Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK



Tähän vieraskirjaan kirjoitetaan kaikki tarinat, kuten tavalliset hoitotarinat, taitotarinat, kerhotarinat, matkatarinat ja sen sellaiset.

Ennen tarinan lähettämistä sinun kannattaa kopioida se varmuuden vuoksi, jos vaikka nettisi sekoaa tai jotain muuta ilkeää tapahtuu, eikä tarinan lähetys onnistu.

Huom. Muistathan, ettet saa laittaa uutta hoitotarinaa ennen kuin edellinen on arvosteltu! Muuten joudut jäähylle hetkeksi aikaa.

<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Sara

01.02.2019 06:57
Yön aikana oli satanut todella paljon lunta. Niin paljon, että kävelykin oli raskasta upottavassa hangessa. Simban ja Mollin kanssa täytyi lähteä eläinlääkäriin. Mollille oli tullut punkki, vaikka on talvi ja kunnon pakkanen ja Simballa oli kova päänsärky.

-Moikka! Minkäslaista vaivaa kisuilla on? Tomelius kysyi vastaanotolla.
-Simbaa on huimannut viime aikoina ja sillä on kova päänsärky. Ja Mollilta pitäisi poistaa punkki, selitin.
-Hmm, kuulostaa siniseltä pöpöltä. Siihen auttaa tämä sininen lääke, Tomelius selitti ja antoi Simballe pillerin ja poisti Sirun punkin.
Lopuksi maksoimme käynnin ja lähdimme tarpomaan takaisin kotiin.

-18 penniä eläinlääkäristä

Vastaus:

Huh, onneksi pääsitte paljosta lumesta huolimatta tarpomaan Eläinlääkäriin niin saatiin Molli ja Simba taas kuntoon. .-) Saat 2 penniä, eli maksettavaa jää 16 penniä. Kohotan kisuillesi myös vähän ekstraterveyttä siitä hyvästä että kirjoitit lääkärireissusta tarinan. .-)

-Kasa

Nimi: Odessa

29.01.2019 15:18
Jouluaatto
*************

Odessan nk

Herään joulukuusen kirkkaisiin valoihin jotka loistavat pimeässä. Kuulen kiivasta naputtelua. Nousen sängystäni ja laitan päälleni joulunpunaisen lyhyen mekon ja mustat housut. Laitan jalkoihini vielä aamutossut ja menen katsomaan mistä naputtelu johtuu. "Kinuski! Nyt on Jouluaatto!" huudahdan kun huomaan sohvalla pyörivän kissan tamagochi tassuissa. "Älä jooko katso tamagochia" pyydän. "Viiiiiiiiihdoin sä heräsit!" Kinuski huudahtaa huomatessaan minut, ja heittää samassa tamagothinsa toiseen päähän sohvaa. "Varo ettei se mene rikki" sanon. "Katso!" Kinuski kiljaisee ja hyppää joulukuusen alla olevien lahjojen viereen. "Lahjoja!" Kinuski kiljaisee. "sssssh" hyssyttelen. "Mitä?" Kinuski kysyy. "Noki nukkuu" kerron. "Ainiin, unohdin että Noki on tullut!" Kinuski sanoo. Kun Noki herää, annan kissoille aamupalaa. "Haluan munkkiia!" Kinuski huudahtaa. "Saat sitä illalla" sanon. "Jee!" Kinuski kiljaisee. "Tehdäänkö riisipuuroa?" kysyn. "Too!" Noki huudahtaa. "Joo!" Kinuski huudahtaa. Alammekin heti tuumasta toimeen. "Tässä on riisi" Kinuski sanoo ja tuo pöydälle yhden riisin. "Voi sinua hassua" sanon ja otan kaapista loputkin riisit. Teemme riisipuuroa tunnin. "Maistetaan" sanon, otan kaapista kolme lautasta ja laitan jokaiseen riisipuuroa. "Nam" Kinuski sanoo. "Tam" Noki sanoo. "Hyvää" sanon. Kun puurot on syöty, kissat menevät leikkimään. "Käyn ostoksilla, tuletteko mukaan?" kysyn. "Too" Noki sanoo. "Joo" Kinuski vastaa. Lähdemme markettiin. "Ostetaanko kinkku?" kysyn. "Joo" Kinuski vastaa. "Too!" Noki huudahtaa. "Mittää se o?" Noki kysyy. "Näät sitten" vastaan ja nappaan kinkun mukaan. Käyn hakemassa vielä yhden perunan kissoille sekä maissintähkän. Kun olemme jälleen omalla huoneellamme, Noella on päiväuniaika. Lähdemme Noen kanssa kirjastoon, ja Kinuski jää huoneelle. Kirjastossa Noki nukahtaa nopeasti kun luen hänelle satua. Kun Noki nukkuu, luen kiinnostavan kirjan.

Kinuskin nk

Kun Odessa ja Noki lähtivät kirjastoon, alan leikkiä hiirellä ja nallukalla. En enää jaksa leikkiä hiirellä ja nallukalla, joten, yritän pelata yksin kissapelikorteilla. Mutta siitä ei kyllä tule mitään. "Ih, äh, pöh, päh" tylsää. Öö, no, voihan katsella kun hiiri hyppii. "Tik Tik Tik Tik Tik Tik Tik Tik Tik Tik Tik Tik Tik Tik Tik Tik Tik Tik Tik Tik Tik" Tylsää! "Uu, ulkona paistaa aurinko!" huudahdan. Kirjoitan Odessalle lapun: olen ulkona!
Sitten lähden ulos. "Moi!" Rico huudahtaa. "Ai moi!" huudan takaisin. Yht äkkiä Mocca syöksyy lumesta. "Mooiii!" Mocca huutaa vielä ilmassa ennenkuin tomähtää Ricon hännän päälle. "Auuu!" Rico huutaa. "Ai, soriii" Mocca sanoo. "Mitä te aijotte tehdä?" kysyn. "Me tehdään lumipalloja että voidaan rikkoa ne!" Rico sanoo ja alkaa taas pyörittää toooosi isoa lumipalloa jota en huomannut. "Paistaa aurinko!" huudahdan. "Niinpä" Mocca sanoo ja hyppää korkean lumipallon päälle josta hyppää Ricon tassun päälle. "Auu!" Rico huudahtaa. Leikimme Mocan ja Ricon kanssa varmaan tunnin. "Lähden varmaankin nyt huoneelle, meillä jaetaan kohta lahjat!" kerron. "Niin meilläkin!" Mocca toteaa. Kipitämme yhdessä hoitolalle ja portaat ylös. "Heippa!" Rico huutaa kun eroamme. "Moikka!" huudan takaisin. "Moooikkkaaa!" Mocca huutaa viälä. "Moikka!" huudan.

Odessan nk

Kun Noki herää, luen hänelle viälä lyhyehkön sadun loppuun. Kun tarina loppuu, otan Noen syliin ja lähdemme huoneeseen. Noki haukottelee viälä portaissa. "Olikos hyvät päiväunet?" kysyn. "Too" Noki vastaa. Kun saavumme huoneelle, näämme Kinuskin kuusen vieressä tuijottamassa lahjoja. "Haluan avata!" Kinuski hokee. "Ihan kohta" sanon. Lasken Noen Kinuskin viereen. "Opeta Noelle vaikka korttipeli" sanon ja annan Kinuskille kissakorttipakan. "Joo!" Kinuski huudahtaa. Kun kissat pelaavat korttia, laitan jouluruokaa. Kun saan ruuan valmiiksi, laitan sen pöydälle ja huutelen kissoja syömään. "Kinuskii, Nokii, tulkaa syömään!" huudan. "Kohta, me pelataan tämä kiakka loppuun" kuuluu vastaus. "Okei" Kun kissat pelaavat korttipeliä loppuun, jonkun takia sohvan takana, sujautan kuusen alle loput lahjat. Kun huomaan Noen tassuttavan sohvan takaa, pyydän Kinuskinki jo syömään. "Mitä on ruokana?" Kinuski kysyy. "Meillä onkin juhla ateria!" sanon. Kun kissat huomaavat kinkun he kiiruhtavat pöytään. "Von leikata teille palat kinkkua" sanon. "Too" Noki sanoo. "Joo" Kinuski sanoo. Leikkaan kissoille sekä itselleni palat kinkkua ja leikkaan myös kissoille perunan puoliksi. Rakastan veitsellä kaikkien lautasille vielä maissia. Vien lautaset pöytään ja piparit keskelle pöytää ihan vaan koristeeksi. "Nam" Kinuski sanoo kun aloitamme ruokailun. "Hyvvää" Noki kertoo. "Niin on" totean. "Mmm" kuuluu kun syömme. "Otatteko yhdet piparit kun olette syöneet?" kysyn kissoilta. "Joo" Kinuski vastaa. Kun olemme aterioineet, Noki ja Kinuski liukuvat takaisin sohvan taakse pipareitten kanssa.

"Kinuskii, Nokii, jaetaanko lahjat?" kysyn. "Joo" Kinuski huutaa ja kissat juoksevat kuusen viereen. "Haluan jakaa!" Kinuski huudahtaa. "Selvä" sanon. "Noelle, Kinuskille, uuu!" Kinuski lukee. "Voin jakaa loput jos väsyt" sanon. "Joo" Kinuski sanoo. "Kinuskille," "Jee!" Kinuski huudahtaa. "Avataan lahjat kun olen jakanut" sanon Kinuskille joka on jo aloittamassa avaamaan. "Noelle ja Kinuskille, Noelle, Noelle, Kinuskille, " luen. Kun kaikki lahjat ovat jaettu, Kinuski tahtoo laskea omat ja Noen lahjat. "Minulla on kolme omaa, ja Noella on neljä omaa" Kinuski selostaa. "Meillä on kaksi yhteistä, kaksi yhteistä kirjekuorta ja Odessalle on yksi oma" Kinuski sanoo ja työntää selkänsä takaa paketin. "Kiitos, onko se teiltä molemmilta?" kysyn. "On" Kinuski vastaa. "Kiitos" sanon ja halaan kissoja. "Saako nyt avata?" Kinuski kysyy. "Saa" vastaan. "Katsokaa!" Kinuski huudahtaa ja näyttää vihreää porolelua. "Hieno!" huudahdan. "Tieno!" Noki innostuu ja avaa oman lahjansakkin. "Kattookka!" Noki sanoo ja näyttää pientä leluautoa. "Vau!" Kinuski huudahtaa. "Avaa sinäkin" Kinuski sanoo minulle. "Selvä" sanon ja avaan lahjani. "Vau! Ihania! " sanon ja ihastelen värikästä makaroonikaulakorua ja pientä värikästä pahvitornia. "Se on efiltorni" Kinuski selostaa. "Siitä puhuttiin koulussa liikassa, kun ope sano että menkää efiltornin muotoon, eikä me jotkut tiedetty mikä se on niin Mocca joutu selittämään sitä mulle vielä koulun jälkeenkin" Kinuski sanoo. "Okei" sanon. "Niin siis mä askartelin efiltornin" Kinuski selittää. "Ta miinä kolun" Noki sanoo hymyillen. "Hienoja molemmat" kehun. Kun kaikki lahjat ovat avattu, tutkimme lahjoja. "Sain vihreän porolelun, punaisen makuualustan, pinkin minikynän, leijan ja hopeisen kynsilakan" Kinuski kertoo. "Saimme yhteiseksi 50 pennin lahjakortin uimahalliin, tyynykasan, punaisen kamman ja pääsemme joihinkin kerhoihin!" Kinuski huudahtaa. "Jee! Miinnä saaii auttoo, naaeee, kyvvä, laaviko, Kinukkin vääviine levvu ta pavvo" Noki esittelee. "Oliko mukavia lahjoja?" kysyn. "Oli!" kissat huudahtavat yhteen ääneen.

