Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK



Tähän vieraskirjaan kirjoitetaan kaikki tarinat, kuten tavalliset hoitotarinat, taitotarinat, kerhotarinat, matkatarinat ja sen sellaiset.

Ennen tarinan lähettämistä sinun kannattaa kopioida se varmuuden vuoksi, jos vaikka nettisi sekoaa tai jotain muuta ilkeää tapahtuu, eikä tarinan lähetys onnistu.

Huom. Muistathan, ettet saa laittaa uutta hoitotarinaa ennen kuin edellinen on arvosteltu! Muuten joudut jäähylle hetkeksi aikaa.

<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: simssiliini

15.09.2019 14:48
Sovinto on riitaa parempi

"RUU! PUDOTA SE HETI!!" simssiliini karjui täyttä kurkkua juostessaan mustan kissan perässä ympyrää huoneessaan. Ruu oli napannut saalistusinnostuksissaan pihalta kiinni hiiren, ja kissa oli ajatellut tuoda saaliin sisälle, mutta valitettavasti simssiliini ei ollut innoissaan ajatuksesta. Ruu sujahti sängyn alle, ja simssiliini kävi lattialle kontilleen tähyillen sängyn takimmaista nurkkaa, jonne Ruu oli laskenut elottoman raadon. "Vie se ulos", simssiliini käski, mutta Ruu oli kuin ei olisi kuullutkaan. Samassa kissa oli jo pinkaissut juoksuun ja kiivennyt sohvan selkänojan kautta huoneessa olevan kaapin päälle turvaan. simssiliini katsoi vuoroin sängyn alla nököttävää raatoa ja kaapin päällä olevan kukkaruukun takana piileskelevää Ruuta ja huokaisi ärtyneesti. Tämä oli jo kolmas saalis tällä viikolla, ja simssiliinillä alkoi toden teolla mennä hermot Ruun kiikuttaessa hiiren raatoja sisälle. "Oili, et viitsisi viedä tuota ulos?" simssiliini yritti kääntyä toisen hoidokkinsa puoleen, mutta tämä pudisteli päätään. "Minähän en tassujani likaa", Oili hienosteli. simssiliini lähti huoneesta ovet paukkuen hakemaan työkäsineitään, sillä paljain käsin hän ei aikonut raatoon koskea. "Miksi sinä ärsytät simssiliiniä tahallasi? Vaikeutat vain kotiutumistasi", Oili huomautti. "Minähän en tottele kenenkään käskyjä, olen villi ja vapaa!" Ruu uhosi. Musta pentu pudottautui kaapin päältä taidokkaasti lattialle ja loikkasi seuraavaksi ikkunalaudalle. Kisu puski päällään raollaan olevaa ikkunaa sen verran auki että mahtui pujahtamaan ulos. Oili pudisteli päätään seuratessaan nuoren tytön karkumatkaa. Ruu ärsytti simssiliiniä tahallaan, eikä hoitajakaan osannut suhtautua siihen mitenkään rakentavasti vaan raivosi aina takaisin, mistä tuntui seuraavan ikuinen draaman kaari. Kumpikaan ei halunnut tehdä ensimmäisenä sovinnon elettä, ja kepposteluihin vastattiin vain kostamalla takaisin. Hetken päästä simssiliini palasi huoneeseen mukanaan kaiken maailman suojavälineet siivousta varten. simssiliini kumartui sängyn viereen ja tökki harjan varrella raadon esille. Sitten hän laittoi hanskat käteensä ja sujautti velton hiiren roskapussiin. "Tiedätkös, jotkut kissat saalistavat koska heille ei järjestetä tarpeeksi aktiviteettia mikä pitäisi ne kiireisinä. Ehkä Ruu lopettaisi saalistamisen jos leikkisit enemmän hänen kanssaan", Oili huomautti. "Vähän vaikea viihdyttää Ruuta kun hän juoksentelee suurimman osan päivästä ulkona omissa seikkailuissaan", simssiliini tokaisi. "Siinäpä se. Sinun on osoitettava hänelle että olet kiinnostavampaa seuraa kuin hiirten perässä juoksentelu. Jomman kumman on otettava ensimmäinen askel sovintoon, joten käyttäydy kuin ikäisesi aikuinen ja tee aloite", Oili komensi. "Hmm, minulla saattaa itse asiassa olla idea..." simssiliini mutisi salaperäisesti.

Ruu piileskeli hoitolan seinustalla olevassa kukkapenkissä ja seurasi, miten simssiliini tuli ulos ja kuskasi hiiren pensaan juureen. "Toivottavasti joku nälkäinen kulkukissa löytää tämän", simssiliini pohti ennen kuin jatkoi matkaa ulos hoitolan portista. Heti simssiliinin mentyä Ruu säntäsi pensaan alle, nappasi hiiren hampaisiinsa ja alkoi pureskella herkkupalaansa (ajattelen että kissojen suussa hiiri maistuu kuin suklaakarkilta jonka sisällä on löysää toffeeta, anteeksi jos pilasin tällä mielikuvalla suhtautumisenne suklaaseen XD). Aterioituaan Ruu alkoi miettiä miten voisi kuluttaa aikaansa. Yksin ei oikein voinut leikkiä mitään, ja suurin osa hänen kavereistaan majaili adoptiossa, mutta juuri nyt adoptiossa oli ruokatunti eikä sinne saanut silloin tulla vierailijoita. Kun Ruu ei muutakaan keksinyt hän päätti palata huoneelleen, nyt se olisikin hyvä kun simssiliini oli lähtenyt jonnekin omille asioilleen eikä tarvitsisi nähdä sitä. Ruun saapuessa takaisin huoneelleen oli Oili lojumassa omalla vaaleanpunaisella nojatuolillaan. "Hyvä kun tulit. Sinä kun olet tuollainen saalistaja niin voisitko napata minulle hämähäkin tähän lasipurkkiin", Oili pyysi. "Sopiihan se. Saanko udella mihin tarkoitukseen? Aiotko säikyttää simssiliinin sillä?" Ruu hihitteli. "Ehen, yritän auttaa kummipentuani voittamaan hämähäkkifobiansa. Joskus kammoamalleen asialle altistaminen auttaa fobian hoidossa", Oili selitti. Kisu tunsi edelleen syyllisyyttä siitä miten oli aiheuttanut sattumusjuomalla Capille fobian, ja hän halusi auttaa pentua voittamaan pelkonsa. Ruu palasi pihalle ja asettui seinän vierustalle vaanimaan kahdeksanjalkaisia hämiksiä. Nähtyään sopivan yksilön kiipeämässä seinää pitkin Ruu hypähti ilmaan ja läppäsi tassullaan kevyesti hämähäkkiä, joka tipahti jalat sätkien lasipurnukan pohjalle. Ruu päätti toimittaa hämähäkin samantien Oilille, joten hän suunnisti kohti ullakkoa, jonne Oili oli sanonut vievänsä Capin.

Ruu kipusi tikkaat ylös näppärästi, ja hänen silmiinsa osuivat heti Oili ja Cap, jotka olivat aloittaneet fobiahoidot katselemalla ullakon pölyisissä nurkissa olevia vanhoja hämähäkin seittejä. Aluksi Cap ei halunnut mennä lähellekään seittejä, mutta kun Oili vakuutti ettei niissä ollut enää hämähäkkejä oli pentu lopulta uskaltautunut tulla kurkkimaan seittejä. "Nämä ovat oikeastaan aika kauniita", Cap totesi tuijotellessaan hämäkin kutomia koukeroisia seittejä. Oili uskoi Capin olevan valmis seuraavaan vaiheeseen, joten hän viittoi Ruun luokseen. "Olit tosi rohkea kun tulit katsomaan hämähäkinverkkoja. Seuraavaksi näytän jotain vähän jännempää, mutta selviät siitä kyllä", Oili vakuutteli. Hän tarttui pentua tassusta Ruun paljastaessa selkänsä takana olevan lasipurkin. "Hyyyi!" Cap kiljaisi ja alkoi rimpuilla Oilin otteessa päästäkseen juoksemaan karkuun. "Älä suotta pelkää. Hämäkäkki on vangittuna purkissa eikä se pääse vahingoittamaan sinua mitenkään. Sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin katsoa", Oili kannusti. Lopulta Cap antoi Oilin johdattaa itsensä lasipurkin eteen, vaikka pentu tärisi aivan kauttaaltaan. Vähitellen tämän hengitys kuitenkin tasaantui Capin tajutessa ettei hänellä ollut mitään pelättävää. Ruu ihaili miten taitavasti Oili hoiti tilanteen askel kerrallaan. Ruu itse olisi varmaan kipannut suoraan purkillisen hämähäkkejä kohteen päälle siedätyshoidoksi, mutta Oilin rauhallisempi taktiikka tuotti selvästi tulosta. "Hienoa, olet ollut tosi rohkea tänään. Nyt meidän on aika mennä päästämään hämähäkki takaisin ulos. Auttaisitko sinä sen pois purkista?" Oili pyysi. "Vo-voinhan minä yrittää", Cap lupasi urheasti vaikka pentua selvästi jännitti. Kolmikko meni ulos ja Oili poisti lasipurkin kannen. Cap asetti empien tassunsa purkkiin, jolloin hämähäkki kiipesi yhteistyöhaluisesti hänen tassulleen. "Hei sitten pikkuinen", Cap sanoi ja antoi hämähäkin kipittää pois. "Näetkö nyt, hämähäkit eivät olekaan niin pelottavia kun niihin tutustuu lähemmin", Oili huomautti Capin nyökkäillessä. "Nyt tehdään jotain kivaa palkinnoksi", Ruu päätti, ja Cap halusi pelata marmorikuulilla. Ruu piirsi hiekkaan ympyrän jonka keskelle asetettiin suurin kuula sillä välin kun Oili jakoi muut kuulat tasan pelaajien kesken. Nuorin Cap sai aloittaa, ja hänen ensimmäinen lyöntinsä hipaisi keskikuulaa, mutta se ei liikahtanutkaan mihinkään. Sitä seurannut Ruun iskukaan ei ollut yhtään sen parempi, ja ensimmäiset heitot menivätkin kaikkien osalta oikean tekniikan harjoitteluun, sillä kuulia ei ollut niin helppo tähdätä haluttuun suuntaan. Monien epäonnistumisten jälkeen kissat päättivät luovuttaa, sillä kuulapeli oli oikeilla säännöillä kamalan vaikeaa. Sen sijaan he alkoivat leikkiä kuulilla muuta, kuten vierittämiskilpailua pienessä mäessä tai aarteen etsintää hautaamalla kuulia hiekkaan. Touhussa hukkui pari kuulaa, mutta mitäs pienistä, ainakin kaikilla oli hauskaa!

