Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK



Tähän vieraskirjaan kirjoitetaan kaikki tarinat, kuten tavalliset hoitotarinat, taitotarinat, kerhotarinat, matkatarinat ja sen sellaiset.

Ennen tarinan lähettämistä sinun kannattaa kopioida se varmuuden vuoksi, jos vaikka nettisi sekoaa tai jotain muuta ilkeää tapahtuu, eikä tarinan lähetys onnistu.

Huom. Muistathan, ettet saa laittaa uutta hoitotarinaa ennen kuin edellinen on arvosteltu! Muuten joudut jäähylle hetkeksi aikaa.

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Noora

27.07.2017 11:39
Tallustin pitkää hiekkatietä pitkin kohti määränpäätäni. Kantamukset olivat painavat. Tie kaartoi loivasti vasemmalle, ja nurkan takana näkyi lampi. Lammen rannassa oli valkoinen talo, jossa luki 'Kissahoitola Mouruposki'. Hymyilin ja astuin suuresta ovesta sisälle.
"Tervetuloa Kissahoitola Mouruposkeen!" Noin kolmekymppininen, vaalehiuksinen nainen huikkasi tiskin yli.
"Hei. Tulin tänne hoitamaan kissaa... nimeni on Noora" vastaan ja hymyilen.
"Jaahas..." nainen sanoi ja katsoi listaansa.
"Löytyi!" Hän jatkoi.
"Hyvä" totean helpottuneena.
"Huoneesi on 9 ja se on kolmoiskerroksessa" nainen kertoi ja antoi avaimen minulle. "Tässä avain"
"Kiitos" vastasin kohteliaasti ja otin avaimen. Sujautin sen farkkujeni taskuun, jotta löytäisin sen myöhemmin.
"No nyt voimmekin mennä hakemaan kissasi Adoptiosta" nainen sanoi pontevasti ja lähti kulkemaan käytävää. Lähdin seuraamaan häntä reippaasti, jätin kamat odottamaan tiskin luo. Käytävän päässä oli ovi, ja ovessa luki 'Adoptio'. Nainen avasi oven ja näin monia kissanpentuja. Muutama nukkui sohvalla, toiset taas nujakoivat lattialla ja yhdet sitten kiipeilivät raapimispuissa. Hymyilin kissoille, jotka alkoivat toljottaa minua. Samalla nainen kävi poimimassa yhden pennuista ja toi sen luokseni.
"Tämä tässä on MoccaPala, taikka tutummin Mocca. Se on nyt sinun hoidokkisi" nainen sanoo hymyillen ja antaa kissan syliini. Se oli todella söpö!

Otin avaimen taskustani ja asetin sen lukkoon, käänsin sitä ja lukko raksahti auki. Ovi avautui ja astuin sisään.
Laskin pienen Mocca-kissan uuteen kissahoitolan huoneeseeni ja itse menin raahaamaan kamojani sisälle. Kun olin saanut kaikki kamat sisään, istuuduin mukavalle sohvalle. Katsoin Mocan touhuja, hän tutki paikkoja visusti. Joka paikassa täytyi käydä, jotta tietäisi miltä huone näyttää, jopa sängyn alla! Hymyilin hänelle.
Pian Mocca tuli luokseni ja koitti hypätä syliini sohvalle.
"Voi pieni!" Sanoin ja nostin kissan viereeni. Mocca tuli syliini ja alkoi kehrätä leikkisästi.
"Mikä täämä uusi paaka on?" Hän kysyi ja töni kättäni päällään söpösti.
"Tämä on hoitolan huone, täällä sinä ja minä voimme olla!" Sanon ja hymyilen Mocalle.
"Ai jaahas" Mocca toteaa ja hyppää toiselle sohvalle ketterästi. Hymyilen tämän pienelle kömpelyydelle.
"Mittä nuo on?" Mocca kysyy ja viittoo hännällään kukkia.
"Ne ovat kukkia hupsu!" Nauran.
"En minnä ole hupsu!" Mocca tokaisee ja hyppää lattialle.
"Voodanko käydä ulkona? Vaaka kaupassa, minulla on nääkä" Mocca kysyy ja istuutuu oven viereelle.
"Tottahan toki" vastaan pontevasti ja kävelen oven luokse. Avaan oven ja astun ulos Mocca perässäni. Kävelen käytävän päähän ja Mocca seuraa minua. Nostan Mocan nopeasti käsivarsilleni ja painan nappia. Hissi saapuu ja astun sisään.
"Paina tuota nappia Mocca" sanon kissalle ja osoitan aulan nappia. Pentu painaa sitä ja hissi lähtee liikkeelle.
Saavuimme aulaan, mutta vaaleahiuksinen nainen ei ollut paikalla. Kohautan hartioitani ja jatkan matkaa. Ulkona oli hieman pilvistä, kohta voisi alkaa satamaan. Viisi penniä kilisi taskussani avaimen kera, kun suunnistin kohti kauppaa Mocca sylissäni.
"Miksi täälä on nään pimeää? Ooko maailman pääle laitettu sääkki?" Mocca kysyy ja katselee taivasta.
"Säkki? Ei, ei suinkaan. Pilvet vain peittävät auringon, siinä kaikki" vastaan naurahtaen Mocan hupsuudelle.
"Aaaa, e minnä tieny" Mocca sanoo nolosti.
"Ei se haittaa!" Vastaan ja silitän Mocan päätä. Seurasin koko aika tien viittoja, ja huomasinkin ettei Marketti ollut kaukana, sillä se törröttikin jo edessämme.
Astun sisälle ja Mocca hyppää nopeasti yhdelle hyllylle.
"Ostetaan tämä ostetaan tämä!" Pentu hihkuu ja tökkii päärynää.
"No, selvä. Se onkin alennuksessa, 2 penniä" hymähdän ja otan päärynän, sekä Mocan syliini.
"Saako minnä tuotakin?" Mocca kysyy ja osoittaa tassullaan Mustikan makuista nami-maitoa, joka on alennuksessa.
"Selvä. Se maksaakin 2 penniä" vastaan hymyillen Mocalle.
"JA TUO! SAAKO SE?" Mocca hihkuu osoittaen Pinkkiä vaahtokarkkia, joka malsaa 1 pennin.
"Selvä, mutta sitten meiltä loppuu pennit" totean.

Tällä kertaa nainen istui tiskin takana katselemassa papereitaan.
"Hei! Taisittekin käydä kaupassa?" Nainen kysyi, kun huomasi minut ja Mocan.
"Juu, kävimme" totean hymyillen.
"Tuolla on yhteinen keittiö, siellä voitte valmistaa ruuan" nainen sanoi ja osoitti tummaa ovea, jossa luki 'Keittiö'.
"Selvä, kiitos" vastasin hymyillen.
"Ai niin, minun nimeni on Silja!" Siljaksi esittäytynyt nainen huikkasi vielä, ennen kuin katosin oven taakse. Ja totta tosiaan, siellä oli kaunis, siisti keittö.
"Istuppa tässä" sanon ja nostan pennun tuolille istumaan.
"Seelvää" pentu miukuu harmistuneena siita, ettei saanut tulla laittamaan itse ruokaansa.
"Tahdotko kuorittuna vai ilman?" Kysäisen Mocalta.
"Ilman, jos kuoret ovvat sikkeitä" Mocca vastaa.
"Selvä" sanon ja puolitan päärynän. Toinen puoli on minulle ja toinen Mocalle. Kuorin toisen puolen Mocalle ja toisen jätän kuorimatta toisen puolen, mikä on minulle. Kaivan siemenet vielä pois ja otan valkeat lautaset kaapista. Vein pääryän puolikkaat lautasineen pöytään ja Mocca alkoi heti maistella päärynää. Itse söin sen ihan viidellä haukulla, sitten hain itselleni lasin ja Mocalle syvän lautasen, josko siitä olisi helpompi juoda? Kaadan lasiini vähän Mustikan makuista nami-maitoa ja sitten Mocan lautaselle loput nami-maidosta. Mocca alkaa litkiä nami-maitoa lautaselta.
Makailin sängyllä ja Mocca kieri päälläni. Olisi aika soittaa Skype-puhelu pikkusiskolleni Natalle. Tietokone on edessäni ja se soittaa. Pikkusiskoni vastaa.
"Hei Nata!" Sanon iloisesti ja vilkutan.
"Moi Nooraa!!" Nata kiljuu.
"Missä se kissa on?" Nata jatkaa innoissaan.
"Tässähän se" sanon ja kierähdän niin, että Mocca näkyy kuvassa.
"Söpö!!" Nata kiljaisee iloisena. Mocca nojautuu minuun ja kuiskaa:
"Kukka tuo oon?"
"Se on mun pikkusisko, Nata. Sano 'Hei' Natalle" kuiskaan takaisin.
"He-hei Na-Nata" Mocca änkyttää.
"Iik!! Ihkuu! Se osaa puhuu" Nata sanoo ja melkein pyörtyy.
"Joo, nii osaa, kerro äitille kaikki ku se tulee sielt töistä!" Sanon ja Mocca alkaa jo haukotella.
"Okei!" Nata lupaa.
"Mun pitää ny lopettaa, Mocca nukahtaa muute pystyyn" vastaan ja silitän Moccaa.
"Okei. Soitellqaks huomen?" Nata kysyy intoa puhkuen.
"Joo. Moikka!" Vastaan ja sammutan puhelun.
Käyn vaihtamassa nopeasti yöpuvun ja avaan pedin.
"Käyn pesee hampaat!" Huikkaan pennulle. Lähden pesemään hampaita.
Kun tulen pesemästä hampaita Mocca nukkuu jo sängylläni. Hymyilen ja asetun Mocan viereen. Vedän peiton päällemme ja nukahdan.



//Huhhuh vihdoinkin :). Eli voit poistaa kaapista päärynän ja nami-maidon. Vaahtokarkki saa jäähä.
+Unitarve (Meni nukkuu lopus)
+Ruokatarve (Söi Mustikkaisen nami-maidon ja päärynän puolikkaan)

Vastaus:

Huomasin että olit ottanut aika paljon vaikutteita Caterinan tarinasta. Kirjoitathan jatkossa täysin omaa tekstiä ettei kellekään tule paha mieli matkimisesta yms. Hienoa että pääsitte Moccan kanssa kotiutumaan uuteen huoneeseenne! Moccalla on suloinen pentupuhetyyli. .-3 Kisu tekikin paljon huomioita ympäristöstään kommentoimalla asioita ääneen. Hehe, tykkäsin Natan teini-ihku-sanastosta. .-D Saat 16 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Caterina

23.07.2017 15:01
Luku 1: Pikkuisia Tassunjälkiä, noin 1750 sanaa

Tietokoneen näytöstä tuleva valo heijastui naamalleni, kun tarkistin vielä kerran oikean osoitteen ja listan siitä, mitä kannatti ottaa mukaan. Kello oli ehkä korkeintaan viisi aamulla, bussini lähti seitsemältä, mutta minkäs minä sille voin, etten saanut nukuttua. Olinhan sentään lähdössä pois kotoa ensimmäistä kertaa pidemmäksi aikaa kuin viikoksi, nimittäin Kissahoitola Mouruposkeen. Huokaisten nousin tuoliltani, sammutin koneen ja mietin, millaisen kissan saisin hoidokikseni saapuessani.. vai saisinko ollenkaan. Petasin kerrankin sänkyni siististi ja vähän haikeana jätin tyynyn päälle pörröisen, harmaanruskean kissapehmoni, jonka äiti oli minulle ostanut vuosia sitten. Olisin ottanut sen mukaan, mutta se ei enää mahtunut; olin hädin tuskin saanut kahdesta matkalaukustani vetoketjut kiinni, ja pieneen mustaan pöllöreppuuni en ottaisi kuin juomapullon, piirustuslehtiön, penaalin ja migreenilääkkeet. Sekä kännykän ja nappikuulokkeet, mutta ne olisivat melkeinpä taskussani koko ajan. Ehkäpä olisin viimeinkin valmis lähtöön, triplatarkastuksen jälkeen.

"Onhan sinulla varmasti hammasharja? Ja lämmintä puettavaa, ken tietää kuinka kylmä siellä on", äiti huolehti ja häsläsi varttia vaille seitsemän aikaan alakerran eteisessä. Huokaisin dramaattisesti ja halasin äitiä, jonka tummanruskeat hiukset olivat löysällä poninhännällä.
"Joojoo äiti, oot rakas", sanoin yrittäen peitellä haikeutta äänessäni. "Mutta mun pitää mennä, busseista ei ikinä tiedä."
"Soittele sitten! Ja laita postikorttia! Ja kuvia kissasta!" äiti huuteli vielä ulko-ovelta, kun minä raahasin vaivalloisesti mäkeä alas kahta tummanpunaista matkalaukkua ja yhtä pöllöreppua. Pikkusiskoni Elizabeth, tai tutummin Lizzy, roikkui yläkerran avonaisesta ikkunasta vilkuttaen.
"Mä tuun sitte joskus hoitamaan kissaa sun kanssa!" tyttö hihkui innosta soikeanaan. Hymyilin, mutten pystynyt vilkuttamaan takaisin painavien laukkujen takia. Onneksi bussipysäkki ei ollut kaukana, eikä bussi ollut edes myöhässä! Minkälaista taikuutta tämä tällainen oli?
"Huomenia, minnes Caterina on matkalla laukkujensa kanssa?" bussikuski, vanhempi mies joka usein ajoi busseja, joilla kuljin esimerkiksi kouluun ja kaupungille. Hymyilin ystävällisesti, antaen bussilipun hinnan miehelle.
"Kissahoitola Mouruposkeen", kerroin ylpeänä ja istahdin kuskin lähelle. Bussi oli kamalan tyhjä, mutta toisaalta oli vasta aamu. Bussin takana istui muutama ihminen, kaikilla oli kuulokkeet päässään. No, ainakaan ei tarvinnut kuunnella kakkosluokkalaisten poikien uhoamista.
"Vai kissoja hoitelemaan", mies hymähti ja sulki ovet. "Sehän onkin aika mielenkiintoinen juttu. Minullakin oli nuorena poikana kaksi kissaa, Musti ja Pluto... Vaarini oli nimennyt ne, hän luuli niitä pieniksi koiriksi."
"Millaisia ne olivat?" kysyin uteliaisuuttani. Minulla ei ollut koskaan ennen ollut kissaa. Olin aina halunnut kissan, mutta silloin kun isä asui vielä samassa talossa, hän oli allerginen eli emme voineet hankkia kissaa. Olin sen sijaan viettänyt aikani erilaisissa adoptiopaikoissa, ilmoittautunut aina vapaaehtoiseksi hoitamaan kissoja, lukenut kaikki kissakirjat, jotka löysin kirjastosta ja tehnyt lähes kaikki esitelmät koulussa kissoista. Mutta nyt ysiluokan jälkeen oli hyvä pitää taukoa opiskeluista ja lähteä toteuttamaan unelmaani kissoista. Koulu odotti aivan varmasti paikallaan.
"Musti oli sellainen hauska, pörröinen, mustanruskea kolli, ja sillä oli lovi korvassa. Ahne kuin mikä, mutta tykkäsi kauheasti sellaisista höyhenleluista. Pluto puolestaan muistutti Karvista, ja se maukui tosi paljon", mies kertoi maisemien vaihdellessa ulkona. "Mutta ennen kuin alan höpöttämään ja häiritsemään liikaa, voisin keskittyä ajamiseenkin."
Nauroin ja nojasin ikkunaan. Taivas oli pilvinen, ehkä vähän sateisen oloinen, mutta se ei haitannut minua; olin niin jännittynyt ja iloinen tästä mahdollisuudesta. Jokin kertoi minulle, että tämä tulisi olemaan oikein hyvä päivä.

Tuntui, että kivinen, vähän töyssyinen tie jatkui ikuisuuden. Okei, pakko myöntää, korolliset nilkkurit eivät olleet paras vaihtoehto tähän reissuun. Tie kaartui vähän vasemmalle, ja kulman takana olikin lampi. Lammen rannalla oli suuri, vaalea talo, jonka edustalla luki "Kissahoitola Mouruposki". Hymyilin innoissani, suoristin paidanreunani, katsoin ettei farkuissani ollut tahroja ja kävelin sisälle isosta ovesta.
"Tervetuloa!" ehkä kolmekymppinen, vaaleahiuksinen nainen hihkaisi tiskin takaa. Kallistin päätäni aavistuksen verran ja hymyilin ihan pienesti.
"Hei, olen Caterina, ja minun piti alkaa hoitamaan täällä.. Olenhan oikeassa paikassa?"
Nainen vilkaisi papereitaan ja kertoi: "Jaa... Ei täällä kyllä Katariinaa löydy."
"Caterina. C-a-t-e-r-i-n-a", tavasin, yrittäen olla huolestumatta. Nainen katsoi papereita uudestaan.
"No nyt löytyi! Okei, tässä on avaimesi, huone numero kolmetoista, kolmannessa kerroksessa. Voit käyttää hissiä, kun sinulla on nuo kaikki tavaratkin. Kun olet saanut tavarat kuntoon, voit tulla alakertaan, minä näytän sinulle adoption, jossa on sinulle valittu hoidokkikissa."
"Selvä, kiitos!"

