Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK



Tähän vieraskirjaan kirjoitetaan kaikki tarinat, kuten tavalliset hoitotarinat, taitotarinat, kerhotarinat, matkatarinat ja sen sellaiset.

Ennen tarinan lähettämistä sinun kannattaa kopioida se varmuuden vuoksi, jos vaikka nettisi sekoaa tai jotain muuta ilkeää tapahtuu, eikä tarinan lähetys onnistu.

Huom. Muistathan, ettet saa laittaa uutta hoitotarinaa ennen kuin edellinen on arvosteltu! Muuten joudut jäähylle hetkeksi aikaa.

 << <  3  4  5  6  7  8  9  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Lintu

28.10.2018 03:46
Avasin oven adoptioon, ja katsoin kun Miukuli vaikeni nopeasti. Lähdin kulkemaan kissojen keskellä, ja katsoin pieniä pentuja jotka temmelsivät ympäriinsä. "Katsele paikkoja rauhassa, ja mieti jos löytäisit ystävät", kyyristyin miukulin eteen, ja sanoin tälle hellästi. Mikuli katseli paikkaa, kuin haastetta, ja lähti kävelemään eteenpäin.

~Miukuli

Kuljin keskellä kissoja, jotka olivat minua suurenpia ja pienempiä. Lintu oli sanonut minulle että lähdimme etsimään minulle ystävää, joka voisi olla kanssani leikkiessäni. Hypähdin pöydälle, jossa näin valkoisen kissan sukimassa itseään. Kissa oli täysin valkoinen, ja tällä oli pörheä turkki. Turkki näytti hyvin hoidetulta, ja silmät kiilsivät tyytyväisyyttä. "Hei! Olen Camilla!", kissa sanoi vähän vaativan kuuloisena. *outo nimi*, ajattelin ensimmäisenä. Katselin ympärilleni, ja mietin mitä sanon.
"Etkö ole ennen naarasta nähnyt?", Kissa kysyi minulta.
"Oikeastaan, en", sanoin suoraan.
Hän saattaisi olla ensimmäinen ystäväni, ja olihan tämän paikankin näkeminenkin kokemus sinäänsä.
"Tulin katsomaan, jos saisin ystäviä", naurahdin hermostuneena, ja vain todella pieni ääni minusta kuului loppujen lopuksi.
"Vai ystäviä!", kissa naurahti kuin se olisi itsestään selvyys.
"Niin? Mitäs muutakaan", piipitin.
"Yleensä hoitajat tulevat katsomaan meitä, ja sen jälkeen ottavat meidät hoidokikseen", Camilla selitti yllättävän itsevarmasti.
Miten kissa voi olla niin itsevarma toisen ventovieraan edessä?
Katsoin kissaa hämilläni, enkä tuntunut itsekkään ymmärtävän mitä tekisin.
"Leikitäänkö?", Kissa kysyi yht'äkkiä innoissaan.
"Leikitään vaan!", naurahdin yllättävän kovaa.
Camilla selitti minulle jonkun oudon piilosen säännöt, minun täytyisi juosta, piiloutua, karata, aiheuttaa hämminkiä. Juoksin niin kovaa, että lopulta törmäsin pöydänkulmaan. Jatkoin juoksua, ja viimein löysin varjoisan nurkan. Nurkassa oli valkoinen lakana, kuin kummitus puku. Sujautin puvun päälleni, ja niinpä niin, se oli kummitus puku! Kuulin Camillan huutavan jotain "Valmiina täi tei täi tui", mikä oli todella omituista. Camilla kierteli eri paikoissa kissojen seassa, ja viimein kun tämä oli minun lähelläni, jännitin lihakseni, ja hyppäsin.. ja huusin! "PÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖ". Camilla hyppäsi säikähdyksestä taaksepäin, ja kiljahti samalla. Lopulta tämä purskahti nauruun, kun huomasi sen olevan minä. "Tuo oli hyvä!", hän nauroi kanssani kippurassa. Camilla vetäisi lakanan pois päältä, ja laittoi sen itsensä päälle. "Phöyhöhöy! Olen Adoption kummitus! Pelkää minua", hän imitoi vanhaa matalaa ääntä. Lähdin nauraen pakoon Camillaa, ja katsoin taakseni, ja huomasin tämän jahtaavan minua.

'Thömps!', juoksin suoraan kohti lintua. Katsoin huimaus päissäni lintua kasvoihin, ja sitten minua jahtaavaa Camillaa. Camilla ujostui vähän, mutta hänen pokkansa petti heti. "Ei voi olla edes totta", Camilla nauroi. Lintu katsoi huvittuneena meitä. Hän laski lehtensä maahan, ja näin sen kannessa meikkejä. "Taisit löytää ystävän Pikku nauku", Lintu sanoi lempi nimeni, ja sai minut punastumaan. "Pikku nauku? Sekö on nimesi?", Camilla naurahti. Katoin punaisena tassujani, ja halusin kadota maan alle. "Ei vaan Miukuli!", piiperrin vaihteeksi. Lintu kumartui ottamaan minut syliinsä. "Hyvinhän se meni", Lintu naurahti minulle. Minä näytin kieltäni Camillalle, kun Lintu halasi minua.
"Tiedätkö mitä?", Lintu kysyi Camillalta, selvästi huvittuneena.
"Pääset asumana Miukulin kanssa pian! JOS tulette toimeen!", lintu naurahti painostaen sanaa 'JOS'.
Camillan silmät suurenivat, ja hän jäi tapittamaan kiille silmissään Lintua. "OLETKO TOSISSASI?!! OIKEASTI?! ADOPTOIT! MINUT?!", tämä kysyi.
"Kyllä!"
"Tämä on elämäni onnellisin päivä", Camillan silmät kosteutuivat.
"Älä nyt, odota että saan sinut adoptoitua", Lintu naurahti.
Itkin salaa onnesta Lintua vasten. Lintu katsoi alas, ja huomasi että itken.
"Mikä hätänä pikkuinen?", tämä naurahti.
"Sain ensimmäisen kaverini", soperrin.

//näihin tunnelmiin lopettelen tarinan//

Tarpeet:

+leikkitarve



Vastaus:

Camilla vaikuttaa kiinnostavalta kisulta, kiva että hän ja Miukuli tulivat hyvin toimeen! Heidän haamusäikytyspiiloleikkinsä oli aivan mahtava. .-D Kaksikolle tulee varmasti hauskat leikit sitten kun pääset adoptoimaan Camillan. .-) Saat 10 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

Nimi: Lintu

25.10.2018 05:00
Tajusin katsovani kun miukuli valitsi mitä halusi kaupasta. "Haluan tuota!!", pentu huudahti. Olin kantanut pennun kauppaan, ja nyt tämä vaati jo minulta munkkia. "Hhmm.. katsotaas.. Munkki? Eikö se ole epä terveellistä?", kysyin. Pentu vinkuin, ja minä annoin periksi. Otin munkin, ja lähdin kohti hygieenia osastolle. Siellä huomasin yhden myyjistä järjestelemässä hyllyjä. "Huomenta Lintu! Oi että! Onko sinulla vihdoin hoidokkisi mukana?", myyjä kysyi. Myyjän nimi oli Merja, hän tuntui aina olevan aamu vuorossa. "Kyllä on! Tässä on Miukuli!", hymyilin, ja osoitin paikkaa, missä miukuli piiloutui jalkani taa. "Oi että! Ujo yksilö", tämä sanoi. Miukuli raapi minua pikku tassuillaan, ja nostin sen käsiini. "Pikku nauku ei osaa olla paikallaan, aina ikävyyksiä keksimässä", sanoin vähän toruvalla äänellä. "Tuhmuuksia? Ei kai tuommoinen pikku lutuinen", myyjä lässytti. Miukuli katsoi minua hyvin tylsistyneenä. "No, mepäs jatkamme", naurahdin myyjälle. "Selvä! Hyvää päivän jatkoa", Merja sanoi. Menin suoraan hygienia osastolle, ja poimin sieltä punaisen hammasharjan, ja katsoin miukulia. "Kelpaako?", naurahdin. "Kyllä!", tämä sanoi. Miukuli oli herättänyt minut kello 3.00, ilmoittaakseen että haluaa harjata hampaansa. Otin hammastanatuudinkin käsiini, ja lähdin kohti kassaa.

Lelu hyllyn kohdalla, olin laskenut Miukulin alas, joka oli suuri virhe. Miukuli oli ottanut munkin kantion, ja nyt tämä pysähtyi lelujen kohdalle. "Katso! Minä haluan tuollaiset rummut!", Miukuli ihaili. "Ei miukuli nyt, niistä tulee liikaa metakkaa", tuhahdin. "Entä tuo vedessä kelluva kala! Haluan sen!", tämä sanoi. "Et saa sitäkään, sinulla on jo purukala", huokaisin. Pentu luettelo jokaisen lelun vuorotellen, ja minä keksin aina syyn. Pentu purskahti itkuun. "Mutta, kun, MINÄ HALUAN LEIKKIÄÄÄÄÄÄ", pentu huuti kurkku suorana. Lähdin kohti kassaa pentu sylissä, jossa ihme tapahtui. Pentu hiljeni, ja yritti piiloutua kaikin mahdollisin tavoin. Maksoin tuotteet, ja lähdin ulos. Ulkona Miukuli tassutti vaitonaisena eteenpäin, ja minua melkein nauratti, kun pentu oli mennyt niin hiljaiseksi.

