Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK



Tähän vieraskirjaan kirjoitetaan kaikki tarinat, kuten tavalliset hoitotarinat, taitotarinat, kerhotarinat, matkatarinat ja sen sellaiset.

Ennen tarinan lähettämistä sinun kannattaa kopioida se varmuuden vuoksi, jos vaikka nettisi sekoaa tai jotain muuta ilkeää tapahtuu, eikä tarinan lähetys onnistu.

Huom. Muistathan, ettet saa laittaa uutta hoitotarinaa ennen kuin edellinen on arvosteltu! Muuten joudut jäähylle hetkeksi aikaa.

<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: simssiliini

11.02.2019 14:49
Elokuviin

Aurinko paistoi kirkkaasti pilvettömältä taivaalta saaden helmikuisen lumipeitteen kiiltelemään satumaisesti. Stiina tassutteli Quzin ja Ruun kanssa Kissansilmän teatteria kohti. Hän oli kuullut miten Ruuta oli jäänyt harmittamaan se ettei hänen ja Nickin suunnittelema elokuvareissu koskaan toteutunut, joten Stiina oli luvannut vielä Ruun elokuviin, ja jostain syystä myös Quz oli hinkunut innokkaasti mukaan reissuun. Pojan vanhemmilla ei ollut mitään sitä vastaan että Stiina veisi tämänkin elokuviin, sillä Oililla ja Pontsulla oli kuulemma jotain romanttisia kahdenkeskisiä suunnitelmia. Pennut viilettivät edellä toisiaan jahdaten, mutta Stiina käveli ylväästi pystyssä kahdella takatassullaan. Vastiäkään täysikasvuisuuden saavuttanut naaraskissa halusi antaa itsestään sivistyneen vaikutelman kävelemällä kahdella tassulla, vaikka tasapainoa olikin välillä vaikea ylläpitää. Stiina leikitteli ajatuksella että hän olisi juuri kaatumaisillaan kun uljas kollikissa nappaisi hänet vahvoille käsivarsilleen, he rakastuisivat ja menisivät naimisiin, ja... Stiina pudisteli päätään, kaikki tämä ystävänpäivän ympärillä pyörivä romanttinen hömppä sai hänet joskus kuvittelemaan ihan kummia juttuja. Stiina nautti raikkaasta ulkoilmasta, oli hyvä päästä hetkeksi aikaa pakoon adoption vilskettä. Majailu adoptiossa tuntui entistä ankeammalta nykyään, kun hänen äitinsä ja paras kaveri Miisu olivat kummatkin muuttaneet uusiin koteihin saatuaan hoitajat. Tietysti Stiina oli iloinen läheistensä puolesta, mutta hänestä tuntui välillä että hänet oli kokonaan unohdettu kun Pia ja Miisu viettivät enemmän aikaa uusien hoitajiensa kanssa. Kävihän simssiliini välillä Stiinaa moikkaamassa, mutta naaraskissa epäili hänen tekevän sitä vain velvollisuuden tunnosta, kai tämä olisi hänet jo adoptoinut jos oikeasti välittäisi...

"Olitpa hidas", Ruu kommentoi kun Stiina saapui paljon pentuja myöhemmin teatterin ovelle. "Anteeksi, olin ajatuksissani. Oletteko te jo päättäneet minkä elokuvan haluaisitte katsoa?" Stiina uteli. Hän itse oli elokuvien suhteen kaikkiruokainen. "Ei ainakaan mitään prinsessaleffaa", Quz ilmoitti kantansa heti. "Eikä mitään liian romanttista hömppää", Ruu sanoi, joten Pieni merennoito, Sateinen päivä ja Rakkaustarina jäivät heti pois ehdokkaiden listalta. Lopulta liput päädyttiin ostamaan Peter Paniin. Stiina tarjosi lipputiskillä simssiliiniltä saamansa "3 ilmaista elokuvalippua" -tarjouslappusen ja sai kaikille liput. "Mitä leffaevääksi?" Ruu kysyi tähyillen irtokarkkihyllyjä kohti. Stiina katsoi pentuja pahoittelevasti, sillä hänellä ei ollut yhtään rahaa. "simssiliini sanoi että me saadaan ostaa mitä halutaan ja hän maksaa", Quz ilmoitti, ja pennut säntäsivät heti täyttämään namipussia sekamelskairtokarkeilla Stiinan hakiessa kolme orangeminilimua. Elokuvan alkuun oli vielä hetki aikaa, joten Ruu ja Quz päättivät kokeilla paikalla olevia pelikoneita. He ottivat tanssimattopelissä kaksintaistelun, ja kappaleen alettua kumpikin alkoi rummuttaa tassuillaan mattoa niin nopeasti kuin pystyi. Ruu oli todella ketterä liikkeissään, mutta hänellä ei ollut yhtä hyvä ajoituskyky kuin Quzilla, joten taistelu oli hyvin tasaväkistä. Kappaleen päätyttyä kissa lösähtivät maton vieressä olevaa kaidetta vasten lopen tuupuneina. Pistetaulu näytti 1498 - 1209 Ruun voitoksi. Tyttöpentu veti innoissaan voitontanssiaan Quzin vaatiessa uusintaottelua. "Ei enää ehdi, elokuva on alkamaisillaan", Stiina tiedotti ja pyysi pentuja mukaansa. Pennut ihmettelivät miten nopeasti aika olikaan tanssiessa hujahtanut.

Stiinalle elokuvissa käynti tuli jo vanhalla rutiinilla, mutta Quz ja Ruu eivät olleet aiemmin katsoneet elokuvia saati vierailleet teatterissa, joten ihmeteltävää riitti esiin vedettävistä penkeistä juomatelineisiin. "Mikä tuo on?" Quz kysyi osoittaen valkokangasta etutassullaan. "Siihen se elokuva heijastetaan, pöhkö!" Ruu kikatti Quzin kysymykselle. Quz painoi päänsä nolona alas ja piti katseen tiiviisti limulasissaan aina siihen asti että elokuva pyörähti käyntiin. Pennut seurasivat ihmeissään miten Peter Pan saapui hakemaan Leenaa ja muita lapsia ja miten he lensivät ilmojen halki salaperäiseen, mikäs se nyt olikaan, ai niin, Mikä-Mikä-Maahan. Elokuva sai kaikkien salissa olevien katsojien mielenkiinnon heräämään ja tunti hujahti hetkessä elokuvan vauhdikkaiden käänteiden parissa. "Pelkäsittekö Kapteeni Koukkua?" Stiina uteli pennuilta kolmikon poistuessa elokuvasalista. "Ei, Koukku oli just paras", Ruu kommentoi. "Jos saisitte tilaisuuden tahtoisitteko matkustaa Mikä-Mikä-Maahan?" Stiina jatkoi kyselyä. Hän voisi sitten täydentää elokuvapäiväkirjaansa myös pentujen kommenteilla. "Enpä tiedä... Minä ainakin haluan joskus kasvaa aikuiseksi ja perustaa perheen", Quz selitti. "Syvällistä. Juostaanko kilpaa hoitolalle?" Ruu ehdotti. "Menkää te vain edeltä", Stiina hymähti ja jäi seuraamaan pentujen menoa. Kun Ruun musta hännänpää oli kadonnut lumikinoksen taakse Stiinan katse kääntyi ilmoitustauluun, jossa luvattiin että Rakkaustarina-elokuva oli ystävänpäivän kunniaksi tämän viikon ajan katsottavissa maksutta. Vaikka Stiina oli vasta tullut edellisestä näytöksestä päätti hän suunnata katsomaan tätä ilmaiselokuvaa, kyllä hän jaksaisi maratoonata useammankin elokuvan putkeen! Irtokarkkipussissa oli vielä namusia sen verran jäljellä että leffaevästäkin riitti. Alkutekstien ilmestyessä valkokankaalle Stiina mietti hedelmänmakuista irtonamua imeskellessään, että romanttinen elokuva saisi hänet varmasti joko lempeälle mielelle tai sitten murehtimaan ikisinkkuuttaan.

Vanhempi Quz oli vähän nopeampi isompien askeleidensa takia, mutta hän hidasteli antaakseen Ruun voittaa. Saavuttuaan hoitolan pihalle kumpikin lösähti huohottaen makaamaan lumihankeen. "En jaksaisi vielä palata adoptioon.. Tehdäänkö vielä jotain yhdessä?" Ruu ehdotti. "Niinku mitä?" Quz kysäisi kiinnostuneena. Kyllä hän vietti mielellään aikaa Ruun kanssa. "Vaikka... lumisotaa!" Ruu kiljaisi ja antoi samantien Quzille lumipesun. Quz kömpi jaloilleen yskien lunta pois suustaan. Ruu sai ehkä etumatkaa juostessaan karkuun, mutta tällä kertaa Quz ei aikonut antaa armoa vaan juoksi tyttöpennun kiinni ja kamppasi tämän lumikasaan. Pennut nauroivat, ja hetken mielijohteesta Quz tarttui Ruuta tassusta. "Ruu, minä... Minä tykkään sinusta", Quz henkäisi ihastuksensa julki. Ruu tuijotti Quzia silmät pyöreinä ja kiskaisi sitten tassunsa irti pojan otteesta. "Sinä olet mukava poika, mutta minusta meidän ei kannata aloittaa mitään juttua kun minä olen adoptiossa. Ei ole varmaa adoptoiko simssiliini minua, enkä halua kiintyä liikaa kehenkään jos yhteisestä tulevaisuudesta ei ole varmuutta", Ruu kertoi kantansa. "Entä jos sinut adoptoidaan?" Quz ei antanut periksi. "Sitten voimme harkita asiaa uudestaan. Minun pitää nyt mennä, pahuksen adoption rajalliset ulkoiluajat", Ruu tokaisi ja nousi ylös lumikasasta. Musta pentu lipaisi hennosti Quzin poskea ennen kuin kipitti tiehensä. Ele sai Quzin vatsan täyteen perhosia, ja hän päätti että simssiliini olisi PAKKO suostutella Ruun adoptoimiseen.

simssiliini oli paikalla Quzin palatessa huoneelleen. Hoitaja istui sohvalla syli täynnä pieniä paperiliuskoja ja mumisi ääneen numeroita kummallisessa järjestyksessä: "...10, 13, 14..." "Mitä sinä teet?" Quz kysyi ihmeissään loikatessaan sohvalla olevan keltaisen tyynyn päälle makoilemaan. "Tarkistan lottoon osallistuneiden hoitajien lottokuponkeja", simssiliini selitti. "Ai, osuiko meille päävoittoa?!" Quz uteli kiinnostuneena. Pennun suurin haave oli lottovoitto, minkä takia simssiliini oli saanut viimeisen vuoden aikana aina lottoon osallistuessa täyttää pennun vaatimuksesta useamman kupongin kerralla vaikka heillä ei muuten ollut ylimääräisille penneille tarvetta. "En tiedä vielä, en ole tarkistanut kuponkejamme. Oliko elokuvissa hauskaa?" simssiliini uteli. "Ihan jees, katsoimme Peter Panin", Quz selitti ja mietti miten ottaisi hoitajansa kanssa puheeksi toiveensa Ruun adoptoimisesta. Pennun harmiksi simssiliini käänsi kuitenkin puheenaiheen takaisin elokuvaan ja aloitti oman puhetulvansa: "Ai, olisitte kertoneet niin minäkin olisin voinut tulla! En ole katsonut sitä elokuvaa sitten lapsuusaikojen kun elokuva oli lainassa silloiselta kaveriltani. Haha, tiesitkös että tuolloin elokuvia katseltiin sellaisilta vanhanaikaisilta VHS-kaseteilta? Peter Pan olisi hauska nähdä taas pitkästä aikaa, sillä hänen puheensa on dubannut Jarkko Tamminen joka toimii myös Tintin äänenä. Minun pitäisikin perehdyttää teidät laatupiirrettyjen, kuten Tintin seikkailujen pariin! Minulla on kotona kaikki jaksot DVD:llä, joten voisimme joskus järjestää Tinttimaratonin, ja..." "Kuulostaa jännältä, mutta minulla olisi asiaa", Quz tokaisi väliin saadakseen hoitajansa hiljenemään hetkeksi. simssiliini vaikeni Quzin keskeytettyä hänet ja katsoi pentuja odottavasti. "Kun tuota... niinku..." yhtäkkiä asian kakistaminen tuntuikin tosi vaikealta. "Ruu on ollut allapäin kun hänellä ei ole enää kummia, niin mietin... Tulemme hyvin juttuun ja haluaisin että hän muuttaisi meille", Quz ilmoitti. "Vai sellaisia toiveita. Hmm, eiköhän se onnistu jossain vaiheessa vaikka sitten lähempänä kesää tai jotain", simssiliini lupasi. Pennun katse kirkastui ja tämä lähti hyppimään ympäri huonetta innostuksissaan. simssiliini katseli pennun menoa huvittuneena ennen kuin syventyi jälleen lottonumeroiden pariin.

