Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK



Tähän vieraskirjaan kirjoitetaan kaikki tarinat, kuten tavalliset hoitotarinat, taitotarinat, kerhotarinat, matkatarinat ja sen sellaiset.

Ennen tarinan lähettämistä sinun kannattaa kopioida se varmuuden vuoksi, jos vaikka nettisi sekoaa tai jotain muuta ilkeää tapahtuu, eikä tarinan lähetys onnistu.

Huom. Muistathan, ettet saa laittaa uutta hoitotarinaa ennen kuin edellinen on arvosteltu! Muuten joudut jäähylle hetkeksi aikaa.

 << <  179  180  181  182  183  184  185  > [ Kirjoita ]

Nimi: Rasse

09.08.2010 14:18
-Mirree! Nyt lähetään luontokerhoon. Sanoin hoitsulleni ja se nosti päätänsä.
-Ai mihin? Kyl mä tiiän kaikki linnut. Mun edessänikin on nyt yks pönttötiainen. Mirre sanoi ja jatkoi nukkumistansa.
-Niin siis anteeks mikä? Sanoin Mirrelle ja nappasin sen syliini.
-Mä karkaan sieltä kerhostanne. Se maukui minulle.
-Sä huomaat siellä kyllä että siellä on kivaa. Sanoin sille ja menimme käytävälle. Laskin sen maahan. Se suostui tulemaan mukaani näytelmälavalle. Avasimme raskaan oven ja näimme jo Aijcan. Tämä moikkasi meitä kun menimme tämän luokse.
-Me lähetään tänään retkelle metsään ja pysähdytään välillä paistamaan makkaroita . Aijca sanoi.
-Kivaa! Mirre huusi. Katsahdin siihen voitonriemuisena.
-Mä arvasin että sä tykkäät. Sanoin sille ja sitten Aijca lainasi minulle kumisaappaat lenkkarieni tilalle. Nimittäin nyt kun oli satanut ja ukkostanut metsässä saattaisi olla märkää. Mirrelle tämä antoi neljä pikkuruista tassunsuojusta. Puin ne Mirrelle. Mirre pisti vähän vastaan, mutta kun puhuin sille mutalammikoista se antoi minun laittaa suojat. Aijca nappasi isohkon puoleisen repun selkäänsä ja menimme takaovesta ulos. Onneksi Aijca oli lainannut minulle ja Mirrelle kengät. Molempien jalat olisivat nimittäin nyt jo märät. Heti takaoven vieressä oli nimittäin iso lammikko. Mirre loikki äkkiä sen yli. Aijca ohjasi meidät polulle joka meni metsään. Kävelimme kiemurtelevaa polkua pitkin ja linnut visertivät. Aijca kertoi minulle ja Mirrelle mikä lintu aina lauloi. Mirre taisi panna lintujen äänet kunnolla muistiin että muistaisi sitten lintuja pyydystäessään ne.
-Shh. Tulkaa katsomaan. Aijca sanoi ja menimme tämän vierelle. Ihan läheisessä puussa oli orava. Mirrekin malttoi mielensä, eikä jahdannut oravaa. Orava pelästyi kuitenkin kun oksa rapsahti ja kipitti puunrunkoa pitkin ihan latvaan asti. Mirre maukaisi harmistuneena. Sille olisi varmasti oravapaisti kelvannut. Hyi sanon minä.
JATKUU

Vastaus:

Tosi ihana kerhotarinan alku! Arvostelen sen sitten kun se on valmis =)
-Aijca

Nimi: Rasse

09.08.2010 13:49
Kävelin huoneen poikki sängyn luo. Katsahdin hoitsuani. Se nukkui. Olin jo ovella huomannut jotakin outoa. Oooh.. Hoitsuni oli kasvanut! Ihanaa. Melkein huusin ilosta, mutta annoin Mirandan nukkua rauhassa. Huomasin että sen kakkalaatikko oli siivouksen tarpeessa. Kaivoin esille roskapussin ja kippasin taasen muovilaatikon sisällön sinne. Vein roskapussin pihalle Mouruposken omaan roskikseen. Menin takaisin sisälle. Mirre nosti päätänsä kun ovi pamahti kiinni.
-Moi. Sanoin sille ja Mirre katseli minua vain pää vinossa.
-Haluatko lähteä leikkimään vaikkapa Mitterin kanssa? Kysyin siltä. Miranda hyppäsi alas sängyltä ja käveli ovelle. Avasin oven ja menimme koputtamaan Mitterin huoneen ovelle. Avasin oven. Mitterin hoitaja ei ollut nyt hoitamassa Mitteriä, mutta Mitteri istuskeli kyllä huoneessa sängyllä. Menimme Mitterin luokse. Miranda maukui Mitterille ja Mitteri maukui takaisin. Pian ne alkoivat painia lattialla. Istahdin tuolille katsomaan kissojen leikki tappelua. Ne juoksivat ympäri huonetta ja toivoin kokoajan vain ettei Miranda riko mitään. Kissat leikkivät aikansa ja kun ne olivat ihan väsähtäneitä Miranda hyppäsi syliini.
-Mulla on nälkä. Se sanoi minulle.
-No me voidaan mennä syömään. Sanoitko jo moikka Mitterille? Kysyin siltä ja se nyökkäsi. Moikkasin Mitteriäkin, mutta se taisi olla niin väsynyt ettei jaksanut vastata. Menimme Mirren huoneeseen ja aloin penkoa kaappia. Löysin sieltä suklaapatukan. Avasin sen ja laitoin Mirren ruokakuppiin. Mirre kun ei katsos tassuillansa osannut syödä. Laitoin roskanroskikseen ja katsahdin Mirreen. Se oli jo syönnyt patukan.
-Voi Mirre! Sanoin ja katsahdin Mirreen. Sen viikset ja melkeinpä koko naama oli suklaassa. Kaivelin kaappia ja löysin sinisen pullon hoitoainetta. Nappasin suklaisen kissan syliini ja menimme kylppäriin. Mirre katsoi minuun vähän kauhistuneena kun otin hoitoainetta käsiini.
-Pidä silmat ja suusi kiinni niin niihin ei mene tätä. Sanoin Mirrelle ja tyrkkäsin ainetta Mirren naamaan. Kissa ei näyttänyt kovinkaan tyytyväiseltä.
-Etkai sä haluu mikään suklaakissakaan olla? Kysyin siltä ja huuhtelin hoitoaineet pois Mirren naamasta. Pyyhin sen naamaa vähän pyyhkeellä ja sitten se avasi silmänsä. Se katsoi minuun vihaisena.
-Hei ainakin sain suklaat pois. Sanoin sille ja laskin sen maahan. Sinistä hoitoainetta meni puoli pullollista Mirren naamaan. Mirre tassutteli sohvalle ja käpertyi siihen kerälle. Se nuoli vähän tassuansa ja kävi sitten nukkumaan. Katselin sitä hetken ja kuiskasin sille että lähden nytten. Lähdin kävelemään pois huoneesta. Tunsin Mirren katseen selässäni.
Loppu

+Uni
+Hygienia
+Nälkä
+Leikki

Vastaus:

