Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK



Tähän vieraskirjaan kirjoitetaan kaikki tarinat, kuten tavalliset hoitotarinat, taitotarinat, kerhotarinat, matkatarinat ja sen sellaiset.

Ennen tarinan lähettämistä sinun kannattaa kopioida se varmuuden vuoksi, jos vaikka nettisi sekoaa tai jotain muuta ilkeää tapahtuu, eikä tarinan lähetys onnistu.

Huom. Muistathan, ettet saa laittaa uutta hoitotarinaa ennen kuin edellinen on arvosteltu! Muuten joudut jäähylle hetkeksi aikaa.

<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Kuura

18.12.2019 18:23
Luku 15 Tunteet pinnassa

Kohta on joulu. Siihen on enää muutama päivä aikaa. Kaikilla tuntuu olevan jotenkin todella joulufiilis, mikä on kyllä täysin ymmärrettävää. Minä en kuitenkaan pysty oikein keskittymään jouluun, koska minulla on mielessäni asia, joka pelottaa minua. Tuijotan jännittyneenä huoneemme ovelle. Nemo tietää, mitä on tapahtumassa, mutta onnekseni vanhus ei tunnu kiinnittävän minuun mitään huomiota. Kuuralla puolestaan on taas joku erittäin taiteellinen operaationsa menossa. Nyt hän on sentään oppinut huolehtimaan myös meistä, joten minun ei tarvitse jatkuvasti valittaa siitä hänelle. Tuijotan hiljaisena edelleen ainoastaan ovea. Minua jännittää, koska olen luvannut puhua tänään Lightin kanssa. Hän on luvannut tulla hakemaan minua täältä, kun hän pääsisi lähtemään omasta huoneestaan. Siellä on kuulemma nyt aika vauhdikasta, koska Hipsulin pennut ovat syntyneet. Kopkop. Äkkiä joku koputtaa hennosti ovea. Syöksyn nopeasti ovelle. En edes vilkaise kuka ovella on, kun syöksyn halaamaan häntä.
“Moi”, kuulen Lightin rauhallisen äänen, kun halaan häntä. En vastaa mitään. Nautin vain siitä lyhyestä hetkestä.
“Mihin me oikein mennään?” kysyn ystävällisesti, kun olen päästänyt pojasta irti.
“Ajattelin, että menemme puuhakamariin, koska en montaa kertaa käynyt siellä”, Light selittää nopeasti oman ehdotuksensa.
Nyökkään pienesti ja lähden hitaasti kävelemään hänen mukanaan kohti puuhakamaria. Minulle ei oikeasti ole väliä sillä, missä olemme. Haluan ainoastaan saada sanottua asiani. Toivon myös, ettei Light halua vihata minua sen jälkeen.

Kiipeämme puisia kierreportaita puuhakamarissa olevalle pienelle tasanteelle. KAnnamme sinne mukanamme tyynyjä. Teemme sinne mukavan paikan, jossa on pehmeä ja lämmin olla. Light käy rennosti makaamaan tyynyille ja vilkuilee ympärilleen. Minä yritän löytää hyvää asentoa ja katselen hermostuneena poikaa.
“Tiesitkö, että sun hoitaja oli auttanut yhtä adoption kissaa pääsemään kouluun?” Light kysyy yllättäen. Hän taitaa yrittää keventää tilannetta.
“Joo, mut en mä muista ees sen nimee”, vastaan epäröiden ja yritän epätoivoisesti rauhoittua.
“Se on yks Niilo. Ihan hauskaa seuraa, kun sen kanssa olin jonkun verran opiskelin. Ehkä vähän harmi, ettei Kuura ilmeisesti oo sitä adoptoimassa”, keltainen poika puhelee rennosti.
“Miten nii harmi?” ihmettelen vähän hämmentyneenä. En oikein ymmärrä, mitä avaruuskissa on oikein tällä kertaa keksinyt.
“Jos sulla ja Niilolla ois sama hoitaja, mul ois kaks hyvää syytä, yhen sijasta, tulla moikkaamaan sua”, Light selittää rauhallisesti.
Mietin hiljaisena, mitä hän oikein kertoo. Minusta on ehkä oikeasti parempi, ettei kyseinen poika, josta Light puhuu, ole tulossa samaan huoneeseen minun kanssani. Siinä voisi helposti käydä niin, että minä jäisin vain ihan yksin.

Välillemme laskeutuu kiusallinen hiljaisuus. En oikein uskalla tai edes osaa sanoa mitään. Minua ärsyttää, koska minulla olisi ihan oikeastikin asiaa Lightille. En silti saa sanottua yhtään mitään. Alan hermostuneena tökkimään poikaa tassullani. Toivon, että hän ymmärtäisi minulla olevan jotain asiaa. Hän saisi myös yrittää saada asiani ulos vaikka väkisin. En kuitenkaan ole ihan varma, lähtisikö Light tekemään niin.
“Onks joku hätänä?” poika kysyy pian vähän hämmentyneenä.
“Ei, tai on”, mutisen epävarmana ja vilkuilen häntä vähän pelokkaan näköisenä.
“Source, mä nään, ettei kaikki oo hyvin. Haluutko puhuu jostain?” Light kysyy ja kääntyy katsomaan minua. Hän näyttää selvästi oikeasti huolestuneelta.
“Joo”, vastaan hiljaa ja tuijotan ainoastaan omia tassujani. En uskalla nostaa katsettani poikaan.
“Puhu vaan. ei sulla oo kiire. Mä oon täällä sua varten”, poika puhuu rauhallisesti ja koskettaa laittaa tassunsa hellästi minun tassuni päälle.
Muistelen, miten Light on ennenkin ollut minun tukenani. Hän on halunnut kuunnella ja auttaa minua. Vaikka tilanne onkin nyt aika erilainen, koska ongelma liittyy häneen itseensä. Poika kuitenkin siltä, että hän ihan tosissaan haluaa itsekin viettää aikaa minun kanssani. En siis usko, että keltainen kissa voi ainakaan vihata minua. Se ei silti kerro mitään siitä, miten Light reagoi, jos kerron hänelle totuuden. Minä en vain enää pysty elämään tämän asian kanssa, jos en puhu siitä. Minun on aivan pakko avata suuni.
“Minä-”, alan sanomassa, mutta minusta tuntuu, että joku tukkii kurkkuni. Kyyneleet yrittävät nousta väkisin silmiini.
“Ei mitään hätää. Ihan rauhassa vaa”, Light puhuu ymmärtäväisesti ja nousee vähän ottaa minut lämpimään halaukseensa.
En halua lähteä siitä mihinkään.Tässä on niin turvallinen ja hyvä olla. Mitä jos menetän tämän kertomalla mieltäni painavan totuuden. Nielaisen ja henkäisen syvään ennen, kuin yritän taas puhua.
“Minä rakastan sua”, kuiskaan hiljaa ja painaudun lujemmin poikaa vasten. Haluan nauttia tästä, kun minua ei heti häädetä pois tästä.
“Et oo yksin”, Light vastaa hiljaa, “mäkin sua.”
Kun kuulen nuo sanat hänen suustaan, suuri kivi vierähtää pois sydämeltäni. Minun ei tarvitse enää pelätä. Hän hyväksyy minut ja antaa minun olla. Nyt kaikki on hyvin juuri tässä hetkessä. Tilanne voi olla vaikea joskus tulevaisuudessa, mutta haluan elää nyt vain ja ainoastaan tässä hetkessä.

Vastaus:

Ääää, melkein alkoi itkettää Sourcen ja Lightin rakkaudentunnustuskohtauksessa, iiih. <33 Olipa jotenkin suloinen tarina, olit kuvaillut Sourcen hermostuneita mietteitä hyvin ja Light on ihana kun aina kannustaa ja tukee tyttökissaa. <3 Saat 16 penniä. .-)

-Kasa

Nimi: Kirsikka

18.12.2019 16:04
Rexin ja Lightin pelikerhotarina:
(Rexin näkökulmasta)


Suuntasimme Lightin kanssa huoneemme ovelle. Olimme jo suunniteltu, että pelattaisiin Monopolya simssiliinin kanssa. Kävelimme kohti näytelmälavaa, missä kerhomme pidettäisiin. Käveltyämme sokkeloista käytävää pitkin huomasimme, että joku käveli takanamme. Light ei ilmeisesti kuullut mitään, joten sitten vain minä käänsin päätäni taakse. Takanamme oli kävellyt vähän meitä nuorempi oleva pentu. Sillä oli kivan karamellin värinen turkki ja hän yllättyi kun huomasin hänet.
"Minä en edes tajunnut että kävelitte edessäni..." naaras aloitti keskustelun ja minä pysähdyin. Light ilmeisesti kuuli naaraan äänen sillä hän kääntyi katsomaan, mikä oli tilanne. Samassa hän tajusi vieraan kissan ja meni seisomaan viereeni.
"Noooo... kuka sinä olet?" Light kysyi.
"Minä, olen Cara." naaras kertoi ujosti.
"Minä olen Rex." sanoin, ehkä liiankin innokkaasti uuteen kissaan tutustumisesta, sillä kissa vähän säikähti.
"Okei, minä olen Light. Älä ihmettele kun meillä on tällaiset teille erikoiset turkit. Minä adun Auringossa ja Rex on Marsista." Light esitteli. Cara nyökkäili mukana.
"Te siis tulitte näiden muiden alienkissojen mukana? Niin kuin Galaxy ja Espique? Cara kysyi.
"Jep." Light totesi ennen minua.
"Mutta, anteeksi, ööh, Cara, mutta meidän pitää mennä näytelmälavalle kerhoomme." selitin anteeksipyytäväisenä.
"Aa, minullakin on siellä kohta kerho." Cara kertoi iloisesti.
"Ja aika paljonkin myöhemmin, sillä me kaksi ollaan ainoita kerhossamme." jatkoin.
"Ööh, no kaksi minuuttia ei ole kyllä paljoa." Cara päätteli vilkaisten seinällä olevaa kelloa. Katsoin samaa kelloa, meillähän alkaisi kahden minuutin päästä.
"Sinä olet tainnut erehtyä Cara. Minulla ja Lightilla alkaa kahden minuutin päästä." sanoin vastaan.
"No, katsotaan paikan päällä kuka on oikeassa." Light kertoi. Nyökkäsimme ja jatkoimme matkaamme kohti näytelmälavaa. Siellä simssiliini odottikin jo.
"Hei, ja tervetuloa pelikerhoon!" simssiliini toivotti.
"Minähän sanoin. MINÄ olin oikeassa." Cara kertoi.
"ME ollaan oikeassa." sanoin.
"Missä asiassa?" simssiliini kysyi. Sitten aloin lavertelemaan kaiken simssiliinille ja simssiliini vain kuunteli hiljaa.
"No hei, tehän molemmat olette oikeassa, kun te olette kaikki pelikerhossa." simssiliini naurahti.
"Mutta viimeksi oli vain me... eikun aaa, siis Cara on uusi pelikerholainen?" kysyin.
"Kyllä, oikein ymmärretty." simssiliini myönsi.
"Pelataan joo!" Light vaati. simssiliini otti pelikassin esille.
"Pelataan 5 sekuntia!" Cara ehdotti ja simssiliini kaivoi kassistaan punaisen laatikon. Sitten simssiliini luki sääntöohjeet kaikille.
"No niin. Cara, sano kaksi kissarotua." simssiliini pyysi.
"Ööö siamilainen ja buldog, eikun eikun persialainen!" Cara vastaili.
"Hyvä, sait pisteen." simssiliini kertoi.
"Okei, Rex, sano kaksi makeista." Cara pyysi. Mielessäni pyöri hirveästi makeisia, mutta lopulta sanoin:
"Hammastahna ja koira!" huudahdin. Muut katsoivat minua kummastuneena.
"Joo, se ei mennyt ihan hyvin..." sanoin epäröiden.
"Aika loppui. No niin Rex, saat kysyä Lightilta." simssiliini sanoi.
Ja näin peli jatkuikin.

