Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK



Tähän vieraskirjaan kirjoitetaan kaikki tarinat, kuten tavalliset hoitotarinat, taitotarinat, kerhotarinat, matkatarinat ja sen sellaiset.

Ennen tarinan lähettämistä sinun kannattaa kopioida se varmuuden vuoksi, jos vaikka nettisi sekoaa tai jotain muuta ilkeää tapahtuu, eikä tarinan lähetys onnistu.

Huom. Muistathan, ettet saa laittaa uutta hoitotarinaa ennen kuin edellinen on arvosteltu! Muuten joudut jäähylle hetkeksi aikaa.

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Yksityinen viesti

17.10.2019 13:07

Nimi: Kirsikka

17.10.2019 11:49
Voi miten hölmö olin, +unitarvetta kaikille!!!!!!! D:

Vastaus:

Kohotin. .-)

-Kasa

Nimi: Kirsikka

17.10.2019 11:42
Ja siis, jos haluaa alienkissojen ystäväksi, pitääkö se sovittaa kirjeitse vai miten?

Vastaus:

Kirjeitse onnistuu juu hyvin. .-)

-Kasa

Nimi: Kirsikka

17.10.2019 11:39
Luku 8


Shiran koulupäiväkirja

Pe koulupäivä 5

Tiedätkö päiväkirja, mua ärsyttää kaikki. Mut on huijattu juomaan sattumusjuomaa. En halua kyllä purkaa vihani suhun, mutten myöskään muihinkaan. Mutta sitten ei jäisi mitään, mihin purkaa. Jotenkin mulla on koko ajan pakollisesti äksy olo. Mutta siis, tarinaan.
Heräsin ihan itse. Nala ja Kirsikka oli jo hereillä ja he puuhastelivat jotain. "Miksi ette herättäneet mua?" ihmettelin.
"Ajattelimme, että haluaisit nukkua." Kirsikka vastasi. Sisuksissani kuohahti, mutta pidin sen kuitenkin kurissa. Tein aamutoimeet lähdimme kouluun.
Kuitenkin emme menneet suoraan kouluun. Kirsikka halusi ottaa alienkissoja mukaan. Light ja Rex oli ilmoitettu kouluun, joten siksi Kirsikka halusi heidät mukaan. Kuitenkin heitä ei löytynyt, koska kuulemma heillä oli jo alkanut koulu muutama tunti sitten. Menimme sitten ilman heitä kouluun.
"Kutsukaa sitten heidät koulussa syömään teidän kanssa." Kirsikka ehdotti. "Heidät tunnistaa helposti."
"Pyh." olin ääntänyt kenenkään kuulematta.
Saapuessamme kouluun ovella seisoi punainen ja kirkkaan keltainen kissa. Säikähdin toden teolla.
"Onko tuossa Rex ja Light?" kysyin ihmeissäni.
Kirsikka nyökkäsi.
"Jiihuu! Olimme odottaneet teitä koko päivän, että saisimme tutustua teihin!" keltainen naukaisi innoissaan.
Menin kiinnostuksesta heränneenä kisujen luo. Silmiä särki keltaisen kissan kirkkaasta turkista.
"Mutta nyt mennään syömään." punainen pyysi hiljaa.
Menimme sitten sisälle ja hyvästelimme Kirsikan. Menimme ruokalaan ja tänään meillä oli spagetti-bolognesea.
"Mikä tämä on?" ihmetteli keltainen kisu katsoessaan ihmeissään spagettia.
"Se on spagettia." Nala naurahti.
"A entä tämä?" punainen kisu kysyi kaataessaan kastiketta lautaselle.
"Se on bolognesea." Nala jatkoi.
"Onpas täällä outoa ruokaa." keltainen ihmetteli.
"Mutta kumpi on kummankin nimi?" kysyin hieman turhautuneena.
"Minä olen Sol Sonne Lã Sloñce, lyhyemmin vain Light, ja tässä vieressäni on Redious Radus, lyhyemmin Rex." keltainen esitteli.
*Onneksi heillä on lempinimet, sillä minä en ainakaan muistaisi noita nimiä, tai ainakaan Lightin.* ajattelin.
Menimme vapaaseen neljän hengen pöytään ja aloimme syömään. Syötyämme menimme omilla kielitunnille. Mä ja Rex menimme venäjän-, Nala ranskan- ja Light espanjantunnille. Yllätyin, että Rex oli venäjänkielessä, mutta jokaisella oli oma valinta. Tai mulle oppiaineet valitsi Kirsikka.
Päästyämme luokkaan menin istumaan paikalle, ja Rex tuli viereiseen.
"Miksi tulit viereeni?" ihmettelin.
"Sinä olet ainoa ystäväni täällä." Rex selitti. Kohautin olkapäitäni.
*Ihan sama.* ajattelin.
"Tiedoksi kaikille, jotka ovat olleet koko tämän viikon koulussa, ensiviikolla teidän ensimmäinen luokkanne päättyy ja teille tulee koe." ope oli kertonut.
Sitten aloin keskittyä opeen, sillä se oli varmasti tärkeää. 
"Mitä nyt?" Rex ihmetteli.
"Shh!" sihahdin ja käänsin katseeni takaisin opeen.
"Saatte harjoitella kokeeseen, ja täältä voi ottaa lainattavaksi venäjänkielisiä kirjoja harjoittelemaan." ope jatkoi.
Menin heti ensimmäisenä kirjojen luo.
"Onko tuo Kolme pientä porsasta-tarina?" kysyin osoittaessani kirjaa, jossa oli kannessa kolme porsasta ja susi.
"On. Voit ottaa sen. Palauta se sitten viimeistään koepäivänä." ope kertoi.
Menin istumaan paikalleni ja avasin kirjan. Siinä luki aluksi näin:

жили били три маленьких поросенка.

Luin: "Zhili bili tri maljen'kih porosenka."
Jatkoin lukemista. Katsoin sivusilmällä Rexiä ja muita oppilaita. He vain pelasivat venäjänkielisiä lautapelejä.
*Kiva kun mä harjoittelen kokeeseen ja muut pelaavat lautapelejä.* ajattelin turhautuneena, mutta kuitenkin luin tunnin loppuun asti.
Näin, kun Rex pelasi muistipeliä sanoista sen fiksun kollin kanssa iloisena. Se alkoi ärsyttää mua, vaikka en edes ollut mikään Rexin kunnon kaveri.
Sitten tunti loppui. Raahasin Kolme pientä porsasta-kirjaa hoitolaan. Light, Nala ja Rex kävelivät vierelläni.
"Mitä te teitte tunnilla?" Light kysyi innoissaan.
"Pelattiin lautapelejä." Rex vastasi iloisena.
"Okei, minä sain oppia, miten tervehditään espanjaksi, ja paljon muuta, ja sitten saimme luokassa keskustella espanjaksi." Light kertoi.
"Minä osaan kuulemma opettajan mukaan puhua sujuvaa ranskaa." Nala kertoi innoissaan.
"Harjoittelin kokeeseen." kerroin synkkänä.
"Vau! Mikä koe on?" Light kysyi kiinnostuneena.
"Hirveä testi, joka tehdään vaikka luokan lopetettua." selitin.
"Vau." Rex hämmästeli. Mutta nyt annan (jotta se olisi hiljaa) Nalan kirjoitella tähän kirjaan.


Nala:

Jes jes jes! Saan taas kirjoittaa! Siis, meillä oli ranskaa. Sanoin opettajalleni ranskaksi hei, eli Bonjour, tullessani luokkaan. Istahdin paikalle, ja aloimme harjoitella sanoa, mitä tekee.
"Je te parlerai." sanoin opettajalle.
Sitten meidän piti oppia kertomaan itsestään. Meidän piti sitten kertoa koko luokan edessä. Saimme halutessamme kirjoittaa paperille. Minä en halunnut kirjoittaa ja menin ensimmäisenä luokan eteen.
"Bonjour! Je suis Nala. J'iältäni petit chiot. J'habite à Mouruposki, comme vous le faites probablement. Je suis pris en charge par Kirsikka. J'ai beaucoup d'amis, Shira, Light, Rex et Luna. Light et Rex sont des chats exotiques. La lumière vient du Soleil et Rex de Mars. Au revoir!" sanoin. Opettaja alkoi taputtaa.
"Hienoa Nala! Puhut todella sujuvaa ranskaa!" hän kehui. Ilahduin ja hypin paikalleni. Sitten meni lopputunti istuskellen kuuntelemassa muita.