Leikittyään hyvän tovin ulkona hiekassa oli kolmikko lopulta ihan mutainen, ja Oilia nolotti hiukan palauttaa leikeissä likaantunut Cap adotiolle. Tytöt päättivät suunnistaa seuraavaksi yhteistuumin hoitolan kylpäriin pesulle. Vaikka Oili onkin todellinen puhtausintoilija pisti Ruu vieläkin paremmaksi, sillä Ruulla oli tapana nuolla turkkinsa useaankin otteeseen saman päivn aikana. Oili tykkäsi peseytyä mieluummin kylvyssä, sillä karvapallojen oksentaminen jälkikäteen oli niin ällöttävää, mutta ehkä se ei ollut Ruulle ongelma eikä mikään, pitihän tämä suussaan hiiriä ja muuta äklöä. Tällä kertaa Ruu liittyi kuitenkin Oilin seuraksi ammeeseen, ja kaksikko rentoutui pitkän kylvyn merkeissä useammankin vartin. "Onpa mukavaa saada kunnollista kylpyseuraa! Talouden pojat ovat aina niin laiskoja käymään pesulla", Oili kertoi muistellen erityisesti ukkiaan Mitteriä, jota oli ollut lähes mahdotonta saada kylpyyn tämän vesikammon takia. Tytöt lilluivat lämpöisässä vedessä vajoten hetkeksi aikaa omiin ajatuksiinsa. Oili kertasi mielessään päivän tapahtumia ja iloitsi siitä että Capin fobia oli viimein saatu taltutettua. Ruun mielessä pyöri puolestaan Quz. Kaksikko oli jutellut muutama päivä sitten videopuhelun, jonka aikana poikakisu oli selostanut Intiassa viettämästään viikosta. Konsertoinnin lisäksi hänellä oli ollut aikaa kierrellä nähtävyyksillä ja jutella paikallisille. Joku oli kuulemma pyytänyt häneltä nimmaria. Ruu oli puolestaan kertonut viime viikolla tapahtuneesta muutosta, ja Quz oli tietenkin ensimmäisenä varmistanut ettei tavaroita siirrellessä oltu vahingoitettu hänen koskettimiaan. "Koskettimesi ovat ainakin toistaiseksi kunnossa, mutta jos aiot käyttää meidän videopuhelustamme yhtään enempää aikaa soittimistasi puhumiseen saatan mennä teroittamaan kynsiäni koskettimiesi kylkeen", Ruu tiedotti, ja Quz ymmärsi vaihtaa puheenaihetta. Ruu palasi ajatuksistaan takaisin nykyhetkeen Oilin käynnistäessä suihkun huuhtelua varten. "Oletko sinä muuten ajatellut kummipennun hankkimista?" Oili uteli Ruulta kaksikon kuivatellessa kylvyn jälkeen pyyhkeisiinsä kietoutuneina. "Taatusti! Muistan miten itselleni oman kummin saaminen oli valonpilkahdus elämääni. Adoptiossa on monia kissoja joita kukaan ei ole hoitanut useampaan vuoteen, ja siinä iskee helposti epätoivo ja pelko siitä ettei kukaan välitä. Jos voin tarjota yhdellekin nuorena hylätylle pennulle toivoa olen iloinen", Ruu selitti alkaessaan harjata pyyhekuivattua turkkia omalla kammallaan. Oilikin kippasi meikkilaukkunsa sisällön lattialle ja alkoi käydä turkkia läpi harjallaan. Lopuksi hän suihkautti vielä hajuvettä niskaansa. Ruu ei pitänyt yhtään hänen nenäänsä käyvästä turhan pistävästä hajusta ja hän kieltäytyikin välittömästi kun Oili tarjosi suihkautusta hänelle.

Tytöt keräsivät kamppeensa ja siistivät kylppärin käyttönsä jäljiltä ennen kuin palasivat huoneelleen. simssiliini istui pöydän ääressä tapansa mukaan nenä kiinni tietokoneen ruudussa kissojen saapuessa. Oli jotenkin outoa että simssiliini oli nyt hoitolaan muutettuaan jatkuvasti paikalla, mutta vähitellen hänen läsnäoloonsa alkoi tottua. simssiliini havahtui kissojen kolistellessa ovella ja sulki koneen, sillä hänellä olisi asiaa mustalle kisselille. "Ruu, tulehan käymään täällä", simssiliini pyysi, ja Ruu asteli tämän luokse vastahakoisesti, sillä hän oli varma että hoitaja motkottaisi hänen aiemmasta käytöksestään. Ruun yllätykseksi saarnaamisen sijasta simssiliini kaivoikin kassistaan leluhiiren ja ojensi sen kissan nähtäville. "Voit jatkossa leikkiä saalistusjuttujasi tämän avulla, ja voisimme ehkä joskus kehittää sinun metsästystaitojasi yhdessä. Nyt kun sinulla on tämä lelu niin voimmeko sopia ettet kanniskele enää saaliitasi tänne sisälle?" simssiliini pyysi. Ruu katsahti hoitajaansa pää kallellaan, tässä oli jotain mätää, sillä yleensä Ruu sai tuhman käytöksensä jälkeen toruja, mutta nyt simssiliini oli ostanut hänelle lahjan. Tämä oli liian hyvää ollakseen totta. "Yhdellä ehdolla: Saan nukkua ensiyön sinun viltilläsi", Ruu suostui lopulta sovintoon. "Mikä siinä viltissä sinua kiehtoo? Sinulla on oma makuualusta ja tyyny", simssiliini hymähti, mutta tietenkin hän suostui ehdotukseen, mikäs sen mukavampaa kuin saada kissaseuraa yön ajaksi. simssiliini katseli leveästi hymyillen miten Ruu viiletti uuden lelunsa perässä ympäri huonetta niin että matot menivät mykkärään. Leikkeihin väsähdyttyään Ruu käpertyi sängyn päälle levitetylle viltille makuulle ja suostui kerrankin simssiliinin silitettäväksi. Ruu kehräsi hiljaa ja vaipui hetkessä uneen ja simssiliini katsoi nukkuvaa kissaa hymyillen. Oili oli todellakin ollut oikeassa siinä, että sovinto on jatkuvaa kinaamista parempi vaihtoehto, vaikka tuskin hänen ja Ruun välit tulevat aivan saumattomat koskaan olemaankaan, mutta juuri tämä Ruun oma temperamentti teki kissasta ainutlaatuisen ja ihanan eikä simssiliini halunnut muuttaa sitä. "Oili, haluatko sinäkin tulla meidän kanssa nukkumaan?" simssiliini huikkasi Oilille vaihtaessaan pyjamaa ylleen. Oili kuitenkin pudisteli päätään ja kävi mieluummin pitkäkseen omalle nojatuolilleen tyynyjen sekaan. Ruu pötkötti keskellä sänkyä ja simssiliini teki parhaansa ahtautuakseen sängyn laidalle niin ettei häiritsisi Ruun unia. Hänelle ei riittänyt edes peittoa, mutta mitäpä sitä ei kissansa eteen tekisi?

Oilin mielipide päivästä: "Huh, olen niin helpottunut siitä että Cap selvisi fobiastaan, podin asiasta syyllisyyttä vaikka kuinka kauan, vaikka eihän se perjaatteessa minun vikani ollut vaan sattumisjuoman. Hyvä että rauha näyttää laskeutuneen Ruun ja simssiliinin tehdessä sovinnon, en edes ymmärrä miten tuolla nuorisolla riittää energiaa jatkuvaan draamailuun."

Ruun mielipide päivästä: "Vau, leluhiiri on tosi siisti lahja! Vaikka me sovittiinkin simssiliinin kanssa ettei hiiriä tuotaisi enää sisälle niin saatan joskus luistaa tästä säännöstä, hehe. Ainakin siinä tapauksessa ettei simssiliini pidä lupaustaan järjestää minulle metsästystunteja!"

---

Otin Ruun käytökseen vähän inspiraatiota eräästä tuntemastani kissasta. .-D

Tarpeet Oilille ja Ruulle:
+ hygienia (kylpy)
+ siisteys (harjaus, hajuvesi)
+ leikkiminen (kuulaleikit)
+ nukkuminen (lopussa käytiin yöunille)

Vastaus:

Saat 36 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Kirsikka

14.09.2019 15:20
//sori kun tuli kaksi kertaa puhelin joskus vähän sekoaa!//

Vastaus:

Juu ei mitään, poistin tuplaviestin. .-)

-Kasa

Nimi: Kirsikka

14.09.2019 15:11
Luku 1

Kirsikka käveli yksin kadulla. Oli sade, mutta Kirsikalla ei ollut sateenvarjoa, hän käveli roskakorista löydetyn sanomalehden alla. Sanomalehti kastui sateessa märäksi ja mureni Kirsikan käsissä. Turhautuneena hän etsi roskakoria, johon on voinut mennä joku sateensuoja. Pian hän saapui kahden ison roskalaatikon luo. Hän avasi lähimmän roskalaatikon. Pettymykseksi siellä oli vain banaanin kuoria ja pilaantunutta ruokaa. Kirsikka sulki luukun ja katsoi roskiksen kyljessä olevaa merkkiä. Siellä oli kolme nuolta kolmion muodossa. Kirsikka oletti sen biojätteen merkiksi. Kirsikka käveli toiselle laatikolle ja katsoi sen kyljessä olevaa tekstiä. Kyllä, siinä ei ollut merkkiä, vaan tekstinpätkä. Kirsikan ei edes tarvinnut katsoa tarkasti, sillä teksti oli kirjoitettu suurilla kirjaimilla. "Sekajäte." Kirsikka luki. Hän avasi innoissaan roskalaatikon. Siellä löytyi kaikenlaista hienoa sekatavaraa. Ei kuitenkaan sanomalehtiä. Sitten hän huomasi häivähdyksen keltaista väriä pohjalla. Kirsikka kauhoi sen esiin ja huomasi ilokseen, että se oli sateenvarjo. Tyytyväisenä hän heitti murentuneen sanomalehtensä roskikseen ja avasi keltaisen sateenvarjon. Se oli ehjä, vain pienen pieni reikä sivussa. *Ja tämänkö takia heitettiin tämä pois?* hän ajatteli turhautuneena, sillä Kirsikka vihaa kun hyödyllistä tavaraa heitetään pois. Ja Kirsikalla onkin syynsä. Hän eli ilman vanhempiaan ja hänellä on vain muutama penni. Hän on periaatteessa erakko, tai niin ainakin itse Kirsikka sanoo. Hän ei edes tiedä oikeaa nimeään, mutta kutsuu itseään Kirsikkana, sillä hän oli maistanut yhden perheen kirsikkapuusta. Kirsikan lempisyötävä onkin kirsikka. Eikä hän muutenkaan keksi parempaa. Kirsikka käveli nyt sateenvarjonsa kanssa katuja pitkin. Hän ei edes tiennyt, mitä etsi tai mihin oli menossa. Tai ainakin hän tiesi, että hänen pitää löytää suojaa ja syötävää. Kävellessään hän asteli vesilätäköihin. Auto ajoi ohi ja lennätti vähän kuravettä Kirsikan päälle, mutta se ei häntä haitannut, olihan näin käynyt useita kertoja ennenkin. Hiljaisesti hän kävelee eteenpäin. Eteen tulee rakennus, jossa ihmisiä hyörii. "Marketti." Kirsikka luki innoissaan ja käveli sisään. Edessä avautui hyllyjä mielin määrin, jossa jokaisella oli omat nimensä. Elintarvikkeet, karkit ja namit, leivonnaiset ja kakut, sekä paljon muuta. Kirsikka käveli lähimmälle osastolle, eli elintarvikkeiden osastolle. Kirsikka katseli hintoja. Hän kaivelee taskustaan rahansa, vain viisi penniä. Kirsikka katseli harmistuneena kalliita hintoja, johon hänen pitäisi käyttää koko rahansa saadakseen jotain. Hän käveli vilja- ja valmisruokaosastolle. Siellä oli myös kalliita hintoja. Kirsikka kääntyi lähteäkseen, mutta hänen silmäänsä pisti jotain punaista. Kirsikka käveli sen luo, ja näki sen olevan lappu. Siinä luki ALENNUKSESSA. Kirsikka katseli laatikkoa, missä lappunen oli. Laatikon sisällä oli herkullisen näköinen juustovoileipä. Tyytyväisenä Kirsikka otti leivän ja meni maksamaan ostoksensa. Kun leipä oli maksettu, hän laittoi sen taskuunsa. Sitten hän lähti marketista. Kirsikka käveli eteenpäin, minne nenä osoitti. Hän saapui isomman rakennuksen, kuin marketin luo. Hänellä alkoi olla jo kylmä ja sisällä näytti lämpimältä. Hän astui ovista sisään. Vastaan tuli kaunis punatukkainen tyttö. "Hei! Tervetuloa Mouruposkeen!" hän tervehti. Kirsikka nyökkää vain, vaikka Kirsikka että hänen pitäisi myöskin tervehtiä. "Mitä teet täällä?" tyttö jatkoi iloisesti. "Ööh... En ole edes kuullut tästä paikasta ennen, satuin vain paikalle..." Kirsikka änkytti. "Haluaisitko hoidokin? Kissan, jota hoitaisit? Saisit oman huoneen ja oman hoidokkikissan ja paljon muita hoitajia ystäviksi." tyttö kysyi. Kirsikka miettii ja nyökkää sitten. "Tule peremmälle vain. Ja minä olen siis simssiliini." tyttö sanoi ja lähti kävelemään. Kirsikka nyökkää. "Olen Kirsikka." Kirsikka sanoi hiljaa ja käveli simssiliinin perässä. He saapuivat pienien kissanpentujen luo, jotka olivat Kirsikan mielestä söpöimpiä mitä hän oli koskaan nähnyt. Hänen silmäänsä pisti valkoharmaa naaraspentu ja alkoi silittää sitä. "Haluaisitko ottaa hänet? Hänen nimensä on Shira." simssiliini kysyi Kirsikalta. Kirsikka nyökkäsi iloisesti. "Haluatko keksiä sille lempinimen?" simssiliini jatkoi. "Ei tarvitse." Kirsikka sanoi nopeasti, sillä hänen mielestään Shira oli sille täydellinen nimi. "Jatketaan sitten. Mennään katsomaan sinulle ja kisullesi oma huone." simssiliini kertoi ja he jatkoivat matkaa. He pääsivät monen ovien luo, jolla jokaisella oli oma numero. Simssiliini avasi oven, jonka numero oli 7. Kirsikka katseli keltaista huonetta. "Haluaisitko asua täällä? Vai katsottaisimmeko muitakin?" simssiliini kysyi Kirsikalta. Kirsikka ei ihan pitänyt itselleen räikeästä keltaisen väristä, vaan enemmän vähän pehmeämmästä keltaisesta. "Katsellaan vielä." Kirsikka vastasi. Kaksikko käveli viereiseen huoneeseen, numero 8. Tällä kertaa siinä oli perusvärejä enimmäkseen, vihreä, punainen, sininen ja keltainen. Kaikki vihreät kalusteet ja lattia oli hirveitä Kirsikan mielestä. "Jatketaan." Kirsikka sanoi ja kaksikko käveli huoneeseen numero 9. Pastellin sävyt ja pinkki, siinä oli Kirsikan lempivärit. Oli säilytystilaa paljon, vaikka Kirsikalla ei ollut melkein mitään säilytettävää. Muutama kukkakimppu koristeli kauniisti huonetta. "Haluaisin tämän huoneen." Kirsikka sanoi. Simssiliini nyökkäsi. "Voit nyt rauhassa muuttaa tänne Shiran kanssa." simssiliini sanoi ja lähti. Kirsikka käveli kissojen luo ja etsi Shiran. Pikkupennun hän löysi helposti ja otti hänet syliinsä. "Olen sinun hoitajasi." Kirsikka kuiskasi pennun korvaan ja käveli takaisin huoneeseen numero 9. Hän laski pennun lattialle. "Mitä me voitaisiin tehdä?" Kirsikka kysyi pennulta, vaikka tiesi ettei Shira ymmärtäisi. "Ai mitä?" Shira naukaisi. Kirsikka katsoi hämmästyneenä naarasta. "Osaatko sinä puhua?" Kirsikka kysyi ihmeissään. Shira nyökkäsi innoissaan. "Mutta minulla on nälkä." Shira ilmoitti ja haisteli ilmaa. "Haistan ruokaa." Kirsikka kaivoi taskustaan litistyneen voileipänsä, joka oli muusia. "Jaetaanko?" Kirsikka kysyi. Pikkupentu nyökkäsi ja Kirsikka antoi pienen palan kissalleen. Se söi sen innokkaasti ja samalla hitaasti. "Nam, hyvää!" Shira sanoi leivänpala suussaan. Kirsikka söi palan itsekkin, ja huomasi, kuinka nälkäinen oli. Hän antoi kuitenkin toisen palan Shiralle. Sitten vielä muutaman. "Ei mahdu." Shira sanoi viidennen jälkeen työntäen samalla käpälällään Kirsikan kättä kauemmas. Kirsikka söi loput leivästään ja istahti lattialle. "Mitä nyt tehtäisiin?" Kirsikka kysyi. "Ööh... Ollaan piilosta! Minä menen piiloon ja sinä etsit minut!" Shira ehdotti ja Kirsikka nyökkäsi. "Laita silmät kiinni ja laske kymmeneen." Shira jatkoi. Kirsikka sulki silmänsä. "Yksi, kaksi, kolme, neljä..." Kirsikka laski. Kun Kirsikka sai sanottua "kymmenen", hän ei nähnyt Shiraa missään. *Nyt kai pitäisi etsiä Shira.* Kirsikka ajatteli ja avasi vaatekaapin. Tutkittuaan sen hän lukitsi sen ja katsoi huonetta. Sängyssä peiton alla oli isohko möykky. Kirsikka hiipi möykyn luo ja alkoi kutittaa möykkyä. Möykky kiemurteli ja pian sieltä tuli esiin Shira. "Höh, huono piilo." Shira nurisi ja käpertyi palloksi sängylle. Sitten hän olikin jo unessa. *Olipas vauhdikas kaevapallo.* Kirsikka ajattelee huvittuneena, istahtaa Shiran viereen ja alkaa silittää unessa olevaa pentua.