"No simssiliini, sano kaksi hoidossasi olevaa kissaa." Light pyysi.
"Ööh... Melodee ja Selleri!" simssiliini vastasi. Kaikki aloimme nauramaan.
"Minuako kutsutaan?" kuului ääni ja kaikki kääntyivät katsomaan heidän taakseen ilmestynyttä Selleriä.
"No, ööh... Ollaan tällaista peliä." selitin.
"Uu, tulen mukaan!" Selleri ilmoitti innoissaan.
"Se loppui jo. Mutta, sinähän et ole pelikerholainen." Light änkytti.
"Odottakaas hetki." simssiliini pyysi ja kaivoi kassistaan ison tietokoneen.
"Miksi sinulla on tuo mukana?" ihmettelin.
"Videopelejä varten." simssiliini kertoi. Hän avasi Mouruposken sivut (en tiennytkään että Mouruposki mainostaa itseään netissä!) ja meni, odotas, VIERASKIRJAAN? Mikä ihme se on? Siinä luki, että Sellerin hoitaja Kukka oli laittanut sinne viestiä:
"Selleri pelikerhoon, 4 penniä" oli Kukka kirjoittanut. Sitä ennen oli kirjoittanut Kirsikka näin:
"Okei, päätän että pidän Kuulan ja Rion, ja annan Patukalle Ennustuksen, vaikka olisi kiva jos pitäisin kaikki mutta sitten kissoja olisi liikaa :( ja jos pitäisin kaikki tuntisin itseni ahneeksi D: siksi keksinkin sen Isä x poika-kriisin" SIIS MITKÄ IHMEEN KUULA, RIO JA ENNUSTUS? Sitten simssiliini alkoi näpyttää:
"Okei, lisään Kuulan ja Rion siis kaappiisi, ja Ennustus odottakoon Hipsulin kanssa kunnes Patukka haluaa adoptoida hänet. .-)

-Kasa" SIIS KUKA IHMEEN KASA? vai olikohan se kassa? No ihan sama, Light vaan sanoi, että:
"No?"
"Selleri kuuluu pelikerhoon nyt, kun Kukka ilmoitti hänet siihen." simssiliini kertoi. Hän meni sivulle, jossa luki "Kukka". Sitten hän otti pennien kohdalta, jossa oli 18 penniä, 4 penniä, eli jäljelle jäi 14 penniä! simsukka on kyllä hieman ahne noiden pennien kanssa.
"Noin, mouruilut tehty, jatketaan pelejä. Mitä seuraavaksi?" simssiliini kysyi.
"Noh, pelataan..." yritin keksiä, mutta mieleistä ei tullut päähän.
"Niin, njoo..." keltaisella ystävälläni oli sama ongelma.
"Ööh..." äännähti Cara.
"Mennään karuselliin!" Selleri ehdotti.
"Täällä ei ole karua selliä Selleri." sanoin. Kaikki alkoivat nauramaan.
"No ei karua selliäkään ole, eikä karusellia." simssiliini sanoi nauraen.
"Mutta mitä pelataan?" Light kysyi.
"Pelataan korttia." simssiliini ehdotti. Muut eivät näyttäneet hyvin innostuneilta, mutta kuitenkin hyväksyivät ehdotuksen, sillä ei ollut muita ideoita. simssiliini jakoi kortit ja sitten aloimme pelaamaan.

"No niin, voitto." Selleri huudahti iloisena kun pani viimeisen korttinsa lattialle.
"Mutta voi herranen aika, aika on juoksenut!" simssiliini huudahti yllättyneenä vilkaistessaan kelloaan.
"Moikka!" kaikki hyvästelivät toisensa ja minä ja Light palasimme huoneellemme. Kun avasimme huoneemme oven, kuulimme ähkimistä. Juoksimme sisälle.
"Mitä tapahtuu?" Light kysyi.
"Hipsulin pennut syntyvät." Espique kertoi ja näimme Hipsulin puhisevan maassa. Teleporttasin simssiliinin huoneelle.
"simssiliini! Hipsuli synnyttää pennut nyt!" huudahdin. simssiliini ilestyi nurkan takaa ja juoksi ulos. Itse teleporttasin takaisin huoneelle.
"simssiliini on tulossa." sanoin.
"Toivottavasti pian. Galaxy ja Sylvi lähtivät kävelylle ulos." Espique sanoi huolestuneena.
"Menen sanomaan vielä Kirsikalle." sanoin ja teleporttasin Kirsikan huoneeseen.

//kerhomerkit pojille, ja kävisikö jos viimeinen palkki täytettäisiin Espiquelle? Uijui, jäi jännään kohtaan, jatkuu normitarinassa! :D//

Vastaus:

Jee, lisää pelikerhomerkkejä Rexille (ja Lightille tietysti myös .-D)! Kiva että kerhoon alkaa kertyä lisää väkeä, kivempi pelata isommalla porukalla. .-) Ai kamala nuo Rexin "makeiset", mitähän he syövät Marsissa herkutellessaan, toivottavasti eivät ainakaan koiria..! xD Huvitti kun simssiliini alkoi päivittää mourua kesken kerhon, Kasa-kassa. .-DD Ohohoo, synnytys! Rex on kyllä teleportailuineen kätevä viestinviejä. ,-) Saat 16 penniä, ja lisään kerhomerkit alienpojille!

-Kasa

Nimi: Kuura

16.12.2019 07:03
Luku 14 Jouluista puuhaa (Niilon koulusponsorina)

Tänään on minun viimeinen koulupäiväni. Tämän jälkeen olen kuulemma suorittanut ensimmäisen luokan kokonaan. Sen jälkeen voin ehkä päästä toiselle luokalle kouluun. Minä kyllä haluaisin päästä, mutta se riippuu koulusponsoristani tai siitä ihmisestä, joka on tainnut jo suunnitella minun adoptoimistani. Olen nimittäin ymmärtänyt niin, että joku hoitaja on jo varannut minut ja pääsen siis joskus muuttamaan toivon mukaan hänen luokseen. Mutta nyt siihen viimeiseen koulupäivään, josta olen innoissani.

Pian on joulu ja se näkyy myöskin koulussa. Minusta on kiva, että koulukin on valmistettu joulua varten ja koristeltu jouluisasti. Ne oppilaat, joilla on kuvataidetta, ovat tehneet koulun käytäville ja luokkiin monia erilaisia joulukoristeita. Seinillä on myös suurempia jouluaiheisia teoksia kuten kissajoulupukki pienten kissatonttujen ja porojen kanssa. Pukki on suuri, pyöreä ja sillä on valkoinen tuuhea parta aivan kuin ihmispukeillakin. Yksi tontuista näyttää aivan minulta, mutta tuskin se yrittää kuitenkaan esittää minua. En nimittäin usko, että kukaan haluaisi mistään syystä piirtää minua tonttuna, tai muutenkaan, yhtään mihinkään. Joku pieni ryhmä oppilaita on kasannut listan joululauluja, joka soi hiljaisella koulun käytävillä sekä ruokalassa. Se tuo kivaa joulutunnelmaa. Äkkiä huomaan, että muut oppilaat ovat kadonneet käytävältä. Juoksen äkkiä luokan ovelle ja toivon, etten myöhästy tunnilta.

Minulla on ensimmäinen tunti ruotsia. Lasken ihan kiinnostuksesta, monta meitä on ruotsin tunnilla. Nopean laskutoimituksen lopputulos on kuusi oppilasta. Minusta se on kiva pieni ryhmä, jossa on helppo tehdä kaikkea.
"Pian on joulu, joten ajattelin, että voisimme fiilistellä sitä vähän tänään täällä ruotsin tunnilla", opettaja kertoo hymyillen.
"Mitä me tehdään?" Nella utelee varovasti.
"Tutustumme ensin alkuun jouluiseen sanastoon ruotsiksi ja sen jälkeen saatte tehdä kahdessa pienessä ryhmässä jouluiset tarinat. Mutta älkää huoliko, minä kyllä aitan tarinoiden kanssa", opettaja selittää rauhallisesti.
On hyvä, että saamme apua, koska kukaan meistä tuskin saisi aikaiseksi kovinkaan virheetöntä tekstiä ruotsiksi. Opettaja heijastaa dokumenttikameran avulla taululle lyhyen listan jouluisia sanoja. Luulin aluksi, että alamme käydä niitä läpi ruotsiksi. Olin kuitenkin väärässä, koska joudumme itse yhdistämään sanat oikein niiden suomennoksiin. Katselen kahta vierekkäin paperilla olevaa sanalistaa mietteliäänä.
“Joulu, lahja, poro, tonttu, piparkakku
En present, en ren, en tomte, en pepparkaka, jul”
Vaikka sanoja ei ole montaa, minusta ei silti ole kovin selvää, mikä niistä voisi tarkoittaa mitäkin. Yritän kuitenkin yhdistää ne parhaani mukaan. Jul on joulu, siitä olen oikeastaan varma. Mikään muu ei tunnu helpolta. En pepparkaka kuulostaa vain pippurikakalta tai joltain. Tiedän kyllä, että kaka on kakku, mutta se kuulostaa tuolta silti.
“Noni haluaako joku kertoa oikein rivin?” opettaja kysyy ystävällisesti. Nella viittaa.
Olen ehkä vähän pettynyt siitä, mitä pepparkaka on suomeksi. Toisaalta tiesin myös joku ajan ettei se edes voinut olla se, mitä minä olin ajatellut.
“Joulu on jul, lahja en present, poro en ren, tonttu en tomte ja piparkakku en pepparkaka”, tyttökissa kertoo rivin nopeasti.
“Hienoa Nella. Toimisiko yhteistyö jos Niilo, Rico ja Noki olisivat ryhmä ja Nella, Hippu ja Cho olisivat toinen?” opettaja ehdottaa ja vilkuilee meitä.
En mieti kauaa, kun jo säntään Ricon pulpetille. Noki tulee nopeasti perässä. Myös toinen kolmikko kerääntyy pian paikoilleen. Rico ottaa esille kynää ja paperia. Hän saa (tai joutuu) toimimaan meidän kirjurinamme. Minulla alkaa heti juosta ideoita tarinaamme varten. En kuitenkaan osaisi kääntää niistä puoliakaan ruotsiksi.
“Saatte nyt aikaa kirjoittaa, kerään paperit pois viisi minuuttia ennen tunnin loppua, jotta ehdin lukea ne läpi. Pyytäkää apua heti, jos tarvitsette”, opettaja sanoo ja asettuu istumaan mukavasti tuoliinsa.
“Mistä tää kertoo?” Noki kysyy mietteliäänä.
“Joulupukin pajalla olevasta hiirestä, jonka nimi on Åke”, Rico ehdottaa aivan kuin olisi miettinyt tuota pitkäänkin.
Minulla eikä Noella ole mitään vastalauseita Ricon idealle. Minusta tuntuu, että hänellä on paljonkin ideoita päässään. Poika alkaakin kirjoittaa tarinallamme alkua keskittyneen näköisenä. Yritän keksiä omia ideoita siltä varalta, että Rico kysyy kohta jotain.
“Mikä pointti tossa tarinassa oikein on?” kysyn hämmentyneenä, kun vilkuilen muutamaa ensimmäistä lausetta.
“Ei siinä viel oikee ookkaa. Tää on vasta alkua”, Rico selittää ja vilkuilee tyytyväisenä tekstiä.
“Meiltä loppuu aika, tuokaahan paperit tänne”, opettaja ilmoittaa pian.
Lopetamme kirjoittamisen vähän pettyneenä. Tarinaamme ehti tulla vasta vain alku eikä siinä ehtinyt tapahtua mitään kovin mielenkiintoista. Olen kuitenkin ihan ylpeä siitä, mitä ehdimme saada aikaan. Tarinan alustamme tuli lopulta tällainen:
“Idag är Julafton. Min namn är Åke. Jag är Jultomtes viktigt biträde fastän han inte vet mig. Många tomtar gillar inte mig eftersom jag är en mus. Jag bor i ett litet hål. Jag bär skräp i min hål. De är min kuddar.
‘Här är en mus!’ en tomte ropar, när jag spinger på golv.
Tomtar jagar mig. Jag försöker komma i min hål. Jag inte vill att någon äter mig.”

Ruokana oli lihapullia ja perunamuusia. Minulla oli varmaankin enemmän puolukkahilloa kuin lihapullia. Istun syömässä Noen ja Nellan kanssa. He eivät tunnu ymmärtävän minua ja puolukkahillokasaani. Ruokailun jälkeen meillä on vielä yksi tunti.

