Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK



Tähän vieraskirjaan kirjoitetaan kaikki tarinat, kuten tavalliset hoitotarinat, taitotarinat, kerhotarinat, matkatarinat ja sen sellaiset.

Ennen tarinan lähettämistä sinun kannattaa kopioida se varmuuden vuoksi, jos vaikka nettisi sekoaa tai jotain muuta ilkeää tapahtuu, eikä tarinan lähetys onnistu.

Huom. Muistathan, ettet saa laittaa uutta hoitotarinaa ennen kuin edellinen on arvosteltu! Muuten joudut jäähylle hetkeksi aikaa.

 << <  184  185  186  187  188  189  190  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Momiji

13.10.2010 14:42
Kävelin kohti Mouruposkea. Koulu oli loppunut jo kello yksi, joten minulla oli paljon aikaa Popin kanssa.
Avasin oven ja menin sisään. Menin huoneeseeni. Siellä Pop avasi oven ja sanoi:
-Momiji! Hyvä että tulit! Nauroin ja menin sisään huoneeseemme.
-Katso mitä olen ostanut sinulle! Sanoin Popille ja näytin leluhiiren ja harjan.
-Ovatko ne minun?! Pop huusi ja pomppi ylösalas.
-Joo! Vastasin ja nauroin.
-Harjaa minua! Harjaa minua! Pop huusi.
Otin uuden harjan ja aloin harjata häntä. Pop kehräsi iloisesti.
Hetken kuluttua Pop halusi leikkiä leluhiiren kanssa.
(ostin kaikki nuo asiat ostosviekussa)

-Oi, se juokseee! Pop huusi ja pomppi hiiren perään. Nauroin ja katsoin kisuani.
-Nyt voit harjoitella metsästystä! Sanoin ja otin hiiren kiinni.
-Miten? Pop kysyi ja katsoi hiirtä.
-No, mennään ulos. Siellä laitan hiiren juoksemaan, ja sinä saat napata sen! Selitin ja avasin oven.
-Mennään! Pop huusi ja juoksi ulos. Seurasin häntä pihalle.

Ulkona laitoin leluhiiren alas. Sanoin Popille sulkea silmänsä, ja piilotin hiiren ruohoon. Se juoksi eteenpäin ja huusin Popille avata silmänsä. Pop katsoi ympäriinsä. itten hän alkoi ryömiä eteenpäin. Kun hän oli tosi lähellä hiirtä, hän hyppäsi... Ja otti hiiren kiinni!
-Hienoa! Sanoin ja taputin.

Pop jatkoi harjoittelemista vielä pari kertaa. Sen jälkeen jatkoimme matkaa kaupunkiin.
-En ole ollut kaupungissa! Pop sanoin ja katsoi kaikkea.
-Niin... Minne haluaisit mennä? Kysyin Popilta.
-En tiedä...Pop vastasi ja mietti.
Lopulta päätimme mennä kiertokävelylle ja vain katsoa kaupunkia.
-Täälä on toooosi paljon ja tooosi isoja taloja! Pop sanoi ja katsoi suurin silmin taloja. Nyt vasta huomasin, että Pop oli kasvanut!
-Pop! Olet kasvanut! Huusin ja nostin hänet syliini.
-Ai? Olenko?! Pop vastasi ja yritti katsoa itseään. Nauroin hänelle ja laitoin hänet alas.

Jatkoimme iloisesti matkaa. Näimme lammen, jossa oli kaksi joutsenta uimassa.
-Ihmeellistä etteivät ne ole jo lentäneet jonnekin lämpimään... Mietiskelin ja katsoin joutsenia.
-Täh? Mitä? Minne ne menevät? Pop kysyi hämmästyneenä ja katsoi minua.
-Melkein kaikki linnut lentävät pois Suomesta syksyllä, ja palaavat vasta keväällä. Ne lentävät jonnekin lämpimään maahan, vaikka...Australiaan! Selitin Popille.
-Ahaa... Pop vastasi ja nyökkäsi.
Katsoimme joutsenia vielä vähän, ja jatkoimme sitten.

-Eikö sinulla ole kylmää? Kysyin Popilta.
-No...Ehkä vähän... Pop vastasi.
Nostin hänet ylös ja laitoin hänet takkini sisälle. Vain Popin pää näkyi.
-Oletko ajatellut, että kahden kuukauden jälkeen on joulu?! Sanoin Popille.
-MITÄ! ONKO!!?? Pop huusi ja oli niin innoissaan että hän oli lähellä hypätä pois takistani!
-Kyllä, ja silloin saat lahjoja! Vastasin ja hymyilin.
Puhuimme vähän joulusta. Tulimme eläinlääkärille.
-Haluatko joskus leikata kyntesi? Kysyin Popilta.
-Joo! Pop vastasi.
-Nyt minulla ei ole rahaa, mutta ensi kerralla voimme mennä sinne!
-Okei! Pop vastasi ja nyökkäsi.
Sen jälkeen menimme takaisin Mouruposkeen.
Huoneessamme Pop meni vessaan, ja sen jälkeen harjasin häntä vähän.

-Nyt minun pitää lähteä... Sanoin ja halasin Popia.
-Oi... Kiitos hiirestä ja harjasta! Pop vastasi ja vilkutti minulle. Vilkutin takaisin ja menin ulos, kohti omaa kotiani.
Huoneessani Mouruposkessa Pop meni nukkumaan. Hän uneskeli joulusta!
Loppu!! ^^
Tarpeet: Siisteys (harjasin Popia kaksi kertaa)
Unitarve (Pop nukkui)
Liikkumistarve (kävelimme kaupungissa)

Vastaus:

Itsekin havahduin tarinaasi lukiessa, että tosiaan! Joulu on pian taas täällä! =D Saat tästä nuo tarpeet ja 16 penniä =)
-Aijca

Nimi: Kisuliini ja Caroline

13.10.2010 14:21
Kerhotarina Nro. 1
---
"Tänään lähdetään musiikkikerhoon", huusin Carkille ja heitin reppuni sängylle. Caroline nousi unisena uudesta pedistään. "Taidatkin tykätä tuosta korista", sanoin ja nostin kisun syliini. Kaivoin repusta voileivän ja annoin sen Carolle. "Söisitkös nyt tämän, vaikka nirso oletkin", sanoin Carolinelle ja laitoin leivän sen kuonon eteen. Caro nuuhkaisi leipää, muttei näyttänyt pitävän siitä. "No jos et nyt syö sitä, laitan sen sitten reppuun ja otetaan se kerhoon evääksi. Nyt joka tapuksessa lähdetään!"

Hetken päästä seisoimme keskellä huonetta, jossa kerhon kokoontumiset pidettiin. "Moi", sanoin. Kukaan ei vastannut. Edessäni istui tyttö, jolla oli kolme kissaa. Ajattelin, että tämän täytyi olla Rasse. Näin myös simssiliinin kissojensa Nickin ja Mitterin kanssa. Tikkarisuuta ja Mörriä en löytänyt, joten ajattelin, että he eivät ehkä tällä kertaa tulisikaan. Kävelin simssiliinin luokse ja sanoin: "Moi!". "Terve! Eipä teitä täällä usein näekään", hän sanoin. "Juu tämä onkin ensimmäinen kerta, kun olemme täällä", sanoin hänelle. Istuin tuolille, joka oli simssiliinin vieressä ja nostin Caron syliini. Nick-kissa huomasi Caron ja halusi ilmeisesti tutustua. Laskin Carolinen maahan ja annoin sen kävellä vapaasti ympäri huonetta. Sitten meille jaettiin soittimet. Minä sain marakassin, simssiliini soitti pianoa, Carkki sai luvan laulaa Nickin kanssa ja muut tekivät sitten jotain muuta, mutten muista mitä. Sitten aloitimme soittamisen. Kaikki muut soittivat oikein kauniisti, mutta minä ja Caro emme oikein päässeet mukaan. Caroline mourusi aivan nuotin vierestä, eikä minulla mennyt yhtään paremmin. "Harjoittelu tekee mestarin", ajattelin ja jatkoin rohkeasti soittamista. Hetken harjoittelun tuloksena alkoi soitto ja laulu mennäkin jo paljon paremmin. Caro lauloi jo aika hyvin (ainakin minun mielestäni). Ensimmäinen kappale, jota soitimme, oli muuten Rati Riti Ralla. Muut olivat jo varmasti harjoitelleet sitä monta kertaa. Kappaleen jälkeen kysyin Rasselta, montako kertaa he olivat sitä harjoitelleet. "Tää oli eka kerta kun me soitetaan tota", hän sanoi. "Jaajaa", sanoin hämilläni. Se siitä sitten. Hekin soittivat sitä ekaa kertaa ja olivat paljon parempia. No jotkut nyt ovat musikaalisempia kuin toiset... Ei se mitään. Jatkoimme rohkeasti harjoittelua. Seuraava kappale oli Ding Dong. En ollut ikinä kuullutkaan sellaisesta laulusta. Sain nuotin eteeni ja minun käskettiin laulaa alttoa. Carkki lauloi sitä kanssani. Sanat menivät näin:
Ding, dong, dong,
joulu tullut on.
Ding, dong, dang,
kanssa voittajan!
"Kummalliset sanat", sanoin Carolle. Kissa maukaisi myöntävästi. Siinä me sitten Carolinen kanssa mourusimme yhdessä. Carkki oli kyllä paljon parempi kuin minä. Sitten tuli kissojen lauluvuoro. Kissat nousivat seisomaan ja kävelivät keskelle huonetta. Joku säesti pianolla ja kissat lauloivat yhdessä Ding Dong-laulun. Se kuulosti hienolta, koska siinä oli niin monta ääntä. Esityksen päätyttyä kaikki hurrasivat innoissaan. Minä taputin niin, että kädet tulivat kipeiksi! "Heihei tältä kertaa, ensikerralla nähdään sitten uudestaan!" sanoi se henkilö, joka oli jakanut meille soittimet ja nuotit. Musiikkikerhon kokoontuminen oli tuntunut kamalan lyhyeltä, mutta todellisuudessa olimme olleet siellä jo tunnin. Olimme Carolinen kanssa vallan unohtaneet syödä eväätkin. Tarjosin Carolle uudestaan voileipää ja nyt se söi sen hyvällä halulla. "Ethän sinä niin nirso olekaan kun minä luulin", sanoin Charalle. "Lähdetäänpäs nyt!" Sitten sanoimme heipat kerholaisille ja lähdimme. Mukava ensimmäinen musiikkikerhokerta!
---

