Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK



Tähän vieraskirjaan kirjoitetaan kaikki tarinat, kuten tavalliset hoitotarinat, taitotarinat, kerhotarinat, matkatarinat ja sen sellaiset.

Ennen tarinan lähettämistä sinun kannattaa kopioida se varmuuden vuoksi, jos vaikka nettisi sekoaa tai jotain muuta ilkeää tapahtuu, eikä tarinan lähetys onnistu.

Huom. Muistathan, ettet saa laittaa uutta hoitotarinaa ennen kuin edellinen on arvosteltu! Muuten joudut jäähylle hetkeksi aikaa.

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Noora

19.11.2017 09:59
Kauppareissu


Pikkuruinen, tai ei enään ihan niin pikkuruinen, kissa hyppäsi ammeen reunalle ja siitä ammeeseen vesi pärskähtäen. Eikä ollut mikään ihme, etteikö minunkin päälleni vettä olisi pärskähtänyt.
"Yäk!" kiljaisin nauraen samalla. Vettä oli juuri sopivasti pennun pulikoitavaksi.
"Onko kivaa?" kysyin pennun räiskiessä ja roiskiessa ammeessa.
"Joo!" tämä huusi räiskäyttäen vettä päälleni.
"Heeii!!" nauroin ja raiskäytin takaisin. Pentu ravisteli itseään rivakasti ja jatkoi pulikointiaan. Ace oli jäänyt huoneeseen nukkumaan, vaikka kello oli jo yksitoista, noh, sillä oli hyvät unen lahjat toisinkuin toisilla, jotka pomppasivat jo kuudelta pystyyn.

Pian pikku pennun karva kiilsi. Laitoin rusetin vielä Mocan korvaan ja valmis!
"Ootpa sä nätti!" Hihkuin ja nappasin kuvan instagramiin.
"HEEI!" Mocca kiljahti ja hyppäsi kimppuuni. Minä kuitenkin väistin ja Mocca lensi rähmälleen maahan.
"Auts" kissa vinkaisi ja alkoi pestä naamaansa. Minä kikatin hiljaa vieressä. Nostin pennun syliini ja lähdin huoneesta. Laitoin oven kiinni perässäni.

Astuessani huoneeseen oli Ace jo hereillä pesemässä naamaansa. Kuulin Mocan mahan murisevan.
"Voidaanko me ottaa mun suklaadonitsi puoliksi?" Ace aneli silmät suurina.
"Yksi neljäs osa molemille" lupasin näille ja pennut alkoivat hihkua. Menin leikkaamaan donitsista molemmille yksi neljäs osa palat. Mocca ja Ace rynnistivät luokseni ja annoin pennuille omat osansa. Ne alkoivat heti mussuttamaan osuuttaan. Hymyilin näille. Ehkä olisi hyvä idea ottaa Mocalta rusetti pois?
"Mocca, otetaanko toi rusetti sulta pois?" Kysyin ja kissa nyökkäsi. Nappasin rusetin pois ja vein olohuoneen pöydälle.
"Mennäänkö Markettiin pennut?" Kysyin pennuilta, jotka juoksivat suklaasuineen ympäri huonettani.
"Joo!" Ace hihkaisi ja pysähtyi, kuin seinään. Mocca -joka juoksi Acen takana- törmäsi Aceen. Kikatin hiljaa ja kävin hakemassa paperia. Pyyhin molempien suut ja sitten hoputin pikkupennut liilalle ovelle. Puin takin päälleni ja kietaisin harmaan, muhkean kaulaliinani kaulaan. Sitten vielä harmaat lapaset ja valkoinen tupsupipo. Valmista tuli. Nappasin pennit ja kännykän taskuuni. Avasin oven ja pennut astelivivat käytävään. Juuri, kun olin sulkemassa ovea, muistin avaimet! Juoksin nopeasti sisään ja kahmaisin avaimet vielä taskuuni. Kenkiä en ehtinyt riisua, mutta eipä se paljoa haitannutkaan. Kissat olivat jo hissin luona ja Mocca pomppasi painamaan alaspäin nappia. Juoksin kissojen luokse ja hissi saapui. Me kaikki astuimme sisään ja sisällä Ace painoi ykkoskerroksen nappia. Hissi lähti liikkeelle.

Pian se saapui määränpäähänsä ja harmaat liukuovet avautuivat paljastaen sievän aulan, jossa nainen istui katsellen tietokonettaan. Kävelimme ulos ja sitten suuntasin kohti Markettia. Matkalla pennut tutkivat mistä eri materiaaleista Mouruposken lähipiiriä oli rakennettu. He tunnistivat ainakin asfaltin, tiilet ja puun.

"Perillä!" Hihkaisin ja astuin Markettiin sisälle. Pennut seurasivat ihan minun kintereilläni sisään. Acen silmät levisivät ihmetyksestä lautasen kokoisiksi.
"Ompa paljon tavaraa!" Ace henkäisi ja joutui istuutua, jottei kaatuisi.
"Tulkaas, mennään ensin vaikka hygieniaosastolle" sanoin pontevasti ja lähdin sinne. Ace ja Mocca seurasivat perässä vilkuillen ympärillensä. Seuraavaksi tulikin vastaan se etsimämme hygieniaosasto ja nappasin sieltä pyyhkeen.
"Tää me ostetaan sulle Ace" sanoin ja laitoin sen koriin. Sininen pyyhe oli samanlainen mikä Mocalla oli, pehmeä, lämmin ja pörröinen. Ace olikin kadonnut jo jonnekkin yhdessä Mocan kanssa, joten kohautin vain harteitani. Kävelin käytävän toiseen päähän ja sieltä ilmestyivätkin jo Mocca ja Ace.
"Saanko mä tän!?" Ace huusi tökkien kumikalaa.
"Noh, ota se tän kerran" myönnyin kävellessäni pentujen luo. Laskin sen koriin ja matka Marketissa jatkui. Seuraavaksi tulimme herkkuhyllylle. Ace pinkaisi Mocca kintereillään kaupan toiseenpäähän ja kisut jäivät tuijottamaan jotakin vihreää. Kävelin heidän luokseen ja jäin katsomaan mitä kissat himoitsivat. Kissanminttua. Anovat katseet kääntyivät minuun.
"Selvä selvä! Saatte sen muttei muuta herkkua!" Sanoin hieman tiukasti, jotta kissat uskoisivat minua. Pennut nyökkäsivät ja katsahdin ylös päin. Lapussa lukikin 'Kirpputori'. Laskin kissanmintun koriin ja katselin kirpputorin muita tavaroita. Siinä oli kiva siisteyspakkaus vain 6 penniä. Otin sen ja laskin koriin. Se olisi Mocalle.
"Tulkaa, mennään kassalle" sanoin pennuille ja ne lähtivät juoksemaan kohti kassaa.

Ladoin tavarat kassalle. Summaksi tuli 12 penniä ja meille jäi 1 penni. Hyvä saavuutus oli sekin, sillä sain säästöön edes 1 pennin. Pudotin pennin lompakkooni ja laitoin sen taskuuni. Otin ostokset ja lähdimme takaisin hoitolalle päin. Ulkona oli alkanut ripsottaa ja taivas oli tumma. Tänään voisi tulla kunnon myräkkä, mutta sitä ei voi vielä tietää varmasti. Mocca ja Ace juoksentelivat ja pomppivat jalkakäytävälle muodostuneissa pikkulätäköissä.

Pennut olivat aivan märkiä päästessämme hoitolalle. Nyt pyyhkeitä tarvittiin. Nousimme hissillä kolmoiskerrokseen ja sitten huoneeseeni.
"Pysykää siinä!" Sanoin napakasti ja juoksin hakemaan Mocan pyyhettää. Löysin sen sohvalta ja nappasin mukaani. Juoksin takaisin pentujen luo ja aloin kuivata Moccaa. Kun hänet oli kuivattu, otin Acen pyyhkeen ja aloin kuivata vastaan pyristelevää pikkupentua. Pian oli Acekin kuiva ja päästin sen leikkimään Mocan kanssa. Ne telmivät yhdessä ja leikkivät leikkitaistelua. Heitin pennuille kumikalan ja Ace lähti juoksemaan se suussaan. Mocca lähti takaa-ajoon. Yöllä pennut nukkuisivat sikeästi, se olisi takuuvarmaa!


Tarpeet Mocca & Ace:
+Leikkimistarve (Leikkivat kumikalalla ja muuta)
+Unitarve (Pelkkä Ace. Ace nukku pitkään)
+Liikuntatarve (Markettiin ja takas kävely)
+Nälkätarve (Donitsin voi poistaa, koska söin puolikkaan ja pennut 1/4 osat)

Vastaus:

Teillä ehtikin olla hetki kahdenkeskistä aikaa Mocan kanssa kun Ace on tuollainen myöhään nukkuja. .-D Pennutpa ilahtuivat Markettiin lähdöstä! Uusille ostoksille tulikin heti käyttöä kun matkan aikana kastuneet kissat kuivattiin pyyhkeellä ja uusi kumikalalelu oli kissojen leikeissä. .-) Saat 16 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Noora

16.11.2017 15:24
Vaihtarikissa hoiviini

Mocca ja Ace katselivat toisiaan.
"Hei. Olen Mocca" Mocca sanoi äkkiä.
"He-hei, minä olen Ace. Vaihtarikissa" Ace sanoi ja heilautti häntäänsä.
"Noh, mennäänkös tutustumaan ympäristöösi?" Kysyn ja vaihtelen painoani toiselta jalalta toiselle.
"Joo!" Vaihtarikissa Ace naukaisi jännittäen lihaksensa.
"No mennään sitten" sanoin hymyillen ja heitin takin päälleni kietaisten samalla kaulahuivin kaulaani. Lapaset vielä käteen ja hyvä tuli. Avasin oven kissoille ja ne ryntäsivät käytävään ilosta hihkuen. Vihdoinkin Mocalla oli kaveri. Nappasin vielä avaimet ja suljin oven. Juoksin pentujen perään ja painoin hissinappia. Hissi tuli hetken odottelun jälkeen ja nousimme kyytiin.
"Kumpi haluaa painaa?" Kysyin ja katselin pentuja.
"Minä!" Kuului kuin yhdestä suusta pikkukissojen naukaisu.
"Jos Ace saisi nyt painaa, niin sinä Mocca saat kun tullaan" sanon sovittelevasti ja Mocca nyökkää alakuloisena. Nostan Acen syliini ja kissa tökkää ykkös kerroksen nappia. Laskin Acen maahan ja pentu alkoi hypellä ympäri hissiä. Tirskahdin ja hissi pysähtyi. Astuin ulos ja pennut seurasivat perässä. Ne juoksivat ja hyppivät innoissaan, niillä oli varmasti kivaa.

"Tässä on Koivikkoketo" sanoin ja Ace katseli paikkaa silmät suurina.
"Istukaapa tohon vierekkäin, niin mä otan teistä kuvan" sanoin ja osoitin puunkantoa, johon paistoi kivasti aurinko. Pennut hyppäsivät siihen ja asettuivat istumaan vierekkääin. Napsaisin kuvan ja lähetin sen siskolleni. Vielä nopeasti vaihdoin sen taustakuvakseni. Sitten matkaa jatkettiin. Pennut nauroivat ja telmivät maassa yhtenä karvamöykkynä. Voi kuinka suloista se oli! Seuraava tutustumisen kohteemme olisi Naukukkula!