Lahjat: (Kinuskin vihreän poron olin jo ostanut, Noen Kinuskin värisen lelun voitin arvonnasta, tyynykasan olin ostanut aikaisemmin ja 50 lahjakortin voitin arvonnasta)

Kinuski:
•punainen makuualusta 1 penni
•leija 4 penniä
•pinkki minikynä 2 penniä
•hopeinen kynsilakka 1 penni
Noki:
•oranssi minikynä 1 penni
•leikkiauto 3 penniä
•Sininen nalle 2 penniä
•Sininen kissanhiakkalaatikko 6 penniä
•lumipallo 6 penniä

Yhteisiksi:
•punainen harja 1 penni

Yhteensä: 27 penniä

Ostokset:
•kinkku 10 penniä (voin maksaa kinkusta 4 penniä lisää koska ei ole enään joulukuu mutta toivon että saan kinkun koska joulutarina on kumminkin kyseessä (myöhäinen) ) eli 14 penniä.
•peruna 2 penniä
•maissintähkä 3 penniä

Yht: 19 penniä 19+27=46 (-46 penniä)

Tarpeet:

Molemmille:

Nälkätarve (kinkkua, pipareita ja maissia jäi)

Kinuskille:
Leikkimistarve (leikit Mocan ja Ricon kanssa)

Noki:
Unitarve (päiväunet kirjastossa)

Vastaus:

Tulipa ihana joulufiilis lukiessa teidän lahjojen jakoa. .-) Jouluruokiinkin oli oikein panostettu! Kummallekin kissalle oli vähän omanlaista tekemistä, Kinuski riehui ulkona Moccan ja Ricon kanssa Noen ollessa puolestaan rauhallisemmassa satutuokiossa ja päikkäreillä. .-) Lisäilen joululahjat ja menkööt tuo kinkkukin tämän kerran. Saat 18 penniä, joten maksettavaa jää sen jälkeen 28 penniä. Kohotan myös tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Kasa

28.01.2019 13:33
Laitan nämä Nooran ja Odessan kilpailua varten kirjoittamat tarinat vielä tänne muidenkin nähtäväksi. .-)

NOORA:

Kissaluolan salaisuus
~~~~~~~~~~~~~~

"WAAU! KAATSOOKAA MIKÄÄ TUU ON!?" Nella kiljahti osoittaen puuta.
"Se on neljännentoista kerran orava" Mocca tuhahti kyllästyneesti. He seisoivat pienellä kielekkeellä katsellen edessä aukenevaa riippusiltaa ja kissaluolaa. Totta tosiaan se näytti aivan kissalta. Heidän oli ylitettävä tuulessa huojuva silta. Mocca tassutteli keikkuvan lautasillan yli ensimmäisenä.
"Tulkaa jo senkin pelkurit!" naaras kiljahti sillan toiselta puolelta innoissaan. Aamu otti Nellan niskasta kiinni ja kantoi tämän toiselle puolelle. Gaku taas otti Noen niskasta kiinni ja kantoi hänet sillan toiselle puolelle. Seuraavaksi Rico ja Kinuski viipottivat sillan yli virnistellen ja viimeisimpänä tuli uuden hoitajan Esterin hoidokki Kettu. Kissat ottivat ensiaskeleensa luolan kylmälla pinnalla.
"Hyi. Tämä on kylmä!" Kettu säikähti pompaten ilmaan.
"Niin on" Kinuski kurtisti kulmansa kurttuun.
"Tuukaa joo!" edellä juokseva Nella huudahti innoissaan. Kissat ottivat Nellan kiinni nopeasti. Hetken päästä luola haarautui kahdeksi poluksi.
"Minne menemme?" Rico kysyi.
"En tiedä" Kettu vastasi.
"Mennään tuonne!" Kinuski sanoi osoittaen oikean puoleista haaraa.
"Tähän on parasta piirtää merkki. Tätä varten minulla olikin liitu mukanani!" Gaku hymähti virnistäen. Poikakisu piirsi liidulla merkin luolan käytävään. Sitten he jatkoivat matkaa. Hetken päästä eteen tuli uusi risteys.
"Ei voi olla totta!" Aamu sähähti.
"No? Minne päin nyt?" Mocca tuhahti.
"Niin, mihin suuntaan?" Kinuski toisti Moccaa. Sitten alkoi väittely.
"Mennään vasemmalle!" Gaku ehdotti.
"Ei kun oikealle!!" Mocca protestoi.
"Oikealle!" Kinuski yhtyi Mocan mielipiteeseen.
"Vasemmalle!" Kettu ja Noki huudahtivat.
"Oikea!" Rico sanoi.
"Vasen!" Aamu sähähti. Molemmat kannattajat olivat ryhmittyneet omille puolilleen.
"Missä Nella?" Aamu tajusi yhtäkkiä katseltuaan rivejä. Kissat jäykistyivät. Minne Nella oli jäänyt? Tai oikeammin, minne Nella oli lähtenyt?

"WAAAAUUUU! TUUKAA ÄÄKIII KAATOO!" kuului kimakka kiljahdus vasemmalta haaralta ja kaikki rentoutuivat saman tien.
"Taasko sinä löysit oravan? Tosin tällä kertaa sen täytyy olla kuollut orava" Mocca kysyi turhankin kyllästyneesti. Kissat tepastelivat Nellan luo ja kaikkien ihmetykseksi Nella oli löytänyt kammion, joka oli täynnä timantteja, kultaa ja koruja.
"Nella! Tiedätkö mikä tämä löytö on! Tämä on huikeaa!!" Gaku huudahti innoissaan.
"Olemme rikkaita!! Upporikkaita! Tajuatteko! Rikkaita!!!" Mocca kiljahti ja hyppäsi kullan sekaan paistattelemaan.
"Tämä on suuri tieteellinen löytö!" Aamu huudahti. Sillä aikaa Kinuski oli mennyt ihastelemaan luolan keskellä olevaa jätti suurta timanttia.
"Wau. Katsokaa" Kinuski sanoi ja tökkäsi timanttia.

"Eeiiiiii!" Mocca, Aamu, Rico ja Gaku kiljuivat. Nyt he tiesivät mitä kävisi (liikaa James Bond elokuvia kenties :D??). Samalla alkoivat ansat laueta.
"JUOSKAA! NYYYT" Rico huusi ja kaikki säntäsivät käytävään. Yhtäkkiä siihen avautui suuri kuilu.
"STOOOP!" Mocca huusi ja jarrutti juuri ennen kuoppaa.
"Miten pääsemme tästä yli?" Nella kysyi peloissaan.
"Pitää... Pitää... Hypätä!" Kettu keksi. Kaikki hypähtivät supernopeudella kuopan yli ja sitten jatkui matka. Seuraavassa käytävässä heitä odottivat seinissä reijät. Yhtäkkiä reijistä joka toisesta alkoi syöksyä banaaneita ja joka toisesta joitakin kiven murikoita.
"Ryömikää!" Aamu kiljahti ja kaikki kyyristyivät ryömimään. Heillä oli kiire jos he aikoivat päästä ulos. Kaikki muut olivat jo toisella puolella käytävää, mutta yhtäkkiä Kinuskiin osui kiven murikka suoraan suuhun.
"NAM! Nämä ovatkin kissan naksuja!" Kinuski huudahti ja alkoi nappailla niitä suuhunsa.
"Tule jo! Tuohon ei ole aikaa!" Mocca patisti nuorta kissaa eteenpäin. Seuraavaksi heitä odotti kirjainlaatat. Juuri kun Noki oli astumassa ensimmäiselle Gaku pysäytti hänet.
"Seis, katso" Gaku sanoi ja hipaisi laattaa. Se tippui ja alta paljastui käärmeitä täynnä oleva kuoppa.
"Sana-arvoitus" Rico totesi.
"Onko kellään kiviä tai jotakin muuta millä voi heittää?" Mocca kysyi, muut pudistelivat päitään.
"Kinuski! Anna tänne ne kissan naksut!" Mocca käski ja otti Kinuskin ojentamat kissan naksut syliinsä. Hän heitti kirjaimeen A. Se ei tippunut.
"Astukaa vain ja ainoastaan tuohon A-kirjaimeen!" Mocca käski. Kaikki hypähtivät kirjaimeen A. Seuraavaksi Mocca heitti naksun H-kirjaimeen. Se tippui käärmeiden sekaan.
"Yhyyy! Minun naksuniii!" Kinuski kiljui.
"Lopeta!" Aamu sähähti. Mocca heitti seuraavan naksun kirjaimeen F. Se piti, joten kissat loikkaavat kirjaimen kohtaan. Seuraavaksi piti I, sitten R ja vielä kirjaimet I U ja S.
"Siitä tuli sana AFRIUS. Varmaan se, joka piilotti aarteet tänne" Gaku jäi miettimään paikoilleen.
"Tule tai jää!" Aamu sanoi ja otti Gakusta kiinni. Samalla he tajusivat ottaa jalat alleen. Kissa kaksikko oli jäänyt muista jälkeen ja muut odottelivat jo ulkona.
"Tulkaa äkkiä!" Mocca kiljahti.
"Ovi sulkeutuu!!" Nella ja Noki kimittivät yhteen ääneen. Hitaasti ovi nytkähteli alaspäin. He eivät välttämättä ehtisi. Yhtäkkiä Aamu ja Gaku päättivät pelata uhkapeliä ja liukuivat oven yli. He pääsivät seisomaan, juuri kun ovi sulkeutui.
"Melkoinen seikkailu!" kissat huudahtivat yhteen ääneen.

Illasta, kun kissat palaava
~~~~~~~~~~~~~~~~

"No, millaista siellä oli?" Noora, joka laittoiv ruokaa kysyi. Kissat vilkaisivat toisiinsa.
"Kerrotaanko?" kaikki ravistelivat päitään.
"No siellä oli sellaista ja tälläistä" Mocca virnisti muina miehinä ja vaihtoi puheen aiheen ruokaan.

---
---
---
---

ODESSA:

Kissaluolank irous
*******************

Kinuskin nk
"Moikaaaa!" huudan kun astun koulusta pihalle. "Moikka! Moikka!" Noki huutaa jo pihalla. "Mennään!" huudahdan Odessalle ja Noelle. "Ilmoitetaan ensin Noki kouluun niin että pääsette huomenna yhdessä!" Odessa sanoo. "Okei" sanon. "Jee!" Noki hihkuu. "Näät Nellankin huomenna ja tänäänkin" Odessa kertoo Noelle minun jo harppoessa lumihankea eteenpäin. Kun olemme saapuneet hoitolalle, viemme tavarani huoneelle. "Huuomenna pääsee kooluun, huuomeenna pääsee kooluun!" Noki huutaa Odessan kirjoittaessa tietoja. Viemme lapun Kasalle ja lähdemme kissaluolaa kohti.

Suunnistusta
"Suunnistustaa!" Noki huutaa. "Mistä sinä sen sanan olet oppinut?" Odessa kysyy. "Mocalta" Noki vastaa ja virnistää. "Mocca kertoi että oli kuullut että se on tuolla" sanon ja näytän kartasta kohtaa Naukukukkulan vieressä. "Miinä kuulin tännään Nevvalta että ikkä olli saanoonu että see on kooivukuujjan lähheellä" Noki sanoo. "Minäkin kuulin jotain koivukujan lähistöstä" Odessa sanoo. "No aijaa" sanon ja lähdemme koivukujalle. Kahlaamme Noen kanssa lumessa ja Odessa kulkee tylsänä polulla joka on muodostunut kaikkien kävellessä. Kun pääsemme koivukujalle asti, Odessa etsii meidät perille. Kun näämme tuulessa heiluvan lumisen sillan, huomaamme olevamme perillä. "Lähden hoitolalle, kai osaatte sitten tassutella pienillä tassuillanne takaisin? " Odessa kysyy. "Okei, osataan, heippa!" huudahdan Odessalle. "Moiikka!" Noki huutaa. Katsomme huojuvaa siltaa hetken. "Meenään!" Noki huudahtaa. "Joo" sanon. "Mene eddeltä" Noki sanoo.