Hoitotarina:

Kirsikka käveli huoneelle. *Hei muuten, kohta on halloween, joten pitäisi vähän ostaa jotain.* hän ajatteli. Käveltyään markettiin hän kuitenkin ajatteli ottaa alienkisun mukaan kävelylle ja meni hoitolaan.
Hän meni alienkisujen huoneelle.
"Haluaako joku tulla kanssani markettiin kävelylle?" Kirsikka kysyi.
"Olen juuri löytänyt hyvän paikan, en nyt tule." Sylvi sanoi unisesti.
"Minä ja Espique ei voida olla, minun pitää auttaa häntä löytämään jotain, mitä se ei halua kertoa! Olisin kyllä mielelläni tullut." Hipsuli naukaisi turhautuneena.
"No, ei sitten." Kirsikka sanoi harmistuneena ja kääntyi lähteäkseen.
"Minä haluan tulla!" naukaisi siniliila naaraskisu.
"Mikä sinun nimesi on?" Kirsikka kysyi, sillä naaras oli ainoa alienkisu, jonka nimeä ei tiennyt.
"Gaylin Alin Lala Aba Xinger Yester." hän sanoi.
"Sano nyt lempinimesi, ei kukaan muista sinun nimeäsi." Hipsuli huusi kaapista.
"Älä nyt rupea määräilemään Mdlfjje5 Gkpir Yyy-yo 6kgä." siniliila naaras tuhahti. "Siis, olen lempinimeltäni Galaxy." naaras jatkoi mulkaisten sivusilmällä Hipsulia.
"Juu. Mennään." Kirsikka huokaisi.
Kaksikko käveli markettiin.
"Mitä haetaan?" Galaxy kysyi pomppien vieressä.
"Ainakin suunnittelin ostavani halloweenjuttuja." Kirsikka vastasi ottaessaan ostoskärryn.
"Tiedätkö erikoisvoimani?" Galaxy jatkoi.
"En." Kirsikka vastasi.
"Etkö? Se on tietenkin se, että osaan lukea ajatuksia ja lähettää pieniä viestejä mielen kautta!" Galaxy mahtaili.
"Juu." Kirsikka sanoi.
He kävelivät sesonkikamaa-osastolle, johon oli ilmestynyt koulutavaroiden viereen halloween-juttuja.
*Hyvä.* Kirsikka ajatteli.
*Miksi, hyvä?* kuului Galaxyn ääni Kirsikan mielessä.
"Mitä Galaxy?" Kirsikka kysyi. Pentu hymyili ilkikurisesti.
"Lähetän viestejä." hän vastasi. Kirsikka huokaisi. Kirsikka kauhoi seitsemän kurpitsapiirasta, pelottimia, haamupuvun ja paljon muuta halloweenjuttuja kärryyn. Sitten he maksoivat ostokset.
"Minne nyt mennään?" Galaxy kysyi innoissaan.
"No nyt ainakin vien nämä huoneelle." Kirsikka vastasi raahatessaan ostoksia. Kaksikko pääsi hoitolaan ja he menivät huoneelle.
"Onpa sinipinkki huone!" Galaxy ihmetteli.
"Onhan se." Kirsikka sanoi ja laittoi tavarat kaappiin.
"Mikä tämä on?" Galaxy kysyi osoittaen pientä televisiota.
"Se on televisio." Kirsikka kertoi.
"Entä tämä?" Galaxy jatkoi ja osoitti ties mitä tavaroita.
"Juuh." Kirsikka huokaisi kun Galaxy oli saanut esitettyä viimeisen kysymyksensä.
"Viedään nyt sinut takaisin muiden alienkissojen luo." Kirsikka kertoi ja Kirsikka saattoi pennun muiden luo. *Adoptoisinko nyt Tuhkan? No joo.* hän ajatteli saatettuaan Galaxyn ja meni adoptioon.
"Tuhka, missä olet?" Kirsikka huhuili.
"Ai mitä?" kuului Tuhkan ääni. Kirsikka meni äänen perässä ja löysi Tuhkan.
"Minä käyn adoptoimassa sinut tänään, eikö olekkin kivaa?" Kirsikka kysyi hymyillen.
"Kiitos." hän kuiskasi ja juoksi kohti Kirsikan huonetta.
Kirsikka kävi ilmoittamassa, että adoptoisi Tuhkan ja meni sitten Tuhkan perässä huoneelle. Avattuaan oven hän näki Nalan, Lightin, Rexin ja Galaxyn leikkimässä sohvalla, Tuhkan seisovan arasti nelikon vieressä ujona ja Shiran lukemassa kirjaa pöydän ääressä.
"Mitä täällä tapahtuu?" Kirsikka kysyi. Kaikki kuusi kissaa nostivat katseensa Kirsikkaan. Sitten he alkoivat pulista yhteen ääneen, paitsi Shira. Hän vain jatkoi lukemista. Kirsikka meni pennun luo ja katsoi, kun hän luki venäjänkielistä kirjaa.
"Älä häiritse, harjoittelen kokeeseen." Shira murahti hampaidensa välistä. Kirsikka katsoi Shiraa yllättyneenä ja päätti jättää tämän harjoittelemaan.
"Leikkikää vaan rauhassa." Kirsikka kertoi. Tuhka kipitti Kirsikan luo.
"Minulla olisi asiaa." hän sanoi ujosti. Kirsikka nyökkäsi.
"Haluatko kertoa kirjastossa?" Kirsikka kysyi.
"Okei. Mutta en halua että muut huomaa." hän vastasi. Kirsikka nyökkäsi ja kaksikko lähti kirjastoon. Kirjastosta he löysivät hyvän hiljaisen nurkan, eikä muutenkaan kirjastossa ollut ketään. "Niin, mitä nyt Tuhka?" Kirsikka kysyi.
"No... en minä tiedä... minä ehkä... olen... ihastunut... Galaxyyn." Tuhka selitti.
"No sehän on hienoa!" Kirsikka kertoi.
"Mutta... en ole valmis sanomaan sitä hänelle." Tuhka kertoi.
"Ei se mitään. Voit sanoa sen, kun olet valmis." Kirsikka lohdutti ja halasi kollia. "Oliko vielä muuta?"
"Ei." Tuhka vastasi ja he lähtivät kirjastosta. Alkoi olla jo ilta.
"Nukkumaan." Kirsikka kailotti heidän päästessään huoneelle. Tuhka livahti vihreälle makuualustalle.
"Missä olit?" Light kysyi.
"Kävelyllä. Ja te alienkisut voisitte mennä takaisin huoneelle, teidänkin varmaan pitä mennä nukkumaan." Kirsikka kertoi.
"Olet varmaan oikeassa. Mennään Light ja Galaxy." Rex pyysi ja meni ovelle.
"Mutta meillä oli niin kivaa!" Galaxy valitti.
"Hän on oikeassa. Jatketaan huomenna leikkejä, kun on kerran vikkonloppu ja koulusta on taukoa." Light myöntyi ja käveli Rexin viereen. Lopulta Galaxykin tuli.
"Öitä!" Rex sanoi ja katosi.
"Minne hän meni?" Nala ihmetteli.
"Hän osaa teleportata, nyt hän varmasti on huoneessa." Light kertoi ja hävisi itsekkin.
"Ääh, Light on tällainen näkymättömäksi-muuttuja." Galaxy kertoi ja oletettavasti Light avasi oven.
"Tule jo Galaxy." näkymätön Light huuteli.
"Joo joo." Galaxy kertoi ja lähti sulkien oven perässään.
"No niin. Hienosti harjoittelit Shira, mutta nyt kaikki nukkumaan! Tuhka, olin juuri sinua varten ostanut tuon vihreän makuualustan." Kirsikka kertoi. Tuhka raahasi makuualustan omaan paikkaan.
"Ai muuttaako tuo meille? En ole edes tutustunut häneen!" Shira valitti.
"Saat tutustua huomenna. Nyt nukkumaan!" Kirsikka käski. Pennut juoksivat rivakasti omille pedeilleen. Piankin Kirsikka meni.


Tarpeet:

Nala:
+Leikkimistarve

Tuhka:
+Liikkumistarve

//en tiedä pitääkö laittaa alienkissoille mutta laitan nyt.//

Kaikki alienkisut (Galaxy, Light, Rex):
+Liikkumistarve
+Leikkimistarve
+Viiden palkin aloitus!
+15 penniä! ;D

//Shira vain pänttäili kokeeseen enkä keksi mitään tarvetta tarinassani kohottaa hänellä. Tämä olisi teematarina, koska Shira harjoitteli kokeeseen. Alieneihin tutustuminen, +15 penniä ;D, teemaviikko, +5 penniä, Tuhkan adoptointi, siirto Tuhkalle: Vihreä makuualusta. PS vähän juonipaljastusta, haluasin joskus Tuhkalle ja Galaxylle pentujaa :D! Nyt kai kaikki tässä mainittiin, toivottavasti ei haittaa että teen kaiken tässä, mutta kätevästi tässä olisi kaikki yhdellä viestillä :D//

Vastaus:

Kiva että Shira ja Nala pääsivät tekemään koulussa vähän tuttavuutta Rexiin ja Lightiin. .-) Olit huomioinut hyvin alienkissojen erikoisia nimiä ja taitoja tarinassasi, tykkäsin varsinkin sinun ja Galaxyn kauppareissusta kun Galaxy luki ajatuksiasi ja viestitteli mielen kautta. .-D Aah ja Tuhkakin muutti jo teille, no kyllähän se sopii. Oi, söpöä että Tuhka on ihastunut! <3 Oli Tuhkalta ovelaa paljastaa ihastuksensa Galaxya kohtaan kirjastossa, muutenhan Galaxy olisi saattanut vahingossa saada asian selville ajatuksia lukemalla (ellei hän sitten jo tiedä .-o). Hymyilin tuota loppukohtausta lukiessa kun alienkissat poistuivat teleporttaamalla tai availivat ovia näkymättömänä, hauskaa. xD Ymmm, yritän muistaa tehdä kaikki kohotukset kaikille ja saat 29 + 15 + 5 = 49 penniä!

