Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK



Tähän vieraskirjaan kirjoitetaan kaikki tarinat, kuten tavalliset hoitotarinat, taitotarinat, kerhotarinat, matkatarinat ja sen sellaiset.

Ennen tarinan lähettämistä sinun kannattaa kopioida se varmuuden vuoksi, jos vaikka nettisi sekoaa tai jotain muuta ilkeää tapahtuu, eikä tarinan lähetys onnistu.

Huom. Muistathan, ettet saa laittaa uutta hoitotarinaa ennen kuin edellinen on arvosteltu! Muuten joudut jäähylle hetkeksi aikaa.

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Toukka

25.04.2018 21:30
Koulutarina
Tarina Felixin näkökulmasta.

Olin luokassa ja istuskelin kaikessa rauhassa odottaen tunnin alkua. Minulla olisi nyt matikkaa ja sen jälkeen englantia. Minua väsytti hieman. Olin nähnyt yöllä painajaista eikä sen jälkeen nukuttanut yhtään, kun minua pelotti. En halunnut herättää sikeästi nukkuvaa Toukkaa, enkä ollut kertonut hänelle painajaisesta. Haluaisin puhua asiasta jonkun muun kanssa kuin Toukan, jonkun kissan kanssa.... Aivan! Voisin mennä puhumaan Ivyrushialle koulun jälkeen. Virnistin iloisena asiaa ajateltuani. Oppitunti alkoi. Meille opetettiin normaaleja 1+1=2 laskuja. Saimme läksyksi kotitehtävä aukeaman. Minusta matikka oli todella helppoa.
Englannin tunti ei mennyt yhtä hyvin. Opettelimme värejä englanniksi mutta en tuntunut muistavan muuta kuin sinisen. Meinasin turhautua, koska en heti oppinut. Toukka sanoi sitä kutsuttavan perfektionistisuudeksi. Minusta se oli erittäin monimutkainen sana. Onneksi minun ei vielä tarvitse osata sitä ulkoa.

"Moi Felix! Miksi näytät noin surulliselta?" Ivyrushia kysyi minun tullessani hänen luokseensa.
"En osaa englantia yhtään," selitin surullisena. Kerroin tunnista hänelle ja kun sain asian loppuun, hän tuli vierelleni ja puski minua ystävällisesti.
"Kyllä sinä vielä opit. Kaiken oppii lopulta aikanaan," hän sanoi ystävällisesti. Katsoin häntä silmiin, enkä ollut varma uskoisinko häntä vai en.

//Erittäin lyhyt tarina, oli vähän kiire tätä kirjoittaessa.

Vastaus:

Voih, painajaiset vaivaa eikä Felix loistanut englannin tunnilla. .-( Noh, onhan sekin alku että jää blue päähän. .-D Onneksi Felixillä on ystävä jolle kertoa huolistaan. .-) Saat 3 penniä ja kouluplussaa!

-Kasa

Nimi: Toukka

20.04.2018 18:06
Yhtä päivää myöhässä oleva kevätfestivaali tarina

Felix katseli mielenkiinnostuneena kaikkia laitteita ja kojuja. Olimme tulleet kevätfestivaaleille ja tunnelma oli katossa. Kaikki kojut olivat täynnä värikkäitä ja kesäisiä tuotteita. Aurinko lämmitti mukavasti ihoani.
"Minkälainen kesä on?" harmaa kollini kysyi yllättäen. Ensin ihmettelin kysymystä, kunnes muistin Felixin nähneen vain kevään.
"Kesä on lämmin, eloisa ja mukava vuodenaika. Silloin päivä on pidempi kuin yö ja kukat valloittavat metsät," sanoin muistellen ihania kesämuistoja. Katsoin kissaani, joka oli mennyt jo katsomaan narunvetoa.
"Voinko vetää narua?" hän kysyi ujosti. Nyökkäsin hyväksyvästi ja Felix vetäisi yhtä narua.
"Sait korun," kissa, joka pyöritti narunvetoa sanoi. Pian kollini käveli ylpeänä koru kaulassaan. Minua huvitti hieman hänen käytöksensä. Hän on niin hupsu!
Felix oli rynnännyt jo nuuhkimaan narsisseja. Pieni mehiläinen laskeutui hänen kuonolleensa. Pentu päästi pienen yllättyneen äännähdyksen. Mehiläinen lensi pois.
"Mikä se oli?" harmaa kolli kysyi uteliaana.
"Se oli mehiläinen. Niitä alkaa näkyä hieman keväällä ja kesällä niitä on paljon," vastasin lempeästi. Felix nyökkäsi uteliaana.

Päivä oli lopuillaan ja muut kissat alkoivat lähteä koteihinsa. Felix ja minä olimme myöskin menossa kohti mouruposkea. Kollini käveli innoissaan korunsa ja ostamani pehmotiikerin kanssa. Päivä oli sujunut rattoisasti.

//Lyhyempi tarina.

Vastaus:

Hehe, ihanaa miten Felix innostui pitämään saamaana korua kaulassaan vaikka onkin poika. .-D Meille itsestään selvät vuodenajat voivat tosiaan aiheuttaa hämmennystä pienelle kissalle joka on nähnyt vasta kevään elämänsä aikana. Mukavaa että Felix viihtyi. .-) Saat 3 + 10 = 13 penniä!

-Kasa

Nimi: Toukka

17.04.2018 16:35
Koulutarina.
//Kirjotan tämän tarinan Felixin näkökulmasta.

