Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK



Tähän vieraskirjaan kirjoitetaan kaikki tarinat, kuten tavalliset hoitotarinat, taitotarinat, kerhotarinat, matkatarinat ja sen sellaiset.

Ennen tarinan lähettämistä sinun kannattaa kopioida se varmuuden vuoksi, jos vaikka nettisi sekoaa tai jotain muuta ilkeää tapahtuu, eikä tarinan lähetys onnistu.

Huom. Muistathan, ettet saa laittaa uutta hoitotarinaa ennen kuin edellinen on arvosteltu! Muuten joudut jäähylle hetkeksi aikaa.

 << <  183  184  185  186  187  188  189  > [ Kirjoita ]

Nimi: Setä-mies_96

09.08.2010 16:49
Tänään menin jälleen hoitamaan Jormaa. Jorma oli hieman vihainen, koska en ollut hoitanut häntä vähään aikaan, vaan pelannu Starcraft 2 peliä kotonani.
Päätimme mennä ulos sateeseen leikkimään. Helteen takia se varmaan piti sateesta. Jorma pomppi ja hyppi ja otti kielellään vettä kiinni taivaalta. Lopulta hypittyään ja pompittuaan lätäköissä se vain jäi maahan makaamaan hetkeksi. Tämän jälkeen vein Jorman sisälle ja kuivasin hyvin, jotta se ei vilustuisi, ja onhan sillä vielä se punkkikin,jota emme saa pois surkean budjettimme takia.
Jorman kuivuttua harjasin sen turkin ja pyyhin siitä pölyt pois. Loppu illan katselimme YouTubesta jälleen videoita, sekä luimme irc-quotesseja. Jorma väsyi ja laitoin sen nukkumaan.
---------
+Hygienia
+Leikki
+Uni
+Liikunta

Vastaus:

Jorma-parka ei pääse eroon punkistaan =D No, ehkä jos annan armonkolikoita teille, niin saatte sen punkin pois. Saat tästä tarinasta 5 penniä ja nuo tarpeet =P
-Aijca

Nimi: Rasse

09.08.2010 16:44
Avasin Mirandan huoneen oven. Mirre odottikin jo huoneen ovella.
-Mennään nyt. Sanoin sille ja kävelin näytelmälavalle päin. Katsahdin kalenteriin. Seuraava luontokerho olisi huomenna. Painoin sen muistiini ja muistutin vielä itseäni että ottaisin lintukirjan. Avasin oven ja Mirre livahti ensimmäisenä siitä. Huomasin että Aijca, Mantsu ja Pipsa olivat jo siellä. Minulla oli Mirandan punainen noppa taskussani, koska tänään kissat leikkisivät ja askartelivat. Mirre meni istumaan Pipsan viereen. Minä istuin maahan Mirren viereen. Mantsu istui Pipsan vieressä. Aijca istui edessämme.
-Ekana me maalataan tassuväreillä. Aijca sanoi ja työnsi meidän kaikkien eteen ison paperin ja värejä. Mirre hyökkäsi heti värien kimppuun niin kuin Pipsakin. Mirre otti etutassuihinsa sinistä ja punaista ja tepasteli ympäri paperia. Pipsa piirsi hiirtä paperin yläkulmaan mustalla. Menin ottamaan keltaista. Piirsin sillä aurinkon. Mirre kävelin aurinkoni yli. No tuli hieno aurinko totesin itsekseni. Mantsu otti vihreätä ja piirsi nurmikkoa. Aijca katseli mitä piirsimme. Otin sinistä ja piirsin pilven. Kun paperi oli täynnä muiden piirrustuksia ja minun söherryksiäni kävimme pesemässä kädet Mantsun kanssa ja kissat pesivät tassunsa. Aijca sanoi että tämä tulee seinälle. Aijca siirsi vähän piirrosta ja sanoi että kissat voisivat leikkiä. Kaivoin taskustani nopan johon Mirre oli kovasti kiintynyt. Mirre hyökkäsi heti sen kimppuun ja sähähti Pipsalle joka oli tullut katsomaan noppaa.
-Meille ei tullutkaan mitään lelua mukaan. Matsu sanoi ja katsahti Pipsaa.
-Pipsa voi leikkiä Mirren kanssa nopalla. Sanoin ja Pipsa juoksi Mirren perässä ympäri huonetta ja välillä Pipsa vei noppaa ja Mirre varasti sen siltä. Ne kisailivat nopasta.
-Sitten kun noi lopettavat tuon leikimisensä voitte lähteä. Tällä kertaa emme tee tämän enempää Aijca sanoi ja lähti pois. Katselimme hetken Pipsaa ja Mirreä kunnes nousimme ylös. Mirre juoksi noppa suussa luokseni. Nappasin sen siltä. Lähdimme omiin huoneisiimme. Laitoin nopan kaappiin ja sanoin Mirrelle moikka ja että ensi kerho kerta olisi luontokerho.
Loppu

Vastaus:

Hauska kerhotarina! Ja ihanan tassuvärityön teittekin! =) Saat tästä 10 penniä ja merkin =D
-Aijca

Nimi: Rasse

09.08.2010 16:08
JATKOA
Pian Aijca pysähtyi ja sanoi että paistaisimme makkaroita. Minun ja Mirren tehtävä oli kerätä kiviä nuotion ympärille. Aijca oli ottanut kaksi puupölkkyä nuotioon, koska risut olisivat kuitenkin niin märkiä. Mirre keräsi kuitenkin risuja nuotioon. Kasasin kivet ympyräksi ja Aijca rupesi tekemään tulta.
-Muistattehan että toisten maalla ei saa tehdä ilman lupaa tulta.
-Muistan. Mirre maukaisi nopeasti. Kun Aijca sai nuotion syttymään paistoimme makkaroita. Mirre söi makkaran puolikkaan ja minä söin makkaran ja Mirren makkaran toisen puolikkaan. Aijca oli näköjään niin nälkäinen että söi 2 makkaraa. Sammutimme nuotion loiskimalla lammikosta vettä siihen. Mirre näytti iloiselta ja tyytyväiseltä kun suunnistimme kenneliä päin. Se selitti koko ajan että tahtoo ensi kerrallakin kuunnella lintujen ääniä.
-Ensi kerralla yritämme bongailla niitä. Aijca sanoi Mirrelle. Mirren silmän säihkyivät. Menimme takaovesta kenneliin sisälle. Riisuimme kengät ja kiitimme Mirren kanssa Aijcaa kerho retkestä. Aijca sanoi että ensi kerralla meidän pitäisi ottaa mukaan hoitajien oleskeluhuoneesta lintukirja. Yritin painaa sen mieleeni. Kiitimme vielä Aijca ja lähdimme Mirren huoneeseen. Mirre sanoi että odottaa jo seuraavaa kerhokertaa. Sanoin sille heipat ja se maukaisi perääni.
Loppu