Kävelimme katu valojen loisteessa, joka toi tunnelmaa nousevaan aurinkoon. "Odota hetki", sanoin pennulle. Pentu kääntyi minua ällistyneenä, ja kun kaivoin kameran esiin, tämä ymmärsi. Pentu palasi asentoonsa, ja kyyristyin ottamaan kuvan. "Naps!", kuva sanoi, kun sain otettua sen. Jatkoimme lumoavassa maisemassa kulkua, ja ihmeeksi Miukuli pysyi hiljaa. Katuvalot valaisivat kirsikkapuuta, joka hohti auringon syleilyssä. "Kuin kaunista", huokaisin puoli ääneen. Astuin hoitolan ovista sisään, aamu auringon saattalemana. Lähdin kulkemaan tuttuja käytäviä, jossa kuului vain kuorsausta. Avasin huoneen oven, ja heti kun avasin sen, huone tulvi valoa. Huomenta mailma, huomenta minä, ajattelin. Miukuli selvästi ihaili itsekkin näkymää. "Voit mennä keittiöön, jätän vain nämä tänne", sanoin heiluttaen hammasharjaa, ja hammastahnaa. Miukuli ryntäsi pois paperi pussin kanssa, jonka sisällä munkki oli. Laskin nuo pöydälle, ja lähdin seuraamaan pentua.

~Miukuli

Tassutin niin nopeasti kuin tassuistani pääsin kohti keittiötä. Hyppäsin penkille istumaan nopeasti, ja laskin munkin pöydälle. Läähätin siinä hetken, kunnes Lintu saapui paikalle.
"Oho olitpas nopea", Lintu naurahti.
Nyökkäsin tälle, ja tämä lähti jää kaapille.
"Syö vain se, otan täältä omat eväät", Lintu naurahti.
Avasin pussin, ja sokerin tuoksu levisi nenääni.
Söin puolet munkista, ja mahani oli täynnä.
"No? Oliko hyvää?", Lintu naurahti, ja söi nutella paahto leipää.
"Oli! Se oli mahtavaa!", myönsin.
"Mahtava kuulla", Lintu nauroi.
Lintu otti kuvan minusta, ja munkista.
"Siinä on liikaa makeaa yhdelle kerralle, säästän sen myöhemmälle", sanoin.
Lintu nauroi ja nosti munkin lautaselle, ja siitä jää kaappiin.

Katsoin huoneessani Lintua, joka uhkasi minua lisällä hampaiden pesulla. Ei ollut tuntunut hyvältä, kun tämä oli pessyt hampaitani. Hän nappasi minut ovelasti syliin, ja alkoi kuurata hampaitani kunnolla. "Selvä! Luovutan", tuhahdin. Lintu pesi hampaani loppuun, ja melkein alkoi nauramaan kun minussa oli hammastahnaa. Suin itseni puhtaaksi hammastahnasta, ja voin sanoa, se ei maistunut hyvälle.

Tarpeet:

~nälkätarve (puolikas munkki)

~terveystarve (paljonko vähennät hammastahnaa?)

~liikkumistarve (kauppasta pois kävely)


Vastaus:

Jopas olittekin liikkeellä aikaisin aamusta, ja vain siksi että Miukulin täytyi päästä pesemään hampaat. .--D Villi Miukuli rauhoittuukin kummasti jos joku ulkopuolinen on paikalla. Munkkiherkuttelun jälkeen onkin hyvä pestä hampaat, Miukuli ei vain tuntunut enää silloin olevan niin innostunut asiasta. .-D Eiköhän sitä tahnaa riitä vielä moneen pesuun (en ole laatinut erikseen kaavioita sitä varten miten nopeasti hammastahna kuluu .-D). Saat 12 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Lintu

21.10.2018 23:59
~Miukuli~



Tassutin huoneeseen, ja odotin että lintu palaisi.. Odotin. Odotin. Odotin. Ja sitten riitti! Tassutin kohti sänkyä, ja hyppäsin sen päälle. Ja sen jälkeen taulun päälle, taulu ei ollutkaan niin kestävä. Seuraavaksi kuului iso räks! Tipuin taulun päältä, ja katsoin kun taulu tippui päälleni.



~Lintu~



“Mitäh?”, kysyin kun palasin huoneeseeni. Ennen lähtöäni kaikki oli kunnossa, mutta nyt! Taulu oli tippunut, kaapista oli tiputettu kaikki, ja ksylofoni oli lattialla osina. Hiekkalaatikko oli lattialla levällään, ja tyynyt olivat missä sattuun. Katsoin edessäni seisovaa, multaista, höyhen peitteistä, riisipuuroista kissaa. “Miten sinä?!”, huudahdin, ja yhä katselin huonetta. Myös sänkyni oli levällään, eikä siinä ollut patjan lisäksi muuta paikallaan. Sohvatyynytkin oli heitelty minne sattuun, eikä minun tehnyt mieli kuunnella tätä nyt yhtään. Nappasin pennun ja kiikutin tätä kohti pesu ammetta. Pesu ammeen vieressä, minulla oli muu pesusetti, jossa oli pyyhkeistä harjoihin. Laskin vettä pesu ammeeseen, jossa pentu oli. Tämä pakeni vettä, ja viimein vesi saavutti tämän tassut tämä luovutti. Laitoin altaaseen kylpyvaahtoa, ja lisäsin vettä pesuvatiin.

Kuurasin pentua perusteellidesti, harjan kanssa. Pentu oli saippuaiden peitossa, ja tämä näytti yllätykseksi nauttivan lämpimästä kylvystä. Minullekkin kelpaisi kuuma kylpy, ja joku hoitamaan minua. Huuhtelin pennun kylpy ammeessa, ja nostin pennun pyyhkeen päälle. Otin toisen pyyhkeen, ja pörrötin kevyesti tämän turkkia. Katsoin kun pentu alkoi sukia itseään, ja ootin kamerani esiin. Otin tästä kuvia. "Hhm... Olet hyvä kuvattava", naurahdin pikkuiselle. "Niin olen! Paras!", pentu nauroi. Nyökkäsin, ja nousin ylös. Lähdin kohti kaappiani kohti, ja otin sieltä ksylofonin. Laskin tuon maahan, ja soitin sitä keviesti sen näppäimiä. Miukuli tassutti luokseni, ja kosketti tassuillana ksylofonia. "Ne eivät soi...", Miukuli asanoi hiljaa. Naurahdin, ja ojennin tälle ksylofonin kapulat. Tämä alkoi soittamaan nuotteja, ja soinnut kuulostivat yllättävän hyvältä, jopa ihmis korvaan. Sen jälkeen tämä kokeili tassullaan soisiko se. Tulos oli, "ne eivät soi".

Tajusin pennun olevan hiekkalaatikolla, kun heräsin. Pentu oli nukkunyt koko yön, mutta herännyt jo 8. Kello oli jo 10, ja oli ihme että olin herännyt niin myöhään, kuin olin. Katsoin pentua, kun tämä peitti hiekkalaatikolla asioitaan. Kastsoin pentua, ja tämä lähti leikkimään ksylofonillaan. Pim.. pom.. Kauniit äänet valtasivat huonetta. Aloin laulamaan miukulin mukana.



Tarpeet

Hygieniatarve (koko pesusetti)

Leikkitarve

Siisteystarve

Vastaus:

Huh minkä sotkun Miukuli olikaan saanut aikaan poissaollessasi! Kylvylle olikin nyt sitten entistä enemmän tarvetta. .-D Miukuli jaksaa yhä ihmetellä ksylofonin käytäntöjä eikä tahdo millään uskoa etteivät tassut soi. Voit minun puolesta käyttää pesusettiä useampaankin kuin vain yhteen kylpykertaan, joten en vielä poista sitä. .-) Saat 7 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

Nimi: simssiliini

13.10.2018 14:25
Leikkikaveri

Quz kulki hoitolan käytävää pitkin reippain askelin. Hän oli menossa tapaamaan uutta ystäväänsä Galileoa. He olivat vaihtaneet aluksi kuulumisia kirjeiden välityksellä, ja nyt kaksikko tapaisi ensimmäistä kertaa. Quz kannatteli toisessa etutassussaan vaaleanpunaista kassia, johon hän oli pakannut lempilelunsa toukkapehmolelun ja värikkään hyrrän. Pentu mietti millaisia leluja Galileolla mahtoi olla. Oili oli tarjoutunut saattamaan Quzin Toukan huoneelle, mutta Quz vakuutti selviävänsä matkasta yksinkin. Quz sai ehkä vältettyä saattoavun, mutta äidin pakottaessa hänet turkinharjaukseen ei pentu voinut vastustella, sillä kukaan ei saa sanoa siisteysasioissa Oilille vastaan. Quz oli joutunut istumaan kärsimättömänä paikoillaan äidin käydessä hänen turkissaan olevia takkuja läpi, ja ikuisuudelta tuntuneen ajan (toisin sanoen noin kolme minuuttia) jälkeen Quz oli saanut viimein luvan lähteä.

Toukan huoneelle oli helppo löytää, ja Quz koputti pienesti oven alalaitaa. "Minä avaan!" kuului oven takaa kova huuto, ja hetkeä myöhemmin laikukas ruskea kissa työnsi kuononsa ovenrakoon. "Kuka olet ja mitä teet täällä?" vieras kissa kysyi tuijottaen Quzia uteliaana. "M-minä olen Quz. Tulin tapaamaan Galileoa", Quz selitti yllättyen vähän joutuessaan heti tentattavaksi. "Päästähän se pikkukaveri sisälle äläkä jumita häntä siinä ovenraossa", paikalle saapunut naaraskissa sanoi lempeällä äänellä. Quz arveli tämän olevan Galileon äiti, sillä naaraskissalla oli paljon samoja piirteitä kuin pienessä kissanpennussa, jonka luokse tämä hänet johdatti. "Gali, ystäväsi saapui. Voitte leikkiä rauhassa sillä aikaa kun käymme isäsi kanssa vähän asioilla", naaraskissa selitti pennulle, joka nyökkäsi pienesti ja jatkoi edessään olevan kirjan selailua. Quz laski tassussaan olevan lelukassin maahan ja istahti Galileon viereen. Vielä jokin aika sitten Quz ei olisi välttämättä halunnut leikkiä nuorempien pentujen kanssa, mutta kummitapahtuma oli saanut hänet ymmärtämään ettei kavereiden iällä ole väliä. Quz toivoi kovasti oman kummipennun saamista, mutta vanhemmat sanoivat hänen olevan vielä liian nuori ottamaan vastuuta pienestä pennusta. Ehkä Quz voisi leikkiä Galileon olevan hänen kummilapsensa?