Katselin ujona koulun pihaa. Aurinko paistoi mukavasti turkilleni. Toukka seisoi takanani. Olin kiitollinen hänelle, kun hän tuli saattamaan minut. Olisin halunnut hänen tulevan mukaan, mutta hoitajat eivät saaneet tulla koulurakennukseen. Rakennus oli kauniin näköinen. Silti minua ujostutti vietävästi.
"Onko tämä varmasti hyvä idea?" kysyin kohottaen katsettani Toukkaan. Hän nyökkäsi rohkaisevasti. Laskin katseeni takaisin maahan. Vielä vain vähän aikaa ja sitten olisin tuolla rakennuksessa opiskelemassa.
Koulunkellot soivat ja kaikki kissat tungeksivat sisälle.
"Meneppäs vain sinne. Hyvää koulupäivää!" Toukka sanoi ystävällisesti minulle. Tärisin hieman ja tunsin vatsassani olevan perhosia. Miten pärjäisin? Olisinko luokan typerin kissa?
"Kiitos" mumisin vastaukseksi ja menin sisälle kouluun.

Katsoin lukujärjestystäni. Nyt pitäisi olla reaali ainetta. Mutta enhän valinnut sitä opeteltavaksi. Minne minun pitää mennä, ajattelin kauhuissani. Sitten näin kissan, joka huuteli.
"Ongelmia lukujärjestyksen kanssa? Tulkaa tänne."
Menin kissan luokse. Tämä kysyi heti minulta, mikä oli ongelma. Selitin nopeasti tilanteen ja kissa nyökkäsi ymmärtäväisenä.
"Sinulla on nyt vapaata. Seuraavalla kerralla voit nukkua pidempään."
Uutinen närkästytti minua. Olisin voinut nukkua pidempään. Jouduin menemään pihalle ja odottamaan oppituntini alkamista.

Lopulta kello soi seuraavan oppitunnin merkiksi. Menin taas koulun sisälle ja onnekseni löysin oikean luokan. Kaikki tulivat lopulta paikoilleensa ja oppitunti alkoi.
"Aluksi haluan sanoa ettei haittaa, vaikka et osaisi lukea tai kirjoittaa. Äidinkielen tunnit ovat tarkoitettu juuri näiden kahden asian oppimiseen," opettaja sanoi aluksi. Me kaikki nyökäytimme hänelle. Meille annettiin kynät ja tehtäväkirjat. Kirjat olivat sinisiä ja niissä luki isoilla kirjaimilla jotakin josta en saanut selvää. Siinä oli ainakin alussa kaksin a-kirjainta. Sitten tuli p,l, n, e ja taas n. En osannut kuitenkaa ymmärtänyt, mitä siinä luki.
"Osaako kukaan lukea, mitä tämän kirjan kannessa lukee?" opettajamme kysyi. Kaikki olivat hiljaa. Lopulta avasin suuni.
"Siinä on a, a, p, i, n, e, n. Aapinen."
Tajusin kaikkien tuijottavan minua. Olinko sanonut sen, mitä siinä luki? Opettaja kirjoitti liitutaululle sanan.
"Osaatko sanoa, mitä tässä lukee?" opettaja kysyi uteliaana. Katselin opettajan merkkejä. Toukka oli opettanut minulle aakkoset ennen kouluun tulemista. Olin toki perehtynyt Ivyrushian yökylä reissuun lukemalla kirjaa, tosin Toukka oli kertonut, mitä sivuilla luki.
"Lukeeko siinä; hienoa?" kysin uteliaana. Opettaja nyökäytti päätäänsä hyväksyvästi. Hetkonen. Opinko minä lukemaan? Avasin kirjan ja katselin tehtävien yläpuolella olevia kirjaimia. Ihmeekseni tajusin mitä siinä luki. Opin lukemaan! Mikä saavutus!

"Miten koulussa meni?" Toukka kysyi minulta, kun hän tuli hakemaan minua takaisin mouruposkeen.
"Mahtavasti! Opin lukemaan ja sain läksyjä!" vastasin innokkaana.
"Sinäpä olet nopea oppimaan," Toukka sanoi minulle hymyillen. Se sai minut erittäin iloiseksi.

Vastaus:

Felix saikin leppoisan alun koulunkäyntiin kun hänen ensimmäinen tuntinsa oli vapaatunti. .-D Kisuhan suorastaan loisti äidinkielen tunnilla tajutessaan ihan itse miten lukeminen tapahtuukaan, hienoa! .-) Saat 8 penniä ja kouluplussaa Felixille. .-)

-Kasa

Nimi: Toukka

16.04.2018 19:20
Eka kerhotarina :3.

Tarinassa esiintyvät: Simsiliini, Sara, Mantsu ja kaikki urheilukerhossa olevat kissat.

Felix katseli tassujaansa muiden kissojen edessä. Urheilukerhoon kuuluivat Nick, Oili, Molli, Rousku ja seitsemän adoption kissaa. Muut olivat kolliani paljon vanhempia, joten ei ollut ihme kissani ujous muita kohtaan. Jotkut kissat menivät tervehtimään toisiaansa, mutta harmaa kissani vain istui vieressäni.
"Mitä jos menisimme takaisin huoneeseemme? Tämä oli sittenkin huono idea," Felix sopersi jalkojeni vieressä. Pudistin vain päätäni. Hän halusi tulla tänne, joten hän myös sai olla täällä. Kun kerho alkoi, hoitajat (mukaan lukien minä) menimme vähän kauemmas, jotta kissat saisivat olla rauhassa.
"Mitä tehtäs?" eräs kissa kysyi. Kaikki katsoivat naarasta hiljaa, eivätkä sanoneet mitään. Aurinki ehti liikkua tovin, kunnes hoitajien joukoista Sara avasi suunsa.
"Jos pelaisitte jalkapalloa?"
Kissat nyökyttelivät ja mourusivat hyväksyvästi. Simsiliini jakoi kissat sinisiin ja punaisiin ja minä kävin hakemassa pallon. Punaiset saivat punaiset liivit ja siniset sinisen. Punaiseen joukkueeseen kuuluivat Oili, Neko, Rousku, Kiki, Nougat ja Nepsu. Siniseen kuuluivat Nick, Molli, Vilperi, Mig, Nemo ja Felix. Mantsu toimi tuomarina ja muut hoitajat yleisönä. Peli käyntiin!