Äidinkielen tunnilla pääsemme taas jouluaiheisten tehtävien pariin. Saamme valita kolmesta eri tehtävästä mitä teemme. Ensimmäinen vaihtoehto on tehdä yksin yksi tai useampi jouluinen runo. Siihen minä en todellakaan rupea. Toinen vaihtoehto on tehdä yksin tai pienessä porukassa jouluinen tarina. Viimeisenä vaihtoehtona on ryhmässä jouluisen lyhyen näytelmän tekeminen. Minä päädyn kirjoittamaan jouluisen tarinan yksin, koska en näe luokassa ketään, kenen kanssa olisi ollut kiva tehdä yhteistyötä. Otan kynän tassuihini ja alan miettimään tarinaa. Yritän olla ottamatta liikaa vaikutteita tarinasta, jonka minä, Rico ja Noki teimme ruotsiksi. Mietin hetken, kunnes saan hyvän idean.
“Joulukuusessa roikkuu paljon erilaisia joulukoristeita. Kuusessa on paljon erivärisiä palloja, mutta kaikkia tuntuu kiehtovan ainoastaan pienet punavalkoiset karkkikepit. Kun joulukuusi pystytettiin joulukuun ensimmäisenä päivänä, karkkikeppejä roikkui kuusessa 49. Nyt joulukissan luottotonttu Rico tekee tarkistuslaskua karkkikepeille, kuten jokaisena päivänä. Joulukissa pelkää, että joku haluaisi varastaa hänen arvokkaat koristeensa.
‘Kuusessa on enää 21 karkkikeppiä’, Rico juoksee paniikissa ilmoittamaan tarkistuslaskunnsa lopputuloksen joulukissalle.
‘Kokoa salapoliisitontut ja selvittäkää, kuka tämän kaiken takana on. Joku on myös syönyt joulumuorin ja leipuritonttujen tekemän piparkakkutalon. Tekijä on varmasti sama’, joulukissa neuvoo ja pidättelee kyyneiletään.
Tämän on todella järkyttävää hänen mielestään, miten kukaan voi edes tehdä näin. Rico nyökkää vakavana. Hän lähtee etsimään ystäviään Niiloa ja Nokea. Joulukissa on nimennyt heidät kolme salapoliiseiksi, vaikka kolmikolla on muitakin tehtäviä….”
Kun tunti loppuu, katson tyytyväisenä teostani. Minun on pakko saada näyttää tämä joskus Noelle ja Ricolle. Toivottavasti saan paperin joskus takaisin opettajalta ja saan kirjoittaa tämän loppuun.

Minusta on vähän haikeaa, että minun pitää tehdä enää vain päättötyöt opiskelemistani aineista ja ensimmäinen luokkani oli sitten siinä. Koulussa oli kuitenkin oikeasti ihan kivaa. Toivon oikeasti pääseväni myös toiselle luokalle.

//En sitten todellakaan takaa, että tuo ruotsin tunnin tarina olisi kielellisesti yhtään oikein tai et siitä ees ymmärtäis mitää xD

Vastaus:

Mukavaa että näin joulun kynnyksellä oppitunneilla otetaan joulu huomioon ja opetus on rentoa ja vapaampaa. .-) Niilolla olikin oikea tarinapäivä kun sekä ruotsissa että äikässä kirjoiteltiin tarinoita. .-D Luulin etten osaa enää ruotsia mut yllättävän monta lausetta ymmärsin tuosta tarinasta. .-O Hauska miten Niilon koulukaverit ilmaantuivat seikkailemaan hänen toiseen tarinaansa. .-D Saat 22 penniä, ja lisään Niilolle kouluplussat ja sitten ollaan tosiaan lopputöitä vaille valmiina valmistumaan ykkösluokalta!

-Kasa

Nimi: Patukka

13.12.2019 18:30
10. Luku, jossa kouluillaan ja kerhoillaan

(Torstain koulu):
Patukka tuhisi vielä unisena sängyssään, kun hänen kissansa hääräilivät hoitajan ympärillä valmistautuen tulevaan koulupäivään.
”Reppu pakattu, käyn vielä vessassa niin voidaan lähteä”, Cara sanoi, heitti koululaukkunsa oven viereen ja käveli keltaiselle hiekkalaatikolleen.
”Mäkin tuun”, Melodee huikkasi ja loikki toisen pennun perään. Hän istahti omaan pinkkiin hiekkalaatikkoonsa ja kun tarpeet oli tehty, kissat potkivat hiekkaa jätöstensä päälle ja sitten palasivat reppujensa luokse ovelle.
”Moi moi Patu, me lähetään nyt!” Cara kailotti niin kovaa, että Patukka heräsi säpsähtäen. Juuri ennen kuin pennut sulkivat oven perässään hoitaja ehti muistuttaa: ”Älkää koulupäivän jälkeen jääkö sinne, teillä on iltapäivällä kerhot!”
Cara ja Melodee kuulivat kyllä, mutteivät viitsineet vastata.

Ensimmäinen tunti oli taitoaine, siinä kissat joutuivat heti eroamaan. Melodee suuntasi kohti musiikinluokkaa, ja Cara puolestaan lähti kotitalouden luokan suuntaan. Kissa näki siellä heti Tikrun ja Miukulin, jotka olivat Adoptiosta ja joihin Cara oli tutustunut viime tunnilla.
”Tervehdys”, Tikru hymyili ja käänsi katseensa opettajaan, joka nyt oli puhumassa.
”Tänään me leivomme joulutorttuja. Olen ihan joulufiiliksissä”, hän sanoi ja jakoi kaikille taas leivinpaperit. Caraa kiinnosti ihan kauheasti kun leivinpaperi rahisi ja rapisi hänen heiluttaessa sitä.
”Lopeta, jooko? Että se ei mene ryppyyn”, opettaja pyysi, ja kissanpentu hieman pettyneenä laski leivinpaperin pöydälle. Ope läpsäytti siihen kolme littanaista taikinalevyä, ja opasti oppilaitaan vetämään niihin veitsellä neljä viiltoa reunoille. Sen jälkeen tortun keskelle sai laittaa luumuhillon kökkäreen, ja Cara innostuksissaan pisti sitä vähän liikaakin. Seuraavaksi taikinalevyn kulmat piti taittaa sivulle, jotta siitä tulisi joulutortun muotoinen, ja kun oli uunissa paistamisen aika, tahtoi Cara taas jäädä vartioimaan omiaan. ”Niistä tulee alukset piparkakkuarmeijalleni”, hän selitti.
”Mutta etkö syönyt piparisi jo?” ihmetteli Miukuli. ”Tulisit nyt leikkimään meidän kanssa piilosta tuonne.”
Cara huokaisi ja loi kaihoisan katseen torttuihinsa uunissa. ”No kai minä sitten tulen.”

Sillä aikaa..
”Tänään saatte vähän soittaa nokkahuilua”, musiikinopettaja sanoi juuri, kun Melodee istui jollekin paikalle luokassa. Opettaja jakoi oppilailleen lainahuilut, ja Melodee sai valkoisen.
”No niin, harjoitellaan. Laittakaa huilu vasempaan käteen ja painakaa sormilla kolme reikää päältä ja yksi alta. Se on G”, opettaja kertoi. Oppilaat soittivat, mutta osa äänistä oli hyvin epävireisiä ja nuotin vierestä soitettuja.
”Varmistakaa, että kaikki sormet ovat paikoillaan. Muuten ääni kuulostaa huonolta”, ope selitti huomatessaan hänkin joidenkin äänien epävireisyyden. Hän opetti vielä, miten soitetaan A, H, C ja D. Melodee sai kaikki äänet oikein, mutta mellakka luokassa ärsytti häntä ja sai aikaan päänsärkyä.
”No niin, soittakaapa nämä sävelet: A, C, C, D!” opettaja kehotti melun laannuttua.
*No niin, osaat kyllä. Ensin kaksi sormea ylhäältä ja yksi alhaalta. Seuraavaksi otat etusormen pois, soita kaksi kertaa. Sitten sormi pois alhaalta, hyvä osasit.*
Melodee sulki silmänsä ja yritti keskittyä, mutta jatkuva älämölö luokassa esti sen. ”Voisitteko osata soittaa vähän paremmin”, hän tuhahti itsekseen muttei kuitenkaan ajatellut niin kovaa ääneen, että muut olisivat kuulleet. Kun opettaja päästi vihdoin luokan välitunnille, Melodee oli jo aivan räjähtämäisillään.
*Tuo oli karmeaa!*

Välitunnilla Cara, Melodee, Miukuli, Selleri ja Tikru juttelivat äskeisistä tunneistaan.
”Meillä oli tosi hauskaa kuviksessa”, Selleri kertoi innoissaan. ”Maalattiin vesiväreillä maisemia. Minä tein talvimaisemaa, mutta se jäi vähän kesken. Jatkan sitä seuraavalla kuviksentunnilla!”
”Köksässäkin oli kivaa”, Tikru sanoi ja vaihtoi katseita Miukulin sekä Caran kanssa.
”Joo, me tehtiin joulutorttuja!” Cara säesti iloisesti.
”Ja leikittiin piilosta”, Miukuli jatkoi.
”Minun tuntini oli kauhea. Ne soitti epävireisesti nokkahuilua”, Melodee puhahti ärsyyntyneenä. Cara siristi silmiään kylmästi ja totesi: ”Mutta täällähän ollaan siksi, että he oppisivat soittamaan hyvin.”
Melodee tuhahti, kääntyi kannoillaan ja marssi pois. Muut kissat eivät oikein osanneet kommentoida tätä tilannetta, mutta heidän kiusaantuneen hiljaisen hetkensä pelasti juuri soiva koulun kello, joka käski siirtymistä seuraavalle tunnille matikanluokkaan. Tila oli hälyinen ja äänekäs, ja Melodeen päätä alkoi taas särkeä kamalasti. Hän vetäytyi luokan nurkkaan vaitonaisena.
”Melodeeta ärsyttää nyt ihan kaikki”, mutisi Cara Sellerin korvaan ja silmäili huonekaveriaan inhoten.
”Mmm”, Selleri oli vähän poissaolevana. Opettaja saapui luokkaan käsiään taputellen. ”No niin, no niin. Tänään me katsomme elokuvan!”
Suuri kohahdus levisi luokassa.
”Mitä?” Selleri ihmetteli kummissaan.
”Sehän on kivaa!” Cara totesi.
”Mutta tämä on matikantunti!” Selleri intti. Cara ei vastannut ja opettaja otti CD-levyn esiin, sujautti sen tietokoneeseen ja peilasi näytön valkokankaalle. Pian siihen ilmestyi valkoiselle taustalle suurella kirjoituksella MATIKAN MAAILMA.
”Jaha”, Cara mutisi elokuvan alettua. Siinä seikkaili kaksi lasta, tyttö ja poika, jotka yrittivät löytää maailmasta kadonneet numerot.
”Tosi tylsä”, Cara kommentoi leffan loputtua. Hän suuntasi kavereidensa kanssa ruokalaan, jossa oli tänään tarjolla tulisia perunoita ja mautonta lihapullakastiketta. ”Hmp. Kouluruoka on aina niin pahaa”, Selleri yökkkäili selvittyään kaameasta annoksesta.
”Niinpä”, Tikru totesi ja siirtyi Sellerin, Caran, Miukulin ja Melodeen kanssa ulos.
”Meidän koulu loppuu nyt”, huomasi Cara ja lähti Melodeen kanssa liukkaalle polulle hoitolan suuntaan.

