Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK



Tähän vieraskirjaan kirjoitetaan kaikki tarinat, kuten tavalliset hoitotarinat, taitotarinat, kerhotarinat, matkatarinat ja sen sellaiset.

Ennen tarinan lähettämistä sinun kannattaa kopioida se varmuuden vuoksi, jos vaikka nettisi sekoaa tai jotain muuta ilkeää tapahtuu, eikä tarinan lähetys onnistu.

Huom. Muistathan, ettet saa laittaa uutta hoitotarinaa ennen kuin edellinen on arvosteltu! Muuten joudut jäähylle hetkeksi aikaa.

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Kirsikka

31.05.2020 15:31
Luku 27 Ikuinen vappu, takapenkil jatkuu! (Myös Taivaankehrän tarinan tuleva luvun nimi :D)

"Veikko, nyt on sinun vuorosi saada rokote."
"Eipäs oo! Oot ihan tyhmä!"
"Kuulepa, ei ole yhtään kivaa jos sairastut, koska kuulut riskiryhmään, ja sitten tartutat muutkin!"
"Ihan sama. Se ei tule välttämättä."
"Silti sinulle tehdään rokote. Elmo on jo tehnyt."
Kirsikka ja Veikko kiistelivät Eläinlääkärissä. Mouruposkessa on syntynyt jokin sairaus, ja tohtori Tomelius kehottaa ainakin vanhuksia ja nuoria ottamaan rokotteen, jotta sairastuisi epätodennäköisemmin. Koska rokotus oli Kirsikan mieleen todella kallis (Kirsikkahan on todella säästeleväinen, rahahullu ja tinkivä) on hän päättänyt ottaa vaan kissakatraansa nuorimmille ja vanhimmille rokotteen. Toisin sanoen Elmolle, Veikolle, Daimille ja Veetille. Elmo oli jo rohkeasti näyttänyt mallia, ja tohtori Tomelius oli saanut tyyneelle Elmolle rolotuksen helposti.
Toisin kuin Elmo, Veikko vastusti rokotusta kynsin hampain. Kirjaimellisesti, sillä Kirsikan yrittäessä ottaa syliinsä pojan tämä kynsi ja puri hoitajaansa käsivarteen. Kirsikka ulahti kivusta ja sanoi:
"Veikko, mikä ihme on sinuun mennyt? Daim, mene sinä sillä aikaa."
Vanhus meni istumaan tutkimuspöydälle, ja tohtori Tomelius ruiskautti rokotteen Daimiin.
"Veikko, ei tämä kuin hiukan nipistää. Kirsikkaa sattuu varmasti enemmän nyt kun satutit häntä. Ei se tunnu missään." Daim selitti tyyneenä.
"Lupaatko?"
"Lupaan." vanhus lupasi ja nuolaisi poikaa päälaesta, joka sai Veikon hiukan rennommaksi. Sitten tämä otti Veikkoa käpälästä kiinni ja he menivät yhdessä Tomeliuksen pöytään.
"Sulje silmäsi ja istuudu. Ajattele jalkapallo-ottelua." Daim neuvoi, ja Veikko totteli vahusta kunnioittavasti, kun eläinlääkäri teki rokotteen. Senkin jälkeen Veikko pysyi edelleen paikoillaan.
"Se on jo ohi." Daim naurahti hymyillen.
"Ai oikeasti?" Veikko ihmetteli selvästi yllättyneenä, ja vanhus nyökkäsi.
"Kiitos Daim." vieressä shokissa oleva Tuhka kiitti.
"Mitäpä pienestä." Daim sanoi.
"Noh, Veeti, sitten vielä sinä." Kirsikka sanoi, nappasi rivakasti vanhuksen ja laski pöydälle.
"En hal... AU!" Veeti yritti karata, mutta juuri vanhaksi tullut kolli ei ehtinyt juosta kovin pitkälle.
"Olisit noudattanut Daimin ohjeita." Shira pilkkasi.
"Okei, meillä on kiire, kohta alkaa jalkapallo-ottelu!" Kirsikka hoputti.