Huone 13 löytyi helposti, ja lukko napsahti auki, kun käänsin avainta sen sisässä. Vedin oven auki ja henkäisin. Huone oli nätti! Sisustus oli suurimmaksi osin pastellisävyistä, huoneessa oli muutama sisäkasvi istutettuna söpöihin purkkeihin ja vaaleanpunainen sänky näytti ihastuttavan pehmeältä. Ennen kuin sisäinen prinsessani pääsisi liiaksi vauhtiin ja alkaisin laulamaan yksikseni, heitin matkalaukut sängyn viereen, repun naulakkoon ja kännykän taskuun varmuuden vuoksi. Jännityksestä intoa puhkuen kipittelin rappuset takaisin alakertaan, jossa äsken minut tervetulleeksi toivottanut nainen hymyili jälleen nähdessään minut.
"Oliko huone mieleisesi?" hän kysyi ystävälliseen sävyyn.
"Oli, kiitoksia aivan kamalasti", nauroin vastauksena. En oikein saanut minkäänlaista keskustelua aloitetuksi, sen verran minua jännitti. En kyllä yleensäkään ollut kamalan puhelias, Lizzy nimitti minua aina "jääprinsessaksi", mutta tällä hetkellä vielä vähemmän.
"No mutta, tulehan kanssani katsomaan", nainen sanoi johdattaen minut pienehkölle käytävälle. Käytävän päässä oli ovi huoneeseen, jossa oli muutama kissa nukkumassa sohvilla, raapimispuilla ja yksi jopa ruokakipossa, ja osa kissoista nostivat päätään uteliaana. Vaaleahiuksinen nainen kävi noukkimassa yhden kissan, joka näytti kaiken oppimani mukaan siamilaisen pennulta, ja ojensi sen minulle.
"Tässä on Dramaattinen Diiva, tai lyhyemmin ihan vain Diiva", hän selitti hymyillen. "Diiva on nimensä mukainen, mutta en usko että teille tulee ongelmia."
Diiva katsoi minuun suurilla sinisillä silmillään kerran ja minä olin myyty. Tämä oli täydellinen.

Laskin kissanpennun hellästi sohvalle. Minun oli tarvinnut täyttää muutama paperi, mutta nyt olin virallisesti Diivan hoitaja. Otin nopeasti kuvan kännykälläni pennusta ja lähetin sen sekä äidilleni että pikkusiskolleni.
"Mulla on nääkä."
"..anteeksi?" kysyin hämmentyneenä. Muistin kyllä, että kissat osasivat puhua, mutta kai se sitten vain hämmensi minua näin yhtäkkisesti.
"Niin, nääkä", Diiva tuhahti ja katsoi minua alentavasti. "Haluan ruokaa."
"Joo, siis, ymmärsin kyllä... Sori", takeltelin nauraen. Kävelin pienen, vaalean jääkaapin luo ja avasin oven - löytääkseni vain valon ja täysin tyhjät hyllyt. Täytyisi siis varmaan lähteä kauppaan. Ei niin aavistustakaan missä sellainen olisi, mutta sinne nyt kuitenkin pitäisi lähteä. Otin ohuen, beigen takin matkalaukusta ja vedin sen ylleni, jonka lisäksi kiedoin vielä mustan huivinkin kaulaani. Ulkona oli vähän viileää, enkä haluaisi, että pentu jäätyisi... Mutta minulla ei myöskään ollut minkäänlaista kissatakkia. Ehkäpä Diiva osaisi sanoa, jos olisi kylmä; voisin sitten antaa vaikka huivini hänelle.
"Meillä ei oo jääkaapissa mitään, kun mä vasta tulin, mutta on mulla viisi penniä... Käydään kaupassa nopeasti", selitin tilanteen kissalle ja koppasin tämän käsivarsilleni. Kevyt kuin höyhen.
"Mitä haluaisit syödä?" kysäisin päästyäni ovesta käytävään. Diiva näytti miettivän hetken, mutta heilautti sitten häntäänsä - miltei näin hehkulampun syttyvän pennun pään päälle.
"Jotain hyvää! Makeeta! Pehmeetä", tämä hihkui lipoen huuliaan. Hmm. Ei auttanut paljoa, mutta ehkä markettiin päästessämme selkeytyisi vähän, mitä tämä halusi.

Markettiin oli onneksi siististi ja selkeästi asetetut tienviitat, eikä se ollut kamalan kaukana itse hoitolasta. Ulkona oli tosin alkanut tihkuttaa vettä, ja vaikka minä yritinkin asetella huivia Diivan suojaksi, tämä itse tunki sieltä koko ajan pois ja yritti napata vesipisaroita niin kielellään kuin tassuillaankin.
"Huisaa! Emo ei ikinä päästänyt meitä pihalle kun taavas itki", Diiva hihkui innoissaan, ja minä tiukensin hellästi otettani, jottei kissa pääsisi tippumaan rimpuillessaan.
"Taivas itki? Tämä on sadetta", korjasin nostaen toista kulmaani. Pentu tuhahti, jatkaen touhuamistaan. Onneksi marketti oli ihan nenän edessä, ettei Diiva pääsisi kastumaan läpimäräksi. En tiennyt, oliko se vaarallista, ja olihan minulla pyyhe mukana, mutta en aikonut ottaa riskejä.
"Okei, no mennään ensin vaikka katsomaan kasviksia ja hedelmiä", epäröin hieman. Tämä olikin vähän isompi kuin kotikylän pikkukauppa, mutta koska tuoreet hedelmät ja kasvikset koreilivat edessäni, olisi kai hyvä aloittaa siitä.
"Tämä on hassu", Diiva oli hypännyt pois käsivarsiltani ennen kuin ehdin reagoida. Pentu tökki tassullaan kukkakaalia.
"Ei, älä koske niihin!" parahdin, vetäen pienen siamilaisen takaisin syliini. "Se on kyllä alennuksessa, ja meille jäisi kaksi penniä..."
"Otetaan se!" Diiva miukui huitoen kohti kukkakaalia. Huokaisin naurahtaen ja kurkotin ottamaan muovipussin. Vaaka oli vieressä, ja pistin kukkakaalipussin vaa'alle. Olin jo melkein painamassa oikeaa numeroa, kun älysin, että Diiva halusi painaa nappia. Nostin pienen naaraan ylöspäin.
"Numero kuusikymmentäkaksi... tai siis tuo tuossa", sanoin ja tajusin sitten, ettei kissa varmaan osaisi numeroita ja osoitin oikeaa nappia. Diiva painoi numeroa ja tarralappu luikerteli koneen syvyyksistä valmiiksi otettavaksi. Länttäsin lapun muovipussin päälle ja lähdimme jatkamaan matkaa.

Viisi penniä köyhempänä lähdimme marketista kukkakaalin sekä mustikanmakuisen nami-maidon kanssa. Tiedä sitten, mitä se oli, mutta se oli alennuksessa ja Diiva halusi maistaa. Sade ropisi hoitolan kattoa vasten aika kovaa, kun saavuimme takaisin valkoiselle rakennukselle. Sama vaaleahiuksinen nainen istuskeli edelleen tiskin takana.
"Taisitte joutua sateeseen", hän naurahti ja hymyili Diivalle. "En muuten esitellyt itseäni aamulla; olen Silja."
"Joo, niin tehtiin, mutta onneksi Diiva vaikutti tykkäävän sateesta", vastasin kohauttaen olkiani.
"Kaikille yhteinen keittiö on tuolla, siellä on kattiloita ja paistinpannuja ja muuta tarpeellista. Jos Diivalla siis on nälkä", Silja kertoi viitaten rappusten alle, jossa olikin tumma, vanha puuovi. Kiitin naista pikaisesti ja suuntasinkin ovelle Diiva käsivarsillani. Keittiö oli kaunis, hyllyiltä löytyi selkeästi kaikki pannut ja kattilat, eikä mausteistakaan ollut puutetta. Lisäksi jääkapin nopeasti tutkittuani löysin yhteisen voin.
"Mulla on edelleen nääkä", Diiva huomautti, kun laskin tämän lattialle. Huokaisin, laittaen hellan päälle.
"Odotatko nyt hei hetken, keitän tän kukkakaalin ja sitten saat ruokaa", kerroin laskien vettä kattilaan hanasta. Pentu tuhahti ja meni tutkimaan pöytää, joka koreili keskellä huonetta.
"Älä sitten loukkaa itseäsi", varoitin laittaessani puolet kukkakaalista kattilaan ja jättäen sen kiehumaan. Koska meitä oli vain kaksi ja toinen oli pikkuruinen kissanpentu, puolikas kukkakaali riittäisi tälle päivälle. Loput säästäisin huomiselle. Onneksi vesi kiehui nopeasti, eikä kauaa kestänyt, että kukkakaali oli pehmeää ja toivottavasti herkullista. Kaadoin veden siivilän avulla pois, varoen polttamasta itseäni kuumalla vedellä - onneksi olin harjoitellut ruoan tekemistä ennen kotoa lähtöä! Jaoin ruoan kahdelle valkealle lautaselle ja otin nami-maidon jääkaapista. Kaadoin itselleni vähän lasiin ja Diivalle otin korkeareunaisen lautasen, jotta juominen olisi helpompaa.
"Bon appétit", sanoin hymyillen laskiessani lautaset pöydälle. Nostin Diivan ensin tuolille ja menin sitten itse istumaan.
"Se saattaa olla vähän kuumaa, varo polttamasta kieltäsi."
"Pehmeää", kissa totesi kokeillen ruokaa kielellään. "Ei kuumaa."

Ei kauaakaan, kun makoilimme huoneessa univaatteet päällä. Tai oikeastaan minulla oli pyjama, Diivalla turkkinsa. Olin vatsallani pehmeällä sängyllä ja heiluttelin keppiä, jonka päässä oli pari höyhentä. Diiva hyökkäili höyheniä kohti pienet kynnet esillä, mutta pennun liikkeistä huomasi, että sekin oli väsynyt. Hyökkäykset olivat nopeita ja siistejä, mutta eivät yhtä huolellisia kuin hereilläolevan kissan vastaavat.
"No, mitä mieltä olet?" kysyin hymyillen katsoessani, kuinka Diiva roikkui höyhenissä voitoniloisesti.
"..täh?"
"Siitä, että sait hoitajan", tarkensin kysymystä lähes unessa olevalle pennulle, jonka suuret korvat lerppuivat väsyneesti sivuilla.
"Ai, ihan kiva", tämä haukotteli kohauttaen lapojaan ja päästäen irti höyhenistä. "Veli sanoi, että olen niin pieni, ettei mua adoptoida. Näytinpä... sille."
Asetin kissan pehmeälle patjalle lattialle, eikä puoltakaan minuuttia, kun tämä oli umpiunessa. Hymyilin väsyneenä ja vetäydyin itsekin peiton alle. Pikkuisia tassunjälkiä, niitä oli todellakin leimautunut elämääni.

//Noniin vihdoinkin : D Toivottavasti on tullut ymmärrettyä idea oikein. Mustikkaisen nami-maidon voi poistaa kaapista, kukkakaalista meni vasta puolet.
+ unitarve (meni nukkumaan tarinan lopussa)
+ nälkätarve (söi mustikkaisen nami-maidon ja puolikkaan kukkakaalin)
+ leikkitarve (leikkivät keskenään höyhentikun kanssa, mikäli se vaan lasketaan)

Vastaus:

Hienoa että matkasi Mouruposkeen sujui hyvin ja pääsit nopeasti kotiutumaan huoneeseesi ensimmäisen hoidokkisi Diivan kanssa. .-) Diiva vaatikin heti ruokaa, onneksi keitetty kukkakaali vastasi Diivan ruokatoiveita ainakin pehmeyden suhteen, namimaidosta tulikin sitten varmaan makeus. Hehe, hyvä että Diiva on mielissään uudesta hoitajastaan edes lesoilumielessä. .-D Saat 37 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Mantsu

21.07.2017 03:30
Kartanlukija


Vihdoin koitti se päivä, kun Kasper ja Ilona saisivat selkoa kartastaan. Ilona oli tullut aamupalalle Mantsun luokse. Kaksikko istui pöydän ääressä ruuat edessänsä. Kasper lipitti vadelmavanukasta ja Ilona söi mansikkaa. Häntä jännitti niin paljon, ettei ruoka oikein maistunut. Muita ei huoneessa sinä aamuna ollut, sillä Mantsu oli vienyt Vilin ja Rouskun pesulle. Heistä kummastakin oli tullut hajuongelma. Viimeinen nuolaisu vanukaspurkista ja se lensi roskikseen.
“Oletko valmis?” Kasper kysyi Ilonalta. Tyttökissa nyökytteli ja he kävelivät rinnakkain hakemaan kartan Kasperin unikopasta. Sitten piti hankkia kyyti Artturin, hieroglyfeihin erikoistuneeseen henkilön luokse. Tässä tapauksessa se oli jalan.


Mouruposken liikekeskuksella oli tänään väkeä. Tuttuja hoitajia näkyi käyvän eläinlääkärissä mouruavine kissoineen ja tien toisella puolella olevasta marketista tultiin pursuavien ostoskassien kanssa. Kasper ja Ilona tepsuttelivat kivetyksellä, suuntanaan Artturin toimipiste. Se sijaitsi liikekeskuksen kulmassa, yläkerrassa. Kissat aukaisivat oven, jossa luki jotain toimistoista tai vastaavaa. He kiiruhtivat jännityksen seuratessa rappuset ylös pitkään käytävään.
“Se oli jotenkin että Akatemiatutkija A.A”, Kasper selitti Ilonalle. Kasper kävi läpi oikean puolen ovet ja Ilona otti vasemman puolen.
“Tässä!” Ilona sanoi osoittaessaan ovea edessään. Kasper loikki tyttökissan viereen ja katseli karttaansa mietteliäästi. Hän nosti päänsä ja koputti oveen. Ilona väistyi ystävänsä taakse ja he molemmat odottivat oven aukeavan. Kun ovenkahva painui alas, molemmat säikähtivät. Oven takaa paljastui harmaanruskea otus, joka seisoi kahdella jalalla ja nuuhki kärsällään edessään seisovia kissoja. Se oli heitä hiukan isompi ja sillä oli panssari selässään, joka jatkui nenän varteen saakka. Sen yllä oli räätälöity ruskea samettitakki ja tummanvihreä villaliivi.
“Olemmeko sopineet tapaamisesta?” vyötiäinen kysyi korvat höröllään, silmät unisen näköisinä. Sen ääni oli hiljainen ja utuisen, heikon tuntuinen. Kasper jähmettyi nähdessään oudon eläimen, eikä voinut estää niskakarvoja nousemasta pystyyn. Ilona silitti Kasperin karvat tasaisiksi, varoen ettei vyötiäinen näkisi sitä ja sai Kasperin rauhoittumaan.
“Soitin tänne kartastani, jota emme pysty tulkitsemaan.. Kerrottiin, että voisin tuoda sen tänne. Öö, ja tässä on Ilona ja minä olen Kasper Koirawski toinen”, selitti Kasper hermostuneesti, pidätellen sanomasta kokonimensä. Hän ojensi karttaansa vyötiäiselle.
“Aivan, Kasper. Olen Armadillo Artturi, taisit soittaa minulle”, vyötiäinen esittäytyi ja kutsui kissat peremmälle. Artturi asteli verkkaisesti työhuoneensa poikki pehmustettuun koppaan, josta se tunki nenänpäänsä ulos. Kopan ympärillä oli erilaisia papereita ja dokumentteja, ja niiden vieressä, pienen tummanruskean pöydän päällä, oli silmälasit ja lankapuhelin. Huoneen seinät olivat laudoitetut kolmanneksen verran tummalla puulla ja loppu seinästä maalattu hennon sinisellä. Huoneessa oli vain yksi valaisin; se oli pieni lukulamppu varustettuna pyörillä. Huoneen ikkunat olivat kuitenkin massiiviset ja valtasivat kokonaan yhden seinistä, valaisten runsaasti huonetta. Artturin koppaa vastapäätä olevalla seinällä oli koko seinän leveä, mutta erittäin matala kirjahylly tiukasti ahdettuna täyteen kirjoja ja lukuisia kansioita, jotka olivat siistissä järjestyksessä.
“Näyttäisitkös sitä karttaa”, Artturi pyysi ja kokosi ympärillä olevista papereista muutaman kasaan viereensä. Kasper pääsi vihdoin ojentamaan karttansa ja jäi Ilonan kanssa seisomaan vyötiäistä vastapäätä, kuitenkin kohteliaan matkan päähän. Artturi levitti kartan eteensä ja alkoi tutkimaan vieraita merkkejä, paksu kynsi seuraten silmien liikettä paperilla. Kasper ja Ilona katselivat hiljaa ja kuuntelivat vyötiäisen mietteliästä tuhinaa.
“Hmm, tämä ei olekaan mitään tavallista hieroglyfia.. Ei se ole hieroglyfia alkuunkaan..”, Artturi tuumaili ja kävi läpi paperikasansa, mutta heitti ne sivuun ja könysi ulos kopastaan. Se nappasi silmälasinsa pöydältä ja laahusti kyyryssä kirjahyllylle. Se luetteli kirjaimia sivellessään kirjojen selkiä.
“V, W, X, Y.. ah, yliluonnollinen”, Artturi totesi ja veti kirjan, joka oli ohut ja erittäin nuhjuinen. Kannessa lukenut nimi oli kulunut epäselväksi.
“Katsotaanpas… Tällaisista symboleista ei ole paljoa tietoa, olenkin yllättynyt kuinka te olette saaneet tämän. Onneksenne tässä opuksessa on ratkaisu”, Artturi hymähti ja katsoi mittaillen Kasperiin lasiensa alta. Kissa puri huultaan hermostuneena, muttei sanonut mitään. Artturi palasi koppaansa ja otti puhtaan paperin viereensä. Se alkoi ratkomaan karttaa paperille ja hiljaisuus palasi huoneeseen.


