Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK



Tähän vieraskirjaan kirjoitetaan kaikki tarinat, kuten tavalliset hoitotarinat, taitotarinat, kerhotarinat, matkatarinat ja sen sellaiset.

Ennen tarinan lähettämistä sinun kannattaa kopioida se varmuuden vuoksi, jos vaikka nettisi sekoaa tai jotain muuta ilkeää tapahtuu, eikä tarinan lähetys onnistu.

Huom. Muistathan, ettet saa laittaa uutta hoitotarinaa ennen kuin edellinen on arvosteltu! Muuten joudut jäähylle hetkeksi aikaa.

 << <  2  3  4  5  6  7  8  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: simssiliini

09.12.2019 12:56
Oilin hautajaiset & Linnan juhlat

Uimahallireissun jälkeen Oilille iski viheliäisen sitkeä flunssa, joka ajoi vanhuksen vuodelepoon useammaksi päiväksi kovan kuumeen vuoksi. simssiliini oli huolissaan kissan voinnista ja vei tämän Eläinlääkäriin tarkastettavaksi, mutta Kuiku vakuutteli flunssan olevan varsin tavanomainen vaiva iäkkäämmillä kissoilla joka talvi, eikä tohtori määrännyt kissaa jatkotutkimuksiin. Oilin terveelliset elintavat ja yleisen hyväkuntoisuuden huomioon ottaen yhtäkkinen rankka sairastelu tuntui Oilin perheen mielestä kyllä varsin epäilyttävältä, mutta he päättivät luottaa lääkärin sanaan. Kuume laski lopulta, mutta Oilin olo oli vielä viikon sairastelunkin jälkeen vähän tukala. Eräänä yönä Stiina havahtui ilman syytä hereille, aivan kuin jokin olisi tarkoituksella keskeyttänyt hänen unensa. Stiina katseli ympärilleen hämärässä huoneessa. Quz koisi kopassaan, Ruu makoili tummana könttinä simssiliinin jalkojen päällä ja Oili nukkui vakiopaikallaan vaalanpunasella nojatuolillaan. Yhtäkkiä Oilin makuupaikalta kuulunut äänekäs tuhina alkoi muutta katkonaisemmaksi, aivan kuin vanhus ei saisi henkeä! Stiina säntäsi sisarensa vierelle ja tökki Oilin hereille. Valkea kissa räpytteli väsyneitä silmiään hämärässä huoneessa. "Huh, luulin jo hetken aikaa että lakkaat hengittämästä", Stiina supatti siskolleen hiljaisella äänellä jottei herättäisi muita nukkujia. Oili makasi paikoillaan ja tuijotti edessään olevaan tyhjyyteen raukea ilme kasvoillaan. "Minun aikani tulee pian täyteen", Oili sanoi käheästi. Stiinan kurkkua alkoi kuristaa ja kyyneleet pyrkivät silmiin. "Ä-älä puhu tuollaista. Sinä paranet ja sitten kaikki on taas hyvin", Stiina vakuutteli puristaen sisarensa toista etutassua. "Kuolema on väistämätön asia. Olen jo nähnyt tämän elämän ja olen valmis kohtaamaan kumppanini Pontsun tuonelassa", Oili puhui hitaasti. Siskon sanat saivat Stiinan puhkeamaan kyyneliin, ja tämä painoi päänsä Oilin kylkeä vasten rutistaen tätä lujaa. "Stiina... lupaa minulle ettet enää peittele tunteitasi. Elämä on liian lyhyt hukattavaksi", Oili kuiskasi viimeisiksi sanoikseen ennen kuin hänen ruumiinsa veltostui ja hengitys lakkasi. Stiina istui sisarensa vierellä nyyhkyttäen lohduttomasti.

Pari päivää myöhemmin...
Itsenäisyyspäivänä olevat Linnan juhlat olivat aiheuttaneet ruuhkan hoitolan kylpyhuoneessa juhliin valmistautuvien kissojen ja hoitajien pyrkiessä heti aamusta yhtä aikaa pesulle ja siistiytymään. Jotta kaikki ehtisivät laittautumaan täytyi kylppärivuoroja vähän jakaa, ja simssiliinin kanssa kylppärissä oli samanaikaisesti Patukka kissoineen. "Laitetaanko kissoille yhteinen kylpyvesi?" Patukka kysäisi simssiliinin nyökkäillessä vähän poissaolevana. Patukka avasi hanan, jolloin amme alkoi hiljalleen täyttyä vedellä. "Minä ja kissani olemme pahoillamme kokemastanne menetyksestä, otan osaa", Patukka sanoi ja katsoi ammeen toisella puolella seisovaa simssiliiniä. "Kiitos", simssiliini yritti hymyillä, mutta suupielet kohosivat vain epämääiseen irvistykseen. Päivät Oilin kuoleman jälkeen olivat tuntuneet matelevan hitaasti, eikä tunnelma simssiliinin ja tämän kissojen keskuudessa ollut luonollisesti mikään hilpein. Pitikin sen itsenäisyyspäivän tulla juuri nyt kun simssiliini ei ollut yhtään sosiaalisella saati juhlatuulella, mutta hoitolan ylläpitäjänä hänen velvollisuutensa oli olla edustamassa Mouruposkea tässä tapahtumassa. simssiliinin apaattisiin kissoihin verratessa Patukan kisut olivat huomattavasti reippaamalla mielellä, eihän noin pienien edes pitäisi joutua murehtimaan mistään. Melodee kurkki uteliaana ammeen reunan yli ja Cara pomppi hoitajansa jaloissa kysellen onko heillä kylpyvaahtoa. "Meillä on", Quz lausahti ja kaivoi pesusettistään vaaleanpunaisen kylpyvaahtopurnukan. Patukka nappasi kissan heittämän kylpyvaahdon ja lorautti sitä ammeeseen. "Laita lisää, kuplia tarvitaan enemmän!" Cara vaati. "Ei me nyt voida käyttää toisten aineita loppuun", Patukka hyssytteli. "Antaa mennä vaan, saahan marketista lisää", Quz lausahti, jolloin Melodee nappasi purnukan hoitajansa kädestä ja purskautti koko pullollisen ammeeseen. Kun kylpyvesi oli valmis pulahtivat kissat ammeeseen yksi toisensa jälkeen, ja simssiliini ja Patukka alkoivat pestä hoidokkejaan. "Älä koske, osaan kyllä itse", Quz murahti simssiliinin yrittäessä hieroa kissan turkkiin shampoota. Quz oli vähän vihainen simssiliinille, sillä tämä ei voinut käsittää miten simssiliini saattoi mennä mieluummin Linnan juhliin kuin oman kissansa hautajaisiin, aivan kuin Oili ei olisi merkannut mitään hoitajalleen. "Quz, ymmärrän että sinua harmittaa. Jospa lykkäisimme hautajaisia parilla päivällä, niin voisimme sitten olla kaikki paikalla", simssiliini yritti sovitella. "Oilin hautajaiset ovat tänään, piste. Siirrä sinä niitä treffejäsi presidentin kanssa", Quz tuhahti. "Ei itsenäisyyspäivän Linnan juhlia voi niin vaan siirtää", Ruu huomautti. "Tietysti sinä olet simssiliinin puolella kun olet itsekin menossa hänen mukana vain juhlimaan! Te ette ymmärrä miltä äidin menettäminen tuntuu!" Quz parkaisi ja upotti sen jälkeen päänsä kylpyvaahdon uumeniin. Patukka huuhteli kissojaan suihkun alla vaitonaisena ja kuunteli hivenen vaivaantuneena simssiliinin porukan keskustelua. Saatuaan pestyä itsensä Ruu tuli auttamaan Patukkaa pentujen kanssa. Quz oli toiminut kohtuuttomasti väittäessään ettei Ruu muka ymmärtäisi, sillä hänet oli pienenä adoptioon joutuessa erotettu äidistä ja isästä. Sentään Mayu ja Nugetti olivat vielä elossa, mutta Ruu ei saanut kasvaa ja viettää lapsuuttaan vanhempiensa hoivissa. Onneksi pentujen parissa puuhastellessa Ruun mieliala kohosi nopeasti. Hän ei malttanut odottaa aikuisuutta ja sitä että pääsisi kaitsemaan omaa pentuettaan. Quzin ja Ruun peseytyessä itsenäisesti simssiliini keskittyi Stiinaan. Oranssi kissa oli ollut Oilin kuolemasta lähtien hyvin apealla mielellä, varmaankin koska sisko oli kuollut hänen käsivarsilleen. Välillä Stiina saatoi vain istua hiljaa paikallaan eikä varmaan olisi muistanut syödä, nukkua tai tehdä mitään muitakaan toimenpiteitä ellei joku katsonut hänen peräänsä. Aivan kuin Oilin poismeno olisi vienyt mukanaan Stiinan elämänhalun ja toimintakyvyt. "Höh, olisin halunnut vielä leikkiä vaahdossa", Cara suri kun vaahdot valuivat kylpyveden mukana viemäriin. "Varmasti, mutta nyt on peseydyttävä pikaisesti, jotta muutkin pääsevät käyttämään kylppäriä", Ruu selitti pennuille kissojen kuivatellessa itseään pyyhkeisiin pesun jäljiltä. "Hoidetaan loput siistiytymiset omassa huoneessa", simssiliini sanoi kissoille kylppärin ovelta kuuluessa napakas koputus seuraavan kylpyseurueen pyrkiessä jo sisään.

Kun kolmikon turkit olivat kuivuneet simssiliini harjasi kaikki kissat. "Au!" Quz kiljaisi kamman osuessa jälleen yhteen takkuun. "Sori, yritän olla huolellisempi", simssiliini lupasi ja alkoi selvittää turkissa olevaa karvakasaa. Kun Quz ei katsonut simssiliini siveli kammalle turkinkiillotusainetta, joka levisi harjatessa ympäri turkkia. simssiliini teki sen salaa, sillä hän ei uskonut Quzin poikana ymmärtävän turkin kiiltelyn hienoutta toisin kuin tytöt, jotka olivat oikein pyytäneet simssiliinin lisäävän ainetta heidän turkkiinsa harjauksen yhteydessä. Ruu oli löytänyt Oilin vanhojen meikkien joukosta purkillisen sinistä kynsilakkaa, ja itsenäisyyspäivän kunniaksi kisu päätti laittaa kynsiinsä väriä, vaikka normaalisti moiset kauneushömpät eivät tätä kissaa kiinnostaneetkaan. Stiina auttoi Ruuta kynsien lakkaamisessa, ja mustan kisun lookin kruunasi sininen kukkasormus. Ruu silmäili sormessaan olevaa helyä mietteliäänä. Ainakaan toistaiseksi he eivät olleet Quzin kanssa suunnitelleet seurustelunsa virallistamista avioliiton merkeissä, mutta Ruun puolesta mahdolliset tulevat pennut voisivat ainakin ottaa Quzin sukunimen. "Mitäs tykkäät?" Ruu kysäisi pyörähdettyään poikaystävänsä edessä. "Ihan kivalta näyttää", Quz mutisi simssiliinin kiskaistua tätä karvoista merkiksi siitä että tämän pitäisi sanoa jotain. "Näytät hienolta, sininen pukee sinua hyvin", simssiliini kehaisi. simssiliini vilkaisi vaitonaista Stiinaa ja kysyi haluaisiko tämä laittautua jotenkin erityisesti päivää varten, mutta kissa pudisteli päätään. Pian kello oli jo sen verran paljon että Linnan juhliin lähtevien oli aika kokoontua lähtöä varten pihalle. Stiina ja Quz saapuivat ulos hyvästelemään huonetovereitaan. "Koitahan pärjäillä! Jäisin muuten sinun tueksesi, mutta ei tuota simssiliiniä voi täysin hylätä", Ruu sanoi ja halasi Quzia pitkään. Poikakin kiersi tassunsa tyttöystävänsä ympärille, joskin hivenen vastahakoisesti. Täyteen ahdetun pikkubussin huristaessa pois hoitolan pihalta Quz ja Stiina vilkaisivat toisiaan, ja kumpikin tiesi sanomattakin mitä seuraavaksi olisi edessä.

Vesisade oli sulattanut viimeisetkin lumenrippeet maasta, ja joulukuinen luonto näytti ankeammalta kuin koskaan. Joka paikassa oli vain märkää ja kuraista. Hautausmaan kaikki kukkaistutukset olivat muiden kasvien tapaan talvehtimassa, mutta sentään haudoille sytytetyt kynttilät saivat näystä vähän tunnelmallisemman hiljalleen hämärtyvässä illassa. Stiina istui yhä sisarensa haudan edustalla, vaikka muut hautajaisvieraat olivat lähteneet jo kotiin. Hautajaisissa paikalla olivat olleet vain lähiomaiset, eli Quz sekä Oilin ja Stiinan adoptiossa majaileva äiti Pia. Eipä hoitolaan ollut juuri väkeä jäänytkään, sillä suurin osa oli lähtenyt tapaamaan herra presidenttiä Linnan juhliin. Stiina ei voinut olla hymähtämättä miettiessään että Oili olisi rakastanut sitä tapahtumaa: Kerrankin hän olisi saanut tälläytyä oikein sydämensä kyllyydestä ja viettää hienon illan ylevillä kesteillä. Stiina katsoi haudalle asetettuja kynttilöitä ja enkelikoristetta, jotka he olivat aiemmin hautajaisten aikana asettaneet Oilin hautaa koristamaan. Stiina oli myös painottanut kirkon työntekijöille useampaankin kertaan, että keväällä haudalle tulisi sitten istuttaa vihreitä versoja. Ehkä hän oli ollut jankkauksineen vähän ärsyttävä, mutta Stiina halusi vain parasta Oilille. Hautajaismenot eivät olleet kestäneet kovin kauaa. Aluksi pappi oli pitänyt kauniin muistelupuheen, minkä jälkeen kirkon työntekijä oli auttanut Quzia kantamaan Oilin arkun Maukulaisten suvun hautapaikalle. Arkku laskettiin Pontsun hautapaikan viereen valmiiksi kaivettuun pieneen syvennökseen, ja Stiina, Pia ja Quz olivat seuranneet vaitonaisina miten arkku katosi multapeitteen alle. Pia oli nyyhkyttänyt miten väärin oli joutua hautaamaan omaa lastaan, mutta Quz sai pidettyä itsensä olosuhteisiin nähden yllättävän hyvin koossa, ja hän lausui äitiään varten kirjoittamansa muistorunon ilman että hänen äänensä oli värähtänyt kertaakaan. Stiina sen sijaan oli romahtanut siskonsa haudan eteen polvilleen. Oilin lähtö oli jättänyt hänen sydämeensä aukon, aivan kuin puolet siitä puuttuisi. Kaksoset olivat tehneet kehdosta asti kaiken yhdessä, ja nyt Stiinasta tuntui ettei hän voisi mitenkään jatkaa yksin eteenpäin. "Eiköhän meidän ole aika lähteä", Pia oli lopulta kehottanut asettaessaan etutassunsa Stiinan olkapäälle, mutta oranssi kissa oli ilmoittanut jäävänsä haudalle vielä hetkeksi. Ja siinä Stiina istui vieläkin. Kisun katse hakeutui ties kuinka monennen kerran Oilin hautakiveen, jonka muistokirjoitukseen oli raapustettu yhden Neljän Ruusun kappaleen sanoituksia. Stiina oli perehtynyt yhtyeen tuotantoon simssiliinin kautta kaksikon miettiessä hautakiveen sopivaa muistelubiisiä, ja lopulta he olivat päätyneet Eutanasia-kappaleeseen. Vaikka Oililla oli ollut elämänilo kohdillaan ymmärsi Stiina nyt, että hänen siskonsa oli jo jonkin aikaa odottanut kuolemaa päästäkseen kohtaamaan jälleen tosirakkautensa kohteen Pontsun. Stiina oli löytänyt hautajaisiin soveltuvien tuntemusten lisäksi yhteyttä erääseen toiseenkin Neljän Ruusun kappaleeseen. "En voi" toi mieleen Stiinan tukahduttamat tunteet Espiquea kohtaan:

"Se tekee kipeää,
niin monta kertaa olen joutunut kärsimään
Rakkaus vie mukanaan,
taivaasta helvettiin se taas mua houkuttaa
Mä en voi, mä en voi
Se saattaisi mua satuttaa
Mä en voi, mä en voi
Enkä mahda mitään"

Samassa Stiina kuuli takaansa rasahduksen, ja tyttö kääntyi ympäri salamannopeasti. Stiina yllättyin nähdessään Espiquen lähestyvän häntä. "H-hei. Arvelinkin että olisit täällä. Tai siis, ennen Linnan juhliin lähtemistä Galaxy vinkkasi lukeneensa joidenkin ajatuksia, joista selvisi ettet sinä olekaan lähdössä mukaan tapahtumaan, ja sitten Hipsuli tuli puhumaan jotain että hänen tuntosarveaan kihelmöi lupaavasti, tänä iltana tulee kuulemma syttymään useampikin romanssi. En siis tarkoita että meidän välillämme välttämättä niin kävisi, öhöhm... No kuitenkin, kävin huoneellasi, ja Quz kertoi sinun olevan hautausmaalla. En siis oikeastaan arvannut, mutta tämän tapahtumaketjun kautta löysin sinut viimein. Minulla olisi asiaa", Espique päätti sekavan selityksensä. Stiina kohottautui ylös ja otti pari askelta lähemmäs poikakissaa. En voi -kappaleen sanoitukset pyörivät yhä hänen päässään, mutta samaan aikaan hän muisti Oilin kuolinvuoteella jakaman neuvon, ja tiesi heti mitä aikoisi sanoa seuraavaksi. Stiina avasi suunsa puhuakseen, mutta Espique keskeytti hänet painamalla hellästi tassunsa tytön suun eteen. "Ennen kuin sanot mitään, anna minun puhua. Stiina, sinä ja minä... Uskon että meidän välillämme on jotain erityistä. Olen miettinyt sinua jo jonkin aikaa ja ymmärtänyt, etten voi enää toimia tunteideni vastaisesti. Välillämme on ollut ylä- ja alamäkiä, ja niitä tulee olemaan jatkossakin, koska suhteet ovat monimutkaisia, mutta sinun vuoksesi olen valmis ottamaan askeleen tuntemattomaan, heittäytymään tunteideni vietäväksi. Sinun tarvitsee vain antaa minulle vielä yksi mahdollisuus, niin lupaan todistaa että saavutamme yhdessä jotain kaunista", Espique lausui. "Hassua, aion sanoa sinulle ihan samat asiat", Stiina hymähti saatuaan vihdoin puheenvuoron. "Todellako? Sinulle siis kävisi että alkaisimme seurustella?" Espique varmisti. "Kyllä, olen valmis", Stiina huudahti onnellisena ja syöksyi halaamaan poikaa. Espique veti Stiinan tiukkaan halaukseen. Hän ei aikoisi päästää Stiinasta irti nyt kun oli viimein saanut tämän lähelleen. "Sinähän olet aivan märkä, eiköhän palata hoitolalle", Espique ehdotti, ja Stiina antoi pojan taluttaa itsensä pois hautausmaalta. Espiquen tunnustuksen jälkeen Stiinasta tuntui että Oilin poismenon aiheuttama tyhjyyden ja onnettomuuden tunne oli täyttynyt jälleen elämänilolla nyt kun Espique oli hänen rinnallaan.