Vastaus:

Hauska musiikkikerhotarina! Caro saa tästä merkkinsä ja sinä kaappiisi 14 penniä =)
-Aijca

Nimi: Anytime

12.10.2010 22:13
Uimakoulu (kerhotarina)

Astuin sisään huoneeseeni, Pia istui sängyllä. ”Moi Anytime”, Pia sanoi. ”Arvaa mitä, Pia?” kysyin kissalta. ” No?” Pia kysyi. ”Ilmoitin sinut uimakouluun ja tänään on eka kerta!” huudahdin Pialle. Pia innostui. ” Mennään!” Pia sanoi, ennen kuin ehdin kertoa missä se on.

Näytelmälavalla oli jo Inkku, simssiliini, Fani ja Nick Aijcan kanssa. ”Moi” sanoin Aijcalle. Pia meni juttelemaan Fanille ja Nickille. On mukavaa kun Pialla on kavereita. Pian Tikkarisuu, Mörri ja Pörre tulivat menimme ulos. ”Hei kaikki uimakoululaiset! Lähdemme kävellen läheiseen kylpylään, jossa meille on varattu kokonainen uima-allas”, Aijca kertoi ja lähti kävelemään. Kävelimme jonossa, jonka johtaja oli Aijca. Aijcan perässä kävelivät Fani ja Inkku. Sen jälkeen jonossa oli minä ja Pia, sekä Nick ja simssiliini. ”Kivaa, että sinäkin tulit uimakouluun”, Pia kertoi Nickille. ”Isäni Mitteri vastusti vähän ajatusta, mutta antoi minun kuitenkin tulla” Nick vastasi. ”Miksi isäsi vastusti uimakoulun käymistä?” Pia kysyi Nickiltä. ”Isälläni on vesikauhu, mutta en tiedä miksi”, Nick sanoi. Pian näimme kylpylän. Astuimme ovesta sisääm, jossa Aijca näytti korttia. Vastaanottaja päästi meidät sisään. ”Hoitajat voivat mennä vaihtamaan vaatteita”, Aijca komensi. Menin Aijcan, simssiliinin ja Tikkarisuun kanssa vaihtamaan uimapukuja päälle. Inkku ei ollut ottanut mukaansa uimapukuja mukaan. Kun me olimme saaneet vaihdettua menimme uimaosastolle. Aijca näytti pientä allasta, joka ei ollut kovin syvä hoitajille, mutta kissoille se oli todella syvä. Aijca meni altaseen ja pyysi kissoja ja hoitajia mukaansa. Kisut pitivät kaiteesta kiinni pysyäkseen pinnalla. ”Nyt jakaannumme kahteen ryhmään. Toisessa ovat kissat jotka ovat vähintään leikki-ikäisiä pentuja ja toisessa sitä nuoremmat. Simssiliini ja Anytime auttaa ryhmä A:an kanssa ja Tikkarisuu ryhmän B:een kanssa. Autan itse molempia ryhmiä”, Aijca ohjasti meitä. ”Saako mennä jo veteen?” Mörri kysyi Aijcalta. ”Menkää vain, tämän kerran tarkoitus on saada teidät kaikki veteen”, Aijca selitti. Pia ja Nikc menivät veteen, yksi ruumiinosa kerrallaan. Fani päätti ottaa vauhtia ja juosta veteen. Mörri ja Pörre menivät tasaista tahtia veteen. ”Hienoa, nyt kaikki ovat vedessä. Ensiksi leikitään rengastushippaa. Säännöt menevät niin, että yhdellä on kelluva putkilo ja yrittää rengastaa sillä muita. Jos sinut rengastetaan, sinusta tulee hippa”, Aijca selitteli meille leikin ideaa ja antoi Mörrille pötkön. Mörri alkoi heti jahtamaan simssiliiniä ja sai hänet kiinni. Simssiliini taas lähti Fanin perään, mutta saikin sitten Nickin kiinni. Pian kaikki olivat olleet hippana. ”Tämä ensimmäinen kerta oli vain pieni tutustumiskerta veteen. Hoitajat, kuivattakaa kisunne huolella ja lähtekään hoitolalle päin”, Aijca sanoi. Kuivatin itseni sekä Pian. Minä kannoin kävelymatkan Pia pyyhkeen sisällä, kosa Pian turkki oli pikkaisen kostea. Me emme malttaneet odottaa ensikertaa!

Vastaus:

Oih! Pikku Pia saa ekan merkin uimakoulusta! Ja lisäksi 10 penniä! =)
-Aijca

Nimi: Sadepisara

12.10.2010 19:36
Heräsin aikaisin, jopa niin aikaisin ettei edes aurinko ollut noussut.
Vedin peiton pois päältäni ja vähän aikaa venyttelin, kunnes nousin ylös.
Tiuku tuhisi pienellä pinkillä makuualustallaan ja oli käpertynyt jalkapalloaan vasten. "Musta tulee isona jalkapalloilija!" Se tuhisi unissaan. Se oli söpöä ja yritin olla ihan hissukseen.
Nappasin käteeni kännykkäni ja huomasin saaneeni viestin:
"Moi Sade! Mitäs sulle kuuluu? Ei olla tekstailtu pitkään aikaan. Pidä hauskaa Mouruposkessa! -Noora" luki viestissä, jonka olin saanut vanhalta kaveriltani.
Mahani murisi joten päätin tehdä itselleni ja Tiukulle jotain syötävää. Menin keittiöön mukanani kanankoipi. Laitoin pannulle hieman rasvaa ja laitoin kanankoiven sihen. Pannu sihisi ja sähisi kuin Tiuku pahimpina päivinään.
Haukottelin makeasti ja sorkin lastalla kanankoipea. "Pitääköhän tämä valmistaa näin?" Tuumailin ja katselin pannulla tirisevää rasvaa.
"Huomenta Sadepisara! Nukuitko hyvin?" Paikalle sipsuttava Tiuku kysyi. "Mainiosti, oletko sinä muuten kasvanut?" Mittailin katseellani kissaani. "Vahditkos tätä niin minä käyn pesaisemassa naamani." Jatkoin ja osoitin pannua. "Joo, jos ylettäisin." Tiuku kurotteli ylös. Nostin kissan tiskille ja lähdin kylppäriin.
Tuijotin itseäni peilistä. Silmänaluseni olivat tummat ja hiukset sotkussa. "Oho." Sain vain sanotuksi ja huuhtelin naamani. Töpöttelin sitä kevyesti pyyhkeellä ja raastoin hiukseni takuista. Lopuksi laitoin vielä ponnarin viimeistelemään tavallisen kampaukseni. Palasin vielä ennen keittiötä väliaikais-huoneeseemme. Ovella oli lappu. Noukin sen varovasti käteeni ja luin: "Hyssssssssssss!" Lapussa luki ja purskahdin hekotukseen. VIesti oli takuulla siltä kirjastonhoitajalta, joka oli hyssytellyt puolikuoliaaksi asti.
Palasin nauraen keittiöön, jossa Tiuku heittelikin jo erilaisia mausteita kanan päälle. "Ei Tiuku, pilaat sen!" Huudahdin ja ryntäsin pannulle. "No, syödään sitten pahaa kanaa." Tiuku sanoi loukkaantuneena ja asetti kanan lautaselle. Huokaisin pettyneesti ja upotin haarukkani kanaan. Kiskaisin pienen palasen ja pistin sen poskeeni. Puraisu. "Tä.. Mi.. Tämä on tosi hyvää!" Sanoin ja otin omasta palastani lisää. Tiuku söi niin antaumuksella omaansa, ettei varmaan edes kuullut minua. Kun nielaisin viimeisen palasen, päästin kunnon röyhtäyksen. "Terveisiä sikalasta." Tiuku sanoi ja pyöräytti silmiään. Minä naurahdin.
Päätimme lähteä hoitajien oleskelutilaan.
Siellä meitä odottivat Rasse kissoineen, Anytime ja Pia sekä Simssiliini kissoineen.
"Moi kaikki!" Huiskautin kättäni ja kiersin katseellani oleskelutiaa. Tiuku loi silmäyksen Peltsiin ja hymyili sirosti.
"Moi vaan Sadeppi!" Rasse sanoi. "Hei, Sadepisara!" Simssiliini ja Anytime sanoivat yhteen ääneen. Tiuku oli jo mennyt Peltsin luo. "Heij vaan." Tiuku mulkkasi Peltsiä. "Mooi.." Peltsi sanoi.
"Miten menee?" Kysyin simssiliiniltä. "Hyvin, kiitos. Puhuimme juuri Anytimen kanssa Nickin ja Pian häistä." Hän vastasi luoden kysyvän katseen Anytimeen, joka nyökkäsi heti.
Hetken aikaa olemme hiljaa, kunnes rupesimme juttelemaan kissoistamme Anytimen, Rassen ja simssiliinin kanssa.
Pian kuitenkin kello alkoi lähestymään hälyttävästi kahdeksaa aamulla. "Mun pitää mennä, tule Tiuku. Moikka!" Sanoin ja lähdin kissani kanssa kohti huonettamme.


