Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK



Tähän vieraskirjaan kirjoitetaan kaikki tarinat, kuten tavalliset hoitotarinat, taitotarinat, kerhotarinat, matkatarinat ja sen sellaiset.

Ennen tarinan lähettämistä sinun kannattaa kopioida se varmuuden vuoksi, jos vaikka nettisi sekoaa tai jotain muuta ilkeää tapahtuu, eikä tarinan lähetys onnistu.

Huom. Muistathan, ettet saa laittaa uutta hoitotarinaa ennen kuin edellinen on arvosteltu! Muuten joudut jäähylle hetkeksi aikaa.

 << <  4  5  6  7  8  9  10  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Odessa

08.11.2018 19:38
Uusia ystäviä
***************

"Heeelääää!!!!! Leikittääään!!!! "
"Kinuski?"
"Tehdää jotai!!!!!!"
"Ensin hei aamupalalle"
"Tyyyysääää"

Kinuskin mp

Tylssääää! Mikssi joka aammu pittää syöddää aamuupallaaa????????

Laitan Kinuskille aamupalaksi sekasössöpurkkiruuan lopun. Itse otan ruisleivän. Kun olemme syöneet, Kinuski menee piirtämään. Kun Kinuski on vähän aikaa piirtänyt, niin lähdemme kävelylle. Käymme naukukukkulalla, koivikkokedolla ja punapensaspolulla. Kun tulemme takaisin, Kinuski jatkaa piirtämistään. Kun Kinuski saa hienon piirroksensa valmiiksi, katsomme televisioa hetkisen. Sitten onkin jo ruuan aika. Laitan Kinuskille palan lohta. Kun Kinuski on syönyt, askartelemme yhdessä. Sitten menemme kirjastoon. Luen Kinuskille kirjaa ja Kiikkuhan siitä nukahtaa, kun Kinuski nukkuu sylissäni luen erästä kirjaa. Kun Kinuski herää, lähdemme leikkihuoneeseen. Näämme Janeten ja Tikrun. Juttelemme Janeten kanssa ja katselemme kun pikku kissat leikkivät yhdessä. Käymme vielä puuhakammarissa jossa näämme Nooran kissoineen. Kissat leikkivät yhdessä ja päätämme että Noora ja hänen kissansa voisivat tulla käymään. Kun kissat leikkivät, huomaamme että Gaku sekä Kinuski pitävät viisikosta eniten toisistaan. Kun Noora,Gaku,Aamu,Mokka ja Rico ovat lähteneet menemme kylpyhuoneeseen ja pesen Kinuskin. Illalla Kinuski vielä kertoo että oli hauskaa tutustua paremmin Gakuun,Aamuun,Mokkaan ja Ricoon.

Tarpeet:

-Nälkätarve (lohta jäi vielä muttei sekasössöpurkkiruokaa)
-Hygieeniatarve (iltapesu)
-Liikkumistarve (kävelylenkki)
-Unitarve (päikkärit)

Vastaus:

Voi aamupala vieköön, aina se on kaiken hauskan pilaamassa. .-D Loppupäivänä Kinuskilla ei ainakaan ollut tylsää, niin paljon erilaista tekemistä olit järjestänyt hänelle piirtelystä ulkoiluun. .-) Mukavaa että Kinuski pääsi myös leikkimään uusien ystäviensä kanssa! Saat 3 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Toukka

03.11.2018 20:33
Ei oppi ojaan kaada
<><><><><><><><><>

”En halua, en halua! Olen riittävän fiksu! Eikö se muka riitä että osaa lukea ja on hyvä matikassa riitä?”
Oli syksyinen ilta. Ulkona miltein kaikki lehdet olivat pudonneet puusta ja illat muuttuivat koko ajan pimeimmäksi. Olin muistanut, ettei Felix ollut vieläkään suorittanut ykkösluokan koetta, joten päätimme että huomenna kissani menisivät taas kouluun. Tämä ei ollut haitannut Felixiä ja Chota, mutta Ivyrushia oli aivan eri maata.
Siitä pääsenkin tämän hetkiseen tilanteeseen; Rushia raivosi edessäni silmät vihaisesti säkenöivän. Ihme ettei hän törmäänyt siinä ravatessaan pöytään. Minä itse nojasin seinään ja pidin käsiäni puuskassa.
Yritin olla mahdollisimman rauhallinen kun ruskea kollini aukoi minulle päätäänsä.
”Hei, ihan oikeasti.” Huokaisin kyllästyneenä kun kissani oli raivonnut viisi minuuttia. ”Vain huominen päivä. Muutenkin Galileon on parasta tehdä tuttavuutta Quziin kahden kesken. Eikö niin Felix?”
Käänsin katseeni nopeasti sänkyni päälle, missä harmaa kollini luki keskittyneesti englannin kirjaa.
”Juu...”, Felix vastasi hajamielisenä ja käänsi kirjan sivua.
Käänsin voitonriemuisena katseeni Rushiaan. Hän näytti epäröivän. Felix oli ruskean kollini yksi parhaista kavereista, eikä hän halunnut turmella kaverinsa pennun ystävyysvälejä.
Vielä hetken paikoiltaan mietittyään ja minua äkäisenä silmäiltyään hän murahti ja meni suunnittelemaan Angelin aakkosopetusta.
”Viimeinkin”, sanoin puoliääneen ja menin pesemään hampaani.

Seuraavana päivänä vein Chon, Felixin ja Ivyrushian koululle. Galileo jäi hoitolaan leikkimään Quzin kanssa.
”Käyttäydytte sitten kiltisti ettekä hankkiudu ongelmiin opettajien kanssa”, sanoin suunnaten viimeiset sanani Rushialle joka repi punaista vaahteran lehteä palasiksi, eikä selvästikkään kuunnellust mitä sanoin.
”Kyllä me osaamme”, Cho sanoi reippaasti ja heilautti häntäänsä Felixille ja Rushialle merkiksi tulla perässä. Felix laski kädestäänsä äidinkielenkirjan jota hän oli lukenut ”varmuuden vuoksi” koko matkan ajan ja tönäisi Rushiaa. Ruskea kolli näytti siltä että sanoisi jotain ilkeää Felixille, mutta pysyi hiljaa ja meni muiden perässä koululle.
Minä itse menin kahvilaan nauttimaan kupillisen teetä.

Felixin nk <>
Minulla on koe...
Tämä ei ole mikä tahansa koe vaan ykkösluokan päättökoe. Minusta tuntuu että unohdin lukea jonkun tietyn kappaleen englannista, tai ehkäpä minä unohdin opetella mikä on kestopreesens. Vaikka tietäisinkin muistaneeni lukea jokaikisen tärkeän jutun, minua stressaisi.
Koulun lattia tuntui kylmevenän allani kun kävelin sillä. Cho käveli edessäni ja Rushia takanani. Heitä ei näyttänyt huolettavan mikään, tosin Rushia tuntui potkaisevan joka ikistä roskaa mikä hänen eteensä tuli. Olin aika varma siitä, ettei hän tehnyt sitä vahingossa.
”Historian luokka on tuolla ja tuntini alkaa ihan kohta, joten pitää mennä. Onnea kokeeseen!” Cho hymyili ja halasi minua lempeästi. Yritin hymyillä takaisin.
”Onnea tunnille.”
Kumppanini hymyili minulle vielä hetken ja meni sitten nopein askelin historian luokkan ovelle, jonne olikin kertynyt pieni jono.
”Minun pitää mennä kotitalouteen. Pidä hauskaa kokeesi kanssa”, Rushia totesi kuivasti takanani ja taputti hännälläänsä lapaani hetken, kunnes katosi muiden kissojen joukkoon.
Huokaisin hieman ja kävelin kohti koeluokkaa.

