Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK



Tähän vieraskirjaan kirjoitetaan kaikki tarinat, kuten tavalliset hoitotarinat, taitotarinat, kerhotarinat, matkatarinat ja sen sellaiset.

Ennen tarinan lähettämistä sinun kannattaa kopioida se varmuuden vuoksi, jos vaikka nettisi sekoaa tai jotain muuta ilkeää tapahtuu, eikä tarinan lähetys onnistu.

Huom. Muistathan, ettet saa laittaa uutta hoitotarinaa ennen kuin edellinen on arvosteltu! Muuten joudut jäähylle hetkeksi aikaa.

<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: simssiliini

02.04.2019 14:27
Kerhopläjäys

(Pontsu oli tarinan kirjoitushetkellä vielä elossa, joten siksi hän esiintyy tarinassa vielä viimeisen kerran.)

Musiikkikerho (Pontsu & Quz)
Quz paukutti koskettimia ärsyyntyneenä. Isoisältä perityn soittimen käsittely oli vaikeampaa kuin Quz oli luullut, varsinkin jos yritti laulaa yhtä aikaa. Molempiin tehtäviin vaadittiin keskittymistä eikä Quz ollut kovin hyvä multitaskingissa, eikä asiaa auttanut yhtään se että Quz oli päättänyt aloittaa harjoittelunsa Queenin "Don't Stop Me Now" -kappaleesta, joka oli ehkä vähän vaikea aloittelijalle. "Mitä jos keskittyisit yhteen asiaan kerrallaan?" poikansa äkäsointuja kuunnellut Pontsu ehdotti. "Ei, haluan tehdä molempia. Ukkikin osasi, joten minunkin täytyy", Quz ilmoitti määrätietoisesti. Kisu veti syvään henkeä ja asetti tassunsa takaisin koskettimille. Tällä kertaa hän pääsi jo vähän pidemmälle soittamassaan kappaleessa, mutta yhden virhesoinnun myötä Quz menetti hermonsa totaalisesti ja paiskasi koskettimien kannen kiinni. "Heihei, Nick ei testamentannut soitintaan sinulle sitä varten että voisit paiskoa sitä miten huvittaa", Pontsu nuhteli. Kissojensa käymää keskustelua sivusta seurannut simssiliini päätti ehdottaa että tällä kerhokerralla voitaisi soittamisen sijasta kokeilla laulujen sanoittamista. "Jos kerhomme perustaa bändin, niin täytyyhän meillä olla omia kappaleita", simssiliini perusteli. "Sanoitko oikeasti sanan bändi!?" Viivi henkäisi iloisena. Muutkin kerholaiset vaikuttivat innostuneilta asian johdosta. "Olemmehan me jo harjoitelleet jonkin verran, joten uskon että bändin perustaminen voisi viimein olla ajankohtaista", simssiliini selitti. "Quz kaipaa ainakin vielä harjoitusta, mikäli mielii soittamaan ja laulamaan yhtä aikaa", Tiuku huomautti. "Paraskin puhuja. Sinä aina hermoilet niin paljon että varmaan jäätyisit lavalla yleisön edessä", Quz tokaisi takaisin. "Eipäs nyt riidellä. Keskitytään tällä kertaa vain kappaleiden sanoittamiseen ja unohdetaan hetkeksi soittaminen", simssiliini sanoi ja alkoi jakaa kaikille suunnittelupaperia ja kyniä. "Voitte tehdä yhteistyötä tai suunnitella sanoja yksinkin. Inspiraatiota voi hakea vaikka jostakin teille tapahtuneesta asiasta tai tuntemastanne henkilöstä. Henkilokohtaisista asioista kirjoittaminen kannattaa, sillä saatte siten kappaleeseen aitoa tunnetta", simsiilini neuvoi ennen kuin päästi kissat hommiin. Työrauhan saamiseksi kukin eristäytyi omaan nurkkaan papereineen, paitsi Nick ja Viivi jotka olivat päättäneet tehdä yhteistyötä. Quz pureskeli lyijykynän päätä mietteliäänä. Hän voisi kirjoittaa ukista ja tämän kuoleman aiheuttamasta surusta, mutta äiti oli jo hautajaisissa esittänyt Nickistä kertovan laulun, joten Quz halusi keksiä jotain muuta. Samasssa Quz muisti ihastuksensa Ruun, ja sanoja alkoi ilmestyä paperille samantien. Pontsu ja Viivi päättivät kirjoittaa vihalaulun hylkäävistä hoitajista, sillä kumpikin oli käynyt asian läpi, Viivi jopa kahdesti. "Petit luottamukseni mut ihan sama, adoptiokin on parempi kuin olematon läsnäolosi", Viivi alkoi suunnitella kertosäettä. "Tuo on muuten hyvä, mutta voisimme ehkä käyttää jotain vertauskuvia. Vaikka kappale kertoo adoptioon joutumisesta ei meidän välttämättä tarvitse mainita juuri sitä sanaa laulussa", Pontsu huomautti Viivin nyökytellessä vieressä. Kerhokerran lähestyessä loppuaan simssiliini pyysi kissoja vielä nopeasti esittelemään tuotoksensa muille kerhokavereille. Tiuku sai aloittaa, ja hänen kappaleensa epävarmuudentunteesta ja lopulta pelkojen voittamisesta vetosi yleisöön mainiosti. Seuraavaksi Quz asteli kaikkien eteen lukemaan sanoituksiaan: "♫ En tiedä miksi tunnen näin, aivan kuin koko maailma olisi väärinpäin. Aina kun tapaamme sinä ilkut ja pilkkaat minua, mutta juuri se saa minut haluamaan enemmän sinua. Tiedän, täs ei oo järkee, mut oot vaan mulle niin tärkee. ♫" "Oi, onko pikku-Quz ihastunut?" simssiliini alkoi udella. "No en, vaan öö, tämä kappale kertoi kaverilleni sattuneesta tilanteesta", Quz väitti lavalta poistuessaan. Viimeisenä olivat vielä Viivi ja Pontsu, ja Viivi lausui sanat kuuluvalla äänellä Pontsun säestäessä menoa kitaralla: "♫ Tiedätkö sen tunteen kun joku tulee kotiovellesi ja sanoo ettei sinulla ole enää oikeutta olla täällä? Tuskin, koska juuri sinun syytäsi on että tähän pisteeseen on päädytty. Luotin sinuun mutta käänsit minulle selkäsi. Lähdit sanaakaan sanomatta kuin mikäkin pelkuri. Petit luottamukseni mut ihan sama, kylmä pakkasyökin lämmittää enemmän kuin sinun olematon läsnäolosi. ♫" "Olipa hienoja esityksiä, taputetaan vielä kaikille! Eiköhän meidän bändi pääse pian konsertoimaan! Saatte kotiläksyksi miettiä nimiehdotuksia bändille", simssiliini sanoi ennen kuin antoi kissoille luvan poistua.


Urheilukerho (Oili)
Oili tassutteli reippain askelin näytelmälavaa kohti pian alkavaan urheilukerhoon. Kissa oikein uhkui intoa, sillä Oili oli jo vuoden alusta asti haaveillut kerhoissa käymisestä, ja viimein hän oli saanut aikaiseksi lähteä. Tuntui vähän orvolta, sillä tämä oli Oilin ensimmäinen urheilukerhokerta isän kuoleman jälkeen, he kun olivat tähän asti Nickin kanssa käyneet kerhoa yhdessä. Oili ei halunnut kuitenkaan antaa asian masentaa, sillä urheilukerho oli hänen lempikerhonsa, ja hän oli aivan varma että tästä tulisi hauskaa. Saavuttuaan näytelmälavalle Oili tervehti muita kerhotovereitaan ennen kuin kävi istumaan ystävänsä Kikin viereen. He olivat olleet kavereita jo pikkupennusta asti. "Oili, sinua ei olekaan näkynyt aikoihin. Et kai vain ole päässyt laiskistumaan ikääntymisen myötä?" Kiki nuhteli ystäväänsä leikkisästi. "En tietenkään! Olen käynyt pari kertaa uimakoulussa, onhan sekin liikuntaa", Oili puolustautui, vaikka kisu tunsikin pienen omantunnon pistoksen siitä että oli viime aikoina päästänyt kuntonsa rapistumaan. Hänen täytyisi ehdottomasti korjata tilanne ja osallistua urheilukerhon toimintaan useammin. Kaverusten jutustellessa aika kului hujauksessa, ja hetken päästä kerhoa vetävä simssiliini saapui paikalle kannatellessaan käsissään kummallia rullia. "Älä vain sano että pistät meidät liikkumaan komentamalla tamppaamalla mattoja!" Molli huudahti hiukan kauhistuneena. "No juuri sitä minä ajattelinkin! Laitetaan matot roikkumaan narulta samalla kun pelaatte sulkapalloa, siinä samallakan tulee juuri sopivasti mattojakin huidottua!" simssiliini nauroi. Kissat katsoivat kerhonvetäjää kummastuneina, ja kaikki huokaisivat helpotuksesta tämän sanoessa vain pilailleensa äskeisen ehdotuksensa kanssa. "Molli on aivan oikeassa siinä että nämä ovat mattoja, mutta ei ihan mitä tahansa mattoja. Osaako joku sanoa mihin näitä käytetään?" simssiliini tenttasi. "Ne ovat jooga-mattoja", Mig tiesi. "Aivan, tänään joogataan! Tulkaahan jokainen hakemaan täältä itsellenne matto. Toin myös pari isompaa mattoa, jos paikallaolevat hoitajat haluavat kokeilla. Toukka ja Sara tajusivat simssiliinin tarkoittaneen kommentin heille, joten he kävivät kissojen tapaan noutamassa itselleen oman maton. Oili ja Kiki levittivät mattonsa eturiviin, sillä Oili halusi näyttää olevansa aktiivinen. Sitä paitsi hän oli joogannut aiemminkin, joten hän olisi melkein ammattilainen (vaikka siitä joogauskerrasta onkin jo kauan aikaa...) Ensimmäiseksi tehtiin helppoja hengitysharjoituksia, ja Oili nosti sujuvasti tassunsa kohti kattoa sisäänhengityksen aikana ja laski ne takaisin alas hengittäessään ulos simssiliinin ohjeen mukaan. "Käykää seuraavaksi polvillenne ja kurkottakaa käsiänne eteenpäin, niin pääsette lapsi-asentoon. Tämä liike on puolestaan vauva", simssiliini selitti käydessään selinmakuulle ja tarttuessaan käsillään kiinni nilkoistaan. "Olisiko täällä jotain vanhus-liikettä?" Oili huokaisi kun ei tahtonut saada etutassuillaan kunnollista otetta takatassuistaan. "Sitten on koiran vuoro", simssiliini ilmoitti, mutta hän olisi voinut valita sanansa vähän paremmin, sillä monet kissoista joutuivat pieneen paniikkiin kuullessaan sanan 'koira'. "Apua, missä on koira, äkkiä karkuun!" Felix hätääntyi ja säntäsi juksuun Nepsu, Oili ja Rousku perässään. Molli ja Vilperi piiloutuivat Saran taakse, ja Neko kiipesi hädissään ikkunaverhoja pitkin turvaan katonrajaan. "Rauhoittukaa, ei mitään hätää. Ei täällä ole oikeaa koiraa", simssiliini yritti huutaa mölyn läpi, mutta hänen äänensä hukkui kokonaan taustalle. "RAUHOITTUKAA!" Toukka huudahti kovaan ääneen, jolloin aika tuntui suorastaan pysähtyneen panikoivien kissojen seisahtuessa niille sijoilleen. "Kiitos", simssiliini sanoi helpottuneena. "Eipä mitään, Ivyrushian kanssa joutuu joskus korottamaan ääntä niin olen tottunut", Toukka hymähti. "Ei ole mitään pelättävää, tätä jooga-asentoa vain kutsutaan koiraksi", simssiliini selitti. Oili palasi vähän nolona takaisin matolleen ja asettui simssiliinin näyttämään L-kirjainta muistuttavaan asentoon. "Olemme nyt ylöspäin katsovassa koirassa, ja sitten siirrytäänkin alaspäin katsovaan koiraan. Nostakaa peppu kohti kattoa ja pitäkää jalat suorina", simssiliini ohjeisti. "Kun kerran koiralle on oma asento niin entäs kissat?" Kiki huomautti. "Kyllä, myös kissoille löytyy asento", simssiliini sanoi ja kehotti kerholaisia käymään polvilleen etutassujen varaan. "Pyöristäkää vielä selkää ja painakaa leuka rintaan ja ta-daa, nyt olette kissassa", simssiliini selosti. "Eikös me olla kissassa koko ajan, kissojahan tässä kuitenkin ollaan", Mig totesi saaden muutaman kissan naurahtamaan hauskalle huomiolle. Jooga päätettiin rauhallisiin loppuhengityksiin, ja Oili puhalsi ilmaa ilos suun kautta asettaessaan etutassunsa yhteen polkuanturat vastakkain rintaansa vasten. "Hyvää työtä! Rullatkaahan käyttämänne matot ja pistäkää tuohon pinoon ennen kuin lähdette. Nähdään taas ensi kerralla!" simssiliini sanoi kerhokerran päätteeksi. Oili teki työtä käskettynä ja hyvästeli ystävänsä Kikin ennen kuin tämän piti palata takaisin adoptioon.