"Saarella on muitakin!"
Tassuttelen sillalla varovaisesti (okei en yhtään varovasti) eteenpäin. "Tule!" huudahdan Noelle ja horjahtaessani. "Vaaa" huudan mutta kaadunkin vain edessä olevaan lumeen sillalla. "Hihi, ei mitään" sanon. "Huh" Noki huokaisen ja juoksee minut kiinni. Yhtäkkiä nään puun takana tutun tuiman katseen. "Kuka siellä?" huudan. Noki tarrautuu äkkisti kiinni minuun. Hahmo kurkkaa puun takaa. "Äiti!" Noki huutaa. "Kanna" Aamu huutaa. "Mikä ja ketä?" kysyn. "Noki ja sinä" Aamu huutaa. "Miksi ja milloin" kysyn. "Kanna!" Aamu karjaisee. "Okei, okei" sanon ja nostan Noen selkääni. "Pidä kiinni!" Aamu huutaa Noelle. "Too" Noki vastaa. Kun pääsemme vihdoin sillan toiselle puolelle, huomaamme että saarella on enemmänkin kissoja. Mocca, Nella, Aamu, Rico, Gaku ja Kettu. "Saarella on muitakin!" huudahdan. "Tietysti" Mocca sanoo hämmentyneenä. Pian lähdemme kissaluola vievälle sillalle. "Mennään kaksi tai kolme kerrallaan ettei silta romahda altamme" Aamu sanoo ja lähteen Nella mukanaan sillalle. Kun Aamu ja Nella pääsevät toiselle puolelle, on Gakun ja Noen vuoro. "Ai noin muita pitäisi kantaa, mä kannan aina selässä" sanon. "Selässähän keikkuu ja voi pudota" Mocca toteaa. "Niin kai" sanon. Kun olemme kaikki toisella puolella, näämme edessämme ison kissaluolan. "Vaauu!" Nella huudahtaa. "Vvaau!" Nokikin ihastelee. "Mennään sisää!" Rico kirkaisee malttamattomana. "Joo!" huudahdan. "Joo" Kettu toistaa. "Emme me vielä voi, auringon pitää osua kissan korvaan että luola aukeaa" Rico kertoo. "Okei, no odotetaan sitten" sanon. Pian huomaamme auringon osuvan kissan korvaan ja lähdemme tassuttelemaan kohti pimeyttä. "Öm, onkohan täällä joku? Vaikka, vaikka, noo, en keksi mitään" kysyn. "Ei tällä varmastikaan ketään ole" Aamu rauhoittelee. "Niin" Gaku sanoo. "Au, apuaaa!" Rico huutaa syöksyessään kohti pimeää kuilua jonka huomaamme vasta kun Rico lentää ali maan tason. "Voih!" Aamu voivottelee epätoivoisena muiden ojentaessa tassujaan ja häntään kohti kuilua. Pian kuuluu kumminkin tömähdys. "Auh" kuuluu ääni kuilusta. Pian kaikkien silmät tottuvat pimeään ja koska olemme kissoja näämme Ricon matalahkon kuopan pohjalla. "Oho, ei se ollutkaan kuilu" Kettu naurahtaa. "Ei niin" Gaku toteaa. Nostamme yhteisvoimin Ricon ylös, kierrämme kuopan ja jatkamme matkaa. Pian valoa alkaa tulvia kaikkialta, paikat muuttuvat sini violeteiksi ja outoja teräviä juttuja alkaa pikkuhiljaa kasaantua kattoon ja maahan. "Vau!" Kettu huudahtaa. "Miitää nooii oo?" Nella kysyy. "Tippukiviä, ne ovat siistejä" Mocca kertoo. "Niin" muut nyökkivät.

Umpikuja
Kuuluu vain tassujen kohinaa kun ne osuvat kiviseen pintaan. Pian alkaa kuulua muutakin, sumua ilmestyy luolaan ja reitti alkaa viettää alaspäin. "Viuh" huuluu ihan läheltä. Nään sumun keskeltä että Noki ja Nella tarrautuvat kiinni Aamuun. Yhtäkkiä en nää enää ketään. "Minne kaikki menivät?" huudan. Pian nään jonkun ilmestyvän sumusta. "Kettu!" huudahdan. "Minne kaikki muut menivät?" Kettu kysyy. "En tiedä, mennään etsimään" sanon Ketulle. "Pysytään lähellä toisiamme ettei mekin eksytä toisistamme" Kettu toteaa. "Joo" sanon. Lähdemme samassa eteenpäin.

Samaanaikaan Noen, Aamun ja Nellan luona.
"Miine muuut kaatootiivaat?" Nella kysyy. "En tiedä" Aamu vastaa. "Mikkä ikkä?" Noki kysyy. "En tiedä sitäkään" Aamu vastaa. "Mutta, ketä tuolta tulee?" Aamu kysyy. "Aapuuaa!" Nella huutaa. "Appua!" Noki kiljaisee. "Gaku!" Aamu huudahtaa. "Ikkä!" Noki hämmästyy. "Iikää!" Nella kiljaisee. "Pitäisiköhän meidän lähteä etsimään muita?" Gaku kysyy. "Varmaankin" Aamu toteaa. "Kyvvä" Noki sanoo. "Jooo" Nella sanoo.

Samaanaikaan Mocan ja Ricon luona.
"Kato!" Mocca huutaa. "En näe suo tässä sumussa" Rico huudahtaa Mocan korvaan. "Au! Miks sä huusit mun korvaan?" Mocca huutaa Rico korvaan. "Au! Miks sä huusit mun korvaan?" Rico kysyy. "Vahingossa, mä en tiennyt että sä oot siinä" Mocca kertoo. "Sama" Rico toteaa. "Au!" Mocca huudahtaa. "Mitä?" Rico kysyy. "Mä törmäsin tippu kiveen!" Mocca sanoo. "Senkin tyhmä tippukivi!" Mocca karjaisee ja lyö tippu kiveä. "Au! Ei se ollutkaan niin pehmeä kun luulin" Mocca sanoo maassa.

Hetken päästä Ketun ja Kinuskin luona.
"Olemme kulkeneet ikuisuuden!" Kettu sanoo uupuneena. "Itseasiassa vain, öm, vain, no, ihan sama" sanon. "Missähän muut on?" Kettu kysyy. "En tiedä" vastaan. "Mikä tuo oli?" kysyn Ketulta. "Mikä?" Kettu kysyy. "Tuo ääni" sanon. Kettu kuuntelee hetken. "Niin, en tiedä" Kettu sanoo. "Aivankuin, Mocca ja Rico!" huudahdan. Pian näemme sumun keskeltä kaksi rähjäistä hahmoa. "Mitä teille on käynyt huudan juostessani Mocca ja Ricoa kohti Kettu perässäni." Auh" huudahdan. "Au" Kettu huutaa törmätessä minuun. "Au" huudan Ketun tömähtäessä minuun. "Tuo" Rico sanoo. "Se selittää kaiken" sanon. Lähdemme Ketun kanssa kävelemään, Mocca ja Rico perässämme. "Missähän Nella, Noki, Aamu ja Gaku ovat?" kysyn. "En tiedä" Kettu sanoo. "Tuolla" Mocca sanoo ja lähtee kävelemään kohti neljää hahmoa. "Kaksi on pieniä, ja kaksi on isoja, joten, he ovat Nella, Noki, Aamu ja Gaku" Rico totea ja juoksee Mocan perään. Kettu ja minäkin juoksemme Mocan ja Ricon perään. Kun olemme jälleen yhdessä, lähdemme alaspäin.
"Mistä olette tulleet noin rähjäisiksi?" Aamu kysyy meiltä. "Noo, törmäiltiin vähän" Mocca kertoo. "Mihin?" Aamu kysyy. "Tippukiviin" sanon. Aamu naurahtaa. "Mitä?" Rico kysyy. "Eitän tuolla ollut kun katossa" Aamu naurahtaa. "Ehkä me käveltiin katossa" Mocca sanoo. Kävelemme eteenpäin kunnes, "Voi ei! Umpikuja!" Gaku huudahtaa yhtäkkiä. "Voi ei, miten nyt pääsemme ulos? Aurinkokaan ei enää tähänaikaan osu Kissan korvaan" Mocca huudahtaa. "Me kuollaa tänne jos ei päästä pois!" Rico kiljaisee. "Kuuolaa?!" Noki huudahtaa. "Rico! Älä puhu tuollaisia pienien kuullen" Aamu karjaisee Ricolle.

Vahinko
"Tässä nyt ollaan" Kettu sanoo. "Haah" huokaisen nojatessani erääseen liilaan tippukiveen tippu kiveen. "Apuaa! Mitä tapahtuu?" huudahdan yhtäkkiä kun tippukivi alkaa kaatua. "Apuaaa!" kuuluu vaimea huuto kun koko kissajoukko putoaa maanuumeniin kiven siirtyessä tassujen alta. Noki ja Nella tarrautuvat lähinpään kissaan kiinni ja niin päättävät muutkin tehdä vaimentaakseen putomista. "Olikohan nuo liilat ja siniset tippu kivet kristallia?" Mocca kysyy yhtäkkiä. Aamu ei ole huomaavinaankaan Mocca, vaan ottaa kiinni eräästä seinään kiinni tarttuneesta kristallista muitten vielä lentäessä kohti tuntematonta. Ainoastaan Nella, roikkuu Aamun takatassusta. Aamu työntää Nellan eräälletasanteelle ja huutaa muille, "Ottakaa kiinni!" kurottaessaan kohti muita. Mocca ja Noki saavat ensimmäisenä Aamusta kiinni, sitten Rico ja minä ja Gaku sekä Kettu. Aamu nousee pienelle tasanteelle ja vetää toiset ylös. "Huh, me pelastuttiin! Me oltais kuol" Rico sanoo, Aamu kuitenkin tukkii hänen suunsa. "Miksi olemme tässä tasanteella?" Mocca kysyy. "Portaat, alkavat tästä ja menevät seinän sisään" Gaku hoksaa. "Juuri niin" Aamu sanoo ja ottaa pienen kristallin matkamuistoksi.

Muistoja
Kun huomaan Aamulla kristallin, otan minäkin ihan pienen kristallin. "Otetaan kaikki pienet kristallin palat matkamuistoiksi!" kuiskaan muille. Kaikki irrottavat pienet palat kristallia itselleen. Aamu irrottaa Noelle ja Nellalle etteivät he satuttaisivat itseään. "Mennään rappuset ja katsotaan onko seinässä aukkoa" Kettu keksii. "Tehdään niin" Aamu sanoo. Kävelemme alimmille rappusille ja näämme pienen tunnelin. Gaku kurkistaa syvyyksiin ja sanoo, tuollahan näkyy pohja, mutta tyhjä sellainen. Kannatan tunnelia" Gaku toteaa. "Samoin" kaikki sanovat. "Tuonne mahtuu juuri ja juuri kissan vartalo, menemme siis tunneliin" Aamu tokaisee. Kun olemme kulkeneet tunnelissa jo pitkään, Aamu, joka kulkee entimmäisenä sanoo, "Päivän valoa!" "Jee!" kaikuu koko tunneli. Kun Aamu saa kömmittyä ulos, hän huudahtaa, "Olemme vihdoin ulkona!" Aamun perässä kömpii Nella ja Noki, sitten Kettu, minä, Rico, Mocca ja viimeisenä Gaku. "Huh! Olipas reissu" Gaku sanoo. "Mutta miten olemme toisen sillan toisella puolen?" kysyn. "Se jääköön arvoitukseksi" Aamu toteaa.