Hoitolalle palattuaan Stiina kutsui Espiquen luokseen seuraamaan Linnan juhlia telkkarista. Vaikka he eivät päässeetkään muiden mukaan täytyisi menoa ehdottomasti seurata TV-ruudun välityksellä! Saapuessaan huoneelleen Quz oli kaksikkoa vastassa ison pitsalautasen kanssa. "Arvelinkin että tulisitte takaisin yhdessä, joten lämmitin meille pitsaa", Quz tiedotti. Stiina ja Espique tuijottivat keltaraidallista kissaa kummissaan, mistä tämä oli muka voinut aavistaa heidän paluunsa? "Älkää nyt näyttäkö noin yllättyneiltä! Ette ehkä ole tiedostaneet, mutta kaikille on ollut jo kauan aikaa ilmiselvää että teistä tulee pari. Teillä itsellänne taisi vain kestää pisimpään ymmärtää asia", Quz hymähti ja ojensi tassuissaan kannattelemaansa pitsalautasta lähemmäksi kaksikkoa. Stiina ja Espique katsahtivat toisiaan hymyillen ja nappasivat pitsasiivut tassuihinsa. Tuntiessaan ruuan herkullisen tuoksun sieraimissaan Stiina vasta ymmärsi miten nälkäinen oli, sillä hän ei ollut syönyt koko päivänä mitään! Oranssi kisu ei malttanut edes istua alas vaan hotki heti puolet viipaleestaan kolmikon kävellessä telkkarin ääreen sohvalle, minne Quz oli kerännyt valmiiksi kaikkea muutakin naposteltavaa. Pitsan lisäksi tarjolla oli hampurilaisia, leivoksia ja sekalainen kokoelma erilaisia juomia. Stiina tiesi siskonsa kääntyvän haudassaan jos tämä tietäisi miten epäterveellisesti he nyt aikoivat syödä, mutta juuri sillä hetkellä Stiina ei antanut Oilin tai omatunnon pilata herkutteluhetkeään, ja ensimmäisen pitsaviipaleen kadottua kisun massuun Stiina nappasi itselleen uuden siivun ja toiseen tassuun ison hampurilaisen. "Hei, jätä meille muillekin jotain", Quz huomautti ja heittäytyi istumaan sohvatyynyjen väliin ryystäessään violetinväristä mehua keltaisen herkutuksen kera. Stiina ja Espique käpertyivät sohvalle vieretysten, ja huolehtivainen Espique halusi varmistaa ettei sateessa kastunut ja kylmettynyt Stiina vilustuisi, joten hän kiersi tytön ympärille viltin lämmikkeeksi. Stiina painautui onnellisena Espiquen kylkeä vasten ja kehräsi tuskin kuuluvasti, mutta poika tunsi pienen hyrinän ihollaan ja alkoi kehrätä samaan tahtiin. Linnan juhlien kättelyt etenivät telkkarissa: Ensin vastaanotettiin sotaveteraanit, sen jälkeen tuli urheilijoita ja muita merkittäviä henkilöitä, ja juontajilla oli jokaisesta jotakin kommentoitavaa. Mouruposkilaiset olivat todennäköisesti jossain aivan jonon hännillä, joten he tuskin ilmestyivät TV-ruutuun vielä tuntiin. Syötyään tarpeeksi Quz laski varovaisesti tyhjän juomalasin lattialle ja pyyhki vatsakarvojensa sekaan tippuneet herkutuksen muruset pois päältään. Kissanuorukaisen mielenkiinto alkoi lipua pois telkkarissa näkyvistä tuntemattomista ihmisjulkkiksista eikä Quz voinut olla vilkuilematta toisiinsa liimautuneita rakastavaisia. Quz huokaisi raskaasti, hänkin olisi päivän koettelemusten jälkeen tykännyt olla mielellään kumppaninsa vierellä, mutta valitettavasti Ruu olisi poissa koko illan. Lisäksi Quzia harmitti hänen aiempi tokaisunsa Ruulle. Vaikka hänellä itsellään oli kurja olo ei se oikeuta tiuskimaan muille, joten Quz olisi anteeksipyynnön velkaa tyttöystävälleen.

Ovelta kuuluva reipas koputus sai keltakirjavan kissan havahtumaan ajatuksistaan, ja kun uusi pariskunta ei näyttänyt reagoivan koputukseen jäi vieraan vastaanottaminen Quzin harteille. Poika kipaisi ovelle ja yllättyi nähdessään edessään Kinuskin. "Mitä sinä täällä teet? Ymmärsin että teidän porukat lähti muiden tapaan Linnan juhliin", Quz huomautti. "Itse asiassa Odessa jätti pienimmät pennut hoitolalle, ja minäkin ehdin jo pitkästyä, joten pyysin Rexia teleporttaamaan minut takaisin", tyttökissa selitti ennen kuin hänen ilmeensä vakavoitui. "Kuulin mitä äidillesi tapahtui, otan osaa", Kinuski lausui ja halasi Quzia. Poika hautasi kuononsa Kinuskin niskakarvojen sekaan ja rutisti tiukasti takaisin. Juuri tätä hän nyt tarvitsi, ystävän tukea ja läsnäoloa. Quzin mieleen alkoi vyöryä muistoja kaverusten pentuajoilta. He olivat olleet pienestä pitäen hyviä ystäviä, mutta viime kuukausina kaksikko ei ollut juuri viettänyt aikaa yhdessä Quzin keskityttyä bändi- ja kiertuejuttuihinsa, ja Kinuski oli puolestaan ollut kiireinen koulun kanssa. Vaikka he olivatkin nähneet toisensa viimeksi pentuina tuntui nyt jälleennäkemisen hetkellä etteivät he olisi koskaan erossa olleetkaan. Kissojen erkaannuttua halista Quz seisahtui hetkeksi katselemaan Kinuskia päästä varpaisiin. He olivat samanikäisiä, ja Kinuskista oli kasvanut viehättävä täysikasvuisuuden kynnyksellä oleva tyttökissa, jonka päälaella ja selässä oleva haalean ruskea karvapeite laskeutuin kissan nimen mukaisesti kuin kinuskikuorrute kakun päälle. "Mietittiin Avan ja Marjan kanssa jos haluaisit tulla meidän kanssa katsomaan Linnan juhlia. Hakkeroitiin Odessan läppäri ja saatiin ohjelma näkymään sieltä", Kinuski selitti. "Voisihan se olla kivaa. En tosin tiedä olenko parasta seuraa juuri nyt", Quz lausahti. "Älä murehdi, minä pidän huolen siitä että viihdyt", Kinuski virnisti. Quz huikkasi sohvakuhertelijoille lähdöstään, vaikka nämä tuskin kiinnittäisivät hänen poissaoloonsa mitään huomiota muutenkaan. Odessan huoneella Kinuski esitteli nopeasti Quzin ja pennut toisilleen. "Oletko sinä Kinuskin poikaystävä?" Ava kysyi heleällä äänellä. "Hyi, älä puhu ällöjä", Marja kivahti näyttäen kieltään. Kinuski ja Quz naurahtivat pentujen keskustelulle ennen kuin seisahtuivat tuijottamaan toisiaan silmiin. Kinuski käänsi nopeasti päänsä pois punan levitessä hänen poskilleen. Myös Quz oli tuntenut jotain tuon katsekontaktin aikana ja häkeltyi hieman. Toki Kinuski oli mukava, mutta Quz seurusteli jo Ruun kanssa... Kinuski kaappasi kummatkin pennut kainaloonsa ja pörrötti näiden päitä leikkisästi. Päästessään vapaiksi Kinuskin otteesta Marja ja Ava hyökkäsivät yhteisvoimin isomman kissan kimppuun ja alkoivat kutittaa tätä saatuaan Kinuskin kaadettua lattialle. "Quz, pelasta minut!" Kinuski sai huudettua kikatuksen lomasta, ja hetkessä myös Quz oli liittynyt mukaan leikkimieliseen kutituspainitappeluun. Toisten positiivisuus tarttui nopeasti Quziinkin, ekä poika voinut kuin ihmetellä miten Kinuski jaksoikin olla aina niin pirteä ja hyvällä tavalla seko! Leikki keskeytyi kuin seinään Linnan juhlien lähetyksen seuraavan kuulutuksen kajahtaessa ilmoille: "Seuraavaksi presidenttiä saapuu tervehtimään Mouruposken kissahoitolasta saapuneet hoitajat erikoisten puhuvien kissojensa kanssa! Tässä presidenttiä kättelee hoitolan nykyinen ylläpitäjä, simzilini." Kaikki kissat remahtivat nauruun, juontaja oli lausunut simssiliinin nimen väärin!

Sitten kerronta siirtyy Linnan juhliin:
simssiliini oli yllättynyt selvittyään minibussin kuljetuksesta. Se oli ihmettelemisen arvoinen saavutus useammastakin syystä: 1. simssiliini ei ollut koskaan aiemmin ajanut liikenteen seassa henkilöautoa suuremmalla ajoneuvolla. 2. simssiniini ei ollut koskaan aiemmin ajanut autolla ruuhkaisella pääkaupunkiseudulla. 3. simssiliini on mestari eksymään ajellessaan tuntemattomilla seuduilla. 4. Meno bussissa oli ollut varsin kaoottista matkan ajan; milloin joku kysyi koska ollaan perillä tai valitteli vessahädästä tai pahoinvoinnista. Paria punaisia päin ajamista, vilkun käytön unohtamista ja bussin sammuttamista keskelle risteystä lukuunottamatta reissu oli kuitenkin sujunut hyvin. "Jarno, tules jo sieltä", Noora huhuilu bussin ovella. Syystä x Noora oli alkanut kutsua simssiliiniä Jarnoksi, ja kummasti siihen alkoi jo sopeutua. Kaikki muut hoitajat kissoineen olivat ehtineet jo ulostua bussista sillä välin kun simssiliini oli itsekseen iloinnut onnistuneesta ajosuorituksestaan. "Juuh, tullaan", simssiliini ilmoitti ja poistui kuljettajan paikalta lukiten bussin ovet. Niin kissat kuin hoitajatkin vilkuilivat uteliaina mahtipontista ja ylvästä Presidentinlinnaa ulkopäin, ja tuntui vaikealta käsittää sitä ajatusta että he pääsisivät pian muiden kutsuvieraiden mukana sisälle! Koska alienkissoilla ei ollut virallisia omistajia jaettiin osalle hoitajista vahdittavaksi omien kissojen lisäksi myös yksi alien, ja Rex tuli simssiliinin vastuulle. "On kyllä tylsät juhlat", Rex haukotteli. "Juhlat eivät ole vielä alkaneet, me jonotetaan vasta sisällepääsyä", Ruu selvensi. "Mitä suotta odottelemaan, minä voisin teleportata meidät suoraan sisälle", Rex ilmoitti, mutta simssiliini selitti että heidän täytyisi tervehtiä presidenttiä. Jonon edetessä ja oman kättelyvuoron lähestyessä simssiliiniä alkoi jännittää valtavasti. Mitä jos hän mokaisi jotenkin ja pilaisi Mouruposken maineen? "Enää pari tyyppiä on meidän edessä, sitten päästään kättelemään presidenttiä!" simssiliini supatti kissoille jännittyneenä. "Mitä se kättely tarkoittaa?" Rex kysyi. Ilmeisesti Marsissa ei tunnettu moista tervehtimismuotoa. "Ojennat vain presidentille tassusi", simssiliini sihahti takanaan seisovalle punaiselle kissalle ja otti sitten askeleen eteenpäin oman kättelyvuoronsa koittaessa. Presidentti Sauli Niinistö puristi simssiliinin kättä napakasti ja mainitsi jotain siitä miten puhuvat kissat kuvastivat hyvin tämän vuoden Linnan juhlien teemaa, joka on tieto ja yhteiskunnallinen keskustelu. Keskustella nämä katit totta vie osaavat! simssiliini ei ollut odottanut saavansa moista tervetulopuhetta itse herra presidentiltä, ja hän ei osannut muuta kuin nyökkäillä hämillään Niinistön puheille. Siirtyessään kättelemään presidentin puolisoa simssiliini vilkaisi miten Rex pärjäsi, ja kauhukseen simssiliini tajusi punaisen kissan ojentaneen Saulille toisen takatassunsa etutassun sijaan. "Voi ei, voi ei, nyt meidät heitetään varmaan pihalle!" simssiliini hätääntyi. Olisi pitänyt järjestää kissoja varten joku käytöstapakurssi etukäteen... Presidentti kuitenkin vain naurahti hupsulle kissalle ja tuntui enemmän kiinnittävän huomiota tämän erikoiseen turkin väriin. Ruu suoriutui kättelyistä onneksi paremmin, ja kissaneiti muisti jopa niiata! simssiliini seurasi sivusta miten muiden mourulaisten kättelyt sujuivat, ja mitään suurempia mokia ei onneksi käynyt, mitä nyt jotkut tervehtivät presidenttiä vähemmän virallisesti kutsumalla tätä "pressaksi" tai "Saleksi", ja yksi poikakissa niiasi vahingossa kumartamisen sijaan. Onneksi Niinistö tuntui ottavan nämä kissojen pienet säädöt enemmän tai vähemmän huumorilla, mutta tuskin luvassa olisi enää toista kutsua Linnan juhliin.