Quz oli istunut jo tovin Galileon vierellä, mutta pentu ei ollut sanonut sanaakaan, selaili vain kirjaansa. Quz ei osannut lukea, mutta kirjan kuvituksesta päätellen opus käsitteli tähtitiedettä. "Taidat tykätä tähdistä?" Quz totesi ja toivoi saavansa keskustelun käyntiin. Galieo oli ilmeisesti vähän ujo. "Joo. Tähdet ja avaruus kiinnostavat minua", Galileo kertoi. Quz ei tiennyt mitään tähtitieteestä, joten hän yritti udella Galileon muita kiinnostuksenkohteita. "Ulkona on hauska leikkiä. Olen nähnyt paljon jänniä ötököitä! Mutta me ei voida mennä tänään ulos, koska äiti käski olla sisällä", Galileo huokaisi. Quz muisti samassa kassissaan olevan toukkapehmolelunsa, ja kaivoi sen esille. Galileo otti säikähtäneenä pari askelta taaksepäin karvaisen toukan mätkähtäessä hänen kirjansa päälle. "Haha, älä pelkää, se on vain pehmolelu", Quz hymähti, ja Galileo uskaltautui tulemaan lähemmäksi koskettaakseen jännää otusta. "Minulla ei ole paljoa leluja", Galileo kertoi. "Entäs tuo?" Quz osoitti huoneen keskellä olevaa keinuhevosta. "Se on yhteinen. En ylty kapuamaan sen päälle", Galileo selitti. "Ei huolta, minä autan sinua", Quz lupasi. Hän nosti Galileon hevosen selkään, ja asetti tämän jälkeen toukkapehmolelunsa hevosen pään ympäri kuin suitsien ohjaimiksi. "Pidä kiinni!" Quz kehotti ennen kuin tökkäsi hevosen liikkeelle. Aluksi Galileoa vähän pelotti ja pentu piti toukkapehmolelusta kiinni kynnet ojossa, mutta tottuessaan keinuntaan Galileo alkoi kikattaa onnellisena.

"Tee se vielä kerran", Galileo aneli. "No, hyvä on", Quz myöntyi ja laittoi hyrrän pyörimään. Galileo oli niin pieni, että hän mahtui istumaan hyrrän päällä lelun pyöriessä ympäri huonetta. Galileosta oli alun ujouden hellittäessä kuoriutunut mahdoton hurjapää. Huoneen ovi kävi, ja sisään astuvat Felix ja Cho saivat jalkoihinsa hyrrän kyydissä paikalle lentäneen poikansa. "Täällähän on villit leikit menossa", Felix totesi ja auttoi Galileon seisomaan. Pentu oli vähän pyörällä päästään ja pyllähti istualleen heti kun Felix laski otteensa irti tästä. "Seuraavaksi välipala ja sitten onkin Galileon päiväuniaika", Cho alkoi äidillisesti huolehtia pentunsa tarpeista. "Haluatko sinä Quz jäädä meille syömään?" Felix kysyi, ja pentu nyökkäsi vastaukseksi. Galileon kanssa temmeltäessä olikin tullut nälkä! Kissat kokoontuivat keskellä huonetta olevan pöydän ääreen, minne Toukka kantoi palvelijamaisesti kullekin kissalle oman ruokalautasen. Quz sai eteensä herkullisen kakkupalan, jota hän alkoi innoissaan mutustaa. Ruokailun ohessa Galileo selosti vanhemmilleen päivänsä kulusta ja kaikista niistä leikeistä mitä he olivat Quzin kanssa leikkineet: Keinuhevosella kiikkuminen, toukkajahti, hippa, piilosillaolo sekä viimeisimmät hyrräleikit. "Teilläpä onkin ollut vauhdikas päivä", Felix totesi. Kun Galileon lautanen oli syöty tyhjäksi alkoi pentu haukotella, joten Cho lähti viemään pentua päiväunille. Quz alkoi kerätä mukana tuomiaan tavaroita takaisin kassiinsa, sillä jos Galileo menisi kerran nukkumaan olisi hänenkin aika lähteä. "Moikka, Quz!" Galileo huudahti, ja Quz vilkutti hyvästiksi huoneen ovelta ennen kuin lähti talsimaan kotia kohti.

Quzin mielipide päivästä: "Kivaa saada uusia kavereita! Viihdyn tietysti myös vanhojen ystävieni Moccan ja Aamun seurassa, mutta välillä heidän "isojen tyttöjen juttunsa" menevät vähän yli, joten kivaa saada poikaseuraa. En malta odottaa että näemme Galileon kanssa uudestaan!"


Tarpeet Quzille:

+ siisteys (harjaus)
+ leikkiminen
+ nälkä (poista kakkupala Quzin tavaroista)

Vastaus:

Saat 16 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Lintu

07.10.2018 16:36

Katsoin pientä Miukulia, kun tämä nukkui tyyny kasassa. Kasa oli tätä suurempi, joten tämä näytti melkein hukkuvan tyynyjen sekaan. Pieni pentu, ei eläisi kauaa, ei meistä kukaan. Tämä olisi aina silti minulle pieni Miukuli, joka päästää pieniä maukuja suustaan. Katsoin kun pentu avasi silmänsä hitaasti, ja hymyilin näylle. Miukuli naukaisi kimeät huomenet, ja yritti päästä ylös. Miukuli kaatui, ja kuului pehmeä “töms”, kun tämä kaatui tyyny kasaan. Miukuli katsoi minua leikiten, ja hymyilin tälle. Pentu nosti tassut kohti kattoa, ja heilutteli niitä edes takaisin. Naurahdin näylle, ja nostin pennun syliini hellästi. Olin ajatellut lähteä pennun kanssa ulos, vain pienellä kävelylle. Miukuli oli nukahtaa syliini, kun hipsin huoneestani ulos. Yö oli mennyt yllättävän hyvin. Olimme menneet nukkumaan 9, ja nyt kello oli 5. Kuljin hiljaa käytävillä, eikä kuulunut miukaisuskaan, kun kuljimme käytävillä. Avasin oven, ja laskin pennun alas. Miukuli katsoi minua, mutta lähti kuitenkin seuraamaan minua. “Minne menemme?”, pentu kysyi ihmeissään. “Jonnekkin missä et ole käynyt!”, naurahdin kevyesti. Pentu seurasi selvästi väsyneenä, mutta olin valmis palaamaan, jos pentu ei jaksaisi jatkaa. Katsoin kun sade alkoi tihkuttamaan, mutta silti jatkoin matkaa noilla hiljaisilla kaduilla.


Katsoin rauhallista meren rantaa, pentu temmalsi innoissaan tuolla, ja minä vähän väliä otin kuvia sen tekemisistä. Kello oli jo 7, ja meillä oli mennyt matkalla 2 tuntia. Se ei edes haitannut minua. Otin tavoitteekseni antaa pennulle mahdollisimman hyvän tulevaisuuden, eikä tämän tarvitsisi pelätä mitään. Miukuli leikki kivellä, ja silti huusi minulle; “Ei minun tassuistani tule edes kiven kanssa ääntä!”. Nauroin itseni poikki, ja katsoin vähän tihkuttavaa taivasta. Jokin sai minut hymyilemään, kun pieni Miukuli leikki kivillä. Lähdin pennun luo, ja otin kuvan, kun tuo läpsäisi tassullaan kiveä. Pentu lensi kuperkeikan ympäri, ja nosti päätänsä katsomaan minua. “Miä tuo oli?!”, Miukuli kysyi.”Se oli salama, joka tulee kun ottaa kuvan”, selitin. “Salama?! Missä?! ÄÄÄKKK”, pentu alkoi riehumaan. Miukuli juoksi ympyrää peläten. “Ei se salama, vaan sellainen valo, joka auttaa kuvia ottaessa”, naurahdin pennulle kevyesti. “Ai… se…”, pentu nolostui. Nauroin vähän kun nostin p nnun kevyesti syliini. Tuuli pörrötti hiuksiani, ja raikas merituuli kävi kevyesti ympärilleni. Lähdin kulkemaan pois mereltä, takaisin kohti hoitolaa, että meillä ei menisi koko päivää merellä oloon.