--------------------


Tarpeet: (Shira)
+Nälkätarve (pala voileivästä)
+Leikkimistarve
+Unitarve




//vihdoinki n tuli eka hoitotarima, sori niiiiiin pitkästä kestoajasta.//

Vastaus:

Oho, sinun hahmosi saapuikin aika kurjista oloista Mouruposkeen, kiintoisa idea. Pienen kiertelyn jälkeen sopiva huone vihdoin löytyi ja pääsitte asettumaan Shiran kanssa taloksi. .-) Onpa Shira suloinen, pieni leikkihetki taisi väsyttää pennun, on se piiloutuminen rankkaa! Saat 21 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: simssiliini

03.09.2019 15:39
Muutto

simssiliinin poppoo kaipasi huonenaapureita elämäänsä, joten he päättivät muuttaa huoneeseen numero 12 päästäkseen lähemmäs muita hoitajia. Huoneen vaihtamisen yhteydessä simssiliini päätti itsekin muuttaa vakituisesti asumaan hoitolarakennukseen kissojensa kanssa. Hänellä kun ei ollut juuri nyt opiskelupaikkaa tai töitä, joten kissoille olisi hyvin aikaa + ylläpitotehtävätkin hoituisivat kätevämmin kun olisi aina paikan päällä. simssiliinin isä oli lupautunut kuskaamaan autolla paikalle simssiliinin vähän omaisuuden: matkaan oli tarttunut läppäri, tärkeimmät CD- ja DVD-levyt, konsolipelit sekä tietysti vaatteita. Ennen hoitolarakennukselle saapumista simssiliini poikkesi isänsä kanssa hautausmaalla, jonne Pontsu oli aiemmin keväällä haudattu. simssiliinin isä oli ollut Pontsun alkuperäinen hoitaja, mutta tämän erottua oli simssiliini ottanut pojun hoiviinsa. "Kauniita kukkia", isä kehaisi ihaillessaan hautakiven juureen laitettuja orvokki-istutuksia joiden yllä lenteli parhaillaan vaaleanpunainen perhonen. "Joo, Pontsun hyvä ystävä Viivi istutti ne keväällä", simssiliini selitti. Pian oli aika jatkaa matkaan, ja hetkeä myöhemmin simssiliinin isä parkkeerasi auton hoitolan pihaan. simssiliini nouti auton tavaratilasta kassinsa ja laski ne portaille. "Koitahan sitten pärjäillä täällä suuressa maailmassa. Ja tulethan sinä tietenkin joka ilta syömään perunapaistoksen?" isä varmisti ennen lähtöään. "Hehe, tietenkin", simssiliini lupasi. simssiliinistä oli hassua miten isä huolehti hänestä kuin lapsesta vaikka hän oli jo 26-vuotias. Heti auton kaahattua pois ulko-ovi lennähti auki, ja Noora asteli Ricon kanssa ulos. "Terve, tultiin muuttoavuksi. Toin mukanani vähän lisäjoukkoja", Noora tiedotti ja osoitti selkänsä takana olevia Odessaa ja Toukkaa. Paikalla olivat myös kissat Aamu, Noki ja Ivyrushia. "Oh, olette kaikki täällä!" simssiliini ilahtui. "Kuka se mies oli jonka kanssa juttelit?" Toukka uteli. "Isäni. Hän oli täällä aikoihaan hoitajana!" simssiliini tiedotti, jolloin kaikkien tyttöjen suut loksahtivat auki. "Mitä, ei kai se nyt niin ihmeellistä ole..?" simssiliini tokaisi. "Mahtuiko omaisuutesi oikeasti vain näihin kahteen laukkuun? Nooralla on niin paljon vaatteita että ne vievät ainakin viisi kassillista tilaa", Rico mutisi tiiraillen simssiliinin kantamuksia. "Rico, älä liioittele. Neljä ja puoli kassillista riittäisi", Noora sihahti kissalleen. "Mennään katsomaan ovatko kissat saaneet jo pakattua tavarat että päästään siirtämään niitä", simssiliini ehdotti, ja koko ryhmä marssi sisälle.

Muut hoitajat alkoivat katua suostumustaan muuttoavuksi ryhtymiseen nähtyään simssiliinin huoneessa olen tavarapaljouden. Aika paljon kamaa olikin kertynyt vuosien varrella. Oili ja Ruu olivat pakanneet kaikkien kolmen kissan henkilökohtaiset tavarat muuttolaatikoihin, mutta yhteistä rompetta oli vähän joka lähtöön. "Tässähän menee koko päivä, voidaanko vielä perua?" Ivyrushia ruikutti hoitajalleen, mutta tämä vaiensi kissan työntämällä tämän tassuihin muuttolaatikon. "Okei, ottakaa kaikki jotain mukaan niin aloitetaan", simssiliini ehdotti. Ruu ja Oili kantoivat omat tavaransa, paitsi Oilin nojatuolin kantajaksi lupautui Noora, ja Odessa tarttui puolestaan siniseen tuoliin. "Sinulla on varmaan ainakin viisi joulukuusta, mitä teet niin monella?" Noki ihmetteli. "Niitä nyt on kertynyt... Pitäisi varmaan viedä osa kellarin varastotilaan", simssiliini mietiskeli vaikka tuskin saisi sitä koskaan aikaiseksi. Vaikka he olivat keväämmällä karsineet vähän tavaroita kirppispöytää varten tuntui ylimääräistä tavaraa olevan silti vähän liikaakin. Kun kaikilla oli jotain kantamuksia lähdettiin kohti uutta huonetta, joka oli väreiltään sinisen sävyinen. "Hah, jotenkin huvittaa miten olen asunut värikkäissä huoneissa silloin kun minulla oli pelkkiä poikakissoja, ja nyt kun huoneeseen tulisi pojille sopivampi värimaisema on minulla pelkkiä tyttökissoja", simssiliini naureskeli. "Älä unohda Quzia", Ruu muistutti. Mahtaisi toinen yllättyä kun kiertueelta palatessa heillä olisi uusi huone! Muiden laskiessa kantamuksiaan simssiliinin huomion kiinnitti huoneessa oleva pelikonsoli. "Ooh, täytyy heti tarkistaa ovatko Wii-pelini yhteensopivia tämän kanssa", simssiliini intoili. "Eikö se voisi odottaa, meillä on muutto kesken jos muistat", Oili huomautti ja kiskoi hoitajan mukaansa.