Kättelystä selvittyään mouruposkilaiset suuntasivat kulkunsa juhlasaliin, jonka tarjoilupöydät notkuivat erilaisia herkkuja. Moni olikin nälkäinen bussimatkan ja pitkän jonottamisen jäljiltä, joten porukka lähti keräämään ruokaa lautasilleen. simssiliini säntäsi heti makeiden kakkujen ja keksien pariin, kun taas kissat viihtyivät lihaisempien annoksien luona. Pöytään mennessä simssiliini tajusi hukanneensa Rexin jonnekin, paraskin kissavahti! "Älä nyt lautanen kädessä lähde Rexiä etsimään, kaadat vielä ruuat jonkun juhlapuvulle tuolla väenpaljoudessa", Ruu järkeili. "Niin, kyllä se Rex jostain lopulta ilmaantuu", Hipsuli huomautti rohkaisevasti. simssiliini ei ollut niinkään varma Rexin pärjäämisestä, mutta toisaalta hänen lautasellaan oleva kakkupala oli sen verran kutsuva että simssiliini päätti suosiolla lykätä Rexin etsintöjä. Ruu hakeutui ruokailemaan Kirsikan kissojen seuraan, ja jutustelu pyöri aiemman uimahallireissun sekä Ruun ja Tuhkan hassun värkkäilykerhon vetäjän ympärillä. Ruu oli innoissaan saamistaan uusista ystävistä, ja hänestä tuntui että ensimmäistä kertaa adoptiosta pääsyn jälkeen hänen elämänsä oli nousemassa uuteen kukoistukseen! "Sääli ettei Quz päässyt tulemaan. Miten hän on jaksellut?" Tuhka kysäisi mustien kissojen jäätyä kahden kesken toisten riennettyä santsikierrokselle tai tanssilattialle. "Suoraan sanottuna ei kovin hyvin", Ruu huokaisi muistellen Quzin aamuista käytöstä. "Haluaisin auttaa häntä, mutta tuntuu että Quz käsittää hyväksi tarkoitetut sanani vain väärin", Ruu avautui. "Kaikki käsittelevät surua eri tavoilla. Joskus voi olla ettei edes kaivata apua ja halutaan surra yksin, mutta sinulla on oikeus osoittaa myötätuntoa kumppaniasi kohtaan. Quz ymmärtää vielä että teet sen hänen vuokseen", Tuhka selitti. Ruu katsahti poikaa hymyillen, mukavaa kun joku ymmärsi hänen näkökulmaansa. "Mennäänkö tanssimaan?" Ruu ehdotti, jolloin Tuhka otti kiinni tytön tarjoamasta etutassusta ja johdatti tämän tanssilattialle. Kissat saivat vähän improvisoida väistellessään ihmisten jalkoja, mutta se oli ihan hauskaa! Kesken tanssin pyörteiden Ruu vastaanotti Galaxyltä telepaattisen viestin, jossa galaksikisu ilmoitti varaavansa Tuhkan seuraavan kappaleen ajaksi. Menetettyään tanssiparinsa Ruu ei voinut olla vilkuilematta miten rakastuneesti Galaxy ja Tuhka katselivat toisiaan. Toisten onni sai hänet kaipaamaan hetkeksi aikaa omaa kumppaniaan, mutta pian Ruu lähti metsästämään itselleen uutta poikakissaa tanssipariksi.

simssiliini oli juuri niellyt viimeisen lusikallisen kakkupalastaan kun Rex yllättäen teleporttasi hänen viereensä ja huudahti reippaan tervehdyksen. simssiliini avasi suunsa valmiina luennoimaan luvattomasta karkailusta, mutta puheen sijasta hänen suustaan pääsi äänekäs röyhtäys. "Uu, onko röyhtäily täälläpäin joku perinteinen tervehdysmenetelmä vähän niin kuin se outo kättely? Siistiä", Rex innostui ja kipitti samantien röyhtäilemään tuntemattomien ihmisten eteen. "Rex, ei! Sinä ymmärsit väärin, lopeta heti!" simssiliini kiljaisi ja lähti juoksemaan kissan perään. Liikkuminen siinä väenpaljoudessa ei käynyt simssiliiniltä yhtä ketterästi kuin pienikokoiselta kissalta, ja simssiliini keräsi paheksuvia katseita tuuppiessaan muita. Ollessaan sopivan etäisyyden päässä simssiliini heittäytyi maahan ja nappasi röyhtäilevän kissan otteeseensa. Ympärillä olevat vieraat katselivat touhua järkyttyneinä, ja kieltämättä simssiliini tunsi itsekin olonsa erittäin typeräksi maatessaan siinä kaikkien silmien alla röyhtäilevä kissa sylissään. simssiliini kompuroi nopeasti jaloilleen ja kipitti äkkiä juhlasalin toiseen päähän. "Okei Rex, ei enää katoamisia eikä varsinkaan röyhtälyä tämän illan aikana, onko selvä?" simssiliini yritti painottaa sääntöjä kissan (onttoon?) kalloon. "Okei, menen pyytämään Nellaa tanssimaan", Rex ilmoitti ja oli hetkessä taas hävinnyt simssiliinin näköpiiristä. simssiliini ei kuitenkaan ehtinyt lähteä etsimään alienia, sillä joku hänelle tuntematon mies tuli hakemaan häntä tanssimaan. simssiliini oli hämillään tilanteesta mutta päätti suostua, vaikka häntä vähän jännitti muistaisiko hän vielä valssin perusaskeleet. Mies vei kuitenkin hyvin, ja tämä uteli tanssahtelun ohessa tanssiparinsa nimeä, ja omansa kerrottuaan simssiliini kysyi saman kysymyksen. "Olen Jarno", mies sanoi, jolloin simssiliini sekosi askelissaan niin että astui miehen varpaille. "Onko tämä joku vitsi? Sano että Noora käski sinun esiintyä edessäni Jarnona, haha...ha?" simssiliini alkoi nauraa, mutta Jarnon vakavan ilmeen nähdessään hän tajusi ettei tämä tainnutkaan pelleillä. "Voi anteeksi, minä en nauranut nimellesi, vaan katsos kun tietyissä piireissä minua kutsutaan Jarnoksi, ja luulin että..." simssiliini alkoi häpeissään selittää, ja nyt oli Jarnon vuoro nauraa. "Ei se mitään. Sinulla on erikoisia kavereita", Jarno naurahti. "Tietäisitpä vaan", simssiliini hymähti. Kun oli syöty ja tanssittu tarpeeksi sulloutuivat mouruposkilaiset jälleen bussin kyytiin ja matka takaisin hoitolalle alkoi.

Quzin mielipide päivästä: "Lepää rauhassa rakas äiti...<3 Kinuskin kohtaaminen oli kyllä päiväni piriste, oli mukava nähdä pitkästä aikaa hyvää ystävää ja huomata miten hyvin meillä synkkaa edelleen!"

Ruun mielipide päivästä: "Turhaan simssiliini oli kissojen käytöksestä huolissaan, hän itse aiheutti enemmän noloja tilanteita ja kaaosta kuin kissat yhteensä, suorastaan hävetti näyttäytyä hänen seurassaan..."

Stiinan mielipide päivästä: "En enää tiedä mitä ajatella: Aamulla oloni oli onneton mutta nyt tunnen itseni maailman onnellisimmaksi kissaksi! Onneksi minulla on taas syy katsoa tulevaisuuteen."

---

Tarpeet:
+ Uni (nukkuivat alun takaumakertomuksessa)
+ Hygienia (kylpy, poista Quzin kylpyvaahto)
+ Siisteys (turkin harjaus, kynsien lakkaus)
+ Nälkä (poista ruskea kissajuomatölkki, hampurilaiset, liila juoma, pitsa, punainen & keltainen herkutus, coctail)

+ Muista 10 ekstrapenniä Stiinan kirjallisuuskerhon takia! (unohin viimeks mainita lol)
+ Lahjapalkkeja kohottaisin Espiquelle ja Rexille.
- Miinusta Oilin hautakoristekulut (28 penniä)

Nonni, nyt on kaikki vanhuskissani saatettu hautaan, jospa nyt hetkeen kukaan ei kuolisi hoivissani. Espiquen puheenvuroro kuulosti kliseiseltä koska inspiroiduin vähän liikaa Westlifen "Better Man" -kappaleesta. .-D Jajajajajajjjaa nytku Ruu kasvaa ja Stiina ja Espique on saatu yhteen niin laittaisin molemmat kissapariskunnat samantien pentuilemaan, eli Ruu ja Stiina raskaiksi, jes!

Vastaus:

Saat 78 + 10 + 10 - 28 = 70 penniä, kohotan tarpeet ja laittelen Ruun ja Stiinan raskaudet käyntiin. <3

-Kasa


Nimi: Syrah

07.12.2019 18:11
Hoitotarina osa 1

Lunan nk

Koko eilisen päivän Syrah oli yrittänyt udella mitä kissaluolassa oli tapahtunut, mutta eihän se hänelle kuulunut! Koska minulla alkoi tänään vasta myöhemmin koulu, saatoimme mennä Markettiin ostamaan joulutarvikkeita. Ajattelimme ensin ostaa ison joulukuusen, mutta Syrahin katsottua hintaa, päädyimme keskikokoiseen. Ostimme muiksi joulukoristeiksi kranssin ja hopeakimallenauhan. Tultuamme herkku-osastolle halusin kaiken! Pitäähän jouluna herkkuja olla. Ostimme myös joulujuotavaksi jotain punaista. Kun kysyin Syrahilta mitä se on hän vastasi, että se on glögiä. Kuulostaa joltain kääpiön nimeltä. Mutta kaikista parhain ostos oli TONTTULAKKI! (Vaikka ensin luulinkin sitä tyynyksi.)

Matikan tunti

Matikantunnilla opettaja jakoi meidät pareihin ja antoi jokaiselle parille neljä vaahtokarkkia. Hän sanoi, että ne parit jota pystyivät jakamaan kummallekin saman määrän vaahtokarkkeja, saivat myös syödä ne. Olin Heiwan pari ja ratkaisimme jutun hetkessä. Meidän piti vain miettiä kertolaskua ja juttu oli sillä selvä. Opettajan tarkistettua tehtävä, saimme kummatkin syödä 2 vaahtokarkkia. Opettaja pyysi meitä auttamaan muita pareja, jotka eivät olleet ymmärtäneen, mutta kielsi kertomasta oikeaa vastausta suoraan. Läksyksi meille tuli opiskella jakolaskun periaatteet.

Historian tunti

Historian tunnilla aloimme valmistella esitelmiä, jotka esittäisimme huomenna. Aiheena oli joku Kreikan mytologian jumala. Itse valitsin Artemiksen kun taas Heiwa Athenen. En oikein keksinyt mitä kirjoittaisin Artemiksesta. Tiesin, että hän oli metsästyksen jumalatar ja, että hänellä oli kaksoisveli Apollon, mutta muuta en sitten tiennytkään. Kysyin opettajalta apua ja hän neuvoi kertomaan omia mielipiteitään. Hän lisäsi vielä, että voin kirjoittaa miten Artemiksesta tuli metsästyksen jumalatar ja miten hän syntyi. Tunnin jälkeen esitelmäni oli kaikista suurin ja olin aika ylpeä siitä.

Hoitotarina osa 2

Palattuani kotiin Syrah kertoi, että menisimme tänään adoptoimaan Unen, Hermannin ja Niilon. Kaikki yhdellä kertaa. Ei minua haitannut jakaa tavarani Unen tai Nii… Tai ei sittenkään mitään. Mutta, että Hermannin kanssa. Voi ei! Kun kysyin Syrahilta onko meidän ihan pakko adoptoida Hermanni, hän katsoi minua aika rumasti ja käski antaa Hermannille mahdollisuus. Ei tule onnistumaan!

Päästyämme adoptioon Syrah käski minun etsiä Uni, sillä aikaa, kun hän etsi pojat. Löysin Unen tuota pikaa ja kerroin samalla hyvän, että huonon uutisen. Vaikka Unta ei näyttänyt haittaavan, että Hermanni ja Niilo muuttavat meille. Kävelimme nopeasti paikkaan, jossa olimme Syrahin kanssa sopineet tapaavamme.

Hetken kuluttua Syrah tuli kintereillään Hermanni ja Niilo. Tajusin silloin, että Hermanni oli tarpeeksi vanha kouluun myös, joten Uni joutuisi olemaan koulupäivinä kahdestaan Syrahin kanssa. Ja minä joutuisin kestämään sitä pölkkypäätä koko ajan.

Palattuamme huoneeseemme, tajusin vasta kunnolla mitä se tarkoitti, etten ollut enää ainoa kissa. En saisi kaikkia herkkuja tai tavaroita joita ostetaan tai muutakaan. Uni ehdotti, että voisimme laittaa musiikkia soimaan radiosta. Olin edelleen aika turhautunut, mutta laitoin musiikin soimaan.
Vähän ajan päästä…
En uskonut, että olisi lopulta näin kiva saada huonetovereita tai miksi niitä sanotaankaan. Tanssimme kaikki yhdessä kunnes Syrah käski mennä nukkumaan ja silloin myönsin: ei Hermanni nyt niin kauhea ollutkaan. Koska vain minulla oli peti, reiluuden merkeissä Syrah päästi meidät kaikki nukkumaan sänkyyn.

Tarpeet:

Kaikki:
Unitarve

//Adoptoin nyt siis Niilon, Hermannin ja Unen, kun tämän tarinan jälkeen kumminkin olisi ollut 100 aktiivisuuspistettä.

Vastaus:

Ensiksi täytyy vähän toppuutella tätä adoptointivimmaasi, kissoja saa adoptoida yhden kerrallaan, ja kun olet vähän kohotellut uuden hoidokkisi tarpeita (1-2 tarinaa) saat vasta sitten ottaa lisää kissoja asumaan luoksesi. .-) Huomaathan myös että Kuura on yhden koulutarinan päässä Niilon ykkösluokka-sponsorina, joten voisit sen aikaa odottaa ennen Niilon adoptoimista. Muutenkin adoptiosta on hyvä kysyä etukäteen. Eli ilmoittele vielä erikseen kenet aiot adoptoida ensimmäisenä. .-)

Sitten tarinaan, söpöä miten Luna luuli tonttulakkia tyynyksi. .-D Vaahtikset taisivat motivoida laskutehtävän suorittamista! Tällä kertaa Luna oli vähän paremmin mukana historian tunnilla Antiikin Kreikan jumalista, hyvä että hän on tyytyväinen esitelmäänsä! Toivottavasti Luna nyt sitten tulee toimeen sen leikkikaverin kanssa kuka sieltä nyt ekana putkahtaakaan kaappiisi. .-) Saat 9 penniä, ja kohotan tarpeet ja koulupalkit!

-Kasa

Nimi: Syrah

07.12.2019 11:30
Hoitotarina osa 1

Lunan nk

Heräsin pirteänä huolimatta eilisistä linnanjuhlista. Mutta tänään on taas koulua! Aamupalaksi Syrah antoi kissan naksuja. Olin kuulemma syönyt liikaa herkkuja. Vaikka minun pitikin lähteä pian kouluun, ehdin silti suuttumaan Syrahille. Hän ei antanut minun laittaa sydänriipusta kouluun! Ihan typerää. Lopulta, kun kello alkoi näyttää uhkaavalta, Syrah antoi luvan, mutta jos riipus menisi rikki, hän ei ostaisi uutta. Miksi minä muka rikkoisin sen?

Koulumatka

Kävelin Niilon ja Heiwan kanssa kouluun. Keskustelimme linnajuhlista. Kerroin tasan tarkkaan mitä linnanjuhlissa tapahtui. Sitten olimme jo koululla.

Matikan tunti

Saavuttuamme matikan luokkaan, kaikki muut paitsi opettaja olivat paikalla. Joka oli sinänsä hyvä, mutta en tykännyt kun kaikki katsoivat meitä. Opettaja saapui viisi minuuttia myöhässä ja jakoi monisteet ja lähti sanomatta sanaakaan. No nyt olin aivan ymmälläni. 3x5, mitä ihmettä? Kysyin apua Heiwalta, joka kertoi, että se on sama asia kuin 5+5+5. Miksi ihmeessä laskulle piti olla niin monta laskutekniikkaa? Kyllä minä siis ymmärsin (en oikeasti, mutta sitä ei saa mainita sanallakaan), mutta muut eivät välttämättä. Loput laskut menivät pienillä vaikeuksilla, mutta moniste tuli silti valmiiksi ja minulle jäi vielä aikaakin. Opettajan tullessa takaisin huomattavasti rauhallisemmin hän istuutui alas ja kysyi oliko joku saanut monisteen jo valmiiksi. Viittasin samoin kuin Nala ja Heiwa. Opettaja antoi meille vähän vaikeampia laskuja, mutta jotka olivat mielestäni helpompia kuin viime monisteen. Opettaja antoi muille helpomman monisteen läksyksi, jos se jäi kesken ja niille, jotka saivat sen jo valmiiksi (siis minä, Heiwa ja Nala) vaikeamman monisteen loppuun.

Välitunti

Leikimme välitunnilla hippaa Nougatin, Haiwan, Hipun, Nalan ja Niilon kanssa. Niilo oli ensimmäinen hippa. Hän otti Nalan kiinni, josta tuli hippa. Nala otti minut kiinni, joten jäin hipaksi. Välitunti kellon soidessa lähdin kohti latinan luokkaa. Harmitti vieläkin kun olin ainoa latinan opiskelija.

Latinan tunti

Latinan opettaja oli sentään ajoissa. Harjoittelimme aakkosia ja vähän verbejä. Latinan opettaja joutui lähtemään puolessa välissä tuntia ja paikalle tuli sijainen. Sijainen taisi olla todella uninen, koska höpötti jotain Ranskan kulttuurista, vaikka meidän piti opiskella latinaa. Ja antoi vielä läksyksi opiskella ranskan nähtävyyksiä.

Kotimatka

Kävelin kotiin Niilon kanssa ja kerroin hänelle mitä latinan tunnilla oli tapahtunut. Hänellä oli ollut huomattavasti rauhallisempi ruotsin tunti.

Hoitotarina osa 2

Kotona Syrah auttoi minua läksyissä ja sanoi, ettei minun tarvitse opiskella Ranskan nähtävyyksiä. Matematiikan jutut oli helppoja ja lopulta Syrah tarkisti ne. Vain yksi juttu oli väärin. Syrah oli kumminkin sanonut, että virheistä oppii ja katsoimme laskun yhdessä niin, että se meni lopulta oikein.