Teillä on aina niin hauskoja päiviä yhdessä! Kiva kun otit Mitterinkin mukaan tarinaasi =) Annan sinulle tästä 11 penniä ja nup tarpeet + sosiaalisuus =D Ja hoitoainetta jäi vielä kaappiin =D
-Aijca

Nimi: Rasse

07.08.2010 15:28
Avasin Mirren huoneen oven. Kurkistin sisään ja pian tunsin jonkin karvaisen osuvan jalkaani. Mirre kehräsi jalkaani vasten. Minulla oli shortsit jalassa joten Mirren karva kutitti jalkojani. Kyykistyin ja silitin söpöä hoitsuani. Kun silitin Mirren selkää tunsin sen selässä jonkun möykyn. Kaivelin sen esille Mirren pitkästä karvasta. Voi ei! Se oli punkki.
-Tiesitkö että sinulla on punkki selässäsi? Kysyin Mirreltä.
-Onko?! Iiiik! Ota se pois!! Ota ota ota! Mirre rupesi juoksemaan ympäri huonetta.
-En voi ottaa sitä pois jos noin juokset. Sanoin sille ja menin kaivamaan kaapista pinsetit. Löysin ne nopan alta. Otin sen ja nopan samalla esille. Laitoin nopan sohvalle ja istuin sen päälle ettei Mirre alkaisi leikkimään sillä.
-Tule tänne. Sanoin Mirrelle. Se juoksi syliini. Painoin kädelläni Mirren niskaa ja toisella kädelläni irroitin pinseteillä punkkia. Mirre yritti lähteä karkuun, mutta pidin kiinni siitä että saisin punkin irti.
-Sain sen. Sanoin Mirrelle ja nousin ylös. Nappasin nopan sohvalta ja heitin sen pöydän yli lattialle. Mirre juoksi innoissansa perään. Menin kylpyhuoneeseen ja vedin punkin vessan pytystä alas. Vein pinsetin kaappiin takaisin ja sitten menin Mirren luokse. Se oli nopan päällä. Nappasin sen sieltä. Mirre hyppäsi sen perään ja melkein osui käteeni. Olisin varmaan saannut haavoja jos se olisi osunut käteeni. Onneksi vetäisin sen äkkiä pois. Heitin nopan sängylle ja Mirre ja minä juoksimme sen perään. Mirre hyppäsi sen perään ja minä kaatusin sängylle. Molemmat olivat ihan hengästyneitä. Päätimme ottaa torkut ( :D ). Mirre nukkui nopan vieressä ja minä Mirren vieressä. Ennen kuin nukahdin katsahdin kelloon. Se oli kaksitoista.

Kun heräsin katsahdin kelloon. Se oli kaksi. Mirre nukkui vielä. Menin kaivamaan kaapista Mirren ruokakupin ja ruokaa. Otin sieltä hampurilaisen. Laitoin sen Mirren kippoon. Mirre nosti päätänsä. Se oli ilmeisesti haistanut hampurilaisen. Se juoksi kupillensa ja alko mussuttaa hampurilaista. Istahdin sen viereen odottamaan että se oli syönnyt.
-Mun pitäis nyt lähteä. Sanoin sille ja se maukaisi surullisena.
-Sun kannattaa muistaa että mä tulen kyllä takaisin. Sanoin sille ja lähdin pois huoneesta.
Loppu

+Nälkä (Hampurilainen)
+Leikki
+Uni
+Sosiaallisuus

Vastaus:

Hienoa, että Mirre pääsi eroon punkistaan =) Saat tästä tarinasta 15 penniä ja nuo tarpeet =) Ja hauskaa, että osallistuit lottoon =D=D
-Aijca

Nimi: Setä-Mies_96

05.08.2010 14:59
Voi ei, JORMALLA ON PUNKKI!!!1111 OMG! Koska olemme köyhiä, ei meillä ole rahaa ostaa pihtejä / muita hyödykkeitä. Päätimme siis vain tepastella pihalla ja metsässä. Jorma näki perhosia pihalla, ja pyydysti niitä. Aina kun se sai perhosen kiinni, se liiskasi sen tassuillaan. Jorma pyöri nurmikolla ja lopulta sen turkki oli värjäytynyt kokonaan vihreäksi. Koska Jorma oli vihreä ja muutenki likainen, päätimme käydä metsä retkellä. Metsässä Jorma näki myyriä ja hiiriä ja jahtasi niitä innoissaan. Hetken kuluttua palasimme hoitolaan ja pesin Jorman. Nurmikon vihreä väri lähti helposti pois. Syötin Jormalle hampurilaisen ja pistin sen nukkumaan.
Kun Jorma heräsi ruokalevolta, katselimme YouTubesta tätä videota puolituntia:
http://www.youtube.com/watch?v=DrASAMgrt1s&playnext=1&video s=mMlnqfLelzE

Jorma piti videosta kovasti. Jorma halusi myös jälkiruokaa ja annoin sille jäätelön. Jorma väsyi ja meni yöunille. The End

Tarpeen kohotukset:
+Uni
+Nälkä
+Leikki

Vastaus:

Jormalla on ollut taas riehakas päivä =) Kummallinen tuo teidän video =D=D Saat tästä 5 penniä ja nuo tarpeet...
-Aijca

Nimi: simssiliini
Kotisivut: http://rkctaikapoly.vuodatus.net/

05.08.2010 13:36
Nonniin, uusi yritys vaan. Toivottavasti saan tarinasta yhtä hyvän. :)