“Taitaa olla valmista”, Artturi totesi ja tuli näyttämään teoksensa Kasperille ja Ilonalle, jotka olivat jo ehtineet istahtaa alas puolen tunnin odottelun ajaksi. Kun Artturi näytti karttaa heille, he tunnistivat siitä ainakin yhden paikan.
“Kirjoitin paikkojen nimet niin pitkälti kuin ne oli alkuperäisessä. Osa niistä oli yleisiä käsitteitä, kuten esimerkiksi tuo Linna. Voin etsiä teille tarkalleen, mikä linna se on, jos haluatte”, Artturi ehdotti. Kasper oli kuitenkin niin hämmentynyt ja omistushaluinen kartastaan, ettei tahtonut Artturin tietävän mikä linna oli kyseessä. Ehkä häntä itseäänkin pelotti tietää. Karttaan oli merkitty Mouruposki, jonka symbolina oli talo. Kartasta löytyi muitakin kohteita, joiden alla oli talo, kuten Sylvin motelli. Karttaan oli merkattu ruksilla juna-asema ja sen ilmeinen päätepysäkki, joka oli lähellä motellia. Edessä ei olisi viikonloppureissu, sillä päätepysäkiltä oli pitkä matka “Linnaan”. Linna oli vielä yhden kaupungin päässä eikä kummaltakaan kissalta löytynyt ajokorttia.
“Kiitos todella paljon, Artturi. Me kuitenkin pärjäämme tällä”, Kasper sanoi ja Artturi nyökytteli. Se kävi hakemassa alkuperäisen kartan ja antoi sen käännetyn kartan kanssa Kasperille.
“Ilo on minun puolellani”, Artturi vastasi ilmeettömästi ja käveli avaamaan oven asiakkailleen. Ilona sujahti ensimmäisenä ovesta ja odotti Kasperin sulkevan oven, ennen kuin aloitti puhumaan:
“Sepä oli jännää! Ja nytkö me sitten lähdetään?” Ilona kysyi reippaana ja puuskahti loppuun. Se oli ollut puhumatta niin pitkään, että melkein tukehtui äänensä pidättelyyn.
“Niin. Luuletko, että meidän on tarkoitus käydä kaikissa karttaan merkityissä paikoissa?” Kasper kysyi toveriltaan. Ilona tarkasteli karttaa itse ja huomasi, että reitin varrella oli kummallisesti merkitty erilaisia nähtävyyksiä tai yöpymispaikkoja.
“Minusta tuntuu, että kartan tekijä on laittanut ne sinne tarkoituksella. Mutta miksi hän tahtoisi ojentaa auttavaa kättään noin paljon, muttei kuitenkaan antaa lukukelpoista karttaa?” Ilona pohdiskeli ja Kasper mutristi suutaan miettiessään samaa.
“Hän oli ilkikurinen, sen tiedän. Omituista”, Kasper sanoi ja jatkoi mietiskelyä hiljaa. Hän viittoi Ilonaa seuraamaan alas rappuset ja ulos kadulle. Oli aika palata Mouruposkeen ja pakata.
- - - - -
Kasperille nälkätarveen kohotus, kaapista pois vadelmavanukas ja mansikka.

Vastaus:

Ooh, hienoa että Kasper pääsi viimein karttansa kanssa eteenpäin! Mukavaa että vyötiäisherra avusti kartan tulkinnassa ja nyt Kasperilla ja Ilonalla on reitti tiedossa vaikka itse määränpää ei vielä täysin selvillä olekaan. Odotan jo mielenkiinnolla kissojen seikkailumatkaa Linnalle. .-) Saat 17 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: simssiliini

05.07.2017 14:14
Kerhopäivä

Musiikkikerho (Pontsu & Nick)
Pontsu tassutteli Nickin edellä näytelmälavaa kohti. Vanhempi kissa oli jäänyt jälkeen, sillä hän raahasi mukanaa omia koskettimiaan. Musiikkikerho tarjoaisi kyllä kaikenlaisia soittimia, mutta Nick halusi välttämättä ottaa ihkaomat koskettimensa mukaan. "Tarvitseko apua?" Pontsu kysyi huomattuaan Nickin pysähtyneen vetämään henkeä. Ikä painoi selvästi vanhuskissaa vaikka tämä halusikin esittää reipasta. "Kyllä minä pärjään, en ole vielä mikään ikäloppu", Nick tokaisi ja otti muutaman reippaamman askeleen näyttääkseen olevansa kunnossa. Pontsu pyöritteli silmiään toisen jääräpäisyydelle ja tarttui koskettimien maassa laahaavasta puolesta kiinni, eikä Nick loppujen lopuksi torjunut apua. Kissojen saapuessa näytelmälavalle paikalla olivat jo muut musiikkikerhon jäsenet: Tiuku ja Viivi. "Viiviii!" Pontsu huudahti iloisesti nähdessään ystävänsä ja irrotti sen enempää ajattelematta otteensa kannattelemistaan koskettimista, jolloin soitin tipahti lattialle. "Varo vähän", Nick ärähti, mutta Pontsu ei kiinnittänyt äkäiseen kissaan huomiota sännätessään tervehtimään ystäväänsä. "Moi, miten menee?" Pontsu tiedusteli Viiviltä. "Tässähän tämä... Adoptiossa asuessa päivät tuntuvat matelevan kamalan hitaasti", Viivi huokaisi. Pontsu halasi ystäväänsä lohduttaakseen tätä. Pontsu muisti yhä miten raskaasti Viivi oli ottanut adoptioasian menetettyään ensimmäisen hoitajansa, eikä tämä toinen kerta ollut yhtään sen helpompi. "Kaikki muuttuu vielä hyväksi. Saat taatusti uuden kivan hoitajan", Pontsu yritti olla kannustava, mutta Viivi ei tullut yhtään paremmalle mielelle. "Katso nyt minua! Kuka muka haluaisi adoptoida tällaisen harmaantuvan vanhuskissan, kun suloisia kissanpentuja on tarjolla", Viivi huokaisi masentuneesti. "Hei, älähän nyt. Turkissasi ei ole yhtäkään harmaata karvaa, ja olet tosi kaunis", Pontsu vakuutteli saaden lopulta pienen hymynkareen ystävänsä huulille. Kaksikko vaikeni simssiliinin saapuessa, ja paikalla olevat neljä kissaa kerääntyivät kerhonvetäjän ympärille. Pontsu ja Nick asettautuivat muiden kissojen tavoin samaan riviin, sillä he olivat sopineet hoitajansa kanssa etteivät halunneet kerhoissa erityiskohtelua ja että simssiliini suhtautuisi heihin samalla tavalla kuin muihinkin kissoihin. "Hei vaan kaikille! Tulostin yhden laulun nuotit näille papereille, joten voisimme koittaa soittaa sitä tänään yhdessä", simssiliini selitti ja jakoi kaikille paperin. "Et ole tosissasi, haluatko oikeasti että soitamme Ukko Nooaa? Olisit valinnut jonkin kunnollisen biisin", Nick tuhahti saatuaan paperin käteensä. "Ajattelin että otetaan helppo lastenlaulu näin aluksi, kun soittaminen ei ole välttämättä kaikille tuttua", simssiliini perusteli ja käski kaikkien valita mieluisan soittimen. Nick asetti koskettimensa näytelmälavan vasempaan laitaan ja kävi hakemassa mikkitelineen, sillä hän aikoi myös laulaa. Pontsu ja Viivi hakivat itselleen kitarat, mutta Tiuku ei osannut päättää mitä haluaisi soittaa. "Kävisikö rummut?" simssiliini ehdotti, mutta kissa pudisteli päätään. "En osaa soittaa vielä kovin hyvin ja haluaisin jonkin helpon soittimen", kissa selitti. Lopulta Tiuku kelpuutti nokkahuilun soittimekseen, ja simssiliini asettui rumpujen taakse. "Ennen kuin alamme soittaa vilkaistaanpa vähän näitä nuotteja. Kuten näette, ensin on soitetaan peräkkäin kolme C-nuottia, ja niiden jälkeen tulee korkeampi E. Seuraava rivi on muuten samanlainen, mutta käytetään astetta korkeampia nuotteja", simssiliini selitti. Nick naputteli tylsistyneenä kynsiään koskettimilla, mutta Pontsu ja muut kissat seurasivat korvat höröllä opetusta. Kun vihdoin päästiin kokeilemaan ensimmäistä kertaa yhteissoittoa, vain Nickin soitti täydellisesti muiden päästäessä ilmoille epämääräisiä sointuja. Tiuku oli unohtanut tukkia nokkahuilun toisella puolella olevan reiän, ja Pontsu oli onnistunut katkaisemaan kitarankielen kynnellään. simssiliini pisti välittömästi stopin soittamiselle ja pyysi Nickiä neuvomaan Pontsua ja Viiviä kitaroiden kanssa sillä aikaa kun simssiliini avustaisi Tiukua. Nick kertasi Viivin kanssa kitaran kielten paikat ja näytti sen jälkeen Pontsulle millaisessa asennossa kitaraa kannatti pidellä jotta kynnet eivät katkoisi kieliä. Kymmenien yritysten jälkeen porukka onnistui viimein soittamaan kappaleen läpi täydellisesti yhdessä. "Hienoa! Kello on jo sen verran paljon että lopetellaan tältä kerralta. Viekää soittimet takaisin paikoilleen ja voitte sen jälkeen lähteä. Ensi kerralla voidaan kokeilla jotain muuta kappaletta", simssiliini lupasi lopuksi.

Luontokerho (Rage)
Rage tassutteli simssiliinin vierellä kohti luontokerhon kokoontumispaikkaa. Vaihtarikissasta oli hyvä että mukana oli joku joka näyttää tien, sillä vaikka ruotsalaiskissa oli viettänyt jo jonkin aikaa Mouruposkessa, eivät paikat olleet vieläkään tulleet täysin tutuiksi Ragelle. Aluksi kokoonnuttiin tuttuun tapaan näytelmälavalle ja katsottiin ketä oli paikalla, ja pian sen jälkeen siirryttiin hoitolan pihalle, missä simssiliini alkoi selittää päivän ohjelmaa: "Ajattelin että voisimme tänään pistää pystyyn pienen kasvimaan, jonka hoidosta riittäisi kerholle ohjelmaa koko kesäksi. Samalla hoitolan piha-aluetta voisi vähän siistiä", simssiliini puheli. Rage kuuli miten hänen vieressään olevat kaksi kissaa kuiskivat hieman pahastuneina joutuneensa orjatyövoimaksi siivoamaan hoitolan pihaa. Rage ei tiennyt kissoja nimeltä, mutta hänen mielestään nämä olivat väärässä kerhossa jos pihatyöt eivät kerran kiinnostaneet. "Jaetaan porukka kahteen ryhmään. Toiset siistivät pihaa haravoimalla lehtiä ja keräämällä roskat pois lammesta. Muut alkavat valmistella kasvimaalle paikkaa mylläämällä maata ja kylvämällä siemenet.", simssiliini infosi ja pyysi rivissä seisovia kerholaisia tekemään 1-2-jaon ryhmäyhtymistä varten. Rage päätyi pihasiivoojien porukkaan, ja hän meni reippaasti esittäytymään muille ryhmäläisilleen. "Hei Rage! Minä olen Mai", yksi Ragen ryhmäläisistä esittäytyi, ja hän kertoi myös muiden heidän ryhmässään olevien kissojen nimet: Pop, Nipsu sekä Tuike, jotka majailivat kaikki tällä erää adoptiossa. "Minä, Pop ja Nipsu voimme haravoida. Huolehtikaa te lammesta", Tuike kehotti Ragea ja Maita. "Sopii", valkeaturkkinen naaraskissa vastasi ja viittoi Ragea seuraamaan häntä hoitolan kulmassa olevaa puutarhavajaa kohti. Kissat hakivat varastosta haavit ja asettuivat sitten kumpikin istumaan vedenrajassa olevien kivien päälle onkimaan roskia. Haaviin tarttui enimmäkseen lehtiä ja risuja, ja roskista koostuikin melkoinen kasa lammen reunalle. "Täytyy pyytää haravointitiimiltä lainaksi kottikärryjä kunhan he saavat vietyä havavoimansa lehdet kompostiin", Rage tuumaili ja seurasi katsellaan miten Pop ja Nipsu latoivat lehtiä kottikärryihin joita Tuike tyrkki eteenpäin. Loput kerholaiset olivat puolestaan kokoontuneet simssiliinin kanssa hoitolan nurkalle ja möyhivät maata pieniä lapioita apunaan käyttäen. "Katso, keskellä lampea lilluu vielä yksi iso risu", Mai huomasi, ja kaksikko kierteli lampea miettien mistä sen saisi ongittua pois. Rannalta roskaan ei kuitenkaan ylttynyt, mutta Rage keksi kiivetä toiseen lammen vierustalla kasvavaan kirsikkapuuhun ja yritti tavoitella irtoroskaa lammelle päin kallistuvalta oksalta käsin. "Ole varovainen!" Mai huudahti kun oksa alkoi taipumaan Ragen painosta. Rage nielaisi ja tarrasi sitten takatassujensa kynsillä tiukasti kiinni puunkuoresta ennen kuin alkoi kurotella lammessa olevaa risua haavillaan. Rage sai kuin saikin roskan haaviin, mutta kurotettuaan liian pitkälle menetti kissa tasapainonsa ja olisi varmasti pudonnut veteen ellei Mai olisi kipaissut myös ylös puuhun ja tarttunut Ragea hännästä. "Kiitos", Rage huokais helpottuneena kun kissat olivat päässeet turvallisesti takaisin kuivalle maalle. Source saapui lammelle kastelukannun kanssa ja kertoi hakevansa vettä juuri multaan kylvettyjä siemeniä varten. Rage ja Mai lupautuivat kantoavuksi, sillä täysinäinen kastelukannu oli raskas yhden kissan kuljetettavaksi. Tullessaan lähemmäksi kasvimaata Rage erotti mullassa olevat hennot kylvöurat, joiden päätyihin oli tehty kyltit sen merkiksi mitä missäkin kasvoi. Rage ja Mai auttoivat kylvöksien kastelussa, ja vastavuoroisesti pari peltotyöläistä tuli lastaamaan lammen vierustalla olevaa risukasaa kottikärryihin roskien poiskuljetusta varten. "Kylläpä olittekin ahkeria! Laadin ensi kertaa varten listan puutarhan hoitovuoroista, niin teistä jokainen saa hoitaa puutarhaa säännöllisesti. Lopetellaan nyt tältä kerralta. Suosittelen että pesette multaiset tassunne huolellisesti, ja katsokaa myös ettei kynsien alle jää likaa", simssiliini kehotti kerhokerran lopuksi. Rage loi välittömästi katseen vaaleankeltaisiin käpäliinsä ja kauhistui huomatessaan millaiseen sotkuun tassut olivat työn tuoksinnassa menneet.