Pääsimme viimein huoneeseemme, kello oli jo 13. Huomasin pikku nyytin nukkuvan taskussani, ja nostin tämän tyynykasalle. Miukuli tuhisi pienesti, ja kieri tyynynyillä, kunnes löysi nukkumapaikan viimein yhdestä kahden tyynyn kolosta. Annoin pennun nukkua, ja itse aloin kirjoittamaan kirjaani. Kello oli jo 14, kun pentu viimein haukotellen heräsi koomastaan. “Huomenta”, se sanoi pirteällä, mutta iloisella äänellä. “Huomenta vain unikeko”, naurahdin, ja käännyin tuolilla. “Minulla on nälkä!”, Pentu hihkaisi. “No selvä! Eiköhän lähdetä keittiötä päin?”, sanoin kysyvällä äänellä. Pentu nyökkäsi, ja niin lähdimme keittiöön. Otin matkalla purukalan mukaan, että jos pentu ei söisi, saisi tämän syöttää jotenkin. Otin jääkaapista riisipuuron, ja laitoin sen mikroon. Annoin pennulle purukalan, ja sitä tämä alkoi järsiä. Katsoin ikkunasta ulos. Ulkona oli kaatosade, ja melkein alkoi jo tulla kylmä, kun pisarat paiskautuivat ikkunaa vasten. “Piip piip, piip piip, piip piip!”, mikro kertoi valmistuneensa lämmitys urakasta. Otin varovaisena riisipuuron mikrosta, ja kaivoin kaapista lusikoita. Annoin puuron jäähtyä, ja katsoin pennun puuhia, kun tämä temmelsi kalan perässä. Minua melkein huvitti kuunnella, kun pennun askelista ei kuulunut ääntäkään, ja silti tämä hyppäsi eteenpäin ilman ääntä.


Miukuli


“PLÄTS!”, plätsäytin tassuni puuroon. “Siitä kuului ääni!”, riemuitsin. Lintuli katsoi minua erittäin toruvasti, ja alkoi siivoamaan sotkujani. “En suostu syömään! En en en en en!”, uhmasin. Yht’äkkiä Lintuli työnsi suuhuni lusikan, joka oli täynnä jotain hyvän makuista mömmöä. Nielin mömmön, ja Lintu työnsi suuhuni heti uuden lusikan, joka oli täynnä samaa mömmöä. Söin mömmön innoissani, ja katsoin kun tämä laittoi roskikseen oudon laisen kulhon. Otin kalan tassuihini, kunnes Lintu huusi “Miukuli et…”. Kala oli täynnä mössöä, ja sitä oli nyt tassuissani. Pyyhin tassuni turkkiini, ja Lintuli katsoi minua pitkään. Hän pudisti päätänsä, ja otti kalan minulta. Vasta nyt katsoin kohtaan johon olin käpäläni putsannut. Mössöä oli kyljilläni, ja sitä valui alaspäin. “Huomenna on kylpy päivä”, Lintu sanoi. Mitä tahansa tämä tarkoitti, se ei kuulostanut hyvältä.


Tarpeet


+Liikkumistarve
+Nälkätarve, Riisipuuro kaikki.




Vastaus:

Ihana idea lähteä ulos heti aamusta. .-) Merenrannalla olikin pienelle Miukulille paljon ihmeteltävää! Kivetkään eivät soineet pennun tassujen alla, mutta puuro sentään reagoi - tosin aika sotkuisissa merkeissä. .-D Saa nähdä mitä mieltä Miukuli tulee olemaan kylpypäivästä. Saat 12 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Mantsu

30.09.2018 23:58
Vilin nukkuminen pois
- - - - -
Kävin tänään Vilin haudalla. Vaihdoin loppuun palaneet kynttilät ja sytytin uudet. Mietin, pitäisikö sanoa jotain. Onko Vili jossain kuulemassa minut?
“Hei taas Vili.” Sanoin aralla äänellä, “Siitä on jo puoli vuotta. Mutta ei se helpota.”
Muistan, kuinka hellästi silitin päälakeasi sinun maatessa viltillä. Viltti oli vanha ja nuhjuinen ja ruutukuvioinen. Miksi minä mietin sitä vilttiä. Sinä makasit siinä minun edessäni, hitaasti hengittäen. Silmäsi olivat kiinni ja mietin, mitäköhän ajattelit. Puristin tassuasi ja pidätin itkua. Pian kuitenkin päästit irti otteestasi. Levolliset kasvosi muuttuivat karuiksi. Viltti likaantui ja minä nostin sinut toiselle viltille, johon käärin sinut. Käärin sinut kuin pieneksi vauvaksi ja itkin. Rousku oli kokoajan vierelläni ja hänkin itki. Hän itki niin paljon.
“Sinun piti olla täällä ja nähdä minun pentuni, nähdä kun minä ja Panu mennään naimisiin, opettaa minua vielä vähän…” Rousku oli sanonut. Silitin Rouskua päästä ja silitin ehkä vähän liian kovaa, mutta hän antoi minun. Nousin sitten ylös ja korjasin likaisen viltin pois.
Rousku jäi nyyhkyttämään vierellesi. Kuulin, että hän kuiskaili jotain. Kun kävelin hänen luokseen, hän painoi kasvojaan sinun kasvojasi vasten. Sydäntäni riipi nostaa sinut syliini ja nähdä Rouskun itkuisten silmien seuraavan minua, hänen tarrautuvan jalkoihini ja pyytävän minua odottamaan.
“Vili on mennyt jo. Minun pitää viedä hänet eläinlääkäriin odottamaan hautausta”, sanoin ehkä vähän kylmästi, mutta se helpotti. Jos jäisin suremaan nyt, en saisi mitään aikaiseksi. Rousku nyökytteli, mutta itki vielä lisää. Kävin vielä siistimässä kasvoni, ennen kuin lähdin viemään nyyttiä pois.


Hautajaiset

Hautajaispäivä oli leuto, mutta kylmä. Puista oli lumet tippuneet ja kaikki näytti karulta. Sopiva sää juhlalle. Hautajaisiin oli kutsuttu läheisimpiä kissoja, kuten Soa, Pipsa ja Nemo ja heidän pentunsa, ja tietenkin Rousku. Kasper ja Ilona olivat tähän aikaan vielä reissussaan, joten he eivät olleet paikalla. Seremonia oli lyhyt, olin valinnut muutaman kauniin pianokappaleen ja sanelin muistopuheeni: “Tiedän, että mennyttä ei voi muuttaa, mutta en voi olla toivomatta, että olisin ollut kanssasi vähän pitempään. Tehnyt enemmän niitä hetkiä, joilla on oikeasti väliä ja tehdä niistä parempia. Toivon, että sinulle jäi hyvät muistot. Sinä ainakin jäät mieleeni ja varmasti monen muunkin, olithan kaikkien kaveri. Olet rakas.”
Vilin hautaan laskun yhteydessä emme heittäneet hiekkaa, vaan lunta tai terälehtiä. Olin varta vasten ostanut ruusun terälehtiä, joita jaoin pussilliset hautajaisvieraille. Hetkestä tuli kaunis ja herkkä. Pian hautaan laskun jälkeen hautajaisvieraat palasivat Mouruposken hoitolalle ja minä ja Rousku jäimme vielä hetkeksi ikuistamaan hetkeä.
“Noh, eiköhän mekin lähdetä nyt”, sanoin Rouskulle ja hän heitti terälehtipussukkansa hautaan.
“Okei”, Rousku vastasi ja käveli vierelläni takaisin hoitolalle.
Loppupäivän me oleskelimme hiljaisuudessa. Illantuntumassa Rousku tuli viereeni makaamaan ja aloimme juttelemaan muistoistamme Vilin kanssa. Niitä oli paljon ja ne olivat kaikki lämpimiä. Saatoimme tirauttaa pari kyyneltä, mutta tällä kertaa ne eivät olleet puhtaasta surusta, vaan hiukan iloa sekoittuneena siihen. Jäin vaan toivomaan, että Vili olisi vielä jossain.
- - - -

Vastaus:

Olipa kaunis ja koskettava tarina Vilin viimeisistä hetkistä ja hautajaisista. <3 Oli siinä ja siinä etten yhtynyt sinun ja Rouskun itkukuoroon Vilin nukkuessa pois... Saat 9 penniä.

-Kasa

Nimi: Toukka

22.09.2018 19:51
Angel
<><><><><><><><>

Ivyrushian nk <>
Aivan kohta minä tapaisin Angelin.
Kyse on siis kummisysteemistä. Se julkaistiin vasta vähän aikaa sitten, ja tottakai minä innostuin siitä. Sain kehitellyksi myös jonkinlaisen tulevaisuuden suunnitelman. Se tuntuu vielä kaukaiselta, mutta kaipa se joskus toteutuisi.
”Hei, Rushia! Angel on nyt leikkihuoneessa. Hän ei suostu tulemaan huoneeseemme, joten kaipa sinun on mentävä hänen luokseensa.”
Hätkähdin hieman. Toukka seisoi vieressäni ja hymyili rohkaisevasti.
Nyökkäsin hänelle pinaisesti ja menin tärkeänä käytävälle. Kun kävelin leikkihuonetta kohti, mietin miksi Angel ei halunnut tulla huoneeseemme. Ehkäpä hän oli pelokas. Tai ehkä hän pelkäsi Toukkaa.