Kirsikka kissoineen menivät koululle, sillä sen liikuntakentällä järjestettäisiin ottelu. Matkan varrella matkaan tuli myös Patukka ja simssiliini. Heidän kissansa olisivat myös ottelussa. Sekä simssiliini itse, koska kissoja oli ilmoittanut yksi liian vähän.
"Saatte sitten paikanpäällä tekemäni T-paidat." simssiliini kertoi. "Tein myös Taivaankehrälle, sillä heidän YP ei kuulemma ole mikään näppärä käsitöissä."
Kirsikka kuvitteli mielessään, miltä ne simssiliinin paidat näyttäisivät. Hän kuitenkin heitti ajatuksen mielestään pois, koska he saapuivat koulun kentälle. Hoitajat menivät varastoon, ja Kirsikka yllättyi positiivisesti nähdessään hienot neljä pientä mourunvaaleanpunaista t-paitaa, jossa oli valkoinen M, sekä yhden ison simssiliinille. Takana oli myös jalkapallo sekä muut liikuntavälineet, sekä taivaansinisiä t-paitoja, jossa oli valkoinen T.
"Ootas, mikäs sen hoitolan nimi olikaan?" Kirsikka kysyi. "Taivasmikä? Unohdin aivan täysin."
"Taivaankehrä." Patukka kertoi.

Kissat sekä simssiliini pukivat pelipaitansa ylle. Veikko oli innoissaan pelistä, mutta vähemmän innoissaan pelipaidasta.
"Miks pinkki?" tämä murjotti.
"Etkö huomannut että se on Mouruposken teemaväri?" Shira ihmetteli.
"Grf." Veikko vaan äännähti, ja haki Elmon luokseen. "Miksi muuten Onni ei pelaa?"
"Oikeastaan en tiedä." Kirsikka huokaisi, sillä Vision, Onnin hoitaja, oli aika hyvä ystävä tytölle.
"Hei, sieltähän Taivaankehrä saapuu!" Nala huudahti ja osoitti metsään.
"Jee, vihdoinkin saadaan tutustua heihin kunnolla!" Shira iloitsi ja tytöt menivät juoksemaan ottamaan heidät vastaan. Myös liilat ja vihreät pojat sekä kaikki kolme hoitajaa, Patukan ja simssiliinin kissat, tekivät yhteisrynnäyksen Taivaankehräläisten luo. Porukka selkeästi säikähti tervetulotoivotusta selkeästi, eikä se yllättänyt Kirsikkaa. Lopulta väkijoukko sekoittui mourulaisiin ja taivaankehräläisiin.
"Hei Silver ja Nel!" Veeti ja Daim tervehtivät adoptioystäviään ilahtuneena. "Onko Taivaankehrässä mukavaa?"
"On! Saamme juoksennella ympäri hoitolaa! Ja käymme myös kerhoissamme!" Silver sanoi innoissaan.
"Minut on jopa varattu!" Nel sanoi onnellisena.
Kirsikka etsi parhaillaan tyyppien ylläpitäjää, vaikka ei edes tiennyt, kuka tai millainen tämä oli. Yhtäkkiä joku pieni oli takertunut Kirsikan jalkaan. Se oli keltainen kissa.
"Voitko Kirsikka nostaa mut ylös? Tääl on liikaa porukkaa." tämä valitti.
"Mistä sinä minut tiesit?" Kirsikka kysäisi yllättyneenä ja otti pikkupennun syliinsä.
"Miks en muka tietäis?" poika hurahti nauruun.
"Koska ollaan eri hoitolasta? Vai luuletko minua simssiliiniksi? Hän on tuolla." Kirsikka ihmetteli.
"Kävikö sulla joku aivopieru? Mä oon sun hoidokki!" poika intti.
"Voi, hupsu. Olen Kirsikka." Kirsikka esittäytyi.
"No niin! Tiesithän mut! Sanoit mun nimenki!" kissa sanoi ja röyhisti ylpeänä rintaansa.
"Olen Mourusta. Sinä Taivaankehrästä." Kirsikka yritti selventää.
"Sä oot Taivaankehräst!" pikkupentu intti käpälät puuskassa.
"Hei, katosiko joltain keltainen pentu?" Kirsikka huuteli väkijoukolle ja nosti kissan ilmaan.
"Ai siinä sinä Hupsu olet!" kuului väkijoukosta, ja Kirsikka huokaisi helpottuneesti. "Kohta pääset oikean hoitajasi luo." tämä vielä lepuutti kissalle, joka oli hänen ymmärtääkseen nimeltään Hupsu. Pian väkijoukosta ilmestyi tyttö, joka kaappasi pojan syliinsä.
"Hupsu, noin ei saa karkailla! Kiitos..." tytön sanat katkesivat lyhyeen, kun katse osui Kirsikkaan. Kirsikkakin tuijotti tyttöä suu ammollaan.
"Onko tämä unta?" tytöt ihmettelivät yhteen ääneen, ja nipistivät vaistomaisesti samaan aikaan itseään. He säpsähtivät samalla tavalla.
"Miksi olemme niin samannäköisiä? Häh? Miksi edes puhumme samaa?" tytöt puhuivat yhteen aikaan.
"Mitäs Kirsikka nyt?" joku nuori mies (en nyt tiedä miten Jarnoa kutsua :D) tuli kysymään perässään kivenharmaa poikakissa. Nähdessään kaksikon tämä hieroi silmiään yllättyneenä.
"Taidan oikeasti olla sekaisin..." tämä sopersi.
"Hei Kirsikka, tulisitko auttamaan viemään nämä katso... moon." simssiliini hämmästeli Kirsikkaa ja taivaankehräläistä.
"Jaahas..." simssiliiniltä pääsi ja tämä kääntyi yllättyneenä pois.
"Onko meillä sama nimikin? Okei ole hiljaa. Ääh, aloita vaan sinä. Aargh!" tytöt jatkoivat yhteiskeskusteluaan. "Ei tästä tule mitään!"
Tytöt kuitenkin katsoivat toisiaan hetken. Hyvin samannäköisiä. Pari eroavuutta kuitenkin oli. Esimerkiksi Veikon jättämät jäljet.
"Mitä kädellesi tapahtui?" toinen Kirsikka kysyi. Kirsikka hätkähti.
"Ääh, vauhdikas kissani pelkäsi rokotusta. Onneksi kissavanhukseni osasi rauhoittaa tämän." hän totesi.
"Aa, olet varmaan ollut aika pitkään täällä." toinen Kirsikka totesi.
"Noh, liityin jossain syksyn alussa tai jotain, en muista." Kirsikka totesi. "Ja Daim-vanhus oli adoptoitu sen ikäisenä. Ensimmäinen kissani on nykyään täysikasvuinen."
Toinen Kirsikka katsoi kummissaan Kirsikkaa.
"Meillä ei ole sellaista ikää." hän sanoi.
"Noh, siinä iässä että voi saada pentuja? Aikuinen?"
"Aa. Meillä hän olisi aikuinen." toinen Kirsikka selitti. "Voisi ottaa seuraavaksi projektiksi tutustua hoitolaanne paremmin."
"Sama teidänkin." Kirsikka kertoi.
"Kirsikka, menisitkö aloittamaan pelin? Tiedäthän, kun olen pelissä." simssiliini tuli sanomaan.
"Kumpi?" Kirsikat kysivät.
"Ööh... Taivaankehrän Kirsikka siis." simssiilini kertoi, ja tyttö lähti matkaan. Shira tuli nykäisemään hämmästynyttä Kirsikkaa hiuksista.
"Ottelu alkaa, tule!" Shira vaati.