Uimakoulu (Oili & Nick)
Oili istui jäykkänä uima-altaan reunalla ja tuijotti sinistä kloorivettä kauhuissaan. Tämä oli Oilin ensimmäinen uimakoulussa käyntikerta vaikka kissa jo täysikasvuinen onkin, eikä kisu uskaltautunut pulahtamaan altaaseen. Mitä jos hän ei osaisikaan uida ja vajoaisi altaan pohjaan, eikä kukaan huomaisi tulla auttamaan? Onnekseen Oili huomasi ettei ollut ainut arkajalka, sillä muutama adoption leikki-ikäisistä kissoista kartteli samaan tapaan vedessä kastautumista. "Tulehan jo veteen sieltä!" Pia kutsui tytärtään. Uimakoulu kävi Oilille melkeinpä sukukokouksesta, sillä kerhoa kävivät myös hänen vanhempansa. "Älä nyt vain sano että olet perinyt ukkisi vesikammon", Nick huokaisi kun Oili veti nopeasti veteen kastamansa tassun takaisin kuivalle maalle. "E-en tietenkään. Ajattelin vain odottaa simssiliiniä", Oili koitti keksiä tekosyytä vitkastelulleen. Kissan harmiksi kerhoa vetävä simssiliini asteli juuri sillä hetkellä pukuhuoneiden luota ja kehotti kissoja hyppäämään altaaseen. Pari altaan reunalla vitkastelleista kissoista uskaltautui sukeltamaan veteen, mutta muutama nuorempi kissa jäi yhä istumaan altaan reunalle hampaat kalisten. "Jos syvä allas pelottaa niin voitte aluksi käydä kastautumassa matalassa altaassa", simssiliini kehotti Oilia ja muita ensikertalaisia. Oili huokaisi helpotuksesta, matala allas kuulosti paljon turvallisemmalta. "Käyn aluksi neuvomassa aloittelijoita matalassa altaassa. Te muut voitte testata kuntoanne laskemalla montako kertaa jaksatte uida altaan päästä päähän ottamatta tukea altaan reunasta", simssiliini ohjeisti kerhon konkareita ennen kuin lähti matalalle altaalle suunnanneiden perään. Oili huomasi että oli ainut täysikasvuinen kissa matalassa altaassa, ja hänelle tuli vähän nolo olo, mutta minkäs sille voi kun hän ei ollut uimista harjoitellut aiemmin. Matalaan altaaseen astuminen ei Oilia hermostuttanut kun hukkumisvaaraa ei ollut, ja kissa tassutteli reippaasti mahakarvoihin asti ulottuvaan veteen. "Okei, eli katsotaan nopeasti miten uidaan kissaa", simssiliini selitti ja kävi istumaan polvilleen. simssiliini näytti käsillään pyörivää liikettä jota kissat sitten matkivat. "Hei, minä osaan!" Gaku hihkaisi. "Hienoa! Kun saatte tekniikan haltuun niin voitte siirtyä muiden kerholaisten luokse syvän altaan puolelle", simssiliini sanoi. Oili liikutteli tassujaan vedenalla ja huomasi ihmeekseen pysyvänsä hyvin pinnalla. Tuntui hölmöltä kun hän oli aluksi pelännyt altaaseen menoa, sillä uiminen oli ihan helppoa nyt kun sitä kokeili. Lopulta kaikki kerholaiset olivat päässeet lillumaan syvän altaan puolelle ja simssiliini pääsi kertomaan päivän ohjelmasta: "Pelataan tänään vesikoripalloa. Jaan teidät kahteen joukkueeseen, ja sitten tiimien tavoitteena on tehdä kori vastustajan puolelle", simssiliini selitti samalla kun käveli asettamaan altaan vastakkaisiin päätyihin "irtokorit". Joukkueet jaettiin, ja Oili päätyi samaan ryhmään Kyon, Rosan, Fikin, Mayun, Salomen, Hanski ja Pian kanssa. "Näytetään isälle että meidän taloudessa naiset hallitsevat!", Oili huudahti äidilleen niin kuuluvasti että vastustajajoukkueen Nick varmasti kuulisi kommentin. Nick näytti kieltä nauraville Pialle ja Oilille ja kääntyi sitten oman joukkueensa puoleen sopimaan pelistrategiasta. "Panu, Jorma ja Lutte ovat hyökkääjiä ja Mila, Unski, ja Nick ovat puolustajia. Minä ja Leppis päivystämme maalin luona", Gaku laati joukkueelle toimintasuunnitelmaa. Omasta mielestään Nick olisi ollut ihan kykenevä hyökkääjän pestiin, mutta ainakin puolustajana saisi ottaa vähän rauhallisemmin. Vaikka Nick oli ollut altaassa vasta hetken aikaa, tuntui tassuissa jo pieni uupumus, joten rauhallisempi puolustus olisi ehkä sittenkin hyvä juttu. simssiliini puhalsi pilliin saadakseen kaikkien huomion ja heitti sitten kädessään olevan pallon altaan keskelle. Pallon luokse ehti ensimmäisenä Mayu, joka lähti kuljettamaan palloa sujuvasti kohti koria. Nickin joukkueen puolustajat reagoivat tilanteeseen, ja Unski ja Nick tulivat tukkimaan tien. Mayu tajusi ettei pääsisi puolustajien ohi, joten niinpä hän haki katseellaan joukkuetovereitaan joille voisi syöttää pallon. Hanski oli onnistunut uimaan melko lähelle maalia, joten Mayu päätti syöttää hänelle. Suunnitelma ei kuitenkaan onnistunut, sillä Unski onnistui nappaamaan pallon ilmasta ja syötti sen eteenpäin Panulle niin nopeasti ettei toinen joukkue ehtinyt kunnolla reagoimaan. Panu pääsi sujuvasti maalille ja onnistui tekemään korin! Monta koria myöhemmin pistetilanne oli 5-1 Nickin joukkueen hyväksi, ja kissat juhlistivat voittoaan roiskimalla vettä hävinneen joukkueen päälle. "Hienoa peliä. Tämä kerhokerta alkaa olla tässä, joten voitte siirtyä pukuhuoneiden puolelle kuivattelemaan", simssiliini kehotti, ja kissat nousivat ylös altaasta.

Pontsun mielipide päivästä: "Käy sääliksi Viiviä, toivottavasti hän saisi uuden hoitajan pian! simssiliini voisi luovuttaa musiikkikerhon johtajan pesti Nickille, tämä kun tuntuu tietävän musiikista paljon enemmän kuin hoitajamme."

Ragen mielipide päivästä: "Oli kiva tutustua kerhossa uusiin kissoihin, sääli ettei adoptionkissoihin voi juuri olla yhteydessä niin en pääse tekemään kenenkään kanssa lähempää tuttavuutta... Ugh, pesin tassut jo kolmesti mutta pelkään yhä että jonnekin jäi likapaakku joka ahdistelee minua, hyi."

Nickin mielipide päivästä: "Vai että naiset hallitsevat, joukkueemme teki murskavoiton! En tosin itse ollut osallisena kaikkiin koreihin mutta silti, antaahan tämä selvästi vaikutelman siitä että minä, perheen vanhin ja arvostetuin kissa määrään meidän taloudessa! Musiikkikerhoon olisin toivonut enemmän toimintaa, lahjani menevät hukkaan jotain Ukko Nooaa hokemalla..."

Oilin mielipide päivästä: "Tämä kerhokerta oli avartava sillä opin uimaan! Osaakohan Pontsu uida, minun täytyy viedä hänet joku päivä rannalle niin asia nähdään ja voin tarvittaessa opettaa häntä! Pahus kun isän joukkue meni voittamaan, minun on treenattava jotta pärjään Nickille seuraavalla kerralla paremmin."

(Sanoja: 1844)

Vastaus:

Saat 38 penniä ja kerhomerkit kissoille. .-)

-Kasa

Nimi: Kami

02.07.2017 14:01
Niilon Nk :
--
Herätessäni aikaisin aamulla, eikä aurinkokaan ollut viellä noussut, nostin katseeni säbgyntoisessa päädyssä nukkuvaan kamiin. Päätin olla häiritsemättä tuota, ja tassuttelin Kylpyhuoneeseen yksikseni. Koska en saisi tassuillani hanoja auki, ja kiinni. Päätin vain käydä tarpeillani, menin hiekka laatikolle ja kaivoin hieman. Kun olin valmis asioiltani, tassuttelin hiljaa kylpyhuoneesta takaisin omaan huoneeseemme. Vilkaisin taas Kamia joka nukkui sikeästi, huokaisen äänekkäästi, mutta tuo ei näyttänyt kuulevan, joten menin keittiöön, nousin horjuen takajaloilleni yrittäen avata jääkaapin ovea, korkealleja olevasta kahvasta, mutta turhaan. Vatsani kurni ääbekkäästi, kun odotin että hoitajani olisi herännyt. Hypähdin pöydälle, ja katsoin ulos ikkunasta, näin jonkun tunnistamattoman kissan kävelemässä hoitolan ulkopuolella, sihahdin hiljaa mutten juurikaan välittänyt, siirryin vaan takaisin lattialle, ja kävelin takaisin huoneeseemme. Kun kami ei tuntunut heräävään vielläkään, joten vedän kyntrni sisään ja astun etu tassuillani tuon baamalle. Kami hätkähtää hereille ja karsoo minua tokkuraisesti, naukaisen hiljaa "Minulla on nälkä...ja...minulla on taas mutaa turkissani, kiitos meidön eilisen lenkin.." kami katsoo minua ihmeissään, kun tuo arvaisi että vihjaan kylpyä. Vaikka en yleensä tykkää peseytymisestä. Näen iloisen pilkkeen hoitajan silmissä, kun tuo nostaa minut syliinsä, ja kantaa takaisin kylpyhuoneeseen, ja laskee lämmintä vettä ammeen täyteen. Tuo kaataa sekaan myös jonkin laista saippuaa, ja laskee minut lämpimään veteen. Rentoutan lihakseni kun kami putsaa likaa pois pitkästä turkistani. tästä taitaa tulla rutiini, mietin itsekseni. Ärähdän, kun kami vetää turkistani ison kuivuneen mullan palan. Huokaan jälleen, ja rentoudun uudestaan.
--
Kylvyn jälkeen kami laittaa minut pienelle käärölle lämpimään pyyhkeeseen, ja kantaa minut keittiöön, tuo asettaa minut pöydälle ja kuivaa minut viellä nopeaan. Sitten tuo astelee jääkaapille ja otta sieltä lasillisen kokakolaa ja asettaa sen eteeni, ja menee sitten uudestaan jääkaapille nostaen sieltä päärynän, mutta ennen kun tuo abtaa sen minulle.bäen hänen ottavan leikkuu alustan, sekä kulhon ja veitsen. Tuo leikkaa päärynän pieniin palasiin ja asettaa ne kulhoon, ja sitten ojentaa kulhon minulle nappaan sieltä pienen päärynän palasen ja jäämme katsomaan toisiamme samalla kun kami tekee itselleen ruokaa. Syön kulhon tyhjäksi, ja ja juon kolan loppuun. Tuo kin nielee viineiset palaset omasta aamupalastaan. Ja nostaa minut syliin, ja heittää pyyhkeen olkapäälleen. Kävelemme takaisin huoneeseemme ja tuo laskee minut sängylle, ja kaivaa lelu kopasta lankakerän. Tuo katsoo minua, nousee ylös ja näen kun kami laskee lankakerän hyllyn päälle, samaan kohtaan mistä oli eilen tippunut savi ruukku. Tuo kertoo että minun on haettava lankakerä hyllyn päältä rikkomatta mitään, hymyilen ja loikkaan sängylle, ja asetan jybteni tapettiin, koittaen olla repimättä sitä, ja kiipeän vaivanloisesti horjuen ylös päin. Ja saan vihdoin hypättyä kolmanneksi ylimmälle hyllylle, kiipeän siitä lopulta ihan ylös, ja otan lankakerän hampaisiini, hyppään sängylle ja kun pongahdan siitä ilmaan viskaan ilmasta lankakerän takaisin koriin, hymyilen iloisesti kunnes mätköhdän naamalleni pudotuksesta. Hieraisen nenääni, ja nostan katseeni kamiin, joka tuijottaa minua pelokkaana "O-olen kunnossa" naurahdan, ja katsahdan ulos ikkunasta. saanko mennä lenkille, yksin?, kysyn hiljaa ja katson kamia odottaen vastausta. Tuo nyökkänyökkää hymyillen ja avaa oven. Pinkaisen ulos aurinkoiseen ilmaan, ja hölkkään ympäri hoitolan pihoja, moikaten ohi kulkevia kissoja iloisesti. Kun en nähnyt enää ketään, astelin hautausmaalle, ja menin katselemaan edesmenneiden kissojen muistokirjoituksia ja kauniisti auringon valossa kimaltavia kukkia. Hyräilen jotain hiljaa, mutta kun kuulen rasahduksen kauempaa säpsähdän ja karavani nousevat pystyyn kun lähden pinkomaan ulos hautausmaalta. Puskan takaa oli astellut yksi hoitolankissoista, tumma turkkinen kolli kissa nimeltään mörkö, tuo katsoi perääni, kun juoksin hoitolan ovelle, ja aloin raapia sitä äänekkäästi, lopulta kami avaa oven ja hyppään tuon syliin. Kami katsoo minua kysyvösti, ja huokaisen selittäen tuolle matkan hautausmaalle. Tuo naurahtaa huvittuneesti ja menee lepäämään painaen lämpimän turkkini kiinni naamaansa.
--
+Hygienia
+Nälkä (poistatko Päärynän ja cocacolan)
+liikunta
+leikki

Vastaus:

Tykkäsin tästä Niilon näkökulmasta kerrotusta tarinasta! Kissojen on tosiaan vaikea availla hanoja tai jääkaapin ovia ilman hoitajan apua, mutta onneksi Niilo pääsi pesulle ja sai ruokaa herättyäsi. .-) Niilo tuntuu vähän itsenäistyvän kun halusi lähteä yksin ulkoilemaan. Saat 11 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Saippua

01.07.2017 20:54
Suoraan puhumista - 1.7.2017 - Tarina 13 - 1427 sanaa

Odottelin innostuneena koulun pihalla alkavaa koulupäivää. Tänään olisi luvassa historiaa ja äidinkieltä. Minua hieman jännitti, varsinkin historia, sillä en ollenkaan tiennyt millaista se tulisi olemaan. Säpsähdin lähellä olevan kellon pirinää ja menin sisälle. Perässäni tulvi muitakin oppilaita ja juoksin pois alta omalle kaapilleni. Kurkistin sisään ja siellä möllötti kirjani sekä penaalini. Nappasin molemmat mukaan, ja huomasin kaapin pohjalla olevan purkkapaketin. Nappasin sieltä yhden sitruunanmakuisen purkan ja tähyilin luokkien yllä olevia kylttejä. Historian tunti pidettäisiin historianluokka B:ssä. Kävelin melkeinpä käytävän toiseen päähän ja löysinkin luokkani. Livahdin sisään odottamaan tunnin alkua.