Vastaus:

Tarinoissa esiintyi hauskasti kaikkien kilpailuun osaa ottaneiden hoitajien kissat! Saatte kumpikin 10 penniä tarinoistanne. .-)

-Kasa

Nimi: Noora

27.01.2019 10:26
Siivouspäivä part 2
4.1.18
~~~~~~~~~

Heräsin siihen, kun kuulin jonkun rämähtävän maahan ja särkyvän. Pomppasin ylös ja avasin silmäni aivan ammolleen.
"Kaikki STOP! Mitä täällä tapahtuu!?" huudahdin. Kaikki kissat jähmettyivät paikoilleen ja vilkuilivat toisiaan hermostuneina. Ja siis meidän huoneemme oli täysi KAAOS. Se oli ainoa sana, jolla tätä sotkua pystyi kuvailemaan. Yksi hyllyköistä oli kaatunut ja sen päällä oli äitini lähettämä kaunis kukkaruukku, joka oli nyt säpäleinä lattialla. Lisäksi Mocca, Nella ja Aamu olivat sotkeneet ikkunat ja lattiat HIILENPALALLA.
"Jeesus!! Ei voi. Voi ei ei eiii" huudahdin kun näin kauniin maljakon säpäleinä lattialla.
"A-anteeksi" kissat supattivat hiljaa päät kumarassa.
"Ei sillä nyt ole väliä" huokaisin.
"Siivotaan. Mocca pyyhkii ikkunat Nellan kanssa, Aamu siivoaa lattian ja te kaksi laitatte kaiken takaisin hyllyyn" sanoin tomerasti. Nostin kaapin pystyyn ja Gaku ja Rico alkoivat laittaa sinne tavaroita takaisin. Annoin Mocalle ikkunanpesu välineet ja hän alkoi yhdessä Nellan kanssa töihin. Aamukin sai välineet ja alkoi ripeästi hinkkaamaan lattiaa. Minä keräsin kaikki sirpaleet kokoon ja laitoin ne pöydälle odottamaan. Huokaisin ja katselin kissojen suuntaan. Välillä heillä menee todellakin yli äyräiden, mutta ovathan kissat myös söpöjäkin useimmiten. Aamu jynssäsi lattiaa reippaasti jolloin hiili katosi lattiasta nopeasti ja pian lattia oikein kiilsi.
"Hienoa työtä Aamu!" kehuin tyttökissaa hymyillen hieman. Mocca ja Nellakin olivat tehneet hienoa työtä ja extrana he olivat pesseet kaikki ikkunat kiiltävän puhtaiksi. Rico ja Gaku järjestelivät tavarat kaappiin mielestäni oikein siististi.

Ajan myötä huoneesta tuli taas puhdas ja sen näköinen, ettei mitään olisi edes tapahtunutkaan. Tosin lasinsirut pöydällä kertoivat siitä, että jotakin oli oikeasti tapahtunut.
"Syödään nyt aamupalaa" koitin sanoa terhakasti. Mahani kurni kovasti.
"Aamu ja Nella, tulkaas kattamaan pöytä" kutsuin kissat luokseni ja he alkoivat ripeästi laittaa pöytää kuntoon. Laitoin tarjolle muromysliä, leipää ja hedelmiä/vihanneksia.
"Tulkaa pöytään!" kutsuin kissat pöytään ja he rynnistivät iloisesti omille paikoilleen. Aamu ja Nella söivät appelsiinin puoliksi, lisäksi molemmat söivät myös leivät, Rico ja Gaku ottivat muromysliä maidon kera ja Mocca leipää kaksi palaa.
"Menkää te puuhailemaan jotakin, katson pari jaksoa sarjaani Netflixistä" sanoin ja laitoin kuulokkeet korvilleni. Kissat nyökkäsivät ja kohta kuulinkin jo kuinka ovi sulkeutui heidän perässänsä. Tämä aamu oli kyllä ollut järkyttävä shokki. Mistäköhän kissat olivat edes löytäneet hiilenmurikoita leikkeihin, ja eikö Aamulla jo sen verran äidillistä järkeä ollut, että olisi kieltänyt tuollaisen käyttäytymisen? Hyvin outoa, eivät kissat kyllä yleensä tälläistä tee, varsinkaan aamulla ja vieläpä sisällä, ulkonahan ne tietty jonkin verran riekkuvat jne.

Joku tökkäisi minua poskeen ja avasin silmäni.
"Noora?" edessäni minua toljottava Mocca heilutteli tassuaan silmieni edessä. Otin kuulokkeet pois ja suljin koneen. Olin ilmeisesti nukahtanut.
"No?" kysyin.
"Kun vahingossa rikoimme sen sinun maljakkosi ajattelimme korjata sen. Siitä ei tullut niin hieno, mutta toivottavasti se kelpaa" Mocca sanoi silmät lasittuneina. Rico ja Gaku työnsivät kuumaliimalla kokoon liimatun maljakon eteeni ja Nella ja Aamu toivat kortin, jossa luki isoin kirjaimin 'ANTEEKSI'.
"Vau kiitos! Tämä on hieno! Tosi hieno" pienet onnenkyyneleet vierähtivät poskilleni, kun halasin kissoja ja he halasivat minua.

/Tälläinen minitarina 30min :)

Tarpeet~
Kaikki~
~Nälkätarve (poista appelsiini ja muromysli, leipää jäi)
~Siisteystarve

Vastaus:

Jopas kissat olivatkin saaneet sotkua ja kaaosta aikaan, mutta yhteisvoimin kaikki saatiin taas melkein yhtä nopeasti takaisin järjestykseen, jopa hajonnut maljakko. .-) Saat 10 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

Nimi: Ester

18.01.2019 18:24
2. Luku ~ Hello, Sunshine ~ n. 1100 sanaa

Aamuauringon ensimmäiset säteet kurkistelivat verhojen takaa, kun raotin silmiäni ihmetellen aluksi, missä oikein olin, mutta sitten viime päivien muistot palasivat mieleeni kuin salama kirkkaalta taivaalta. Minulla oli nyt aivan ikioma kissa, joka parhaillaan nukkui jalkojeni juuressa, Mouruposken hoitolassa. Miten ihanaa! Venyttelin hieman kuin elokuvissa, mutta mieleni teki vielä ummistaa silmäni hetkeksi. Eihän tässä ollut kiire yhtään minnekään, olihan aurinkokin vasta noussut, vaikka talvella se tarkoittikin kellon olevan jotakin yhdeksän nurkilla. En kuitenkaan ehtinyt vaipua uneen, kun joku hyppäsi täydellä painollaan vatsani päälle.
"Huomenta! Ei saa jäädä nukkumaan, sillä nyt meillä on koko päivä aikaa leikkiä!" Se oli Kettu. Huokaisin ja nousin uudestaan istuma-asentoon katsoen ihastuneena pientä kissanpentua, joka parhaillaan paini peittoni kimpussa.
"Niinpä niin", hymähdin ja rapsutin kissaani korvan takaa, tai ainakin yritin, sillä en osunut kuin hännänpäähän sen pyöriessä vimmatusti. Tällaista sen arjen pitäisi olla!

Nostin Ketun varovaisesti alas sängyltäni ja hyppäsin itse perässä työntäen pörröiset aamutohvelit jalkoihini. Toinen jalka sujahti sisään kuten tavallisestikin, mutta toisen tiellä oli joku este.
"Kettu! Aamutohvelit ei ehkä ole se paras paikka piileskellä", virnistin kissalleni, joka katsoi minua tohvelin sisältä muka säikähtäneenä. Minun piti kuitenkin katsoa ensin hieman tuimemmin, ennen kuin Kettu suostui luikkimaan pois tohvelista. Päästyämme pöydän ääreen aloin kaivella esiin eilen ostamiani tarvikkeita Ketun hoitoa varten. Pyöreä harja oli tarkoitettu turkin kampaamiseen, eikä syötäväksi, mutta pian käteni tarttui kanakissanruokaan ja sen jälkeen purkilliseen mansikkamaitoa.
"Mitä haluaisit syödä aamupalaksi?" kysyin Ketulta esitellen pöydälle asetettuja ruokatarvikkeita. Kissa oli selvästi hieman muissa maailmoissa, sillä se säpsähti toistettuani kysymyksen uudelleen.
"Ihan sama. Vaikka tuota", se tokaisi välinpitämättömästi osoittaen suloisen vaaleanpunaista maitotölkkiä. Hymyillen nostin loput ruoat takaisin kassiin ja etsiessäni jotakin kuppia maidolle, olin pudottaa kaikki juomalasit kaapista. Onneksi sain tilanteen lopulta pelastettua ja Kettu sai aamupalansa, sillä en halunnut heti aluksi joutua siivoamaan lasinsirpaleita lattialta. Voitelin itsellenikin leivän ja sitä mussuttaessani katsoin, kun kissani lipoi siististi pienellä kielellään maitokupin reunatkin puhtaiksi.

"Sitten leikitään!" Ketun ääni alkoi kuulostaa jo kärsimättömältä ja kissan pieni häntä oli kohotettu ärtyneen oloisesti. En olisi halunnut kiusata kissaa pakollisilla toimenpiteillä enää yhtään enempää, mutta olin kuitenkin sen hoitaja ja velvollisuuteni oli huolehtia kissan tarpeista, niin leikkimisestä kuin siisteydestäkin. Halusinhan kuitenkin olla vastuuntuntoinen!
"Ensin pitää käydä aamupesulla", sanoin lempeästi ja tuupin kissaa ovelle päin keräillen samalla mukaani kaikkea edes jollakin tavalla peseytymiseen liittyvää.
"Osaan peseytyä itsekin! Valmis!" Kettu närkästyi ja nuolaisi kerran rintaansa nostaen sitten päänsä pörheänä pystyyn. En voinut olla nauramatta kissani hupsulle käytökselle, vaikka nyt pitäisi pysyä tiukkana, ihan sama kuinka söpö kissa oli.
"Hampaita ei kuitenkaan voi pestä kielellä", selitin kissalleni, joka katsoi minua niska kenossa lattialta ja kuunteli tarkkaavaisena.
"Ei voikaan! Siksi pesinkin ne jo mansikkamaidolla", Kettu sanoi ilme värähtämättä, sillä se taisi olla ihan tosissaan. Hygienia ei tainnut olla sille kovin tärkeää, mutta kyllä kissalla olisi vielä koko elämä aikaa oppia siistiksi!
"Niinpä niin", virnistin Ketulle, kahmaisin sen kainalooni ja niin lähdimme kohti kylppäriä vastalauseista huolimatta.

Kylppäri oli vastoin oletuksia sisustettu kodikkaasti vaaleanpunaisesti, mutta sentään sen oven pystyi lukitsemaan varatoimenpiteeksi, jos Kettu vaikka sattuisi pääsemään karkuun. Olin oppinut, ettei juonikkaaseen kisuuni hevillä kannattanut luottaa.
"Mitäs nyt sitten tehdään?" Kettu kysyi kärsimättömänä ja vilisti samalla ympäri huonetta tutkien joka ikisen nurkan läpikotaisin. Se taisi myös haukata vähän koristekasvia... Kissa olisi halunnut kurkistaa myös kylpyammeeseen, mutta se ei ollut tarpeeksi iso nähdäkseen korkean ammeen sisään. Miksi olen näin pieni?, se mietti hiljaa mielessään. Keskeytin kuitenkin mietteliään kissani ja otin hammasharjan esiin.
"Harjataan hampaat!" virnistin, sillä uskoin jo valmiiksi, ettei Kettu pitäisi siitä sitten yhtään. Vastoin ennakkoluulojani kävi kuitenkin toisin.
"Siistiä! Mutta enhän minä osaa pitää harjaa tassussani niin kuin sinä", kissa harmistui alun innostuksensa jälkeen. Ei olisi taaskaan pitänyt olettaa mitään, sillä tähänastiset oletukseni Mouruposkessa olivat kaikki menneet penkin alle. Onneksi en sentään ollut sanonut niitä ääneen!
"Ei se haittaa, sillä minä voin harjata hampaasi", hymyilin Ketulle, jonka katseli silmät suurina ihmeellistä hammasharjaa. Kun satuin laskemaan sen lähemmäs sitä, kissa nousi takajaloilleen ja kurotteli pienillä tassuillaan kohti harjaa.
"Anna minä itse!" se naukaisi, mutta pudistin päätäni.
"Harja täytyy ensin kastella, ja sitten siihen laitetaan hammastahnaa. Sitten vasta voidaan aloittaa itse harjaus", selitin Ketulle, joka näytti hieman kummastuneelta. Jos tilanteesta olisi ottanut kuvan, olisin piirtänyt kissani viereen ajatuskuplan, jossa lukisi "complicated". Sitä se varmaan olikin. Tunsin itseni ykkösluokan opettajaksi. Päätin kuitenkin, että olimme jo ihmetelleet kylppäriä ja hampaiden harjausta tarpeeksi, joten olin jo pursottamassa harjalle hammastahnaa, kun tajusin unohtaneeni ostaa sitä. Tyypillistä! Onneksi joku oli kuitenkin unohtanut omansa kylppäriin ja kenenkään huomaamatta saatoin lainata sitä vähän.