Ivyrushian nk <>
En olisi halunnut tulla kouluun, mutta tietenkin Toukka keksi asian millä kiristää minua.
Tungeksin muiden kissojen joukossa kohti kotitalouden luokkaa. Koulun valkoinen lattia tuntui inhottavan kylmältä tassujeni alla. Seinät näyttivät uhkaavilta, kuin ne olisivat valmiita litistämään niiden välissä olevat kissat.
Tietenkään ne eivät tekisi niin, olivathan ne vain koulun seiniä, mutta ajatus oli kuitenkin pelottava.
Kun saavuin köksän luokalle, siellä olikin pieni jono. Menin jonon jatkeeksi.
”Missä ope on?” jonossa oleva kissa kysyi murahtaen.
”Varmaan taas myöhässä”, edessäni oleva ruskea kissa maukui tylsistyneen kuuloisena.
Olin vain hiljaa ja mietin kuinka kauan joutuisin vielä olemaan koulussa.
”Ope tulee!” joku kissoista sihahti yhtäkkiä, ja koko jono hiljeni nopeasti. Paikalle saapui musta kissa, joka hymyili ystävällisen pahoittelevasti. Kissa meni ja avasi kotitalouden luokan. Oppilaat menivät äänettömästi luokkaan.
Köksän luokka oli aika iso. Siellä oli muutama pöytä ja uuni. Luokka näytti siltä miltä mikä tahansa luokka voi näyttää.
Menin istumaan yhden pöydän ääreen.
Kukaan ei tullut vierelleni istumaan.
Se musta naaras oli meidän opettajamme. Hänen nimensä oli Lily. Hän oli ihan kiva, mutta heti alussa hän tuntui tuijottavan minua ankarasti. Kohautin hänen katseelleensa olkiani. Opettaja hätkähti kun hän tajusi huomanneeni hänen katseensa. Lily kääntyi katsomaan pikkuisen nolona muita oppilaita.

Chocolate chipin nk <>
Musiikin luokassa oli levoton tunnelma. Jouduimme seisomaan kuorossa ja laulamaan lauluja. Ongelmana oli se, että vanhempia oppilaita laulaminen ei kiinnostanut yhtään joten nämä juttelivat ”hiljaa”. Pienemmät kissat sen sijaan alkoivat leikkiä kesken kaiken hippaa, ja vain muutama minun lisäkseni oli rauhallisesti. Opettajalla oli kova työ pitää meidät kurissa.
Kuorossa laulaessani käpälät puutuneena mietin, mitenköhän Felix pärjäsi kokeensa kanssa.

Felixin nk <>
Koe meni aluksi hyvin, mutta sitten tulivat matikan laskut. Olin unohtanut lukea matikkaa eilen, joten en muistanut miten laskut laskettiin.
Siinä minä vain toljotin hermostuneena ensimmäistä laskua, kuin se olisi kirjoitettu muinaiskreikalla.

Ivyrushian nk <>
Kotitalouden tunti sujui ihan hyvin, kai. Onnistuin kyllä räjäyttämään mikron, mutta se on niin pitkä juttu etten sitä tässä kerro.
Seuraavaksi minulla olikin vapaa tunti. Päätin mennä ulos nauttimaan kylmästä ilmasta.
Ulkona minä aloin tutkimaan pudonneita lehtiä. Löysin yhden kokonaan keltaisen. Päätin ottaa sen talteen ja antaa Galileolle, koska vaahteran lehti muistutti pudonnutta tähteä.
Aloin keksimään mahtavaa tarinaa tähdelle. Se oli tullut toisesta universumista ja tippunut kesken kaiken tänne. Tähti joutui kuitenkin Galileon tassuihin, joka löytää keinon palauttaa tähden takaisin avaruuteen. Pudonnut lehti kiittää Gallua sillä, että antaa hänen tulla milloin tahansa kanssaansa avaruuteen.
Tarina oli mielestäni mahtava. Pitää kertoa se Gallulle.

Chocolate chipin nk <>
Seuraavaksi oli äidinkieltä.
Jos totta puhutaan se oli mielestäni aika helppoa.
Meidän tarvitsi vain kirjoittaa lyhyt teksti. Minä kirjoitin tekstin kesästä, siitä kuinka minulla on ikävä lämmintä kesätuulta ja värikkäitä kukkia.

Toukan nk <>
Kun koulupäivä oli loppunut, hain kissani takaisin hoitolaan. He söivät samalla kun Galileo kertoi innostuneena mitä päivän aikana oli tapahtunut. Quz oli myös pöydässä syömässä.
Päivä oli mennyt kuulemma sut hyvin. Ivyrushia aloitti kyllä heti Galileon mentyä päiväunille valituksen siitä, miksi hänelle piti tulla läksyjä.
Onnistuin silti pakottamaan hänet tekemään kiltisti englannin läksynsä.
Onneksi Cho oli aivan eri maata, ja teki heti käskemättä äidinkielen, historian ja Ruotsin läksyt.
Felixille ei tullut läksykä koska hänellä oli ollut koe, joten harmaa kolli luki itsekseensä sinistä kirjaansa. Kolli nojasi seinään ja käänteli sivuja. Hän näytti jostain syystä erittäin harmistuneelta.
”Mikä on?” kysyin kun istuuduin hänen viereensä.
Felix huokaisi ja laski kirjan pois tassuistaansa.
”Olin unohtanut lukea matematiikkaa koetta varten, joten en tienny laskujen vastausta. Saan varmasti hylätyn....”.
”Etkä saa”, vastasin päättäväisenä ja halasin varovaisena kollia. ”Mitä väliä on parilla laskulla kun onnistuit varmasti muissa kohdissa hyvin?”
Felix vastasi hymyllä josta näki, ettei hän uskonut minua 100 prosenttisesti.

//Anteeksi ihan hirveästi että tarina on myöhästynyt näin paljon D-. . Ja muutes saisinko kouluplussaa?

Vastaus:

Felixillä olikin jännä koulupäivä kun hänellä oli ensimmäinen koe! Ei yksi pieleen mennyt tehtävä sentään koko koetta pilaa. .-) Ivyrushia on niin hauska, hän ihan vain ohimennen mainitsi räjäyttäneensä köksän tunnilla mikron. XD Harmi että koulu tuntui ahdistavan häntä. .-( Cho oli musatunnillaan ihanan tunnollinen muun luokan tehdessä vähän mitä sattui. Saat 22 penniä, ja kouluplussat tietenkin. .-)

-Kasa

Nimi: Lintu

03.11.2018 15:13
"Hei!", Miukuli huusi ikkuna laudalla.
"Niin?", sanoin vilttiin kietoutuneena sohvalle.
"Ulkona tulee jotain valkoista!", miukuli huusi.
Nousin sohvalta, ja katsoin pihalle. Siellä todella satoi lunta. Maassa olevien lehtien päälle oli satanut lunta, ja niitä tuskin näkyi. Voittamamme koristeet olivat ympäri taloa, ja loivat tunnelmaa. Pikku niukulla oli haamupuku päällä, joten tätä oli todella vaikea ottaa tosissaan. Pikkuinen pentu ihaili lunta kuin  ihmettä. "Haluatko mennä sinne?", naurahdin. Pennun silmät suurenivat valtaviksi.

~Miukuli~

Juoksin ulkona, lumen peitossa. Nauroin, kun pyöritin lumipallon tuosta lumesta. Leikin lumella, ja heitin tuon puuhun. Tajusin valkoisen naaraan olevan kuistilla tärisevän. Lähdin kohti kissaa, piilotellen itseäni, kunnes huomasin kuka tuo oli.
"Camilla!!", nauroin.
Valkoinen naaras katsoi vaativana lunta, ja arvioi kuinka siihen tassunsa asettaisi.
"Ai hei Miukuli!", tämä sanoi.
Hyppäsin tämän viereen, ja tämä alkoi nauramaan.
"Mitä nyt?", kysyin.
Naaras nauroi melkein kuin ratketessaan, ja pian tämä nauroi kippurassa.
"Häntäsi!", kissa huudahti.
Katsoin häntääni, joka oli aivan lumessa. Sen alta ei melkein näkynyt mitään.
Purskahdin kissan kanssa nauruun, ja lähdimme jahtaamana toisiamme lumessa.
"Sinä olet hippa!!", tämä huusi nauraen.
Jahtasin tätä, ja lopulta syöksyin tämän päälle.
"Hahaa! Minä sain sinut", huudahdin.
Camilla nauroi, ja lähti vuorostaan jahtaamaan minua.
Pidimme hauskaa, leikimme hippaa, piilosta, ja kaikkea hauskaa, kunnes Camillalla tuli kylmä.