Huoneessamme Tiuku meni heti laskemaan liukumäkeä. "Tule säkin!" Tiuku sanoi vaativaan sävyyn ja laski taas.
"En minä taida tulla. Olen vähän liian iso tuohon, Tiuku." Sanoin ja istahdin lattialle katselemaan kissani touhuja.
"Mut.. ole kilttii..!" Tiuku yritti pyytää ystävällisesti, ja kiipesi taas liukumäen yläpäähän.
"Oikeasti, Tiuku. En tule nyt."
"Sitten mä en enää ikinä leiki sun kaa!" Tiuku marmatti ja pisti kädet puuhkaan.
"Rakkaani, olisitko hetkisen hiljaa. Olen vähän väsynyt ja haluaisin mennä nukkumaan." Sanoin hitaasti ja rauhallisesti.
"EN!"
"Mentäisiinkö vaikka sitten kylpyyn?" Kiusoittelin ja menin istumaan liukumäen portaille.
"En pidä siitä kun silmiin ja korviin menee vettä." Tiuku sanoi ja hyppäsi pääni yli syliini. Rapsuttelin sitä hiljakseen ja silittelin masua. "Mennäänkö sitten vaikka Puuhakammariin?" Kysyin ja rapsuttelin samalla kissaani. "Kuulostaa kivalta." Tiuku vastasi ja ravisteli turkkiaan.


Puuhakammari oli iso ja kivan näköinen. Siellä oli jousipatjalla varustettu hyppimissänky, paljon satukirjoja, pikkuinen parvi ja pari sohvaa. Värit olivat mukavan rennot. "Ooh, tää on mun paratiisi!" Tiuku sanoi ja hyppi innoissaan sängyllä. Minä luin itsekseni satukirjaa, joka toi paljon muistoja mieleen. "Luen sulle yhden sadun, mikä nauratti minua aina pienenä." Naurahdin. "Anna tulla." Tiuku sanoi ma'aten selällään ja viuhtoen tassuilla ilmaa. "Krohöm. Oli kerran talonmies joka rupesi luomaan lunta." Aloitin ja pidin silmäni kirjassa. "Onko tää luomiskertomus? Miten maailma muka syntyi talonmiehestä?" Tiuku kysyi ja kierähti mahalleen. "Hänellä oli neliönmuotoinen lumilapio, isot saappaat ja punainen nenä." Tiuku näytti mietiskelevän oikeanlaista mielikuvaa miehestä. Yhtäkkiä kun olin lukenut sadusta puolet, huomasin että Tiuku oli nukahtanut kauan sitten.

"Hyvää yötä, vauveliinini." Sanoin ja kannoin pieneni huoneeseemme. Laskin sen sängyllemme nukkumaan ja lähdin kotiin.

Tarpeet:
Uni (nukkui tuossa lopussa)
Nälkä (poista kanankoipi)
Leikki (liukumäki)

Vastaus:

Tiuku on ihanan leikkisä kissa! =D Saat tästä suloisesta tarinasta 19 penniä ja tarpeet =)=)
-Aijca

Nimi: Tikkarisuu

12.10.2010 19:13
Tuosta vielä sellainen että voiko nuo Hoidokin mielipiteet vaihtaa kun nuo on ollut iät ja ajat. ówò

Vastaus:

Juu =) Yritän alkaa olla aktiivisempi niidenkin suhteen...
-Aijca

Nimi: Tikkarisuu

12.10.2010 17:26
Hawajin matkalla osa 1/3 (:
--
"Arvatkaapas mitä?!" Kiljaisin innoissani ja pamautin oven auki. Huomasin Pörren jääneen väliin. "Tämäkin vielä.." Pörre nurisi ja sai sitten kauhean yskäkohtauksen. "No kerropas?" Hunajatassu mourusi pinkiltä pediltään ja heilutteli omaa pinkkiä lankakeräänsä lattialla. "Minä kävin ostamassa liput Hawajille! Me pääsemme nyt loikoilemaan aurinkoon ja mouruamaan hulatyttöjen kanssa!" Ilmoitin ja taputin pikku Pörreä päähän. "Missäs muuten Risto on?" Sanoin vilkuillen ympärilleni. "Ai Rousku? Meni tuijottamaan sitä uutta pentuaan." Mörri sanoi väsyneesti. Tuijotin ihmeissäni Mörriäni. Se oli harmaantunut ja silmäluomet mustuneet. Kiilto turkista puuttui täysin. "Siis mitä? Pentuaan? Miksei mulle ikinä kerrota mitään? Edes sitä miksi olet noin kurjan näköinen Mörri!" Valitin hämmentyneenä ja viuhdoin käsilläni. "Ai, tää.. no, olenhan minä jo vanha." Mörri sanoi silitellen Penan kuvaa haikeana. Sydäntäni raastoi kuulla viimeinen sana: vanha. "Koskas lähdemme lentokentälle?" Pörre niiskutti ja päästi kunnon pärskäyksen. "Lähdemme puolentoista tunnin päästä. Me menemme skootterilla." Ilmoitin ja avasin oven, johon juuri koputettiin. Oven takana seisoi iloinen Rousku. Tukin oven ja nojailin oveen. "Mikset sinä ole kertonut siitä pennusta?" Marmatin. "Ajattelin, että se ei kiinnostaisi." Kissa sanoi hämmentyneenä. Naputtelin sormellani ovea. "No anteeksi!" Rousku huokaisi ja käveli sisään. Siitä se suoraan kurvasi Pörren viereen sängylle. Mörri puuskahti. Pörre oli ottanut esille uuden hienon tamagotchinsa. Se oli vihreä ja piipitti ärsyttävästi yöllä. Pörre oli joskus selittänyt että äänet sai pois A + C näppäimillä kun pitää niitä pohjassa.. En minä tajua! "Risto, me lähdetään Hawajille koko poppoo!" Hunajatassu maukaisi ja hyppäsi kevyesti tuolille pedistään.

Puolentoista tunnin päästä hätistelin kissat laatikoihinsa. "Heippa sitten, Murre." Rousku huiskautti tassuaan. Murre huiskutti takaisin, ja auttoi pikku Roopeakin heiluttamaan. Laitoin häkit remmillä kiinni skootterini takaosaan. Polkaisin sen käyntiin ja syöksähdin matkaan. Olin pistänyt Pörren ja Mörrin kantohäkkiin viltin ja markkinoilta ostetun sinisen nallen. Ei ollut ruuhkaa, ja huristimme nopeasti kauemmas Mouruposkesta. "Wooohoooooo!" Hunajatassu kiljui. Toisen häkin raosta pilkisti Mörrin häntä joka lepatti hassusti tuulessa. Kiidimme vihreistä valoista läpi, ja kohta lentokenttä avautui silmiemme eteen. Ajoin suoraan parkkihalli B:hen. Siellä oli pimeää ja kova melu. "Muistatteko te sen New Yorkin matkan?" Mörri kysyi kun olin päästänyt kissat ulos. Rousku ja Hunajatassu nyökyttelivät. Ojensin Pörrelle nenäliinaa, koska raukka oli niiskuttanut koko matkan. Parkkihallissa kissojen kynnet kopisivat maahan ja siitä tuli inhottava ääni. Skootterini oli lukossa, ja nyt piti vain mennä turvatarkastukseen, lähtöselvitykseen ja sitten oikealle portille. Kävelimme rauhalliseen tahtiin varsinaisen lentokentän puolelle ja siellä oli hirveä hulina. "Lento Venetsiaan valitettavasti myöhästyy." Kuulutuksesta erotti. Matkustajia pyöri ympäriinsä isoine laukkuineen. Meillä oli vain yksi laukku, joka sekin oli pieni. Pörren kaulaan oli sidottu lappu jossa oli puhelinnumeroni. "Tää lappu kutittaa!" Kissa valitti ja kyhnytti kaulaansa. Eräs mies kaahasi käytävällä ja tuuppasi Hunajatasstassun suoraan kristallikauppaan. Aijaijai.. "Hienot kristallini!" Omistaja karjui ja tuijotti kristallinsirpaleita ja vettä lattialla. Niitten keskellä makasi Hunajatassu silmät lautasen kokoisina. "Hunaja-kulta oletko kunnossa?" Ryntäsin kauppaan ja nostin kissani ylös. "Joo on." Hunajatassu vakuutti ja loikkasi sylistäni. Ojensin nopeasti miehelle tukun rahaa, ja lähdin juoksuun. Vedin laukkuamme perässäni ja kissat säntäsivät vierelläni. Vihdoin tulimme turvatarkastukseen. "Näyttäisittekö kissojenne passit?" Ystävällinen turvatarkastuksen valvoja kysyi. Ojensin kissojeni yhteisen passin. Pörre meni vielä äitinsä kanssa, mutta muilla oli oma kuva. Rousku näytti omassa kuvassaan siistiltä. Hunajatassulla oli ylivakava ilme kuvassaan. Mörrin ja Pörren kuvassa he istuivat vierekkäin vakavina. "Selvä. Onko kissoilla kaulapannat, tai muita metallipitoisia esineitä?" Tarkastaja kysyi. "Tällä pienimmällä on tälläinen lappu." Kerroin ja nostin Pörren tarkastajan eteen. Perässämme jonossa olijat huokailivat ja vilkuilivat kellojaan. Mörri pujotteli leikkinään heidän jalkojen välistä Rouskun kanssa. Hunajatassu valvoi tarkasti tarkastajan liikkeitä. "Äsh. Tuo menee." Tarkastaja sanoi ja laittoi laukkumme laatikkoon, jonka liukuhihna sitten vei. Kehotin Pörreä menemään ensin läpi. "Enkä mene! Ties mihin gorillatemppeliin tuo vie!" Pörre parkaisi ja tarttui emoaan kädestä. Tuuppasin Mörrin siitä läpi, joka vetäisi Pörren mukanaan. Ei piippausta. Rousku köpötteli siitä läpi, sitten Hunaja ja lopuksi minä. "Noniin, hienosti meni, kissat." Sanoin ylpeänä ja nappasin laukkumme liukuhihnalta.