"Nyt sinun täytyy avata suusi oikein apposen ammolleen! Aaaaa...", ohjeistin Kettua, joka avasi kiltisti (kerrankin!) suunsa. Ehkä sillekin oli jo alkanut riittää kylppärissä hengailu? Sen enempää asiaa kuitenkaan pohtimatta otin hammasharjan käteeni ja aloin pyörittelemään sitä pitkin Ketun ensimmäisiä puhjenneita hampaita. Niitä ei ollut paljoa, mutta voi kuinka suloisia ne olivatkaan!
"Iiiih!! Kutittaa!" kissa kikatti, kun harja pyöri sen suussa ja samalla se purskautti hammastahnavaahtoa suoraan uusille farkuilleni. Huokaus. En kuitenkaan välittänyt sotkusta, vaan harjasin vielä Ketun ylähampaat ja kehuin sitten kissaa siitä, kuinka kiltisti se oli käyttäytynyt. Kisu tuntui suorastaan loistavan ylpeydestä, mutta jos jokin teki minut ylpeäksi, oli se se, kun pieni Kettu ihan itse haki paperia ja yritti pyyhkiä sotkua pois housuiltani.

Selviydyttyämme taas takaisin turvalliseen huoneeseen vein hammasharjan takaisin paikalleen ja lisäsin ostoslistalle hammastahnan. Melkoisen noloa unohtaa sellainen perustarve, mutta onneksi Kettu ei ollut tainnut edes huomata mitään. Kissasta puheen ollen, missä se oli? Aloin yhtäkkiä hätääntyä ja mietin, missä se oikein voisi piileksiä. Sellainen pikkiriikkinen pentu piiloutuisi vaikka kukkaruukkuun ja minulta kestäisi ikuisuus löytää se massiivisesta hoitolasta! Olin jo juoksemassa pää kolmantena jalkana takaisin kylppäriin etsimään kissaa, mutta juuri silloin sängyn alta kuului hihitystä. Kettu?
"Vai täällä sinä pieni villikko oletkin!" paljastin kissan piilon kurkistamalla sängyn alle, jossa se kyyhötti viekas ilme kasvoillaan. Kissani nimi taisi sopia sille kuin nenä päähän!
"Eikö ollutkin hyvä piilo?" Kettu myhäili ylpeänä rintaansa röyhistäen, kun se könysi pois sängyn alta. Eihän sellaisesta voinut olla kehumatta ja rapsuttamatta kissaa korvan takaa!
"Haluatko leikkiä lisää piilosta? Minä voin piiloutua tällä kertaa", kysyin kissaltani, joka paraikaa venytteli antaumuksella. Sitten sen suu aukeni oikein makeaan haukotukseen. Olihan se kuitenkin ymmärrettävää, sillä kissat nukkuivat keskimäärin noin kaksi kolmasosaa elämästään!
"Ehkä myöhemmin, koska nyt olen aika väsynyt. Ja löytäisin sinut muutenkin heti, kun olet niin iso", Kettu tuumi noin tippaakaan kaunistelematta ja tassutteli omalle vaaleanpunaiselle tyynylleen. Olin jo kysymässä, eikö se enää halunnutkaan minun sängylleni nukkumaan, mutta sitten tajusin, että olisi ehkä parempi olla mainitsematta asiasta mitään. Kissa käpertyi suloiselle kerälle ja asetti pitkän häntänsä nenänsä päälle.
"Huomenna osaankin jo harjata hampaani ihan its..." Ketun lause jäi kesken, sillä se oli jo sikeässä unessa.

P.S. Sovitaan, että tämä tarina sijoittuu vielä viime vuoteen, ja seuraavassa sitten ihmetellään raketteja! ;-)

+ Nälkätarve (mansikkamaitoa jäi vielä puolet)
+ Siisteys- vai hygieniatarve? (hampaiden harjaus)
+ Leikkimistarve (piiloutuminen ja muu hassuttelu)
+ Unitarve (kävi päikkäreille tarinan lopussa)

Vastaus:

Miten nuo kissat ovatkin aina aamuisin niin valppaina kiskomassa hoitajaa ylös sängystä? .-D Kettu olisi tahtonut koko ajan vain leikkiä, mutta aina tuli jotain muuta tekemistä. Hampaidenharjaussessio oli jotenkin tosi suloinen. .-3 Onneksi joku oli unohtanut hammastahnansa kylppäriin niin saitta siitä lainattua. .-D Hampaiden harjaus menee siisteystarpeeseen. .-) Saat 22 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

Nimi: Toukka

18.01.2019 15:53
Näe meri: tehty
Opeta pentuja: tehty
<><><><><><><><><>
Ivyrushian nk <>
“Tämä on K-kirjain. Pieni k on pikkuisen pienempi kuin iso K. K-kirjain on esimerkiksi sanassa kiva. Osaatteko sanoa, mitä muita kirjaimia sanassa kiva on?”
Okei, olet ehkä pudonnut kärryiltä. En ole oikein ehtinyt kertoa kaikista oppitunneista joita olen pitänyt. Mitä oikein luulit? Että olisin pettänyt sen lupauksen minkä annoin Angelille? Kuules, annas kun selitän; MINÄHÄN EN PETÄ LUPAUKSIA!
Siis jos et nyt muista, annoin Angelille lupauksen, että aloittaisimme aakkosten opettelun heti. Ja tottakai minä aloitin! En vain ehtinyt kertoa siitä kun samalla tapahtui kaikenlaista muutakin.
Ensinnäkin minusta tuli epävirallinen opettaja. Alun perin minun kuului opettaa pelkästään Angelia, mutta sitten muutkin adoption pennut tulivat pikku hiljaa mukaan oppitunneille. Kummipentuni ajatteli sen että opettaisin muita olevan huono idea. Jouduin selittämään hänelle pitkään, että se oli hyvä idea. Hän ei aluksi uskonut, mutta lopulta hän huomasi ettei se ollutkaan huono asia.
Nykyään opetin Angelin lisäksi Eilisen Elementin Eliceä (jota kaikki kyllä sanoivat Elluksi), Durmnain Elenaa (jota sanottiin Durmaksi), Mulania (jota sanottiin Mulaniksi [mitä oikein luulit?]), toista Felixiä (rehellisesti sanottuna minusta tuntui että pentu oli kopioinut ystäväni nimen, joten häntä sanottiin Felix kakkoseksi) ja Tulitähteä. Opetin aina puuhakamarissa arkipäivisin ja pidin välillä tukiopetuksia sunnuntaisin.
Ensin opetin pelkästään äidinkieltä, mutta sitten mukaan tulivat matikka, historia (jota Felix opetti), väliaikaisesti kotitalous (jouduin lopettamaan sen koska onnistuin räjäyttämään mikron samalla tavalla kuin koulussa. simssiliinin mielestä en saisi räjäytellä mikroja, joten kotitaloutta ei sen jälkeen pidetty), kuvis, ympäristötieto, liikunta… aineita oli monia! Ja lisäksi aloin opettaa myös omia aineitani (päättely, tarinankerronta, rahan ansaitseminen, vapaaehtoistyö…). Opetuksessani oli myös se puoli, että kuka vain sai tulla opettelemaan asioita. Ne ylhäällä mainitsemani opiskelijat olevat joka ikisellä tunnillani. Heidän lisäksi oli myös MONIA jotka tulivat opettelemaan vain tiettyjä aineita. Mikä parasta, nämä kissat alkoivat kiinnostua myös muistakin aineista ja näin hekin alkavat tulla kaikille tunneille. Hyvä esimerkki oli Tulitähti. Hän tuli alunperin vain historian tunneille, mutta kiinnostui sen aineen kautta muihinkin! Ja nyt hän käy kiltisti joka ikisellä tunnilla.
Rehellisesti sanottu olen ylpeä itsestäni. Adoption pentujen on pikkuisen vaikeaa päästä viralliseen kouluun. Sinne on sen verran pitkä matka että reitiltä on helppo eksyä jonnekkin ilman hoitajan apua. Lisäksi itsensä ilmoittaminen kouluun on aivan eri juttu. Tämä epävirallinen kouluni on hyvä mahdollisuus adoption pennuille tulla opettelemaan ja sivistymään.
Tietenkin kun aineita alkoi tulla lisää, kaikki eivät muistaneet mitä mitäkin päivänä oli. Siispä Toukka teki lisäksi kaikille epävirallisille oppilailleni lukujärjestykset. Siitä pennut vasta innostuivat.
Ja takaisin nykyisyyteen. Juuri nyt oli äidinkielen tunti. Jos vielä muistat, kysyin ihan alussa, että tietääkö kukaan mitä muita kirjaimia sanassa kiva on kuin k.
Takanani oli löytämäni liitutaulu, missä oli tällä hetkellä pieni k ja iso K. Oppilaani istuivat lattialla edessäni. Puuhakammari oli kyllä hyvä paikka pitää tunteja. Cho oli keksinyt paikan kun hän oli kyllästynyt siihen, että kaikki tungetsivat huoneeseemme. Ja hän kyllä onnistui keksimään hyvän paikan. Puuhakammarissa oli riittävästi tilaa, siellä ei käynyt melkeinpä ketään ja siellä oli paperia mihin kirjoittaa. Mitäs sen parempaa? Ja lisäksi siellä tuli kotoisa olo, eikä niinkään ahdistunut kuin minulle tuli aidoissa koulussa. En enään mene sinne. Piste.
Katselin odottavana pentuja. He miettivät selvästi ankarasti. Lopulta ensikertalainen Aidoinlainen Aavelaiva (joka sanoi että häntä voi sanoa Avaksi) viittasi vapisten. Ymmärsin häntä hyvin. Ensimmäinen kerta luokassa (tai no epävirallisessa luokassa mutta silti) saattaa olla pelottava.
Nyökkäsin häntä kohti. Ava hengitti ensin sisään ja sitten ulos, ennen kuin vastasi.
“O-olisiko siinä myös a, v ja.. ja….ii?” tyttö pentu naukui pikkuisen pelästyneenä.
Nyökkäsin hyväksyvästi ja kissa helpottui.
“Kyllä, kiva sanassa on k, i, v ja a. Muistatteko mihin sana ryhmään kiva kuuluu?”
Angel viittasi innokkaasti. Annoin hänen vastata.
“Adjektiiveihin!” pentu hihkaisi.
“Aivan oikein!” sanoin itsekin pikkuisen innostuneena. “Te olette oppineet jo paljon!”
Hymyilin heille ja vilkaisin kelloa.
“Päivä päättyi nyt tähän, jatkamme sitten taas maanantaina!” mau’uin kissoille ja aloin siivota liitutaulua.
Jotkut pennut huokaisivat pettyneenä, jotkut taas nyökkäsivät asiallisina ja lähtivät pois ja jotkut oikein juoksivat innokkaana takaisin adoptioon kertomaan muille mitä kaikkea heille oli tapahtunut.
Lopulta “luokassa” oli vain Angel.
“Auttaisitko viemään liitutaulun takaisin leikkihuoneeseen?” kysyin häneltä.
“Joo”, Angel sanoi selvästi omissa ajatuksissaan. Yhdessä me kannoimme liitutaulun takaisin leikkihuoneeseen odottamaan maanantaita.
“Muutes…”, Angel aloitti kun olimme kävelemässä takaisin adoptioon. Katsoin kummipentua kysyvästi.
“Voi-voisimmeko mennä katsomaan merta? En oikein haluaisi mennä takaisin adoptioon nyt ja-ja kun minä haluaisin nähdä sen ja-”.
“Kyllä se käy”, keskeytin Angelin ja katsoin häntä. “Jos et koskaan uskalla sanoa mitä haluat tehdä, et pääse kokemaan yhtikäs mitään.”
Kissa hätkähti, mutta nyökkäsi sitten.
“Kävisikö jos lähtisimme nyt heti?”
Kello oli jo neljä kun pääsimme rannalle. Käpäliäni särki kun olimme kävelleet rivakasti, mutta upottava ja hiekkainen loska auttoi kipuun. Suolainen ilma sai tuntemaan oloni vapaaksi. Suljin silmäni ja muistin ensimmäisen kertani täällä. Silloin vain tosin oli ollut aurinkoista ja lämmintä. Nyt oli aika viileää.
