Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK



Tähän vieraskirjaan kirjoitetaan kaikki tarinat, kuten tavalliset hoitotarinat, taitotarinat, kerhotarinat, matkatarinat ja sen sellaiset.

Ennen tarinan lähettämistä sinun kannattaa kopioida se varmuuden vuoksi, jos vaikka nettisi sekoaa tai jotain muuta ilkeää tapahtuu, eikä tarinan lähetys onnistu.

Huom. Muistathan, ettet saa laittaa uutta hoitotarinaa ennen kuin edellinen on arvosteltu! Muuten joudut jäähylle hetkeksi aikaa.

 << <  2  3  4  5  6  7  8  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: simssiliini

04.07.2019 14:40
Mouruposken 9-vuotissynttäri konsertti

simssiliini asteli reippain harppauksin hoitolarakennuksen ovesta sisään. Hän oli myöhässä, mikä ei tietenkään ollut uutta, mutta tänään aikatauluissa pysyminen olisi erityisen tärkeää, sillä Mouruposken synttäreiden kunniaksi järjestettävä konsertti vaatisi vielä valmisteluja. "Missä Quz on?" oli hoitajan ensimmäinen kysymys hänen kiskaistua huoneensa oven auki. "Shhh, ole hiljempaa", Oili hyssytteli ja osoitti sohvaa, missä Quz nukkui kosketinsoittimensa päällä. "Raukka on jännittänyt konserttia ja nukkunut huonosti viimeisen viikon, mutta nyt hän jollain ihmeellä näkyy väsähtäneen", Oili hymyili. "Okei, antaa hänen sitten nukkua vielä hetken aikaa", simssiliini hymähti ja laski käsissään olevat kantamukset oven oikealla puolella olevan pöydän päälle. "Mitä sinulla on siinä?" Oili kysyi uteliaana hypäten pöydälle tutkimaan simssiliinin tuomisia. "Tässä on lista kaikesta mitä pitää vielä tehdä ennen konserttia: Hoida Quz lavakuntoon, kuljeta MusiQuen CD-levyt keikkapaikalle, valvo kenraaliharjoituksia, päivystä lipputiskillä, suunnittele juhlapuhe Mouruposken 9-vuotissynttäreiden kunniaksi..." simssiliini alkoi luetella loputtomalta kuulostavaa listaa. "Oho, no tuossa riittääkin tekemistä. Jos yhtään helpottaa niin minä voin huolehtia siitä että Quz siistiytyy ennen esiintymistä, ja uskoisin saavani levykuljetuksetkin hoitumaan", Oili lupasi, ja simssiliini paijasi kissan päälakea kiitollisena. Sohvalta kuului yllättäen koskettimen nappulan ääni, mikä sai Quzin hereille. Kisu oli varmaankin painanut sitä unissaan. "Mitä tapahtui?" Quz ihmetteli ollessaan vielä aivan unenpöpperössä. "Sinä nukuit", Oili selitti. "Mitä, en kai? Ei minulla ole aikaa nukkua, täytyy harjoitella", Quz huudahti tomerasti. "Teillähän on tänään ennen konserttia vielä ne kenraaliharkat. Sitä paitsi olet harjoitellut viimeisten kuukausien aikana niin paljon että osaisit soittaa kappaleet vaikka unissasi", simssiliini vakuutteli. "Konserttiin valmistautumiseen kuuluu paljon muutakin kuin pelkkä soittaminen. Tarvitset tietysti upean esiintymisasun", Oili huomautti saaden Quzin mietteliääksi. "Tekemistä on paljon, joten eiköhän ryhdytä hommiin! Haluatteko jotain syötävää?" simssiliini kysyi. "Jännittää niin paljon etten kyllä pysty syömään mitään", Quz ilmoitti heti, eikä Oilikaan ollut nälkäinen, joten porukka pääsi samantien hajaantumaan omiin puuhiinsa.

Aluksi Oili raahasi poikansa mukanaan kylpyhuoneeseen, sillä puhtaus olisi tärkeää kun aikoi astua lavalle yleisön eteen. Quz ei kyllä uskonut että katsojat näkisivät oliko korvat saippuoitu ihan joka kohdasta, mutta eihän siinä olisi mitään pahaakaa saapua lavalle suihkunraikkaana. Oili laski kylpyammeeseen vettä ja tuli hieromaan oikein ekstrapaljon shampoota poikansa turkkiin jotta tämä puhdistuisi perusteellisesti. "Äh, äiti, osaanhan minä itsekin peseytyä", Quz huomautti, mutta Oili ei ollut kuulevinaan koko kommenttia, ja lopulta Quz näki paremmaksi pitää suunsa kiinni ettei saisi vahingossa saippuavetta suuhunsa. Kaiken lotinan keskeltä Quz oli erottavinaan ovelta kuuluvan koputuksen. "Kuka siellä on?" Quz kummasteli. "Ei huolta, kutsuin Stiinan ja Ruun paikalle. He auttavat sinua kuljettamaan yhtyeenne levyt konserttipaikalle", Oili selitti. "Vai ei muka huolta, minullahan on kylpy kesken", Quz huudahti kauhistuneena. Ei tuntunut mukavalta ajatukselta että jotkut ulkopuoliset tulisivat pällistelemään hänen peseytymistään. "Suotta sinä häpeilet, peseytyminen on aivan normaali asia", Oili naureskeli rientäessään ovelle. "Taidamme olla etuajassa", Ruu hymähti nähdessään Quzin kurkkivan kylpyammeen laidan yli tulijoita. "Tai sitten Oili on vain hidas ollessaan liian huolellinen", Stiina hymähti. Ei ollut ensimmäinen kerta kun sisko jäi laittautumisen takia jälkeen aikataulusta. "Quz on kohta valmis", Oili vakuutteli ja alkoi suihkuttaa hoitoainejämiä poikansa turkista ja kehotti tätä sitten nousemaan ammeesta kuivattelemaan. Pyyhekuivattua turkkia oli helppo asetella, ja Oili hääri tovin Quzin ympärillä kampa tassussaan varmistaen ettei yksikään karva sojoittaisi väärään suuntaan. Vihdoin kaikki oli valmista, ja Oili kehotti kolmikkoa noutamaan levyt heidän huoneestaan. "Etkö sinä tule?" Stiina kummasteli. "Minulla on muuta tekemistä. Tavataan myöhemmin teatterilla", Oili vastasi. Muiden mentyä Oili totesi kylpyveden olevan vielä lämpöistä, joten hän voisi loikoilla hetken aikaa ammeessa. Kisu nappasi tassuunsa kynän ja suunnittelupaperia ja yritti parhaansa mukaan välttää musteen sotkeutumista vedessä.

simssiliini oli tehnyt levyistä varmuuden vuoksi muutaman ylimääräisen kopion siltä varalta että konserttiin tulisi ilmoitettua enemmän osallistujia, joten kannettavaa kyllä riitti. "Kiitos että tulitte avuksi", Quz kiitteli kolmikon kulkiessa teatteria kohti levykassit tassuissaan. "Eihän me muuten, mutta kun Oili lupasi että myönnät meille ilmaisen sisäänpääsyn konserttiin roudauspalkkioksi", Ruu virnisti. Perille päästyään kolmikko kohtasi Quzin bänditoverit teatterin aulassa. "Vihdoinkin sinä tulit! Päästään harjoittelemaan ettei tarvitse kuunnella tuota simssiliinin sönkötystä", Tiuku lausahti. Quz katsahti näyttämölle missä simssiliini seisoi tyhjän penkkirivin edessä suunnittelemassa avajaispuhetta tapahtumaa varten. Raukka sönkötti harjoitellessaankin vaikka paikalla ei ollut vielä edes yleisöä. "Saadaanko me tulla seuraamaan harjoituksia?" Ruu pyysi, mutta Quzin oli torjuttava ehdotus ja selitettävä, etteivät harjoitukset ole avoinna ulkopuolisille korville. "Noh, me tulemme takaisin sitten konsertin alkaessa", Stiina totesi kiskaisten Ruun mukaansa. Tyttöpentu loukkaantui hieman siitä ettei Quz antanut hänen jäädä ja tassuttelikin melko vastahakoisesti Stiinan perässä. Bändiläiset kipittivät lavalla odottavien soittimiensa luokse, ja Viivi hätisteli simssiliinin pois lavalta. "Puheesi kuulostaa upealta, et sinä tarvitse harjoittelua", Viivi väitti tyrkkiessään simssiliiniä sivummalle. Kissat kävivät lukuisissa harjoituksissa jo tutuksi tulleen keikan soittolistan ja esityksen vielä kertaalleen perusteellisesti läpi. Ensi-illan lähestyminen taisi vähän hermostuttaa Tiukua, ja raukalta pääsi välille ilmoille jokunen virhesointu, mistä tuli tietenkin sanomista. "Nyt ei ole sijaa tuollaisille virheille. Tämän illan esitys ei sovi amatööreille, vaan kaiken on mentävä täydellisesti", Quz räyhäsi. Viivi pisti rumpukapulat sivuun ja tassutti nuorten väliin. "Rauhoitu Quz, tiedät että teemme kaikki parhaamme. Yleisö tuskin erottaa musiikin joukosta pieniä virheitä", Viivi huomautti. "Mutta minä erotan", Quz puuskahti. "Jos herra jatkaa tuolla asenteella voipi käydä niin että hän jää lopulta yksin lavalle. Me olemme tiimi, ja meidän on puhallettava yhteen hiileen", Viivi kannusti. "N-niin. Ei se mitään Tiuku, tiedänhän minä ettet sinä tehnyt sitä tahallasi", Quz pahoitteli käytöstään, ja harjoitukset saatiin suoritettua loppuun.

Esityksen alkuun oli enää muutama minuutti, ja Quz ja Tiuku tähyilivät esiripun takaa vähitellen täyttyvää katsomoa. "Hui miten paljon väkeä, nyt jännittää!" tyttöpentu panikoi, jolloin Viivin täytyi taluttaa stressaava kisu rauhoittumaan. "Kaikki on hyvin. Hengitä syvään", Viivi ohjeisti. Quz arveli tyttöjen pärjäävän kahdestaan, joten hän kääntyi jatkamaan katsomotirkistelyä. Quz ilahtui tunnistaessaan eturivissä istuvat kaverinsa Ruun, Galileon, Kinuskin sekä Nellan, mukavaa että ystävät olivat tulleet seuraamaan hänen esitystään oikein aitiopaikoilta! Pari penkkiriviä taaempana Quz näki Stiinan, mutta Oilista ei ollut näkynyt jälkeäkään sitten aiemman kylpyhetken. Hetken aikaa Quz ehti jo pelätä ettei äiti tulisi katsomaan hänen esitystään, mutta siinä samassa Oili säntäsi paikalle kannatellen tassussaan muovikassia. "Piuh, ehdinpäs ajoissa", Oili huohotti päästyään Quzin luokse. "Mitä sinulla on siinä?" Quz uteli Oilin kumotessa pussin sisällön maahan. "Sinun esiintymisvaatteesi tietenkin!" Oili touhusi ja alkoi pukea vaatteita poikansa päälle, sillä esitys alkaisi aivan kohta. Puheensorina vaimeni katsomossa valojen sammuttua jättäen ainoastaan lavan valoisaksi. Kissat valmistautuivat jo kiljumaan, mutta kaikkien harmiksi bändi ei saapunutkaan vielä lavalle, vaan ensin olisi vuorossa simssiliinin laatima juhlapuhe. "Hyvät kuulijat; arvoisat hoitajat ja suloiset kissimirrit. Olemme kokoontuneet tänään juhlistamaan Kissahoitola Mouruposken yhdeksän vuotta kestänyttä taipaletta. Mukaan on mahtunut monenlaista käänteitä ja kommelluksia, ja ennen kaikkea paljon kerhäystä ja puskemista. Olettepa sitten olleet mukana aivan alusta asti tai liittyneet äskettäin, olen iloinen että olette täällä juuri nyt. Pidemmittä puheitta siirrytäänkin tämän juhlapäivän pääohjelmanumeroon... Tässä tulevat Quz, Viivi ja Tiuku, eli MusiQue!"

Quz astui lavalle reippaasti saaden eturivissä olevat tyttökissat kiljumaan ja kuolaamaan. Quzin silmillä olivat coolit aurinkolasit, ja hän oli pukeutunut tummaan nahkaliiviin joka oli samaa sävyä kissan etutassuissa olevien nahkakynsikkäiden kanssa. Päässä komeili kultainen kruunu, joka säihkyi lavavalojen osuessa siihen. Quz käveli lavan etuosaan ja veti mikin huulilleen ensimmäisen kappaleen sointujen kajahtaessa ilmoille. Bändi oli valinnut menevän kappaleen alkuun tunnelman nostattajaksi, mutta jostain syystä yleisö tuntui villiintyvän pelkästä Quzin näkemisestä. Yleisön kannustava ja energinen fiilis tarttui Quziinkin, ja kisu oli hyppiä itsensä uuvuksiin jo ensimmäisen kappaleen kohdalla. "Wau mikä meininki!" Quz henkäisi mikkiin musiikkikohdan aikana, minkä seurauksena yleisö kiljui entistä äänekkäämmin. Ainoastaan Ruu seisoi eturivissä tassut puuskassa. Musiikissa ei ollut moittimista, ja kisu hytkyikin kevyesti biisin tahdissa, mutta hän ei liiemmin välittänyt Quzin teeskennellystä lavapersoonasta. Mikä tuo asukin oli olevinaan kruunuineen kaikkineen, todella naurettavaa ja ylimielistä! Vaikka muut tyttökissat tuntuivat olevan tästä kaikesta aivan hurmioissaan oli Ruun silmissä Quz suloisimmillaan silloin kun tämä punastui ujostellessaan tai kiepsautti hännänpäänsä nenänsä eteen ollessaan päivätorkuilla. Tämä lavalla esiintyvä kissa ei muistuttanut yhtään sitä Quzia jonka Ruu tunsi. Sentään Ruu otti kädet pois puuskasta ja yhtyi aplodeihin ensimmäisen kappaleen päätyttyä. Seuraavaan kappaleeseen sisältyi pianon soittoa, joten Quz riensi pianon luokse ja yksi lavavalo suunnattiin valaisemaan Quzia. Esitys ei jäänytkään pelkäksi istuskeluksi, sillä kesken kappaleen Quz kiipesi tanssimaan pianon päälle, ja pojun riehakkaat liikkeet saivat yleisön entistä villimmäksi. Konsertti jatkui ja kappale toisensa jälkeen soitettiin. Paikannettuaan Ruun yleisön joukosta Quz yritit ottaa tähän katsekontaktia, ja poju yllättyi saadessaan tytöltä töykeän mulkaisun niin että oli seota sanoissaan. Musiikkikohdan alkaessa Quz katsoi Ruuta muodostaen huulillaan äänettömän "Mikä hätänä?" kysymyksen. Vastaukseksi tumma kisu osoitti tassullaan päälakean, jolloin Quz lopulta ymmärsi mistä kenkä puristi. Kappaleen päätyttyä Quz riisui aurinkolasit silmiltään ja heitti ne eturivissä olevia innokkaita kissoja kohti. Kahden tytön välille tuli kova nahistelu siitä kummalle lasit kuuluivat, ja Quz irvisti miettiessään lasien olevan pian kahtena kappaleena. Pian poju kuitenkin suoristi selkänsä ja katseli silmiään siristellen kirkkaiden valojen läpo yleisöä. "Tämä on ollut ikimuistoinen ilta. Nyt minun on kuitenkin aika luopua kruunustani. En halua esittää mitään kuningasta tämän seuraavan biisin aikana, sillä se kissa josta kappale kertoo on minua moninkerroin ylempänä ja valaisee pelkällä olemuksellaan paljon enemmän kuin nämä lavavalot yhteensä", Quz runoili. Kappale oli Quzin ensimmäinen itse sanoittama, ja vaikka se olikin vähän alkukantainen oli se Quzille itselleen erityisen tärkeä, sillä kappale kertoi hänen ihastuksestaan Ruusta; siitä miten rakkaus pistää pään täysin pyörälle ja miten ihanaa ja samalla kamalaa se tunne on. Ruun ei ollut vaikea tajuta kappaleen kertovan hänestä, ja ensimmäistä kertaa konsertin aikana kisun suupielille eksyi pieni hymynpoikanen. "♫ En tiedä miksi tunnen näin, aivan kuin koko maailma olisi väärinpäin. Aina kun tapaamme sinä ilkut ja pilkkaat minua, mutta juuri se saa minut haluamaan enemmän sinua. Tiedän, täs ei oo järkee, mut oot vaan mulle niin tärkee, ♫" Quz lauloi. Yleisö oli haltioissaan, sillä jokainen saattoi kuvitella Quzin osoittavansa sanansa juuri heille, mutta Quz piti koko kappaleen ajan katseensa tiiviisti kiinni Ruussa.