Vastaus:

Hienoa! Hyvä kerhotarina! =) Olimpas ahneella tuulella kun söin kaksi makkaraa =D=D Saat tästä jatko-osasta ja siitä aijemmastakin yhteensä 13 penniä. Ja tietty kerhotasomerkin! =D
-Aijca

Nimi: Mantsu

09.08.2010 15:48
Herään aikaisin aamulla. Meille oli tullut eilen kissa, jonka olin nimennyt Pippuriksi, olihan kissa musta ja poika. Ja sitä paitsi, Pippuri kynsi aika paljon, eikä aluksi pitänyt huomiosta. Omistaja kylläkin kertoi aivan toista, mitä kissa oikeasti on.
Petasin petini ja juoksin alakertaan kissan makuu pedille, eli sijaishuoneen kauimpaiseen nurkkaan; Pippuri oli valinnut sen nukkumapaikakseen. Huomasin Pippurin nukkuvan yhä pedissään, mutta kun otin askeleen huoneeseen, se aukaisi silmänsä ja rupesi venyttelemään.
Päätin jättää kissan rauhaan, eilenhän se juuri tuli, ja menin syömään leipää.
Äitini oli jo keittiössä.
- Huomenta, äitini sanoi sanomalehden takaa.
- Öh.. huomenta, sanoin.
- Pippuriako kävit katsomassa? Arvaas mitä, se oli tullut yöllä huoneeseeni, ja oli nukkumassa sängylläni, äiti sanoi ja naurahti, mutta heti kun minä katsahdin sitä, katti juoksi oikopäätä takaisin omaan petiinsä.
Naurahdin ja otin leivän leipäkorista.
Onneksi margariini oli jo pöydässä, ettei minun tarvitsisi sitä hakea, aamuisin laiska kun olen.
Voitelin leipäni ja söin sen.
- Käykö että käyn yhdessä kissahoitolassa? Otan kännykän mukaan, jos sinun tarvitsee soittaa minulle, sanoin ja nappasin kännykän käteeni ja sujautin sen taskuuni.
- Kaipa se käy, mutta muista sitten soittaa, jos jotain sattuu, äiti sanoi ja menin eteiseen pukemaan kengät.
Sitten lähdin juoksujalkaa kohti hoitolaa, Pipsaa näkemään.
Kävelin lähelle tätini kotia, eli siihen paikkaan, missä tämän Mouruposken kyltti oli.
Katselin ympärilleni, kunnes huomasin takanani jonkun kyltin. Katsoin mitä siinä luki, ja se olikin Mouruposken kyltti.
Taisin mennä siitä ohi, ajattelin ja kävelin kyltin osoittamaa polkua pitkin eteenpäin.
Kun saavuin hoitolan pihalle, aurinko oli pilvessä, mutta paikka tuntui silti "kimmeltävän", vaikkei ihan silti niin paljon kuin ensimmäistä kertaa saapuessani tänne.
Huomasin ulkona olevan Pipsan, joka lauleskeli nurmikolla.
Huusin Pipsan nimeä, ja pian kissanpentu huomasikin minut ja juoksi niin kovaa kuin jaloistaan pääsi luokseni.
- Mjantsu! Missä olit? Pipsa kysyi ja tarrasi tassuillaan kiinni housuihini.
- Tulin juuri tänne, höpsö! sanoin ja taputin Pipsaa päähän.
Lähdin sitten hoitolan sisälle Pipsa yhä jalassani kiinni, koska kuulin Pipsan mahan "kurisevan".

Hoitolan sisällä koitin irrottaa Pipsaa irti jalastani, mutta se vain painoi kynsiään kiinni jalkaani.
- Au! Pipsa, noin ei saa tehdä, sanoin ja Pipsa näytti surulliselta.
- Anteeksi, Pipsa sanoi hiljaa ja irrotti otteensa irti.
Kävelimme sitten vierekkäin kohti huonettamme.
Saavuttuamme ovellemme, Pipsa valitti nälkää, joten päätin mennä tekemään sille suoraan ruokaa, kunhan pääsisimme huoneeseemme.
- Haluaisitko itsellesi jotain siitä lahjakassista, jonka saimme Aijcalta? kysyin ja kaivelin esiin lahjakassin. Sen sisällä oli ainakin hampurilainen, jota voisin suostutella Pipsalle.
- Joo, näytä! Pipsa huudahti ja juoksi luokseni katsomaan kassin sisältöä.
- Haluaisitko hampurilaisen? ehdotin ja otin hampurilaisen pois kassista.
- Hmm.. njo, sen pitää ainakin olla hyvää, Pipsa sanoi ja tarkasteli hampurilaista tarkkaan.
- Hyi! Mitä näenkään? Siinä on SALAATTIA! Ja ei ollenkaan kalaa? Pipsa huusi ja sillä oli naamallaan sellainen ilme, kuin olisi juuri syönyt tai haistanut homeista ruokaa.
- Okei? Voin ottaa kylläkin salaatin ja lihapihvin pois, jos et laisinkaan sitä halua syödä, sanoin ja nappasin käteeni pihvin ja söin sen itse. Salaatin kylläkin päätin käskeä Pipsalle syötäväksi, vihanneksia sen ainakin pitäisi jotenkin syödä.
- Unohdit salaatin, Pipsa sanoi ja katsoin sitä tylsä-ilme naamallani.
- Mitä? Pipsa kysyi, ja käskin sitä syömään salaatin.
- Mutten pidä vihanneksista! Pipsa rääkäisi, mutten antanut periksi.
- Ole kiltti, vain tämän kerran! Pipsa anoi ja katsoi minua kissanpentu-ilmeellään.
- No hyvä on, mutta vain tämän kerran, suostuin ja Pipsa kävi heittämässä salaatinlehden roskikseen, jonka jälkeen se ei vieläkään syönyt purilaista.
- Saako sen väliin kalaa? Vaikka sitä ahventa? Pipsa kysyi ja katsoi minua anovasti.
- Toki saat, sanoin ja taputin Pipsaa päähän. Voi sen toiveiden kanssa, ajattelin ja otin jääkaapista ahvenen ja leikkasin siitä siivun - tietysti ilman suomuja - purilaisen väliin.
Sitten Pipsa rupesi, tai ainakin koitti ruveta syömään, mutta se oli enemmänkin purilaisen suussa pitämistä, ei pureskelua.
- Voi, pitääkö sitä pehmentää? kysyin, ja Pipsa nyökkäsi.
Kävin hakemassa jääkaapista sitten kermapurkin, ja samalla pistin ahvenen takaisin jääkaappiin.
Kaadoin hyvin varovaisesti kermaa purilaisen leipä-osiin, ja pian se pehmenikin.
- Onhan tuo hyvää? Pipsa varmisti ja naurahdin.
- Kokeile, niin tiedät, sanoin ja Pipsa sai nyt syötyä purilaistaa. Minun pitäisi kai ostaa meille maitoa, ajattelin ja pistin kerman takaisin jääkaappiin.