Patukan nk:
Odotin huoneessa kissojen palaamista ja valmistelin heille välipalaa. Otin kaapista purkillisen sekasössöä ja pysähdyin hetkeksi miettimään. Sössö oli Caran, mutta jotenkin uskoin ettei häntä haittaisi jos antaisin siitä myös Melodeelle. Niinpä päätin jakaa sekasössön kahdelle lautaselle ja laitoin myös lusikat ojoon aterioiden viereen. Pian kuulin käytävältä kovaäänistä pölpötystä ja osasin heti tunnistaa Caran äänen, ja luultavimmin Melodee oli tämän mukana. Avasin huoneen oven juuri sopivasti tälle kaksikolle.
”..mutta se oli ihan törkeää, kun se loppui siihen”, Cara höpötti juuri astuessaan sisään. ”Ai moi Patu.”
”Minun mielestä se leffa oli hauska”, Melodee sanoi ja istahti pöytään. Hän kävi heti käsiksi ruokaan.
”Siis mikä leffa?” olin aivan pihalla.
”Me katottiin ihan surkea elokuva matikassa”, Cara selitti minulle ja nähdessään sekasössöt hän oli oksentaa. ”Hyihyihyi EN SYÖ!”
”Noh Cara, olepa nyt”, toruin kissani hieman huvittuneena.
”No mutta kouluruokakin oli pahaa!” pentu valitti edelleen. ”Otan mielummin joulutorttuni jotka tein köksässä.”
Huokaisin ja myönnyin: ”Hyvä on, minä syön sitten sekasössösi.”
Maistoin oranssia tahnaa ja huomasin, että se oli oikeastaan tosi, tosi, tosi PAHAA. Mutta en sanonut sitä Caralle, sillä en halunnut kuulla hänen ”mitä minä sanoin, kuuntelisit minua! Hähää!” - kiljumistaan. Pian näin, että kissat olivat syöneet, joten keräsin lautaset pois ja heitin sössöni salavihkaa roskiin.
”Minun mielestä se elokuva oli hyvä”, Melodee totesi.
Laitoin kädet lanteille ja tuhahdin: ”Nyt ei murjoteta, on kerhojen aika!”

Caran nk (Pelikerho):
Hyvästelin Melodeen ja Patukan, jotka suuntasivat ulos kalastuskerhoon. Minä taas olin menossa Näytelmälavalle, jossa pelikerho pidettäisiin. Tämä oli ensimmäinen kertani, ja minua jännitti aivan hirmuisesti. Yhtäkkiä pelokkaat ajatukset tunkivat päähäni. Entä jos tänään ei olisikaan kerhoa, ja kukaan ei olisi paikalla? Tai jos en löytäisi sinne enkä edes takaisin huoneelle? Mouruposkihan oli tosi sokkeloinen paikka, ja voisi helposti eksyä. Olin jo saamassa kunnon pakokauhun, kun huomasin vähän pidempänä käytävällä kaksi alienkisua: Lightin ja Rexin. Ryntäsin heidän luokseen.
”Moi, minne meette?” tiedustelin uteliaana. ”Tiedättekö missä Näytelmälava on?”
”Hei, joo tiedetään, me ollaan menossa sinne pelikerhoon!” Light kertoi innoissaan.
”Kiva, mäkin tuun sinne!” ilakoin juuri sopivasti, sillä astuimme Näytelmälavan suurelle kiiltävälle puulattialle. ”Nyt pitää vaan odottaa että muut kerholaiset ja ohjaaja tulee paikalle.”
”Ööh, oikeastaan tässä kerhossa ei ole muita kuin me ja nyt sinä”, Rex korjasi varovasti.
”Ai jaa, entä-” olin sanomassa, mutta yllättävä kolina keskeytti puheenvuoroni.
”Mitä tapahtui?” Rex kauhistui. ”Käyn katsomassa.”
Ja hän teleporttasi johonkin, mihin minä ja Light emme nähneet. Pian hän kuitenkin oli takaisin ja kertoi: ”simssiliini tulee ison lautapelikasan kanssa. Hän taisi kompastua ja kaatua.”
”Mitä, etkö jäänyt auttamaan?” kauhistelin. Eihän hän voinut jättää simssiliiniä sinne yksin?
”Hän ilmeisesti pääsi ylös, sillä seisoo nyt takanamme”, kertoi Light. Käännyin katsomaan ja siinähän kerhon ohjaaja seistä pönötti takanamme niin kuin keltainen alienkissa oli sanonutkin.
”Jaahah, mitäs täällä juoruillaan?” hän kysyi, muttei atnaut meidän vastata vaan jatkoi itse viitaten lautapelien pinoon vieressään: ”Valitkaa näistä joku peli, jota pelaamme.”
”Otetaan Alias!” huusimme kaikki yhteen ääneen. simssiliini naurahti ja nyökkäsi. Levitimme pelin yhdessä, ja koska olin nuorin sain aloittaa. Heitin noppaa ja liikuin silmäluvun verran eteenpäin. simssiliini käänsi tiimalasin ja aloitin sanan ”huolimaton” selittämisen.
”No.. esimerkiksi sellainen, joka ei tee läksyjä”, yritin.
”Rex?” Light ehdotti tirskuen, eikä simssiliinikään voinut estää pieniä naurunpyrskähdyksiä. Rex näytti hyvin loukkaantuneelta, ja minä jatkoin selittämistä kuin mitään ei olisi tapahtunut, en halunnut tuhlata aikaa. ”Ei, vaan sellainen joka ei muista tehdä asioita tai tekee ne..”

Melodeen nk (kalastuskerho):
Astuin ulos hoitajani kanssa, ja näimme heti ohjaajan lammen vieressä. Siinä oli myös pari onkea ja vesiämpäri.
”Päiviä! Sinä taidatkin olla Melodee, eikös?” ohjaaja kysyi, ja nyökkäsin vastaukseksi. ”Ota vain jo onki, odotetaan vain Nemoa”, hän kehotti vielä ja minä tein työtä käskettyä, valitsin pinkin ongen. Yritin jo kastaa sitä veteen, ja ohjaaja auttoi hieman minua siinä. Pian kuulin askelia takaani, ja käännyttyäni katsomaan huomasin sieltä tulevan Kuura Nemo-ukki sylissään.
”Nemo!” minä innostuin ja Kuuran laskettua ukkini maahan riensin vähän halaamaan häntä. Ohjaaja antoi Nemollekin ongen ja ojensi tälle purkkia täynnä niljakkaita kiemurtelevaa matoja. Ukki otti madon ja pujotti sen ongenkoukkuun. Katsoin ällöttävää matopurkkia inhoten.
”Etovaa. Voisinko saada kenties jotain muuta syötiksi..?” tiedustelin ohjaajalta, joka nyökkäsi ja kaivoi jostain laukustaan toisenkin purnukan, jossa oli matojen sijaan pieniä taikinapalleroita. Otin yhden tyytyväisenä ja laitoin sen oman onkeni pieneen koukkuun.
”Sitten vain siima veteen ja odotetaan, jos nykisi”, ohjaaja sanoi ja istahti kahden kerholaisen väliin tarkastelemaan tilannetta. Odotin hetken ja siinä katselin ympärilleni. Puiden lehdettömät oksat heiluivat leudossa tuulessa ja lammen pinnassa näkyi lilluvan pieniä lumpeenlehtiä. Nautin luonnon ihanasta rauhasta ja hiljaisuudesta. Yhtäkkiä tunsin nykäisyn ongessa ja hihkaisin: ”Minulla nykii!”
Ohjaaja riensi auttamaan, mutta olin jo onnistunut heittämään saaliini vesiämpäriin. Kurkin uteliaana määrin laidan yli sen sisäpuolelle. ”Mikä kala se on?”
”Näyttäisi olevan lohen kylmäsavustettu filee”, ohjaaja totesi. Katsahdin sitä ja huomasin, että kala tosiaankin oli lohen filee, jolla oli vihreät pienet evät ja pyrstö. Silmiä tai suuta saati kiduksia sillä ei ollut.
”Hyi elämä!” kirkaisin ja heitin kalan saman tien takaisin lampeen. Hoitajat vaan nauroivat, ja minä heitin siiman takaisin veteen. Mitä hauskaa siinä oli, että joku kala oli ällö?

// teemis? Melodeen musiikintunnista?
Caran ja Melodeen tarpeet:
+nälkätarve (- 1x sekasössö purkkiruoka)
+hygieniatarve (vai onko se siisteys kun ne kävi hiekkalaatikolla?)

Vastaus:

Kotitalousope onkin sitten aina joulufiiliksissä. .-D Caran leivinpaperileikit olivat söpöjä, sääli että ope keskeytti ne. .-P Melodeella oli sen sijaan ikävämpää musatunnilla, huh miten nostalginen olo tuli tuosta nokkahuilujen soittamisesta. xD Tykkäsin jostain syystä erityisesti kohdasta missä kissat keskustelivat välkällä tuntiensa tapahtumista! Voihan sekasössö, huvitti kun Caran annos päätyi lopulta sinun lautasellesi. .--D Caralla ja alienpojilla tuntui olleen kivaa pelikerhossa, ja Melodeekin ilahtui tavatessaan ukkinsa. <3 Saat 33 + 5 = 38 penniä, kohotan tarpeet (hiekkalaatikko menee siisteystarpeeseen) sekä lisään kouluplussat ja kerhomerkit. .-)

-Kasa

Nimi: Kuura

13.12.2019 07:31
Luku 13 Jälkitutkijat (luontokerhotarina)

Jo ihan mustalta taivaalta sataa hitaasti vähän lumen. Yksi suuri lumihiutale tippuu suoraan minun nenäni päälle. Katson sitä varovasti hymyillen. Hoitolan pihaa valaisee monet pienet valot. Valo heijastuu todella kirkkaana lumenpinnasta. Tänään on taas luontokerho ja olemme tällä kertaa pihalla. Yritän etsiä katseellani Rexiä ja Hipsulia muiden kissojen joukosta. Uskoisin heidän erottuvan kirkkaiden väriensä ansiosta todella hyvin, jos jonkun lamppu vain osuisi heihin. Äkkiä näen Rexin juoksevan luokseni.
"Missä Hipsuli on?" kysyn hämmentyneenä.
"Hän ei tule, koska hänellä on huono olo", punainen poika selittää.
"Onko Hipsuli kunnossa?" kysyn varovasti ja vilkuilen oven suuntaan siltä varalta, että hän kuitenkin tulisi.
"On. Pahoinvointi on kuulemma normaalia, koska hän odottaa pentuja", Rex kertoo, mutta kuulostaa, että hän olisi vähän epävarma sanoistaan.
En kuitenkaan kysy enää mitää. Minusta tuntuu jotenkin vähän oudolta, että Hipsuli on saamassa pentuja. Hän on kuitenkin jo ihan oikeasti aikuinen. Toisaalta joku voi onnistua saamaan pentuja vielä vanhuksenakin, mutta se taitaa olla harvinaista.

Tänään meillä on kerhossa aiheena eläinten jäljet. Niitä on helppo tutkia, koska maassa on lunta, mihin ne jäävät näkyviin. Jäljet lähtevät lumen pinnasta pois ainoastaan, jos siitä kävellään paljon tai päälle sataa uutta lunta. Ohjaaja näyttää meille laminoiduilta papereita, miltä kunkin eläimen jäljet näyttävät luonnossa sekä piirroksen siitä millaiseen muotoon ne asettuvat.
"Onhan kaikilla tasku- tai otsalamppuja?" ohjaajamme varmistelee.
Kissajoukosta kuuluu myönteistä muminaa. Jotkut myös nyökkäilevät pienesti. Keneltäkään ei siis taida puuttua lamppua.
"Ottakaa pari tai pieni ryhmä ja tulkaa hakemaan minulta paperi ja kynä. Yrittäjää löytää mahdollisimman monen eläimen jäljet", ohjaaja selittää.
Minä otan hetkeäkään miettimättä parikseni Rexin. Kerrankin minusta tuntuu, ettei poika voi tässä tehtävässä aiheuttaa kauheaa kaaosta.