Kirjallisuuskerho (Stiina)
Stiina marssi yhdessä muiden kirjallisuuskerhoa käyvien adoption kissojen joukossa kohti tuttua näytelmälavaa. Elokuvien lisäksi Stiina tykkäsi myös lukea kirjoja, ja äidinkieli oli ollut yksi hänen lempiaineensa koulussa, joten kerho oli Stiinalle oikein mieluinen. Kissojen saapuessa näytelmälavalle ei siellä näkynyt kuitenkaan merkkiäkään kerhonvetäjästä saati muista osallistujista. "Joko olemme etuajassa tai sitten kerhoa ei pidetäkään tänään", Täplä totesi. Samassa Stiina huomasi näytelmälavan reunalle kiinnitetyn post-it-lapun ja säntäsi lukemaan siinä olevaa viestiä. "Kirjallisuuskerho kokoontuu tällä kertaa kirjastossa", Stiina luki ääneen. "Noh, se selittääkin sen ettei täällä ole ketään", Rousku mutisi. Kissajoukkio kääntyi takaisin ovelle määränpäänään kirjasto. "Sieltähän te tulette, me jo odotimmekin teitä", simssiliini huudahti adoption kissojen rynniessä kirjaston ovesta sisään. "Emme tienneet että kerho kokoontuukin tällä kertaa täällä", Mila selitti syyn myöhästymiselle. "Mutta kyllähän minä ilmoitin kaikkien kirjallisuuskerhon kissojen hoitajille asiasta... Jaa mutta niin, eihän teillä olekaan hoitajaa", simssiliini tajusi. Osa adoption kissoista huokaisi raskaasti, myös Stiina. Eihän simssiliini ollut pahaa tarkoittanut, mutta tuntui pahalta etteivät kaikki tuntuneet ymmärtävän millaista oli ilman vakituista hoitajaa. "Noh, nyt kun koko kerho on koolla voimme aloittaa", simssiliini jatkoi puhettaan ja viittoi kissoja istumaan kirjaston pehmeälle sohvalle. Stiina loikkasi ketterästi sohvan selkänojan päälle ja asettui istumaan Pipsan ja Murren väliin. "Kokoonnuimme tänään kirjastossa, sillä aloitamme nyt pienen kirjaprojektin. Jokaisen tulee valita jokin kirja luettavakseen, ja seuraavalla kerhokerralla pääsette analysoimaan lukukokemustanne esittelemällä lukemanne kirjan muille. Saatte nyt mennä etsimään mieleisenne kirjan, ja loppuajan voitte käyttää kirjan lukemiseen", simssiliini selitti, eikä aikaakaan kun kaikki kissat olivat kaikonneet sohvalta tutkimaan kirjaston kirjatarjontaa. Stiina marssi reippaasti tuttua hyllyä kohti. Seikkailukirjat olivat hänen suosikkejaan! Valitettavasti Mouruposken pienen kirjaston valikoima oli kuitenkin sen verran suppea, että Stiina oli jo ehtinyt lukea kaikki seikkailukirjat läpi, joten hänen olisi etsittävä jotain muuta lukemista. Stiina huomasi ystävänsä Rouskun selailevan kirjoja innokkaasti, joten hän päätti mennä pyytämään tältä kirjavinkkejä. "Millaisen kirjan sinä ajattelit lukea?" Stiina uteli. "Voih, minä kaipaan aina näin kevään lähestyessä pientä romantiikkaa!" Rousku ilmoitti tehden pari piruettia. Stiina hymyili, Rousku ja Panu olivat yksi adoption tunnetuimmista pariskunnista. Stiina ei oikein tiennyt olisiko romantiikka hänen juttunsa, mutta hän päätyi kuitenkin nappaamaan hyllystä yhden kirjan tassuihinsa lähempää tarkastelua varten. "Kotiinpalaaja"-romaanin takakansiteksti lupasi romantiikan lisäksi myös murhamysteerin olevan yksi kirjan pääelementeistä, joten Stiina arveli viihtyvänsä kirjan parissa. Stiina kävi ilmoittamassa lainauksesta kirjaston vastaanottotiskillä ja lähti sitten etsimään itselleen mieluista lukupaikkaa. Useampi kerholainen oli kokoontunut kirjaston aulassa olevan suuren pehmeän maton päälle makoilemaan kirjoineen, mutta Stiina halusi mieluummin omaa lukurauhaa ja kipusi kirjaston kakkoskerrokseen, missä ei ollut ketään muita. Stiina nappasi sohvalta pehmeän tyynyn mukaansa ja pehmusti sillä itselleen mukavan lukunurkan yhden kirjahyllyn päädystä. Stiina avasi kirjan ja jo heti ensimmäinen luku imaisi kissan mukaan, kun Alice-niminen nainen joutui siepatuksi. Nostettuaan katseensa kirjasta Stiina hämmästyi, sillä kirjastossa oli jo ehtinyt hämärtyä. Stiina oli lukenut niin keskittyneesti ettei huomannut ollenkaan ajankulua! Hän laskeutui portaat alas ja suuntasi kirja kainalossaan adoptiota kohti.


Näytelmäkerho (Ruu)
Ruu oli yllättynyt positiivisesti kun simssiliini ilmoitti hänet muutamaan kerhoon ja lupautui kustantamaan niistä aiheutuvat kulut. Ruu oli ollut aluksi epäileväinen Quzin luvatessa pyytää simssiliiniä adoptoimaan hänet, mutta ehkä tämä kerhoihin liittäminen tarkoitti että simssiliini olisi oikeasti jossain vaiheessa kiinnostunut ryhtymään hänen vakituiseksi hoitajakseen! Kun kerran kerhoihin oli nyt päästy päätti Ruu ottaa heti osaa näytelmäkerhoon, sillä se vaikutti kaikista kiinnostavimmalta. Ruuta ei edes jännittänyt yhtään mennä kerhoon ekaa kertaa, sillä paikalla oli paljon adoptiosta tuttuja kissoja joiden takia ei tarvinnut turhaan potea ramppukuumetta vaikka joutuisikin esiintymään muiden edessä. Kerhon kokoontumispaikalla näytelmälavalla kävi melkoinen puheensorina Ruun saapuessa, sillä kerhokonkarit Unski, Täplä, Minsku, Gravi, Yui sekä Kiki muistelivat yhdessä aiemmin toteuttamaansa näytelmäprojektia, joka oli saanut ensi-iltansa vuonna 2016. "Toivottavasti alamme suunnitella tänään uutta näytelmää. Olisi siistiä päästä taas pääosaan!" Unski haaveili."Eiköhän tällä kertaa ole jonkun muun vuoro olla pääosassa", Kiki huomautti. Ruu kuunteli toisten keskustelua puolella korvalla silmäillessään kanssakerholaisia, mutta valitettavasti ryhmään ei näyttänyt kuuluvan hänen ystäviään. Ei kun hetkinen, tuon oranssin kissan täytyy olla... "Isä!" Ruu hiidahti tunnistettuaan Nugetin. "Ruu! Emme olekaan nähneet aikoihin nyt kun adoptiossa pennut ja aikuiset pidetään erillisissä tiloissa", Nugetti totesi. "Se on kyllä ihan tyhmä sääntö. Mitä sinulle ja äidille kuuluu?" Ruu uteli. "Eipä ihmeenpiä. Ehdin olla viime vuonna hetken aikaa Tiksun hoivissa, mutta viimeisimmät kuukaudet ovat kuluneet taas täällä adoptiossa", Nugetti selitti. Kaksikon harmiksi simssiliini saapui aloittamaan kerhoa, joten kuulumisten vaihtaminen täytyisi jättää johonkin toiseen kertaan. "simssiliini, aletaanhan me harjoitella uutta näytelmää?" Unski ja Täplä kinusivat heti ensimmäiseksi, mutta kaksikon harmiksi simssiliinillä oli muunlaisia suunnitelmia. "Kyllä te vielä jossain vaiheessa pääsette näytelmiä esittämään vaikka nyt tehdäänkin vain vähän kevyempia harjoituksia", simssillini lohdutti. Aluksi simssiliini kehotti kissoja käymään istumaan piiriin, ja hän jäi seisomaan keskelle. "Ensin leikitään Lännen nopeinta. Ideana on, että piirin keskellä oleva osoittaa yhtä piirissä olijaa, jolloin tämä kumartuu, ja hänen molemmilla puolillaan olevat kissat kisaavat sitten siitä, kumpi ehtii "ampua" toisen ensimmäisenä. Häviäjä tulee sitten keskelle ja leikki jatkuu. Koska olemme näytelmäkerhossa eläydytte tietenkin tilanteeseen ja harjoittelette kuolevan esittämistä", simssiliini naurahti. Näytelmälavan vieressä olevasta pukukirstusta sattui löytymään pari cowboy-lierihattua, nahkaliivejä, leikkiaseita ja jopa yksi pari nahkabootseja, joten kissat pääsivät hyvin tunnelmaan pienten asusteiden ansiosta. Ruu kohotti hitusen liian suuren hatun lieriä pois silmiltään ollakseen valmiudessa, jos ensimmäisenä piirin keskelle jäänyt simssiliini osoittaisi jompaa kumpaa hänen vierustovereistaan, sillä hän ei aikoisi hävitä ampumakisaa. simssiliini tähtäsi Gravia kohti, ja tämän lyyhistyessä maahan Yui ja Cinna jäivät vastakkain. Ripeäliikkeinen Cinna vetäisi kuvitteellisen aseen vyökotelostaan ja tähtäsi Yuita, joka kellahti näyttävästi kumoon. Erän hävinnyt Yui asettui seuraavaksi keskelle, ja hetken pohdittuaan hän osoitti Unskia, joka seisoi Ruun vasemmalla puolella. Ruu kääntyi nopeasti, mutta hattui valahti jälleen hänen silmilleen, ja ennen kiin Ruu ehti tehdä mitään oli häneen osunut Gravin leluaseen muovinen ammus. Ruu heittäytyi maahan dramaattisesti henkeään haukkoen. Kuolevan esittäminen olikin ollut tosi kivaa, joten erän häviö ei jäänyt harmittamaan Ruuta, ja tämä astuikin reippaasti ringin keskelle ja tähtäsi yhtään epäröimättä Nugettia. Leikkiä jatkettiin vielä jonkin aikaa, ja sen jälkeen simssiliini pyysi porukkaa jakautumaan pienryhmiin ja suunnittelemaan lyhyen nukketeatteriesityksen. Ruu oli samassa ryhmässä isänsä ja tämän kaverin Unskin kanssa, ja heidän esityksessään Ruun ja Unskin nalle- ja pupukäsinukkejen muodostama pariskunta joutui majoittamaan luokseen Nugetin pitämän hyljenuken, ja tilanteesta syntyi monia hauskoja kommelluksia. Harjoittelun jälkeen kukin ryhmä sai esittää tuotoksensa, ja yleisöksi saapui muutamia hoitolan nuorimpia kissanpentuja. Kun tuli Ruun ryhmän vuoro kisu huomasi jännittävänsä vähän, mutta sentään he saivat esiintyä verhon takaa, joten ramppikuume ei lamaannuttanut kissaa, ja pieni jännitys kaikkosikin onneksi nopeasti kun esitys pääsi vauhtiin. Yleisö taputti esityksen jälkeen Ruun, Unskin ja Nugetin tullessa kumartavaan lavalle, ja Ruu huomasi nauttivansa paljon tästä hetkestä: Hän seisoi lavalla kaikkien ihailunkohteena! Kisu niiasi sievästi ja poistui sitten lavalta.

Oilin mielipide päivästä: "Olen kuullut että joogan pitäisi rentouttaa, mutta simssiliinin pitämästä tunnista oli kyllä rauhallisuus kaukana... Toivottavasti pysyn vielä toimintakykyisenä ansaitakseni viimeisenkin kerhomerkin jotta saan elämäntavoitteeni toteutetuksi."

Pontsun mielipide päivästä: "Laulujen sanoittaminen oli mielenkiintoista vaihtelua kappaleiden soittamiseen. Bändin perustaminen kuulostaa myös jännältä, vaikka minulle on kyllä hyvin riittänyt tähänastinen käytäntö missä soittelemme vain omaksi huviksemme."

Quzin mielipide päivästä: "Nyt aion kyllä harjoitella kosketinsoittoa kahta kovemmin jotta voin sitten soittaa kun bändimme aloittaa toimintansa! Olen niin innoissani, bändimme nimi voisi olla Queen! Eikun se olisi ehkä vähän matkittua, hmm... entäs Mueen? Ei, tätä pitää vielä hioa."