Pipsan syötyä ehdotan, että tekisimme sille pedin.
- Haluaisitko pehmoisen pedin? kysyn, ja Pipsa nyökkää.
Muistan sitten, että olin käynyt kaupungilla ostoksilla, ja olin ostanut meille kasan tyynyjä ja korin.
Kävin hakemassa kaikki tyynyt, ja heitin ne koriin.
- Tulehan kokeilemaan tätä! kutsuin Pipsaa ja kissa juoksi luokseni korin vierelle.
- Siinä on paljon tyynyjä, ja se on aika suuri, sanoin ja katsoin Pipsaa ja sitten koria. Totta tosiaan, kori oli paljon isompi kuin Pipsa, ja siihen mahtuisi varmasti monen monta kissanpentua.
Pipsa loikkasi sitten koriin, ja kaivautui tyynyjen sekaan, enkä enää nähnyt sitä.
Naurahdin ja menin polvilleni lattialle. Katsoin koko ajan koriin, kunnes pian Pipsa loikkasi esiin tyynyjen alta.
- Tyynysota! Pipsa huudahti ja otti käteensä sinisen, pilkullisen tyynyn ja läimäytti sen naamalleni.
Minä nappasin käteeni vaalean tyynyn ja tiputin sen vain Pipsan päälle, ja tämä sanoi luovuttavansa.
- Piste Mantsulle! hihkaisin ja otin tyynyn Pipsan päältä pois.
- Haluaisin kokeilla tässä nukkumista, saanhan? Pipsa kysyi, ja suostuin. Minä päätin siivota huonettamme, sillä kuulemma punkkeja olisi liikkeellä hoitolalla, ja yleisiäkin tiloja pitäisi putsata.
Otin siis sankon ja rätin käteeni, ja rupesin kuuraamaan lattiaa!
Vaikkei lattialla ollutkaan hirmuisesti likaa, niin silti rätti oli ihan likainen, kun sain siivottua.
Jätin sankon ja rätin kylpyhuoneeseen, jos sattuisin niitä tarvitsemaan. Vaihdoin kuitenkin sankoon uuden veden, jottei sitä samaa, likaista vettä tarvitsisi käyttää.
Katsahdin hetkeksi koria, jossa Pipsa uinui. Huomasin, että Pipsa oli taas kaivautunut tyynyjen sekaan, koska kisua ei näkynyt.
- Hmm, voisin käydä tapaamassa muita hoitajia, ajattelin ääneen ja lähdin hoitajien oleskelutilalle.
Matkalla tapasin Simssiliinin, hyväksi onnekseni, hänkin oli menossa oleskelutilaan.
- Mitenkäs Pipsan kanssa? Simssiliini kysyi ja istahdi oleskelutilassa olevalle sängylle.
- Ihan hyvin, pian pitäisi kai pestä sekin, sanoin ja istahdin huoneen keskellä olevalle matolle.
- Mitteri lähetti teille kirjeen, oletteko huomanneet jo sen? Simssiliini kysyi ja nyökkäsin (en nyt kirjoita siitä, kun luemme sitä kirjettä Pipsan kanssa).
Siinä hetken aikaa juttelimme kaikenlaista Simssin kanssa, kunnes palasin takaisin huoneeseemme.

Pipsa taisi olla jo hereillä, sillä tyynyjä oli lentänyt ulos korista.
- Pipsa, missä olet? huhuilin, koska iloista ja terhakasta kissanpentua ei juoksenut jalkoihini.
- Sankossa, tule apuun! Pipsa huusi kylpyhuoneesta, ja juoksin sinne heti.
Huomasin jonkun pienen, litimärän olion räpiköimässä sankossa.
- Miten sinä sinne jouduit? kysyin ja nostin Pipsan pois sankosta.
- E-en ti-tiedä, Pipsa sanoi ja hiukan tärisi. Kokeilin vettä, ja se oli aika kylmää.
- Voi Pipsaseni, sanoin ja otin käsipyyhkeen ja kuivasin Pipsan siihen.
Nostin sitten Pipsan pöydälle, ja laitoin hanasta tulemaan lämmintä vettä.
- Pesen sinut nyt, eihän haittaa? kysyin, eikä Pipsa hirveästi pannut vastaan, joten sain kasteltua Pipsan.
- Miksi sinä kastelet minut uudelleen? Juurihan olin märkä, Pipsa kummasteli ja naurahdin.
- Koska kuivasin sinut, sanoin ja otin sitten kissanshampoo pullon ja kaadoin siitä kädelli shampoota ja sitten levitin shampoon Pipsan turkkiin.
Pestessäni Pipsaa, huomasin sen turkissa keltaisen punkin.
- Hyih! kiljaisin ja katsoin punkkia.
- Mitä, mitä? Pipsa hätääntyi ja koitti itsekin nähdä, mille oikein kiljuin.
Koitin rauhoittua, ja huomasin juuri sopivasti pinsetit pöydällä, joten sain irrotettua punkin pois. Heitin sen sitten suoraan roskikseen.
- Mikä se oli? Pipsa kysyi ja olisi halunnut nähdä punkin.
- Pelkkä inhottava, keltainen punkki, sanoin ja puhdistin sen kohdan, jossa punkki oli ollut, täysin.
- Hyi, päästä pois! Täällä on punkkeja! Pipsa kiljui ja vahingossa raapaisi minua, kun koitti päästä otteestani irti.
- Varo vähän! toruin Pipsaa ja kissa lopetti heti riuhtomisen.
Huuhtelin sitten kaikki vaahdot pois Pipsan turkista ja otin pyyhkeen ja kuivasin Pipsan siihen.
Pesun jälkeen menimme olohuoneeseen.
- Haluaisitko koota palapelin? kysyin, ja otin esille palapelin.
- Joo, toki! Pipsa innostui ja rupesimme kokoamaan palapeliä.
Välillä Pipsa tunki palasia suuhunsa, ja sanoi, että ne maistuvat hyviltä, jolloin minä nappasin palasen sen suusta ja pistin sen paikoilleen.
- Tämä on kohta valmis, mikä siitä tulee? Pipsa uteli, ja koitti katsoa palapelin rasian kantta.
- Eipäs urkita, se selviää vasta, kun ollaan saatu tämä valmiiksi! sanoin ja jatkoimme palapelin kokoamista.
Kun palapeli oli koottu, Pipsa tunnisti kuvan olevan sateenkaari, jonka päällä istui joku kissa.
- Olenko minä tuo kissa? Pipsa kysyi ja katseli palapelissä olevaa kissaa.
- Jos haluat sen olevan, niin voihan se ollakin? sanoin. Oikeasti kissa oli aika tumman ruskea, jolla oli valkoinen vatsa, mutta jospa Pipsasta tulisikin sellainen, ehkä vanhuksena tai ikäloppuna.
- Kello on jo kohta neljä, minä siis lähden pian, sanoin ja otin kännykkäni ja soitin äidille.
- Heippa! Tulen pian kotiin, käykö? kysyin, ja pian Pipsa juoksi luokseni ja huusi puhelimeen:
- Kuka siellä on?
Laitoin käteni puhelimelle, ja katsoin Pipsaa tuimasti.
- Mitä sinä noin? kysyin siltä, ja laitoin puhelimen takaisin korvalleni. Äiti kysyi, kuka puhelimessa oli, ja vastasin että Pipsa, enkä jäänyt sitä enempää selittelemään.
Lopetin puhelun ja halasin vielä Pipsaa.
- Lähden nyt kotiin, pärjääthän iltaan asti? kysyin, ja Pipsa nyökkäsi ja kiipesi syliini.
- Sinä tulet vielä ihmettelemään minua, Pipsa vastasi ja naurahti.
- Ai millä tavalla? kysyin, ja silitin Pipsaa selästä.
- No, minä katsos kasvan tänään! Pipsa sanoi ja hymyili kissamaisesti.
- Aijaa? No, saatan tullakin, sanon Pipsalle ja suljen huoneemme oven ja lähden pois hoitolalta, kohti kotiani.
----
LOPPU