Shira vei Kirsikan paikoille, missä muut hänen kissansa olivat. Hän istutti tytön Galaxyn ja itsensä (Shiran siis) väliin.
"Toivottavasti Veikko ei nyt ala temppuilemaan." Tuhka rukoili.
"Hei, tämä on vain peli. Nythän hän voi hieman enemmän hullutella." Galaxy naukui reippaasti.
"Noh, toivon silti että Veikko ei silti sekoaisi mitenkään pahanpäivisesti." Tuhka huokaisi.

//veikon näkökulmaan :D//

Me mentii keskelle kenttää. Sinipaitaset kissat oli meit vastapäin. Mulle tuli sillo mielee se mun inhottavan pinkki paita. Miks juuri PINKKI?
Kirsikka tuli esittelee meijät toisillemme.
"Eiks sun pitäis hoitajana olla katsomossa? Vai loukkaantuks Taiviksen YP?" kysäsin.
"Minä olen se, yypee." tyttö sano, enkä voinu olla ku kurkistamatta kulmiani.
Meijät esiteltyä se käski meijät kentälle. Joku Taiviksen kivenharmaa kissa meni maaliin, ja tajusin, että meilläki piti olla maalivahti. Sitten, ku taikaiskust, simssiliini meni maaliin. Hetkonen. TÄÄHÄN ON KISSOJE PELI!
Elmo meni mun vieree. Kirsikka puhals pillii, ja peli alko. Menin heti pallon luo ja ekana sain sen itelleni. Menin puristuksiin sen kaa kuin haliin. Pian silt lähti ilmat pihalle.
"JEE ME VOITETTII!" kiljuin.
"Ei, puhkaisit vain pallon." Tulpe kertoi ja löi päätään tassullaan. "Pallo pitää saada vastustajan maaliin."
"Jaahas." sanoin pitkästyneesti. simssiliini juoksi maalist ja meni vaihtaa mun puhkaisema pallon ehjää. Sitte peli "virallisesti" alko.

