroita, tai lahjoittaa niitä adoptiolle, tai ehkä..." simssiliini luetteli kaikkia mieleensä tulevia vaihtoehtoja. Oili ja Pontsu vilkaisivat toisiaan. He tiesivät että tällä tahdilla simssiliinillä menisi koko yö tavaramäärää läpikäydessä, joten heidän olisi parasta auttaa. Oili nappasi tassuihinsa pinon papereita ja alkoi käydä niitä läpi, ja Pontsu nosti puolestaan tavaroiden joukosta sinisen kauluspaidan. "Haluatko sen?" simssiliini kysyi, mutta Pontsu pudisteli päätään. Sininen ei ollut hänen mielivärinsä. "Tuo paita oli muistaakseni isänpäivälahja Nickin vaimolta Pialta, joten sitä ei varmaan raaski laittaa poiskaan", simssiliini tuumi ja viikkasi paidan nätisti. "Quz, tulehan tänne", Oili käski, ja poikapentu laahusti paikalle. "Löysin Nickin testamentin. Tässä lukee että hän haluaa jättää koskettimensa perinnöksi sinulle", Oili selitti. "Ihan tosi?" Quz innostui. Ukki ei ollut koskaan antanut kenenkään muun koskea koskettimiinsa, joten tämä tuntui suurelta kunnialta. "Nick taisi ilahtua huomattuaan, että sinä olet hänen tapaansa innokas kissa musisoimaan", Oili hymyili haikeasti. Quz tuijotti edessään olevia koskettimia ja astui sitten lähemmäksi tuota soitinta. Pentu painoi varovasti toisen etutassunsa yhdelle koskettimelle ja kavahti äkkiä taaksepäin siitä kuulunutta sointua. Tassut palasivat kuitenkin uudelleen koskettimille, ja hetkeä myöhemmin Quz soitti jo sujuvasti yksinkertaista kappaletta muiden jatkaessa Nickin tavaroiden läpikäyntiä.

Aamulla oli Oilin vuoro häseltää. Hän vaati että kaikkien, jopa simssiliinin, oli käytävä suihkussa ja siistiydyttävä huolella ennen hautajaisiin lähtemistä. Pontsu ei uskaltanut sanoa mitään vaimolleen vastaan tässä asiassa, vaikka hänestä touhu vähän turhaa oli, vastahan he olivat pari päivää sitten olleet kylvyssä. Pesun jälkeen Oili meikkasi kevyesti. Hän muisti Mitterin hautajaisista ettei hautajaisiin kannattanut laittaa ripsaria, kun se kuitenkin vain leviäisi. "Saanko laittaa lepakkopuvun päälle?" Quz kysyi äidiltään. "Et missään nimessä! Nämä ovat hautajaiset eivätkä mitkään naamiaiset!" Oili torjui pennun pyynnön heti. "Höh. Siinä olisi kuitenkin ollut mustat siivet", Quz huomautti. "Jos käytetään sitä pukua vasta seuraavana halloweenina", Pontsu tuli sovittelemaan tilannetta. Hän tiesi että kun Oili päättänyt jotain, hän myös pysyi siinä kannassaan, joten turha inttäminen olisi parempi jättää nyt väliin. Lopuksi simssiliini harjasi kaikkien kissojen pyyhekuivatut turkit ja lisäsi Oilin toiveesta kaikille myös vähän turkinkiillotusainetta. Muutamaa tuntia myöhemmin siskokset Oili ja Stiina sekä heidän äitinsä Pia seisoivat simssiliinin kanssa kirkon eteisaulassa tervehtimässä paikalle saapuvia hautajaisvieraita. Isänsä kanssa sivummalla istuva Quz kuunteli miten vieras yksi toisensa jälkeen kommentoi "Otan osaa", "Jaksamisia" tai jotain muuta pientä puristaessaan jokaisen lähiomaisen tassua ennen kuin he siirtyivät kirkon penkeille istumaan. Quz yllättyi nähdessään myös Ruun vieraiden joukossa. Poika viittoi mustaa tyttöpentua istumaan viereensä. "En osannutkaan odottaa näkeväni sinua täällä", Quz kommentoi Ruun istahdettua hänen viereensä. "Tietysti minäkin tulin, Nick oli sentään kummini", Ruu huomautti. simssiliini liikuttui nähdessään saapuvien vieraiden joukossa myös hoitolasta aiemmin erotetut Tikkarisuun ja Mantsun. "Emme voisi jättää osallistumatta Nickin hautajaisiin", Mantsu selitti halatessaan simssiliiniä. Oilin ja Stiinan huomio kiinnittyi puolestaan mustavalkoiseen naaraskissaan, jonka vanavedessä asteli musta kissa. "Tiedätkö sinä keitä nuo ovat?" Stiina supatti siskolleen, mutta Oili pudisti hämmentyneenä päätään. "Hei, me emme olekaan tainneet aiemmin tavata", mustavalkoinen naaraskissa totesi nähdessään sisarusten hämmentyneet ilmeet. "Olen Murre, Nickin sisko. Tämä tässä on poikani Roope", kissa esittäytyi. "Enpä tiennytkään että isällä on sisko", Oili mutisi ihmeissään. "Serkkupojasta puhumattakaan! Mikseiköhän Nick koskaan maininnut mitään heistä?" Stiina pohdiskeli. "Muistelen että heidän yhteydenpitonsa väheni Murren jouduttua adoptioon. En ihmettelisi vaikka Nick olisi vanhuuttaan unohtanut näiden sukulaisten olemassaolon", Pia selitti. "Kamalaa. Lupaathan ettet ikinä unohda minua vaikka asunkin nyt adoptiossa?" Stiina kysyi ja katsoi siskoaan silmiin. "En tietenkään", Oili huudahti ja halasi Stiinaa tiukasti.

Kirkossa pidettyjen hautajaismenojen jälkeen oli aika kuljettaa Nick viimeiselle lepopaikalleen. simssiliini käveli pitkin hautausmaan kapeita polkuja pientä puista arkkua kannatellen muun hautajaisseurueen seuratessa perässä. simssiliini kumartui laskemaan arkun varovasti paikalleen ja otti sen jälkeen pari askelta taaksepäin. Hän veti syvään henkeä valmistautuessaan hautajaispuheensa pitämistä varten. "Muistan yhä miten pitelin sinua sylissä ensikertaa kun olit vielä pieni pentu. Vaikea uskoa että niin pienestä asiasta voi tulla jotain niin suurta: Sinun ja isäsi bändi valloitti monien musiikinystävien sydämiä täällä Mouruposkessa. Minulle ei kuitenkaan jää sinun musiikkiurasi päälimmäisenä mieleen, vaan muistan sinut aina yhtenä ihanana hoidokkinani. Kiitos että saimme viettää nämä vuodet yhdessä. Nyt on sinun aikasi käydä lepäämään isän ja äidin vierelle", simssiliini päätti puheensa kyyneleet silmissä. Seuraavaksi haudan luokse astelivat Pia ja Stiina. "Rakas Nick, minulla on kamala ikävä sinua. Ensin menetin hoitajani ja nyt vielä aviomieheni. Mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän?" Pia ärähti suunnittelemaansa agressiivisemmin kyynelten puskiessa vanhuskissan silmistä. "Rauhoitu äiti", Stiina tarttui äitiään tassusta ja talutti tämän syrjemmälle. Oili ja Pontsu olivat seuraavina vuorossa. Oili rykäisi kuuluvasti ennen omaan puheensa aloittamista. "Löysin isäni tavaroiden joukosta paperin, johon hän oli luonnostellut uuden biisin sanoja. Kappale kertoi hänen isästään ja minun ukistani Mitteristä. Minua harmitti nähdä laulu keskeneräisenä, joten halusin viimeistellä sen. Enhän minä musiikista yhtä paljon ymmärrä kuin isäni, mutta ajatellessani Nickiä laulun sanat oikeastaan muodostuivat ihan itsestään. Musiikkikerhossa oleva aviopuolisoni Pontsu puolestaan auttoi minua laatimaan kappaleelle sävelmän. Haluaisin nyt esittää kappaleen isäni muistoksi", Oili sanoi. Tyttökissa polvistui isänsä haudan eteen ja otti Pontsun hänelle toimittaman kitaran tassuihinsa.

"Isä, kaipaan sinua
Kumpa olisit yhä täällä neuvomassa minua
Muistot kultaiset
Hetket yhteiset
Toivon että voit olla minusta ylpeä
Minä ainakin olen sinusta ylpeä
Olit paras isä maailmassa
Upea esikuva, minua aina neuvomassa
Isä, kaipaan sinua..."