Kun tulin leikkihuoneeseen, näin siellä Angelin joka pyöri ympyrää ja mumisi jotain siitä kuinka huono idea tämä oli ollut. Minua ihmetytti miksi hän puhui sellaisesta. Katsoin häntä hetken kummastuneena, kunnes avasin suuni.
”Hei!”
Angel jähmettyi ja kääntyi katsomaan minuun päin. Nuoren kissan silmät pullistuivat valtaviksi ja tämä alkoi pudistella päätäänsä.
”Ei ei ei..... pitää mennä takaisin adoptioon. Tämä oli huono idea, miksi suostuin tähän...”
Katsoin kissaa kummissani.
”Miksi sinun pitäisi mennä adoptioon?”
”Koska tämä olikin huono idea..”, Angel sopersi.
Huokaisin hieman.
”Ihan rauhassa hei. Emmehän me ole edes tehneet vielä mitään. Tämä voikin olla kiva idea.”
Pentu katsoi minua epäilevänä ja nyökkäsi hitaasti.
”Hyvä”, tokaisin ja vilkuillin ympärilleni. ”Mitä sinä usein teet?”
Angel oli hiljaa ja käänsi katseensa lattiaan.
”Harjoittelen lukemista...”, ruskea tyttö kissa sanoi aivan hiljaa. ”Olen yrittänyt opetella sitä itsekseni jo kauan, mutta tuloksetta. En ole uskaltanut pyytää keneltäkään apua..”
Angel näytti siltä kuin hän purskahtaisi kohta itkuun. Olin tietenkin hieman hämmentynyt kuullessani tästä, mutta en voinut alkaa vääntää vitsiä siitä. Tiesin että adoptiossa oli vaikea oppia mitään ilman että kysyisi apua. Ehkäpä sen takia huudan Toukan mielestä liikaa.
Onnistuin saamaan naamalleni lempeän hymyn.
”Ei se mitään vaikkei osaisi lukea. Enhän minäkään ole joskus sitä osannut.”
Pentu käänsi katseensa minuun hämmentyneenä.
”Oikeasti?”
”Kyllä”, tokaisin. ”Hei, mitä jos minä opettaisin sinua lukemaan?”
”JOO!” kissa huudahti silmissään innokas pilke.
”Hyvä”, tokaisin ja mietin mistä aloittaa. ”Osaatko aakkoset?”
Yhtäkkiä Angelin häntä meni maahan ja tämä katsoi synkkänä lattiaan päin.
”En osaa...”
Laskin oman häntäni pennun lavalle lohduttelevasti.
”Kyllä sinä ne opit. Me vain aloitamme niistä ja sitten siirrymme lukemisen harjoitteluun. Käykö?”
Angel nosti hiukan päätäänsä.
”Kyllä se kai käy...”
”Mutta hei, tarvitsen suunnitelman opetuksestasi joten minun pitää pohtia sitä. Voimme aloittaa aakkosten opettelun vaikkapa seuraavalla viikolla. Sitä ennen voisimme tutustua hieman. Sopisiko?”
”Kyllä kai... mutta mitä jos tutustuminen ei olekkaan hyvä idea?” pentu kysyi hädissäänsä.
Pudistin pikkuisen turhautuneena päätäni.
”Ei se ole huono idea...”

Noin 16 minuutin kuluttua olimme keltaiselle leikkipöydällä piirtämässä. Olimme sopineet että piirtäisimme asioita mistä pidimme ja sitten näyttäisimme paperit toisillemme. Angel näytti keskittyvän piirtämiseen todella tarkasti. Hän vaihtoi kynää vähän väliä ja supisi kirouksia paperia kohtaan. Aloin pitää hänestä yhä vain enemmän ja enemmän.
Itse en heti keksinyt mitä piirtää mutta sitten keksin. Otin punaisen väriliidun ja laitoin tassuni toimimaan.
Ensinnäkin pidän puhumisesta joten piirsin itseni huutamassa nukkuvan Toukan korvaan. Pidän myös jäätelöstä joten piirsin oikein valtavan jäätelöannoksen pienen sateenvarjon kera. Lopuksi piirsin vielä itseni kertomassa Felixille kauhutarinaa. Felix näytti kuvassani aivan mahtavalta pelästyneen ilmeensä kanssa. Pitäisi varmistaa ettei kaverini löytäisi sitä tai muuten hän voisi suuttua.
Kun olimme molemmat valmiit vaihdoimme paperit. Hämmästyin valtavasti kun katsoin Angelin kuvaa. Siinä kuvassa itse Angel istui puunvarjossa vierelläänsä jokin ihminen seisomassa. Lisäksi jokin iso kummipentuani muistuttava kissa oli hieman taaempana ja hymyili. Kuin kirsikkana kakun päällä kuvassa oli ilmiselvä meri. Värit tanssivat kauniisti piirrustuksessa.
”Wow.... sinähän olet mahtava piirtäjä!” huudahdin hämmentyneenä pitäen piirrustusta kahdella tassullani.
Angel punastui hieman mutta onnistui peittämään sen omalla piirrustuksellani mitä hän piti tassussaansa.
”No joo... olen harjoitellut”, pentu vilkaisi varovaisesti minua. ”Tuo kissa joka on puunvarjossa olen minä. Minua taaempana oleva kissa on emoni. Olen aina halunnut nähdä meren, joten sekin on kuvassa. Ja tuo ihminen on...”, kissa näytti yhtäkkiä hirvittävän surulliselta.
Nyökkäsin hänelle hieman itsekkin surullisena ja katsoin kuvan ihmistä vihaisena. Ymmärsin Angelia sataprosenttisesti. Tuo ihminen oli kummipentuni entinen hoitaja. Tuon hoitajan takia Angel oli joutunut adoptioon. Tunsin itsekkin edelleenkin kaipuuta ja vihaa entistä hoitajaani kohtaan. Hän oli jättänyt minut niin pitkäksi aikaa adoptioon yksin...
”Onko jokin hätänä?” Angel kysyi ihmetellen. Pudisin päätäni hieman ja huomasin pitäväni tassujani vihaisena nyrkissä. Huokaisin hieman ja onnistuin rauhoittumaan.
”Kaikki on okei. Kappas, kello onkin jo paljon. Sinun on aika mennä takaisin adoptioon.”

Kun olin sanonut heipat Angelille ja mennyt takaisin huoneeseemme tunsin oloni jotenkin kevyemmäksi ja iloisemmaksi. En edes heti huomannut Galileota joka oli tullut käpälät ojossa valmiina halaamaan minua kun olin tullut huoneeseen. Gallu selitti minulle mitä kaikkea hän oli tänään tehnyt Felixin ja Cho kanssa; käynyt ulkona, tullut takaisin sisälle, mennyt takaisin ulos leikkimään, löytänyt vielä sitäkin leppäkerttua isomman ötökän jonka hän oli meinannut syödä. Lisäksi hän oli kuulemma juossut todella kovaa ja nukahtanut Felixin reppuselkään.
Koko hänen selittelyidensä ajan hymyilin ja mietin että Galileosta ja Angelista tulisivat hyvät kaverit.
”Oliko kivaa Angelin kanssa?” Felix kysyi uteliaana kun Gallu oli mennyt Chon kanssa iltapesulle.
”Joo. Entäs sinulla Galileon kanssa?”
Felix hymyili.
”Loistavasti. Hän kyllä osasi väsyttää minut totaalisesti.”
Naurahdin hieman.
”Voin kuvitella.”

Tarpeet:

Galileo
+Liikkumistarve (tarinassa mainittiin hänen juosseen todella lujaa)
+Unitarve (tarinassa mainittiin hänen nukahtaneen)
+Leikkimistarve (tarinassa mainittiin hänen menneen ulos takaisin leikkimään)
+Hygieniatarve (Tarinassa mainittiin hänen menevän pesulle)
//joo... pikkasen lyhyt mut toivottavasti ei haittaa c.

Vastaus:

Voi ei, Angel on aivan ihana hermoillessaan vähän kaikesta! Onneksi Ivyrushia sai rauhoiteltua häntä sen verran että pentu suostui jäämään kummitapaamiseen. .-) Lempiasioista piirtäminen oli kiva tutustumisidea, Ivyrushian piirustukset olivat hauskoja. .--D Hylätyksi tuleminen jättää kyllä syvät arvet, edes Ivyrushia ei ole päässyt täysin yli asiasta. .-( Saat 16 + 30 = 46 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: simssiliini

22.09.2018 14:14
Kummipentujen ensitapaaminen

simssiliini valmistautui kissoineen "Tapaa kummipentusi" -tapahtumaan, jonka oli määrä alkaa pian hoitolan pihalla. Nick harjasi huolellisesti paksua haalistunutta turkkiaan pienellä sinisellä kammallaan. Kun kaikki takut oli saatu selvitettyä hän veti päälleen sinisen kauluspaitansa, jonka oli saanut muutama vuosi sitten isänpäivälahjaksi vaimoltaan Pialta. Lopuksi Nick otti vielä turkinkihartimen ja teki sillä itselleen "kampauksen". simssiliini ja Oili olivat yhdessä passittaneet Pontsun ja Quzin pesulle, sillä nämä kaksi olivat saaneet hygieniansa niin alas ettei pelkkä turkin harjaaminen saisi heitä puhtaaksi. Pontsu oli vakuutellut osaavansa käyttää kylppäriä ilman apua, joten kaksikko oli poistunut jonkin aikaa sitten huoneesta, mutta he palaisivat varmasti pian. simssiliini auttoi Oilia turkin harjaamisessa, sillä kissa oli juuri lakannut kyntensä sinisellä kynsilakalla eikä lakka ollut vielä täysin kuivunut. Harjauksen jälkeen Oili pyysi hoitajaansa vielä lisäämään turkinkiillotusainetta, ja tyttökissan lookin viimeisteli sininen sormus. "Kylläpä te olettekin nyt edustavina! Vielä kun ne kylpijät tulisivat niin pääsisimme lähtemään", simssiliini lausahti, ja kuin tilauksesta huoneen ovi narahti ja Quz säntäsi sisälle Pontsu kintereillään. "Muistitko rasvata Quzin polkuanturat?" Oili tiedusteli heti kumppaniltaan, joka pudisteli nolona päätään. Oili hymähti keltaisen kollin huonomuistisuudelle ja pyysi ympäri huonetta säntäilevää Quzia olemaan hetken aloillaan, jotta tassut saataisi rasvattua. Oili siveli myös pennun huulille rypäleentuoksuista huulirasvaa. "Onhan kaikilla mukana kuvat kummilapsistanne? Hyvä, sitten mentiin", simsiiliini yritti hoputtaa kissojaan, sillä he olivat jo muutaman minuutin aikataulusta myöhässä. "Miksi minä en saa omaa kummipentua?" Quz maukaisi pettyneesti porukan kävellessä hoitolan käytävää pitkin. "Olet vielä niin nuori, katsotaan asiaa sitten kun olet vanhempi", simssiliini selitti, mutta Quzia se ei paljon lohduttanut ja pentu saapuikin pihalle suu mutrullaan.