---

Pätkä Oilin ja Pontsun romanttisesta illasta:

Kissapariskunta tallusti takaisin hoitolarakennukselle kyljet vastakkain. Kumpikin oli halunnut järjestää kumppanilleen yllätyksen, ja sen seurauksena ystävänpäivä oli ollut täynnä odottamattomia tilanteita. Ensin Oili johdatti Pontsun luistelemaan Naukukukkulan järvelle mukanaan termospullollinen höyryävää kaakaota. Pontsu oli puolestaan kantanut mukanaan lahjapakettia, jonka hän ojensi Oilille kaksikon lopetettua luistelun. Paketista paljastui yhteensopivat sormus, tiara ja kaulakoru, jotka Oili oli pukenut heti päälleen. Pontsu ei tietenkään ollut unohtanut vaimonsa laittautumisintoilua, joten paketissa oli myös ihana hajuvesipullo sekä pinkki käsilaukku, josta Oili saisi itselleen meikkipussin. "Voi kulta, eihän sinun olisi tarvinnut ostaa näin paljon lahjoja", Oili lausahti, mutta Pontsu näki kyllä tyttökissan silmistä että tämä tykkäsi olla huomion keskipisteenä ja saada paljon lahjoja. Ennen sisälle menoa Oili kääntyi katsomaan Pontsuun päin, eikä poikakisu voinut olla miettimättä miten hyvin uudet korut pukivat Oilia. "En haluaisi vielä palata huoneellemme", Oili vaikersi. Ei sillä etteikö simssiliinin ja Quzin seura olisi mieluisaa, mutta joskus sitä kaipasi kahdenkeskistä aikaa kumppaninsa kanssa. "Muistatko vuosi sitten sen yön ullakolla, kun me..." Pontsu lausahti äkkiä. "Muistan. Kutsuit minua varmaan kuukauden ajan ullakkoprinsessaksi kuin mikäkin Salkkareiden Romeo", Oili hymähti. "Tiedän että tykkäsit siitä nimityksestä", Pontsu sanoi silmää iskien. Oili virnisti ja lähti kiipeämään ullakolle johtavia tikkaita Pontsu vanavedessään.

---

Oilin mielipide päivästä: "Olipa ihanaa viettää kerrankin päivä kahdestaan kumppanin kanssa! Valitsin tarkoituksella luistelupaikaksi juuri Naukukukkulan järven, sillä samassa paikassa juhlistimme hääpäiväämme muutama vuosi sitten. <3"

Pontsun mielipide päivästä: "Minun olisi tehnyt mieli ostaa koko lahjakauppa tyhjäksi, sillä vaimoni ansaitsee vain parasta! Pidän minun ja Oilin perinteeksi tulleesta ystävänpäivän vieton päätöksestä, eheh.. "

Quzin mielipide päivästä: "Olipa kiva nähdä Ruuta kerrankin ilman että paikalla oli ylimääräisiä kummipentuja sun muita ja saimme olla rauhassa kahdestaan lähtiessämme elokuvista. Onneksi simssiliini lupasi harkita Ruun adoptoimista, en malta odottaa kesää!!"

Ruun mielipide päivästä: "Pääsinpäs elokuviin, en Nickin kanssa niin kuin alunperin oli tarkoitus mutta kumminkin. Hmm, en oikein tiedä mitä ajatella Quzin tunnustuksesta... Hän on mukava kaveri, mutta minulla ei välttämättä ole mitään kiirettä alkaa seurustelemaan, ainakaan näin nuorella iällä."

Stiinan mielipide päivästä: "Olipa mukavaa katsella paljon elokuvia! Leffojen tuijottelu vie mukavasti ajatukset pois murheista. Ehkä minun pitäisi tulla katsomaan elokuvia myös ystävänpäivänä jos alan ikävöidä liikaa Ragea..."

---

Tarpeet Quzille:
+ liikkuminen (kävelymatkat)
+ leikkiminen (tanssipeli, hipat)

Tarpeet Oilille ja Pontsulle:
+ liikkuminen (kävely, luistelu)

Vastaus:

Saat 31 penniä ja tarvekohotukset. .-)

-Kasa

Nimi: Odessa

10.02.2019 12:09
Herkkupäivä
***************

Odessan nk

"Herkkuja! Herkkuja! Herkkuja!" Kinuski huutaa. "Joo joo saatte ihan kohta" sanon. "Herkkuja!" Kinuski kiljuu yhä. "Heekujaa" Noki yhtyy. "Herkkuja! Herkkuja!" kissat huutavat. "No joo joo" sanon ja annan Noelle ja Kinuskille karkkikepit. "Mmm, hyvää" Kinuski sanoo ja nuoleskelee karkkikeppiä. "Tam Tam" Noki hymäilee. Kissat juoksevat läppärilleni karkkikepit suissaan. Laitan kahdelle lautaselle kanakissanruuan puoliksi ja lämmitän ruuat. "Syömään!" huudan kissoille. "Joo" kuuluu Kinuskin ääni sohvalta. Pian kissat kumminkin juoksevat pöytään ilman karkkikeppejä. "Minne keppinne hävisivät?" kysyn. "Jäätimme nee tohvavve" Noki sanoo. "Sohvapöydälle" Kinuski täsmentää. "Tiintän pä tannoi" Noki ilmoittaa. "Alkakaapa jo syömään etteivät ruuat jähdy" sanon raastaessani maissia. "Joo joo" Kinuski sanoo ja alkaa syömään. Tuon kissoille raastettua maissia, ja pienet palat kinkkua. "Maatti tyvää" Noki sanoo mussuttaessaan maissia. "Kiva että pidätte erilaisista ruuista ja kasviksista" sanon. "Kinuski! Jätä kinkkua Noellekkin!" huudahdan. "No joo joo" Kinuski sanoo ja antaa palasen Noelle. "Tam Tam!" Noki mussuttaa. Kun kissat ovat syöneet, Noki ryhtyy leikkimään autoillaan, ja Kinuski alkaa hyppiä sohvalta tyynykasaan. Pian Nokikin yhtyy sohvalta hyppy leikkiin. "Jiihaa!" Kinuski huutaa ja hyppää kasaan selälleen. "Hihihi" Noki hihittää ja hyppää kasaan. Pian kissat kumminkin juoksevat keittiöön ja, "Herkkuja! Herkkuja! HERKKUJA!" "Kohta, ettähen te syöneet kuin puolituntia sitten!" sanon. "Hööö" Kinuski vänkyy.
15 min kuluttua
////////////////////////
"HERKKUJAAA!" Kinuski kiljaisee. "Kinuski!" huudahdan. "Mitä? Mehän leikittiin varmaan kymmenen vuotta ja ei vieläkään saada herkkuja!" Kinuski kiljaisee. "Eeppä leilua!" Noki huutaa. "Epäreilua!"Kinuski yhtyy." Ainiin, voisimmekin hakea teille uuden kaverin!" totean. "Mitä?" Kinuski kysyy. "Teille tulee uusi ystävä" sanon. "Eikun en kuullut. Mitä sä sanoit?" Kinuski kysyy. "Että saatte uuden kaverin, Avan" sanon. "Kiivaa!" Noki huudahtaa. "Mitä?" Kinuski kysyy. "Etkö taaskaan kuullut?" kysyn Kinuskilta. "En" Kinuski sanoo. "Kiitos muistutuksesta" kiitän Kinuskia. "Mitä?" Kinuski kysyy. "Teidät pitääkin kylvettää illalla" sanon. "Aijaa no mut...." Kinuski aloittaa. "Ainiin, ja voisin siistiä teidät" tokaisen ja haen harjan. Kun olen aloittamassa harjaamaan Kinuskia, Kinuski huutaa, "Au! Sattuu!" "Enhän edes vielä hipaissutkaan harjalla sinuun" huomautan. "Aijaa" Kinuski sanoo. Noki vain hihittää vieressä. "Taen naatet" Noki sanoo ja käy hakemassa kaksi nallea sekä vaunun jolla Noki kuljettaa nalleja. "Kaatto Oteetta" Noki sanoo ja näyttää minulle nallea. "Eekö otte hiino?" Noki kysyy Kinuskin huutaessa. "On!" sanon ja hymyilen Noelle. "Sattuuuuu!" Kinuski huutaa harjatessani häntä. "Odota hetki! Kohta on jo Noen vuoro" sanon. Pian osat vaihtuvat ja Kinuski juoksee piirtämään. "Eehä täätä taatu, miiki Kiinukki koitui?" Noki kysyy. "En tiedä" sanon. Kun Nokikin on harjattu, lähdemme hakemaan Avaa. "Katteti! Katteeti!" Noki toistaa kun laskeudumme portaita. Kun saavumme adoptioon, täytän Avan adoptiopaperit. "Ihanaa että nämä adoptionkin kisut saavat uusia koteja" Kasa iloitsee luovuttaessaan Avaa. "Niin, ovathan adoption kissatkin, kissoja" sanon hymyillen. Kun homma on hoidettu, Ava pääsee uuteen kotiinsa. "Mä oon Kinuski! Ja tossa on Noki" Kinuski esittelee väsyneen näköiselle Avalle. Ava vain haukottelee. "Käykääpä jossakin leikkimässä, Ava pääsee sitten rauhassa päiväunille" sanon. "Okei" Kinuski sanoo ja lähtee huoneesta Noki perässään. Avaan vielä oven ja sanon rappusissa juokseville kissoille, "Elkää menkö kauas" "Joo joo" Kinuski vastaa ja häviää alimpaan kerrokseen Noen kanssa. Kun tulen takaisin huoneeseen, nostan Avan pehmeimmälle kissojen joululahjatyynyistä. Ava nukahtaakin pian. Kun Ava nukkuu, teen salaatin.

Kinuskin nk

"Tule jo!" huudan perässäni juoksevalle Noelle. "Kokko ajja" Noki huutaa takaisin. Kun saavumme leikkihuoneeseen ties minkä takia, Nella vilahtaa Gaku perässään kovaa juosten edestämme. Nella kikattaa juostessaan, kun taas Gaku irvistelee hikihatussa. "Mitä te teette!?" kysyn. "Nella leikkii ilmeisesti hippaa, ja yritän saada karkurimme kiinni" Gaku sanoo yhä juostessaan ympyrää Nellan perässä. "Vaihdetaan edes suuntaa!" Gaku huudahtaa. Nella ei kumminkaan vaihda suuntaa. "Mäkki tu leekki!" Noki sanoo ja juoksee Nellan kintereille. "Haa" Gaku huokaisen ja pysähtyy. Nella ja Noki jatkavat juoksemista ympyrässä, joten pian kaksikko törmää Gakuun. Gaku taas ottaa Nellan mukaansa, ja lähtee kohti heidän omaa huonettaan. Naurahdan. "Miittä?" Noki kysyy. "Eipä mitään" sanon.

Seuraavana päivänä

Kinuskin nk

Herään aamulla kello jotain. Herätän Noen, herätän Odessan, herätän, "Etkä herätä" Odessa kuiskaa kireästi. "Mitä?" kysyn. "Et herätä enään ketään, kello on vasta viisi aamuyöllä" Odessa kuiskaa yhä tiukkana, ja lähtee takaisin sänkyynsä. "Tule Noki!" sanon väsyneelle Noelle. "Katsotaan jotain Odessan läppäriltä!" sanon ja vedän Noen sohvalle jonne raahaan tyynyjä. "Rakennetaan ensin linnake, jossa katsomme ohjelmia maagisesta kalusta" sanon. "Ooke" Noki sanoo ja haukottelee. Rakennamme nopeasti linnakkeen, ja aloitamme ohjelmien katselun. Pian kumminkin Odessa herää läppärin ääniin. "Laittakaa vähän hiljaisemmalle, on mennyt vasta puoli tuntia kun Kinuski herätti" Odessa sanoo. "No mutkun on nälkä!" sanon. "Haaa" Odessa huokaisee. "Ainiin, unohdin pestä teidät eilen" Odessa sanoo. "Ainiin" sanon. Kun olemme katselleet vähän aikaa Noen kanssa ohjelmia Odessan läppäriltä, Ava herää. "Tulkaa aamupalalle" Odessa sanoo. "Oke" Noki sanoo. Odessa nostaa salaatin pöytään. "Nam" sanon. Odessa laittaa salaattia lautasillemme. "Hytää!" Noki huudahtaa. "Odottakaapa hetki" Odessa sanoo, laittaa hiaman salaattia itselleen ja muussaa Avalle hiaman joulukinkkua. "Noniin" Odessa sanoo ja alkaa auttamaan Avaa syömisessä. Ava hymäilee joten luulen että hän pitää kinkusta. Syömme Noen kanssa salaattimme, ja lähdemme pesemään hampaita ja sen jälkeen leikkimään.

Tarpeet:

Noki & Kinuski

• Nälkätarve (kanakissanruoka ei jäänyt) (tein salaatin maissin lopusta, parsakaalista ja lehtikaalista, salaattia, parsakaalia ja lehtikaalia jäi)
• Leikkimistarve
• Unitarve (yöunet)
• Hygieniatarve (hampaiden pesu)

Ava

•Unitarve (päiväunet, yöunet)
• Leikkimistarve
• Nälkätarve (aamupala)

Vastaus:

Huh, Kinuski ja Noki ovat melkoisia herkkukerjääjiä! Massuun tuntuu aina mahtuvan namusia vaikka söittekin pitkin tarinaa tuhteja aterioita. .-D Olikin hyvä lähettää Kinuski ja Noki muualle riehumaan, jotta uusi tulokas Ava sai lepäillä rauhassa. .-) Jopas Kinuski olikin aikaisin jalkeilla, kiskoi Noki-parankin ylös. .-D Saat 16 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

Nimi: Sapfo

03.02.2019 18:59
1. Katseista

Kissan vihreät silmät tuijottavat Sapfoa valokuvasta, joka seisoo halvoissa kehyksissä keltaisen lipaston päällä. Silmät kuuluvat mustalle kollikissalle, joka makaa nuoren tytön sylissä ja tarkkailee kameraa uteliaana. Sama tyttö makaa nyt sängyllään ja hieroo laatikoiden purkamisesta särkeviä hartioitaan verkkaisesti. Kipeitä lihaksia enemmän polttaa valokuvasta häneen porautuva katse. Hänellä on ollut kuva jo joitakin vuosia, mutta koskaan ennen se ei ole tuntunut näin syyttävältä. Huoneen ovi aukeaa ja sisään astuu Sapfon keski-ikäinen äiti, joka hänkin venyttelee väsyneitä raajojaan.