Lähtöselvitysjonossa Pörre poukkoili joka paikkaan. "Mikä hätänä?" Nappasin nopeasti Pörren syliini. Pörre värisi ja oli lämmin. "Mulla on taas kylmä." Hän valitti ja käpertyi tiukasti minua vasten. Silittelin hiljakseen Pörreä ja vedin toisella kädellä aina välillä laukkua eteenpäin. Jono liikkui sutjakasti ja pian minun oli laskettava neiti Pehmokäpälä lattialle. Rouskun tassut sutivat liukkaalla lattialla ja hän kaatui pari kertaa. Tuli meidän vuoromme. "Juu, passit ovat kunnossa. Lähtöportti 5 A." Emäntä opasti ja laittoi laukkuumme tarran. "Onko siinä pupun kuvia, äiti?" Pörre intoili ja tähyili tarraa, sitten tuli taaas hirveä yskäkohtausnenänvuoto pienelle. "Ei, siinä on vain matkamme tietoja." Mörri ilmoitti. Aloimme kävellä kohti jotakin kahvilaa, jossa voisimme tappaa aikaa. Hunajatassu sipsutti edellä. "Jee, kohta ollaan rentoutumassa!" Hän hihkui ja loikki innosta ilmaan. Kahvila oli aika täynnä, mutta kyllä siellä vielä paikkoja oli. Kävelimme tiskiä pitkin ja nappasin itselleni colaa. "Yksi cola, kiitos." Sanoin myyjälle. Hän laittoi jääpaloja kokikseeni ja vielä pillinkin! Oi mitä luksusta.. Justiinsa.. Istuimme pöydän ääreen ja hörpin colaani. "Miksi me ei saatu mitään?" Rousku mankui. "Koska teidän ei pitäisi juoda ennen lentoa." Selitin colaa imien. Mörri huokaisi ja painui pöytää vasten. Hän kaivoi esiin Penan kuvan ja silitteli sitä. "Voi äiti.." Pörre kuiskasi niin hiljaa ettei sitä tahtonut kuulla.

Istuskelimme portillamme hiljaisuuden merkeissä. "Pitäisikö meidän mennä jo?!" Pörre hermoili. "Ei kone ole vielä varmaan edes tullut tuohon, pikkuinen." Sanoin ja rapsuttelin Pörreä korvan takaa. Kuului hiljaista kehräystä. Rousku leikki kännykälläni. "Moi Murre, mitä kuuluu? Me istutaan lentokentällä ja ikävöin sinua jo nyt. Rakkain teveisin: Rousku." Hunaja luki Rouskun viestiä. Mörri veteli sylissäni päivätorkkuja. Heiluttelin ja silittelin sen vanhaa, pehmoista turkkia. "Hawajin koneeseen meneviä pyydetään siirtymään bording pass-jonoon." Kaiuttimista ryöpsähti kuulutus. Herättelin Mörrin, laskin sen lattialle ja nousin ylös. Kävelimme rauhalliseen tahtiin muitten perässä jonoon. "Vauhtia nyt!" Rousku huudahti. Kävelimme hieman rivakammin kissan toiveesta. Pääsimmekin heti näyttämään passimme. Kaivelin taskujani. "Missäs ne passit nyt ovat?" Kysyin hermostuneena ja etsin niitä taskuistani. "Ne saattoi pudota silloin kun olimme kahvilassa." Hunajatassu havainnoi. Nyökkäsin ja komensin Mörrin menemään. Se juoksikin innokkaasti masennuksestaan huolimatta, ja kurvaili käytävillä salamannopeasti.

Tähän väliin Mörri saa minäkertojan:

Syöksyin ja pujottelin ihmisten jalkojen välistä, ja matka kahvilalle tuntui olevan loputon. Pari kertaa minua pelästyttiin, ja jotkut tuuppivat. Vihdoin pääsin kahvilaan. Kurvasin suoraan sitä pöytää kohti jossa olimme istuneet. Löin välittömästi jarrut pohjaan kun näin ketkä siinä istuivat: Kaksi miestä valtavan koiransa kanssa. Koira mulkoili minua ja riuhtoi piikkipantaansa. Mutta passit olivat pöydän alla, jossa koirakin vaani. "Passit ja tappelu vai ei passeja ja ei lomaa?" Kysyin itseltäni. Ensimmäinen vaihtoehto kuulosti silti oikealta. Menin melkein kiinni toisen miehen jalkoihin. Yritin olla hengittämättä jalkahien hajua. Koira murahti ja minä nappasin äkkiä passit. "Kiitos ja näkemiin!" Syöksähdin ulos kuppilasta. Samassa eräs lihava nainen tönäisi minut lattialle makaamaan ja ilmeisesti hänen siskonsa melkein astui päälleni. Suljin äkkiä pelosta silmäni. Pian avasin ne ja kierähdin pystyyn. Juoksin taas ikuisuuden kestävän matkan verran takaisin emäntäni luo. Sinkoilin välillä minne sattui, ja välillä joku kumartui rapsuttamaan minua, mutta minä jatkoin. Vihdoin löin käpäläni lattiaan ja tömpsähdin nenulleni suoraan Tikkarisuun eteen. Ojensin väsyneenä passit. "Olet ihana kissa, Mörri." Tiksu vakuutteli ja suukotti minua otsaan. Hymyilin väsyneesti, ja kuljin portista läpi, kun tarkastaja oli ne passit tarkistanut. Portin takana oli jyrkät rappuset jotka johtivat ulos. Jäimme epäröimään yläpäähän. "Vaaralliset portaat." Tiksu tuumi ja hieraisi ohimoitaan. Joku tummaihoinen mies viittoi meitä ovelle jonka takana oli hieman einiin jyrkät-rappuset. Omistajani kiitti englanniksi ja mies vain nyökytteli ja vakuutteli, että pikkujuttuhan se oli. Otin Pörren selkääni, ja pompin kevyesti portaita alas. Ne olivat leveät ja laskeutuivat vain vähän kerrallaan. "Hihii!" Pörre hihkui. "Onko kivaa?" Pörre kysyi isällisesti ja nappasi Pörren selkäänsä minulta. Pörre rutisti kämppistään lujaa, kun Hunaja vain virnuili. Vihdoin päivänvaloa! Bussi tööttäsi meille, ja ryntäsimme äkkiä sisään. Se oli tupaten täynnä ihmisiä jotka puhuivat yleisesti joko suomea tai ruotsia. "Hei varokaa vähän! Täällä on kissojakin!" Pörre kiljui hattuhyllyltä, jonne Tiksu oli lykännyt hänet.

Tiksun osuus taas:

Istuimme riville 12, koska siellä luonnollisesti paikkammekin olivat. Penkkejä oli kolme, ja minä jouduin pitelemään Hunajatassua sylissäni, ja Mörri Pörre-pentuaan. Kapteeni kuulutti jotain, mistä en saanut selvää. Odottelimme loppujakin matkustajia koneeseen. Aurinko porotti kirkkaasti ja säteet tulvivat ikkunoista. Ne tanssahtelivat koneen lattialla. Lentoemäntä varmisti turvavyöt ja ihastui oitis kissoihini. Hän sulki tavararakotelot jotka napsahtivat hassusti kiinni. Hän antoi kissoille vielä purkkaa ja pienet ristisanatehtävävihkooset, sekä pienet kynät. "Tämähän on mukavaa palvelua." Hunajatassu mourusi sylistäni. Nyökkäsin ja vilkuilin ulos koneen ikkunasta. Aurinko häikäisi. Koneen moottorit käynnistyivät. "Kauhea hurina." Mörri huomautti. Rousku oli syventynyt ilmeisesti ajatuksiinsa.. tai sitten sen korvat oli lukossa. "Äiti mun korviin sattuu!" Pörre sanoi ja aivasti. Koitin sen pehmeää turkkia. "Ei sinulla kyllä ole kuumetta." Ilmoitin. Kapteeni tai perämies kuulutti taas jotain. Lentoemännät aloittivat pian ruokatarjoilun. "Jauhelihakastiketta ja spagettia." Lentoemäntä ilmoitti ja ojensi minulle lautasen. Annoin kissojen vähän maistaa. "Mm, parempaa kuin Tiksun pöperöt." Hunajatassu hymyili. "Tuli mieleen, että kun palaamme on kerhojen aika." Mörri sanoi. "Jee!" Pörre huusi mutta sai sitten yskäkohtauksen.