Punaisella maalissa oli Nepsu ja sinisellä Mig. Mantsu piti palloa toisella kädellään ylhäällä ja puhalsi hakemaansa pilliin. Hoitaja heitti pallon kentälle. Vilperi sai pallon ja alkoi kuljettaa sitä kohti maalia. Keli oli täydellinen jalkapallolle, ajattelin katsoasseni Vilperin menoa. Tämä kiiti ja liiti, mutta kun kissa potkaisi pallon kohti maalia, Kiki nappasi sen ja potkaisi Oilille. Oili kuljetti pallon keskelle ja syötti Rouskulle, mutta Felix tuli rohkeasti estämään syötön ja potkaisi pallon Mollille. Nougat ja Neko piirittivät Mollin, mutta tämä potkaisi pallon ilmaan ja pukkasi sen päällään kohti Nickiä. Nick pukkasi pallon eteenpäin Vilperille, joka potkaisi pallon suoraan kohti maalia. Nepsu kumminkin torjui pallon taitavasti tassullaan ja Kiki alkoi jo kuljettaa palloa kohti sinisten maalia. Hän ohitti Vilperin ja hurjana juoksevan Nickin vaivattomasti ja tähtäsi kohti maalia. Felix tuli kuitenkin ja yritti napata pallon itselleensä. Kiki kumminkin syötti pallon Rouskulle, joka potkaisi pallon kohti maalin ylärimaa. Mig pomppasi ja onnistui torjumaan pallon nipin napin. Vilperi onnistui nappaamaan pallon ja kuljetti sen kohti punaisten maalia. Nougat esti kissan kulun, mutta Vilperi ei luovuttanut. Felix oli juossut lähelle punaisten maalia ja Vilperi potkaisi pallon suoraan harmaalle kollille. Mitään ajattelematta Felix potkaisi pallon suoraan maaliin. Tällä kertaa Nepsu ei ehtinyt torjua ja pallo meni suoraan maaliin.
"Sininen voitti!" Mantsu huuto hukkui kissojen onnitteluihin. Jopa punainen joukkue onnitteli Felixiä upeasta maalista. Kissat nostivat hämmentyneen kollin ilmaan ja mourusivat yhteen ääneen hänen nimeäänsä.

"Se oli mahtavaa! Haluan pelata jalkapalloa lisää ja kehittyä siinä mestariksi!" kissani vinkui innoissaan pedisäänsä.
"Se käy oikein hyvin, mutta nyt sinun pitäisi nukkua," sanoin väsyneenä.
"Selvä. Vilperi oli tosi hyvä, ilman häntä maalia ei olisi tullut."
Nyökkäsin unenpöpperössä. Onneksi traumoja ei jäänyt urheilukerhosta.

//Tuntuu oudolta ajatella, että sinä luet tämän tarinan, jossa sinä esiinnyt. :P

Vastaus:

Hui, kerhon alussa ujous taas vähän ahdisti Felixiä, mutta jalkapallopelin alkaessa hän juoksi muiden tapaan reippaasti pallon perässä. .-) Peli olikin tosi jännää seurattavaa kun pallo kimpoili joukkueesta toiseen ja monta maalin torjumista tapahtui, mutta lopulta Felixin maali vei hänen joukkueensa voittoon! Mukavaa että kerhokerta innosti Felixiä. .-) Saat 9 penniä ja kerhomerkin Felixille!