//Tuhkiksen nk :3//

"Mitä luulet Galaxy. Tuleeko Veikko tajuamaan jalkapallon säännöt edes jotenkin?" kysyin huokaisten kumppaniltani.
"Höpsistä, tietenkin! Hän ei vain ole sitä koskaan pelannut, siinä se. Me voimme sitten kesällä Meksikossa harjoitella lisää jos haluamme." Galaxy kertoi.
"Jos muut haluaa, niin mikäs siinä. Minä odotan kovasti maistaa tacoja." kerroin nuolaisten suupieliäni.
"Keskitypä nyt peliin." Galaxy kivahti. "Meidän kaksi poikaa pelaavat, ja sinä vaan haaveilet tacoista."
Nolostuin hiukan. Tacot saavat odottaa. Tulpella oli jalkapallo, ja tämä potkaisi sen kohti maalia. Kivenvärinen kollikissa, joka oli kuulemma Rock, sai kuitenkin pallon kiinni mahtiloikalla, kun kerran Tulpe oli potkaissut sen todella korkealle.
Peli jatkui tiukkaan. Tulos oli yhtäkkiä noussut roimasti numeroihin 10-10. Aika oli loppumassa. Jalkapallo oli Veikolla, ja yrittäen tehdä potkun maaliin, Niiskuli-niminen taivaankehräläinen riisti pallon ja vei sen toiseen suuntaan. Elmo riisti sen sijaan häneltä, ja Hupsu tältä. Sitten Hupsu juoksi ja kovaa kohti Mouruposken maaleja, jossa simssiliini seisoi. Hupsu hämäsi Mouruposken ylläpitäjää esittämällä potkaisemansa vasemmalle, johon simssiliini meni ja yritti napata, mutta Hupsu potkaisikin oikealle. Taivaankehrän saatua tulokset 10-11 heille, Taivaankehrän Kirsikan pilli vihelsi pelin päättyneeksi.

//shiran nk :)//

Tämän Taivaankehrän Kirsikan pillin vihellyksestä etukäpälät olivat heti korvillani. Ääni oli kauhea. Eikö se tyttö osaa edes puhaltaa pilliin, mitä ihmettä?!
Katsoin pistetaulua, jossa vaaleanpunaisella oli kirjoitettu "Mouruposki V" ja alle "10", sekä sinisellä Mouruposken nimen viereen "S Taivaankehrä" ja sen alle taas "10". Taivaankehrän yp meni pyyhkimään sinisen nollan ykköseksi, jonka jälkeen numero oli "11". Taivaankehrä oli voittanut, ja sen porukka nousi hurraa-huutoihin. Itaekin menin mukaan taputtamaan, olihan aika hauskaa seurata peliä! Eikä myöskään se voitto ollut mitenkään tärkeää, ja oli vaan ilo nähdä toisten iloitsevan!
"Onnittelut Taivaankehrälle!" Taivaankehrän Kirsikan viereen kentältä juossut simssiliini onnitteli mikkiin. Sitten, hän käski erikseen Taivaankehrän pelaajien mennä riviin, ja simssiliini toi viisi mitalia. Hän ripusti yhden jokaisen kissan kaulaan. Sitten saapui Kirsikka, siis se Taivaankehrän, ja tämä kanniskeli isoa pokaalia. Hän antoi sen hoitolansa joukkueelle, ja he nostivat sen onnesta ilmaan.
"Hymyilkää!" Kirsikka pyysi ja taskustaan otetulla puhelimella tämä teki muistokuvat omasta joukkueesta, sekä ympärillä olevasta Mourun joukkueesta.