Lähdemme Rexin kanssa etsimään lumesta eläinten jälkiä. Minä tarkistan, mitä kaikkia jälkiä paperiimme on merkattu. Siihen on merkitty jäniksen, oravan, myyrän, kärpän ja peuran jäljet. En usko, että pystymme löytämään niistä jokaista. On kuitenkin hyvä, jos löydämme edes muutaman.
"Kärppä", Rex hihkuu pian innoissaan ja osoittaa lumessa olevia jälkiä.
"Muuten hyvä, mut noi kuuluu kyllä ihan selvästi jollekin kerholaiselle, joista yksikään ei mun tietääkseni ole kärppä", naurahdan Rexille.
"Noi on sit ainaki jäniksen", Rex ilmoittaa itsevarmasti seuraavien jälkien kohdalla.
"Nyt oon sun kaa samaa mieltä", vastaan hetken löydöstä katsottuani ja merkkaan sen paperiin.
Jatkamme Rexin kanssa jälkien etsimistä. Välillä punainen kissa kyllä tarkkailevan enemmän minua kuin lunta.
"Tästä on menny peura", kerron mietteliäästi ja katselen lunta.
"Ootko nyt ihan varma?" Rex kysyy, kun merkitse löydöksen paperille.
"Oon", vastaan varovasti ja vikaisen poikaa.
Meiltä loppuu aika ja ohjaaja huutaa, että kaikkien tulisi palata hoitolan eteen. Lähdemme sinne siis myös Rexin kanssa.

Käymme ensin läpi jokaisen ryhmän tai parin löydöksen. Minun ja Rexin kahdet jäljet osoittautuvat ihan hyväksi löydösmääräksi. Aivan hoitolan lähistöllä ei selvästikään liiku paljon eläimiä.

Vastaus:

Jopas kerho kokoontuikin tänään myöhään kun jälkibongaukseen tarvittiin taskulamput ja kaikki! Haha, ihanaa että Sourcella on tällä kertaa luottoa Rexiin ja hän uskaltautui tämän pariksi. .-D Vaikka kissan ja kärpän jäljet menivätkin sekaisin niin ihan hyvin kaksikko lopulta onnistui jälkiä löytämään. .-) Saat 9 penniä ja kerhomerkit!

-Kasa

Nimi: Kirsikka

12.12.2019 14:44
Luku 16


Hoitotarina:

Kirsikka heräsi sängyssään hieman väsyneenä.
*Toivottavasti kissat ovat väsyneitä...* hän toivoi, sillä ei jaksanut tehdä mitään. Kuitenkin kun hän avasi kaapin oven, pienestä narahduksesta kaikki neljä oli jo pystyssä.
"Kohta on joulu!" Shira huomautti.
"Minun elämäntavoite pitää toteuttaa!" Veeti puolestaan vaati.
"Minun myös!" Tuhka yhtyi mukaan.
"Minä menen kouluun!" Nala ilmoitti ja lähti pois oven paukahtaessa kovaa kiinni.


Shiran koulupäiväkirja:

Nala:

Olin erittäin ärsyyntynyt muiden innokkuudesta. Minua lannisti, enkä tiennyt miksi. Kävelin sitten kouluun ja kävin tunneilla. Shira ei edes mennyt kouluun, koska pitää "valmistautua jouluun". Pyh!
Keskiviikossa siis mennään:

Koulu:

Myöhästyin matikantunnilta 15 minuuttia, sillä olin äksynä äksynyt, eikun eksynyt vahingossa matkan varrella eläinlääkäriin. (En edes tajua miten) Kaikki luokassa nauroivat minulle. Matikanopettaja katsoi minua tuimasti. Hän ei ollut kuin kiva ranskan tai kuvataiteen opettaja. Sen takia oppilaiden nauru vain yltyi. Tein masentuneena matikanlaskuja ja jotlut vanhemnat kissat kuiskailivat uusille ihmetteleväisille tulokkaille tilanteesta. Kyyneleet valuivat poskilleni ja myöhemmin tehtävämonistepaperilleni. Oli hirveää tulla koulukiusatuksi.
Kun annoin valmiin monisteen opettajalle tunnin lopussa, opettaja kysyi, olenko tehnyt tarpeita sen päälle kun se oli niin märkä. Luokka raikui nauramaan ja en kestänyt korviani. Juoksin ulos luokasta kyynelien virratessa poskia pitkin lattialle.
"Varmaan nytkään ei pysty pidättämään." opettaja ilkuili ja luokka nauroi täysiä. Juoksin suoraan ranskan luokkaan, vaikka tiesin että seuraavaksi olisi välitunti.
"Mitä nyt Nala?" opettaja kysyi huolestuneena kun näki märän Nalan.
"NO KUN MINÄ OLEN KOULUKIUSATTU JA JUURI MINUA KIUSATTIIN MATIKANTUNNILLA!" parkuin.
"Haluatko mennä takaisin hoitolaan?" opettaja kysyi.
"En, haluan opiskella mahdollisimman hyvin." kerroin.
"No jos niin haluat. Ja nyt tuntisikin jo alkaa minun kanssani, välitunti loppuu muutaman minuutin päästä." opettaja kertoi. Katsoin taakseni vilkaisemaan kelloa ja kello oli hyvinkin 11:28. Kävin istumaan paikalleni ja kello sitten jo soikin. Ranskan oppilaat ryntäsivät luokkaan ja istahtivat paikoilleen.
"Tänään opettelemme numeroita ranskaksi." opettaja selitti. Silmissäni sumeni kun tuli mieleen numeroista matikka. Opettaja kirjoitti taululle numerot nollasta kymmeneen allekain. Sitten hän kirjoitti jokaisen numeron viereen sen ranskaksi, näin:
0 ~ zéro
1 ~ un
2 ~ deux
3 ~ trois
4 ~ quatre
5 ~ cinq
6 ~ six
7 ~ sept
8 ~ huit
9 ~neuf
10 ~ dix
"Kirjoittakaa nämä paperille." opettaja pyysi ja viittosi kasan papereita. Kaikki juoksivat papereille, paitsi minä. Kävelin pää allapäin paperikasan luo.
"Ehkä sinun pitäisi mennä hoitajasi luo takaisin." opettaja kehotti.
"Eiiiien jaksa. Voimat on loppu." selitin masentuneena.
"Voin soittaa hoitajallesi. Kai hänellä on puhelin?" opettaja kysyi ja nyökkäsin. Sitten kerroin hänelle hoitajani nimen (Kirsikka siis jos joku älykääpiö ei tiedä) ja tämä soitti hänelle. Pian Kirsikka tulikin ovista sisään.
"Anteeksi että kesti, tuli mutkia matkaan kun en ole käynyt koulun sisätiloissa koskaan..." hoitajani sepitti ja nappasi minut syliinsä. Painoin pääni tämän vaatteisiin ja itkin ne märäksi. Sillä aikaa varmaan opettaja kertoi Kirsikalle tapauksesta.
"EN JATKA KAKKOSLUOKALLE!" parkuin jossain vaiheessa.
"Mut, mut, mutta Nala, ajattelin antaa sinulle koulupäiväkirjani kun kakkosluokkani päättyisi." Shira änkytti.
"EN! EN JATKA KOULUA! EN KESTÄ KUN MINUA KIUSATAAN!" huusin itku kurkussani. Lähdimme Kirsikan ja Shiran kanssa pois koulusta.


Hoitotarina jatkuu:

Kirsikka kantoi parkuvaa Nalaa Shiran kanssa hoitolalle. Tai siis, Kirsikka kantoi ja Shira käveli vieressä. Päästyään huoneelle pojat ottivat vastaan tytöt huolestunein katsein. Myös Galaxy ja Hipsuli olivat paikalla poikien vieressä.
"Hei Nala, tule kanssani kylppäriin." Veeti pyysi. Nala hyppäsi Kirsikan sylistä ja muut katsoivat hieman yllättyneenä kun kaksikko lähti kylppäriin.


Kaksikon parissa: (joo älkää kysykö)

Veeti sulki oven perässä ja meni Nalan ääreen.
"Nala, katso minuun." Veeti sanoi, otti Nalan poskista kiinni ja nosti tämän pään ylös.
"Mitä sinä...?!" Nala ihmetteli kun Veeti upotti tämän nuolaisuihin.
"Rakastan sinua. Haluaisin sinun kanssasi pentuja." Veeti kertoi hieman hullunkuuloisena.
"MITÄ?! MINÄ EN OLE VALMIS HANKKIMAAN PENTUJA KAHDESTA SYYSTÄ: OLEN LEIKKI-IKÄINEN JA EN HALUA JÄLKIKASVUA!" Nala huusi kauhuissaan ja juoksi ovelle. Kuitenkin hän ei yltänyt lukkoon.
"Mutta Nala, sinä olet elämäni rakkaus..." Veeti yritti selittää.
"Ja sitä paitsi Veeti, sinullahan on Hipsulin pennut hoidettavina." Nala muistutti.
"Rakastan sinua enemmän." Veeti paljasti.
"MUTTA MINULTA ET TULE PENTUJA SAAMAAN!" Nala huusi.
"Kerro sitten jos muutat mieltäsi." Veeti pyysi.
"En kyllä tule vaihtamaan! Ja päästäisitkö nyt minut ulos?!" tyttö karjui.
"Kai vaan et kerro kellekään, erityisesti Hipsulille." Veeti jatkoi.
"No selvä sitten. Ja muuten, tässä asiassa ymmärrän nyt että kuinka oikeassa Shira on sinusta. JA AVAA SE OVI!" Nala huusi vihaisena ja palvelijamaisesti Veeti avasi tälle oven.

Sitten takaisin hoitotarinaan:

Kun Nala ja Veeti palasivat kylppäriretkestään, oli kaikki muut huoneella istumassa. Hipsuli supatti jotain Galaxylle ja samalla vilkaisi epäilevästi Veetiä. Galaxy tuijotti tätä merkittävästi ja sitten he vain tuijottivat toisiaan kuin heillä olisi tuijotuskilpailu menossa. Kirsikka penkoi kaappia ja Shira kuorsasi unilinnassaan. Tuhka katsoi Galaxya haikeana, kun ei päässyt keskustelemaan heidän kanssaan. Nala kipitti Shiran unilinnaan ja Veeti käveli rauhallisena, kuin mitään ei olisi tapahtunut, Tuhkan luokse selittämään kaiken hiljaa. Nala koputti unilinnan seinälle ja Shira havahtui unestaan.
"Mitä nyt?" Shira kysyi.
"Saako tulla sisään?" Nala kysyi ja Shira nyökkäsi. Nala astui sisään ja vuodatti kaiken äskeisestä tapahtumasta hiljaa ystävälleen.
"Ja minä... en siis vain halua jälkikasvua... ainakin tuollaisen pölkkypään kanssa." Nala kertoi ja Shira hymähti.
"Ymmärrän, itsekin olisin järkyttynyt. Voit jatkossa kertoa minulle kaiken, voit luottaa minuun. Ollaanko bestikset?" Shira kysyi.
"Mielellään, bestis." Nala sanoi iskien silmää.
"Hei, haluaisitko tuoda oman makuualustan tänne? Voitaisiin nukkua yhdessä sitten yöllä." Shira ehdotti.
"Joo, käyn hakemassa." Nala kertoi ja kävi juoksemassa hakemaan nurkastaan sinisen makuualustan. Tytöt innostuivat heti heidän kehittyneestä yhtävyydestään ja laittoivat kaikki asiansa vierekkäin tai yhteen: nukkumapaikat, hiekkalaatikot, pyyheet, minikynät, hammasharjat ja kaikki muutkin heidän tavaransa. Myös kaikki turkinhoitotuotteet ja meikit luvattiin heidän kahden yhteiseksi, vaikka ne kuuluivat myös pojillekin: ongelmana oli se, että pojat eivät vain käytä niitä! (Tai ei ainakaan vapaaehtoisesti) Kun tyttöjen "siivottua" he katsahtivat muuhun ympäristöön (huoneeseen siis). Uusi kissa oli saapunut, ruskea poikavanhuskissa.
"Kissaseni, tässä on Daim. Minä juuri adoptoin hänet." Kirsikka selitti.
"Hei kaikki nuorukaiset." vanhus tervehti käheällä äänellä.
"Onko hän kuolemassa? Vai onko hän kuollut jo? Haisee ainakin kuolleelle." Veeti kommentoi.
"Veeti, älä." Kirsikka torui.
"Kuolemassa olen, nuori on oikeassa." Daim kähisi.
"Hei! En ole nuori, olen täysikasvuinen!" Veeti huomautti mutta vanhus ei ollut kuulevinaan.
"Kirsikka! Olisi asiaa." Tuhka pyysi. Kirsikka kääntyi pojan puoleen.
"Minä, tuota... olen kosinut Galaxyn." Tuhka selitti epävarmana.
"Ai sen sormuksen ja herkutuksen kanssa? Ei ihme että ne hävisivät kaapista..." tyttö totesi.
"Suostuiko Galaxy?" Shira kysyi.
*Kyllä olen!* Galaxy huusi Shiran mieleen.
"Aa, ok." Shira kuittasi.
"Muttaaaaa... eihän tuo lillukka ole edes sanonut mitään..." Veeti ihmetteli. Kuitenkaan kukaan ei vastannut kysymykseen, tai no epäröintiin. Nala ei osallistunut keskusteluun. Hän vain oli seisomassa Shiran vierellä katsoen tyhjyyteen. Se oli kissan surkein päivä.
*Shira muuten, sinulla olisi lahja odottavina Rexille!* Galaxy muistutti Shiran mieleen. Shira tajusi heti mistä tyttö puhui ja sitten ampaisi ulos.