-Kasa

Nimi: Neppu

16.04.2018 07:47
Neppun päiväkirja ~ 16.04.2018

Se on jo kasvanut niin isoksi tytöksi. Se kissa. Nytkin se vaan leikkii tuossa lankakerällä ja törmäilee koko ajan sohvaan, jos se ei satu kierähtämään sen alle. Onhan tuollainen nyt aika lutunen tapaus, mutta ei tääkään päivä mitenkään mahtavasti mennyt. No, tässäpä mä nyt kerron sulle, (rakas) päiväkirja, että minkälaisia seikkailuita me oikein koettiin, kun Lyyli pääsi ekaa kertaa ulkoilemaan!
Kuten kalenterillisestikin voi huomata, kevät on tullut, kukat puskee nuppuja, puut hiirenkorvia ja ruoho alkaa vihertää. Lammen vesi, jota mä ikkunasta voin katsoa, kimmeltää sinisenä ja aurinko porottaa taivaalla muhkeiden kumpupilvien lipuessa verkkaisesti eteenpäin pitkin maidonvaaleaa taivasta. Vaikka tälle päivälle oltiin luvattu sadetta, ei edes pienestä tihkusta näkynyt ainakaan vielä merkin merkkiä.
Niinpä me päätettiin lähteä ulos Lyylin toivomuksesta, mutta sitä ennen me syötiin tikkarit vaikkei kisulla kuulemma ollut nälkä. Mutta jos se ei söisi, niin sille tulisi nälkäkiukku eikä mikään menisi ulkona putkeen. Mä laitoin sen vielä käymään uudessa keltaisessa hiekkalaatikossa asioilla, ennen kuin me suunnattiin käytävään ja sitä kautta ulos. Nyt, kun oli jo melkein kesä, riitti, että laittoi pelkän kevyen bomber-takin ja tietysti eriparitennarit kera keltaisten sukkien. Tennarit ei onneksi olleet vielä käyneet pieneksi, sillä mun tietääkseni Mouruposken kaupoissa ei ollut mikään kovin mittava kenkävalikoima. Lyyli oli tosi innokkaana menossa heti ovesta ulos, ja vaikka mä yritin kysellä, tarvitsiko se kyytiä ulko-ovelle, oli vastaus kieltävä. ISOT TYTÖT osasi kuulemma ihan itse kävellä vaikka sata kilometriä! Hoitolassa pörräsi myös muita hoitajia kissoineen, mutta Lyyli vipelsi niin päättäväisesti kohti portaita, että se hädin tuskin huomasi lajitovereitaan. Käytävillä kuultua: "Älä nuole lattiaa!" "Tekeekö sunkin kissa sitä, että se yrittää koskea lamppuun, joka on katossa kiinni ja pomppii siksi päivittäin keskellä lattiaa?" "Älä taas sano että me unohdettiin avain..."
Nyt, kun Lyyli oli jo iso tyttö ja niin kokenut hoitolakissa, se osasi ihan itse suunnistaa portaita pitkin alas ja Kasan (sekasortoisen) toimiston ohi aina ulko-ovelle asti. Siellä se sitten pysähtyi odottamaan mua, kietoi pienen häntänsä tassujensa ympäri ja nuolaisi vähän korvallistaan siinä odotellessaan. Aika suloinen pikku kuninkaallinen kisu.
Ulkona mä kysyin Lyyliltä, että minne se haluaisi mennä, mutta ei se oikein olisi taaskaan osannut päättää. Lampea se ihaili, vaikkei siinä ihan vielä kellunutkaan kauniita lumpeenkukkia, kuten kesäisin. Ilma tuntui kosteanraikkaalta, linnut sirkuttivat kilpaa paljaiden omenapuiden oksilla ja koko hoitolan piha täyttyi äänistä. Lyyli katseli hieman ympärilleen silmänvalkuaiset vilkkuen ja päätti sitten suunnan kohti Koivikkoketoa.
Kauniit, mustavalkeat koivupuut olivat jo alkaneet puskea lehtiä, joka sai mut hymyilemään. Ruohokin vihersi jo hyvää vauhtia erityisesti koivujen juuressa, ja vaikka ilma olikin kostea ja siinä oli sateen tuntua, puski aurinko säteillään puun oksien välistä luoden pitkiä varjoja polulle. Kaikenkirjavat pikkulinnut piipittivät kuka missäkin, joka sai metsän soimaan kauniisti. Jossakin lähellä pulputti pieni kevätpuro, ja ihan kuin olisin nähnyt parin pörröisen jäniksen vilahtavan kiven taakse.
Lyylikin oli ihan haltioissaan maisemasta, ja kun se oli hetken aikaa vain seissyt suu auki ja silmät lautasen kokoisina ihmettelemässä kedon kauneutta, se huomasi aikaisen perhosen, joka oli jo kuoriutunut kotelostaan. Tyttökisu vingahti innoissaan ja lähti hurjaan perhosjahtiin säntäillen pitkin kosteaa hiekkapolkua edestakaisin, kirjava nokkosperhonen aina askeleen edellä. En voinut olla hymyilemättä kissalle sen sännätessä pää viidentenä jalkana pikku töpötassuillaan kauniin perhosen perässä.
Lopulta perhonen pääsi liihottamaan karkuun, mutta Lyyli löysikin heti uuden leikkikaverin - vai pitäisikö sanoa kaverit, kun kisu huomasi kaksi pörröhäntäistä oravaa erään koivun juurella. Hetken aikaa ne pyörivät ympyrää yhtenä häntien ja tassujen pyörteenä, mutta pian oravat keksivät pinkaista puuhun pakoon, eikä pikkuinen Lyyli saanut tylpillä kynsillään otetta koivun pehmeästä kuoresta. Sen suupielet valahtivat alas siinä samassa missä omani kääntyivät hymyyn. Ei saanut olla vahingoniloinen, mutta en voinut olla nauramatta Lyylille, kun se istui koivun juurakossa turkki mutaisina klimppeinä sojottaen, häntä pörhistettynä paksuksi kuin oravalla.
Nappasin Lyylin varovasti käsivarsilleni, ja niin alkoi matka takaisin hoitolalle, kuinka kovaa kisu ikinä panikaan vastaan. Nyt mentäisiin kyllä kylpyyn, mutta se onkin jo ihan toinen tarina...

+ hygienia/siisteystarve (kumpaa hiekkalaatikolla käyminen kohottaakaan?)
+ nälkätarve (mustikkatikkarin + sen edellistarinan päärynän voi poistaa)
+ leikkimistarve (Lyyli leikki leluillaan)
+ liikkumistarve (Lyyli liikkui ulkona)

Vastaus:

Kiva idea kirjoittaa tarina päiväkirjamuodossa. .-) Tällä kertaa vihdoin pääsitte käymään ulkona, eikä Lyylillä tuntunut olevan mikään kiire palata sisälle kun eteen ilmaantui milloin mitäkin jahdattavaa. .-D Oravien perässä juokseminen osoittautuikin aika sotkuisaksi leikiksi! Saat 13 penniä, ja kohotan tarpeet. (Hygienia = kissan kylvetys | Siisteys = kaikki muut siisteys- ja hygieniatuotteet, eli kissavessa kohottaa siisteyttä.) .-)

-Kasa

Nimi: Toukka

15.04.2018 15:12
Yökylän jälkeen Felix ei uskaltanut olla hetkeäkään yksin. Olin päättänyt hieman viihdyttää häntä, joten vein hänet ulos. Minun piti suostutellat hänet siihen.
"Minne menemme?" kolli kysyi vilkuillen pelokkaasti ympärilleensä.
"Kohta näet," sanoin salaperäisesti.
"Älä vie minua tappaja tassun kartanoon!" harmaa kissa vikisi ja tarrautui jalkaani kiinni. Huokaisin hiljaa. Seuraavalla kerralla kieltäisin Ivyrushiaa kertomaan kauhutarinoita. Jouduin ravistelemaan Felixin jalastani irti. Sitten nostin hänet silmieni tasolle.
"Kuules, tappaja tassua ei ole olemassa. Kaikki on hyvin. Ulkona sinua odottaa yllätys," lopetin lauseeni pilke silmässäni. Kissani höristi korviaan mielenkiintoisena ja hieman pelokkaana. Lopulta me molemmat menimme ulos.