Kahden encore-kappaleen esittämisen jälkeen MusiQue liukui lavalta aploditulvan saattelemana takahuoneeseen. Bändiläiset halasivat ja onnittelivat toisiaan hienosta suorituksesta. He olivat uskaltautuneet lavalle ja kaikki oli mennyt täysin nappiin! Ruu, Oili ja Stiina saapuivat takahuoneeseen simssiliinin perässä. Hoitaja näpytteli parhaillaan jotakin kädessä kannattelemalla läppärillään eikä ehtinyt tulla onnittelemaan bändin jäseniä, mutta Oili syöksyi ensimmäisenä ylistämään loistavaa konserttia. "Se oli mahtavaa! Näytitte ja kuulostitte upealta", Oili hehkutti. Päästyään äidistä eroon Quz kääntyi Ruun puoleen ja uteli, mitä tämä oli pitänyt esityksestä. "Meno parani siinä vaiheessa kun poistit kruunusi", Ruu vastasi. "Jess, jeessh, jeeeeesssh!" simssiliini alkoi yhtäkkiä karjua, ja kaikki kääntyivät katsomaan ruutua tuijottavaa tyttöä. "Ette usko tätä! Laitoin konsetin ajaksi käyntiin livelähetyksen, ja Mau Machinen Steve kommentoi siihen näin: "Upeaa lavatyöskentelyä, haluamme tämän yhtyeen lämppäriksi seuraavalle kiertueellemme!"", simssiliini luki, ja Steven viestin sisältö sai bändin innostuneeksi. "Onko se totta? Haluaako Mau Machine esiintyä meidän kanssa!?" "Onnistukoo se?" kissat huusivat kysymyksiä yhtä aikaa. "Katsotaan mitä voimme tehdä. Minulla on vielä Mau Machinen konsertin jäljiltä heidän managerinsa yhteystiedot tallessa. Otan yhteyttä häneen ja kysyn sopisiko järjestely", simssiliini lupasi ja alkoi samantien näpytellä vimmatusti sähköpostiviestiä. MusiQue oli tuskin toipunut esityksestä kun ilmassa oli jo uutta jännittämistä. Kukaan bändiläisistä ei osannut aavistaa yhden konsertin johtavan mahdollisuuteen päästä esiintymään maailmankuulun Mau Machinen kanssa!

Viikkoa myöhemmin Quz, Tiuku ja Viivi seisoivat kantamuksineen Mouruposken lentokentällä. simssiliini oli vienyt Quzin ennen matkalle lähtöä rokotettavaksi, ja Quz rapsutteli takajalallaan niskassa olevaa kutiavaa pistokohtaa. "Sääli ettette pääse mukaan", Quz harmitteli hyvästellessään hoitajaansa ja äitiään. "Tiedät hyvin että simssiliiniä tarvitaan hoitolalla. Ei hän voi poistua noin vain kolmeksi kuukaudeksi. Minä jään tänne pitämään häntä silmällä", Oili selitti halatessaan poikaansa. Kurkussa tuntui kova pala, mutta Quz sai pidettyä hyvästeistä aiheuvat kaiheuden kyyneleet kurissa. Quz oli hiukan harmissaan, sillä Ruu ei ollut saapunut hyvästelemään häntä. Tyttöpentu otti raskaasti sen että kaksikko joutuisi olemaan erossa toisistaan useamman kuukauden, ja ilmeisesti helpottaakseen tuskaansa Ruu ei tullut muiden mukana hyvästelemään lähtijöitä. Lentokentän kuulutukset kehottivat matkustajia siirtymään koneeseen, ja porukka lähti liikkeelle. Quz kulki bändinsä kanssa kohti lentokonetta, mutta kuullessaan nimeään kutsuttavan kisu seisahtui ja kääntyi katsomaan taakseen, jolloin hän näki Ruun kipittävän häntä kohti. "Tuletko, Quz?" Tiuku kysyi huomattuaan Quzin jääneen muista jälkeen. "Joo, menkää te edeltä", Quz kehotti. Poika tunsi hymyn leviävän suupielilleen kulkiessaan Ruuta kohti. "Luulin jo ettet tulisi", Quz henkäisi. "Ei minun aluksi pitänytkään, mutta arvelin ettei olisi reilua päästää sinua kiertueelle ilman hyvästelyhalia", Ruu sanoi ja rutisti Quzia tiukasti. Kaksikko roikkui toisissaan hetken aikaa, ja ennen kuin he irrottautuivat Ruu kuiskasi Quzin korvaan jymyuutiset: "simssiliini muuten adoptoi minut!" Quz jäi tuijottaman Ruuta suu auki. Hän oli odottanut Ruun muuttoa jo usean kuukauden ajan, ja nyt kun se viimein tapahtuisi lähtisi Quz pois Mouruposkesta ja kaksikko joutuisi taas olemaan erossa toisistaan, vieläpä aiempaa pidemmällä välimatkalla. Yhtäkkiä koko tuleva kiertue ei kiinnostanutkaan Quzia yhtään. "Sitten minäkin jään tänne", Quz ilmoitti päättäväisesti. "Älä nyt hulluja puhu! Olet haaveilluit maailmankiertueesta aina, ja tämä on elämäsi tilaisuus! Sitä paitsi en halua kantaa taakkaa siitä että vein sinulta unelmasi. Menehän nyt koneeseen, ei kolme kuukautta ole pitkä aika", Ruu yritti vakuutella sekä Quzille että itselleen, sillä ajatus siitä ettei toista näkisi useaan kuukauteen sai palan tytön kurkkuun. Raskain mielin Quz pakotti tassunsa kulkemaan lentokonetta kohti. Kisu istui vaitonaisena Viivin viereen eikä vaivautunut vastaamaan vanhuksen udellessa mikä Quzilla oli oikein kestänyt. Lentokone nousi ilmaan jättäen Mouruposken taakseen. Vähitellen lähdön haikeus vaihtui innostukseksi: Quzilla olisi edessä jännittävä kolme kuukautta kestävä kiertue, ja kotiin palatessa Ruu olisi häntä odottamassa. Tulevaisuus oli täynnä hienoja asioita!

Oilin mielipide päivästä: "Oi, minun poikani näytti upealta lavalla! Tietenkin suurin syy siihen oli tekemäni esiintymisvaatteet, innostuin nimittäin pääsiäisasujen jälkeen suunnittelemaan ja tekemään itse vaatteita!"

Quzin mielipide päivästä: "Eka esiintyminen yleisön edessä meni paremmin kuin osasin odottaa, ja nyt edessä on kiertue Mau Machinen kanssa, ah en malta odottaa! Edesmenneet musikaaliset isoisäni ovat minusta varmasti ylpeitä!"

Ruun mielipide päivästä: "Vähän harmi että Quz lähtee pois juuri kun simssiliini adoptoi minut, mutta kolme kuukautta menee varmasti nopeasti nyt kun meillä kummallakin on jännää tekemistä: minä totuttelen uuteen kotiini ja Quz valloittaa maailmaa."

Stiinan mielipide päivästä: "Vau, Mouruposki on pysynyt pitkään pystyssä! Juhlakonsertti oli näyttävä vaikka minä en ehkä ole niin tuollaisen mökämusiikin ystävä."

---

Tarpeet:
+ uni (Quzille, nukkui alussa)
+ liikkuminen (Quzille, kävely teatterille, lavajumppa)
+ hygienia (Quzille ja Oilille, kylpy)
+ siisteys (Quzille, harjaus)

Vastaus:

Kohotan tarpeet ja saat 48 * 9 = 432 penniä (oho mikä määrä pennejä XD).

-Kasa

Nimi: simssiliini

26.06.2019 00:56
Musiikkikerho (Quz)
Musakerholaiset pelkäsivät että koko suunnitteilla ollut bänditoiminta kaatuisi yhden kerhon jäsenen Pontsun kuoltua, mutta Quz, Tiuku ja Viivi eivät halunneet luopua bändiunelmastaan noin vain. Niinpä kissat olivat alkaneet harjoitella kahta kovemmin siten, että jotkut jäsenet tekivät useampaa asiaa: Bändin keulakuva Quz lauloi ja soitti pianoa, Tiuku oli opetellut kitaran salat, ja välillä hän soitti myös huilua. Viivi vietti puolestaan suurimman osan ajasta rumpujen takana, ja lisäksi hän lauloi joissakin kappaleissa taustalaulajan kohtia. Bändin nimestä oli kiistelty jonkin verran, sillä jokaisella oli omasta mielestään paras ehdotus. Lopulta kolmikko oli simssiliinin avustuksella muovannut kaikkien ehdotuksia hyödyntäen nimeä, ja Mouruposken bändi kulkee tästä eteenpäin nimellä MusiQue. Bändillä oli koossa jo ihan mukava liuta kappaleitakin, jotka olivat pääosin Quzin ja Tiukun käsialaa. Purkaessaan isänsä kuolemasta aiheutunutta surua musiikkiin Quz sanoitti ja sävelsi useita kappaleita, ja he muokkasivat sanoituksia vielä myöhemmin yhdessä Tiukun kanssa. Lopulta kissojen kova uurastus palkittiin, ja simssiliini ilmoitti että bändi saisi pitää konsertin heinäkuussa Mouruposken 9-vuotissyntymäpäivänä! Kissat tosin epäilivät simssiliinin ehdottaneen asiaa vain päästäkseen sillä tavalla helpommalla kun ei tarvitsisi erikseen järjestää ohjelmaa synttäreille, mutta pääasia oli että he pääsisivät viimein kiipeämään lavalle yleisön eteen esittämään tuotoksiaan. Kerholaiset olivat harjoitelleen viimeiset viikot entistä ahkerammin, sillä he halusivat että ensi-illasta tulisi täydellinen ja ikimuistoinen. Niinpä kerhoa jälleen pitämään tullut simssiliini ei yhtään yllättynyt kun hänen saapuessaan näytelmälavalta kantautui musisointia valmiiksi, kerholaiset olivat todennäköisesti tulleet paikalle jo tunti tai pari ennen sovittua kerhon alkamisaikaa pidentääkseen harjoitusaikaa. Kappale oli kesken, joten simssiliini antoi bändin soittaa sen rauhassa loppuun ennen kuin taputti käsiään yhteen saadakseen kaikkien huomion. "Kyllä me osataan harjoitella ilman sinuakin", Quz tokaisi saaden hoitajaltaan mulkaisun. "Ehkäpä, mutta osaisitteko äänittää kappaleistanne levyn?" simssiliini vastasi takaisin. Kuten hän oli odottanutkin sai ehdotus kerholaiset kiinnostumaan. "Wau, tehdäänkö meidän kappaleista levy!?" Tiuku innostui. "Ajattelin että levyjä voisi sitten jakaa konsertin yhteydessä", simssiliini selitti ja asetti läppärinsä pöydälle. Hän avasi Audacity-ohjelman äänentallennusta varten ja kiinnitti tietokoneeseen mikin, joka asetettiin keskelle huonetta. simssiliini ei ollut aivan varma toimisiko hänen kotikutoinen äänityistudionsa täydellisesti, mutta parempaakaan ei ollut varaa. Kissat sopivat missä järjestyksessä kappaleet soitettiin ja niin sitä mentiin. Pari kappaletta jouduttiin ottamaan uudestaan jonkun mokatessa, mutta muuten soitto sujui moitteettomasti, ja lopputunnista kissat istuivat simssiliinin koneella musiikkiaan kuunnellen. "Muutan tiedostot mp3:ksi ja poltan ne levyille MusiQuen ensi-iltaan mennessä", simssiliini lupasi kerhokerran päättyessä. "Et sitten kuole ennen esitystämme", Quz painotti Viiville. "Hah, en minä ole täältä minnekään lähdössä vielä pitkään aikaan", Viivi vastasi takaisin. Quz painotti samaa asiaa hänelle kaikkien harjoitusten jälkeen, ja siitä oli tullut vähitellen yhteinen vitsi kaksikon välille.

Urheilukerho (Oili)
Oili tassutteli reippaasti hoitolan pihalle urheilukerholaisten vanavedessä. simssiliini oli kertonut että tänään järjestettäisi pieni pesäpalloturnaus urheilukerholaisten kesken, mutta ennen sitä harjoiteltaisi hiukan kopittelua ja pallon lyömistä, sillä pesäpallo oli uusi laji monille kerholaisille. Oili pyysi Kikiä kopitteluparikseen, ja kaksikko asettui vähän matkan päähän toisistaan. Pallojen kiinni saaminen oli ketterillä kissarefleksillä helppoa, mutta pesäpallomailan käyttö vaati totuttelua. Kissat jaettiin kolmeen ryhmään, ja simssiliini, Toukka ja Sara heittelivät heille palloja lyötäväski. Oili puristi mailaa tassuissaan ja siristi silmiään nähdäkseen simssiliinin kädessä olevan pallon auringonpaisteessa. Pallon kimmotessa ilmaan Oili huitaisi heti mailaa, mutta lyönti tapahtui aivan liian aikaisin ja pallo putosi maahan. Toisella yrittämällä Oili kuitenkin osui palloon. Kun perustaidot alkoivat olla enemmän tai vähemmän hallussa oli aika arpoa joukkueet. Oilin kanssa samassa joukkuessa olivat Kiki, Rousku, Nemo, Nepsu, Toukka ja Vilperi. Heitä vastassa olivat puolestaan simssiliini, Molli, Sara, Neko, Nougat, Felix ja Mig. simssiliinin joukkue tuli ensin lyömään, joten Oili ja muut hänen joukkuetoverinsa nappasivat räpylät tassuihinsa. Nemo jäi kuitenkin syöttäjäksi. Oililla oli ollut harjoituksissa hyvä heittotassu, joten hänet päätettiin sijoittaa taaimmaiselle kolmannelle pesälle. Oili tähyili kentän takalaidalta miten Felix valmistautui lyöntiin. Felix osui heti, pallon sinkoutuessa ilmaan kisu lähti pinkomaan täyttä vauhtia ykköspesää kohti. Felixiä onnisti, sillä ykköspesällä oleva Kiki möhli pallon kanssa eikä saanut heti koppia. Seuraavana lyöntivuorossa ollut Sara mokasi jännittäessään kaikki lyöntinsä, joten siitä tuli ensimmäinen palo. Seuraava lyöjä simssiliinikään ei ollut yhtään sen parempi, ilmeisesti hoitajienkin olisi kannattanut harjoitella pallon lyömistä eikä toimia pelkästään syöttäjänä. Tai sitten vika saattoi olla myös siinä ettei syöttäjänä ollut Nemo saanut heitettyä palloja tarpeeksi korkealle hoitajille. Maila hipaisi sentään säälittävästi palloa, mutta simssiliinillä ei ollut mitään mahdollisuuksia, ja puolimatkassa ykköspesälle oli Kiki jo saanut pallon kiinni. Felix ehti kuitenkin tehdä nopean siirtymän kakkospesälle. Nougat tarttui mailaan tassut tutisten, sillä jos hän nyt mokaisi tulisi siitä heille kolmas palo. Kisu pisti kaiken peliin ja iski palloa niin valtavalla voimalla että se lensi kauas kentän takalaidalle asti! Oili katseli harmistuneena miten Felix sihahti hänen ohitseen ja ehti juosta kotiin asti. Nepsu säntäsi pallon perään ja loikkasi ilmaan ja nappasi pallon taidokkaasti ja heitti nopeasti pallon kakkospesällä olevaa Vilperiä kohti, ja Vilperi ehti juuri ja juuri napata pallon ennen kuin Nougat saapui pesälle. "Se oli kolmas palo, saimme kuitenkin yhden juoksun suoritettua Felixin ansiosta. Sitten vaihdetaan", simssiliini kuulutti. Lyöntivuoroaan odottaessa Oili huomasi että jokunen hoitaja kissoineen oli saapunut pihalle seuraamaan peliä. Oili piteli peukkuja ensimäisenä lyömään menevälle Rouskulle, ja kenties siitä oli apua, sillä pallo lensi pitkälle. Rousku ei kuitenkaan ehtinyt ykköspesää pidemälle, sillä kakkospesän Sara sai pallon kiinni. Nepsu mokasi ensimmäiset lyöntinsä, ja kolmannella kerralla pallo oikein sinkosi ykköspesällä olevaa Migin räpylää kohti. Tilanne näytti toivottomalta, mutta sitten pallo kimposikin karkuun, ja jollakin ihmeellä Nepsu ehti ajoissa pesälle Rouskun kipittäessä puolestaan kakkospesälle. Sitten tuli Oilin vuoro tarttua mailaan. Kisu loi haastavan "olen valmis" -katseen hänelle syöttävää Nougatia kohti. Oili teki valitettavasti saman mokan kuin harjoituksissakin: iski palloa liian aikaisin ja huitaisi tyhjää ilmaa. Tilanne korjaantui kuitenkin toisella lyönnillä, ja Oili syösyi niin lujaa kuin vain pystyi ykköspesää kohti. Migillä ei ollut tälläkään kerralla tuuria pallon kanssa, ja Oili oli turvassa. Ikävä kyllä kolmos- ja kakkospesille pyrkivät Rousku ja Nepsu ehdittiin kummatkin polttaa, ja Oili tunsi mokanneensa, hänen olisi pitänyt tehdä parempi lyönti jotta joukkuetoverit olisivat ehtineet juosta seuraaville pesille. Oili piti silmällä palloa yhtä tarkasti mitä seuraavana lyöntivuorossa oleva Vilperi, sillä mikäli tulisi yksikin palo peli olisi heidän osaltaan ohi. Vilperi osui palloon, mutta etukentällä ollut Felix nappasi pallon helposti ja heitti sen kakkospesän Saralle, joten Oili paloi. "Ja kolmas palo. Tämä tarkoittaa sitä että me voitimme 1-0!" simssiliini huudahti, ja koko joukkue hurrasi innoissaan. Tappio harmitti Oilia, mutta kyllä kisu sentään taputti toiselle joukkueelle. simssiliinillä oli voittajakissoille oikein erilliset mitalit jaettavana, ja Molli, Neko, Nougat, Felix ja Mig ihastelivat saamiaan palkintoja.