Luokan edessä olevan työpöydän ääressä istui mukavan näköinen aikuinen poikakissa. Hän katsahti kelloa ja nousi ylös.
-Hyvää huomenta! Minun nimeni on Tony ja tänään olisi vuorossa historian opiskelua. Varoitan hieman, että viimeksi opetin historiaa pari vuotta sitten, joten saatan olla hieman jäässä, Tony naurahti ja otti kirjan esille.
-Aloitamme nyt uudella jaksolla, joka käsittelee esihistoriaa. Tietääkö joku, mitä esihistoria tarkoittaa? Tony kysyi ja katsahti oppilaita. Eturivissä yksi valkoinen tyttökissa viittasi innokkaasti ja Tony antoi hänelle puheenvuoron.
-Se tarkoittaa aikaa, ennen kuin ihmiset osasivat kirjoittaa! valkoinen kissa sanoi innokkaasti.
-Kyllä, Tony sanoi samalla lueskellen kirjaa. Tony selitti jotain Amerikan alkuperäiskansoista, ja minä pyörittelin kynää kädessäni. Päätin rakentaa värikynistäni ison tornin, sillä historia kuulostikin aika tylsältä. Sain hienon tornini valmiiksi.
-Osaako luokan tornirakentaja vastata? kysyi Tony yllättäen. Kaikki kääntyivät katsomaan minua, jotkut hymyilivät. Lehahdin tulipunaiseksi ja korjasin tornini pois. Tony jatkoi selittämistä joistain Amerind-kansojen esi-isistä, ja tällä kertaa yritin kuunnella. Kohta saimmekin jo alkaa tekemään tehtäviä, joten kaivoin laukustani vihkoni. ”Kuinka monta vuotta sitten suunnilleen Amerind-kansojen esi-isät saapuivat Amerikkaan?” Mietin hetken ja vastasin n. 13 000 vuotta sitten. ”Milloin esi-historia päättyi ensimmäisen kerran?” kuului kysymys. Tätä jouduin miettimään. Tony oli puhunut jostain Egyptistä ja joku aika ennen kristusta? Pudistin päätäni ja samassa kello soi. Katsahdin kauhistuneen tehtäviäni. En ehtinyt vastata puoliinkaan! Nyt melkein kaikki tulivat läksyksi! Luokassa olevat alkoivat hitaasti lähtemään, ja jouduin vain keräämään tavarani ja lähtemään. Luokasta päästyäni harmittelin asiaa. Istahdin penkille ja katsoin lukujärjestystäni. Seuraavaksi olisi äikkää. Kipaisin lokerolleni ja vaihdoin historiankirjat äidinkieleen. Naurahdin taas äidinkielen kannessa olevan naisen naamalle. Hänellä oli niin outo virnistys, etten pääse siitä koskaan yli…
-Terveppä terve! kuulen yhtäkkiä vierestäni, ja pelästyn sitä niin paljon että lennähdän taaksepäin kaappiani vasten. Vieressäni seisoo mummo joka hymyilee ystävällisesti.
-Onko koulu kivvaa? hän kysyy ja hymyilee entistäkin enemmän. Mummolla on siivousrätti kädessä ja toisessa kädessä hän pitää kannettavaa imuria. Hän on varmaan siivooja. Tuijotan vähänaikaa mummoa, koska en tiedä mitä sanoa.
-Kaihan se ihan kivaa on? sanon hämmentyneenä.
-No sepä on mukava kuulla! Silloin kun minä olin nuori niin minä opiskelin porkkanaviljelijäksi, viljelin vähän perunoitakin ja joskus retiisejä, myöskin purjoja oli helppo kasvattaa, ja sitten tietenkin minulla oli mansikkamaat, mutta tykkäsin kaikista eniten porkkanoista, lempivärini onkin oranssi, ja siitä tulikin mieleeni että ostin eilen oranssin grillin, tai pojanpoikani osti ja sitten onnistuin polttamaan sen tuusan nuuskaksi! Hah hah! Tykkään myös porkkanamuhennoksesta, se on todella hyvää ja… mummo alkoi yhtäkkiä höpöttämään ja tuijotin vain kun hän höpisi jotain porkkanoista. Samaan aikaan kello alkoi soimaan.
-Ehm… tuota… kiva juttu, mutta tuntini… yritin sanoa johonkin väliin, mutta mummo ei lopettanut.
-Ja sitten Jaakko-Perttu sanoi että ”voihan tomaattimehu!” kun hän tajusi ostaneensa ruohonleikkurin joka olikin pinkki, ja voi mahoton siitähän sai koko ikänsä kuulla kun meni pinkin ruohonleikkurin ostamaan, tomaattimehu on kyllä tosi hyvää, paitsi että se Mirkan LuontaisTomaattiMehu maistuu kyllä aivan homehtuneelle lehmänlannalle, en ole kyllä lehmänlantaa maistanut, mutta se tomaattimehu maistuu sille mille lehmänlanta haisee, se on aivan kauheaa, ja siitä tulikin mieleeni että taisin eilen nähdä unta että uin lihapullissa, se oli aika hauska uni, oho tulipas nälkä, mutta kuitenkin, minulla on kultakala jonka nimi on Pomppu, Pomppu on aika hauska koira, eikun oliko se hamsteri, mutta kuitenkin, Pomppu näyttää ihan kirahvilta... mummo vain hölpötti.
-Hei minun pitäisi… yritin taas sanoa mutta mummo vain jatkoi. Kaikki olivat jo menneet luokkiin.
-MINUN PITÄÄ NYT MENNÄ! melkein huusin mummolle ja juoksin hätääntyneenä luokkaan.
-Juu juu, mutta mietippäs sitä, että tomaattimehun keksijä oli minun isoisoisäni, tai ei se varmaa ole, mutta uskon niin, ja… kuulin mummon jatkavan puhumista välittämättä siitä että lähdin, ja kiiruhdin äidinkielen luokkaan. Mennessäni luokkaan opettajaa ei vielä näkynyt. Huokaisin helpotuksesta ja istahdin pulpettiin.

-Missä opettaja viipyy? Lähellä istuva musta kissa valitti kaverilleen. Hänen kaverinsa huokaisi ärtymyksestä ja nojasi tassuaan vasten. Vähän ajan päästä ovi aukesi ja sisään astui kissanainen, joka näytti oikein yrmeältä kireän nutturansa ja salkkunsa kanssa. Hän asettui täydellisen siistin työpöydän taakse ja laski pöydälle salkustaan kynäpurkin ja teroitti huolellisesti sen kynät veitsenteräviksi. Kukaan ei uskaltanut sanoa yhtään mitään, sillä nainen näytti siltä, että jos sanoisi jotain, niin hän varmaan erottaisi koulusta ja paistaisi uunissa. Kun hän oli teroittanut kynänsä, hän nousi ylös ja korjasi silmälasiensa asentoa.
-Hyvää päivää. Minä olen teidän äidinkielenopettajanne. Olen kuullut että kaikki tästä luokasta ovat edistyneet lukemisensa ja kirjoittamisensa kanssa, joten siksi harjoittelemme esitelmien tekoa, nainen sanoi tyynesti. Mitä? En tahdo esittää mitään luokan edessä! Jos vaikka mokaan! Koko luokka näytti kauhistuneelta, ja kaikki katsahtivat vierellään istuvaa kaveria ja supisivat. No, minulla ei ollut kaveria, jonka vieressä istua, joten siksi tyydyin pyörittelemään kynääni tassuissani hermostuneena.
-Teette lyhyen esitelmän jostain villieläimestä, jonka pitää olla valmis tällä tunnilla. Esitämme esitelmät tunnin lopussa. Voitte hakea koneet, hän sanoi tiukasti ja sitten istui työpöytänsä ääreen kuin mitään ei olisi tapahtunut ja järjesteli papereitaan. Kaikki lähtivät hakemaan koneita luokan takaosasta, minä mukaan lukien. Kun kaikki palasivat paikoilleen, opettaja nousi taas ylös.
-Nyt kun kaikilla on koneet, voitte tulla ”varaamaan” eläimenne minulta, ettei tule kahta esitelmää samasta eläimestä. Mietin hetken ja päädyin nopeasti aavikkokettuun, ja juoksin niin nopeasti kuin pystyin, että pääsin varaamaan sen eläimen minkä halusin. Ja niin minä ehdinkin todella hyvin. Olin viidentenä ekana jonossa! Edessä olevat neljä kissaa varasivat yksitellen leijonan, tiikerin, elefantin ja kengurun. Kun tuli vuoroni, opettaja katsahti minua ja kysyi nimeäni. Katsoin vähän aikaa opettajaa toivottomana.
-Tuota… koko nimeni? Kysyin opettajalta.
-Kyllä, koko nimi, hän sanoi tyynesti.
-En… muista sitä, sanoni nielaisten ja opettaja katsoi minua.
-Ei ole aikaa vitsailla. Nimi, hän sanoi ärsyyntyneen kuuloisena.
-Sweety, sanoin vain ja opettaja oitis selasi listaa.
-Ei löydy, hän sanoi ja katsoi minua. Huokaisin ja ojensin kättäni, että opettaja saisi antaa listan minulle. Hän antoi sen minulle ja etsin nimeni. Löysin sen heti, sillä toista sellaista ei takuulla olisi.
-Tämä, sanoin ja osoitin nimeäni. Opettaja katsoi sitä ja otti listan.
-Ymmärrän. Eläin? hän kysyi taas ja minua nolotti hirveästi.
-Aavikkokettu, sanoin nopeasti ja viiletin paikalleni. Tosi noloa, en omaa nimeäni muistanut! mietin ja hautasin naamani tassuihini, sitten kirjauduin koneelle ja aloin tekemään esitelmääni netin avustuksella.

Kun olin saanut esitelmäni loppuun, sain luvan tulostaa sen ja vein sen opettajalle vielä tarkistettavaksi. Olin todella tyytyväinen siihen! Siinä oli niin paljon tekstiä ja kattava tietopaketti söpöistä aavikkoketuista. Luin todella onnistunutta pikaesitelmääni nopeasti läpi. Ojensin tulostetun paperin opettajalle ylpeänä hymysuin ja odotin kehuja.
-Hmm. En hyväksy tätä. Liikaa virheitä, hän sanoi tylysti ja heitti paperin roskiin.
-Korjaa virheet, enemmän tietoa, parempilaatuiset kuvat, hän sanoi ja osoitti konettani. Katsoin opettajaa ihmeissäni.
-Aha, sanoin raivoissani ja painuin tekemään esitelmääni. Pyyhin kaiken tekstin pois ja kirjoitin siihen jotain mitä ei todellakaan käsketty kirjoittamaan. En vienyt esitelmääni opettajalle tarkistettavaksi, ja esitelmien lukeminen alkoi. Kun neljä kissaa oli lukenut esitelmänsä, astelin luokan etuosaan. -"Aavikkoketuilla on todella isot korvat, mutta taas Mouruposken äidinkielenopettajan aivot ovat minimaalisen pienet. Oikeastaan, aivoja ei ole tiedolla pilattu. Tämä opettaja, joka luulee olevansa maailman napa, yrittää ”opettaa” oppilaitaan haukkumalla tylysti heidän tuotoksiaan ja esittämään täydellistä terävine kynineen ja nutturoineen. Opettajalla on pakko olla jonkin sortin aivotärähdys, jos hän luulee että on edes jollain tapaa viisas. Todellisuudessa opettajan aivotoimintaa kuormittaa liiallinen itserakkaus ja tyly kohtelu muita kohtaan, joka tarkoittaa sitä, että ne asiat mitkä olisivat tärkeitä, joutuvat toissijaiseksi, ja siksi hänellä ei ole mitään tietoa, älykkyyttä tai viisautta, vaikka hän niin luulee. Tämän opettajan on mahdollista bongata esittämässä viisasta ylikuningatarta työpöytänsä äärestä, täyttämässä ”tärkeitä” papereitaan jotka ovat varmasti pelkästään jotain sanomalehtiä johon hän tuhertelee jotain joka näyttää kirjoitukselta, että saa kaikki lajitoverinsa luulemaan, että hän on kiireinen bisnesnainen joka ”tietää kaikesta kaiken". Myöskin terottimien terät ja kynät kuluvat nopeammin kuin hänen aivosolunsa, sillä hän jaksaa aina teroittaa niitä taas kerran lajitovereidensa huijaamiseen.” luen paperistani ja käännyn katsomaan opettajaa mairea hymy kasvoillani. Hän katsoo minua järkyttyneenä ja koko luokka alkaa nauramaan hirveästi. Kumarran opettajalle ja painelen luokasta ovet paukkuen hymyn kera. Kerrankin uskallan sanoa mitä ajattelen!

-Sä teit mitä? Saippua kysyi ja pysähtyi puuhissaan.
-Niin tein! Kun mua ärsytti niiiin paljon! Olin mielestäni niin nopea ja sain niin hyvän tekstin kirjoitettua, ja sitten se vaan lässytti ”Liikaa virheitä päläpäläpääää” ja sitten rupesi ketuttamaan, selitin ylpeänä. Saippua tuijotti minua epäuskoisena. Viltsu nauroi. -Mahtavaa! Aivan mahtavaa! Vitsi kun oisin ollut siellä! Olis ollut niin eeppistä! hän nauroi ja hymyilin.

Vastaus:

Oijoi, Sweety ei tunnu menestyvän kovin hyvin historiassa eikä varsinkaan äidinkielessä, mutta onkin kivaa vaihtelua ettei koulutarinoissa tavoitella aina täydellisiä arvosanoja. Muistaakohan kovinkaan moni muukaan Mourun kissa pitkiä nimiään kun heistä käytetään enemmän lempinimiä? .-D Sweetypä sai esitelmällään opettajan hiljaiseksi, haa. >.-) Siivoojamummeli oli ihana, toivottavasti hän tulee höpöttelemään tarinoihisi joskus toistekin. XD En tiedä antaisiko äidinkielen opettaja kouluplussaa tältä tunnilta, mutta merkkaan kuitenkin Sweetylle kummankin aineen kohdalle plussat, ja saat 30 penniä. .-)

-Kasa

Nimi: Anytime

30.06.2017 23:39
Amber ja Yui näytelmäkerhossa, osa 2/2

Kaikki näytelmäkerholaiset olivat kokoontuneet paikalle, ryhmän uusin jäsen Amber mukaan lukien. Vaihdokki-Amber oli hermostunut ensimmäisestä kerrastaan uudessa kerhossa, mutta onneksi Yui oli hänen tukenansa. Yuin rohkaiseva ja rauhoittava hymy sai Amberin rentoutumaan. Simssiliini suoritti nimenhuudon täysin ongelmitta, joten kerhokerta voitiin virallisesti aloittaa. “Tänään olisi vuorossa improvisaatioharjoituksia. Kerron teille erilaisia tilanteita ja kuka tahansa, voi alkaa näyttelemään tilanteeseen sopivalla tavalla”, simssiliini ohjeisti. Cinna nosti tassunsa ylös koulussa opitun tavan mukaisesti ja kysyi simssiliiniltä: “Entä jos ei keksi tilanteeseen sopivaa roolia?” Simssiliini vastasi: “Ei se mitään! Pakko ei ole näytellä jokaisessa tilanteessa jos ei keksi mitään tai jos ei halua.” Amber huohkaisi helpotuksesta, nyt häntä ei ehkä katsottaisi niin oudosti, jos hän olisi enimmäkseen passiivisesti mukana. “Eli ensimmäinen aihe on kumppanille lahjan ostaminen!” simssiliini julisti.

Pikkupentu Niilo oli ensimmäisenä ryntäämässä lavalla. Niiloa seurasi Gravi. “Anteeksi, minusta tuntuu, että kumppanini on vihainen minulle? Mitä suosittelisit lahjaksi?” Gravi kysyi Niilolta. Niilo pudisteli päätään. “EN osaa sanoa, olen osa-aikainen työntekiä”, Niilo sanoi rohkeasti, lausumisestaan huolimatta. Seuraavaksi lavalle nousi Aamu. “Minulla oli ennen sama ongelma ja mielestäni ilmapallot ovat mainio kumppanin lepyttämisessä!” Gravi näytteli ihmettelevää. “Mutta tämä on antiikkiliike. Ei täällä myydä ilmapalloja,” Gravi totesi. Silloin Yui meni lavalle. “Minun liikkeestäni saa ilmapalloja! Se on tuolla tien toisella puolen!” Yui sanoi Graville.

“Selvä! Seuraava tilanne on ensimmäiset kissat kuussa!” simssiliini julisti. Lavalla olleet kissat poistuivat samalla kun Täplä ja Amber astelivat lavalle. “Pieni askel kissalle, suuri askel Mouruposken hoitolalle!” Täplä sanoi kuukävellen ja monilta kerholaisilta pääsi naurunpyrskähdys. “Totaalisen erilaista kuin simulaattorissa!” Amber sanoi ja kuukäveli, tosin Michael Jacksonin moonwalkin tapaan. Yui palasi lavalle. “Hiljainen hetki kiitos, lasken Mouruposken lipun tähän. Mouruposki olkoon ensimmäinen kissahoitola, jolla on toimipiste kuussa!” Yui näytteli ja pantomiimin keinoin iski kuviittellisen lipun kuuhun. “Tulkaa, uutena kohteenamme on Mars!” Lavalla tullut Nugetti intoili. Kaikki lavalla olevat kissat alkoivat taputtaa. “Hienoa! Ehkä Mouruposki siirtyy joskus Kuuhun. Seuraava aihe on…” simssiliini sanoi ja lavalla olleet kissat poistuivat. Amber ja Yui istuivat vierekkäin. “Oliko hauskaa?” Yui kuiskasi Amberille muiden kissojen astuessa lavalle. Amber hymyili ja nyökkäsi. Yuinkin ilme piristyi selvästi. “Eli tulet uudestaan?” Yui kysyi vielä. Amber tuijotti Yuita meripihkan värisillä silmillään ja sanoi: “Tietenkin, näytteleminen on unelmani.”