Olin taas intoa täynnä, kun olin kävelemässä hoitolan käytävillä. Olin menossa katsomaan taas kissaani, Mitteriä mukanani täpötäysi synttärikori, joita Aijca oli jakanut Mouruposken synttäreiden kunniaksi. Ajattelin Mitterin ilahtuvan kovasti, joten nopeutin tahtiani. Minulla suorastaan oli ikävä aina niin iloista kissaani. Olin myös kuullut kamalasta punkkiaallosta, joka oli valloittanut Mouruposken eläinhoitolan. Toivoin vain kovasti, etteivät ne kauhimukset olisi kiusanneet Mitteriä. Ajatuksissani huomasinkin olevani jo Mitterin ovella, mutta kauhistuksikseni huomasin jonkun vihaisen oloisen lapun teipattuna hoidokkini oveen. Otin sen pois ovesta, ja luin sen: "Käskekää sen kattinne olla hiljempaa edes yöaikana, jotta muut kissat pystyisivät edes vähän nukkumaan! t. eräs hoitaja". "Voi Mitteri sinun kanssasi, mitä olet taas onnistunut tekemään?" kysyin itseltäni. En viitsinyt edes koputtaa ovelle, vaan astuin sisälle. "Kuulepas Mitteri, katsopa, mitä löysin teipattuna oveen. Onko sinulla mitään hajua, mistä tällainen valitus on saapunut?" kysyin näyttäen paperia kissalleni, joka makoili vain kyllästyneen näköisenä sängyllään. Mitteri vilkaisi lappuun päin, ja arvasi, mitä siinä luki. "Se on varmasti se sama tyyppi, joka tuli hakkaamaan ovelleni, ja kiljui: "Ole nyt hiljaa. Ei tuollaista melua kestä kukaan!"", Mitteri kertoi. "Mitä sinä teit silloin?" kysyin. "No mitäs luulet? Soitin tietenkin koskettimillani! Hullu olisin, jos en soittaisi. Voitinhan ne arpajaisista", Mitteri kertoi. "Jaa, nyt ymmärränkin. Jatkossa sinun tulee pitää pienempää ääntä, muut kissat ja hoitajat eivät pidä kovasta musiikista", huomautin, mutta Mitteri vain teki vihaisen ilmeen. "Omapa on mokansa, jos on heikot korvat. Pitäisi sitä kaikenlaisiin ääniin tottua", Mitteri puolustautui näyttäen vieläkin vakavaa naamaa. "Mitteri kulta, mikä on? Et ole hymyillyt yhtään vierailuni aikana. Oletko sairas? Kuulin, että täällä on vilissyt punkkeja seinistä", huolestuin. "Ei, olen ihan terve. Mutta tekemisen halua minulla kyllä olisi", Mitteri kertoi. "No tehdään jotain yhdessä", ehdotin. "Tarkoitin muiden kissojen kanssa. Olet teljennyt minut näiden neljän seinän sisälle, ettei minulla ole edes mahdollisuuksia tutustua muihin hoitolan kissoihin. Tajuatko, kaipaan ystäviä!" Mitteri huudahti. "Mutta onhan sinulla minut, minä olen ystäväsi", huomautin, mutta Mitteri pudisteli päätänsä. "Haluan kokeilla jotain uutta, uusien ystävien kanssa, sekoilua, jotain, mitä en ole ennen tehnyt!" Mitteri maukaisi. Samassa ymmärsin ongelman, Mitteri oli onneton, eikä tuskin parantuisi, ellen päästäisi häntä tutustumaan muihin. Mitteri oli vain niin pieni, huoli tulisi, jos hän hyppelisi hoitolan käytävillä, varsinkin punkkiasian vuoksi. Samassa sain idean: "Kirjoitetaan kirjeitä!" ehdotin. "Kirjeitä?" Mitteri kysyi kiinnostuneesti. "Niin, voin hakea marketista kaiken tarpeelliset välineet kirjeitten kirjoitteluun. Vaikka huomenna, kun tulen käymään luonasi, tänään voisimme s..." puhuin, mutta Mitteri keskeytti minut. "Eikä! Haluan ystäviä jo tänään! Haluan, että kirjoitamme kirjeet heti!" Mitteri huudahti päättäväisenä. "Lähde sinä kuule nyt sinne markettiin, minä voin sillä välin vaikka siivota", Mitteri ehdotti. Suuni loksahti auki, ja silmäni pullistuivat ulos, kuulinko tosiaan oikein? Halusiko Mitteri siivota vapaaehtoisesti? Tämä oli ennen kuulumatonta, Mitterihän inhosi siivoamista. Vasta nyt tajusin, kuinka paljon kissani tarvitsee ystäviä. "Tuohan oli hieno idea, haen kylppäristä hiukan vettä astiaan, ja voit kuurata lattiat", selitin tarkkaillen samalla, missä ämpäri olisi. "Minne se ämpäri on kadonnut?" kysyin. Mitteri pinkaisi juoksuun, ja meni sängyn alle. "Se on täällä. Piilotin sen, etten joutuisi siivoamaan", Mitteri kertoi. "Onneksi tulit järkiisi, huoneen hygieniasta on pidettävä kiinni punkkien aikana", totesin. "Älä puhu enää niistä punkeista, eivät ne minua pure", Mitteri lupasi, joten uskalsin lähteä. Otin käteeni ämpärin, ja Mitteri nappasi suuhunsa rätin. "Minä pyyhin pölyt sillä välin, kun sinä olet poissa", Mitteri ilmoitti. Niinpä lähdin kohti kylpyhuonetta.

Oltuani viimein perillä, täytin ämpärin lämpimällä vedellä. Sekaan lisäsin myös hiukan käsisaippuaa, kun en muutakaan pesuaineeksi kelpaavaa omistanut. Kun poistuin kylppäristä huomasin Aijcan astelevan luokseni. "Terve simssiliini!" hän huudahti pirteästi. "Heipä hei. Olemme ryhtymässä Mitterin kanssa siivoushommiin niiden punkkien takia", kerroin. "Se on järkevää, monet hoitolan kissoista ovat saaneet jo tartunnan", Aijca kertoi. "Kauhistus, onneksi Mitteri on kunnossa!" huudahdin helpotuksesta. Aijca hymyili, ja jatkoin juttuani: "Olen käväisemässä vielä marketissa, Mitterillä on kova ystävä vimma, enkä uskalla päästää häntä leikkimään sairaiden kissojen kanssa", ilmoitin. "Onko sinulla jo kiirekin sinne? Ajattelin, kun olin itsekin menemässä Mitterin huonelle päin, joten voisin toimittaa vaikka tuon vedenkin sinne samalla", Aijca ehdotti. "No, mikäs siinä. Kiitos kovasti avustasi!" kiittelin. "Mitäs tuosta", Aijca sanoi. Ojensin sangon hänelle, ja lähdimme kulkemaan eri suuntiin.