Käväisimme postikonttorissa lähettämässä kirjeen ja sen jälkeen halusin mennä kissaluolaan. Minun oli toki mentävä yksin, koska Syrah ei sinne päässyt.

Kissaluola

Olin kuullut etteivät kaikki olleet päässeet luolaan, koska auringonsäteet olivat osuneet väärässä kulmassa kissan korvaan. Toivoin todella, että pääsisin. Ja kuin onnen kaupalla suuaukko oli auki. Päästyäni luolan sisälle ymmärsin miksi hoitajat eivät päässeet käymään siellä. Riippusillat olivat niin kapeita, että epäilin mahtuisinko itsekkään niistä. Jouduin hivuttautumaan aivan varovasti riippusiltoja pitkin, että pääsin varsinaiseen luolaan. SE OLI USKOMATONTA! Näin itseni varmaan tuhat kertaisena. Sen jälkeen näin vieressäni Niilon ja pieniä pentuja. Voi ei. Mikä tätä luolaa oikein riivasi, kun ymmärsin mitä kuvat tarkoittivat...

Tarpeet:
nälkätarve (-kissan naksut)
liikkumistarve

Vastaus:

Luna onkin reippaana heti aamusta eilisten juhlien jälkeen. .-) Jotenkin kiva huomata miten Lunan ystäväpiiri koulussa kasvaa tarina tarinalta, aina leikkeihin tulee enemmän väkeä. .-3 Latinan sijaisope oli vähän pihalla. xD Lunan kissaluolaseikkailu oli mielenkiintoinen, luolassa siis ilmeisesti näkee tulevaisuuden asioita, siistii! .-o Saat 11 penniä, ja kohotan tarpeet ja koulupalkit!

-Kasa

Nimi: Noora

07.12.2019 11:24
Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo!
7.12
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ricon nk ~
Noora on hirveä jouluihminen. Nyt se on todettu.

Heti kun ensilumet satoi, Noora alkoi laittaa jo JOULUKUUSTA siis toistan J-O-U-L-U-K-U-U-S-T-A!! Mutta tota... Sitten mä kaadoin sen, hih. Ja kun Noora nosti sen uudelleen pystyyn, kaadoin sen taas. Ja sit se onneks laitto sen pois, tosin en tiiä kuinka pitkäksi aikaa. Vaikka sainkin vähän huutia, olihan se parempi ettei MARRASKUUSSA ollut JOULUKUUSTA. Ja se oli vähän kuin leikki, hih. Ja heti kun joulukuu alkoi, alkoi myös soimaan Nooran joulusoittolista Spotifystä, se on vähän rasittavaa, mutta kyllä sitä kestää. Ainoa hyvä puoli oli, että sai avata joulukalenteria!

Mocan nk ~
Olen aika joulukissa, mutta Noora oli vielä enemmän! Hän taitaa oikeammin ja pikemminkin olla jouluhulluuden partaalla.

Hän yritti laittaa joulukuusta jo marraskuussa, mutta meidän aikuisten kissojen yhteisestä sopimuksesta Rico taklasi sen kumoon niin monta kertaa, että Noora päätti laittaa sen pois turhautuessaan niin paljon. Joululaulut minua ei juurikaan haitannut, sillä pidän niistä melko paljon.

Aamun nk ~
Minun lempijuhlani on ehdottomasti joulu! Tai ainakin ne lahjapaperit ovat lempparijuttujani, hih...

Eipä minua oikeastaan haitannut Nooran ennenaikaiset joulukoristelut, odotin vain, että saisin repiä niitä lahjapapereita tuusan nuuskaksi! Räyh! Olen hirveä lahjapaperihirviö! No en oikeasti ole mikään hirviö vaan arvostettu, oman arvonsa tunteva kissa. Mutta olisi kiva, jos markettiin ilmestyisi lelu, joka olisi lahjapaperia, mutta kestäisi käyttöä pitkään, sillä lahjapaperit menevät liian herkästi rikki, varsinkin minun käsissäni... Hmm... Pitääkin ehdottaa Nooralle että ehdottaa sellaista Mourusessa jotta se tulisi markettiin...

Gakun nk ~
Noora koristeli heti viidentenä päivänä huoneemme kaikilla joulukoristeilla, mitä kaapeista vain löytyi. Kynttilä ikkunalaudalle, seppele oveen (onneksi vielä sisäpuolelle), hän ripusti joulusukkia hyllykön nuppeihin ja kiinnitti mistelin lamppuun. Jos seisoi sen alla, piti kuulema suudella. Hiukan ällöä, jos seisoisin siinä vaikka Ricon kanssa... Ei se minua sinällään haitannut, olihan nyt kuitenkin jo joulukuu. Enemmän se joulukuusi marraskuussa minua haittasi. En ollut mikään joulun suurin fani, mutta olihan se ihan kiva, että oli jo hieman jouluista huoneessa. Noora ainakin huolehti siitä, ettei mikään jäisi viimetippaan.

Nooran nk ~
Lauantai päivä sujui leppoisasti, Mustikka ja Vattu taas olivat alkaneet leikkimään heti noustuaan seitsemän jälkeen, kun me muut olisimme halunneet nukkua pitkään Itsenäisyyspäiväjuhlien jälkeen. Ainoat, jotka pystyivät nukkumaan, olivat Gaku ja Rico, onneksi, sillä Ricolla oli tapana torkahdella pitkin päivää kulmmiin paikkoihin, jos ei saisi tarpeeksi unta. Kerran Rico meinasi tippua ikkunasta, kun oli vahingossa torkahtanut ikkunalaudalle... Huoh.

Aamupalaksi laitoimme yhdessä Mocan kanssa leipää, vaahtokarkkeja ja munkkeja. Enempää meiltä ei kaapeista löytynyt, emmekä jaksaneet millään lähteä kauppaan, muutenkin Rico hoisi yleensä meidän huoneessamme kokkaamisen ja ruuan valmistamisen. Työnjako meillä meni aina aika leppoisasti, Rico kokkasi, Mocca kattoi pöydän ja siisti sen ruokailun jälkeen, Aamu piti pölyn kurissa, Gaku vaihtoi lakanoita, ja Nella keräili tavaroita lattialta opettaen samalla pentuja. Vaikka minun jeesiäni välillä tarvittiinkin, pitivät kissat jo itsekin hommaa hyvin kassassa. Mocca kattoi pöydän tuttuun tapaan ja sitten istuuduimme pöytään.

"Vau! Onko meillä munkkeja ja vaahtokarkkeja aamupalaksi!" Vattu hihkaisi heti pöytään istuttuaan ja oli jo ottamassa molempia.
"Nam! Minäkin haluan!" Mustikkakin valpastui, pysähtyi jahtaamasta pingviiniä ja loikki pöytään.
"Hei odottakaa vähän minua!" Nellan kärttyinen ääni kuului sohvan takaa, kun hän yritti napata pingviinin, joka oli tullut joulukalenterista pysäyttääkseen sen.
"Noniin, kaikki seis, kukaan ei ota vielä mitään, ennen kuin kaikki, jotka nyt ovat hereillä ovat ehtineet pöytään!" komensin hieman tiukasti.
"Höh" kuulin Vatun harmistuvan ja jäävän nojaamaan päätään pöydän kulmaan. Mustikka jäi istumaan paikoilleen ja tuijottelemaan herkkuja himoiten. Autoin Nellaa nappaamaan pingviinin kiinni ja sammuttamaan sen. Sen jälkeen nostin sen Mustikan ja Vatun yhteiseen laatikkoon oven vieressä olevaan kaapistoon.
"Nyt syömään" sanoin ja istuuduin pöytään. Nella, Aamu ja Moccakin loikkivat pöytään istumaan. Mustikka ja Vattu olivat heti kurottelemassa munkkeja ja vaahtokarkkeja.
"Hei pennut, ensin otetaan leipää!" naurahdin ja ojensin paahtoleivän heille. Voideltuaan leivät, kaikki hiljentyivät mussuttamaan ruokiaan.

Juuri, kun nousimme pöydästä tassuttivat Gaku ja Rico pöytään unenpöpperoisinä. Kello oli jo melkein yksitoista. Nella oli jo lähtenyt ajat sitten ja Mustikka ja Vattu leikkivät jälleen pingviinillään.
"Menkää pöytään, se on valmiiksi katettu" hymyilin heille.
"Kiitos" Gaku sanoi haukotellen ja istuutui pöytään. Rico istui tämän viereen ja he alkoivat syödä tyytyväisinä, mutta väsyneinä.

Nellan nk ~
Olin livahtanut taas pois huoneesta, siellä oli niin tylsää! Päätin mennä katsomaan, olisiko Rex paikalla heidän huoneessaan. Koputin huoneen numero kaksikymmentä oveen. Hetken päästä jokin vihreä kissa tuli avaamaan.
"Hei, ööö etsin Rexiä, sattuisikö hän olemaan paikalla?" kysyin ja huomasin saman tien hänen punaisen turkkinsa loikkimassa jonkun pallon perässä.
"Kyllä hänen pitäisi olla täällä... Tule vain sisään" hän sanoi ystävällisesti. Astelin sisään ja loikin saman tien Rexin luo.
"Heippa!" hihkaisin ollessani tämän luona. Rex kääntyi salaman nopeasti ja tämän kasvoille nousi hymy kun hän näki minut.
"Hei! Mukava nähdä!" Tämä sanoi minulle.
"Mitä kuuluu? Oletko toipunut jo eilisestä?" kysyin naurahtaen hieman.
"Tottakai olen, olenhan minä supersankari joka auttaa hädässä olevia kissoja joka yö ja valvon joka yö" Rex naurahti kehräten hieman.
"Just joo!" kehräsin hieman.
"Etkä sinä saa minua ikinä kiinni!" Tämä hihkui ja säntäsi käytävään. Lähdin punaturkkisen pojan perään juosten niin kovaa kuin pystyin. Käytävä viuhui sivuillani, mutta pidin katseeni tähdättynä Rexin hännässä. Kun olin tarpeeksi lähellä, loikkasin Rexiä päin, osuin häneen ja lopulta kierimme yhtenä sekaisena myttynä noin viisi metriä. Kun vihdoin pysähdyimme, sain itseni ensiksi kasaan ja loikkasin Rexin päälle pehmeästi painaen tätä maahan rintakehästä.
"Sainpas!" kikatin sydämeni pohjasta.
"Siltä näyttää" Rex kehräsi hymyillen.
"Kuule, varmaan tiedätkin jo, mutta olet paras!" kehräsin kikattaen.

Tarpeet ~

Kaikki ~
+Unitarve
+Nälkätarve (munkit ja vaahtokarkit hus pois)

Nella, Mustikka, Vattu ~
+Liikkumistarve
+Leikkitarve

Vastaus:

Olipas ihanan arkinen tarina teidän kissaperheen aamutoimista, ja aikuisten mietteet joulusta ja koristeista olivat kiva lisä alkuun. .-) Pentujen temmellyksestä on aina mukava lukea, lopussa ollut Nellan ja Rexin jahtausleikki oli suosikkini. ,-3 Saat 17 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

Nimi: Usva123

06.12.2019 17:24
Tarpeisiin vielä siisteystarve kun unohdin laittaa sen tuohon koska siisa alussa peseydyttiin

Vastaus:

Kylpeminen menee oikeastaan hygieniaan, mutta koska kampasit Puron turkin voin antaa siisteyttäkin. .-)

-Kasa

Nimi: Usva123

06.12.2019 17:16
Puron nk

Heräsin jo varhain aamulla ja huomasin huoneemme oven edessä kirjekuoren.
“Herää jo!” huusin ja menin pomppimaan Usvan päällä.
“Mitä?” hän ähkäisi kun aloin pomppia hänen päällään.
“Meille on tullut kirje”, sanoin. Usva mulkaisi minua kun olin herättänyt hänet hiukan ärsyttävällä tavalla mutta tämä nousi kuitenkin.
Hän käveli kirjekuoren luokse avasi sen ja ähkäisi yllättyneenä:
“Kutsu linnan juhliin?”
Sitten hän käveli luokseni sängylle ja istui siihen.
“Hoitajatkin pääsevät mukaan”, tämä hihkaisi hiljaa mutta ilahtuneena.
“Mutta…voi ei! Tässä lukee että mieluusti hirveän nuori tai sellaisia jotka eivät osaa käyttäytyä ei kannata ottaa mukaan että rauhallinen ilmapiiri säilyisi.” tämä sanoi.
“Kyllä osaan varmasti käyttäytyä!” hihkäisin ilahtuneena ja ihmettelin samalla kuinka helppoa olikin päästä nuorena sinne.
“Hyvä. Onneksi ostin eilen siisteytymis välineitä”, tämä sanoi ja haki kaapista pienen ammeen.
“Onko minun ihan pakko?” kysyin anelevasti.
“On”, Usva sanoi ja nosti minut ammeeseen. Sitten hän alkoi valuttaa päälleni lämmintä vettä joka oli yllättävän rentouttavaa.

Kohta olin jo aivan puhdas jonka jälkeen Usva alkoi harjata turkkiani kammalla.
“Valmis!” tämä huokaisi ja pyyhkäisi otsaansa.
Sen jälkeen vielä Usva laittautui. Sitten lähdimme kävelemään kohti pihaa nimittäin Simsiliinin pitäisi tulla pian kyyditsemään kaikki juhlaan osallistuvat. Näin pihalla kissojensa kanssa odottamassa myös Kirsikan.
“Hei Kirsikka!” hoitajani huikkasi tälle.
Kirsikka vastasi heilauttamalla kättään. Ja sitten aivan yhtäkkiä kuului poksahdus vierestäni jota hätkähdin.
“Hei olen Rex. Me emme ole tavanneet ennen”, sanoi punainen kissa joka oli yhtäkkiä ilmaantunut viereeni.
“Olen Puro”, esittäydyin ujosti.
Ja sitten Simsiliini tulikin jo autollaan.
“Tulkaa autoon vielä vähän aikaa odotellaan muita lähtijöitä ja sitten mennään”, tämä huikkasi iloisesti. Sitten minä ja hoitajani astuimme autoon. Katselin ikkunasta ulos odotellessamme muita. Mouruposken pihalla oli todella kaunista pihalla oleva lampi oli jäätynyt umpeen ja lumi kimmelteli joka paikassa näin päivän valossa.
Ja sitten viimeinenkin lähtiä oli päässyt autoon me lähdimme. Katselin koko matkan maisemia.
Kauniita lumen peittämiä peltoja ja lumisia pikkukyliä.
Sitten saavuimme Helsinkiin jossa kaikki rakennukset olivat todella isoja.
Pian saavuimme kauniisti valaistun linnan näköisen rakennuksen eteen.
“Tämä on presidentinlinna”, Simsiliini kuulutti kaikille.
“Vau!” huokaisin.
“Sitten sisälle!” Simsiliini sanoi ja me kaikki nousimme kyydistä.

Linnassa oli hirveä jono. Kaikki yrittajät ja sotaveteraanit jonottivat myös.
Minä taisin nukahtaa Usvan syliin kun jonotimme nimittäin pian Usva herätteli minua ja sanoi:
“Herää kohta me pääsemme kättelemään”
Nousin heti pirteänä istumaan Usvan syliin.
Sitten meidän vuoromme tuli kätellä presidenttiä.
“Hyvää itsenäisyyspäivää teille!” presidentti toivotti ja minä kättelin tätä.
Katsoin kun Usva teki saman.

Sitten kaikki olivat kätelleet joten pääsimme syömään.
Ruokana oli kaikkea hienoa gourmet ruokaa.
Söin vähän kaikkea josta tykkäsin.
Eniten pidin lohesta. En oikeen jaksanut kuunnella kun isot puhuivat jutuistaan joten minä ja Luna puhuimme kaikesta meidän jutuista kuuntelematta muita oikein.

Ruuan jälkeen menimme kauniiseen korkeakattoiseen saliin tanssimaan.
Minä ja muut pienet pidimme hauskaa kun tanssimme kaikki yhdessä.
Sitten ihmiset ja me kissat siirryimme takaisin autoon koska emme jaksaneet viettää enempää aikaa linnalla.

Kun pääsimme takaisin hoitolaan menimme Usvan kanssa heti nukkumaan


Tarpeet
Nälkätarve(kaikki mitä siellä ikinä syötiinkään)
Liikumistarve(tanssi)
Nukkumistarve.