Seitsemän tunnin lennon jälkeen kone laskeutui Hawajille. Lentokoneessa tuli hirveä ryysis. Ulkona oli oranssinpunainen aurinko. Nappasin laukkumme sutjakkaasti tavaralokerosta ja menin kissojen kanssa jonottamaan ulos pääsyä. Aurinko häikäisi ja oli hieman hiostava tunnelma. Kukaan ei puhunut sanaakaan, vaan kulki askel askeleen perään lähemmäs ulkoilmaa. Muuan vanha rouva nosti Hunajatassun lattialta. "Ei hellanlettas olet söpö!" Hän höpisi ja suukotteli Hunajaani. Kohta hän laski kissani alas, ja Hunaja kipittikin ripeästi rinnalleni. Olimme noin kymmeneksi ensimmäisiä jonossa, ja takana oli vielä paaaaaaljon väkeä. "Kiitos, Thank you! Tack!" Lentoemännät hokivat ja ohjasivat oikeaan paikkaan. Kapteeni rapsutti vielä Rouskua joka kehräsi ihan hulluna saamastaan huomiosta. "Ompas mukava lentoyhtiö." Mörri ihasteli. "Niin onkin." Myönsin hymyillen. "Nyt sitten hotellille?" Pörre kysyi ja niisti sitten nenänsä. "Joop." Rousku vastasi puolestani. Kävelimme putkea pitkin lentoaseman sisälle. Huopalattian narut tarttuivat kissojen kynsiin, jotka sähisivät minkä kerkesivät. Pysähdyimme kojulle, jossa sai maistaa mehua. Minä hörppäsin lasillisen ja sanoin: "Aivan mahtavaa." Oletin että myyjä ymmärsi, koska hän näytti suomalaiselta ja se oli lentoyhtiön koju. Vihdoin ällöttävä huopa vaihtui kovaksi laataksi joka oli valkoista, ja siinä oli mustia - vähän niinkuin roisketahroja. Sisällä oli viileää, mutta kun astuimme ulos, oli tukalan kuuma. Vaikka vieressä olikin vettä, ei tuullut juurikaan. Sen verran kuitenkin, että palmut huojuivat. Oranssi aurinko syöksyi silmiin. Pysähdyin ja laskeuduin polvilleni. Kaivelin kassiani. "Mikä nyt?" Hunajatassu ihmetteli. Kaivoin esiin viidet aurinkolasit. Ojensin pienimmät Pörrelle, toisiksi pienimmät Hunajatassulle, kolmanneksi pienimmät Rouskulle, toisiksi isoimmat Mörrille ja isoimmat pidin itse. "Kiitos." Mörri mutisi ja sovitteli laseja nenälleen. Rousku näytti aika coolilta. Pörren putosivat ainakin sata kertaa kävellessämme vuokratulle autollemme. "Audi R8!" Rousku ihasteli punaista autoa. Minä en tiennyt autoista hölkäsen pöläystä. Avasin avoauton ovet ja laitoin kassimme, sekä kissani valkoisille istuimille. Pistin turvavyöt kiinni, ja Mörrin häntä meinasi jäädä väliin! "Varo vähän!" Mörri kauhistui ja vetäisi nopeasti häntänsä pois alta. "Anteeksi." Huokaisin ja menin kuljettajan paikalle. "Saako näitä kiristettyä?" Pörre tutkaili lasejaan. "En usko, Pörre. Ja ompas täällä kuuma." Rousku puuskutti. Käynnistin upean automme ja se suorastaan jylähti käyntiin. Painoin ilmastointinapista, ja säädin sen täysille. "35 astetta tämän mukaan." Selostin silmäillen auton mittareita. Ilmastointi oli suht äänetön, pientä huminaa se kyllä piti, muttei muuta. Auto kiisi Hawajin katuja ja sen jarrut toimivat loistavasti.

Kahden tunnin päästä hotellimme näkyi jo. Tai no, hotelli koostui kahdeksasta bungalowsta - eli pienestä talosta. Eräs ystävällinen mies, joka taisi olla hotellinjohtaja, ohjasi meidät omaan bungalowhiimme. Se oli kaikkista suurin, ja sisäänkäynti oli kaunis. oli pieni lasinen liukuovi ja sen vieressä kasvoi ruukkupalmu valkoisessa astiassaan. Katosta roikkui kukka-amppeli punaisine kukkineen. Pihalta johti kaunis puutarhapolku meren rantaan ja kaikkien majojen takana oli iso uima-allas ja poreallas kaikkineen mukavuuksineen. "Vau!" Mörri ähkäisi ja otti aurinkolasit pois. "Va-va-vau.." Pörre tärisi kuumemittari suussaan. Se piippasi. "39 astetta lämpöä sinulla, Pörre." Sanoin huolestuneena. Pörre nyökkäsi täristen. Kävelimme Bungalowin ovelle ja avasimme oven pienellä avaimella. Sisällä oli upeaa. Oli paljon vihreää ja valkoista huonekaluissa, sekä kirkkaan sinistä ja joitakin Hawaji-tyylisiä kalusteita. Keittiö oli moderni ja takuulla uusittu. TV oli laaja ja digiboksikin löytyi. Makuuhuone oli ehdottomasti kaunein. Sateenkaaren värillä sisustettu huone kimalteli puhtauttaan. Vessasta löytyi pieni kannu jossa luki: "Juomiskelpoista vettä." Kaadoinkin heti mukiin ison lasillisen vettä ja join. "Muistakaa että täällä täytyy juoda paljon kuumuuden vuoksi. Saattaa tulla nestehukkaa." Opastin kissoja ja annoin heille vesipullomme, jonka olin ostanut lentokentältä. "Juujuu.." Hunajatassu marmatti ja otti hörpyn vesipullosta. "Mulle kanssa!" Mörri riuhtaisi vesipullon - joka oli enää puolillaan - Rouskulta. Mörri joi kunnolla ja ojensi sen Pörrelle. Pörre kieltäytyi kohteliaasti, ja niin Mörri ojensi sen minulle. Rousku silmäili sillä välin olohuonetta. "Tiksu?" Hän huusi ja jatkoi: "Täällä on paketti Aijcalta!" Juoksin äkkiä olohuoneeseen ja nappasin keltaisen paketin Ristolta. Repäisin sen innokkaasti auki. Luin kortin: "Hei! Toivottavasti sait tämän paketin, Tikkarisuu! Tässä on neljät aurinkolasit kissoillesi sovitettuna. Mukavaa lomaa - Aijca" Katsoin hämmentyneenä korttia ja nappasin sitten aurinkolasit paketista. "Voi miten kiltti ja huomaavainen Aijca on.. Lievästi sanottuna." Sanoin viimeiset sanat Hunajatassun Pörren kanssa yhteen ääneen. Naurahdin hieman ja nostin Pörren viereeni. "Voidaanko mennä rannalle?" Mörri huudahti kylppärin ovelta bikinit päällään. "Hassu, nuo ovat ihmisille!" Nauroin ja kiskaisin bikinit pois Mörriltä. Kissa ei selvästikkään halunnut luopua niistä. Rousku tuli aurinkorasvapurkin kanssa Hunajatassun kanssa ulos kylppäristä. He näyttivät ihan pieniltä lapsilta aurinkolasineen. Jos turkkia ei siis lasketa. "Noniin, haisevat paviaanit, nyt mennään ulos ruskettumaan!" Rousku ilmoitti ja säntäsi Hunajan perässä ulos. "Vai että oikein haisevat paviaanit.." Pörre toisti kiukkuisesti. Nostin Pörren syliini ja nousin ylös. Mörri oli jo tassutellut kämppiksiensä perään ulos. Kohta minä menin Pörre sylissäni heidän luokseen. Ulkona oli rivi aurinkotuoleja, ja Hunajatassu ja Rousku olivatkin ehtineet jo vallata niistä kaksi. He levittelivät aurinkorasvaa kehoonsa ja katsoivat merelle aurinkolasit päässään. Minä laskin Pörren rantahiekalle emonsa viereen ja menin vaihtamaan vaatteita. "Pinkit, siniset vai vihreät bikinit?" Tutkin matkalaukkuani. Valitsin pinkit ja vaihdoin ne ylleni. Tepastelin rannalle ja vedin raikasta, puhdasta ilmaa sisälleni. Pörre oli mennyt uiskentelemaan veteen äitinsä kanssa. "Pörre, ei saa mennä noin kauas!" Huusin. Mörri tarttui pentuaan kädestä ja veti rantaa kohti. "Sinun olisi muutenkin parasta levätä." Jatkoin ja laskin Pörren aurinkotuolille. Samassa joku koputti selkääni. Tumma kaunis, noin minun ikäiseni tyttö sanoi: "Hola! Minun nimeni on Lilo, ja asun täällä Hawajilla. Tässä on kissani Stich." Katsoin pientä sinertävää kissaa. "Ai, minä olen Tikkarisuu ja tässä ovat kissani Pörre, Mörri, Hunajatassu ja Rousku." Sanoin osoittaen vuoron perään jokaista kissaani. Lilo nyökkäsi ja sanoi: "Haluatko olla mun kaveri? Mun isä omistaa tämän hotellin." "Tottakai, mutta nyt luulen että meidän on aika mennä nukkumaan ja syömään ensin jotain." Sanoin ja viitoin kissat luokseni. Hunajatassu toljotti Stichiä kuin hullua ja ryntäsi sitten minun ja Mörrin perään.