Tarpeet:
+ Hygienia
+ Uni
+ Siisteys
+ (Sosiaalisuus)
(+ Leikki)
(+ Nälkä)
Nuo viimeisimmät ovat siis "ylimääräiset", joita tehtiin tarinassa. :)

Vastaus:

Voi miten ihana ja pitkä tarina! Naursekelin mielikuvalle, että Pipsalla on suuri hampurialinen kokonaisena suussa =D Saat tästä 32 penniä ja nuo tarpeet =)
-Aijca

Nimi: Fire
Kotisivut: http://wapschool.suntuubi.com

09.08.2010 14:32
Oli aikainen aamu. Linnut lauloivat ja aallot loiskuivat ikkunani alla. Istuin katselemassa merta. Laitoin hiukseni nutturalle. Minulla ei ollut mitään tekemistä. Äitini ja isäni, kuningas ja kuningatas olivat töissä, joten minulla ei ollut tekemistä. Mietiskelin, mitä tekisin. Pian muistin, kuinka yksi palvelijani oli sanonut, että kaupunkiin oli perustettu uusi Kissahoitola. Sen nimi oli Kissahoitola Mouruposki. Päätin lähteä sinne. Hain reppuni tuolinkarmilta ja täytin sen namipaloilla ja kännykällä. Juoksin alakertaan ja hain palvelijani.

-Mikä hätänä? palvelijani kysyi.
-Aijon lähteä kahdeksi, kolmeksi tunniksi ulos. Ette ole kuulleet tätä, sanoin kysyvästi.
-Emme ole kuulle, sanoi toinen palvelija.
-Hyvä, sanoin ja lähdin kohti ovea.

Avasin oven varovasti ja menin skootterini luokse. Laitoin kypärän päähäni ja kääsin avainta. Lähdin portista ulos. Ajoin kaupungille. Pian huomasin, että olin eksyksissä. Pian katsoin kartaa, mikä oli edessäni. Huomasin, että olin lähellä. Ajoin nopeasti Kissahoitola Mouruposkeen. Avasin portin ja menin sisälle. Jätin skootterini portin viereen. Otin kypäräni pois päästäni ja lähdin katsomaan paikkaa. Otin tiarani nopeasti pois päästäni ja laitoin laukkuun. Menin sisälle. Katsoin ihmisiä, joita oli paljon. Pian huomasin paikan johtajan. Ainakin se näytti siltä.

-Hei. Oletko paikan johtaja? kysyin.
-Kyllä. Olen Aijca, tyttö sanoi.
-Selvä. Olen Prin....Fire, sanoin.
-Tervettuloa Fire. Haluatko kissan? Aijca kysyi.
-Joo. Mieluusti, sanoin.

Seurasin Aijcaa kissojen luokse. Siellä oli paljon kissoja. Kaikki olivat pentuja. Ihastuin yhteen kissaan, jolla oli ruskea korva. Halusin sen. Otin pennun syliini ja silitin sitä. Aijca lähti. Hän antoi kuitenkin minulle huoneen avaimen. Hain huoneen ja menin sinne. Avasin oven. Se oli ihana. Päästin pennun vapaaksi ja se lähti heti penkomaan paikkoja. Päätin antaa sille nimeksi Hirsku. Otin Hirskun kiinni ja menin sohvalle. Silitin pentua ja se naukaisi. Menin katsomaan huonetta. Se oli ihana. Palasin sohvalle, mutta huomasin Hirskun nukkuvan. Siliti sitä vähän ja lähdin pois huoneestani. Törmäsin Aijcaan ja kaaduin.

-Sattuiko sinuun? Aijca kysyi.
-Ei. Käsi varmaan venähti, mutta ei pahasti, sanoin hymyillen.
-Tule toimistoon. Laitan siihen siteen, Aijca sanoi otti minua toisesta kädestä kiinni.
-Okei, sanoin ja seurasin tyttöä.

Aijca sitoi käteni kiinni. Kiitin häntä ja lähdin pois. Aijca kuitenkin kysyi:
-Hei Fire. Haluatko muuttaa tänne?
-Kyllä kiitos, sanoi.
-Okei, Aijca sanoi ja lähti sisälle.

Linnassa pakkasin laukkuuni vaatteita. Toiseen laukkuun pakkasin ruokia ja pelejä. Tietysti kännykän ja läppärin. Menin pöydälleni. Kirjoitin kirjeen. Siinä luki:

"Hyvät vanhempani ja hovivki. Lähdin pois linnasta, en kerro minne. Olen turvassa. Tulen välillä käymään. Älkää etsikö minua.
Terveisin Prinsessa Fire."

Jätin kirjeen pöydälle ja lähdin nopeasti linnasta. Ajoin Kissahoitola Mouruposkeen. Aijca tervehti minua ja menin huoneeseeni. Hirsku oli herännyt. Se etsiskeli minua. Otin kisun syliini ja silitin sitä. Päästin sen pois sylistäni ja menin purkamaan tavaroitani. Leikin Hirskun kanssa lankakerällä. Sitten minulle tuli nälkä. Menin keittiöön Hirsku sylissäni. Hirsku istu kiltisti paikallaan, kun tein sille pientä ruoka-annosta ruuista, joita olin ottanut mukaan. Laitoin ruuan puoliksi ja kahdelle lautaselle. Annoin toisen lautasen Hirskulle ja toisen jätin itselleni. Otin haarukan ja aloin syödä. Kun olimme syöneet, tiskasin astiat. Menimme huoneeseemme ja aloin siivota paikkoja. Hirsku leikki pallo kanssa. Pian otin pennun syliini ja menin vessaan. Pesin Hirskun ilman raapaleita. Meillä oli kivaa. Kuivasin Hirskun ja päästin sen sohvalle. Avasin telkkarin ja katsoin salkkarit. Kun olimme katsoneet ne, menimme ulos lenkille. Hirsku käveli hienosti vieressäni. Menimme rannalle. Vaihdoin uikkarit päälleni pukkarissa ja hyppäsin järveen. Hirsku istu rannalla ja joskus kosketteli vettä. Sukeltelin ja hypin laiturilta. Pian muistin, että oli ilta. Vaihdoin vatteet ja juoksimme nipeasti huoneeseemme. Vaihdoin byjaman ja luin kirjan Hirskulle. Avasin hiukseni nutturalta ja menin sänkyyn. Menimme viimein nukkumaan. Meillä oli kivaa.