Vastaus:

Hyvin ja asiallisestihan se Puro käyttäytyikin vaikka vielä nuori pentu onkin. .-) Kiva kun Puro kaveeraa Lunan kanssa! Olin havaitsevani teematarinointiakin, joten saat 10 + 10 + 5 = 25 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Syrah

06.12.2019 16:31
Hoitotarina

Syrahin nk

Lunan tultua kotiin aloimme linnanjuhliin. Olin käynyt Marketissa ostamassa meikkejä ja muita tavaroita. Vaikkei Luna ensin ajatuksesta meikata, suostui hän lopulta. Yritin olla laittamatta Lunalle liikaa meikkejä, mutta se ei aivan onnistunut. Lopputulos näytti kumminkin tyylikkäältä enkä usko, että Luna olisi joskus valmistautunut enemmän. Lopulta näytin hänelle viimeisen ostoksen. Sydänriipuksen johon Luna ihastui heti. Pakotin Lunan vielä syömään mustikkatortun, koska en tiennyt mitä ruokaa linnanjuhlissa tarjottaisiin.
”Muista sitten Luna, siellä ei saa riehua”, sanoin.
”Joo, joo”, Luna sanoi selvästi kuuntelematta.

Lunan nk

Tämä oli ihanaa! Näytin upeammalta kuin koskaan. Kunpa joka päivä olisi linnanjuhlat. Bussin oli määrä hakea meidät illalla, minulla oli siis hyvä aika tehdä vielä jotain muuta. Ajattelin ensin mennä tapaamaan alieneita, mutta päädyin lähtemään leikkihuoneeseen.

Melkein koko paikka oli autio, sillä kaikki olivat valmistautumassa. Syrahkin oli pannut hanttiin menolleni, koska meikit voisi mennä huonosti, mutta lopulta suostui. Leikkihuoneessa oli pari adoption kissaa ja Puro, jonka muistin Usva123:n kissaksi.
”Hei”, sanoin Purolle.
”Moi!” tyttö hihkaisi.
”Oletko sinä menossa linnanjuhliin?” kysyin.
”Joo, entä sinä?”
Nyökkäsin. Olisimme varmasti kaikkien aikojen nuorimmat vieraat linnanjuhlissa. Tai no, Puro oli vielä minuakin nuorempi. Leikimme rauhallisia leikkejä Puron kanssa ja ne muutamat adoption kissatkin tulivat mukaan ja vaativat meitä seuraavana päivänä kertomaan kaiken. Viiden jälkeen Syrah tuli hakemaan minua ja tarkisti, että meikit olivat yhä hyvin. Vain karvani oli mennyt vähän pörröön ja päätimme laittaa niihin yhteistuumin hiuslakkaa. Vaikka eiväthän ne hiuksia ollutkaan!

Simssiliinin kyydissä

Mouruposken edessä odotti pikkubussi, jonka Simssiliini oli kuulemma vuokrannut. Matka sujui muuten hyvin, kunnes oksensin. Onneksi vain bussin lattialle, josta se oli helposti pestävänä eikä jonkun päälle. Linnanjuhliin kestikin yllättävän kauan.

Linnanjuhlat

Syrah kertoi, että ensin minun oli käteltävä presidenttiä, mutta eihän minulla ollut käsiä. Harjoittelimme kättelyä Syrahin kanssa matkalla presidentin ja hänen vaimonsa luokse. Minua hermostutti aivan kamalasti. Yritin katsoa esimerkkiä muista edellä olevista kissoista, mutta koska heillä meni niin hyvin, minulla menisi varmasti huonosti. Vilkaisin Syrahia vielä viimeisen kerran kunnes kävelin Niinistön luokse. Kun hän kehui meikkejäni, en tiennyt mitä sanoa. Seisoin vain tuppisuuna ja käteltyämme siirryin kättelemään hänen vaimonsa luokse. Minusta Enni Saukio tai mikä hänen nimensä olikaan, näytti tyrmäävältä. Kättelin häntäkin nopsasti ja jäin odottama Syrahia.

Näin monien tanssivan, jopa kissojen. Syrah ehdotti, jos menisimme puhumaan muille, jotka eivät tanssi. Puro seisoi Usva123:n vieressä. Tavallisesti niin puhelias kissa näytti hieman ujolta. Linnanjuhlat todella oli odottamisen arvoinen juhla. Vaikka olisin kuinka halunnut leikkiä piilosta, minulla oli silti uskomattoman kivaa. Ja vaikka Syrah olikin epäillyt, että en söisi mitään, oli ruokakin hyvää. Oikeastaan minua harmitti, kun juhlat loppuivat.

Taas hoitolalla

Syrahin nk

Päästyämme takaisin hoitolalle, Kirsikan kissat näyttivät nukkuvan, joten tarjoiduimme Usva123:n kanssa auttamann heidän kantamisessa. Päästessämme omaan huoneeseemme Lunan kanssa kysyin vielä oliko hänellä nälkä, mutta ei ilmeisesti ollut, koska kissa meni heti nukkumaan. Ilmeisesti päivä oli kuitenkin ollut raskas.

Tarpeet:
nälkätarve (- mustikkatorttu)
siisteystarve

Vastaus:

Luna pääsikin vähän laittautumaan juhlia varten! Kiva että hän on alkanut kaveerata Puron kanssa, ensin leikittiin hoitolalla ja he ehtivät näkemään nopeasti myös Linnan juhlissa. .-) Saat 9 + 10 = 19 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