"Limua á la Tiksu." Ojensin kissoille limut ja lilat pillit. Kissat pelasivat jotakin korttipeliä. "Pata, pata ja pata." Rousku virnuili ja lätkäisi pöytään kolme pataa. "Hyvä yritys, mutta metsään meni. Minulla on kolme kuningatarta - tai neljä jos itseni lasketaan mukaan." Hunajatassu huudahti ja lätkäisi pöytään kuningattaria. Minä istuin pöydän päähän. "Hah! Minulla on kaksi jokeria ja ässä, ja jokerit muutan ässiksi." Mörri ilmoitti ja näytti korttinsa. "Minä sain vain kakkosen nelosen ja jätkän." Pörre huokaisi. "Minä luovutan, olen muutenkin väsynyt." Hän jatkoi ja meni makuuhuoneeseen makuualustalleen nukkumaan. "Pitäisikö meidänkin lopettaa?" Hunajatassu kysyi. "Voisitte kyllä tosiaan lopettaa, päivä on ollut pitkä." Sanoin ja otin kortit omaan talteeni. "Mutta ensin hieman hygieniaa." Jatkoin ja ohjasin kissat kylpyhuoneeseen. Otin aluksi Mörrin hoitoon. Istutin hänet (xD) vessanpöntölle, jonka kansi oli tietenkin kiinni, luoja paratkoon! "Ojennas tassu." Komensin ja nappasin yhden Mörrin tassuista käteeni. Levitin hieman tassuvoidetta siihen. "Hankaas nyt etutassujasi yhteen, minä tuen sinua." Sanoin ja pitelin Mörriä selästä kiinni. Mörri hinkkasi kunnolla tassujaan yhteen. Laskin Mörrin lattialle ja levitin sen takatassuihin voidetta. Suihkutin hieman hoitoainetta Mörrin turkkiin ja harjasin harjalla. Pistin Mörrin kylpyammeeseen. "Ei kylpyyn! Mä pyydän!" Mörri vinkui ja yritti loikata reunan yli. Mutta minä avasin hanan ja hieroin Mörrin turkkia. Lopuksi kuivasin Mörrin karvapalloksi pyyhkeellä. Vielä lopuksi Mörri kävi vessassa.

Tehtyäni kaikille kissoille saman operaation menimme makuuhuoneeseen. Laitoin kissat peteihinsä, sammutin valot ja menin itsekin sänkyyn. Huomenna oli vieläkin enemmän puuhaa.

Mörrin mielipide päivästä: Huh kun on kuuma täällä Hawajilla! Aamu oli vähän rankkaa, mutta auringossa lojuminen oli ihanaa! Säälin kyllä Pörreä kun raukalla on kuumetta. Mitäköhän Penallekin kuuluu? (:

Rouskun mielipide päivästä: Ah! Rakastan rakastan rakastan - siis Murrea, että Hawajia. Täällä on lämmintä ja tekstailin vielä yöllä Murren kanssa Tiksun kännykällä. Roope kuulemma kasvaa aikamoista vauhtia. On siinäkin ihana poika! (:

Hunajatassun mielipide päivästä: Ah, tätä kaipasinkin. Lämpöä, uusia ystäviä, limonadia ja rentoutumista kerhojen jälkeen. Hrrh! Tosin tuo on vale, sillä täällä on ihanan lämmin öisinkin. :D

Pörren mielipide päivästä: Atshiuh! Niisk.. No toivottavasti ainakin paranen täällä. Aika varmasti. Mutta se pesu oli inhottavaa!! Ei kiitos enää, pthyi!

Tarpeet:
Hygienia (kylpy ja hoitoaine)
Terveystarve (tassuvoide? :o)
Liikuntatarve (kävely rannalla, lentokentällä juokseminen)
Siisteystarve (harjaaminen ja vessassa käyminen)
--
:D Ihanaa kirjoittaa tätä! Pennejä, ikäpisteitä ja kokemusmittaria! (:

Vastaus:

Mahtava ja pitkä tarina! Onneksi urhea Mörri sai passit pelastettua sieltä kahvilasta =D Ja pääseeköhän tämä Lilo ja Stich-kissa vielä toisiinkin tarinoihin? =D Mutta saat tästä nuo tarpeet ja 55 penniä! Lisään sen matkamuiston ja kokemusmittarin kohotukset kun olen lukenut muutkin osat =) =)
-Aijca

Nimi: Inkku

12.10.2010 16:29
- Katsopas Fani, minkälaisen taimin saimme, sanoin ja näytin pientä taimia Fanille.
- Kastellaan se! Fani sanoi ja kipaisi kastelukannun luo. Kastelukannussa oli vielä vettä. Kastelimme taimin Fanin kanssa, sekä kaikki muutkin huoneemme kukat ja kasvit.
- Kivaa! Fani huudahti. Hymyilin. Fani oli tosi kiva kisuliini.
- Ai niin! Meinasin unohtaa! Katso mitä ostin sinulle syys-markkinoilta, sanoin ja näytin avaimenperää ja tamagothcia.
- Vau! Miten oikeen toimii? Fani kysyi katsellen tamagothcia.
- Näytän kyllä, js edes itsekään osaan, sanoin ja otin tamagohcin käteeni. Minulla oli kotona myös tamagothci. Se oli kyllä rikki.. Fani innostui todella paljon tamagothcista, eikä olisi halunnut jättää sitä hetkeksikään.
- Arvaa mitä Fani? sanoin innostuneena.
- No mitä? Fani kysyi silmät suurina.
- Minä ilmoitin sinut uimakouluun, se on tänään. Menemme läheiseen kylpylään, sanoin.
- Kivaa! Fani sanoi ja hyppi pienen ilotanssin, sitten se keskittyi taas tamagothciinsa. Kesällä se uimakoulu kokoontui joko lammessa -joka sijaitsi Mouruposken pihalla-, tai sitten Naukukukkulan läheisellä suurellä järvellä.

Annoin Fanille välipalaksi mandariinin, ja lähdimme sitten kohti kylpylää. Fania jännitti. Se ei olisi malttanut odottaa, näkevänsä muita kissoja ja pääsevänsä kokeilemaan uimista. Kadulla huomasimme vähän edellä, toisen hoitajan. Juoksimme hänet kiinni.
- Hei! Oletteko te menossa myös uimakouluun? kysyin. Fani oli alkanut jo tehdä tuttavuutta hoitajan kissan kanssa.
- Ai! Hei vaan! Minä olen Anytime! hoitaja sanoi.
- Minähän unohdin esittäytyä! Minä olen Inkku, ja sano sinäkin nimesi, sanoin, kun Fani katsoi minua.
- Minä olen Fani! Fani sanoi hiukan ujosti.
- Minä olen Pia! Anytimen kissa sanoi reippaasti. Samaan aikaan, kun minä ja Anytime juttelimme, myös Pia ja Fani leikkivät ja juttelivat. Pia oli hiukan Fania isompi, mutta ne näyttivät tulevan hyvin toimeen.

Kylpylällä näimme myös simssiliinin ja Tikkarisuun, ja tietenkin heidän kissansa Nick, Mörri ja Pörre. Fania näytti ujostuttavan, sillä kaikki kissat olivat sitä isompia.
- Hei ja tervetuloa! Aijca sanoi. Kissat leikkivät toistensa kanssa innoissaan, mutta sitten siirryttiin jo pienen uima-altaan luo.
- Uimme nyt ihan matalassa altaassa ja harjoittelemme reippaasti veteen menemistä. Tavoitteena olisi, että jokainen käy edes pikkuisen vedessä, Aijca kertoi.
Fani kosketti pikkuisella tassullaan vettä.
- Hyi! Se on kylmää, Fani parahti.
Pia oli jo kastanut koko tassunsa veteen, myös Mörri näytti uskaltavan mennä veteen. Aijca saapui luoksemme hiukan neuvomaan.
- Kokeileppa Fani laittaa tassu veteen, Aijca kehotti. Fani kosketti vedenpintaa tassullaan ja pani tassunsa veden alle.
- Noin! Hyvä! Laittaisitko toisen tassun ja jalat veteen? Aijca ehdotti. Hyvin hitaasti Fani asetti toisen tassunsa veteen, sekä lopuksi vielä takajalatkin. Myös muidenkin kissat näyttivät uskaltautuneen veteen.
- Todella hienoa! Aijca sanoi ja taputti käsiään.
- Jo ekalla kerralla opittiin näin paljon! hän jatkoi.
Fani tuli pois vedestä ja kokeili uudestaan.
- Tämä on kivaa! se huudahti innoissaan.
- No niin! Päätämmekin tämän uimakoulu kerran tähän, Aijca sanoi ja onnitteli kaikkia. Lähdimme kaikki yhdessä pesemään kissat.
- Tänään pesemmekin sinut oikein hyvin, sanoin.
- Voi ei! kuulin Fanin mutisevan, se inhosi korvien pesua, sillä se ei tykännyt jos vettä menee korviin tai silmiin.

Suihkutiloissa otin kissoille hyvää shampoota ja hieroin sitä Faniin. Fani yritti samaan aikaan leikkiä Pian ja Pörren, sekä Nickin kanssa. Fina ei pysynyt hetkeäkään paikoillaan.
- Tule nyt tänne, että saadaan shampoo pestyä pois, vai haluatko jäättää sen päällesi? maanittelin. Fani tuli luokseni kiltisti.
- Hyvä tyttö! sanoin ja suihkutin Fanin puhtaaksi. Otin pyyhkeen ja kiedoin Fanin siihen ja nostin sen syliin. Fani näytti todella suloiselta pyyhe päällään. Kannoin Fanin sylissäni koko matkan hoitolalle. Pihalla se sai jaloitella ja juosta Pian ja Pörren kanssa. Menimme kaikki sisään ja Anytime ja Tikkarisuu, sekä simssiliini lähtivät omiin huoneisiinsa, ja me menimme Fanin kanssa tietysti meidän huoneeseemme. Fani oli aika uupunut kaikesta leikistä ja uimisesta, joten se simahti melkein heti. Fina mumisi jotakin unissaan ja alkoi sitten tuhista kovaan ääneen.
Loppu!