~Lintu~

Kävin hakemassa kurpitsan, ja kyniä. Tiesin että tuo kaksikko halusi kaivertaa kurpitsan. Kun he viimein tulivat sisälle, minun täytyi pudistella heitä kunnolla. "Huomenna on kylpy päivä", tuhahdin Miukulille. "Eeiih..", tämä oli valittanut. Nyt kaksikko istui pöydän ääressä, ja piirsi kurpitsaan mitä halusivat. Suunnittelin kurpitsalle korvia, koska mitä kissa olisi ilman korvia? Nauroimme kaikki, kun Miukuli tunkeutui kurpitsan sisään. Otin kuvan noista kahdesta, joista alkoi vähitellen tulla ystäviä. He saisivat sopeutua toisiinsa, sillä muuten adoptiosta ei tulisi mitään. Kaksikko jakoi vielä munkin puolikkaan, ja nappasin kuvan kummankin suun pielistä. Kun hämärä hiipi ovelle, patistelin Camillan takaisin adoptioon.

Kun palasin, miukuli oli läsähtäneenä tyyny kasaansa. Pikkuinen pentu oli selvästi väsynyt, eikä ollut epäilystäkään etteikö pentu ollut väsynyt. Otin laukustani esille nipun papereita, ja tiesin olevani ilkeä. Ilmoittaisin Miukulin kouluun. Ruksin paperista kohtia, ja kirjoitin Miukulin tietoja. Viimein kun sain työn tehtyä, kello oli jo 21:00. Menin nukkumaan, ja varmistin vielä että Miukulikin nukkui.

~Miukuli~

Heräsin 6:00, aivan normaalisti. Päätin säikyttää Linnun. Möngin tyynykasasta pois, ja lähdin kohti lakana asua. Sieppasin lakanan päälleni, ja lähdin kohti Lintua. Lintu nukkui vielä syvää, sikeää, unta. Hyppäsin sängylle, ja menin aivan Linnun pään eteen.
"PÖÖÖÖÖÖÖÖ", huusin.
Lintu hätkähti hereille, ja nauroi kun näki minut.
"Hei? Ei se noin naurettavaa ollut!", puuskahdin.
"Oli se", lintu sanoi naurun seasta.
"Jos menet vähäksi aikaa ulos? Minä haen kaupasta sinulle jotain", Lintu sanoi.
"Selvä! Tai? Saanko seikkailla rakennuksen sisällä?!", huudhdin innoissani.
"Sen kun", Lintu tuhahti, ja nousi istumaan.
Minä tipuin rähmälleni hänen syliinsä, ja kierin jalkoihin asti.
Lintu nauroi, ja nosti minut lattialle.
"No niin, meneppäs vain", hän naurahti.
"Selvä!", sanoin.
Lähdin huoneesta, ja siitä seikkailu alkoi.

Kuljin huoneiden pötköä, ja minun teki mieli käydä kurkkaamassa johonkin niistä. Viimein kun pääsin niiden huoneiden jonosta pois, eteeni avautui peini aula. Lähdin kohti Puuhakammaria, jossa tietäisin varmasti mitä tehdä. Valitsin puuhakammarissa palapelin, joka näytti vaikealta. Aloin kokoamaan palapeliä pöydällä, ja ennen kuin huomasinkaan, ulkona alkoi sataa vettä. Sain palapelin valmiiksi, ja huomasin adoption hoitajan koputtavan kammarin ovelle.
"Hei? Saako tänne tulla?", tämä kysyi.
"Tietty!", huudahdin.
Tajusin pari adoption kissaa, jotka lähtivät hakemaan askartelu tarvikkeita.
"Hei! Saanko minäkin tulla askartelemaan?", kysyin.
"Tule vain!", nuorin kissa huudahti.
Tein näiden kanssa monta askartelu työtä, kunnes Lintu tuli hakemaan minua.

"Mennään", Lintu sanoi.
"Selvä", sanoin, ja kipitin hoitajani luo.
Lähdimme keittiöön, kunnes tajusin mitä tällä oli.
"Mikä tuo on?", osoitin tämän kantamaa vihreää palloa.
"Se on vesimelooni", Lintu naurahti.
Vedestä tehty melooni?! Mikä on edes melooni..., mietin.
Lintu näytti nauravan jo ilmeelleni, jonka voisin arvata olevan sen arvoinen.
"Se on vain todella... vetinen", Lintu selitti.
Hyppäsin keittiön tuolille, ja katsoin kun Lintu pilkkoi meloonia.
"Suu auki", hän sanoi.
Linnulla oli käsissään vihreä kantainen, ja sen jälkeen punainen, ja rakkulaisen näköinen hedelmä.
Otin haukun tuosta, ja sen maku tulvahti suuhuni. Makea, mutta todella märän maku. Pureskelin hedelmää, ja söin siitä 1/4 osan. Se riitti aamupalalta.

Tarpeet
•nälkätarve (1/4 osa vesimelooni)
•leikkimistarve
•Unitarve





Vastaus:

Olittekin kunnon Halloween-tunnelmissa kun voitetut koristeet olivat esillä, kaiversitte kurpitsoja ja Miukuli viihtyi haamupuvussaan. .-D Kiva että Miukuli törmäsi ulkona taas Camillaan, adoptio sujuu varmasti hyvin kun kissat viihtyvät hyvin yhdessä! Huh miten kieroa ilmoittaa toinen salaa kouluun, mitähän Miukuli tuumaa asiasta kun saa tietää? .-D Miukulin ajatukset vesimelonin mausta ja koostumuksesta olivat hauskoja. .-D Saat 13 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Sara

31.10.2018 21:46
Ensilumi oli satanut ja kissat olivat innoissaan tulevasta talvesta.
-Tulispa paljon lunta niin päästäis pulkkamäkeen, Sunny mietti.
-Ja vois tehä lumiukkoja! Simba hihkaisi.
Lunta oli vasta ihan vähän ja seuraavana päivänä ne olisivat luultavasti kaikki jo sulaneet pois mutta oli hauskaa katsella miten innoissaan kissat olivat ensilumesta. Ne pyörivät ohuen lumikerroksen päällä kuin pikkupennut ja yrittivät epätoivoisesti tehdä lumipalloja. Ainakin niillä oli selkeästi hauskaa.

Ulkona peuhaamisen jälkeen kissoilla alkoivat tassut palella ja oli aika siirtyä takaisin sisälle. Sisällä keitin kaakaota viluisille kissoille ja käperryimme yhdesä sohvalle katsomaan telkkaria. Ilta vierähtikin nopeasti ja pian olikin jo aika mennä nukkumaan.

Aamulla ilma oli arvelujeni mukaan lämmennyt ja lumen tilalla oli enää vesilammikoita. Aurinko kuitenkin paistoi, joten lähdimme käymään pienellä kävelylenkillä. Kävelyllämme löysimme jo hieman huonokuntoisen pallon ja päätimme pelata jalkapalloa. Siru ja Simba tykkäsivät siitä todella paljon. Molli oli vähän arka pelaamaan ja pysytteli vähän kauempana pallosta koko pelin ajan, mutta oli kovin kiinnostunut kuitenkin. Pelin jälkeen jätimme pallon siihen paikkaan mistä sen löysimme, jos joku vaikka vielä kaipaisi sitä ja tulisi etsimään palloaan.

Kotimatkalla alkoi kylmä vesisade, mutta siinä vaiheessa olimme onneksi jo lähellä kotia. Kotona kissat kävivät lämpimässä kylvyssä ja leikkivät taas ammeessa kylpyleluillaan.

Tarpeet:
+leikki

Vastaus:

Miksi ensilumen pitää aina sulaa niin pian pois?! Hyvä että kissat ehtivät kuitenkin ottaa ilon irti leikkimällä ohuen lumikerroksen päällä. .-) Lämmin kaakao ja kylpy ovatkin oivia lämmityskeinoja kun on leikitty koko päivä ulkosalla! Saat 4 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Ellen

28.10.2018 16:00
Luku 1 ➡ Puhuiko toi just?

Syksy on synkkää aikaa, kun pimeä tulee aivan liian aikaisin eikä edes lumesta ole vielä tietoakaan. Synkältä taivaalta sataa usein vettäkin ihan täydellä teholla, minkä takia ei uloskaan viitsi ihan jatkuvasti mennä. Onneksi uudet ja jännittävät asiat tuovat valoa tänne pimeyden keskelle. Minulle se on nyt jotain, mitä en olisi osannut koskaan kuvitellakaan mahdolliseksi. Pääsen muuttamaan paikkaan, joka vain kaikessa yksinkertaisuudessaan kuulostaa täydeltä mahdottomuudelta. Juuri sen mahdottomuuden takia tahdon kovasti tietää siitä kaiken ha päästä selvittämään, millaista elämä siellä oikeasti on.