Nimi: Noora

06.12.2019 14:16
Linnan Juhlat
6.12.19
~~~~~~~~~

Nooran nk ~
Olimme saaneet kutsun itsenäisyyspäivän tanssiasiin, siis Linnan Juhliin!! Se oli mahtavaa, itse presidentti Sauli Niinistö oli kutsunut meidät, Mouruposken kissat ja hoitajat hienoihin tanssiaisiin linnaan, kättelemään häntä, nauttimaan upeista ruuista ja juhlista julkkisten sekaan. Kaikki kissat saivat käydä kunnon  kuplivassa vaahtokylvyssä ja kuurasin heidät päästä varpaisiin, niin että turkit kimaltelivat ja säikyivät. Kaikki tosin eivät siitä tykänneet, Gaku ja Rico vastustelivat sitä viimeiseen asti, kunnes päädyin nostamaan heidät ammeeseen, vaikka he kuinka rimpuilivat. Mocca taas oli vaahtokylpyhullu, näin suoraan sanotusti. Hän polski ja räisi viimeiseen asti kylpyammeessa, eikä millään olisi halunnut tulla pois, ennen kuin jouduin nostamaan sähisevän ja kynsiään vilauttelevan kissan pois. Aamu ja Nella ottivat kylvyn neutraalisti, eivätkä vastustelleet, vaikka näyttivätkin välillä käveleviltä hattarapilviltä. Kun turkit oli kuurattu, oli aika pestä hampaat kiiltäviksi ja raikastaa hengitys hyväksi. Kun se oli tehty, kaikki kissat saivat päälleen turkinkiiltoainetta, ja vielä lisäksi pojat partavettä ja tytöt minun hajuvettäni. Lisäksi kaikille oli oma rusetti. Rico ja Gaku laittoivat omat rusetit kaulaansa, Rico sinisen ja Gaku vihreän. Mocca laittoi oman rusettinsa päälaelle, Nella korvaan ja Aamu toiseen korvaan, kaikilla heillä oli pinkki rusetti. Nella Kun kissat säihkyivät, oli minun aika pukea päälleni. Olin aamulla käynyt hakemassa stadista mekon itselleni, äidin kustannuksella, tietysti. Se oli aivan ihana! Se on mustaa pitsiä, jossa oli kauniisti kirjailtu vyö ja mekon kanssa sopi täydellisesti nuttura, musta pitsikäsilaukku ja mustat korkkarit (jos joku haluaa syystä tai toisesta nähdä - > https://www.google.com/search?tbm=isch&sxsrf=ACYBGNRQwspcZQ15j5Sv6oCtnudY86 JSng%3A1575623906445&source=hp&ei=4hzqXYneF_LGrgTh8azYBQ&q=musta+tanssiaism ekko&oq=Musta+tanssia&gs_l=mobile-gws-wiz-img.1.0.0.215.6555..7242...7.0..0 .167.1572.15j3......0....1.......5..35i39j0i131j35i362i39j0i8i30j0i24.fteeh e4_Gm0#imgrc=l33HlWYj5C_T5M). Olo oli kuin prinsessalla, kun lähdimme ylväästi kulkemaan kohti Simssiliinin ajamaa minibussia. Kun muutkin mukaan lähtevät hoitajat kissoineen olivat pakkautuneet autoon, päästiin lähtemään. Jännitti.

Matka sujui kuin sujuikin leppoisasti, vaikka Simssiliini kaahasikin yhdestä risteyksestä väärään suuntaan ja jouduimme tekemään ylimääräisen kiepauksen. Onneksi matkaan oli lähdetty hyvissä ajoin. Jännitys oli suunnilleen käsin kosketeltavaa, kun päästiin astelemaan linnan ovista sisälle. Jotenkin minut tuupattiin ekaksi meidän Mouruposkelaisten joukossa. Hirveää! Jono suoraan sanottuna mateli eteenpäin. Sotaveteraanit olivat ensimmäisenä kättelyvuorossa, heille Niinistö taisi puhua paljonkin. Seuraavaksi oli muita arvohenkilöitä ja julkkiksia, ja sitten me! Apua!
"Käyttäytykää sivistyneesti, koko juhlien ajan, onko selvä? Emmehän me halua antaa herra Niinistölle huonoa kuvaa itsestämme? Emmehän?" supatin kissoille. He olivat selvästi kummissaan, ja vaikuttuneita suuresta salista.
"Emme!" kissat vastasivat hiljaa kuorossa.
"Hienoa, muistakaakin se" henkäisin ja näytin peukkuja kissoille. Onneksi Mustikka ja Vattu eivät olleet tulleet mukaan, vaan jääneet suosiolla katsomaan telkkarista tätä tilaisuutta Esterin ja Ketun hoiviin.

Enää yksi. Hän siirtyi eteenpäin ja tuli minun vuoroni kätellä Sauli Niinistöä.
"Tervetuloa neiti Noora, mukava kun pääsitte mukaan ja on mielenkiintoista nähdä täällä ensi kertaa puhuvia kissoja" Niinistö sanoi kätellessään minua.
"Ihana kun pääsimme mukaan" kerkesin henkäistä hymyillen ja niiata kauniisti, ennen kuin siirryin kättelemään tämän puolisoa Jenni Haukiota.
"Tervetuloa, mukava kun pääsitte mukaan" hän sanoi hymyillen.
"Voi kiitos" hymyilin hänelle, niiasin ja siirryin odottamaan muita Mourulaisia pienelle odotusalueelle. Seuraavaksi vuorossa olisi Mocca, sitten Rico, Gaku, Aamu ja viimeisenä Nella. Näin kuinka hän tärisi, nuorta kissaa varmasti jännitti tilanne. Yritin näyttää hänelle käsimerkeillä, että hyvin se menee, ja lopuksi näytin peukkua, jonka Nella tuntui ymmärtävän.

Mocan nk ~
Oli supersiistiä olla LINNAN JUHLISSA. Siis oikeasti, olimme joka vuosi Nooran kanssa vain seuranneet televisiosta tylsiä kättelyitä, mutta nyt kun täällä oikeasti oli, tämä oli aivan hirveän hienoa. Näin kameran kuvaavan meitä ja vilkutin sinne pikkuisesti, toivottavasti Mustikka ja Vattu siellä kotona näkisivät tämän! Oli hieman harmi jättää heidät pois, mutta ymmärrän, että he olisivat olleet ehkä hieman liian nuoria tähän arvokkaaseen tilaisuuteen.

Kun Simssiliini oli kätellyt, oli minun vuoroni.
"Tervetuloa, mahtava saada teidät vieraaksi. Osaatko tosiaan puhua?" Niinistö kysyi minulta kätellessään minua.
"Kyllä osaan, mahtava tulla tänne!" hihkaisin vähän turhankin kovaa ja punastuin hiukan. Noora viittoili minua niiaamaan oman mekkonsa kanssa ja niin minä teinkin. Kai se kuului kohteliaisuuksiin tai jotain. Niinistö hymyili minulle ja jatkoin matkaani Jenni Haukion luo.
"Tervetuloa, mahtavaa saada teidät tänne!" hän toivotti minulle innoissaan.
"Kiitos! Ihana tulla tänne!" sanoin tällä kertaa hiljempaa, hymyillen ja niiaten. Sitten menin Nooran luo odottamaan.

Ricon nk ~
Minua ei hermostuttanut kumma kyllä juurikaan. Oli enemmänkin hienoa saada olla tälläisessä tapahtumassa, moni Mouruposken kissa ei varmasti saisi kokea koskaan tälläisestä mahtavaa tapahtumaa! Minusta tuntui erittäin tärkeältä, kun astelin presidenttimme Sauli Niinistön eteen kättelemään häntä.
"Tervetuloa, todella hienoa että saimme teidät mukaan!" hän sanoi ystävällisesti.
"Kiitos, erittäin hienoa olla täälä!" sanoin arvokkaasti herra presidentille ja kumarsin kun lähdin kättelemään Jenni Haukiota.
"Tervetuloa, mukavaa illanviettoa" Jenni hymyili minulle.
"Kiitos samoin!" vastasin hyväntuulisesti ja kumarsin hänellekin, sitten marssin Nooran ja Mocan luo.

Gakun nk ~
Jännitti ehkä pikkuisen, mutta enimmäkseen oli suuri kunnia olla edustamassa Mouruposken kaikkia kissoja näin suuressa tapahtumassa, varsinkin kun tänne yleensä kutsutaan vain julkkiksia, eikä tälläisiä taviksia. Kohensin hieman pientä vihreää rusettiani, kun tuli minun vuoroni kätellä.
"Tervetuloa, kiva kun pääsit tulemaan!" Niinistö toivotti minut tervetulleeksi tassunpuristuksen kera.
"Kiitos kovasti" vastasin asiallisesti ja kumarsin. Sitten tassutin Jennin luo.
"Tervetuloa, toivottavasti viihdytte!" hän sanoi.
"Kiitos" vastasin ja kumarsin uudelleen, sitten menin tovereiden luo.

Aamun nk ~
Olin tottunut tälläiseen, olinhan arvokas kissa, niin olin ollut tuhansissa tälläisissä. No en oikeasti. Ensimmäinen kerta tanssiaisissa, mutta sitäkin tärkeämpi. Tassuttelin punaisella samettimatolla presidentin luo hymyillen arvokkaasti.
"Tervetuloa juhliimme" presidentti toivotti minulle.
"Kiitos kovasti" nyökkäsin kunnioittavasti ja niiasin niin nätisti kuin osasin.
"Tervetuloa ja mukavaa iltaa" Jenni sanoi minulle.
"Kiitos paljon" hymyilin tälle ja niiasin uudelleen.

Nellan nk ~
Minua jännitti! Olin astelemassa presidentin, kaikkien kameroiden ja kaikkien suomen ihmisten eteen. Mitä jos mokaisin? Vaikka kompastuisin matonreunaan ja kaatuisin rähmälleni? Se muistettaisiin takuulla koko loppuelämäni. Minä en haluaisi alentua sellaiseen, olen hieno kissa! Kylläpä kuumotti... Silloin tuli minun vuoroni. Tassutin varovaisesti herra Niinistön luo.
"Tervetuloa, sinäpä olet pieni, ihana kun tulit!" hän sanoi minulle ystävällisesti ja ujouteni tuntui hieman haihtuvan.
"I-ihana päästä vieraaksi tänne" sanoin hieman ujosti. Herra Niinistö hymyili ja viittasi kohti Jenniä, sillä huomasi varmaan hämmenykseni.
"Tervetuloa, sinäpä olet suloinen, vietä mukava ilta!" Jenni Haukio toivotti minulle.
"Voi kiitos, vietä sinäkin mukava ilta" sanoin edelleen hieman ujona. Voi ei! Eihän minun pitänyt toivottaa hänelle takaisin! Voi mikä moka. Jenni kuitenkin vain hymyili minulle ystävällisesti, kun tassutin ystävien luo.

Kun vihdoin ja viimein (meitä oli aikas paljon nimittäin) kaikki Mouruposken kissat ja hoitajat olivat saaneet kätellä herra presidenttiä, jatkoimme matkaa juhlasaliin. Siellä oli todella hienoa! Kuin prinsessalinnassa! Mutta toisaalta, nämähän olivat Linnan juhlat, juuri minun arvolleni sopivat. Kaikki muut tuntuivat juttelevan keskenään, kun minä istahdin hieman syrjempään coktailtarjoilun viereen yksikseni. Olipa mälsää... Olin Linnan Juhlissa, mutta yksin. Ja kohta tanssitkin alkaisivat. Eikä kukaan tulisi kanssani tanssimaan. Rico ja Mocca, Aamu ja Gaku, sekä muutkin parit tai pariskunnat valmistautuivat tanssimaan, kun musiikit lähtisivät soimaan. Samassa kuulin jonkun istuutuvan viereiseen penkkiin. Vilkaisin häneen, juhlasalissa oli hieman hämärää, joten en nähnyt kunnolla tämän turkin väriä, mutta sen tiesin, etten tuntenut häntä.
"Hei, olen Nella" sanoin lopulta kissalle, arvioituani häntä hetken.
"Moi, minä olen Rex" hän sanoi minulle pää hieman kallellaan.
"Minun hoitajani on Noora, entä sinun?" hymyilin Rexille katsellen häntä silmiin.
"Olen alienkissa, pyörin oikeastaan kaikkialla, mutta sinua en ole ennen nähnyt, oletko uusi" Rex hymyili.
"En ole, harvoin vain tutustun uusiin tyyppeihin... Tai yleensä kukaan ei huomaa minua" huokaisen harmistuen hieman.
"Älä nyt, sä vaikutat huipputyypiltä!" Rex sanoi mulle hymyillen.

Nooran nk ~
Tanssit alkoivat ja kissani katosivat jonnekkin tanssilattialle, joten tyydyin himmailemaan vähän muiden hoitajien kanssa. En viitsinyt alkaa sen kummempia kevätjuhla liikkeitä tekemään, sillä pelkäsin rikkovani mekkoni. Aika kului nopeasti hauskaa pitäessä. Napostelimme hieman muiden hoitajien kanssa purtavia ja juttelimme mukavia. Oli mukava päästää vähän irti niin normaalista ja tylsästä arjesta. Kun kello alkoi lähentelemään keskiyötä ja tanssit riehaantuivat välillä hiukkasen villimmiksi. Kissat pyörivät tanssilattialla oikeastaan koko illan. Välillä he taisivat käydä napostelemassa jotain Linnan herkuista, mutta aikalailla muun ajan he viettivät tanssilattialla tai rupatellen muiden kissojen kanssa. Rico joi niin paljon boolia tai mitä se ikinä olikaan, että sekosi, alkoi nähdä muumeja, ja juosta ympäri tanssilattiaa, joten silloin piti hieman rauhoittaa tilannetta. Mutta kivaa meillä ainakin oli, eikä tylsiä hetkiä kyllä totta totisesti tullut. Linnan juhlat, niihin olin pikkuisesta asti halunnut, ja nyt olin niissä. Tämä oli pikku-Nooran unelma, joka nyt monta vuotta myöhemmin vihdoinkin toteutui. Oli tämä vaan niin huippua.

Nellan nk ~
Olimme jutelleet paljon Rexin kanssa illan aikana. Hänestä oli tullut läheinen minulle jo nyt.
"Haluatko tanssia?" kuulin hänen kysyvän, kun valssi alkoi.
"Todellakin!" hihkaisin ja kirmasimme tanssilattialle. Minulle valssia oli opetettu koulussa, ja Rex tuntui osaavan sen luonnostaan, ellei joku ollut opettanut. Rex oli hyvin taitava tanssija, ja pystyin vain nauttimaan tanssista. Valssin jälkeen ilta huipentui ilotulitukseen. Ilotulitukset räiskyivät jäätävässä yöilmassa kauniina, kuin tähdet. Sarjat olivat pitkiä ja viimeisenä oli kaikista isoin, jossa luki "Suomi 102 vuotta" ja sinivalkoinen Suomenlippu. Henkäisin ihastuksesta, kun kaikki muut vyöryivät sisälle, minä hyppäsin kaiteelle istumaan ja katselemaan taivasta. Kuulin jonkun askeleet, jotka lähestyivät ja lopulta hyppäsivät viereeni.
"Täällähän sinä" kuulin Rexin sanovan minulle. Katsoi tätä silmiin ja hymyilin.
"Täällä on niin kaunista, täydellinen Itsenäisyyspäivä yö" Henkäisin tuijotellen tähtiä haltioituneena.
"Niin on" Rex kehräsi ja painautui aivan kiinni turkkiini. Se oli ihanin tunne koko pienessä elämässäni.

Nooran nk ~
Kello oli jo reippaasti yli puolenyön, kun vihdoin saimme kaikki autoon. Aamu oli mennyt istumaan salin hienoimmalla tuolille, joka oli tarkoitettu vain presidentille, noloa. Rico oli mennyt aivan sekaisin juomista, hänestä oli tullut aivan ylipirteä ja lopulta hän oli juossut ympyrää salissa. Ehkä oli jo aikakin lähteä kotiin. Nella ja Rex olivat istuneet tuijjottelemassa tähtiä aivan kylki kyljessä, se oli niin suloista. Mocca ja Gaku sentään olivat käyttäytyneet asiallisesti. Kotimatkalla kaikki kissat yksi toisensa jälkeen nukahtivat. Ainoat jotka lopulta kissoista valvoivat, olivat Rex ja Nella, jotka istuivat vierekkäin puhumassa niitä näitä. Olipa taas ihana Itsenäisyyspäivä <3.

Tarpeet ~

Kaikki ~
+ Nälkätarve (napostelu)
+ Liikkumistarve
+ Unitarve

Vastaus:

Jopas kylpeminen nyt herättää tunteita, toiset vastustavat kynsin ja hampain ammeeseen menemistä ja toiset sieltä poistumista. xD Laittauduittekin kaikki hienoiksi, rusetit ja kaikki oli hankittu juhlaa varten! Jeij, hyvä simssiliini, et säätänyt liikenteessä tuon pahemmin! Kiva kun olit sisällyttänyt kerrontaa kaikkien näkökulmasta presidentin kättely-kohdassa. .-) Ricon muumisekoilut ja Aamu istumassa presidentin tuolilla, ihanaa. .--D Aaaw Nella ja Rex, heistä taisi tulla juuri uusin suosikkini Mourun kissapariskunnista. .--3 Saat 33 + 10 = 43 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

Nimi: Kirsikka

06.12.2019 13:29
Shiralla oli taas näytelmäkerhoa. Hänen tultuaan näytelmälavalle oli jo jotkut adoptiolaiset paikalla simssiliinin kanssa. Kun kaikki muutkin olivat jo tulleet, simssiliini alkoi jakaa rooleja.
"Kuka haluaisi olla piparkakkupoika?" simssiliini kysyi. Muutama innokasta ehdokasta löytyi, joukossa oli viittaamassa myös Espique.
"Annetaan nyt Espiquen olla pääroolissa kun on Mouruposkessa vain vuoden." simssiliini päätti ja jotkut ehdokkaista katsoivat häntä närkästyneinä.
"Sitten jäniksen rooli olisi tarjolla." simssiliini kertoi. Kukaan ei viitannut, joten Shira viittasi.
"Rooli menee siis Shiralle. Kuka olisi karhu?" simssiliini jatkoi ja näin jatkui roolien jako. Kun jokaisella oli oma rooli, simssiliini jakoi omat vuorosanat ja liikkeet. Shira katsoi roolinsa liikkeitä ja markkeerasi pari lukiessaan ja katsoessaan paperiaan.
*Onneksi en ole Espique. Mielestäni tämä on aika pitkä.* Shira ajatteli. Hänen luettua minijuoksunsa Espiquen perään hän otti katseena pois paperista. simssiliini ohjasi kaikki esitysnumeron mukaan jonoon.
"Tässä järjestyksessä tulette sitten huomenna." simssiliini sanoi ja päästi kaikki kerholaiset.

//tämmönen lyhyt//

Vastaus:

Roolijako sujui varsin rauhallisissa merkeissä vaikka jotkut taisivat vähän kadehtia Espiquen viedessä pääroolin! Shiraa se ei tuntunut haittaavan vaan hän on tyytyväinen omaan jänis-rooliinsa. .-) Saat 3 penniä ja kerhomerkin!

-Kasa

Nimi: Kirsikka

06.12.2019 10:39
Luku 15: Spesiaalikokonaisuustarina: Kerhoilumaraton ja Linnan juhlat!

Shiran koulupäiväkirja

Nala:

Tänään kerron maanantain koulupäivästä. Tiedän, en ole kertonut joitain päiviä, mutten jaksa XD.
Eli Ma:
Ranska:
Menin oppitunnille ja otin lainakynän opettajan pöydältä. Meidän piti tehdä muistiinpanoja, sitä oli sanottu edellisellä ranskantunnilla.
"Piirtäkää ajatuskartta, ja laittakaa otsikoksi, eli pääympyräksi "Pronom personnel"." opettaja kertoi ja kirjoitti selityksensä mukaisesti liitutaululle.
"No niin. Kuka tietää, mikä persoonapronomini on?" opettaja kysyi kun sai kirjoitettua mallinsa. Viittasin innokkaasti ja opettaja antoi minulle puheenvuoron.
"Persoonapronominit ovat pronomineja, jotka viittaavat johonkin henkilöön tai ryhmään henkilöitä. Niitä ovat esimerkiksi minä ja hän. Pronomini on sana, jota käytetään ensinnäkin substantiivi-ilmauksen ”sijaisena” viittaamassa joko tekstissä mainittuun ilmaukseen tai tilanteessa ihmiseen, eläimeen, esineeseen, jne." selitin innoissani.