“Näytätpä sinä synkältä!” hän huomauttaa yhtä huvittuneesti kuin huolestuneesti. Tyttö kurtistaa kulmiaan ja vastaa: “On ikävä Salemia.”

Nainen istahtaa Sapfon viereen ja vetää ruskean kiehkuran pois tytön otsalta hymyillen. “Se pärjää varmasti ihan hyvin. Onhan sillä vielä meidät muut! Sinusta en menisi takuuseen.”

“Kyllä mä pärjään, ei siinä mitään, mutta pitäkää silti ekstrahyvää huolta Salemista, okei? Katokkin että muistatte ruokkia sen! Ettekä anna sen juosta ulkona liian myöhään niin ei jää auton alle tai jotain, kun se on niin tumma ettei sitä näe pimeällä”, Sapfo luettelee hermostuneesti ja pysähtyy vetämään henkeä. Nainen keskeyttää hänet: “Salem ei ole mikään pentu, tajuaa se itsekin huolehtia tällaisista asioista. Kuule”, hän sanoo ja nousee seisomaan, kaivaen puhelimen taskustaan, “mun pitäisi tosiaan lähteä ajamaan kotia päin, jos haluan ehtiä tämän vuorokauden puolella. Soittele, jos huomaat jonkun unohtuneen!”

Sapfo nyökkää ja hyvästelee äitinsä, jonka poistuttua huone jää hiljaiseksi. Harmaat silmät kohtaavat vihreät.

***

Pia makaa patterin päällä ja heiluttaa verkkaisesti häntäänsä. Ilma on täynnä nuorten ja vanhojen kissojen keskustelua ja leikin ääntä, jota vanhus kuuntelee toisella korvalla. Adoptiossa on aina vilkasta tähän aikaan päivästä, lounaan ja päivällisen välissä kun kaikki ovat energisimmillään. Ennen Pialla oli tapana liittyä aktiivisesti mukaan muiden adoptiokissojen toimintaan, mutta ikä alkoi viimein painaa häntä. Joinakin päivinä kissa oli reipas ja innokas itsensä, mutta aina vanhat luut vain eivät jaksaneet hillua. Niinä päivinä hän tykkäsi etsiä tällaisen lämpimän kolon, muistella menneitä ja ottaa rennosti. Tämä oli eräs sellainen päivä.

Ovi aukeaa ja simssiliinin ääni sujahtaa melun läpi Pian korviin: “Täällä adoption kissat yleensä viettävät aikaa. Täältä löytyy kaikenlaista hauskaa tekemistä, ja välillä hoitajatkin tulevat kissoineen tänne vierailulle.”

Pia raottaa silmiään uteliaisuudesta. Simssiliinin perässä huoneeseen kävelee mitäänsanomattoman näköinen tyttö. Hän katselee ympärilleen epävarmasti ja leikkii kuvioidun villapaitansa hihoilla hermostuneesti. Hänen äänensä on hiljainen ja pehmeä hänen puhuessaan. Pia saa mielikuvan maahan leijailevista höyhenistä tyynysodan jälkeen. “Tuota, osaatko antaa suosituksia?”

“Meillä on täällä paljon söpöjä pentuja, jotka varmasti hyötyisivät kaltaisestasi kokeneesta kissanomistajasta. Toisaalta hieman varttuneempien kissojen koulunkäynnille olisi tärkeää, että heille löytyisi vastuullinen hoitaja. Vanhukset ovat tietenkin helppoja, koska he ovat rauhallisia”, Simssiliini selittää ja tervehtii muutamaa hänet huomioinutta kissaa. Nuoremman tytön ilmeestä päätellen selitys ei juuri auttanut hänen päätöstään. Pia pelkää tuon parahtavan kohta itkuun ja antaa itsensä valahtaa alas patterilta.

“Olen Pia, hauska tavata”, vanhus sanoo ja ojentaa tassunsa. Sapfo tuijottaa häntä yllättyneenä eikä hetkeen muista nimeään. Harmaat silmät kohtaavat ruskeat.

“Sapfo! Kiva, tuota, mukava tavata!” hän lopulta vastaa säikähtäneesti kuin kokematon alokas kersantille, ja kumartuu heiluttamaan Pian tassua.

“Tulitko adoptoimaan jonkun? Ensimmäinen kissasi?” Pia kysyy ja johdattaa tytön istumaan huoneen perällä oleville sohville. Simssiliini hymyilee ja nostaa peukkunsa pystyyn, kun kissa vilkaisee taakseen.

“Meillä oli kissa, kun asuin vielä kotona, mutta muutin ihan äskettäin. Hän ei tullut mukaan”, Sapfo selittää. Pia nyökkäilee ja vastaa hymyillen: “Ja minulla oli hoitaja, mutta hän lähti. Minäkään en tullut mukaan.”

“Voi! Olen pahoillani”, tyttö parahtaa. Hän saa vastaukseksi naurahduksen. “Älä suotta. Uskon, että joku minut vielä adoptoi. Minulla on sellaista charmia!”

Sapfo vastaa jotain, mutta Pia ei saa hänen mutinastaan mitään selvää. “Niin mitä sanoit?” hän kysyy, mutta Sapfon vastaus on edelleen vain mutinaa. Kissavanhus huokaisee. Tämä on hyvää vauhtia käymässä ärsyttäväksi! “Minun kuuloni on pettämässä, älä mutise kaulukseesi!”

“Minä en uskalla puhua kenellekään muulle täällä, voinko siis adoptoida sinut!” hän parahtaa ja välittömästi hautaa punaiset kasvonsa käsiinsä. Pia on hetken hiljaa, kunnes ratkeaa nauruun. Hetken hekotettuaan hän hymyilee. “On sitä huonompiakin syitä kuultu! Oletko varma, ettet haluaisi mielummin jotakuta nuorempaa?”

Sapfo puistelee päätään nutturasta karanneet hiukset heiluen. “Pikkukissat vaativat liikaa aikaa ja energiaa. Minua ei haittaa, vaikka meno olisikin hieman hidasta.”

Pia läpsäisee leikkimielisesti tyttöä kommentista. “Kyllä minussa vielä vauhtia riittää, nuori nainen! Mutta, tuota, käyhän se minulle. Vain hölmö kieltäytyisi adoptiotarjouksesta, enkä minä ole hölmö.”

Sapfo katsoo kissaa yllättyneenä. Hän ei ollut odottanut tuon kieltäytyvän, mutta jotenkin suostumus tuli silti yllätyksenä. Simssiliinin saapuminen vetää hänet pois shokistaan. Ylläpitäjä hymyilee tytölle lämpimästi. “Mennäänkö laittamaan paperihommat kuntoon?”

Vastaus:

Oh, harmi että jouduit jättämään Salemin muuttosi takia, mutta uusi hoidokkisi Pia helpottaa varmasti kissaikävää. .-) Ensitapaamisenne oli hauska, olikin onni että Pia saapui puheillesi ja adoptiopäätös selkeni sillä. ,-) Saat 15 penniä!

-Kasa

Nimi: Toukka

01.02.2019 15:30
Joogaamista
<><><><><><><><>

Chon nk <>
Olin ollut viime aikoina pikkuisen tylsistynyt. Ei, älä ymmärrä väärin. Gallun hoitaminen on minusta ihaninta mitä tiedän ja Felixin kanssa oleminen on aina mahtavaa. Eikä sitäkään, etteikö Rushian kauhutarinoita olisi ollut jännittävää kuunnella. Kaipasin vain pikkuisen vapaata aikaa ja muutaman kaverin joille kertoa ihan kaikesta maasta taivaaseen. Kyllä Felixillekkin voi kertoa, mutta kaipaan silti muidenkin kuin kumppanini, pentuni tai huonekaverini seuraa. Adoptiossa ollessani olin käytännössä kaikkien kaveri. Minulla ei ollut silloinkaan käytännössä ketään vakituista kaveria.
En ole oikein saanut edes puheenvuoroa. Kyllä Toukka niitä välillä antaa, mutta en ole oikein saanut näyttää kunnolla kuka olen. Äläkä ymmärrä tätäkään väärin. Toukka on hyvä hoitaja. Ja hän puuttui heti tilanteeseen kun kerroin siitä.
Idea joogatunnille menemisestä syntyi, kun muistelin aikaani adoptiossa. Olin silloin joskus päässyt kerran sellaiselle tunnille, ja se oli ollut mielestäni mukavan rentouttavaa. Siispä ehdotin Toukalle, jospa pääsisin kuntosalille tunnille ja saisin kertoa siitä. Se kävi hänelle. Ivyrushia tosin vain kiristeli hampaitaansa, koska kuntosalille meneminen maksoi neljä kolme per kissa. Kolme penniä ei ole kyllä minun mielestäni paljoa, mutta ruskea turkkiselle kollille se taisi olla koko universumi. Katsos, hän säästää kuolemattomuudenjuomaan. Ja se maksaa erittäin paljon. Meidän pitää säästää jokaikisessä asiassa, jotta rahat riittäisivät siihen. Voisi luulla että se oli ärsyttävää, mutta ei oikeastaan ollut. Kun säästää paljon, tajuaa tavaroiden ja esineiden arvon. Sekin oli jo paljon, että pääni päällä on katto ja että saan ruokaa kun on nälkä. Eikä pentuni arvoa voi arvioida numeroilla.
”Perillä!” Toukka sanoi herättäen minut ajatuksista.
Edessäni oli iso rakennus, jonka edessä oli kyltti missä luki isoin kirjaimin: KUNTOSALI. Katselin sen isoja ikkunoita. Auringonvalo heijastui niistä suoraan silmiini. Se ei sentään häikäissyt yhtä pahasti kuin viimeiset lumet. Voin vaikka vannoa, että olin meinannut saada lumisokeuden matkan aikan.
Matka oli sujunut yllättävän nopeasti, mietin katsellessani valkoista kuntosalia. Tuolla minä tulisin joogaamaan seuraavan tunnin. Ja ehkäpä tulisin käymään siellä tästä lähtien aina perjantaisin. Ei sitä voinut koskaan tietää.
Menimme sisälle.
Siellä oli paljon kissoja juoksemassa juoksumatoilla ja nostelemassa painoja. Lattia oli keväisen keltainen, ja huoneessa oli paljon vihreitä kasveja.
Huoneen takana oli sininen ovi, missä oli kyltti. Siristin silmiäni, jotta näkisin mitä siinä luki. Siinä taisi lukea: ”Joogatunnit perjantaisin 14.00-15.00. Tanssitunnit lauantaisin 14.00-16.00. Vapaata jumppaa ma-ti-ke-to 14.00-15.30, pe 15.05-16.05. Huom, lauantaisin ja sunnuntaisin EI vapaata jumppaa!”
Lista jatkui siitäkin vielä pidemmälle. Jotkut pitivät selvästi mielellään tunteja vaikkapa mihin.
Vilkaisin kelloa. Se näytti viittä minuuttia vaille kahta. Hoitajani oli kerrankin lähtenyt juuri sopivaan aikaan. Hän oli kai ottanut opikseen, kun majakkaseikkailumme pääsi lehden sarjakuvaan. Minua hymyilytti vieläkin pelkkä ajatus yhdestä kuvasta, missä juoksimme kohti venettä jottemme myöhästyisi.
Toukka maksoi tiskillä kolme penniä tulemisestani. Hoitajani tuli luokseni ja istuutui lattialle eteeni. Hoitajallani tuntuu olevan pakkomielle istua aina lattialle meille puhuessaan.
”Pärjäätkö ihan itse?” hoitajani kysyi varovaisesti.
Nyökkäsin hänelle rennosti.
Toukka huokaisi helpottuneena ja nousi.
”Tulen sitten kolmelta. Ota rennosti tunnilla”, hän totesi ja lähti pois.
Katselin hänen peräänsä kun liukuovet sulkeutuivat.
Käännyin ja tepastelin siniselle ovelle. Avasin oven ja menin sisälle.
Oven takana oli iso sininen tila. Lattiat olivat siniset, seinät olivat siniset ja joogamatotkin olivat siniset. Huoneen perällä oli valtavat ikkunat jotka antoivat auringonvalon tulla sisään. Ja kuten kuntosalin puolella, täälläkin oli paljon vihreitä kasveja.
Huone antoi rennon vaikutelman. Jos tunnitkin olisivat hyviä, tulisin varmasti käymään täällä uudestaakin.
Viimeksi kun olin käynyt täällä, huone oli ollut kokonaan vihreä. Rehellisesti sanottuna pidän kaksi kertaa enemmän nykyisestä huoneesta.
Ohjaajaa eikä muita kissoja näkynyt, joten menin lähimmälle matolle istumaan. Olin siinä kolme minuuttia, kun toinen kissa tuli huoneeseen. Hän vaikutti olevan minun ikäiseni tyttökissa. Kissalla oli turkissaan valkoista, harmaata ja oranssia, mikä sai hänet näyttämään siltä kuin joku olisi maalannut hänelle muutaman täplän. Ilokseni kissa meni vieressäni olevalle matolle.
”Hei! Taidat olla uusi täällä”, kissa tervehti minua ystävällisesti. Tajusin tämän olevan hyvä tilaisuus saada muutama ystävä.
”Joo, olen uusi. Nimeni on Chocolate chip, mutta sano vain Cho. Entä sinä?” kysyin uteliaana.
”Tuike, mutta voit myös sanoa Tuikku. Oletko mouruposkesta?” Tuike kysyi hilpeänä.
”Joo, olen. Oletko sinäkin?” kysyin pikkuisen innostuneena.
”Olen! En ole kylläkään nähnyt sinua aiemmin adoptiossa. Taidat olla hyvä piiloutumaan tai sitten sinulla onkin jo omistaja”, naaras totesi virnistäen.
”Olin ennen adoptiossa, mutta sitten eräs hoitaja adoptoi minut. Ja tässä sitä ollaan”, mau’uin.
Tuikkeen silmät pullistuivat.
”Oletpas ollut onnekas! Adoptiossa on ainakin joku 50 kissaa, ja niistä kaikista hän otti juuri sinut!”
”Jep, en meinaa vieläkään uskoa sitä”, kehräsin iloisena. ”Ehkäpä voisin pyytää hoitajaani olemaan sinun hoitajasi siihen saakka kunnes sinut adoptoidaan”, ehdotin hymyillen ystävällisesti.
”Käy ehdottomasti!” Tuike hihkaisi ja virnisti taas. ”Ehkäpä voisimme oll ystäviä ja mennä vaikkapa lenkille jossain vaiheessa?” monivärinen kissa ehdotti.
”Joo, miten olisi vaikkapa seuraavan viikon lauantai?” kysyin.
”Kiinni veti! Otan mukaani muutaman muunkin ystäväni. Haittaako se?” Tuike kysyi varovaisesti.
Olin hetken hiljaa, kunnes purskahdin nauruun. Tuike katsoi minua hetken kummissaan.
”Tottakai käy! Juurihan sen takia tulinkin tänne. Tulin hankkimaan kavereita”, selitin hänelle. Tuike ymmärsi ja hymyili minulle
”Tavataan silloin kello kahdelta”, kissa naukaisi.