Vastaus:

Hienoa että Amberkin rohkeni lavalle vaikka ensikertalaista kerholaista aluksi jännittikin. .-) Kissat pärjäsivät hyvin improvisaatioharjoituksissaan, ja näytellyt tilanteet saivat kivasti uusia käänteitä aina kun mukaan liittyi enemmän kissoja! Olisi kyllä aika metkaa jos Mouruposkella olisi toimipiste kuussa. .--D Saat 8 penniä ja kerhomerkit Yuille ja Amberille. .-)

-Kasa

Nimi: Kami

30.06.2017 21:51
Tämmönen pikku tarina sen kunniaksi et oon tullut takasin pitkältä tauolta..
--
Aamulla heräsin pieneen mouruntaan huoneessani, kun nostin pääni enkä nähnyt jälkeäkään kissasta, painuin takaisin petiin, kunnes uudestaan kuului mouruntaa. Nostin uudestaan katseeni pedistä mutten nähnyt jälleen mitään. Kun viellä kerran.painuin takaisin petiin, ja kuulin mourunnan, nyt lähempää petiäni, minua alkoi pelottaa. Ummistin silmäni visusti kiinni ja yritin levätä. Vähän ajan päästä veräsin siihen etten meinannut saada hengitettyä, Haukkasin henkwä, ja pompahdin ylös, no...Niilo oli silkaa ilkeyttään mennyt makaamaan naamani päälle, ja nyt kolli tuijotti minua ilkikurisesti hymyillen. Vedin syvän hengähdyksen, ja vaikka kolli ei sanonut sanaakaan tiesin heti että tuo halusi ruokaa, heräilin haukotellen pedistäni, venyttelin ja vaihdoinvaatteet nopeasti, ja lähdin unisena kävelemään kolli rinnallani kohti keittiötä. Kun astuimme keittiöön kolli hyppäsi pöydälle, huuliaan lipoen ja hiljaa puristen. Minä taas avasin jääkaapin oven nostin sieltä pitsan palan, joka tuoksui itsenikin mielestä aika houkuttelevalta, katsoin palaa hetken kunnes kolli sähähti hiljaa. Nostin katseeni kolliin joka tuijotti minua erittäin ärsyyntyneesti, tajusin että olin juuri himoinnut kissani ruokaa, naurahdin ja laskin lautasen kollin viereen, ja nappasin kaapista myös lasillisen jääkylmää vettä. Asetin sen kollin viereen, ja jäin hiljaa katsomaan kun tuo mutusti pitsan palaa ja litki vettä lasista. Huokaisin, ja tein itselleni pientä purtavaa, samalla kun söin itse, ruijotin edelleen tarkasti kollin jokaista puraisua pitsasta, ja kulausta jää kylmää vettä. Lopulta lun molemmat olimme syöneet, nostin tuon syliini, ja sanoin 'On aika peseytyä' huomasin heti että kolli ei pitänyt ajatuksesta, tui katsoi minua pettybeesti, mutta tiesin etten voisi antaa suloisen ilmeen muuttaa mieltäni, joten kannoin tuon kylpyhuoneeseen, poistuin hetkeksi sulkien oven visusti perässäni, että tuo saa rauhassa tehdä tarpeensa. Odotin muutaman minuutin, tuona aikana, olin tuijottanut ulos ikkunasta ja katsonut kun aamun kastwen pisarat tipahtelivat alas kostealle nurmikolle. Lopulta kopsautin oveen hiljaa, ja kysöisin oliko kolli jo asioineen, valmis. Tuo naukaisi myöntävän vastauksen, ja astuin sisään, katsoin kollia joka istui hiekkalaatikon vieressä, ja tuijotti takaisin. Hengähdin ja kerroin että aijoin laittaa tuon kylpyym, tuo murahti pienesti, mutta hymähti lopulta myöntävästi. Täytin ammeen lämpimällä vedellä, ja kaadoin joukkoon kunnolla saippuaa. Nostin kollins syliini kosketimmeneniä, ja laskin tuon lämpimään ammeeseen, ja aloin putsata tuon likaista turkkia mudasta ja roskista *Mistä nämä edes ovat tulleet?* mietin ärsyyntyneesti samalla kun hinkkasin kovettunutta mutaa irti kollin pitkästä turkista. Kun kokkareet irtosivat, aloin nyppiä roskia irti. Ja lopulta huuhtelin kollin, ja tuo kiilsi kun aamu aurinko. Tuo lipaisi poskeani, kun tyhjensin ammeen, ja kävelin kolli vierelläni ulos kylpyhuoneesta. Mietiskelin hetken paikallani, kunnes nappasin koripallon ja heitin sen ilmaan, kolli potkaisi sen päin seinään, ja pallo pongahti takaisin luokseni. Heitin pallon uudestaan ja se lensi seinään, kollin jämäkän potkun kautta. Ja siitä takaisin syliini, jatkoimme tuota viellä jonkun aikaa, kunnes kun kolli jällee. Potkaisi se lensi vähän turhan korkealle, ja pongahti siitä hyllyä päin minkä iskusta ylimmältä hyllyltä tippui pieni savi ruukku, molemmat hiljenivät, kunnes naurahdin pienesti, ja yhtäkkiä molemmat alkoivat nauraa, ja se kesti myös kauan. Naurun loputtua hain harjan ja keräsin sirpaleet ylös lattialta pienintä lasin murusta myöten. Kun olin valmis, kolli ehdotti lenkkiä, nyökkäsin tuolle ja vedinnopeaan takin päälleni, ja laitoin kengät jaökaani. Avasin oven ja astuimme hieman nihkeään ulkoilmaan, suljin oven hiljaa perässäni, ja lähdimme kävelemään pientä tietä pitkin ympäri mouruposkea. Katsahtelimme ympärillämme olevia rakennuksia, katsahdin kauppaa, ja sitten toisella silmällä kauempaa olevaa hautausmaata. Katsahdin ylös taivaalle, ja naamalleni tipahti muutama vesi pisara, kosketin pisaraa sormen päälläni, ja nostin sormeni lähelle kasvojani, katsoen sitä tarkkaan ja mietteliäänä. Lopulta hieroin sen pois sormistani, ja tokaisin kollille että lähtisimme takaisin, tuo nytkähti pienesti, mutta kuitenkin näytti myöntyvältä. Joten käännyimme takaisin päin, kävelin kosteaa polkua nihkeässä ilmastossa, kädet taskuissa kissa vierellä kävellen. Ennen kun olimme perillä nostinkö kollin syliini ja kannoin loppu matkan ovelle asti, ja takaisin huoneeseemme. Heittäydyin väsyneenä sängylleni, ja otin nuoren kollin viereeni, koskettaenuudeataan tuon nenää. Väsyttävän lenkin ja vaikean kylvyn jäljeen oli helppo nukahtaa, samalla kun kuuli nuoren kollin lempeän kehräyksen vieressä.
--
Tarpeet
+Nälkä
+liikunta
+hygienia
+Uni

Vastaus:

Mukavaa että olet palannut! .-) Niilopa oli raju kun meinasi tukehduttaa sinut, kissa tosin taisi istua naamallesi leikillään eikä murhamielessä. .-D Hienoa että Niilo sai hoivaa ruuasta hygieniaan, ja kävitte ulkonakin. Saat 13 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Tiksu

08.06.2017 18:06
Tarina, jossa Ella tulee mukaan kuvioihin :-) Tässä eletään vielä kevättä.
_____________

Raahasin kolmea painavaa paperikassillista tavaraa Mouruposken pihan poikki. Lenkkareideni alle litistyi jos jonkinmoista kasvin alkua, jotka näin kevään tullen alkoivat pilkottaa maan uumenista.
Suuntasin oven sijaan minun ja kissojeni huoneen ikkunaa kohti, koska näin tutun oranssiturkkisen kollin katselevan sieltä ulos. Laskin toisesta kädestäni kassin maahan ja pamautin ikkunaa nyrkilläni. Nugetti tarttui kahvaan ja tönäisi ikkunan raolleen.
"Tule auttamaan näiden kantamisessa!" puuskutin nojaten vapaan käteni kyynärpäällä seinään. Nugetti avasi pääni vieressä ikkunaa isommalle ja loikkasi ulos ketterästi.
"Minä voin ehkä raahata tämän", kolli maukaisi noukkien hampaidensa väliin maassa olevan kauppakassin. Lähdimme yhdessä tuumin ovea kohti. Vastaamme asteli mustahiuksinen Cassie, kädessään vesiämpäri, jonka hän kumosi nurmikolle. Hänen kissojaan ei näkynyt lähistöllä.
"Kevätsiivousta olen tässä tekemässä. Te taas näytätte käyneen kaupassa!" Cassie hihkaisi meidät huomatessaan.
"Näin on. Plääh, pitäisi varmaan meidänkin siivota, ennen kuin hämähäkinseitit peittävät koko huoneemme", puuskahdin ihaillen toisen hoitajan tarmokkuutta. Hän tarjoutui myös kantamaan Nugetin puolesta yhden kauppakasseistamme, kun hän näki oranssin kollin tuskaisen ilmeen painavaa kassia raahatessaan. Otin tarjouksen kiitollisena vastaan.

"Kiitos avusta, tosi ystävällistä!" kiittelin vuolaasti avattuani huoneemme oven. Olin hieman nolona siitä, miten sotkuiselta oma huoneemme näytti ja haisi.
"Eipä mitään! Aina on autettava toista hoitajaa hädän hetkellä", Cassie sanoi naurahtaen ja laski paperikassin lattialle mustaturkkisen Tuhkan ihmeteltäväksi.
"Sano Cinnalle ja Ferdinandille ja Caddielle terveisiä", huikkasin samalla toivoen, että olin muistanut Cassien kissojen nimet oikein. Mouruposkessa kun oli aikojen saatossa ollut niin paljon hoitajia ja kissoja.
"Hahah, joo, sanon! Heippa Tiksu ja kissat", hoitaja sanoi hymyillen ja poistui oman huoneensa suuntaan. Huokaisin helpotuksesta, kun sain laskea kauppakassit lattialle. Käteni tuntuivat spagetilta kannettuani niitä keskustassa sijaitsevalta Marketilta Mouruposkelle asti.
"Missäs meidän uusi tulokkaamme on?" kysyin hengästyneenä vilkuillen ympäri huonetta.
"Murjottaa varmaan vessassa edelleen. Ella vaikuttaa tosi itsekkäältä ja omahyväiseltä", Tuhka vastasi pudistaen päätään inhoten. Loin häneen varoittavan katseen, kun marssin huoneen poikki vessamme ovelle. Koputin pari kertaa.
Olin ottanut vaihtarikissa Ellan hoiviini hänen edellisen hoitajansa lähdettyä. Olin vuosia sitten hoitanut toista amazonilaista kissaa, Amizia, muutaman kuukauden ajan, joten kuvittelin kai Ellan olevan samaa maata. Tyttö oli kuitenkin todistanut olevansa kaikkea muuta kuin helposti lähestyttävä.
"No mitä?" kuului tiukka ääni vessasta.
"Minä täällä", vastasin lempeällä äänellä. Vessassa tuli hetkeksi hiljaista.
"Ovi on auki", Ella sanoi. Painoin kahvan alas ja nykäisin oven auki. Mustavalkoinen naaras istui laattalattialla häntä ujosti tassujen ympärillä. Rohkaiseva hymyni muuttui äkkiä kauhistuneeksi, kun katsoin tarkemmin lattiaa.
"Sorii..." maukaisi Ella nolostuneena tajutessaan, ettei lattialle ilmestyneet tussitöherrykset olleetkaan ehkä niin kivoja.
"Niiden on parempi olla vesiliukoisia tusseja", ähkäisin. Korvat aavistuksen luimussa Ella harppoi ohitseni purppuranpunaista makuualustaansa kohti. Huomasin Tuhkan mulkoiievan arvostelevasti naaraskissan touhuja sängyltä.
"Hei! En MINÄ näitä siivoa, neitiseni!" karjaisin hieman liian lujaa vaihtarikissallemme. Tummanruskeat silmät leiskahtivat Ellan kääntäessä tuiman katseensa minuun.
"Aha."
"Sinä sotkit, sinä siivoat", sanoin heilauttaen päätäni lattiaa kohti. Ella pyöräytti silmiään ja ei tehnyt elettäkään toimiakseen. Erotin naaraskissan ärtyneestä mutinasta sanat "kiva tapa kohdella vieraita".
"Sinä et ole täällä mikään vieraileva hyvänpäiväntuttu, vaan perheenjäsen! Sinua koskee ihan samat säännöt kuin Tuhkaa ja Nugettiakin", täräytin.
"Täällä pitää muutenkin siivota, joten me muutkin voisimme siivoilla", Nugetti heitti huoneen toiselta puolelta äänellä, jonka oli tarkoitus rauhoitella meitä kaikkia. Vilkaisin tulenoranssin kollin suuntaan kiitollisena.
Ella kohautti lapojaan hieman tyyntyneenä, mutta selkeästi tyytymättömänä. Se oli ilmeisesti vain halunnut tuoda taiteellista puoltaan ilmi, hieman kyseenalaisella tavalla. Todellinen taiteilijasielu.
"Ella siivoaa vessan, minä voin auttaa sinua siinä. Tuhka saa vaihtaa petivaatteet ja Nugetti pyyhkii pölyt. Aloitelkaas, hop. Minä tyhjennän kauppakassit sillä välin. Älkääkä kuvitelkokaan pääsevänne lelujenne kimppuun, ennen kuin hommat on hoidettu!" komensin ja läimäytin käteni yhteen. Nurinan saattelemana kissat tassuttelivat siivousvälinelaatikollemme.

"Hyi! Hoitakoot itse omat laatikkonsa!" mustavalkoinen naaraskissa täräytti seistessään inhon vallassa keskellä vessaa, vältellen katsomasta Nugetin ja Tuhkan hiekkalaatikoita. Kiltisti hän oli viikannut pyyhkeet nättiin pinoon ja pyyhkinyt lattialta kuraiset tassunjäljet ja maalaukset, mutta muiden jätösten siivoaminen oli liikaa.
"Hohhoijakkaa, hyvä on sitten. Menet auttamaan Tuhkaa, niin pieni kissa varmaan tuskailee pussilakanan kanssa kun minullekin se on vaikeaa", vastasin huokaisten ja avasin katonrajassa olevan pienen ikkunan. Huomasin amazonlaisen siristelevän silmiään, mutta kevyin askelin hän poistui vessasta, jättäen hiekkalaatikkosotkut minulle.