Seuraan varovasti hymyilevää naista valoisan aulan läpi suureen huoneeseen, jossa on paljon leluja sekä kiipeilypaikkoja. Ehdin juuri ja juuri lukea huoneen ovesta kyltin, jossa lukee siistillä käsialalla “Aikuiset”. Katselen huonetta tutkivasti. Kissoja loikoilee ja leikkii ympäriinsä ja muuta rohkea tulee katselemaan minua jopa vähän lähempää. Minusta tuntuu vähän surulliselta katsoa, miten suuri määrä kissoja odottelee siellä sitä omaa ihmistään. Täällä ei edes ole pentuja, joten en yhtään tiedä paljon niitä on siellä omalla puolellaan.
“Minä olen siis Kasa, huolehdin kaikesta oleellisesta täällä Mouruposkessa kuten siis myöskin adoption toiminnasta”, nai en esittelee itsensä pian.
“Kerroit alustavasti olevasi kiinnostunut Miisusta. Se on tuolla”, iloinen nainen jatkaa pian minulle hymyillen ja osoittaa yhden kiipeilypuun tasolla loikoilevaa kellertävää kissaa.
Nyökkään varovasti ja lähden varovasti kävelemään kohti Miisuksi esiteltyä kissaa. Katselen samalla kiinnostuneena muita kissoja, joita adoptiossa on surullisen paljon. Monet niistä ovat oikeasti vanhoja. Toivoisin niiden saavan edes kuolla rauhassa jossain muualla kuin suuren kissamassan keskellä.

Menen varovasti Miisun luokse. Miisu on suloinen tyttökissa, joka vaikuttaa vähän apealta. En tosin ole ollenkaan yllättynyt siitä, koska tuskin adoptiossa oikeasti kivaa on, vaikka täällä riittääkin paljon seuraa. Kissa katsoo minua varovasti ja selvästikin miettii, pitäisikö mennä pakoon.
“Moi”, kissa mutisee ujosti minulle.
Säpsähdän vähän ja jään tuijottamaan Miisua hämmentyneenä, koska en todellakaan olisi uskonut kuulevani kissan puhuvan. Tiedän, ettei ääni voinut tulla mistään muualta kuin kissan suusta, mutta yritän silti etsiä äänen lähdettä jostain muualta.
“Hei Miisu”, hymyilen pienesti kissalle, kun olen selvinnyt hämmennyksestäni.
Miisu vaikuttaa ihanalta ja herttaiselta, kun saan jopa pientä keskustelua aikaiseksi kissan kanssa. Kissa vaikuttaa vähän surulliselta, mutta uskon asian muuttuvan sen jälkeen, jos Miisu pääsisi pois adoptiosta. Uskon myös, etten varmastikaan ole ensimmäinen, joka on hämmentynyt kissojen puhetaidosta.

Pian olen tyytyväisenä täyttämässä jotain adoptiopapereita Miisun kanssa. Päätös ei ensimmäisen kissan kohdalla ollut yhtään vaikea. Voisin kuitenkin myöhemmin täydentää laumaani esimerkiksi juurikin antamalla vanhuksille mahdollisuuden elää viimeiset hetkensä jossain muualla kuin adoptiossa. Sitä olen vähän suunnitellut, mutta en vielä kuitenkaan ole varma, tulenko kuitenkaan tekemään niin.
“Et tosiaankaan ole ensimmäinen, joka hämmentyy kissojen puhumisesta”, Kasa naurahtaa minulle, kun täytän papereita.
Hymyilen naisen sanoille, koska todellakin ymmärrän asian. Onhan se nyt ihan omituista, kun kuulee kissan oikeasti höpisevän siinä vierellä jotain. Kyllä siihen varmasti tottuu nopeasti, kun kuitenkin tulen viettämään lähes kaiken ajan puhetaitoisen kissan seurassa. Luotan siihen, että Miisu tulee tuomaan iloa ja uutta voimaa elämääni, kun olen nykyään jopa ihan eri ympäristössäkin kuin ennen.
“Siinä olis paperit”, ojennan täytetyt adoptiopaperit pian Kasalle.
“Kiitos, teille on laitettu valmiiksi huone numero neljätoista, joten voitte mennä suoraan sinne”, nainen kertoo, kun ottaa paperit minulta.
Nyökkään hymyillen ja otan pöydältä käteeni avaimet, joissa roikkuu sininen avaimenperä. Kiitän vielä iloisesti Kasaa, joka toivottaa minut tervetulleeksi Mouruposkeen.

Avaan varovasti huoneen numero neljätoista oven. Miisu livahtaa ensimmäisenä pienestä oven raosta tutkimaan huonetta. Tulen varovasti kissan perässä ja suljen oven huolellisesti takanani. Katselen kiinnostuneena keltaseinäistä huonetta, johon on saatu kauniisti solutettua myös vaaleanpunaista. Huone näyttää kaikin puolin rauhalliselta ja kauniilta. Uskon viihtyväni siellä ja toivon samaa tietenkin myös Miisusta. Eihän se ole kivaa majailla huoneessa, jossa ei viihdy ollenkaan.
“Tää on hieno”, sanon rauhallisesti, kun kävelen varovasti huoneessa.
“Joo”, Miisu huokaa ja heittäytyy rennosti makaamaan yhdelle lattialla olevalle vaaleanpunaiselle tyynylle.
Minusta on ihanaa seurata, miten hyvin Miisu tuntuu suhtautuvan minuun, vaikka ei vielä tunne minua ollenkaan. Luotan kuitenkin meidän tulevan hyvin toimeen, koska alkukin vaikuttaa jo näin hyvältä.

Vastaus:

Haha, Mouruposken kissojen puhetaidot ovat kyllä yllättäneet useammankin hoitajan. .-D Ihanaa että suunnittelet jo lisää adoption kissojen kotiuttamista, adoptioon on tosiaan vuosien aikana kertynyt melkoinen määrä hylättyjä kisuja. Tulette varmasti hyvin toimeen Miisun kanssa. .-) Saat 13 penniä. .-)