-Kasa

Nimi: simssiliini

12.10.2019 14:38
Retki

simssiliini oli keksinyt kissoineen käydä pyytämässä aiemmin viikolla saapuneita alienkissoja tervetuliaispiknikille. Galaxy ja Rex olivat kuitenkin seikkailemassa jo joidenkin muiden hoitajien luona ja Sylvi ilmoitti jäävänsä mieluummin päivätorkuille, mutta Espique, Hipsuli ja Light olivat vastanneet kutsuun myöntävästi. Ulkona oli tuulista, mutta sentään aurinko paistoi muutaman sateisenharmaan päivän jälkeen, joten ulkona oli mukava tassutella. Porukka kulki hautausmaan ohi ja siitä matka oli jatkunut Naukukukkulalle. Mourukissat esittelivät alieneille paikkoja simssiliinin ottaessa eväitä esille. Naukukukkulan järven rannalla olevasta vaahterasta lenteli tuulen mukana kirkkaita keltaisia ja punaisia lehtiä puun juurelle levitetyn purppuranpunaisen viltin päälle. Mukana oli kaikenlaisia herkkuja hattarasta jäätelöön, ja kaiken kruunasi valtava hyytelökakku! "Tulkaahan syömään", simssiliini huuteli, ja kissat kerääntyivät viltille istumaan. Light nappasi tassuihinsa pienen pehmisjäätelön ja Espique alkoi samantien lipoa banaanimansikan makuista jäätelöpuikkoa. Suurimman kolmipalloisen jätskiannoksen itselleen ehti omia Ruu. Oili, Stiina ja Hipsuli söivät mieluummin hattaraa. Kun simssiliini oli vielä jakanut hyytelökakun kuuteen osaan päästiin herkuttelu kunnolla aloittamaan. "Kiilteleepä turkkisi kauniisti, mitä aiheita olet käyttänyt sen hoitoon?" Oili hämmästeli tuijotellessaan haltioissaan Lightin auringossa kimaltelevaa turkkia. "En mitään, se vain on luonnostaan tuollainen", Light vastasi. Pentu kohotti katseensa taivaalla hohtavaan aurinkoon potien hetken aikaa koti-ikävää, mutta hän päätti sysätä surulliset ajatukset muualle. Onneksi hänen kotinsa näkyi paljain silmin tänne maahan asti, toisin kuin muiden alieneiden kotiplaneetat. Stiina huomasi vilkuilevansa vaivihkaa Espiquea, ja poikakissan vastatessa hänen katseeseensa tunsi Stiina punastuvansa. Espique laski nopeasti katseensa ruoka-annokseensa ja tunki lisää hyytelöä suuhunsa. Alienkissojen saapuminen toi Stiinan mieleen edelliset vaihtarit ja Ragen, jonka kanssa hänellä oli ollut lyhyt suhde. Eron hetki oli jättänyt arven ja Stiina soimasi itseään siitä että tuntui jälleen kiinnostuvan uudesta vain väliaikaisesti Mouruposkessa viipyvästä kissasta, miksi hän ei voinut ihastua kehenkään hoitolan asukkiin? Stiina ravisteli päätään karkottaakseen ajatukset muualle, hänhän ei aikoisi tehdä uudestaan samaa virhettä ja aloittaa suhdetta kenenkään alienkissan kanssa. Hipsuli hämmästytti puolestaan Ruuta. "Odotat kovasti erään sinulle läheisen kissan kotiinpaluuta", Hipsuli ennusti. "M-miten sinä arvasit?" Ruu hämmästeli. "En arvannut, vaan osaan ennustaa", Hipsuli vastasi silmäänsä iskien. "Sittenhän voisit avustaa simssiliiniä ennustuskojun kanssa, menisi ehkä kerrankin oikein jotkut hänen tekemänsä ennustukset", Ruu naurahti simssiliinin mulkoillessa kaksikkoa. Vaikka aurinko paistoikin alkoi kaikille tulla nopeasti kylmä viileässä syysilmassa, joten pian eväiden syömisen jälkeen oli jo aika kerätä kamppeet ja palata hoitolalle.

Oilin mielipide retkestä: "Olen varma että Light yrittää puijata minua, pakkohan hänen on jotain tököttiä ollut laittaa turkkiinsa..!"

Ruun mielipide retkestä: "Hipsuli, Espique ja Light vaikuttavat mukavilta, toivottavasti pääsen pian tapaamaan muutkin alienit! Ja Hipsuli on oikeassa, odotan kovasti erään tietyn saapumista..."

Stiinan mielipide retkestä: "En ole ihastunut, en ole ihastunut, en ole ihastunut..! *miettii Espiquea ja tuntee perhosia vatsassa* ÄÄÄÄ näin ei pitänyt käydä!"

---

Sori Stiina, tarviin alienkissanpentuja, joten joudut nyt uhrautumaan... x-) Tämä oli tällainen nopsasti rustattu pikatarina, teki mieli kirjoittaa vähän alieneista ennen Quzin matkatarinan tekoa joten päätin yhdistää alienit ja tämän viikon teeman. Lahjapalkkeja kohottaisin tarinassa esiintyneille Lightille, Espiquelle ja Hipsulille. .-)

Tarpeet kaikille:
+ Nälkä (poista 3 hattaraa, 3 jäätelöä ja hyytelökakku)
+ Liikkuminen (kävely)

Vastaus:

Saat 8 + 5 = 13 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Kirsikka

05.10.2019 17:12
//juuh ja tällä kertaa halusin tehdä tarinasta vähän ööh, pidemmän?? :D//

Vastaus:

Huomasin. .-D

-Kasa

Nimi: Kirsikka

05.10.2019 17:10
Luku 7


Shiran koulupäiväkirja

To koulupäivä 4

Olin herännyt Nalan töytäisyyn. "S'ila, t ä n ää n aloitan koulun!" Nala hihkaisi. "Nala, osaat Ä- ja S-kirjaimen. Onnea!" onnittelin. "Tied ä n. Mutta t ä n ää n aloitan koulun! Minulla on aineina matikka, lanska ja kuvataide." Nala jatkoi. "Kiva." sanoin. Menimme herättämään Kirsikan. "Koulu koulu koulu!" nauimme ja hypimme hoitajamme päällä. "Juu, nousen koko ajan." Kirsikka rauhoitteli ja nousi toosi hitaasti ylös. Kirsikan tehtyä aamutoimeet olimme jo ovella. "No, älkää innostuko liikaa. Säästäkää energianne kouluun." Kirsikka naurahti avatessaan oven ja mä ja Nala ampaistiin ulos.
Mentiin kouluun. Pihalla me hyvästeltiin Kirsikka ja kaksistaan menimme sisälle. "T ä n ää n meill ä on taitoaine, matikka ja luokailu." Nala luetteli katsoessaan lukujärjestystä. "Meidän pitää nyt mennä eri luokkiin, haluatko kirjoittaa koulupäiväkirjaani?" kysyin. "Vaikka." Nala vastasi. "Voit kirjoittaa sitten kun oon itse kirjoittanut tän päivän." kerron ja sitten me eroamme. Menen kotitalouden luokkaan. Saimme tietää, että tekisimme teeleipiä. Otin jauhot, porkkanan, juuston, maidon ja rasvan. Raastoin porkkanan ja juuston. Sitten sekoitin kaikki ainekset paistinlastalla. Levitin pellille taikinan ja paistoin sen uunissa vartin. Sillä aikaa teimme tehtäviä. Otin välineidentunnistustehtävän. Ensimmäisen tiesin heti, se oli vatkain. Seuraava oli paistinpannu ja seuraava sauvasekoitin. Sitten oli jotain, mitä en tunnistanut. Se oli se väline, jota pyöritetään taikinan päällä, että siitä tulisi litteä. Kysyin opelta, ja hän sanoi, että se oli kaulin. Kirjoitin sanan paperille.  Sitten tunnistin vielä siivilän. Katsoin kelloa, ja se näytti, että teeleipäni olisi pian valmiita. Menin uunin luo, ja ne näyttivät kivan kullanruskeilta. Otin ne uunista ja siirsin ne varovaisesti leipäkoriin. Sitten saimme syödä. Söin yhden leivän ja kävin kysymässä opelta: "Saanko antaa toisen leivästäni hoitokaverilleni?" "Kyllä voit, ota tämä paperipussi, voit viedä sen siinä." ope vastasi ja ojensi paperipussin. Pakkasin leivän ja sitten piti mennä välitunnille.
Etsin Nalan ja piankin löysin hänet kävelemässä ulos. "Nala, odota!" huusin hänen perään ja Nala pysähtyi. Kipitin hänen luokseen. "Ollaan yhdessä välitunnilla." ehdotin. "Okei." Nala vastasi ja meninne pihalle. "Leivoin teeleipää. Haluutko?" kysyin Nalalta ottaen esille teeleivän "Okei." hän vastasi ja nappasi leivän. Sitten hän söi sen kaikessa rauhassa. "Hyvää." hän oli sanonut.
Hänen syötyään leivän menimme puun alle. Leikimme hippaa vähän aikaa, kunnes väkitunti loppui.
Menimme sisälle ja yhdessä matikantunnille. Opimme laskemaan jakolaskuja. "Jos on neljä omenaa ja sinä ja ystäväsi jaatte sen reilusti, molemmat saisivat kaksi omenaa." ope oli neuvonut.
Olin Nalan pari, ja meidän piti jakaa kuusi sydäntarraa. Otimme molemmat ensin yhdet, sitten toiset. Jäi kaksi tarraa, ja otimme molemmat yhden. Kerroimme aikaansaannoksestamme opelle, ja hän antoi meille pienet monisteet. "Tehtyänne monisteen voitte lopputunnin piirtää." ope oli kertonut. Monisteessa oli plus-, miinus-, kerto- ja jakolaskuja, sekä yksi päättelytehtävä. Tehtyäni monisteen hain paperin ja aloin piirtämään mansikkaa. Nala oli tehnyt monisteen ennen mua valmiiksi ja oli saanut melkein valmiiksi ihan aidonnäköisen kirsikkapuun! "Se oli jo aloitettu kuvataiteen tunnilla." Nala kuiskasi ujosti. *Aa.* ajattelin, mutta silti se oli mielestäni edelleen hieno. Matikantunnin loputtua menimme syömään. Ruuaksi oli kalapihvejä. Syötyämme menimme huoneelle.