Ellan näkökulma:
Pörhistin häntäni poistuessani vessasta. Pää ja leuka pystyssä marssin sängyn luo ja hyppäsin lakanattoman patjan päälle. Tunsin pienen kollikissan tuijotuksen, kun hän siveli tassuillaan puhdasta lakanaa.
"Hei pennut, hopi hopi niiden lakanoiden kanssa", Nugetti maukui toiselta puolelta huonetta pölyrättinsä kanssa. Hän vaikutti mukavalta ja hauskalta kollilta, toisin kuin Tuhka.
"Milloin ajattelit pyytää anteeksi?" musta kolli kysyi kylmällä äänellä. Pyöräytin silmiäni vastaamatta ja aloin ottamaan tyynyliinaa pois yhdestä tyynystä. Terävä sähähdys sai huomioni kuitenkin kiinnittymään nuorempaan kissaan.
"Miksi olet tuollainen? Minä halusin vain tutustua sinuun, mutta vedit heti tuon parempi kuin muut-asenteesi päälle ja kohtelet minua kuin tyhmää!" hän ärisi niskakarvat pörrössä.
"En kuvittele olevani parempi kuin muut", vastasin, vaikka taisinkin olla suoraan sanottuna eri mieltä. Viihdyin paremmin vanhempien kissojen kanssa, mutta Nugettiinkin oli vaikea tutustua, kun pörröinen, musta pentu oli koko ajan tunkemassa keskusteluun mukaan. Heilautin häntääni vähättelevästi ja keskityin petivaatteiden riisumiseen.
Tovin olimme täydessä hiljaisuudessa, mikä tuntui olevan Suomessa jokin outo tapa. Kotona Brasiliassa kotiväkeni luona oli täysin eri meininki. Olin kuitenkin jo vuoden aikana ehtinyt tottua tapoihin ja oppinut pitämäänkin hiljaisesta rauhasta ja turhan höpinän välttelystä.
"Auta pussilakanan kanssa, Ella", Tuhka sanoi komentavaan sävyyn ja heitti kukkakuvioisen sinivalkean pussilakanan minua päin. Tuhahdin napaten peittomme kulmista kiinni hampaillani. Tuhka avasi pussilakanan suuta, jotta mahtuisin ryömimään peiton kanssa sisään. Ryömin matalana kankaiden välissä, suunnaten eteenpäin.
Saavutin nopeasti pussilakanan kulmat. Survoin valkeilla etutassuillani niihin untuvapeiton kulmat mahdollisimman nopeasti, ennen kuin tein 180-asteen käännöksen. Tunsin kynteni takertuvan kankaaseen. Sähähtäen käännyin varpaitani kohti ja vedin koko pussilakanan ympärilleni. Pian kynttä kangaskuiduista irrotellessani huomasin olevani ansassa. Kaikkialla ympärilläni näkyi vain valkeaa ja vaaleansinistä kangasta. Yritin pysyä määrätietoisena ja lähdin talsimaan siihen suuntaan, mihin arvelin olevani matkalla. Epäonnekseni tunsin vain kankaan kiristyvän ympärilläni ja menevän vielä pahemmin sotkuun. Aloin panikoida.
"AUTA!" parkaisin Tuhkalle yrittäeni selvitellä reittiä ulos peiton sisästä. Tunsin kyyneleiden nousevan silmiini ja palan kurkkuuni. Inhosin ahtaita paikkoja!
"Mitä nyt?" Tuhka kysyi hieman säikähtäneen oloisena, luultavasti äänensävyni takia. Vingahtelin kuin vastasyntynyt pentu, kun tunnuin jäävän yhä syvemmälle kankaan kiemuroihin.
"En pääse pois", märisin lysähtäen kasaan. Tunsin Tuhkan alkavan nykiä pussilakanaa, kun hän yritti löytää suuaukkoa. "Haluan ulos."
"Älä nyt panikoi, Ella", Tuhka sanoi rauhallisella äänellä ja kiskoi allani olevaa kangasta pois. Painoin pääni tassuihini ahdistuneena. Minut havahdutti muutaman sekunnin päästä lämmin kuono otsallani. Avasin tummanruskeat silmäni varovasti ja helpotuksekseni näin Tuhkan ja valoa kuin pimeän tunnelin päässä. Syöksähdin vapauteen helpottuneena ja painauduin sängynpäätyä vasten sydän pamppaillen.
"Oletko kunnossa?" kysyi Nugetti huolissaan toiselta puolelta huonetta. Ravistelin päätäni kykenemättä puhumaan.
"Taidat pelätä ahtaita paikkoja. Ei hätää, et sinä sinne ikuisiksi ajoiksi jäänyt", Tuhka maukaisi ja katseli vuoroin minua ja Nugettia. Syöksähdin mustaa pentua kohti ja halasin tiukasti kiitokseksi.

* * *

Tuhka:
Loput siivoamisesta sujui ilman ongelmia, vaikka Ella vaikuttikin vaisulta. Tiksu oli päättänyt palkita meidät viemällä meidät Naukukukkulalle eväsretkelle, mikä oli nostanut tunnelmaa huomattavasti.
"Milloin opin, että Naukukukkulan mäki on... puuh.. kamala", Nugetti puuskutti raahautuen ylös jyrkähköä mäkeä, joka johti Naukukukkulan huipulle.
"Olet vain läski", Tiksu sanoi näyttäen kollille kieltä. Nugetti murahti ja syöksähti Tiksun rinnalle. Pinkaisin perään, jättäen Ellan kävelemään hieman kauemmas.
"En ole! Katso muskulääriä vartaloani!" Nugetti huudahti ja teki pari piruettia Tiksulle. Hoitajamme nauroi ja taputti Nugetin takamusta.
"Eikö tuolla olisi hyvä eväidensyöntipaikka?" ehdotin nyökäyttäen päätäni kohti kolmea laakeaa kiveä. Kaikki äännähtivät hyväksyvästi ja suuntasimme tiemme sinne. Tiksu laski keltaisen reppumme maasta pilkottaville uusille ruohonoraille. Kipusin pienimmän kiven päälle makoilemaan. Aloin peseytyä samalla kun Nugetti ja Tiksu purkivat ruokia ja leluja esiin. Ella kiipesi minua vastapäätä olevalle kivelle ja katseli minua oudosti. Koitin jättää naaraan huomaamatta.
"Lihakissanruokaa, mansikoita, mansurakeita ja herneitä. Bon appetit!" Tiksu sanoi huvittuneesti ja jakoi kaikille pahvilautaset. Sukaisin vielä viimeisen kerran korvaani ja keskityin sitten olemaan läsnä.
"Ihana sää! Tulee ihan kesäinen viilis", Ella totesi muka huolettomasti, vaikka vaikutti minun mielestäni hieman kireältä.
"Tarkoitat kai FIILIS", Nugetti oikaisi hymyillen hyväntahtoisesti. Ella pyöräytti silmiään.
"Ihan perus, että unohdan teidän ilmaisujanne", hän sanoi naurahtaen kuivasti, kääntäen sitten katseensa taas minuun. Hymähdin kiusaantuneesti ja pyysin sitten Tiksua laittamaan lautaselleni lihakissanruokaa ja pari herneenpalkoa. Aloin mussuttamaan viileää ruokaa tyytyväisenä.
"Hyviä herneitä, vaikka satokausi ei olekaan vielä päällä", Nugetti sanoi imaisten sitten suu törröllään hänen kolmannesta herneenpalostaan kaikki herneet kerralla.
"Niin on. Herneet tässä muodossa on aina niin kesäisiä. Mökillä on ihan parasta syödä herneitä ja grillivartaita", Tiksu sanoi huokaisten ja söi itselleen tuomaansa salaattia.
"Etkös sinä ostanut jonkun pienen grillin meille?" mau'uin. Tiksu nyökkäsi ja nielaisi suussaan olevan ruoan.
"Se tulee parin päivän sisällä. Voidaan sitten rillata niin kuin suomalaisten kuuluu", hän sanoi naurahtaen. Grilliruoka kuulosti hyvältä, vaikken koskaan ollutkaan maistanut sitä.
"Arvatkaa minun lempiruokani", Nugetti heitti. Nugetti tuntui pitävän kaikesta. Ruoka oli iso osa hänen elämäänsä. Mouruposken kokkikerhossakin hän oli jo aika veteraani.
"Nugetit", Ella ehdotti. Oranssi kolli pudisti päätään.
"Kala?" ehdotin. Jälleen kieltävä päänpudistus.
"Minäpä tiedänkin.." Tiksu tokaisi hymyillen. "Sushi."
"No höh, mitäs menit paljastamaan. Olisin halunnut kuulla, miten kauan noilla kulinaarimaailman amatööreillä kestää arvata!" vanhempi kolli mylväisi ja nauroi sitten jatkaen pian syömistä.
"Minä tykkään hedelmistä ja kalasta.. Olen kuitenkin Amazonilta kotoisin, s-siellähän niitä syödään", Ella sanoi taas hermostuneen oloisesti. Kukaan muu ei tuntunut huomaavan outoa käytöstä, vaan jatkoivat railakkaasti höpöttelemään niitä näitä. Mikä Ellaa risoi?

"Hyi, hyi, HYI! Kylmää, kamalaa, märkää!" Tiksu kiljui ja hypähti kauemmas luotamme. Nauroimme kahden kämppikseni kanssa aivan kippurassa ja koitimme heittää vielä Tiksun kaukaiseen olinpaikkaankin vettä. Hoitaja kuitenkin väisti taitavasti ja jäi etäälle mulkoilemaan meitä. Istuimme Naukukukkulan järven rantakalliolla ja räiskyttelimme jäätävää vettä. Pian olisi kesä, jolloin voisimme mennä uimaan ihan toden teolla!
"Tuhka, tule tänne", mustavalkoinen Ella maukaisi vaativasti ja heilautti häntäänsä, pompaten ylös takamukseltaan. Hän lähti painelemaan aallonmurtajalle, joka koostui suurista kivenjärkäleistä. Epävarmana lähdin jolkottamaan perään. Nugetti jäi hämmentyneenä katselemaan menoamme, mutta päätti palata Tiksun luo.
"No, mitä.. puuh.. oli asiaa?" sanoin laskeutuen pehmeästi viimeisen hypyn jälkeen tassuilleni kivelle. Ella oli istunut alas huolestuneen näköisenä.
"Saanko kertoa sinulle jotain? Ja ethän kerro kellekään?" hän kysyi yllättäen. Räpytin silmiäni hämmentyneenä, mutta nyökkäsin sitten. "Lupaan pitää asian salaisuutena."
Ella painoi katseensa tassuihinsa.
"Minä.. en tiedä miten sanoisin tämän.. Olen pahoillani. Enemmän kuin pahoillani! Olen kauhea ämmä välillä ihan turhaan. Muistutat vain tosi paljon erästä minulle tärkeää kissaa", hän naukui hiljaa ja käänsi sitten melkein anelevan katseensa minuun. Minulla meni hetkeksi pasmat sekaisin tyttökissan vilpittömyydestä, enkä tiennyt mitä vastata.
"Ketä?" töksäytin lopulta. Pahus, Tuhka, entä jos se toinen on kuollut?
"Minun veljeäni. En minä häntä juurikaan tunne. Oikeastaan juuri siitä syystä, miksi sinäkään et pidä minusta. Olen niin ilkeä ja itsekäs!" toinen kissa maukui surkeana. Pudistin päätäni rauhallisesti.
"En ole sanonut, etten pitäisi sinusta. Annoit vaan vähän huonon kuvan itsestäsi. Kyllä me vielä ehditään tutustua hyvissä merkeissä, eikös?" rauhoittelin ja puskin päälläni Ellan poskea ystävällisesti. Amazonilainen nyyhkäisi ja nyökytti päätään.
"Minulla on vain tosi ikävä kotiin välillä. Ikävä veljeä ja äitiä."
"Tiedän. Minusta olisi hurjan pelottavaa olla vaihtari!"
"Käyttäydytään nyt sitten paremmin toisiamme kohtaan ja koitetaan ystävystyä tämän minun vaihdossaoloaikani aikana, jooko?" Ella ehdotti ja ojensi tassuaan vilpittömän anteeksipyytävänä.
"Sovittu."
Paiskasimme tyttökissan kanssa tassua ja jäimme heiluttelemaan tyytyväisenä häntiämme kehräyksemme kaikuessa järven pinnasta.

* * *

Nugetin näkökulma:
"Aika epähygieenistä lillua tässä kylpyvedessä kahden likaisen kollin kanssa!" Ella sanoi ja hätyytteli tassuillaan minua ja Tuhkaa kauemmas Mouruposken kylpyhuoneen suuressa ammeessa.
"Älä nyt viitsi, minähän tuoksun kukkasilta", sanoin poseeraten muka viehättävästi. Ella siristi silmiään leikkisästi.
"Pikemminkin ruoalta. Mädältä, haisevalta kalalta!" hän maukui.
"No tämä mätä, haiseva kala pitääkin Amazonilaisesta lihasta! RRÄY!" karjuin ja roiskutin vaihtarin päälle vettä. Naaras kirkui samalla nauraen ja koitti vetäytyä ammeen perimmäiseen nurkkaan.
"Minä olenkin musta piraija, joka tykkää napsia hännistä!" Tuhka huusi ja alkoi nipistellä Ellan häntää, kirkumisen yltyessä edelleen. Olimme kaikki likomärkiä ja vaahtoisia leikkiemme seurauksena.
Tiksu pamautti kylpyhuoneen oven auki.
"Hei nyt oikeesti! Pienempää suuta, kello on jo vaikka mitä!" hoitaja sanoi kuiskaten kovaäänisesti. Hän lätsäytti kätensä naamalleen huomatessaan touhumme. Vedin kissanpentuilmeeni päälle ja viheltelin muka viattomasti.
"Huuhdelkaa nyt itsenne ja tulkaa nukkumaan, ennen kuin simssiliini heittää meidät metelöinnin takia vankilaan", Tiksu huokaisi ja poistui sitten takaisin käytävään. Olimme hetken ajan totisia.
"Voiko metelöinnistä oikeasti joutua vankilaan?" Tuhka kysyi.
"En edes tiennyt, että Mouruposkessa on vankila!" Ella sanoi jännittyneenä ja vilkaisi sitten meihin kolleihin huolestuneena. Purskahdimme kaikki taas nauramaan.
Iltatoimet sujuivat iloisten kikatusten mutta tehokkaan työskentelyn parissa rattoisasti. Olin huomannut Ellan ja Tuhkan sopineen välinsä aiemman lakanaepisodin jälkeen. Tai ainakaan he eivät enää olleet toistensa kurkuissa kiinni.
Kuivauduimme kaikki omiin pyyhkeisiimme ja läksimme huonetta kohti yöpuulle.

"Hyvää yötä kissut", Tiksu haukotteli pimeässä huoneessa räpläten kännykkäänsä, kun käperryimme omiin unikoreihimme. Naukukukkulan reissu ja siivousurakka olivat olleet yllättävän rankkoja. Kenties olin tulossa vain vanhaksi. Oli ihanaa käpertyä pehmeään pesään ja sulkea silmät.
"Hyvää yötä", vastasin Tiksulle ja vaivuin pian uneen.
---------
Minun piti jo kahdesti teurastaa itseni tämän tarinan kirjoittelun aikana, kun en tuntenut edistyväni. Nyt olisi kuitenkin ensi tarinaan toivottavasti inspistä kertymässä, joten sitä odotellessa. x--) Ellasta kuoriutuu kyllä varmaan mielenkiintoinen kissa tarinoissani.

TARPEET KAIKILLE:
+ Nälkä (en nyt vielä lähtisi poistelemaan noita ruokajuttuja, eikös niissä ole se pari käyttökertaa?)
+ Liikunta (matka Naukukukukukukkukukukukkulalle)
+ Hygienia (kylpy! Sama juttu kuin ruoissa, pesuainetta jäi)
+ Uni (Nukkuminen lopussa)

Vastaus:

Ohhoh, Ella ei olekaan mikään ihan helpoin tapaus! Vaikka kissa aika itsepäinen olikin niin suostui sentään lopulta siivousavuksi, vaikka olikin valikoiva työtehtäviensä suhteen. Nugetti tuntuu osaavan valita oikeat sanat ja tätä Ella kunnioittaakin, ja kahdenkeskinen keskustelu Tuhkan kanssa tuntui vaikuttaneen positiivisesti nuorempien kissojen väleihin, joten eiköhän Ella vielä sopeudu paremmin uuteen vaihtariperheeseensä. .-) Nugetti on mahtava viehättävine poseerauksineen. .--D <3 Lol, oon katellut yhtä vankilakuvaa vähän sillä silmällä että sen saisi Mouruposken ympäristöön, pitäiskö ihan näitä metelöijiä varten tehdä vankila Mouruposkeen? XD Saat 43 penniä, ja kohottelen tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: simssiliini