Käväistyäni marketissa ostamassa kirjoitteluvälineitä, ja vielä postitoimistossa ostamassa kortteja ja postimerkkejä, saavuin takaisin kissani huoneelle. Avasin oven, ja huomasin, miten Mitteri löhöili sängyllä rapsutellen itseään korvan takaa, vaikka piti siivota. "Jaa, että näin tämä siivous sujuu. Yhtään korttia ei lähde, ennen kuin täällä on putipuhdasta!" ilmoitin, mutta Mitteri näytti voivan pahoin. "Minä kyllä siivosin, mutta sitten tunsin kipua selässäni, ja korvani alkoi kutista, eikä se lopu", Mitteri itki onnettomana. "Voi sinua raukkaa", sanoin kävellen Mitterin luo, jotta voisin tutkia häntä lähemmin. Saavuttuani Mitterin viereen, huomasin hänessä jotain ylimääräistä: "Hyi, sinussa on jokin keltainen ällö-öttiäinen!" kiljaisin kauhuissani, jos jotain pelkäsin, se oli ötököitä. "No ota se pois", Mitteri käski. "Meidän täytyy kyllä viedä sinut nyt eläinlääkäriin... ja.... pahus", totesin, olin ostanut Mitterin kaikilla penneillä vain jotain kortteja, vaikka kissani oli nyt sairas. "Kyllä nämä kortit voi varmasti palauttaa", arvelin, ja olin jo lähtemässä, mutta Mitteri esti sen. "Ei! Älä vie niitä pois, meidän täytyy kirjoittaa ne kirjeet. Kyllä minä pärjään, ja voin vaikka siivota lisää", Mitteri ilmoitti nousten jo sängyltään. "Oletko nyt aivan varma?" kysyin. "Joo, ei edes kutise enää, paitsi vähän", Mitteri ilmoitti jälleen rapsutellen. Naurahdin, ja siirryin kirjoituspöydän äärelle. Minun tehtäväni oli kirjoittaa kortit, kun Mitteri ei vielä itse osannut. Sivusilmällä seurasin Mitterin siivoamista. Ensiksi kisu kastoi rätin veteen, ja vei sen huoneen keskelle. Sitten hän kipitti itse huoneen reunalle. Hetkessä Mitteri juoksi jo vauhdikkaasti rätille päin, pomppasi sen kyytiin, ja liukui ympäri huonetta, että ihan lattia puhdistui silmissä. Kauaa kuitenkaan moinen meno ei jatkunut: "Minä en jaksa enää. Tekee mieli levätä, ja kutittaa taas", Mitteri ulvahti onnettomana. "Mene toki pitkäksesi, minä voin siivota loppuun", ilmoitin, ja Mitteri pomppasi sänkyynsä. "Voinko tehdä oloasi mitenkään paremmaksi?" kysyin. "No, karkki voisi auttaa", Mitteri kertoi. "Mutta mistäs minä sinulle karkkia kannan?" kysäisin, kunnes mieleeni juolahti herkkukori, jonka Aijca oli antanut. "Juohan tästä tuttipullosta ensin, tarvitset jotain kunnon ruokaa, ettei masu tule kipeäksi. Jälkkäriksi saat sitten tämän karkkikepin", lupasin. Ojensin Mitterille tuttipullon, jota tämä joi innoissaan. Sen syötyään Mitteri kiiruhti jo karkkikepin kimppuun. Mitterin herkutellessa pyyhin lattiat, ja osat seinistä, ne mihin yltin. Lopulta huomasin huoneen suorastaan hehkuvan. "Nyt täällä ei pitäisi olla enää punkkeja", totesin. "Paitsi minussa", Mitteri muistutti. "Niin, läntisiköhän se kylvettämällä?" tuumailin. "Ei, ei, ei! Minä en halua kylpyyn!" Mitteri parahti, joten unohdin ehdotukseni. Hän voi jo tarpeeksi huonosti ilman kylvetystäkin. "Keskitytään sitten näihin kirjeisiin. Sainkin ne jo melkein valmiiksi. Kuunteles tätä: "Hei. Olen Mitteri, ja haluaisin tutustua sinuun. Oltaisiinko ystäviä?"", luin ääneen. "Tuo kuulostaa kivalta, lähetetään kaikille hoitolan kissoille tuollainen", Mitteri pyysi. "Ikävä kyllä meillä ei ole varaa kuin kolmelle, ja täytyy alkaa säästämään siihen eläinlääkäriin", pahoittelin, muttei Mitteriä haitannut. Lopulta sain kirjeet valmiiksi, ja saavuin istumaan hoidokkini sängylle. "Harmistutkos sinä, jos vien nämä kirjeet postiin, ja saavun huomenna taas katsomaan sinua?" kysyin. "Ei minua haittaa, lepäilen tämän päivän. Ei kyllä yhtään väsytä, kun nukkuminen on 10/10", Mitteri kertoi. "Voit vaikka leikkiä sillä sateenkaaripehmollasi, kunhan et enää soittelisi yöaikaan sillä koskettimillasi, siitä tulee meteliä", sanoin, ja Mitteri lupasi totella. Tyytyväisenä hän jäi leikkimään, kun lähdin pois hoitolasta.

Mitterin mielipide päivästä: "Tänään oli kiva päivä lukuunottamatta sitä ilkeää punkkia, joka hyökkäsi kimppuuni. Siivoaminenkin on ihan kivaa, ja kipeänä oleminen, kun muut säälii ja antaa karkkia. Toivottavasti simssiliini saa paljon pennejä kokoon, jotta saan tämän punkin irti. Kutiseminen on ainoa asia, josta en pidä kipeänä olossa. Toivottavasti saan paljon kavereita kirjeideni avulla."

Tarpeet:
+siisteys
+nälkä (tuttipullo ja karkkikeppi)
+leikkiminen
+(sosiaalisuus)

Ihan hyvähän tästä tuli, vähän pitempi vain tuon punkkijutun vuoksi. :) Sori, kun en hoitanut Mitterin punkkijuttua pois, sillä halusin vain tätä kirjejuttua tehdä, kun olin siitä innoissani. :) Yritin ottaa myös tuota sattumusta mukaan, silleen, että Mitteri haluaa uusia ystäviä. En tiedä, oliko se kovin hyvä, mutta voin keksiä lisääkin. :) Nyt noudatin neuvoasi, ja kopioin tämän ihan varmuudeksi. :) Menenkin tästä kirjoittelemaan niitä kirjeitä. :)

Vastaus:

Vau taas pitkä ja tosi hyvä tarina! Saat tästä 27 penniä! =) Sellaisia terveisiä vielä, että Joika tahtoisi ystävystyä Mitterin kanssa (Joika on siis oma virtuaalikissani, josta löydät lisätietoa Etusivu > YP kohdasta). Ja kiva kun keksit kaikkea uutta tarinoihisi sen innovaatioinnostuksen kohdalla =) Otan sen jo pois kissasi kaapista, mutta voithan silti liittyä johonkin kerhoon Mitterin kanssa jos vaikka muutkin hoitajat innostuisivat mukaan. Lisään nyt ne pennit ja kohotan tarpeet =3
-Aijca

Nimi: Rasse

05.08.2010 09:43
jatkoa
Pian se juoksi puskasta luokseni. Se hypähti syliini. Sen tassut olivat kuraiset.
-Hyyii! Miranda pois mun sylistä. Sanoin sille ja Mirre meni maahan. Menimme sitten sisälle. Menimme Mirandan huoneeseen. Siellä puhdistin housuni ja paitani. Pesin myös Mirandan tassut. Kun olin tämän tehnyt sanoin Mirandalle hei hei ja lähdin kotiin.
Loppu
+Liikunta
+Sosiaallisuus
+Hygienia

Vastaus:

Kiva kertomus! =) Annan sinulle näistä yhteensä (siis alkuosa mukaan lukien) 10 penniä. Ja tietenkin nuo tarpeiden kohotukset!
-Aijca