Ulkona kissa vilkuili hurjana ympärilleensä. Sain hänen huomionsa kumminkin nopeasti, kun kaivoin esiin saippuakuplasetin. Riemu vasta repesi kollilla, kun aloin puhallella kuplia. Ensin harmaa kolli katsoi kuplia, jotka näyttivät erittäin kauniilta auringon valossa. Lopulta Felix alkoi hyppiä kuin hullu ja yritti tuhota kaikki tekemäni kuplat. Jatkoin kuplien tekoa iltaan asti. Kolli näytti unohtaneen tappaja tassun kokonaan. Homma hoidettu.

//Toivottavasti fobia kaikkoontuu nopeasti.

Vastaus:

Hee, hieno suunnitelma fobian päihittämiseksi keksiä Felixille jotain muuta ajateltavaa! Eiköhän se tällä lähde. .-) Saat 3 penniä.

-Kasa

Nimi: Toukka

12.04.2018 21:16
Ivyrushia oli päässyt yökylään huoneeseeni. Olin varannut tapahtumaa varten kakkua. Felix oli hieman hermostunut ja innoissaan tapahtumasta. Kolli sammutti huoneesta valot ja varmisti lainaamastaan kirjasta kaiken olevan valmista yökylään. Olin käynyt hakemassa Rushian ja nyt olin kammannut (närkästyneet) kissat. Lopulta yö alkoi koittaa ja aloimme kertoilla tarinoita.
"Oli kerran musta kaupunki," aloitin, "jossa oli musta katu. Mustalla kadulla oli musta talo. Mustassa talossa oli musta nurkka. Mustassa nurkassa oli musta peti. Ja mustassa pedissä oli," kollit katsoivat minua jännittyneenä. "Valkoinen kissa!" sanoin kovalla äänellä. Me kaikki purskahdimme nauruun. Vanha kunnon vitsi toimi aina. Sitten oli hermostuneen Felixin vuoro kertoa. Tämä tärisi hieman, ennenkuin alkoi kertoa.
"Kerran oli temppeli, sielä kenneli. Kennelissä koira, seuranaan poika."
Harmaa kissa runoili vielä seuraavat viisi minuuttia. Minua ilahdutti kissan kasvava innostus runon loppuun saakka. Minä ja Rushia tietysti taputimme. Runoileva kolli meni takaisin paikalleensa tyytyväisenä itseensä ja haukkasi pienen palan kakusta. Sitten ruskea kissa asteli eteen selvästi iloisena vuorostaan ja alkoi puhua.
"Kerran pieni, harmaa kolli meni ruskean kaverinsa kanssa synkkään kartanoon. Varjot tanssivat sisällä ja tuntuivat katsovan kissoja koko ajan. Ruskea kissa sanoi menevänsä etsimään aarteita. Toinen kolli hetken odoteltuaan pinkaisi juoksuun samaan suuntaan kuin kaverinsa. Hän löysi kuolleen ruumiin, jonka vieressä oli tappaja tassu! Se sähisi inhottavasti ja loikkasi kohti elävää kollia, isot hampaat valmiina repimään...."
"Lo-lopeta," Felix sanoi täristen. Ruskea kissa katsoi hetken hiljaa toista kollia, kunnes nyökkäsi. Kissat söivät kakun kokonaan loppuun, tosin koko ajan Felix vain katseli peloissaan ympärilleensä ja tärisi. Lopulta me kaikki aloimme nukkua. Heräsin pienen itkun ääneen. Nostin katsettani ja näin Felixin itkevän. Olin nousta ylös, mutta näin Ivyrushian jo menevän lohduttamaan. Kolli meni toisen kollin viereen pedille. Harmaa kissa huokaisi ja nukahti Rushia vierellään. Näky oli hellä minun mielestäni.

Tarpeet
Siisteystarve (tarinassa mainittiin Felixin turkin kampaamisesta)
Ruokatarve (kakku)

Vastaus:

Uu, yökyläilyt ovat kivoja! Ihanaa miten Felix oli oikein valmistautunut perehtymällä johonkin aiheeseen liittyvään kirjaan. .-D Ilta sujuikin rattoisasti tarinoita kertoillen, Felix oli myös reippaasti äänessä! Rushian kauhutarina säikytti Felixiä sen verran että taidan laittaa hänelle fobian. Loppulohdutus oli suloinen. .-3 Saat 6 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Neppu

12.04.2018 07:22
luku 3 ~ kuurankukkia

Ikkunan läpi siivilöityi hentoja auringonsäteitä. Ulkona kiiltävä, paksu lumihanki, johon uppoaisi takuuvarmasti ainakin lantiota myöten. Mittarissa pakkasasteita noin viisitoista, hyytävän kylmyyden aisti sisällekin asti. Täysin pilvetön taivas, täydeltä terältä porottava aurinko, häikäistyminen, aurinkolasien puute. Kuurankukkia ikkunassa, lampi ihanasti jäässä, varmaan petollisen ohuessa. Silti kyhjötettiin sisällä peittoon kääriytyneenä kisun kanssa sylikkäin. Kello vaikka mitä, muttei kiire mihinkään.