02.06.2017 21:39
Täältä tulee vähän myöhäinen ystävänpäivätarina. .-D

Ystävänpäivän tienoille oli osunut lauha ilma muutaman pakkaspäivän jälkeen, ja ulos oli kokoontunut useampikin kissa treenaamaan talviurheilupäivänä järjestettävää lumiveistoskilpailua varten. Pihalla olevan jäätyneen lammen ympärille oli muodostunut varsin sekava kokoelma erilaisia lumieläimiä ja -esineitä. Rage istui ikkunalaudalla ja tuijotti ulkona olevaa hälinää - tai ainakin näin saattoi olettaa ensinäkemältä. Tarkastelemalla kissaa hieman lähemmin oli selvästi nähtävissä, että kollin silmistä paistoi tyhjä katse eikä se keskittynyt ollenkaan tarkkailemaan ympäristöään. Sen sijaan kissan pään sisällä kävi kova ajatustyö. Nick oli lähtenyt viettämään ystävänpäivää Anytimen luona asustavan rakkaansa luokse, ja Pontsu ja Oili sanoivat puolestaan lähtevänsä romanttiselle kävelylle yhdessä, joten Rage ja simssiliini olivat jääneet huoneeseen kahdestaan. "Pyh jotkin rakkausasiat", Rage tuhahti ja ravisteli päätään saadakseen ajatuksensa muualle. Kissa kääntyi katsomaan isäntäperheensä hoitajaa, joka istui sängyn päällä (ei kun ehdottomasti alla!) ja askarteli selkään kiinnitettäviä numerolappuja perjantaina järjestettävän talviurheilutapahtuman kilpailijoita varten. Ragekin oli ottanut osaa pariin lajiin, ja simssiliini oli sanonut että kilpailua varten kannattaa harjoitella, mutta Ragea ei kiinnostanut moinen touhu ainakaan tänään. Kuka muka tarvitsi harjoittelua pulkalla laskemiseen? Samassa postiluukku kolahti ja Rage loikkasi salamana alas ikkunalaudalta ja riensi tarkistamaan postin. Olisiko sittenkin mahdollista että... Ei, Rage ei nähnyt kirjeiden joukossa viestiä toivomaltaan kohteelta. "Mitä posti toi?" simssiliini kysyi, ja Rage kiikutti hampaidensa välissä violetin kortin hoitajan tarkasteltavaksi. "Oi, Mantsu kirjoittaa. Hänen kissansa olisivat halukkaita tutustumaan myös sinuun, eikö ole kivaa?" simssiliini selitti rapsuttaessaan Ragea korvan takaa. Kissa ei kuitenkaan ollut hyvällä tuulella vaan käänsi päänsä pois. "Mikä nyt on? Sinähän kerroit haluavasi kavereita Mouruposkesta", simssiliini muistutti ja katseli hiukan huolestuneena alakuloista poikakissaa. "Niinhän minä halusin ja haluan edelleen, mutta... Harmittaa kun lähettämiini kaveripyyntöihin ei ole vielä vastattu", Rage selitti. Kissa oli innostuksissaan lähettänyt koulupäivän aikana tapaamilleen kissoille postia, mutta vastausta ei ollut kuulunut. Rage oli tullut erityisen hyvin juttuun Stiinan kanssa, ja poika odotti palavasti että pääsisi tapaamaan tämän uudelleen. Rage oli joutunut myöntämään itselleen että innostuksen takana saattoi olla myös jotain muutakin kuin pelkkää ystävyyttä... Stiina oli ollut Ragen ajatuksissa jo useamman päivän ajan, ja siksi poika odotti malttamattomana että tämä kirjoittaisi takaisin. simssiliini epäili että Rage ikävöi ystäviä kotimaastaan, olihan sentään ystävänpäivä. "Tehdään jotain kivaa yhdessä sitten kun Oili ja Pontsu palaavat. Voisimme käydä pyytämässä vaikka Mantsun kissoja mukaan, pääset tutustumaan uusiin kavereihisi", simssiliini ehdotti. Rage hymyili pienesti eikä tällä kertaa torjunut simssiliinin kättä kun hoitaja kumartui silittämään kissan päälakea.

simssiliinin porukka törmäsi Mantsuun ja tämän kissoihin sattumalta hoitajien oleskelutilassa. "Tämäpä sattui, olimme juuri tulossa tapaamaan teitä", simssiliini huudahti. "Ei kai minua olla erottamassa?" Mantsu esitti järkyttynyttä, jolloin kaksikko naurahti. "Ei sentään. Saimme korttinne ja ajattelimme että olisi hauskaa tehdä jotakin yhdessä", simssiliini selitti. Mantsu vilkaisi kissojaan ja nämä näyttivät olevan innoissaan asiasta, joten Mantsu myöntyi ehdotukseen. Kasper oli ensimmäinen joka uskaltautui lähestymään simssiliinin kissoja, mutta Vili ja Rousku pysyttelivät vielä hoitajansa takana ja tähyilivät uusia tuttavuuksia Mantsun jalkojen välistä. "Muistan teidät kaksi", Kasper osoitti sanansa Oilille ja Pontsulle. "Söimme samassa pöydässä risteilyllä ollessamme", Kasper jatkoi. "Joo, minäkin muistan miten kutsuit tarjoilijaa palvelijaksi", Pontsu hymyili. Vili asteli arvokkaanoloisesti pois Mantsun jalkojen takaa, ja vanhus asettui istumaan Oilin eteen. "Hauska tavata Mitterin jälkeläisiä. Isoisäsi oli uljas kissa", Vili muisteli. "Minulla ei ole paljon muistoja ukistani, mutta Nickillä riittäisi varmasti juttua hänestä", Oili selitti. "Missäs Nick muuten on?" Vili ihmetteli, jolloin Oili selitti isän menneen viettämään ystävänpäivää Anytimelle rakkaansa luokse. "Te onnekkaat asutte saman katon alla", jutusteluun liittynyt Rousku osoitti sanansa Oilille ja Pontsulle. "Meidän kumppanimme majailevat adoptiossa. Kävimme katsomassa heitä aamulla, mutta adoptiossa on nykyään niin lyhyet vierailuajat..." Vili marisi. Oili huomasi Ragen nyhjöttävän yksinään, joten tämä päätti esitellä vaihtarin Mantsun porukalle. Rage oli päättänyt pysytellä vaiti niin kauan kuin keskustelu pyörisi rakkausasioissa, mutta tietysti kissan kauhuksi Rousku alkoi heti utelemaan oliko joku tyttökissa jäänyt ikävöimään kollia Ruotsiin. "Ei mitään sellaista", Rage kommentoi lyhyesti, mutta Rousku ei tahtonut jättää Ragea rauhaan. "Näin ilmeestäsi että sinulla on mielessäsi joku kissa! Vai haaveiletko muuten vain tapaavasi unelmiesi kissan täältä Mouruposkesta?" Rousku uteli. "Rage, olisit sanonut että kaipaat seuraa! Voin järjestää sinulle sokkotreffit! Tunnen monta mukavaa sinkkukissaa järjestämäni tyttöjenillan kautta", Oili touhusi. "Lopettakaa nyt jo tuo! Ystävänpäivää voi ihan hyvin viettää ilman että joku kiehnää kiinni kyljessä. Päivän nimikin on sitä paitsi YSTÄVÄnpäivä, joten sitä voi yhtälailla juhlia kavereiden kanssa", Rage huomautti. "Ihan miten haluat. Mutta ihan oikeasti, jos kaipaat seuraa niin tunnen muutamia tyttökissoja", Oili vinkkasi silmää. Rage tuhahti ja lähti tassuttelemaan simssiliinin ja Mantsun perään. Ei hän tarvinnut mitään sokkotreffiseuraa kun mielessä oli jo valmiiksi eräs ihana kissaneiti.

Porukka vietti tovin puuhakammarissa erilaisia lautapelejä peilaillen. Ragelle ja Kasperille tuli pientä erimielisyyttä siitä mitä pelataan, mutta sopu saatiin aikaiseksi kun kissat jakautuivat kahteen ryhmään, ja Rousku, Vili ja Rage ehtivät pelata useammankin kierroksen kimbleä Kasperin, Oilin ja Pontsun käydessä taistoa monopolin pelilaudalla. "Minä sain omistukseeni kolme suurta linnaa ja voitin", Kasper selitti innoissaan hoitajalleen pelin kulkua Mantsun auttaessa kissoja kokoamaan pelejä takaisin niiden laatikoihin. "Ne ovat hotelleja eikä linnoja, höpsö", Mantsu hymähti tottuneesti Kasperin kuninkuusjutuille ja kehotti sitten kissojaan pitämään kiirettä. "Käydään syömässä ja ruuan jälkeen Vili ja Rousku voivat harjoitella kisapäivää varten", Mantsu suunnitteli. "Mihin lajeihin ilmoittauduitte?" Rage uteli Rouskulta. "Minä veistän ja hiihdän, ja isä puolestaan aikoo taitoluistella", Rousku selitti. Mantsun poppoon lähtiessä simssiliini jäi kissojen kanssa seisomaan hetkeksi paikoilleen. "Ööh, lähdetäänkö mekin vaikka syömään?" simssiliini kysyi ja kissat innostuivat ajatuksesta. "Menkää te edeltä, minun täytyy hoitaa yksi juttu", Oili selitti ja pinkaisi juoksuun. "Mihin sinä edes... äh", simssiliini tokaisi sillä Oili oli jo mennyt menojaan.. "Tiedätkö sinä tästä jotain?" simssiliini osoitti kysymyksensä Pontsulle, mutta poikakissa vain pudisteli päätään. Oili ei ollut poissa kauaa, mutta jostain syystä kissa ei suostunut paljastamaan kellekään missä oli käynyt. simssiliini päätti antaa asian olla ja alkoi kaivella heidän huoneessaan olevan minijääkaapin sisältöä. Pontsua varten simssiliini kippasi kanakissanruokapurkin sisällön ruokakulhoon ja juomaksi oli tarjolla banaanimaitoa. Oili alkoi ahtaa suuhunsa salaattiannostaan heti kun hoitaja oli auttanut vaikean kannen avaamisessa, ja kissa ryysti pillillä sinistä juomaa lasista aina välillä. Ragea varten simssiliini paahtoi pari palaa leipää ja lämmitti joltain joululta ylijääneen glögitilkan kostukkeeksi. Oili hivuttautui salaattikulhoineen Ragen viereen ja kumartui kuiskaamaan asiansa poikakissan korvanjuuren: "Suosittelen että käyt ruuan jälkeen pesulla ja siistiydyt vähän, järjestin sinulle nimittäin ne sokkotreffit". Hyvä ettei Rage tukehtunut nielaistessaan suussa olevan leipäpalan väärään kurkkuun hämmentyessään kuulemistaan uutisista. "Oili, mehän puhuimme tästä jo..." Rage sähähti selvittyään yskäkohtauksesta. "Olen varma että pieni treffailu tekee sinulle hyvää", Oili iski Ragelle silmää.

Suihkunraikas Rage tassutteli ympäri kylpyhuonetta keltainen pyyhe ympärillään. Kissa oli lopulta hyväksynyt Oilin sokkotreffiehdotuksen vaikka idea vähän väärältä tuntuikin kun Stiina pyöri mielessä. Rage ei kuitenkaan halunnut tehdä ohareita, joten kaipa hän voisi muutaman tunnin viettää jonkun muunkin kissan seurassa ilman mitään vakavampia sitoumuksia. "Kuka siellä kylpyhuoneessa kuppaa?" kuului oven takaa vihainen karjaisu, joka sai Ragen palaamaan ajatuksistaan takaisin maanpinnalle. "A-anteeksi, hetki vielä!" Rage vastasi ja ravisti kostean pyyhkeen pois päältään. Rage harjasi vielä pikaisesti hampaansa ja koitti saada pyyhekuivatut jokasuuntaan sojottavat karvansa jonkinlaiseen ojennukseen ennen kuin keräsi peseytymiskamppeensa kokoon ja hipsi ulos yleisestä kylppäristä kehtaamatta katsoa oven takana jonossa olleita hoitajia silmiin. Rage huomasi hoitajien oleskelutilan seinäkelloa vilkaistessaan viettäneensä enemmän aikaa kylppärissä kuin olisi pitänyt, joten nyt hänelle tulisi kiire! Rage kävi viemässä peseytymistarvikkeensa simssiliinin huoneeseen ja säntäsi heti sen jälkeen ulos. Lämpötila oli iltaa kohden siirryttäessä laskenut taas pakkasen puolelle, ja hoitolan pihalla olevan lammen ympärille rakennetut lumiveistokset kiiltelivät kauniisti täysikuun loisteessa. Rage suunnisti minimerenrantalle johtavalle tielle (hän oli käynyt reitin läpi etukäteen Oilin kanssa tutkimalla hoitolan lähiympäristön karttaa) ja lähti tassuttelemaan reippaasti lumista tienreunaa. "Seuralaisesi odottaa minimerenrannan edustalla olevalla penkillä", oli Oili selittänyt treffipaikasta. "Ihme jos odottaa enää, olen nimittäin myöhässä", Rage mutisi ajatuksiaan ääneen. Kissan ääni värisi, eikä Rage tiennyt johtuiko se kylmyydestä vai jännityksestä. Rage lähestyi minimerenrantaa ja erotti jo kaukaa yksinäisen penkin. Penkillä istui kuin istuikin joku, mutta pimeässä illassa oli mahdoton tunnistaa niin kaukaa millainen kissaneiti häntä olisi vastassa. "Anteeksi että olen myöhässä!" Rage huudahti kun huomasi toisen kissan kääntäneen katseensa häneen. "Luulin jo ettet tulisi", kissa vastasi ja Ragen sydän alkoi pamppailla kiivaammin tämän tunnistaessa tyttökissan äänen. "Stiina?" Rage kuiskasi epäuskoisena ja loikkasi ihastuksensa viereen penkille nähdäkseen tämän kasvot lähempää. Stiina hymyili leveästi ja jälleennäkeminen oli selvästi hänellekin mieluinen. Oliko Oili tiennyt Ragen ihastuksesta koko ajan vai oliko treffiseuralainen valittu täysin sattumanvaraisesti? "Olen miettinyt sinua paljon viime päivinä", Rage tunnusti saaden Stiinan posket punoittamaan. Tyttökissa puski hennosti Ragen kylkeä, ja hetken aikaa kaksikko vain istui hiljaa kiinni toisissaan hämärässä illassa.

Pakkanen kiristyi iltaa kohden aina vain enemmän, joten kissakaksikko arveli että olisi paras palata hoitolalle. "Saattaisin sinut muuten huoneellesi, mutten ole varma löytäisinkö sen jälkeen enää omaan huoneeseeni", Rage selitti nolona kissojen astuttua hoitolan ovesta sisään. "Ei se mitään, minä voin saattaa sinut", Stiina lupasi. Kaksikko tassutteli vaitonaisena käytävää pitkin, ja Rage yritti kuumeisesti keksiä jotakin hienoa tapaa hyvästellä Stiina, mutta pojan päähän ei tullut yhtikäs mitään järkevää ajatusta sillä hetkellä. "Ymh, Rage?" Stiinan kutsu palautti pojan takaisin maanpäälle. Rage huomasi Stiinan pysähtyneen simssiliinin huoneen oven kohdalle, ja Rage itse oli ajatuksissaan kävellyt vain eteenpäin. Rage kääntyi takaisinpäin ja yritti luoda kasvoilleen hymyn, mikä näytti kylläkin enemmän irvistykseltä kissan ollessa häpeissään pienestä mokastaan. "Haluaistko tulla kanssani harjoittelemaan huomenna talviurheilupäivän kilpailuja varten?" Stiina rikkoi kaksikon välillä olleen hiljaisuuden. "Joo, sopii minulle. Meillä onkin kummallakin pulkalla lasku ja mäkihyppy ohjelmassamme, joten voimme harjoitella niihin yhdessä", Rage totesi hymyillen. "Nähdään siis huomenna hoitolan pihalla", Stiina sanoi ja otti muutaman askeleen lähteäkseen. Rage kiirehti kuitenkin vielä tytön perään ja lipaisi tämän poskea hyvästiksi. "Vi ses!" Rage sanoi ennen kuin livahti isäntäperheensä huoneen ovesta sisälle.

Ragen mielipide päivästä: "Ystävänpäivä saikin upean käänteen Oilin sokkotreffien ansiosta ja sain kuin sainkin toivomaani seuraa ystävänpäivälle! En malta odottaa että pääsen tapaamaan Stiinaa taas. <3 Sain myös lopulta vastauksia kaveripyyntöihin eikä minua hyljeksitäkään, se on varmaa!"

Oilin mielipide päivästä: "Rage tuntui piristyvän sokkotreffeistä! Hihii, nyt kun sain näin hyvin yhdistettyä kaksi sinkkukissaa voisin ehkä harkita 'Oili neuvoo rakkaushuolissasi' -palvelua. ,-)"

Pontsun mielipide päivästä: "Olipa kiva tutustua paremmin Mantsun kissoihin, Varsinkin Kasper on aina hauskaa seuraa! Minulle jäi vähän epäselväksi mitä Oili on taas keksinyt, hänellä tuntui olevan jotain tärkeää tekemistä Ragen kanssa mutta minulle ei voitu mitään kertoa... "

(Sanoja: 1641)

Tarpeet:

Oili & Pontsu:
+ leikkiminen (lautapelit)
+ nälkä (poista: kanakissanruoka, banaanimaito, salaattiateria, sininen juoma)

Rage:
+ leikkiminen (lautapelit)
+ nälkä (poista: leipä, glögi)
+ hygienia (suihku)
+ siisteys (harjailut)

©2017 Kissahoitola Mouruposki - suntuubi.com