Ruun mielipide päivästä: "Olipa mukavaa nähdä isää! Jotenkin tämä adoptioon joutuminen on saanut minut etääntymään vanhemmistani ja sisaruksistani, ehkä minun pitäisi järkätä meille jotain yhteistä tekemistä. Näytelmäkerhossa oli hauskaa, vaikka tämä oli vasta eka kerhokerta minut otettiin hyvin mukaan ja meillä on ihana porukka! Toivottavasti saamme pian järjestää näytelmän!"

Stiinan mielipide päivästä: "Kirjojen pariin tulee syvennyttyä useammaksi tunniksi ihan tajuamattaan, varmaankin kun kirjan päähenkilöillä on paljon kiinnostavampi elämä kuin itselläni... No ei, kyllä minä viihdyn, mutta alkaa vaan välillä tympiä tämä adoptiossa oleilu..."

---

Muista: Oililla on kerhomerkkejä nopeammin kerryttävä ennustus! ,-)

Vastaus:

Saat 52 penniä ja yritän muistaa. .-D

-Kasa

Nimi: Noora

03.03.2019 15:59
Unohin vielä:

Marjaisa smoothie 3 penniä
Muffini 3 penniä
Yht. 6 penniä

Tarpeet~
Rico ja Mocca~
+Nälkätarve

Tein vähän erilaisen tarinan, toivottavasti kelpaa <3

Vastaus:

Eli 8 - 6 = 2 penniä jäi sitten tarinatuloista käteen näiden ostosten jälkeen. .-)