Tein tällaisen pienen palkinnon, sen voi lisätä voittajajoukkueen jäsenille:
https://i.imgur.com/V89TWhb.png

Kuvataidekerho (Ruu & Quz)
"Näkeehän sinuakin", näytelmälavalle kuvataidekerhoa varten saapunut Ruu totesi istahdettuaan Quzin viereen. "Bändijutut ovat aikaavieviä", Quz puolustautui. "Niin, onhan se selvää että bändi menee kavereiden edelle", Ruu tokaisi kääntäen päänsä poispäin. "Hei, en minä tarkoittanut sitä tuolla tavalla. Tietysti sinäkin olet minulle tärkeä", Quz sanoi sovittelevasti ja puski hennosti päällään tyttökissan kylkeä. Ruu ei ollut hempeilytuulella, joten hän läppäsi Quzia tassullaan ja otti muutaman askeleen sivulle. "Et nyt jaksaisi kiukutella. Seuraavat pari viikkoa tulevat olemaan kiireisiä ennen konserttia, mutta sen jälkeen olen kokonaan sinun", Quz lupasi. Tyttökissa kääntyi katsomaan Quzia puntaroiden samalla mielessään vaihtoehtojaan. Lopulta hän käveli takaisin Quzin luokse, hölmöähän tässä olisi äkäillä kun kaksikko kerrankin oli samassa paikassa yhtäaikaa. "Kuinkas tämä kiireinen bändiläinen on ennättänyt tulla kuvataidekerhoon?" Ruu kysäisi. "No itse asiassa bändijuttuihin tämäkin liittyy. Lupasin nimittäin piirtää levymme kansikuvan, ja ajattelin että se onnistuisi täällä kerhossa mainiosti", Quz selitti. "Jaahas", Ruu hymähti. Hetken tyttökisu oli jo luullut (ja ehkä salaa myös toivonut) että Quz tulisi kuviskerhoon tapaamaan häntä, sillä yleensä Quz tunki aina mukaan sinne missä Ruukin oli, mutta ilmeisesti intohimo musiikkia kohtaan oli nyt Quzille tärkein prioriteetti. Poika saisi luvan pitää lupauksensa ja järjestää aikaa hänelle konsertin jälkeen, sillä jostain syystä Ruu oli huomannut alkavansa välillä ikävöidä kummallisella tavalla Quzin seuraa. Samassa simssiliini saapui paikalle kunnollisen ryminän saattelemana, sillä kerhonvetäjän käsissä kantamat kissakokoa olevat maalaustelineet putosivat tämän käsistä. "Voi Saana", simssiliini tokaisi harmistuneena kerholaisten seuratessa tämän säätöä huvittuneina. Lopulta Quz, Ruu ja Minttu tulivat auttamaan telineiden kasaamisessa. "Hyvä, elikkä tänään olisi tarkoitus maalata. Ulkona on niin nätti kesäinen ilma, että voisimme mennä ulos maalaamaan maisemakuvia", simssiliini selitti suunnittelemaansa ohjelmaa. "Tulkaa hakemaan täältä itsellenne tarvikkeet ja sitten voitte suunnata ulos", simssiliini ohjeisti. Quz ja Ruu kävelivät maalaustelineet tassuissaan minimerenrantaa kohti, sillä Ruu kertoi haluavansa maalata merimaiseman. Ruu asetti telineen mieleiseensä kohtaan rantahiekalla ja alkoi tehdä siveltimellä vetoja kankaalle sinisellä maalilla. Quz tuumaili hetken aikaa mitä alkaisi maalaamaan, ja pian hänen katseensa kiinnitti upea kallionkieleke, siitä tulisi loistava kansikuva levyyn. Lokkien kirkuna ja meren kohina säestivät kaksikon maalauspuuhia seuraavan puolen tunnin ajan kummankin keskittyessä työhönsä. Quzista tuntui etteivät maalit totelleet häntä, sillä väriä pursusi jatkuvasti vääriin paikkoihin eikä kallio näyttänyt yhtään samalta hänen paperillaan. Quz meni uteliaisuuttaan katsomaan Ruun työtä, ja hän hämmästyi miten hienon työn toinen oli saanut aikaan. Ruu oli käyttänyt taidokkaasti sinisen eri sävyjä saaden maalaamastaan vedestä elävänoloista, ja hän oli jopa huomioinut rantahiekkaan iskeytyvät valkeat veden kuohut. "Wau, tosi hieno", Quz kehaisi tuijottaen työtä silmät pyöreinä. "Kiitos, miten sinun kansikuvasi edistyy?" Ruu uteli. "Öhm, se ei ole vielä valmis", Quz selitti ja hipsi takaisin oman työnsä eteen. Ruun maalauksen rinnalla Quzin työ näytti säälittävältä yritykseltä, ei sitä kehtaisi laittaa levyn kanteen. "Äh, eihän tästä tule yhtään mitään", Quz ärähti. Kisu söhäisi suutuksissaan keskelle piirustustaan ison sotkun punaisella maalilla pilaten täten maisemakuvansa kokonaan. Hetken päästä Quz sai kuitenkin uuden idean, ja hän jatkoi kuvan sutimista punaisella värillä. simssiliinin alkaessa huhuilla kissoja keräämään kamppeita ja palaamaan hoitolalle Quz luikki Ruun luokse pitäen piirustusta selkänsä takana. "Noh, saitko piirrettyä levyllenne kansikuvan?" Ruu kysäisi. Quz ei sanonut mitään, vaan työnsi ujosti piirustuksensa tyttöpennun silmien eteen. Paperissa komeili suuri punainen sydän, jonka keskelle Quz oli piirtänyt Q+R kirjaimet. Tyttöpentu meni sanattomaksi pojan eleestä. Eihän maalaus ollut mikään taidokkain, mutta Quz oli ajatellut kerrankin häntä, ja Ruun silmissä piirros oli täydellinen. Hetken mielijohteesta Ruu suikkasi pienen suukon Quzin poskelle, ja kaksikko tassutteli hoitolalle hännät yhteen kiertyneinä. "Näyttäkäähän mitä olette saaneet aikaan! Tosi hienoja maisemakuvia", simssiliini kehui kerholaisten esitellessä töitään hänelle. "Mutta Quz, missä sinun maalauksesi on?" simssiliini ihmetteli Quzin tullessa hänen luokseen tyhjin tassuin. "Öhm, vuorovesi nielaisi sen", Quz vastasi Ruun hihitellessä vieressä. "No voi harmi, et sitten saakkaan sitä levyn kansikuvaa", simssiliini suri. "Ruu lupasi että voimme käyttää hänen piirrostaan. Sinä voisit sitten muokata kuvaan valokuvan meidän bändistämme", Quz keksi. "Siitä tulee hieno, hyvää työtä Ruu!" simssiliini kehui tytön maalausta. "Loistavaa työtä kaikilta! Minä kerään maalaukset talteen, ties vaikka voisimme järjestää joskus taidenäyttelyn kerhomme tekeleistä", simsiliini sanoi saaden kissat innostumaan ideasta.

Kirjallisuuskerho (Stiina)
Stiina puristi tassuissaan olevaa romaania jännittyneenä. Viimeksi heitä oli kirjallisuuskerhossa pyydetty valitsemaan jokin kirja luettavakseen, ja nyt oli tuotoksien esittelyn vuoro. Stiina jännitti omaa vuoroaan niin kovasti ettei oikein pystynyt keskittymään parhaillaan esitelmää pitävän Milan puheen kuunteluun. "Se olikin mielenkiintoinen esitelmä, kiitos Mila! Stiina, pitäisitkö sinä kirja-esitelmäsi seuraavaksi?" simssiliini pyysi, ja tyttökisun ei auttanut muu kuin kävellä hieman vastahakoisesti kaikkien eteen. Stiina yritti peittää tassujen tutinan puristamalla kirjaa lujempaa tassuissaan. "Luin Nora Robertsin kirjoittaman 'Kotiinpalaaja'-romaanin", Stiina aloitti esitelmänsä ja kohotti kirjaa esitelläkseen kansikuvaa yleisölle. "Tarinan käynnistävässä prologiluvussa on meneillään vuosi 1991, jolloin parikymppinen Alice tarpoo kylmänä talvisena iltana Länsi-Montanan syrjäisiä teitä pitkin kotia kohti. Hän oli täysi-ikäiseksi tultuaan jättänyt kaiken taakseen; paennut ikäviä velvollisuuksia, kuten opiskelua, avioliittoa ja kotitilan töitä, mutta nyt hän on päättänyt kaikesta huolimatta palata takaisin kotiin. Matkalla häntä vastaan tulee avolava-autoa kuljettava mies, joka ottaa kylmissään olevan Alicen kyytiin - tosin vähän erilaisempaan määränpäähän mitä Alice osasi odottaa. Ensimmäisen luvun käynnistyessä siirrytään kahdenkymmenenviiden vuoden päähän nykyhetkeen, jossa kirjan päähenkilö Bodine valmistautuu parhaillaan uuteen päivään. Bodine pyörittää sukutilansa Montanassa sijaitsevaa lomakeskusta, ja työ on hänelle kaikki kaikessa. Kun tilalle palkataan töihin Bodinen teiniaikojen ihastus päästään seuraamaan näiden kahden romanssin kehitystä. Ihan ongelmitta kaikki ei kuitenkaan käy kun lähistöltä alkaa löytyä nuorten naisten ruumiita. Tapaukset muistuttavat Bodinen perhettä hänen tätinsä Alicen mystisestä katoamisesta. Välillä tehdään aikahyppyjä Alicen luokse, ja käy ilmi että hänet tienposkesta kyytiin napannut mies pitää naista vankina kellarihuoneessa", Stiina selosti kirjan juonta. Päästyään vauhtiin jännitys kaikkosi hetkessä eikä Stiinan puhetulvalle meinannut tulla loppua, ja lopulta simssiliini joutui jo vähän toppuuttelemaan ennen kuin kisu ehtisi selostaa koko kirjan juonen yksityiskohtaisesti läpi. "Kerro vielä nopeasti kommentteja ja mielipiteitä lukukokemuksestasi", simssiliini pyysi. "Hmm... Teini-ihastuksen muuttuminen vuosia myöhemmin seurusteluksi tuntui turhan kliseiseltä ja ehkä vähän epäaidolta: Millä todennäköisyydellä kohtaat vuosia myöhemmin vanhan ihastuksesi, ja yhtäkkiä tälläkin on tunteita sinua kohtaan vaikka aiemmin hän ei ollut kiinnostunut. Pidin Bodinen vahvaa ja määrätietoista naiskuvaa esille tuovasta henkilöhahmosta, sillä ihan hyvin nainen voi olla ison yrityksen pomo. Vaikka Bodine haluaakin olla ohjaksissa ja tehdä järkipohjaisia päätöksia tajusi hän kuitenkin lopulta että joskus on parempi heittytyä tunteiden vietäväksi, ja se jos mikä on rohkeaa", Stiina päätti puheensa. Stiinan palatessa paikalleen pienen aplodien saattelemana Pipsa nykäisi tätä hännänpäästä saadakseen hänen huomionsa. "Esittelemäsi kirja vaikuttaa kiinnostavalta, voisinkohan minä lukea sen?" kellertävä kisu supatti jottei häiritsisi esitystään aloittaneen Täplän puhetta. "Ilman muuta", Stiina vastasi hymyillen ja ojensi kirjan Pipsalle selailtavaksi. Kun kaikki kerholaiset olivat pitäneet esityksensä antoi simssiliini kissoille luvan poistua.

Oilin mielipide päivästä: "Murh, harmi ettemme voittaneet, minun olisi pitänyt olla parempi... Noh, vaikka en saanut palkintoa sain vihdoin viimeisenkin urheilukerhomerkin ja nyt elämäntavoitteeni toteutuu!"

Quzin mielipide päivästä: "Jesh, mahtavaa että meidän bändi pääsee pian esiintymään! Siitä tulee varmasti upeaa, näen jo miten kaikki kaverini taputtavat eturivissä kappaleiden tahtiin! Levyn äänitys oli hyvä idea simssiliiniltä, ja Ruun maalaaman kansikuvan kanssa siitä tulee täydellinen!"

Ruun mielipide päivästä: "Maalaaminen on mukavaa, ajatella että minun työni pääsee komeilemaan Quzin levyn kannessa. Hihi, Quzin minulle tekemä maalaus oli söpö. .-3"

Stiinan mielipide päivästä: "Esitys jännitti aluksi, mutta vauhtiin päästyäni taisin pälpättää vähän liiankin paljon hehe... Muidenkin esitelmiä oli kiinnostavaa kuunnella, sain usemmankin hyvän kirjavinkin joihin voisin perehtyä pian tarkemmin!"

Vastaus:

Saat 46 penniä ja kerhomerkit kissoille. .-)

-Kasa

Nimi: simssiliini

08.06.2019 14:21
Kynsihoitoa & kummipoika

Oili oli päättänyt järjestää ystäviensä Pian, Hanskin, Pipsan, Cinnan ja Popin kanssa pienen kynsiä ehostavan kauneushetken. Ensiksi tyttöporukka marssi Eläinlääkäriin leikkauttamaan kyntensä, ja tämän toimenpiteen jälkeen siirryttiin kukkaniitylle lakkaamaan kynsiä. Oili ei muistanut aiemmin käyneensäkään kukkaniityllä, mutta nyt hän ihastelikin sen kauneutta ihan jokaisella aistillaan: Nurmi tuntui pehmoiselta tassujen alla, ihana kevyt tuulenvire puhalsi kissan naamalle, linnut sirkuttivat puissa ja erilaiset hyönteiset pörräsivät kukkien ympärillä. Suurin osa kukkasista oli vielä nupuillaan, ja Oili uskoikin että muutaman viikon päästä koko paikka puhkeaisi kauniiseen kukkaan. Tytöt kävelivät pienen lähteen luokse, ja Hanski ja Pia levittivät mukaan ottamansa viltin maahan. "Oilin kynnet lakataan ensin!" Cinna päätti. "Voi tytöt, te hemmottelette minut piloille!" Oili hymyili. Oli niin ihanaa kun hänen ympärillään oli niin monia ystäviä. Kesän kunniaksi Oili valitsi pirteän pinkin kynsilakan, ja hän asettui makaamaan viltille mahalleen Hanskin ja Pian ryhtyessä levittämään kynsilakkaa hänen kynsiinsä. Sillä välin Pipsa, Pop ja Cinna olivat käyneet istumaan lähteen kivireunalle ja liottivat tassujaan haaleassa vedessä. "Iiks, jokin limainen hipaisi minua!" Pop huudahti yhtäkkiä kiskaisten tassunsa takaisin kuivalle maalle. "Toivottavasti se on kala!" Pipsa innostui ja kumartui tähyilemään vedenpintaa etutassu saalistusvalmiudessa. Kissan harmiksi vedestä kurkistikin vain sammakon pää, ja Pop ja Cinna hihittelivät Pipsan perääntyessä pois lähteeltä. Häntä ei todellakaan houkutellut mikään sammakkoateria. "En ole ennen harrastanut tällaisia kauneushetkiä, mutta tämä oli ihan kivaa", Hanski totesi ihaillessaan kynsille saamaansa lakkakerrosta. Kaikkien kynnet oli jo lakattu, ja nyt kissat makoilivat auringossa odotellessaan lakan kuivumista. Kissat jutustelivat samalla, ja puheet pyörivät paljon pentujen kasvatuksen ja vanhemmuuden ympärillä, sillä monella oli jälkikasvua. "Olen kateellinen sinulle Pop kun pentusi ovat vielä niin pieniä! Minulla kun on vain kiukutteleva teini-ikäinen Quz", Oili hymähti. "Nooh, ei mene aikaakaan kun se sinun teinisi on aikuinen ja pääset hellimään lapsenlapsia", Pipsa hymyili. "Lapsenlapset ovat kyllä ihan yhtä ihania kuin omien pentujen saaminen", Pia selitti. "Minä en ole niin pentujen perään. Minua ei houkuttele ryhtyä äidiksi, sehän vie kaiken vapauden loppuiäksi", Hanski selitti omaa näkökantaansa. "Totta, ja vanhemmuuteen liittyy myös väistämättä jatkuva huolehtiminen tulevasta ja pennun hyvinvoinnista, mutta en missään nimessä haluaisi luopua Ticosta", Cinna selitti. Tytöt juttelivat vielä hetken ennen kuin Oili nousi ylös. "Kiitos kaikille, oli hauskaa viettää aikaa kanssanne. Nyt minun pitää kuitenkin palata hoitolalle, sillä minulla on kummitapaaminen", Oili selitti ja vilkutti ystävilleen hyvästiksi.