Osa hautajaisvieraista taputti Oilin esityksen päätteeksi, mutta kaikki hiljentyivät Quzin astuessa seuraavaksi haudalle. Pennulla ei ollut mitään puhetta, vaan hän laski vain kukkasen arkun päälle. "Kiitos koskettimista", Quz kuiskasi hiljaa ennen kuin peruutti paikalleen. Kissa toisensa jälkeen kävi jättämässä hyvästit Nickille. Paikalla oli läheisten lisäksi ainakin yli kymmenen Nickin ystävää sekä pari hoitajaa, jotka olivat saapuneet muuten vain hautajaisiin kissoineen vaikka eivät Nickiä kunnolla tunteneetkaan. "Kiitos teille kaikille kun saavuitte paikalle. Nickin poismeno tulee varmasti tuntumaan pienenä pistoksena meidän kaikkien sydämissämme. Kaikki halukkaat ovat tervetulleita vielä lyhyeen muistotilaisuuteen, jonka järjestämme kirkkorakennuksen kupeessa olevassa pienessä juhlahuoneessa", Oili selitti kuuluvalla äänellä, ja porukka lähti kulkemaan pois haudalta. Quz yritti hakeutua Ruun seuraan, ja hänen onnekseen tyttökissalla ei ollut mitään asiaa vastaan, sillä tämä ei tuntenut kunnolla muita hautajaisvieraita. "Tämä on niin epäreilua! Ensin virun vuosia adoptiossa, ja kun vihdoin sain oman kummin niin sekin otettiin minulta niin pian pois", Ruu valitti kurjaa kohtaloaan. "On tosiaan sääli kun emme näe enää kummitapaamisissa jatkossa", Quz huokaisi hiljaa. Hän ei ollut tullut edes ajatelleeksi asiaa. Samassa poikakissa sai kuitenkin loistoajatuksen. "Puhun hoitajani kanssa. Ehkä hän voisi ryhtyä sinunkin hoitajaksesi jossain vaiheessa! Siis, jos vain haluat", Quz ilmoitti. Ruun ilme kirkastui ja hän syöksyi innostuksissaan Quzin syliin. "Voi kiitos, olet ihan paras!" Ruu hihkaisi. Quz ei ollut varautunut tyttökissan äkkinäiseen liikkeeseen ja Quz kaatui selälleen lattialle ja Ruu liukui hänen päälleen niin että kissojen nenänpäät koskettivat toisiaan. Hetken aikaa he vain makasivat siinä paikallaan kunnes remahtivat molemmat nauruun. Osa hautajaisvieraista katseli äänekkäästi räkättäviä pentuja paheksuvasti, mutta Quz ei jaksanut välittää. Hän tunsi itsensä niin onnelliseksi Ruun seurassa.

---

Oilin mielipide päivästä: "Nyt kun hautajaispäivä on ohi toivoisin että voisimme viimein siirtyä eteenpäin, mutta jotenkin pelkään että se on helpommin sanottu kuin tehty... Lauluni taisi tehdä vaikutuksen hautajaisvieraisiin."

Pontsun mielipide päivästä: "Olen toki surullinen Nickin kuoleman takia, mutta hän ei kuitenkaan ollut minulle niin läheinen että suhtaudun asiaan varmaan muita perheenjäseniä kevyemmin. simssiliini ei saisi pitää kaikkea surua sisällään."

Quzin mielipide päivästä: "Olen liikuttunut ja otettu siitä että ukki testamenttasi koskettimensa minulle. Lupaan harjoitella joka päivä ja tulla joskus yhtä hyväksi muusikoksi kuin isoisäni! Toivottavasti saan vakuutettua simssiliinin Ruun adoptoimisesta."

---

Tarpeet:
+ Hygienia (pesu)
+ Siisteys (harjaus, Oilin meikkaus)

+ Koskettimet voisi siirtä Quzin tavaroihin.

Vastaus:

Saat 27 penniä, ja kohotan tarpeet.

-Kasa

Nimi: Lintu

02.01.2019 12:26
~Miukuli

Lintu oli kertonut, ettei osannut viettää joulua, joka oli tietty harmi. Enhän minä tiennyt mikä ”joulu”, oli, mutta oli hän siitä kertonut. Kuinka kuusia raahattiin sisälle, kuinka muille annettiin lahjoja, kuinka muut nauroivat, juttelivat. Se oli asia mitä en ollut huomannut linnussa, hän ei tullut toimeen hirveän ihmismäärän keskellä, eikä hän ollut kovin äänekäskään, joskus hän oli kertonut korviensa ottavan äänet liian herkästi sisäänsä, joten kait se johtui siitä. Istuin tyynykasani päällä, ja katsoin tassujani. Oli minun mietintä aikani, samalla kun taputtelisin tassuja. Naputin niitä tyynyyn, josta ei tullut kovaa ääntä, mutta periksi tyyny antoi kuitenkin.
”Miukulii! Tule tänne, niin mennään leikkimään!”, Camilla huudahti. Katsoin häntä pitkään, ja sitten tassujani. Verryttelin vähän, ja sitten haukottelin.
”Entä jos sanon ei?”, kysyin tätä tahalleen härnäten, sillä tietty minä lähtisin leikkiin mukaa, ilman pyyntöäkin.
”Sitten haen jonkun ällötyksen, ja kaadan sen sun tassujen eteen", tämä sanoi, muka ylpeänä rintaansa nostaen. Naurahdin, ja katsoin meren sinisiin silmiin pitkään.
”Onnea siinä sitten!”, huudahdin, sillä todellakin halusin nähdä mitä tuo pentu eteeni raahaisi.

~Camilla

Tyhmä, tyhmempi Miukuli! Hän ei suostunut tulemaan leikkimään kanssani, joten jouduin sen johdosta raahaamaan itseni keittiöön, josta hakisin jonkun ällötyksen. Katsoin hoitolan korkeita seiniä, äläkä edes kysy miten pääsin livahtamaan huoneesta, se oli ollut seikkailu, jos jokin. Kuitenkin! Kävelin puukammarin ohi, ja viimein saavuin avaraan tilaan, keittiöön. Ryntäsin jääkaapille, ja katsoin sitä pitkään. Ensimmäinen haaste! Jääkaappi. Kyyristyin valmiina hyppyyn, ja jännitin jokaisen lihakseni. Katsoin silmät viiruna jääkaappia, ja sitten ”Pläts!”, törmäsin kivikovaan jääkaappiin. Mitä?! Se ei mennyt rikki?! Ihmettelin tuota sileää pintaa. Aloin raapimaan sen avaus kohtaa, mutta sekään ei auttanut. Sitten keksin! Hyppäsin työ tason päälle, ja siitä jääkaapin päälle. Painoin kahdella tassulla sen avaus kohtaa, ja tadaa! Jääkaappi avautui. Putosin maahan, koska en ollut odottanut sen toimivan, ei sillä ettenkö epäilisi omia taitojani, tai että sen olisi voinut hoitaa helpommallakin keinolla! Mutta ei, minä päätin tehdä näin, joten kyyhötin nyt lattialla. Hyppäsin jääkaapin ekalle tasolle, sitten toiselle, ja Pläts! Kolmannella törmäsin johonkin ällölöllöön. Siinä oli puolikas pallo, jossa oli mustia pilkkuja. Se oli sisältä punainen, ja ulkopinnaltaan vihreä raitainen. Katsoin sitä hämilläni, ja tiesin sen olevan se mitä hain. Lähdin työntämään tuota kohti alas, ja viimein se putosi. Kuului kaamea ”Räks!”, kun pallo putosi . Katsoin sitä hämilläni, sillä punaista tahnaa oli pitkin lattiaa. Myös mustat pilkut olivat lattialla, ja vihreä osuus halkeillut lattialle. Mitä minä nyt tekisin?! Olin särkenyt jotain, ja se jotain oli nyt lattialla palasina. Jännitin tassuni uuteen ponnistukseen, ja pomppasin tuolta alas. Luisuin vähän matkan päästä pallosta, mutta lattia olikin vedessä. Mitä ihmettä? Ei se ollut vedessä kun tänne tulin? Eihän. Tassutin poispäin, sillä en todellakaan aikonut liata tassujani tuon takia! Enhän..? No kuitenkin tassutin hämilläni poispäin, ja katsoin tahmaa. Mitä tekisin? Lähdin pois keittiöstä, miettien mikä olisi pahinta, mitä minulle kävisi. Ehkä pahin oli hoitolasta ulos potkiminen, enkä sitä halunnut todellakaan! Viimein saavuin huoneen eteen, ja aloin raapimaan ovea. Kuten arvattu, Miukuli avasi oven, ja katsoi minua vähän pettyneenä.
”olisin todella halunnut nähdä, mitä tuot", Tämä sanoi. Naurahdin hermostuneena tälle, ja tassutin sisään. Seuraavaksi kuulin jonkun huudon, jonka tiesin kuuluvan keittiöstä.
”MIIIUUUUKUUULIIIIII".