Nala:

Ui jui, jee saan kirjoittaa Shiran koulupäiväkirjaan! Osaan sitten kirjoittaa H-kirjaimen, mutten osaa vielä lausua sitä. Kun olimme Shiran kanssa eronneet, menin kuvataiteen luokkaan. Seurasin sinne vieviä kylttejä ja merkkejä. Kuvataiteenopettaja oli mukava. Me saatiin piirtää mitä halusimme, saimme käyttää luovuuttamme. Piirsin paperille kirsikkapuun, sillä olen nähnyt Mouruposkessa niitä. Piirsin puun oksia ja kukkia. Siinä puussa kirsikoita ei ole vielä kasvaneet ja kukat alkoivat lentää. Opettajan mielestä tein hyvää työtä, mutta ajankäyttö kävi kalliiksi. Puun piirtäminen oli silti mielestäni rauhoittavaa. En ehtinyt piirtää koko kirsikkapuuta, mutta eihän se minua haitannut. Emme käyttäneet koko oppituntia piirtämiseen, me myöskin tutustuttiin eri välineisiin. Innostuin kaivertamisesta, se näytti todella hienolta. Saimmekin tietää, että tekisimme sitä ensikerralla. Me emme saaneet läksyä. "Voinko jatkaa piirustustani hoitolassa?" olin kysynyt opettajalta. "Miksi et saisikaan? Tietenkin voit jatkaa!" opettaja oli naurahtanut. Iloisena menin välitunnille. *Missäköhän Shira on?* ajattelin. Piankin kuulin kutsohuudon takaa ja näin Shiran. Voi anteeksi, en ehdi kirjoittaa enempää, pitää mennä, hei Shira odotaa!



Hoitotarina:

Kirsikka käveli takaisin hoitolaan. *Nopeastihan Nalakin kehittyi pikkupennuksi.* hän naurahti mielessään. Mutta nyt hänellä ei olisi mitään tekemistä, kun molemmat kisut olisivat poissa.
*Ehkä voisin käydä moikkailemassa adoption kisuja.* hän ajatteli kävelessään ovesta sisään ja suuntasi adoptioon. Siellä kisut olivat leikkimässä, nukkumassa tai jotain muuta tekemässä. Kirsikka katseli kisuja. "Hei." Kirsikka tervehti muutamaa kisua, mutta kisut eivät edes kääntyneet nähdäkseen tervehtiän. *Hm, ei sitten.* hän tuhahti mielessään. Kirsikan jalkoihin tökki hellästi käpälä. Kirsikka katsoi alas ja näki harmaan pienen kollikissan, kuitenkin isomman kuin Nalan ja Shiran. "Ööh, niin, ei kannattaisi olla noiden juttusilla." kolli kertoi todella ujosti ja epävarmasti. "Juu. Kuka sinä olet?" Kirsikka kysyi. "Minä olen Tuhka." kisu kuiskasi hiljaa. "No hei Tuhka." Kirsikka tervehti ystävällisesti. "Juuh, ööh, voitko, ööh, leikkiä, ööh, kanssani? Ei ole oikein kavereita täällä adoptiossa." Tuhka kysyi epävarmasti. "Tietenkin voin." Kirsikka kertoi iloisena, nyt hänellä olisi tekemistä. Kaksikko meni leikkihuoneelle.
"Ööh, en ole nähnyt sinua aiemmin, ööh, oletko uusi hoitaja täällä?" Tuhka kysyi. "No juu, tulin tänne noin kuukausi sitten." Kirsikka vastasi. "Ööh... mitä leikitään?" Tuhka jatkoi. "No mitä sinä haluat?" Kirsikka kysyi. "Ööh, voitko pelata kanssani piilosta?" Tuhka ehdotti. "Mikä ettei. Mene ensin piiloon." Kirsikka ehdotti ja meni laskemaan. Laskettuaan hän meni etsimään Tuhkaa. Piankin hän löysi pennun lelulaatikosta.
"Okei, nyt sinun vuoro." Tuhka kertoi ja meni laskemaan. Kirsikka meni kaapin taakse. Tuhka löysi Kirsikan. "Tämä on vähän tylsää. Haluan raitista ilmaa." Tuhka kuiskasi. "No mennään markettiin. Voit verrytellä jalkojasi ja minä voin tuhlaa pennit." Kirsikka ehdotti. "Mutta enhän saa poistua hoitolasta." Tuhka vastusteli. "Niin, ilman seuraa. Mennään." Kirsikka korjasi. "Selvä." Tuhka suostui ja kaksikko lähti markettiin.
"Ketä sinä hoidat?" Tuhka kysyi matkan varrella. "Shiraa ja Nalaa." Kirsikka vastasi.
Heidän mentyä markettiin Kirsikka otti kärryn ja meni kauppaan. *Mitä ostaisin? Voisin ottaa budjetiksi 16 penniä. Voitaisiin pitää pentujeni kanssa pieni eväsretki.* hän päätti ja meni makeisosastolle ja nappasi mansikkatikkarit, mustikkatortut ja suolaisen kermapiiraan. Myöskin tuli ostettua minikynät ja muuta, sitten Kirsikka meni kassalle.
Maksettuaan ostokset hän meni takaisin hoitolaan Tuhkan kanssa. Vietyään Tuhkan takaisin adoptioon hän meni huoneelle. Siellä häntä odotti yllätys.


Sillä välin:

Shira ja Nala palasivat koulusta. "Mitäköhän tehtäisiin? Nythän ei tullut läksyä." Shira pohti. "No niinp ä. Menn ää n 'uoneelle katsomaan." Nala ehdotti ja kaksikko meni huoneelle. Kirsikka ei kuitenkaan ollut siellä. "Menn ää n jonnekkin. On tyls ää." Nala ehdotti. "Okei, mennään vaikka Ennustuskojuun, voidaan ostaa sieltä jotain." Shira ehdotti ja kaksikko lähti. Shira otti pennit. Kaksikon päästyä Ennustuskojuun he katsoivat juomia. "Katso tuota pinkki ä juomaa! Mikä se on?" Nala ihmetteli. "Se on varmasti joku rakkausjuoma kun siinä on sydämiä. Mutta mikä toi kynäjuoma on?" Shira jatkoi. "En tied ä, mutta ei oteta sit ä, koska tuskin sin ä k ää n halua juoda kyniä." Nala perusteli. "No joo. Entäs tuo sininen, jossa on kuu?" Shira pohti. "Ei hajua, ehk ä joku y ö n ä k ö juoma?" Nala arveli. "Otetaan selvää. Tuskin se mitään myrkyllistä on, ei sitä muuten myytäisi. Shira meni ostamaan juomaa. "Okei. Se tekee 20 penniä. Kummalle teistä se tulee?" simssiliini kysyi. "Emmekö voida jakaa sitä?" Shira ihmetteli. "Ei, kaikki Ennustuskojun jutut ostetaan aina niin, että se ei voi olla yhteinen." simssiliini selitti. "No höh. Nala, ota jotain, minä voin juoda tämän." Shira käski. "Otan nimianalyysin, koska muuten pennit eiv ä t liitt ä isi." Nala selitti. "Se on sitten 25 penniä." simssiliini kertoi ja Shira ojensi pennit. "Minäpä menen tekemään sen ninianalyysin." simssiliini päätti kissakaksikon lähdettyä Ennustuskojusta. "Juon nyt." Shira kertoi ja joi litkun. Nala tuijotti koko ajan ystäväänsä. "S'ila, milt ä tuntuu?" Nala kysyi epäröiden hetken päästä. "Miksi Nala!" Shira huusi. Nala juoksi pelästyneenä kauemmas. "Kyllä nyt vähän ärsyttää tietenkin se temppusi." Shira puhui ärsyyntyneenä. "Miksi olet tuollainen? Et sin ä ole oikeasti tuollainen." Nala piipitti. "Tietenkin en ole tällainen normaalisti, koska olet huijanut minua juomaan sattumusjuomaa." Shira kertoi ärsyyntyneenä. "Mill ä tavalla huijasin?" Nala ihmetteli itsekkin vähän suuttuen ja tuli lähemmäs Shiraa. "Huijasit minua juomaan se sattumusjuoma tietenkin!" Shira kertoi. "Mik ä sattumusjuoma?" Nala ihmetteli. "Se keltainen juoma, jonka sinä huijasit minua juomaan!" Shira selitti. "Itse halusit juoda sen." Nala vastusti. "Tietenkin, toosi kiva tekosyy." Shira sanoi. "Min ä menen huoneelle ja kysyn Kilsikalta apua, ehk ä h ä n osaa auttaa sinua." Nala kertoi ja lähti. Shira jäi jupisemaan yksin. "Se pieni ärsyttävä karvakasa." Shira jupisi ja meni Nalan perään. Huoneelle päästyään Nala oli selittämässä kaikkea Kirsikalle.