"Fantastique!" opettaja kehui ja taputti yksin luokassa. Minuun tehtiin taas kerran vilkauksia, mistä en pitänyt.
"Miksi he tuijottavat sinua noin?" joku keltavalkoinen naaraskissa kysyi ja hivuttautui viereeni.
"En tiedä, varmaan kateellisia siitä että opettaja pitää minusta." huokaisin masentuneena.
"Harmi. Minä olen muuten Cara ja minua hoitaa Patukka." kissa jatkoi.
"Okei, minä olen Nala, Kirsikan kissa. Kiva tavata." kerroin edelleen masentuneena. Cara katsoi minua huolestunut katse silmissään.
"Ollaanko kavereita?" Cara kysyi.
"Me ollaan jo." sanoin hieman töykeästi. Kuitenkin Cara piti pintansa minun kanssani ja kiva kun hän oli minulle ystävällinen. Hän oli myös kanssani välitunnilla, mutta en jaksa nyt kirjoittaa siitä XD. Ja siis ton jälkeen me vielä jatkettiin niitä muistiinpanoja.
Kuvataide:
Ärsytti, että minulla ei ollut kavereita kuvataiteessakaan, sillä vaikka Shira olisi vielä koulussa, hänellä ei ollut sitä (ja tuskin haluaisikaan). Mutta joo, kuvataiteen tunnilla meille tuli uusi oppilas. Sen nimi oli Vihannes von Salaatti, ja ihmettelen, miksi sen lempinimi on Selleri, sillä eihän sen nimessä ole selleriä. Minä aion nyt kutsua sitä Salaattina, sillä muutenkin tykkään enemmän salaatista kuin selleristä. (Sori Kukka :D kyllä oikeasti tykkään Sellerin nimestä) Salaatti istui yksin ja tulin hänen viereensä.
"Hei Salaatti!" tervehdin.
"Olen Selleri." hän ihmetteli.
"No, minä aion nyt sanoa sinua Salaattina, sillä muuten en muista sinua nimeäsi." valehtelin äkkiä.
"Aa, okei. Mikä sinun nimesi on?" Salaatti kysyi naurahtaen.
"Nala." vastasin.
"Okei. Hyvää päivää kaikki oppilaat. Tänään teemme hienoja valokuvia luonnosta. Saatte lainaanne kamerat. Tulkaa hakemaan!" opettaja kertoi. Oppilaat ryntäsivät opettajan ohentaman korin luo. Sain sellaisen pienen mustan kameran, joka oli omaksi onnekseni kevyt, sillä en ollut kovin vahva. Salaatti sai samanlaisen mutta vähän isomman.
"Mennäänkö yhdessä?" kysyin pikkupennulta. Naaras nyökkäsi hyväksyvästi.
"Ja siis me mennään ulos jos joku ei ymmärtänyt!" opettaja huuteli taaksemme kun hän poistui ensimmäisenä luokasta.
Kuvataiteen oppilaat seurasivat opettajaamme hiljaa käytävää pitkin, jotta eivät häiritsisi muiden oppitunteja. Opettaja selitti meille nopeasti ohjeet, jossa hän kertoi alueesta, missä saamme liikkua ja mitä meidän pitäisi suunnilleen kuvata.
"No niin! Nyt kuvia ottamaan!" opettaja huuteli kaikille ja oppilaat riensivät etsimään hienoja kuvattavia asioita.
"Minne mentäisiin?" kysyin.
"Vaikkapa tuonnepäin." Salaatti ilmoitti ja osoitti tassullaan vasemmalle. Menimme sinne päin. Pääsimme pienelle tielle ja aluksi en tunnistanut sitä.
"Katso, tuo iso tammi on tosi hieno! Otetaan siitö kuva!" ehdotin innokkaasti. Myös opetin Salaatille, miten tehdä kuva oikeasta kulmasta, jotta kuva näyttäisi hyvälle.
"Tuolla on valkoinen jänis!" Salaatti kiljaisi. Käännyin katsomaan ja totta - valkoinen jänis tuijotti heitä pienillä ruskeilla nappisilmillään. Teimme molemmat nopeasti kuvat, jotta jänis ei ehtisi karata. Kuitenkin kuvan ottamisen jälkeen jänis seisoi siinä eikä tehnyt liikettäkään.
"No, jatketaan matkaa." sanoin ja jatkoimmekin kävellä tietä pitkin. Sitten lumihiutaleita alkoi satamaan. Salaatti otti kuvan ja pienen tajuamishetken jälkeen otin itsekin.
"Mennäänkö nyt takaisin?" Salaatti kysyi. Nyökkäsin ja käännyimme takaisin. Sitten tajusin, missä olimme.
"Ööh, Salaatti. Olemme Kivisellä kuratiellä, ja se meni sen alueen yli, missä meidän piti olla." sanoin hermostuneena.
"Ai, no, sitten juostaan!" Salaatti päätti ja aloimme juoksemaan. Kuitenkin Salaatti (vaikka hänellä oli pienemmät jalat) meni juoksemaan edelle. Kirin kyllä hänet hitaasti. Lopulta pääsimme takaisin koululle. Hengästyksissämme annoimme kameramme opettajalle. Ja ihne, me emme tulleet viimeisinä oppilaista! Sitten menimme vielä luokkaan ja katsoimme kaikkien kuvia.
"Vau, Nala ja Selleri! Mistä olette löytäneet näin hienoja paikkoja kuvattavaksi?" opettaja kysyi.
"Yhdestä salaisesta paikastamme." kerroin ja iskin silmää Salaatille.
Sitten oli vielä ruokailu, mistä en jaksa myöskään kirjoittaa.


Hoitotarina: (lyhyt XD)

Kun Nala palasi koulusta, Kirsikka kävi adoptoimassa Veetin. Lisäksi hän kävi varaamassa kissapapparaisen Daimin. Hän otti kaikki kissansa mukaan näkemään adoptoimisen, myöskin hän sai Shirankin hieman vastentahtoisesti. Kun hommat adoptiossa oli tehty, kaikki lähtivät omiin kerhoihin. Joillakin oli myös kaksi kerhoa, ja he kävivät molemmissa. Eikä Kirsikalla ollut sitten mitään tekemistä kuin vain nukkua sängyssä tai katsoa Netflixiä.


Kerhotarinat:


Shiran näytelmäkerho:

Shira meni näytelmäkerhoon. Siellä oli paljon adoption kissoja, mutta oli siellä tuttujakin naamoja, Espique, Ruu ja Puro esimerkiksi. simssiliini kertoi, että heidän piti muodostaa ryhmät ja sitten suunnitella näytelmä käsikirjoituksineen. Shira pääsi ryhmään, jossa oli Espique, Ruu, Puro, hän ja Niilo.
"Onko kellään mitään ideoita?" Niilo avasi kysymyksellään keskustelun. "Voisimme hyödyntää jotain satua. Esimerkiksi Punahilkka", Ruu ehdotti. Espique rykäisi jotain ja kaikki kääntyivät katsomaan häntä.
"Tuota, minulla olisi yksi toive. Haluaisin että näytelmän päärolissa olisi poikakissa", Espique lausahti. Hän oli innostunut Galaxyn ideasta, mutta tyttöroolia hän ei silti suostuisi esittämään!
"Punahilkassa ei sitä paitsi ole kovin montaa roolia, niin se ei ole senkään vuoksi kovin hyvä idea. Näytelmä voisi olla myös jouluajankohtaan sopiva", Niilo huomautti.
"Olisi kiva keksiä jotain ihan uutta ja luoda käsikirjoitus tyhjästä! Minulla ei tosin ole ideoita..." Shira kommentoi. Vaitonaisena ollut Puro nosti pienen tassunsa pystyyn pyytääkseen puheenvuoroa. Ilmeisesti pentua vähän jännitti tuntemattomien isojen kissojen keskellä!
"M-minulla olisi eräs idea..." Puro sanoi ja alkoi sitten kertoa suunnittelemaansa tarinaa piparkakkupojasta, joka kohtaisi karkumatkallaan monia metsän eläimiä ja joutuisi lopulta suden suuhun. Idea sai heti kannatusta, sillä piparit sopivat jouluun ja pääroolia esitti poika. Puro ja Shira ryhtyivät yhteisvoimin raapustelemaan tekstiä paperille. Lopulta simssiliini ilmoitti ajan loppuneen ja pyysi suunnitelmat palautettavaksi. Kaksi muuta ryhmää oli vain adoptiolaisia (tai niin Shira ainakin tajusi). Niiden esitykset oli toisen joku kauhutarina ja toisella oli jouluevankeliumi. Ja eniten äänestetyksi tuli piparkakkupoika.
"No niin. Tulostan nyt kaikille teille oman käsikirjoituksen tästä." simssiliini kertoi ja näytelmäkerho päättyi.


Nalan elokuvakerho:

Nala meni muiden elokuvakerholaisten luo.
"Tänään mennään katsomaan elokuvaa." ohjaaja selitti ja veti joukkoa kohti Kissansilmää.
"Me olemme elokuvakerhosta." ohjaaja kertoi maksunottajalle ja maksunottaja päästi heidät.
"Saisiko olla jotain herkkuja?" joku teatteriavustaja kysyi.
"Ei kiitos, olemme elokuvakerhosta." ohjaaja selitti. Ohjaaja johti elokuvakerholaisten joukon katsomaan elokuvavaihtoehtoja.
"Tänään katsotaan Toy Story-elokuva." ohjaaja päätti. Hän johdatti kerholaiset isoon elokuvasaliin.
"Elokuva Toy Story alkaa viiden minuutin päästä." kuului kuulutus käytävältä. Kaikki kerholaiset menivät istumaan ohjaajan osoittamalle penkille. Nalan viereen oli istutettu Stiina, joka oli erittäin puhelias. Joskus ohjaaja on tullut hyssyttelemään, mutta silti Stiina vain jatkoi höpötyksiään. Mutta Nala yritti olla kuuntelematta.
"Ja niin kuin simssiliini oli juuri adoptoinut minut aieltä adoptiosta, varmaan kavereitani ärsyttää kun heidän uudet hoitajansa lähtivtä heti ja ne menivät taas adoptioon. Ja on tosi kiva kun simssiliini oli hankkinut minulle kaiken tarvittavan, pidän siitä ruskeasta meikistä..." Stiina puhui.
"Stiina kiltti, voisitko olla hiljaa. Me yritetään katsoa elokuvaa, muistatko?" Nala yritti selittää mahdollisimman ystävällisesti ja Stiina tajusi olla hieman hiljempaa. Vaikka Nalan keskittyminen elokuvaan meni Stiinan juttuihin, oli sentään jotenkin tajunnut elokuvan. Siinä oli lelut, jotka heräsivät henkiin ja yrittivät olla niin, että ihmiset eivät näkisi niiden olevan elossa. Ja joku Woody-cowboy jotain teki siellä, ja loppu oli hyvin. Kun elokuva päättyi, Nala nousi seisomaan muiden kerholaisten mukana ja he lähtivät Kissansilmästä.
"Ensikerralla teemme sitten tästä elokuvasta elokuva-arvostelu. Nähdään hoitolan näytelmälavalla!" ohjaaja kertoi ja lähti.
*Voi ei, tästä voi tulla pieni ongelma...* Nala ajatteli hieman hermostuneena ja häntä hieman ärsytti, että Stiina oli istutettu juuri HÄNEN viereensä.


Tuhkan värkkäilykerho:

Tuhka meni värkkäilykerhoon.
*Toivottavasti en mokaa ensimmäisellä kerrallani.* hän ajatteli hermostuneena. Kuitenkin päästyään paikalle siellä oli vain hänen lisäkseen simssiliinin kissa Ruu.
"Missä kaikki ovat? Meillä alkaa minuutin päästä." Tuhka ihmetteli. Ja vaikka hän ei ole käynyt koulua, hän osasi kyllä kellon katsoa.
"Tässä värkkäilykerhossa ei ole kun vaan minä ja sinä. Ja vetäjä tulee aina myöhässä." Ruu selitti. Kaksikko odotti jonkin aikaa, kunnes vetäjä tuli paikalle.
"No niin. Kolme minuuttia myöhässä. Ei se varmaan haittaa." vetäjä höpisi.
"Sen uusi ennätys. Se ei ole ikinä ollut noin ajoissa." Ruu kuiskasi Tuhkan korvaan.
"Mutta, aloitetaan. Tänään tutustumme sahaan." vetäjä aloitti ja otti laudan ja sahan esille.
"Eli, tässä pitää ensin tehdä näin, sitten näin, näin, näin, ja näin. Sitten voi alkaa sahaamaan." vetäjä ohjeisti laittamalla puulankun kiinni pöytään. Tuhka viittasi.
"Missä kulmassa pitää sahata?" hän kysyi.
"135 asteen kulmassa, hyvä kysymys." vetäjä kertoi ja laittoi sahan aloituspisteeseen.
"Odota!" Ruu pyysi, juoksi hakemaan kulmaviivaimen ja mittasi vetäjän sahan asteen.
"Sehän on 130 asteessa höpsö." Ruu kommentoi.
"Ruu, sen ei tarvitse olla niin tarkkaa." vetäjä kertoi kärsivällisesti.
"Mutta vetäjä, sinä unohdit piirtää kynällä kohdan, millä aijot sahata." Tuhka muistutti.
"Hyvä huomautus Ruu. Eikun... Miksi sinulla Ruu oli nyt niin poikamainen ääni?" vetäjä ihmetteli ja nosti katseensa sahasta ja puulankusta. Kun hän näki Ruun ja Tuhkan veirekkäin, hän näytti olevan pyörtymässä.
"Onko tämä unta? Kaksi Ruuta, varmaan riesapainajainen..." vetäjä höpötti ja nipisti itseään samalla säpsähtäen.
"Ööh... Minä olen Tuhka, uusi." Tuhka selitti. Näytti, että vetäjä alkoi pikkuhiljaa tajuta ja sitten hän palasikin lankkunsa luo.
"Siis, kuten Ruu, eikun anteeksi Tuhka hienosti muistuttikin, pitää merkitä aina, mihin kohtaan sahaa, jotta ei mene ohi." vetäjä ohjeisti ja merkisti haluamansa paikan kynällä.
"Sitten voi alkaa sahaamaan." vetäjä jatkoi ja laittoi sahan oikeaan kohtaan. Ruu kiirehti mittaamaan.
"132 astetta... Parempi, mutta parempikin olla voisi." Ruu kertoi. Vetäjä henkäisi syvään ja aloitti sahaamaan.
"Näin. Nyt on teidän vuoronne." vetäjä sanoi kun hänen lankkunsa kiinnittämätön puoli tipahti lattialle äännekkäästi. Ruu ja Tuhka hakivat omat puulankut ja sahat ja saivat paljon nopeammin sahattua.
"Noin. Kiitos tästä kerhotunnista." vetäjä toivotti ja Tuhka ja Ruu lährivöt hyvästellen.


Veetin partio:

"Tänään me opettelemme käyttämään kompassia ja tekemään solmuja. Ja siis täällä sisätiloissa." simssiliini kertoi. Kompassi oli helppo juttu Veetille.
"Ylhäällä tossa on pohjoinen, alhaalla etelä, vasemmalla länsi ja oikealla itä." Veeti luetteli simssiliinille.
"Hyvä!" oli simssiliini kehunut. Sitten oli solmuja. Ensin piti opetella tekemään merimiessolmu. Kuitenkin aina kun Veeti teki ensimmäisen "perussidoksen", hän teki samaan suuntaan uudelleen, vaikka se piti tehdä päinvastaiseen.
"Ajattele, että teet aina ensin väärään suuntaan, sitten olet "Apua! Tein väärän suuntaan!", ja sitten yrität "korjata" tekemällä oikeaan suuntaan ja siitä tulee sitten se merimiessolmu." simssiliini yritti ohjeistaa. Veeti meni vähän ymmälleen mutta hän kuitenkin yritti.
"Ei onnistu." Veeti tuhahti luovuttaen ja heitti narut ärsyyntyneenä lattialle monen yrityksensä jälkeen. simssiliini otti narut lattialta ja näytti, miten se tehtiin oikein.
"Yritä nyt." simssiliini pyysi ja ojensi avatut narut pojalle. Veeti yritti.
"Ensin näin... Sitten näin... Jee, se onnistui!" Veeti iloitsi kun sai solmun tehtyä.
"Hyvä Veeti! Nyt yritä avata solmu ja tehdä se monta kertaa uudelleen, jotta varmasti osaat." simssiliini kertoi. Toisilla yrityksillä Veetillä sujui paljon helpommin.
"No niin. Nyt menen katsomaan miten pienellä Mustikalla menee." simssiliini kertoi ja meni pienen erikoisen värisen pikkupennun luo auttamaan.
Sitten partio päättyi siltä kertaa.


Shiran kirjallisuuskerho:

Kirjallisuuskerholaiset kokoontuivat kirjastoon.
"Otetaan tänään Harry Potter ja Viisasten kivi." joku kerholainen ehdotti ja muut mumisivat hyväksyvästi.
"Mikä kirja se on?" Shira kysyi hänen vieressään kermanväriseltä kissalta.
"Se on J.K. Rowlingin kirjoittama kirja, joka kertoo Harrysta ja siitä, kuinka hän käy Tylypahkan Taikakoulua. Ai niin, minä olen Cho. En kyllä ole se Harry Potter hahmo." kissa naurahti. Shira meni hämilleen mutta kuitenkin otti kirjan ja alkoi lukemaan sitä.
"Hei Cho, en ymmärrä tästä sanaakaan." Shira ihmetteli näyttäen kirjaa naaraalle.
"Otit englanninkielisen kirjan." Cho selitti.
"Ai." Shira sanoi hieman nolostuneena ja kävi vaihtamassa kirjan suomenkieliseen. Sitten hän pystyi lukemaan kunnolla.

"Voi ei! Aika loppuu!" joku kerholainen parahti.
"Eii! Miksi olet oikeassa Murre!" toinen kerholainen yhtyi mukaan.
"En tiedä Fiki!" ensimmäinen jatkoi, joka oli oletettavasti Murre.
"Älkää nyt taas aloittako. Tämä nyt vain loppuu tältä päivältä." kolmas rauhoitteli.
"Me muut voimmekin jo lähteä." Stiina kertoi ja muut nyökkäsivät hyväksyvästi.
"Ensi kerralla jatketaan sitten sitä kirjan lukua!" Fiki parahti.
"Joo joo, rauhoitu Fiki." Cho pyysi kärsivällisenä. Sitten kaikki lähtivät vyöryen pois kirjastosta.
"Hiljaa siellä! Yritän saada kunnon päiväunet!" kuului Sylvin karjunta kirjahyllyn toiselta puolelta. Shira kiirehti pois kirjastosta, sillä hän ei halunnut vanhuksen menevän hänen kimppuunsa.


Veetin keksijäkerho:

Veeti meni muiden kerholaisten luo.
"Hei kaikki! Tänään opetamme kivan hämäystempun, millä saamme muut hämmästymään!" simssiliini kertoi salaperäisenä.
"Ei onnistu. Taikaa ei ole." Veetin vieressä oleva Nemo-vanhus kommentoi simssiliinin kuulematta.
"Ensin tarvitsen vapaaehtoisen." simssiliini kertoi. Kukaan ei ollut innostunut.
"No, sitten minä valitsen. Tulepa sinä Veeti sieltä takarivistä." simssiliini päätti. Veeti jäi seisomaan paikalleen tajuamatta mitään.
"Mene jo." Nemo muistutti ja Veeti ravisti päätään. Hitaasti hän tajusi tulla simssiliinin luokse. simssiliini täytti vesilasin vedellä (tietenkin) ja laittoi sinne jääpaloja.
"Tänään yritetään kalastaa jääpaloja vedestä narulla." simssiliini selitti. "Kokeile Veeti laittaa naru veteen ja nostaa niin jääpalat ylös."
Veeti laittoi hämmästyneenä saamansa narun lasiin ja otti sen pois sieltä.
"Ei nämä tartu." Veeti selitti oudoksuen.
"Ai niin. Erittäin tärkeä asia unohtui, eli taikasauva ja taikasanan sanominen." simssiliini muisti ja otti takataskustaan mustan kepin ja laittoi narun takaisin lasiin.
Mourubamoura!" simssiliini lausui ja kosketti sauvalla lasia.
"Kokeile Veeti nyt nostaa narulla jääpalat." simssiliini kehotti ja epäuskoisena Veeti otti narusta kiinni ja vetäisi. Jääpalat nousivat narun mukana. Kaikki alkoivat taputtamaan.
"Mahtava temppu!" joku huusi.
"Miten se tehdään?" toinen kysyi.
"Rauhoittukaa!" simssiliini huudahti ja kaikki hiljenivät.
"Tässä sauvassa oli suolaa, joka sai jääpalat takertumaan." simssiliini selitti. Siitä tuli hirveä mekkala ja temppu jakoi mielipiteitä.
"Hauska temppu!" joku huudahti.
"Huijausta!" toinen huusi.
"Hiljaa!" simssiliini pyysi.