Kisu kipitti rivakkaan tahtiin, sillä hän ei halunnut myöhästyä. Oilin viimein saapuessa hoitolan pihalle oli Cap jo häntä odottamassa. Oili veti pinkit kyntensä esiin ja kysyi huomasiko Cap hänessä jotain uutta. "Hmm, turkkisi on ainakin haalistunut sitten viime näkemän", Cap tuumasi. Ikääntymiseen liittyvästä kommentista hieman loukkaantuneena Oili työnsi tassunsa lähes kiinni pennun naamaan ja sanoi tarkoittaneensa kynsilakkaa. "Aih, öm, ihan kivathan ne on kai, en oikein kyllä pinkistä perusta", Cap mutisi. "Noh, kelvaatkoon tuo kehuksi. Tulehan, minä vien sinut tänään jännään paikkaan", Oili lupasi ja tarttui kummipentuaan tassusta. "Emmekö odota toisia?" Cap kummasteli, ja Oilille meni hetki tajutä mitä pentu tarkoitti. "Ei, kummitapaamiset tapahtuvat jatkossa vain meidän kahden kesken. Pontsu ja Nick kuolivat viime talvena", Oili selitti haikeana. Capin ilme synkkeni surullisten uutisten myötä, ja kaksikko lähti vaiteliaina kävelemään kaupunkia kohti. Matkaa taitettiin hiljaisuudessa hyvä tovi ennen kuin Cap rohkeni kysymään minne he ovat oikein menossa. "Näet sitten", Oili sanoi silmää iskien. Tunnelma rentoutui hieman, ja loppumatkan kaksikko rupatteli kuulumisistaan. Lopulta he seisahtuivat suuren tummanvioletin teltan eteen. "Tajuatko nyt mistä on kyse?" Oili uteli. Cap kohautti olkapäitään. "Mainitsit aiemmin haluavasi maistella ennustuskojun juomia, joten toin sinut nyt tänne", Oili selitti. "Ai onko tämä teltta ennustuskoju? En tiennyt miltä se näyttää", Cap sanoi ihmeissään. "Tulehan", Oili kehotti ja kissat astuivat teltan sisälle. Hämärän teltan keskellä istui Ennustus-simssiliini kristallipallo kädessään. "Tervetuloa. Miten voin vaikuttaa tulevaisuutenne?" Ennustus-simssiliini tervehti kaksikkoa salaperäisesti. Oili katsahti Capiin ja kehotti tätä valitsemaan haluamansa juoman. Cap silmäili vaihtoehtoja hetken ja osoitti sitten tassullaan violettia pulloa. Oili ja Ennustus-simssiliini purskahtivat nauruun. "Hassu, se on raskaudennopeustusjuoma, joka on tarkoitettu odottaville äitikissoille", Oili selitti. "Hmöp, mistä minä olisin voinut tietää?" Cap murahti hiukan loukkaantuneena. Ennustus-simssiliini päätti tulla apuun, ja hän esitteli pulloja pennulle yksitellen kertoen kunkin juoman vaikutuksista. Lopulta Capille päädyttiin ostamaan sattumusjuoma. Cap silmäisi pullossa olevaa sinistä litkua mietteliäänä. "Juotuasi juoman paluuta ei enää ole. Sattumus voi olla mieluisa tai sitten ikävävämpi", Ennustus-simssiliini kuvaili juoman vaikutuksia. Ikävä sattumus ei olisi mukava, mutta elämäntavoitteen eteen olisi tehtävä töitä. Cap veti pullon huulilleen ja kulautti juoman kurkustaan alas. "No, miltä nyt tuntuu?" Oili kysyi kun pentu vaikutti olevan vähän pyörällä päästään. "M-minä en halua tätä, ottaakaa se pois minusta!" Cap huusi ja alkoi säntäillä ympäri telttaa. Oili ja Ennustus-simssiliini katsoivat toisiaan kummissaan eikä kumpikaan ymmärtänyt mitä juoma oli tehnyt Capille. "Yritetään ottaa hänet kiinni", Ennustus-simssiliini sanoi. Cap säntäili villisti purkkien ja purnukoiden välistä, mutta lopulta Ennustus-simssiliini onnistui nappaamaan hänet. "Rauhoitu ja kerro mikä on hätänä", Oili kehotti Ennustus-simssiliinin pitäessä pentua paikoillaan. "T-tuo", Cap nyyhkytti osoittaen hännänpäätään. Oili huomasi, että hännällä istuskeli pieni hämähäkki. "Yäk, ötökkä!" Oilikin kammostui, mutta Ennustus-simssiliini nyppäsi hämiksen reippaasti irti ja kävi viemässä sen ulos. "Sattumusjuoma taisi aiheuttaa sinulle fobian hämähäkkejä kohtaan", Oili huolestui. "Minä en tykkää tästä, voinko juoda uudestaan ja vaihtaa sattumusta?" Cap kysyi. "Valitettavasti ennustuslitkuja ei ole soveliasta juoda useampaa saman vuorokauden aikana. Eiköhän fobia helpota parissa päivässä, tai jos vaikutukset eivät lopu voit tulla juomaan kumousjuoman", Ennustus-simssiliini selitti. "Tule, palataan hoitolalle ja tehdään jotain kivaa yhdessä niin tämä kokemus unohtuu", Oili kehotti.

Cap oli säikkynä koko matkan, sillä pentu pelkäsi hämähäkkien hyökkäävän uudestaan hänen kimppuunsa. Hoitolarakennukseen paluun jälkeen kisu rauhoittui hieman, sillä hämähäkkeihin törmääminen ei olisi niin todennäköistä sisätiloissa. Oili pohdiskeli mikä voisi parhaiten viedä Capin ajatukset muualle, ja kaksikko päätyi lopulta puuhakammariin. "Voisimme pelata jotakin. Sinä saat valita pelin", Oili lupasi, ja Cap nouti hyllystä Arvaa kuka? -pelin. Kaksikko kävi istumaan kammarin perällä olevalle sängylle, ja Oili levitti pelilaudat ruudulliselle peitolle. "Onko sinun tyypilläsi kiharat hiukset?" "Ei. Entä onko sinun tyypilläsi siniset silmät?" "Joo. Onko..." Seitsemän tiukan erän jälkeen pistetilanne oli 4-3 Capin eduksi, ja kissa tanssahteli iloisesti voittonsa kunniaksi. Oili hymyili, sillä pelaaminen oli selvästi saanut pennun ajatukset muualle fobiastaan. Kaksikko nouti vielä sadan palan palapelin ratkottavakseen, mutta valitettavasti vierailuaika tuli täyteen ennen kuin palapeli ehti valmistua, ja palat oli palautettava takaisin laatikkoonsa. Oilia vähän harmitti että palapeli jäi kesken, mutta he voisivat yrittää uudestaan joku toinen kerta. Oili saattoi Capin takaisin adoptioon ennen kuin palasi omaan huoneeseensa. simssiliini istui tapansa mukaan koneella, ja Oili riensi puskemaan hoitajansa jalkoja saadakseen tämän huomion itseensä. Oilin hämmästykseksi Quzia ei näkynyt missään. "Missäs Quz on?" Oili ihmetteli. "Hänellä on bändiharkat musiikkikerholaisten kanssa. En yhtään ihmettelisi vaikka kerho olisi pian valmis järjestämään konsertin", simssiliini kertoi. "Quz on kyllä lahjakas. Olen niin ylpeä hänestä", Oili kehräsi tyytyväisenä. simssiliini laittoi koneen lepotilaan ja kipusi sängylle köllöttelemään Oili sylissään. "Miten pärjäsit Capin kanssa? Aiheuttiko fobia hänelle vielä lisää ongelmia?" simssiliini uteli. "Hän kyllä rauhoittui päästessämme sisätiloihin ja pelaillessa", Oili kertoi ja haukotteli leveästi. Kisu käpertyi hoitajaansa vasten ja antoi tämän silityksen tuudittaa hänet hellästi uneen.

Oilin mielipide päivästä: "Laittautuminen on paljon hauskempaa puuhaa porukalla, kivaa että sain viettää laatuaikaa ystävieni kanssa! Harmillista että sattumusjuoman vaikutukset eivät olleet mukavat, olisi mieluummin tullut raivoisa rakastuminen niin olisin päässyt leikkimään amoria! Toivottavasti kummipoikani toipuu tämänpäisistä traumoista."

Tarpeet Oilille:
+ Liikkuminen (kävely paikasta toiseen)
+ Leikkiminen (pelit Capin kanssa)
+ Nukkuminen (nukahti lopussa)

Vastaus:

Saat 24 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Odessa

16.05.2019 13:51
Koulua
****************

Kikin nk

"Ensimmäinen koulupäivä hihitän itsekseni, löydänköhän uusia kavereita? *Saapuu koulun pihaan* Nään kissoja, joita olen nähnyt jossain, ainiin adoptiossa olen nähnyt, ainakin nuo kaksi. Kello: plim plim plim Ai, kellot soi, minulla taisi olla äikkää. *kävelee luokkaan* He ovat samalla tunnilla, "Hihi" Tassuttelen kaksikon luokse. "Hei! Olen Kiki, entä te?" kysyn. "Nougat" Toinen heistä kertoo. "Heiwa" Toinen sanoo. "Täällä onkin uusia kasvoja" opettaja sanoo. "Mutta ailoitetaan" opettaja sanoo. "Tässä on kirjoja uusimmille, voi tulla hakemaan" opettaja kertoo. Käyn hakemassa kirjat. "Noniin, ottakaa työkirjasta sivu kahdeksantoista. Siellä on sanaluokkia. Elikkä ensimmäisessä tehtävässä lajitellaan substantiivit, adjektiivit ja verbit" opettaja kertoo. "Voitte alkaa tekemään sitä tehtävää"
Hetken päästä: "Ovatko kaikki tehneet ensimmäisen tehtävän?" opettaja kysyy. "Joo" moni vastaa. "Selvä, sitten voitaisiin tulla kirjoittamaan vähän sanaluokkia taululle" opettaja sanoo. "Tulkaa kaikki kirjoittamaan jonkun sanaluokan alle sana, joka on sitä sanaluokkaa" opettaja sanoo, ja kirjoittaa kuusi sanaluokkaa taululle. Käyn kirjoittamassa pehmeä, adjektiivit sanan alle. "Hyviä sanoja!" opettaja kehaisee. "Sitten kello onkin jo niin paljon, että voisin antaa läksyn" "Eli läksyä on tehdä tehtävä kaksi ja harjoitella sanaluokkia. Ja siinä toisessa tehtävässä siis pitää etsiä ja ympyröidä sanasokkelosta adjektiivit" opettaja kertoo. Sitten kello soi.

Kinuskin nk

Kävelemme koululle yhdessä Noen kanssa. Odessa jää hoitamaan Avaa. "Tule Noki!"  huudahdan juostessani koulun pihalle. "Tänään on perjantai, joten, meillä on, kemiaa! Jee!" huudan. "Mittä o ketita?" Noki kysyy. "Siinä räjäytellään kaikkea!" huijaan Nokea. "Vaau!" Noki huudahtaa. "Ei nyt oikeesti" sanon. "To töh" Noki tuhahtaa. "Teillä on nyt, fysiikkaa" sanon. "Aitaa" Noki sanoo. Kun kellot soivat, lähden kemian luokkaan, ja Noki fysiikan.

Noen nk

Tuunnittan muiten pevättä pytiikan luokaa. Kun taavun luokan, se o minu miellettä aankkea. Kuun kuittenkki kaattele paikkajja, näytä ihha kivvaltta. Jokku pyttää ittumaan jollekki paikkalle. Iisttun Riccon vierrteen. "Moi Noki" Ricco kuikkaa. "Mooi Ricco" kuikkaan takkaitin. "Olen teidän fysiikan opettajanne, nii kuin Rico ainakin jo tietää" opettaata kettoo.

Kinuskin nk

"Moi!" huudahdan luokassa istuvalle Tikrulle. "Mooiii!" Tikru huutaa takaisin. Liuvun luokkaan, kun huomaan että opettaja on jo luokassa. "Kinuski" opettaja sanoo. "Mitä?" kysyn. "Liuvuitko käytävillä?" opettaja kysyy. "En" sanon viattomasti ja hyppään Tikrun viereen istumaan. "Aloitetaan" opettaja sanoo. "Tänään käsittelemme alkuaineen kemiallisia merkkejä" opettaja sanoo. "Mitä tarkoittaa Hg?" opettaja kysyy. Viittaan. Opettaja antaa puheenvuoron minulle. "Elohopea" vastaan. "Hyvä Kinuski, entä Sn?" opettaja kysyy. Tikru viittaa ja opettaja antaa Tikrulle puheenvuoron. "Tina" Tikru vastaa. "Hyvä" opettaja kehuu.  "Nyt lähdemmekin ruokailuun" opettaja sanoo ja avaa meille oven. "Selvä" Tikru sanoo ja kävelee perässäni ulos ovesta. Pesemme tassut, ja lähdemme ruokailuun. "Mitähän on ruokana?" Tikru kysyy. "En tiedä, mutta tuoksuu vahvasti, kalalta!" huudahdan. "Jee!" Tikru kirkaisee.

Noen nk

Optettaja ankaa mikulle kiija ta kano Riccolle, "Rico, ota kirjasta sivu kaksitoista ja auta Nokea" "Okei" Ricco sannoo ta avvaa minnuvve kijjan. "Opiskelemme tänään fysiikan merkkejä, kirjoissa ne on kuva esimerkiksi sulakkeesta, etsikääpäs sieltä sulakkeen kuva" opettatta tannoo. "Löytyi!" Ricco huuttatta. "Sitten lähdemme syömään" opettaja sanoo. Nään Kinuskkin ja heilutan. Kinuski heiluttaa takaisin. "Hetkinen" sanon Riccolle, "Ricco, opin puhumaan oikein!" hihkaisen, Kinuskki ilmeisesti kuuli, koska hän näyttää peukkuja ja hymyilee.

Odessan nk

Aamulla

Herätessäni huomaan Avan istumassa vieressäni. "Mitä sinä siinä teet?" kysyn Avalta. "E ukkattanu heättää" Ava vastaa. Nousen ylös sängystäni ja nostan Avan syliini. "Voi sinua, onko nälkä?" kysyn Avalta ja katson kelloa, kahdeksan. "Vähhän" Ava sanoo. "Missähän Kinuski ja Noki ovat?" kysyn itsekseni. "Läätität joneki koovu" Ava sanoo ymmärtämättään edes mikä on koulu. "Siis kaksi tuntia aiemmin!" huudahdan. "Voi niitä kissoja!"  Lasken Avan pöydän ääreen, käyn vaihtamassa vaatteeni ja alan laittaa aamupalaa. Laitan pöydälle pullollisen maitoa, ja kaadan tehosekoittimeen maitopurkista hieman maitoa ja murojalastuja. Kun sekoitus on valmis kaadan sen lautaselle ja vien sen Avalle. Autan Avaa syömisessä, mutta annan hänen harjoitella itsekkin. "Nnam" Ava hihkaisee saadessaan lusikallisen muromaitoa.
Kun Ava on syönyt, hän kömpii heti leikkimään.


Avan nk

Minnä veikkikä navvevva, tivvä ovva punnaitte vaavveev. "Hev!" navve tavvoo povvolle. "Minnä ovve navve" navve sannoo. "Minnä ovve povvo" povvo sannoo. "Leekivääkö yvvessä?" navve kyvvyy. "Leekivvään vaav" povvo vavvaa.