Jooga ohjaaja saapui pikkuisen myöhässä. Hän pahoitteli sitä paljon, mutta alkoi sitten pitämään tuntia. Meidän piti tehdä samoja liikkeitä, mitä hän teki. Lopussa hän käski meidän mennä maakaamaan maahan ja kuuntelemaan hiljaisuutta. Se oli yllättävän mukavaa.

”Mites meni?” Toukka kysyi uteliaana kun kävelimme takaisin hoitolaan.
”Todella hyvin”, vastasin omissa maailmoissani. Minulla oli jotenkin kevyt fiilis tunnin jälkeen. Olin jotenkin todella rentoutunut ja rauhallinen. Mietin Tuikkua ja seuraavaa lauantaita. Minkäköhänlainen hänen kaverinsa olisi?
”Voinko mennä sinne uudestaankin?” kysyin iloisena.
”Toki”, Toukka vastasi ja hymyili hiukan.

Tarpeet:
Cho:
+Liikkumistarve

Ja lisäksi -3 penniä (koska kuntosalille meneminen)

.//Tällainen lyhyt hoitotarina. Pyytäisin että voisitko kohottaa ihan pikkuriikkisen Tuikun ikää? Hänet kun nyt mainittiin tässä tarinassa monta kertaa.

Vastaus:

Olipa mukavaa lukea pieni soolo-tarina Chosta, jotenkin kissojen persoonallisuus pääsee paremmin valloilleen kun pääsee lukemaan heidän ajatuksiaan yms. .-) Tietysti Cho tarvitsee ihanan perheensä lisäksi muunkinlaista juttuseuraa, ja kuntosalireissu oli kuin olikin avuksi siinä. Voin ikäännyttää Tuikkua, ja vissiin lisään hänet myös "hoitajat"-nimikkeen alle kun puhuit tarinassa aiheesta(?) Saat 18 - 3 = 15 penniä, ja kohotan tarpeen. .-)

-Kasa

Nimi: Sara

01.02.2019 06:57
Yön aikana oli satanut todella paljon lunta. Niin paljon, että kävelykin oli raskasta upottavassa hangessa. Simban ja Mollin kanssa täytyi lähteä eläinlääkäriin. Mollille oli tullut punkki, vaikka on talvi ja kunnon pakkanen ja Simballa oli kova päänsärky.

-Moikka! Minkäslaista vaivaa kisuilla on? Tomelius kysyi vastaanotolla.
-Simbaa on huimannut viime aikoina ja sillä on kova päänsärky. Ja Mollilta pitäisi poistaa punkki, selitin.
-Hmm, kuulostaa siniseltä pöpöltä. Siihen auttaa tämä sininen lääke, Tomelius selitti ja antoi Simballe pillerin ja poisti Sirun punkin.
Lopuksi maksoimme käynnin ja lähdimme tarpomaan takaisin kotiin.

-18 penniä eläinlääkäristä

Vastaus:

Huh, onneksi pääsitte paljosta lumesta huolimatta tarpomaan Eläinlääkäriin niin saatiin Molli ja Simba taas kuntoon. .-) Saat 2 penniä, eli maksettavaa jää 16 penniä. Kohotan kisuillesi myös vähän ekstraterveyttä siitä hyvästä että kirjoitit lääkärireissusta tarinan. .-)

-Kasa

Nimi: Odessa

29.01.2019 15:18
Jouluaatto
*************

Odessan nk

Herään joulukuusen kirkkaisiin valoihin jotka loistavat pimeässä. Kuulen kiivasta naputtelua. Nousen sängystäni ja laitan päälleni joulunpunaisen lyhyen mekon ja mustat housut. Laitan jalkoihini vielä aamutossut ja menen katsomaan mistä naputtelu johtuu. "Kinuski! Nyt on Jouluaatto!" huudahdan kun huomaan sohvalla pyörivän kissan tamagochi tassuissa. "Älä jooko katso tamagochia" pyydän. "Viiiiiiiiihdoin sä heräsit!" Kinuski huudahtaa huomatessaan minut, ja heittää samassa tamagothinsa toiseen päähän sohvaa. "Varo ettei se mene rikki" sanon. "Katso!" Kinuski kiljaisee ja hyppää joulukuusen alla olevien lahjojen viereen. "Lahjoja!" Kinuski kiljaisee. "sssssh" hyssyttelen. "Mitä?" Kinuski kysyy. "Noki nukkuu" kerron. "Ainiin, unohdin että Noki on tullut!" Kinuski sanoo. Kun Noki herää, annan kissoille aamupalaa. "Haluan munkkiia!" Kinuski huudahtaa. "Saat sitä illalla" sanon. "Jee!" Kinuski kiljaisee. "Tehdäänkö riisipuuroa?" kysyn. "Too!" Noki huudahtaa. "Joo!" Kinuski huudahtaa. Alammekin heti tuumasta toimeen. "Tässä on riisi" Kinuski sanoo ja tuo pöydälle yhden riisin. "Voi sinua hassua" sanon ja otan kaapista loputkin riisit. Teemme riisipuuroa tunnin. "Maistetaan" sanon, otan kaapista kolme lautasta ja laitan jokaiseen riisipuuroa. "Nam" Kinuski sanoo. "Tam" Noki sanoo. "Hyvää" sanon. Kun puurot on syöty, kissat menevät leikkimään. "Käyn ostoksilla, tuletteko mukaan?" kysyn. "Too" Noki sanoo. "Joo" Kinuski vastaa. Lähdemme markettiin. "Ostetaanko kinkku?" kysyn. "Joo" Kinuski vastaa. "Too!" Noki huudahtaa. "Mittää se o?" Noki kysyy. "Näät sitten" vastaan ja nappaan kinkun mukaan. Käyn hakemassa vielä yhden perunan kissoille sekä maissintähkän. Kun olemme jälleen omalla huoneellamme, Noella on päiväuniaika. Lähdemme Noen kanssa kirjastoon, ja Kinuski jää huoneelle. Kirjastossa Noki nukahtaa nopeasti kun luen hänelle satua. Kun Noki nukkuu, luen kiinnostavan kirjan.

Kinuskin nk

Kun Odessa ja Noki lähtivät kirjastoon, alan leikkiä hiirellä ja nallukalla. En enää jaksa leikkiä hiirellä ja nallukalla, joten, yritän pelata yksin kissapelikorteilla. Mutta siitä ei kyllä tule mitään. "Ih, äh, pöh, päh" tylsää. Öö, no, voihan katsella kun hiiri hyppii. "Tik Tik Tik Tik Tik Tik Tik Tik Tik Tik Tik Tik Tik Tik Tik Tik Tik Tik Tik Tik Tik" Tylsää! "Uu, ulkona paistaa aurinko!" huudahdan. Kirjoitan Odessalle lapun: olen ulkona!
Sitten lähden ulos. "Moi!" Rico huudahtaa. "Ai moi!" huudan takaisin. Yht äkkiä Mocca syöksyy lumesta. "Mooiii!" Mocca huutaa vielä ilmassa ennenkuin tomähtää Ricon hännän päälle. "Auuu!" Rico huutaa. "Ai, soriii" Mocca sanoo. "Mitä te aijotte tehdä?" kysyn. "Me tehdään lumipalloja että voidaan rikkoa ne!" Rico sanoo ja alkaa taas pyörittää toooosi isoa lumipalloa jota en huomannut. "Paistaa aurinko!" huudahdan. "Niinpä" Mocca sanoo ja hyppää korkean lumipallon päälle josta hyppää Ricon tassun päälle. "Auu!" Rico huudahtaa. Leikimme Mocan ja Ricon kanssa varmaan tunnin. "Lähden varmaankin nyt huoneelle, meillä jaetaan kohta lahjat!" kerron. "Niin meilläkin!" Mocca toteaa. Kipitämme yhdessä hoitolalle ja portaat ylös. "Heippa!" Rico huutaa kun eroamme. "Moikka!" huudan takaisin. "Moooikkkaaa!" Mocca huutaa viälä. "Moikka!" huudan.

Odessan nk

Kun Noki herää, luen hänelle viälä lyhyehkön sadun loppuun. Kun tarina loppuu, otan Noen syliin ja lähdemme huoneeseen. Noki haukottelee viälä portaissa. "Olikos hyvät päiväunet?" kysyn. "Too" Noki vastaa. Kun saavumme huoneelle, näämme Kinuskin kuusen vieressä tuijottamassa lahjoja. "Haluan avata!" Kinuski hokee. "Ihan kohta" sanon. Lasken Noen Kinuskin viereen. "Opeta Noelle vaikka korttipeli" sanon ja annan Kinuskille kissakorttipakan. "Joo!" Kinuski huudahtaa. Kun kissat pelaavat korttia, laitan jouluruokaa. Kun saan ruuan valmiiksi, laitan sen pöydälle ja huutelen kissoja syömään. "Kinuskii, Nokii, tulkaa syömään!" huudan. "Kohta, me pelataan tämä kiakka loppuun" kuuluu vastaus. "Okei" Kun kissat pelaavat korttipeliä loppuun, jonkun takia sohvan takana, sujautan kuusen alle loput lahjat. Kun huomaan Noen tassuttavan sohvan takaa, pyydän Kinuskinki jo syömään. "Mitä on ruokana?" Kinuski kysyy. "Meillä onkin juhla ateria!" sanon. Kun kissat huomaavat kinkun he kiiruhtavat pöytään. "Von leikata teille palat kinkkua" sanon. "Too" Noki sanoo. "Joo" Kinuski sanoo. Leikkaan kissoille sekä itselleni palat kinkkua ja leikkaan myös kissoille perunan puoliksi. Rakastan veitsellä kaikkien lautasille vielä maissia. Vien lautaset pöytään ja piparit keskelle pöytää ihan vaan koristeeksi. "Nam" Kinuski sanoo kun aloitamme ruokailun. "Hyvvää" Noki kertoo. "Niin on" totean. "Mmm" kuuluu kun syömme. "Otatteko yhdet piparit kun olette syöneet?" kysyn kissoilta. "Joo" Kinuski vastaa. Kun olemme aterioineet, Noki ja Kinuski liukuvat takaisin sohvan taakse pipareitten kanssa.