Pian saavuimme Naukukukkulalle. Sieltä oli huippeat näköalat kaupunkiin ja järvelle.
"Varokaa ettette kieri mäkeä alas!" Huusin pentujen perään, kun ne juoksivät ympäri ämpäri kukkulaa. Yhtäkkiä kuului mätkähdys. Juoksin pentujen luo ja huomasin kauhukseni, että Mocca oli yrittänyt kiivetä puuhun, mutta mätkähtänyt sieltä alas tasapainon pettäessä.
"Voi Mocca! Sattuko suhun?" Parahdan nostaen Mocan syliini.
"Selkään koskee vähän" naaras piipittää takaisin.
"Ace! Yllytitkö sinä Moccaa tähän?" Kysyn suuttuneena vauhtarikisulta.
"En! En varmasti!" Pentu vinkaisee ja nostaa etutassunsa antautuvasti ylös.
"Lähdetään katsomaan minimerenrantaa, se rauhoittaa mielenne" sanoin päättäväisesti ja lähdin kulkemaan sinne päin Mocca sylissäni ja Ace perässäni taapertaen.

Laskin Mocan maahan Minimerenrannalla. Meri loiski tyynisti rantahiekkaan ja aurinko loi himmeää valoaan syyspäivään. Yhtäkkiä jokin liikahti rantakivien välissä.
"Mikä tuo on?" Ace naukaisi ja katse tiukasti naulittuna kivien välissä olevaan otukseen.
"Mennää ottamaan siitä selvää!" Mocca hihkaisi ja pennut hiipivät pehmein askelin ja matalina kivien luo. Sieltä tuli esiin lisko, joka lähti vikkelää vauhtia juoksemaan pois. Pennut lähtivät seuraamaan sitä riemusta kiljahdelleen. Vihdoinkin he väsyttävät itsensä. Pian pikkuiset eivät enään jaksaneet jahdata sitä ja tulivat luokseni.
"Jatkettaas matkaa!" Mocca sanoi pontevasti ja polki tassuillaan maata.
"Mennään Punapensaspolulle, se on tässä lähellä" sanoin katsottuani netistä paikan.
"Mutta varokaa ettei siitepölyä tule silmiin, vaikken uskokkaan että sitä siellä on" varoitin pentuja ja lähdimme kohti Punapensaspolkua.

Saavuimme Punapensaspolulle vartin kävelyn tuloksena. Siellä oli kaunista.
"Wow! Täällä on kaunista!" Mocca hihkui ja pomppi ylös alas.
"Joo! Täällä on kaunista!" Ace toisti juosten ympyrää. Lähdimme kävelemään polkua pitkin pentujen kiipeillessä pikkupuissa. Eivät he kyllä pitkälle päässeet pikku kynsillä kiivetessään. Kävelimme jonkin aikaa Punapensaspolkua, kunnes päätimme kääntyä takaisin päin. Kello oli kohta puoli kolme ja olimme lähteneet keskipäivän maissa.

"Tässä on Kivinenkuratie, ei kumminkaan mennä sitä pitkälle, sillä se johtaa pois päin Mouruposkesta" sanoin jämäkästi ja pennut töllistelivät pimeähköä paikkaa.
"Mutta eihän tämä ole kivinen" Ace totesi.
"Se on joskus ollut" vastasin. Pennut rynnistivät suin päin leikkimään viileään nurmeen.

Pian molemmat kehräsivät tyytyväisinä sängyssäni. Voi niitä. Ne olivat suloisia. Turkit painettuna toisiaan vasten ja pienet hyrisevät kehräykset. Olivathan ne syöneetkin kunnolla! Nappasin siitä nopeasti kuvan ja lähetin äidille tälläisen tekstin kera: "Heippa Nata ja äiti! Olin tänään vaihtarikisu Acen ja Mocan kanssa ulkona. Pennut leikkivät ja temmelsivät ympäri ämpäri. Tuossa vieressäni ne nyt nukkuvat aivan väsähtäneinä. Terkkuin Noora, Mocca ja Ace!" Se oli hyvä ja painoin lähetä viesti lähti. "Hienoa! Toivottavasti teillä oli kiva päivä. Suukoilla Nata ja äiskä" tuli vastaus. Hymyilin ja suljin puhelimen. Vaihtarikissa oli tullut hoiviini.



Tarpeet Mocca ja Ace:
+Liikuntatarve (Ulkoilu)
+Leikkimistarve (Leikkivät ulkona keskenään)
+Unitarve (Nukkuivat tarinan lopussa)
+Nälkätarve (Mocca oli syönyt mangon (minä sain vähän vajaa puolet) ja Ace potun, ne siis voi poistaa kaapista)

Vastaus:

Ihanaa miten hyvin Mocca ja Ace tulevat toimeen, vaikka aluksi näytti vähän ujostuttavan niin pian kisut jo juoksentelivat ja leikkivät yhdessä. .-) Kiva että kävitte näyttämässä Acelle Mouruposken ympäristöä, mahtoi Mocallekin tulla päivän aikana jotain uutta vastaan! Ei mikään ihme että noin vauhdikkaan päivän päätteeksi kumpikin väsähti. .-) Saat 13 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

Nimi: Tikkarisuu

07.11.2017 12:59
H A L L O W E E N 2 0 1 7
^^^^^^
Avasin oven. Puulattia narisi kenkieni alla kun otin pari askelta kynnyksen yli. Naamaani pöllähti tunkkainen hajupilvi.
"Huhuu?" huusin huoneeseen, saamatta kuitenkaan minkäänlaista vastausta. Huonekalut olivat paikoillaan, mutta huoneessa ei kyllä ollut ristin sielua.
Laskin reppuni ovensuuhun ja käännyin takaisin käytävälle. Minne kissat olivat mahtaneet kadota? Hitsi, siitä oli kyllä ikuisuus, kun olin viimeksi käynyt Mouruposkessa! Syyllisyys kalvoi sisustani. Mitä jos karvakattini olivat saaneet tarpeekseen ja lähteneet adoptioon?
"Tiksu!" kuului huudahdus käytävältä. Käänsin pääni vasempaan, huomaten Pian harmaantuneen naaman. Hänellä oli pyyhe lavoillaan ja suihkuhattu korviensa päällä.
"Moikka Pia, et olisi sat..--"
"Ai Tuhka ja muut? He ovat tuolla Puuhakammarissa. Juuri huomasin, kun olin tulossa suihkusta. Kiva nähdä sinuakin pitkästä aikaa!" vanhus virkkoi ja ohitti minut mennäkseen Anytimen huoneeseen.
"Samoin, samoin, sano Anylle terveisiä", mumisin suunnaten kohti Puuhakammaria. Älkää olko vihaisia, älkää olko vihaisia...

"Missä sinä olet ollut?" rääkyi Ella.
"Sanoin jo anteeksi! Koulussa on riittänyt kiireitä..." sanoin vältellen kiiluvien silmien tuohtunutta katsetta. Nugetti näytti eniten pettyneeltä. Olin hylännyt sen jo monesti aiemminkin. Silmiini nousi kyyneleitä.
"Olen oikeasti tosi tosi tosi tosi pahoillani, etten ole käynyt koko syksynä täällä!"
"Kesäfestarit, Tiksu, kesäfestarit. Silloin kävit viimeksi meidän luonamme", Tuhka maukui hiljaa. Siitäkään en ollut kirjoittanut hoitopäiväkirjaani, hups...
"Siitä on tosi kauan, tiedän", sanoin hiljaa päätäni riiputtaen. Oli hetken hiljaista, mutta sitten kissat kuin yksissä tuumin tulivat halaamaan minua Puuhakammarin sohvalla. Nugetti puski päällään poskeani, joka paloi punaisena häpeästä.
"Nyt olet täällä, se on tärkeintä, eiks je?" kolli sanoi pehmeästi. Nyökäytin päätäni päästäen itkuisen naurunpyrskähdyksen. Ainakin olin tällä kerralla uskaltanut tulla takaisin.
"Voidaanko me tehdä tänään jotain kivaa, sen kunniaksi että olet täällä?" Ella kysyi, selkeästi rauhoittuneena.
"Totta kai! Mitä haluaisitte tehdä?" kysyin helpottuneena saamastani reaktiosta.
"Markettiin, markettiin, mennään tänään markettiin", Tuhka rallatteli ja muut kissat yhtyivät Mouruposken marketin tunnussävelmään.
"Okei, okei! Mennään sitten market-TIIIIIIIN", nauroin ja kampesin itseni ylös kermanvaalealta sohvalta. Huomasin samalla sohvapöydällä mustan lapun, joka oltiin koristeltu kurpitsatarroilla ja valkealla tekstillä.
"Pukukilpailu hoitajille: Suunnittele elämäsi Halloween-asu ja ota kuva. Voit voittaa huikeita Halloween-aiheisia palkintoja!" Nugetti luki. Vai että pukukilpailu. Olisi kyllä hauska viettää Halloweeniä, joten samapa se vaikka pukeutuisi.
"Olisiko tämmöiset perheen kesken pidettävät halloweenbileet mitään? Vuokrataan joku hhuuuurrrja leffa ja syödään ja juodaan hyvää", ehdotin katsoen kissoja vuorotellen.
"Joo! Joku tosi karmiva leffa sitten, en halua mitään lällyä lastenleffaa niin kuin Ella!" Tuhka naukui ja läimäisi Amazonilta kotoisin olevaa kämppistään korville.
"No sinä nyt et uskalla varmaan edes alkutekstejä katsoa, kun pelkäät niin paljon!" naaras tuhahti ja läimäisi mustaa kollia takaisin.
"Juuh elikkäs, olisiko tuo rauhoittuminen mitään?" moitin lempeästi pentuja. Olisi parempi suunnata siis Markettiin metsästämään pukuja. Taisin kyllä olla kissoille muutakin velkaa laiskottelullani.