Kymmenien edestakaisten käytävällä ravaamisten jälkeen kaikki tavarat oli viimein saatu siirrettyä. Vanha huone näytti autiolta; Olihan siellä vielä peruskalusteet tallella, mutta ei enää niitä tiettyjä tavaroita jotka olivat tehneet huoneesta juuri heille kodin. "Pitäisikö meidän tehdä tänne vielä loppusiivous? Sängyn alla on ainakin hirveästi villakoiria", Ruu huomautti. Kisu tuntui olevan erityisen herkkä liialle pölylle ja häntä alkoi ensimmäisenä aivastuttaa jos imuroinnista oli kulunut liian kauan. "Nääh, mitä suotta. Sitten kun tänne muuttaa joku väitetään vaan että huone on ollut niin kauan asumattomana että pölyä on kertynyt", simssiliini totesi kepeästi. Muuttopäivä oli ollut pitkä, eikä hänellä ollut juuri sillä hetkellä kiinnostusta puuttua edellisen huoneen puhtauteen vaikka Ruu ja Oili pudistelivat päitään heidän taakseen jättämälleen sotkulle. simssiliini sulki oven ja lukitsi sen avaimella. Täytyisi päivittää kirjanpitoon huoneen uusi status pikimmiten. Kolmikko suuntasi uudelle huoneelleen, missä kaikkien muuttolaatikoiden ympäröimänä kaikki apulaiset olivat istumassa. "Kiitos kaikille avusta! Ilman teitä olisimme siirrelleet tavaroita varmaankin yömyöhään asti", Oili kiitteli kaikkien puolesta ystävällisiä vapaaehtoisavustajia. "Kyllä jokin palkkio olisi paikallaan, esimerkiksi penn..." Ivyrushia mutisi hiljaa ennen kuin Toukka vaimensi hänet. "Ettehän sitten pidä kovaa melua myöhään? Pikkuiset Noki ja Ava tarvitsevat paljon unta", Odessa, toinen simssiliinin lähihuonenaapuri ilmoitti. "Öhm..." simssiliini äännähti, sillä hänellä itsellään oli ainakin paha tapa kukkua jalkeilla vielä puolenyön jälkeen. Hän ei kuitenkaan ehtinyt vastata kun Noki aloitti protestoinnin. "En minä ole enää mikään pieni, olen sitä paitsi vain puolen ikäpisteen päässä uudesta ikävaiheesta", Noki tiedotti. "Noki, olehan tottelevainen", Aamu sanoi pennulleen. "Kyllä, äiti", Noki nöyristyi. Hoitajalleen hän saattoi joskus sanoa vastaan, mutta äidin sana on laki. Pian kaikki alkoivat tehdä lähtöä. "Kiitos vielä! Voisinpa palkita teidät jotenkin, mitähän oikein keksisin..?", simssiliini pähkäili. "Meille riittää palkinnoksi se että pidät hoitolaa pystyssä", Noora huomautti hymyillen.

Oilin mielipide päivästä: "Vähän sääli muuttaa, sillä pidin paljon entisestä huoneesta ja sen keltaiset sävyt toivat mieleen Pontsun... simssiliini muuten mainitsi käyneensä tänään Pontsun haudalla, olisi saanut ottaa minutkin mukaan..."

Ruun mielipide päivästä: "Siistiä, uusi huone ja paljon uusia paikkoja tutkittavaksi! Ehdin majailla vanhassa huoneessa niin hetken aikaa etten jää sitä juuri kaipaamaan, ja muutto kävi osaltani aika helposti kun minulle ei ole kertynyt kamalaa määrää tavaraa."

---

Tarpeet Oilille ja Ruulle:
+ liikkuminen (ravaaminen edestakaisin huoneiden välillä ja painavien muuttokuormien kanniskelu)

En edes heti teema-aihetta arpoessani tajunnut että sehän sopii näihin muuttosuunnitelmiin, sainpa ainakin heti kirjoitettua suunnitelmistani tarinan tämän teemaviikon vauhdittamana. Tämmöinen teematarina siis siitä miten muut hoitajat kissoineen avustivat meitä muutossa. .-) Ja tosiaan sen huoneen vaihdoksen voi päivittää, -10 penniä.

Vastaus:

Saat 18 + 5 - 10 = 13 penniä, ja kohotan tarpeet sekä vaihdan huoneen. .-)

-Kasa

Nimi: Noora

02.09.2019 18:32
Nellan päiväkirja
Apua tarvitseva
2.9.2019
~~~~~~~~~~

Kuule päiväkirja, tänään sattui semmoinen kumma juttu, jonka kerron nyt sinulle.

Olin kävelemässä ihan normaalisti kohti kivistä kuratietä, olin selvittelemässä omia ajatuksiani. Teen niin nykyään usein, sillä välillä vain alkaa ahdistamaan meidän suuressa porukassa, ja on pakko päästä yksin raittiiseen ilmaan. Minulle on jopa muodostunut oma vakioreitti, se poikkeaa kivisellä kuratiellä, menee sitten koivikkokedolle ja lopuksi vielä Naukukukkulalle. Sen jälkeen se palaa takaisin hoitolalle. Sitten yhtäkkiä aloin kuulla vaimeaa huutamista. Lähdin kulkemaan kohti ääntä, se voimistui askel askeleelta, ja pian erotin siitä selvästi sanat "Auttakaa minua! Olen pulassa!". Silloin hätäännyin pahanpäiväisesti ja lähdin juoksemaan kovaa vauhtia ääntä kohti.
"Odota hetki! Apua tulossa!" kiljaisin juostessani niin kovaa kuin keuhkoista lähti, jotta apua tarvitseva kissa varmasti kuulisi minut. Pian saavuin äänen luo, ja silloin huomasin pienen, kirjavan kissanpennun roikkuvan puussa viimeisillä voimillaan. Olin kysymässä, miten tämä sinne päätyi, mutta tajusin, että nyt tai ei koskaan olisi toimittava, ei olisi aikaa kysymyksille.
"Auta minua!! En pääse alas!!" kissa vinkui hädissään. Hänen otteensa lipesi jälleen lisää ja hän tipahti hieman alas päin.
"Minä tulen!" huudahdin takaisin ja lähdin kiipeämään ketterästi puuta ylös päin. Minua hieman pelotti, puu oli korkea, mutta tällä hetkellä pääasia oli saada pentu alas, ehjänä. Pitkän matkaa minun täytyikin puussa kiivetä, mutta lopulta saavuin perille pikkukissan luo. Tämä oli selvästi hädissään ja sinnitteli viimeisillä voimillaan puussa.
"Otan sinua niskasta kiinni ja kannan sinut alas, kun olen saanut tukevan otteen, voit päästää irti" sanelin määrätietoisesti ohjeet pikku kissalle ja tämä nyökkäsi.
"Okei. Tästä lähtee" mumisin ja nappasin tukevasti kiinni kissan niskanahasta. Tämä päästi irti ja minä lähdin laskeutumaan alas hitaasti ja varovaisesti.

Pitkän ja raskaan alastulon jälkeen pääsimme maankamaralle. Päästin kissasta irti, kun tämä oli saanut tukevasti tassunsa taas maanpinnalle ja hyppäsin sitten itse alas.
"KIITOS! Sinä pelastit minut!" kissa riemuitsi ja halasi minua.
"Pikkujuttu. Kaikki olisivat tehneet näin" sanoin vähätellen omaa suoritustani, vaikka salaa olinkin ylpeä itsestäni.
"Eipäs ollut! Ihan mahtava juttu!" pieni pentu jatkoi innostunutta kimitystään pomppien ympärilläni silmät loistaen.
"Ääähhh" kiusaannuin hieman, en ollut tottunut siihen, että muut kuin äitini kehuu minua tällä tavoin.
"Ajattelin, ettei kukaan tule pelastamaan minua, että kuolisin lopulta tuohon pudotukseen, nälkään tai janoon" kissa jatkoi litaniaansa.
"Oikeesti, pikku juttu, sinäkin olisit auttanut minua, jos minä olisin ollut tuolla korkeuksissa" nyökkään.
"Mikä sinun nimesi muuten on?" kysyin hieman hajamielisesti, mutta vaihtaen puheenaiheen kuitenkin sujuvasti pois itsestäni.
"Olen Hulivilin Roimasti Rohkeutta, tai ihan vain Roi!" Roi sanoi, röyhisti hieman rintaansa ja sai olemuksensa kasvamaan pikkuisen. Minua hymyilytti, hän oli melko suloinen.
"Okei. Minä olen Nella Nallekaramelli Niukuli, mutta minua kutsutaan Nellaksi" sanoin, jätin kuitenkin mainitsematta toisen lempinimeni, Nallen, jota äitini ja isäni käytti.
"Minun pitää nyt mennä takaisin hoitolalle, näkyillään!" Roi sanoi ja lähti kipittämään pois. Hetken matkan päästä hän kuitenkin kääntyi ja vilkutti minulle. Minä vilkutin takaisin. Hän kuitenkin jäi kalvamaan mieltäni. Roi... Vaikutti jotenkin... Tutulta...


//Mini tarina teemoihin liittyen <3!

Vastaus:

Jee, tykkään näistä Nellan päiväkirjamerkinnöistä! Huih, Nellan kävelyretki saikin jännän käänteen kun Roin avunhuudot kantautuivat hänen korviinsa. Aika pahaan paikkaan pentu olikin itsensä saanut, mutta onneksi Nella toimi ripeästi ja kaikki päättyi hyvin. .-) Kiva yksityiskohta ettei Nella halunnut kertoa vanhempiensa käyttämää lempinimeä esittäytymisen yhteydessä! Hmm-yhm, en tiedä miksi mutta aloin tämän perusteella parittaa Nellaa ja Roita. .---D Saat 9 + 5 = 14 penniä!

-Kasa

Nimi: Noora

01.09.2019 10:08
Perhesiteitä
1.9.2019
~~~~~~~

Nooran nk~
Huoneen ovi paukahti ja sisään syöksyi Rico pidellen kirjaa tassuissan.
"Mikäs sua noin villitsee?" naurahdin ja hypähdin istumaan sohvalle.
"Minä löysin mahtavan jutun!" Rico huudahti innoissaan ja hyppäsi viereeni sohvalle.
"Mitä sinä löysit?" Gaku kysyi silmät välkähtäen kiinnostuneesti. Huoneessamme oli ainoastaan minä, Rico ja Gaku, sillä Aamu ja Mustikka olivat saaneet houkuteltua ärsyolon saaneen Mocan, ylivilkkaan Vatun ja edelleen murjottavan Nellan ulos heidän kanssaan touhuamaan.
"Minä, minä löysin sukupuut! Eikö olekin mahtavaa, Noora!" Rico ilmoitti innoissaan.
"Hienoa, Rico! Te voisitte vaikka Gakun kanssa tutkia niitä, sillä aikaa kun minä laitan meille päivällistä" ehdotin, sillä arvelin Aamun, Mocan, Nellan, Mustikan ja Vatun palaavan minä hetkenä tahansa, nälkäisinä.
"Kai se käy" Gaku sanoi kohauttaen lapojaan. Poika kissat talsivat kirjoituspöydän luo ja istuivat yhdessä tuolille.

Ricon nk ~
Avasin kirjan, jonka kannessa luki hienoin, kultaisin, koukeroisin kirjaimin Sukupuut, ja aloin selaamaan sivuja. Mouru, Kissanviiksi, Hiirulainen, Hiirenkorva... Ahaa! Löytyipäs!
"Katso Gaku! Tässä on minun sukupuuni!" huudahdin ja osoitin tassullani sukupuuta, jossa luki Miukulainen.
"Ja tässä toisella sivulla on minun sukupuuni!" Gakukin innostui ja alkoi tiiraamaan sivua tarkasti.
"Minun sukupuussani näkyy vain Aamu, minä ja pennut, aika vähän sukua. Mutta ei se haittaa! Se on kaikista paras suku!" Gaku hymyili lempeästi ja silitti kuvaa tassullaan.
"Oh! Katso miten iso minun sukupuuni on!" henkäisin ja katselin silmät pyöreinä sukupuutani.
"Oho! Niinpä onkin. Keitä siinä on?" Gaku kysyi tarkastellen sukupuutani.
"Hmmm... Tässä on minä, Mocca ja pentumme" sanoin ja piirtelin kynnelläni viivoja.
"Sitten. Sitten siinä on äitini Mayu ja isäni Nugetti" kerroin hiljaa Gakulle.
"He ovat molemmat adoptiossa, minun pitäisi käydä tapaamassa heitä taas! He varmaan tietävät pennuistani jo, mutta luultavasti eivät ole nähneet niitä vielä" pohdin tuijottaen tiiviisti sukupuutani, Gaku nyökkäili vieressäni ymmärtäväisen oloisesti.
"Keitä nuo ovat?" hän kysyi osoittaen kahta muuta kissaa vieressäni.
"Ai nämä kaksi minun vieressäni?" kysyin, sillä en ihan nähnyt mitä Gaku oli tarkalleen osoittanut.
"Niin" hän sanoi nyökäten.
"He ovat minun pentuetoverini, sisarukseni" sanoin hymyillen lempeästi.
"Tämä on Ruu, Simssiliinin kissa nykyään" sanoin osoittaen kynnelläni mustanpuhuvaa kissaa sukupuussa.
"Ja tämä toinen on Roi, hän on adoptiossa. Mutta olisi mukava adoptoida hänet!" sanoin innokkaasti osoittaen kirjavaa kissaa.
"Minun pitäisi kyllä vähintäänkin käydä tapaamassa häntä, ja pian!" lisäsin vielä. Sitten tajusin melko mullistavan jutun ja silmäni laajenivat varmaan kaksinkertaisiksi...