LOPPU.

+Uni
+Nälkä
+Hygienia
+Leikki

S ori kun tuli lyhyt.

Vastaus:

Ei lainkaan lyhyt tarina! Tosi omaperäistä laittaa omia taustojakin tarinaan, vau! Tykkäsin paljon ja sinulla ja Hirskulla näytti olevan kivaa yhdessä =) Ja kiva kun katsoit Salkkarit! Seuraan niitä itsekin =D Annan sinulle tästä 20 penniä ja nuo tarpeet =) Kiva kun kirjoitit jo ensimmäisen hoitotarinasi =D
-Aijca

Nimi: Rasse

09.08.2010 14:18
-Mirree! Nyt lähetään luontokerhoon. Sanoin hoitsulleni ja se nosti päätänsä.
-Ai mihin? Kyl mä tiiän kaikki linnut. Mun edessänikin on nyt yks pönttötiainen. Mirre sanoi ja jatkoi nukkumistansa.
-Niin siis anteeks mikä? Sanoin Mirrelle ja nappasin sen syliini.
-Mä karkaan sieltä kerhostanne. Se maukui minulle.
-Sä huomaat siellä kyllä että siellä on kivaa. Sanoin sille ja menimme käytävälle. Laskin sen maahan. Se suostui tulemaan mukaani näytelmälavalle. Avasimme raskaan oven ja näimme jo Aijcan. Tämä moikkasi meitä kun menimme tämän luokse.
-Me lähetään tänään retkelle metsään ja pysähdytään välillä paistamaan makkaroita . Aijca sanoi.
-Kivaa! Mirre huusi. Katsahdin siihen voitonriemuisena.
-Mä arvasin että sä tykkäät. Sanoin sille ja sitten Aijca lainasi minulle kumisaappaat lenkkarieni tilalle. Nimittäin nyt kun oli satanut ja ukkostanut metsässä saattaisi olla märkää. Mirrelle tämä antoi neljä pikkuruista tassunsuojusta. Puin ne Mirrelle. Mirre pisti vähän vastaan, mutta kun puhuin sille mutalammikoista se antoi minun laittaa suojat. Aijca nappasi isohkon puoleisen repun selkäänsä ja menimme takaovesta ulos. Onneksi Aijca oli lainannut minulle ja Mirrelle kengät. Molempien jalat olisivat nimittäin nyt jo märät. Heti takaoven vieressä oli nimittäin iso lammikko. Mirre loikki äkkiä sen yli. Aijca ohjasi meidät polulle joka meni metsään. Kävelimme kiemurtelevaa polkua pitkin ja linnut visertivät. Aijca kertoi minulle ja Mirrelle mikä lintu aina lauloi. Mirre taisi panna lintujen äänet kunnolla muistiin että muistaisi sitten lintuja pyydystäessään ne.
-Shh. Tulkaa katsomaan. Aijca sanoi ja menimme tämän vierelle. Ihan läheisessä puussa oli orava. Mirrekin malttoi mielensä, eikä jahdannut oravaa. Orava pelästyi kuitenkin kun oksa rapsahti ja kipitti puunrunkoa pitkin ihan latvaan asti. Mirre maukaisi harmistuneena. Sille olisi varmasti oravapaisti kelvannut. Hyi sanon minä.
JATKUU

Vastaus:

Tosi ihana kerhotarinan alku! Arvostelen sen sitten kun se on valmis =)
-Aijca

Nimi: Rasse

09.08.2010 13:49
Kävelin huoneen poikki sängyn luo. Katsahdin hoitsuani. Se nukkui. Olin jo ovella huomannut jotakin outoa. Oooh.. Hoitsuni oli kasvanut! Ihanaa. Melkein huusin ilosta, mutta annoin Mirandan nukkua rauhassa. Huomasin että sen kakkalaatikko oli siivouksen tarpeessa. Kaivoin esille roskapussin ja kippasin taasen muovilaatikon sisällön sinne. Vein roskapussin pihalle Mouruposken omaan roskikseen. Menin takaisin sisälle. Mirre nosti päätänsä kun ovi pamahti kiinni.
-Moi. Sanoin sille ja Mirre katseli minua vain pää vinossa.
-Haluatko lähteä leikkimään vaikkapa Mitterin kanssa? Kysyin siltä. Miranda hyppäsi alas sängyltä ja käveli ovelle. Avasin oven ja menimme koputtamaan Mitterin huoneen ovelle. Avasin oven. Mitterin hoitaja ei ollut nyt hoitamassa Mitteriä, mutta Mitteri istuskeli kyllä huoneessa sängyllä. Menimme Mitterin luokse. Miranda maukui Mitterille ja Mitteri maukui takaisin. Pian ne alkoivat painia lattialla. Istahdin tuolille katsomaan kissojen leikki tappelua. Ne juoksivat ympäri huonetta ja toivoin kokoajan vain ettei Miranda riko mitään. Kissat leikkivät aikansa ja kun ne olivat ihan väsähtäneitä Miranda hyppäsi syliini.
-Mulla on nälkä. Se sanoi minulle.
-No me voidaan mennä syömään. Sanoitko jo moikka Mitterille? Kysyin siltä ja se nyökkäsi. Moikkasin Mitteriäkin, mutta se taisi olla niin väsynyt ettei jaksanut vastata. Menimme Mirren huoneeseen ja aloin penkoa kaappia. Löysin sieltä suklaapatukan. Avasin sen ja laitoin Mirren ruokakuppiin. Mirre kun ei katsos tassuillansa osannut syödä. Laitoin roskanroskikseen ja katsahdin Mirreen. Se oli jo syönnyt patukan.
-Voi Mirre! Sanoin ja katsahdin Mirreen. Sen viikset ja melkeinpä koko naama oli suklaassa. Kaivelin kaappia ja löysin sinisen pullon hoitoainetta. Nappasin suklaisen kissan syliini ja menimme kylppäriin. Mirre katsoi minuun vähän kauhistuneena kun otin hoitoainetta käsiini.
-Pidä silmat ja suusi kiinni niin niihin ei mene tätä. Sanoin Mirrelle ja tyrkkäsin ainetta Mirren naamaan. Kissa ei näyttänyt kovinkaan tyytyväiseltä.
-Etkai sä haluu mikään suklaakissakaan olla? Kysyin siltä ja huuhtelin hoitoaineet pois Mirren naamasta. Pyyhin sen naamaa vähän pyyhkeellä ja sitten se avasi silmänsä. Se katsoi minuun vihaisena.
-Hei ainakin sain suklaat pois. Sanoin sille ja laskin sen maahan. Sinistä hoitoainetta meni puoli pullollista Mirren naamaan. Mirre tassutteli sohvalle ja käpertyi siihen kerälle. Se nuoli vähän tassuansa ja kävi sitten nukkumaan. Katselin sitä hetken ja kuiskasin sille että lähden nytten. Lähdin kävelemään pois huoneesta. Tunsin Mirren katseen selässäni.
Loppu