* * *

"Joululaulut soi, vaikka on vasta lokakuu!" Tuhka mourusi tyytymättömänä. Itsekin ihmettelin kyllä joka vuosi, miten aikaisin joulutavarat täyttivät osastot ja joululaulut alkoivat raikaamaan kovaäänisistä.
"Älkääs motkottako, joulu on parasta aikaa vuodessa!" Nugetti maukui tepastellen joukon etummaisena marketin käytävillä kohti halloweenosastoa. Olettaisi kyllä, että lokakuun viimeisenä päivänä marketissa soisi "Spooky scary skeletons", eikä niinkään "Hei, tonttu-ukot hyppikää".
Kiersimme mukavuustarvikkeiden hyllyn, ja toisella puolella oli varsinainen Halloween-asusteiden aarreaitta. Jos jonkinmoista seittiä ja viittaa täyttämässä hyllyä.
Aloin vasta nyt toden teolla pohtimaan edes aavistuksen verran tulevaa asuani. Sen pitäisi lyödä kaikki ällikällä! Samassa silmäni osuivat värikkääseen kukkakruunuun. Rakastin isoja kukkia, ja hortensiat olivat yksiä suosikkejani. Tässä nimenomaisessa kruunussa niitä riittikin pinkin, sinisen ja lilan sävyissä. Hypelöin kankaisia kukkia sormet syyhyten. Niin söpö.
"Yikes, Tiksulla on hullunkiilto silmissä. Mikä se on?" Ella naukaisi kurotellen jalkaani vasten katsomaan käsissäni olevaa kukkaseppelettä.
"Tiksu näyttää ihan yksisarviselta, jos laittaa tuon päähänsä", Nugetti nauroi ja hypisteli itse kissoille tarkoitettuja pukuja. Bingo! Minustahan tulisi tänä vuonna yksisarvinen. Täydellistä.
"Aivan! Hmm... olisikohan täällä jossain yksisarvisen sarvi... kas tuossa!" hypistelin tavaroita hyllyillä, löytäen glitterillä päällystetyn yksisarvisen sarven, joka menisi täydellisesti kruunuuni.
"Voidaanko ottaa nämä?" Ella kysyi ja osoitti hännänpäällään kissojen keijupukua ja sen vieressä olevaa glittermaalisettiä. Myönnyin ilomielin. Kissanikin ansaitsivat puvut, jos kerran minäkin. Löysimme Ellalle oikean koon. Tuhka oli löytänyt maailman suloisimman lepakkopuvun, johon kuului punainen rusetti ja siivet. Nugetti taas oli ottanut kaiken ilon irti kurpitsanvärisestä turkistaan, ja ottanut sitä korostamaan kurpitsapuvun. Nugetti rakasti käyttää ruoanlaitossakin kurpitsaa, mutta noh, mitäpä ruokaa se ei rakastaisi.
Syli täynnä tavaraa tarvoin innostuneiden kattieni perässä kassalle. Olimme ottaneet pukujen lisäksi vähän halloween-juomia ja suloisia koristekurpitsoja luomaan tunnelmaa. Leffapoppareita meillä olikin kotona jo valmiiksi. Vielä pitäisi kävellä takaisin kotiin ja valita leffa, jotta spoopy iltamamme voisi alkaa.
"Tuhka, minne menet?" kysyin pikkukissalta, joka yhtäkkiä lähti ryntäämään pää kolmantena jalkana toiseen suuntaan. Pyörittelin päätäni ja laskin tavarat kassalle. Kassakissa alkoi piipata tavaroita ripeään tahtiin.
"Viisikymmentäyhdeksän penniä, tuleeko teille mu..--"
"TÄMÄ VIELÄ!" Tuhka huusi ja heitti jonkin suuren, pastellivärisen karvapallon hihnalle. Pyöräytin palleron oikein päin. Se oli suloinen pehmolammas.
"Tuhka... Oletko nyt ihan varma, sinullahan on paljon leluja", kysyin vilkaisten pikkukissan loistaviin silmiin. Ruskeiden nappien katse kovettui.
"Tahdon sen", kuului tiukka maukaisu pennun suusta. Huokaisten viitoin kassahenkilöä piippaamaan tuotteen. Kai minä olin Tuhkalle lelun velkaa.
"Jaaaa se tekisi kuusikymmentäviisi penniä. Noin, kiitos. Hauskaa Halloweeniä!" kassakissa toivotti ja ojensi minulle kuitin käteen.
"Kuuletko jo hirviöiden tulevan, Ella? MRRRÄÄYYYY!" Nugetti murisi leikillään ja lähti jahtaamaan nauravaa ja kiljuvaa Ellaa.
"Apua!" naaras kikatti ja kirmasi karkuun oranssiturkkista Marketin oville.

* * *

"Sano KHEESE!" Tuhka huusi. Poseerasin iloisen näköisenä yksisarviskostyymissäni. Salamavalo räpsähti, kun Nugetti otti kuvan. Hetken hiljaisuus laskeutui huoneeseen, kun Nugetti katsoi kamerasta tuotosta.
"Tiksun pitäisi ottaa sellainen tosi pohdiskelevan surullinen ilme! Siltähän valuu noita sateenkaarikyyneleitäkin silmistä", Ella maukui ja näytti minulle esimerkkiä ajatuksestaan. Huokaisten käänsin katseeni sivulle, hieman yläviistoon ja koitin näyttää vähän pelokkaalta.
"Joo! Lisää! Tuo on ihan mahtava", Nugetti kehui ja napsi kuvia. Lopulta lähdin vain kävelemään kameraa kohti ja nappasin sen hymyillen käteeni. Pukukilpailuun tarvittiin totta kai edustava kuva, joten olimme heittäneet oven päälle valkoisen lakanan taustakankaaksi ja olin vetänyt jos jonkinmoista poseerausta sen edessä. En silti tykännyt itseni kuvaamisesta tai kuvauttamisesta juurikaan.
"Eiköhän se riitä. Viikatkaas tuo lakana kaappiin, niin minä käyn laittamassa meidän leffaeväät valmiiksi", hoputin ja laitoin kameran pöydälle odottamaan kuvien siirtämistä. Lähdin painelemaan minijääkaappimme suuntaan ja otin verenpunaiset juomat esiin. Päätin kaataa ne lasiseen boolimaljaan. Kissat pulisivat innoissaan taitellessaan lakanaa kaappiin. Tunsin oloni hyväksi. Oli ollut hyvä idea palata Mouruposkeen kissojeni luo.
Nappasin pöydältä ostamiamme halloweenaiheisia pahvimukeja neljä kappaletta ja kannoin ne ja boolimaljan telkkarimme eteen pöydälle.
"Popparit, popparit!" Tuhka muistutti ja pomppi innoissaan ympärilläni. Sovimme mustan kollin laittavan popcornit yhteisen keittiön mikroon samalla, kun minä etsin Mauflixistä meille hyvän kauhuleffan. Tuhka lähti pinkomaan popparipussi suussaan käytävälle. Selasin haukotellen eri leffavaihtoehtoja. Piti löytää jokin pienemmillekin sopiva, mutta tarpeeksi hurja. Nugetti ja Ella hyppäsivät pommilla viereeni sohvalle.
"Toi, otetaan toi!" Ella sanoi ja osoitti tassullaan ruudulle.
"Ai tuo? Nuo elokuvat on vähän raakoja", vastasin selaten kauhuleffalistaa eteenpäin. Nugetti ja Ella väittelivät keskenään elokuvan sopivuudesta. Tuhkakin ehti tulla poppareineen takaisin, ennen kuin olimme löytäneet sopivan filmin.
"Tuon nimi on Kalman kynnet, katsotaan se", Nugetti naukaisi kyllästyneen kuuloisena. Niin sitten sovittiin.

"Eii, älä tee sitä... HYI!" Ella parkui ja piiloutui käsivarteni taakse kurkkimaan ruutua. Tuhka nauroi uhkarohkeasti, vaikka huomasin sen hännän tärisevän kauhusta.
"Hyi, tulipa hiljaista..." Nugetti kuiskasi kun raaka memento mori-kohtaus oli mennyt ohi. Elokuvan piinaava musiikki täytti koko huoneen. Yhtäkkiä ovelta kuului napakka koputus. Taisimme kaikki saada jonkinasteisen säikkyhalvauksen. Sydän hakaten laitoin elokuvan pauselle löydettyäni ensin pimeässä kaukosäätimen.
Nousin jalat puutuneina ylös sohvalta ja kävelin ovelle. Muistutin itseäni olevan ihan normaalissa maailmassa, enkä leffan avuttomien tuskankirkaisujen ympäröimänä. Nostin käteni kahvalle ja avasin oven.
"KARKKI VAI KEPPONEN?" kuului huuto ja vilkaisin alas. Ilmeisesti adoptiosta oli tullut muutama pentu kiertelemään karkin toivossa. Päällään heillä oli hienot puvut. Huomasin yhden olevan Pepsi, Veetin velipuoli. Muita en tunnistanut ainakaan pukujen takaa. Pasmat sekaisin toljotin kissoja hetken, ennen kuin sain koottua ajatukseni.
"N-no tuota, karkkihan se pitää varmaan ottaa, kun olette noin pelottavia!" sanoin hymyillen ja poistuin ruokakaapillemme etsimään jotain annettavaa. Otin salaa Ellan mansuraepurkista muutaman rakeen, sillä en löytänyt mitään parempaakaan annettavaa. Palasin keppostelijoiden luokse ja annoin kaikille kaksi. Pennut katsoivat toisiinsa innoissaan.
"HYVÄÄ HALLOWEENIÄ!" ne huusivat jälleen yhteen ääneen ja pinkuivat hihkuen käytävälle. Päätäni pyöritellen suljin oven ja valmistauduin palaamaan sohvalle. Hätkähdin, kun näin kissat aivan edessäni.
"Mekin halutaan mennä!" Ella maukui. Jopa vanhempi kissa Nugetti nyökkäsi päätään.
"Entäs leffa?"
"Se oli liian pelottava muutenkin, me halutaan vaan mennä saamaan karkkia", Tuhka sanoi. Sulin hymyyn kissojen anelevien katseiden alla. Pakkohan niiden oli päästä.
"No, laittakaapa ne puvut sitten päälle", myönnyin ja kaivoin repusta ostamamme puvut. Salamannopeasti oli paketit auki ja kissat kiskomassa vermeitä päälleen. Ella peilaili itseään kokovartalopeilistämme.
"Enkö näytäkin hyvältä?" hän kysyi.
"Totta kai, ja ohoh, Tuhkakin näyttää niin komealta että", kehuin kissoja. Tuhka näytti söpöltä siipiensä ja rusettinsa kanssa, jonka hän oli ripustanut rintaturkkiinsa. Nugetti oli höpsön itsensä näköinen pehmoisessa kurpitsapuvussaan, johon kuului lakki. Ella taas oli oikein taianomainen siipiensä ja heleän vaaleanpunaisen kaulurinsa kanssa.
Muistinkin samassa ostaneeni kisujen kanssa myös halloweenkurpitsan näköisen ämpärin, jonne ne voisivat kerätä makeisensa. Ojensin sen Nugetille, joka vinkkasi silmää ja nappasi ämpärin kahvasta suuhunsa.
"Mennään joooo", Tuhka nurisi innoissaan.
"Selvä sitten, pitäkää hauskaa ja keppostelkaa sitten kunnolla, jos ette saa karkkia", sanoin ja avasin oven. Silmänräpäystä myöhemmin kissat olivat painelleet jo pitkälle käytävään höpisemään innoissaan.
"Heippa Tiksu!" Ella huudahti ja huiskautti häntäänsä. Vilkutin takaisin ja vetäydyin takaisin huoneeseen.
Rojahdin paikalleni sohvalle ja otin mukillisen juotavaa. Jopa oli Halloween!
Kumarruin eteenpäin pöydän ääreen ja puhasin kurpitsalyhdyn kynttilän sammuksiin.

^^^^^^^^
Jees, pitkästä aikaa tarinaa! Halloween on yksiä suosikkijuhliani, joten olihan mun pakko kirjoittaa siitä tarina. :--D

Tarpeet kaikille:
+ Liikkuminen (matka markettiin)

Vastaus:

Mukavaa että tulit tervehtimään kissoja Halloweeniksi ja juhlittelin teemaan sopivalla tavalla. .-) Vaikka olitkin ollut useamman kuukauden poissa niin kissat onneksi leppyivät nopeasti. .-) Kivaa että sisällytit tarinaan myös pukukilpailuun osallistumisprosessia! Kissatkin saivat laittaa uudet puvut päälleen intouduttuaan ajatuksesta lähteä karkkikierrokselle. .-) Saat 33 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

Nimi: Sara

30.10.2017 14:21
Halloween oli taas koittanut. Sen kunniaksi kissat pukivatkin puvut päälle ja lähdimme illalla metsään seikkailulle. Sunny ja Molli pistivät keijupuvut, Simba vampyyripuvun ja Siru luurankopuvun. Olimme edellisenä iltana kaivertaneet pari kurpitsaa lyhdyiksi, jotka otimme mukaan ja lähdimme kohti punapensaspolkua.

Ulkona oli sumuista ja märkää. Punapensaspolulla tapasimme muutaman muunkin hoitajan kissoineen ja he liittyivät myös seuraamme. Myöhemmin illalla alkoi satamaan lunta ja kissat olivat ihan ihmeissään, koska aiemmat halloweenit olivat olleet synkempiä eikä lumesta ollut tietoakaan. Lyhdyt eivät onneksi sammuneet lumisateen takia vaan jatkoivat kirkkaasti palamistaan. Kävelimme metsässä muiden kissojen ja hoitajien kanssa muutaman tunnin ja sitten kissoja alkoi jo väsyttää aika paljon ja lähdimme takaisin kotiin.