Nimi: Mantsu

04.08.2010 21:03
Jatkoa.. :)
----
Pipsa koitti saada kirjat kirjahyllyyn, muttei siitä mitään tullut, sillä Pipsa oli vielä niin pieni.
Kävin auttamassa sitä ja nostin kirjat hyllyyn.
- Minä juuri tajusin jotain, Pipsa sanoi ja sen silmät olivat ihan pyöreät ja naama valkoinen.
- Ai mitä? ihmettelin ja katsoin Pipsaa hämilläni.
- Että se ruoka oli kanaa, Pipsa sanoi ja rupesi sylkemään.
Hetken aikaa vain ihmettelin, mitä Pipsa oikein teki, ja sitten vasta tajusin, että sehän sylki lattialle.
- Mitä sinä syljet? kysyin ja vein Pipsan laavuaarin luokse.
- Njo sitä syljen, että se rjuoka oli kanaa, ei kalaa! Pipsa huudahti ja koitti oksentaa ruokansa pois. En kestänyt katsoa sitä.
- Mitä se haittaa? Eikö kana olekaan hyvää? kysyin kuin en olisi huomannut sitä: kissahan koitti selvästi saada maun pois suustaan.
- Sitä, että en pidä laisinkaan kanasta! Kuulin kai väärin, sillä luulin sjinun sanoneen kalaruoka, Pipsa sanoi ja lopetti sylkemisen. Huokaisin, ja päätin pitää mielessäni sen, ettei Pipsa pidä muusta kuin kalasta.
Jatkoimme kuitenkin taas siivoamista, mutta en päästänyt kuitenkaan Pipsaa lasinsirujen luokse, joten siivosin lasinsirut yksikseni.
- Njoniin, mitäs nyt tehdään? Pipsa kysyi ja keikkui lattialla edestakaisin.
- Haluaisitko vaikka käydä ulkona? kysyin, ja Pipsa kipitti salamana huoneemme ovelle.
- Mennään jo! Pipsa mankui ja lähdin sen kanssa pois huoneestamme.
Pipsa pomppi ympäriinsä, kunnes se huomasi näytelmälavan.
- Mikä tuo on? Pipsa kysyi ja osoitti näytelmälavaa.
- Sekö? Se taitaa olla jonkin sortin näytelmälava, vastasin ja lähdimme katsomaan sitä. Pipsa kipitti niin nopeasti, kuin voi kohti lavaa.
- Hei, siellä on asusteita! Saanko minä esittää sinulle jonkun näytelmän? Pipsa innostui ja suostuin.
Menimme Pipsan kanssa valitsemaan hänelle asusteita.
- Esitän sinulle sellaisen hauskan puhelun, Pipsa sanoi ja otti käteensä vaaleanpunaisen mekon, ja meni pukemaan sen yllensä.
- Haluatko vielä jotain rekvisiittaa? kysyin, ja Pipsa nyökkäsi innoissaan.
- Joo, puhelimen, pöydän ja penkin! Pipsa sanoi ja lähdimme etsimään tarpeellisia tarvikkeita. Pipsa löysi keltaisen leikkipuhelimen minulle, ja itselleen punaisen pöytäpuhelimen.
Minä taas löysin pienen, kukilla koristellun pöydän ja sydänkuvioisen tuolin, tarpeeksi isot kuitenkin että Pipsa voisi istua siihen ja yltäisi pöydälle.
- Minne vien nämä? kysyin ja pitelin käsissäni pöytää ja tuolia.
- Laita ne tuohon eteen, Pipsa sanoi ja tein työtä käskettyä.
Kun olin laittanut pöydän maahan, Pipsa tuli ja laittoi pöytäpuhelimen sen päälle.
- Njoin! Kutsu sinä yleisöä tänne, Pipsa sanoi ja olin vähän kuin kysymysmerkki.
- Oletko ihan varma, että haluat muita katsomaan? kysyin epävarmana.
- Tottahan toki, Pipsa vastasi reippaasti. Hetkautin vain olkapäitäni ja kävin hoitajien huoneilla koputtelemassa oviin, ja pyysin heitä tulemaan katsomaan Pipsan esitystä aivan pian.
Kun palasin takaisin Pipsan luokse, sillä oli yllään nyt yömekko ja sisätossut.
- Näytelmässä on jo ilta, ja sinä saat soittaa minulle tärkeästä asiasta, Pipsa sanoi ja oli tekemässä minulle vuorosanoja. Minäkö muka? Eijei, enhän minä voinut esiintyä, ajattelin ja katsoin harmissani Pipsaa.
- Etkö voisi pyytää jotakuta toista kanssasi esiintymään? kysyin ja toivoin Pipsan suostuvan.
- En voi, sinä olet nyt valittu tähän näytelmään! Pipsa sanoi päättäväisenä ja huokaisin. Kaipa sitten olisin Pipsan mukana esityksessä.
Pian näytelmälavalle alkoi tulla hoitajia kissoineen, ainakin simssiliini, Amélie ja Rasse. Muita ei näkynyt, vaikkakin heitä taisin pyytää.
- Kjiitos kun tulitte! Pipsa huusi lavalta ja kaikki hymyilivät hänelle.
- Esityksemme nimi on "Tärkeä asia!", lunttasin lapulta ja yleisö hiukan taputti.
Menin sitten omalle paikalleni, eli yhdelle penkille ja pitelin kädessäni puhelinta. Pipsa esitti nukkuvaa, ja kuorsasi pöytäpuhelimen vierellä.
Esitys alkoi, ja valot himmennettiin.
Otin puhelimen käteeni, ja näppäilin siihen ainoan toimivan numeron, eli 333, joka oli pöytäpuhelimen numero.
Pöytäpuhelin soi, ja Pipsa hätkähti ja nousi ylös.
- Mikä kumma täällä pirisee? Pipsa sanoi ja koitti saada luurista kiinni. Kun se sai siitä kiinni, vastasi Pipsa näin:
- Huomenta! Kuka siellä? Täällä on Pipsa.
- Iltaa, Mantsu täällä, vastaan ja hiukan naurahdan.
- Voi minttuparta! Kuka siellä kjeskiyöllä soittelee!? Pipsa huudahtaa luuriin ihmeissään.
- Mantsu se täällä, minulla olisi yksi todella tärkeä asia! vastaan ja esitän jotain todella tärkeää henkilöä.
- Jaa-a! Sellainen tjärkeä asia taitaa olla, että ihan kjeksiyöllä pjitää soittaa, Pipsa tiuskahtaa puhelimeen.
- Aivan niin, todella tärkeä asia! vakuuttelen puhelimeen. Pipsa vaihtaa asentoaan ja katsoo minua.
- Hetkinen! Mitä sinä oikein minulle soittelet? Pipsa kysyy ihmeissään. Hetken aikaa ihmettelen, ja kuitenkin päätän sanoa oman vuorosanani.
- Mutta eikös sen Mirjamin pitänyt soittaa, eikä Mantsun? Pipsa ihmettelee ihan oikeasti.
- Täh?.. Eijei, nyt täällä on Mantsu, eikä Mirjami, vastaan puhelimeen ja Pipsa tipahtaa penkiltä.
- Että kuka se Mantsu oikein on, kun kerta sovittiin Mirjami! Pipsa raivoaa ja mäiskäisee puhelimen pois.
Naurahdan ja suljen itsekin puhelimen.
- No, minä en ainakaan Mirjami ole, sanon ja Pipsa oikaisee itsensä lattialle.
- Nyt meni koko esitys pilalle, Pipsa sanoo ja kipittää pois lavalta.
Yleisö kuitenkin taputtaa, mitä itsekin ihmettelen.
Kumarran ja lähden Pipsan perään.
- Kiitos kun katsoitte näytelmän, sanon ja hoitajat kissoineen palaavat touhuamaan omia juttujaan.
Minä taas menen Pipsan luokse.
- Menihän esitys hyvin? kysyn ja silitän Pipsaa.
Pipsa oli vain hiljaa. Katsoin Pipsaa surullisesti.
- Njo tottahan tjoki se meni hyvin! Pipsa huudahti ja hyppäsi kaulaani.
- Hyvä, että meni. Mennään nyt kuitenkin raivaamaan rekvisiitta pois, sanoin ja Pipsa otti päältään mekon pois ja vei sen naulakkoon.
Minä taas siirsin penkit ja pöydän takaisin paikoilleen ja lähdimme sitten ulos.
- Jaksat siis vielä käydä ulkona? ihmettelin ja Pipsa nyökkäsi.
Hetkautin olkapäitäni ja menimme ulos.