Aamun nk~
Olimme kovalla vaivalla saaneet houkuteltua ärsyoloisen Mocan, -tosin siihen oli tarvittu hieman Nooran apua-, ja muuten vain murjottavan Nellan ulos retkelle kukkaniitylle Mustikan, minun ja ylivilkkaan Vatun kanssa. Mocca ja Vattu olivat saaneet sattumukset, mutta Nellan tilasta ei ollut tietoa. Hänen tilanteensa huoletti minua, sillä en tiennyt, mistä tämä edes murjotti. Havahduin ajatuksistani Vatun hihkaistessa jotain, mitä en kuullut, mutta varmaan jotain leikkimisestä. Katselin ympärilleni räpytellen silmiäni ja huomasin sitten Mustikan ja Vatun kiipeämässä puussa, he olivat ilmeisesti löytäneet hyvän kiipeilypuun. Nellakin innostui kiipeilemään, onneksi.

Vatun nk~
OMGGGG VIHDOIN MÄKI PÄÄSEN TÄHÄN NK JUTTUUN!!! EN MÄ EES TIIÄ SE ON MUT KAI SIIN KERROTAAN JOTAIN. IIIIIIIIIII!! TÄÄ ON SIKA SIISTIIIIIIIIIII! JEEEEEE! Me siis kiivettiin puuhun. Ja mä olin ekana. Koska mä oon vahvin. Ja mä tykkään urheilla. Mut Mustikka ja Nellaki kiipesi tänne. Me istuttiin sellasseelle oksalle ja katottikn meidän äitejä Moccaa ja Aamua. Ne jutteli jotai mitä mä en kuullu ainakaan. Mä ihmettelin et miks Nella oli ollu nii surullinen. Ja se kirjotteli vaan jotain sen kirjasta melkeen aina eikä tullu leikkii aina. Leikkiminenhän on elämän tarkotus. Ei sitä ilman voi olla!! Tai varsinkaa elää!! Heiheihei älä vie mun puheenvuoroa! Mustikkaaa!! ÄITI ÄITI MUSTIKKA VIE MUN VUORON ÄÄÄÄÄÄÄÄ!! EPISTÄÄÄ EPISTÄÄÄ EPISTÄÄÄ!!

Mustikan nk~
Vattu on aika ylipirteä tällä hetkellä. Että anteeksi siitä. Vattu hyppäsi alas puusta, jolloin minä ja Nella päätimme seurata häntä. En pysynyt vielä ihan täysin tasapainossa, enkä osannut hallita häntääni vielä kunnolla, että kellahdin kumoon maahan osuessani. Äiti rauhoitteli Vattua, joka taisi pian unohtaa jo koko jutun ja mennä viipotti kaikkien edellä häntä heiluen. Me lähdimme seuraamaan häntä kävellen, mutta minä ja Nella innostuimme kisailemaan hieman. Vattu liittyi myös seuraamme. Vattu oli meitä ylivoimaisesti nopeampi, joten hän voitti melkein kaikki kisat, mihin tuli mukaan. En tiedä mikä supernopeus voima hänelläkin on, hän juoksee sellaista vauhtia että! Minä olen aikamoinen kömpelys, sillä jalkaki ovat tosi lyhyet, Vatulla on hurjan pitkät jalat, ei ihme että hän juoksee kovaa. Hän on minua muutenkin isompi. Jäänköhän minä ainaiseksi näin pikkuiseksi?

Mocan nk~
Minua ärsytti, kun piti lähteä ulos. Mielummin olisin istunut sisällä ja vaikka nukkunut, ja syönyt. Mutta kun kaikki muutkin lähtivät, Noora tyrkkäsi minutkin mukaan. Ihan tyhmää. En edes tiennyt minne olimme menossa, mutta nyt se minulle valkeni. Olimme jollakin kukkakedolla, se oli hurjan kaunis!
"Oooh, wau! Tämä! Tämä on käsittämättömän  upea paikka!" henkäisin silmät leviten ainakin lautasen kokoisiksi.
"Niin on! Tiesin, että paikka on upea, mutta että näin upea, sitä en tiennyt!" Aamukin henkäili ihastuksissan. Pennut olivat myös hyvin haltioissaan ja innoissaan paikasta, ja hyppelivät kukkapuskasta toiseen telmien ja leikkien piiloa.
"Tulkaa sitten tälle penkille, kun ette enään jaksa leikkiä!" Aamu huusi heidän peräänsä osoittaen valkoista penkkiä, jolle kävimme istumaan. Puiden latvat kiertyivät yhteen yllämme, luoden varjon päidemme päälle, puissakin kasvoi kukkia. Niitä oli niin monia, erivärisiä, -tuoksuisia ja -näköisiä. Kukkia riitti aivan silmänkantamattomiin asti. Oli mukava viettää aikaa Aamun kanssa. Hän oli paras ystäväni. Pystyin puhumaan hänelle kaikesta. Ihan. Kaikesta. Ei ollut asiaa jota Aamulle ei voisi kertoa, tai salaisuutta jonka hän pitäisi vain omana tietonaan, hän ei tehnyt nii kuin useimmat tyttökisut, hän ei juoruillut salaisuuksia eteenpäin. Huokaisin ja aloitin avautumiseni.
"Kuule Aamu. Minulla on sinulle asiaa"

Nellan nk~
Saavuimme jollekkin kukkakedolle. Se oli valloittavan näköinen! Niin kaunis! Leikimme Mustikan ja Vatun kanssa jotain painileikkiä, jossa voitin pikkupennut leikiten ja sitten leikimme kuurupiiloa. Meillä oli hauskaa. Oli hauskaa piilotella kukkapusikka, ja tehdä yllätyshyökkäyksiä sieltä pentujen päälle, kun he etsivät minua, tai kun leikimme painia. Lisäksi oli ihanaa, kun kukkien ihana tuoksu tarttui turkkiin ja pystyi unohtamaan kaikki huolensa ja paineensa. Joskus tälläinen telmiminen teki hyvää, kaikille, erityisesti pennuille. Ja kun olin vielä pentu, im'n love it! Leikimme myös sellaista leikkiä, tai oikeastaan se oli perjaatteessa kisa, jossa otetaan kova vauhti, koitetaan hypätä mahdollisimman korkealla tehden samalla pelle hypyn ja lopuksi laskeuduttiin pehmeästi kukkien sekaan nauramaan omalle hullunkuriselle hypylleen. Se jos joku oli aivan huisin hauskaa, vähän niin kuin jossain tivolissa!

Ricon nk~
"Jos Ruu ja Quz saisivat pentuja, Quz, heidän pentunsa ja Quzin näkyisivät tässä sukupuussani!" hihkaisin.
"Ja jos Roi saisi pentuja jonkun kanssa, hänen pentunsa ja pentujen emon sukupuu liitettäisiin myös tähän sukupuuhun! Eikö se niin mene?" jatkoin hymyillen leveästi.
"Kai se niin menee" Gaku sanoi mietittyään hetken, kuitenkin hieman epävarmalla äänensävyllä. Olisi aika mahtavaa jos niin kävisi, minulla olisi JÄÄTÄVÄN kokoinen sukupuu. Varmaan isoin koko kissahistoriassa! Minut voitaisiin listata maailmanennätyskirjoihin, "Tällä kissalla on koko maailman isoin sukupuu!"! Aika siistiä. Päähäni pälkähti ajatus. Kipitin Nooran, -joka oli laittamassa juuri pöytää valmiiksi-, luo pikavauhtia ja otin kunnon kissanpentumaisen, söpön kerjäysilmeeni käyttöön.
"Voitaisiinko me pliis pliis pliis adoptoida veljeni Roi, jooko Noora, jookooooooo" ruinasin Nooralta.
"Huoh. Hyvä on. Laitetaan harkintaan..." Noora sanoi hymyillen vinosti. Silloin kuului terävä koputus ovelta.

Nooran nk~
Kävin avaamassa oven, jonka takana odotti viisi rättiväsynyttä, nälkäistä kissaa.
"Meillä on NÄLKÄ!" Vattu kailotti heti ensimmäisenä.
"Arvasin, käykää pöytään vain" sanoin hymyillen ja kissat loikkivat suoraan pöytään. Pöytä oli katettu, ja ruuaksi oli lihaa, perunaa sekä salaattia, jossa oli retiisejä, omenaa ja kissanminttua. Kissat kauhoivat ruokaa lautasilleen ja alkoivat popsia sitä suihinsa. Tässä minulle oli hyvä tilaisuus katsoa Pirates of the Caribbean-elokuvaa koneeltani, sillä kissat osasivat laittaa itse astiat tiskiin. Olin täysin jäänyt koukkuun niihin elokuviin, ja varsinkin Jack Sparrow oli minusta hirveän hurmaava ja ihana, todellinen sankari! Sitä ennen kuitenkin näppäilin viestin Kasalle, viesti kuului näin "Heipsan! Voisinko alkaa Hulivilin Roimasti Rohkeutta -nimisen pennun hoitajaksi ja myöhemmin sitten adoptoida hänet, eli jos myös voisin varaa Roin :D." ja pian Kasalta kilahti vastaus "Juu, kyllä se sopii, laitetaan Roi varaukseen .-)". Hyvä. Ja nyt voisin täysin keskittyä PotC elokuvaani.

//Tarpeet~

Nella, Mustikka ja Vattu~
+Nälkätarve
+Leikkitarve
+Liikkumistarve

Rico ja Gaku~
+Nälkätarve

Aamu ja Mocca~
+Nälkätarve
+Liikkumistarve

Vastaus:

Mukava kun olit jakanut suurta kissalaumaasi vähän pienempiin ryhmiin ja jokainen sai omaa kerrontaa. Tykkäsin Ricon ja Gakun sukupuu-tutkinnoista, katellaan nyt missä välissä Rico saa suurennettua sukupuutaan. ,-D Tytöillä oli hauskaa kukkaniityllä, hyvä että myrtsimmällä mielellä olleet Mocca ja Nellakin vähän piristyivät. .-) Pentujen temmellystä oli hauska seurata, ja ylivilkas Vattu oli paras. .-D <3 Toivottavasti Roi pääsee muuttamaan teille pian. .-) Saat 26 penniä, ja kohotan tarpeet (+ poistan jokusen tarinassa mainitun ruuan tavaroistasi).