Kotona kissat ottivat puvut pois ja kampasin vielä huolellisesti kaikkien turkit. Suimuisessa ja kosteassa säässä kissojen turkit menevät niin helposti takkuun ja niiden selvittelyyn kuluisikin sitten paljon aikaa, joten parempi kammata turkit heti selviksi. Kissat olivat kävelyretken jälkeen todella väsyneitä ja menivät heti kampaamisen jälkeen nukkumaan.

Tarpeet
+uni
+liikunta
+siisteys

Vastaus:

kivaa kun kirjoitit Halloweenin vietostanne. .-) Metsäseikkailu pimeässä onkin jännittävää, kissoja ei tosin tuntunut paljoa pelottavan. Hienosti huomioit sääolosuhteiden aiheuttamant turkkisotkut! Saat 4 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Noora

09.10.2017 17:03
Patja nytkähti.
"Noolaa?" Kuuluu ääni ja jokin karvainen tökkää poskeani.
"Mitä?" Vastaan.
"Mä oppin puhuu aik hyvi yön aikana!" Mocca huudahtaa.
"No olei! Myönnetään, opettelin äslön" pentu myönsi nolostuneena.
"Hienoa!" Hymyilin Mocalle ja nousin istumaan. Samalla nykäisin vahingossa peiton Mocan jalkojen alta, jolloin pentu tippui omaan koriinsa.
"Au!" Kissa tokaisi tyynyltänsä, vaikka tätä ei edes varmaan sattunut.
"Ostetaan sulle tänään kunnon tyyny" lausahdin haukotellen.
"Mä meen nyt vaihtamaan vaatteet, etkä tee mitään tyhmää!" sanon tiukasti, mutta lempeyttä tuikkivin silmin. Kävelen reippaasti vaihtamaan vaatteita.
Mocca hiipi hiljaa kissanaskelin puolikkaan kirsikkamuffinin luo. Kissa katsoi molempiin suuntiin ja upotti pienet hampaansa leivokseen.
"Hei Mocca! Missä sä oot?" Kysyn närkästyneesti. Kävelen pöydän luo, jolle eilen iltana muffinin laitoin.
"Mocca! Sokeria ei syödä aamiaiseksi!" toruin pentua.
"No mikssei?" tämä kysyy mulkaisten minua syrjäsilmällä.
"No no" sanon rapsuttaen pentua päästä. "Mennään kauppaan ja ostetaan sieltä aamupalaa" jatkan hymyillen. "Nyt kun meillä on pennejäkin hieman"
"Okei. Mä tahtoo valita!" Mocca ilmoittaa ja lähtee juoksemaan kohti ovea. Kissa ei muista, että on pöydällä ja tupsahtaa sieltä alas. Höntti mikä höntti.
"Auts!" Kissa huutaa maasta. Nostan pennun syliini.
"Ehkä otetaan hieman rauhallisemmin" sanon silittäen Mocan päälakea.
"Ehkä... ehkä..." Mocca tuumii.
"Mennään nyt markettiin"
"Okei" huokaisi pieni sylissäni oleva kisuli.
"Katso! Tahtoo tämän! Pliis!" Moccq huutaa hypäten yhdelle hyllyistä osoittamaan pinkkiä rusettiä.
"Hyvä on, se on alennuksessakin, 1 penni" mumisen ja nappaan rusetin koriin.
"Jes!" Mocca kiljuu. Kävelen eteenpäin ja löydän tyynyhyllyn.
"Katsos! Tässä on sulle tyynyjä valittavaksi, voit valita yhden niistä" sanon hymyillen ja pentu kiipeilee hyllyjä pitkin tyynyhyllyn luokse.
"Mä tahtoo tän" Mocca ilmoittaa mietiskeltyään hetken.
"Okei, eli muhkea tyyny, neljä penniä" luen lapusta. Kissa hymyilee tuikkivin silmin. Pudotan ostoksen ostoskoriin rusetin seuraksi.
"Meillä on vielä yksitoista penniä käytettävänä, ei kuitenkaan käytetä kaikkia!" lasken.
"Selvä" pentu sanoo hyväntuulisesti hyppien jo hyllyjä pitkin eteenpäin.
Seuraavaksi eteemme tupsahtikin hygieniahylly.
"Otetaanko sulle tällänen hammasharja, jolla sä pidät sun hampaat puhtaina? Se maksaa vaan kolme penniä" kysyn ja pentu nyökkää innoissaan.
"Okei. Punanen vai sininen?" jatkan kyselyäni.
"Puna!" Mocca valitsee häntä viuhtoen villisti ilmaa.
"Selvä se" kohautan harteitani tiputtaen hammasharjan koriin.
"Saanko mää myös tää pyyhe?" Mocca kysyy osoittaen sinistä yhden pennin maksavaa pyyhettä.
"Miksipä ei?" mutisen ja asetan pyyhkeen koriin.
"Meillä on nyt seitsemän penniä. Mennään ostaa ruokaa" mutisen ja otan Mocan syliini.
"Mitä ruolaa me ostetaa?" Mocca tiedustelee.
"En tiedä, katsotaan mikä on alennuksessa" pohdin.
"Otetaan kaksi perunaa, kaksi penniä, meille jää viisi penniä" mutisin ja laitoin pussiin kaksi perunaa.
"Otatetaan myös näämä!" Mocca huusi hyllyn toiselta puolelta.
"Olkoon menneeksi" huokaisen ja otan mangon ja kasviskissanruuan ostoskoriini.
"Sitten kassalle" sanon napaten Mocan syliini.
"Ja kuusitoista penniä" kassaneiti sanoi, silloin haaveeni pennejen jäämisestä meille murskaantui. Katsahdin Moccaan syyttävästi, mutta luovutin pennit kassaneidille.
"Ja tässä kuitti, olkaat hyvä ja hyvää päivänjatkoa teille" kassaneiti hymyili.
"Kiitos, hyviä päivänjatkoja myös teille" vastasin kohteliaasti hymyillen. Pakkasin ostokset nopeasti muovikassiin ja tungin kuitin lompakkooni. Otin kissan syliini ja lähdin kävelemään kohti hoitolaa.
"Huoh!" huokaisin ja lysähdin sängylle. Mocca hyppäsi pois sylistäni ja kaivoi kassista pinkin tyynynsä. Kissa raahasi sen sänkyyni tyynyni viereen hieman vaivalloisesti, ja pelkäsin Mocan putoavan nousussa, ja satuttavan itsensä.
"Mä nukun tättä seuraavan yön!" Mocca ilmoittaa tomerasti.
"Selvä" vastaan kohottaen hieman kulmakarvojani.
"Tahdotko sä ruokaa?" kysyn ja kissa pudistaa päätään.
"Okei" vastaan ja silitän kissaa.
"Mä tahtoo kokeilla hammastusharjaa" Mocca keksii ja nappaa hammasharjan kassista.
"Tuu autaa mua!" Mocca huutaa rynnätessään lavuaarille.
"Tulossa" vastaan ja kävelen tämän perässä lavuaarille. Mocca tökkää harjan käteen ja minä huuhtelen sen. Alan varovasti pestä kissan pikkuruisia hampaita.
"Ookko säp valmis?" Mocca kysyy harjauksen lomasta.
"Nyt olen" vastaan ja huuhtelen harjan.
"NOSTA MUA NOSTA MUUAAA NOSTAA MUAA!" Mocca vaatii ja nostan Mocan peilin eteen. Kissa avaa suunsa ja katsoo säihkyviä hampaitaan.
"Wauuu!" Tämä hihkaisee ja pudottautuu sylistäni juosten telmimään pehmolampaansa kanssa. Hymähdän tyytyväisenä ja asetan hammasharjan yöpöydälleni. Avaan läppärini ja alan soittaa siakolleni.
"Moi Nata!" sanon, kun sisko vastaa minulle.
"Moi Noora! Missä se kissa on? Siitä on ikuisuus, kun sä viimeks soitit!" Nata iloitsee.
"Äh. Ai Mocca? Se leikkii tuolla" sanon ja käännän kameran. Käännän myös tietokoneeni, niin, että Mocca näkyy.
"Iik! Voi kun se on suloinen!" Nata kiljahtaa.
"Joo joo, mut kato mitä Mocca piirsi!" sanon hymyillen ja käännän kameran takaisin itseeni päin. Otan yöpöydältäni piirrustuksen ja näytän sitä Natalle.
"Ihan hyvä kissan piirtämäks" Nata sanoo heilauttaen hiuksiaan.
"Eiks se oo hieno? Mä pidän sitä tossa mun yöpöydällä, ja siihen on kirjattu Mocan nimi, MoccaPala ja sen ikä sekä piirrustuksen tekemispäivä" sanon intoa uhkuen.
"Kiva" Nata vastaa välinpitämättömästi.
"KENELLE SÄ JUTTELET?!" kuuluu Mocan huuto sohvalta.
"SISKOLLE!" huudan takaisin. Alkaa kuulua tömiseviä juoksuaskeleitä ja sitten patja nytkähtää. Mocca oli saapunut pällistelemään siskoani.
"Ihanaa! Voisimpa mä silittää sitä!" Nata kiljuu. Mocca säikähtää ja piiloutuu käteni taakse. Pian pentu kuitenkin alkaa haukotella söpösti.
"Voi pientä" sanon silittän Moccaa.
"Meijän pitää ny lopettaa tää puhelu, moikka!" sanon Natalle.
"Moikka! Soitellaan!" hän vastaa ja sulkee puhelun. Laitan läppärin pois ja katson miettivästi Moccaa.
"Tahdotko iltapalaa?" kysyn ja kissa pudistaa päätään.
"Okei, tahdotko pestä hampaasi?" kysyn viellä. Mocca pudistaa taas päätään ja hoippuu tyynylleen minun tyynyni viereen. Pieni pentu kaatuu siihen ja nukahtaa. Minä taas lähden vaihtamaan vaatteitani ja pesemään hampaitani. Loppu!


Tarpeet:
+Leikkitarve (leikki lampaalla)
+Hygieniatarve (hampaat harjattu)
+Unitarve (yöunet)

Vastaus:

Sinäpä olet innostunut kirjoittelemaan hoitotarinoita, kiva juttu! .-3 Eiköhän Mocca vielä opi puhumaan kunnolla kun hän harjoittelee, hänen pentupuheensa on kuitenkin suloinen! Haha, ilmeisesti ei pitäisi ottaa kissaa mukaan kauppaan jos on tarkoituksena jättää pennejä säästöön. .-D Moccapa innostui hampaiden harjauksesta, tuli oikein säihkyvät hampaat. .-D Kiva että kertoilet Mocan kuulumisia myös Natalle. .-) Saat 17 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

Nimi: Noora

08.10.2017 10:15
Tarpeet:
+Leikkitarve (Leikkivät lopussa sil pehmolampaalla ja olivat siel kammarilla leikittelemässä)
+Unitarve (Yöunet ja päikkärit)
+Hygieeniatarve (Mocan turkki siistitty)
+Nälkätarve (Poista päärynä, muffinssi leivoksesta syötiin vain puolet)
P.s Käytin jo niitä tavaroita, mitkä ostin

Nimi: Noora

08.10.2017 10:12
Tamagotheja ja seikkailuja

Noin 775 sanaa, ja 5900 merkkiä.