Ulkona oli jo ilta hämärtymässä ja taivas oli oranssin ja punaisen värinen.
Pipsa juoksi nurmikolle ja kieriskeli siinä.
- Miksi sinä kierit nurmikolla? kysyin Pipsalta ja istahdin nurmelle.
- Koska se on kivjaa, Pipsa sanoi ja nousi ylös pää pyörien.
- Oho, nyt tuli huono-olo, Pipsa sanoi ja kaatui nurmikolle.
- Niinhän siitä kierimisestä tulee, sanoin ja otin Pipsan syliini.
- Nyt tekisi mieli harjausta, Pipsa sanoi samalla kun silitin sitä.
- Voi harmi, minulla kun ei ole harjaa, sanoin ja menin sisälle.
Pipsa näytti niin väsyneeltä, ja varmaan olikin, että olisi voinut nukahtaa sylinii samalla kun rapsutan sitä. Pipsa vain puski päatän minua vasten ja koitti kehrätä, muttei aivan onnistunut.
- Haluaisitko nyt nukkumaan? kysyin ja vein Pipsan huoneeseemme.
Juuri kun olin sulkenut oven, joku koputti siihen. Laskin Pipsan sängylleen ja kävin avaamassa oven.
Huomasin ovella Aijcan ilmapallon, korin ja kassin kanssa.
- Mitä ihmettä nuo ovat? ihmettelin ja Aijca ojensi minulle ilmapalloja. Otin ne tietysti käteeni, ja laskin maahan.
- Sait nuo ilmapallot lahjaksi siitä, kun rupesit hoitamaan täällä. Tämä kori on palkintosi siitä arvasta, jonka ostitte, tulitte nimittäin kolmansiksi, ja sitten tämä kassi on lahja Mouruposken synttäreistä, Aijca kertoi ja ojensi korin ja kassin minulle.
Korissa oli pieniä herkkuja ja kassista löytyi suklaalevy, hampurilainen, piparminttutikku, suklaajäätelö ja pieni mansikkakakku.
- Kiitos tosi paljon näistä! sanon ja halaan Aijcaa.
- Tulehan Pipsa katsomaan, mitä saimme, sanon ja Pipsa kipittää luoksemme.
Näytän Pipsalle kassin sisällön, ja Pipsa koittaa heti ottaa suklaalevyä.
- Älä vielä ota, me jaamme nuo, sanon ja vien korin ja kassin pöydälle.
- Mylsää, Pipsa sanoo ja kömpii takaisin sänkyyn.
Aijca sitten lähtee ja suljen huoneemme oven.
Laitan ilmapallot kaappiin siltä varalta, jos joskus puhaltaisimme ne.
- Käykö, että syömme ne vasta huomenna? kysyn ja Pipsa nyökkää hiljaa sängystään.
- No, minä tästä lähden, sanon ja vilkutan Pipsalle. Pipsakin vilkuttaa minulle, ja tulee vielä halaamaan minua.
- Heippa Mantsu! Pipsa sanoo ja halaan Pipsaa takaisin. Pipsa menee sitten takaisin sängylleen ja nukahtaa syvään uneen pitkän päivän jälkeen.
Lähden sitten takaisin kodilleni ja samalla ihailen kaunista, värikästä taivasta.
-----
LOPPU

Tarpeet:
(+ sosiaalisuus)
+ leikki
+ nälkä
+ liikunta
+ uni

Vastaus:

Voi ei miten tavattoman pitkä tarina! Ihanaa Mantsu! =) Kirjoitit kolme tuon pituista kirjoitusta joten saat, odotas... Hmmm... 63 penniä! Aika hyvin vai mitä? =D Ja tietenkin tarpeiden kohotukset. Ja koska Pipsa uskaltautui esiintymään lavalla, saa pikkuneiti myös kokemusmittariin täydennystä. Oikeasti Pipsan pitäisi saada näistä tarinoista 3 ikäpistettä, mutta haittaako sinua että se vanhenee näin pian jo seuraavalle ikätasolle? Ilmoita tästä vaikka vieraskirjaan =3
-Aijca

Nimi: Amélie ja Lumikki

04.08.2010 20:37
Toinen tarina valmistuikin jo seuraavana päivänä :’D

Istuin junassa matkalla Mouruposkeen. Se puuskutti suuren joen yli, sitten vuorten ohi ja mutkitteli vielä kapeampia teitä kunnes päätti matkansa pääteasemalleen Mouruposkeen. Nousin viimeisenä matkustajana junasta pois ja lähdin kävelemään tuttua ruusupensaiden kehystämää tietä. Niistä minulle tulikin mieleeni viimekertainen selittely vanhemmilleni. Olin huono valehtelemaan, koska valehtelen harvoin. Olin selittänyt jotain orvoista kissoista, hassuista näyistä ja vaikka mistä muusta orvokeistakin varmaan, kunnes lopulta päädyin vastaukseen “En todellakaan tiedä”.
Nyt siis kävelin samaa tietä ja pian löysinkin jo perille. Yllätyksekseni koko hoitola vietti lämmintä hellepäivää ulkona, mukaan lukien tietysti Aijca. Tervehdimme toisiamme.
-Päätitte tänään viettää koko hoitolan voimalla hellepäivän ulkona, nauroin.
-Tietysti, viimeisiä hellepäiviä ennen koulun alkua, Aijca hymyili takaisin. -Lumikki onkin muuten jo odottelut sinua.
Hän vilkaisi sivulle, missä Lumikki istuskeli yksinään ja laski ajankulukseen neliapiloita. Voi Lumikkia. Istahdin Lumikin viereen ja minut nähdessään Lumikki suoraan sanoen syöksyi syliini ja rutisti minua lempeästi, mutta varmasti kaikella voimallaan.
-Onpa kiva nähtä tinua! Minä niin ototin, ihtuin vain ja ototin, että koittaiti päivä kun taavut luokheni!
Minä hymyilin, Lumikin puhe kuulosti kieltämättä hassulta ja pikkuvanhalta niin pienen kissan suusta. Mutta vastasin vain: -Minäkin olen yrittänyt mahdollisimman pian päästä sinua näkemään.
Lumikki huokasi syvään sulkien taas silmänsä ja hymyillen sievästi. Näytti siltä, että nämä päivät olivat nykyään sen onnellisimpia päiviä. Silitin sen silkinpehmeää turkkia ja pian kuulin kissan kehräävän.
-Miksi olet ollut aivan yksin etkä mennyt leikkimään muiden kissojen luo? kysyin pian varovaisesti, mutta Lumikki vain mutisi jotain tyynesti ja murheettomasti, ettei se usko, että siitä on tutustumaan muihin.
-Mutta älä toki minuhta huolehti, näin on ihan hyvä olla! se lisäsi hymähtäen.
Päätin tällä kertaa jättää asian, sillä halusin ensimmäisistä päivistä pirteitä, joten sen sijaan kysyin, mitä se halusi tehdä tänään.
-Mh, en tiedä, Lumikki mumisi mietittyään, joten päätin auttaa sitä.
-Haluisitko tutustua uuteen huoneeseesi? Sen jälkeen voisimme taas toki viettää aikaa ulkona.
Lumikin katse kirkastui, kun se katsoi minua jälleen silmiin ja vastasi myöntävästi. -Joh vain tahtot, se lisäsi pian ja totta kai minulle kävi. Menimme siis pyytämään Aijcalta pienen avaimen, jolla aukaisimme huoneen oven nro.3.
Ja hämmästyimme varmasti kumpikin, huone oli oikein nätti ja suloisesti sisustettu, pirteitä värejä täynnä, mutta silti huolella järjestelty ja siistin sekä kodikkaan oloinen. Lumikki hypähti sylistäni tutkimaan huonettaan tarkemmin. Pian se hypähti pehmeään petiinsä ja kieriskeli siinä hetken aikaa, kunnes väsyi ja saman tien nukkui jo sikeästi, tunnistin Lumikin nukahtaneen pienestä tuhinasta, joka siitä kuului.
Niin, vauvakissathan tarvitsivat toki päiväunet. Peittelin Lumikin ja annoin sen nukkua noin puolisen tuntia, kunnes kissa heräsi itse makeasti haukotellen.
-Mennäänkö ulot kun on näin lämmin, se kysyi hetken kuluttua ja siihen siis päädyimme. -Ko-koska.. minuhta tuntuu, että.. olen valmit rohkentumaan ja.. mennä muiten mukaan leikkimään -ainakin joh voitit vain tulla mukaan..
Lumikki änkytti varovasti.
-Tietysti voin! Mukavaa, että päädyit siihen. Muiden kissojen kanssa leikkimen on varmasti mukavaa, hymyilin Lumikille ja saman tien sen epävarmuus oli kadonnut, se kohtasi katseeni ja hymyili leveästi silmät kaventuen viiruiksi ilosta.
Olimme pian hoitolan etuihalla. Kissat leikkivät parhaimmillaan hippaa.
Lumikki vilkaisi minua ujosti ja lupasin tulla sen kanssa kysymään pääsemmekö mukaan.
-Toki! Joika oli heti vastaamassa ja huomasin Lumikista, että se ihastui Joikaan ystävämielessä heti Joikan ystävällisyyden ja reippauden vuoksi. Tulimme siis mukaan leikkiin, vaikka jouduinkin juosta todella hitaasti, etten saisi kissoja aivan heti kiinni. Lumikki oli koko leikin ajan hymyssä suin, ja vaikka se ei puhunutkaan paljoa mitään, olin onnellinen sen puolesta. Leikkejen myötä Lumikki ja Joika tutustuivat kuitenkin koko ajan paremmin ja juttelivat toisilleen -Lumikki tosin vain vastaillen pienin lausein Joikan kysymyksiin. Kummallakin oli silti mukavaa.
Koko loppupäivä menikin oikeastaan siihen ja kun alkoi tulla hiukan myöhempi, menimme vielä huoneemme pieneen keittiönurkkaukseen syömään pinaattikolmion. Sen ajan Lumikki selittikin ujosti ja ihmeissään, kuinka se oli saanut ystävän Joikan ja kiitteli minua kun kannustin sitä mukaan leikkimään -siihen saakka kunnes minun oli lähdettävä takaisin ja annoimme tapamme mukaan halit toisillemme. Loppu!