-Kasa

Nimi: Noora

28.10.2018 06:47
Mahtava Mouruposki!
12.9.2018
~~~~~~~~~~~~~~

Nooran nk~
Mocca ja Aamu kuiskivat hiljaa kahdestaan välillä vilkuillen Ricoa ja Gakua. Pojat taas olivat keskittyneet sarjakuvalehden lukemiseen. Yhtäkkiä Mocan silmät levisivät jättisuuriksi ja näytti siltä kuin hän olisi huutamassa jotakin koko maailmalle -niin kuin aina hän oli mesoamassa kaikille kaikesta. Tirskahdin hiljaa. Tiesin mistä oli kyse, pentu-uutisista. Aamu oli paljon puhunut minulle siitä että he Gakun kanssa hankkivat pennun melko varmasti, kun Gakukin olisi tarpeeksi vanha siihen ja kun se olisi heille sopivinta.

Aamu oli mennyt leppoisasti minun hörppiessä kaakaota ja kissojen puuhatessa jotakin muuta rentoa.
"Hei kissat, mentäisiinkös ulos?" ehdotin asiaa kissoille, sillä halusin, että kissat olisivat aina aktiivisia elämässän.
"Joo!" Mocca huudahti ja säntäsi ikkunaan, - joka oli melko puhdas, sillä olimme pitäneet viikko sitten siivoustalkoot- ja painoi vaaleanpunaisen kuononsa kiinni kylmään ikkunaan. Mocca hengitti ulospäin ja ikkunaan ilmestyi huurua, johon Mocca piirsi koukeroita tassuillaan ja pyyhki sen sitten.
"No ei me kyllä voida mennä kun siellä sataa kaatamalla vettä" hän totesi hetken päästä pää kallellaan ja suu mutrulla. Kissa oli söpön näköinen ja nappasin siitä nopeasti kuvan.
"Sataako? Tänään luvattiin selkeää" kurtistin kulmani ja selasin nopeasti sääennusteen näkyviin. Totta tosiaan. Sääennuste oli muuttunut aamun aikana hyvin paljonkin.
"No voidaanko tehdä sisällä jotakin?" Gaku kysyi muuttaakseen tunnelman taas iloiseksi. Kissa vilkaisi Aamuun toiveikkaasti hymyillen lempeä katse silmissään.
"Joo tottakai!" vastasin iloisesti kissoille ja Katsahdin kaikkiin. Nousin seisomaan lilalta sohvalta ja heitin kännykkäni sohvatyynyjen sekaan. Mocca hypähti kanssa seisomaan ja pomppi Ricon luo ja kuiski tälle jotakin. Sitten kissat hymyilivät toisilleen ja nyökkäsivät yhtä aikaa. Avasin oven apposen auki ja samantein Gaku ja Aamu säntäsivät hännät yhteen kiedottuina ulos ovesta niin nopeasti, ettei ehtinyt edes kissaa sanoa. Kaksikko juoksi käytävää pitkin rappusiin ja siitä jonnekin Mouruposken syöveriin. Mocca ja Rico jäivät tuijottamaan Aamun ja Gakun perään hämmästyneinä ja silmät suurina.
"No, sinne menivät" sanoin huvittuneesti hymyillen ja katselin suuntaan, jonne Gaku ja Aamu lähtivät juuri äsköttäin nopeaa vauhtia.
"Mitäs te haluaisitte tehdä?" kysyin Mocalta ja Ricolta pitäen ovea edelleen auki.
"No me mietittiin, että voitaisiinko me leipoa kaurakeksejä?" Mocca ehdotti ujosti katsellen jalkojaan, mutta nostaen lopulta katseensa takaisin minuun. Kissan smaragdin vihreät silmät tapittivat omiini.
"Nooh, kyllähän me voimme leipoa kaurakeksejä, jos keittiöstä löytyy aineksia" myönnyin lopulta ja Mocca ja Rico hymyilivät toisilleen innoissaan. Mocan häntä vipatti, mistä tiesin että hän oli todella innoissaan jälleen kerran, mikä oli hyvä juttu, sillä mielestäni kissojen pitää olla innoissaan ja heillä pitää olla avoin mieli uusille jutuille.

Mocan nk~
Minä, Rico ja Noora menimme keittiöön, sillä päätimme leipoa kaurakeksejä minun ja Ricon pyynnöstä. Mielestäni Rico oli todella kiva, ja todella ihanan näköinen <3. Noora avasi jonkun sivun ja selasi sieltä jonkun tekstin esiin. Kallistin pääni, kun Noora laittoi sen pystyyn keittiön ruoan tekopöydälle. Hypähdimme Gakun kanssa ruokapöydästä Nooran kännykän viereen ja katselimme tekstiä pää kallellaan. Nooran kultaisen kännykän lasi oli kirkas, joten emme pystyneet katsoa sitä kovin pitkään, sillä kissat olivat tottuneet näkemään yöllä helposti. Noora otti kaapeista esille kaurahiutaleita, margariinia, sokeria, vehnäjauhoja, leivinjauhetta ja kananmunia.
"Okei. Mocca mittaa tota margariinia 50grammaa" Noora määräsi minulle tehtävän ja aloin suorittaa sitä. Pesin tassuni nopeasti keittiön kraanan alla saippualla. Sitten mittasin huolellisesti margariinia 50 grammaa. Vedin siihen viivan. Silloin tajusin, että voisimme ottaa kummipennut mukaan leipomiseen.
"Noora! Voidaanko me hakea kummipennut mukaan leipomaan?" kysyin innoissani Nooralta, joka hyräili hiljaa etsiessään mittoja kaapeista.
"Ihana idea Mocca! Totta kai voitte hakea kummioentunne mukaan leipomaan" Noora hymyili minulle lempeästi. Minä ja Rico lähdimme reippaasti hakemaan omia kummipentujemme adoptiosta.

Avasin adoption oven ja kurkkasimme sisälle adoptioon. Nougat ja Heiwa tulivat heti moikkaamaan meitä iloisesti.
"Hei haluatteko tulla leipomaan meidän kanssa kaurakeksejä?" kysyin Heiwalta ja Nougatilta alkuhalailujen jälkeen.
"Joo!!!" pennut hihkuivat heti innoissaan ja silmät säihkyen iloisen suurina.
"Hyvä! Mennään keittiöön. Seuratkaa meitä vaan" Rico hymyili kummipennuille lämpimästi. Hän on niin hyvä pentujen kanssa. Voi kumpa me joskus saisimme pentuja! Olen ehkä vähän ihastunut Ricoon, vain pikkuriikkisen, en paljoa :^). Lähdimme johdattamaan pentuja keittiöön.

Keittiössä alkoi täysi tohina, kun pennut saapuivat keittiöön puuhailemaan meidän kanssamme kaurakeksejä.

Gakun nk~
Juoksimme Aamun kanssa suoraa päätä rappusiin ja niistä Aamu johdatteli minut hiljaiseen kirjastoon. Kirjava kissa hymyili minulle lempeästi ja asteli puiseen, kotoisaan kirjastoon sisälle. Aamu hyppeli pehmeästi rakkauskirjojen luo ja otti yhden kirjan sieltä.
"Tule" kissa naaras kuiskasi korvaani ja kiipesi kirjaston sisällä olevalle puiselle parvekkeelle. Istuuduimme Aamun kanssa vieretysten tyynykasaan ja painauduimme yhdeksi keräksi ja aloimme lukea hiljaa yhdessä kirjaa.

Ricon nk~
Noora laittoi pellillisen kaurakeksejä uuniin paistumaan ja me jäimme odottamaan niiden paistumista (maistamista) innolla.

Pian koko keittiö tulvi ihanaa vasta uunista tulleen leivonnaisen tuoksua. Kaikki kissat vetivät sitä nenäänsä ihastuksissaan ja lumoutuneina. Noora otti herkullisen tuoksuisen pellillisen kaurakeksejä uunin keskitasolta pöydälle jäähtymään. Hän otti laput pois käsistään ja siinä me sitten odottelimme n. 10 minuuttia. Kymmenen pitkän minuutin jälkeen keksit olivat valmiita syötäviksi. Pompimme vielä vähän lämpimän pellin luo siistiin jonoon ja Noora antoi meille jokaiselle yhden keksin näin alkuun. Maistelin keksiä rauhallisesti pöydässä, keksi oli hieman tahmeaa, mutta todella hyvää.
"Todella hyvää!" Mocca kiljahti innoissaan ja ahmi loputkin keksitään.
"Niin on!" pennut hihkuivat yhtä aikaa hymyillen.
"Joo!" minä sanoin mutustellen keksin rippeita.
"Mmm..." Noora mumisi vastaukseksi maistellen keksiään.