-Kasa

Nimi: simssiliini

15.08.2019 14:50
Tutkimusretki kissaluolaan

Sisaruskolmikko Ruu, Roi sekä Rico olivat päättäneet lähteä yhdessä tutkimusretkelle, ja kohteeksi oli otettu salaperäinen kissaluola, jonka huhuttiin kätkevän sisäänsä jonkin jännän salaisuuden. Rico oli itse asiassa käynyt jo aiemmin luolassa ystäviensä kanssa noin puoli vuotta sitten, mutta siitä oli jo sen verran aikaa ettei kisu muistanut edes enää kunnolla mitä kaikkea luolassa olikaan. "Sen pääjutun minä kuitenkin muistan selvästi. Luolassa on kammio, jossa paljon tim..." Rico oli jo paljastamassa, mutta Roi ja Ruu hiljensivät veljensä. "Älä höhlä kerro etukäteen", Ruu huudahti. "Niin, me halutaan kokea kaikki ihan itse", Roi täydensi. Sisaruskolmikon nuorin pentu oli innoissaan seikkailuretkestä, sillä hän ei kovin usein päässyt kokemaan mitään jännää adoption tiloissa. simssiliinin pakkaama eväsreppu painoi ikävästi Ruun selässä ja kesäinen auringonpaiste lämmitti hieman tukalasti kisun pikimustaa turkkia, mutta isoveli oli painottanut että matka kissaluolaan onnistuisi vain aurinkoisena päivänä. Minimerenrannalle päästyään kolmikko huomasi aurinkoisen sään keränneen rannalle useammankin hoitajan kissoineen nauttimaan kesäpäivästä. Muut tosin keskittyivät vain ottamaan aurinkoa tai pulikoimaan vedessä, mutta Ricon, Roin ja Ruun määränpäänä oli lähteä talsimaan vuoroveren paljastamaa saarta kohti. "Mikä aiheuttaa vuoroveden?" Roi kummasteli. Ruu katsahti Ricoon toivoen tältä jonkinlaista vastausta, sillä Rico oli viimeksi koulussa ollut. "Vuorovesi johtuu kuun vetovoimasta. Merenpinta pyrkii kohoamaan kohti kuuta, jolloin vedenpinta nousee, ja toisinpäin. Luulisin... En ole lukenut koulussa kovin paljon maantietoa," Rico selitti. "E-eihän se vesi voi yhtäkkiä palata valtavana hyökyaaltona meidän päälle kesken matkan?" Roi jatkoi kyselyä. "simssiliini sanoi että laskuvesi kestää iltaan asti, joten ei meillä ole hätää", Ruu vakuutti ja tarttui veljeään tassusta. Saarelle johtava "polku" oli mekitty maahan tökätyillä kepeillä, joiden päissä liehui punainen narunpätkä. Maa oli varsin kosteaa ja mutaista, ja varsinkin Ricon tassut upposivat pehmeään maahan, sillä hän oli kaikkein kookkain. Roi piti siskonsa tassusta kiinni koko matkan ajan ja silmäili vähän epäillen vedenpintaa ihan kaiken varalta. Ruu puolestaan katseli hiekalla vipeltäviä rapuja kiinnostuneena. Vihdoin kolmikko pääsi saarelle, ja ensitöikseen jokainen liotteli tassunpäitään vedessä pestäkseen kuran pois. "Missä se luola on?" Ruu kysyi tähyillen ympärilleen, sillä hän ei nähnyt mitään. "Se sijaitsee saaren lounaispäädyssä. Roi, onhan sinulla kompassi mukana?" Rico varmisti. Nuorimmainen nyökkäsi ja otti kaulassaan narun varassa riippuneen kapistuksen tassuihinsa. Kun oikea suunta oli tarkistettu lähtivät kissat taas jatkamaan matkaa.

Saari ei ollut kovin suuri, eikä kulunut kuin vähän päälle toistakymmentä minuuttia kun kissat olivat saapuneet riippusilloille, jotka johtivat saarekkeelle missä kissanmallinen kallio sijaitsi. Kolmikko katsahti arvioiden riippusiltojen päissä olevien pylväiden kissakoristeita, joiden suut oli peitetty. "Nämä pylväät symboloivat sitä, että sitoudumme pitämään kaiken luolassa näkemämme omana tietonamme emmekä kerro siitä kellekään", Rico osasi tulkita patsaiden sanoman. Ruu ja Roi nyökkäsivät yhteiseksi merkiksi siitä, ettei kukaan paljastaisi tänään kokemiaan asioita ulkopuolisille. "Silta näyttää huteralta. Meidän on paras ylittää se yksi kerrallaan", Ruu arveli. "Ai ihan y-yksinkö?" Roi hätääntyi. Hän oli pitänyt siskoaan tassusta kiinni koko matkan saarelle, eikä olisi nytkään halunnut päästää irti. "Hyvin se menee, minä kuljen ensin ja näytän mallia", Rico sanoi silmää iskien ja lähti tassuttelemaan reippaasti siltaa pitkin. Silta keikkui jokaisella askeleella puoleta toiselle, eikä kevyt tuulenpuuskakaan helpottanut asiaa. Rico horjasti pariin otteeseen, mutta hän onnistui tarttumaan kaiteesta kiinni ja pitämään näin tasapainonsa. "Mene sinä seuraavaksi", Ruu kannusti, ja Roi alkoi ottaa vapisevia askeleita edeten lankku kerrallaan. Sillan puolivälissä yksi lankuista oli irronnut, mutta sisaret kannustivat pikkuveljeä hyppäämään rohkeasti aukon yli. Roi vilkaisi alapuolellaan näkyvää kivikkoista koskea kauhuissaan ja tarrasi kiinni kaiteesta. Ruu ehti jo pelätä veljen jänistävän ja jäätyvän kesken matkan, mutta lopulta Roi otti pari askelta taaksepäin ottaakseen vauhtia hyppyyn. Juuri sillä hetkellä tuuli kuitenkin yltyi ja ravisutti siltaa niin voimakkaasti että Roi kaatui ja liukui aivan aukon reunalle, valuen uhkaavasti alaspäin. "ROI!!" Rico ja Ruu huudahtivat yhteen ääneen ja säntäsivät molemmat avuksi. Ruu tarttui Roin tassusta viime hetkellä, ja Rico auttoi häntä kiskomaan veljen takaisin sillalle. Kolmikko ehti tuskin huokaista helpotuksesta kun uusi vaara odotti jo heitä heiveröisen sillan toisen pään irrotessa paikaltaan. "Pitäkää tiukasti kiinni!" Rico huusi sillan kallistuessa. Kissa tarrasi toisen etutassunsa kynsillä kiinni sillan lankusta ja piteli toisella tassulla kiinni Roista. Ruu puolestaan onnistui tarttumaan kaiteesta kiinni tukevalla otteella. "Meidän on kiivettävä varovasti ylös. Pystytkö tulemaan perässä jos minä kiipeän edeltä ja kannan Roin?" Rico varmisteli siskoltaan. "Pystyn kyllä, pidä kiirettä", Ruu hoputti, sillä oli vain ajan kysymys milloin sillan toinenkin pääty irtoaisi. Roi kiipesi Ricon selkään ja piti lujasti kiinni Ricon alkaessa kavuta roikkuvaa siltaa ylöspäin. Lopulta kaikki olivat saaneet tassunsa takaisin tukevalle maalle. "Anteeksi että rikoin sillan ja saatoin teidät vaaraan", Roi pahoitteli pää painuksissa. "Älä suotta syytä itseäsi. Ja ainakin saimme vähän jännitystä seikkailuumme", Rico hymähti. "Mutta miten pääsemme takaisin kun silta hajosi?" Roi huomautti ja kaikki katsahtivat mahdotonta poistumistietä. "Kyllä me aina jotain keksimme, mutta ei mietitä sitä vielä vaan jatketaan matkaa", Ruu ehdotti. Roi nielaisi tajutessaan edessä olevan vielä toisen vähintäänkin yhtä huteran riippusillan ylitys...

Kolmikon saapuessa luolan suulle matka tyssäsi, sillä suuaukko oli kiinni. Rico kuitenkin tiesi aiemmalta reissultaan, että se aukeaisi auringonvalon vaikutuksesta. "Kun valonsäteet osuvat kissanmallisen luolan oikean korvan kohdalle, pääsemme luolaan", Rico selitti. "Kuulostaa kyllä ihan mahdottomalta, ethän vaan yritä jekuttaa meitä?" Roi epäili. "No en, ihan totta", Rico vakuutteli. "Minä tutkin vähän kalliota, jossakin on varmasti kätketty vipu", Roi arveli ja alkoi painella tassuillaan kalliota. Ruu ehdotti että he voisivat pitää evästauon odotellessaan luolan avautumista. Ruu kippasi eväsrepun sisällön nurmelle, ja jokainen nappasi tassuihinsa yhden hedelmän. Syödessä ehti myös rupatella samalla mukavia. "Kuinkas isukki jaksaa paimentaa jälkikasvuaan?" Ruu uteli puraistuaan palan päärynästään. Rico kuori appelsiinia samalla kun alkoi selittää kuulumisiaan. "Meillä menee Moccan kanssa ihan mukavasti. Mustikka ja Vattu ovat suloisia, ja saamme tietenkin paljon hoitoapua. Esimerkiksi Aamun ja Gakun pentu Nella tykkää viettää aikaa pikkuisten kanssa", Rico selitti perhe-elämänsä kulkua. "Nella... Oliko hän se nuori tyttöpentu joka mulkoili minua tullessani hakemaan sinua aamulla teidän huoneelta?" Ruu mietti. "Joo, Nella on ollut vähän kummallinen Mouruposken synttärikonsertin jälkeen..." Rico kertoi. "Entäs sinä ja Quz? Millaista on olla etäsuhteessa" Roi uteli puolestaan Ruulta. "Quz on ollut kiireinen kiertueensa kanssa. Soittelemme kuitenkin videopuheluita muutaman kerran viikossa. Täytyy myöntää että lasken jo päiviä hänen kiertueensa päättymiseen..." Ruu tunnusti hieman haikeana. Kolme kuukautta on yllättävän pitkä aika olla erossa poikaystävästä. "No Roi, kuuluuko sinne adoptioon mitään kiinnostavaa?" Rico käänsi keskustelun nuorimmaiseen. "No tuota, minun ei pitänyt vielä kertoa tästä, mutta..." Roi piti dramaattisen tauon ja haukkasi palan mangoa ennen kuin jatkoi: "Kuulin että minut on varattu adoptoitavaksi!" "Oi ihanaa, mahtava uutinen", Ruu onnitteli veljeään. Hän jos kuka tiesi miten hienoa oli saada vakituinen hoitaja, vaikka hän ja hänen uusi hoitajansa simssiliini eivät parhaiten tulleetkaan toimeen keskenään. "Sittenhän meillä kaikilla on pian kodit! Vielä kun äiti ja isä saisivat hoitajat", Rico mietti. Eväät loppuivat mutta luolan suuaukko pysyi aina vain kiinni, joten seuraavaksi kissat päättivät ottaa pienet päivätorkut. Myöhemmin luolan suulta kuuluva kolahdus sai kaikki valppaiksi. Kissat katsoivat ihmeissään, miten luolan suuaukkoa peittämässä ollut kivenlohkare vierähti pois tieltä vapauttaen kulkureitin. Rico loi sisaruksiaan kohti "mitäs minä sanoin?" -ilmeen ennen kuin kolmikko lähti talsimaan hämärään luolaan.

"Hassua... en muista tätä käytävää viime käynniltäni", Rico kummasteli kissojen kuljeskeltua luolassa hetken aikaa. "Ehkä luola näyttäytyy jokaiselle tutkijalle eri tavalla!" Roi pohdiskeli. "Tai sitten Rico matkakumppaneineen ei yksinkertaisesti huomannut tätä reittiä vaan kääntyi jollekin eri polulle", Ruu huomautti. Kävely pimeissä käytävissä ei loppujen lopuksi ollut niin kiinnostavaa tekemistä kuin kissat olivat toivoneet, ja vähitellen kaikki alkoivat pitkästyä. "Tapahtuisi vaikka taas jotain kamalaa sen sijaan että olisi näin tylsää", Ruu mutisi itsekseen. "Hyi, älä leikilläsikään toivo tuollaista", Roi kivahti takaisin. Sillan retkahtaminen kissojen tassujen alta oli ollut vähän liikaa pikkuiselle. Siinä samassa Ruun tassun alla ollut kivilaatta liikahti ja kissojen päälle putosi katosta ansaverkko. "Kiitos vain Ruu, pitikö sinun toivoa kauheuksia?!" Rico kivahti ärtyneenä. "Se oli vain vitsi. Noh, mitäs tehdään?" Ruu huokaisi. "Tehdään verkkoon reikä kynsiä ja hampaitamme apuna käyttäen", Roi keksi. Nuorimmainen suhtautui yllättävän rauhallisesti tähän ansaan, varmaankin kun kenenkään henki ei ollut uhattuna eikä nyt roikuttu korkealla. Roi pääsi ensimmäisenä vapaaksi pienen kokonsa ansiosta, ja lopulta reikää saatiin suurennettua sen verran että Ruu ja Ricokin mahtuivat siitä läpi. "Meidän on parasta olla tarkkoina, täällä voi olla lisää ansoja", Rico huomautti. Juuri sillä hetkellä hän tunsi etutassunsa alla olevan kivilaatan painautuvan alas painon alla. "Seis, älkää menkö sinne!" Rico huudahti, sillä käytävän seinistä alkoi sinkoilla puisia nuolia. "Yleensä tällaisilla ansoilla on jokin kumousvipu", Roi tuumaili ja katseli ympärilleen. "Voisiko se olla tuo?" Ruu osoitti vähän matkan päässä olevaa kalliosta sojottavaa kahvaa. "Ehkä, mutta se on pahassa paikassa. Päästäkseen kahvalle on ylitettävä muutama nuolia sinkoileva kohta", Roi huomautti ääni vapisten. Ruu ilmoittautui vapaaehtoiseksi, sillä kookkaimman Ricon ei kannattanut juosta maalitauluksi ja Roi oli taas selvästi liian peloissaan. Ruu asettui lähtöasemaan, ja juuri kun nuoli singahti ohi lähti musta kissa matkaan. Ruun ajoitus meni kuitenkin pieleen, ja kisu parahti puisen nuolenkärjen upotessa hänen kylkeensä. Hän kompuroi kuitenkin takaisin jaloilleen, eihän pieneen osumaan kuolisi. Ruu pääsi viimein kahvan luokse ja kääntyi katsomaan veljiään. "Olkaa varuillanne, sillä emme tiedä onko tämä kumouskahva vai laukeaako tästä uusi ansa", Ruu huusi ennen kuin veti kahvasta. Se auttoi ja nuolien sinkoilu lakkasi. Rico kiirehti heti siskonsa luokse tutkimaan tämän saamaa haavaa. Terävä nuolenkärki oli tehnyt pienen haavan, mutta onneksi se ei vuotanut paljoa verta. "Eiköhän tästä selvitä pelkällä laastarilla. Hyvä että otimme ensiaputarvikkeet mukaan", Rico totesi kiinnittäessään laastarin paikoilleen.