+nälkätarve
+leikkitarve
+liikuntatarve
+lepotarve


//Sano toki, jos Lumikin puhetta on epäselvää lukea, kun se ei vielä osaa kaikkia kirjaimia, koska voin jatkossa kirjoittaa kyllä normaalisti ja lisätä vaikka lauseen “Lumikki sanoi puhuen tapansa mukaan vielä hiukan epäselvästi” tai jotain vastaavaa :]

Vastaus:

Ei Lumikin puhetta ole lainkaan vaikea lukea. Päin vastoin! Saat Lumikki kissasi tuntumaan niin pieneltä vauvelilta, että! =D Kirjoitit taas ihanan hoitotarinan ja mukavaa kun mukana oli myös Joika =D Lumikkikisusi kasvaa kovaa vauhtia, sillä seuraavaksi siitä tulee jo pikkupentu =) Annan sinulle tästä tarinasta 20 penniä ja tietty nuo tarpeet (+sosiaalisuustarve). Ai niin, ja poistan sen pinaattikolmion ilmeisesti kaapistasi =3
-Aijca

Nimi: Rasse

04.08.2010 16:48
Avasin Mirandan huoneen oven. Kissa loikki luokseni kaapin takaa.
-Moi. Sanoin sille ja se vastasi maukaisemalla. Kyykistyin maahan ja Miranda tuli puskemaan minua päällänsä. Silittelin sitä ja Miranda kellahti selälleen. Rapsutin sitä mahasta. Miranda kehräsi. Menin kylppäriin ja huomasin Mirandan veskin olevan täynnä. Otin laatikon ja tiputin sen sisällön roskikseen. Sitten kaivoin kaapista uutta kissanhiekkaa ja laitoin ne laatikkoon ja palautin laatikon paikalleen.
-Jano. Miranda sanoi ja tönäisi maitokuppiaan.
-Sori, mutta mulla ei ole maitoa. Saat vettä. Sanoin sille ja laskin kylppärin lavuaarista vettä kippoon. Miranda litki vähäsen vettä ja totesi sen maistuvan pahalle.
-Sori, mutta muuta ei ole. Sanoin sille ja menin istumaan sohvalle. Miranda tuli viereeni.
-Tahdon ulos. Se sanoi päättäväisenä.
-Mennään sitten. Sanoin ja lähdimme käytävälle. Menimme ulko-ovesta ulos. Istuin taas penkille ja Miranda lähti juoksemaan taas puskiin.
JATKUU

Vastaus:

Arvostelen ja annan pennit sitten kun tarinasi on valmis =) Alku vaikuttaa silti tosi hyvältä! =D
-Aijca