• • •

Tarpeet:

Tarinan ei kuulunutkaan olla mikään "tarpeen kohotus", tarina, vaan enemmän tarinan jatke :')

Vastaus:

Ääw, Miukulin ja Camillan välinen vuorovaikutus on jotenkin aina kiehtonut minua, tuollaista söpöä härnäämistä. .-D Camilla on kekseliäs kissa kun hän onnistui ihan omin voimin saamaan jääkaapin oven auki, mutta aiheuttamalleen sotkulle kisu ei sitten osannutkaan tehdä mitään. Mitähän tästäkin seuraa..? Saat 11 penniä. .-)

-Kasa

Nimi: simssiliini

30.12.2018 14:15
Minitarina Oilin & Stiinan käynnistä koulun joulujuhlissa

Oili ja Stiina marssivat yhtä tassua kummallekin entuudestaan tuttua reittiä kohti koulurakennusta. Sisarukset olivat huomanneet ilmoituksen vapaasta pääsystä koulun joulujuhlaan, ja tapahtuma herätti sen verran kiinnostusta että tytöt päättivät osallistua. Suvivirsi alkoi pyöriä Oilin päässä, sillä hän oli ollut viimeksi koulussa valmistujaisjuhlissa keväällä. Oili pudisteli päätään saadakseen laulun kaikkoamaan, sillä Suvivirsi ei ollut näin joulukuussa mikään ajankohtaisin musiikkikappale. Stiina naurahti kun Oili oli kompastua päänravistuksensa ohessa, mutta kissan ilme vakavoitui taas nopeasti. "Luuletko että opettajat muistavat meidät vielä?" Stiina kysäisi. Hän ei kovin mielellään kohtaisi entisiä opettajiaan, sillä hän pelkäsi näiden ottavan puheeksi hänen keskeytyneet opintonsa. "Noloa olisi jos eivät muistaisi, eihän siitä ole kuin puoli vuotta kun minä valmistuin", Oili laskeskeli. "Ruotsin opettajaa en ainakaan haluaisi nähdä", Stiina mutisi. "Enkä minä musiikin opettajaa. Luulen ettei hän koskaan oikein pitänyt minusta", Oili muisteli. Sisarukset marssivat koulun ovista sisään ja lähtivät kulkemaan liikuntasalia kohti. Matkalla heitä tuli vastaan äidinkielen opettaja, joka toivotti vanhoille opiskelijoilleen hyvää joulua toistensa nimillä. Oili ja Stiina eivät vaivautuneet korjaamaan opettajan nimisekoilua vaan kaksikko kaikkosi kikattaen pois paikalta. Liikuntasalissa he päättivät mennä istumaan takariviin välttääkseen muut kiusalliset kohtaamiset vanhojen opettajiensa kanssa. Joulujuhla aloitettiin koulun kuoron esittämällä "Last Christmas" -kappaleella, ja sen jälkeen laulettiin vielä yhteislauluna "Valkea joulu". Jouluevankeliumi näytelmän alkaessa Stiina nojautui kiinnostuneena eteenpäin, sillä tätä ohjelmanumeroa hän oli odottanut kaikista eniten. Oili ja Stiina purskahtivat nauruun tajutessaan että Jeesus-lapsen roolia toimitti nuken sijasta kaikkein pienikokoisin ykkösluokkalainen, mahtoikohan vauvan rooli olla tälle enemmän loukkaus kuin kunnia? Oili ei tunnistanut yhtäkään lavalla esiintyvää kissaa, varmaankin siitä syystä että koulussa oli nyt muita opiskelijoita kuin hänen kouluaikoinaan. Quz olisi jopa saattanut tuntea esiintyjiä, sillä poika oli saanut viime aikoina paljon uusia kavereita hoitolan muista nuorista kissanpennuista, joista moni kävi koulua. Quz oli kuitenkin jäänyt mieluummin unikeko-isänsä kanssa nukkumaan aamulla. Oilin ja Stiinan vanhemmatkaan eivät päässeet lähtemään, sillä Nick oli ollut aamulla vähän huonovointinen, ja simssiliini oli lähtenyt Pian kanssa viemään tätä Eläinlääkäriin. Stiina ja Oili olivat jo perumassa tapahtuman, mutta Pia kehotti heitä lähtemään, kyllä isä pärjäisi. Oili palasi aamuisista synkemmistä mietteistään takaisin nykyhetkeen yleisön alkaessa taputtaa. Oili yhtyi mukaan aplodeihin vaikka häneltä oli mennyt puolet näytelmästä ohi omissa mietteissä ollessaan. Näytelmän jälkeen laulettiin vielä pari joululaulua ja niin juhla tuli päätökseensä. Oili ja Stiina koikkelehtivat väenpaljouden seassa, ja vasta ulos päästyään he alkoivat keskustella juhlasta. "Mitä pidit näytelmästä?" Oili uteli siskoltaan. "Näytelmä ei aivan vetänyt erikoistehosteissaan vertoja näkemilleni elokuville, mutta esitystä oli silti viihdyttävää seurata", Stiina kiteytti kokemustaan. Kun kaksikko palasi hoitolalle he saivat kuulla, että Nick oli kuollut.

Oilin mielipide päivästä: "Isä eih... .-( Kouluun oli monin kerroin miellyttävämpää pistäytyä näin jälkeenpäin nyt kun siellä ei enää joudu opiskelemaan. Hienon juhlan olivat koululaiset saaneet aikaiseksi."

---

Tarpeet Oilille:
+ Liikkuminen (kävely koululle ja hoitolalle)

Vastaus:

Saat 8 penniä (koska näemmä plussasin tämänkin tapahtuman ekstrapennit eiliseen tarinaan .-D) ja kohotan tarpeet.

-Kasa

Nimi: simssiliini

29.12.2018 15:49
Kummipennut & Piparipaja

Kummipentujen oli taas määrä tulla kyläilemään, ja simssiliini pohti kissoineen kuumeisesti jotakin kivaa tekemistä päivälle. Viimeksi he olivat kokoontuneet simssiliinin huoneessa, mutta tällä kertaa kissat halusivat tarjota kummipennuilleen vähän erilaisempaa puuhaa. Iltapäivällä hoitolassa järjestettäisi kyllä piparipaja, mutta kissat tarvitsisivat jotain muuta tekemistä ennen sitä. "Voisimme käydä katsomassa jonkin elokuvan", Nick pohti. "Ei kun mennään mieluummin kuntosalille, minä haluan päästä tekemään jotain liikunnallita", Oili mourusi. "Enpä tiedä sopivatko kuntosalilaitteet ihan noin pienille pennuille", Pontsu huomautti saaden Oililta mulkaisun. "Hei, jos ei päästä yhteisymmärrykseen niin minä päätän ja teidän on sitten tyydyttävä siihen, okei?" simssiliini kyllästyi kissojen päättämisvaikeuksiin. Kissat hiljenivät ja katsoivat hoitajaansa odottavasti. "Kaupunkiin avattiin vähän aikaa sitten kiva kahvila, voisimme käydä siellä", simssiliini ehdotti, ja herkkusuut Nick ja Pontsu olivat välittömästi idean kannalla. Oilikin myöntyi lopulta, kun simssiliini huomautti että he saisivat liikuntaa kävellessä kaupungilla. Idea saatiin keksittyä juuri parahiksi, sillä samassa huoneen ovelta kuului pieni koputusääni merkiksi siitä, että kummipennut olivat saapuneet. Nick riensi ovelle Oili ja Pontsu kannoillaan, mutta Quz empi hetken. "Miksi minä edes lähtisin teidän kummikokoukseen kun minulla ei ole omaa kummipentua?" Quz mutisi. Oven avautuessa sisälle säntäsivät Cap, Minttu, Alexy sekä Ruu. Quz pysähtyi tuijottamaan yllättyneenä mustaa tyttöpentua, joka oli kasvanut reippaasti sitten viime kerran. Quz näki Ruun nyt aivan erilaisessa valossa, ja kun heidän katseensa kohtasivat poikakissan rintaa alkoi kipristellä hassusti sydämen sykkeen kiihtyessä. "Mitä tuijotat?" Ruu tokaisi ja kääntyi Quzista poispäin. Poikapentu ravisteli päätään ja ihmetteli mikä häneen oli oikein äsken mennyt... Kun kaikki olivat tervehtineet kummipentujaan Pontsu kertoi heidän suunnitelmistaan päivälle, ja pennut olivat innoissaan, sillä kukaan heistä ei ollut käynyt aiemmin kahvilassa tai ylipäätään kaupungissa pitkään aikaan. Kissat säntäsivät käytävälle jo edeltä simssiliinin pukiessa takkia ylleen. Jopa Quz vaikutti olevan innoissaan menossa mukana. "Luulin ettet ollut niin halukas lähtemään mukaan", Oili huomautti, mutta Quz ei edes kiinnittänyt huomiota äitinsä sanoihin pitäessään silmällä edellään tassuttelevan Ruun menoa.

Ulos astuessa kissoja odotti jännittävä näkymä, sillä maa oli valkean lumen peitossa. Pienimmät pennut ihmettelivät ääneen erikoista näkyä ja lumeen jääviä tassunjälkiä, mutta Quz oli kuin lumessa ei olisi mitään ihmeellistä vaikuttaakseen vanhemmalta, vaikka tämä oli hänellekin ensimmäinen kerta kun hän näki lunta. Matka kahvilalle ei ollut pitkä, mutta Oili ja Pontsu joutuivat vähän auttamaan nuorempia pentuja kantamalla näitä osan matkasta. Kaupungilla on aina jotenkin niin taianomainen tunnelma joulukuussa, sillä liikkeiden ikkunoista loistavat värikkäät jouluvalot näyttivät kauniilta. Perille päästyään kissat rynnivät kilpaa sisään kahvilan ovesta päästäkseen lämpimään. Eihän ulkona ollut kuin pari astetta pakkasta, mutta simssiliini oli "kouluttanut" kissoistaan sisäkissoja jotka viihtyivät ennemmin takkatulen ääressä lämpimään vilttiin kääriytyneinä kuin juoksentelemassa lumihangessa. Oili säntäsi heti varaamaan kahvilan isoimman pöydän heidän porukkansa käyttöön, ja tarjoilija saapui paikalle melkein heti vastaanottamaan tilauksia. "Okei, kertokaa kukin mitä haluatte syödä", simssiliini kehotti ja kaivoi lompakkoaan esille. "Minulle kupillinen maitokahvia ja kermainen kakkupala!" Nick ilmoitti ensimmäisenä "Minä voisin ottaa mansikkaherkkujuoman ja muffinssin", Ruu oli seuraavana äänessä. "Minulle suklaasmoothie ja ohukainen mustikkatäytteellä!" Quz huudahti. ... Hetkeä myöhemmin tarjoilija toi tilaukset pöytään viidenkymmenen pennin laskun kera. "Huh, tämä tuli kalliimmaksi kuin odotin", simssiliini mutisi ojentaessaan rahat tarjoilijalle. Adoptionpennuille oli kuitenkin kiva järjestää erilaisempaa tekemistä, joten simssiliini maksoi laskun mukisematta vaikka tiesikin budjettinsa joutuvan miinukselle. "Minä en saa pillimehuani auki", Cap alkoi hätäillä, ja Oili tuli heti auttamaan kummipentuaan. "Katso, voit käyttää kynsiäsi apuna", Oili opasti Capia pillireiän puhkaisussa. "Ai niinkuin näin?" Cap huudahti ja repi innostuksissaan pillimehupurkkinsa kylkeen kaksi reikää kynsillään, joista alkoi valua mehua ulos. "Sinun pillimehusi pissaa", Minttu hihitteli tilanteelle, mutta Oili oli kauhuissaan. "Voi ei, nyt sinä sotket!" Oili parahti ja nappasi välittömästi vuotavan pillimehupurkin tassuihinsa tukkiakseen reiät. "Pitäisiköhän teidän mennä hoitamaan tätä sotkua tuonne kahvilan vessan puolelle?" Pontsu huomautti ojentaessaan Oilille paperia avuksi. simssiliini auttoi Oilia käärimään vuotavan pillimehupurkin paperiin siten ettei rei'istä tihkunut enää mehua pöydälle, ja Oili tarttui sen jälkeen kummipentuaan tassusta johdattaakseen tämän pikaiselle pesulle.