Odessan nk

Kun Ava on leikkinyt jonkin aikaa, "Ava, mennäänkös ulos?" kysyn. "Voo" Ava huudahtaa ja kipittää luokseni eteiseen. "Mennään" sanon ja astun ulos ovesta Ava perässäni. "Käydäänkö ensin ostamassa sulle joku kiva pehmo?" kysyn. "Voo!" Ava huudahtaa innoissaan.
Kun saavumme markettiin, Ava alkaa heti tutkimaan leluja. "Mikä olis kiva?" kysyn Avalta. "Töm" Ava miettii. "Oisko vaikka tämmönen?" kysyn ja näytän Avalle jänöpehmoa. "Voo!" Ava huudahtaa. Otan Avalle jänöpehmön, "Vämmönekki" Ava kikattaa pidellessään vetkumatoa. "Selvä, se on niin halpa niin otetaan sekin" sanon. "Tiedätkö mitä?" kysyn. "Mivvä?" Ava kysyy. "Tänne tulee tivoli" sanon. "Mivvä o tivvovvi?" Ava kysyy. "Tivolissa on laitteita, pelejä ja sen semmoista" kerron. "Vauu!" Ava huudahtaa. "Ostetaanko jotain evästä sinne? Kun sinne tulee herkkukauppa josta voidaan ostaa teille jotakin, mutta voitaisiin ostaa jotain mukaan" sanon. Kun olemme valmiit, ostoskorissa on vetkumato ja jänöpehmo Avalle, 3 kurkkuvoileipää, 3 tortillaa evääksi, ja Koripallo kissoille. "Vihdon ostokset ovat tehty, eikä tarvitse välttämättä hetkeen käydä marketissa" huokaisen portaissa. Viemme ostokset huoneeseen, ja lähdemme aurinkoiseen ulkoilmaan.

Myöhemmin koulussa:

Kinuskin nk

Istumme Tikrun kanssa Noen ja Ricon viereen. "Opit vihdoin!" sanon ja hymyilen Noelle. "Niin, vihdoin!" Noki hihittää. "Leikitäänkö tänään yhdessä?" Tikru kysyy. "Joo!" Noki vastaa. "Käy" Rico sanoo. "Mullekki käy" kerron. Nään kun jotku, jonka olen nähnyt kerran adoptiossa, tulee meitä kohti, ja istuutuu toiseen päähän pöytää. "Heippa, kuka sä oot?" kysyn häneltä. "Kiki, entä te?" kissa kysyy. "Mä oon Kinuski, ja tos on Noki, Rico ja Tikru" vastaan. "Okei" Kiki hymyilee. "Haluatko tulla meidän kanssa koulun jälkeen leikkimään?" Rico kysyy Kikiltä. "Selvä" Kiki sanoo.

Kun olemme syöneet, lähdemme kieli luokkiin. Hyppelen Espanjan luokkaan ripeästi, ja tunti alkaakin jo heti saavuttuani.

Noen nk

Tassuttelen Riccon ja Nevvan perässä Ruotsin luokkaan. Kun saavumme luokkaan, huomaan jonkun uuden istuvan Rushin viereen. Hyppään iloisesti hänen viereensä, ja kysyn, "Hei, olen Noki, kuka sinä olet?" "Olen Hippu" kissa vastaa ja hymyilee minulle.

Odessan nk

Kävelemme lämpimässä säässä kukkaniitylle. Sille Ava alkaa leikkiä mukaan ottamallaan uudella jänöllä. Istahdan auringon lämmittämälle nurmikolle ja nautin auringosta.  Sitruunaperhonen lentää ohitsemme. Avan leikkiminen kuulostaa kuin äänikirjan kuuntelemiselta. Kun Ava on leikkinyt noin puoli tuntia, lähdemme kävelemään takaisin päin. Kierrämme vielä kauniin minimeren rannan kautta. Aurinko kirkastaa meren pintaa, ja tuuli puhaltaa virkistävästi. Riisun kengät, ja laitan jalkani veteen. Ava laittaa tassunsa, ja istahtaa viereeni istumaan niin, että hiekka pöllähtää haustasti. "Hihi" Ava hihittää.

Koulun loputtua:

Kinuskin nk

"Mitä leikitään?" Tikru kysyy. "Hippaa!" keksin. "Hippa!" Noki sanoo, koskee Ricoon, ja lähtee juoksemaan vimmatusti. "Minä sinulle vielä näytän!" Rico uhoaa ja lähtee ajamaan Nokea takaa. "Aaaa!" Noki kiljuu. Me nauramme.


Ostokset

Avalle:
• vetkumato 1 penni
• jänöpehmo 6 penniä
Yhteiseksi:
•Koripallo 1 penni
• 3x kurkkuvoileipä 3 penniä
• 3x tortilla 3 penniä
• Herkkumaito 1 penni

Yht 15 penniä

Tarpeet:

Kaikki:
•Nälkätarve (maitoa ja muroja jäi, mutta kinkkua ei) (isommille kouluruoka, Avalle aamupala)
•Liikkumistarve (koulumatkat ja ulkoilu)
•Leikkimistarve

Vastaus:

Huh miten paljon eri kisuja, tarinassa seikkaili koululaisia ja ehdit vielä päivitellä lisäksi sinun ja Avan tekemisiä! Onkos tämä joku takaumatarina kun Kinuskikin oli tunneilla vai onko hänen tarkoitus mennä kakkosluokalle ja nämä tuntiaktiivisuudet tulevat siihen? .-) Kemia olisi kyllä paljon kiinnostavampi aine jos siellä saisi vähän räjäytellä. .-D Hienoa että Noki oppi puhumaan, tarvii pohdiskella enää vain Avan puheiden tarkoituksia. .-D Kivaa että kissat ystävystyvät koulussa (ikää katsomatta!) ja jäivät vielä koulun jälkeen leikkimään yhdessä. .-3 Saat 23 penniä, kohotan tarpeet ja yritän myös merkkailla kaikille kouluplussat. .-D

-Kasa

Nimi: simssiliini

06.05.2019 12:52
Pontsun hautajaiset & kevätsiivous

n. 2 kk aiemmin:
Pontsun kuolema tuli koko simssiliinin poppoolle täysin odottamatta. simssiliini oli juottanut aiemmin Nickille iänvähennysjuomaa, mikä oli mahdollistanut tälle normaalia pidemmän elämän, ja nyt tuntui vaikealta käsittää että Nickiä nuorempi Pontsu menehtyi näin samoihin aikoihin. Tämä oli toinen simssiliinin kissan kuolema lyhyen aikavälin sisällä, ja niin oudolta kuin se kuulostikin oli Pontsun kuolema ja siitä seuranneet hautajaisjärjestelyt tapahtuneet aivan rutiinilla kun samat tehtävät oli pitänyt käydä läpi muutamaa kuukautta aiemmin. Pontsun hautajaiset vietettiin Nickiin verratessa paljon pienemmällä kokoonpanolla, ja paikalla oli perheenjäsenten lisäksi ainoastaan Pontsun paras ystävä Viivi. Oili murtui täysin seistessään kumppaninsa haudalla, nämä jatkuvat rakkaiden läheisten menetykset olivat raukalle aivan liikaa. simssiliini nosti nyyhkyttävän kissan syliinsä rutistaen tätä hennosti itseään vasten samalla kun kyynel valui hoitajankin poskea pitkin. Quzista tuntui pahalta seurata äidin surua, eikä pojalla itselläänkään ollut helppoa. Pennun mieliala tuntui nykyään heittelehtivän ihan miten sattui, ja hän oli usein äkäisellä tuulella. Kissa ei jaksanut tavata enää kavereitaan samaan tapaan kuin ennen, ja tämä tuntui muutenkin nykyään kapinoivan vähän kaikkea vastaan: Quz marisi nukkumaanmenoajoista ja joskus hän kieltäytyi jopa syömästä. simssiliini epäili ettei kissan käytös johtunut pelkästään Pontsun kuolemasta, vaan taustalla saattoi olla kasvukipuja ja ns. teini-iän angstia, ja nämä kaikki seikat yhdessä olivat saaneet nuoren kollin ihan pois tolaltaan. Quz vietti suurimman osan päivistään sävellellessään musiikkia koskettimillaan, eikä kukaan saanut häiritä häntä inspiraation iskiessa. Oili ja simssiliini päättivät antaa Quzille omaa tilaa toivoen pojan käsittelevän mieltään painavia asioita musiikin kautta. Kun kaikki läsnäolijat olivat sanoneet hyvästinsä Pontsulle polvistui simssiliini haudalle ja asetti kaksi keltaista kynttilää hautakiven juurelle. Keltainen oli ollut Pontsun lempiväri. "Voisin istuttaa haudalle ensi kesänä vaikka orvokkeja", luontokerhossa oleva Viivi lausahti, ja Oilista se oli kaunis ele. Hetken mielijohteesta Oili syöksyi halaamaan Viiviä. "Anteeksi että olin sinulle aiemmin niin kamala!" Oili nyyhkytti. Muutama vuosi sitten Oili oli ollut äärimmäisen mustasukkainen Viivin ja Pontsun ystävyydestä ja käyttäytynyt ikävästi tätä toista naaraskissaa kohtaan. "Ne vanhat kaunathan on jo sovittu, kaikki on hyvin", Viivi vakuutteli. Menneistä huolimatta kissat olivat nykyään ystäviä keskenään. Keltaiset kynttilät jäivät palamaan haudalle simssiliinin, Oilin, Quzin ja Viivin poistuessa vaitonaisina hautausmaalta.

Nykyhetki:
simssiliini röhnötti huoneensa leveällä sängyllä Oilin ja Quzin kanssa. Hoitaja oli viimein saanut suostuteltua kissansa Tinttimaratonin pitämiselle, ja kolmikko oli tuijottanut simssiliinin sylissä olevan läppärin ruutua jo yli tunnin verran. "Siinä tulikin eka levy täyteen, nyt pitää vaihtaa seuraava", simssiliini mutisi lopputekstien ilmestyessä ruutuun. Hoitaja kohottautui istumaan ja kurotteli sohvapöydällä olevaa DVD-pinoa kohti udellen samalla mitä kissat olivat tykänneet sarjasta. Vastausta ei kuitenkaan kuulunut, ja samassa simssiliini tajusi Quzin ja Oilin nukkuvan. Ilmeisesti katteja ei kiinnostanutkaan maratoonata... Kun katsojia ei kerran ollut päätti simssiliinikin antaa tällä erää olla ja alkoi surffailla koneellaan netissä. Ovelta kantautuva pieni koputus pakotti hänet kuitenkin nousemaan ylös. Oven takana olivat Stiina ja Ruu. "Moikka, ajateltiin tulla katsomaan miten jakselette täällä", Stiina selitti. "Tämä taitaa kuvastaa meidän toimeliaisuutta", simssiliini hymähti ja osoitti sängyllä tuhisevaa kissakaksikkoa. "Taisimme tulla huonoon aikaan", Ruu harmitteli. "Ei, ette ollenkaan. Käykää vain peremmälle", simssiliini kehotti. Kissat säntäsivät tutkimaan huonetta uteliaina. "Mitä nämä ovat?" pöydälle loikannut Ruu kummasteli DVD-pinoa katsellessaan. "Meidän oli tarkoitus pitää Tinttimaraton, mutta nuo mokomat väsähtivät jo ensimmäisen levyn jälkeen. Kiinnostaisiko teitä katsoa Tinttiä?", simssiliini kysyi. "Mikä ettei. Tykkään muutenkin katsoa elokuvia", Stiina intoili, ja asia kävi myös Ruulle. Kolmikko päätti jatkaa maratonia sohvalla jotta Oili ja Quz saisivat nukkua rauhassa. Toisin kuin simssiliinin unikeot olivat Ruu ja Stiina innoissaan ohjelmasta, ja levy toisensa jälkeen hupeni hetkessä. Stiina oli asettunut tuttavallisesti makoilemaan simssiliinin reittä vasten, mutta Ruu halusi mieluummin omaa tilaa ja istuskeli yksinään vähän etäämmällä. simssiliini silitti varovasti vieressään istuvan Ruun päälakea, mutta hetken päästä pentu kääntyi ja sohaisi simssiliiniä tassullaan ilmaistakseen "Nyt riittää!" simssiliini veti kätensä pois vähän harmistuneena, ilmeisesti menisi vielä tovi ennen kuin hän oppisi tulemaan toimeen Ruun kanssa... simssiliini oli luvannut Quzille harkitsevansa Ruun adoptoimista joskus kesällä, mutta toisaalta hän oli ollut Stiinan tuttuva pidempään, ja Oilikin varmasti tykkäisi jos simssiliini adoptoisi hänen siskonsa, varsinkin nyt kun Oilin elämään oli jäänyt tyhjä aukko Pontsun kuoleman jälkeen.

Oili ja Quz havahtuivat hereille vasta viimeisen levyn aikana, ja kaksikko kömpi sohvalle muiden joukkoon. "Miten te maltoitte alkaa nukkua kesken tämmöisen jännärin?" Ruu ihmetteli ja tökkäsi kevyesti pojan kylkeä. "Pidä sinä vaan huoli omista asioistasi", Quz tiuskaisi takaisin saaden Ruun hiljaiseksi. Poika katui sanojaan heti, ei hän missään nimessä halunnut loukata Ruuta, mutta jotenkin vain tuntui ettei kukaan ymmärtänyt häntä. "Ymm, onko kenelläkään nälkä? Voisin hakea jotain naposteltavaa", simssiliini ehdotti kissojen nyökkäillessä. simssiliini haki säilöstä valkosuklaakakun ja leikkasi sen viiteen yhtä suureen osaan. Mukaan lähti myös banaaniterttu, sillä simssiliini tiesi Oilin muuten nipottavan liiasta ruuan epäterveellisyydestä. Juomaksi simssiliini tyhjensi limupullon sisällön laseihin. simssiliini tarjoili ruuat kissoille, ja viimeiset jaksot hujahtivat melkein yhtä nopeasti kuin kakku kissojen vatsoihin. Ohjelman jälkeen Oili ja Stiina ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi astioiden tiskaajiski, ja kaksikko keräsi sohvapöydälle levitetyt lautaset pinoon ja niiden päälle vielä juomalasit ennen kuin suunta kävi kohti keittiötä. Stiina asetti astiat lavuaariin ja avasi hanan Oilin etsiessä astianpesuainetta. Vihreä neste muuttui vaahdoksi virtaavan veden voimasta, ja hetken aikaa kissakaksikko vain katseli miten astiat vähitellen katosivat vaahdon alle. Oili tarttui tomerasti tiskiharjaan, ja Stiina puolestaan laski toiseen lavuaariin vettä astioiden huuhtelua varten. Oranssi naaraskissa huuhteli Oilin pesemät astiat minkä jälkeen ne päätyivät kuivauskaappiin. "Miten olette jakselleet?" Stiina kysäisi siskoltaan. "Koko ajan parempaan päin tässä kai mennään. Ajattelin järjetää kummipennulleni tekemistä tässä joku päivä. En ole nähnyt häntä aikoihin. Lisäksi suunnittelin hankkivani vielä viimeisen urheilukerhomerkin pikimmiten", Oili kertoi. "Hienoa kuulla että sinulla on suunnitelmia. Pontsukin haluaisi että jatkat elämääsi", Stiina sanoi haikeasti hymyillen. "Jos tässä nyt on enää aikaa elää..." Oili huokaisi. "Mitä sinä tuollaista puhut?" Stiina hämmästyi ja oli tiputtaa tassuissaan pitelemänsä märän juomalasin. "En pysty olemaan miettimättä että mitä jos minäkin olisin kuollut samaan aikaan kuin Pontsu? Olen sentään jo ikäloppu. Olisi kauhea ajatus jos Quz jäisi orvoksi", Oili nyyhkytti. "Sisko-rakas, älä edes mieti tuommoisia! Sinulla on vielä paljon ikäpisteitä edessä", Stiina vakuutti ja halasi Oilia. Kyllähän Stiina oli huomannut, että ikääntymisen merkit olivat alkaneet näkyä Oilissa selvästi varhaisemmin, mutta hän halusi valaa Oilille uskoa tulevaan. Tytöt halasivat toisiaan pitkään, minkä jälkeen astiat tiskattiin loppuun.

simssiliinin huoneeseen jääneet Quz ja Ruu istuivat sohvalla vaitonaisina, kunnes simssiliini ehdotti että kissat voisivat auttaa häntä järjestelemään tavaroita. "Se olisi vähän niin kuin sellainen kevätsiivous. Keräisimme turhat tavarat pois ja ne voi sitten laittaa myyntiin kirpputorille", simssiliini selitti suunnitelmiaan. Pennut katsahtivat toisiaan, kumpaakaan ei selvästi kiinnostanut, mutta kai se olisi simssiliinin mieliksi uhrauduttava. Quz kävi nopeasti omat tavaransa läpi, ja poistettavien tavaroiden joukkoon päätyivät pitaijamössöpurkki, sekä leulunalle, jota hän ei kuulemma enää tarvinnut nyt kun oli jo iso kissa. Pienen harkinnan jälkeen Quz päätti luopua myös kitarastaan. Hän aikoi keskittyä musisoinnissa pianoon ja laulamiseen, joten kitara oli siinä mielessä turha. Sitten olikin vuorossa yhteisten tavaroiden selkkaus... "Meillä on aika monta radiota, voisi laittaa jonkun niistä pois. Vaikka tuo sinun liila radiosi", simssiliini suunnitteli. "Eikä, laita mieluummin tuo pinkki", Quz käski. "En, kyllä pinkki radio pitää olla!" simssiliini puolusti. Lopulta kävi sitten niin että kaikki kolme radiota pidettiin. Tavaroita käytiin läpi siten, että simssiliini ja Quz miettivät kannattaisiko se pitää, ja Ruu kasasi kirppikselle päätyvät tavarat laatikkoon. Kaapin syövereistä löytyi paljon tavaraa joiden olemassaoloa edes simssiliini ei ollut tietoinen. Myyntiin päätyi paljon vanhoja leluja ja ruokaa (ihme jos päiväys on yhä voimassa..) sekä käyttämättömäksi jääneitä pehmusteita ja pyyhkeitä. Stiina ja Oili palasivat tiskausreissultaan juuri kun kaikki tavarat oli saatu paikoilleen. "Oli oikein hauskaa viettää päivä kanssanne, mutte meidän on varmaan Ruun kanssa palattava jo adoptioon", Stiina huomautti. Kaksikko ehti jo kävellä ovelle kun Quz säntäsi heidän peräänsä ja pyysi Ruuta odottamaan. "Minä menen vaikka edeltä", Stiina lausahti. Stiina arveli Quzin saapuneen pahoittelemaan aiempaa käytöstään, ja hän päätti pidellä peukkuja jotta kaikki menisi hyvin eikä nuorien välille jäisi isompaa riitaa asian tiimoilta. Quz odotti Stiinan poistumista, ja hän sulki vielä huoneensakin oven jotteivat simssiliini ja Oili voisi tulla salakuuntelemaan. Ruu katsoi poikapentua odottavasti. "Minä... Anteeksi siitä aiemmasta. Minun ei olisi pitänyt tiuskia sinulle", Quz sanoi pitäen katseensa maassa. Tyttöpentu asetti tassunsa Quzin tassun päälle, jolloin poika kohotti katseensa. "Saat anteeksi tämän kerran, mutta jos äksyilet minulle jatkossa en vastaa seurauksista", Ruu virnisti. Quz naurahti tytön kommentille. Se oli ensimmäinen kerta aikoihin kun pojan kasvoilla nähtiin aito hymy. "En ole oikein ollut oma itseni isäni kuoleman jälkeen, ja kaikista vähiten haluan ajaa sinut pois luotani", Quz selitti. "Suru ottaa aikansa, mutta älä jää negatiivisuuden kierteeseen ikuisiksi ajoiksi", Ruu kannusti. Kaksikko halasi ennen kuin kumpikin lähti omiin suuntiinsa.