"Kinuskii, Nokii, jaetaanko lahjat?" kysyn. "Joo" Kinuski huutaa ja kissat juoksevat kuusen viereen. "Haluan jakaa!" Kinuski huudahtaa. "Selvä" sanon. "Noelle, Kinuskille, uuu!" Kinuski lukee. "Voin jakaa loput jos väsyt" sanon. "Joo" Kinuski sanoo. "Kinuskille," "Jee!" Kinuski huudahtaa. "Avataan lahjat kun olen jakanut" sanon Kinuskille joka on jo aloittamassa avaamaan. "Noelle ja Kinuskille, Noelle, Noelle, Kinuskille, " luen. Kun kaikki lahjat ovat jaettu, Kinuski tahtoo laskea omat ja Noen lahjat. "Minulla on kolme omaa, ja Noella on neljä omaa" Kinuski selostaa. "Meillä on kaksi yhteistä, kaksi yhteistä kirjekuorta ja Odessalle on yksi oma" Kinuski sanoo ja työntää selkänsä takaa paketin. "Kiitos, onko se teiltä molemmilta?" kysyn. "On" Kinuski vastaa. "Kiitos" sanon ja halaan kissoja. "Saako nyt avata?" Kinuski kysyy. "Saa" vastaan. "Katsokaa!" Kinuski huudahtaa ja näyttää vihreää porolelua. "Hieno!" huudahdan. "Tieno!" Noki innostuu ja avaa oman lahjansakkin. "Kattookka!" Noki sanoo ja näyttää pientä leluautoa. "Vau!" Kinuski huudahtaa. "Avaa sinäkin" Kinuski sanoo minulle. "Selvä" sanon ja avaan lahjani. "Vau! Ihania! " sanon ja ihastelen värikästä makaroonikaulakorua ja pientä värikästä pahvitornia. "Se on efiltorni" Kinuski selostaa. "Siitä puhuttiin koulussa liikassa, kun ope sano että menkää efiltornin muotoon, eikä me jotkut tiedetty mikä se on niin Mocca joutu selittämään sitä mulle vielä koulun jälkeenkin" Kinuski sanoo. "Okei" sanon. "Niin siis mä askartelin efiltornin" Kinuski selittää. "Ta miinä kolun" Noki sanoo hymyillen. "Hienoja molemmat" kehun. Kun kaikki lahjat ovat avattu, tutkimme lahjoja. "Sain vihreän porolelun, punaisen makuualustan, pinkin minikynän, leijan ja hopeisen kynsilakan" Kinuski kertoo. "Saimme yhteiseksi 50 pennin lahjakortin uimahalliin, tyynykasan, punaisen kamman ja pääsemme joihinkin kerhoihin!" Kinuski huudahtaa. "Jee! Miinnä saaii auttoo, naaeee, kyvvä, laaviko, Kinukkin vääviine levvu ta pavvo" Noki esittelee. "Oliko mukavia lahjoja?" kysyn. "Oli!" kissat huudahtavat yhteen ääneen.

Lahjat: (Kinuskin vihreän poron olin jo ostanut, Noen Kinuskin värisen lelun voitin arvonnasta, tyynykasan olin ostanut aikaisemmin ja 50 lahjakortin voitin arvonnasta)

Kinuski:
•punainen makuualusta 1 penni
•leija 4 penniä
•pinkki minikynä 2 penniä
•hopeinen kynsilakka 1 penni
Noki:
•oranssi minikynä 1 penni
•leikkiauto 3 penniä
•Sininen nalle 2 penniä
•Sininen kissanhiakkalaatikko 6 penniä
•lumipallo 6 penniä

Yhteisiksi:
•punainen harja 1 penni

Yhteensä: 27 penniä

Ostokset:
•kinkku 10 penniä (voin maksaa kinkusta 4 penniä lisää koska ei ole enään joulukuu mutta toivon että saan kinkun koska joulutarina on kumminkin kyseessä (myöhäinen) ) eli 14 penniä.
•peruna 2 penniä
•maissintähkä 3 penniä

Yht: 19 penniä 19+27=46 (-46 penniä)

Tarpeet:

Molemmille:

Nälkätarve (kinkkua, pipareita ja maissia jäi)

Kinuskille:
Leikkimistarve (leikit Mocan ja Ricon kanssa)

Noki:
Unitarve (päiväunet kirjastossa)

Vastaus:

Tulipa ihana joulufiilis lukiessa teidän lahjojen jakoa. .-) Jouluruokiinkin oli oikein panostettu! Kummallekin kissalle oli vähän omanlaista tekemistä, Kinuski riehui ulkona Moccan ja Ricon kanssa Noen ollessa puolestaan rauhallisemmassa satutuokiossa ja päikkäreillä. .-) Lisäilen joululahjat ja menkööt tuo kinkkukin tämän kerran. Saat 18 penniä, joten maksettavaa jää sen jälkeen 28 penniä. Kohotan myös tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Kasa

28.01.2019 13:33
Laitan nämä Nooran ja Odessan kilpailua varten kirjoittamat tarinat vielä tänne muidenkin nähtäväksi. .-)

NOORA:

Kissaluolan salaisuus
~~~~~~~~~~~~~~

"WAAU! KAATSOOKAA MIKÄÄ TUU ON!?" Nella kiljahti osoittaen puuta.
"Se on neljännentoista kerran orava" Mocca tuhahti kyllästyneesti. He seisoivat pienellä kielekkeellä katsellen edessä aukenevaa riippusiltaa ja kissaluolaa. Totta tosiaan se näytti aivan kissalta. Heidän oli ylitettävä tuulessa huojuva silta. Mocca tassutteli keikkuvan lautasillan yli ensimmäisenä.
"Tulkaa jo senkin pelkurit!" naaras kiljahti sillan toiselta puolelta innoissaan. Aamu otti Nellan niskasta kiinni ja kantoi tämän toiselle puolelle. Gaku taas otti Noen niskasta kiinni ja kantoi hänet sillan toiselle puolelle. Seuraavaksi Rico ja Kinuski viipottivat sillan yli virnistellen ja viimeisimpänä tuli uuden hoitajan Esterin hoidokki Kettu. Kissat ottivat ensiaskeleensa luolan kylmälla pinnalla.
"Hyi. Tämä on kylmä!" Kettu säikähti pompaten ilmaan.
"Niin on" Kinuski kurtisti kulmansa kurttuun.
"Tuukaa joo!" edellä juokseva Nella huudahti innoissaan. Kissat ottivat Nellan kiinni nopeasti. Hetken päästä luola haarautui kahdeksi poluksi.
"Minne menemme?" Rico kysyi.
"En tiedä" Kettu vastasi.
"Mennään tuonne!" Kinuski sanoi osoittaen oikean puoleista haaraa.
"Tähän on parasta piirtää merkki. Tätä varten minulla olikin liitu mukanani!" Gaku hymähti virnistäen. Poikakisu piirsi liidulla merkin luolan käytävään. Sitten he jatkoivat matkaa. Hetken päästä eteen tuli uusi risteys.
"Ei voi olla totta!" Aamu sähähti.
"No? Minne päin nyt?" Mocca tuhahti.
"Niin, mihin suuntaan?" Kinuski toisti Moccaa. Sitten alkoi väittely.
"Mennään vasemmalle!" Gaku ehdotti.
"Ei kun oikealle!!" Mocca protestoi.
"Oikealle!" Kinuski yhtyi Mocan mielipiteeseen.
"Vasemmalle!" Kettu ja Noki huudahtivat.
"Oikea!" Rico sanoi.
"Vasen!" Aamu sähähti. Molemmat kannattajat olivat ryhmittyneet omille puolilleen.
"Missä Nella?" Aamu tajusi yhtäkkiä katseltuaan rivejä. Kissat jäykistyivät. Minne Nella oli jäänyt? Tai oikeammin, minne Nella oli lähtenyt?

"WAAAAUUUU! TUUKAA ÄÄKIII KAATOO!" kuului kimakka kiljahdus vasemmalta haaralta ja kaikki rentoutuivat saman tien.
"Taasko sinä löysit oravan? Tosin tällä kertaa sen täytyy olla kuollut orava" Mocca kysyi turhankin kyllästyneesti. Kissat tepastelivat Nellan luo ja kaikkien ihmetykseksi Nella oli löytänyt kammion, joka oli täynnä timantteja, kultaa ja koruja.
"Nella! Tiedätkö mikä tämä löytö on! Tämä on huikeaa!!" Gaku huudahti innoissaan.
"Olemme rikkaita!! Upporikkaita! Tajuatteko! Rikkaita!!!" Mocca kiljahti ja hyppäsi kullan sekaan paistattelemaan.
"Tämä on suuri tieteellinen löytö!" Aamu huudahti. Sillä aikaa Kinuski oli mennyt ihastelemaan luolan keskellä olevaa jätti suurta timanttia.
"Wau. Katsokaa" Kinuski sanoi ja tökkäsi timanttia.

"Eeiiiiii!" Mocca, Aamu, Rico ja Gaku kiljuivat. Nyt he tiesivät mitä kävisi (liikaa James Bond elokuvia kenties :D??). Samalla alkoivat ansat laueta.
"JUOSKAA! NYYYT" Rico huusi ja kaikki säntäsivät käytävään. Yhtäkkiä siihen avautui suuri kuilu.
"STOOOP!" Mocca huusi ja jarrutti juuri ennen kuoppaa.
"Miten pääsemme tästä yli?" Nella kysyi peloissaan.
"Pitää... Pitää... Hypätä!" Kettu keksi. Kaikki hypähtivät supernopeudella kuopan yli ja sitten jatkui matka. Seuraavassa käytävässä heitä odottivat seinissä reijät. Yhtäkkiä reijistä joka toisesta alkoi syöksyä banaaneita ja joka toisesta joitakin kiven murikoita.
"Ryömikää!" Aamu kiljahti ja kaikki kyyristyivät ryömimään. Heillä oli kiire jos he aikoivat päästä ulos. Kaikki muut olivat jo toisella puolella käytävää, mutta yhtäkkiä Kinuskiin osui kiven murikka suoraan suuhun.
"NAM! Nämä ovatkin kissan naksuja!" Kinuski huudahti ja alkoi nappailla niitä suuhunsa.
"Tule jo! Tuohon ei ole aikaa!" Mocca patisti nuorta kissaa eteenpäin. Seuraavaksi heitä odotti kirjainlaatat. Juuri kun Noki oli astumassa ensimmäiselle Gaku pysäytti hänet.
"Seis, katso" Gaku sanoi ja hipaisi laattaa. Se tippui ja alta paljastui käärmeitä täynnä oleva kuoppa.
"Sana-arvoitus" Rico totesi.
"Onko kellään kiviä tai jotakin muuta millä voi heittää?" Mocca kysyi, muut pudistelivat päitään.
"Kinuski! Anna tänne ne kissan naksut!" Mocca käski ja otti Kinuskin ojentamat kissan naksut syliinsä. Hän heitti kirjaimeen A. Se ei tippunut.
"Astukaa vain ja ainoastaan tuohon A-kirjaimeen!" Mocca käski. Kaikki hypähtivät kirjaimeen A. Seuraavaksi Mocca heitti naksun H-kirjaimeen. Se tippui käärmeiden sekaan.
"Yhyyy! Minun naksuniii!" Kinuski kiljui.
"Lopeta!" Aamu sähähti. Mocca heitti seuraavan naksun kirjaimeen F. Se piti, joten kissat loikkaavat kirjaimen kohtaan. Seuraavaksi piti I, sitten R ja vielä kirjaimet I U ja S.
"Siitä tuli sana AFRIUS. Varmaan se, joka piilotti aarteet tänne" Gaku jäi miettimään paikoilleen.
"Tule tai jää!" Aamu sanoi ja otti Gakusta kiinni. Samalla he tajusivat ottaa jalat alleen. Kissa kaksikko oli jäänyt muista jälkeen ja muut odottelivat jo ulkona.
"Tulkaa äkkiä!" Mocca kiljahti.
"Ovi sulkeutuu!!" Nella ja Noki kimittivät yhteen ääneen. Hitaasti ovi nytkähteli alaspäin. He eivät välttämättä ehtisi. Yhtäkkiä Aamu ja Gaku päättivät pelata uhkapeliä ja liukuivat oven yli. He pääsivät seisomaan, juuri kun ovi sulkeutui.
"Melkoinen seikkailu!" kissat huudahtivat yhteen ääneen.

Illasta, kun kissat palaava
~~~~~~~~~~~~~~~~

"No, millaista siellä oli?" Noora, joka laittoiv ruokaa kysyi. Kissat vilkaisivat toisiinsa.
"Kerrotaanko?" kaikki ravistelivat päitään.
"No siellä oli sellaista ja tälläistä" Mocca virnisti muina miehinä ja vaihtoi puheen aiheen ruokaan.

---
---
---
---

ODESSA:

Kissaluolank irous
*******************

Kinuskin nk
"Moikaaaa!" huudan kun astun koulusta pihalle. "Moikka! Moikka!" Noki huutaa jo pihalla. "Mennään!" huudahdan Odessalle ja Noelle. "Ilmoitetaan ensin Noki kouluun niin että pääsette huomenna yhdessä!" Odessa sanoo. "Okei" sanon. "Jee!" Noki hihkuu. "Näät Nellankin huomenna ja tänäänkin" Odessa kertoo Noelle minun jo harppoessa lumihankea eteenpäin. Kun olemme saapuneet hoitolalle, viemme tavarani huoneelle. "Huuomenna pääsee kooluun, huuomeenna pääsee kooluun!" Noki huutaa Odessan kirjoittaessa tietoja. Viemme lapun Kasalle ja lähdemme kissaluolaa kohti.

Suunnistusta
"Suunnistustaa!" Noki huutaa. "Mistä sinä sen sanan olet oppinut?" Odessa kysyy. "Mocalta" Noki vastaa ja virnistää. "Mocca kertoi että oli kuullut että se on tuolla" sanon ja näytän kartasta kohtaa Naukukukkulan vieressä. "Miinä kuulin tännään Nevvalta että ikkä olli saanoonu että see on kooivukuujjan lähheellä" Noki sanoo. "Minäkin kuulin jotain koivukujan lähistöstä" Odessa sanoo. "No aijaa" sanon ja lähdemme koivukujalle. Kahlaamme Noen kanssa lumessa ja Odessa kulkee tylsänä polulla joka on muodostunut kaikkien kävellessä. Kun pääsemme koivukujalle asti, Odessa etsii meidät perille. Kun näämme tuulessa heiluvan lumisen sillan, huomaamme olevamme perillä. "Lähden hoitolalle, kai osaatte sitten tassutella pienillä tassuillanne takaisin? " Odessa kysyy. "Okei, osataan, heippa!" huudahdan Odessalle. "Moiikka!" Noki huutaa. Katsomme huojuvaa siltaa hetken. "Meenään!" Noki huudahtaa. "Joo" sanon. "Mene eddeltä" Noki sanoo.