"Anteeksi, taas minä aiheutin ongelmia. Sinä olet varmaan minulle vihainen", Cap mutisi pääpainuksissa Oilin pyyhkiessä pennun tassuja pesun jäljiltä käsipaperiin. "En tietenkään ole, eihän tässä sentään mitään isompaa vahinkoa sattunut. Voisit kuitenkin jatkossa vähän miettiä ennen kuin toimit", Oili huomautti, ja pentu nyökkäsi ymmärtäväisenä. Oili viskoi käyttämänsä käsipaperin roskikseen ja kehotti sitten Capia tulemaan perässään. "Kertokaa heti mitä missasimme poissaollessamme", Oili vaati heti kaksikon palatessa muun seurueen luokse. "Nick ja Ruu pitivät keskenään syömiskisan mitä me kaikki seurasimme, ja sen jälkeen olemme keskustelleet tulevaisuudensuunnitelmistamme", simssiliini selitti. "Kun näemme seuraavan kerran, minä vien sinut elokuviin! Voisimme pyytää mukaan myös adoptiossa olevaa tytärtäni Stiinaa, sillä hän tykkää elokuvista", Nick suunnitteli. "En malta odottaa", Ruu hihkaisi innoissaan. Quz tuijotti tyttöpentua haaveileva katse naamallaan seuraten tarkasti tämän jokaista elettä. Quz näki miten Ruu lipaisi suupieleensä syömiskisan jäljiltä jääneen kermavaahtonokareen suuhunsa, ja naaraan heleä nauru kuulosti Quzista uskomattoman kauniilta. Quz palasi pilvilinnoistaan välittömästi takaisin todellisuuteen Ruun kutsuessa häntä nimeltä. "Haloo Quz? Kysyin oletko syömässä tuota ohukaistasi", Ruu tiedusteli, sillä Quzin ruokalautanen oli ollut pitkän ajan aivan koskemattomana. "Ota vaan, ei minulla ole nälkä", Quz mutisi hajamielisesti ja tyrkkäsi lautasensa Ruun eteen. Tyttöpentu kiitti Quzia ennen kuin alkoi ahtaa lettua suuhunsa. "Et kai ole vain tulossa kipeäksi kun ei ruoka maita?" Oili huolestui ja kosketti tassullaan pojan otsaa. "Älä hössötä siinä, ei minua mikään vaivaa", Quz vakuutteli ja tyrkkäsi äitinsä tassun pois. Todistaakseen ruokahalunsa olevan kunnossa Quz otti smoothiensa tassuihinsa ja hörppäsi ison kulauksen juomaa suuhunsa. Kisulle kävi kuitenkin pieni moka ja hän alkoi yskiä äänekkäästi vedettyään juomaa väärään kurkkuun. "Quz ei ilmeisesti osaa syödä", Ruu kommentoi saaden muut pennut nauramaan. Quzkin yritti hymyillä tapaukselle selvittyään yskäkohtauksen kourista vaikka kisu oli samaan aikaan häpeissään. Miksi hänen piti tehdä itsestään näin idiootti Ruun edessä? "Me voisimme puolestaan käydä kuntosalilla sitten kun kasvat vähän isommaksi ja jaksat nostaa rautaa pikkuisilla lihaksillasi", Oili jatkoi tulevaisuuden suunnitelmista keskustelua kummipentunsa kanssa. "Nääh, enpä tiedä... Haluaisin mieluummin päästä käymään Ennustuskojussa", Cap kertoi. "Ihan totta, siellä minäkin haluan käydä!" Minttu huudahti väliin, ja kävi ilmi että tällä oli Capin tapaan mielessä ennustuskojun litkujen maistelu. Pontsu tiedusteli seuraavaksi toisen kummipentunsa haaveita, ja Alexy olevansa kiinnostunut erilaisista kilpailuista. "Osallistuminen on tietenkin tärkeintä, mutta olisi aika siistiä jos voittaisin pääpalkinnon! Harmi ettei pennuille järjestetä kilpailuja", Alexy mutisi. "Noh, sitten kun kasvat isommaksi tulet taatusti lyömään kaikki vastustajasi", Pontsu lausahti silmää iskien.

Kun kaikki olivat saaneet syötyä lautasensa tyhjiksi oli aika poistua kahvilan lämmöstä takaisin pihalle. Pontsu lähti johdattamaan joukkiota heidän seuraavaa määränpäätänsä kohti. simssiliini kulki vähän kissoista jäljessä laskeskellessaan lompakossaan olevia pennejä. Oili oli tullut supattamaan hoitajansa korvaan että he haluaisivat käydä ostamassa kummeilleen joululahjat Marketista, joten lisää rahankulutusta olisi tiedossa. Markettiin saapuessa porukka hajaantui nopeasti kukin omiin suuntiinsa. "Mennään katsomaan leluosastolta teille jotain kivaa", Pontsu puheli kummitytöilleen, ja kolmikko lähti reippaasti matkaan. "Minäkin haluan", Cap huudahti, mutta Oili tarttui pentua kädestä ja lähti johdattamaan tätä ihan toiseen suuntaan. "Annatko sinä minulle hammasharjan?" pentu kysyi vähän pettyneenä Oilin kurottaessa alennuksessa olevaa punaista hammasharjaa kohti. "Ihan vain siltä varalta että satut taas pistämään suuhusi jotain sopimatonta ja haluat saada pahan maun pois", Oili hymähti ja nappasi hammasharjan kaveriksi vielä punaisen kamman. Oilista siisteys oli tärkeää, ja tämän hän haluaisi opettaa myös kummipennulleen. "Minä pistäydyn tuolla herkkuosastolla. Pitäisitkö sillä aikaa Ruulle seuraa Quz?" Nick kysyi silmää iskien. Quz hämmentyi ukkinsa ehdotuksesta, oliko tämä huomannut hänen oudon käytöksensä ja järjesti nyt kahdenkeskistä aikaa Ruun kanssa? Tuskin, ehkä Nick oli vain arvellut samantikäisten pentujen tulevan juttuun. Quz käänsi katseensa nuoreen naaraskissaan ja henkäisi hiljaa. Kumpa hän pystyisi juttelemaan tytölle eikä menettäisi aina kaikkea toimintakykyään Ruun katsoessa häntä silmiin. "Mennään katselemaan jotain, ei viitsi tässä vaan istua ja toljottaa", Ruu mutisi ja lähti kävelemään kaupan käytävillä Quz kannoillaan. Pennut seisahtuivat katselemaan sekalaisten tavaroiden joukossa olevia kasveja, ja heillä riittikin ihmettelemistä piikikkäässä kaktuksessa ja punaisissa kukkasissa. "Tuota... kun me juttelimme kahvilassa haaveistamme... niin sitä haluaisin kysyä että mitä sinä toivot elämältäsi?" Quz takelteli sanojensa kanssa. "Hmmm, ei minulla oikeastaan ole mitään tiettyä päämäärää mielessä. Haluan vain elää täysillä ja kokea paljon, mikä on tosin vähän vaikeaa kun asuu adoptiossa", Ruu hiljeni lauseen loppua kohden. Pian tyttökisu kuitenkin nosti leukansa reippaasti pystyyn ja uteli puolestaan Quzin elämäntavoitetta. "Haluan voittaa päävoiton lotossa", Quzilla oli heti vastaus valmiina. Musta tyttöpentu tuijotti Quzia kulmat koholla. "Mutta mitä rahalla loppujen lopuksi edes tekee? Minusta on tärkeämpää että on joku joka välittää minusta", Ruu kommentoi. "M-minä välitän sinusta", Quz sanoi hiljaa ja nojautui tyttökissaa kohti. Quzin harmiksi Ruu kuitenkin tyrkkäsi hänet pois viereltään. "Hölmö, minä tarkoitin että toivoisin omaa hoitajaa", Ruu naurahti ja säntäsi sen jälkeen katselemaan seuraavalla hyllyllä olevia kyniä ja vihkoja. Quz asteli hieman häpeissään Ruun perään, pitikö hänen mennä puhumaan ohi suunsa?