~

" ...ja niin prinsessa ja pieni karhuvauveli elivät elämänsä onnelisina loppuun asti", Neppu henkäisi loppusanat ja paiskasi oman vanhan satukirjansa kiinni. Kuinka tuommoista puppua jaksoi edes kuunnella? No, olihan se hyvä kehittää kissan sanavarastoa, se kun oli vihdoin ja viimein oppinut puhumaan! Tai, puhumaan ja puhumaan, pikemminkin toistelemaan yksittäisiä sanoja maukaisuilla höystettyinä.
" Lisää! Lisää!" Lyyli kiljui innoissaan ja taputti pieniä tassujaan yhteen. Se oli niin suloinen ja ihana, mutta Neppu alkoi pikku hiljaa kyllästyä satujen lukemiseen.
" Voi kulta pieni, me ollaan luettu nää kaikki sadut jo kolme kertaa tänään!" Neppu parkaisi. Kissalla oli niin kova oma tahto, ettei mikään tuntunut tepsivän ja sitten Neppu aina heltyi.
" Jos lähettäis ulos, tyttö?" brunetti kysyi kissaltaan, joka pomppasi kömpelösti alas kirkkaansiniseltä sohvalta ja kipitti ikkunalle painaen pikkuruiset tassunsa vasten huuruista lasia.
" Lyyli, älä tee likajälkiä ikkunaan!" Neppu komensi, mutta Lyyli ei välittänyt käskystä, vaan kurkisti ulos suu ammollaan.
" Waaaaaaaaau!" sen suusta pääsi ja kissa käänsi katseensa Neppuun, joka tuli hänkin ikkunalle katsomaan, miltä ulkona näytti. Viime päivinä tyttö oli käynyt ulkona ainoastaan ostoksilla silloin, kun Lyyli oli nukkunut päikkäreitä. Muihin hoitajiin hän oli kyllä törmännyt, mutta kunnon ystävää hänellä ei vielä ollut - Lyylin lisäksi. Kisu ei ollut koskaan edes käynyt ulkona, joten nyt oli hyvä hetki siihen.

Neppu alkoi pukemaan kirkkaankeltaista untuvatoppatakkia päälleen ja kiskomaan kenkiä jalkoihinsa.
" Mäkin haluan tommosen", kisu mökötti ja katsoi kaihoisasti pehmoista takkia.
" Et sä tarvitse takkia, kun sulla on tuo paksu turkki", Neppu naurahti kissalleen ja tunki huoneen avaimen taskuunsa. Tyttö avasi oven ja päästi kisun pujahtamaan edellään ulos hoitolan pitkälle käytävälle. Neppun mielestä käytävää olisi voinut koristella hiukan vaikka kissojen tekemällä taiteella tai muuten vain vaikkapa serpentiinillä. Koristeet pitäisi toisaalta kiinnittää tarpeeksi ylös, etteivät innokkaimmat kisut rikkoisi niitä, mutta katonrajassa roikkuvista tauluista ei kyllä juuri ollut iloa. Ehkä koko idea oli vain syytä unohtaa ja tyytyä turvallisuussyistä tylsiin käytäviin.
" Missä se ulos on?" Lyyli kyseli portaidenjuuressa. Kauniit kierreportaat veivät alas hoitolan ulko-ovelle, sen verran Neppu oli jo ehtinyt oppia.
" Voi höpsö, 'ulos' tarkoitti, että mennään pois tästä rakennuksesta, ei sillä ole sen tarkempaa määritelmää", Neppu naurahti huvittuneena kissan ymmärtämättömyydestä.
" Toivottavasti se ei oo hirveän kaukana", Lyyli huokaisi ja lysähti yhtäkkiä maahan keskelle portaikkoa.
" Mikä nyt tuli? Väsyttääkö?" Neppu ehti jo huolestua ja kiiruhti heti kisun luo. Tyttö noukki tummanharmaan nyytin syliinsä ja silitti Lyylin pehmeää pentukarvaa. Kisu nyökkäsi pienesti ja sulki sitten silmänsä onnellisena. Neppu hymyili ja pysähtyi hetkeksi nojaamaan kaiteeseen.

" Ei jooko mennä ulos", Lyyli vikisi ja kaivautui syvemmälle hoitajansa takin uumeniin. Neppu huokaisi ja silitti pienen kissavaavin päätä, joka sai tummanharmaaturkkisen kehräämään hiljaa. Niin hiljaa, että täytyi olla täysin äänettä, jotta saattoi kuulla vaimean hurinan kumpuavan tyttökisun kurkusta.
" Ei sitten mennä ulos, voidaan me olla sisälläkin", Neppu naurahti ja rapsutti hoidokkikissaansa leuan alta. Lyyli nyökkäsi pienesti ja ummisti sitten silmänsä pikkuruisiksi viiruiksi. Saparopää kääntyi kannoillaan ja toppatakki kahisten lähti kipuamaan portaita takaisin ylös pieni kissanyytti sylissään tuhisten. Miten ailahtelevainen ja herkkä pienen kissan mieli osasikaan olla, sitä Neppu ei aina pystynyt käsittämään, vaikka kuinka pinnisteli.
" Hyvin hiljaa, hyvin hiljaa, nyt syttyy tähtöset pienet...", Neppu alkoi hyräillä pienenä kuulemaansa laulua, jonka herkkä melodia varmasti sopisi tuutulauluksi. Hymyillen tyttö avasi varovasti huoneensa oven ja astui sisään sateenkaarimattovaltakuntaan, jonka tapetteja oli jo joku käynyt raapimassa ja sohvakin oli täynnä kynnenjälkiä; juuri täydellinen huone kissarakkaalle ihmiselle! Neppu laski Lyylin varovaisesti kisun ikioman, keltaisen pikku kuviotyynyn päälle ja silitti vielä kisun pehmoista päätä kuiskatessaan sen korvaan laulun viimeiset säkeet.
" ...he liitävät taas ylös luo tähtien, ylös luo tähtien." Lyyli oli ollut ihan alusta lähtien kovin unelias pentu, joka ei kuitenkaan ollut ihme, nukkuivathan kissat tutkitusti noin kaksi kolmasosaa koko elämästään, joka oli aika huikea määrä! Neppu hipsi hiljaa pöydän ääreen ja avasi läppärinsä - ehkä nyt saisi tehtyä vaikka äidinkielen esseetä eteenpäin.