Shiran retki: (hänen näkökulmastaan)

Ihan ampaisin huoneesta ulos Galaxyn kerrottua minulle vihjaillen sen jutun. (tai siis ajatteli sen minulle (joo kuulostaa oudolle)) Näin (siis ihan näin) matkalla Lightin.
"Light, auta minua, pyydän. Voisitko hakea meidän huoneesta HILJAA JA NÄKYMÄTTÖMÄSTI muutama penni?" pyysin keltaiselta kisulta tajuttuani unohtaneeni kiireessä pennit huoneelle ja poika nyökkäsi. Pian hän hävisikin näkyvistä. Odotin hetken seisten paikoillani ja pian poika ilmestyi minulle antaen kolme penniä.
*Noh, tämä varmaan riittää.* ajattelin ja kiitin keltaista aka näkymättömänväristä kissaa. Juoksin simssiliinin huoneelle ja koputin tämän ovelle. Stiina kuitenkin tuli raottamaan ovea. Hänellä oli naamallaan samalla onnellinen ja samalla murtunut ilme. Se näytti oudolle.
"Mitä nyt?" hän kysyi.
"Olisi pikaista asiaa simssiliinille." kerroin.
"Aa, no, tule sisälle." Stiina toivotti ja avasi ovea enemmän että pääsisin sisälle. Kävelin kivanvärisen huoneen poikki koneen ääressä kököttävän simssiliinin luo Stiinan kanssa. Ihmettelin, miksi Stiina ei ollut puhelias, niin kuin kerhoissa.
"Missä Oili on?" ihmettelin huomattuani, että tyttövanhusta ei näkynyt eikä hänen vahvan meikin tuoksua hurahtanut nenälle.
"Hän. On. Hauta. Usmaal. La." Stiina sai sanotuksi.
"Kuka kuoli? Otan osaa." sanoin lohduttaen.
"No hän itse!" Stiina kiljahti hieman kimmastuneen ja surullisen oloisena. Tajusin miksi Stiina oli hieman murtunut oven avatessaan ja sitten tajusin, että osuin väärään keskustelunaiheeseen napakympillä.
"Anteeksi." Stiina pyysi kuiskaten hetken tajuttuaan. Nyökkäsin ja menin simssiliinin puheille.
"Hei simssiliini. Haluaisin ostaa joulukalenterin antimia." kerroin.
"Mutta teillähän on jo joulukalenteri." simssiliini naurahti.
"Mutta haluaisin ostaa siitä yhden jutun no, pikkujoululahjaksi eräälle kaverille." sanoin.
"Poikaystävällekö?" simssiliini vihjaili.
"On se ystävä... ja poika... se on poikaystävä, me emme kyllä seurustele todellakaan... sitä on vaikeaa selittää." selitin. //en oikeasti aio hankkia pentuja Rex x Shira XD// simssiliini virnisti.
"No tässä olisi adventtikynttilöitä, korvakoruja, pingviinilelu, pipari, porolelu..." simssiliini aloitti mutta keskeytin tämän porolelun kohdalla.
"POROLELU!" kiljaisin VAHINGOSSA liian kovaa mutta simssiliini vain naurahti.
"3 penniä se tekeekin." simssiliini kertoi.
*Täydellistä!* ajattelin ojentaessani pennejä ja saadessani tanssivan poron. Sitten kiitin ja juoksin takaisin käytävällä. Pian kuului poksahdus ja Rex ilmestyi kuin tyhjästä.
"Oi sait uuden lelun!" Rex ihasteli. Nyt aloin epäröimään, entä jos poika ei enää välittäisi leluista?
"Se... se on sinulle... kun halusit silloin kalenteristani yhden jutun." sanoin ja ojensin tanssivan poron Rexille. Rexin naamalle levisi onnellinen hymy ja sitten hän halasi minua. Sitten hän hyvästeli minut kiittäen ja teleporttasi varmaan takaisin huoneeseensa poksahtaen. Minä taas palasin huoneelle. Se oli ihana hetki.

Takaisin taas hoitotarinaan kertojan puolelta:

Kun Shira palasi takaisin huoneelle, hän huomasi, että lattialla lojui kasa tavaraa. Alienkisutytötkin olivat jo lähteneet.
"Ja tämäkin on sinulle Daim... No okei, nämä kaikki on sinulle." Kirsikka kertoi.
"Ai myös tuo tuoliko?" Veeti ihmetteli kauhuissaan. Kirsikka nyökkäsi ja Veeti esitti pyörtyvänsä Kirsikan selän takana.
"Mutta, nyt joulukoristelua!" Kirsikka ilmoitti ja heitti kaapista lattialle joulukuusen (ihmeellisesti sen mahduttuakin sinne X0) ja sen koristeita, ja tietenkin muut joulukoristeet.
"Haluatko sinäkin koristella Daim?" Kirsikka kysyi vanhukselta.
"Voisin ehkä pari kissakuusenkoristettani ripustaa kuuseen." Daim sanoi käheästi. Kirsikka nyökkäsi.
"Tuhka, Veeti, auttakaa minua nostamaan tämä kuusi pystyyn." Kirsikka ohjeisti ja viittoili kyljellään olevaan kuuseen. Pojat juoksivat puun molemmille puolille ja Kirsikka keskelle ja piankin se oli pystyssä.
"Nyt koristellaan!" Kirsikka ilmoitti ja päästi kissat valitsemaan kaikenlaisia koristeita kuuseen lattialta. Siinä oli esim kissakuusenkoristeita ja hopeakimallenauha. Daim laittoi pari omaa koristetta käyttäen uutta tuoliansa apuna, jotta hän yltäisi ylös. Tuhka auttoi Daimia kaikin tavoin koristeluissa. Shira ja Nala laittoivat yhdessä hopeakimallenauhaa ja Veeti ripusti yhden kissakuusenkoristeen.

"Noin, nyt on valmista. Auh!" Kirsikka voihkaisi ja hieroi päätään. Hän siirsi katseensa lattialle ja näki kuusesta tippuneen tähden.
"Sattuiko sinua?" Tuhka kysyi huolestuneena.
"Kunnossa ollaan. Kuka haluaisi ripustaa tähden?" Kirsikka kysyi.
"Minä." Nala sanoi rauhallisella äänellä, hän oli unohtanut päivän järkytykset. Kirsikka otti kissan syliinsä, ojensi tälle tähden ja nosti tämän tarpeeksi korkealle. Sitten Nala laittoi tähden paikoilleen ja hän pääsi alas.
"Noin, nyt kun kuusi on koristeltu niin koristellaan muut paikat ja siivotaan samalla." Kirsikka sanoi rohkaisevasti. Daim ei halunnut kyllä osallistua tähän koristeluun.
"Koska vaan ei halua siivota." Veeti mutisi. Tuhka laittoi kranssin ovelle, Veeti pani porolelun omaan paikkaansa tyttökisujen ohjeistuksella samalla, kun he laittoivat päähänsä tonttulakkejaan.
"Nämähän liikkuvat!" Shira sanoi yllättyneenä kun hänen lakkinsa alkoi tanssimaan.
"Hei muuten, ollaan jääty joulukalenterita hiukan jälkeen, avataan nyt tähän asti luukut." Nala ehdotti ja Kirsikka kävi hakemassa sen.
"No niin, kun Nala hienosti muistuttikin tästä niin hän saa avata ensimmäiseksi, lisäksi hän on nuorinkin." Kirsikka kertoi ja ojensi kalenterin Nalalle. Nalan avattua kalenterin sieltä tupsahtu juokseva pingviini, se siis juoksi pois kalenterista.
"Miksi kaikki liikkuvat?" Nala pohti iloisena jahdatessaan leluaan. Sitten Shira avasi kalenterista piparin.
"Höh, miksi tämä ei liiku?" Shira mietti pettyneenä ja vei kaapille piparin. Sitten Tuhka sai avata luukusta adventtikynttilät. Hän vei ne ensimmäisen adventtikynttilän viereen pöydälle. Veeti avasi teatteriliput Kissansilmään.
"Tulen kyllä nämä vielä käyttämään." Veeti suunnitteli ja vei ne kaappiin. Daim sai korvikset ja hän alkoi nauramaan käheällä äänellään. Shiran vuoro oli avata. Hän sai kauniit jouluvalot.
"Ripustetaan nämä ikkunaan." hän ehdotti. Muut olivat samaa mieltä ja Tuhka nosti Shiran ylös, jotta valot saataisiin kiinnitettyä. Puna levisi Shiran poskille, kun hän tunsi Tuhkan lihaksikkaat tassut allaan, mutta silti poika piti tätä hellästi. Hetkeksi Shira vaipui ajatuksiinsa.
"Shira, voisitko ripustaa ne valot?" Tuhka pyysi ja Shira terävöityi. Hänen ripustettuaan valot kaikki palasivat avaamaan sen päivän luukkua.
"Minä avaan sen!" Veeti ilmoitti.
"No se ei olisi reilua, kun sinä olit jo avannut pari luukkua sitten." Shira totesi.
"Minusta Tuhkan pitäisi avata." Nala kertoi.
"Eei, vaan sinun." Tuhka vastusti.
"Totta, Nalan pitäisi, reiluuden nimissä." Daim puuttui keskusteluun. Kaikki kuuntelivat kissavanhusta.
"Hän ei ole yrittänyt saada tätä luukkua itselleen, vaan enemmänkin antaa se pois. Ja Tuhka saa avata seuraavaksi, sillä hän toimi samalla tavoin." Daim selitti. Veeti katsoi närkästyneenä kissavanhusta, mutta ei Daim siitä välittänyt. Nala löysi luukusta alennuskupongin.
"Tällä kupongilla saat lunastaa ennustuskojusta Sattumusjuoman. Uskallatko kokeilla?" Nala luki.
"Mmm." Shira äännähti.
"Okei, ehkei ihan vielä." Nala tuumi, kun hänen mieleen pulpahti Shira äksyilemässä, koska heidän ennustuskojuretken takia heidän eväsretkensä pilaantui ihanasti.
"Noh, nyt pitää vain odottaa huomisen luukun avaamista." Kirsikka kertoi rauhallisesti ja siivosi tavarat kaappiin.
"Muuten, Kirsikka, voidaanko käydä koulun jälkeen ostamassa meikkejä?" Shira kysyi katsahtaen Nalaan hymyillen.
"Tietty, vaikka tuhlasin jo kaikki rahat Daimiin." Kirsikka kertoi.
"No julkaise sitten tämä tarina jotta saisimme Kasalta aka simssiliiniltä aka Jarnolta aka Kasuliiniltä aka Kasa tyynyjältä aka aka aka..." Shira huohottaen kertoi.
"Pennit." Nala lopetti Shiran lauseen.
"No ensin pitää kirjoittaa nukkumaanmenosta, ennen kuin julkaisen." Kirsikka huomautti.
"NO ÄKKIÄ PANE MEIDÄT NUKKUMAAN!" Shira vaati.
"Mutta... meidänhän piti katsoa Masterchef-jakso, semifinaali, ennen kuin menisimme nukkumaan." Kirsikka yritti ja se tepsi. Nala, Tuhka, Veeti ja Shira ampaisivat television eteen sohvalle ja Shira ehti ottaa kaukosäätimen ensin. Shira näpääili oikean kanavan ja juuri ajoissa alkoi jakso. Sitten he vain tuijottivat ruutua.