-Kasa

Nimi: Noora

03.03.2019 15:57
Rakas päiväkirjani...
30.1.19
~~~~~

Takauma~

Taittelin pienen kirjeen huolellisesti kokoon ja laitoin sen kimaltelevan rusettini taakse piiloon. Tästä tulisi paljon ratkaiseva siirto ja toivoin kovasti, että se onnistuisi. Huokaisin syvään ja kävelin tarmokkaasti Ricon luo.
"Hei, haluaisitko tulla kahvilaan, tai jonnekin vaikka?" kysyin nopeasti.
"Se olis kivaa, joo!" Rico vastasi.
"Okei. Mennään vaan" sanoin. Olin saanut Nooralta mukaani kuusi penniä ja uskoin että se riitti. Lähdimme kulkemaan kohti hissiä reippaasti.

Matka kahvilalle sujui hujauksessa, kumpikaan meistä ei oikein osannut aloittaa juttua, mutta hiljaisuus ei tuntunut kiusalliselta. Kahvilassa tilasimme heti herkut. Minä otin Marjaisan smoothien ja Rico otti herkullisen näköisen Muffinin. Menimme istumaan melko syrjäiseen pöytään.
"Öh... Haluaisitko sinä joskus... Pentuja?" kysyin hiljaa.
"Noh, kyllä minä ehkä joskus haluaisin. Tai olishan se kiva" Rico vastasi mietittyään hetken vastaustaan. Nyökkäsin. Sitten tilaamamme herkut saapuivat pöytään. Ihmettelin miksi smoothiessäni oli kaksi pilliä, mutta jätin asian sikseen. Rico otti pari haarukallista muffinistaan.
"Haluaisitko, haluaisitko maistaa?" Rico kysyi.
"Se olisi kiva" hymyilin tälle. Ricolle oli tuotu kaksi haarukkaa, joten otin niistä toisen, leikkasin palan muffinista ja pistelin poskeeni.
"Mmm.. Ompa hyvää" totesin. Silloin tajusin, miksi pillejä oli laitettu kaksi.
"Haluatko maistaa minun smoothieta, se on tosi hyvää?" kysyn vastavuoroisesti Ricolta. Poika nyökkäsi ja ojensin smoothieta hänelle. Rico otti pienen hörpyn ja nyökytteli.
"Hyvää." poika sanoi hymyillen. Rico laittoi tassun pöydälle. Silloin huomasin tilaisuuteni tulleen ja laitoin varovasti oman tassuni Ricon tassun päälle. Poika ei vetänyt tassuaan pois, vaan antoi sen olla siinä. Söimme herkkumme loppuun hiljaisuuden vallitessa, jonka jälkeen aloimme jutella.
"Mitä sä haluaisit vielä elämältäsi?" Rico kysyi minulta yllättävän kysymyksen.
"No ainakin mä haluaisin pentuja, matkustella... ja tavata vielä Acen" kerroin hiljaa.
"Acen?" Rico ihmetteli.
"Niin. Hän oli meillä ennen sinua, Aamua tai Gakua vaihtarina. Kiva kissa" hymähdin hieman haikeasti. Rico nyökkäsi.
^Okei. Nyt tai ei koskaan sanot sen!!^ käskin itseäni.
"Mä... Mä oon vähän ihastunut suhun" tunnustin melkein kuiskaten. Katsoin Ricoa silmiin.
"Mäkin taidan olla vähän ihastunut suhun" poika sanoi väläyttäen hymyn minulle. Katseeni pehmeni ja jännitys purkautui.
"Ke...Kenen kanssa sä haluaisit pentuja...?" kysyin lopulta ja käänsin katseeni tassuihini.
"Sinun. Jos oot siis valmis siihen"

Nyt~

Parin kuukauden päästä tosta, sain ihania pentuja yhdessä Ricon kanssa. Minulla on aivan ihana perhe, ihania ystäviä ja hyvä hoitaja. En kyllä enempää voisi enään toivoa. Olen juuri nyt todella onnellinen <3. Sanon vaan nyt loppuun, että kannattaa olla rohkea ihastumisen suhteen. Ja vielä isot isot kiitokset Oilille, vaikka sä tuskin koskaan tätä luet. Nyt, hyvää yötä päiväkirja!

Vastaus:

Olipa mukava saada vähän takaumakerrontaa Moccan ja Ricon suhteen kehityksestä, muutenkin tykkään lukea kissaromansseista tarinoita. <3 Haha, tuli noista kahdesta haarukasta mieleen miten joskus koulussa ruokajonossa otin ajatuksissani kaksi haarukkaa enkä ollenkaan veistä, sit kaveri lainasi pöydässä veistään mulle ja kun omin sen hän joutui sitten syömään kahdella haarukalla. .-D Mjoo, takaisin aiheeseen: Tarina valaisi myös kivasti kummankin toiveita tulevaisuuden suhteen, hyvä että kummankin haaveissä oli pennnut. .-3 Kiva että Oilin vinkeistä oli apua. ,-) Saat 8 penniä!

-Kasa

Nimi: simssiliini

02.03.2019 12:41
Kahvilareissu & lumilinna

simssiliini katseli huvittuneena kylpyammeessa istuvaa kolmea vaahtopalloa jotka paljastuivat Oiliksi, Pontsuksi ja Quziksi pienen suihkutuksen jälkeen. "No niin, puhdasta tuli! Voitte nousta ammeesta", simsiiliini kehotti ja ojensi jokaiselle pyyhkeen. "Väsyttää vieläkin. Miksi sinä tulit repimään meidän ylös sängystä niin kamalan aikaisin?" Quz sanoi ja haukotteli leveästi. Poju oli selvästi perinyt unenlahjat isältään! simssiliinin olisi tehnyt mieli huomauttaa, ettei yhdeksältä ole todellakaan aikainen herätys, mutta mistäpä pentu olisi sen voinut tietää kun hän ei käynyt koulua mitä varten olisi tarvinnut nousta aikaisemmin. "Koska teidät piti pestä. On kohteliasta ylläpitää hyvää hygieniaa kun tapaa muita. Omassa huoneessanne saatte minun puolestani haista, mutta kun tavataan muuta hoitolan väkeä on teidän oltava edustuskunnossa", simssiliini selitti. simssiliini aikoi kissoineen lähteä tänään ryhmäkahville muutaman muun hoitajaporukan kanssa. Mukaan olivat lähdössä entuudestaan tutut Odessa ja Noora, ja kolmas osallistuja oli Ester, yksi uusimmista hoitajista, jota simssiliini ei tuntenut vielä kunnolla, mutta nytpä olisi oivallinen tilaisuus tutustua! Harjatessaan Pontsun pyyhekuivattua turkkia simssiliini kiinnitti huomiota vanhuskissan hengityksestä kuuluvaan pihinään, ja hoitaja pohti pitäisikö vanhuspariskunta käydä varmuudeksi rokotuttamassa eläinlääkärissä talven flunssa-aaltoa vastaan. Quzin puolesta ei ainakaan tarvinnut olla huolissaan, sillä nuori ja vetreä kissa oikein puhkui terveyttä ja hyvää oloa. Kun kaikkien turkit oli harjattu simssiliini alkoi keräillä pitkin kylppärin lattiaa levinneitä pesutarvikkeita. Yksi shampoopullo oli mennyt tyhjäksi, joten simssiliini heitti sen kylpyhuoneessa olevaan roskakoriin. "Pitäisikö meidän joskus pestä nämä pyyhkeet? Katso nyt, tässäkin on joku tahra", Oili huolehti ja näytti vaaleanpunaisessa pyyhkessään olevaa likakohtaa. "Hyvä huomio, voisimmekin laittaa pyykit heti pesuun", simssiliini tuumi ja viittoi kissoja tulemaan luokseen. "Tämä on pesukone", simssiliini selitti latoessaan pyykkejä koneeseen. Koneen vieressä olevassa korissa oli joitakin likapyykkejä, ja simssiliini päätti laittaa samaan satsiin myös osan niistä. "Nyt me pesemme värikästä kirjopyykkiä, joten valitaan pesuaine sen mukaan", simssiliini selitti ja näytti mihin lokeroon ainetta kaadettiin. "Sitten valitaan pesulämpötila ja oikea ohjelma - ja ta-daa!" simssiliini huudahti kun pyykit alkoivat pyöriä koneessa. Kissat kerääntyivät uteliaina katselemaan koneen työskentelyä. "Näyttää hauskalta, mikset pessyt meitäkin tuollaisessa pyörivässä karusellissa?" Quz tenttasi, ja simssiliinin oli pakko nauraa hassulle ajatukselle.

simssiliini oli tapansa mukaan aikataulusta myöhässä, ja hän saapui kissoineen sovitulle kohtauspaikalle hoitajien oleskelutilaan viimeisenä. "Tulittehan te viimein", Odessa huudahti huomattuaan simssiliinin porukan marssivan paikalle. "simssiliinin syy, se pakotti meidät kylpyyn", Quz ilmoitti. simssiliini antoi kissansa kommentin olla vaikka hänen olisikin tehnyt mieli huomauttaa, että jos simssiliini ei olisi herättänyt kissoja olisivat kaikki nukkuneet todennäköisesti pommiin. "Eiköhän sitten lähdetä", Ester ehdotti, ja porukka suuntasi yhdessä ovelle. Kadut olivat liukkaan jään peitossa, joten pystyssä pysyminen oli melkoinen haaste. Hurjapäisimpiä kissoja jää ei kuitenkaan pelottanut, ja Kinuski, Quz ja jopa vähän vanhemmat Mocca ja Rico innostuivat luisumaan jäätä pitkin vauhdikkaissa merkeissä. "Äiti, mekin halutaan", Nella ja Noki kinusivat Aamulta lupaa, mutta tämä kielsi pentuja. "Jäätte vielä isompien jalkoihin ja teihin voi sattua. Ei kannata mennä tuollaisiin hullutuksiin mukaan", Aamu ohjeisti Noen ja Nellan mököttäessä. "Saatte tulla isin reppuselkään, mutta auh, hei, yksi kerrallaan!" Gaku joutui pulaan lupauksensa kanssa kun pennut alkoivat yhtä aikaa kivuta hänen selkäänsä. "Minullakin oli tapana kantaa meidän poikaa reppuselässä, mutta nyt hän on jo niin iso etten enää jaksaisi", Pontsu kommentoi ehkä jopa hieman haikeana. Lapset kasvavat niin nopeasti. Porukan pienimmät Kettu ja Ava saivat myös kyydin, sillä he matkasivat hoitajiensa sylissä. Quzista oli hauskaa kirmailla jäällä yhdessä ystävien kanssa, mutta jossain kohtaa Mocca ja Rico eristäytyvät muista, ja rakastavaiset jatkoivat matkaa kahdestaan, jolloin myös Quz ja Kinuski jäivät kahden. Quz ei tiennyt mitä sanoa tytölle, sillä hän oli saanut tältä ystävänpäivälahjaksi suklaatikkarin. Oili oli tietysti ollut heti sitä mieltä että lahja oli merkki rakkaudentunnustuksesta, mutta Quz epäili asiaa. Saihan ystävänpäivänä muistaa ihan vain kaverimielessäkin, ja sitä paitsi Quz oli ihastunut Ruuhun. Toki Kinuskin kanssa oli aina hauskaa leikkiä, mutta ei Quz nähnyt hänet muuna kuin hyvänä kaverina. Quzin täytyi kyllä myöntää että Kinuski oli nätti tyttö, ja he olisivat samanikäisiäkin... "Sinulla on hassu ilme, mitä oikein mietit?" Kinuski kysäisi yhtäkkiä. "Ymmh, minä vain... muistelin sitä meidän avaruusmajaa ja piparipajassa ideastasi lähtenyttä suurta piparkakkutaloa. Jos suojasää jatkuu, voisimme rakentaa huomenna ulos lumilinnan", Quz keksi nopeasti jotain sanottavaa. "Hyvä idea! Sitten voisimme pyytää muita pentuja mukaamme leikkimään", Kinuski suunnitteli innoissaan. Quz huokaisi helpotuksesta että oli saanut käännettyä keskustelun muuhun suuntaan kuin hänen äskeiset ajatuksensa.

Kahvilassa porukka jakautui useampaan pienryhmään juttuaiheiden mukaan. Hoitajien tylsät keskusteluaiheet pennien säästämisestä ja marketin vihannesten kilohinnasta eivät kiinnostaneet kissoja, jotenkin kukin haki eniten itseään kiinnostavaa seuraa muista kissoista. Oili, Aamu ja Mocca olivat pistäneet pystyyn mammakerhon, ja saman olivat tehneet myös kaikki porukan isät Rico, Pontsu ja Gaku. Vanhemmat kertoivat kokemuksiaan pentujen hoidosta, mistä oli erityisesti hyötyä porukan tuoreimmille vanhemmille Ricolle ja Moccalle. "Että oikein kolmoset, siinä on varmasti kova hoitaminen", Oili päivitteli. "Niin, mutta koko perhe auttaa", Mocca sanoi kiitollisena. Nuorimmaiset Kettu, Nella, Noki ja Ava jutustelivat keskenään pentujuttuja, ja Quz huomasi jääneensä taas kahden Kinuskin kanssa. Kaksikon välille laskeutui vähän vaivautunut hiljaisuus, ja hetken aikaa kumpikin keskittyi pelkästään ruokiinsa. Quz lusikoi mansikkajäätelöä suuhunsa, ja jostain syystä ajatukset palasivat jälleen Kinuskilta tulleeseen ystävänpäiväkirjeeseen. "Taas sinulla on tuo ilme. Voidaan me se lumilinna rakentaa tänäänkin jos et pysty mitään muuta miettimään", Kinuski virnisti. Quz naurahti hermostuneesti ja päätti sitten tarttua härkää sarvista. "Haluaisin kysyä siitä aiemmin lähettämästäsi lahjasta... Oletko ihastunut minuun?" Quz töksäytti. Tyttöpentu tuijotti Quzia hämmentyneenä. "Se lahja oli ihan kaverimielessä tarkoitettu. Ei sillä ettetkö olisi mukavaa seuraa, mutta en ole vielä miettinyt kumppaniasioitani", Kinuski selitti. "Ai, no hyvä tietää. Minä jo hetken kuvittelin ihan hassuja", Quz hymähti, ja kaksikko nauroi tilanteelle pienesti. "Täytyy kyllä sanoa että olen vähän pettynyt", Kinuski ilmoitti yhtäkkiä. Quz hätkähti, oliko Kinuskilla sittenkin tunteita häntä kohtaan? Tyttöpentu arvasi pojan ilmeestä mitä tämä ajatteli, joten hän jatkoi: "Pettynyt siitä, että sen ilmeesi takana olikin muuta kuin se lumilinna. Olisin niin kovasti halunnut päästä rakentamaan lumilinnan", Kinuski sanoi. "Haha, tietysti me voidaan rakentaa se lumilinna", Quz lupasi. "Sanoiko joku lumilinna?" toisten keskustelua kuunnellut Kettu huudahti. Kinuski selitti hänen ja Quzin suunnitelmista, ja useampikin kissa innoistui rakennusideasta niin paljon, että hoitajat päättivät yhteistuumin mennä kahvittelujen jälkeen rakentamaan kissojen kanssa suurta lumilinnaa.