Yhtäkkiä aloin kuulla jotakin naputtelua uneni läpi.
"Mitä ihmettä Mocca?" Mumisin unisena ja nousin istumaan sängyssäni. Kukaan ei vastannut minulle.
"Mocca?!" Korotin ääntäni ja naputtelu loppui.
"No mittä ny?" Kissanpentu kysyi närkästyneesti.
"Piip piip piip piip!" Kuului vaimea ääni jostain. Mocca havaitsi äänen ja säntäsi äänen suuntaan. Sitten alkoi taas kuulua naputtelua. Huokaisin turhautuneena. Nousin sängystäni ja kävelin naputtelun luo.
"Jaahas! Pelaat näköjää sillä tamagothilla, mikä me sulle eilen ostettiin!" Tokaisen.
"Niippä näkköjää" Mocca vastaa hajamielisesti.
"Mocca keskity! Tahotko sä jotakin ruokaa?" Kysyn hieman ärtyneellä äänellä.
"No voi mä se päälynän puolikkaa ottaa" Mocca vastaa.
"Okei. Ilman kuoria?"
"Joo ne on sikkeitä!" Tämä kiljahtaa ja jatkaa naputtelua.
"Okei" huokaisen ja kävelen vaihtamaan vaatteet.
Halkaisin päärynän puoliksi, toisen puolen olin kuorinut, toista en.
"Tässä Mocca, laita se tamagothis pois, pöydässä ei käytetä sitä" sanoin leppoisasti ja otin pennulta tamagothin.
"Olei" Mocca nöyrtyi ja alkoi syödä päärynää jättimäisin haukuin (kissalle jättimäisin). Samoin tein minäkin, mutta normaaleilla haukuilla.
"Onko vielä nälkä?" Kysyn ja Mocca pudistaa päätään.
"Sitten saat hieman leivosta, kai se edes mahaasi mahtuu?" Sanon pikkuriikkisen kiusoitellen. Yhtäkkiä:
"Piip piip piip piip!" Kuului jostakin, Mocca oli ryntäämässä äänen suuntaan, mutta pysäytin hänet.
"Ruokapöydästä ei poukkoilla" torun pentua.
"Olei olei! Ja ky sit leivotta mun mahaan mahtua!" Kissanpentu vastaa tomerasti ja istuutuu tuolille. Otan lautasen ja leikkaan leivoksesta yksineljäsosan itselleni ja sitten samanlaisen palan Mocallekkin. Mocca alkaa ahmia leivosta samantein, kun sen tuon pöytään. Läpsäytän käteni otsalle ja huokaisen. Alan syödä itsekkin leivostani.
Pian pöydällä on vain leivoksen puolikas, jota emme syöneet. Siivoan paikat ja siinä samassa Mocca syöksyy taas tamagothisna kimppuun.
"Tule! Mennään tutustumaan vähän paremmin hoitolaan" sanon ja lähden kävelemään kohti ovea, joka johtaa hoitolalle takaisin. Mocca nappaa tamagothin narusta kiinni suullansa ja lähtee perääni.
Saavumme kummallisen oven luokse.
"Katos Mocca!" Hihkaisen ja kissa tiputtaa tamagothin maahan.
"Mennään tutkimaan!" Kissanpentu kiljahtaa ja painuu vaanimisasentoon. Kurkistan nopeasti ikkunasta ulos.
"Ulkona on alkanut sataa, ja oikein kaatamalla" totean ja Mocca hyppää verhoihin roikkumaan.
"Niippä nii! Onnekki löyettii tälläne talapeläinen ovi!" Mocca iloitsee ja nappaan tamagothin taskuuni, säätäen sen nopeasti äänettömälle.
Avaan oven ja ovi avautuu naristen äänekkäästi.
"Katto mikkä paikka!" Mocca riemuitsee ja juoksee sisään.
"Wow!" Henkäisen ja suljen oven perässäni. Mocca alkaa availemaan kaappeja ja menee jokaiseen sisälle.
"Katos mitä täälä on Mocca!" Huudan Mocalle suuri hymy suullani loistaen. Mocca kiipeilee listoja pitkin luokseni.
"Mikkä se on?¿" Mocca kysyy kaksinkertaisesti kummastuneena.
"Palapeli! Voidaan koota näitä palapelejä, lukea satukirjoja ja pelata lautapelejä. Eli voijaan tehä vaikka ja mitä!" vastaan rapsuttaen kehräävää söpöliiniä korvan takaa.
"Tehhää tuo ny!" Mocca ilmoittaa ja avaan paketin kaataen nurin koko palapelin. Palaset leviävät sikin sokin lattialle ja Mocca koittaa napata niitä. Asetun maahan polvilleni istumaan.
"Mikki sinä likoit sen?" Mocca kysyy surullisena.
"En minä rikkonut sitä, se pitää koota! Tässä kannessa on kuva, millainen siitä pitäisi tulla" vastaan käännellen paloja oikein päin, eli kuva puoli ylös päin.
"Aaa!" Kissa ymmärtää ja alkaa tuijottaa kansikuvaa.
"Nonniin. Kaikki palat on käännetty, voidaan alkaa tehdä tätä 50 palaista palapeliä!" Tirskahdan, kun Mocca laittaa ensimmäisen palan keskelle.
"Ei noin Mocca, kootaan ensin reunat, katsos näin" opetan Moccaa ja yhdistän muutaman reunapalan keskenään. Silloin Mocca ymmärtää ja alkaa kokeilla, liittyisivätkö jotkut reunapalat yhteen.
"VALMIS!" Mocca kailottaa voitonriemuisena, niin, että ikkuinoiden lasitkin helisevät.
"Hiljempaa Mocca" hyssyttelen pentua, joka pyörii maassa iloisesti. Nostan kootun palapelin varovasti laatikkoonsa ja laatikon vielä kiinni. Nostan sen oikealle paikalleen, silloin Mocca olikin jo löytänyt itselleen pöydän, piirrustuspaperia sekä värikyniä. Mocca aloitteli piirtämään itseään ja minua.
"Kattos tämä olla valmis!" Mocca toteaa ja ojentaa kuvan minulle.
"Voi kun se on hieno, laitan sen yöpöydälleni ja näytän sisarelleni!" Kehun piirrustusta ja piirrustuksen tekijää, Moccaa.
"Luetaanko nyt satukirjaa?" Kysyn hymyillen, valitsin meille jo kirjankin. Hello Kitty ja kummallinen kivi" hymyilen ja osoitan kirjaa sohvalla.
"Joo!" Mocca hihkaisee haukotellen. Istuudun sohvalle ja Mocca hyppää syliini. Pentu kiertyy kerälle ja minä alan lukea.
"Olipa kerran Hello Kitty. Eräänä päivänä..."
Herään johonkin kolahdukseen, samoiten näköjään Moccacin heräsi.
"Lähdetäänkös kylppäriin nyt, siihen yhteiseen?" Kysyn hieman unenpöpperöisenä. Pentu nyökkää ja nostan sen syliini. Palautan kirjan paikoillensa ja lähden kohti kylpyhuonetta.
Kylpyhyuoneessa löydän harjan pienen (ison) tonkimisen jälkeen, joten päätän harjata Moccaa.
"Harjataas sut Mocca" hymyilen ja alan harjaamaan kissan karvaa siistiksi.
Kun karva on siisti, kiinnitän pienen rusetin Mocalle.
"Noin!" Nyt oot siisti!" Sanon hymyillen ja kaappaan Mocan syliini.
"Mennää huoneeteen jo, mua vätyttää" Mocca sanoo ja minä nyökkään. Emmehän me pitkiä päikkäreitä nukkuneetkaan ja kello on muutenkin jo kuusi illalla.
"Joo" vahvistan viellä vastaukseni.
Huoneessa Mocca juoksee pehmolampaan luokse ja alkaa leikkiä sillä. Kun taas minä asetan piirrustuksen siististi yöpöydälleni ja Mocan tamagothin sujautan yöpöydän kaappiin. Tänään soittaisin siskolle, myöhemmin kuitenkin, nyt aijon leikkiä Mocan kanssa.

Vastaus:

Haha, Moccahan on aivan kuin minä pienenä virtuaalilemmikkieni kanssa, piipitysten perässä sai juosta vähän väliä ja ne piti kuljettaa joka paikkaan mukaan, jopa sinne ruokapöytään. .--D Tamanen tuntui kuitenkin unohtuneen kun keksitte kaikenlaista muuta tekemistä, ja touhukas Mocca kokeilikin monenlaista eri puuhaa. .-) Voi ei kun Mocca surustui kun "rikoit" palapelin. .-D Saat 16 penniä, ja kohotan toisessa viestissä mainitsemasi tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: simssiliini

07.10.2017 14:15
Anytime ja simssiliini olivat päättäneet yhteistuumin järjestää piknikin kissoilleen, ja poppoo oli kokoontunut Punapensaspolun lähistöllä olevalle retkipaikalle. Hoitajien säätäessä retkipaikan tulisijan kanssa kissat olivat hajaantuneet omiin puuhiinsa. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, mutta se ei hidastanut kissojen menoa, ja Yui, Miisu, Stiina, Amber ja Rage leikkivät hippaa keskenään. Hippana ollut Miisu syöksyi Stiinan perään, ja keltaturkki saavuttikin oranssinkirjavan kissan hetkessä. Hipaksi jäänyt Stiina loi katseen kollikaveriinsa Rageen ja lähti viekas ilme kasvoillaan jahtamaan ruotsalaista vaihtarikissaa. Yhtäkkiä Rage tekikin jotain odottamatonta, ja pakenemisen sijaan kissa kääntyi juoksemaan Stiinaa kohti. Tyttö ei ehtinyt jarruttaa kun Rage oli jo paiskautunut Stiinaa vasten, ja kaksikko pyöri hetken aikaa pehmeässä nurmessa. "Hippaa on tarkoitus juosta karkuun", Stiina kikatti maatessaan selällään maassa. "Ai niinkö? Ruotsissa me leikimme hippaa näin", Rage väitti yrittäen pysyä vakavana, mutta poikakissa yhtyi pian Stiinan nauruun. "Hei te kaksi, aiotteko te vielä leikkiä?" Miisu huusi vähän matkan päästä kun Stiinalla ja Ragella ei tuntunut olevan minkäänlaista aikomusta nousta ylös. Stiina kiepsahti nopeasti taas jaloilleen ja läppäsi Ragea etutassullaan huutaen kovaan ääneen: "Hippa!"