Kun maistelujen tulokset kävi ilmi, kissat ulvaisivat (Timin fanit) surusta, sillä Timillä ei mennyt hyvin ja hän ei päässyt finaaliin.
"MIKSI TIM? MIKSIIII!" Shira ulvoi.
"Harmi se on, mutta nyt pitäisi mennä nukkumaan." Kirsikka muistutti.
"No okei." Tuhka sanoi ja kaatui pedilleen. Sitten muutkin lähtivät pedeilleen nukkumaan.


Tarpeet:

Kaikki:
+Unitarve

Shira ja Nala:
+Liikkumistarve

Nala:
+Leikkimistarve

//poista tämän tuloista kolme penniä porolelu Rexille Rexiltä Lightiltä ja Galaxylta yllätyslahja +5 penniä teematarinoinnista (kaamea Nalan päivä) ei kai sitten muuta :D//

Vastaus:

Huh mitä draamaa ja käänteitä, TYKKÄÄN! .-DD Nalan matikanope on kamala kun osallistui kiusaamiseen, onneksi ranskan opettaja oli ymmärtäväisempi ja antoi Nalalle luvan lähteä kesken koulupäivän. Veeti mitä ihmettä, Hipsuli odottaa parhaillaan pentujasi ja sinä latelet rakkaudentunnustuksia paljon itsesäi nuoremmalle pennulle. .-O Shirallakin on selvää kemiaa sekä Rexin että Tuhkan kanssa, apua. xD Kiva kun kissat saivat avata luukkuja vuorotellen, Daimin korvikset huvittivat. .-D Saat 46 + 5 - 3 = 48 penniä, ja kohotan tarpeet yms. .-)

-Kasa

Nimi: Kirsikka

12.12.2019 14:41
Kukkaneeen, laita tarpeet!