Keksejä oli tullut niin paljon, että me saimme toiset. Nougat ja Heiwa eivät kuitenkaan jaksaneet enää murustakaan, sillä he olivat ennen leipomista syöneet adoptiossa ruokaa. Kun olimme nauttineet Mocan kanssa toisetkin keksit, Noora keräsi loput neljä rasiaan ja minä ja Mocca saatoimme Nougatin ja Heiwan adoptioon. Sitten hyppelimme yhdessä hissille ja siitä huoneeseemme.

Nooran nk~
Pian sen jälkeen, kun olimme tulleet huoneeseemme Gaku ja Aamukin ilmestyivät sinne. Annoin heille molemmille yhdet kaurakeksit ja lisäksi he saivat lasit kokista, sillä Mocca ja Rico olivat saaneet kaksi kaurakeksiä, mutta eivät kokista. Gaku ja Aamu mutustelivat keksinsä nautiskellen ja joivat sen jälkeen kokiksensa. Kun Gaku ja Aamu olivat syöneet kaikki kissat ahtautuivat katselemaan ikkunoista ulos ja he saivat henkäistä ihmetyksestä. Taivaalle oli ilmestynyt sateenkaari ja pienen pieniä lumihiutaleita satoi taivaalta hiljakseen maahan.
"Wow" Aamu ja Mocca henkäisivät hiljaa kuonot ikkunaruutuun painettuina.
"Mahtava Mouruposki!" Kaikki kissat huudahtivat yhtä aikaa. Ja todellakin, Mouruposki oli mahtava!

Tarpeet~

Kaikille~
+Nälkätarve (jos kaurakeksit lasketaan, poista 2x kokista)

Vastaus:

Teidän porukkanne tuntuu jakautuvan kahtia kun kummatkin kissapariskunnat tykkäävät viettää aikaa keskenään. .-D Gaku ja Aamu viihtyivät kirjastossa rauhassa kahdestaan, mutta Mocca ja Rico keksivät pyytää kummipennut leipomaan kanssaan. .-) Kiva että keksejä riitti lukutoukillekin kun he palasivat kirjastosta. Oh, sateenkaari ja lumihiutaleita, kuulostaa kyllä kauniilta näkymältä! Saat 21 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Lintu

28.10.2018 03:46
Avasin oven adoptioon, ja katsoin kun Miukuli vaikeni nopeasti. Lähdin kulkemaan kissojen keskellä, ja katsoin pieniä pentuja jotka temmelsivät ympäriinsä. "Katsele paikkoja rauhassa, ja mieti jos löytäisit ystävät", kyyristyin miukulin eteen, ja sanoin tälle hellästi. Mikuli katseli paikkaa, kuin haastetta, ja lähti kävelemään eteenpäin.

~Miukuli

Kuljin keskellä kissoja, jotka olivat minua suurenpia ja pienempiä. Lintu oli sanonut minulle että lähdimme etsimään minulle ystävää, joka voisi olla kanssani leikkiessäni. Hypähdin pöydälle, jossa näin valkoisen kissan sukimassa itseään. Kissa oli täysin valkoinen, ja tällä oli pörheä turkki. Turkki näytti hyvin hoidetulta, ja silmät kiilsivät tyytyväisyyttä. "Hei! Olen Camilla!", kissa sanoi vähän vaativan kuuloisena. *outo nimi*, ajattelin ensimmäisenä. Katselin ympärilleni, ja mietin mitä sanon.
"Etkö ole ennen naarasta nähnyt?", Kissa kysyi minulta.
"Oikeastaan, en", sanoin suoraan.
Hän saattaisi olla ensimmäinen ystäväni, ja olihan tämän paikankin näkeminenkin kokemus sinäänsä.
"Tulin katsomaan, jos saisin ystäviä", naurahdin hermostuneena, ja vain todella pieni ääni minusta kuului loppujen lopuksi.
"Vai ystäviä!", kissa naurahti kuin se olisi itsestään selvyys.
"Niin? Mitäs muutakaan", piipitin.
"Yleensä hoitajat tulevat katsomaan meitä, ja sen jälkeen ottavat meidät hoidokikseen", Camilla selitti yllättävän itsevarmasti.
Miten kissa voi olla niin itsevarma toisen ventovieraan edessä?
Katsoin kissaa hämilläni, enkä tuntunut itsekkään ymmärtävän mitä tekisin.
"Leikitäänkö?", Kissa kysyi yht'äkkiä innoissaan.
"Leikitään vaan!", naurahdin yllättävän kovaa.
Camilla selitti minulle jonkun oudon piilosen säännöt, minun täytyisi juosta, piiloutua, karata, aiheuttaa hämminkiä. Juoksin niin kovaa, että lopulta törmäsin pöydänkulmaan. Jatkoin juoksua, ja viimein löysin varjoisan nurkan. Nurkassa oli valkoinen lakana, kuin kummitus puku. Sujautin puvun päälleni, ja niinpä niin, se oli kummitus puku! Kuulin Camillan huutavan jotain "Valmiina täi tei täi tui", mikä oli todella omituista. Camilla kierteli eri paikoissa kissojen seassa, ja viimein kun tämä oli minun lähelläni, jännitin lihakseni, ja hyppäsin.. ja huusin! "PÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖ". Camilla hyppäsi säikähdyksestä taaksepäin, ja kiljahti samalla. Lopulta tämä purskahti nauruun, kun huomasi sen olevan minä. "Tuo oli hyvä!", hän nauroi kanssani kippurassa. Camilla vetäisi lakanan pois päältä, ja laittoi sen itsensä päälle. "Phöyhöhöy! Olen Adoption kummitus! Pelkää minua", hän imitoi vanhaa matalaa ääntä. Lähdin nauraen pakoon Camillaa, ja katsoin taakseni, ja huomasin tämän jahtaavan minua.

'Thömps!', juoksin suoraan kohti lintua. Katsoin huimaus päissäni lintua kasvoihin, ja sitten minua jahtaavaa Camillaa. Camilla ujostui vähän, mutta hänen pokkansa petti heti. "Ei voi olla edes totta", Camilla nauroi. Lintu katsoi huvittuneena meitä. Hän laski lehtensä maahan, ja näin sen kannessa meikkejä. "Taisit löytää ystävän Pikku nauku", Lintu sanoi lempi nimeni, ja sai minut punastumaan. "Pikku nauku? Sekö on nimesi?", Camilla naurahti. Katoin punaisena tassujani, ja halusin kadota maan alle. "Ei vaan Miukuli!", piiperrin vaihteeksi. Lintu kumartui ottamaan minut syliinsä. "Hyvinhän se meni", Lintu naurahti minulle. Minä näytin kieltäni Camillalle, kun Lintu halasi minua.
"Tiedätkö mitä?", Lintu kysyi Camillalta, selvästi huvittuneena.
"Pääset asumana Miukulin kanssa pian! JOS tulette toimeen!", lintu naurahti painostaen sanaa 'JOS'.
Camillan silmät suurenivat, ja hän jäi tapittamaan kiille silmissään Lintua. "OLETKO TOSISSASI?!! OIKEASTI?! ADOPTOIT! MINUT?!", tämä kysyi.
"Kyllä!"
"Tämä on elämäni onnellisin päivä", Camillan silmät kosteutuivat.
"Älä nyt, odota että saan sinut adoptoitua", Lintu naurahti.
Itkin salaa onnesta Lintua vasten. Lintu katsoi alas, ja huomasi että itken.
"Mikä hätänä pikkuinen?", tämä naurahti.
"Sain ensimmäisen kaverini", soperrin.

//näihin tunnelmiin lopettelen tarinan//

Tarpeet:

+leikkitarve



Vastaus:

Camilla vaikuttaa kiinnostavalta kisulta, kiva että hän ja Miukuli tulivat hyvin toimeen! Heidän haamusäikytyspiiloleikkinsä oli aivan mahtava. .-D Kaksikolle tulee varmasti hauskat leikit sitten kun pääset adoptoimaan Camillan. .-) Saat 10 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

Nimi: Lintu

25.10.2018 05:00