Angel seisoi vieressäni ja katsoi hämmästyneenä merta.
“Mutta sehän ei ole jäässä niin kuin purot ja lätäköt!” pentu vinkaisi ihmeissään.
Yhtäkkiä minut valtasi suojeleva halu. Laskin häntäni pennun lavalle.
“Meri liikkuu koko ajan. Se on villi ja vapaa, eikä suostu jäätymään paikolleensa”, selitin Angelille hiljaa. Pentu tuijotti merta yhäkin ihmeissään, mutta huomasin tämän olevan myös väsynyt.
“Tule selkääni, meidän pitää nyt mennä ennen kuin muut alkavat ihmetellä missä olemme”, totesin Angelille joka haukotteli.
“Emmekö voisi jäädä yhtään pidemmäksi aikaa?” hän kysyi uneliaana. Nostin täysin väsyneen pennun selkääni.
“Emme valitettavasti, mutta voimme tulla joskus toistekin tänne”, totesin lohduttavasti ja käännyin kävelemään kohti hoitolaa.
“Kunpa olisit isäni. Olisit varmasti ainakin kymmenen kertaa parempi kuin oikea isäni”, Angel mumisi väsyneenä ja tarrasi pienet tassunsa lujasti kiinni turkkiini.
Ja sitten hän nukahti. Mietin hänen sanojansa ja hymyilin pikkuisen. Jos voisin omistaa koko elämäni pentujen huolehtimiseen…. Minun on kyllä pakko saada se kuolemattomuuden juoma! Minähän kuulkaas teen haaveestani totta ja huolehdin joka ikisestä pikkuisesta pennusta kuin ne olisivat omiani!
“Missä ihmeessä olet ollut? Kello on jo kuusi ja opetuksesi loppuu aina kolmelta!”
Tietenkin Toukka sitten alkoi mäkättää.
“Olin rannalla. Kuinka paljon sinulla olikaan pennejä?” kysyin uteliaana.
Toukka jäykistyi hetkeksi.
“332 penniä”, hän totesi. “Haluat siis yhäkin sen kuolemattomuuden juoman?”
Nyökkäsin varmana, mutta väsyneenä. Angel oli ollut yllättävän painava, ja loskassa käveleminen oli ollut raskasta.
Toukka katsoi arvioiden minua ja nyökkäsi sitten itsekin.
“Sinuna menisin nukkumaan”, hän totesi ja lähti mumisten kohti ovea. Hän taisi mainita kirjaston.
Menin makuualustani luokse ja ehdin miettiä vain hetken Toukan tekemisiä ja sitten minä nukahdinkin.

Tarpeet
Ivyrushia
+Leikkimistarve (hän piti sitä koulua ja se käy aika hyvin leikkimisestä kun se ei ole virallinen)

Vastaus:

Olen kyllä Ivyrushian kanssa yhtä mieltä siitä että leikkikoulu on paljon kivempaa kuin oikea koulu! Minusta on jotenkin erityisihanaa miten lempeästi Ivyrushia käyttäytyy pieniä pentuja kohtaan vaikka hän muulloin säheltääkin kaikkea mm. räjäytellessään mikroja. .-DD Hauskaa että Angel pääsi näkemään haaveilemansa meren. .-) Ymm, kummipentu saa tietysti ikää mutta tekisi mieli myös ikäännyttää vähän tarinassa mainitsemiasi muitakin adoption pentuja, ehkä teen niin. Saat 22 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Toukka

15.01.2019 22:53
Ei se harjaaminen ole maailmanloppu!
<><><><><><><><><><><><><><><><><>

Oli tammikuu. Olin aina ennen pitänyt siitä, kun tammikuussa oli ollut lunta, mutta nyt lumi oli sulamiseen päin. Ja tietenkin olin ollut kiireinen, enkä ollut ehtinyt käymään yhtään luistelemassa, pulkkamäessä ja muuten vain leikkiä kissojeni kanssa. Olihan se pikkuisen masentavaa, mutta onneksi kun aikani riitti ja ehdin olla kissojeni kanssa kaikenlaista hauskaa ehtii sattua. Esimerkiksi viime keskiviikkona tapahtui yllättävän hauska tapahtuma...

Ivyrushia oli ollut tekemässä matikan tehtäviä ruskealla tuolilla ärsyyntyneeä mutisten, Felix sen sijaan leikki Gallun kanssa sinisellä lelurobotilla ja Cho luki kirjastosta lainaamaansa kirjaa keskittyneesti.
Minä itse katsoin kännykkääni sängyllä. Avasin mietteliäänä kalenterin ja huomasin jotain järkyttävää.
”Teitä ei olla kammattu pitkään aikaan!” huudahdin kissoille. Tein päässäni nopean johtopäätöksen. ”Tänään pesen ja harjaan teidät läpikotaisin!”
Rushia tiputti huomaamattaan kynänsä lattialle ja katsoi minua järkyttyneenä. Felix irvisti muistaen kuinka tylsää oli joutua harjattavaksi ja Cho sulki kirjansa ja katsoi minua ”onko pakko” ilmeellä. Ainoastaan Gallu näytti iloiselta.
”Pääsen leikkimään taas Ambia-ankalla!” hän hihkaisi hypähtäen ilmaan.
Hymyilin Gallulle, joka oli virhe. Felix, Rushia ja Cho ryntäsivät nopeasti pois huoneesta kun katseeni oli pennussa.
”Minne heillä oli kiire?” Galileo kysyi hämmentyneenä.
Huokaisin ja pudistin päätäni pikkuisen itsekseni. Kissani eivät sitten osaa näyttää hyvää esimerkkiä pienemmille.
”Mene etsimään kampasi ja pyyhkeesi. Menen hakemaan vanhempasi ja Rushian tänne.”
Sitten kiiruhdin huoneesta ulos.

Ivyrushian nk <>
Turkin harjaamista ja kylpemistä? Juu ei kiitos.
Siispä päätimme lähteä karkuun. Cho pikkuisen epäili oliko tämä sittenkin huono idea, mutta oli kuitenkin mukana.
”Hajaannutaan niin ettei hän löydä meitä kaikkia heti”, huudahdin kun juoksimme. Felix nyökkäsi kömpelösti juostessaan ja Cho mumisi jotain myönteistä. Ruskea naaras ryntäsi leikkihuoneeseen kun taas Felix ryntäsi kirjaston suuntaan. Päätin itse mennä keittiöön.
Jokin ääni sanoi pääni sisällä, että tulisimme jäämään heti kiinni. Tiesin että se olisi totta, mutta en välittänyt.
”Ihan sama vaikka jäisimme heti kiinni, ainakin me yritimme”, mumisin itsekseni kun saavuin hengästyneenä keittiöön. En jäänyt odottamaan vaan hyppäsin suoraan keittiön kylmälle tasanteelle. Nousin kahdelle tassulle ja avasin varovaisesti yhden ruskeista yläkaapeista. Sitten hyppäsin yläkaappiin sisälle ja suljin ruskean kaapin oven varovaisesti.
Mitäs kertoisin siitä keittiökaapista.... Noh ainakin se oli inhottavan ahdas. Ja sen lattia oli puinen, mikä ei tuntunut kivalta tassujen pohjassa.
Kaapissa oli pimeää, mutta onneksi kissoilla on hyvä näkö. Kaapissa oli jokin iso, vihreä pallo. Se vei suurimman osan tilasta. Menin lähemmäksi palloa ja tökkäisin sitä varovaisesti. Pallo ei herännyt maagisesti eloon.
Mietin hetken oliko se alieneiden avaruusalus. Ehkäpä pallosta avautuisi yhtäkkiä luukku ja pienet vihreät kissat astelisivat ulos. Ne alkaisivat huutaa kimeillä äänilläänsä ja yrittää alistaa minua tahtoonsa, mutta ehei! Minä, Ivyrushia talloisin pienet kissa alienit ja näyttäisin niille kuka oli pomo!
Sitten tajusin harmikseni että pallo oli vesimelooni. En siis voisikaan kertoa Gallulle talloneeni Marsin asukkaita.
Vaikka vesimelooni ei ollutkaan U.F.O, se vei yhäkin paljon tilaa. Mietin pitäisikö minun vaihtaa kaappia, mutta ajattelin Toukan osuvan juuri silloin paikalle kun tekisin niin.
Sitten sain mahtavan idean.
Se oli niin mahtava etten aluksi käsittänyt että olin keksinyt sen.
Höristin korviani ja kuuntelin oliko kukaan lähellä. En kuullut mitään, joten käänsin katseeni takaisin vesimelooniin. Silmäni kiiluivat ahneesti. Kynteni tulivat itsestään esiin. Nyt herkuteltaisiin!

Toukan nk <>
Minulla ei kestänyt kauaa löytää Cho. Ruskea naaras parka oli mennyt leikkihuoneeseen eikä ollut löytänyt piiloa. Hän oli kuitenkin yrittänyt mennä edes jonnekkin piiloon, joten meni liukumäen taakse. Valitettavasti liukumäki ei peittänyt kissani ruskeaa turkkia hyvin.
”Meneppäs kylpyhuoneeseen. Gallu on jo siellä”, sanoin Cholle joka nyökkäsi vaisusti ja kipitti sitten pois.
Vilkuillin leikkihuonetta. Ei muita kissojani piilossa. Seuraavaan huoneeseen siis.

Päätinpä mennä sitten kirjastoon. Löysinkin sieltä Felixin, joka oli mennyt kirjahyllyyn piiloon.
Harmaa kissani näytti erittäin nyrpeältä kun käskin häntä menemään pesuhuoneeseen. Onneksi kolli totteli.
Rushian löytäminen oli sitten hankalampaa.
Tutkin ullakon, kaikki käytävät ja jopa kylpyhuoneen mutta kollia ei löytynyt mistään. Aloin jo pikkusen huolestua. Mitä jos kissani olikin mennyt ulos ja eksynyt? Ei, Rushia ei ollut niin tyhmä että olisi tehnyt niin.
Päädyin keittiöön ja kuulin outoa ääntä. Ihan kuin joku söisi jotain...
Mitä jos täällä olisikin hiiriä? Joo, ovathan hiiret erittäin söpöjä ja niin edelleen, mutta niissä saattaisi olla paljon pöpöjä.
Ääni kuului yhdestä yläkaapista. Hiivin hiljaa sitä kohti, ja avasin sen.
Siellä olikin Rushia. Kissan naama oli aivan punainen vesimeloonista.
Olin pikkuisen närkästynyt.
”Ivyrushia, minun kuului tehdä siitä hedelmäsalaattia! Ja nyt olet syönyt sen kokonaan.”
Nappasin kollin syliini ja aloin kävellä nopeasti kohti kylpyhuonetta sanomatta enään sanaakaan.
”Toukka pyydän, älä! Voin selittää! Se vei niin paljon tilaa ja mistä olisi voinut tietää etteikö se olisi ollut U.F-....”.
Ivyrushia ei ehtinyt sanoa lausettaan loppuun, kun tiputin hänet suoraan kylpyammeeseen, missä Gallu leikkikin jo Ambia-ankalla. Rushia yksi hetken vettä pois suustaan ja irvisti.
”Ja nyt olen ihan märkä...”.
Felix ja Cho näyttivät pidättelevän naurua, missä he epäonnistuivat aika huonosti. Ruskea kollini mulkaisi heitä vihaisina, mutta alkoi sitten itsekkin nauraa.
Sen jälkeen harjasin kissat (vain Gallu oli siitä iloinein) ja vein heidät nukkumaan. Rushiaa näytti harmittavan vieläkin se, että hänet piti pestä.
”Älä nyt viitsi näyttää hapanta naamaa”, totesin kollille hiljaa. ”Pesen sinut uudestaan vasta seuraavana kuukautena, lupaan sen.”
Ivyrushia mumisi jotain mistä en saanut selvää ja nukahti.

.//Tän tarinan kirjottaminen veny aivan liian paljon.

Tarpeet+
Rushialle:
+Siisteystarve (tarinassa mainittiin kun hänet kammattiin)
+Hygieaniatarve (kävi kylvyssä)
+Liikkumistarve (juoksi ympäri hoitolaa)

Chocolate Chipille:
+Hygieaniatarve (kävi kylvyssä)
+Liikkumistarve (juoksi myös)
+Unitarve (meni lopussa nukkumaan)

Gallulle:
+Hygieaniatarve (kävi kylvyssä)
+Unitarve (meni nukkumaan lopussa)
+Siisteystarve (harjattiin)

.//Ja poistaisitko kissojen yhteisistä tavaroista vesimeloonin? Kiitos etukäteen

Vastaus:

Voi isot kissat kun kammoavat kylpyä, Gallu sentään tykkää. .-D Ivyrushian, Felixin ja Chon karkumatka oli hauska, mutta valitettavasti (siis kissojen kannalta) kukaan ei keksinyt niin hyvää piiloa että olisi välttämnyt kylpyhetken. Oho, vai ehti Ivyrushia hotkaista koko vesimeloonin, miten hän jaksoikaan syödä niin paljon! .--D Saat 16 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: simssiliini