Nimi: Kukka

12.12.2019 14:00
Luku yhdeksän jossa on lumisota ja treffit.
~~~~~~~~~~~~~~~~~
Selleri oli juuri astunut kahvilaan sisään Caran kanssa. Patukka oli kertonut että hänen piti varmistaa että kaikki meni suunnitelmien mukaan joten hän ei voinut luistella kanssani. Höh. Lähdin järveä kohti ja huomasin Sylvin ja Lightin rannassa. Light koitti selvästi osua Sylviin lumipalloilla mutta Sylvi lejui vain tieltä pois. ”Moi!” Huusin ja juoksin heitä päin. Se selvästi pelästytti Sylvin koska Lightin lumipallo osui häneen. ”Kiitos että häiritsit Sylviä, olimme tehneet vedon että jos osun häneen Sylvi ostaa minulle luistimet!” Light intoili. ”Niitä saa ilmaiseksi tuolta kojulta.” Lightin naama vetäytyi hyvin oudoksi. Sylvi selvästi tykkäsi tästä esityksestä. ”Mutta nyt me voidaan hakea luistimet vai mitä?” Sanoin toivoen että se rauhoittaisi Lightin. Se vähän paransi tilannetta ja pian luistelimme jäällä. Tai no, Sylvi leijui jäällä. Light oli selvästi taitava luistelia mutta minä taas horjahtelin eteen ja taakse. Sillä välin kun Light teki upeita piruetteja minä koitin pysyä pystyssä. Koitin mennä huomaamatta nurkaan jotta voisin tehdä lumipallo n. Sylvi huomasi aikeeni ja ohjasi minut pois nurkasta. Mutta kun häsäsimme siinä Light oli ehtinyt tehdä lumipallon. ”Lumisotaa!” Siinä samassa päin plasiäni lensi lumipallo. Se plätsähti naamaani. Peli lähti käyntiin. Sylvi oli oikein hyvä selostaja. ”Ihminen koitaa heitää pallon mutta kissa väistää hyvin ja lähtee vastahyökkäykseen, oijoi mitä tulee tapahtumaan!” Sota loppui siihen että Sylvin ääni meni käheäksi ja Light hytisi kylmyydestä. Sylvi ja Light lähtivät huoneisiinsa lämmittelemään. Minullakaan ei ollut muuta tekemistä joten lähdin kotiin päin. Olin pelannut hetken aikaa tietokoneella kun Selleri tuli sisään. Hän oli selvästi ratkeamassa ilosta koska hänen hymynsä ylettyi korviin. ”Arvaa mitä!” Selleri sanoi innokaasti. ”Cara ja minä seurustellaan!” Minä tein pienen tuuletuksen ja onnittelin Selleriä. Selleri kuitenkin halusi iloita yksikseen joten jätin hänet rauhaan ja menin itse nukkumaan. Olin tosi väsynyt lumisodasta.

Vastaus:

Kiva että sait seuraa alienkissoista sillä aikaa kun Selleri julmasti hylkäsi sinut päästäkseen treffeille. .-D Sylvillä on mahdottoman huono tuuri vedonlyönneissä, tämä on jo toinen kerta kun hän häviää. xD Teillä olikin kivoja lumileikkejä Sylvin ja Lightin kanssa. Saat 6 penniä. .-)

-Kasa

Nimi: Patukka

11.12.2019 19:34

9. Luku, jossa Cara lähtee treffeille

Kissanpennut availivat hieman myöhässä ostettua joulukalenteria innoissaan, Cara sovitteli kaulaansa punaista kulkusella koristettua kaulapantaa, ja Melodee ihasteli kiiltelevää mistelikoristetta. Neljännestä luukusta putkahti esiin alennuskuponki kahvilaan. Melodee ei siitä välittänyt ja jatkoi avaamista, seuraavasta luukusta tuli hieno välkkyvä porolelu.
Cara sen sijaan oli nyt Patukan luona ja heilutteli alennusta hoitajan nenän edessä.
”Juu, se on hieno”, Patukka myönteli ja rauhoitteli kissaansa.
”Niin.. mutta”, Cara aloitti varovasti, ja Patukka katsoi häntä rohkaisevasti. ”Tuota... voiko pyytää Sellerin kanssani kahvilaan?” kissa pyysi sitten ujosti punastellen.
”Totta kai”, Patukka hymyili lämpimästi. ”Voin saattaa teidät sinne.” Ajatuksissaan hän lisäsi: *Mitäpä en tekisi noiden kahden eteen.*
”Ooo, Caralla on ihastus!” Melodee hihkui ärsyttävästi tultuaan paikalle. Cara punastui kauttaaltaan ja tönäisi toista kissaa. ”Lopeta, Melodee!”
Patukka irrotti tappelupukarit toisistaan ja yritti sopia riidan.
”No nyt. On vain hyvä juttu, jos tulee lisää pentuja ja Mouruposken kisukanta kasvaa”, hän totesi, ja Cara vain punastui entisestään.
”Ööh, oveen taidettiin koputtaa”, kissa sanoi nopeasti, ja muut luulivat aluksi että se oli vain tekosyy, mutta kun he avasivat oven olivat sen takana odottamassa Selleri ja Kukka.
”Moi, haluatteko tulla luistelemaan meidän kanssa?” Kukka tiedusteli Patukalta ja hänen kissoiltaan.
”No.. oikeastaan ajattelin, että voisit..ko Selleri tulla kanssani.. kahvilaan?” Cara takelteli. Selleri punastui samaan aikaan toisen kissan kanssa. ”To..toki”, hän vastasi hiljaisesti hymyillen. Kukka kohotti kulmiaan ja häipyi paikalta virnistellen.
”Melodee, tule sinäkin”, Patukka pyysi kissaa joka oli jäämässä pois muusta rektikunnasta.
”Hm, okei.”
”Saatetaan vaan heidät sinne kahvilaan, sitten voidaan mennä johonkin kävelylle”, hoitaja ehdotti hiljaisesti Melodeelle, joka nyökkäsi. Kaksikko oli nyt jäänyt tahallaan hieman jälkeen Carasta ja Selleristä, jotka rupattelivat leppoisasti toisilleen. He siinä jutellessaan osasivat kuin osasivatkin reitin kahvilalle, ja vasta ovella kissat kääntyivät Patukan ja Melodeen puoleen.
”Entä jos me ei osata tilata? En osaa lukea”, Cara hermoili yritti nähdä kahvilan sisään sen lasiovien läpi.
”No minä tulen auttamaan”, Patukka tarjoutui ja avasi oven Caralle ja hänen kavaljeerilleen. Melodeelle hän huikkasi: ”Odota tässä, minä tulen pian!”
Sisällä kahvilassa oli lämmin tunnelma ja ihana tuoksu, lautaset ja aterimet kilisivät asiakkaiden ahmiessa herkulliselta näyttäviä leivoksia ja juodessa teetä tai kahvia. Cara ja Selleri istahtivat kahdelle katettuun sivupöytään ja Patukka kysyi: ”Mitä te haluatte? Alennuksella saa molemmille kahvit tai teet ja jonkun leivoksen jaettavaksi.”
Kissat katsahtivat toisiinsa kuin sopien, mitä haluaisivat. ”Teet molemmille”, Selleri sanoi.
”Joo, kahvi on liian kitkerää”, Carakin totesi ja nyrpisti nenäänsä. Patukka nyökkäsi hyväksyvästi. ”Oukei, entäs leivonnainen? Haluutteko tulla katsomaan, mitä on tarjolla?”
Cara nyökkäsi, ja nousi penkeiltä Sellerin kanssa. He pääsivät jo pian lopputulokseen, kissat valitsivat kahvilan laajasta ja monipuolisesta valikoimasta suklaisen kakkupalan.
”Kaksi kupillista teetä ja yksi suklainen kakkupala”, Patukka pyysi kassalla istuvalta nuorelta kisuneidiltä, joka nyökkäsi niin että pinkki kokinhattu hänen päässään melkein putosi. ”Mmmm.. kaksi kupillista... suklainen kakku..” kissa mutisi itsekseen hääräillessään kassatiskin takana leivoksien ja juomien kanssa, lopulta Caran ja Sellerin edessä jökötti kaksi kupillista kuumaa vettä, ja kuppien vieressä teepussit. Kassaneiti nosti vitriinistä myös suuren suklaisen kakkupalan. Pala oli ruskeaa maitosuklaamössöä sisältä ja päällä oli valkoinen kuorrutus sekä mansikoita koristeena.
”Tuleeko muuta?” kissa tiedusteli, ja Selleri pudisti päätään. Kassaneiti jatkoi: ”Se olisi 11 penniä, kiitos.”
Cara vilkaisi Patukkaa kysyen häneltä alennuslippua, mutta hoitaja oli kadonnut. Kissa kääntyi turhautuneena ulko-ovelle päin ja näki viime hetkellä Patukan häipyvän johonkin Melodeen kanssa. Cara pyöräytti silmiään ja huomasi hoitajan jättäneen alennuksen pöydälle. Kissa nappasi lapun ja ojensi sen kassa-kissalle.
”Ahaa, teillä on alennus! Se taisikin tulla joulukalenterista”, kissa hymyili iskien silmää. Cara ja Selleri nyökkäsivät ja ottivat herkut kantoon. He veivät ne varaamaansa pieneen pöytään ja istuivat siihen tyytyväisinä. Cara kastoi ruskean teepussin veteensä ja näki värin liukenevan nesteeseen, ja Selleri teki samoin.
”Hienon näköistä kun tuo väri vaihtuu”, poikakissa totesi vähän tönkösti. Nyt heidän leppoisasta rupattelustaan, jota matkalla oli ollut, ei ollut tietoakaan. Keskustelu oli muuttunut tönköksi ja hieman ujoksi. Cara yritti sinnikkäästi aloittaa uutta keskustelua: ”Maistetaanko kakkua?”
Selleri nyökkäsi vaitonaisena, otti lusikan ja ojensi sellaisen myös Caralle. Kisut iskivät samaan aikaan pehmeään suklaataikinaan ja maistoivat sitä uteliaina.
”Tämä on tosi hyvää!” Cara innostui ja nuolaisi huuliaan. ”Tykkäätkö sinä?”
”Mmm, joo.” Selleri oli jo nappaamassa toista lusikallista ja katsahti nyt anteeksipyytävästi seuralaiseensa.
”Syö vain”, Cara hihitti ja otti itsekin uuden palan. ”Sehän on kakkua, eli syötäväksi tarkoitettu.”
”Niin. Haluaisitko puhua jostain?” Selleri ehdotti haukkaisujen välistä.
”Vielä kysyt!” Cara nauroi ja totesi sitten: ”Näin talvella on tosi kaunista. Pitäisi joskus käydä hiihto- tai luisteluretkellä!”
”Joo! Nyt varmaan meidän hoitajamme ovat niissä puuhissa”, Selleri arveli ja kahmaisi itselleen taas palan kakkua.
”Hmm.. Selleri, tämä tulee nyt ehkä vähän liian nopeasti, mutta..” Cara aloitti mutta jäi empimään. Sellerin katse sai hänet rohkaistumaan ja jatkamaan: ”..M-minä pidän sinusta kovasti ja... haluaisitko joskus.. pentuja?”
Selleri nyökkäsi. ”Minäkin tykkään sinusta.” poika kietoi oman häntänsä pöydän alla roikkuvaan Caran häntään. Cara hymyili Sellerille lempeästi ja puristi hänen häntäänsä omallaan. Selleri huokaisi ja ojensi loput kakkupalasta Caralle. ”Syö loput ennen kuin minä vahingossa tuohan sen kokonaan!”

Melodeen nk:
Kävelin Patukan kanssa polkua pitkin kohti Minimerenrantaa. Cara oli jossain kahvilassa Sellerin kanssa, ne oli tyyliin treffeillä.
”Eihän sinua haittaa, ettet päässyt kahvilaan?” Patukka varmisti, hän ei ollut muistanut kysyä minun mielipidettäni tästä asiasta.
”Eei”, tuhahdin ja pudistin päätäni.
”Kai kaikki on hyvin?”
”Joo. Minä vaan muistelen, kun...” aloitin. Muistelin niitä päiviä, kun olin ukin kanssa merellä kalastamassa.
”Mitä? Ei tarvitse kertoa, jos ei halua”, hoitajani totesi ja ohjasi minut istumaan rannan penkille, ja istahti itsekin.
”Ei kun.. no, olin pienenä ukkini Nemon kanssa kalastamassa, tai, en minä kalastanut vaan hän, mutta ukki kertoi minulle kaikenlaista kalastuksesta. Ja mietin, että tahtoisin ehkä päästä kalastuskerhoon”, paljastin. ”Nemokin on kai siellä.”
”Totta kai sinä pääset. Mennäänkö heti ilmoittamaan sinut sinne?” Patukka ehdotti ja oli nousemassa penkiltä.
”Odota! Haluan olla tässä vielä hetken.” Olin hetken hiljaa ja sitten avauduin: ”Minua harmittaa, kun minä jouduin jo pienenä Adoptioon, mutta siskoni Hanski kasvoi hoitajan suojissa vielä vanhaksi asti.”
”Vo arvata, että se ei ole hauskaa”, Patukka sanoi myötätuntoisesti ja otti minut halaukseen. ”Mutta minä en jätä sinua.”
”Ja se oli sitten lupaus!” huudahdin ilkikurisena ja pukkasin hoitajan kylkeä. Hän vain nauroi.

// tarpeet kaikille:
+liikkumistarve

Caran tarpeet:
+nälkätarve (kahvilakuponki pois)

Vastaus:

Oii, Caran ja Sellerin kahvilatreffit olivat söpöt, mutta suosikkikohtani tarinassa oli Melodeen muistot kalaretkistä ukkinsa kanssa ja kun hän hieman katkerana muisteli adoptioon joutumista jolloin jäi siskostaan ikääntymisessä paljon jälkeen. Ehkä Melodee törmäilee Nemoon sitten kerhossa. .-) Saat 21 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Syrah

09.12.2019 22:55
Lunan nk

Jippii! Tänään on jouluaatto! Kun menin sanomaan siitä Syrahille, hän nauroi. Katselin ympärilleni, emme olleet vielä koristelleet kuusta.
”Missä lahjat on?” kysyin.
” Ei tänään ole jouluaatto vaan 9. päivä”, Syrah sanoi nauraen. Miten niin ei muka ole jouluaatto?
”Onko sitten vappu?” kysyin. Syrah nauroi niin kovaa, että Uni heräsi. Uni alkoi ihmetellä, miksi Syrah nauroi niin kovaa, joten kerroin. Valitettavasti hänelläkin taisi olla kalenteri väärin päin. Typerää!
Typerää oli myöskin se, että Uni oli liian nuori kouluun!

Unen nk

Tosi omituista, että Luna luuli, että tänään on jouluaatto. No ehkä, se johtui tuosta ikävaiheesta. Olin jo ehtinyt kysyä Lunalta voisiko hän tulla kanssani leikkihuoneeseen, kunnes Syrah muistutti, että Lunan oli mentävä kouluun. Syrah sanoi, että voisimme mennä Naukukukkulalle Lunan ollessa koulussa. Luna taisi vähän loukkaantua siitä, joten Syrah sanoi, että Luna saisi jonkin palkinnon koulun jälkeen.

Lunan nk

Äidinkielen tunti

Äidinkielen tunnilla luimme kirjoittamiamme tarinoita luokalle. Jompi kumpi parista luki tarinan ja toinen kertoi mistä he olivat keksineet tarinan ytimen. En aivan ymmärtänyt mitä opettaja tarkoitti ytimellä. Pitikö meidän mennä paperin sisään? Niilo luki meidän tarinan, koska hänellä oli kuuluvampi ääni. Opettajan kysyessä siitä ytimestä, vastasin etten käynyt paperin sisällä. Koko luokka nauroi. Miksi kaikki nauravat minulle tänään? Katsoin onnettomana pulpettia ja Heiwa tajusi tulla lohduttamaan. Mitä minä sille voin etten käynyt paperin sisällä selvittämässä sen ydintä?

Historian tunti

Tänään tuntui olevan esitelmällinen päivä! Historian tunti meni esitelmien pitämiseen. Ja opettaja kehui minun työtäni! Kun opettaja sanoi työtä hienoksi rupesin sinänsä tanssimaan. Onneksi kaikki olivat niin keskittyneitä Heiwan työhön etteivät huomanneet mitään omituista. Opettaja antoi silti kasapäin läksyjä: 2 tehtävää! Jostain ihmeen Antiikin Roomasta. Mikä ihme sekin oli? Jokin juttu joka oli keksitty oppilaiden päänvaivaksi?

Latinan tunti

Onneksi oikea latinan opettaja oli taas paikalla. Kun hän kysyi mitä tuli läksyksi vastasin totuudenmukaisesti. Latinan opettaja hämmästyi kuultuaan omalaatuisesta läksystä niin, että läikytti kahvia pöydälle. Hän jakoi minulle monisteen, jossa oli jotain sanoja latinaksi sekä joulukuvia. Opettaja sanoi, että tänään ei tulisi läksyä, koska pian olisi joulu. Loppu tunnista sain värittää joulupukin. (Parrasta tuli vahingossa sininen, mutta ei sitä kukaan huomaan, vai mitä?)

Sillä välin…

Unen nk

Lunan lähdettyä kouluun Syrah alkoi valmistella eväitä. Hän sanoi, että voisimme mennä eväsretkelle, koska miksi ei? Yritin auttaa parhaani mukaan, mutta kaadoin vain kaiken. Lopulta Syrah sanoi, että hän pärjää yksinkin ja voisin mennä leikkimään ponillani. Kunpa Luna olisi täällä, yksin on tylsä leikkiä.

Syrahin nk

Toivoin todella, ettei Uni ollut pahoittanut mieltään. Mutta emme ikinä pääsisi lähtemään, jos Uni kaataisi koko ajan kaiken. Kun tuli aika lähteä, kävin hakemassa Unen. Tyttökisu näytti yksinäiseltä ja kaipasi ilmeisesti seuraa. Uni menisi kouluun varmaan silloin kun Luna tulee pois sieltä, joten heillä oli van iltapäivät ja viikonloput aikaa olla yhdessä. Täytyisi keksiä jotain piristettä viikonlopulle.

Unen nk

Syrah tuli ilmoittamaan, että lähdettäisiin. Ulkona satoi vettä ja lumi oli muuttunut loskaksi. Aika huono päivä eväsretkelle.

Saavuttuamme Naukukukkulalle, tapahtui jotain ihmeellistä. Sade lakkasi ja aurinko paistoi. Katsoin kysyvästi Syrahia, mutta hän näytti siltä kuin olisi tiennyt näin tapahtuvan.

Etsimme hyvän alueen piknik paikalle ja Syrah näytti mitä oli pakannut. Mango ja 2 mansikkatikkaria. Olisin halunnut vain suoraan syödä tikkarit, mutta Syrah käski syödä ensin mangon. Pidin mangon syötyäni pienen lepotauon. Tai no juoksutauon. Juoksin hetken aikaa ympäri Naukukukkulaa. Kun minua alkoi väsyttää tulin takaisin ja söin tikkarini.

Syrahin katsottua kelloa meidän piti lähteä, että olisimme ennen Lunaa kotona.

Oli muutamasta minuutista kiinni, että ehdimme ennen Lunaa. Hänkin taisi huomata sen, koska näytti edelleen vähän loukkaantuneelta.
”Haluaisitteko koristella kuusen?” Syrah kysyi. ”Voit tehdä läksysi sen jälkeen, Luna.”

Syrah kaivoi muutamassa minuutissa koristeet esille ja aloimme koristella. Minä alhaalta ja Luna ylhäältä.

Lunan nk

Kuusen koristelu oli tosi kivaa! Varsinkin kun ei tarvinnut heti tehdä läksyjä. Mutta, hopeakimallenauha hyökkäsi kimppuun. Se kietoutui hännän ympärille ja kutitti. Syrah joutui irrottamaan, koska en itse siihen pystynyt. Lopulta Syrah päätti itse laittaa nauhan, kun olimme Unen kanssa jonkin aikaa tapellut sen kanssa. Syrah käski meidän siivota aiheuttamamme sotku, joka oli tullut nauhasta. Yrittäpä siinä siivota kun haluaisi tehdä jotain paljon kiinnostavampaa.

Kuusen koristelun jälkeen minun piti tehdä läksyt. Syrah lupasi auttaa, mutta enemmän Unesta oli hyötyä kuin hänestä. Tehtävät onnistuikin nopeammin kuin olin ajatellut. Ja sain vielä 3 tikkaria. Kuulemma Uni oli saanut kaksi, mutta minä sain 3, koska en ollut päässyt Naukukukkulalle.

Unen nk

Ilta alkoi hämärtyä, joten Syrah käski mennä pesemään hampaat. Hammasharjat olivat yksiä viimeisimpiä ostoksia enkä osannut käyttää sitä. Lopuksi Syrah pesi meidän hampaat, koska Luna pursutti vahingossa hammastahnaa nenäänsä.

Oli ollut rankka päivä, joten oli kiva mennä nukkumaan omalle makuualustalle. Uni tulikin nopeasti. En minä siis, pysyin koko ajan paikalla.

Tarpeet:

Uni:

Nälkätarve (-2 tikkaria ja mango)
Unitarve
Siisteystarve
Hygieniatarve
Liikkumistarve
L eikkimistarve

Luna:

Nälkätarve (- 3 tikkaria)
Unitarve
Hygieniatarve
Siisteystarve

//Huomasin hoitaja kaapissani pieniä huolimattomuusvirheitä. Lunan ikävaihe on leikki-ikäinen pentu, mutta siellä lukee yhä pikku pentu. Tietääkseni myös ostin kaksi sinappikolmiota?//

Vastaus:

Eiii Luna on liian ihana ihmetellessään paperin ydintä, vetäessään tanssia kesken historian tunnin, värittäessään pukille sinisen parran ja miten hän ehti vielä saada hammastahnaakin nenäänsä, voi että. xD <3 Harmi että Uni on vähän yksinäinen päivisin, mutta eväsretki varmasti kohotti hänen mieltään, ja myöhemmin kissat saivat yhdessä koristella joulukuusta. .-) Saat 16 penniä, kohotan tarpeet (laitan Unelle listalta vain 4 tarvetta, mikä on maksikohotusmimäärä / tarina) ja koulupalkit ja korjaan nuo mainitsemasi virheet.

-Kasa

©2020 Kissahoitola Mouruposki - suntuubi.com