Neppu ei kauaa ehtinyt paneutua äikkään, kun huoneen toisesta päästä jo kuului innokasta mau'untaa.
" Mitä nyt tehään, mennäänkö takasin ulos?" Lyyli intoili, nousi pikaisesti venytellen ylös tyynyltään ja loikki lattian halki pöydälle hypäten saman tien Neppun syliin. Tyttökisu nyppi hermostuneena hoitajansa revittyjen boyfriend-farkkujen lahkeita. Sitä iloa ei näköjään kauaa kestänyt - rauhallisuutta siis. Joskus Neppu oli toivonut, että Lyyli olisi edes pikkiriikkisen rauhallisempi tapaus, mutta kun kissa tunki nenänsä vuoroin kiinni tietokoneen näyttöön ja vuoroin hoitajansa nenään, yritti matkia läppärin hurinaa ja hyppi pöydälle, pöydältä tuolille, tuolilta lattialle ja taas takaisin ylös, ei voinut olla vastustamatta kiusausta ja vain heltyä kaikkeen, mitä kisu halusi.
" Onko tää nyt varma päätös?" Neppu yritti pysyä lujana, vaikka brunetti rapsuttikin heti Lyyliä selän päältä sen loikatessa ohi. Kisu tajusi, että näppäimistön päällä olikin mukava kävellä ja asteli pitkin poikin näppäimiä niin, että pentu sai pian aikaan Google-haun "äsköäåånbgfiijwq". Ei tuloksia.
" Ei. Sisällä", kisu muuttikin yhtäkkiä mieltään, joka sai Neppun huokaisemaan jälleen kerran ja nostamaan hoidokkikissansa suoraan silmiensä eteen. Saparopää katsoi kissaansa tuimasti silmiinsä, muttei pystynyt pitämään pokkaansa kovin kauaa, vaan purskahti heti nauruun.
" Mennään sittenkin ulos", kisu mutisi poissaolevasti ja pyristeli vapaaksi hoitajansa otteesta. Neppu pyöräytti silmiään ja rapsutti tyttökissaansa leuan alta. Aika lutuinen tapaus.
" Ei mennä nyt enää ulos, voidaan vaikka syödä jotain!" Neppu kehotti hymyillen ja suuntasi hyllyrivistölle etsimään jotakin vähänkin syömäkelpoista.

Päärynä oli onnistunut piiloutumaan kylpyvaahdon taakse, mutta Neppu nosti esteet sivuun ja hedelmää käsissään pyöritellen käveli takaisin Lyylin luo, joka kieli pitkällä roikkuen odotteli ruokaansa.
" Pitäisiköhän tää viipaloida sulle?" Neppu kysyi kisultaan mietteliäästi, mutta Lyyli pudisti ankarasti päätään.
" Ei. Nälkä." Pikkuinen kiehnäsi hoitajansa flanellitakkia ja yritti hamuta pienillä, pehmoisilla tassuillaan herkullista päärynää itselleen. Neppu naurahti huvittuneena, mutta laski sitten mehukkaan, vihreän hedelmän pöydälle ja antoi Lyylin käydä siihen käsiksi. Neiti Takkuturkki yritti haukata pienillä naskalihampaillaan palaa päärynästä, mutta se ei oikein tuntunut ottavan onnistuakseen. Neppu huokaisi itsepäiselle kisulleen ja haki terävän veitsen, jolla saparopää paloitteli päärynän pienempiin osiin, jolloin Lyylin oli helpompi syödä niitä. Yhden palasen tyttö otti huomaamatta itselleen, mutta kissanpentu oli niin ruoan lumoissa, ettei se huomannut mitään. Lyylillä oli uneliaisuuden lisäksi aina ollut hyvä ruokahalu, mutta se oli vain hyväksi. Ei Neppu nirsoa hoitokissaa olisi halunnut.
" Jos haluat, niin voidaan nyt jatkaa sitä kirjaa", tyttö ehdotti kissalleen, joka huuliaan nuoleskellen kökötti pöydällä, vain pieni päärynämehulammikko edessään.
" Ei", se vastasi uhmakkaasti ja hypähti suoraan pöydältä lattialle oikaisematta tuolin kautta. Matka oli hieman liian pitkä pienelle kissalle, joten vaikka Lyyli laskeutuikin pehmeästi, se kierähti heti kuperkeikalla kaksi metriä eteenpäin tassut solmussa. Siitä kisu säntäsi suoraan lankakeränsä luo, ja äskeisen innoittamana pentu kieri hulluna kerän kanssa tapellen pitkin sateenkaarimattoa. Neppu ei voinut pidätellä pientä nauruntirskahdusta, ei tytön elämä olisi yhtä ihanaa ilman Lyyliä!

+ unitarve (Lyyli nukahteli välillä)
+ liikkumistarve (Lyyli liikkui hoitolassa)
+ nälkätarve (päärynän voi poistaa)
+ leikkimistarve (Lyyli leikki leluillaan)
(+ sosiaalisuustarve)

Vastaus:

On kyllä jännä miten pienenä jaksoi kuunnella samoja satuja joka päivä, ei mikään ihme että pitkästyit Lyylin satukirjan lukemiseen. .-D Voi pientä Lyyliä, kisu ei oikein osaa päättää mitä haluaisi tehdä, tai ainakin hän muuttaa mieltään todella tiuhaan tahtiin. .-D Ulos ei sitten lopulta päästykään, mutta eiköhän sekin päivä vielä koita kun Lyyli pääsee seikkailemaan hoitolarakennuksen ulkopuolelle. .-) Lyylin tassuttelema googlehaku oli hauska. .-D Saat 24 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