Nimi: simssiliini
Kotisivut: http://cr.vuodatus.net/

03.08.2010 22:38
Olin intoa täynnä, kun kiireiltäni ehdin vaihteeksi käydä katsomassa Mitteriä. Meillä oli ollut viimeksi niin hauskaa, ettei rajaa ollut. Tänään olisi varmasti vieläkin hauskempaa ottaen huomioon, miten suurta säkillistä tavaraa raahasin mukanani. Mitteri oli voittanut arpajaisissa paljon palkintoja, ja sen lisäksi olin käynyt marketissa tuhlaten kaikki voittorahat. Olin onnellinen ajatellessanikin Mitterin suloisen ilmeen näkemistä, vauvani varmasti pomppisi riemusta. Koputin hoidokkini ovelle, minkä jälkeen astuin sisään tutkisekellen, mihin kissani oli taas kadonnut. Muistelin viime käyntiäni, ja mieleeni palasivat Mitterin sanat, joissa se sanoi etsivänsä uuden piilopaikan. "Huhhuh, miten löydän sen?" mietiskelin ääneen katsellen huonetta. Samassa kuulin ison rohahduksen takaani, ja käännyin. "Terve simssiliini!" Mitteri karjaisi hypätessään oven luona olevasta kukkapuskasta. Säikähdin niin, että tiputin säkin lattialle, ja Mitteri pomppasi kaulaani. "Höpsö kissa, miten kukatkin kärsivät tempuistasi", sanoin itsekin hiukan naureskellen. "Ei niille mitään käynyt, kun mä istuin niin varoen niiden päällä", Mitteri vakuutteli, joten täytyipä minun uskoa. "Noh, et kyllä ikinä arvaa, mitä kaikkea minulla on mukanani", sanoin raottaen säkin suuta. "Arvaanpas. Aijca kertoi minulle, kuinka olit käynyt shoppaamassa marketissa. Mutta näytähän", Mitteri kertoi työntäen päänsä säkkiin. "Hei, en näe mitään!" Mitteri karjaisi. "Ehkä et näekään mitään, kun silmäsi eivät ole edes auenneet", huomautin naureskellen. Samassa Mitteri tuli pois säkistä, ja murahti: "Olet ihan sokea. Miten et voinut huomata, että silmäni ovat auenneet!" Kauhistuin mokaani, ja kyyläsin Mitteriä tarkasti, se oli totta. "Voi pikkuistani, sinähän kasvat!" kauhistuin. "Totta kai! Ikävä kyllä en oppinut vielä kehräämään. Harjoittelin sitä koko yön, jotta sinä olisit iloinen", Mitteri kertoi masentuneena. "Varmasti vielä opit", kannustin samalla ajatellen, että tuskin kisuliinini olisi koko yötä harjoitellut. Tällä kun oli niin mainiot unilahjat. "Mutta hei, ota tavarat jo pois säkistä. Haluan nähdä ihan kaiken", Mitteri käski, joten aloitin lastaamisen lattialle. "Nämä sinä voitit arpajaisista", kerroin osoittaen käkikelloa ja mini kosketinsoittimia. Mitterin silmät tarkkailivat ihaillen koskettimia. "Saanko soittaa?" hän kysyi haaveillen. "Toki saat. Ne ovat nyt sinun", sanoin, ja Mitteri alkoi innoissaan tassutella koskettimilla. Mikään huippuluokan soittaja Mitteri ei ollut, mutta ihan hyvä aloitteliaksi. "Hienosti soitettu! En tiedä ketään parempaa", liioittelin kissalleni, joka näytti vieläkin tyytyväisemmältä. "Olen luonnon lahjakkuus!" Mitteri arveli. "Voisimme laittaa tämän käkikellon seinälle, voitit senkin", sanoin, milloin Mitterin katse kääntyi uuteen kelloonsa. "Laita sitten, mutta tarpeeksi matalalle, jotta näen ajan!" Mitteri komensi. Naurahdin, ja tein työtä käskettyä. "Mitä muuta sinulla on mukana?" Mitteri kysyi. "Noh, ostin sinulle ruokaa, lelun ja siivousvälineet", ilmoitin. "Siivousvälineet? Mitä minä niillä teen? En minä tykkää siivota!" Mitteri vänkyi. "Kuule, siivoamme vielä tänään. Huomasin, että lattiat kaipaavat paljon kuurausta", huudahdin, mutta Mitterin hymy hyytyi entisestään. "Tiedätkö, en voi auttaa. Tulin sairaaksi", Mitteri kertoi tehden tekoyskää. "Olisikohan noin sittenkään? Siivoaminen on kivempaa kuin arvaatkaan, mutta voimmehan me ensin syödä ja leikkiä", puhuin, ja Mitterin ilme piristyi. "Joo, syödään. Vihdoinkin toit sitä, olen kohta pelkkä luuranko, ellen saa jotain!" Mitteri puhui kärsivästi. "Voi sinua raukkaa. Haluatko lämmitettyä vai kylmää maitoa?" kysyin. "Kylmä käy. Täällä on kuuma", Mitteri kertoi. Nappasin tuttipullon säkistä, jolloin Mitterin ilme muuttui taas säikähtäneeksi. "En minä ole mikään vauva! Olen jo iso kissa!" Mitteri puolusteli. "Vauva sinä olet, ja vauvanani pysyt!" karjaisin törkäten pullon kissani suuhun. Se näytti rauhottuvan, ja juovan tyytyväisenä. "Hyvää maitoa", se totesi väliin. "Vauvamaito maistuu aina hyvältä", ilmoitin, jolloin Mitteri tuumasi: "Sitten en halua koskaan kasvaa". "Hah, vastahan sinä sanoit olevasi jo iso kissa", huomautin naureskellen. "Mitä sitten?" Mitteri kysyi, ja joi viimeisen hörpyn pullosta. "Kylläpä massu tuli täyteen", Mitteri totesi. "Jopa niin täyteen, että jaksat leikkiä tällä", sanoin kaivaen värikkään pehmolelun säkistä. "Vau, se on upea!" Mitteri huudahti, ja alkoi heti temmeltämään lelunsa kanssa. Katsoin kissaani tyytyväisenä, olin ostanut juuri oikean lelun: värikkään ja omaperäisen, niin kuin kissanikin. "Niin, voit leikkiä sillä hiukan myöhemminkin. Meidän piti siivota", huomautin. "Voisimmeko jättää siivouksen ensi kertaan?" Mitteri kysyi muuttaen ilmeensä onnettomaksi. "Olen aivan puhki leikkimisestä", hän perusteli. Katsoin kissani uupuneita kasvoja, ja päätin armahtaa. "Hyvä on. Siivotkaamme heti huomenna", sanoin, ja Mitteri ilahtui. "Kiitos simssiliini, olet maailman paras hoitaja", Mitteri julisti puskien jalkaani. Samalla kuulin jonkun uuden äänen, jonka Mitterikin hokasi. "Minä... minä tein sen! Opin kehräämään!" Mitteri riemastui. "Tietysti opit. Olet niin hyvä ja fiksu kissa", kehuin, ja Mitteri puskeutui vahvemmin minuun. "Eiköhän pienen ja uupuneen kissani kuuluisi mennä taas nukkumaan. Vauvat tarvitsevat paljon unta, ja voisin laittaa tuon uuden lelusi unileluksesi", ehdotin, mistä Mitterikin innostui. "Joo. Nukkuminen on kivaa!" hän huudahti hypäten sängylleen. Asetin värikkään lelun kissani viereen. "Hyviä päiväunia, ja nähdään huomenna", sanoin, ja vilkuttelin kissalleni, joka ei kuitenkaan enää huomannut sitä, kun oli jo täydessä unessa. Naurahdin lahjakkaalle kissalleni. Asetin ämpärin ja rätin sängyn viereen, ja nappasin tyhjän tuttipullon maasta. "Vien sen samalla roskikseen, kun lähden", suunnittelin, ja poistuin huoneesta sulkien oven hipihiljaa.

Mitterin mielipide päivästä: "Tänään oli elämäni onnekkain päivä. Sain kivoja lahjoja, ja hyvää ruokaa. Ja mikä parasta, opin kehräämään. Jännittää jo, mitä huomenna opin. Kumpa simssiliini unohtaisi sen siivousjutun, kenties jos piilottaisin siivousvälineet? Voisin välttää koko homman. Joo, hyvä idea. Täytyy keksiä niille jokin ovela piilo!"

Tarpeet:
+nälkä
+leikkiminen
+nukkuminen
+(sosi aalisuus)

Vastaus:

Voi ei! Nauroin koko ajan lukiessani tarinaasi! Olet tosi hyvä kirjoittaja =D=D Ihana tuo Mitteri-keppostelija. Annan sinulle tästä 17 penniä ja nuo tarpeiden kohotukset. En vielä poista maitopulloa kaapistasi, Mitteri voi juoda siitä toisenkin kerran jos haluaa <=)
-Aijca

©2019 Kissahoitola Mouruposki - suntuubi.com