Vanhuspariskunta Nick ja Pia eivät olleet halukkaita kovin vauhdikkaaseen aktiviteettiin varsinkaan näin kuumana päivänä, joten kissat makoilivat varjossa silmät ummessa. Leppoisasta olemuksestaan huolimatta kumpikin kuunteli korvat höröllään vähän matkan päässä olevaa Pontsun ja Oilin keskustelua. Keltaturkkinen poikakissa mökötti, koska hän olisi valinnut piknikkipaikaksi mieluummin Minimerenrannan, sillä kalastuksesta pitävä kissa olisi halunnun ongelle, mutta retkipaikaksi valittu Punapensaspolku oli kaukana vesistöistä. "Suotta sinä minulle kiukuttelet. Punapensaspolku oli enemmistön toive", Oili huomautti. "Olisit voinut puolustaa ideaani", selin kumppaniinsa oleva Pontsu tokaisi. "Kuule, sinun pitää itse avata suusi jos haluat jotakin. Et voi aina olettaa että minä puhun puolestasi", Oili päästi suustaan. Pontsun niskakarvat kohosivat pystyyn kissan ärsyyntyessä, mutta hän ei vastannut mitään takaisin. Kissojen riitelystä tietämätön simssiliini saapui yllättäen paikalle ja pyysi Pontsua avuksi pihvien paistamista varten. Hoitajaansa kunnioittava poikakissa seurasi simssiliiniä mukisematta, ja Oili jäi tyrmistyneenä paikoilleen Pontsun livetessä paikalta kesken keskustelun. Oili huokaisi ja tassutteli vanhempiensa luokse punapensaspuun varjoon. Nick avasi silmänsä ja haukotteli esittääkseen vasta heränneensä, mutta Pia ei voinut jättää kommentoimatta äsken kuulemaansa keskustelua. "Onko kaikki hyvin sinun ja Pontsun välillä?" Pia kysäisi. "Joo, toivoisin vain että Pontsu olisi joskus oma-aloitteisempi. Hän tekee mitä muut käskevät eikä tee itse aloitetta", Oili mutisi. "On kohteliasta kunnioittaa muiden mielipiteitä", Nick kommentoi. "Ei se ole niin. Jos joku ehdottaa jotain Pontsu nyökyttelee mukana, mutta myöhemmin hän valittaa asiasta minulle", Oili huokaisi. "Pontsu ei ole kovin puhelias, ehkä hänen on helpompi tehdä niin kuin muut sanovat kuin ehdottaa omaa ideaa", Pia pohti. "Tiedän, ärsyttää vaan välillä..." Oili tokaisi pyöritellen häntäänsä nurmikolla. Oili oli juuri vähän aikaa sitten viettänyt aikaa Pian ja Nickin kanssa uimakoulussa festarireissusta puhumattakaan, joten vanhempien seurasta tarpeekseen saanut kissa liittyi mukaan hippaleikkiin. Nick ja Pia seurasivat ympyrää juoksevia kissoja miettiessään Oilin ja Pontsun tilannetta. "Luuletko että heidän parisuhteensa kestää?" Nick kysäisi. "Tottakai, eivät pienet erimielisyydet avioliittoa kaada", Pia huomautti. "Oilin puheista päätellen tämä ongelma on ollut jo pidemmän aikaa. Minun täytyisi ottaa Pontsu puhutteluun", Nick murahti. Pia laski ruskean etutassunsa kumppaninsa valkean käpälän päälle rauhoitellaakseen tätä. "Annetaan nuorten sopia tämä asia keskenään. Oletko muuten huomannut, että Stiinan ja Ragen välillä taitaa olla jotain?" Pia huomautti ja osoitti hippaleikkiläisten joukosta erkaantunutta kaksikkoa, jotka istuivat syrjemmällä vieretysten puskien toisiaan. "Mitä, missä välissä? Arh, vasta äsken sopeuduin Oilin ja Pontsun seurusteluun, ja nyt kattoni alla asuu toisen tyttäreni heila!" Nick kauhistui. "Älä suotta tee tästä mitään isoa numeroa! Uskon että poikaystävä tuo täytettä Stiinan elämään. Hän on aina vähän kadehtinut kaksoissiskonsa parisuhdeasioita ollessaan itse sinkkuna. Sinun on opittava hyväksymään se että lapsemme kasvavat aikuisiksi ja perustavat perheen", Pia huomautti. Nick päästi epämääräisen maukaisun painaessaan päänsä alistuneena alas.

Pihvien paistuttua Anytime huuteli ruuan olevan valmista Pontsun ja simssiliinin kootessa ruoka-annoksia pahvisille kertakäyttölautasille. Paistetut viisi pihviä leikattiin pienempiin osiin siten, että jokaiselle riitti palanen mureaa naudanlihapihviä, ja lautasille laitettiin tämän lisäksi herneenpalkoja ja hedelmiä. Kissojen kerääntyessä nurmikolle asetetun viltin päälle istumaan alkoi Anytime täyttää laseja vedellä ja kokiksella, ja varsinkin hippaa leikkineet kissat litkivät janoissaan heti puolet mukinsa sisällöstä. Pia asettui istumaan hoitajansa viereen ja Nickin seurasi kumppaniaan, mutta yhtäkkiä kissa pysähtyi paikoilleen ja tuijotti ärsyyntyneenä miten lähekkäin Stiina ja Rage istuivat. Pian kummastukseksi Nick tassutteli kohti tytärtään. "Minä haluan istua tässä", Nick tiedotti tunkiessaan Ragen ja Stiinan väliin. "Isä!" Stiina ähkäisi kiusaantuneena. "Haluan viettää aikaa tyttäreni kanssa. Me emme näe tarpeeksi usein", Nick perusteli, ja Stiinan ja Ragen täytyi sopeutua tilanteeseen. Oili tyrkkäsi ruokalautasesa varovasti Pontsun viereen, sillä poikakissa vaikutti jo rauhoittuneen, ja Pontsu pahoittelikin heti aiempaa käytöstään jolloin kaksikon välit saatiin jälleen kuntoon. Miisu mussutti banaania ja silmäili vaivihkaa kämppiksensä Stiinan suuntaan, mutta pian hän keskittyi jutustelemaan vieressään istuvien Amberin ja Yuin kanssa. "Harmi että kesä on pian ohi", Pia kommentoi, ja varsinkin kouluikäiset kissat yhtyivät tähän mielipiteeseen. "Meillä ei onneksi ole Pontsun kanssa enää juuri muuta kuin kokeet tehtävänä ennen koulusta valmistumista", Oili selitti. "Voidaan ehkä järjestää asiat niin että saatte tehdä kokeen etänä sitten Ruotsista käsin", simssiliini suunnitteli. "Tosiaan, Ragen vaihtarivuosi alkaa olla täynnä", Nick mutisi äänekkäästi. Kissavanhus huomasi miten hänen tyttärensä vilkaisi ruotsalaista vaihtarikissaa yllättyneenä ja arvasi ettei kaksikko ollut varautunut eron hetken koittavan niin pian. "Amberilla on vielä muutama kuukausi vierailua jäljellä. Milloinkas sinun paluusi Ruotsiin koittaakaan?" Anytime uteli. "Ensi viikon maanantaina", Rage vastasi vaisusti eikä uskaltanut katsoa tyttöystäväänsä kohti. Kyllähän molemmat olivat tiedostaneet Ragen kotimaahan paluun olevan edessä, mutta Ragellekin tuli oikeastaan yllätyksenä miten pian hyvästien aika olisikaan edessä. "Ulkomaamatkailu on avartavaa. Voi niitä aikoja kun me reissattiin Nickin kanssa nuorempina", Pia muisteli hymyssä suin. Kissojen nautiskellessa retkieväistä Oili ehdotti että porukka voisi mennä syömisen jälkeen viettämään iltapäivää Minimerenrannalle. Pontsu vilkaisi kumppaniaan iloisesti ja lipaisi tämän poskea kiitokseksi. "Minulla on ikävä kyllä ylläpitojuttuja hoidettavanani, täytyy järjestellä ruotsinmatkan ajaksi joku sijaiseksi", simssiliini kaavaili. simssiliinin kissojen onneksi Anytime lupautui jälleen heidän holhoojakseen, joten rantaretki onnistuisi heidänkin osaltaan.

Minimerenrannalla kaikki saivat hajaantua vapaasti omiin puuhiinsa. Pontsu suuntasi onkensa kanssa rantakalliolle ja asettui istumaan mukavan lämpimälle paikalle. Merituuli viilensi sen verran ettei auringossa istuessa tulisi liian kuuma. Oili jäi pyörimään vähän matkan päähän kumppanistaan ja etsiskeli simpukankuoria rantahiekasta. Hän oli pyytänyt myös siskoaan mukaan, mutta tämä oli kadonnut Ragen kanssa jonnekin omiin puuhiinsa. "Vaikka hänellä onkin nyt poikaystävä niin kyllä siskonkin kanssa voisi välillä viettää aikaa", Oili mutisi itsekseen. Muut Anytimen kissat olivat menneet Amberin kanssa uimaan, sillä tyttökissan "Nämä asiat haluan kokea Mouruposkessa vierailuni aikana" -listan yhtenä kohtana oli meressä uiminen. "Yhyhy, kylmää!" Amber parkaisi kokeillessaan vettä tassunpäällään. Hän oli tottunut kotimaassaan lämpimämpiin vesiin. "Tähän tottuu nopeasti", vedessä lilluva Yui vakuutteli. "Antaa Amberin tutustua veteen rauhassa", uimakoulukonkari Pia sanoi rauhoitellakseen Amberia joka tuijotti vettä itku kurkussa. Oili pyöritteli päätään ja etsi isäänsä katseellaan, mutta Nick oli Ragen ja Stiinan tapaan hävinnyt jonnekin omille teilleen. Oilia alkoi kyllästyttää yksinolo ja kissa suuntasi rantahiekalla istuskelevan Anytimen luokse. Tyttö oli riisunut kenkänsä ja paljaat varpaat olivat vajonneet hiekan sekaan Anytimen räplätessä puhelintaan. Oili kipusi Anytimen syliin ja sai huomionosoitukseksi rapsutuksia.

Rage ja Stiina olivat päätyneet istumaan minimerenrannalla olevalle penkille. Tuolla samalla paikalla he olivat viettäneet helmikuussa ensitreffejään, mutta nyt kuukaudet olivat vierineet jo elokuuhun. "Vai koittaa kotiinpaluusi jo ensi viikolla", Stiina puki sanoiksi kummankin mielessä olleen aiheen. "Niin. Anteeksi etten kertonut aiemmin, en oikeastaan itsekään muistanut asiaa", Rage pahoitteli. Stiina huokaisi syvään ja kysyi miten heidän suhteelleen kävisi. "Eihän välimatkan tarvitse vaikuttaa asioihin. Moni pariskunta elää kaukosuhteessa", Rage huomautti ja yritti hymyillä. Kyynel valui Stiinan silmäkulmasta kissan kertoessa ettei hän halunnut kaukosuhdetta. Rage tuijotti tyttöä suu hämmennyksestä auki. "Oletko tosissasi? Haluat siis... erota?" Ragen ääni hiipui lauseen loppua kohden. Stiina nyökkäsi, jolloin toinen kyynel putosi penkille Stiinan etutassun viereen. Rage nousi jaloilleen ja yritti kerätä ajatuksiaan tassuttellessaan penkkiä pitkin. Hetken päästä tämä kääntyi Stiinaa kohti, joka istui liikkumatta katse tiiviisti maahan painettuna. "Hy-hyvästi", Rage sai sanotuksi ja loikkasi sitten pois penkiltä. Stiina kääntyi katsomaan Ragen loittonevaa selkää ja puri huultaan jottei olisi alkanut parkua ääneen. Samassa Stiina tunsi jonkun kiertävän tassunsa hänen ympärilleen, ja tyttö huomasi Nickin tulleen paikalle. "Isä!" Stiina nyyhkäisi ja painoi päänsä Nickiä vasten. "Teit oikean ratkaisun", Nick vakuutteli. "Miksi minusta sitten tuntuu niin kurjalta?" Stiina huokaisi silmiään pyyhkien.

Nickin mielipide päivästä: "Voi minun tyttäriäni, kolleista on vain harmia! Oili ja Pontsu sentään olivat loppupäivän sovussa, mutta olen huolissani Stiinan pärjäämisestä... Tämä päivä osoitti että minun on aina oltava valmiudessa tukemaan lapsiani."

Ragen mielipide päivästä: "Nyyh, harmi että minun ja Stiinan juttu tuli päätökseen. Hän oli upein tyttökissa jonka olen koskaan tavannut, mahdanko koskaan kokea mitään yhtä hienoa kenenkään muun kanssa?"

Pontsun mielipide päivästä: "Jee, pääsin onkimaan! Oili on kyllä oikeassa siinä että minun pitäisi avata rohkeammin suuni, mutta se vain on isossa porukassa välillä vaikeaa... Aion kuitenkin pitää huolen ettei meidän välillemme tule enää riitoja tästä aiheesta."