Marketissa kiertely oli vienyt odotettua enemmän aikaa, ja simssiliini saapui kissoineen keittiössä järjestettävään piparipajaan viisitoista minuuttia sovitusta aikataulusta jäljessä. "Tulittehan te viimein! Päätimme jo aloitella ottamalla piparitaikinat sulamaan ja kokoamalla leipomistarvikkeet esille", Toukka selitti. "Hyvä että olette päässeet alkuun", simssiliini huokaisi vähän hengästyneenä. Tyttö pysähtyi hetkeksi katselemaan hymyillen paikalle saapuneita hoitajia ja näiden kissoja; Kinuski kauli jo innoissaan taikinaa hoitajansa Odessan kanssa, ja Noki seurasi heidän touhujaan pidellen jo valmiiksi piparimuottia tassussaan. Toukan työpisteellä kaulinnan hoiti puolestaan touhukas Ivyrushia, ja Felix ja Cho näyttivät parhaillaan pojalleen Galileolle miten piparimuotit toimivat. Nooran kissat saivat jo pellin täyteen pipareita, mutta samassa he tajusivat ettei kukaan ollut muistanut laittaa vielä uunia lämpenemään, joten pipareita ei saataisi paistumaan ihan vielä. "Eiköhän mekin sitten ryhdytä hommiin", simssiliini huudahti ja kävi hakemassa taikinaa kissoja varten. "Ensin pitää pestä tassut!" Oili muistutti ja valvoi lavuaarin äärellä että kaikki varmasti hoitivat homman. "Minä menen leipomaan kavereideni kanssa", Quz ilmoitti ja liukeni nopeasti paikalta. Hän ei halunnut olla tiellä kun muut puuhailivat kummipentujensa kanssa. simssiliini ojensi kaulimen Pontsulle, ja kisu opasti kummipentuja miten taikinan päälle oli ripoteltava jauhoja jotta se ei tarttuisi kiinni kaulimeen. "Saanko minä kokeilla?" Ruu pyysi nähtyään Pontsulta miten homma toimi. Poikakissa ojensi kaulimen Ruulle, joka yritti työntää sitä kaikin voimin muhkuraisen taikinakimpaleen päällä. Nick tuli avuksi ja työnsi kaulinta toisesta kahvasta, ja yhteisvoimin taikina saatiin lopulta sileäksi. Ruun tassut olivat aivan uupuneet kovasta työstä, joten hän tyytyi vain katselemaan miten pienemmät Minttu, Alexy ja Cap painelivat taikinaan kuvioita piparimuoteilla, ja Oili ja Pontsu keräsivät puolestaan valmiit piparit pellille. "Tämä on jo toinen kerta kun leivon pipareita", Kinuski lesoili ystävälleen Quzille. Noki oli karannut leikkimään siskonsa kanssa, joten kaverukset saivat puuhastella rauhassa. Kaksikko koristeli uunista tulleita pipareita värikkäillä sokeriseoksilla ja pienillä namusilla. Quz koristeli parhaillaan sydämenmuotoista piparia, jonka keskelle hän taiteili R-kirjailmen. "Mitä tuo tarkoittaa?" Kinuski kysyi uteliaana osoittaen hännänpäällään sydänpiparia. "Ääh, ei mitään ihmeellistä", Quz tuhahti takaisin ja piilotti piparin selkänsä taakse. Pian päästiinkin haukkaamaan ensimmäiset maistiaiset. "Mmm, herkullista", Quz mussutti ihanan rapeaksi paistunutta piparia. "Hei, minä sain loistoajatuksen! Rakennetaan niin suuri piparkakkutalo että mahdutaan kaikki sen sisään", Kinuski huudahti yllättäen. Idea sai heti kannatusta, ja kaikki ryhtyivät yhteisvoimin kaulimaan taikinasta seinäpaloja, jotka kiinnitettiin yhteen paistamisen jälkeen. Talosta ei lopulta tullut niin suurta että ihan kaikki olisivat mahtuneet sinne yhtä aikaa, mutta mahtui sen sisään kaksi isoa kissaa ja vähän useampi pentu. "Tahtoo nukkua piparitalossa", Nella vaati lupaa vanhemmiltaan. "Meidän täytyy kysyä käykö se muille", Gaku selitti. "Onkohan se nyt turvallista, entä jos rakennelma sortuu keskellä yötä?" Aamu huolehti. "Tuskin, minusta rakennelma vaikuttaa ainakin vankalta", Cho arveli. "Voisimme laatia vuorolistan, jolloin kaikki pääsisivät viettämään yön piparitalossa", Rico keksi, ja simssiliini lupasi laatia listan nukkumavuoroista iltaan mennessä.

Kissat kokoontuivat vielä nopeasti simssiliinin huoneeseen jakamaan lahjat ennen kuin kummipentujen oli määrä palata adoptioon. "Maltatko odottaa jouluaattoon asti ennen leivonnaisen syömistä?" Nick tiedusteli Ruulta, joka silmäili parhaillaan kummiltaan saamaansa lahjaa. "Totta kai, minulla on hyvä itsekuri", Ruu vakuutteli. Minttu ja Alexy pyörivät malttamattomina Pontsulta saamansa paketin ympärillä. He olivat saaneet ehdotella kummilleen mieleisiään leluja, joista Pontsu oli sitten valinnut yhden kun pennut eivät katsoneet. "Paketti on kova, joten se ei ole ainakaan kumileijona", Alexy päätteli, mutta tytöt eivät tuntuneet saavan tolkkua paketin sisällöstä tunnustelun perusteella. "En malta odottaa joulua että pääsen avaamaan lahjan", Minttu hihkui innoissaan. "Minä maltan", Cap mutisi hiljaa muistellessaan Oilin hänelle paketoimaa lahjaa. Lopulta pentujen oli aika palata adoptioon, ja simssiliini päätti viedä kissansa iltapesulle hoitolan kylpyhuoneeseen. simssiliini keräsi peseytymistarvikkeet kokoon pieneen pussiin ja kehotti kissoja seuraamaan häntä. Kissat pulahtivat mukisematta lämpimään kylpyveteen, ja Quz jopa innostui kylpyhetkestä simssiliinin lisätessä veteen kylpyvaahtoa. Oili peseytyi moitteettomasti itsenäisesti, mutta simssliini joutui valvovaan poikien pesua ja vahtimaan että jokainen muisti putsata myös korvansa, ja tarvittaessa hoitaja auttoi shampoon levittämisessä. Lopuksi kissat kävivät yksitellen suihkun alla huuhtelemassa turkkinsa ennen kuin he pääsivät kuivattelemaan pyyhkeisiinsä. simssiliini laski vedes pois ammeesta ja kuivasi kylpyhetken aikana lattialle loiskuneet vedet ennen kuin oli turkin harjaamisen vuoro. Malttamaton Quz ei olisi jaksanut istua paikoillaan harjauksen aikana, mutta vanhempi Nick kehräsi tyytyväisesti hoitajansa sylissä nauttien harjauksesta. Pontsu meinasi puolestaan tapansa mukaan nukahtaa kesken kaiken. simssiliini kehotti kissoja vielä harjaamaan hampaansa, ja jokainen kaivoi sinisen hammasharjansa esiin. simssiliini pohti miten kissat tunnistivat mikä harja oli kenenkin, sillä ne kaikki olivat tismalleen samanlaisia. Kun iltapesut saatiin vihdoin hoidettua simssiliini keräsi kamppeet kasaan ja sammutti kylpyhuoneen valot. Ennen kotiinlähtöä simssiliini saattoi kissat huoneelle ja lupasi tulla käymään taas pian.

---

Nickin mielipide päivästä: "Ah nam, kahvila oli tosi mukava paikka kun siellä pääsi herkuttelemaan, täytyy ehdottomasti käydä siellä toistekin! Malttaakohan Ruu säästellä lahjaleivostaan jouluun saakka, minä en ainakaan siihen pystyisi!"

Oilin mielipide päivästä: "Cap on kyllä mahdoton vekkuli, mitenköhän saisin hänet kuriin että jatkossa vältettäisiin nämä ikävät säätötilanteet... Hyvä kun simssiliini vahti kerrankin että nämä talouden miehetkin käyvät pesulla, he ovat luistaneet kylpyhetkistään liian monta kertaa."

Pontsun mielipide päivästä: "Olipa mukavaa taas nähdä kummityttöjäni! Kahvilassa oli sen verran hälinää ettemme oikein ehtineet rauhassa juttelemaan ja leikkimään. Toivottavasti Minttu ja Alexy ilahtuvat ostamastani lahjasta."

Quzin mielipide päivästä: "Mikä minua oikein vaivaa kun menen ihan sekaisin aina kun näen Ruun? Ei tämmöistä ongelmaa ollut viimeksi. Tunne on samaan aikaan kamala ja ihana... Onneksi yhteinen piparkakkutalon rakennusprojekti sai ajatukseni hetkeksi aikaa muualle."