+Uni
+Hygienia
+Nälkä
+Leikki

Vastaus:

Teillä on aina niin hauskoja päiviä yhdessä! Kiva kun otit Mitterinkin mukaan tarinaasi =) Annan sinulle tästä 11 penniä ja nup tarpeet + sosiaalisuus =D Ja hoitoainetta jäi vielä kaappiin =D
-Aijca

Nimi: Rasse

07.08.2010 15:28
Avasin Mirren huoneen oven. Kurkistin sisään ja pian tunsin jonkin karvaisen osuvan jalkaani. Mirre kehräsi jalkaani vasten. Minulla oli shortsit jalassa joten Mirren karva kutitti jalkojani. Kyykistyin ja silitin söpöä hoitsuani. Kun silitin Mirren selkää tunsin sen selässä jonkun möykyn. Kaivelin sen esille Mirren pitkästä karvasta. Voi ei! Se oli punkki.
-Tiesitkö että sinulla on punkki selässäsi? Kysyin Mirreltä.
-Onko?! Iiiik! Ota se pois!! Ota ota ota! Mirre rupesi juoksemaan ympäri huonetta.
-En voi ottaa sitä pois jos noin juokset. Sanoin sille ja menin kaivamaan kaapista pinsetit. Löysin ne nopan alta. Otin sen ja nopan samalla esille. Laitoin nopan sohvalle ja istuin sen päälle ettei Mirre alkaisi leikkimään sillä.
-Tule tänne. Sanoin Mirrelle. Se juoksi syliini. Painoin kädelläni Mirren niskaa ja toisella kädelläni irroitin pinseteillä punkkia. Mirre yritti lähteä karkuun, mutta pidin kiinni siitä että saisin punkin irti.
-Sain sen. Sanoin Mirrelle ja nousin ylös. Nappasin nopan sohvalta ja heitin sen pöydän yli lattialle. Mirre juoksi innoissansa perään. Menin kylpyhuoneeseen ja vedin punkin vessan pytystä alas. Vein pinsetin kaappiin takaisin ja sitten menin Mirren luokse. Se oli nopan päällä. Nappasin sen sieltä. Mirre hyppäsi sen perään ja melkein osui käteeni. Olisin varmaan saannut haavoja jos se olisi osunut käteeni. Onneksi vetäisin sen äkkiä pois. Heitin nopan sängylle ja Mirre ja minä juoksimme sen perään. Mirre hyppäsi sen perään ja minä kaatusin sängylle. Molemmat olivat ihan hengästyneitä. Päätimme ottaa torkut ( :D ). Mirre nukkui nopan vieressä ja minä Mirren vieressä. Ennen kuin nukahdin katsahdin kelloon. Se oli kaksitoista.

Kun heräsin katsahdin kelloon. Se oli kaksi. Mirre nukkui vielä. Menin kaivamaan kaapista Mirren ruokakupin ja ruokaa. Otin sieltä hampurilaisen. Laitoin sen Mirren kippoon. Mirre nosti päätänsä. Se oli ilmeisesti haistanut hampurilaisen. Se juoksi kupillensa ja alko mussuttaa hampurilaista. Istahdin sen viereen odottamaan että se oli syönnyt.
-Mun pitäis nyt lähteä. Sanoin sille ja se maukaisi surullisena.
-Sun kannattaa muistaa että mä tulen kyllä takaisin. Sanoin sille ja lähdin pois huoneesta.
Loppu

+Nälkä (Hampurilainen)
+Leikki
+Uni
+Sosiaallisuus

Vastaus:

Hienoa, että Mirre pääsi eroon punkistaan =) Saat tästä tarinasta 15 penniä ja nuo tarpeet =) Ja hauskaa, että osallistuit lottoon =D=D
-Aijca

Nimi: Setä-Mies_96

05.08.2010 14:59
Voi ei, JORMALLA ON PUNKKI!!!1111 OMG! Koska olemme köyhiä, ei meillä ole rahaa ostaa pihtejä / muita hyödykkeitä. Päätimme siis vain tepastella pihalla ja metsässä. Jorma näki perhosia pihalla, ja pyydysti niitä. Aina kun se sai perhosen kiinni, se liiskasi sen tassuillaan. Jorma pyöri nurmikolla ja lopulta sen turkki oli värjäytynyt kokonaan vihreäksi. Koska Jorma oli vihreä ja muutenki likainen, päätimme käydä metsä retkellä. Metsässä Jorma näki myyriä ja hiiriä ja jahtasi niitä innoissaan. Hetken kuluttua palasimme hoitolaan ja pesin Jorman. Nurmikon vihreä väri lähti helposti pois. Syötin Jormalle hampurilaisen ja pistin sen nukkumaan.
Kun Jorma heräsi ruokalevolta, katselimme YouTubesta tätä videota puolituntia:
http://www.youtube.com/watch?v=DrASAMgrt1s&playnext=1&video s=mMlnqfLelzE

Jorma piti videosta kovasti. Jorma halusi myös jälkiruokaa ja annoin sille jäätelön. Jorma väsyi ja meni yöunille. The End

Tarpeen kohotukset:
+Uni
+Nälkä
+Leikki

Vastaus:

Jormalla on ollut taas riehakas päivä =) Kummallinen tuo teidän video =D=D Saat tästä 5 penniä ja nuo tarpeet...
-Aijca

Nimi: simssiliini
Kotisivut: http://rkctaikapoly.vuodatus.net/

05.08.2010 13:36
Nonniin, uusi yritys vaan. Toivottavasti saan tarinasta yhtä hyvän. :)