Tarpeet:
+ Hygienia
+ Uni
+ Nälkä
+ Liikunta
+ Leikki

Vastaus:

Olipas ihana tarina! Uimakoulukin näkyi olevan samaan syssyyn kirjoitettuna. Muistutan vain, että tarpeita saa kohottaa yhdessä hoitotarinassa korkeintaan neljää =) Ja olisi kätevää, jos lisäisit aina nälkätarpeen mitä söitte, jotta osaan poistaa sen kaapista =) En kyllä muista, että olisitte syöneet mitään tarinassa? Korjaa ihmeessä, jos olen väärässä! =) Mutta saat tästä kerhomerkin ja 13 penniä!
-Aijca

Nimi: Mirkku

12.10.2010 11:53
VOI JUKU!!!
-Sainko mä sen?!, huutelin äidille joka oli saanut teksrin jossa kerrottiin että hoitopyyntöni oli hyväksytty ja saisin hoitaa Sisua jota olin pyytänyt hoidokikseni.
-Sait Sisun!, äiti vihdoin paljasti.
-JEEE!!, kiljuin ja pikkusiskoni alkoi itkeä.
Isäni kävi helimässä sitä ja äiti lähti viemään mua kennelille.
Kennel mouruposkessa etsin Aijcan.
Löysin hänet yhden kissan kopilta.
-Moikka!, sanoin.
-Moi! Sähän oot Mirkku!, Aijca tunnisti minut.
-Joo! Niin oon, vastasin.
-Sisu on kopissa 23!, Aijca sanoi.
-Ok! Nähdään1 Moikka!, sanoin ja lähdin Sisun kopille.
Juoksin Sisun kopille ja huomasin sen.
-Sä oot söpö! Ja todella ihana!, huudahdin.
-Miau!, Sisu vinkaisi.
Otin sisun syliin ja silittelin sitä.
Tutustuimme kaikessa rauhassa ja siinäpä se päivä meni.
Kohta äiti tuli hakemaan mut kotiin.
Ruokin Sisun.
Annoin sille vielä lähtöpusun poskelle ja lähdin kotiin äidin kanssa.
Kotimatkalla mietin mitä tekisin huomenna.

Vastaus:

Mukava ensitapaaminen teillä =) Saat tästä 7 penniä.
-Aijca

Nimi: Rasse

11.10.2010 18:48
Käsityökerhossa Roopen kanssa

-Minä tahdon tehdä miekan puusta! Ilmoitti Roope heti kun tulimme näytelmälavalle.
-No sinä pääsetkin sitten samantien hommiin, kun tiedät jo mitä teet. Sanoin Roopelle naurahtaen. Roope olikin oppinut todella nopeasti puhumaan sujuvasti. Aijca ilmoitti, että ne jotka haluavat tehdä puutöitä, heidän pitäisi hakea hoitolan pihassa olevasta vajasta ensiksi puuta. Jotka tahtoisivat kutoa,virkata tai ommella ompelukoneella voisivat heti aloittaa. Minä aloin virkkaamaan. Olin päättänyt jo aikoja sitten virkata huoneeseemme sängyn päälle ison tilkkutäkin. Valitsin valkoista, mustaa ja harmaata. Ne sopisivat kissojen väreihin. Aloin virkata valkoisesta ensimmäistä tilkkua.

Virkattuani ensimmäisen neliön huomasin, että Roope oli Aijcan avustuksella saannut jo miekkaansa aikaiseksi kahvan. Minä olin saannut jo virkatuksi kolme neliötä ja aloitin neljättä.

Kerhon loputtua Roope oli innoissansa. Tämä oli melkein saannut miekkansa valmiiksi. Ensi kerralla se pääsisi maalaamaan sitä ja sitten se alottaisi kilven tekemisen.

Loppu

Vastaus:

Voi Roopea =D Melkoinen ritari! Saat tästä 8 penniä ja kerhomerkin! =)
-Aijca

Nimi: Sadepisara

11.10.2010 17:40
Saapuessani Mouruposkeen ensimmäistä kertaa oli kaunis oranssinpunertava syyspäivä. Olin iloinen, että näkisin uuden kissani: Tiukun. Odottelin pihalla Aijca-nimistä tyttöä joka omisti Mouruposken hoitolan. Hän antaisi minulle pääoven avaimet sekä jonkinlaisen kirjasen kissojen hoidosta. Ruskeahiuksinen tyttö kurvasi pihaan pyörällään. ”Huh, anteeksi että olen myöhässä.” Hän puuskutti ja laittoi pyöränsä lukkoon. Hymyilin itsekseni katsoessani kun hän avasi pienen kantohäkin. ”Kurkkaa sisään vain.” Aijca sanoi. Menin varovasti kyykkyyn ja kurkkasin häkkiin. Nurkassa kyhjötti pieni kissanpentu ja häkin toisessa laidassa oli pieni vihreä paketti jossa oli sininen nauha ja pieni keltainen kortti. Kurotin kissanpentua kohti.. "Tämähän sattui juuri sopivasti kun minulla oli synttärit pari päivää sitten. ", tuumailin tyytyväisenä, ja otin kissanpennun varovasti esiin. Ojensin sen hetkeksi Aijcalle, siksi aikaa että saisin paketin kaivettua esiin. Avasin paketin, ja sieltä paljastui kolikoita ja avain. "Voi Aijca, tämähän on ihana! Ja korttikin on tosi hieno!” sanoin iloisesti. "Minä ainakin yritin parhaani", Ajica räpläsi laastareista täynnä olevia sormiaan, mutta pudistelin päätäni. "Älä nyt vähättele itseäsi, tämähän on upea!", Sanoin halaten Aijcaa. "Eiiii! Älä kehu minua noin paljon. Otas nyt tämä kissanpentu." Aijca ehdotti ja ojensi Tiukun minulle. "Minun oma Tiina Tupsupipojen Tapittaja Tulihäntäni.", lepertelin pikkuiselle pennulle. "Hei, olen kapungin omaisuutta!", Tiuku ulvahti. Purskahdin nauruun. "Minusta näyttää, että sinä kutiset", sanoin nostaen sormeni Tiukun mahan yläpuolelle. "EiiI! Ei saa, mä kutian helposti!", Tiuku ulvoi naurusta. Aloin kutittamaan ja nauroin samalla. Aijca rykäisi, ja lopetin oitis. "Oho, anteeksi, kiitos tosi paljon. Me jatkamme tästä varmaan kaksistaan." Kiitin Aijcaa, ja aloin taas kutittamaan kissanpentuani. "Ääh, mitäpä tuosta. Hauskaa päivänjatkoa! Ja öh, ainiin, toimistoni on tuolla.", Aijca osoitti jonnekkin talon seunustalle. "Okei..” Mutisin hiljaa. Vilkaisin kättäni. "Hyyi! Mitä tää on, Tiuku?", Yökkäsin haisevalle kädelleni. "Ööh, mitenniin?” Tiuku kieriskeli maassa. "Ihan tavallista kissanpissaa vain, Sadepisara!” Kissa huomautti. Kurkustani tuntui nousevan jotain. "Voi herranjestas sinun kanssasi, Tiukuliini!" Huudahdin kauhuissani. Onneksi vieressä oli lampi, jonne työnsin käteni. "Tämä oli vasta alkua maailmanvalloitukselleni. Muahaahaaa!", Tiuku yritti matkia ilmeisesti Frankkensteinin luojaa. Otin höpsön kissani syliini ja paijailin sitä tovin. "Voisitko harjata?", Tiuku kysyi ja kääntyi selälleen. Pudistin nopeasti päätäni. "Ei, nyt me menemme sisään etsimään tämän avaimessa lukevan huoneen." Sanoin ja laskin Tiukun varovasti tassuilleen maahan. Kävelimme rinta rinnan ovelle, jossa kaivoin avaimeni esiin. Työnsin sen lukkoon ja väänsin. "Käykää sisään, madamé.” Leikittelin. ”Kiitos rouva, mielelläni.", Tiuku sanoi ylväänä ja asteli sitten koreasti sisään. "Heeheehee..", Tiuku nauroi. Hymyilin. "Voidaan etsiä sulle joku kiva kaverikin.", totesin.