Palataan Kirsikan luo

Kun Kirsikka pääsi huoneelle, tuli häntä vastaan vain pieni Nala. "Missä on Shira?" Kirsikka ihmetteli. "Me mentiin Ennustuskojuun ja ostettiin minulle nimianalyysin ja S'ilalle jonkun juoman ja kun S'ila oli juonut sen h ä n syytteli minua ett ä olisin huijanut h ä nt ä juomaan sattumusjuoman." Nala selitti nopeasti. *Voi pennut...* ajatteli Kirsikka turhautuneena. "Sattumusjuoma on ehkä arponut Shiralle ärsyolon. Menen tarkistamaan kaapista." Kirsikka kertoi ja meni kaapille. Shiran kohdalla oli sattumuksissa vihainen merkki. "Joo, Shiralla on ärsyolo. Ja sinun nimianalyysisi on valmis. Mutta ei katsota sitä nyt." Kirsikka kertoi ja sulki kaapin. Samassa Shira tuli sisään. "Mur!" Shira murahti. "Okei, mennäänkö eväsretkelle Naukukukkulalle, nythän on hyvä ja lämmin sää. Samalla Shira voisi vähän rauhoittua." Kirsikka ehdotti mulkaisten sivusilmällä Shiraa. "Joo, menn ää n!" Nala innostui. "Aargh, taas jotain kävelyä, minähän sainkin jo tarpeeksi." Shira tuhahti. "Se parantaa oloasi." Kirsikka selitti. "No jos on niiiin pakko." Shira myöntyi ja lähti laiskasti ovelle. Kirsikka pakkasi tikkarit, minikynät, aurinkorasvan, mustikkatortut ja piiraan. "No niin, valmiina lähtöön." Kirsikka ilmoitti ja kolmikko lähti Naukukukkulalle.
"Ei jaksa." Nala valitti kolmikon ollessa melkein perillä. "Vielä vähän niin saat levätä." Kirsikka lohdutti. Piankin he pääsivät huipulle.
"Vau mitk ä maisemat!" Nala ihasteli. "Pyh, on nälkä." Shira tuhahti. Kirsikka otti esille mustikkatortut ja pennut ottivat tortut innokkaasti, tai no, Shira vähän kärttyisen innoissaan, kun oli kerran nälkä. Kirsikka meni ruohikolle makaamaan ja katsoi ylös aurinkoon. "Harvinaisen lämmin kyllä on kun on syksy." Kirsikka totesi.
Pentujen syötyä tortut Nala pomppi Shiran ympärillä. "Leikit ää n, leikit ää n, leikit ää n, leikit ää n." Nala nalkutti. "Okei okei, jos en tarvitse kuunella tuota jankuttamista." Shira tuhahti. "Jee, ollaan piilosta. Sin ä menet ensimmäisenä piiloon." Nala innostui. "Hahhahhaa tosi hauskaa." Shira sanoi innottomana ja meni piiloon puun taakse.
Nalan laskettua hän meni etsimään Shiraa, ja piankin löysi tämän puun takaa. "Jee, löysin sinut." Nala ilahtui. "Jee." Shira sanoi tunteettomasti. "S'ila, t ä m ä ei ole yht ää n kivaa kun olet tuollainen." Nala ilmoitti. "No ei sitten leikitä jos se sinua häiritsee." Shira kertoi. "Pennut, tulkaa." Kirsikka pyysi ja pennut tulivat hämmästyneinä hoitajansa luo. Kirsikka kaivoi esilemle aurinkorasvan ja levitti sitä iholleen. "Otetaan vähän aurinkoa, tai voitte nukkuakkin." Kirsikka ehdotti. "Okei." pennut vastasivat ja kävivät pitkäkseen nurmelle. Shira oli pian jo unessa, ja vähän myöhemmin Nalakin. Pian Kirsikkakin.
"Herätkää nyt pienet." Kirsikka maanitteli hänen herättyään. "Okei." Nala vastasi ja pomppasi ylös. "Höh." Shira puolestaan vastasi mutta kuitenkin nousi. "Minulla on teille pienet lahjat." Kirsikka kertoi ja kaivoi esille minikynät. "Nalalle sininen, koska tiedän että pidät sinisestä, ja Shiralle ihanan pinkki." Kirsikka kertoi ja ojensi kynät. "Kiitti Kilsikka." Nala kiitti. "Sama." Shira ilmoitti ja nappasi kynän. "Eikö pennut olisi hyvä aika palata takaisin hoitolaan?" Kirsikka kysyi. "Okei." pennut vastasivat ja sitten he lähtivät hoitolaan.
Päästyään huoneelle Kirsikka meni kylppäriin Shira ja Nala mukana.
"Hyi mitkä kynnet teillä on! Minäpä käyn hakemassa raspin." Kirsikka huomasi kylppärissä ja meni takaisin huoneelle.
Otettuaan kaapista raspin ja samalla otti myös kynsilakan hän palasi kylppäriin.
"No niin, Nala, näytä kynnet niin voin hoitaa ne." Kirsikka pyysi ja Nala näytti kynnet. Hitaasti raspilla Kirsikka hioi Nalan kynsiä.
"Haluatko lakkaa?" Kirsikka kysyi. "Joo!" Nala ilmoitti ja Kirsikka avasi purkin. Sitten hän alkoi sivelemään Nalan kynsiä lakalla. "Tuo kutittaa!" Nala kikatti.
"Nyt sinun vuorosi Shira." Kirsikka kertoi ja päästi Nalan. Vastentahtoisesti Shira näytti kynnet ja Kirsikka hioi niitä.
"Haluatko sinäkin lakkaa?" Kirsikka kysyi. "En." Shira vastasi ja perääntyi. "No niin. Nyt huoneelle." Kirsikka kertoi ja kolmikko palasi huoneelle.
Kirsikka pani raspin ja kynsilakan takaisin kaappiin ja sitten hätisti pennut unille, ennen kuin itse lukitsi oven ja meni nukkumaan.


Tarpeet:

Molemmat:
+Liikkumistarve
+Leik kitarve
+Nälkätarve (mustikkatortut)
+hygienia/siisteystarve (en tiedä kumpi tää kynsien raspaus ja lakkaus on :D)
+Unitarve

//teematarina?//

Vastaus:

Olipa suloista kun Shira halusi viedä yhden kotitaloustunnin leipomuksista Nalalle ja antoi pikkupennun myös kirjoittaa päiväkirjaansa. .-3 Shira ja Nala ovat aivan lyömätön tiimi yhdistäessään voimansa matikan jakolaskuja miettiessä! Kiva että Nalalle jäi aikaa jatkaa kuvistyötään joka jäi aiemmin kesken. .-) Tuhkakin ehti tehdä ensiesiintymisen, hän "öhhötteli" söpösti puhuessaan. .-D Shiran ja Nalan tulkintoja juomapullojen ulkonäön perusteella oli hauska lukea. .-D Miksihän sattumusjuoma aiheuttaa melkein aina ikäviä sattumuksia. .-/ Eväsretki ei ehkä ollut täydellinen Shiran äksyillessä, mutta auringossa makoilu ja illalla tehty kynsihoito varmaan paransivat hänen ikävän sattumuksensa, joten otan sen pois. Kynsihoito lasketaan siisteystarpeeseen. .-) Saat 41 + 5 = 46 penniä, kohotan tarpeet ja lisään kouluplussat!