"Ruz olisi loistava shippausnimi sinulle ja Ruulle! Haha, tajusitko, siinä on kaksi kirjainta teidän kummankin nimestä", Oili kailotti kovaan ääneen ollessa poikansa kanssa iltapesulla kylppärissä. "Tajusin kyllä. Mutta meidän välillämme ei ole mitään", Quz tokaisi ennen kuin sukelsi kylpyammeeseen. Lämmin vesi tuntui mukavan miellyttävältä, ja kylpyvaahto kupli hauskasti. "Kehtaatkin valehdella äidillesi. Kun palasit tänään huoneeseen hyvästeltyäsi Ruun hymyilit suupielet korvissa. Isälläsi oli ihan sama ilme, kun me olimme nuoria ja rakastuneita", Oili kertoi. "Et olekaan kertonut miten te kaksi tapasitte", Quz huomautti. Oili seisahtui ammeen reunalle, hän ei ollut osannut odottaa Quzin kyselevän moista, sillä hautajaisista lähtien poika oli vältellyt isästään puhumista. Oili avasi shampoopurkin ja alkoi levittää ainetta turkkiinsa samalla kun kertoi hänen ja Pontsun ensitapaamisesta. "simssiliini adoptoi Pontsun samoihin aikoihin kuin minä ja Stiina synnyimme. Haha, muistan kun ukki kertoi, että simsiliini halusi yllättää hänet ja Nickin adoptoimalla uuden hoidokin, mutta lopulta kävikin niin että yllättyneeksi osapuoleksi päätyi simssiliini, sillä hän ei yhtään osannut odottaa Nickin ja Pian saavan pentuja, ja hänen saapuessa huoneellemme Pontsun kanssa odottikin siellä kaksi uutta vauvaa, minä ja Stiina. Tunsimme siis Pontsun kanssa jo ihan vauvasta asti, mutta romanssi kehkeytyi välillemme vasta myöhemmin", Oili kertoi haikeasti hymyillen. Quz kuunteli Oilin kertomuksia korvat höröllään, sillä hän ei tiennyt musiikkiuraa lukuunottamatta mitään isoisoisästään Mitteristä, ja tuntui uskomattomalta että vanhemmat olivat joskus olleet niin pieniä! Kun Quzkin oli saanut saippuoitua turkkinsa laittoi Oili suihkun päälle, ja huuhtelun jälkeen sama rumba suoritettiin hoitoainetta käyttäen. Kaksikon kuivatellessa pyyhkeisiin kääriytyneinä Oili palasi vielä aiempaan aiheeseen. "Siksihän sinä Ruun adoptoimistakin olet hinkunut kun tykkäät hänestä", Oili arvasi. "No niin. Ruu sanoi ettei halua edetä kaveruutta pidemmälle ennen kuin adoptio on varmaa. Mutta ymmärrän kyllä jos sinä haluaisit siskosi muuttavan meille", Quz selitti. "Älä siitä murehdi. Ruu on meille tervetullut", Oili vakuutti ja halasi poikaansa. Hän oli iloinen heidän käymästään keskustelusta, sillä vaikutti vihdoin siltä että Pontsun ja Nickin kuolemasta aiheutunut tuska oli muuttunut kullatuiksi muistoiksi, joita ajatellessa edesmenneet läheiset olivat hetken läsnä.

Oilin mielipide päivästä: "En vieläkään tahdo uskoa että Pontsu on nyt poissa... Pahoin pelkään että minäkin seuraan häntä pian haudan lepoon vaikka Stiina vakuuttelikin että minulla olisi vielä paljon elinaikaa. Miten Quzkaan selviäisi vielä kolmannesta menetyksestä?"

Quzin mielipide päivästä: "Valehtelisin jos väittäisin että nämä viimeiset kuukaudet olisivat menneet hyvin, mutta ehkä tästä on viimein suunta parempaan päin. Oli kiva kuulla äidin kertomuksia hänen ja isän ensitapaamisesta!"

Ruun mielipide päivästä: "Tinttiä oli hauskaa katsoa! Pääsisinpä minäkin ainaisen adoption seinien tuijottelun sijaan kokemaan jotain jänniä seikkailuja elämäni aikana. Toivottavasti sain puheillani taottua järkeä Quzin päähän, hän ei ole ollut oma itsensä viime aikoina."

Stiinan mielipide päivästä: "Voih, Oili kantaa taas harteillaan ihan liian paljon. Toivottavasti nämä menetykset eivät aja häntä epätoivoon, sillä liika murehtiminen voi lyhentää hänen elinikäänsä..."

---

Ei oo todellista, hautajaiskohtaa kirjoittaessa mediaplayer arpoi Simple Planin Gone Too Soon -kappaleen, jonka sanoituksia tuli Pontsun muistokirjoitukseenkin laitettua. <3 Oli myös pakko koluta tarinaviekusta tuo Pontsun adoptoimistarina, se on julkaistu 25.10.2012 (sivulla 97 kun viimeksi tarkistin) jos joku muukin on halukas lukemaan. .-3

Tarpeet:
+ Nukkuminen (nukkuivat maratonin aikana)
+ Nälkä (poista: valkosuklaa-mantelikakku, banaaniterttu ja limupullo)
+ Siisteys (siivoaminen: tiskaaminen & tavaroiden lajittelu)
+ Hygienia (kylpy)

Vastaus:

Saat 38 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: simssiliini

17.04.2019 00:34
Voi moka, kissojen mielipiteet unohtui! Noh, ne tulevat täältä vähän jälkijunassa. .-D

Oilin mielipide päivästä: "Vai mummoasu, sanonpahan vaan että Quzilla on oikeus mummotella minua vasta sitten kun siihen on aihetta (lapsenlapsia!). Onneksi piknik onnistui lopulta, vaikka jäin yhä kaipaamaan mämmijäätelöä..."

Quzin mielipide päivästä: "Halusin tipuasun Pontsua muistaakseni, sillä isä tykkäsi tipuista kun ne olivat pieniä ja keltaisia. *niisk* Piknik ystävien kesken oli kiva, Kinuski opetti minulle monta uutta korttipeliä!"

Nimi: simssiliini

16.04.2019 15:51
Virpomassa & pääsiäispiknik

"Sinä lupasit, ei lupauksia saa rikkoa", Quz karjaisi päin hoitajansa naamaa. "Niinpä. Odotin niin kovasti että pääsisin maistamaan mämmijäätelöä", Oili huokaisi. simssiliini oli suunnitellut kissojensa kanssa hauskaa pääsiäispiknikiä sunnuntaille, mutta hänen täytyi perua retki osallistuakseen eduskuntavaalien äänestykseen. "Mennään sitten ensi viikolla piknikille", simssiliini yritti keksiä tilanteeseen ratkaisua. "Ei kun me halutaan mennä tänään. Ja kuitenkin peruisit sen taas jonkun samantapaisen äänestyksen vuoksi", Quz tiuskaisi. "Ei olisi ensimmäinen kerta. Unohdit meidät silloinkin kun sinulla oli sudokuriippuvuus tai kun ostit sen uuden tanssipelin ja pelasit vaan kaiket päivät sitä", Oili täydensi. "Ei huolta, eduskuntavaalit järjestetään vain joka neljäs vuosi, joten en ole karkaamassa äänestyksen takia minnekään lähiaikoina", simssiliini yritti vakuuttaa, mutta kissoja se ei sillä hetkellä paljoa lohduttanut. Huoneen ovelta kuuluva koputus keskeytti meneillään olleen kinastelun. simssiliini katsahti kissojaan ennen kuin meni avaamaan oven, jonka takaa paljastui lauma erikoisesti pukeutuneita kissanpentuja. "Hyvää pääsiäistä! Saako tulla virpomaan?" etummaisena ollut Nella kysyi kaikkien puolesta, ja simssiliini antoi tietenkin luvan, eihän noin somia pentuja olisi voinut käännyttää poiskaan. Nella laski kolmeen minkä jälkeen pentuseurue alkoi lausua virvontalorua yhteen ääneen värikkäästi koristeltuja vitsojaan heilutellen. "Vitsa sulle, palkka mulle!" pennut lopettivat ja ojensivat yhtä aikaa vitsansa simssiliinille. "Tietysti saatte palkkiot, odottaakaas", simssiliini touhusi rientäessään herkkukaapille. Karkkia, kakkupaloja ja muuta pientä hyvää saaneet virpojat kiittivät kohteliaasti herkuista ennen kuin lähtivät jatkamaan kierrostaan. "Tänään on tosiaan se virpomispäivä. Hei, mitä jos tekin menisitte virpomaan? Saisitte kivaa tekemistä siksi aikaa kun olen poissa", simssiliini keksi. Oili ja Quz katsahtivat toisiaan hieman epäilevästi, mutta lopulta kaksikko päätti suostua ehdotukseen. "Tarvitsette tietenkin asut, ja ulkoa pitää hakea pajunoksia, ja..." simssiliini alkoi suunnitella. "Joojoo, meillä on kyllä homma hallussa. Mene sinä vaan sinne äänestykseesi", Oili tyrkki hoitajaansa ovea kohti. "Okei, yritän poiketa täällä vielä illalla", simssiliini lupasi ennen poistumistaan.

Oili ja Quz päättivät aloittaa vitsojen koristelusta. Sillä välin kun Quz kävi hakemassa pajunoksia ulkoa kokosi Oili puuhakammarin kaikki askartelutarvikkeet esille vitsojen koristelua varten. Heidän seuraansa liittyi muutama muukin hoitolan kissa. Kaikki eivät edes aikoneet lähteä virpomaan, kunhan koristelivat vitsoja kivoiksi pääsiäiskoristeiksi. Yli tunnin kestäneen leikkaamisen ja liimaamisen jälkeen vitsoja oli tarpeeksi koossa, joten seuraava vaihe oli asujen tekeminen. Hoitolan ullakolta löytynyt vanha ompelukone ei ollut aivan parhaimmassa kunnossa, mutta muutaman lankasolmun ja katkenneen neulan jälkeen kummallakin oli asut valmiina. Quz pukeutui pörheäksi pääsiäistipuksi, ja Oili esitti puolestaan hienoa noitaa, tosin Quzin mielestä asu muistutti enemmän mummoa. Quz halusi käydä virpomassa kavereilleen, joten ensiksi käytiin Nooran, Toukan ja Odessan ovilla kolkuttamassa. Oili kävi tietenkin toivottamassa hyvät pääsiäiset äidilleen, mutta muut hänen kaverinsa olivat adoptiossa, joten heille ei pääsisi nyt virpomaan. Niinpä Oili jakoi loput vitsansa sattumalla valitsemille Esterille ja Linnulle.

"Saatiin niin paljon karkkia että se riittää vaikka vuodeksi", Quz intoili heidän saalistaan silmäillessä. Kummallisia nuo hoitajat kun suostuivat vaihtamaan herkut risuihin. "Hei, mitä jos järjestettäisi sittenkin se piknik tänään? Voisimme kutsua kavereitamme mukaan ja tarjoilun saamme näistä virpomisherkuista", Oili keksi, ja idea oli Quzistakin hyvä. Kuin mitkäkin häiriköt Oili ja Quz riensivät toistamiseen samoille oville kolkuttelemaan pyytääkseen kavereita piknikille. Mukaan lähtivät Miukuli, Aamu, Nella, Felix, Galileo, Kinuski, Pia, Ruu ja Stiina. Piknik päätettiin järjestää aurinkoisella koivikkokedolla, ja eväät levitettiin suuren kannon päälle. Eväitä oli aika vähän osallistujiin nähden, mutta kaikille riitti jotakin suuhunpantavaa. Syömisen jälkeen kaikki innostuivat leikkimään hippaa, ja kissat kirmailivat täyttä vauhtia koivujen välissä sännätessään toisiaan karkuun. Keväinen aurinko lämmitti sen verran että kissoille tuli nopeasti kuuma, ja jokainen ryhtyi tekemään hetken päästä omiaan. Oili loikoili Pian ja Stiinan seurassa, Felix katsoi Galileon perään pennun seuratessa maassa möyriviä muurahaisia, Kinuski opetti Ruulle ja Quzille korttipeliä mukaan ottamallaan korttipakalla, ja Aamu seurasi (vähän kauhulla) miten Nella ja Miukuli harjoittelivat puuhun kiipeämistä. Kaikilla oli niin hauska päivä että hoitolalle lähdettiin talsimaan vasta auringonlaskun värjätessä taivaan vaaleanpunaiseksi.

Hauskasta päivästä väsähtäneinä Quz ja Oili torkkuivat sängyllä simssiliinin saapuessa (kerrankin) lupauksensa mukaisesti illalla pikavisiitille. "No, voittiko sinun äänestämä ehdokas?" Oili uteli raottaessan laiskasti toista silmäluomeaan. "En tiedä, en enää muista ketä äänestin, mihin puolueeseen hän kuului tai mikä edes oli numero", simssiliini selitti, hänen tietämyksensä politiikasta oli varsin vähäinen. Oili ei vaivautunut vastaamaan mitään vaan sulki silmänsä uudelleen vaipuen samantien takaisin uneen. Vaikka kissat eivät olleet nukkuessaan kovin kiinnostavaa seuraa jäi simssiliini silti hetkeksi aikaa kissojensa luokse. Silittäessään Oilia kisu alkoi kehrätä unissaan, mutta Quz käänsi selkänsä simssiliinin yrittäessä silittää häntä. "Sinulla on niin kauniit selkäraidat että mielelläni minä käytän aikaani näitä katsellen", simssiliini hymähti itsekseen. Nukkuvien kissojen katselulla oli niin ihanan rauhoittava vaikutus.

---

Tällainen pikaisesti kirjoitettu pääsiäistarina tuli näpyteltyä kun kirjoitusinnostus iski. .-D

Tarpeet molemmille:
+ liikkuminen (virpomiskierroksella kävely)
+ leikkiminen (piknikleikit: hippa, korttipeli)
+ uni (nukkuminen)

(Ja sit jos/kun virpimispalkkioita tulee niin ruokia ei tarvii lisätä kaappiin kun kaikki syötiin piknikillä.)

Vastaus:

Saat 16 + 25 = 41 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Odessa

10.04.2019 12:19
Aprillia
********
1.4

Kinuskin nk

Juoksemme Noen kanssa ympäri mattoa. "Naamassasasi on hämähäkki!" huudahdan Noelle yhtäkkiä ja pysähdyn. "Apuaaa!" Noki kiljaisee ja juoksee Odessan luo keittiöön. "Ota se pois! Ota se pois!" Noki huutaa. "Niin mikä?" Odessa kysyy Noelta hilpeänä. "Hämähäkki! Kinuski sanoi että, hämähäkki on mun naamassa!!!!" Noki kiljaisee. "Ei sinussa ole mitään" Odessa sanoo, nostaa Noen syliinsä kun hänen katseensa käy tuimana minussa.