Heti hoitolan pihalle päästyä kaikki alkoivat pyöritellä lumipalloja. Mukaan yhtyivät monet muutkin pihalla liikuskelemaan sattuneet kissat, ja lopulta rakentajia oli koossa jo melkoinen määrä! Kun pienimmät pennut eivät saaneet palloja enää liikkumaan tulivat aikuiset kissat jatkamaan niiden pyöritystä, ja lopuksi hoitajat pinosivat kissojen tekemät lumipallot. Hommaa jatkettiin niin kauan että jäätyneen lammen rantaan muodostui lopulta komea lumilinna, jota oli koristeltu ikkunoilla ja hauskasti kiemurtelevilla liukumäillä. Mocca keksi hakea kynttilöitä linnan oviaukolle, ja niiden pieni hehku oli kaunis hiljalleen hämärtyvässä illassa. Kaikilla oli niin hauskaa ettei kukaan olisi malttanut lopettaa leikkejä, mutta vähitellen hoitaja toisensa jälkeen kutsui kissoja kanssaan sisälle, halusivatpa ne sitä tai eivät. Quz sai kuitenkin luvan jäädä vielä hetkeksi aikaa ulos simssiliinin lähtiessä Pontsun ja Oilin kanssa edeltä sisälle. Quz vietti aikaa ystäviensä Kinuskin, Moccan, Nellan ja Aamun kanssa (miten Quzilla onkin näin paljon tyttökavereita? .-D), ja viisikko istui yhdessä linnan korkeimmista torneista. "Tiedättekö mitä? Tämä linna tarvitsee hallitsijan, ja minä voisin astua siihen tehtävään. Te voisitte sitten kutsua minua Qunkuksi ja palvoa minua", Quz ehdotti. Tytöt katsahtivat toisiaan ja kääntyivät sen jälkeen Quzia kohti huudahtaen yhteen ääneen: "Vain sinun unissasi!" Kinuski otti vauhtia ja tönäisi Quzin tornista lähtevää liukumäkea kohti, ja kaksikko laski iloisen kiljunnan saattelemana kiemuraisen mäen alas Mocca, Aamu ja Nella kintereillään. Kissat kikattivat niin kovaan ääneen että yksi hoitolan ikkunoista aukesi, ja joku äkäinen hoitaja valitti mölystä. "Ehkä meidän on parasta jo lopetella leikkejä tältä päivältä", Aamu totesi ja nappasi leveästi haukottelevan Nellan mukaansa Mocan kanssa. "Nähdään taas huomenna", Kinuski sanoi ja lähti häntä heiluen tepsuttamaan huonettaan kohti. Quzkin päätti palata sisälle, mitäpä hän yksinään ulkona edes tekisi.

Oilin mielipide päivästä: "Kahvilareissu oli virkistävä! Ei pelkästään kofeiinin takia, vaan tykkäsin käydä keskusteluja muiden äitikissojen kanssa ja jakaa kokemuksia pentujen hoivaamisesta. Hmm, ehkä minun pitäisi järjestää tyttöjenillan jatkoksi vaikkapa mammailtamat!"

Pontsun mielipide päivästä: "Jotenkin tämä kahvilareissu sai minut huomaamaan etten ole Quzin syntymän jälkeen juuri luonut uusia kaverisuhteita vaan olen ollut enemmän kotona perheen kanssa viimeiden vuoden ajan. Täytyisi vaan rohkeammin ottaa osaa tällaisiin tapahtumiin jatkossakin."

Quzin mielipide päivästä: "Hyvä kun saimme puhuttua Kinuskin kanssa kirje-epäselvyydet läpi, sen jälkeen oli taas ihanan rentoa viettää aikaa hänen kanssaan ja olen varma että tämä päivä syvensi ystävyyttämme. Kivaa kun sain nähdä myös muita kavereitani!"

---
Taas tuli niin Quzpainotteista tarinointia. .-D

Tarpeet kaikille:
+ Hygienia (kylpy, poista joku shampoopurkki)
+ Siisteys (harjaus, pyykinpesu)
+ Liikkuminen (kahvilalle kävely, lumilinnan rakennus)
+ Leikkiminen (lumilinnaleikit)

Vastaus:

Saat 27 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Toukka

28.02.2019 23:06
Varokaa oravaa
<><><><><><><><><><>

Chon nk <>
Myönnän, minua jännitti aika paljon odottaa Tuikkua ja hänen kaveriaansa punapensaspolun alussa. Olimme sopineet eilen uuden ystäväni kanssa joogatunnilla menevämme lenkille sinne. Siellä olisi kuulemma hyvä juosta, koska melkeinpä kukaan ei tullut sinne siitepölyn takia. Itseasiassa minäkin olin tätä ennen vältellyt paikkaa aika paljon. Katsos, vihaan sitä jos jotain menee silmääni. Muutenkin Felix ja Toukka suosivat enemmän koivikkokedolle menemistä, joten en ollut aikaisemmin tälle polulle astunut.
Tuike oli sanonut ystävänsä olevan hyvä tyyppi, vaikka ei aina vaikuttaisi siltä. Oikeastaan tyttö kissa olikin kertonut käytännössä kaiken hänestä. Nimi oli Beatta, hän oli jo täysikasvuinen, lempiväri, lempi puuhat, lempi musiikki.... Noh, ainakin opin sen että Tuike on puhelias.
Siinä seisoessa huomasin pikkuisen kauempana takanani liikettä. Käännyin ympäri kummastuuneena katsomaan kuka siellä oli. Ja sehän olikin Tuike, ja joku hieman vanhempi kissa kenen täytyi olla Beatta.
Heilautin häntääni tervehdykseksi ja tulin lähemmäksi.
”Moi! Anteeksi kun kesti, Beatta ei halunnut tulla ulos koska täällä on ruma sää”, Tuike selitti näyttäen lainausmerkkejä sanoessaan ruma sää. Beatta tuhahti.
Hän oli minua yhden ikävaiheen vanhempi. Hänellä oli valkoinen turkki, jossa oli ruskeita ja oransseja täpliä. Kissan silmät mulkoivivat ympärilleensä moittivan näköisenä.
Hän näytti (ja vaikutti) pikkuisen pelottavalta, mutta tervehdin häntä silti.
”Hei! Olet Beatta, vai mitä?” aloitin ystävällisesti.
Beatta käänsi läpitunkevat silmänsä kohti minua.
”Eikös Tuike tehnytkin jo selväksi, että olen Beatta?” tyttö kissa naukaisi tylysti. Hämmennyin hieman hänen vastauksestaan, mutta jatkoin silti.
”Ai... noh kuitenkin, olen Cho. On kiva tava-”
Beatan tylsistynyt haukotus sai minut lopettamaan lauseeni.
”Luuletko tosissasi ettei Tuike olisi jo kertonut nimeäsi?” hän kysyi tuijottaen minua kuin olisin tyhmä.
Katse sai minut olemaan ihan hiljaa.
”Noh, mikäs on?” Beatta kysyi ja astui lähemmäs minua. Jos kissa olisi liikkunut pikkuisenkin vielä enemmän kuononi olisi osunut häneen. Hän tuijotti minua suoraan silmiin alentavasti.
”Veikö joku kielesi?” tyttö kysyi naurahtaen.
Hän tuijotti minua murhaavasti. Luimistin korvani. Kukapa olisi arvannut, että Tuikun ystävä olisi tällainen?
”Älä viitsi”, Tuike naukaisi ja vetäisi Beattan kauemmaksi. ”Kai sinä ymmärrät ettet tule saamaan kavereita tuolla asenteella?”
Beatta huokaisi.
”Kai sinä sitten olet oikeassa....”

Punapensaspolulla oli paljon siitepölyä ja kauniita puita. Ruoho oli mukavan pehmeää, aurinko loi keväisiä säteitään ja kuulin muutaman linnun laulavan kauempana. Ilma oli raikasta vaikka koko paikka oli siitepölyä täynnä.
Siinä kävellessä suljin silmäni ja kuuntelin ensimmäisiä lehtiä kahisuttavaa tuulta. Muistin joogatunnin ohjaajan neuvoneen meitä nauttimaan hetkestä. Sitä yleinsä aina odotti mitä seuraavaksi tapahtuu, eikä ehdi siinä tohinassa nauttia normaaleista ja mukavista hetkistä. Ohjaaja oli ollut yllättävän viisas.
Ihan vain keskittymällä tähän hetkeen tajusin kevään olevan tulossa. Ja sitten tulisikin ihana lämmin kesä....
Ajatukseni keskeyti rääkäisy. Käännyin nopeasti ympäri ja kauhistuin.
Beattaa puri hännästä orava. Kissa ulisi ja yritti irrottaa sitä pois, muttei onnistunut. Orava näytti aika vihaiselta ja puri koko ajan yhä vain lujempaa ja lujempaa.
Siinä ei oikein auttanut muu kuin auttaa. Vaikka Beatta olikin kiusannut minua alussa pikkuisen, ei silti ollut oikein että tuo agressiivinen orava puri häntä hännästä.
Juoksin hänen luokseensa ja nappasin oravaa hännästä kiinni ja vedin. Valitettavasti jyrsiällä oli vahva ote, eikä se suostunut irtoamaan. Beatta tajusi mitä tein ja alkoi yrittämään mennä eteenpäin jotta oravan ote lipsuisi. Siltikään jyrsijä ei lähtenyt irti. Tuike tuli myöskin auttamaan. Hän otti minusta kiinni ja vetäisi vahvasti taaksepäin. Viimeinkin orava irtosi, mutta se yritti purra minua kun roikotin sitä ilmassa pitelemällä sen karhean punaisesta hännästä kiinni.
Beatta tuijotti oravaa kuin se olisi maailman vaarallisin eläin. Tuikekkaan ei katsonut oravaa kaikista ystävällisimmällä katseella.
”Jos heittäisin sen tuonne puskaan ja sitten me juoksisimme pois täältä jottei se seuraisi. Käykö?” kysyin heiltä.
Kissat nyökkäsit.
Käännyin puskaa kohti ja viskaisin ilkeän oravan täysiä sitä kohti. En jäänyt katsomaan osuisiko se, vaan lähdin suoraa päätä pakoon. Takaatani kuuluvien askeleiden perusteella Tuike ja Beatta olivat ottaneet minusta mallia.

Kun olimme päässeet pois punapensaspolulta, niin jatkoimme matkaa varmuuden vuoksi. Mistäs sen voisi tietää, josko orava olisikin seurannut meitä ja hyökkäisi uudestaan.
Lopulta olimme kävelleet kahvilan kohdalle. Vilkaisin Tuiketta ja Beattaa. Molemmat vaikuttivat olevan ihan poikki.
”Jospa menisimme tuohon kahvilaan? Voin tarjota”, ehdotin heille.
”Kaipa se käy”, Beatta tokaisi.
Astuimme sisälle kahvilaan.

Olimme istuutuneet nurkkapöytään. Olin itse ottanut marjaisan smoothien ja muffinsin, kun taas Beatta ja Tuikku olivat kumpikin ottaneet maitokahvit ja täytetyt kolmiovoileivät.
Emme oikein aluksi jutelleet yhtään. Kunhan vain katselimme ikkunasta ulos ja tökimme ruokaamme. Lopulta kuitenkin minun oli pakko avata suuni.
”Sattuuko sinuun häntääsi?” kysyin katsoen Beattaa. Kissa hätkähti aluksi, mutta avasi sitten suunsa.
”Ei. Heitit kuule aika hienosti sen oravan.”
Yllätyin tästä kohteliaisuudesta. Ehkäpä Beatta olikin iha kiva tyyppi.
”Sinähän voisit alkaa harrastaa pesäpalloa!” Tuikku innostui.
Naurahdin pikkuisen.
”Tuskinpa....”

”Missä ihmeessä olet viipynyt?” Toukka kysyi hämmentyneenä.
”Keskustelu venyi pikkuisen”, totesin hymyillen.

Tarpeet
Cho
+nälkätarve

-24 penniä (x2 maitokahvia, x2 kolmiovoileipää, muffinsi, marjaisa smoothie) Ja tuostahan piti tulla se jokin alennus koska nyt on vielä helmikuu, tosin en ihan tajunnut miten se toimii.
Ja vielä +30 penniä koska tässä oli se kahvila juttu.
.//Tämän kuului tulla aikaisemmin, mutta tietenkin onnistuin sairastumaan.

Vastaus:

Cho jännitti Beattan tapaamista eikä ihan syystä, harmi että Beatta oli sellaisella äkämielellä lähtenyt liikkelle. .-/ Onneksi orava-operaatio sai kissat puhaltamaan yhteen hiileen, varsin erikoinen orava se olikin kun hyökkäsi kiinni Beattan häntään. .-D Kovasta koettelemuksesta saikin sitten rentoutua kahvikupposen äärellä, ja juttukin alkoi lopulta luistaa paremmin kissakolmikon välillä. .-) Saat 16 + 30 - 24 = 22 penniä, ja kohotan tarpeen!

-Kasa

Nimi: Noora

28.02.2019 20:08
Ystävänpäivän kahvilakeissi
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Nella pomppi joukon kärjessä iloisesti hyräillen, kun saavuimme kahvilaan. Kahvilassa meitä odottelivatkin jo Odessa, Simssiliini sekä Ester. Yllätys yllätys taas myöhässä...
"Moikka! Mites menee?" kysyin heti saavuttuamme kahvilaa jo siellä odottelevilta hoitajilta hymyillen.
"Mites tässä, elämä pyörii" Simssiliini virnisti leveästi.
"Ei kummempia" Odessa kohautti harteitaan.
"Hyvinhän tässä" Ester hymyili minulle. Kissat olivat menneet pulisemaan muiden kanssa. Sivusilmällä katsoen Kinuski, Kettu, Nella ja Quz, sekä Oili, Mocca ja Aamu näyttivät tulevan hyvin toimeen keskenään, poitsuilla taisi olla hieman nihkeää. Pian tarjoilija saapui pöytään ja hänelle ladeltiin piiiiitkä lista erilaisia herkkuja. Nella otti Pillimehun, Mocca Marjaisan smoothien, Rico Suklaakuorrute leivonnaisen, Gaku rohkeasti Take Away-kisukahvin ja Aamu Suklaa smoothien. Me hoitajat tyydyimme plussaksi saamiimme suklaakonvehteihin. Hetken päästä tilaukset tulivat pöytään ja laskeutui kummallinen hiljaisuus, kun kissat alkoivat mussuttamaan/juomaan omia makoisia herkkujansa. Me hoitajat rupattelimme rauhalliseen tahtiin asioista, jotka mieleen ensimmäisenä pomahtivat -lähinnä siis ihanista hoitokissoistamme. Kissojen nautittua omat herkkunsa jatkui melko kiivas juttelu samaan tahtiin, kuin ennen herkkujen tuloa. Hetken päästä alkoi hysteria. Nella oli alkanut kyllästyä ja sai älynväläyksen alkaa juosta ympäri kahvilaa. Muutkin pennut liittyivät siihen mukaan ja pian meidän hoitajien oli noloina saarrettava ilkikuriset pennut saadaksemme ne kiinni. "Leikin" jälkeen toruin Nellaa, sillä julkisilla paikoilla ei sovi riehua ihan miten sattuu ja sanoin säästämään leikit sitten hoitolallemme. Viihdyttyämme kahvilassa reilut kaksi tuntia, oli aika lähteä. Tällä kertaa lähdimme kaikki yhtä matkaa kohti hoitolaa. Porukan pienimmät viilettivät kärjessä iloisesti kiljahdellen ja toisiaan jahtaillen. Matkalla hoitolalle sovimme vielä, että Quz, Nella, Kinuski ja Kettu saisivat mennä Puuhakammariin leikkimään keskenään, sillä pennuilla näytti olevan hyvin paljon liikaa energiaa. Kerroimme suunnitelman pennuille ja he hyväksyivät sen ilomielin. Ja kun pääsimme hoitolalle pinkaisivat Kettu, Nella, Kinuski ja Quz suoraan Puuhakammariin touhuamaan yhdessä. Me muut jatkoimme matkaamme omiin huoneisiimme. Tosin meidän huoneessamme odottelivatkin ihanat Vattu ja Mustikka. Pienet pennut olivat syntyneet jonkun aikaa sitten, he olivat syötävän suloisia! Vadelma oli todella pieni, ja oli ollutkin poppoon pienin -mutta pippurisin- heti syntymästään asti. Mustikka taas oli ollut selvästi ujompi ja varsinkin väriltään tämä oli erottunut joukosta selvästi. Nyt pienet pennut olivat jo oppineet kävelemään ja Vadelma puhumaan, Mustikka taas ei ollut päästänyt pihaustakaan ja olimme alkaneet jo huolestua pojasta. Tälläisissä merkeissä sujui siis meidän ystävänpäivämme.