Olin taas intoa täynnä, kun olin kävelemässä hoitolan käytävillä. Olin menossa katsomaan taas kissaani, Mitteriä mukanani täpötäysi synttärikori, joita Aijca oli jakanut Mouruposken synttäreiden kunniaksi. Ajattelin Mitterin ilahtuvan kovasti, joten nopeutin tahtiani. Minulla suorastaan oli ikävä aina niin iloista kissaani. Olin myös kuullut kamalasta punkkiaallosta, joka oli valloittanut Mouruposken eläinhoitolan. Toivoin vain kovasti, etteivät ne kauhimukset olisi kiusanneet Mitteriä. Ajatuksissani huomasinkin olevani jo Mitterin ovella, mutta kauhistuksikseni huomasin jonkun vihaisen oloisen lapun teipattuna hoidokkini oveen. Otin sen pois ovesta, ja luin sen: "Käskekää sen kattinne olla hiljempaa edes yöaikana, jotta muut kissat pystyisivät edes vähän nukkumaan! t. eräs hoitaja". "Voi Mitteri sinun kanssasi, mitä olet taas onnistunut tekemään?" kysyin itseltäni. En viitsinyt edes koputtaa ovelle, vaan astuin sisälle. "Kuulepas Mitteri, katsopa, mitä löysin teipattuna oveen. Onko sinulla mitään hajua, mistä tällainen valitus on saapunut?" kysyin näyttäen paperia kissalleni, joka makoili vain kyllästyneen näköisenä sängyllään. Mitteri vilkaisi lappuun päin, ja arvasi, mitä siinä luki. "Se on varmasti se sama tyyppi, joka tuli hakkaamaan ovelleni, ja kiljui: "Ole nyt hiljaa. Ei tuollaista melua kestä kukaan!"", Mitteri kertoi. "Mitä sinä teit silloin?" kysyin. "No mitäs luulet? Soitin tietenkin koskettimillani! Hullu olisin, jos en soittaisi. Voitinhan ne arpajaisista", Mitteri kertoi. "Jaa, nyt ymmärränkin. Jatkossa sinun tulee pitää pienempää ääntä, muut kissat ja hoitajat eivät pidä kovasta musiikista", huomautin, mutta Mitteri vain teki vihaisen ilmeen. "Omapa on mokansa, jos on heikot korvat. Pitäisi sitä kaikenlaisiin ääniin tottua", Mitteri puolustautui näyttäen vieläkin vakavaa naamaa. "Mitteri kulta, mikä on? Et ole hymyillyt yhtään vierailuni aikana. Oletko sairas? Kuulin, että täällä on vilissyt punkkeja seinistä", huolestuin. "Ei, olen ihan terve. Mutta tekemisen halua minulla kyllä olisi", Mitteri kertoi. "No tehdään jotain yhdessä", ehdotin. "Tarkoitin muiden kissojen kanssa. Olet teljennyt minut näiden neljän seinän sisälle, ettei minulla ole edes mahdollisuuksia tutustua muihin hoitolan kissoihin. Tajuatko, kaipaan ystäviä!" Mitteri huudahti. "Mutta onhan sinulla minut, minä olen ystäväsi", huomautin, mutta Mitteri pudisteli päätänsä. "Haluan kokeilla jotain uutta, uusien ystävien kanssa, sekoilua, jotain, mitä en ole ennen tehnyt!" Mitteri maukaisi. Samassa ymmärsin ongelman, Mitteri oli onneton, eikä tuskin parantuisi, ellen päästäisi häntä tutustumaan muihin. Mitteri oli vain niin pieni, huoli tulisi, jos hän hyppelisi hoitolan käytävillä, varsinkin punkkiasian vuoksi. Samassa sain idean: "Kirjoitetaan kirjeitä!" ehdotin. "Kirjeitä?" Mitteri kysyi kiinnostuneesti. "Niin, voin hakea marketista kaiken tarpeelliset välineet kirjeitten kirjoitteluun. Vaikka huomenna, kun tulen käymään luonasi, tänään voisimme s..." puhuin, mutta Mitteri keskeytti minut. "Eikä! Haluan ystäviä jo tänään! Haluan, että kirjoitamme kirjeet heti!" Mitteri huudahti päättäväisenä. "Lähde sinä kuule nyt sinne markettiin, minä voin sillä välin vaikka siivota", Mitteri ehdotti. Suuni loksahti auki, ja silmäni pullistuivat ulos, kuulinko tosiaan oikein? Halusiko Mitteri siivota vapaaehtoisesti? Tämä oli ennen kuulumatonta, Mitterihän inhosi siivoamista. Vasta nyt tajusin, kuinka paljon kissani tarvitsee ystäviä. "Tuohan oli hieno idea, haen kylppäristä hiukan vettä astiaan, ja voit kuurata lattiat", selitin tarkkaillen samalla, missä ämpäri olisi. "Minne se ämpäri on kadonnut?" kysyin. Mitteri pinkaisi juoksuun, ja meni sängyn alle. "Se on täällä. Piilotin sen, etten joutuisi siivoamaan", Mitteri kertoi. "Onneksi tulit järkiisi, huoneen hygieniasta on pidettävä kiinni punkkien aikana", totesin. "Älä puhu enää niistä punkeista, eivät ne minua pure", Mitteri lupasi, joten uskalsin lähteä. Otin käteeni ämpärin, ja Mitteri nappasi suuhunsa rätin. "Minä pyyhin pölyt sillä välin, kun sinä olet poissa", Mitteri ilmoitti. Niinpä lähdin kohti kylpyhuonetta.

Oltuani viimein perillä, täytin ämpärin lämpimällä vedellä. Sekaan lisäsin myös hiukan käsisaippuaa, kun en muutakaan pesuaineeksi kelpaavaa omistanut. Kun poistuin kylppäristä huomasin Aijcan astelevan luokseni. "Terve simssiliini!" hän huudahti pirteästi. "Heipä hei. Olemme ryhtymässä Mitterin kanssa siivoushommiin niiden punkkien takia", kerroin. "Se on järkevää, monet hoitolan kissoista ovat saaneet jo tartunnan", Aijca kertoi. "Kauhistus, onneksi Mitteri on kunnossa!" huudahdin helpotuksesta. Aijca hymyili, ja jatkoin juttuani: "Olen käväisemässä vielä marketissa, Mitterillä on kova ystävä vimma, enkä uskalla päästää häntä leikkimään sairaiden kissojen kanssa", ilmoitin. "Onko sinulla jo kiirekin sinne? Ajattelin, kun olin itsekin menemässä Mitterin huonelle päin, joten voisin toimittaa vaikka tuon vedenkin sinne samalla", Aijca ehdotti. "No, mikäs siinä. Kiitos kovasti avustasi!" kiittelin. "Mitäs tuosta", Aijca sanoi. Ojensin sangon hänelle, ja lähdimme kulkemaan eri suuntiin.