"K-kuulitteko tekin tuon?" Roi sanoi osoittaen pimeyteen. "Mitä?" Ruu ihmetteli. "Askelia. Joku lähestyy meitä", Roi väitti. Kolmikko hiljentyi kuuntelemaan, ja toden totta, kaikkien korviin kantautui kivilattialla tassuttelusta kaikuvia ääniä. "Olkaa valmiina hyökkäämään", Rico supatti taistelusuunnitelmaa. Pian kaikki näkivät pimeydestä heitä lähestyvän hahmon ääriviivat. Tulija oli selvästi kissa. "Tervetuloa muukalaiset. Olette osoittaneet rohkeutta selvitessänne erilaisista haasteista matkanne aikana. Gleo tahtoo tavata teidät, seuratkaa minua", kissa käski. Kolmikko unohti sotasuunnitelmansa ja lähti seuraamaan kissaa. "Anteeksi, mutta kuka te olette?" Rico uteli heitä johdatavalta kissalta. "Olen Marc, yksi Gleon palvelijoista", kissa selitti. "No, kuka tämä Gleo sitten on?" Ruu tiedusteli. "Näette sitten kun pääsemme hänen luokseen", Marc vastasi, ja matkaa taitettiin jälleen hiljaisuudessa. Käytävän päässä ei enää ollut niin pimeää, sillä seinillä roikkuvat soihdut valaisivat. Hetken päästä he saapuivat suureen saliin, jonka keskellä oli valtaistuin, jonka päällä oli makoilemassa raidallinen aavikon hiekankellertävä kissavanhus. "Therrve thuloa", kissavanhus sanoi narisevalla äänellä. Marc polvistui ja kumartui valtaistuimen eteen, ja sisaruskolmikko päätti tehdä samoin. "Ohlette shaapuneet Mouruphosken shydämeen. Olehn Gleo, khissarotumme kanta-äiti", kissavanhus selitti. Kolmikko tuijotti valtaistuimen korkeuksiin ihmeissään. "Mitä tarkoitatte 'Mouruposken sydämellä'?" Roi uskalsi kysyä. "Thäällä kallihjoiden uumenisha virtaa erikhoinen neste, jhoka mahdollisthaa Mhouruposken khissojen puhekyvyn. Mhinä olin yksi ensimmäisistä nestheelle altistuneista kissoista shatavhiisikymmentä vuotta sitten, khauan ennen hoitolan pherustamista", Gleo kertoi. "Jos siitä on yli sata vuotta, niin miten olet yhä elossa?" Rico ihmetteli. "Mheillä on täällä mhonia muitakin thaikajuomia, kuten elämähneliksiiri..." Gleo virnisti. Vanhus kertoi matkustajille tarinan kissojen puhekyvyn historiasta. Aluksi kaikkien piti juoda luolan nestettä oppiakseen puhumisen jalon taidon, mutta vähitellen puhekyky siirtyi periytyväksi ominaisuudeksi, ja kissaluola salaisuuksineen unohdettiin. "Kiehtovaa. Miksi tästä ei lue missään historiankirjoissa?" Rico kummasteli. "Theillä riittää khysymyksiä... Ohlemme pitäneet thiedon shalassa jottei she jouduh vääriin khäsiin. Shiksi tekään ehtte shaa kertoa tästä kellekään", Gleo painotti. "Aika ironista, emme saa puhua puhumisesta", Ruu hymähti. "Lupaamme pysyä vaiti", Rico vastasi vakavana nähtyään Gleon kulmien kurtistuvan Ruun vitsin jälkeen. "Khiitosh. Nyt teidän aikanne ohn poistua. Mhukavaa, kun khävitte lapsukhaiset", Gleo sanoi ja painoi silmäluomensa kiinni ryhtyen kuorsauksesta päätellen päivätorkuille. "Saatan teidät ulos luolasta", Marc lupasi, ja kissakolmikko lähti matkaan. Ruu vilkaisi vielä kerran taakseen valtaistuimella nukkuvaa kissaa. Sääli ettei näin hienosta salaisuudesta saanut kertoa muille.

Ruun mielipide päivästä: "Huh mikä seikkailu, enpä olisi aravnnutkaan mitä kaikkien niiden vaarojen ja ansojen ylittämisen jälkeen pääsemmekään kokemaan! Siistiä tietää Mourun kissojen historiasta jotain sellaista mitä edes ylläpitäjä ei tiedä, hahaa! >.-D Toivottavasti pääsen taas pian viettämään aikaa veljieni kanssa!"

Tarpeet Ruulle:
+ liikkuminen (kävely saarelle, luolissa yms)
+ nälkä (poista kaapista mango, päärynä, appelsiini)
+ nukkuminen (päivätorkut)
+ terveys (poista laastari)

---

Sainpas tarinan tehtyä, täytyy yrittää näitä kirjoitella jotta saan kohoteltua Ruun tarpeita ja ehdin adoptoida Stiinan ennen Ruun ja Quzin pentuja. ,-)

Vastaus:

Saat 40 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Toukka

12.07.2019 14:06
Synttärikonsertti
<><><><><><><><>

Rynnistin huoneeni ovesta sisään.
”Nyt on syyyyyntäriiiit!” huusin iloisena.
Ehkei olisi kannattanut huutaa. Felix nimittäin säikähti. Kolli rääkäisi ja tippui lattialle lipaston päältä. Irvistin hieman kun tippumisesta kuului muks ääni.
”Kenen synttärit?” Gallu kysyi uteliaana tullen esile tuolin takaa.
”Mouruposken!” huudahdin.
”Onko pakko huutaa?” Rushia mumiseva ääni kuului huoneen nurkasta.
”Älä nyt viitsi, sinähän aina herätät minut huutamalla korvaan ja sitten alat valittamaan kun huudan vain kaksi kertaa? Herranjestas...”, pudistelin päätäni ärtyneenä. ”Noh kutenkin, synttäreiden kunniaksi on järjestetty konsertti! Ketkä tulevat mukaan?”
Katselin valppaasti kaikkia kissojani, mutta yllätyksekseni kukaan ei sanonut mitään. Kaikki vain tuijottivat minua.
”Konsertti? Pyh, en tule”, Rushia sanoi ivallisesti nurkassaan.
”Cho taitaa jättää välistä”, Felix totesi nyökäten päätäänsä kohti nukkuvaa kumppaniaansa.
Ainoastaan Galileo näytti olevan innoissaan.
”Kuka siellä laulaa?” pentu kysyi uteliaana.
”Quz!” totesin iloisena.
Pennun silmät pullistuivat.
”Siis hän osaa laulaa? Tottakai haluan sinne konfettiin!”
”Konsertti”, korjasin nopeasti.
Gallu punastui ja meni hiljaiseksi. Noh, ainakin yksi kissa saatu mukaan, ajattelin toiveikkaana.
”Minäkin voisin tulla, pitäähän jonkun vahtia Gallua...” harmaa kollini ehdotti varovaisesti.
Nyökkäsin hyväksyvästi, ja käänsin sitten pääni Rushian suuntaan.
”Johan jo sanoin, en tule”, kissa sanoi ärtyneesti.
”Jokaisesta juhlatarinasta saa neljänkertaisen määrän rahaa”, totesin.
”Okei, tulen”, kissa sanoi esittäen vieläkin ärtynyttä, vaikka huomasin että oikeasti kolli oli innoissaan.
Jätin lapun Cholle, missä luki että olisimme konserttissa ja tulisimme pian takaisin. Sitten lähdimme.

Oma mielipiteeni siitä? Noh olihan se aika hieno. Minusta tosin oli rehellisesti sanottuna aika huvittavaa kuinka eturivissä olevat tyttö kissat alkoivat kiljua Quzin tullessa esiin. Noh, ainakin hän oli panostanut ulkonäköönsä, mutta omasta mielestäni nahkaliivit ja aurinkolasit eivät oikein sopineet yhteen kissan luonteen kanssa. Mutta toisaalta, eihän konserteissa katsota esiintyjän luonnetta vaan ulkonäköä, joten turhahan minun on valittaa.
Gallu ei aluksi meinannut nähdä esitystä, koska olimme aika takana. Päästin kissan istumaan pääni päälle jotta hän näkisi jotain. Pentu oli siitä iloinen, tosin en itse pitänyt siitä kuinka hän välillä otti kynsillään otteen päästäni. Gallun mielestä oli ainakin jännittävää katsella kaverinsa laulavan, toisaalta hän ei ihan ymmärtäny viimeistä laulua, jossa Quz lauloi tunteistaan.
Ivyrushia ei oikeastaan keskittynyt katsomaan esitystä, vaan alkoi laskeskelemaan kuinka paljon pennejä tämä tarina tulisi tuottamaan (voin sanoa, ettei hän ei ollut kaamean iloinen siitä kuinka lyhyesti tämän kerroin).
Ja Felix... noh kello oli jo aika paljon joten kissa onnistui nukahtamaan. Huomasin sen vasta valitettavasti lopussa, joten en ehtinyt tehdä asialle mitään. Kollikaan ei ollut kaamean iloinen kuullessan mitä hän oli tehnyt.
”Olen pahoillani Toukka! Onneksi olimme takana niin kukaan ei nähnyt, herranjestas olin niin epäkohtelias...”.
Noh, loppuhyvin kaikki hyvin. Kaikki kissat olivat esityksen jälkeen niin väsyneitä että nukahtivat heti kun pääsimme huoneeseen.

Tarpeet
Gallu ja Rushia
+Unitarve (nukahtivat tarinan lopussa)

.//Tiedän, tämä on pirun lyhyt mutta minulla on ollut tässä senverran paljon kiireitä (tai ehkä olen vain laiskistunut) etten ole ehtinyt kirjoittamaan D: . Noh, tarinoita silti pitäisi tulla taas pian!