---

Kahvilatilaukset:

Kupillinen maitokahvia 4 penniä
Kermainen kakkupala 3 penniä
Mansikkaherkkujuoma 5 penniä
Muffinssi 3 penniä
Suklaasmoothie 3 penniä
Ohukainen mustikkatäytteellä 3 penniä
Vihersmoothie 3 penniä
Täytetty kolmioleipä 5 penniä
Ananaspillimehu 2 penniä
Donitsi mansikkakuorrutteella 2 penniä
Banaaniherkkujuoma 5 penniä
Hunajakuorrute leivonnainen 4 penniä
Vadelmapillimehu 2 penniä
Donitsi päärynäkuorrutteella 2 penniä
Appelsiini-cola pillimehu 2 penniä
Donitsi vaniljakuorrutteella 2 penniä

yht. 50 penniä

---

Tarpeet:
+ Liikkuminen (kävely kaupungilla)
+ Nälkä (kahvilatilaukset)
+ Hygienia (pesu)
+ Siisteys (harjaus)

Vastaus:

Saat 46 + 20 - 50 (- 12 kauppaostokset) = 4 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Ester

27.12.2018 15:24
1. Luku ~ Paras joululahjani ~ n. 1050 sanaa

Luminen maisema oli lähes henkeäsalpaava, kun maksoin ylihinnoitellusta taksikyydistä ja nostin laukkuni ulos autosta. Tässä se oli, Mouruposken kissahoitola, jossa minua odottaisi suloinen, aivan ikioma kissanpentu. En voinut vieläkään käsittää ajatusta, joten hieman omissa maailmoissani en huomannut upeaa lumikissaa oven vieressä tai edes kiinnittänyt huomiota jäätyneeseen lampeen, jota reunustavien kirsikkapuiden lehdettömille oksille oli kasaantunut lunta. Näin vain suuren, valkean rakennuksen, jonka hellyttävän vaaleanpunainen katto oli tällä hetkellä sekin valkoinen lumen takia. Pienempänä olin aina halunnut kissan ja toivonut joka vuosi joululahjaksi pientä omaa kissanpentua, mutta isäni allergiani takia toiveeni ei ollut toteutunut kuin vasta nyt, kasvettuani vihdoin aikuiseksi. Niinpä vedin syvään henkeä ja avasin hoitolan narisevan oven. Sisällä lämmin ilma pöllähti kasvojani vasten, ja minua vastassa oli heti ystävällisen näköinen nainen, joka esitteli itsensä hoitolan omistajaksi, simssiliiniksi.

"Moi! Mä olen Ester, puhuttiin eilen puhelimessa", esittelin itseni ja kättelin naista lähinnä muodon vuoksi. Hänen kädenpuristuksensa oli ystävällinen ja jollakin tavalla mukaansatempaava, sillä tunsin itseni heti tervetulleeksi jouluisesti koristeltuun hoitolaan.
"Joo, muistan sut! Mennään vain heti tutustumaan kissanpentuihin", simssiliini hymyili ja johdatti minut kotoisaan huoneeseen, joka oli käytännössä vuorattu tyynyillä. Ja voi, tuntui kuin olisin astunut taivaaseen, sillä huone oli täynnä kissoja! Eri kokoisia, näköisiä, värisiä ja kokoisia kissoja, mutta kaikki olivat silti aivan syötävän suloisia ja tuntuivat huutavan "valitse minut!". Miten voisin ikinä valita itselleni vain yhden? Halusin ottaa hoiviini kaikki hoitolan kissat, sillä rakastin niitä kaikkia jo nyt. simssiliiniä selvästi huvitti ilmeeni, vaikkei hän ajatuksiani pystynytkään lukemaan, sillä hänen suunsa oli kääntynyt leveeän virneeseen.
"Valitse vain ihan rauhassa mieleisesi", simssiliinin lause sai tilanteen kuulostamaan siltä, että olin ostamassa uutta autoa. Totuttelin kuitenkin ajatukseen, että minun täytyisi valita itselleni näin alkuun vain yksi suloinen kissanpentu ja annoin katseeni kiertää huoneessa. Suurin osa kissoista nukkui häntä kuonon päälle asetettuna, mutta huomioni kiinnittyi muita pienempään, rasavilliin pentuun, joka pomppi tyynykasassa kuin viimeistä päivää. En voinut olla hymyilemättä, kun nostaessani kissaa varovaisesti ylös sen jalat jäivät polkemaan ilmaa.
"Haluaisin tämän", huokaisin ihastuneena, kun kissa katsoi minua suurilla silmillään hieman kummastuneena.
"Selvä se", simssiliini hymyili ja johdatti minut taas uuteen huoneeseen, jonka kaappien kätköistä hän kaivoi jonkinnäköisen lomakkeen. Tämä talohan oli kuin labyrintti!

"Minkä nimen haluaisit antaa kissallesi?" simssiliini kysyi alkaen täyttää lomaketta koukeroisella käsialalla. En ollut yhtään varma, joten katsoin sylissäni kehräävää pentua. Sen pohjaväri oli oranssinraidallinen, mutta kissassa oli myös valkoista. Väri toi hieman mieleen ketun. Kettu! Siinäpä se!
"Sen nimi voisi olla Kettu, mutta tarvitseehan se sukunimenkin. Miten olisi Kettu K. Kippurahäntä?" pohdin ääneen yllättyen, kuinka juhlallisen nimen olinkaan onnistunut keksimään kissalleni.
"Siinäpä vasta oiva nimi", simssiliini myhäili ja ojensi minulle täytetyn lomakkeen allekirjoitettavaksi. Kuulakärkikynän muste hieman levisi, mutta en välittänyt siitä, vaan kiitin simssiliiniä, sujautin paperin taskuuni ja olin jo lähdössä, kun sain vielä avaimet uuteen huoneeseemme. En voinut kuvailla tunteitani, sillä olin vain niin ylenpalttisen onnellinen! Tarkistaessani avaimenperästä huoneemme numeroa, tajusin sen olevan niistä ensimmäinen ja olin jo juossut ainakin puoleenväliin käytävää. Niinpä kipitin takaisin toiselle puolelle taloa ja hetken avainta lukkoon soviteltuani pääsin pujahtamaan sisään huoneeseen juuri hetkeä ennen kuin vastapäisen huoneen ovi avautui ja ulos kurkisti kissa, joka ei selvästi ollut heti tullut toivottamaan meitä tervetulleiksi.

"Kuka sä oot olevinasi?" kuului jostakin suljettuani oven perässäni ja säikähtäneenä katselin ympärilleni. Asuiko huoneessa jo joku? Saisin hävetä silmät päästäni, jos olisin vahingossa tullut jonkun toisen kotiin!
"Täällä alhaalla", jatkoi närkästynyt ääni ja käänsin katseeni Kettuun, joka istui lattialla niska kenossa mulkoillen minua omituisesti.
"P-pu-puhutko sä?" hämmästyin ja poimin Ketun lattialta katsoakseni sitä tarkemmin. Oliko tämä joku vitsi? Ketun ilme ainakin näytti siltä, että se oli ihan tosissaan asian kanssa.
"En p-pu-puhu vaan puhun", kissani näsäviisasteli, joka sai minut kuitenkin vain nauramaan. Täällä kissan omistaminen näköjään olisikin vähän jännittävämpää kuin normaalisti! Mouruposki olikin paljon ihmeellisempi paikka, kuin olisin koskaan uskaltanut kuvitellakaan. Kukaan kotona tulisi tuskin koskaan uskomaan minua.
"Osaako kaikki kissat täällä puhua?" kysyin Ketulta, ja ajatus sai minut nauramaan sisäisesti. Puhuin juuri kissalle! Vieläpä omalle kissalleni, josta olin erityisen ylpeä. Ehkä Kettu olisikin hoitolan ainoa puhekykyinen kissa ja samalla tietysti lahjakkain? Olinkin oikea onnenpossu omistaessani juuri sen, olihan minulla paperikin taskussa todistamassa asiat virallisiksi.
"Luulisin että juu. Aina ihan pienet pennut ei osaa heti puhua, mutta mä oon tietysti erityistapaus", Kettu röyhisti ylpeänä rintaansa, joka sai suupieleni väkisinkin kääntymään ylöspäin.
"Niinpä taidat ollakin", hymyilin ja pörrötin kissani päälakea.