Tajusin katsovani kun miukuli valitsi mitä halusi kaupasta. "Haluan tuota!!", pentu huudahti. Olin kantanut pennun kauppaan, ja nyt tämä vaati jo minulta munkkia. "Hhmm.. katsotaas.. Munkki? Eikö se ole epä terveellistä?", kysyin. Pentu vinkuin, ja minä annoin periksi. Otin munkin, ja lähdin kohti hygieenia osastolle. Siellä huomasin yhden myyjistä järjestelemässä hyllyjä. "Huomenta Lintu! Oi että! Onko sinulla vihdoin hoidokkisi mukana?", myyjä kysyi. Myyjän nimi oli Merja, hän tuntui aina olevan aamu vuorossa. "Kyllä on! Tässä on Miukuli!", hymyilin, ja osoitin paikkaa, missä miukuli piiloutui jalkani taa. "Oi että! Ujo yksilö", tämä sanoi. Miukuli raapi minua pikku tassuillaan, ja nostin sen käsiini. "Pikku nauku ei osaa olla paikallaan, aina ikävyyksiä keksimässä", sanoin vähän toruvalla äänellä. "Tuhmuuksia? Ei kai tuommoinen pikku lutuinen", myyjä lässytti. Miukuli katsoi minua hyvin tylsistyneenä. "No, mepäs jatkamme", naurahdin myyjälle. "Selvä! Hyvää päivän jatkoa", Merja sanoi. Menin suoraan hygienia osastolle, ja poimin sieltä punaisen hammasharjan, ja katsoin miukulia. "Kelpaako?", naurahdin. "Kyllä!", tämä sanoi. Miukuli oli herättänyt minut kello 3.00, ilmoittaakseen että haluaa harjata hampaansa. Otin hammastanatuudinkin käsiini, ja lähdin kohti kassaa.

Lelu hyllyn kohdalla, olin laskenut Miukulin alas, joka oli suuri virhe. Miukuli oli ottanut munkin kantion, ja nyt tämä pysähtyi lelujen kohdalle. "Katso! Minä haluan tuollaiset rummut!", Miukuli ihaili. "Ei miukuli nyt, niistä tulee liikaa metakkaa", tuhahdin. "Entä tuo vedessä kelluva kala! Haluan sen!", tämä sanoi. "Et saa sitäkään, sinulla on jo purukala", huokaisin. Pentu luettelo jokaisen lelun vuorotellen, ja minä keksin aina syyn. Pentu purskahti itkuun. "Mutta, kun, MINÄ HALUAN LEIKKIÄÄÄÄÄÄ", pentu huuti kurkku suorana. Lähdin kohti kassaa pentu sylissä, jossa ihme tapahtui. Pentu hiljeni, ja yritti piiloutua kaikin mahdollisin tavoin. Maksoin tuotteet, ja lähdin ulos. Ulkona Miukuli tassutti vaitonaisena eteenpäin, ja minua melkein nauratti, kun pentu oli mennyt niin hiljaiseksi.

Kävelimme katu valojen loisteessa, joka toi tunnelmaa nousevaan aurinkoon. "Odota hetki", sanoin pennulle. Pentu kääntyi minua ällistyneenä, ja kun kaivoin kameran esiin, tämä ymmärsi. Pentu palasi asentoonsa, ja kyyristyin ottamaan kuvan. "Naps!", kuva sanoi, kun sain otettua sen. Jatkoimme lumoavassa maisemassa kulkua, ja ihmeeksi Miukuli pysyi hiljaa. Katuvalot valaisivat kirsikkapuuta, joka hohti auringon syleilyssä. "Kuin kaunista", huokaisin puoli ääneen. Astuin hoitolan ovista sisään, aamu auringon saattalemana. Lähdin kulkemaan tuttuja käytäviä, jossa kuului vain kuorsausta. Avasin huoneen oven, ja heti kun avasin sen, huone tulvi valoa. Huomenta mailma, huomenta minä, ajattelin. Miukuli selvästi ihaili itsekkin näkymää. "Voit mennä keittiöön, jätän vain nämä tänne", sanoin heiluttaen hammasharjaa, ja hammastahnaa. Miukuli ryntäsi pois paperi pussin kanssa, jonka sisällä munkki oli. Laskin nuo pöydälle, ja lähdin seuraamaan pentua.

~Miukuli

Tassutin niin nopeasti kuin tassuistani pääsin kohti keittiötä. Hyppäsin penkille istumaan nopeasti, ja laskin munkin pöydälle. Läähätin siinä hetken, kunnes Lintu saapui paikalle.
"Oho olitpas nopea", Lintu naurahti.
Nyökkäsin tälle, ja tämä lähti jää kaapille.
"Syö vain se, otan täältä omat eväät", Lintu naurahti.
Avasin pussin, ja sokerin tuoksu levisi nenääni.
Söin puolet munkista, ja mahani oli täynnä.
"No? Oliko hyvää?", Lintu naurahti, ja söi nutella paahto leipää.
"Oli! Se oli mahtavaa!", myönsin.
"Mahtava kuulla", Lintu nauroi.
Lintu otti kuvan minusta, ja munkista.
"Siinä on liikaa makeaa yhdelle kerralle, säästän sen myöhemmälle", sanoin.
Lintu nauroi ja nosti munkin lautaselle, ja siitä jää kaappiin.

Katsoin huoneessani Lintua, joka uhkasi minua lisällä hampaiden pesulla. Ei ollut tuntunut hyvältä, kun tämä oli pessyt hampaitani. Hän nappasi minut ovelasti syliin, ja alkoi kuurata hampaitani kunnolla. "Selvä! Luovutan", tuhahdin. Lintu pesi hampaani loppuun, ja melkein alkoi nauramaan kun minussa oli hammastahnaa. Suin itseni puhtaaksi hammastahnasta, ja voin sanoa, se ei maistunut hyvälle.

Tarpeet:

~nälkätarve (puolikas munkki)

~terveystarve (paljonko vähennät hammastahnaa?)

~liikkumistarve (kauppasta pois kävely)


Vastaus:

Jopas olittekin liikkeellä aikaisin aamusta, ja vain siksi että Miukulin täytyi päästä pesemään hampaat. .--D Villi Miukuli rauhoittuukin kummasti jos joku ulkopuolinen on paikalla. Munkkiherkuttelun jälkeen onkin hyvä pestä hampaat, Miukuli ei vain tuntunut enää silloin olevan niin innostunut asiasta. .-D Eiköhän sitä tahnaa riitä vielä moneen pesuun (en ole laatinut erikseen kaavioita sitä varten miten nopeasti hammastahna kuluu .-D). Saat 12 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Lintu

21.10.2018 23:59
~Miukuli~



Tassutin huoneeseen, ja odotin että lintu palaisi.. Odotin. Odotin. Odotin. Ja sitten riitti! Tassutin kohti sänkyä, ja hyppäsin sen päälle. Ja sen jälkeen taulun päälle, taulu ei ollutkaan niin kestävä. Seuraavaksi kuului iso räks! Tipuin taulun päältä, ja katsoin kun taulu tippui päälleni.



~Lintu~



“Mitäh?”, kysyin kun palasin huoneeseeni. Ennen lähtöäni kaikki oli kunnossa, mutta nyt! Taulu oli tippunut, kaapista oli tiputettu kaikki, ja ksylofoni oli lattialla osina. Hiekkalaatikko oli lattialla levällään, ja tyynyt olivat missä sattuun. Katsoin edessäni seisovaa, multaista, höyhen peitteistä, riisipuuroista kissaa. “Miten sinä?!”, huudahdin, ja yhä katselin huonetta. Myös sänkyni oli levällään, eikä siinä ollut patjan lisäksi muuta paikallaan. Sohvatyynytkin oli heitelty minne sattuun, eikä minun tehnyt mieli kuunnella tätä nyt yhtään. Nappasin pennun ja kiikutin tätä kohti pesu ammetta. Pesu ammeen vieressä, minulla oli muu pesusetti, jossa oli pyyhkeistä harjoihin. Laskin vettä pesu ammeeseen, jossa pentu oli. Tämä pakeni vettä, ja viimein vesi saavutti tämän tassut tämä luovutti. Laitoin altaaseen kylpyvaahtoa, ja lisäsin vettä pesuvatiin.

Kuurasin pentua perusteellidesti, harjan kanssa. Pentu oli saippuaiden peitossa, ja tämä näytti yllätykseksi nauttivan lämpimästä kylvystä. Minullekkin kelpaisi kuuma kylpy, ja joku hoitamaan minua. Huuhtelin pennun kylpy ammeessa, ja nostin pennun pyyhkeen päälle. Otin toisen pyyhkeen, ja pörrötin kevyesti tämän turkkia. Katsoin kun pentu alkoi sukia itseään, ja ootin kamerani esiin. Otin tästä kuvia. "Hhm... Olet hyvä kuvattava", naurahdin pikkuiselle. "Niin olen! Paras!", pentu nauroi. Nyökkäsin, ja nousin ylös. Lähdin kohti kaappiani kohti, ja otin sieltä ksylofonin. Laskin tuon maahan, ja soitin sitä keviesti sen näppäimiä. Miukuli tassutti luokseni, ja kosketti tassuillana ksylofonia. "Ne eivät soi...", Miukuli asanoi hiljaa. Naurahdin, ja ojennin tälle ksylofonin kapulat. Tämä alkoi soittamaan nuotteja, ja soinnut kuulostivat yllättävän hyvältä, jopa ihmis korvaan. Sen jälkeen tämä kokeili tassullaan soisiko se. Tulos oli, "ne eivät soi".

Tajusin pennun olevan hiekkalaatikolla, kun heräsin. Pentu oli nukkunyt koko yön, mutta herännyt jo 8. Kello oli jo 10, ja oli ihme että olin herännyt niin myöhään, kuin olin. Katsoin pentua, kun tämä peitti hiekkalaatikolla asioitaan. Kastsoin pentua, ja tämä lähti leikkimään ksylofonillaan. Pim.. pom.. Kauniit äänet valtasivat huonetta. Aloin laulamaan miukulin mukana.