//Kaikki (Ei Vattu ja Mustikka)
+Nälkätarve

Vastaus:

Hyvä että pennuille ja mammakissoille löytyi mieluisaa seuraa, mutta mikäs poikia vaivasi kun eivät tulleet juttuun..? .-o Nella keksikin varsin villin leikin, hyvä etteivät pennut sentään törmäilleet juostessaan muihin asiakkaisiin tai kahvilantyöntekijöihin, joten suurempaa vahinkoa ei sentään syntynyt. Ehkä olikin ihan hyvä että energiset pennut saivat myöhemmin jatkaa riehumista sopivammassa leikkiympäristössä. .-) Saat 7 + 30 = 37 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: simssiliini

11.02.2019 14:49
Elokuviin

Aurinko paistoi kirkkaasti pilvettömältä taivaalta saaden helmikuisen lumipeitteen kiiltelemään satumaisesti. Stiina tassutteli Quzin ja Ruun kanssa Kissansilmän teatteria kohti. Hän oli kuullut miten Ruuta oli jäänyt harmittamaan se ettei hänen ja Nickin suunnittelema elokuvareissu koskaan toteutunut, joten Stiina oli luvannut vielä Ruun elokuviin, ja jostain syystä myös Quz oli hinkunut innokkaasti mukaan reissuun. Pojan vanhemmilla ei ollut mitään sitä vastaan että Stiina veisi tämänkin elokuviin, sillä Oililla ja Pontsulla oli kuulemma jotain romanttisia kahdenkeskisiä suunnitelmia. Pennut viilettivät edellä toisiaan jahdaten, mutta Stiina käveli ylväästi pystyssä kahdella takatassullaan. Vastiäkään täysikasvuisuuden saavuttanut naaraskissa halusi antaa itsestään sivistyneen vaikutelman kävelemällä kahdella tassulla, vaikka tasapainoa olikin välillä vaikea ylläpitää. Stiina leikitteli ajatuksella että hän olisi juuri kaatumaisillaan kun uljas kollikissa nappaisi hänet vahvoille käsivarsilleen, he rakastuisivat ja menisivät naimisiin, ja... Stiina pudisteli päätään, kaikki tämä ystävänpäivän ympärillä pyörivä romanttinen hömppä sai hänet joskus kuvittelemaan ihan kummia juttuja. Stiina nautti raikkaasta ulkoilmasta, oli hyvä päästä hetkeksi aikaa pakoon adoption vilskettä. Majailu adoptiossa tuntui entistä ankeammalta nykyään, kun hänen äitinsä ja paras kaveri Miisu olivat kummatkin muuttaneet uusiin koteihin saatuaan hoitajat. Tietysti Stiina oli iloinen läheistensä puolesta, mutta hänestä tuntui välillä että hänet oli kokonaan unohdettu kun Pia ja Miisu viettivät enemmän aikaa uusien hoitajiensa kanssa. Kävihän simssiliini välillä Stiinaa moikkaamassa, mutta naaraskissa epäili hänen tekevän sitä vain velvollisuuden tunnosta, kai tämä olisi hänet jo adoptoinut jos oikeasti välittäisi...

"Olitpa hidas", Ruu kommentoi kun Stiina saapui paljon pentuja myöhemmin teatterin ovelle. "Anteeksi, olin ajatuksissani. Oletteko te jo päättäneet minkä elokuvan haluaisitte katsoa?" Stiina uteli. Hän itse oli elokuvien suhteen kaikkiruokainen. "Ei ainakaan mitään prinsessaleffaa", Quz ilmoitti kantansa heti. "Eikä mitään liian romanttista hömppää", Ruu sanoi, joten Pieni merennoito, Sateinen päivä ja Rakkaustarina jäivät heti pois ehdokkaiden listalta. Lopulta liput päädyttiin ostamaan Peter Paniin. Stiina tarjosi lipputiskillä simssiliiniltä saamansa "3 ilmaista elokuvalippua" -tarjouslappusen ja sai kaikille liput. "Mitä leffaevääksi?" Ruu kysyi tähyillen irtokarkkihyllyjä kohti. Stiina katsoi pentuja pahoittelevasti, sillä hänellä ei ollut yhtään rahaa. "simssiliini sanoi että me saadaan ostaa mitä halutaan ja hän maksaa", Quz ilmoitti, ja pennut säntäsivät heti täyttämään namipussia sekamelskairtokarkeilla Stiinan hakiessa kolme orangeminilimua. Elokuvan alkuun oli vielä hetki aikaa, joten Ruu ja Quz päättivät kokeilla paikalla olevia pelikoneita. He ottivat tanssimattopelissä kaksintaistelun, ja kappaleen alettua kumpikin alkoi rummuttaa tassuillaan mattoa niin nopeasti kuin pystyi. Ruu oli todella ketterä liikkeissään, mutta hänellä ei ollut yhtä hyvä ajoituskyky kuin Quzilla, joten taistelu oli hyvin tasaväkistä. Kappaleen päätyttyä kissa lösähtivät maton vieressä olevaa kaidetta vasten lopen tuupuneina. Pistetaulu näytti 1498 - 1209 Ruun voitoksi. Tyttöpentu veti innoissaan voitontanssiaan Quzin vaatiessa uusintaottelua. "Ei enää ehdi, elokuva on alkamaisillaan", Stiina tiedotti ja pyysi pentuja mukaansa. Pennut ihmettelivät miten nopeasti aika olikaan tanssiessa hujahtanut.

Stiinalle elokuvissa käynti tuli jo vanhalla rutiinilla, mutta Quz ja Ruu eivät olleet aiemmin katsoneet elokuvia saati vierailleet teatterissa, joten ihmeteltävää riitti esiin vedettävistä penkeistä juomatelineisiin. "Mikä tuo on?" Quz kysyi osoittaen valkokangasta etutassullaan. "Siihen se elokuva heijastetaan, pöhkö!" Ruu kikatti Quzin kysymykselle. Quz painoi päänsä nolona alas ja piti katseen tiiviisti limulasissaan aina siihen asti että elokuva pyörähti käyntiin. Pennut seurasivat ihmeissään miten Peter Pan saapui hakemaan Leenaa ja muita lapsia ja miten he lensivät ilmojen halki salaperäiseen, mikäs se nyt olikaan, ai niin, Mikä-Mikä-Maahan. Elokuva sai kaikkien salissa olevien katsojien mielenkiinnon heräämään ja tunti hujahti hetkessä elokuvan vauhdikkaiden käänteiden parissa. "Pelkäsittekö Kapteeni Koukkua?" Stiina uteli pennuilta kolmikon poistuessa elokuvasalista. "Ei, Koukku oli just paras", Ruu kommentoi. "Jos saisitte tilaisuuden tahtoisitteko matkustaa Mikä-Mikä-Maahan?" Stiina jatkoi kyselyä. Hän voisi sitten täydentää elokuvapäiväkirjaansa myös pentujen kommenteilla. "Enpä tiedä... Minä ainakin haluan joskus kasvaa aikuiseksi ja perustaa perheen", Quz selitti. "Syvällistä. Juostaanko kilpaa hoitolalle?" Ruu ehdotti. "Menkää te vain edeltä", Stiina hymähti ja jäi seuraamaan pentujen menoa. Kun Ruun musta hännänpää oli kadonnut lumikinoksen taakse Stiinan katse kääntyi ilmoitustauluun, jossa luvattiin että Rakkaustarina-elokuva oli ystävänpäivän kunniaksi tämän viikon ajan katsottavissa maksutta. Vaikka Stiina oli vasta tullut edellisestä näytöksestä päätti hän suunnata katsomaan tätä ilmaiselokuvaa, kyllä hän jaksaisi maratoonata useammankin elokuvan putkeen! Irtokarkkipussissa oli vielä namusia sen verran jäljellä että leffaevästäkin riitti. Alkutekstien ilmestyessä valkokankaalle Stiina mietti hedelmänmakuista irtonamua imeskellessään, että romanttinen elokuva saisi hänet varmasti joko lempeälle mielelle tai sitten murehtimaan ikisinkkuuttaan.

Vanhempi Quz oli vähän nopeampi isompien askeleidensa takia, mutta hän hidasteli antaakseen Ruun voittaa. Saavuttuaan hoitolan pihalle kumpikin lösähti huohottaen makaamaan lumihankeen. "En jaksaisi vielä palata adoptioon.. Tehdäänkö vielä jotain yhdessä?" Ruu ehdotti. "Niinku mitä?" Quz kysäisi kiinnostuneena. Kyllä hän vietti mielellään aikaa Ruun kanssa. "Vaikka... lumisotaa!" Ruu kiljaisi ja antoi samantien Quzille lumipesun. Quz kömpi jaloilleen yskien lunta pois suustaan. Ruu sai ehkä etumatkaa juostessaan karkuun, mutta tällä kertaa Quz ei aikonut antaa armoa vaan juoksi tyttöpennun kiinni ja kamppasi tämän lumikasaan. Pennut nauroivat, ja hetken mielijohteesta Quz tarttui Ruuta tassusta. "Ruu, minä... Minä tykkään sinusta", Quz henkäisi ihastuksensa julki. Ruu tuijotti Quzia silmät pyöreinä ja kiskaisi sitten tassunsa irti pojan otteesta. "Sinä olet mukava poika, mutta minusta meidän ei kannata aloittaa mitään juttua kun minä olen adoptiossa. Ei ole varmaa adoptoiko simssiliini minua, enkä halua kiintyä liikaa kehenkään jos yhteisestä tulevaisuudesta ei ole varmuutta", Ruu kertoi kantansa. "Entä jos sinut adoptoidaan?" Quz ei antanut periksi. "Sitten voimme harkita asiaa uudestaan. Minun pitää nyt mennä, pahuksen adoption rajalliset ulkoiluajat", Ruu tokaisi ja nousi ylös lumikasasta. Musta pentu lipaisi hennosti Quzin poskea ennen kuin kipitti tiehensä. Ele sai Quzin vatsan täyteen perhosia, ja hän päätti että simssiliini olisi PAKKO suostutella Ruun adoptoimiseen.

simssiliini oli paikalla Quzin palatessa huoneelleen. Hoitaja istui sohvalla syli täynnä pieniä paperiliuskoja ja mumisi ääneen numeroita kummallisessa järjestyksessä: "...10, 13, 14..." "Mitä sinä teet?" Quz kysyi ihmeissään loikatessaan sohvalla olevan keltaisen tyynyn päälle makoilemaan. "Tarkistan lottoon osallistuneiden hoitajien lottokuponkeja", simssiliini selitti. "Ai, osuiko meille päävoittoa?!" Quz uteli kiinnostuneena. Pennun suurin haave oli lottovoitto, minkä takia simssiliini oli saanut viimeisen vuoden aikana aina lottoon osallistuessa täyttää pennun vaatimuksesta useamman kupongin kerralla vaikka heillä ei muuten ollut ylimääräisille penneille tarvetta. "En tiedä vielä, en ole tarkistanut kuponkejamme. Oliko elokuvissa hauskaa?" simssiliini uteli. "Ihan jees, katsoimme Peter Panin", Quz selitti ja mietti miten ottaisi hoitajansa kanssa puheeksi toiveensa Ruun adoptoimisesta. Pennun harmiksi simssiliini käänsi kuitenkin puheenaiheen takaisin elokuvaan ja aloitti oman puhetulvansa: "Ai, olisitte kertoneet niin minäkin olisin voinut tulla! En ole katsonut sitä elokuvaa sitten lapsuusaikojen kun elokuva oli lainassa silloiselta kaveriltani. Haha, tiesitkös että tuolloin elokuvia katseltiin sellaisilta vanhanaikaisilta VHS-kaseteilta? Peter Pan olisi hauska nähdä taas pitkästä aikaa, sillä hänen puheensa on dubannut Jarkko Tamminen joka toimii myös Tintin äänenä. Minun pitäisikin perehdyttää teidät laatupiirrettyjen, kuten Tintin seikkailujen pariin! Minulla on kotona kaikki jaksot DVD:llä, joten voisimme joskus järjestää Tinttimaratonin, ja..." "Kuulostaa jännältä, mutta minulla olisi asiaa", Quz tokaisi väliin saadakseen hoitajansa hiljenemään hetkeksi. simssiliini vaikeni Quzin keskeytettyä hänet ja katsoi pentuja odottavasti. "Kun tuota... niinku..." yhtäkkiä asian kakistaminen tuntuikin tosi vaikealta. "Ruu on ollut allapäin kun hänellä ei ole enää kummia, niin mietin... Tulemme hyvin juttuun ja haluaisin että hän muuttaisi meille", Quz ilmoitti. "Vai sellaisia toiveita. Hmm, eiköhän se onnistu jossain vaiheessa vaikka sitten lähempänä kesää tai jotain", simssiliini lupasi. Pennun katse kirkastui ja tämä lähti hyppimään ympäri huonetta innostuksissaan. simssiliini katseli pennun menoa huvittuneena ennen kuin syventyi jälleen lottonumeroiden pariin.

---

Pätkä Oilin ja Pontsun romanttisesta illasta:

Kissapariskunta tallusti takaisin hoitolarakennukselle kyljet vastakkain. Kumpikin oli halunnut järjestää kumppanilleen yllätyksen, ja sen seurauksena ystävänpäivä oli ollut täynnä odottamattomia tilanteita. Ensin Oili johdatti Pontsun luistelemaan Naukukukkulan järvelle mukanaan termospullollinen höyryävää kaakaota. Pontsu oli puolestaan kantanut mukanaan lahjapakettia, jonka hän ojensi Oilille kaksikon lopetettua luistelun. Paketista paljastui yhteensopivat sormus, tiara ja kaulakoru, jotka Oili oli pukenut heti päälleen. Pontsu ei tietenkään ollut unohtanut vaimonsa laittautumisintoilua, joten paketissa oli myös ihana hajuvesipullo sekä pinkki käsilaukku, josta Oili saisi itselleen meikkipussin. "Voi kulta, eihän sinun olisi tarvinnut ostaa näin paljon lahjoja", Oili lausahti, mutta Pontsu näki kyllä tyttökissan silmistä että tämä tykkäsi olla huomion keskipisteenä ja saada paljon lahjoja. Ennen sisälle menoa Oili kääntyi katsomaan Pontsuun päin, eikä poikakisu voinut olla miettimättä miten hyvin uudet korut pukivat Oilia. "En haluaisi vielä palata huoneellemme", Oili vaikersi. Ei sillä etteikö simssiliinin ja Quzin seura olisi mieluisaa, mutta joskus sitä kaipasi kahdenkeskistä aikaa kumppaninsa kanssa. "Muistatko vuosi sitten sen yön ullakolla, kun me..." Pontsu lausahti äkkiä. "Muistan. Kutsuit minua varmaan kuukauden ajan ullakkoprinsessaksi kuin mikäkin Salkkareiden Romeo", Oili hymähti. "Tiedän että tykkäsit siitä nimityksestä", Pontsu sanoi silmää iskien. Oili virnisti ja lähti kiipeämään ullakolle johtavia tikkaita Pontsu vanavedessään.

---

Oilin mielipide päivästä: "Olipa ihanaa viettää kerrankin päivä kahdestaan kumppanin kanssa! Valitsin tarkoituksella luistelupaikaksi juuri Naukukukkulan järven, sillä samassa paikassa juhlistimme hääpäiväämme muutama vuosi sitten. <3"

Pontsun mielipide päivästä: "Minun olisi tehnyt mieli ostaa koko lahjakauppa tyhjäksi, sillä vaimoni ansaitsee vain parasta! Pidän minun ja Oilin perinteeksi tulleesta ystävänpäivän vieton päätöksestä, eheh.. "

Quzin mielipide päivästä: "Olipa kiva nähdä Ruuta kerrankin ilman että paikalla oli ylimääräisiä kummipentuja sun muita ja saimme olla rauhassa kahdestaan lähtiessämme elokuvista. Onneksi simssiliini lupasi harkita Ruun adoptoimista, en malta odottaa kesää!!"

Ruun mielipide päivästä: "Pääsinpäs elokuviin, en Nickin kanssa niin kuin alunperin oli tarkoitus mutta kumminkin. Hmm, en oikein tiedä mitä ajatella Quzin tunnustuksesta... Hän on mukava kaveri, mutta minulla ei välttämättä ole mitään kiirettä alkaa seurustelemaan, ainakaan näin nuorella iällä."

Stiinan mielipide päivästä: "Olipa mukavaa katsella paljon elokuvia! Leffojen tuijottelu vie mukavasti ajatukset pois murheista. Ehkä minun pitäisi tulla katsomaan elokuvia myös ystävänpäivänä jos alan ikävöidä liikaa Ragea..."

---

Tarpeet Quzille:
+ liikkuminen (kävelymatkat)
+ leikkiminen (tanssipeli, hipat)

Tarpeet Oilille ja Pontsulle:
+ liikkuminen (kävely, luistelu)

Vastaus:

Saat 31 penniä ja tarvekohotukset. .-)

-Kasa

Nimi: Odessa

10.02.2019 12:09
Herkkupäivä
***************

Odessan nk

"Herkkuja! Herkkuja! Herkkuja!" Kinuski huutaa. "Joo joo saatte ihan kohta" sanon. "Herkkuja!" Kinuski kiljuu yhä. "Heekujaa" Noki yhtyy. "Herkkuja! Herkkuja!" kissat huutavat. "No joo joo" sanon ja annan Noelle ja Kinuskille karkkikepit. "Mmm, hyvää" Kinuski sanoo ja nuoleskelee karkkikeppiä. "Tam Tam" Noki hymäilee. Kissat juoksevat läppärilleni karkkikepit suissaan. Laitan kahdelle lautaselle kanakissanruuan puoliksi ja lämmitän ruuat. "Syömään!" huudan kissoille. "Joo" kuuluu Kinuskin ääni sohvalta. Pian kissat kumminkin juoksevat pöytään ilman karkkikeppejä. "Minne keppinne hävisivät?" kysyn. "Jäätimme nee tohvavve" Noki sanoo. "Sohvapöydälle" Kinuski täsmentää. "Tiintän pä tannoi" Noki ilmoittaa. "Alkakaapa jo syömään etteivät ruuat jähdy" sanon raastaessani maissia. "Joo joo" Kinuski sanoo ja alkaa syömään. Tuon kissoille raastettua maissia, ja pienet palat kinkkua. "Maatti tyvää" Noki sanoo mussuttaessaan maissia. "Kiva että pidätte erilaisista ruuista ja kasviksista" sanon. "Kinuski! Jätä kinkkua Noellekkin!" huudahdan. "No joo joo" Kinuski sanoo ja antaa palasen Noelle. "Tam Tam!" Noki mussuttaa. Kun kissat ovat syöneet, Noki ryhtyy leikkimään autoillaan, ja Kinuski alkaa hyppiä sohvalta tyynykasaan. Pian Nokikin yhtyy sohvalta hyppy leikkiin. "Jiihaa!" Kinuski huutaa ja hyppää kasaan selälleen. "Hihihi" Noki hihittää ja hyppää kasaan. Pian kissat kumminkin juoksevat keittiöön ja, "Herkkuja! Herkkuja! HERKKUJA!" "Kohta, ettähen te syöneet kuin puolituntia sitten!" sanon. "Hööö" Kinuski vänkyy.
15 min kuluttua
////////////////////////
"HERKKUJAAA!" Kinuski kiljaisee. "Kinuski!" huudahdan. "Mitä? Mehän leikittiin varmaan kymmenen vuotta ja ei vieläkään saada herkkuja!" Kinuski kiljaisee. "Eeppä leilua!" Noki huutaa. "Epäreilua!"Kinuski yhtyy." Ainiin, voisimmekin hakea teille uuden kaverin!" totean. "Mitä?" Kinuski kysyy. "Teille tulee uusi ystävä" sanon. "Eikun en kuullut. Mitä sä sanoit?" Kinuski kysyy. "Että saatte uuden kaverin, Avan" sanon. "Kiivaa!" Noki huudahtaa. "Mitä?" Kinuski kysyy. "Etkö taaskaan kuullut?" kysyn Kinuskilta. "En" Kinuski sanoo. "Kiitos muistutuksesta" kiitän Kinuskia. "Mitä?" Kinuski kysyy. "Teidät pitääkin kylvettää illalla" sanon. "Aijaa no mut...." Kinuski aloittaa. "Ainiin, ja voisin siistiä teidät" tokaisen ja haen harjan. Kun olen aloittamassa harjaamaan Kinuskia, Kinuski huutaa, "Au! Sattuu!" "Enhän edes vielä hipaissutkaan harjalla sinuun" huomautan. "Aijaa" Kinuski sanoo. Noki vain hihittää vieressä. "Taen naatet" Noki sanoo ja käy hakemassa kaksi nallea sekä vaunun jolla Noki kuljettaa nalleja. "Kaatto Oteetta" Noki sanoo ja näyttää minulle nallea. "Eekö otte hiino?" Noki kysyy Kinuskin huutaessa. "On!" sanon ja hymyilen Noelle. "Sattuuuuu!" Kinuski huutaa harjatessani häntä. "Odota hetki! Kohta on jo Noen vuoro" sanon. Pian osat vaihtuvat ja Kinuski juoksee piirtämään. "Eehä täätä taatu, miiki Kiinukki koitui?" Noki kysyy. "En tiedä" sanon. Kun Nokikin on harjattu, lähdemme hakemaan Avaa. "Katteti! Katteeti!" Noki toistaa kun laskeudumme portaita. Kun saavumme adoptioon, täytän Avan adoptiopaperit. "Ihanaa että nämä adoptionkin kisut saavat uusia koteja" Kasa iloitsee luovuttaessaan Avaa. "Niin, ovathan adoption kissatkin, kissoja" sanon hymyillen. Kun homma on hoidettu, Ava pääsee uuteen kotiinsa. "Mä oon Kinuski! Ja tossa on Noki" Kinuski esittelee väsyneen näköiselle Avalle. Ava vain haukottelee. "Käykääpä jossakin leikkimässä, Ava pääsee sitten rauhassa päiväunille" sanon. "Okei" Kinuski sanoo ja lähtee huoneesta Noki perässään. Avaan vielä oven ja sanon rappusissa juokseville kissoille, "Elkää menkö kauas" "Joo joo" Kinuski vastaa ja häviää alimpaan kerrokseen Noen kanssa. Kun tulen takaisin huoneeseen, nostan Avan pehmeimmälle kissojen joululahjatyynyistä. Ava nukahtaakin pian. Kun Ava nukkuu, teen salaatin.

Kinuskin nk

"Tule jo!" huudan perässäni juoksevalle Noelle. "Kokko ajja" Noki huutaa takaisin. Kun saavumme leikkihuoneeseen ties minkä takia, Nella vilahtaa Gaku perässään kovaa juosten edestämme. Nella kikattaa juostessaan, kun taas Gaku irvistelee hikihatussa. "Mitä te teette!?" kysyn. "Nella leikkii ilmeisesti hippaa, ja yritän saada karkurimme kiinni" Gaku sanoo yhä juostessaan ympyrää Nellan perässä. "Vaihdetaan edes suuntaa!" Gaku huudahtaa. Nella ei kumminkaan vaihda suuntaa. "Mäkki tu leekki!" Noki sanoo ja juoksee Nellan kintereille. "Haa" Gaku huokaisen ja pysähtyy. Nella ja Noki jatkavat juoksemista ympyrässä, joten pian kaksikko törmää Gakuun. Gaku taas ottaa Nellan mukaansa, ja lähtee kohti heidän omaa huonettaan. Naurahdan. "Miittä?" Noki kysyy. "Eipä mitään" sanon.

Seuraavana päivänä

Kinuskin nk

Herään aamulla kello jotain. Herätän Noen, herätän Odessan, herätän, "Etkä herätä" Odessa kuiskaa kireästi. "Mitä?" kysyn. "Et herätä enään ketään, kello on vasta viisi aamuyöllä" Odessa kuiskaa yhä tiukkana, ja lähtee takaisin sänkyynsä. "Tule Noki!" sanon väsyneelle Noelle. "Katsotaan jotain Odessan läppäriltä!" sanon ja vedän Noen sohvalle jonne raahaan tyynyjä. "Rakennetaan ensin linnake, jossa katsomme ohjelmia maagisesta kalusta" sanon. "Ooke" Noki sanoo ja haukottelee. Rakennamme nopeasti linnakkeen, ja aloitamme ohjelmien katselun. Pian kumminkin Odessa herää läppärin ääniin. "Laittakaa vähän hiljaisemmalle, on mennyt vasta puoli tuntia kun Kinuski herätti" Odessa sanoo. "No mutkun on nälkä!" sanon. "Haaa" Odessa huokaisee. "Ainiin, unohdin pestä teidät eilen" Odessa sanoo. "Ainiin" sanon. Kun olemme katselleet vähän aikaa Noen kanssa ohjelmia Odessan läppäriltä, Ava herää. "Tulkaa aamupalalle" Odessa sanoo. "Oke" Noki sanoo. Odessa nostaa salaatin pöytään. "Nam" sanon. Odessa laittaa salaattia lautasillemme. "Hytää!" Noki huudahtaa. "Odottakaapa hetki" Odessa sanoo, laittaa hiaman salaattia itselleen ja muussaa Avalle hiaman joulukinkkua. "Noniin" Odessa sanoo ja alkaa auttamaan Avaa syömisessä. Ava hymäilee joten luulen että hän pitää kinkusta. Syömme Noen kanssa salaattimme, ja lähdemme pesemään hampaita ja sen jälkeen leikkimään.

Tarpeet:

Noki & Kinuski

• Nälkätarve (kanakissanruoka ei jäänyt) (tein salaatin maissin lopusta, parsakaalista ja lehtikaalista, salaattia, parsakaalia ja lehtikaalia jäi)
• Leikkimistarve
• Unitarve (yöunet)
• Hygieniatarve (hampaiden pesu)

Ava

•Unitarve (päiväunet, yöunet)
• Leikkimistarve
• Nälkätarve (aamupala)

Vastaus:

Huh, Kinuski ja Noki ovat melkoisia herkkukerjääjiä! Massuun tuntuu aina mahtuvan namusia vaikka söittekin pitkin tarinaa tuhteja aterioita. .-D Olikin hyvä lähettää Kinuski ja Noki muualle riehumaan, jotta uusi tulokas Ava sai lepäillä rauhassa. .-) Jopas Kinuski olikin aikaisin jalkeilla, kiskoi Noki-parankin ylös. .-D Saat 16 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

Nimi: Sapfo

03.02.2019 18:59
1. Katseista

Kissan vihreät silmät tuijottavat Sapfoa valokuvasta, joka seisoo halvoissa kehyksissä keltaisen lipaston päällä. Silmät kuuluvat mustalle kollikissalle, joka makaa nuoren tytön sylissä ja tarkkailee kameraa uteliaana. Sama tyttö makaa nyt sängyllään ja hieroo laatikoiden purkamisesta särkeviä hartioitaan verkkaisesti. Kipeitä lihaksia enemmän polttaa valokuvasta häneen porautuva katse. Hänellä on ollut kuva jo joitakin vuosia, mutta koskaan ennen se ei ole tuntunut näin syyttävältä. Huoneen ovi aukeaa ja sisään astuu Sapfon keski-ikäinen äiti, joka hänkin venyttelee väsyneitä raajojaan.

“Näytätpä sinä synkältä!” hän huomauttaa yhtä huvittuneesti kuin huolestuneesti. Tyttö kurtistaa kulmiaan ja vastaa: “On ikävä Salemia.”

Nainen istahtaa Sapfon viereen ja vetää ruskean kiehkuran pois tytön otsalta hymyillen. “Se pärjää varmasti ihan hyvin. Onhan sillä vielä meidät muut! Sinusta en menisi takuuseen.”

“Kyllä mä pärjään, ei siinä mitään, mutta pitäkää silti ekstrahyvää huolta Salemista, okei? Katokkin että muistatte ruokkia sen! Ettekä anna sen juosta ulkona liian myöhään niin ei jää auton alle tai jotain, kun se on niin tumma ettei sitä näe pimeällä”, Sapfo luettelee hermostuneesti ja pysähtyy vetämään henkeä. Nainen keskeyttää hänet: “Salem ei ole mikään pentu, tajuaa se itsekin huolehtia tällaisista asioista. Kuule”, hän sanoo ja nousee seisomaan, kaivaen puhelimen taskustaan, “mun pitäisi tosiaan lähteä ajamaan kotia päin, jos haluan ehtiä tämän vuorokauden puolella. Soittele, jos huomaat jonkun unohtuneen!”

Sapfo nyökkää ja hyvästelee äitinsä, jonka poistuttua huone jää hiljaiseksi. Harmaat silmät kohtaavat vihreät.