Poimin Ketun lattialta syliini ja katsoin ensimmäistä kertaa huoneessa ympärilleni. Se oli toisessa kerroksessa, joka teki tietysti näköalasta upean, mutta huone oli muutenkin kodikas ja sen värit olivat mukavan hillityt. Ei mitään liian räikeää, vaan sisustuksessa oli yhdistelty taidokkaasti hempeää liilaa ja vaaleanpunaista. Erityisesti suuri sänky vakuutti minut muhkeudellaan, joten istahdin siihen kokeeksi. Melkein upposin pehmeiden patjojen väliin! Kettukin halusi selvästi tutustua sänkyyn, sillä se pyristeli pois otteestani. En kuitenkaan halunnut kissan uppoavan sänkyyn samalla tavalla kuin minä, joten en päästänyt sitä irti. Viisain (eli minä) taisi kuitenkin lopulta antaa periksi, sillä hetken päästä kissani jo toikkaroi sängyllä ja minulla oli kädessäni verinen naarmu.
"Kettu! Ei saa raapia!" komensin kissaa, mutta se selvästi tiesi miten toimia, ja katsoi minua niin syötävän suloisesti suurilla silmillään, että unohdin pienen välikohtauksen hetkessä! Saatuaan kuitenkin hetken tutkiskella sänkyä Kettu palasi kiltisti luokseni.
"Ei sun olisi mua tarvinnut pidätellä", se sanoi maireasti silmiään suloisesti räpytellen ja lipaisi pehmeää vatsaansa pari kertaa, jolloin olisin helposti voinut kuvitella sen pään päälle sädekehän. Sitten se nosti katseensa taas minuun päin.
"Mulla on nälkä. Löytyykö täältä mitään syötävää?" kissan ääni oli vaativa, joka sai minut jopa huolestumaan. Enhän haluaisi, että kissani joutuisi kärsimään nälkää! Kaivellessani reppuani käsiini osui vain suklaalevy, mutta sitä en voisi syöttää Ketulle. Silloin muistin käydessäni oikein kaupassa ostamassa kissanruokaa! Onneksi rapisevasta paperikassista löytyi iso purkillinen banaanimössöä, ja vaikka Kettu suhtautuikin siihen aluksi hieman epäileväisesti, näytti ruoka loppujen lopuksi maistuvan kissalle varsin hyvin. Minäkin taitoin itselleni salaa pari palaa suklaata ja mussutin sitä tyytyväisenä katsoessani, kuinka kissani huolellisesti nuoli lautasen reunatkin puhtaiksi. Nuoltuaan huulensa kertaalleen Kettu alkoi kuitenkin haukotella ja sen silmäluomet lupsahtelivat kiinni. Siispä kaivoin hymyillen paperikassista vielä suloisen, vaaleanpunaisen tyynyn ja nostin Ketun sen päälle.
"Tahtoo sänkyyn", kissa marisi, mutta painoin sen pään tiukasti tyynylle ja lähdin vielä hakemaan itselleni vesilasillista. Palattuani takaisin huolestuin aluksi, kun Kettua ei näkynyt missään, mutta se olikin käpertynyt sänkyni jalkopäähän kiellosta huolimatta. Huokaisin syvään, mutta päätin lopulta olla herättämättä kissaa ja jättää sen niille sijoilleen. Vaikka tiesin, että tulisin olemaan Ketun kanssa vielä pulassa, oli se ehdottomasti paras joululahjani ikinä.

+ Nälkätarve (poistaisitko banaanimössön)
+ Liikkumistarve (huoneen tutkiskelu jne.)
+ Siisteystarve (itsensä peseminen)
+ Unitarve (nukahti tarinan lopussa)

Vastaus:

Oih, kissanpentu olisi kyllä unelma joululahja! Tykkäsin kohtauksesta jossa kävit noutamassa Ketun adoptiosta, hän oli varmasti soma pomppiessaan. .-3 Huih, Kettu onkin varsin villi tapaus, aina menossa jonnekin ja tahto on saatava läpi, vaikka kynsin jos ei muuten. .-D Kettu ei vaikuta ihan helpommalta kissalta, mutta tulette varmasti toimeen. .-) Saat 23 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Odessa

25.12.2018 08:38
Pulkkapäivä
***************

Odessan nk

"Kinuskii!" huudan ison joulukuusen latvassa roikkuvalle Kinuskille. "Mitä?" Kinuski kysyy yhä kuusen latvassa. "Tule pois sieltä!" huudahdan. "Okei" Kinuski sanoo ja hyppää lattialle. Noki seisoo vieressäni ihmeissään. "Kinuskii! Noki ottaa sinusta kohta mallia!" ärähdän muka viattomalle Kinuskille. "Siinä se kiipeilyn himosi tulee esiin!" huudahdan. "Haluan appelsiinin!" Kinuski kiljaisee. "Meillähän on appelsiini" tokaisen. "Aijaa, no, haluan, päärynän!" Kinuski huudahtaa. "Ei me nyt heti aamusta lähdetä hakemaan yhtä päärynää kun minulla ja Noellakin on nälkä!" selitän. "No otan sitten leipää" Kinuski sanoo. "Selvä, meillä on vielä hieman leipää" kerron. "Haluatteko mennä pulkkamäkeen? " kysyn hetkenpäästä. "Too!" Noki huudahtaa. "Joo!" Kinuski huudahtaa. Laitan nopeasti Kinuskille leivän loput, ja Noelle banaanimössön loput. Kinuski syö reippaasti, ja Nokea autan. Kun molemmat kissat ovat syöneet, lähdemme pulkkamäkeen. "Otten käätty puukkamääettä eenneeki!" Noki huudahtaa matkalla. "Mehän kävimme pulkkamäessä kun Kinuski oli koulun joulujuhlissa!" tokaisen. "Tiinn, Kinnuukki ovvi koovvuvva" Noki sanoo. Kun saavumme samalle mäelle missä olimme Noen kanssa, Kinuski alkaa heti vetää kissanhiakkalaatikkoansa ylös. Noki juoksee hiaman heiluen mäen päälle ja laskee. Pian Kinuskikin pääsee mäelle. "Varokaa! Otan vauhtia!" Kinuski huutaa, ottaa vauhtia, hyppää laatikkoon ja laskee hirmuvauhtia alas asti. "Nyt miinnää!" Noki huudahtaa. Kannan laatikon ylös, ettei Noen tarvitsisi raahata kun hän on vasta pentu. Kun laatikko on mäen päällä, Noki istahtaa laatikkoon. "Onko valmista?" kysyn. "Too!" Noki huudahtaa. Irrotan laatikosta ja Noki kiitää hirmuvauhtia alas. Tätä jatkuu kaksi tuntia, ennenkuin kissat väsyvät ja palaamme hoitolalle. "Odottakaa tässä!" sanon kissoille kun pääsemme huoneen ovelle. Otan kengät pois, ja haen kissojen pyyhkeet. "Tässä" sanon Kinuskille ja annan hänelle pyyhkeen. "Mitä tällä pitäisi tehdä?" Kinuski kysyy kun alan kuivata Nokea. "Kuivata" sanon. "Aijaa" Kinuski sanoo ja alkaa kuivata. Kun kissat ovat kuivia, Kinuski juoksee hakemaan kissapelikortit. "Pelataan!"Kinuski sanoo Noelle. "Noki ei varmaankaan osaa pelata kissapelikorteilla" naurahdan. "Aijaa" Kinuski vastaa alakuloisena. "Minä voin pelata kanssasi ja Noki voi olla jommankumman joukkueessa" sanon. "Sinun" Kinuski sanoo. "Minä pärjään tässä pelissä itse! Olen niin taitava" Kinuski sanoo.

Tarpeet:

Molemmat

+Nälkätarve
+Liikkumistarve
+Joulutarve

Vastaus:

Jopas Kinuski olikin keksinyt metkan oleskelupaikan kuusen latvasta. .-D Aijai, pikku Noki saa vielä vaikutteita vanhemman kissan leikeistä. Kiva että Kinuskikin pääsi tällä kertaa mukaan pulkkamäkeen. .-) Eiköhän Noki pian kasva sen verran että Kinuski pääsee vaikka opettamaan tälle korteilla pelaamisen salat. ,-) Saat 7 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

Nimi: Noora

24.12.2018 09:40
Piparipaja
~~~~~~
16.12.18

Saavuimme Mouruposken ihanaan, lämpöä hehkuvaan keittiöön toisina. Simssiliini oli jo tullut yhdessä kissojensa ja kissojen kummipentujen kanssa piparipajaan. Ihana ajatus ottaa kummipennutkin mukaan leipomaan pipareita. Meillähän kummipennut olivat jo olleet leipomassa kaurakeksejä. Tai ainakin kaksi heistä.
"Moi Simssiliini!" hymyilin ja heilautin kättäni.
"Heippa!" Simssiliini hymyili minulle. Keittiössä oli oikea joulutunnelma, kun lämmintä glögiäkin oli tarjolla. Quz ja Nella tulivat heti hyvin juttuun ja Aamu jutteli Oilin kanssa. Seuraavaksi saapuivat Toukka kissoineen ja Odessa Noen ja Kinuskin kanssa. Jokainen pesi kätensä ja tassunsa huolella, jottei tulisi bakteereita. Sitten aloitimme leipomisen. Jokaiselle jaettiin taikinaa ja kaikki etsivät hyvän paikan leipoa. Itse otin kissojeni kanssa tiskialtaan vierestä hyvän paikan, kissat levittivät sopivan määrän jauhoja ja minä laitoin taikinan siihen alkaen kaulimaan sitä ohuemmaksi. Pian taikina oli juuri sopivan ohut ja kaikki saivat painella muoteista kukin erimuotoisia kuvioita siihen.

Laitoin pellin uuniin muiden pellien seuraksi ja laitoin luukun kiinni. Hyvä että edes mahtuu kiinni, sillä siellä oli yhteensä viisi pellillistä pipareita paistumassa koviksi. Simssiliinillä oli kaksi pelliä, sillä kummipennutkin olivat mukana, minulla yksi, samoin Toukalla ja Odessallakin.
"Seuraavaksi koristelu!" virnistin ja otin patakintaat pois käsistäni. Pöydälle oli ilmestynyt kuorrutteita ja chirsmas-sekoitus nomparelleja. Kissat päättivät leikkiä ja viettää yhdessä aikaa, sillä aikaa kun piparit paistuivat. Me hoitajatkin juttelimme yhdessä aiheista mitä juuri silloin mieleen juolahti. Hetken päästä piparit olivat paistuneet sopiviksi ja Toukka latoi kaikki pellit pöydälle jäähtymään.
"Tulkaas kissat koristelemaan!" Odessa kutsui kaikki kissat luoksensa, kun piparit olivat jäähtyneet. Kukin hoitajista nappasi oman/omat pellinsä ja vei omalle paikalleen. Sitten alkoi koristelu.
"Älkää laittako hurjasti sitä kuorrutetta, eikä kaadeta koko purkillista strösseliä päälle!"
"Höh..." Rico ja Mocca tuhahtivat kärttyisästi. Itse leikin, etten ollut huomaavinani koko juttua ja jatkoin koristelua.

Kaikista pipareista tuli oikein hienoja, vaikka pienen Nellan olikin vaikea pitää koristetuubia pystyssä, sillä se oli isompi kuin hän itse, ja vaikka isommat suklaanapit olivatkin hänen korviensa kokoisia ja isommat hopeat kuulat hänen tassunsa kokoisia. Aamu oli tehnyt kaikista tarkinta työtä ja pipareista oli tullut todella hienoja. Gakunkin olivat hienoja, mutta Mocalla ja Ricolla ei tainnut kärsivällisyys riittää niin tarkkoihin hommiin. Kaikki saivat maistaa yhden pienen piparin, jonka Nella oli tehnyt, tosin ne olivat liian kovia vielä Nellalle, jolta oli alkanut puhjeta yksi hammas jo esille. Loput vietiin säästöön Joulua varten!

Tarpeet~
Kaikki~
+Joulutarve
+Nälkätarve

Kou lun joulujuhla!
~~~~~~~~~~~
21.12.18