Tarpeet

Hygieniatarve (koko pesusetti)

Leikkitarve

Siisteystarve

Vastaus:

Huh minkä sotkun Miukuli olikaan saanut aikaan poissaollessasi! Kylvylle olikin nyt sitten entistä enemmän tarvetta. .-D Miukuli jaksaa yhä ihmetellä ksylofonin käytäntöjä eikä tahdo millään uskoa etteivät tassut soi. Voit minun puolesta käyttää pesusettiä useampaankin kuin vain yhteen kylpykertaan, joten en vielä poista sitä. .-) Saat 7 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

Nimi: simssiliini

13.10.2018 14:25
Leikkikaveri

Quz kulki hoitolan käytävää pitkin reippain askelin. Hän oli menossa tapaamaan uutta ystäväänsä Galileoa. He olivat vaihtaneet aluksi kuulumisia kirjeiden välityksellä, ja nyt kaksikko tapaisi ensimmäistä kertaa. Quz kannatteli toisessa etutassussaan vaaleanpunaista kassia, johon hän oli pakannut lempilelunsa toukkapehmolelun ja värikkään hyrrän. Pentu mietti millaisia leluja Galileolla mahtoi olla. Oili oli tarjoutunut saattamaan Quzin Toukan huoneelle, mutta Quz vakuutti selviävänsä matkasta yksinkin. Quz sai ehkä vältettyä saattoavun, mutta äidin pakottaessa hänet turkinharjaukseen ei pentu voinut vastustella, sillä kukaan ei saa sanoa siisteysasioissa Oilille vastaan. Quz oli joutunut istumaan kärsimättömänä paikoillaan äidin käydessä hänen turkissaan olevia takkuja läpi, ja ikuisuudelta tuntuneen ajan (toisin sanoen noin kolme minuuttia) jälkeen Quz oli saanut viimein luvan lähteä.

Toukan huoneelle oli helppo löytää, ja Quz koputti pienesti oven alalaitaa. "Minä avaan!" kuului oven takaa kova huuto, ja hetkeä myöhemmin laikukas ruskea kissa työnsi kuononsa ovenrakoon. "Kuka olet ja mitä teet täällä?" vieras kissa kysyi tuijottaen Quzia uteliaana. "M-minä olen Quz. Tulin tapaamaan Galileoa", Quz selitti yllättyen vähän joutuessaan heti tentattavaksi. "Päästähän se pikkukaveri sisälle äläkä jumita häntä siinä ovenraossa", paikalle saapunut naaraskissa sanoi lempeällä äänellä. Quz arveli tämän olevan Galileon äiti, sillä naaraskissalla oli paljon samoja piirteitä kuin pienessä kissanpennussa, jonka luokse tämä hänet johdatti. "Gali, ystäväsi saapui. Voitte leikkiä rauhassa sillä aikaa kun käymme isäsi kanssa vähän asioilla", naaraskissa selitti pennulle, joka nyökkäsi pienesti ja jatkoi edessään olevan kirjan selailua. Quz laski tassussaan olevan lelukassin maahan ja istahti Galileon viereen. Vielä jokin aika sitten Quz ei olisi välttämättä halunnut leikkiä nuorempien pentujen kanssa, mutta kummitapahtuma oli saanut hänet ymmärtämään ettei kavereiden iällä ole väliä. Quz toivoi kovasti oman kummipennun saamista, mutta vanhemmat sanoivat hänen olevan vielä liian nuori ottamaan vastuuta pienestä pennusta. Ehkä Quz voisi leikkiä Galileon olevan hänen kummilapsensa?

Quz oli istunut jo tovin Galileon vierellä, mutta pentu ei ollut sanonut sanaakaan, selaili vain kirjaansa. Quz ei osannut lukea, mutta kirjan kuvituksesta päätellen opus käsitteli tähtitiedettä. "Taidat tykätä tähdistä?" Quz totesi ja toivoi saavansa keskustelun käyntiin. Galieo oli ilmeisesti vähän ujo. "Joo. Tähdet ja avaruus kiinnostavat minua", Galileo kertoi. Quz ei tiennyt mitään tähtitieteestä, joten hän yritti udella Galileon muita kiinnostuksenkohteita. "Ulkona on hauska leikkiä. Olen nähnyt paljon jänniä ötököitä! Mutta me ei voida mennä tänään ulos, koska äiti käski olla sisällä", Galileo huokaisi. Quz muisti samassa kassissaan olevan toukkapehmolelunsa, ja kaivoi sen esille. Galileo otti säikähtäneenä pari askelta taaksepäin karvaisen toukan mätkähtäessä hänen kirjansa päälle. "Haha, älä pelkää, se on vain pehmolelu", Quz hymähti, ja Galileo uskaltautui tulemaan lähemmäksi koskettaakseen jännää otusta. "Minulla ei ole paljoa leluja", Galileo kertoi. "Entäs tuo?" Quz osoitti huoneen keskellä olevaa keinuhevosta. "Se on yhteinen. En ylty kapuamaan sen päälle", Galileo selitti. "Ei huolta, minä autan sinua", Quz lupasi. Hän nosti Galileon hevosen selkään, ja asetti tämän jälkeen toukkapehmolelunsa hevosen pään ympäri kuin suitsien ohjaimiksi. "Pidä kiinni!" Quz kehotti ennen kuin tökkäsi hevosen liikkeelle. Aluksi Galileoa vähän pelotti ja pentu piti toukkapehmolelusta kiinni kynnet ojossa, mutta tottuessaan keinuntaan Galileo alkoi kikattaa onnellisena.

"Tee se vielä kerran", Galileo aneli. "No, hyvä on", Quz myöntyi ja laittoi hyrrän pyörimään. Galileo oli niin pieni, että hän mahtui istumaan hyrrän päällä lelun pyöriessä ympäri huonetta. Galileosta oli alun ujouden hellittäessä kuoriutunut mahdoton hurjapää. Huoneen ovi kävi, ja sisään astuvat Felix ja Cho saivat jalkoihinsa hyrrän kyydissä paikalle lentäneen poikansa. "Täällähän on villit leikit menossa", Felix totesi ja auttoi Galileon seisomaan. Pentu oli vähän pyörällä päästään ja pyllähti istualleen heti kun Felix laski otteensa irti tästä. "Seuraavaksi välipala ja sitten onkin Galileon päiväuniaika", Cho alkoi äidillisesti huolehtia pentunsa tarpeista. "Haluatko sinä Quz jäädä meille syömään?" Felix kysyi, ja pentu nyökkäsi vastaukseksi. Galileon kanssa temmeltäessä olikin tullut nälkä! Kissat kokoontuivat keskellä huonetta olevan pöydän ääreen, minne Toukka kantoi palvelijamaisesti kullekin kissalle oman ruokalautasen. Quz sai eteensä herkullisen kakkupalan, jota hän alkoi innoissaan mutustaa. Ruokailun ohessa Galileo selosti vanhemmilleen päivänsä kulusta ja kaikista niistä leikeistä mitä he olivat Quzin kanssa leikkineet: Keinuhevosella kiikkuminen, toukkajahti, hippa, piilosillaolo sekä viimeisimmät hyrräleikit. "Teilläpä onkin ollut vauhdikas päivä", Felix totesi. Kun Galileon lautanen oli syöty tyhjäksi alkoi pentu haukotella, joten Cho lähti viemään pentua päiväunille. Quz alkoi kerätä mukana tuomiaan tavaroita takaisin kassiinsa, sillä jos Galileo menisi kerran nukkumaan olisi hänenkin aika lähteä. "Moikka, Quz!" Galileo huudahti, ja Quz vilkutti hyvästiksi huoneen ovelta ennen kuin lähti talsimaan kotia kohti.

Quzin mielipide päivästä: "Kivaa saada uusia kavereita! Viihdyn tietysti myös vanhojen ystävieni Moccan ja Aamun seurassa, mutta välillä heidän "isojen tyttöjen juttunsa" menevät vähän yli, joten kivaa saada poikaseuraa. En malta odottaa että näemme Galileon kanssa uudestaan!"


Tarpeet Quzille:

+ siisteys (harjaus)
+ leikkiminen
+ nälkä (poista kakkupala Quzin tavaroista)

Vastaus:

Saat 16 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

©2019 Kissahoitola Mouruposki - suntuubi.com