"Saarella on muitakin!"
Tassuttelen sillalla varovaisesti (okei en yhtään varovasti) eteenpäin. "Tule!" huudahdan Noelle ja horjahtaessani. "Vaaa" huudan mutta kaadunkin vain edessä olevaan lumeen sillalla. "Hihi, ei mitään" sanon. "Huh" Noki huokaisen ja juoksee minut kiinni. Yhtäkkiä nään puun takana tutun tuiman katseen. "Kuka siellä?" huudan. Noki tarrautuu äkkisti kiinni minuun. Hahmo kurkkaa puun takaa. "Äiti!" Noki huutaa. "Kanna" Aamu huutaa. "Mikä ja ketä?" kysyn. "Noki ja sinä" Aamu huutaa. "Miksi ja milloin" kysyn. "Kanna!" Aamu karjaisee. "Okei, okei" sanon ja nostan Noen selkääni. "Pidä kiinni!" Aamu huutaa Noelle. "Too" Noki vastaa. Kun pääsemme vihdoin sillan toiselle puolelle, huomaamme että saarella on enemmänkin kissoja. Mocca, Nella, Aamu, Rico, Gaku ja Kettu. "Saarella on muitakin!" huudahdan. "Tietysti" Mocca sanoo hämmentyneenä. Pian lähdemme kissaluola vievälle sillalle. "Mennään kaksi tai kolme kerrallaan ettei silta romahda altamme" Aamu sanoo ja lähteen Nella mukanaan sillalle. Kun Aamu ja Nella pääsevät toiselle puolelle, on Gakun ja Noen vuoro. "Ai noin muita pitäisi kantaa, mä kannan aina selässä" sanon. "Selässähän keikkuu ja voi pudota" Mocca toteaa. "Niin kai" sanon. Kun olemme kaikki toisella puolella, näämme edessämme ison kissaluolan. "Vaauu!" Nella huudahtaa. "Vvaau!" Nokikin ihastelee. "Mennään sisää!" Rico kirkaisee malttamattomana. "Joo!" huudahdan. "Joo" Kettu toistaa. "Emme me vielä voi, auringon pitää osua kissan korvaan että luola aukeaa" Rico kertoo. "Okei, no odotetaan sitten" sanon. Pian huomaamme auringon osuvan kissan korvaan ja lähdemme tassuttelemaan kohti pimeyttä. "Öm, onkohan täällä joku? Vaikka, vaikka, noo, en keksi mitään" kysyn. "Ei tällä varmastikaan ketään ole" Aamu rauhoittelee. "Niin" Gaku sanoo. "Au, apuaaa!" Rico huutaa syöksyessään kohti pimeää kuilua jonka huomaamme vasta kun Rico lentää ali maan tason. "Voih!" Aamu voivottelee epätoivoisena muiden ojentaessa tassujaan ja häntään kohti kuilua. Pian kuuluu kumminkin tömähdys. "Auh" kuuluu ääni kuilusta. Pian kaikkien silmät tottuvat pimeään ja koska olemme kissoja näämme Ricon matalahkon kuopan pohjalla. "Oho, ei se ollutkaan kuilu" Kettu naurahtaa. "Ei niin" Gaku toteaa. Nostamme yhteisvoimin Ricon ylös, kierrämme kuopan ja jatkamme matkaa. Pian valoa alkaa tulvia kaikkialta, paikat muuttuvat sini violeteiksi ja outoja teräviä juttuja alkaa pikkuhiljaa kasaantua kattoon ja maahan. "Vau!" Kettu huudahtaa. "Miitää nooii oo?" Nella kysyy. "Tippukiviä, ne ovat siistejä" Mocca kertoo. "Niin" muut nyökkivät.

Umpikuja
Kuuluu vain tassujen kohinaa kun ne osuvat kiviseen pintaan. Pian alkaa kuulua muutakin, sumua ilmestyy luolaan ja reitti alkaa viettää alaspäin. "Viuh" huuluu ihan läheltä. Nään sumun keskeltä että Noki ja Nella tarrautuvat kiinni Aamuun. Yhtäkkiä en nää enää ketään. "Minne kaikki menivät?" huudan. Pian nään jonkun ilmestyvän sumusta. "Kettu!" huudahdan. "Minne kaikki muut menivät?" Kettu kysyy. "En tiedä, mennään etsimään" sanon Ketulle. "Pysytään lähellä toisiamme ettei mekin eksytä toisistamme" Kettu toteaa. "Joo" sanon. Lähdemme samassa eteenpäin.

Samaanaikaan Noen, Aamun ja Nellan luona.
"Miine muuut kaatootiivaat?" Nella kysyy. "En tiedä" Aamu vastaa. "Mikkä ikkä?" Noki kysyy. "En tiedä sitäkään" Aamu vastaa. "Mutta, ketä tuolta tulee?" Aamu kysyy. "Aapuuaa!" Nella huutaa. "Appua!" Noki kiljaisee. "Gaku!" Aamu huudahtaa. "Ikkä!" Noki hämmästyy. "Iikää!" Nella kiljaisee. "Pitäisiköhän meidän lähteä etsimään muita?" Gaku kysyy. "Varmaankin" Aamu toteaa. "Kyvvä" Noki sanoo. "Jooo" Nella sanoo.

Samaanaikaan Mocan ja Ricon luona.
"Kato!" Mocca huutaa. "En näe suo tässä sumussa" Rico huudahtaa Mocan korvaan. "Au! Miks sä huusit mun korvaan?" Mocca huutaa Rico korvaan. "Au! Miks sä huusit mun korvaan?" Rico kysyy. "Vahingossa, mä en tiennyt että sä oot siinä" Mocca kertoo. "Sama" Rico toteaa. "Au!" Mocca huudahtaa. "Mitä?" Rico kysyy. "Mä törmäsin tippu kiveen!" Mocca sanoo. "Senkin tyhmä tippukivi!" Mocca karjaisee ja lyö tippu kiveä. "Au! Ei se ollutkaan niin pehmeä kun luulin" Mocca sanoo maassa.

Hetken päästä Ketun ja Kinuskin luona.
"Olemme kulkeneet ikuisuuden!" Kettu sanoo uupuneena. "Itseasiassa vain, öm, vain, no, ihan sama" sanon. "Missähän muut on?" Kettu kysyy. "En tiedä" vastaan. "Mikä tuo oli?" kysyn Ketulta. "Mikä?" Kettu kysyy. "Tuo ääni" sanon. Kettu kuuntelee hetken. "Niin, en tiedä" Kettu sanoo. "Aivankuin, Mocca ja Rico!" huudahdan. Pian näemme sumun keskeltä kaksi rähjäistä hahmoa. "Mitä teille on käynyt huudan juostessani Mocca ja Ricoa kohti Kettu perässäni." Auh" huudahdan. "Au" Kettu huutaa törmätessä minuun. "Au" huudan Ketun tömähtäessä minuun. "Tuo" Rico sanoo. "Se selittää kaiken" sanon. Lähdemme Ketun kanssa kävelemään, Mocca ja Rico perässämme. "Missähän Nella, Noki, Aamu ja Gaku ovat?" kysyn. "En tiedä" Kettu sanoo. "Tuolla" Mocca sanoo ja lähtee kävelemään kohti neljää hahmoa. "Kaksi on pieniä, ja kaksi on isoja, joten, he ovat Nella, Noki, Aamu ja Gaku" Rico totea ja juoksee Mocan perään. Kettu ja minäkin juoksemme Mocan ja Ricon perään. Kun olemme jälleen yhdessä, lähdemme alaspäin.
"Mistä olette tulleet noin rähjäisiksi?" Aamu kysyy meiltä. "Noo, törmäiltiin vähän" Mocca kertoo. "Mihin?" Aamu kysyy. "Tippukiviin" sanon. Aamu naurahtaa. "Mitä?" Rico kysyy. "Eitän tuolla ollut kun katossa" Aamu naurahtaa. "Ehkä me käveltiin katossa" Mocca sanoo. Kävelemme eteenpäin kunnes, "Voi ei! Umpikuja!" Gaku huudahtaa yhtäkkiä. "Voi ei, miten nyt pääsemme ulos? Aurinkokaan ei enää tähänaikaan osu Kissan korvaan" Mocca huudahtaa. "Me kuollaa tänne jos ei päästä pois!" Rico kiljaisee. "Kuuolaa?!" Noki huudahtaa. "Rico! Älä puhu tuollaisia pienien kuullen" Aamu karjaisee Ricolle.

Vahinko
"Tässä nyt ollaan" Kettu sanoo. "Haah" huokaisen nojatessani erääseen liilaan tippukiveen tippu kiveen. "Apuaa! Mitä tapahtuu?" huudahdan yhtäkkiä kun tippukivi alkaa kaatua. "Apuaaa!" kuuluu vaimea huuto kun koko kissajoukko putoaa maanuumeniin kiven siirtyessä tassujen alta. Noki ja Nella tarrautuvat lähinpään kissaan kiinni ja niin päättävät muutkin tehdä vaimentaakseen putomista. "Olikohan nuo liilat ja siniset tippu kivet kristallia?" Mocca kysyy yhtäkkiä. Aamu ei ole huomaavinaankaan Mocca, vaan ottaa kiinni eräästä seinään kiinni tarttuneesta kristallista muitten vielä lentäessä kohti tuntematonta. Ainoastaan Nella, roikkuu Aamun takatassusta. Aamu työntää Nellan eräälletasanteelle ja huutaa muille, "Ottakaa kiinni!" kurottaessaan kohti muita. Mocca ja Noki saavat ensimmäisenä Aamusta kiinni, sitten Rico ja minä ja Gaku sekä Kettu. Aamu nousee pienelle tasanteelle ja vetää toiset ylös. "Huh, me pelastuttiin! Me oltais kuol" Rico sanoo, Aamu kuitenkin tukkii hänen suunsa. "Miksi olemme tässä tasanteella?" Mocca kysyy. "Portaat, alkavat tästä ja menevät seinän sisään" Gaku hoksaa. "Juuri niin" Aamu sanoo ja ottaa pienen kristallin matkamuistoksi.

Muistoja
Kun huomaan Aamulla kristallin, otan minäkin ihan pienen kristallin. "Otetaan kaikki pienet kristallin palat matkamuistoiksi!" kuiskaan muille. Kaikki irrottavat pienet palat kristallia itselleen. Aamu irrottaa Noelle ja Nellalle etteivät he satuttaisivat itseään. "Mennään rappuset ja katsotaan onko seinässä aukkoa" Kettu keksii. "Tehdään niin" Aamu sanoo. Kävelemme alimmille rappusille ja näämme pienen tunnelin. Gaku kurkistaa syvyyksiin ja sanoo, tuollahan näkyy pohja, mutta tyhjä sellainen. Kannatan tunnelia" Gaku toteaa. "Samoin" kaikki sanovat. "Tuonne mahtuu juuri ja juuri kissan vartalo, menemme siis tunneliin" Aamu tokaisee. Kun olemme kulkeneet tunnelissa jo pitkään, Aamu, joka kulkee entimmäisenä sanoo, "Päivän valoa!" "Jee!" kaikuu koko tunneli. Kun Aamu saa kömmittyä ulos, hän huudahtaa, "Olemme vihdoin ulkona!" Aamun perässä kömpii Nella ja Noki, sitten Kettu, minä, Rico, Mocca ja viimeisenä Gaku. "Huh! Olipas reissu" Gaku sanoo. "Mutta miten olemme toisen sillan toisella puolen?" kysyn. "Se jääköön arvoitukseksi" Aamu toteaa.