Oilin mielipide päivästä: "Johan olikin taas sukukokous! Minusta tuntuu että seuraavaksi täytyisi viettää aikaa kavereiden kanssa ennen kuin hermoni menee... No ei, mielelläni vietän aikaa vanhempieni kanssa ja välini Pontsunkin kanssa on taas kunnossa, joten olen onnellinen."

Tarpeet:
+ nälkä (kaikille, poista retkieväät yhteisistä tavaroista)

Vastaus:

Saat 31 penniä, ja kohotan tarpeet.

-Kasa

Nimi: Noora

06.10.2017 17:18
Tarina, jolle en keksi otsikkoa

Joku pieni märkä karvamytty tassutteli naamani päällä. Oli kulunut viisi päivää siitä, kun olin viimeksi soittanut pikkusiskolleni ja äidilleni.
Avaan silmäni ja nään märän Mocan pällistelemässä minua suoraan naamani päällä.
"Miksi sä oot märkä?" Kysyn haukotellen ja otan Mocan käsiini hellästi puristaen. Nousen ja kävelen kylppäriin.
"Koska koiti menä pesetämään itensä, muta kun laitoin hanan päälle, tipui tohon uima-allasteeseen" Mocca selittää.
"Selvä" sanon huvittuneena päätäni pudistellen. Otan pyyhkeen ja kuivaan Mocan siihen. Kuivauksen jälkeen Mocca näyttää aivan kävelevältä ja puhuvalta karvapallolta. Naurahdan ja Mocca raapaisee ilmaa huutaen:
"ÄLÄ TINÄ TIINÄ VAI PÄLLITTELE VAA HALJAA MUT!" Nauran lisää ja otan harjani esiin. Suin sillä nopeasti Mocan karvan sileäksi ja pesen harjan.
"Mitä sää tahot syyä?" Kysyn Mocalta.
"Ei oo nääkä" Mocca tokaisee ja hyppää tutkimaan lattiaa. Kohautan hartioitani ja otan päärynän. Haukkaan siitä palan ja katselen pienen pennun touhuja, kun se yrittää napata koppakuoriasta.
Heitin päärynän kannon roskiin.
"Hei mennäänkös ulos? Vaikka sinne koivikkokedolle" ehdotan ja katselen sohvalla löhöävää kisulia.
"No okie" tämä sanoo ja kaappaan Mocan syliini. Kävelen ulos laittaen kengät jalkoihini ja takin päälleni. Jatkan matkaani kohti rusehtuneiden lehtien peittämää polkua.
Laskin pienen kissanpennun maahan ja Mocca ryntäsi saman tien nappaamaan puusta tippuvan lehden. Nauroin kamalasti.
"Höpö!" Älähdin, kun kissa teki syöksyn vatsaani päin ja pukkasi sitä päällänsä. Kävelin samalla eteenpäin, mutta yhtäkkiä menin rähmälleni. Nyt Mocca oli naurusta kippurassa. Nousin ylös ja puhistelin vaatteitani.
"Pahuksen kivi!" Sylkäisin ja potkaisin kiven pois tieltä. Jatkoimme matkaamme, minä synkkänä ja Mocca vieläkin kihertäen.
Pieni kissa säntäsi tuuhean hännän perään.
"Hei seis! Oota!" Huudahdin ja lähdin juoksemaan perään. Näinkin kissan istumassa tuiman näköisenä koivun juurella.
"Etkös saanut sitä kiinni?" Kysyin pidätellen naurua.
"No millä näyttää?" Mocca naukaisi terävästi.
"Näyttää sotkuiselta" hihitin.
"Jatkettaa matkaa!" Kissa sähisi ja jatkoimme matkaa.
Pian saavuimme hoitolalle, molempien jalkoja väsytti.
"Mä meen nukkuu, älä herätä ennen kello viittä!" Älähdin nojaten hissin kaiteeseen. Pieni kissa nukkui jo hissin lattialla, joten nostin sen syliini ja kävelin huoneen eteen. Työnsin avaimen lukkoon ja käänsin. Lukko rasahti ja aukesi. Astuin sisälle ja riisuin itseni. Lösähdin sängylle asetettuani Mocan omalle pedillensä.




Tarpeet:
+Unitarve (Yöunet, päiväunet)
+Liikuntatarve (Pitkä kävelylenkki)
+Leikkitarve (Leikki lenkillä paljon)

Vastaus:

Voi toista, Mocca oli yrittänyt itsenäisesti peseytyä mutta turkin kuivaamispuoleen tarvittiin apua. Luulin ensin että Mocca vaati äänekkäästi halia, mutta hän halusikin harjaukseen. .-D Hauskaa kun naureskelette toistenne mokille, vahingonilo on parasta. .--D Kävelylenkki väsyttikin teidät molemmat. Saat 7 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: simssiliini

28.09.2017 15:49

Festaritarina

simssiliini laittoi vilkun päälle ja kääntyi rautatieaseman parkkipaikalle johtavalle tielle. Hänen onnekseen parkkipaikalla ei ollut täyttä, ja autolle löytyi hyvä paikka nopeasti. "Noniin, kaikki ulos autosta", hoitaja hoputti kissojaan ja avasi takaluukun josta kukin sai noudettua omat tavaransa. Jokaisella kissalla oli henkilökohtaisia tavaroitaan varten oma laukku, ja simssiliini nosti käsivarsilleen valtavan kylmälaukun jonne heidan eväänsä oli pakattu. "Muistithan lukita auton ovet?" Pontsu varmisti hoitajan jo lähdettyä viilettämään asemarakennusta kohti. "Tietenkin", simssiliini tokaisi ja palasi takaisin vetämään ovenkahvasta todistaakseen asian. Ovi kuitenkin lennähti auki, ja kissat naureskelivat hoitajalleen tämän työntäessä avainta lukkoon. "Noin, nyt on lukossa", simssiliini sanoi ja rynkytti kahvaa muutaman kerran todisteeksi. Kissat lähtivät tassuttelemaan raiteille johtavia portaita alas simssiliinin jäädessä tulostamaan junalippuja automaatilta. Raiteella seisoi rivissä jo useita hoitajia kissoineen, ja näytti siltä että simssiliinin poppoo oli ainoa joka oli puuttunut matkaanlähtijöistä. Oili moikkasi Vaahteraa ohikulkiessaan, ja kissat tervehtivät myös ystäviinsä kuuluvia Tiksun ja Mantsun kissoja ennen kuin päätyivät jäämään Anytimen kissojen kanssa pitämään sukukokousta. Nick riensti halaamaan Piaa ja pörrötti myös toisen tyttärensä Stiinan pääkarvoja tervehdykseksi. Stiina ei kuitenkaan välittänyt isästään vaan vilkuili salaisesti Ragea kohti, ja poikakissan vastatessa tämän katseeseen kumpikin laski päänsä alas hymyn kareillessa huulilla. Stiina ja Rage olivat sopineet pitävänsä suhteensa muilta salassa ainakin aluksi, joten he eivät halunneet herättää huomiota muiden läsnäollessa. Pian simssiliini saapui paikalle ja alkoi hätäisesti jakaa junalippuja hoitajille junakuulutusten jo kaikuessa ympäri raiteita. Ylläpitäjällä ei ollut aikaa pitää nimenhuutoa, mutta koska kaikille junalipuille löytyi omistaja päätteli simssiliini kaikkien matkaanlähtiöiden olevan paikalla. "Meidän paikkamme ovat lemmikkieläinten vaunussa", simssiliini selosti ja astui ensimmäisenä vaunuun näyttääkseen muille tietä. Lemmikkieläinten tiloja varten oli oma pienehkö koppimainen vaunu, ja Mantsu totesikin naureskellen että ihan kuin simssiliini olisi vuokrannut mourulaisia varten yksityisen junavaunun. Mouruposken asemalle ei oltu varattu pitkää pysähtymisaikaa ja juna nytkähtikin parin minuutin kuluttua lähtiessään liikkeelle. Kevyt puheensorina taukosi konduktöörin astellessa paikalle, ja hoitajat alkoivat kaivella lippujaan. "Olisi soveliaampaa jos kissat pidettäisi kantokopeissaan matkan ajan", konduktööri tokaisi leimatessaan simssiliinin lippua. Nick oli ärähtämässä vastakommentin mutta hoitaja tukki kissansa suun ja vakuutteli tekevänsä niin seuraavalla kerralla. "Miksi et antanut minun sanoa sille suoria sanoja?" Nick murisi. "Kaikki eivät tiedä että Mouruposken kissat osaavat puhua ja käyttäytyä sivistyneesti. En halua että herätämme huomiota", simssiliini selitti. "Pitääkö meidän olla sitten festareillakin ihan hiljaa ettei kukaan huomaa mitään?" viereissessä penkkirivissä hoitajansa sylissä istuva Vili kysyi. "Ei tietenkään. Purrock-festivaalit ovat erityisesti kissoille suunnattu tapahtuma, joten siellä kukaan ei katso teitä kummeksuen", Mantsu vakuutteli silitellessään vanhuskissan turkkia. Pian tunnelma vaunussa rentoutui jälleen. Pontsu torkkui simssiliinin polvella, ja viereisellä penkillä istuva Nick hyräili puoliääneen jotakin katsellessaan ikkunasta maisemia. Yhtäkkiä Nickin hyräilyyn alkoi sisältyä ylimääräisiä maiskutuksenääniä, ja simssiliini kumartui kissan puoleen tarkistaakseen mitä tämä oikein söi. Kävi ilmi että Nick oli pakannut laukkuunsa pienen kääretortun omaksi evääkseen, ja kissa hotki ruokaa salaa. "Nick, mehän sovittiin että minä tuon ruuat! Tuolla syömisellä sinulle tulee vielä sama lihavuusongelma kuin isällesi", simssiliini huomautti Nickin mulkaistessa hoitajaansa. Rage ei kiinnittänyt huomiota simssiliinin ja Nickin sanaharkkaan pitäessään ahkeraa silmäpeliä parin penkkirivin päässä istuvan Stiinan kanssa. Poikakissan vieressä istuva Oili esitti ettei huomannut mitä hänen siskonsa ja ruotsalaisen vaihtarikissan välillä oli meneillään. Oili oli ystävänpäivänä järjestänyt nämä kaksi kissaa yhteen ja vaati tietenkin säännöllisin väliajoin Stiinalta raporttia näiden parisuhdekuvioista. Oili kunnioitti toisen salassa pidettävää suhdetta muttei täysin ymmärtänyt miksi kaksikko halusi pitää jutun vain itsellään. Ehkä Stiina ja Ragekaan eivät vielä tienneet miten suhteelle käy Ragen palatessa kotimaahansa Ruotsiin kesän jälkeen eivätkä siksi julkistaneet seurusteluaan.