Vastaus:

Jee, lisää synttäritarinoita. .-) Kiva että Gallu oli innoissaan Quzin näkemisestä, ja mukaan saatiin hänen lisäkseen vielä Felix ja penniriippuvainen Rushia. .-D Outs, ei varmasti kivaa kun kissa tarttuu kynsillä kiinni päähän..! Kaikilla oli omanlaistaan tekemistä, Gallun seuratessa konserttia Ivyrushia teki pennilaskemia ja Felix otti torkut. x-) Saat 9*9 = 81 penniä, kohotan tarpeet ja lisään myös lahjat. .-)

-Kasa

Nimi: Noora

07.07.2019 13:47
Nellan päiväkirja
7.7.2019
~~~~~~~~~~~

9.58 Okei... Ehkä mä nyt pystyn kertoo siitä... Siis sillon kun oli ne Synttäribileet mä tajusin asioita... Kun siis... Mä oon ollut ihan päättömän rakastunut... Quziin... No joo joo. Mä tiedän, et meil on ihan järkyttävä ikäero, mut silti... Mä tykkään siitä... Ja kun musta tuntuu et mä oon paljon vanhempi, en näin nuori pentu. Sisäisesti. Enemmän kun 6 ikäpistettä... Ei kenestäkään normaalista pennusta varmaan tunnu tältä... Mut. Äh... En mä sit varmaan oo normaali. Huoh... Se traaginen ilta meni näin;

Olin tosi ilonen, kun sain jäädä vahtimaan pentuja ja saisin sit tulla mukaan bileisiin. Musta tuntu, et kaikki luotto muhun, varsinkin Mocca. Se oli tosi ihanaa, kun Quzkin soitti siellä, ja silloin mä luulin että Quz ei tykkää kenestäkään. Kun Mocca, Aamu, Gaku ja Rico lähti ja jäin pentujen kanssa keskenään, alettiin leikkiä. Ekaks mentiin hetken aikaa piilosta-leikkiä, mä etsin ensin. Vattu ja Mustikka kyllä kyllästyivät siihen nopeesti, joten siirryttiin leikkimään meidän pehmonalleilla. Sen jälkeen mä annoin heille puolikkaat vanukkaista ja laitoin heidät sit nukkuu. Siistin itteni sitten ja laitoin söpön, pinkin rusetin korvaani. Rynnistin käytävää niin kovaa, että tassut varmaan iskivät liekkejä! Kun mä saavuin paikalle, oli MusiQue jo aloittanut esiintymisensä. Musiikki oli hyvää, ja Quz lauloi niin ihanasti. Juttelin Ketun kanssa niitä näitä, hän oli mahtavaa seuraa! Viimeinen biisi kertoi rakkaudesta. Katsoin tarkoin Quzia, okei okei, katsoin lumoutuneesti Quzia, hän kuitenkin katsoi toisaalle. Hän... Hän katsoi Ruuta... Hän tarkoitti sanat Ruulle. Silloin minä... Minä murruin. Jäin tuijottamaan maata ja kyyneleet valuivat poskilleni. Kettu lohdutti minua. Mutta... Olin täysin murtunut... Okei.. Se oli vain poika... Mutta... En mä tiedä... Tykkäsin Quzista... Tosi paljon. Sit mä vaan halusin pois. Kyynelehdin koko kappaleen loppuun, Kettu vierelläni mua lohduttaen. Heti ku se keikka loppu, säntäsi pois kuin tuuli ja heittäydyin sänkyyn...

11.23 Se oli ihan kamalaa... Ruu voi olla onnellinen munkin puolesta... Quz on siisti... Mut kai me sit ollaan vaan kavereita. Kai niitä poikia vaan tulee ja menee... Se on ilmeisesti vaan elämää... Ja kohtalon sattumaa... Ja mun kohtalo on ilmeisesti surullinen... Ja yksinäinen.

//sori tää oli tämmönen minitarina muttt... Halusin vaa tehä tän.

Vastaus:

Tämäpä selvensikin aiemman tarinan mysteeriä, voi Nellaa. .-( <3 Kaikesta huolimatta jotenkin söpö hänen ihastuksensa vähän vanhempaan kissaan, ei siinä ole mitään outoa! Toivotaan Nellalle onnea rakkaudessa. .-3 Saat 6 penniä!

-Kasa

Nimi: Noora

07.07.2019 10:03
Synttärikemut
4.7.2019
~~~~~~~~~

Tänä vuonna Mouruposki täyttää jo 9 vuotta! Se on ihan huima suoritus, sillä hyvin harva kissahoitola näin kauan kestää, Mouruposki taitaa olla ainut. Ja nyt sitä juhlittiin kunnon synttärikonsertilla! Meiltä sinne mukaan lähtivät Mocca, Aamu, Gaku ja Rico, sillä Nella joutui jäämään vahtimaan pentuja, ja pääsi vasta kun pennut nukahtavat mukaan, ja pennut jäivät tietysti, kun olivat kuitenkin sen verran pieniä. Nella oli alkanut olla hämmästyttävän kiinnostunut pentujen hoidosta, tykkäsi huolehtia heistä ja leikkiä heidän kanssaan, ainakin silloin kun mitään jännittävää ei ole tapahtumassa. Välillä leikit kuitenkin äityivät liian rajuksi, jolloin Mocca tai Aamu säntäsi väliin, ettei pennuille sattuisi mitään. Kuitenkin kaikki oli mennyt tässä aika kivasti. No okei, kunhan tässä lämpimikseni höpötän kaikesta, palataan nyt asiaan! Eli Mourussa on nyt synttärikemut.

"Noniin, me ruvetaan nyt lähtemään. Nella, älä hölmöile Vatun ja Mustikan kanssa. Saatte korkeintaan leikkiä piilosta. Onko selvä? Ja muista antaa heille niitä vanukkaita! Jaja sänkyyn sitten puoli kahdeksasksi! Ja sinähän voit sitten tulla kun he nukahtavat!" Mocca selitti Nellalle tarkkoja ohjeitaan pentujen hoidosta.
"Tules nyt Mocca, kyllä Nella pärjää" Aamu tuli toppuuttelemaan Moccaa.
"Hänhän on ennenkin pärjännyt mainiosti" Aamu jatkoi lempeästi. Hän oli ylpeä Nellasta, Nella oli jo hyvin kypsä ikäisekseen, vaikka välillä vähän nirsoili ja diivaili.
"Huoh... No hyvä on. Mennään sitten" Mocca huokaisi ja silitti vielä kummankin pentunsa päälakea.
"Olkaahan kiltisti Nellan kanssa" Mocca sanoi vielä ja lähti sitten Aamun kanssa käytävään.
"Ollaan ollaan" pennut vastasivat kuorossa ja säntäsivät sitten Nellan luo.
"Mitä tehhään mitä tehhään?!" pennut vinkuivat innokkaasti. Hymyilin ja laitoin lenkkarit jalkoihini. Rico ja Gaku olivat menneet jo edeltä, ja Mocca ja Aamu jäivät odottelemaan minua.
"Olkaahan nätisti" hymyilin ja suljin oven perässäni.
"Nyt mennään!" sanoin Mocalle ja Aamulle, ja suuntasimme sitten hissiin.

Hetken seikkailtuamme pääsimme vihdoin juhlapaikalle. Paikan päällä oli juhlat jo käynnissä, ja lavalla tanssahteli pari kissaa, joita en nopealla silmäyksellä tunnistanut. Musiikki pauhasi ja tunnelma oli nostettu heti kattoon. Siellä täällä oli julisteita "Mouruposki 9v!" tai "Onnea Mouruposki!". Gakun ja Ricon löysimme herkkupöydän vierestä juttelemasta jonkun poikakisun kanssa. Herkkupöydällä oli kaikkea kivaa, sekä suolaista että makeaa ja kaikkea kivaa pikkupurtavaa. Oli mukavaa taas juhlia pitkästä aikaa, en ollut sitten Mocan saamisen kunnon pippaloissa käynytkään. Jätin kissat siihen jutustelemaan keskenään ja lähdin kiertelemään aluetta hiljakseen.

Päädyin kuitenkin hetken kiertelyn jälkeen Ketun ja Esterin seuraan, hieman etäämmälle muista.
"Heippa, mites teillä menee?" kysäisin ja istuuduin heidän viereensä vapaalle penkille.
"Mitäs tässä, Kettu ei oikein löydä täältä juurikaan mitään puuhaa" Ester sanoi kohauttaen harteitaan.
"Nellan pitäisi ilmestyä ihan kohta paikalle, niin Kettu voi mennä hänen seuraansa, tuoltahan hän tuleekin" hymyilin Ketulle ja viittasin kädelläni kohti juuri paikan päälle saapunutta Nellaa.
"Moi!" samassa Nella pomppikin Ketun luokse.
"Heip! Tule, mennään tuonne juttelemaan!" Kettu hymyili ja lähti loikkimaan kohti syrjäisempää nurkkaa Nella kintereillään viipottaen. Hymyilimme molemmat Esterin kanssa, kun katselimme Nellan ja Ketun perään.
"Heistähän on tullut hyviä ystäviä" Ester sanoi hymyillen.
"Niin on!" nyökyttelin.
"Miten teillä on mennyt?" kysäisin Esteriltä hetken päästä.
"Ihan hyvin, entä teillä? Kun teillähän on niitä pentujakin kaksi kappaletta"
"Noo mites tässä. Aika paljon menoa ja meininkiä on on ollut" naurahdin. Esterkin hymyili.

Juteltuamme Esterin kanssa jonkun aikaa, kaijuttimista kajahti kuulutus, että konsertti alkaa pian, ja olkaa hyvät ja istukaa paikoillenne. Kuuluttaja oli selvästi Simssiliini. Pian minun ja Esterin kisut ilmestyivät luoksemme ja hypähtivät penkeille istumaan. Esiintyjät, Quz, Viivi ja Tiuku astelivat lavalle, kukin oman soittimensa taakse. Kaikilla kissoilla oli rokkaavat vaatteet ja Quz sai kuulemma eturivin tyttökisut kiljumaan ja kuolaamaan. Kaijuttimista kajahti biisin nimi ja he alkoivat soittamaan sitä. Musiikki oli kivan kuuloista ja takana osa jopa tanssi ja taputti käsiään rytmissä mukana. Mocca ja Ricokin yhtyivät jammailuun ja hytkyivät musiikin tahdissa, hihi, kissatanssia! Tunnelma oli katossa ja kaikilla näytti olevan kivaa. Minä ja Esterkin yhdyimme tanssimaan, meilläkin oli kivaa! Pian huomasimme jonkun ihmisen tulevan meitä kohti. Hetken katselun jälkeen tunnistimme Simssiliinin hahmon tulevan luoksemme.
"Moikka! Säkin täällä. Oot varmaan ollu näitä bileitä järkkäämässä?" kysäisin tältä.
"Joo, ihan kamala lista kaikkea puuhattavaa oli! Onneksi Oili suostui auttamaan" Simssiliini naurahti ja näytti kilometrin pituista listaansa meille.
"Oho!" Ester henkäisi.
"Siinäpä on listaa" nyökkäilin Esterin takana.
"Mutta se on nyt suoritettu!" Simssiliini julisti ylpeästi ja me taputimme naurahtaen.
"Tuu meijän kaa juhlimaan!" Ester ehdotti virnistäen ja Simssiliini nyökkäsi hänelle hymyillen ja silmät tuikkien.

Bileet loppuivat mahtavasti, esiintyjät lavalla olivat heitelleet tavaroita yleisöön. Me hoitajat emme edes vaivautuneet nappaamaan niitä, sillä se oli kissoille tarkoitettu juttu. Kaikki paikalla olevat kissat olivat ihan haltioissaan koko esityksestä ja kaikesta. Lähtiessä kaikki saivat myös MusiQuen levyt. Olin kuitenkin nähnyt Nellan pienen kiukun, ja sen kun tämän rinnus oli kastunut ja tämä tuijotti maata murhaavasti. Mitä oli käynyt? Oliko Nellan päälle läikkynyt cokista ja siitä hän oli kiukustunut? Kettu ainakin oli lohduttamassa tätä. Noh, en tiedä, mutta ainakin heti pois päästyään, tyttökisu ryntäsi niin kovalla vauhdilla meidän huoneeseemme, etten kerennyt edes kissaa sanoa. Ja kun palasimme huoneeseen, hän oli jo nukkumassa. Mutta kuitenkin, bileet olivat ihan sairaan hyvät ja tunnelma oli katossa koko ajan!

PALJON ONNEA IHANA MOURUPOSKI <3333!!!!

Tarpeet ~

Nella, Mustikka ja Vattu ~
+Leikkimistarve
+Unitarve
+Liikkumistarve

Vastaus:

Olipa ihana synttäritarina. .-) Tykästyin jotenkin ihan uudella tavalla Nellaan, mukavaa että hän on mielellään lapsenvahtina ja ehti pikkuisten nukahdettua mukaan juhliin! Nyt jäi vaivaamaan mitä konsertin aikana oikein oli tapahtunut kun Nella tuntui jääneen pahalle päälle, toivottavasti tähän palataan vielä. .-D Lisäilen mukaan tulleille kissoillesi levyt ja lahjoja, ja saat lisäksi yhteisiin tavaroihin synttärikakun. .-) Lisäksi saat 18 * 9 = 162 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

©2019 Kissahoitola Mouruposki - suntuubi.com