Vastaus:

Tarinoissa esiintyi hauskasti kaikkien kilpailuun osaa ottaneiden hoitajien kissat! Saatte kumpikin 10 penniä tarinoistanne. .-)

-Kasa

Nimi: Noora

27.01.2019 10:26
Siivouspäivä part 2
4.1.18
~~~~~~~~~

Heräsin siihen, kun kuulin jonkun rämähtävän maahan ja särkyvän. Pomppasin ylös ja avasin silmäni aivan ammolleen.
"Kaikki STOP! Mitä täällä tapahtuu!?" huudahdin. Kaikki kissat jähmettyivät paikoilleen ja vilkuilivat toisiaan hermostuneina. Ja siis meidän huoneemme oli täysi KAAOS. Se oli ainoa sana, jolla tätä sotkua pystyi kuvailemaan. Yksi hyllyköistä oli kaatunut ja sen päällä oli äitini lähettämä kaunis kukkaruukku, joka oli nyt säpäleinä lattialla. Lisäksi Mocca, Nella ja Aamu olivat sotkeneet ikkunat ja lattiat HIILENPALALLA.
"Jeesus!! Ei voi. Voi ei ei eiii" huudahdin kun näin kauniin maljakon säpäleinä lattialla.
"A-anteeksi" kissat supattivat hiljaa päät kumarassa.
"Ei sillä nyt ole väliä" huokaisin.
"Siivotaan. Mocca pyyhkii ikkunat Nellan kanssa, Aamu siivoaa lattian ja te kaksi laitatte kaiken takaisin hyllyyn" sanoin tomerasti. Nostin kaapin pystyyn ja Gaku ja Rico alkoivat laittaa sinne tavaroita takaisin. Annoin Mocalle ikkunanpesu välineet ja hän alkoi yhdessä Nellan kanssa töihin. Aamukin sai välineet ja alkoi ripeästi hinkkaamaan lattiaa. Minä keräsin kaikki sirpaleet kokoon ja laitoin ne pöydälle odottamaan. Huokaisin ja katselin kissojen suuntaan. Välillä heillä menee todellakin yli äyräiden, mutta ovathan kissat myös söpöjäkin useimmiten. Aamu jynssäsi lattiaa reippaasti jolloin hiili katosi lattiasta nopeasti ja pian lattia oikein kiilsi.
"Hienoa työtä Aamu!" kehuin tyttökissaa hymyillen hieman. Mocca ja Nellakin olivat tehneet hienoa työtä ja extrana he olivat pesseet kaikki ikkunat kiiltävän puhtaiksi. Rico ja Gaku järjestelivät tavarat kaappiin mielestäni oikein siististi.

Ajan myötä huoneesta tuli taas puhdas ja sen näköinen, ettei mitään olisi edes tapahtunutkaan. Tosin lasinsirut pöydällä kertoivat siitä, että jotakin oli oikeasti tapahtunut.
"Syödään nyt aamupalaa" koitin sanoa terhakasti. Mahani kurni kovasti.
"Aamu ja Nella, tulkaas kattamaan pöytä" kutsuin kissat luokseni ja he alkoivat ripeästi laittaa pöytää kuntoon. Laitoin tarjolle muromysliä, leipää ja hedelmiä/vihanneksia.
"Tulkaa pöytään!" kutsuin kissat pöytään ja he rynnistivät iloisesti omille paikoilleen. Aamu ja Nella söivät appelsiinin puoliksi, lisäksi molemmat söivät myös leivät, Rico ja Gaku ottivat muromysliä maidon kera ja Mocca leipää kaksi palaa.
"Menkää te puuhailemaan jotakin, katson pari jaksoa sarjaani Netflixistä" sanoin ja laitoin kuulokkeet korvilleni. Kissat nyökkäsivät ja kohta kuulinkin jo kuinka ovi sulkeutui heidän perässänsä. Tämä aamu oli kyllä ollut järkyttävä shokki. Mistäköhän kissat olivat edes löytäneet hiilenmurikoita leikkeihin, ja eikö Aamulla jo sen verran äidillistä järkeä ollut, että olisi kieltänyt tuollaisen käyttäytymisen? Hyvin outoa, eivät kissat kyllä yleensä tälläistä tee, varsinkaan aamulla ja vieläpä sisällä, ulkonahan ne tietty jonkin verran riekkuvat jne.

Joku tökkäisi minua poskeen ja avasin silmäni.
"Noora?" edessäni minua toljottava Mocca heilutteli tassuaan silmieni edessä. Otin kuulokkeet pois ja suljin koneen. Olin ilmeisesti nukahtanut.
"No?" kysyin.
"Kun vahingossa rikoimme sen sinun maljakkosi ajattelimme korjata sen. Siitä ei tullut niin hieno, mutta toivottavasti se kelpaa" Mocca sanoi silmät lasittuneina. Rico ja Gaku työnsivät kuumaliimalla kokoon liimatun maljakon eteeni ja Nella ja Aamu toivat kortin, jossa luki isoin kirjaimin 'ANTEEKSI'.
"Vau kiitos! Tämä on hieno! Tosi hieno" pienet onnenkyyneleet vierähtivät poskilleni, kun halasin kissoja ja he halasivat minua.

/Tälläinen minitarina 30min :)

Tarpeet~
Kaikki~
~Nälkätarve (poista appelsiini ja muromysli, leipää jäi)
~Siisteystarve

Vastaus:

Jopas kissat olivatkin saaneet sotkua ja kaaosta aikaan, mutta yhteisvoimin kaikki saatiin taas melkein yhtä nopeasti takaisin järjestykseen, jopa hajonnut maljakko. .-) Saat 10 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

Nimi: Ester

18.01.2019 18:24
2. Luku ~ Hello, Sunshine ~ n. 1100 sanaa

Aamuauringon ensimmäiset säteet kurkistelivat verhojen takaa, kun raotin silmiäni ihmetellen aluksi, missä oikein olin, mutta sitten viime päivien muistot palasivat mieleeni kuin salama kirkkaalta taivaalta. Minulla oli nyt aivan ikioma kissa, joka parhaillaan nukkui jalkojeni juuressa, Mouruposken hoitolassa. Miten ihanaa! Venyttelin hieman kuin elokuvissa, mutta mieleni teki vielä ummistaa silmäni hetkeksi. Eihän tässä ollut kiire yhtään minnekään, olihan aurinkokin vasta noussut, vaikka talvella se tarkoittikin kellon olevan jotakin yhdeksän nurkilla. En kuitenkaan ehtinyt vaipua uneen, kun joku hyppäsi täydellä painollaan vatsani päälle.
"Huomenta! Ei saa jäädä nukkumaan, sillä nyt meillä on koko päivä aikaa leikkiä!" Se oli Kettu. Huokaisin ja nousin uudestaan istuma-asentoon katsoen ihastuneena pientä kissanpentua, joka parhaillaan paini peittoni kimpussa.
"Niinpä niin", hymähdin ja rapsutin kissaani korvan takaa, tai ainakin yritin, sillä en osunut kuin hännänpäähän sen pyöriessä vimmatusti. Tällaista sen arjen pitäisi olla!

Nostin Ketun varovaisesti alas sängyltäni ja hyppäsin itse perässä työntäen pörröiset aamutohvelit jalkoihini. Toinen jalka sujahti sisään kuten tavallisestikin, mutta toisen tiellä oli joku este.
"Kettu! Aamutohvelit ei ehkä ole se paras paikka piileskellä", virnistin kissalleni, joka katsoi minua tohvelin sisältä muka säikähtäneenä. Minun piti kuitenkin katsoa ensin hieman tuimemmin, ennen kuin Kettu suostui luikkimaan pois tohvelista. Päästyämme pöydän ääreen aloin kaivella esiin eilen ostamiani tarvikkeita Ketun hoitoa varten. Pyöreä harja oli tarkoitettu turkin kampaamiseen, eikä syötäväksi, mutta pian käteni tarttui kanakissanruokaan ja sen jälkeen purkilliseen mansikkamaitoa.
"Mitä haluaisit syödä aamupalaksi?" kysyin Ketulta esitellen pöydälle asetettuja ruokatarvikkeita. Kissa oli selvästi hieman muissa maailmoissa, sillä se säpsähti toistettuani kysymyksen uudelleen.
"Ihan sama. Vaikka tuota", se tokaisi välinpitämättömästi osoittaen suloisen vaaleanpunaista maitotölkkiä. Hymyillen nostin loput ruoat takaisin kassiin ja etsiessäni jotakin kuppia maidolle, olin pudottaa kaikki juomalasit kaapista. Onneksi sain tilanteen lopulta pelastettua ja Kettu sai aamupalansa, sillä en halunnut heti aluksi joutua siivoamaan lasinsirpaleita lattialta. Voitelin itsellenikin leivän ja sitä mussuttaessani katsoin, kun kissani lipoi siististi pienellä kielellään maitokupin reunatkin puhtaiksi.

"Sitten leikitään!" Ketun ääni alkoi kuulostaa jo kärsimättömältä ja kissan pieni häntä oli kohotettu ärtyneen oloisesti. En olisi halunnut kiusata kissaa pakollisilla toimenpiteillä enää yhtään enempää, mutta olin kuitenkin sen hoitaja ja velvollisuuteni oli huolehtia kissan tarpeista, niin leikkimisestä kuin siisteydestäkin. Halusinhan kuitenkin olla vastuuntuntoinen!
"Ensin pitää käydä aamupesulla", sanoin lempeästi ja tuupin kissaa ovelle päin keräillen samalla mukaani kaikkea edes jollakin tavalla peseytymiseen liittyvää.
"Osaan peseytyä itsekin! Valmis!" Kettu närkästyi ja nuolaisi kerran rintaansa nostaen sitten päänsä pörheänä pystyyn. En voinut olla nauramatta kissani hupsulle käytökselle, vaikka nyt pitäisi pysyä tiukkana, ihan sama kuinka söpö kissa oli.
"Hampaita ei kuitenkaan voi pestä kielellä", selitin kissalleni, joka katsoi minua niska kenossa lattialta ja kuunteli tarkkaavaisena.
"Ei voikaan! Siksi pesinkin ne jo mansikkamaidolla", Kettu sanoi ilme värähtämättä, sillä se taisi olla ihan tosissaan. Hygienia ei tainnut olla sille kovin tärkeää, mutta kyllä kissalla olisi vielä koko elämä aikaa oppia siistiksi!
"Niinpä niin", virnistin Ketulle, kahmaisin sen kainalooni ja niin lähdimme kohti kylppäriä vastalauseista huolimatta.

Kylppäri oli vastoin oletuksia sisustettu kodikkaasti vaaleanpunaisesti, mutta sentään sen oven pystyi lukitsemaan varatoimenpiteeksi, jos Kettu vaikka sattuisi pääsemään karkuun. Olin oppinut, ettei juonikkaaseen kisuuni hevillä kannattanut luottaa.
"Mitäs nyt sitten tehdään?" Kettu kysyi kärsimättömänä ja vilisti samalla ympäri huonetta tutkien joka ikisen nurkan läpikotaisin. Se taisi myös haukata vähän koristekasvia... Kissa olisi halunnut kurkistaa myös kylpyammeeseen, mutta se ei ollut tarpeeksi iso nähdäkseen korkean ammeen sisään. Miksi olen näin pieni?, se mietti hiljaa mielessään. Keskeytin kuitenkin mietteliään kissani ja otin hammasharjan esiin.
"Harjataan hampaat!" virnistin, sillä uskoin jo valmiiksi, ettei Kettu pitäisi siitä sitten yhtään. Vastoin ennakkoluulojani kävi kuitenkin toisin.
"Siistiä! Mutta enhän minä osaa pitää harjaa tassussani niin kuin sinä", kissa harmistui alun innostuksensa jälkeen. Ei olisi taaskaan pitänyt olettaa mitään, sillä tähänastiset oletukseni Mouruposkessa olivat kaikki menneet penkin alle. Onneksi en sentään ollut sanonut niitä ääneen!
"Ei se haittaa, sillä minä voin harjata hampaasi", hymyilin Ketulle, jonka katseli silmät suurina ihmeellistä hammasharjaa. Kun satuin laskemaan sen lähemmäs sitä, kissa nousi takajaloilleen ja kurotteli pienillä tassuillaan kohti harjaa.
"Anna minä itse!" se naukaisi, mutta pudistin päätäni.
"Harja täytyy ensin kastella, ja sitten siihen laitetaan hammastahnaa. Sitten vasta voidaan aloittaa itse harjaus", selitin Ketulle, joka näytti hieman kummastuneelta. Jos tilanteesta olisi ottanut kuvan, olisin piirtänyt kissani viereen ajatuskuplan, jossa lukisi "complicated". Sitä se varmaan olikin. Tunsin itseni ykkösluokan opettajaksi. Päätin kuitenkin, että olimme jo ihmetelleet kylppäriä ja hampaiden harjausta tarpeeksi, joten olin jo pursottamassa harjalle hammastahnaa, kun tajusin unohtaneeni ostaa sitä. Tyypillistä! Onneksi joku oli kuitenkin unohtanut omansa kylppäriin ja kenenkään huomaamatta saatoin lainata sitä vähän.
"Nyt sinun täytyy avata suusi oikein apposen ammolleen! Aaaaa...", ohjeistin Kettua, joka avasi kiltisti (kerrankin!) suunsa. Ehkä sillekin oli jo alkanut riittää kylppärissä hengailu? Sen enempää asiaa kuitenkaan pohtimatta otin hammasharjan käteeni ja aloin pyörittelemään sitä pitkin Ketun ensimmäisiä puhjenneita hampaita. Niitä ei ollut paljoa, mutta voi kuinka suloisia ne olivatkaan!
"Iiiih!! Kutittaa!" kissa kikatti, kun harja pyöri sen suussa ja samalla se purskautti hammastahnavaahtoa suoraan uusille farkuilleni. Huokaus. En kuitenkaan välittänyt sotkusta, vaan harjasin vielä Ketun ylähampaat ja kehuin sitten kissaa siitä, kuinka kiltisti se oli käyttäytynyt. Kisu tuntui suorastaan loistavan ylpeydestä, mutta jos jokin teki minut ylpeäksi, oli se se, kun pieni Kettu ihan itse haki paperia ja yritti pyyhkiä sotkua pois housuiltani.