***

Pia makaa patterin päällä ja heiluttaa verkkaisesti häntäänsä. Ilma on täynnä nuorten ja vanhojen kissojen keskustelua ja leikin ääntä, jota vanhus kuuntelee toisella korvalla. Adoptiossa on aina vilkasta tähän aikaan päivästä, lounaan ja päivällisen välissä kun kaikki ovat energisimmillään. Ennen Pialla oli tapana liittyä aktiivisesti mukaan muiden adoptiokissojen toimintaan, mutta ikä alkoi viimein painaa häntä. Joinakin päivinä kissa oli reipas ja innokas itsensä, mutta aina vanhat luut vain eivät jaksaneet hillua. Niinä päivinä hän tykkäsi etsiä tällaisen lämpimän kolon, muistella menneitä ja ottaa rennosti. Tämä oli eräs sellainen päivä.

Ovi aukeaa ja simssiliinin ääni sujahtaa melun läpi Pian korviin: “Täällä adoption kissat yleensä viettävät aikaa. Täältä löytyy kaikenlaista hauskaa tekemistä, ja välillä hoitajatkin tulevat kissoineen tänne vierailulle.”

Pia raottaa silmiään uteliaisuudesta. Simssiliinin perässä huoneeseen kävelee mitäänsanomattoman näköinen tyttö. Hän katselee ympärilleen epävarmasti ja leikkii kuvioidun villapaitansa hihoilla hermostuneesti. Hänen äänensä on hiljainen ja pehmeä hänen puhuessaan. Pia saa mielikuvan maahan leijailevista höyhenistä tyynysodan jälkeen. “Tuota, osaatko antaa suosituksia?”

“Meillä on täällä paljon söpöjä pentuja, jotka varmasti hyötyisivät kaltaisestasi kokeneesta kissanomistajasta. Toisaalta hieman varttuneempien kissojen koulunkäynnille olisi tärkeää, että heille löytyisi vastuullinen hoitaja. Vanhukset ovat tietenkin helppoja, koska he ovat rauhallisia”, Simssiliini selittää ja tervehtii muutamaa hänet huomioinutta kissaa. Nuoremman tytön ilmeestä päätellen selitys ei juuri auttanut hänen päätöstään. Pia pelkää tuon parahtavan kohta itkuun ja antaa itsensä valahtaa alas patterilta.

“Olen Pia, hauska tavata”, vanhus sanoo ja ojentaa tassunsa. Sapfo tuijottaa häntä yllättyneenä eikä hetkeen muista nimeään. Harmaat silmät kohtaavat ruskeat.

“Sapfo! Kiva, tuota, mukava tavata!” hän lopulta vastaa säikähtäneesti kuin kokematon alokas kersantille, ja kumartuu heiluttamaan Pian tassua.

“Tulitko adoptoimaan jonkun? Ensimmäinen kissasi?” Pia kysyy ja johdattaa tytön istumaan huoneen perällä oleville sohville. Simssiliini hymyilee ja nostaa peukkunsa pystyyn, kun kissa vilkaisee taakseen.

“Meillä oli kissa, kun asuin vielä kotona, mutta muutin ihan äskettäin. Hän ei tullut mukaan”, Sapfo selittää. Pia nyökkäilee ja vastaa hymyillen: “Ja minulla oli hoitaja, mutta hän lähti. Minäkään en tullut mukaan.”

“Voi! Olen pahoillani”, tyttö parahtaa. Hän saa vastaukseksi naurahduksen. “Älä suotta. Uskon, että joku minut vielä adoptoi. Minulla on sellaista charmia!”

Sapfo vastaa jotain, mutta Pia ei saa hänen mutinastaan mitään selvää. “Niin mitä sanoit?” hän kysyy, mutta Sapfon vastaus on edelleen vain mutinaa. Kissavanhus huokaisee. Tämä on hyvää vauhtia käymässä ärsyttäväksi! “Minun kuuloni on pettämässä, älä mutise kaulukseesi!”

“Minä en uskalla puhua kenellekään muulle täällä, voinko siis adoptoida sinut!” hän parahtaa ja välittömästi hautaa punaiset kasvonsa käsiinsä. Pia on hetken hiljaa, kunnes ratkeaa nauruun. Hetken hekotettuaan hän hymyilee. “On sitä huonompiakin syitä kuultu! Oletko varma, ettet haluaisi mielummin jotakuta nuorempaa?”

Sapfo puistelee päätään nutturasta karanneet hiukset heiluen. “Pikkukissat vaativat liikaa aikaa ja energiaa. Minua ei haittaa, vaikka meno olisikin hieman hidasta.”

Pia läpsäisee leikkimielisesti tyttöä kommentista. “Kyllä minussa vielä vauhtia riittää, nuori nainen! Mutta, tuota, käyhän se minulle. Vain hölmö kieltäytyisi adoptiotarjouksesta, enkä minä ole hölmö.”

Sapfo katsoo kissaa yllättyneenä. Hän ei ollut odottanut tuon kieltäytyvän, mutta jotenkin suostumus tuli silti yllätyksenä. Simssiliinin saapuminen vetää hänet pois shokistaan. Ylläpitäjä hymyilee tytölle lämpimästi. “Mennäänkö laittamaan paperihommat kuntoon?”

Vastaus:

Oh, harmi että jouduit jättämään Salemin muuttosi takia, mutta uusi hoidokkisi Pia helpottaa varmasti kissaikävää. .-) Ensitapaamisenne oli hauska, olikin onni että Pia saapui puheillesi ja adoptiopäätös selkeni sillä. ,-) Saat 15 penniä!

-Kasa

Nimi: Toukka

01.02.2019 15:30
Joogaamista
<><><><><><><><>

Chon nk <>
Olin ollut viime aikoina pikkuisen tylsistynyt. Ei, älä ymmärrä väärin. Gallun hoitaminen on minusta ihaninta mitä tiedän ja Felixin kanssa oleminen on aina mahtavaa. Eikä sitäkään, etteikö Rushian kauhutarinoita olisi ollut jännittävää kuunnella. Kaipasin vain pikkuisen vapaata aikaa ja muutaman kaverin joille kertoa ihan kaikesta maasta taivaaseen. Kyllä Felixillekkin voi kertoa, mutta kaipaan silti muidenkin kuin kumppanini, pentuni tai huonekaverini seuraa. Adoptiossa ollessani olin käytännössä kaikkien kaveri. Minulla ei ollut silloinkaan käytännössä ketään vakituista kaveria.
En ole oikein saanut edes puheenvuoroa. Kyllä Toukka niitä välillä antaa, mutta en ole oikein saanut näyttää kunnolla kuka olen. Äläkä ymmärrä tätäkään väärin. Toukka on hyvä hoitaja. Ja hän puuttui heti tilanteeseen kun kerroin siitä.
Idea joogatunnille menemisestä syntyi, kun muistelin aikaani adoptiossa. Olin silloin joskus päässyt kerran sellaiselle tunnille, ja se oli ollut mielestäni mukavan rentouttavaa. Siispä ehdotin Toukalle, jospa pääsisin kuntosalille tunnille ja saisin kertoa siitä. Se kävi hänelle. Ivyrushia tosin vain kiristeli hampaitaansa, koska kuntosalille meneminen maksoi neljä kolme per kissa. Kolme penniä ei ole kyllä minun mielestäni paljoa, mutta ruskea turkkiselle kollille se taisi olla koko universumi. Katsos, hän säästää kuolemattomuudenjuomaan. Ja se maksaa erittäin paljon. Meidän pitää säästää jokaikisessä asiassa, jotta rahat riittäisivät siihen. Voisi luulla että se oli ärsyttävää, mutta ei oikeastaan ollut. Kun säästää paljon, tajuaa tavaroiden ja esineiden arvon. Sekin oli jo paljon, että pääni päällä on katto ja että saan ruokaa kun on nälkä. Eikä pentuni arvoa voi arvioida numeroilla.
”Perillä!” Toukka sanoi herättäen minut ajatuksista.
Edessäni oli iso rakennus, jonka edessä oli kyltti missä luki isoin kirjaimin: KUNTOSALI. Katselin sen isoja ikkunoita. Auringonvalo heijastui niistä suoraan silmiini. Se ei sentään häikäissyt yhtä pahasti kuin viimeiset lumet. Voin vaikka vannoa, että olin meinannut saada lumisokeuden matkan aikan.
Matka oli sujunut yllättävän nopeasti, mietin katsellessani valkoista kuntosalia. Tuolla minä tulisin joogaamaan seuraavan tunnin. Ja ehkäpä tulisin käymään siellä tästä lähtien aina perjantaisin. Ei sitä voinut koskaan tietää.
Menimme sisälle.
Siellä oli paljon kissoja juoksemassa juoksumatoilla ja nostelemassa painoja. Lattia oli keväisen keltainen, ja huoneessa oli paljon vihreitä kasveja.
Huoneen takana oli sininen ovi, missä oli kyltti. Siristin silmiäni, jotta näkisin mitä siinä luki. Siinä taisi lukea: ”Joogatunnit perjantaisin 14.00-15.00. Tanssitunnit lauantaisin 14.00-16.00. Vapaata jumppaa ma-ti-ke-to 14.00-15.30, pe 15.05-16.05. Huom, lauantaisin ja sunnuntaisin EI vapaata jumppaa!”
Lista jatkui siitäkin vielä pidemmälle. Jotkut pitivät selvästi mielellään tunteja vaikkapa mihin.
Vilkaisin kelloa. Se näytti viittä minuuttia vaille kahta. Hoitajani oli kerrankin lähtenyt juuri sopivaan aikaan. Hän oli kai ottanut opikseen, kun majakkaseikkailumme pääsi lehden sarjakuvaan. Minua hymyilytti vieläkin pelkkä ajatus yhdestä kuvasta, missä juoksimme kohti venettä jottemme myöhästyisi.
Toukka maksoi tiskillä kolme penniä tulemisestani. Hoitajani tuli luokseni ja istuutui lattialle eteeni. Hoitajallani tuntuu olevan pakkomielle istua aina lattialle meille puhuessaan.
”Pärjäätkö ihan itse?” hoitajani kysyi varovaisesti.
Nyökkäsin hänelle rennosti.
Toukka huokaisi helpottuneena ja nousi.
”Tulen sitten kolmelta. Ota rennosti tunnilla”, hän totesi ja lähti pois.
Katselin hänen peräänsä kun liukuovet sulkeutuivat.
Käännyin ja tepastelin siniselle ovelle. Avasin oven ja menin sisälle.
Oven takana oli iso sininen tila. Lattiat olivat siniset, seinät olivat siniset ja joogamatotkin olivat siniset. Huoneen perällä oli valtavat ikkunat jotka antoivat auringonvalon tulla sisään. Ja kuten kuntosalin puolella, täälläkin oli paljon vihreitä kasveja.
Huone antoi rennon vaikutelman. Jos tunnitkin olisivat hyviä, tulisin varmasti käymään täällä uudestaakin.
Viimeksi kun olin käynyt täällä, huone oli ollut kokonaan vihreä. Rehellisesti sanottuna pidän kaksi kertaa enemmän nykyisestä huoneesta.
Ohjaajaa eikä muita kissoja näkynyt, joten menin lähimmälle matolle istumaan. Olin siinä kolme minuuttia, kun toinen kissa tuli huoneeseen. Hän vaikutti olevan minun ikäiseni tyttökissa. Kissalla oli turkissaan valkoista, harmaata ja oranssia, mikä sai hänet näyttämään siltä kuin joku olisi maalannut hänelle muutaman täplän. Ilokseni kissa meni vieressäni olevalle matolle.
”Hei! Taidat olla uusi täällä”, kissa tervehti minua ystävällisesti. Tajusin tämän olevan hyvä tilaisuus saada muutama ystävä.
”Joo, olen uusi. Nimeni on Chocolate chip, mutta sano vain Cho. Entä sinä?” kysyin uteliaana.
”Tuike, mutta voit myös sanoa Tuikku. Oletko mouruposkesta?” Tuike kysyi hilpeänä.
”Joo, olen. Oletko sinäkin?” kysyin pikkuisen innostuneena.
”Olen! En ole kylläkään nähnyt sinua aiemmin adoptiossa. Taidat olla hyvä piiloutumaan tai sitten sinulla onkin jo omistaja”, naaras totesi virnistäen.
”Olin ennen adoptiossa, mutta sitten eräs hoitaja adoptoi minut. Ja tässä sitä ollaan”, mau’uin.
Tuikkeen silmät pullistuivat.
”Oletpas ollut onnekas! Adoptiossa on ainakin joku 50 kissaa, ja niistä kaikista hän otti juuri sinut!”
”Jep, en meinaa vieläkään uskoa sitä”, kehräsin iloisena. ”Ehkäpä voisin pyytää hoitajaani olemaan sinun hoitajasi siihen saakka kunnes sinut adoptoidaan”, ehdotin hymyillen ystävällisesti.
”Käy ehdottomasti!” Tuike hihkaisi ja virnisti taas. ”Ehkäpä voisimme oll ystäviä ja mennä vaikkapa lenkille jossain vaiheessa?” monivärinen kissa ehdotti.
”Joo, miten olisi vaikkapa seuraavan viikon lauantai?” kysyin.
”Kiinni veti! Otan mukaani muutaman muunkin ystäväni. Haittaako se?” Tuike kysyi varovaisesti.
Olin hetken hiljaa, kunnes purskahdin nauruun. Tuike katsoi minua hetken kummissaan.
”Tottakai käy! Juurihan sen takia tulinkin tänne. Tulin hankkimaan kavereita”, selitin hänelle. Tuike ymmärsi ja hymyili minulle
”Tavataan silloin kello kahdelta”, kissa naukaisi.

Jooga ohjaaja saapui pikkuisen myöhässä. Hän pahoitteli sitä paljon, mutta alkoi sitten pitämään tuntia. Meidän piti tehdä samoja liikkeitä, mitä hän teki. Lopussa hän käski meidän mennä maakaamaan maahan ja kuuntelemaan hiljaisuutta. Se oli yllättävän mukavaa.

”Mites meni?” Toukka kysyi uteliaana kun kävelimme takaisin hoitolaan.
”Todella hyvin”, vastasin omissa maailmoissani. Minulla oli jotenkin kevyt fiilis tunnin jälkeen. Olin jotenkin todella rentoutunut ja rauhallinen. Mietin Tuikkua ja seuraavaa lauantaita. Minkäköhänlainen hänen kaverinsa olisi?
”Voinko mennä sinne uudestaankin?” kysyin iloisena.
”Toki”, Toukka vastasi ja hymyili hiukan.

Tarpeet:
Cho:
+Liikkumistarve

Ja lisäksi -3 penniä (koska kuntosalille meneminen)

.//Tällainen lyhyt hoitotarina. Pyytäisin että voisitko kohottaa ihan pikkuriikkisen Tuikun ikää? Hänet kun nyt mainittiin tässä tarinassa monta kertaa.

Vastaus:

Olipa mukavaa lukea pieni soolo-tarina Chosta, jotenkin kissojen persoonallisuus pääsee paremmin valloilleen kun pääsee lukemaan heidän ajatuksiaan yms. .-) Tietysti Cho tarvitsee ihanan perheensä lisäksi muunkinlaista juttuseuraa, ja kuntosalireissu oli kuin olikin avuksi siinä. Voin ikäännyttää Tuikkua, ja vissiin lisään hänet myös "hoitajat"-nimikkeen alle kun puhuit tarinassa aiheesta(?) Saat 18 - 3 = 15 penniä, ja kohotan tarpeen. .-)

-Kasa

©2019 Kissahoitola Mouruposki - suntuubi.com