Hoitolarakennuksen pihalla olevan lammen ympärille oli kerääntynyt kymmeniä kissanpentuja, jotka katselivat uteliaina ympärilleen jännittyneinä tulevien kummiensa tapaamisesta. Nick, Oili ja Pontsu vertailivat tassuissaan olevia kuvia kummilapsistaan ja yrittivät paikantaa etsimänsä pennut katseellaan. "Hei, sinä taidat olla Minttu. Olen Pontsu, sinun kummisi", Pontsu löysi ensimmäisenä hänelle varatun kummipennun. Pentu hymyili söpösti ja halasi Pontsua tervehdykseksi. Pontsulle oli kuitenkin varattu toinenkin kummipentu, joten hänen olisi jatkettava etsintöjä, eikä mennyt aikaakaan kun hän oli löytänyt toisenkin kummityttönsä. "Onpa mukava tavata sinut, Alexandra", Pontsu tervehti kellertävää kissanpentua. "Sano vaan Alexy", pentu vastasi reippaasti takaisin. Pontsu nosti molemmat puolivuotiaat pennut reppuselkään ja palasi simssiliinin ja Quzin luokse. simssiliini kyykistyi heti tervehtimään vauvoja, mutta Quz käänsi näille selkänsä. Häntä ärsytti, sillä aiemmin Quz oli ollut ainoa joka sai ratsastaa isän reppuselässä, mutta nyt hänen paikkansa olivat omineet jotkut ihan ventovieraat kakarat... Myös Nick saapui kummilapsensa Ruun kanssa pian takaisin. Turkinväriltään musta Ruu oli hieman vanhempi kuin Pontsun kummitytöt, ja pentu jaksoi kävellä hyvin omin jaloin. Quz ei suhtautunut yhtään paremmin tähänkään pentuun ja mulkaisi Ruuhun päin vihaisesti. Ele ei jäänyt Ruulta huomaamatta, ja Quzin yllätykseksi pienempi pentu vastasi tälle näyttämällä kieltä. Ruu hihitteli Quzin hämmentyneelle ilmeelle, toinen ei selvästi ollut osannut odottaa tällaista vastareaktiota. Oili oli kierrellyt jo hyvän tovin pentujen seassa, mutta hän ei ollut onnistunut paikantamaan kummilastaan mistään. Oili oli jo aikeissa palata muiden luokse tyhjin tassuin, mutta samassa hän huomasi pienen oranssinkellertävän pennun käpertyneenä lammen rannalla olevan kiven päälle päivänokosille. Oili lähestyi pentua hiljaa ja herätti tämän varovasti jottei pikkuinen säikähtäisi ja kierähtäisi vahingossa lampeen. "Oletko sinä minun kummini?" pentu kysyi ja kosketti nenänpäällään Oilin viiksiä uteliaana. "Riippuu siitä onko nimesi Capuzino", Oili sanoi. "Juu, sehän minä olen. Voit kutsua minua lyhyemmin Capiksi", pentu hymyili. Kun kaikki olivat löytäneet kummilapsensa päätti simssiliinin porukka suunnata takaisin sisälle. Oili katsoi hieman haikeasti miten monta pentua ulos jäikään vielä ilman kummeja. Olisiko hänenkin pitänyt Pontsun tapaan ryhtyä useamman pennun kummiksi?

simssiliini päätti johdattaa kissaporukan takaisin huoneeseensa, sillä se olisi sopivan rauhallinen ympäristö tutustumiselle. Kukin kissa alkoi heti keksiä viihdykettä omille kummilapsilleen. Nick meni ensimmäiseksi hakemaan herkkukätköstään kisukakun, jonka hän jakoi Ruun kanssa puoliksi (okei, Nick saattoi tehdä omasta palastaan himpun verran suuremman). Ruu osoittautui kaikkien yllätykseksi jopa Nickia suuremmaksi herkkusuuksi, sillä pieni pentu ehti ahtaa valtavan kakkupalan suuhunsa nopeammin kuin Nick! "Me tulemme loistavasti toimeen, sillä tykkäämme kumpikin syömisestä", Nick huudahti innoissaan ja taputti kakkukerman tahmaisella tassullaan Ruun päälakea. "Varo vähän Nick, nyt sinä sotket", simssiliini huomasi tilanteen ja riensi pyyhkimään kermaa pennun päältä. "Ei minua haittaa. Tänään on muutenkin adoptiolaisten kylpypäivä, joten puhdistun silloin", Ruu vastasi huolettomasti. Oili yritti etsiä jotakin kivaa lelua Capin viihdykkeeksi, ja lopulta kisu päätyi kumoamaan koko henkilökohtaisten tavaroidensa laatikon lattialle. Cap seurasi kiinnostuneena lattialla pyörivä kynsilakkapurkkeja, mutta hajuvesipullo vei lopulta pennun huomion. "Mitä sinä..! Ei sitä saa syödä", Oili parahti huomattuaan miten Cap suihkutti hajuvettä suuhunsa. Pentu alkoi yskiä tuskainen ilme kasvoillaan, sillä hajuvesi ei taatusti jättänyt hyvää makua kielelle. "Apua apua, pitääkö meidän viedä Cap vatsahuuhteluun Eläinlääkäriin?!" Oili panikoi. "Jos ihan vaan mennään huuhtelemaan Capin suuta vedellä, ehkä tämä ei mitään eläinlääkärikäyntiä sentään vaadi", simssiliini rauhoitteli Oilia ja nappasi Capin syliinsä viedäkseen tämän keittiöön juomaan vettä. Oili seurasi simssiliiniä pääpainuksissa. Kummipentu oli ollut hänen seurassaan viitisen minuuttia ja heti Oili oli mokannut vastuutehtävässään... Keittiöön päästyään simssiliini laski Capin tiskipöydälle ja kaatoi hanasta vettä kämmenelleen kehottaen Capia huuhtelemaan suunsa. Oili oli yhä hieman peloissaan Capin voinnista, sillä ei olisi ensimmäinen kerta kun Oilin kosmetiikkatuotteet olisivat saaneet jonkun sairaalakuntoon. Oili irvisti muistellessaan miten oli järjämässään tyttöjen ilta -tapahtumassa tarjonnut omenalle allergiselle Viiville omenakasvorasvan, mikä oli aiheuttanut niin pahan reaktion että Viivi piti kiidättää Eläinlääkäriin. Oili huokaisi helpotuksesta kun Cap ilmoitti suun huuhtelun vieneen lopulta pahan maun pois. "Anteeksi Oili, en olisi saanut syödä mitään kysymättä lupaa. Minä vain ajattelin... kun elämäntavoitteeni on maistaa kahta ennustuskojun litkua, niin toivoin että siinä jännässä pullossa olisi ollut jotain semmoista", Cap selitti aiempaa käytöstään. "Älä huoli, saat varmasti elämäntavoitteesi toteutettua jonakin päivänä", Oili kannusti ja halasi pentua ollessaan huojentunut siitä että kaikki oli päättynyt hyvin.

Pontsu tuntui olevan ainut joka ei säätänyt kummilastensa kanssa, vaikka hänellä oli valvottavaa oikein kaksin kappalein. Minttu ja Alexy tulivat hyvin toimeen, ja tytöt leikkivät sulassa sovussa Pontsun pehmoleluilla. Pontsulle oli kertynyt menneistä pääsiäistapatumista monta erilaista tipulelua, ja pennut leikkivät olevansa kanaemoja jotka ensin hautoivat munia ja hoivasivat sitten munista kuoriutuneita poikasiaan. Pontsukin sai roolin leikissä: hänestä tehtiin virallinen hautoja, sillä Pontsun ison mahan alle mahtui monta lelua kerralla. Pontsu seurasi hautomisen ohessa kummipentujensa leikkejä hymyillen, sillä pennut olivat varsin hulvattomia matkiessaan kanan kotkotusta ja heilutellessa tassujaan kuvitteellisina siipinä. "Voin lahjoittaa teille yhden tipulelun niin voitte sitten jatkaa leikkiä adoptiossakin", Pontsu lupasi saaden Alexyn ja Mintun silmät kimmeltämään ilosta. "Ihanaa, kiitos!" Alexy huudahti ja halasi Pontsua. "Onpa kivaa! Onhan meillä adoptiossa leluja, mutta ne on aika usein varattu kun pentuja on niin paljon", Minttu kertoi. Tytöt jatkoivat edelleen leikkiä, mutta Pontsu alkoi ihmetellä minne Quz oli mennyt. Lopulta hän huomasi pennun kiivenneen ikkunalaudalle ämpän kuulokkeet korvissaan. Pontsu pyysi suupesureissulta palannutta simssiliiniä valvomaan kummilastensa leikkejä mennäkseen Quzin juttusille. Pontsu ihmetteli mikä poikaa oikein vaivasi, sillä hän oli odottanut Quzin tulevan mielellään mukaan leikkeihin kummipentujen kanssa. Pontsu loikkasi Quzin viereen ja kiskaisi toisen kuulokkeen pois tämän korvasta. "Hei, minä kuuntelin sitä", Quz ärähti ja riuhtaisi kuulokkeen takaisin. "Mitä sinä täällä yksinäsi murjotat? Tulisit leikkimään pentujen kanssa. "En tahdo. Ne on jotain vauvoja jotka ei osaa leikkiä mitään kiinnostavaa. Menen mieluummin katsomaan ystäviäni Moccaa ja Aamua", Quz tiedotti ja laskeutui sulavasti ikkunalaudalta. Pontsu ei ehtinyt sanoa enää mitään kun Quz oli jo poistunut paikalta ovet paukkuen. Pontsu palasi kummityttöjensä luokse pohdiskellen poikansa käytöstä. Quzin mieltä painoi selvästi jokin, mutta Pontsu ei ymmärtänyt mikä oli saanut pojan pahalle päälle.