Tarpeet:

Kinuski & Noki

• Leikkimistarve

Vastaus:

Hauska minitarina Kinuskin aprillipilasta. .-D Saat 1 pennin, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Toukka

02.04.2019 16:16
Sateista
<><><><><><>

Kevät oli viimeinkin saapumassa. Kun vilkaisi hoitolan ikkunasta ulos, saattoi jo nähdä pikkuisen vihreää ruohoa ja jopa muutaman pienen kukan verson. Puihinkin oli alkanut ilmestyä pikkuisen pienen pieniä versoja. Aurinkokin paistoi kirkkaasti sulattaen loput lumikasat pois. Olisi voinut jo kuvitella, että oli kesä, ellei olisi tuullut ja satanut niin paljoa.
Nytkin sade ja tuuli rummuttivat huoneen ikkunoita. Normaalisti tällaisena kelinä olisin kipaissut hakemaan suklaata ja kääriytynyt peittooni katsomaan netflixiä. Valitettavasti minulla ei ollut enää aikaa sellaiseen. Minun pitäisi kirjoittaa aktiivisemmin hoitotarinoita, huolehtia kissojeni terveydestä ja vielä lukea yhteen englannin kokeeseen. Mutta mitä tein? Istuin edelleen ruskealla nojatuolilla nojaten tyynyyn tekemättä mitään hyödyllistä. Olisin siis kai voinut yhtä hyvin toteuttaa suklaa suunnitelmani, mutta en vain jaksanut. Olen kai jotenkin onnistunut laiskistumaan.
”TOUKKA! MITÄ IHMETTÄ SINÄ TEET?”
”Ihan rauhassa Rushia…”, huokaisin ja käänsin katseeni kattoon. Tietenkin ruskea kissa oli tullut juuri nyt takaisin kirjastosta. Olin salaa iloinen siitä, etteivät muut kissani olleet vielä tulleet. Mitäköhän hekin sanoisivat, jos tietäisivät että annan Rushian komentaa minua.
”SINUNHAN PITÄISI OLLA KIRJOITTAMASSA!”
”Niin…”
”ENTÄS SE ENKUN KOKEESEEN LUKEMINEN?” kolli mylvi ja tajusi vasta sitten laittaa huoneen oven kiinni.
”Noooh…”, aloitin mutta kissa keskeytti minut.
”Mikä ihme sinulla oikein on! Et ole pystynyt viimeisten kahden viikon aikana tekemään yhtikäs mitään hyödyllistä! Olet vain kököttänyt siinä tuolissa ja katsellut kattoa kuin siinä muka olisi jotain kiinnostavaa! Et ole edes muistanut syödä! Jouduimme oikeasti syöttämään sinua! Kai tiedät, että sinun kuuluisi huolehtia MEIDÄN syömisestä, eikä meidän SINUN.”
Käänsin katseeni pois katosta nyt suoraan edessä seisovaan kissaani. Kolli mulkoili minua vihaisesti. En sanonut mitään.
”On aika herätä todellisuuteen”, Rushia totesi jo pikkuisen lempeämmin, ”Kai sinä tajuat kuinka huolissaan Felix on? Cho sanoi meille, että ajattelee sinun olevan sairas. Ja Galileo… Noh, hän on sitä mieltä, että olet muuttunut zombiksi.
Katselin kissaa uneliaana.
Kolli huokaisi turhautuneena.
”Tule”, hän sanoi kuivasti, tarrasi käpälällään käteeni ja alkoi vetämään minua pois tuolista. ”Tämän voi tehdä joko vaikean tai helpon kautta. Joko sinä tulet nyt ihan kiltisti ulos haukkaamaan raitista ilmaa ilman vastaväitteitä tai sitten minä vedän sinut sinne. Onko selvä?”
”Mutta ulkonahan sataa…”, aloitin mutta Rushia vetäisi minut pois tuolista.
”Eli vaikeamman kautta”, hän totesi ja alkoi taluttaa minua kohti ovea.

”Mitä sinä teet Toukalle? Voinko auttaa?” Gallu alkoi kysellä uteliaana. Rushia oli jättänyt minut aivan ulko oven eteen ja käynyt hakemassa Chon, Felixin Ja Galileon.
”Aion työntää hänet ulos. Ja tarvitsen teidän apuanne, jos hän yrittää karata!” ruskea kissani maukui juhlallisesti.
”Eihän Toukalla ole edes ulkovaatteita ja tuolla sataa”, Felix vastusteli.
Rushia meni harmaan kollini vierelle ja supatti tälle jotain. Kissa näytti vielä epäilevältä, mutta nyökkäsi. En ollut oikeastaan kuunnellut heidän keskusteluitaan. Olin uppoutuneena omiin mietteisiini enkä tajunnut olevani ulkona ennen kuin kaaduin kuralätäkköön.
”Hei!” huudahdin ja nousin pystyyn.
Vaatteeni olivat ihan mudassa ja tukkani oli litimärkä. Menisi varmasti ikuisuus saada kaikki takut kammattua… Puhumattakaan mudan hinkaamisesta pois vaatteista. Katselin närkästyneenä edessäni olevaa neljää kissaa, jotka olivat myöskin aivan märkiä kaatosateen takia. He katsoivat minua jännittyneinä. Oliko heidän juonensa onnistunut?
Kumarruin ja otin pikkuisen mutaa käsiini. Pyörittelin siitä jonkinlaisen pallon ja hymyilin kissoilleni. He aavistivat mitä aioin, joten he ottivat itsekin mutaa tassuihinsa. Heitin mutapallon heitä kohti ja siitä se sitten alkoikin.
Jälkeenpäin ajatellen oli aika lapsellista käydä mutasotaa kaatosateessa ilman mitään ulkovaatteita. Jos äitini olisi tiennyt, hän olisi varmasti puistellut päätänsä ja ihmetellyt mitä päässäni oikein liikkui. Mutasota kuitenkin loppui siihen, kun simssiliini oli lähdössä ostoksille ja äkkäsi meidät heittelemästä toisiamme mudalla.
”Mitä ihmettä te oikein teette?” hän kysyi ihmeissään.
Myönnän, nolostuin pikkuisen. Tai no aika paljon.
Loppu päivä sitten menikin kissojen kylvettämisessä ja turkkien harjaamisessa. En onnistunut putsaamaan vaatteitani kokonaan mudasta mikä harmitti minua, mutta eihän sille mahtanut mitään. Seuraavalla kerralla pitäneepi muistaa laittaa säähän sopivat vaatteet.

Tarpeet
Kaikille
+Leikkitarve (mutasota)
Cho
+Hygieniatarve (mainittiin kylvyssä käynti)
Felix
+Siisteystarve (mainittiin turkin harjaaminen)

.//Aika lyhyt tarina. Minulla on nykyään paljon kiireitä koulun kanssa ja jossain kohtaa minulle kävi samalla tavalla kuin tarinassa (ei silti niin pahasti). Varmaan tulee olemaan enemmän aikaa kun on saatu muutama koe tehtyä :)

Vastaus:

Ikävää kun velvollisuudet käyvät taakaksi, mutta onneksi Ivyrushian suunnitelma onnistui ja kissat saivat sinut pois "zomibie-tilasta" mutasotaa leikkimällä. .-D Äläkä ainakaan Mourutarinoiden takia stressaa vaan pidä tarvittaessa lomaa ja muista että lyhytkin hoitotarina 1-2 kuukauden välein riittää. Tsemppiä! .-) Saat 13 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

Nimi: simssiliini

02.04.2019 14:27
Kerhopläjäys

(Pontsu oli tarinan kirjoitushetkellä vielä elossa, joten siksi hän esiintyy tarinassa vielä viimeisen kerran.)

Musiikkikerho (Pontsu & Quz)
Quz paukutti koskettimia ärsyyntyneenä. Isoisältä perityn soittimen käsittely oli vaikeampaa kuin Quz oli luullut, varsinkin jos yritti laulaa yhtä aikaa. Molempiin tehtäviin vaadittiin keskittymistä eikä Quz ollut kovin hyvä multitaskingissa, eikä asiaa auttanut yhtään se että Quz oli päättänyt aloittaa harjoittelunsa Queenin "Don't Stop Me Now" -kappaleesta, joka oli ehkä vähän vaikea aloittelijalle. "Mitä jos keskittyisit yhteen asiaan kerrallaan?" poikansa äkäsointuja kuunnellut Pontsu ehdotti. "Ei, haluan tehdä molempia. Ukkikin osasi, joten minunkin täytyy", Quz ilmoitti määrätietoisesti. Kisu veti syvään henkeä ja asetti tassunsa takaisin koskettimille. Tällä kertaa hän pääsi jo vähän pidemmälle soittamassaan kappaleessa, mutta yhden virhesoinnun myötä Quz menetti hermonsa totaalisesti ja paiskasi koskettimien kannen kiinni. "Heihei, Nick ei testamentannut soitintaan sinulle sitä varten että voisit paiskoa sitä miten huvittaa", Pontsu nuhteli. Kissojensa käymää keskustelua sivusta seurannut simssiliini päätti ehdottaa että tällä kerhokerralla voitaisi soittamisen sijasta kokeilla laulujen sanoittamista. "Jos kerhomme perustaa bändin, niin täytyyhän meillä olla omia kappaleita", simssiliini perusteli. "Sanoitko oikeasti sanan bändi!?" Viivi henkäisi iloisena. Muutkin kerholaiset vaikuttivat innostuneilta asian johdosta. "Olemmehan me jo harjoitelleet jonkin verran, joten uskon että bändin perustaminen voisi viimein olla ajankohtaista", simssiliini selitti. "Quz kaipaa ainakin vielä harjoitusta, mikäli mielii soittamaan ja laulamaan yhtä aikaa", Tiuku huomautti. "Paraskin puhuja. Sinä aina hermoilet niin paljon että varmaan jäätyisit lavalla yleisön edessä", Quz tokaisi takaisin. "Eipäs nyt riidellä. Keskitytään tällä kertaa vain kappaleiden sanoittamiseen ja unohdetaan hetkeksi soittaminen", simssiliini sanoi ja alkoi jakaa kaikille suunnittelupaperia ja kyniä. "Voitte tehdä yhteistyötä tai suunnitella sanoja yksinkin. Inspiraatiota voi hakea vaikka jostakin teille tapahtuneesta asiasta tai tuntemastanne henkilöstä. Henkilokohtaisista asioista kirjoittaminen kannattaa, sillä saatte siten kappaleeseen aitoa tunnetta", simsiilini neuvoi ennen kuin päästi kissat hommiin. Työrauhan saamiseksi kukin eristäytyi omaan nurkkaan papereineen, paitsi Nick ja Viivi jotka olivat päättäneet tehdä yhteistyötä. Quz pureskeli lyijykynän päätä mietteliäänä. Hän voisi kirjoittaa ukista ja tämän kuoleman aiheuttamasta surusta, mutta äiti oli jo hautajaisissa esittänyt Nickistä kertovan laulun, joten Quz halusi keksiä jotain muuta. Samasssa Quz muisti ihastuksensa Ruun, ja sanoja alkoi ilmestyä paperille samantien. Pontsu ja Viivi päättivät kirjoittaa vihalaulun hylkäävistä hoitajista, sillä kumpikin oli käynyt asian läpi, Viivi jopa kahdesti. "Petit luottamukseni mut ihan sama, adoptiokin on parempi kuin olematon läsnäolosi", Viivi alkoi suunnitella kertosäettä. "Tuo on muuten hyvä, mutta voisimme ehkä käyttää jotain vertauskuvia. Vaikka kappale kertoo adoptioon joutumisesta ei meidän välttämättä tarvitse mainita juuri sitä sanaa laulussa", Pontsu huomautti Viivin nyökytellessä vieressä. Kerhokerran lähestyessä loppuaan simssiliini pyysi kissoja vielä nopeasti esittelemään tuotoksensa muille kerhokavereille. Tiuku sai aloittaa, ja hänen kappaleensa epävarmuudentunteesta ja lopulta pelkojen voittamisesta vetosi yleisöön mainiosti. Seuraavaksi Quz asteli kaikkien eteen lukemaan sanoituksiaan: "♫ En tiedä miksi tunnen näin, aivan kuin koko maailma olisi väärinpäin. Aina kun tapaamme sinä ilkut ja pilkkaat minua, mutta juuri se saa minut haluamaan enemmän sinua. Tiedän, täs ei oo järkee, mut oot vaan mulle niin tärkee. ♫" "Oi, onko pikku-Quz ihastunut?" simssiliini alkoi udella. "No en, vaan öö, tämä kappale kertoi kaverilleni sattuneesta tilanteesta", Quz väitti lavalta poistuessaan. Viimeisenä olivat vielä Viivi ja Pontsu, ja Viivi lausui sanat kuuluvalla äänellä Pontsun säestäessä menoa kitaralla: "♫ Tiedätkö sen tunteen kun joku tulee kotiovellesi ja sanoo ettei sinulla ole enää oikeutta olla täällä? Tuskin, koska juuri sinun syytäsi on että tähän pisteeseen on päädytty. Luotin sinuun mutta käänsit minulle selkäsi. Lähdit sanaakaan sanomatta kuin mikäkin pelkuri. Petit luottamukseni mut ihan sama, kylmä pakkasyökin lämmittää enemmän kuin sinun olematon läsnäolosi. ♫" "Olipa hienoja esityksiä, taputetaan vielä kaikille! Eiköhän meidän bändi pääse pian konsertoimaan! Saatte kotiläksyksi miettiä nimiehdotuksia bändille", simssiliini sanoi ennen kuin antoi kissoille luvan poistua.