Nick ojensi etutassuaan jotta hoitaja pystyisi kiinnittämään lippuluukulta juuri lunastetun rannekkeen kissan käpälään. Kissa vilkuili tapahtuma-alueelle osoittavaa kylttiä kiinnostuneena, mutta Nickin harmiksi simssiliini sanoi että teltta olisi pystytettävä ennen kuin mentäisi kyttäämään lavalle tulevia esiintyjiä. "En ymmärrä mikä hoppu sinulla on, esitykset eivät ala vielä pariin tuntiin", Oili huomautti Nickin kysyessä voisiko hän mennä edeltä. "Täytyyhän minun varata eturivin paikat!" Nick huomautti. Muille kissoille ei tuntunut olevan niinkään väliä millaisilta paikoilta keikkoja pääsisi seuraamaan, sillä nämä seurasivat hoitajaansa kiltisti leirintäalueelle. Hoitajat olivat etukäteen sopineet majoittuvansa useampi samaan telttaan, ja simssiliinin telttakämppis Dora touhusi jo kissoineen telttakeppien kanssa. Kahden hoitajan voimin teltan pystytys hoitui nopeasti, ja kissat pääsivät siirtämään tavaransa teltan sisäpuolelle. Jopa Nick tuntui unohtaneen esitykset hetkeksi, sillä kissan uudeksi pakkomielteeksi oli tullut eväät sisältävä kylmälaukku, jonka ympärillä kissa pyöri ja katseli hoitajaansa vaativasti jotta tämä tajuaisi antaa ruokaa. Vanhuskissa puhkesi tyytyväiseen kehräykseen simssiliinin antaessa lopulta periksi ja kaivaessa kylmälaukusta pienen kakkupalan kissaa varten. "Onko muilla tarvetta tankata itseensä ruokaa juuri nyt?" simssiliini kysäisi hoidokeiltaan. Rage lähestyi vaihtari-isäntäänsä kiinnostuneena, mutta Pontsu ja Oili pudistelivat päitään. simssiliini ojensi Ragellekin kakkupalasen ja siirsi sen jälkeen kylmälaukun teltan sisäpuolelle. "Mjoko me njyt voidaam memmä?" Nick kysyi teltan ovelta suu täynnä kakkua. Hän oli ilmeisesti tunkenut koko kakkupalan suuhunsa yhdellä kertaa ollakseen nopeasti lähtövalmis. "Ihan kohta. Laitetaan makuupussit ja patjat vain ensin valmiiksi. Sitten niiden kanssa ei tarvitse säätää illalla pimeässä kun kaikki tulevat väsyneenä teltoilleen", simssiliini selitti kissoilleen. Nick puuskahti niin että hänen suustaan putosi muutama syljensekainen kakunmurunen mutta vanhuskissa teki kuitenkin työtä käskettynä.

"Nyt minua ei voi mikään estää!" Nick huusi kovaäänisesti poikkelehtiessaan ihmisten jaloissa kohti lavan etuosaa. "Nick, odota!" simssiliini karjui kissan livistettyä muun porukan luota heidän saavuttuaan festarialueelle. Hoitaja kääntyi katsomaan muuta kissapoppootaan ja kysyi pärjäisivätkö nämä omillaan jos hän menisi Nickin mukaan eturiviin. "Eiköhän me selvitä, ja voidaanhan me tarvittaessa turvautua Anytimeen", Oili huomautti. simssiliini vilkasi Anya jolloin tämä nosti peukun pystyyn merkiksi siitä että kaikki oli kunnossa, joten hän oli vapaa lähtemään. simssiliini ei päässyt liikkumaan yhtä kepeästi ihmismassassa kuin Nick, mutta hän löysi aina sopivan lokosen jonka kautta pääsi rivi kerrallaan rynnimään muiden ohi eturiviä kohti. Nick istuskeli tyytyväisenä katsomon ja lavan erottavan aidan harjalla simssiliinin saapuessa kissan luokse. Hoitaja ei kehdannut katsoa taakseen sillä hän arveli siellä odottavan useammankin äkäisen silmäparin äskeisen eturiviin rynnimisen takia, mutta sivulleen vilkuillessaan hoitaja paikansi Tiksun kissoineen jotka olivat myös päässeen eturiviin. simssiliini uskoi nähdeensä myös Saippuan kissat Sweetyn ja Viltsun, mutta näiden hoitajasta ei näkynyt jälkeäkään. Samassa simssiliini muisti Saippuan aiemmin tiedottaneen ettei ehkä pääsisi osallistumaan, joten se selittäisi kahdestaan tapahtumapaikalla pyörivät kissat. "Katso, enkö varannutkin meille hyvät paikat?" Nick intoili, ja hoitajan oli pakko myöntää että sijainti oli ihanteellinen sillä he seisoivat eturivissä keskellä lavaa. Taivaalle alkoi kerääntyä tummia pilviä, mutta eihän nyt voisi alkaa satamaa, eihän?

Ensimmäisenä esiintyvän Radiohapon saapuessa lavalle oli taivaalle kertynyt pilvikerros alkanut syöstä vettä lavan eteen kokoontuneen yleisön päälle ja tunnelma oli varsin kostea. simssiliini riisui hupparin päältään ja asetti sen suojaksi Nickin päälle jotta kissa ei kastuisi. "Minä en näe mitään", Nick valitti hupun tullessa sen silmille, mutta simssiliini ei kuullut kissan sanoja Radiohapon äänekkäiden kitarariffien aloittaessa ensimmäistä kappaletta. Bändi oli simssiliinille tuttu ja hän herätti varmasti huomiota elämöidessään eturivissä. "♫Roikun sinussa kuin hirsipuussa kielonkukkia suussa ja vailla huolta!!♫" simssiliini karjui hänelle tutun biisin sanoja kovaan ääneen suoraan edessään olevan Nickin korvaan, ja kissa yritti epätoivoisesti keskittyä esitykseen hoitajansa pitämän älämölön yli. Sade karkotti osan yleisöstä turvaan sivummalla olevien katoksien alle, mutta simssiliini ja Nick eivät antaneet pienen kosteuden pilata tunnelmaa, ja he seisoivat urheasti koko keikan ajan sateessa. Anytimen ja tämän kissojen seuraan jääneet Oili, Pontsu ja Rage olivat saaneet sateensuojan Anytimen levittäessä kissojen päälle kertakäyttöisen sadetakin, joten he selvisivät sateesta kuivin karvoin. Päivän toisen esiintyjän Lari Laiturinpään aloitellessa esitystään alkoi sade onneksi tauota, jolloin kissat uskaltautuivat esiin suojan alta. "Haluaisitko tanssia?" Pontsu kysäisi ja ojensi tassunsa kumppaniaan kohti. Tyttökissa nyökkäsi hymyillen ja antoi Pontsun johdattaa heidät avaralle paikalle. Oilin ja Pontsun alkaessa tanssahtelemaan Lari Laiturinpään imelien rakkauslaulujen tahtiin Pia alkoi vilkuilla lavan etuosaa ja oli hiukan haikeana siitä ettei Nick ollut jakamassa tätä hetkeä hänen kanssaan. Stiina ja Rage puolestaan istuivat vieretysten paikoillaan, eikä kumpikaan uskaltanut tehdä näyttäviä eleitä ettei heidän suhteensa paljastuisi. Vaikka kaksikko istui vieretysten kummastakin tuntui että he olivat juuri sillä hetkellä kaukana toisistaan.

Illan viimeisen esiintyjän Tapio Juhan lopetettua konserttinsa ihmisvyöry lähti leirintäaluetta kohti. Nick ja simssiliini olivat liittyneet matkalla muiden joukkoon, ja Oili ja Pontsu saivat kuulla kummankin suusta tarinan siitä miten eturivin porukka oli saanut Tapsa-osumia keikan aikana. Rage kulki muiden perässä omissa ajatuksissaan. Hän muisteli hymyssä suin miten Tapsa oli "Tykkään susta niin että halkeen" -kappaleen aikana kehottanut yleisöä tarttumaan tassusta sellaista henkilöä jolle halusi kappaleen sanoman osoittaa, ja tällöin Stiina oli ottanut hänen tassustaan kiinni välittämättä muiden katseista. Ilta tosin oli siihen mennessä hämärtynyt jo sen verran että tuskin moni ulkopuolinen oli koko elettä huomannut, mutta eihän sitä koskaan tiennyt. simssiliini paikansi heidän telttansa hämärässä yössä kehotti kissoja pitämään kiirettä. Hoitaja oli saanut kylmää kastuessaan sateessa ja halusi vain nopeasti kääriytyä makuupussinsa uumeniin lämmittelemään. Heidän telttakämppiksensä Vaahtera tuli kuitenkin ehdottamaan että porukka tulisi viettämään iltaa nuotion äärelle, ja Oili innostui ystävänsä kehotuksesta heti. "Saadaanhan me mennä?" Oili pyysi niin kauniisti ettei hoitaja tohtinut kieltääkään. "Hyvä on, te voitte mennä, mutta minä, athsiuhh, menen jo nukkumaan", simssiliini sanoi äänekkään aivastuksen saattelemana. "Menehän petiin siitä ettet vilustu", Nick holhosi hoitajaansa jota ei tarvinnut kahdesti käskeä. Nuotion ympärille oli kokoontunut muitakin mouruposkilaisia, ja kissoilla oli hauskaa. Puheenaiheet pyörivät pääosion festareissa kaikkien jakaessa mielipiteitään päivän esiintyjistä, ja kissat suunnittelivat yhteistuumin valtaavansa seuraavana päivänä eturivin Mau Machinen esityksen ajaksi. Tuhka ja Nugetti olivat saaneet jostakin makkarapaketin tassuihinsa, ja Vaahteralla oli pussillinen vaahtokarkkeja, ja eväät jaettiin kaikkien kesken grillattaviksi. Pontsu alkoi haukotella ensimmäisenä, ja Oili ei voinut muuta kuin ihmetellä kumppaninsa unenlahjoja, sillä tämä oli nukkunut suurimman osan junamatkastakin. Kissat eivät halunneet häiritä nukkumassa olevia hoitajiaan, joten Nick, Pontsu, Oili, Rage, Vaahtera ja Ace lähtivät tassuttelemaan yhtä matkaa telttaansa kohti. Ace veti teltan vetoketjun auki, ja kissat hipsivät hiljaa kukin omalle makuupaikalleen. Ilmaan kantautui pientä kuiskuttelua Vaahteran ja Oilin jutustellessa vielä muiden mentyä nukkumaan, mutta pian koko teltan väki oli syvässä unessa.

Nickin mielipide päivästä: "Wuhuu, kerrankin jokin musiikkiin liittyvä tapahtuma! Väkisinkin rupeaa konserteissa käydessä muistelemaan minun ja isän bändiä, voi niitä aikoija..."

Pontsun mielipide päivästä: "Ehkä vähän villi tapahtuma minun makuuni, mutta oli hauskaa viettää aikaa kavereiden ja rakkaani kanssa."

Oilin mielipide päivästä: "Jeij, meillä on parhaat telttakämppikset! On kiva viettää aikaa uuden ystäväni Vaahteran kanssa."

Ragen mielipide päivästä: "Harmittaa tämä salailu, haluaisin vain kuuluttaa kaikille miten paljon pidän Stiinasta..! Onneksi ehdimme viettää tänään paljon aikaa yhdessä. TSNEH<3"

Otin tapahtuman esiintyjiin inspiraatiota omien festarieni tarjonnasta. .-D Festarikertoilut taitavat jäädä vain tähän yhteen tarinaan tältä erää, on nimittäin jo toinen tarina tekeillä jonka pyrin saamaan pian valmiiksi.

Tarpeet:
+ Uni kaikille (Pontsun päiväunet, yöunet)
+ Nälkä Nickille ja Ragelle (Nickin kääretortun ja yhteisten tavaroiden hedelmäkakunpalan ja mansikkakakkupalan voi poistaa)
+ Liikkuminen kaikille (festarialueella pyöriminen, tanssiminen yms.)

Vastaus:

Saat 35 penniä ja kohotan tarpeet. Ragen vaihtaripalkki tuli täyteen, ja ansaitsemasi alennukseen oikeuttavat etuudet ovat:

-Kokemuspisteet (2kpl) -10 penniä
-Kirjeeseen vastaaminen -5 penniä
-Kerhomerkin hankkiminen -2 penniä
-Kilpailuun osallistuminen -7 penniä
-Osallistuminen tapahtumaan (2kpl) -20 penniä
-Vierailu koululla -3 penniä
-Lomaromanssi -10 penniä

Maksettavaa jää: 60 : 2 - 57 = 0 penniä, eli saat ilmaisen matkan!

-Kasa

©2017 Kissahoitola Mouruposki - suntuubi.com