Quz kiiti käytävää pitkin kohti Nooran huonetta. Hän meinasi aluksi kulkea harhaan, sillä Noora kissoineen oli vastikään vaihtanut huonetta. Aamu saapui avaamaan oven, ja ystävykset tervehtivät toisiaan. "Mocca, Quz tuli kylään", Aamu tiedotti yrittäen saada läksykirjojensa parissa pakertavan kissan pitämään pienen tauon. "Joojoo, malta hetki kun viimeistelen nämä matikantehtävät", Mocca murahti ja yritti hätistää häiriköt heittämällä heitä pyyhekumilla. "Mocca on tommoinen ylitunnollinen opiskelija", Aamu hymähti. "Onko siellä koulussa kivaa?" Quz kysyi kiinnostuneena. "Ihan ok, jos ei lasketa läksyjä, kokeita ja ärsyttäviä opettajia", Aamu naurahti. Vihdoin Mocca sulki matematiikan vihkonsa ja hyppäsi alas työpöydältään. "Onpa kivaa olla teidän kanssa. Karkasin kotoa kun vanhemmat ja ukki leikkivät vauvakissojen kanssa. Se on osa jotakin typerää kummitapahtumaa", Quz kertoi. "Mekin päätettiin ottaa kummipennut", Aamu lausahti väliin saaden Quzin hiljaiseksi. "Olimme koulussa aamulla joten emme ehtineet silloin järjestettyyn ensitapaamiseen, mutta suunnittelin vieväni kummipentuni jäätelölle tänään iltapäivällä", Mocca kertoi, ja Aamu alkoi puolestaan selittää omia suunnitelmiaan kummiaan varten. "Aijaa... No, ehdimme leikkiä ennen sitä. Mentäisikö ulos hyppäämään ruutua?" Quz ehdotti. "Vai ruutuhyppelyä, eikö se ole vähän lapsellinen leikki? Jutellaan mieluummin pojista" Aamu ehdotti ja vilkuili huoneen toisessa päädyssä olevaa Gakua posket hellästi punoittaen. Mocca alkoi kikattaa ja tähyili puolestaan Ricon suuntaan. Lopulta Quz päätyi lähtemään, sillä tyttökissoja kiinnostanut puheenaihe ei tuntunut hänestä kovin mukavalta. Mocca ja Aamu olivat kasvaneet paljon sitten viime näkemän, ja heitä kiinnosti selvästi aivan erilaiset asiat kuin nuorempaa Quzia. Eniten Quzia ärsytti tilanteessa se, että äskeinen leikkiehdotuksen torjuminen tuntui olevan kuin karman kosto siitä, että hän oli itse aiemmin vähätellyt kummipentuja näiden iän perusteella.

Quz palasi huoneeseensa ja säntäsi suoraa päätä sängyn alle mököttämään. Quz seurasi miten muut olivat kummipentujen kanssa muodostaneet piirin ja leikkivät erilaisia yhteisleikkejä. Touhu näytti itse asiassa ihan hauskalta, mutta Quz ei halunnut niellä ylpeyttään osallistuakseen mukaan, ja pentu pysyttelikin sängyn alla siihen asti että muut hyvästelivät kummilapsensa. Nick lähti viemään kummipentuja takaisin adoptioon, sillä hän aikoi vierailla samalla Pian luona. Oili ja Pontsu astelivat puolestaan kuin yhteisestä sopimuksesta sängyn luokse ja pyysivät Quzia tulemaan esiin. Pentu ryömi pois sängyn alta hieman vastahakoisesti, sillä hän arvasi vanhempien pitävän hänelle saarnan. Valittamisen sijaan Quz huomasi kuitenkin huolestuneet ilmeet vanhempien kasvoilla, ja Pontsu kysyikin heti mikä pojan mieltä painoi. "No kun... Minä ehkä koin kummipennut vähän uhkaksi itselleni. Aiemmin te olette pitäneet huolta minusta, mutta nyt te leikitte vain joidenkin tuntemattomien pentujen kanssa", Quz avautui. "Voi sinua, välitämme tietenkin sinusta edelleen todella paljon", Oili huomautti ja halasi pentua. Normaalisti Quzilla oli tapana rimpuilla irti tälläisista huomionosoitushaleista, mutta tällä kertaa pentu suostui olemaan halattavana. "Adoptiossa kun kymmeniä kissoja, jotka eivät ole yhtä etuoikeutettuja kuin me. Monet on hylätty nuorella iällä, eikä heillä ole omaa hoitajaa. Ryhtymällä kummiksi haluamme tuoda iloa näiden pienten kissojen elämään. Vaikka meillä onkin nyt kummilapsi ei se tarkoita ettemmekö rakastaisi sinua", Pontsu selitti. "Onpa kurjaa, minä en tiennytkään tuota. Anteeksi että käyttäydyin typerästi. Ehkä voisin lahjoittaa joitakin vanhoja lelujani adoption pentujen iloksi", Quz suunnitteli. Pontsu ja Oili katsahtivat toisiaan tyytyväisinä. Heidän pojallaan oli selvästi moraali kohdallaan. "Onko kellään nälkä?" simssiliini huhuili huoneen toisesta päästä. Ruokakutsu sai kaikkien tassuihin liikettä, ja nälkäinen Quz iski heti hampaansa simssiliinin hänelle ojentamaan hyytelöannokseen. "Nick saa hepulin jos kuulee että järjestit ruokahetken hänen poissaollessaan", Pontsu naureskeli mutustaessaan banaanikakun palastaan. "Nick söi jo Ruun kanssa sen kakkunsa, en halua että raukka lihoaa niin kuin isänsä. Ettehän kerro hänelle tästä salaisesta ruokahetkestä?" simssiliini painotti kissojaan olevaan vaiti. "Voit luottaa meihin", Oili lupasi ennen kuin hotkaisi lautasellaan olevat hedelmäkakun rippeet suuhunsa.


Nickin mielipide päivästä: "Kummipentuni Ruu on aivan mahtava, sillä hän arvotaa ruokaa niin kuin minäkin! Meiltä ei taatusti lopu yhteinen tekeminen niin kauan kun ruokaa riittää!"

Oilin mielipide päivästä: "Puuh, ehdin jo pelästyä että Cap raisi jonkin myrkytyksen juomastaan hajuvedestäni, mutta onneksi kaikki päättyi hyvin. Voisin ehkä auttaa Capia hänen elämäntavoitteensa kanssa, mutta vasta sitten kun hän on vähän vanhempi."

Pontsun mielipide päivästä: "Minttu ja Alexy ovat ihania tyttöjä! Oli hyvä idea ottaa kaksi kummipentua, sillä he viihdyttävät toisiaan ja minä ehdin tarvittaessa ottaa vaikka pienet päivätorkut *haukotus*."

Quzin mielipide päivästä: "En aluksi ollut innoissani kummipennuista, mutta ehkä opin sietämään heitä. Ymmärrän kuitenkin nyt, ettei heidän elämänsä niin helppoa, joten yritän olla heille jatkossa kiltimpi."

---

Tarpeet:

Nick & Oili:
+ Siisteys (turkinharhaus ja muu siistiytyminen)
+ Leikki (yhteisleikit)

Pontsu:
+ Hygienia (kylpy)
+ Leikki (kanaleikit, yhteisleikit)

Quz:
+ Hygienia (kylpy)
+ Terveys (tassuvoide ja huulirasva)
+ Nälkä (poista mustaherukkahyytelö)

+ Poista Nickin tavaroista kissakakku, Pontsulta banskukakkupalanen ja Oililta hedelmäkakun pala. Ota myös Pontsulta yksi tipulelu ja Quzilta vaaleanpunainen nalle lahjaksi adoptioon. Lahjoittaisin myös puolet tästä tarinasta tienaamistani penneistä adoptiolle. .-)

Vastaus:

Saat 39 + 30 / 2 = 33 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Lintu

21.09.2018 11:30

//Linnun näkökulma//

Katselin pennun ihmettelyä, kun tämä maukaisi ensimmäiset sanat, mitä oikeasti ymmärsin. ”Se on paras lahja ikinä!”, tämä huudahti innoissaan, ja alkoi pimputtamaan tuota söpöä pikkuista laitetta. Hymyilin tälle, kun tämä otti nuo kapulat pois, ja kopautti keveästi tuota soitinta. Soitin päästi pienen äänen, joka oli vaikea kuulla. Sitten pentu kokeili kapulalla, jolla olin ohjeistanut. Tästä tuli isompi ääni, ja tämä nauroi kevyesti sille. Pentu pimputteli tuota iloiten, ja nautin siitä kun tämä yritti parhaansa mukaan 'saada tassunsa soimaan' muttei oikeastaan onnistunut siinä ollenkaan. ”Lintu? Mikseivät tassuni tuota ääntä?”, tämä kysyi aivan ihmeissään. ”Pallo tuossa tikun päässä, on ontto, tassusi eivät", naurahdin. Pentu kääntyi tuijottamaan minua isoilla suurilla silmillään. Tämä kummasteli ihmeissään mitä ihmettä olin juuri sanonut. Tämä lähti taapertamaan ympäri huonetta, kuin etsien jotain. Viimein tämä palasi luokseni. ”Mikseivät tassuni pidä ääntä edes kävellessäni?”, tämä kysyi aivan ihmeissään. ”Ne ovat niin pehmeät!”, nauroin, ja nostin pennun kevyesti. Tämä nauroi hennosti, kuin olisin joku karuselli tälle. Hymyilin, ja laskin tämän hiekkalaatikolle, tämän ilmeensä oli aivan paras. Purskahdin nauruun kun pentu alkoi tuijottamaan minua erittäin tylsistyneesti, ja olisin jopa voinut vannoa, että tämä kuiskasi hiljaa ”Et voi edes olla tosissasi".