15.01.2019 20:53
Nickin hautajaiset

"Onko meidän pakko tehdä tämä juuri nyt?" Oili huokaisi raskaasti. simssiliini oli päättänyt alkaa järjestellä Nickiltä käyttämättä jääneitä tavaroita hautajaisia edeltävänä iltana. Tavarat ja muut jäämistöt olivat olleet koskemattomina Nickin kuolemasta lähtien. "Niin juuri, eikö tämä voisi vielä odottaa ja mentäisi vain kaikki nukkumaan? Huomenna on kuitenkin rankka päivä edessä," Pontsukin yhtyi Oilin mielipiteeseen. "Haluan hoitaa nämä nyt pois päiväjärjestyksestä", hoitaja tokaisi takaisin. simssiliini yritti kätkeä surun tekemisiensä alle, mutta hänen äänestään oli selvästi kuultavissa itkuisuus. "Nämä tavarat ovat odottaneet jo ihan tarpeeksi kauan, minun pitää hoitaa tämä", simssiliini sanoi päättäväisesti. Pontsu lähestyi hoitajaansa ja puski tätä hennosti päälaellaan. simssiliini silitti keltaista kissaa ja pyyhkäisi toisella kädellään poskelle vierähtäneen kyyneleen ennen kuin kääntyi taas takaisin tavaravuoren ääreen. "Ruuat menevät yhteisiin tavaroihin, sitten täällä on paljon vanhoja leluja. Olisitko sinä Quz kiinnostunut näistä?" simssiliini tarjosi dinosaurusta ja krokotiilia pentua kohti. "Nääh, minä olen jo iso kissa joka ei leiki leluilla", Quz tiedotti röyhistäen rintaansa. "Okei, jätetään nämä siis odottamaan sitä hetkeä kun taloudessamme on taas pienempiä kissanpentuja... Tai ehkä voisimme perustaa kirpparipöydän ja myydä siellä ylimääräisiä tavaroita, tai lahjoittaa niitä adoptiolle, tai ehkä..." simssiliini luetteli kaikkia mieleensä tulevia vaihtoehtoja. Oili ja Pontsu vilkaisivat toisiaan. He tiesivät että tällä tahdilla simssiliinillä menisi koko yö tavaramäärää läpikäydessä, joten heidän olisi parasta auttaa. Oili nappasi tassuihinsa pinon papereita ja alkoi käydä niitä läpi, ja Pontsu nosti puolestaan tavaroiden joukosta sinisen kauluspaidan. "Haluatko sen?" simssiliini kysyi, mutta Pontsu pudisteli päätään. Sininen ei ollut hänen mielivärinsä. "Tuo paita oli muistaakseni isänpäivälahja Nickin vaimolta Pialta, joten sitä ei varmaan raaski laittaa poiskaan", simssiliini tuumi ja viikkasi paidan nätisti. "Quz, tulehan tänne", Oili käski, ja poikapentu laahusti paikalle. "Löysin Nickin testamentin. Tässä lukee että hän haluaa jättää koskettimensa perinnöksi sinulle", Oili selitti. "Ihan tosi?" Quz innostui. Ukki ei ollut koskaan antanut kenenkään muun koskea koskettimiinsa, joten tämä tuntui suurelta kunnialta. "Nick taisi ilahtua huomattuaan, että sinä olet hänen tapaansa innokas kissa musisoimaan", Oili hymyili haikeasti. Quz tuijotti edessään olevia koskettimia ja astui sitten lähemmäksi tuota soitinta. Pentu painoi varovasti toisen etutassunsa yhdelle koskettimelle ja kavahti äkkiä taaksepäin siitä kuulunutta sointua. Tassut palasivat kuitenkin uudelleen koskettimille, ja hetkeä myöhemmin Quz soitti jo sujuvasti yksinkertaista kappaletta muiden jatkaessa Nickin tavaroiden läpikäyntiä.

Aamulla oli Oilin vuoro häseltää. Hän vaati että kaikkien, jopa simssiliinin, oli käytävä suihkussa ja siistiydyttävä huolella ennen hautajaisiin lähtemistä. Pontsu ei uskaltanut sanoa mitään vaimolleen vastaan tässä asiassa, vaikka hänestä touhu vähän turhaa oli, vastahan he olivat pari päivää sitten olleet kylvyssä. Pesun jälkeen Oili meikkasi kevyesti. Hän muisti Mitterin hautajaisista ettei hautajaisiin kannattanut laittaa ripsaria, kun se kuitenkin vain leviäisi. "Saanko laittaa lepakkopuvun päälle?" Quz kysyi äidiltään. "Et missään nimessä! Nämä ovat hautajaiset eivätkä mitkään naamiaiset!" Oili torjui pennun pyynnön heti. "Höh. Siinä olisi kuitenkin ollut mustat siivet", Quz huomautti. "Jos käytetään sitä pukua vasta seuraavana halloweenina", Pontsu tuli sovittelemaan tilannetta. Hän tiesi että kun Oili päättänyt jotain, hän myös pysyi siinä kannassaan, joten turha inttäminen olisi parempi jättää nyt väliin. Lopuksi simssiliini harjasi kaikkien kissojen pyyhekuivatut turkit ja lisäsi Oilin toiveesta kaikille myös vähän turkinkiillotusainetta. Muutamaa tuntia myöhemmin siskokset Oili ja Stiina sekä heidän äitinsä Pia seisoivat simssiliinin kanssa kirkon eteisaulassa tervehtimässä paikalle saapuvia hautajaisvieraita. Isänsä kanssa sivummalla istuva Quz kuunteli miten vieras yksi toisensa jälkeen kommentoi "Otan osaa", "Jaksamisia" tai jotain muuta pientä puristaessaan jokaisen lähiomaisen tassua ennen kuin he siirtyivät kirkon penkeille istumaan. Quz yllättyi nähdessään myös Ruun vieraiden joukossa. Poika viittoi mustaa tyttöpentua istumaan viereensä. "En osannutkaan odottaa näkeväni sinua täällä", Quz kommentoi Ruun istahdettua hänen viereensä. "Tietysti minäkin tulin, Nick oli sentään kummini", Ruu huomautti. simssiliini liikuttui nähdessään saapuvien vieraiden joukossa myös hoitolasta aiemmin erotetut Tikkarisuun ja Mantsun. "Emme voisi jättää osallistumatta Nickin hautajaisiin", Mantsu selitti halatessaan simssiliiniä. Oilin ja Stiinan huomio kiinnittyi puolestaan mustavalkoiseen naaraskissaan, jonka vanavedessä asteli musta kissa. "Tiedätkö sinä keitä nuo ovat?" Stiina supatti siskolleen, mutta Oili pudisti hämmentyneenä päätään. "Hei, me emme olekaan tainneet aiemmin tavata", mustavalkoinen naaraskissa totesi nähdessään sisarusten hämmentyneet ilmeet. "Olen Murre, Nickin sisko. Tämä tässä on poikani Roope", kissa esittäytyi. "Enpä tiennytkään että isällä on sisko", Oili mutisi ihmeissään. "Serkkupojasta puhumattakaan! Mikseiköhän Nick koskaan maininnut mitään heistä?" Stiina pohdiskeli. "Muistelen että heidän yhteydenpitonsa väheni Murren jouduttua adoptioon. En ihmettelisi vaikka Nick olisi vanhuuttaan unohtanut näiden sukulaisten olemassaolon", Pia selitti. "Kamalaa. Lupaathan ettet ikinä unohda minua vaikka asunkin nyt adoptiossa?" Stiina kysyi ja katsoi siskoaan silmiin. "En tietenkään", Oili huudahti ja halasi Stiinaa tiukasti.

Kirkossa pidettyjen hautajaismenojen jälkeen oli aika kuljettaa Nick viimeiselle lepopaikalleen. simssiliini käveli pitkin hautausmaan kapeita polkuja pientä puista arkkua kannatellen muun hautajaisseurueen seuratessa perässä. simssiliini kumartui laskemaan arkun varovasti paikalleen ja otti sen jälkeen pari askelta taaksepäin. Hän veti syvään henkeä valmistautuessaan hautajaispuheensa pitämistä varten. "Muistan yhä miten pitelin sinua sylissä ensikertaa kun olit vielä pieni pentu. Vaikea uskoa että niin pienestä asiasta voi tulla jotain niin suurta: Sinun ja isäsi bändi valloitti monien musiikinystävien sydämiä täällä Mouruposkessa. Minulle ei kuitenkaan jää sinun musiikkiurasi päälimmäisenä mieleen, vaan muistan sinut aina yhtenä ihanana hoidokkinani. Kiitos että saimme viettää nämä vuodet yhdessä. Nyt on sinun aikasi käydä lepäämään isän ja äidin vierelle", simssiliini päätti puheensa kyyneleet silmissä. Seuraavaksi haudan luokse astelivat Pia ja Stiina. "Rakas Nick, minulla on kamala ikävä sinua. Ensin menetin hoitajani ja nyt vielä aviomieheni. Mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän?" Pia ärähti suunnittelemaansa agressiivisemmin kyynelten puskiessa vanhuskissan silmistä. "Rauhoitu äiti", Stiina tarttui äitiään tassusta ja talutti tämän syrjemmälle. Oili ja Pontsu olivat seuraavina vuorossa. Oili rykäisi kuuluvasti ennen omaan puheensa aloittamista. "Löysin isäni tavaroiden joukosta paperin, johon hän oli luonnostellut uuden biisin sanoja. Kappale kertoi hänen isästään ja minun ukistani Mitteristä. Minua harmitti nähdä laulu keskeneräisenä, joten halusin viimeistellä sen. Enhän minä musiikista yhtä paljon ymmärrä kuin isäni, mutta ajatellessani Nickiä laulun sanat oikeastaan muodostuivat ihan itsestään. Musiikkikerhossa oleva aviopuolisoni Pontsu puolestaan auttoi minua laatimaan kappaleelle sävelmän. Haluaisin nyt esittää kappaleen isäni muistoksi", Oili sanoi. Tyttökissa polvistui isänsä haudan eteen ja otti Pontsun hänelle toimittaman kitaran tassuihinsa.

"Isä, kaipaan sinua
Kumpa olisit yhä täällä neuvomassa minua
Muistot kultaiset
Hetket yhteiset
Toivon että voit olla minusta ylpeä
Minä ainakin olen sinusta ylpeä
Olit paras isä maailmassa
Upea esikuva, minua aina neuvomassa
Isä, kaipaan sinua..."

Osa hautajaisvieraista taputti Oilin esityksen päätteeksi, mutta kaikki hiljentyivät Quzin astuessa seuraavaksi haudalle. Pennulla ei ollut mitään puhetta, vaan hän laski vain kukkasen arkun päälle. "Kiitos koskettimista", Quz kuiskasi hiljaa ennen kuin peruutti paikalleen. Kissa toisensa jälkeen kävi jättämässä hyvästit Nickille. Paikalla oli läheisten lisäksi ainakin yli kymmenen Nickin ystävää sekä pari hoitajaa, jotka olivat saapuneet muuten vain hautajaisiin kissoineen vaikka eivät Nickiä kunnolla tunteneetkaan. "Kiitos teille kaikille kun saavuitte paikalle. Nickin poismeno tulee varmasti tuntumaan pienenä pistoksena meidän kaikkien sydämissämme. Kaikki halukkaat ovat tervetulleita vielä lyhyeen muistotilaisuuteen, jonka järjestämme kirkkorakennuksen kupeessa olevassa pienessä juhlahuoneessa", Oili selitti kuuluvalla äänellä, ja porukka lähti kulkemaan pois haudalta. Quz yritti hakeutua Ruun seuraan, ja hänen onnekseen tyttökissalla ei ollut mitään asiaa vastaan, sillä tämä ei tuntenut kunnolla muita hautajaisvieraita. "Tämä on niin epäreilua! Ensin virun vuosia adoptiossa, ja kun vihdoin sain oman kummin niin sekin otettiin minulta niin pian pois", Ruu valitti kurjaa kohtaloaan. "On tosiaan sääli kun emme näe enää kummitapaamisissa jatkossa", Quz huokaisi hiljaa. Hän ei ollut tullut edes ajatelleeksi asiaa. Samassa poikakissa sai kuitenkin loistoajatuksen. "Puhun hoitajani kanssa. Ehkä hän voisi ryhtyä sinunkin hoitajaksesi jossain vaiheessa! Siis, jos vain haluat", Quz ilmoitti. Ruun ilme kirkastui ja hän syöksyi innostuksissaan Quzin syliin. "Voi kiitos, olet ihan paras!" Ruu hihkaisi. Quz ei ollut varautunut tyttökissan äkkinäiseen liikkeeseen ja Quz kaatui selälleen lattialle ja Ruu liukui hänen päälleen niin että kissojen nenänpäät koskettivat toisiaan. Hetken aikaa he vain makasivat siinä paikallaan kunnes remahtivat molemmat nauruun. Osa hautajaisvieraista katseli äänekkäästi räkättäviä pentuja paheksuvasti, mutta Quz ei jaksanut välittää. Hän tunsi itsensä niin onnelliseksi Ruun seurassa.