-Kasa

Nimi: Syrah

30.09.2019 17:00
Luna nukkui sikeästi pedillään. Jalkapallon pelaaminen ja kirjastossa käyminen oli uuvuttanut hänet täysin. Yritin itsekin nukkua, mutta Lunalla oli tapana puhua unissaan eikä nukkumisesta tullut mitään. Nousin ylös tuolilta ja lähdin katsomaan jääkaappia. Olin käynyt kaupassa sillä aikaa kuin Luna nukkui. Punajuuresta ja naudanlihapihvestä tulisi ainakin terveellistä ruokaa, mutta sitä Luna ei kyllä suostuisi syömään. Luna pitäisi herättää ensin ennen kuin voisin lähteä keittiöön tekemään ruokaa. Ja siitä hän ei ilahtuisi. Silitin varovasti Lunan turkkia ja kissahan pomppasi heti seisaalleen.
”Mitä nyt?” Luna kysyi unisena.
”Minun täytyy lähteä keittiöön tekemään ruokaa. Sinä voit mennä leikkihuoneeseen siksi aikaa”, kerroin hänelle. Luna oli nopeasti oven luona valmiina lähtöön.
”Voitko sinä silti saattaa minut sinne?” Luna kysyi ujosti. Nyökkäsin hänelle. Olihan Luna vielä pieni pentu.
Pakkasin jääkaapista mukaan punajuuren ja naudanlihapihvin. Vein ensin Lunan leikkihuoneeseen, jossa hän pääsi heti leikkiin mukaan. Sitten lähdin itse kohti keittiötä. Lunan piti joskus syödä kunnolla. Pilkoin punajuuren palasiin ja rupesin paistamaan niitä. Olin päättänyt tehdä lihakeittoa. Ja koska meillä eei ollut perunoita niiden sijasta tuli punajuuret. Luna täytyisi varmaan lahjoa syömään ruokaa, mutta niin ahkera hän oli viimepäivinä ollut, että kyllä hän pikku hemmottelun ansaitsi. Vähän vliä kun ruoka ei ollut kriittisessä tilassa lähdin katsomaan miten Lunalla meni. Yleensä kun kävin katsomassa, hän oli pelaamassa pallopelejä Unen ja jonkun muun adopton kissan kanssa. Hänellä olis varmasti nälkä tuollaisen urheiluvimman jälkeen. Ruoan tultua valmiiksi lähdin hakemaan Lunaa. Hän oli juuri sillä hetkellä leikimässä pikkuautoilla Unen kanssa.
”Tule Luna ruoka on valmista!” kutsuin LUnaa. naaras hyvästeli vielä Unen ja tuli mukaani.
”Mitä on ruoaksi?” hän kysyi.
”Naudanliha ja punajuuri keittoa”, vastasin ja odotin nyrpeätä ilmettä, mutta sainkin yllättyä. Luna olikin innoissaan.
”Niin ja voidaan lakata sinun kyntesi sillä uudella kynsilakalla”, lisäsin. Siitäkö vasta Luna innostui. Päästyämme huoneeseen Luna oikein hotki ruoan ja hän oli syönyt alle 10 minuutissa. Siitä sitten lähdimmekin kylppäriin lakkaamaan Lunan kynnet. Luna silti halusi ottaa pandapehmonsa mukaan. Lakkauksen jälkeen Lunan kynnet näyttivät hienoilta, mutta ennen kaikkea pinkeiltä. Se jotenkin korostui hänen valkoisella turkillaaan. Vaikka kynsilakan haju saikin Lunan aivastelemaan, hän näytti ylpeältä, että oli jaksanut odottaa kärsivällisesti lakan kuivumista.
”No, oliko tänään kivaa?” kysyn Lunan valmistautuessa nukkumaan. Hän nyökkäsi innoissaan ja odotti selvästi uutta päivää.
”Olisin halunnut käydä tänään vielä puuhahuoneessa”, hän sanoi. ”Mutta enhän minä yön aikana ihinkään katoa.” Ja sitten hän nukahti.

Tarpeet:
liikkumistarve
leikkimistarve
unitarve
nnälkätarve (Naudanlihapihvi ja punajuuri)

//Tämä sopisi siihen uuteen teemaviikkoon, kun Luna rentoutui kylppärissä.//

Vastaus:

Kiva että Luna tulee hyvin toimeen Unen kanssa, mukava sitten kun kaveri muuttaa teille myöhemmin asumaan. .-) Hyvä että ruoka maittoi ilman lahjomisiakin, ja kynsienlakkaussessio kylppärissä sopii kyllä vallan mainiosti rentousteemaan! Saat 7 + 5 = 12 penniä, ja kohotan tarpeet. Laitan vaikka Unellekin vähän ikää kun hän on jo parissa tarinassasi seikkaillut. .-)

-Kasa

Nimi: Syrah

29.09.2019 21:39
Syrahin nk
Aamu auringon valotuikki ikkunaverhojen takaa tehden kuvioita lattiaan. Heräsin Lunan kiukkuiseen maukaisuun:
”Meidän piti mennä tänään heti aamusta leikkihuoneeseen!” Nousin unenpöpperössä ylös ja silloin muistin mitä olin luvannut Lunalle. Olin luvannut viedä Lunan leikkihuoneeseen jos voisimme mennä sen jälkeen kirjastoon.
”Mitä ajattelit tehdä siellä?” kysyin.
”Ainakin leikkiä, koska nimihän sen jo kertoo”, Luna sanoi. Niinpä tietysti.
”Muista sitten, että tulen kanssani kirjastoon”, muistutin.
”Joo, joo”, Luna vastasi ja tiesin, että kun hetki koittaisi hän esittäisi ettei ollut kuullut sanaakaan sellaisesta. Leikkihuone oli melko autio lukuun ottamatta paria adoption kissaa. Muut kissat taitavat olla koulussa. Mitäköhän Lunan osalta siitä koituisi? Hetkessä Luna olikin kadonnut lelujen joukkoon. Yksi adoption pennuista tuli luokseni.
”Onko tuo pentu sinun?” hän kysyi. Nyökkäsin.
”Onko jokin ongelmana?” kysyin kissalta.
”Ei mikään, mutta kun ajattelin, että haluaisin pelata hänen kansaan jalkapalloa enkä oikein uskalla kysyä”, naaras sanoi. ”Minä olen muuten Unisieppari, mutta voit sanoa Uneksi.”
”Uni, minä olen Syrah. Tule voidaan mennä kysymään Lunalta”, sanoin. Olipa pentu söpö. Menimme Lunan luokse joka oli hypännyt lelukoppaan.
”Luna, haluaisitko pelata Unen kanssa jalkapalloa?” kysyin Lunalta. Lunan pää pilkisti lelujen joukosta ja hän nyökkäsi innoissaan.

Lunan nk
Menimme Unen kanssa pallokopalle ja kaivoimme jalkapallon esille.
”Minä menen katsomoon”, Syrah sanoi. Uni otti punaisen maalin ja minä sinisen. Katsoin vielä epävarmasti Syrahia ja hän nyökkäsi rohkaisevasti. Keskialoitus, sen minä muistin. Kun pallo sitten tuli eteeni ja olisi pitänyt potkaista en saanutkaan jalkoja liikkeelle. Uni teki leikiten maalin ja Syrah hurrasi. Miksen potkaissut sitä typerää palloa. Uusi aloitus, uusi toivo. Tällä kertaa sain aluksi pallon haltuun, mutta Uni sieppasi sen taitavasti ja potkaisi tyhjään maaliin. Että harmitti. Ja vielä kun muitakin adoption kissoja oli tullut katsomaan. Uni johti 2-0. Pallo tipahti uudelleen kentälle ja tällä kertaa päätin tehdä maalin, mutta se olikin vaikeampaa kuin luulin. Piti väistellä Unta samaan aikaan kuin pitää pallo hallussa, mutta lopulta tulin maalin luokse ja potkaisin. Näin kuinka maalinverkko heilahti. Minä olin tehnyt maalin. Katsoin Syrahia ja hän näytti ylpeältä. Uni tuli luokseni.
”Se oli hieno maali. Kunpa voitaisiinkin jatkaa vielä peliä, mutta minua väsyttää kamalasti”, hän sanoi. Nyökkäsin hänelle ja sanoimme Syrahin kanssa hänelle hyvästit. Sitten olisikin aika lähteä kirjastoon.

Syrahin nk
Kävelimme rauhallista tahtia kirjastoon. Luna oli näyttänyt haluttomuuttaan, mutta alistunut viimein. Luna hyppeli vieressäni, koska pääsisi ensimmäistä kertaa kirjastoon. Olin aika varma ettei hän edes tiennyt mikä se oli. Astuttuamme kirjaston tiloihin Luna näytti yllättyneeltä.
”Mikä paikka tämä on?” hän kysyi ihmeissään.
”Kirjasto”, vastasin huvittuneena.
”Mutta tämähän on täynnä tuollaisia paperisia hökötyksiä”, hän sanoi. Vein Lunan satu osastolle. Hän katseli kiinnostuneena punakantista kirjaa, jonka nimi oli pieni merenneito.
”Haluatko, että luen tuota sinulle?” kysyin. Luna nyökkäsi. Etsimme mukavan istumapaikan ja aloitin lukemisen.
”Olipa kerran pieni merenneito nimeltä Ariel…” luin. Päästyäni tarinan loppuun Luna sanoi:
”Ei tämä kirjasto niin ikävä paikka ollutkaan.”