Käväistyäni marketissa ostamassa kirjoitteluvälineitä, ja vielä postitoimistossa ostamassa kortteja ja postimerkkejä, saavuin takaisin kissani huoneelle. Avasin oven, ja huomasin, miten Mitteri löhöili sängyllä rapsutellen itseään korvan takaa, vaikka piti siivota. "Jaa, että näin tämä siivous sujuu. Yhtään korttia ei lähde, ennen kuin täällä on putipuhdasta!" ilmoitin, mutta Mitteri näytti voivan pahoin. "Minä kyllä siivosin, mutta sitten tunsin kipua selässäni, ja korvani alkoi kutista, eikä se lopu", Mitteri itki onnettomana. "Voi sinua raukkaa", sanoin kävellen Mitterin luo, jotta voisin tutkia häntä lähemmin. Saavuttuani Mitterin viereen, huomasin hänessä jotain ylimääräistä: "Hyi, sinussa on jokin keltainen ällö-öttiäinen!" kiljaisin kauhuissani, jos jotain pelkäsin, se oli ötököitä. "No ota se pois", Mitteri käski. "Meidän täytyy kyllä viedä sinut nyt eläinlääkäriin... ja.... pahus", totesin, olin ostanut Mitterin kaikilla penneillä vain jotain kortteja, vaikka kissani oli nyt sairas. "Kyllä nämä kortit voi varmasti palauttaa", arvelin, ja olin jo lähtemässä, mutta Mitteri esti sen. "Ei! Älä vie niitä pois, meidän täytyy kirjoittaa ne kirjeet. Kyllä minä pärjään, ja voin vaikka siivota lisää", Mitteri ilmoitti nousten jo sängyltään. "Oletko nyt aivan varma?" kysyin. "Joo, ei edes kutise enää, paitsi vähän", Mitteri ilmoitti jälleen rapsutellen. Naurahdin, ja siirryin kirjoituspöydän äärelle. Minun tehtäväni oli kirjoittaa kortit, kun Mitteri ei vielä itse osannut. Sivusilmällä seurasin Mitterin siivoamista. Ensiksi kisu kastoi rätin veteen, ja vei sen huoneen keskelle. Sitten hän kipitti itse huoneen reunalle. Hetkessä Mitteri juoksi jo vauhdikkaasti rätille päin, pomppasi sen kyytiin, ja liukui ympäri huonetta, että ihan lattia puhdistui silmissä. Kauaa kuitenkaan moinen meno ei jatkunut: "Minä en jaksa enää. Tekee mieli levätä, ja kutittaa taas", Mitteri ulvahti onnettomana. "Mene toki pitkäksesi, minä voin siivota loppuun", ilmoitin, ja Mitteri pomppasi sänkyynsä. "Voinko tehdä oloasi mitenkään paremmaksi?" kysyin. "No, karkki voisi auttaa", Mitteri kertoi. "Mutta mistäs minä sinulle karkkia kannan?" kysäisin, kunnes mieleeni juolahti herkkukori, jonka Aijca oli antanut. "Juohan tästä tuttipullosta ensin, tarvitset jotain kunnon ruokaa, ettei masu tule kipeäksi. Jälkkäriksi saat sitten tämän karkkikepin", lupasin. Ojensin Mitterille tuttipullon, jota tämä joi innoissaan. Sen syötyään Mitteri kiiruhti jo karkkikepin kimppuun. Mitterin herkutellessa pyyhin lattiat, ja osat seinistä, ne mihin yltin. Lopulta huomasin huoneen suorastaan hehkuvan. "Nyt täällä ei pitäisi olla enää punkkeja", totesin. "Paitsi minussa", Mitteri muistutti. "Niin, läntisiköhän se kylvettämällä?" tuumailin. "Ei, ei, ei! Minä en halua kylpyyn!" Mitteri parahti, joten unohdin ehdotukseni. Hän voi jo tarpeeksi huonosti ilman kylvetystäkin. "Keskitytään sitten näihin kirjeisiin. Sainkin ne jo melkein valmiiksi. Kuunteles tätä: "Hei. Olen Mitteri, ja haluaisin tutustua sinuun. Oltaisiinko ystäviä?"", luin ääneen. "Tuo kuulostaa kivalta, lähetetään kaikille hoitolan kissoille tuollainen", Mitteri pyysi. "Ikävä kyllä meillä ei ole varaa kuin kolmelle, ja täytyy alkaa säästämään siihen eläinlääkäriin", pahoittelin, muttei Mitteriä haitannut. Lopulta sain kirjeet valmiiksi, ja saavuin istumaan hoidokkini sängylle. "Harmistutkos sinä, jos vien nämä kirjeet postiin, ja saavun huomenna taas katsomaan sinua?" kysyin. "Ei minua haittaa, lepäilen tämän päivän. Ei kyllä yhtään väsytä, kun nukkuminen on 10/10", Mitteri kertoi. "Voit vaikka leikkiä sillä sateenkaaripehmollasi, kunhan et enää soittelisi yöaikaan sillä koskettimillasi, siitä tulee meteliä", sanoin, ja Mitteri lupasi totella. Tyytyväisenä hän jäi leikkimään, kun lähdin pois hoitolasta.

Mitterin mielipide päivästä: "Tänään oli kiva päivä lukuunottamatta sitä ilkeää punkkia, joka hyökkäsi kimppuuni. Siivoaminenkin on ihan kivaa, ja kipeänä oleminen, kun muut säälii ja antaa karkkia. Toivottavasti simssiliini saa paljon pennejä kokoon, jotta saan tämän punkin irti. Kutiseminen on ainoa asia, josta en pidä kipeänä olossa. Toivottavasti saan paljon kavereita kirjeideni avulla."

Tarpeet:
+siisteys
+nälkä (tuttipullo ja karkkikeppi)
+leikkiminen
+(sosiaalisuus)

Ihan hyvähän tästä tuli, vähän pitempi vain tuon punkkijutun vuoksi. :) Sori, kun en hoitanut Mitterin punkkijuttua pois, sillä halusin vain tätä kirjejuttua tehdä, kun olin siitä innoissani. :) Yritin ottaa myös tuota sattumusta mukaan, silleen, että Mitteri haluaa uusia ystäviä. En tiedä, oliko se kovin hyvä, mutta voin keksiä lisääkin. :) Nyt noudatin neuvoasi, ja kopioin tämän ihan varmuudeksi. :) Menenkin tästä kirjoittelemaan niitä kirjeitä. :)

Vastaus:

Vau taas pitkä ja tosi hyvä tarina! Saat tästä 27 penniä! =) Sellaisia terveisiä vielä, että Joika tahtoisi ystävystyä Mitterin kanssa (Joika on siis oma virtuaalikissani, josta löydät lisätietoa Etusivu > YP kohdasta). Ja kiva kun keksit kaikkea uutta tarinoihisi sen innovaatioinnostuksen kohdalla =) Otan sen jo pois kissasi kaapista, mutta voithan silti liittyä johonkin kerhoon Mitterin kanssa jos vaikka muutkin hoitajat innostuisivat mukaan. Lisään nyt ne pennit ja kohotan tarpeet =3
-Aijca

©2019 Kissahoitola Mouruposki - suntuubi.com