---

Oilin mielipide päivästä: "Nyt kun hautajaispäivä on ohi toivoisin että voisimme viimein siirtyä eteenpäin, mutta jotenkin pelkään että se on helpommin sanottu kuin tehty... Lauluni taisi tehdä vaikutuksen hautajaisvieraisiin."

Pontsun mielipide päivästä: "Olen toki surullinen Nickin kuoleman takia, mutta hän ei kuitenkaan ollut minulle niin läheinen että suhtaudun asiaan varmaan muita perheenjäseniä kevyemmin. simssiliini ei saisi pitää kaikkea surua sisällään."

Quzin mielipide päivästä: "Olen liikuttunut ja otettu siitä että ukki testamenttasi koskettimensa minulle. Lupaan harjoitella joka päivä ja tulla joskus yhtä hyväksi muusikoksi kuin isoisäni! Toivottavasti saan vakuutettua simssiliinin Ruun adoptoimisesta."

---

Tarpeet:
+ Hygienia (pesu)
+ Siisteys (harjaus, Oilin meikkaus)

+ Koskettimet voisi siirtä Quzin tavaroihin.

Vastaus:

Saat 27 penniä, ja kohotan tarpeet.

-Kasa

Nimi: Lintu

02.01.2019 12:26
~Miukuli

Lintu oli kertonut, ettei osannut viettää joulua, joka oli tietty harmi. Enhän minä tiennyt mikä ”joulu”, oli, mutta oli hän siitä kertonut. Kuinka kuusia raahattiin sisälle, kuinka muille annettiin lahjoja, kuinka muut nauroivat, juttelivat. Se oli asia mitä en ollut huomannut linnussa, hän ei tullut toimeen hirveän ihmismäärän keskellä, eikä hän ollut kovin äänekäskään, joskus hän oli kertonut korviensa ottavan äänet liian herkästi sisäänsä, joten kait se johtui siitä. Istuin tyynykasani päällä, ja katsoin tassujani. Oli minun mietintä aikani, samalla kun taputtelisin tassuja. Naputin niitä tyynyyn, josta ei tullut kovaa ääntä, mutta periksi tyyny antoi kuitenkin.
”Miukulii! Tule tänne, niin mennään leikkimään!”, Camilla huudahti. Katsoin häntä pitkään, ja sitten tassujani. Verryttelin vähän, ja sitten haukottelin.
”Entä jos sanon ei?”, kysyin tätä tahalleen härnäten, sillä tietty minä lähtisin leikkiin mukaa, ilman pyyntöäkin.
”Sitten haen jonkun ällötyksen, ja kaadan sen sun tassujen eteen", tämä sanoi, muka ylpeänä rintaansa nostaen. Naurahdin, ja katsoin meren sinisiin silmiin pitkään.
”Onnea siinä sitten!”, huudahdin, sillä todellakin halusin nähdä mitä tuo pentu eteeni raahaisi.

~Camilla

Tyhmä, tyhmempi Miukuli! Hän ei suostunut tulemaan leikkimään kanssani, joten jouduin sen johdosta raahaamaan itseni keittiöön, josta hakisin jonkun ällötyksen. Katsoin hoitolan korkeita seiniä, äläkä edes kysy miten pääsin livahtamaan huoneesta, se oli ollut seikkailu, jos jokin. Kuitenkin! Kävelin puukammarin ohi, ja viimein saavuin avaraan tilaan, keittiöön. Ryntäsin jääkaapille, ja katsoin sitä pitkään. Ensimmäinen haaste! Jääkaappi. Kyyristyin valmiina hyppyyn, ja jännitin jokaisen lihakseni. Katsoin silmät viiruna jääkaappia, ja sitten ”Pläts!”, törmäsin kivikovaan jääkaappiin. Mitä?! Se ei mennyt rikki?! Ihmettelin tuota sileää pintaa. Aloin raapimaan sen avaus kohtaa, mutta sekään ei auttanut. Sitten keksin! Hyppäsin työ tason päälle, ja siitä jääkaapin päälle. Painoin kahdella tassulla sen avaus kohtaa, ja tadaa! Jääkaappi avautui. Putosin maahan, koska en ollut odottanut sen toimivan, ei sillä ettenkö epäilisi omia taitojani, tai että sen olisi voinut hoitaa helpommallakin keinolla! Mutta ei, minä päätin tehdä näin, joten kyyhötin nyt lattialla. Hyppäsin jääkaapin ekalle tasolle, sitten toiselle, ja Pläts! Kolmannella törmäsin johonkin ällölöllöön. Siinä oli puolikas pallo, jossa oli mustia pilkkuja. Se oli sisältä punainen, ja ulkopinnaltaan vihreä raitainen. Katsoin sitä hämilläni, ja tiesin sen olevan se mitä hain. Lähdin työntämään tuota kohti alas, ja viimein se putosi. Kuului kaamea ”Räks!”, kun pallo putosi . Katsoin sitä hämilläni, sillä punaista tahnaa oli pitkin lattiaa. Myös mustat pilkut olivat lattialla, ja vihreä osuus halkeillut lattialle. Mitä minä nyt tekisin?! Olin särkenyt jotain, ja se jotain oli nyt lattialla palasina. Jännitin tassuni uuteen ponnistukseen, ja pomppasin tuolta alas. Luisuin vähän matkan päästä pallosta, mutta lattia olikin vedessä. Mitä ihmettä? Ei se ollut vedessä kun tänne tulin? Eihän. Tassutin poispäin, sillä en todellakaan aikonut liata tassujani tuon takia! Enhän..? No kuitenkin tassutin hämilläni poispäin, ja katsoin tahmaa. Mitä tekisin? Lähdin pois keittiöstä, miettien mikä olisi pahinta, mitä minulle kävisi. Ehkä pahin oli hoitolasta ulos potkiminen, enkä sitä halunnut todellakaan! Viimein saavuin huoneen eteen, ja aloin raapimaan ovea. Kuten arvattu, Miukuli avasi oven, ja katsoi minua vähän pettyneenä.
”olisin todella halunnut nähdä, mitä tuot", Tämä sanoi. Naurahdin hermostuneena tälle, ja tassutin sisään. Seuraavaksi kuulin jonkun huudon, jonka tiesin kuuluvan keittiöstä.
”MIIIUUUUKUUULIIIIII".


• • •

Tarpeet:

Tarinan ei kuulunutkaan olla mikään "tarpeen kohotus", tarina, vaan enemmän tarinan jatke :')

Vastaus:

Ääw, Miukulin ja Camillan välinen vuorovaikutus on jotenkin aina kiehtonut minua, tuollaista söpöä härnäämistä. .-D Camilla on kekseliäs kissa kun hän onnistui ihan omin voimin saamaan jääkaapin oven auki, mutta aiheuttamalleen sotkulle kisu ei sitten osannutkaan tehdä mitään. Mitähän tästäkin seuraa..? Saat 11 penniä. .-)

-Kasa

Nimi: simssiliini

30.12.2018 14:15
Minitarina Oilin & Stiinan käynnistä koulun joulujuhlissa

Oili ja Stiina marssivat yhtä tassua kummallekin entuudestaan tuttua reittiä kohti koulurakennusta. Sisarukset olivat huomanneet ilmoituksen vapaasta pääsystä koulun joulujuhlaan, ja tapahtuma herätti sen verran kiinnostusta että tytöt päättivät osallistua. Suvivirsi alkoi pyöriä Oilin päässä, sillä hän oli ollut viimeksi koulussa valmistujaisjuhlissa keväällä. Oili pudisteli päätään saadakseen laulun kaikkoamaan, sillä Suvivirsi ei ollut näin joulukuussa mikään ajankohtaisin musiikkikappale. Stiina naurahti kun Oili oli kompastua päänravistuksensa ohessa, mutta kissan ilme vakavoitui taas nopeasti. "Luuletko että opettajat muistavat meidät vielä?" Stiina kysäisi. Hän ei kovin mielellään kohtaisi entisiä opettajiaan, sillä hän pelkäsi näiden ottavan puheeksi hänen keskeytyneet opintonsa. "Noloa olisi jos eivät muistaisi, eihän siitä ole kuin puoli vuotta kun minä valmistuin", Oili laskeskeli. "Ruotsin opettajaa en ainakaan haluaisi nähdä", Stiina mutisi. "Enkä minä musiikin opettajaa. Luulen ettei hän koskaan oikein pitänyt minusta", Oili muisteli. Sisarukset marssivat koulun ovista sisään ja lähtivät kulkemaan liikuntasalia kohti. Matkalla heitä tuli vastaan äidinkielen opettaja, joka toivotti vanhoille opiskelijoilleen hyvää joulua toistensa nimillä. Oili ja Stiina eivät vaivautuneet korjaamaan opettajan nimisekoilua vaan kaksikko kaikkosi kikattaen pois paikalta. Liikuntasalissa he päättivät mennä istumaan takariviin välttääkseen muut kiusalliset kohtaamiset vanhojen opettajiensa kanssa. Joulujuhla aloitettiin koulun kuoron esittämällä "Last Christmas" -kappaleella, ja sen jälkeen laulettiin vielä yhteislauluna "Valkea joulu". Jouluevankeliumi näytelmän alkaessa Stiina nojautui kiinnostuneena eteenpäin, sillä tätä ohjelmanumeroa hän oli odottanut kaikista eniten. Oili ja Stiina purskahtivat nauruun tajutessaan että Jeesus-lapsen roolia toimitti nuken sijasta kaikkein pienikokoisin ykkösluokkalainen, mahtoikohan vauvan rooli olla tälle enemmän loukkaus kuin kunnia? Oili ei tunnistanut yhtäkään lavalla esiintyvää kissaa, varmaankin siitä syystä että koulussa oli nyt muita opiskelijoita kuin hänen kouluaikoinaan. Quz olisi jopa saattanut tuntea esiintyjiä, sillä poika oli saanut viime aikoina paljon uusia kavereita hoitolan muista nuorista kissanpennuista, joista moni kävi koulua. Quz oli kuitenkin jäänyt mieluummin unikeko-isänsä kanssa nukkumaan aamulla. Oilin ja Stiinan vanhemmatkaan eivät päässeet lähtemään, sillä Nick oli ollut aamulla vähän huonovointinen, ja simssiliini oli lähtenyt Pian kanssa viemään tätä Eläinlääkäriin. Stiina ja Oili olivat jo perumassa tapahtuman, mutta Pia kehotti heitä lähtemään, kyllä isä pärjäisi. Oili palasi aamuisista synkemmistä mietteistään takaisin nykyhetkeen yleisön alkaessa taputtaa. Oili yhtyi mukaan aplodeihin vaikka häneltä oli mennyt puolet näytelmästä ohi omissa mietteissä ollessaan. Näytelmän jälkeen laulettiin vielä pari joululaulua ja niin juhla tuli päätökseensä. Oili ja Stiina koikkelehtivat väenpaljouden seassa, ja vasta ulos päästyään he alkoivat keskustella juhlasta. "Mitä pidit näytelmästä?" Oili uteli siskoltaan. "Näytelmä ei aivan vetänyt erikoistehosteissaan vertoja näkemilleni elokuville, mutta esitystä oli silti viihdyttävää seurata", Stiina kiteytti kokemustaan. Kun kaksikko palasi hoitolalle he saivat kuulla, että Nick oli kuollut.

Oilin mielipide päivästä: "Isä eih... .-( Kouluun oli monin kerroin miellyttävämpää pistäytyä näin jälkeenpäin nyt kun siellä ei enää joudu opiskelemaan. Hienon juhlan olivat koululaiset saaneet aikaiseksi."

---

Tarpeet Oilille:
+ Liikkuminen (kävely koululle ja hoitolalle)

Vastaus:

Saat 8 penniä (koska näemmä plussasin tämänkin tapahtuman ekstrapennit eiliseen tarinaan .-D) ja kohotan tarpeet.

-Kasa

©2019 Kissahoitola Mouruposki - suntuubi.com