Tarpeet:
Leikkimistarve
Liikumistarve

Vastaus:

Luna oli hauska tullessaan heti aamusta vinkumaan leikkihuoneeseen pääsyä. .-D Ja Uni oli puolestaan liian suloinen kertoessaan että haluaisi leikkiä Lunan kanssa muttei uskaltanut kysyä itse. <3 Pennuilla tuntui olevan hauskaa yhdessä. .-) Kiva että kirjastokin osoittautui odotettua kiinnostavammaksi paikaksi! Saat 9 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Kirsikka

29.09.2019 19:18
Luku 6


Shiran koulupäiväkirja

Ke koulupäivä 3

Heräsin aamulla iloisena siitä, että osasin laskea plus- ja miinuslaskuja, sekä tiesin, että lusikkaa ja veistä ei saanut laittaa mikroon. Näin unta, että saisin parhaimman todistuksen! Nyt pitää vain keksiä venäjänkielelle jotain, että osaisin sitä paremmin. Nalan kanssa nukkuminen oli kivaa ja on myös kiva, että Kirsikka sai hänet adoptoitua. Kuitenkin makuualusta oli vähän pieni meille molemmille, kun olin vähän kasvanut, mutta sentään olinme vielä sen verran pieniä.
Herätessäni Kirsikka kuorsasi sängyssä, peitto pään päällä. Virkeänä hyppäsin pois makuualustalta ja menin kaappiin, ja kaivoin esiin kynsiraspin, minkä olin eilen löytänyt kaapista.
Oletin, että hoitajani oli ostanut sen silloin kun olin koulussa. Sentään tiesin, että sillä hoidetaan kynsiä.
Menin sohvalle raspi mukanani ja menin istumaan. Huomasin, että eräs kynnestäni oli epämuodostunut ja väärissä kohtaa terävä. Hioin raspia kynttä vasten varovaisesti, sillä tiesin, että jotkut ovat satuttaneet itsensä sillä. Rapsutin kynnen sileäksi ja sitä tuntui mukavalle vetää sisään ja ulos. Innostuin tekemään niin muillekkin kynsilleni, sillä mielestäni nekään eivät näyttäneet hyvälle.
Olin sitten hionut ne ihanan tuntusiksi ja vein raspin takaisin kaappiin. Menin ikkunan ääreen. Näin auringon nousevan ja taivaan olevan punainen. Pitäisi herättää Kirsikka.
Hyppäsin sängylle ja pompin Kirsikan päällä. "Herää Kirsikka herää." nauin. Kirsikka avasi silmänsä. "Onko jo aurinko nousemassa?" hän kysyi. "Joo, katsoin jo ikkunan, nouse senkin laiskamato!" kiusoittelin, vihdoinkin voin kiusotella hoitajaani. "Okei okei, rauhassa. Tänään sinulla on kai kaikki aineet tänään." Kirsikka kertoi. Lopetin heti pomppimisen, ja päätin, että keskiviikot voisi olla hirveimmät päiväni, kaikki kolme oppituntia! Kirsikka herätti Nalan ja yhdessä menimme kouluun. Menin kouluun. "'eippa 'tila! 'uvaa koulupaivaa!" Nala toivotti mennessään. Menin sisälle ja katsoin pikaisesti lukujärjestystä. Siinä luki, että ensimmäisenä olisi matikkaa. Suuntasin kohti matikanluokkaa. Mentyäni luokkaan menin suoraan vapaan pöydän ääreen ja piilotin heti sinut ja kynäystäväsi. "Hei kaikki oppilaat ja hyvää huomenta! Tänään me tarkistamme läksyt ja opetellaan laskemaan kertotauluja. Kuka haluaa kertoa ensin läksynsä?" ope kysyi. Nostin heti ja ainoana oppilaana käpäläni ylös vastatakseni. Ope katsoi anovasti muita oppilaita, mutta kukaan muu ei viitannut. Lopulta hän antoi mun vastata. "Keksin, että voisin laskea omenoilla. Pluslaskut niin, että esimerkiksi mä olen syönyt yhden omenan ja syön sitten kolme lisää, olen syönyt neljä omenaa. Miinuslasku niin, että esimerkiksi minulla on viisi omenaa ja annan sulle ope, kolme omenaa, itselle jää kaksi." selitin. Ope katsoi minua yllättyneenä. "Hyvä Shira. Kuka muu haluaisi kertoa läksynsä?" ope kysyi ja katseli muita oppilaita. En kuitenkaan enää kuunnellut, sillä vaivuin taas ajatuksiini. Mietin jo seuraavaa oppituntia, venäjäntuntia. Mietin, mitä siellä käsiteltäisiin? Teenkö taas virheitä ja erehdyksiä? Pääni vilisi ajatuksia, mutta sitten muistin, että silloin oli matikantunti, ei venäjäntunti. Kuuntelin opea. "Hyvä. Nyt opimme kertotauluja. Kertolaskut ovat yksinkertaisia." ope selitti. "Ettehän varmaan jaksa kirjoittaa yksi plus yksi plus yksi plus yksi plus yksi ja niin edelleen. Sitä varten on kertolaskut. Jos haluaa laskea vaikkapa kuusi kertaa sen ykkösen, niin sitten laittaa vain, kuusi kertaa yksi, näin." Sitten hän piirsi taululle näin:
Esim 1x6=
"Oppilaat, kuka osaisi kertoa tuon vastauksen?" ope kysyi. Mietin hetken ja nostin käpälääni, mutta ope antoi jollekkin toiselle oppilaalle vuoron. "Onko se 13?" hän kysyi. "Ei ihan, kuka osaisi auttaa?" ope vastasi. Viittasin ainoana ja innokkaana, ja pitkän pohdinnan jälkeen ope antoi mulle vuoron. Sitten oloni tuli epävarmaksi. Entä jos mokaisin taas? Huokaisin kuitenkin syvään, pieni juttu tämä vain oli. "Onko se kuusi?" kysyin. "Oikein meni." ope myöntyi. *Huh!* helpotuin mielessäni. Sitten saimme eteemme pienen monisteen, mussä oli joitain laskuja. "Harjoittelette plus-, miinus- ja kertolaskuja tuossa monisteessa. Tehtyänne monisteen luvallani saatte lähteä välitunnille." ope kertoi ja kaikki aloittivat touhuamaan. Menin hakemaan lainakynän ja aloitin kirjoittamaan. *Paljon on neljä plus kolme? Sehän on seitsemän.* laskin ja kirjoitin vastauksen ruudukkoon. *Sitten seuraava. Yhdeksän miinus kolme? Kuusi.* oivalsin ja kirjoitin taas paperille. *Sitten kaksi kertaa kolme? Jos on kolme omenaryhmää, jossa jokaisessa on kaksi omenaa, on yhteensä kuusi omenaa.* päättelin ja piirsin kauniin kuutosen. Jatkoin monistetta, kunnes pääsin pohdintatehtävään. *Jos Pikku ja Mini muistavat asiat aina väärin ja Miuku ja Mauku muistavat aina oikein, Lapissa kävi Mini ja Alpeilla kävi Mauku.* päättelin ja laitoin nimet oikeisiin ruutuihin. Tarkistettuani vielä monisteen läpi annoin monisteen opelle. "Hyvä Shira, voit mennä välitunnille." ope kertoi. "Mikä välitunti on?" kysyin. "Vartin vietto ulkona koulussa joidenkin tuntien välissä." ope vastasi ja lähdin ulos.
Huomasinkin, että siellä oli leikkipiha. Mutta tajusin, että mulla ei ollut mitään tekemistä, eihän mulla ollut koulussa kavereita, ainakaan vielä. Menin kauniin lammen äärelle ja istahdin rantaan. Katsoin peilikuvaani veden kirkkaasta pinnasta. Naamani oli vähän suttuinen ja siistin vähän naamaani käpälällä.
Olin pesyt naamani ja katsoin peilikuvaani tyytyväisenä. Aloin leikkiä vedellä, tehdä kynnellä kiemuroita ja kaikenlaisia kuvioita. Valvoja huuteli, että välitunti olisi loppu, nousin ylös ja lähdin kävelemään sisälle päin.
Menin venäjänkielen luokkaan. Olin joku kolmas oppilas siellä, ja oppilaita tuli vielä jälkeenikin.
Aloitimme oppitunnin. Venäjänkielenope oli piirtänyt taululle lauseen, näin:
меня зовут .....
"Kuka lukisi, mitä tuolla taululla lukee?" ope kysyi. Ope antoi minulle puheenvuoron, vaikken edes viitannut. Käännyin ja näin takanani oppilaan, joka viittasi vielä innokkaana. "Ööh, ope, en mä viitannut, tuo mun takana oleva viittasi." selitin. "No kerro silti vastauksen, kun kerran sait vastausvuoron." ope naurahti. "Ööh, mä tiedän vain M-, E-, O-, V- ja T-kirjaimen, muita en osaa, mutta tiedän, että ne eivät ole samoja kun suomenkielessä." yritin, mutta ope vain tuijotti minua. "Okei, kolmas kirjain on N. Neljännettä ei lausuta ja vika on JÄ. Shira, mikä ensimmäinen sana on?" hän kysyi. "Menjä." sanoin. "Kolmosen näköinen on Z ja neljäs on U. Sano nyt koko lause." ope kertoi. "Menjä zovut piste piste piste piste piste." vastasin. "Pisteet jätetään pois ja sen tilalle laitat nimesi." ope kertoi. "Menjä zovut Shira. Mutta mikä se lause on suomeksi?" kysyin. "Lauseessa kerrot nimesi, Minä olen Shira." ope selitti. "Mutta nyt jatketaan oppituntia. Lasketaan venäjäksi yhdessä viiteen. Toistakaa siis perässäni, raz." "Raz." oppilaat toistivat. "Dva." ope jatkoi. "Dva." oppilaat toistivat. Sitten vielä sanottiin "Tri", "Chityri" ja vikana "Pjät". Sitten oppitunti loppui. Saimme läksyksi oppia ne numerot.
Seuraavaksi oli ruokailu. *Tulee varmaan taas jotain pahaa ruokaa.* ajattelin kävellessäni.
Katsoin valkoista riisipuuroa, joka näytti ja tuoksui hyvälle. Otin nopeasti maistiaisen ja se oli hyvää, niinpä otin sitä lautaselle. Salaattia en ottanut, koska mielestäni se ei olisi sopinut riisipuuroon.
Kun olin syönyt, vein astiat nopeasti pois, ja päivän päätteeksi olisi suosikkituntini, kotitaloutta.
Menin kotitalouden luokkaan ja istahdin vapaalle paikalle. Teimme yhdet omat muffinit. Kun laitoin taikinani vuokaan, täytin sen ensin puolilleen ja laitoin keskelle suklaata, sitten laitoin lopun taikinan päälle. Paistoin sen uunissa, ja sillä aikaa tein kuorrutteen. Tein siitä mansikan makuista, mutta väriltään sinistä tai liilaa. Kun otin muffinin uunista, laitoin sen ritilälle hetkeksi kylmenemään, ja sitten pursotin kuorrutteen. Kävin hakemassa toiselta oppilaalta strösseliä. Sillä oli sateenkaarenväriset-, suklaa- ja vaniljaströsselit. Otin suklaaströsselit ja palasin takaisin muffinini ääreen. Ripottelin strösseliä päälle. Sitten se oli valmis. Näytin sen kotitalouden opelle ja se sanoi, että se oli hyvännäköinen. Sitten me söimme muffinit. Mun oli toosi hyvää. Sitten kouluhan jo loppuikin, taas.