Nimi: Toukka

11.04.2018 19:30
Felix oli kylvyssä. En ollut vieläkään ostanut mitään saippuaa, mutta kolli näytti kuitenkin nauttivan oloistaan. Ei ihmekkään, koska lavuaarin vesi oli ihanan lämmintä.
"Voisimmeko mennä ulos? Haluaisin mennä koivikko kedolle," kissa naukaisi rohkeasti. Mietin hetken. Tämä olisi täydellinen tilaisuus saada kammattua kollin turkkia uudestaan.
"Voimme mennä mutta vain yhdellä ehdolla. Pääset ulos, jos suostut turkkisi harjaamiseen," sanoin ovelasti. Felix huokaisi, mutta nyökkäsi harmistuneena. Tämä olisi halunnut heti ulos. Laskin veden pois lavuaarista ja nostin harmaan kissan pois. Kolli istahti alas ja aloin kammata tämän turkkia. Välillä Felix käänsi päätäänsä katsoakseen ympärilleen. Lopulta sain kaiken valmiiksi ja aloimme tallustaa kohti ovea.
Ulkona harmaa kollin oli pakko mennä nuuhkimaan jokaista puuta ja pensasta. Felix hyppelehti iloisena koivikossa. Ymmärsin hyvin. Lumet olivat sulamiseen päin, joten tästä piti nauttia. Onnistuimme kävelemään puoleen väliin, kun kissaani alkoi väsyttää. Jouduin kantamaan hänet toistamiseen kohti mouruposkea. Felix kasvoi koko ajan ja jaksoi koko ajan enemmän. Hänestä kasvaisi ihana kissa.

Tarpeet
Hygieniatarve
Siisteystarve

//Lyhyempi terina tällä kertaa :P.

Vastaus:

Hahaa, keksitkin ovelan konstin saada Felixin suostumaan turkinharjaukseen! Vaikka Felix onkin jo vähän kasvanut on Koivikkokedon tie vieläkin hänen tassuilleen liian pitkä matka, mutta tuskin menee enää kauaa siihen että kisu jaksaa kulkea koko matkan. .-) Saat 3 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Toukka

09.04.2018 17:13
Tänään olin päättänyt kammata Felixin turkkia. Turkki oli takkuinen ja sotkuinen. Asiaa ei auttanut kollin uusi uteliaisuus kaikkea kohtaan. Kissa kääntyili koko ajan katsomaan jotain uutta. Minulta meinasi mennä hermo, mutta en viitsinyt huutaa olevani kyllästynyt jatkuvaan kääntyilyyn. Lopulta minun oli pakko sanoa pari valittua sanaa.
"Kuules, meille molemmille olisi helpompaa, jos et koko ajan kääntyilisi."
Kolli kääntyi katsomaan minua pahoittelevasti. Se kertoi enemmän, kuin tuhat sanaa. Felix kääntyi ja oli kiltisti liikkumatta. Lopulta kun jokainen takku oli saatu pois, Felix hypähti heti tutkimaan katselemaansa tavaraa. Huokaisin hiljaa. Harmaalla kollilla oli vaihe, joka tulisi kestämään vähän pidemmän aikaa. Uteliaisuus toki oli hyvä asia, mutta joskus siitä oli haittaakin.
Näin Felixin kauempana tökkimässä lankakeräänsä. Vaistomaisesti menin sen luokse ja heitin kauemmaksi. Kissa lähti kuin ammuttuna sen perään. Kollista oli tullut vikkelämpi ja nopeampi. Tajusin tämän myös näyttävän isommalta. Felix oli vanhempi. Tämä oli kasvanut ensinäkemisestämme. Felix toi lankakerän jalkojeni juureen. Heitin sen uudestaan kauemmas ja kolli lähti taas sen perään.
Punajuurimuussi rätisi pannulla. Yhtä hyvää tuoksua siitä ei leijunut kuin perunasta, mutta Felix nuuhki silti innokkaasti ilmaa. Hieman vielä suolaa ja võla! Tällä kertaa olin ottanut valmiiksi esille ruokakupin. Laitoin punajuurimuussin siihen. Kolli tuli syömään sitä innokkaasti. Kissa söi nopeasti kaiken ja päästikin pienen röyhtäyksen ilmoille. Kissa avasi suunsa puhuakseen.
"Ei yhtä hyvää kuin peruna, mutta kelpaa!"
Hymyilin kollille. Tämä tuntui rohkaistuvan päivä päivältä, mikä sopi minulle. Tosin harmaata kissaa alkoi haukotuttaa. Nostin tämän ja aloin kävellä kohti huone nmr 11.
Kolli oli jo nukahtanut syliini, kun laitoin hänet harmaalle makuualustalle. Pieni tuhina kuului Felixin suunnalta. Voi Felix, olet jo kasvanut mukavasti. Toivottavasti et kumminkaan kasva hirvittävän nopeasti. Haluan nauttia seurasta kanssasi vielä kauan aikaa.

Tarpeet:
Unitarve
Siisteystarve (Tästä en ole ihan varma. Kohentaako harjaaminen hygieniaa vai siisteyttä? Olisi kiva, jos kertoisit.)
Leikkimistarve
Ruokatarve (punajuuri)

Vastaus:

Kissan turkin harjaaminen kohottaa juurikin siisteyttä. Hygieniatarve kasvaa kylvettämällä kissaa, mutta melkeinpä kaikkien muiden Marketin siisteys- ja hygieniatuotteiden käyttö kohottaa siisteyttä. .-) Hyvä että harjaus saatiin suoritettua loppuun vaikka Felix silmäilikin tavallista innokkaammin tänään ympärilleen. Ihana huomata miten pikkuinen kissanpentu kasvaa ja reipastuu. .-) Saat 6 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

©2018 Kissahoitola Mouruposki - suntuubi.com