Kissoja jännitti, kun astelimme yhdessä sisälle koulun ovista.
"Meidän pitää mennä luokkaan! Menkää te tuonne!" Mocca sanoi ja kipaisi Ricon ja Gakun perään. Otin Nellan ja Aamun syliini, vaikka Aamu kapinoi vastaan ja otimme hyvän paikan näyttämön lähettyviltä. Paikalle oli tullut muitakin hoitajia kissoineen ja pelkkiä kissoja esim adoptiosta. Kohta oppilaat esittäisivät näytelmän jouluevankeliumista. Muistelin sitä, kuinka olimme näihin aikoihin olleet viimevuonna joulukirkossa Mocan kanssa. Silloin ei ollut vielä Nellaa, enkä ollut vielä adoptoinut Ricoa, Gakua tai Aamua. Nyt kissaporukkaani kuului jo viisi kissaa! Mocca oli aina silloin tällöin kertonut Nellalle siitä, mitä "hurjaa" teki kun oli pentu ja aina Nella oli kuunnellut ihan innoissansa. Hymyilin. Kissat olivat niin suloisia.

Pian kaikki pimeni ja näyttämölle astui kertoja, joka oli Gaku!
"Tapahtui niin, että kaikkien oli suoritettava verollepano. Niin myös Joosef lähti vaimonsa Marian, joka oli raskaana kanssa..." Gaku kertoi kuuluvalla äänellä. Sitten hän meinasi unohtaa sanat. Hän vilkaisi häisesti yleisöön, jossa minä näytin peukkua ja hymyilin.
"Daavidiin, sillä Joosef oli Daavidin sukua" Gaku kertoi loppuun asti ja poistui sitten. Seuraavaksi näyttämölle saapuivat Joosef ja Maria, jotka olivat lähteneet taivaltamaan kohti verollepano paikkaansa. Sitten he menivät talliin, sillä Gaku kertoi, ettei talossa ollut yösijaa heille. Sitten kulisseihin ilmestyi enkeli, jota Mocca esitti ja paimenet, joista yksi oli Rico. Sitten Mocan taakse ilmestyi joukko muitakin enkeleitä. Sitten paimenet lähtivät Marian ja Joosefin luo. Sillä aikaa Maria oli synnytänyt Jeesuksen, joka oli nukke.

Esitys loppui siihen, kun kaikki tulivat kumartamaan lavalle. Taputuksen raikasivat kovaäänisesti koko salin poikki. Näytelmä oli ollut todella hieno ja Nellakin oli siitä ihan haltioissaan! Sitten laulettiin joululauluja. Osallistuin laulamiseen mukaan ja Aamukin lauloi iloisesti mukana heleällä äänellään. Nellakin yritti välillä jotain sopertaa sinne väliin.

Kehuin näytelmää todella hyväksi poistuessamme yhdessä Mocan, Ricon ja Gakun kanssa koululta. Lisäksi he näyttelivät hyvin.
"Kuinka kauan te harjoittelitte tuota?" kysyin.
"Varmaan kuukauden!" Gaku huudahti.
"Se oli tosi hieno!"

Tarpeet~
Kaikki~
+Joulutarve

Kouluplussat~
Mocca~Fysiikka ja Espanja
Rico~Matikka ja Liikka
Gaku~Matikka ja Äikkä

Joulu!
~~~~
24.12.18

Noin kello kolmelta kissat olivat avanneet joulukalenterin viimeisen luukun. Sieltä oli paljastunut joulukuusen kuva ja koristeita joulukuuseen. Kissat olivat miettineet, että mitä ihmettä se tarkoitti, mutta keksivät, että meille tulee puu sisään. Edellisestä luukusta oli löytynyt kranssi, joka oli samantien ripustettu oveen. Nyt avasin oven ja otin kuusen sisälle.
"Oikein!" hymyilin ja heilautin kuusta vieressäni. Suljin oven takanani ja vein kuusen oikealle paikalle jalan kanssa. Seuraavaksi oli vuorossa koristelu! Kuusessa oli jo valmiina tähti ja pallot, mutta kissat saivat laittaa Kissakuusenkoristeet ja kultaisen koristenauhan siihen. He koristelivat kuusta melkein tunnin ja mallailivat koristeita pitkään siihen. Loppujenlopuksi kuusesta tuli todella hieno.

Viideltä vuorossa oli jouluateria. Olin ostanut meille kinkun, josta leikkasin kaikille palat kinkkua ja perunat, jotka olin keittänyt. Aamu ja Mocca halusivat vain puolikkaat perunat, joten niitä riitti kaikille. Lisäksi tarjolla oli retiisiä ja paprikaa. Tosin Nella otti taas pelkkää lämmitettyä mansikkamaitoa. Söimme jokainen kaikessa rauhassa.

Ruuan jälkeen patistin kissat ulos lumeen leikkimään. Sillä aikaa paketoin kaikille lahjat ja laitoin ne kuusen alle sievästi. Nellalle oli kaksi pakettia, Gakulle ja Ricolle yksi yhteinen, Aamulle yksi ja Mocalle yksi. Hymyilin, siinä oli mennyt kauan! Noin puolituntia. Sitten kissat tulivat sisälle ja asetuin rennosti sohvalle ja avasin koneen, kuin katsoisin jotain.
"Joooluupuukii!!" Nella kiljahti heti kun näki lahjat ja juoksi niiden luo.
"Wau Joulupukki on käynyt!" Mocca innostui ja juoksi kuusen luo Nella perässään.
"Jee!" muut huudahtivat innoissaan.
"Avataan lahjat, kun oon käynyt vessassa!" sanoin ja menin vessaan.

Mocan nk~
Kun Noora meni vessaan kaikki tapahtui nopeasti. Gaku paketoi ja heitti sen Ricolle, joka heitti sen Aamulle ja liu'utti meille ja minä ja Nella yhdessä veimme sen kuusen alle odottamaan.
"Jes!" hihkaisin hiljaa.
"Se onnistui!" Gaku supatti hymyillen.

Nooran nk~
Kun tulin vessasta, oli kuusen alle tullut yksi paketti lisää. Hymyilin.
"Avataanmpas nyt lahjat" sanoin.
"Tämä on Mocalle, tämä on Ricolle ja Gakulle, nämä ovat Nellalle ja tässä on Aamulle" sanoin ja jaoin lahjat. Yksi lahja jäi. Luin paketin päältä nimen, ja siinä luki Noora!
"Wau! Minullekin on yksi" hymyilin. Mocca avasi paketin. Sieltä paljastui lila tuulikello.
"Hieno!" Mocca huudahti. Seuraavaksi vuoronsa sai Nella, joka repi paperit aivan rikki. Onneksi sisältö ei mennyt rikki ja toisesta paketista tuli sininen, kuminen norsu lelu, toisesta paljastui vaaleanpunainen pikku tyyny. Aamu oli aivan täpinöissään ja avasi oman pakettinsa, josta tuli mikrokuituliina. Aamu alkoi leikkiä papereilla, joita oli siellä sun täällä. Hymyilin tälle. Sitten Rico ja Gaku avasivat omansa. Sieltä tuli 50 pennin lahjakortti kuntosalille, eli molemmille 25 penniä. Illasta katsoimme vielä jouluista elokuvaa ja söimme jouluisia herkkuja!

Tarpeet~
Kaikki~
+Joulutarve
+Nälkätarve
+Leik kitarve
+Liikkumistarve

//Ostokset~
~kinkku 10 penniä
~2x peruna 4 penniä
Yht 14 penniä
Poista kaikki perunat, kinkkuu jäi

Vastaus:

Sieltäpäs tulikin monta joulutarinaa kerralla! Oi pikkuista Nellaa koristelemassa pipareita yli-isoilla välineillä pennun kokoon nähden. .-3 Kiva että kissasi olivat ottaneet osaa joulunäytelmään, Gakukin sai koottua hyvin itsensä vaikka sanat meinasivat unohtua. Oli myös mukava lukea aattopäivän vietostanne, ensin söitte ja myöhemmin oli lahjojen availua. .-) Ihanaa että kissat olivat järjestäneet paketin sinuakin varten. <3 Saat 23 + 20 - 14 = 29 penniä, ja yritän kohottaa kaikki tarpeet yms. .-)

-Kasa

©2019 Kissahoitola Mouruposki - suntuubi.com