Selviydyttyämme taas takaisin turvalliseen huoneeseen vein hammasharjan takaisin paikalleen ja lisäsin ostoslistalle hammastahnan. Melkoisen noloa unohtaa sellainen perustarve, mutta onneksi Kettu ei ollut tainnut edes huomata mitään. Kissasta puheen ollen, missä se oli? Aloin yhtäkkiä hätääntyä ja mietin, missä se oikein voisi piileksiä. Sellainen pikkiriikkinen pentu piiloutuisi vaikka kukkaruukkuun ja minulta kestäisi ikuisuus löytää se massiivisesta hoitolasta! Olin jo juoksemassa pää kolmantena jalkana takaisin kylppäriin etsimään kissaa, mutta juuri silloin sängyn alta kuului hihitystä. Kettu?
"Vai täällä sinä pieni villikko oletkin!" paljastin kissan piilon kurkistamalla sängyn alle, jossa se kyyhötti viekas ilme kasvoillaan. Kissani nimi taisi sopia sille kuin nenä päähän!
"Eikö ollutkin hyvä piilo?" Kettu myhäili ylpeänä rintaansa röyhistäen, kun se könysi pois sängyn alta. Eihän sellaisesta voinut olla kehumatta ja rapsuttamatta kissaa korvan takaa!
"Haluatko leikkiä lisää piilosta? Minä voin piiloutua tällä kertaa", kysyin kissaltani, joka paraikaa venytteli antaumuksella. Sitten sen suu aukeni oikein makeaan haukotukseen. Olihan se kuitenkin ymmärrettävää, sillä kissat nukkuivat keskimäärin noin kaksi kolmasosaa elämästään!
"Ehkä myöhemmin, koska nyt olen aika väsynyt. Ja löytäisin sinut muutenkin heti, kun olet niin iso", Kettu tuumi noin tippaakaan kaunistelematta ja tassutteli omalle vaaleanpunaiselle tyynylleen. Olin jo kysymässä, eikö se enää halunnutkaan minun sängylleni nukkumaan, mutta sitten tajusin, että olisi ehkä parempi olla mainitsematta asiasta mitään. Kissa käpertyi suloiselle kerälle ja asetti pitkän häntänsä nenänsä päälle.
"Huomenna osaankin jo harjata hampaani ihan its..." Ketun lause jäi kesken, sillä se oli jo sikeässä unessa.

P.S. Sovitaan, että tämä tarina sijoittuu vielä viime vuoteen, ja seuraavassa sitten ihmetellään raketteja! ;-)

+ Nälkätarve (mansikkamaitoa jäi vielä puolet)
+ Siisteys- vai hygieniatarve? (hampaiden harjaus)
+ Leikkimistarve (piiloutuminen ja muu hassuttelu)
+ Unitarve (kävi päikkäreille tarinan lopussa)

Vastaus:

Miten nuo kissat ovatkin aina aamuisin niin valppaina kiskomassa hoitajaa ylös sängystä? .-D Kettu olisi tahtonut koko ajan vain leikkiä, mutta aina tuli jotain muuta tekemistä. Hampaidenharjaussessio oli jotenkin tosi suloinen. .-3 Onneksi joku oli unohtanut hammastahnansa kylppäriin niin saitta siitä lainattua. .-D Hampaiden harjaus menee siisteystarpeeseen. .-) Saat 22 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

Nimi: Toukka

18.01.2019 15:53
Näe meri: tehty
Opeta pentuja: tehty
<><><><><><><><><>
Ivyrushian nk <>
“Tämä on K-kirjain. Pieni k on pikkuisen pienempi kuin iso K. K-kirjain on esimerkiksi sanassa kiva. Osaatteko sanoa, mitä muita kirjaimia sanassa kiva on?”
Okei, olet ehkä pudonnut kärryiltä. En ole oikein ehtinyt kertoa kaikista oppitunneista joita olen pitänyt. Mitä oikein luulit? Että olisin pettänyt sen lupauksen minkä annoin Angelille? Kuules, annas kun selitän; MINÄHÄN EN PETÄ LUPAUKSIA!
Siis jos et nyt muista, annoin Angelille lupauksen, että aloittaisimme aakkosten opettelun heti. Ja tottakai minä aloitin! En vain ehtinyt kertoa siitä kun samalla tapahtui kaikenlaista muutakin.
Ensinnäkin minusta tuli epävirallinen opettaja. Alun perin minun kuului opettaa pelkästään Angelia, mutta sitten muutkin adoption pennut tulivat pikku hiljaa mukaan oppitunneille. Kummipentuni ajatteli sen että opettaisin muita olevan huono idea. Jouduin selittämään hänelle pitkään, että se oli hyvä idea. Hän ei aluksi uskonut, mutta lopulta hän huomasi ettei se ollutkaan huono asia.
Nykyään opetin Angelin lisäksi Eilisen Elementin Eliceä (jota kaikki kyllä sanoivat Elluksi), Durmnain Elenaa (jota sanottiin Durmaksi), Mulania (jota sanottiin Mulaniksi [mitä oikein luulit?]), toista Felixiä (rehellisesti sanottuna minusta tuntui että pentu oli kopioinut ystäväni nimen, joten häntä sanottiin Felix kakkoseksi) ja Tulitähteä. Opetin aina puuhakamarissa arkipäivisin ja pidin välillä tukiopetuksia sunnuntaisin.
Ensin opetin pelkästään äidinkieltä, mutta sitten mukaan tulivat matikka, historia (jota Felix opetti), väliaikaisesti kotitalous (jouduin lopettamaan sen koska onnistuin räjäyttämään mikron samalla tavalla kuin koulussa. simssiliinin mielestä en saisi räjäytellä mikroja, joten kotitaloutta ei sen jälkeen pidetty), kuvis, ympäristötieto, liikunta… aineita oli monia! Ja lisäksi aloin opettaa myös omia aineitani (päättely, tarinankerronta, rahan ansaitseminen, vapaaehtoistyö…). Opetuksessani oli myös se puoli, että kuka vain sai tulla opettelemaan asioita. Ne ylhäällä mainitsemani opiskelijat olevat joka ikisellä tunnillani. Heidän lisäksi oli myös MONIA jotka tulivat opettelemaan vain tiettyjä aineita. Mikä parasta, nämä kissat alkoivat kiinnostua myös muistakin aineista ja näin hekin alkavat tulla kaikille tunneille. Hyvä esimerkki oli Tulitähti. Hän tuli alunperin vain historian tunneille, mutta kiinnostui sen aineen kautta muihinkin! Ja nyt hän käy kiltisti joka ikisellä tunnilla.
Rehellisesti sanottu olen ylpeä itsestäni. Adoption pentujen on pikkuisen vaikeaa päästä viralliseen kouluun. Sinne on sen verran pitkä matka että reitiltä on helppo eksyä jonnekkin ilman hoitajan apua. Lisäksi itsensä ilmoittaminen kouluun on aivan eri juttu. Tämä epävirallinen kouluni on hyvä mahdollisuus adoption pennuille tulla opettelemaan ja sivistymään.
Tietenkin kun aineita alkoi tulla lisää, kaikki eivät muistaneet mitä mitäkin päivänä oli. Siispä Toukka teki lisäksi kaikille epävirallisille oppilailleni lukujärjestykset. Siitä pennut vasta innostuivat.
Ja takaisin nykyisyyteen. Juuri nyt oli äidinkielen tunti. Jos vielä muistat, kysyin ihan alussa, että tietääkö kukaan mitä muita kirjaimia sanassa kiva on kuin k.
Takanani oli löytämäni liitutaulu, missä oli tällä hetkellä pieni k ja iso K. Oppilaani istuivat lattialla edessäni. Puuhakammari oli kyllä hyvä paikka pitää tunteja. Cho oli keksinyt paikan kun hän oli kyllästynyt siihen, että kaikki tungetsivat huoneeseemme. Ja hän kyllä onnistui keksimään hyvän paikan. Puuhakammarissa oli riittävästi tilaa, siellä ei käynyt melkeinpä ketään ja siellä oli paperia mihin kirjoittaa. Mitäs sen parempaa? Ja lisäksi siellä tuli kotoisa olo, eikä niinkään ahdistunut kuin minulle tuli aidoissa koulussa. En enään mene sinne. Piste.
Katselin odottavana pentuja. He miettivät selvästi ankarasti. Lopulta ensikertalainen Aidoinlainen Aavelaiva (joka sanoi että häntä voi sanoa Avaksi) viittasi vapisten. Ymmärsin häntä hyvin. Ensimmäinen kerta luokassa (tai no epävirallisessa luokassa mutta silti) saattaa olla pelottava.
Nyökkäsin häntä kohti. Ava hengitti ensin sisään ja sitten ulos, ennen kuin vastasi.
“O-olisiko siinä myös a, v ja.. ja….ii?” tyttö pentu naukui pikkuisen pelästyneenä.
Nyökkäsin hyväksyvästi ja kissa helpottui.
“Kyllä, kiva sanassa on k, i, v ja a. Muistatteko mihin sana ryhmään kiva kuuluu?”
Angel viittasi innokkaasti. Annoin hänen vastata.
“Adjektiiveihin!” pentu hihkaisi.
“Aivan oikein!” sanoin itsekin pikkuisen innostuneena. “Te olette oppineet jo paljon!”
Hymyilin heille ja vilkaisin kelloa.
“Päivä päättyi nyt tähän, jatkamme sitten taas maanantaina!” mau’uin kissoille ja aloin siivota liitutaulua.
Jotkut pennut huokaisivat pettyneenä, jotkut taas nyökkäsivät asiallisina ja lähtivät pois ja jotkut oikein juoksivat innokkaana takaisin adoptioon kertomaan muille mitä kaikkea heille oli tapahtunut.
Lopulta “luokassa” oli vain Angel.
“Auttaisitko viemään liitutaulun takaisin leikkihuoneeseen?” kysyin häneltä.
“Joo”, Angel sanoi selvästi omissa ajatuksissaan. Yhdessä me kannoimme liitutaulun takaisin leikkihuoneeseen odottamaan maanantaita.
“Muutes…”, Angel aloitti kun olimme kävelemässä takaisin adoptioon. Katsoin kummipentua kysyvästi.
“Voi-voisimmeko mennä katsomaan merta? En oikein haluaisi mennä takaisin adoptioon nyt ja-ja kun minä haluaisin nähdä sen ja-”.
“Kyllä se käy”, keskeytin Angelin ja katsoin häntä. “Jos et koskaan uskalla sanoa mitä haluat tehdä, et pääse kokemaan yhtikäs mitään.”
Kissa hätkähti, mutta nyökkäsi sitten.
“Kävisikö jos lähtisimme nyt heti?”
Kello oli jo neljä kun pääsimme rannalle. Käpäliäni särki kun olimme kävelleet rivakasti, mutta upottava ja hiekkainen loska auttoi kipuun. Suolainen ilma sai tuntemaan oloni vapaaksi. Suljin silmäni ja muistin ensimmäisen kertani täällä. Silloin vain tosin oli ollut aurinkoista ja lämmintä. Nyt oli aika viileää.
Angel seisoi vieressäni ja katsoi hämmästyneenä merta.
“Mutta sehän ei ole jäässä niin kuin purot ja lätäköt!” pentu vinkaisi ihmeissään.
Yhtäkkiä minut valtasi suojeleva halu. Laskin häntäni pennun lavalle.
“Meri liikkuu koko ajan. Se on villi ja vapaa, eikä suostu jäätymään paikolleensa”, selitin Angelille hiljaa. Pentu tuijotti merta yhäkin ihmeissään, mutta huomasin tämän olevan myös väsynyt.
“Tule selkääni, meidän pitää nyt mennä ennen kuin muut alkavat ihmetellä missä olemme”, totesin Angelille joka haukotteli.
“Emmekö voisi jäädä yhtään pidemmäksi aikaa?” hän kysyi uneliaana. Nostin täysin väsyneen pennun selkääni.
“Emme valitettavasti, mutta voimme tulla joskus toistekin tänne”, totesin lohduttavasti ja käännyin kävelemään kohti hoitolaa.
“Kunpa olisit isäni. Olisit varmasti ainakin kymmenen kertaa parempi kuin oikea isäni”, Angel mumisi väsyneenä ja tarrasi pienet tassunsa lujasti kiinni turkkiini.
Ja sitten hän nukahti. Mietin hänen sanojansa ja hymyilin pikkuisen. Jos voisin omistaa koko elämäni pentujen huolehtimiseen…. Minun on kyllä pakko saada se kuolemattomuuden juoma! Minähän kuulkaas teen haaveestani totta ja huolehdin joka ikisestä pikkuisesta pennusta kuin ne olisivat omiani!
“Missä ihmeessä olet ollut? Kello on jo kuusi ja opetuksesi loppuu aina kolmelta!”
Tietenkin Toukka sitten alkoi mäkättää.
“Olin rannalla. Kuinka paljon sinulla olikaan pennejä?” kysyin uteliaana.
Toukka jäykistyi hetkeksi.
“332 penniä”, hän totesi. “Haluat siis yhäkin sen kuolemattomuuden juoman?”
Nyökkäsin varmana, mutta väsyneenä. Angel oli ollut yllättävän painava, ja loskassa käveleminen oli ollut raskasta.
Toukka katsoi arvioiden minua ja nyökkäsi sitten itsekin.
“Sinuna menisin nukkumaan”, hän totesi ja lähti mumisten kohti ovea. Hän taisi mainita kirjaston.
Menin makuualustani luokse ja ehdin miettiä vain hetken Toukan tekemisiä ja sitten minä nukahdinkin.

Tarpeet
Ivyrushia
+Leikkimistarve (hän piti sitä koulua ja se käy aika hyvin leikkimisestä kun se ei ole virallinen)

Vastaus:

Olen kyllä Ivyrushian kanssa yhtä mieltä siitä että leikkikoulu on paljon kivempaa kuin oikea koulu! Minusta on jotenkin erityisihanaa miten lempeästi Ivyrushia käyttäytyy pieniä pentuja kohtaan vaikka hän muulloin säheltääkin kaikkea mm. räjäytellessään mikroja. .-DD Hauskaa että Angel pääsi näkemään haaveilemansa meren. .-) Ymm, kummipentu saa tietysti ikää mutta tekisi mieli myös ikäännyttää vähän tarinassa mainitsemiasi muitakin adoption pentuja, ehkä teen niin. Saat 22 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

©2019 Kissahoitola Mouruposki - suntuubi.com