Löysimme lopultakin huoneeseemme, ja avasin oven. Vaan mikäs meitä odottikaan: Leikkihuone. Raavin päätäni ja totesin: "No, tämähän on vain väliaikainen huone." "Ää, Mä en halua elää missään tyhmässä leikkihuoneessa!" Tiuku mankui. "Hei, me saadaan varmasti piakkoin oma huone", sanoin, ja laskin tavarat maahan. ”Kuule Sade, juuri nyt haluaisin vain ummistaa silmäni." Kissa sanoi uneliaana. "Heh, kauniita unia sitten vain", totesin, ja avasin matkalaukkuani. Siellä oli tavaroitani; vaatteita, meikkejä ja muutama DVD. Heitin likumäkeen muutamia vaatteitani, ja kohta vasta huomasin, että olin heittänyt ne suoraan Tiuku-Tiinan päälle. Nappasin nauraen vaatteeni pennun päältä, ja aloin laulella tuutulaulua. Tiuku vinkui, mutta nukahti pian. Päätin samalla kertaa harjoitella laulukokeessa tarvitsemaani Hoosiannaa. "Ei! Ei saaaa!" Tiuku sanoi unisena. ”Oi, anteeksi, minua vain laulattaa niin.” Hymähdin ja tutkiskelin katseellani huonetta.. "Ihmettelin tätä suurta meteliä", Tiuku valitti taas. Istahdin lattialle lukemaan kirjaa. Hetken ajan päästä kysyin: ”Käännänkö sivuja liian kovaäänisesti?” Nipsu vilkaisi minua kummissaan. "Noh, jos totta puhutaan niin joo." Tiuku virnisti. Samassa ovelle koputettiin. Kävin avaamassa. "Heippa, minä olen Tuitikki ja tässä on Nipsu" Ovella seisova tyttö ilmoitti. Tiuku ei sanonut mitään vaan haukkoi happea katsellessaan pientä suloista kissanpoikaa. ”Heei! Mikäs teidät tänne tuo?” Kysyin iloisesti ja pyysin heidät sisään. "Tiuku, haluaisitko sinä olla mun kaveri?" Tiukua selvästi nolotti, että poika oli pyytänyt häntä kaverikseen. "Öö, kai.” Tiuku kuiskasi. Minä hymyilin rohkaisevasti. "Voidaan joskus tavata jossain, mutta nyt Caroline kutsuu!", Nipsu naurahti ja vilkaisi sitten erästä tyttökissaa. "Heippa, Tuitikki ja Nipsu!" Huudahdin heilauttaen kättäni. Kun ovi pamahti kiinni katsoin toruvasti Tiuku-Tiinaa. ”Miten sinä kehtasit tehdä noin? Et tervehtinnyt Tuitikkia tai Nipsua, etkä myöskään hyvästellyt!” Sanoin kiukkuisesti. "Mua nolotti! Ihan kuin Robert Pattinson pyytäisi sinua lounaalle!", Tiuku-Tiina pui nyrkkiään. ”Nyt mennään muuten kirjastoon!” Ilmoitin. ”Ei muuten mennä! Inhoan sitä hoitajaa kun se hyssyttelee!” Tiuku parkaisi ja luikki liukumäen alle. ”Hassu ei se sua syö!” Nauroin ja kannoin sylissäni kissaani kirjastoa kohti.

Lopulta istuimme hiljaa kirjastossa jonossa odottaen lainaamisvuoroamme. Oli hipihiljaista. Silloin tällöin saattoi verho rasahtaa tai sipinää kuulua mutta muuten oli aavemaisen hiljaista. ”Kiitos, kiitos, siihen niin.” Kuulin kirjastonhoitajan sanoista. Äkkiä oli jo meidän vuoromme. Tiuku laski nolona helppolukuisen lastenkirjan nimeltä Hepokatti – kirjastonhoitajan eteen. Minä ojensin oman romaanini ja kuiskasin hiljaa Tiinalle: "Katso, puriko se hoitaja sinua?" Kissa nyrpisti nenäänsä ja otti kirjan hoitajan ojentavasta kädestä. "No ehkä se puri vahingossa puhelinpylvästä ja menetti hampaansa", Tiuku totesi hellyyttävän hyväuskoisesti. "Moi Tuitikki!" Tiuku huusi kovaan ääneen. "Hyssss!", kirjastotäti hyssytteli. Tiuku näytti ahdistuneelta. "Ai moi, tekin tulitte lainaamaan.", Tuitikki kuiskasi. "Juup. Tiuku taisi vähän pelästyä kirjastonhoitajan hyssyttelyä." Arvelin, mutta Tiuku suuttui. "ÄLÄ NOLAA MUA!", Tiuku huusi, mutta vaikeni heti kun kirjastonhoitaja hyssytteli. (mulla on kivaa =D=D) Virnuilin itsekseni mutta oikeasti pidätin naurua. Istahdimme kirjaston lukupöytäryhmäpöydän ääreen. "Ja niin He-po-kat-ti raa-hau-tui ko-tiin." Tiuku tavasi tekstiä. Pureskelin kynsiäni, koska kirjani oli jännässä paikassa. "Voi hitsit, tuosta hän ei kyllä selviä!” Huusin. Kirjastonhoitajatäti tuli luoksemme ja sanoi: ”Hyss!!” Tiuku näytti vihaiselta. "HYSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSS!” Tiuku hyssytteli takaisin. Täti näytti hämmentyneeltä ja muut kirjastossa pidättivät nauruaan. "Voisitko lopettaa hyssyttelyn moisten pikkujuttujen vuoksi? Minähän vain eläydyn kirjaan.” Kysyin kirjastonhoitajalta. "Ja pöh, nuo ovat skandaaleja kirjastossa.", Kirjastonhoitaja mutisi. Hän otti ovelan otteen Tiukusta, ja rupesi hyssyttelemään kaikin voimin. Hän oli kohta aivan sinipunainen. "Tehkää tietä!!" Pari lääkäriä huusi, ja laittoi kirjastonhoitajan paareille. Nappasin nopeasti Tiukun takaisin. "EI HIENOJA NAISIA NOIN KOHDELLA!! KUULITTEKO APINAT?", Kirjastotäti kirkui. "Sinä pääset nyt oikein pitkälle hermolomalle..", Sairaanhoitajat sanoivat. Muuan vaalea tyttö tuli luokseni kissalaumoineen ja sanoi: "Moi, olen Rasse. Tässä ovat kissani Mirre, Murre, Pena, Roope ja Peltsi", tyttö sanoi. Luullakseni peltsi, pieni harmaamusta kissa katseli Tiukua. ”Olet aikas söötti..” Kissa sanoi punastuen. Rasse tökkäsi Peltsiä kengänkärjellään. ”Auts! Toi sattui, Rasse.” Peltsi sanoi ja vinkkasi Tiukulle silmää. ”Ooh..” Tiuku virnuili ja huiskautti kättään pois lähtevälle Rassen kissafarmille. ”Ihastus iski.” Tiuku huokaisi.

Seuraavaksi suuntasimme Punapensaspolulle. Jouduin kantamaan kolmanneksen matkasta Tiukua, mutta pentu oli onneksi kevyt kuin ketsuppipurkki.. ainam! Tuli nälkä.. Yhtäkkiä Tiuku alkoi kaivelemaan silmiään. "Au, mulla meni jotain silmään!" Nipsu valitti hinkaten silmäänsä. "Ei, älä hinkkaa sitä. Se menee vain pahemmaksi!" Opastin ja pysähdyin paikalleni. "Meidän pitäisi varmaan käydä eläinlääkärissä." Katsoin Tiinan punottavaa silmää. ”EI! Se lähti jo.” Kissa huudahti virkeänä. Tosiaan, kissani silmä palasi normaaliväreihin – ainakin melkein. "Onneksi se lähti.", huokaisin, ja Tiuku oli samaa mieltä. Aloimme taas kävelemään tasaista vauhtia, nyt eri suuntaan, sillä olimme kävelleet pensaspolun jo läpi. Laskin Tiukun maahan ja arvelin, että se kyllä jaksaisi kävellä. "Tää on liian raskasta! Mä olen vasta pentu!", Tiina valitti. "Voi että, meidän täytyy siis treenata kovemmin!" Naurahdin, ja katsoin eteenpäin syöksyvää kissaani.

Saavuin varahuoneeseemme, ja huomasin heti jotain olennaista puuttuvan. "Minne se vintiö nyt katosi?", huudahdin, ja vilkuilin hädissäni ympärilleni. Kävelin Tuitikin ovelle, mutta kysymyksen jälkeen Tui vaan pudisti päätään. "Voi, minne se Tiuku on nyt mennyt?", kysyin hädissäni. Samassa minulla välähti. Kävelin Rassen ovelle. "No moi, onkos meidän Tiukua näkynyt täällämain?" Kysyin Rasselta. "No tuollahan se kissasi on istunut varmaan vartin verran Peltsin kanssa jutellen", Rasse sanoi. "Oikeesti, voititko sä sen karhun ihan yksin?” Tiuku kysyi Peltsiltä kiinnostuneena. ”Joo. pelkkä vasen vahva koukkuni riitti sen taltuttamiseen.” Pena kertoi elehtien. "Noniin, Tiuku nyt nukkumaan. Ehdit hyvin kyllä myöhemminkin flirttailla Peltsin kanssa", totesin. "Höh", Tiuku tuumasi, mutta tuli kiltisti perässäni huoneeseemme. Lauloin hänelle hyvänyön laulun, ja jätin kisuni nukkumaan. Itse minä lähdin äidin kanssa autolla kotiin.
---
Ensimmäinen tarinani oli pitkä.. Voisinko saada ne kolme ikäpistettä että Tiuku-Tiinani kasvaisi? :'D Koska Peltsillä ja sillä on suuria suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Ja kiitos niitä pennejä. =D

Tarpeet:
Liikuntatarve (punapensaspolulla myös tiukukin käveli)

Vastaus:

No jos toivot oikein noin kovasti niitä ikäpisteitä Peltsin ja Tiukun tulevaisuutta ajatellen niin voin tietty vähän avittaa sinua! Ja tarinasi oli muutenkin upea ja pitkä, että sietää antaakin ikäpisteitä! =) Saat tästä tuon Liikuntatarpeen ja 30 penniä! =D
-Aijca

©2020 Kissahoitola Mouruposki - suntuubi.com