//miukuli//

*Omistajani oli jättänyt minut taas yksin!* Peitin tarpeeni, ja aloin miettimään kepposta tälle. *Hmm… miten olisi… SPIDERMAN KISSA!!*. En tiennyt mikä Spiderman oli, tai mitä se teki, mutta se kuulosti hämähäkiltä, joten se sai kelvata! Lähdin tassuttelemaan kiireen vilkkaasti sängyn ohi, kohti sohvaa, ja hyppäsin, ja tartuin sohvasta kiinni. *Tömpöti töms!*. Aloin kiipeilemään tuota sohvaa ylös, ja viimein kun olin päässyt selkä nojalle, ponnistin, ja hyppäsin hyllylle. Sain juuri ja juuri napattua kynsilläni tuosta kiinni, ja kiskoin itseni vaivalla ylös. Hyppäsin vielä ikkuna lautojen päälle, ja jäin odottamaan linnun saapumista.

//Lintu//

Avasin oven mahtava tyynykasa sylissäni. ”Hei olen kotona!”, huudahdin pennulle. Yhtäkkiä kuulin pienen ”Löts", äänen ja joku tippui tyynyille. ”Miukuli? Mikä se oli?”, huusin pennulleni. Jonka arvasin olevan nukkumassa jossain. Laskin tyynyt vasemmalle puolelle sänkyäni, ja huomasin siellä keskellä olevan kissa pehmo lelu. Nostin lelun, ja katsoin sitä. Ei se ollut lelu! Se oli miukuli! ”Miukuli? Miten sinä siihen jouduit?”, kysyin pennulta. ”No tuota noin.. kun minä.. vähän niin kuin.. hyppäsin tuolta..”, pentu sanoi, osoittaen oven päällystä. Katsoin kauhuissani oven päällystä. ”Miten sinä sinne pääsit?!”, huudahdin. ”No.. kiipeämällä", tämä sanoi selvästi tyytyväisenä. Katsoin pentua pitkään, kunnes pudotin tämän tyynykasaan hennosti. Taas kuului naurettavan pieni ”Tymps", kun pentu osui tyynyihin. Pieni pentu alkoi kahlaamaan tyynyjen seassa, kuin se olisi järvi. Välillä näkyi pieni oranssi pilkahdus tämän turkistaan, kun tämä pujotteli tyynyjen välissä. Viimein pennun pää pilkisti tyynyjen välistä. ”Nämäkö?! Minulle?!”, tämä huudahti. Nauroin ja nyökkäsin pennulle, joka vaakkui luokseni. Istahdin, ja otin kauppakassin käteeni. Otin esiin banaani mössöä ja lähdin keittiöön.

Keittiössä avasin tuon purkin banaani mössöä ja laitoin purkin mikroon. Sillä välin kun mikro lämmitti banaani sosetta, sulloin riisipuurot jää kaappiin. ”Piip Piip Piip Piip Piip Piip", mikro piippasi. Avasin mikron, ja otin purkin käteeni. Meinasin polttaa käteni, ja otin vierestä pyyhkeen. *Tehokas mikro* mietin. Laskin purkin ruokapöydälle, ja hain kaapista lusikan. ”Se on kuumaa, leiki sillä aikaa tällä”, laskin pussista purukalan, ja heitin sen pennulle, joka nappasi sen helpolla. Pentu ihasteli kalaa innoissaan, ja alkoi pienillä hampaillaan puremaan sitä. Viimein kun banaani sose oli jäähtynyt, nostin Miukulin syöttötuolille. Pentu jyysti vieläkin sinistä purukalaa. Mutta lopetti kun näki, että minä pujottelin lusikka kädessä banaani mössöä tämän suuhun. En ollut varma oliko pennulle sopivaa ruokaa banaani mössö, vai pitäisikö tälle antaa maitoa, mutta näytti tämä banaani mössöä syövän. ”Täältä tulee lentsikka!! Suukku auki!”, naurahdin iloisena. Lennätin lentsikan suoraan Miukulin suuhun. Ja odotin että tämä sai suustaan loput syötyä. Pian kun purkki oli tyhjä, heitin purkin roskiin. Nostin Miukulin pois, ja jatkoimme matkaa takaisin huoneeseemme.

Huoneeseen päästyämme, Miukuli oli niin tööt että nukahti heti tyynyille päästyään. Joten päätin itsekin lähteä nukkumaan.

Tarpeet

+Syömistarve: Banaanimössö kaikki

+siisteystarve?

+Unitarve: Nukkuminen tarinan lopussa

//Onko toi ok? Hehe…//


Vastaus:

Tarina jatkui kivasti ksylofonileikeistä! Miukulilla tuntuu riittävän ihmettelemistä tassujensa kanssa. .-D Pentu onkin varsin villi kun kiipeilee itsekseen kuin mikäkin Spiderman. .-D Uudet tyynyt pääsivätkin heti hyötykäyttöön kun Miukuli väsähti illan tullen. On ok, siisteystarvetta voi kohottaa hiekkalaatikolla. .-) Saat 13 penniä, ja kohottelen tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Odessa

20.09.2018 14:50
Mysteeri kirje
:::::::::::::::::::::::
"Leiki" Kinuski huutaa korvaani.
"Kiitos Kinuski" sanon.
"Mittä sä kiittää?" Kinuski kysyy.
"No että lopetit huutamisen" sanon. Katson kelloani, 6.12.
"Haluatko aamupalaa?" kysyn.
"Vaaikkaa" Kinuski sanoo.
Kävelen keittiöön ja katson kaappeihin, ei mitää. Katson jääkaapiin ja nää heti ensin riisipuuron. Laitan lautaselle puuron ja lämmitän sen mikrossa. "Kinuski tule syömään" huudan ja laitan itselleni ruisleivän paahtumaan. Kinuski tulee ja syö äkkiä. Otan ruisleivän paahtimesta kun posti kolahtaa. Syön leipäni ja haen postin. "Sain kirjeen" sanon Kinuskille. "Ookka lukea se ny muulle"Kinuski sanoo. "Okei" sanon. "Odessalle. Hei Odessa! Päätin lähettää kirjeen sinulle koska kannykkäni hajosi. Mutta siis, tuletko kanssani elokuviin koku päivä? Kerro jos onnistuu joku päivä." Kinuski kallistaa päätään ja kysyy, "Kennelttä tuoo ollos?" Kinuski kysyy. "En tiedä" sanon.

Kinuski ajatukset

Kiilje olli mytteelinen. Halluuaitti teevittää kukka kiljeen lähhetti.

Minun ajatukseni

Luulen että kirje oli Annilta eli yhdeltä kaveriltani tai ehkä Jannilta. Hän tiputtelee kännykkäänsä usein.

"Voimme käydä kyseisellä henkilöllä ja kysyä kuka hän on" Kinuski nyökyttelee päätään. "Hän asuu tunnin ajomatkan päässä. Pääsemme sinne kaverini kyydillä" sanon Kinuskille. "Joo joo" pikku Kinuski kirkuu. Kun kaikki on valmista menemme ulos odottamaan kyytiämme. Pian se saapuukin. Ajamme pihaan ja talemme Kinuskin kanssa ulos autosta. Koputan oveen ja oven avaa Anniina eli yksi vanha eskari kaverini. "Moikka pitkästä aikaa" sanon ja halaan Anniinaa. "Sulla on näköjään kissa" "Joo, Kinuski" "Oo kuinka söpö, no mutta olisi kiva jutella mutta olen lähtemässä juhliin" Anniina sanoo. "Okei moikka!" sanon ja suljen oven. Autossa Kinuski kysyy kuka se oli. Sekitän Kiikulle kaiken ja sitten olemmekin Mouruposkella jo. Kun olemme päässeet istahtamaan sohvalle katson kelloa. "Ohhoh kello onkin jo kuusi" sanon Kinuskille. Laitan Kinuskille lohta ja pyydän Kinuskin syömään. Kinuski syö reippaasti. Käymme ruuan jälkeen lenkillä koivikkokedon ja naukukukkulan kautta. Kun palaamme kello on puoli kahdeksan. Kinuskia alkaa väsyttää joten käymme molemmat pesulla ja sitten laitan Kinuskin nukkumaan. Hetken päästä minäkin menen nukkumaan.

Tarpeet

+Liikkumistarve: lenkki
+Nälkätarve: kaikki loppu riksipuurosta ja kalaa jäljellä 2/4
+Unitarve
+Siisteystarve: peseytyminen illalla

Sori aika lyhyt tarina.

Vastaus:

Mysteerikirje toikin jännitystä teidän päiväänne, jännä ettei lähettäjä ollut muistanut laittaa nimeään kirjeeseen. Kinuskin vaikeaselkoinen puhe oli mielenkiintoista. .-D Saat 6 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

©2019 Kissahoitola Mouruposki - suntuubi.com