Hoitotarina:

Kirsikka käveli pois koululta Nalan kanssa. "Mitä sinä haluaisit tehdä tänään?" Kirsikka kysyi pennulta. "En mina tieda. 'aluan leikkia. Mennaan minimelenlannalle!" Nala innostui. "Okei Nala, mennään vain. Haluatko uida siellä?" kysyin. "Joo!" Nala vastasi. "Mennään hakemaan hoitolasta sinulle pyyhe kylppäristä." Kirsikka sanoi ja kaksikko käveli hoitolaan.
Heidän mentyä hoitolaan kaksikko haki nopeasti kylppäristä pyyheen Nalalle. Sitten he suuntasivat kohti minimerenrantaa.
Päästyään minimerenrannalle Nala oli jo juoksemassa kohti rantaa. Hän oli kuitenkin vielä niin pieni, että Kirsikka sai hänet nopeasti kiinni. "Rauhassa pikkuinen." Kirsikka rauhoitteli pentua. "Okei." Nala sanoi harmistuneena. Kirsikka meni jotain muutaman metrin päähän rannasta ja istahti penkille. "Voit mennä nyt uimaan, mutta älä mene syvälle, tassut pitää yltää pohjaan!" Kirsikka huusi kun Nala jo viiletti mennessään. Nalan pulikoidessa Kirsikka vain tuijotti pentua herkeämättä. Pulikoinnin jälkeen pentu juoksi Kirsikka kohti. "Kulma!" Nala kiljaisi. Kirsikka haki pyyhkeen ja otti hytisevän pennun pyyhkeeseen.
Kuivattua pennun alkoi tuulla. "Mennään takaisin hoitolaan." Kirsikka sanoi. "Mutta 'aluan kelata timpukoita." Nala valitti. "Jätetään se ensikerralle. Tänne jäätyy." Kirsikka selitti ja nousi ylös. Sitten hän juoksi kohti hoitolaa.
Avattuaan oven Shira oli palannut. Hän toisti viittä eri sanaa. "Tri, chetiri, pjät, ai hei! Sainkin juuri läksyt tehtyä." Shira kertoi. "Hyvä Shira." Kirsikka kehui. "Mutta, tänään olisi kylpypäivä." "Eii!" Shira valitti. "Jee, kulpu on palatta!" Nala innostui. Kirsikka ja Shira katsoivat kummastuneena pentua. "Joo, kulpuhan on palatta!" Nala vakuutti. Kirsikka kohautti olkiaan . "No mennään nyt kylpriin. Voidaan samalla viedä tämä pyyhe pesuun." Kirsikka kertoi. "Mikä pyyhe?" Shira ihmetteli. "Nala kävi uimassa minimerenrannalla." Kirsikka kertoi. "Aa." Shira äännähti.
Kolmikko käveli kohti kylppäriä.
Päästyään sinne Kirsikka täytti ammeen vedellä. Sitten hän lisäsi shampoota. "Kumpi ensin?" Kirsikka kysyi. "Mina mina mina!" Nala jankutti pomppien. Kirsikka nosti Nalan ammeeseen. "Sitten sinä." Kirsikka sanoi ja tarttuu Shirasta kiinni. "Sinähän sanoit että Nala ensin." Shira ihmetteli. "Niin hän menikin. Te olette yhtäaikaa ammeessa." Kirsikka naurahti laskiessaan Shiran ammeeseen. Sitten Kirsikka alkoi pesemään Nalaa. Se ei mennyt kauaa, sillä uidessaan Nalasta on tullut puhtaampi. Sitten oli Shiran vuoro, vähän vastentahtoisesti. "Ehei." hän valitti välillä. Shira oli jauhoissa ja päälaesta löytyi kuorrutetta. "Mitä olet tänään leiponut?" Kirsikka kysyi. "Mistä sinä tiedät että tänään leivottiin?" Shira ihmetteli. "Olet ihan jauhoissa ja kuorrutteessa." Kirsikka naurahti. "Aa, no me leivottiin yhdet muffinit." Shira selitti. "Eii, nut ammeen veti on likainen, kotka tiita on tullut outoa." Nala valitti. Kirsikka otti Nalan ammeesta, kääri pennun pyyhkeeseen ja jatkoi Shiran pesemistä.
"No niin, nyt sinäkin kääriydyt pyyhkeeseen." Kirsikka kertoi Shiralle ja otti tämän ammeesta. Kirsikka tyhjensi ammeen ja kääri pennun pyyhkeeseen.
Kuivattua Shiran hän päästi tämän vapaaksi. "Nyt mennään huoneelle." Kirsikka kertoi ja kolmikko meni huoneelle.
"Oho, unohdettiin käyttää noita hoitotuotteita. No, toivottavasti ei haittaa, jätetään se sitten ensi kertaan." Kirsikka naurahti heidän saapuessaan huoneelle. "Minä käytin aamulla raspia kynsiini." Shira kertoi. "Shira, siinä olisi voinut käydä vaikka ja mitä, eikä meillä ole esim laastareita. Mieti ensikerralla ennen kuin teet jotain vastuutonta." Kirsikka torui. "Mutta Kirsikka, oli tylsää." Shira puolustautui. "No olisit ottanut kaapista jonkun lelun ja leikkinyt sillä. Tuossa olisi voinut sattua vaikka mitä." Kirsikka jatkoi. "Ööh, Kirsikka, sinä sanoit tuon jo." Shira kertoi. "Eihän sillä ole siltikään mitään väliä, mieti kuinka pahasti siinä olisi voinut käydä." Kirsikka jankutti. "Kiltikka, voitko lopettaa tuon liitelun. Tai ainakin mielettani te nauttaa liitelulle." Nala pyysi. "Olet Nala oikeassa." Kirsikka myöntyi huokaisten. "Mutta muista Shira." Kirsikka vielä jatkoi. Heidän mentyä sisään huoneeseen Nala ja Shira juoksivat punaiselle makuualustalle kilpaa. "Jee, minä voitin. 'ei, min ä opin uuden kiljaimen!" Nala iloitsi. "Sinä voitit sen takia kodka otit varaslähdön." Shira sanoi leikkimielisesti. "Nala, anteeksi, ettei sinulla ole vieläkään mitään nukkuma-alustaa, mutta haluaisitko nukkua Shiran tyynykasassa?" Kirsikka kysyi. "Okei." Nala kertoi, tepsutti leuka pystyssä kasalle, kupsahti siihen ja nukahti. "No, hyvää yötä Shira." Kirsikka toivotti ja hyppäsi sänkyyn, samalla kun Shira meni mukavasti punaiselle makuualustalleen.


Tarpeet:

Molemmat:
Unitarve
Hygie niatarve

Nala:
Liikkumistarve


//ehtiikö vielä teematarinoihin? Oho, tuosta koulupäiväkirjasta tuli ihan pikkuisen pidempi kuin hoitotarina mutta menköön :D//

Vastaus:

Kamala keskiviikko kun on kaikkia tunteja. .-D Tänään Shiralla sujui matikan tunnilla hyvin, hän jopa oivalsi kertolaskujen salat! Venäjä tuntuu yhä hämmentävän häntä, mutta open avustuksella ne sanat alkavat sieltä pikkuhiljaa tulla. .-) Aika hauska että pystyit Shiraa kylvettäessä päättelemään hänen sotkuisesta turkistaan mitä kotitalouden tunnilla oli tehty. .-D Nala on aivan ihana pieni ilopilleri. .-3 Aika urheaa että pentu kävi uimassa meressä, lämmin kylpy teki varmasti hyvää sen jälkeen. Menkööt nyt vielä viime viikon teemaan kun tarina on tullut eilen enkä ole vielä tämän viikon teemaa julkistanut, eli saat 37 + 5 = 42 penniä, kohotan tarpeet ja merkkaan kouluplussat. .-)

-Kasa

©2019 Kissahoitola Mouruposki - suntuubi.com