"Nyt me testataan. Tässä on vesilaseja, jäätä, narua ja suolapaketti." simssiliini jatkoi ja otti esille pöydän, missä oli listatut asiat. Kerholaiset tekivät rynnäkön pöydän luo. Monelma sujui kivasti. Veetillä onnistui useita kertoja.
"Hyvä Veeti!" simssiliini kehui ja palasi sitten pöydän luo.
"Nyt tämä kerhotunti on tältä kertaa päättynyt." simssiliini kertoi ja Veeti lähti kohti huonetta.


Hoitotarina: (vähän pidempi kuin se edellinen xd)

Kun kerholaiset ja koululaiset pääsivät huoneelle, Kirsikka kertoi heille innoissaan uutisia:
"Tänään päästään Linnan juhliin, sillä Niinistö on kutsunut koko Mouruposken väen sinne!" Kirsikka kertoi innoissaan.
"Kuka niistää?" Nala ihmetteli.
"Se on Niinistö Nala, Suomen tasavallan presidentti." Tuhka selitti Nalalle.
"Miksi me edes saatiin sinne se ihmeen kutsu?" Veeti ihmetteli.
"Varmaan Niinistö vaikuttui puhuvista kissoista." Kirsikka selitti.
"Ja tämä tarkoittaa sitä, että käyttäytyisitte sivistyneesti ja olisitte parhaimmillaan." Kirsikka sanoi yhtäkkiä tiukasti ja marssi kaapille. Hän heitti lattialle kaikenlaisia kylpytarvikkeita, kamman, hammasharjan ja -tuubin ja mitä muutakaan sattui mukaan.
"Aloitetaan kylvyllä." Kirsikka kertoi ja otti Shiran syliinsä, ennen kuin tämä ehti karata.

"Huh." Kirsikka huokaisi kun sai kissat ja tavarat kylpyhuoneeseen ja laittoi oven lukkoon.
"Kuka haluaa olla ensimmäinen?" Kirsikka kysyi. Tuhka ilmoitti itsensä vapaaehtoisesti ensimmäiseksi. Sitten meni Veeti ja Nala. Shirakin saatiin jonkin ihmeen kaupalla pestyä. Sitten Kirsikka jakoi jokaiselle kissalle oman hammasharjan ja plöräytti jokaiseen vähän hammastahnaa. Kun jokaisen hampaat kiilsi, he palasivat takaisin huoneelle. Kirsikka kampasi kissojen turkit ja laittoi jokaiselle oman koristeen: Shira sai päähänsä rusettinsa, Veeti sai kaulanauhan, sekä Tuhka sai kiiltelevän joulukoristeen. Kirsikka siveli vielä jokaisen tassuun tassuvoidetta. Sitten tyttökisut menivät meikkaamaan. He laittoivat huulipunaa, raspasivat ja lakkasivat kynnet pinkillä lakalla, sekä laittoivat ruskeaa meikkiä. Pojilla oli vapaata aikaa.
"Minä lähden ulos, luulen että tytöillä kestää hetki." Veeti selitti ja lähti ovesta ulos.

Veetin retki: (Veetin näkökulmasta)

Kun olin sulkenut oven perässäni, tunsin kun joku seisoi selkäni takana, ja hän oli se, jota etsinkin.
"Hei Hipsuli." tervehdin ja käännyin tuijottamaan vihreän naaraan mustiin nappisilmiin.
"Hei Veeti!" hän tervehti iloisena takaisin.
"Mentäisiinkö ulos?" kysyin.
"No mikä ettei." Hipsuli vastasi ja me kävelimme ulos.

Kun me kävelimme lumista maata pitkin, ison lumikinoksen takaa paljastui Rico.
"Hei, ööh, minulla olisi asiaa Hipsulille, kahden kesken." Rico selitti ja katsoi kysyvästi minua.
"Minullakin on juuri kahden keskeinen asia." sanoin ja katsoin samalla ilmeellä Ricoa takaisin.
"Älkää vain sanoko, että luitte ilmoitustani..." Hipsuli sanoi ja me molemmat pojat nyökkäsimme.
"Noh, jos tämä ei kuulostaisi liian oudolle... Kävisikö jos saisin pennut teidän molempien kanssa?" Hipsuli kysyi. Me molemmat pojat nyökkäsimme ja Hipsuli juoksi takaisin hoitolaan. Katsoin Ricoa ihmeissäni, ja hänkin minua. Sitten Hipsuli palasi simssiliini kannoillaan. simssiliiniltä lensi käsistä kaksi noppaa.
"Ja noppieni mukaam ensimmäisenä Hipsuli saa... Veetin kanssa pennut!" simssiliini lausui juhlallisesti.
*Jes.* ajattelin mielessäni.
"No, minä tästä sitten lähden." Rico kertoi ja lähti.

Takaisin normitarinaan:

Kun Veeti tuli takaisin, samaan aikaan tytöt tulivat "meikkauskopistaan".
"No niin. Nyt voidaan jatkaa." Kirsikka huokaisi.
"Mutta Kirsikka, Shira sivalsi raspilla minua vahingossa käpälääni." Nala selitti.
"No, sitten pitää käydä eläinlääkärissä." Kirsikka kertoi ja otti Nalan syliinsä.
"Te muut jäätte tänne." Kirsikka jatkoi. Hän käveli Mouruposkesta ulos ja käveli kohti eläinlääkäriä.

Kun perille oltiin päästy, oli paikalla paljon sairaita kissoja. Kuitnekin jono lyhentyi nopeasti, varmaan erittäin osaavan henkilökunnan takia. Kun tuli heidän vuoronsa, Kirsikka selitti Kuikulle tapahtuman. Kuiku laittoi käpälään laastarin.
"Tämä tekee 2 penniä." Kuiku kertoi.
"Ostaisin vielä kolme laastaria tämän lisäksi lisää kaiken varalta." Kirsikka kertoi.
"No sitten se maksaa 8 penniä." Kuiku kertoi ja Kirsikka ojensi rahat.
*Voi että miten minusta on tullut rikas verrattuna siihen kun tulin hoitolaan.* Kirsikka ajatteli. Tyttö vielä kiitti eläinlääkäriä ennen kuin Nala ja hän lähtivät.

Kun kaksikko palasi huoneelle, piti tehdä vielä yksi juttu, ennen kuin saisi lähteä.
"Pitää käydä hiekkalaatikolla ettei matkalla tule hätä." Kirsikka kertoi ja otti Shiran, Nalan ja Tuhkan laatikot kaapista.
"Missä minun on?" Veeti ihmetteli.
"Oho, anteeksi, olen unohtanut ostaa." Kirsikka pahoitteli. Muut kissat olivat jo käyneet tekemässä tarpeensa. He eivät halunneet päästää Veetiä laatikkoonsa hygieniansa takia.
"Sitten pääset kokeilemaan, miten me ihmiset käydään pöntöllä." Kirsikka kertoi ja käveli kohti kylpyhuonetta kissat perässään. Veeti meni sisälle ja lukitsi oven.
"Ääk! Minä putoan!" Veetin ääni kuului.
"Voi ei, Veeti on tippumassa pönttöön." Kirsikka sanoi kauhistuneena ja meni rämpyttämään ovea. Sitten ääntä ei kuulunut.
"Hän tippui." Kirsikka henkäisi kauhuissaan.
"Kunnossa ollaan!" kuului Veetin ääni ja Kirsikka huokaisi helpotuksesta.
"Muosta vetää ja pestä kädet, eikun käpälät." Kirsikka muistutti.
"En yllä vetimeen!" Veeti valitti.
"Avaa ovi niin voin auttaa." Kirsikka pyysi ja Veeti avasi. Kirsikka kävi nopeasti vetämässä ja sitten otti Veetin syliinsä ja nosti tämän lavuaarin korkeudella.
"Nyt pese ne kädet, eikun käpälät." Kirsikka pyysi ja niin Veeti tekikin. Kun poika sai käpälänsä pestyä, oli aika lähteä.

Siellä oli odottamassa minibussi, jonka edessä oli simssiliini keskustelemassa kuskin kanssa Ruu vieressään.
"Meidän pitäisi mennä tuonne." simssiliini vaati ja osoitti kartassa kohtaa.
"Ai Erottajalle?" kuski kysyi.
"En halua eroa hoitolasta. Haluan tuonne." simssiliini selitti.
Kirsikka ja muut kävelivät bussin ovelle.
"Miksi me saatiin kutsu Linnan juhliin?" Veeti kysyi simssiliiniltä.
"Ai olette menossa Linnan juhliin? No sitten tiedän minne mennä." kuski kertoi ja simssiliini huokaisi kiitollisena Veetille.
"Te voitte mennä istumaan, muut ovat siellä jo." simssiliini kehotti ja Kirsikka kissoineen nousivat portaat ylös bussiin.
Bussissa istui paljon hoitajia. Kirsikka tajusi, että hänen jälkeensä oli liittynyt hoitajia yksi toisensa perään koko ajan. Kirsikka meni istumaan Syrahin ja Patukan kanssa.
"Oho, Lunahan on kasvanut!" Kirsikka avasi keskustelun katsoessaan Syrahin sylissä olevaa naaraskisua.
"Niinpä." Syrah nyökytteli.
"Minä olen adoptoinut Melodeen." Patukka kertoi ja osoitti Caran vieressä olevaa mustavalkoista kisua.
"Söpöä. Minä taas olen adoptoinut Veetin ja varannut Daimin." Kirsikka kertoi.
"Ihanaa. Missä muuten kissasi ovat, paitsi Nala?" Syrah kysyi. Totta tosiaan, Kirsikan vieressä istui hiljaa ja rauhallisena vain Nala, mutta muita ei näkynyt missään.
"Kavereidensa vieressä istumassa." Kirsikka selitti ja toivoi, että hän oli oikeassa.

Yhtäkkiä bussi pysähtyi.
"Täytyy tankata." kuski ilmoitti ja lähti ulos bussista. Totta, bussin oikealla puolella näkyi ABC.
"Onko toi Raimo?" Nala kysyi osoittaen apinaa mainoskyltissä.
"Ei, se on Apsi-apina, ja hän on kiltti." Patukka rauhoitteli.
"Voidaanko käydä tapaamassa häntä?" Nala kysyi.
"Ei meillä oli aikaa. Ehkä joskus toiste." Kirsikka kertoi ja Nala innokkuus hieman laski. Sitten bussi meni taas käytiin ja matka sai jatkua.

"Perillä!" kuski ilmoitti ja bussi pysähtyi. Hoitajat ja kissat virtasivat bussista ulos. Kirsikka näki kaksi alienkisua, Galaxyn ja Hipsulin. Tytöt olivat siisteyteneet itsensä selkeästi kun heidän turkkinsa olivat kiiltävät. Hipsulin vatsa oli kuitenkin pyöreähkö.
"Kenen pentuja odotat?" Kirsikka kysyi.
"No ei hän suostu kertomaan, niin yritän lukea hänen mieltä." Galaxy kertoi ja keskittyi.
"No et sinä saa sitä tietoa kaivattua niin isosta muististani." Hipsuli vähätteli.
"Ai niinkö? Juuri sen löysin. Hän odottaa... Veetin pentuja!" Galaxy ilmoitti yllättyneenä.
"Mitä?! Missä vaiheessa Veeti oli ehtinyt tutustua edes Hipsuliin... No niin. Heippa tytöt, meidän pitää etsiä Shira, Tuhka ja Veeti Nalan kanssa, moikka." Kirsikka sanoi shokissa.
"Moikka!" naaraat hyvästelivät ja Galaxy alkoi pommittaa Hipsulia kysymyksillään. Kirsikka tunki tunnoksen lävitse simssiliinin luokse.
"Missä kissani ovat!" Kirsikka kysyi.
"Nehän ovat tässä vieressäni, he etsivät sinua." simssiliini selitti ja antoi kissat Kirsikalle. Tyttö nyökkäsi kiitollisena ja sitten hän siirsi katseensa Veetiin.
"Missä vaiheessa olet ehtinyt edes suunnitella Hipsulin kanssa pennuista?" Kirsikka tivasi.
"Luin Mourusta..." Veeti aloitti.
"Odottaako Hipsuli VEETIN PENTUJA?!" Shira ihmetteli oudoksuen.
"Selvästi, tai niin Galaxy sanoi lukiessaan Veetin mieltä." Kirsikka kertoi. Tuhka kavahti kuullessaan ihastuksensa nimen.
"Eei, älä suutu Kirsikka!" Veeti puolustautui.
"Miksi suuttuisin? Sehän on ilouutinen!" Kirsikka kertoi. Veeti huokaisi helpottuneena.
"Voidaanko nyt mennä sinne linnaan?" Nala muistutti.
"Ai niin. Tietty." Kirsikka naurahti ja kaikki lähtivät simssiliinin perässä kohti linnaa.

Kaikki astuivat sisälle. Paikalla oli paljon vieraita. Ihmisiä seisoi paljon jonoissa, ja jotkut osoittivat naureskellen kissoja. Sylvi oli kättelemässä Niinistöä, ja moni olivat ihmeissään katsomassa sinistä lentävää kissaa.
Oli Kirsikan vuoro kätellä.
"Tervetuloa juhliimme, neiti Kirsikka." Sauli Niinistö toivotti.
"Kiitos." Kirsikka sanoi ujosti, niiasi ja meni kättelemään Jenni Haukiota. Kun molemmat oli saatu käteltyä, Kirsikka käveli muiden jo käteltyjen joukkoon. Kun omat kissat olivat saaneet käteltyä kaksikkoa, he riensivät Kirsikan luo.
"Sillä pojalla on iso käpälä!" Shira hihkaisi ja Kirsikka hyssytteli tätä.
"Mitä on seuraavaksi?" Nala kysyi.
"Valssia. Odotetaan kuitenkin että muutkin saadaan käteltyä." Kirsikka kertoi.

Kuului pitkä aika, kun kaikki oli saatu käteltyä. Sitten kun viimeisenä ollut Patukka oltiin saatu käteltyä, alkoi soimaan musiikkia, valssin musiikkia. Ihmisiä vyöryi tanssimaan.
"Haluatko Veeti tulla kanssani tanssimaan?" Kirsikka kysyi.
"Menen Hipsulin kanssa." Veeti ilmoitti ja lähti. Tuhka katsoi anteeksipyytävästi Kirsikkaa ja lähti itsekkin.
"No, tanssitaanko kolmistaan?" Kirsikka kysyi tytöiltä. Tytöt nyökkäsivät ja he ottivat toisistaan käsistä ja käpälistä kiinni. He alkoivat tanssia kolmiovalssia.

Kun oli jo jonkin aikaa tanssittu, oli syömisen aika. (En tiedä onko oikeasti Linnan juhlissa syömistä mutta tässä nyt on kuitenkin :D) Shira riensi heti pöytään kakun toivossa. Kaikki alkoivat syömään mitä herkullisimpia ruokia, mutta jälkiruuat olivat paras osuus ateriassa. Shira ei suostunut syömn pääruokaa, koska piti säästää tilaa kakulle. Kun viimeinenkin piirakan palanen Kirsikka sai ahdettua vatsaansa niin myös muutkin olivat valmiina.
"Tänä vuonna me näemme ilotulituksia." Niinistö kertoi tyynesti.
"Jee!" Shira kiljui kun muut olivat hiljaa. Kirsikka punastui noloudesta kun Shiran ääni kaikui isossa linnassa. Kuitenkin jotkut alklivat vaan nauramaan ja kaikki nousivat pöydän äärestä ulos. Heti Niinistön astuessa ulos isot ja värikkäät ilotulitukset valtasivat pimeän taivaan.
"Niin kaunista." Kirsikka ihasteli.
"Niinpä." Nala jatkoi.
Sitten pamahti valkoista ja sinistä tulitusta ja siitä muodostui iso Suomen lippu. Sitten lensi pienehkö rakettimainen juttu ja se piirsi tekstin:
"Suomi 101v"
Sitten kaikki alkoivat taputtamaan ja Kirsikkakin yhtyi tyttökisujensa kanssa mukaan taputtamaan. Kirsikka otti kännykänsä taskusta ja vilkaisi kelloaan.
"Oho, kellohan on jo kohta 11 yöllä!" Kirsikka huudahti hiljaa.
"Taidan nukkua bussissa." Shira voihkaisi väsyneesti.
Sitten Linnan juhlat jo päättyivätkin. Mouruposkilaiset kiipesivät minibussiinsa ja kuski ilmoitti että bussi lähtee liikkeelle ja varmisti, että jokaisella oli turvavyöt. Shira nukahti heti Kirsikan syliin, ja pian myös Nalakin. Pojat yrittivät kovasti pitää silmiään auki, he pitivät hereillä pysymis-kisan, mutta molemmat hävisivät samaan aikaan nukahtaessa Mouruposken rajalla.

Kun bussi saapui Mouruposkeen, moni kuorsasi bussissa, myös Kirsikkakin. Kun simssiliini oli saanut herätettyä Kirsikan unesta, tyttö ei halunnut herättää sikeästi nukkuvia kissojaan. Niinpä hän pyysi Usva123a ja Syrahia kantaa Nala ja Shira, kun Kirsikka kantoi poikia. Kirsikka vielä kiitti tyttöjä avusta etukäteen. Kuitenkin kantaessaan poikia Kirsikka liukastuu jäähän mutta piti tiukasti kiinni pojista, ehkä vähän liikaakin, sillä he hätkähtivöt hereille.
"Ap!" Veeti yritti huutaa mutta Kirsikka hyssytteli tätä. Pojat painautuivat Kirsikan naamaan ja tyttö ei nähnyt mitään, ja hän tippui lumihankeen. Pojat pomppasivat pois tytön naamalta.
"Anteeksi." pojat heti lausahtivat.
Kirsikka nouri ylös hieman naurahtaen.
"Kai teitä ei sattunut?" Kirsikka kysyi huolestuneena.
"Kunnossa ollaan." Tuhka myönsi. Shira ja Nala kuorsasivat sikeästi Syrahin ja Usva123n sylissä. Kirsikka otti tytöiltä kissat syliinsä ja kehotti poikakisuja kävelemn perässä. Hän muisti kyllä vielä hyvästellä Syrahin ja Usva123n ennen kun he erkanivat huoneisiinsa. Kirsikka laski tytöt omiin makuualustoihinsa ja pojat käpertyivät itse omiin peteihinsä. Sitten Kirsikkakin meni nukkumaan.


Tarpeet: (kai ei haittaa että tulee vähän enemmän kuin neljä koska tästä tarinasta tuli vähän ylipitkä muten se alun perin piti olla)

Kaikki Kirsikan kissat:
+Hygieniatarve (kylpy ja hampaiden pesu)
+Siisteystarve (harjaus, koristeet, meikkaus ja hiekkalaatikko (paitsi Veeti pönttö ;D))
+Nälkätarve (Linnan juhlien ateria)
+Unitarve (Nukahtivat bussiin ja huoneeseen)
+Terveystarve (Kaikille laitettiin tassuvoidetta, Shira ja Nala raspasivat toistensa kynnet ja sen takia Nalalla myös eläinlääkärillä käynti, tämän takia -8 penniä ja kolme laastaria kaappiin, sillä yksi jo käytettiin)

//sitten vielä palkkia Hipsulille, Galaxylle ja Sylville, lahjat Sylviltä ja Hipsulilta keräilytavaroihin (muidenkin alienkisujen lahjat menevät jatkossa sinne), sitten vielä +5 penniä teematarinoinnista (jos tämä siis siihen kelpuutetaan kun Kirsikka lensi lumeen), +10 penniä Linnan juhla-tarinoinnista, +jokaiseen kerhoon merkki, ei kai tässä sitten muuta, tämä sitten venyi vähän ylipitkäksi XD//

Vastaus:

Huh miten pitkä tarina. .-D Ikävää että muut oppilaat suhtautuvat Nalan lahjakkuuteen vähän ikävästi, he voisivat ottaa tästä oppia! Nalan ja Selleri-Salaatin kuvausreissu olikin tuottoisa vaikka he vahingossa menivätkin rajojen ulkopuolelle. Kerhojakin oli paljon, en nyt ihan jokaista kommentoi erikseen, mutta sen sanon etten anna Shiralle näytelmäkerhomerkkiä, koska kerho oli melkein kokonaan copypaste-versio tarinastani. Vaikka tehdäänkin yhteistä projektia niin jokainen voi kertoilla omanlaisia juttuja vaikka oman kissansa näkökulmasta yms. .-) Oivoi, Nala ei taida pitää Stiinasta, ja värkkäilykerhon hupsu vetäjä huvitti sekoillessaan Tuhkan ja Ruun kanssa. .-DD Porukkanne laittautuikin oikein kunnolla, Veetin vessareissu oli hassu, voi kun hänelle ei oltu vielä ostettu omaa hiekkalaatikkoa. .-D Hipsulin raskauskin tuli ilmi, ei hyvänen aika kun simssiliini juoksi paikalle noppiensa kanssa. xD Shira oli ihana ihmetellessään presidentin "käpälän" kokoa ja muutenkin nolaillessaan teitä puhumalla ääneen muiden ollessa hiljaa yms. .--D Kaippa tuo lumihankikohtaus laitellaan teemaksi, eli saat 80 + 5 + 10 - 8 = 87 penniä, kohotan tarpeet yms. Oon käyttänyt liikaa tämän kommentin aikana tota "yms".-D

-Kasa

©2020 Kissahoitola Mouruposki - suntuubi.com