Urheilukerho (Oili)
Oili tassutteli reippain askelin näytelmälavaa kohti pian alkavaan urheilukerhoon. Kissa oikein uhkui intoa, sillä Oili oli jo vuoden alusta asti haaveillut kerhoissa käymisestä, ja viimein hän oli saanut aikaiseksi lähteä. Tuntui vähän orvolta, sillä tämä oli Oilin ensimmäinen urheilukerhokerta isän kuoleman jälkeen, he kun olivat tähän asti Nickin kanssa käyneet kerhoa yhdessä. Oili ei halunnut kuitenkaan antaa asian masentaa, sillä urheilukerho oli hänen lempikerhonsa, ja hän oli aivan varma että tästä tulisi hauskaa. Saavuttuaan näytelmälavalle Oili tervehti muita kerhotovereitaan ennen kuin kävi istumaan ystävänsä Kikin viereen. He olivat olleet kavereita jo pikkupennusta asti. "Oili, sinua ei olekaan näkynyt aikoihin. Et kai vain ole päässyt laiskistumaan ikääntymisen myötä?" Kiki nuhteli ystäväänsä leikkisästi. "En tietenkään! Olen käynyt pari kertaa uimakoulussa, onhan sekin liikuntaa", Oili puolustautui, vaikka kisu tunsikin pienen omantunnon pistoksen siitä että oli viime aikoina päästänyt kuntonsa rapistumaan. Hänen täytyisi ehdottomasti korjata tilanne ja osallistua urheilukerhon toimintaan useammin. Kaverusten jutustellessa aika kului hujauksessa, ja hetken päästä kerhoa vetävä simssiliini saapui paikalle kannatellessaan käsissään kummallia rullia. "Älä vain sano että pistät meidät liikkumaan komentamalla tamppaamalla mattoja!" Molli huudahti hiukan kauhistuneena. "No juuri sitä minä ajattelinkin! Laitetaan matot roikkumaan narulta samalla kun pelaatte sulkapalloa, siinä samallakan tulee juuri sopivasti mattojakin huidottua!" simssiliini nauroi. Kissat katsoivat kerhonvetäjää kummastuneina, ja kaikki huokaisivat helpotuksesta tämän sanoessa vain pilailleensa äskeisen ehdotuksensa kanssa. "Molli on aivan oikeassa siinä että nämä ovat mattoja, mutta ei ihan mitä tahansa mattoja. Osaako joku sanoa mihin näitä käytetään?" simssiliini tenttasi. "Ne ovat jooga-mattoja", Mig tiesi. "Aivan, tänään joogataan! Tulkaahan jokainen hakemaan täältä itsellenne matto. Toin myös pari isompaa mattoa, jos paikallaolevat hoitajat haluavat kokeilla. Toukka ja Sara tajusivat simssiliinin tarkoittaneen kommentin heille, joten he kävivät kissojen tapaan noutamassa itselleen oman maton. Oili ja Kiki levittivät mattonsa eturiviin, sillä Oili halusi näyttää olevansa aktiivinen. Sitä paitsi hän oli joogannut aiemminkin, joten hän olisi melkein ammattilainen (vaikka siitä joogauskerrasta onkin jo kauan aikaa...) Ensimmäiseksi tehtiin helppoja hengitysharjoituksia, ja Oili nosti sujuvasti tassunsa kohti kattoa sisäänhengityksen aikana ja laski ne takaisin alas hengittäessään ulos simssiliinin ohjeen mukaan. "Käykää seuraavaksi polvillenne ja kurkottakaa käsiänne eteenpäin, niin pääsette lapsi-asentoon. Tämä liike on puolestaan vauva", simssiliini selitti käydessään selinmakuulle ja tarttuessaan käsillään kiinni nilkoistaan. "Olisiko täällä jotain vanhus-liikettä?" Oili huokaisi kun ei tahtonut saada etutassuillaan kunnollista otetta takatassuistaan. "Sitten on koiran vuoro", simssiliini ilmoitti, mutta hän olisi voinut valita sanansa vähän paremmin, sillä monet kissoista joutuivat pieneen paniikkiin kuullessaan sanan 'koira'. "Apua, missä on koira, äkkiä karkuun!" Felix hätääntyi ja säntäsi juksuun Nepsu, Oili ja Rousku perässään. Molli ja Vilperi piiloutuivat Saran taakse, ja Neko kiipesi hädissään ikkunaverhoja pitkin turvaan katonrajaan. "Rauhoittukaa, ei mitään hätää. Ei täällä ole oikeaa koiraa", simssiliini yritti huutaa mölyn läpi, mutta hänen äänensä hukkui kokonaan taustalle. "RAUHOITTUKAA!" Toukka huudahti kovaan ääneen, jolloin aika tuntui suorastaan pysähtyneen panikoivien kissojen seisahtuessa niille sijoilleen. "Kiitos", simssiliini sanoi helpottuneena. "Eipä mitään, Ivyrushian kanssa joutuu joskus korottamaan ääntä niin olen tottunut", Toukka hymähti. "Ei ole mitään pelättävää, tätä jooga-asentoa vain kutsutaan koiraksi", simssiliini selitti. Oili palasi vähän nolona takaisin matolleen ja asettui simssiliinin näyttämään L-kirjainta muistuttavaan asentoon. "Olemme nyt ylöspäin katsovassa koirassa, ja sitten siirrytäänkin alaspäin katsovaan koiraan. Nostakaa peppu kohti kattoa ja pitäkää jalat suorina", simssiliini ohjeisti. "Kun kerran koiralle on oma asento niin entäs kissat?" Kiki huomautti. "Kyllä, myös kissoille löytyy asento", simssiliini sanoi ja kehotti kerholaisia käymään polvilleen etutassujen varaan. "Pyöristäkää vielä selkää ja painakaa leuka rintaan ja ta-daa, nyt olette kissassa", simssiliini selosti. "Eikös me olla kissassa koko ajan, kissojahan tässä kuitenkin ollaan", Mig totesi saaden muutaman kissan naurahtamaan hauskalle huomiolle. Jooga päätettiin rauhallisiin loppuhengityksiin, ja Oili puhalsi ilmaa ilos suun kautta asettaessaan etutassunsa yhteen polkuanturat vastakkain rintaansa vasten. "Hyvää työtä! Rullatkaahan käyttämänne matot ja pistäkää tuohon pinoon ennen kuin lähdette. Nähdään taas ensi kerralla!" simssiliini sanoi kerhokerran päätteeksi. Oili teki työtä käskettynä ja hyvästeli ystävänsä Kikin ennen kuin tämän piti palata takaisin adoptioon.


Kirjallisuuskerho (Stiina)
Stiina marssi yhdessä muiden kirjallisuuskerhoa käyvien adoption kissojen joukossa kohti tuttua näytelmälavaa. Elokuvien lisäksi Stiina tykkäsi myös lukea kirjoja, ja äidinkieli oli ollut yksi hänen lempiaineensa koulussa, joten kerho oli Stiinalle oikein mieluinen. Kissojen saapuessa näytelmälavalle ei siellä näkynyt kuitenkaan merkkiäkään kerhonvetäjästä saati muista osallistujista. "Joko olemme etuajassa tai sitten kerhoa ei pidetäkään tänään", Täplä totesi. Samassa Stiina huomasi näytelmälavan reunalle kiinnitetyn post-it-lapun ja säntäsi lukemaan siinä olevaa viestiä. "Kirjallisuuskerho kokoontuu tällä kertaa kirjastossa", Stiina luki ääneen. "Noh, se selittääkin sen ettei täällä ole ketään", Rousku mutisi. Kissajoukkio kääntyi takaisin ovelle määränpäänään kirjasto. "Sieltähän te tulette, me jo odotimmekin teitä", simssiliini huudahti adoption kissojen rynniessä kirjaston ovesta sisään. "Emme tienneet että kerho kokoontuukin tällä kertaa täällä", Mila selitti syyn myöhästymiselle. "Mutta kyllähän minä ilmoitin kaikkien kirjallisuuskerhon kissojen hoitajille asiasta... Jaa mutta niin, eihän teillä olekaan hoitajaa", simssiliini tajusi. Osa adoption kissoista huokaisi raskaasti, myös Stiina. Eihän simssiliini ollut pahaa tarkoittanut, mutta tuntui pahalta etteivät kaikki tuntuneet ymmärtävän millaista oli ilman vakituista hoitajaa. "Noh, nyt kun koko kerho on koolla voimme aloittaa", simssiliini jatkoi puhettaan ja viittoi kissoja istumaan kirjaston pehmeälle sohvalle. Stiina loikkasi ketterästi sohvan selkänojan päälle ja asettui istumaan Pipsan ja Murren väliin. "Kokoonnuimme tänään kirjastossa, sillä aloitamme nyt pienen kirjaprojektin. Jokaisen tulee valita jokin kirja luettavakseen, ja seuraavalla kerhokerralla pääsette analysoimaan lukukokemustanne esittelemällä lukemanne kirjan muille. Saatte nyt mennä etsimään mieleisenne kirjan, ja loppuajan voitte käyttää kirjan lukemiseen", simssiliini selitti, eikä aikaakaan kun kaikki kissat olivat kaikonneet sohvalta tutkimaan kirjaston kirjatarjontaa. Stiina marssi reippaasti tuttua hyllyä kohti. Seikkailukirjat olivat hänen suosikkejaan! Valitettavasti Mouruposken pienen kirjaston valikoima oli kuitenkin sen verran suppea, että Stiina oli jo ehtinyt lukea kaikki seikkailukirjat läpi, joten hänen olisi etsittävä jotain muuta lukemista. Stiina huomasi ystävänsä Rouskun selailevan kirjoja innokkaasti, joten hän päätti mennä pyytämään tältä kirjavinkkejä. "Millaisen kirjan sinä ajattelit lukea?" Stiina uteli. "Voih, minä kaipaan aina näin kevään lähestyessä pientä romantiikkaa!" Rousku ilmoitti tehden pari piruettia. Stiina hymyili, Rousku ja Panu olivat yksi adoption tunnetuimmista pariskunnista. Stiina ei oikein tiennyt olisiko romantiikka hänen juttunsa, mutta hän päätyi kuitenkin nappaamaan hyllystä yhden kirjan tassuihinsa lähempää tarkastelua varten. "Kotiinpalaaja"-romaanin takakansiteksti lupasi romantiikan lisäksi myös murhamysteerin olevan yksi kirjan pääelementeistä, joten Stiina arveli viihtyvänsä kirjan parissa. Stiina kävi ilmoittamassa lainauksesta kirjaston vastaanottotiskillä ja lähti sitten etsimään itselleen mieluista lukupaikkaa. Useampi kerholainen oli kokoontunut kirjaston aulassa olevan suuren pehmeän maton päälle makoilemaan kirjoineen, mutta Stiina halusi mieluummin omaa lukurauhaa ja kipusi kirjaston kakkoskerrokseen, missä ei ollut ketään muita. Stiina nappasi sohvalta pehmeän tyynyn mukaansa ja pehmusti sillä itselleen mukavan lukunurkan yhden kirjahyllyn päädystä. Stiina avasi kirjan ja jo heti ensimmäinen luku imaisi kissan mukaan, kun Alice-niminen nainen joutui siepatuksi. Nostettuaan katseensa kirjasta Stiina hämmästyi, sillä kirjastossa oli jo ehtinyt hämärtyä. Stiina oli lukenut niin keskittyneesti ettei huomannut ollenkaan ajankulua! Hän laskeutui portaat alas ja suuntasi kirja kainalossaan adoptiota kohti.


Näytelmäkerho (Ruu)
Ruu oli yllättynyt positiivisesti kun simssiliini ilmoitti hänet muutamaan kerhoon ja lupautui kustantamaan niistä aiheutuvat kulut. Ruu oli ollut aluksi epäileväinen Quzin luvatessa pyytää simssiliiniä adoptoimaan hänet, mutta ehkä tämä kerhoihin liittäminen tarkoitti että simssiliini olisi oikeasti jossain vaiheessa kiinnostunut ryhtymään hänen vakituiseksi hoitajakseen! Kun kerran kerhoihin oli nyt päästy päätti Ruu ottaa heti osaa näytelmäkerhoon, sillä se vaikutti kaikista kiinnostavimmalta. Ruuta ei edes jännittänyt yhtään mennä kerhoon ekaa kertaa, sillä paikalla oli paljon adoptiosta tuttuja kissoja joiden takia ei tarvinnut turhaan potea ramppukuumetta vaikka joutuisikin esiintymään muiden edessä. Kerhon kokoontumispaikalla näytelmälavalla kävi melkoinen puheensorina Ruun saapuessa, sillä kerhokonkarit Unski, Täplä, Minsku, Gravi, Yui sekä Kiki muistelivat yhdessä aiemmin toteuttamaansa näytelmäprojektia, joka oli saanut ensi-iltansa vuonna 2016. "Toivottavasti alamme suunnitella tänään uutta näytelmää. Olisi siistiä päästä taas pääosaan!" Unski haaveili."Eiköhän tällä kertaa ole jonkun muun vuoro olla pääosassa", Kiki huomautti. Ruu kuunteli toisten keskustelua puolella korvalla silmäillessään kanssakerholaisia, mutta valitettavasti ryhmään ei näyttänyt kuuluvan hänen ystäviään. Ei kun hetkinen, tuon oranssin kissan täytyy olla... "Isä!" Ruu hiidahti tunnistettuaan Nugetin. "Ruu! Emme olekaan nähneet aikoihin nyt kun adoptiossa pennut ja aikuiset pidetään erillisissä tiloissa", Nugetti totesi. "Se on kyllä ihan tyhmä sääntö. Mitä sinulle ja äidille kuuluu?" Ruu uteli. "Eipä ihmeenpiä. Ehdin olla viime vuonna hetken aikaa Tiksun hoivissa, mutta viimeisimmät kuukaudet ovat kuluneet taas täällä adoptiossa", Nugetti selitti. Kaksikon harmiksi simssiliini saapui aloittamaan kerhoa, joten kuulumisten vaihtaminen täytyisi jättää johonkin toiseen kertaan. "simssiliini, aletaanhan me harjoitella uutta näytelmää?" Unski ja Täplä kinusivat heti ensimmäiseksi, mutta kaksikon harmiksi simssiliinillä oli muunlaisia suunnitelmia. "Kyllä te vielä jossain vaiheessa pääsette näytelmiä esittämään vaikka nyt tehdäänkin vain vähän kevyempia harjoituksia", simssillini lohdutti. Aluksi simssiliini kehotti kissoja käymään istumaan piiriin, ja hän jäi seisomaan keskelle. "Ensin leikitään Lännen nopeinta. Ideana on, että piirin keskellä oleva osoittaa yhtä piirissä olijaa, jolloin tämä kumartuu, ja hänen molemmilla puolillaan olevat kissat kisaavat sitten siitä, kumpi ehtii "ampua" toisen ensimmäisenä. Häviäjä tulee sitten keskelle ja leikki jatkuu. Koska olemme näytelmäkerhossa eläydytte tietenkin tilanteeseen ja harjoittelette kuolevan esittämistä", simssiliini naurahti. Näytelmälavan vieressä olevasta pukukirstusta sattui löytymään pari cowboy-lierihattua, nahkaliivejä, leikkiaseita ja jopa yksi pari nahkabootseja, joten kissat pääsivät hyvin tunnelmaan pienten asusteiden ansiosta. Ruu kohotti hitusen liian suuren hatun lieriä pois silmiltään ollakseen valmiudessa, jos ensimmäisenä piirin keskelle jäänyt simssiliini osoittaisi jompaa kumpaa hänen vierustovereistaan, sillä hän ei aikoisi hävitä ampumakisaa. simssiliini tähtäsi Gravia kohti, ja tämän lyyhistyessä maahan Yui ja Cinna jäivät vastakkain. Ripeäliikkeinen Cinna vetäisi kuvitteellisen aseen vyökotelostaan ja tähtäsi Yuita, joka kellahti näyttävästi kumoon. Erän hävinnyt Yui asettui seuraavaksi keskelle, ja hetken pohdittuaan hän osoitti Unskia, joka seisoi Ruun vasemmalla puolella. Ruu kääntyi nopeasti, mutta hattui valahti jälleen hänen silmilleen, ja ennen kiin Ruu ehti tehdä mitään oli häneen osunut Gravin leluaseen muovinen ammus. Ruu heittäytyi maahan dramaattisesti henkeään haukkoen. Kuolevan esittäminen olikin ollut tosi kivaa, joten erän häviö ei jäänyt harmittamaan Ruuta, ja tämä astuikin reippaasti ringin keskelle ja tähtäsi yhtään epäröimättä Nugettia. Leikkiä jatkettiin vielä jonkin aikaa, ja sen jälkeen simssiliini pyysi porukkaa jakautumaan pienryhmiin ja suunnittelemaan lyhyen nukketeatteriesityksen. Ruu oli samassa ryhmässä isänsä ja tämän kaverin Unskin kanssa, ja heidän esityksessään Ruun ja Unskin nalle- ja pupukäsinukkejen muodostama pariskunta joutui majoittamaan luokseen Nugetin pitämän hyljenuken, ja tilanteesta syntyi monia hauskoja kommelluksia. Harjoittelun jälkeen kukin ryhmä sai esittää tuotoksensa, ja yleisöksi saapui muutamia hoitolan nuorimpia kissanpentuja. Kun tuli Ruun ryhmän vuoro kisu huomasi jännittävänsä vähän, mutta sentään he saivat esiintyä verhon takaa, joten ramppikuume ei lamaannuttanut kissaa, ja pieni jännitys kaikkosikin onneksi nopeasti kun esitys pääsi vauhtiin. Yleisö taputti esityksen jälkeen Ruun, Unskin ja Nugetin tullessa kumartavaan lavalle, ja Ruu huomasi nauttivansa paljon tästä hetkestä: Hän seisoi lavalla kaikkien ihailunkohteena! Kisu niiasi sievästi ja poistui sitten lavalta.

Oilin mielipide päivästä: "Olen kuullut että joogan pitäisi rentouttaa, mutta simssiliinin pitämästä tunnista oli kyllä rauhallisuus kaukana... Toivottavasti pysyn vielä toimintakykyisenä ansaitakseni viimeisenkin kerhomerkin jotta saan elämäntavoitteeni toteutetuksi."

Pontsun mielipide päivästä: "Laulujen sanoittaminen oli mielenkiintoista vaihtelua kappaleiden soittamiseen. Bändin perustaminen kuulostaa myös jännältä, vaikka minulle on kyllä hyvin riittänyt tähänastinen käytäntö missä soittelemme vain omaksi huviksemme."

Quzin mielipide päivästä: "Nyt aion kyllä harjoitella kosketinsoittoa kahta kovemmin jotta voin sitten soittaa kun bändimme aloittaa toimintansa! Olen niin innoissani, bändimme nimi voisi olla Queen! Eikun se olisi ehkä vähän matkittua, hmm... entäs Mueen? Ei, tätä pitää vielä hioa."

Ruun mielipide päivästä: "Olipa mukavaa nähdä isää! Jotenkin tämä adoptioon joutuminen on saanut minut etääntymään vanhemmistani ja sisaruksistani, ehkä minun pitäisi järkätä meille jotain yhteistä tekemistä. Näytelmäkerhossa oli hauskaa, vaikka tämä oli vasta eka kerhokerta minut otettiin hyvin mukaan ja meillä on ihana porukka! Toivottavasti saamme pian järjestää näytelmän!"

Stiinan mielipide päivästä: "Kirjojen pariin tulee syvennyttyä useammaksi tunniksi ihan tajuamattaan, varmaankin kun kirjan päähenkilöillä on paljon kiinnostavampi elämä kuin itselläni... No ei, kyllä minä viihdyn, mutta alkaa vaan välillä tympiä tämä adoptiossa oleilu..."

---

Muista: Oililla on kerhomerkkejä nopeammin kerryttävä ennustus! ,-)

Vastaus:

Saat 52 penniä ja yritän muistaa. .-D

-Kasa

©2019 Kissahoitola Mouruposki - suntuubi.com