"Oli hauskaa tavata!" simssiliini totesi Taivaankehrän Kirsikalle.
"Jep! Hassua, kun minun hoitaja on kuin kaksosesi." naurahdin vieressä. Takanani minun Kirsikka tuijotti edelleen oudosti sitä toista Kirsikkaa.
"Etkös tullut orpona tänne?" kysyin hoitajaltani.
"Mm." tämä vastasi.
"Mutta miten tulit edes orvoksi?" jatkoin kyselemistä.
"En muista." Kirsikka sanoi poissaolevana.
"Mutta joo, mukavaa päivänjatkoa!" Taivaankehrän Kirsikka toivotti.
"Samoin teille!" simssiliini sanoi, ja sitten Taivaankehrän porukka lähti Koivikkokedolle päin, takaisin heidän hoitolaan.
"Voiko sitten seuraava tapahtuma olla heillä?" Kuula kysyi.
"Jep. Haluan nähdä kaiken siellä!" Rio vaati.
"Ehkäpä." simssiliini sanoi.

"Nyt meillä on vappujuhla. Shira, Nala, Kuula ja Rio, te sanoitte menevänne vappubileisiin, ja Elmo ja Veikko, te pentubileisiin. Vappubileläiset, menkää te omatoimisesti, minä saatan Elmon ja Veikon pentubileisiinsä." Kirsikka ohjeisti.
"Minä haluan viedä. Olenhan heidän isänsä." Tuhka vaati."
"Juu, tietty." Kirsikka sanoi. Kaikki lähtivät, paitsi Veeti, Kirsikka ja Daim. Veeti oli lähtenyt nukkumaan sohvalle. Kirsikka meni istumaan Daimin tuolille, sekä vanhus hänen jalkojen juureen.


//Vappubileet//

"Käykö, jos me leikitään Tulpen, Caran, Nellan, sun muiden kanssa?" Rio kysyi Shiralta ja Nalalta juhlatuvassa. Juhlatuvassa oli täysi vilske päällä, ja joka paikalla oli kissoja iloisina.
"Totta kai." Nala naurahti, ja pennut lähtivät iloisina kavereidensa luokse.
"Mennäänkö vahtaamaan niitä?" Shira kysyi.
"Jos kerran niin haluat." Nala kikatti.
"Mitä sinua noin kikattaa?" Shira ihmetteli.
"Tuolla on Salome ja Dean!" Nala selitti ja osoitti tassullaan kohti poikia, jotka olivat katsomassa Kuulan, Rion ja niiden ystävien leikkejä. Dean ja Salome ovat tuttuja tytöille rusettiluistelusta, missä Shiran pari oli Dean ja Nalan Salome. Nala oli ollut tyytyväinen Salomeen, kun taas Shiralla oli päinvastoin Deaniin.
"Voi rähmä..." Shira sanoi, mutta meni Nalan perässä poikien luokse.
"Moiii!" Nala tervehti innoissaan.
"Moi!" Salome tervehti hymyillen.
"Moi." Shira tervehti ilmeettömästi ja meni istumaan, katsoen Kuulan ja Rion leikkejä.
"Ollaan tervapataa!" Tulpe ehdotti, ja kaikki hyväksyivät ehdotuksen. Tulpe oli jäänyt, ja tämä käveli muiden selkien takana salamyhkäisesti pehmolelu hampaissaan. Lopulta hän pudotti sen Vatulle, ja Tulpe lähti ravaamaan ympyrää, kun hieman hitaampi Vattu otti pehmolelun ja juoksi toiseen suuntaan. Selkeästi Tulpe voitti juoksun, ja hyppäessään Vatun pesään tämä huudahti:
"Hiphei!"
"Moi Shira." Dean tervehti hiljaa ja istahti tytön viereen.
"Hei." Shira murjottaen vastasi.
"Mitä nyt?" Dean kysyi.
"Ärsyttää vain." Shira sanoi.
"Mikä?" Dean kysyi.
"Että ei ole poikaa. Olen aina haaveillut kumppanista ja pennusta, mutta tuntuu kuin kukaan poika ei halua minua." Shira selitti surullisena. "Olen muistaakseni tykästynyt jo viiteen eikä kukaan niistä vaan ole..."
Laskeutui hiljaisuus kaksikon välille.
"Surullista. Mutta uskon että tulet saamaan edes jonkun, olethan hurmaava ja kaunis naaras, sekä sellaisen luontoinen, mistä pojat pitävät." Dean kertoi.
"Tuskinpa. Jokainen pentuja lukuun ottamatta on rakastunut hoitajani porukassa. Paitsi minä. Tai siis olen, mutta se toinen osapuoli ei."
Samassa kuului Kinuskin ääni mikistä:
"Nyt alkaa kilpailut! Ilmoittautukaa munkinsyöntikisaan ja tietokilpailuun Mouruposkesta!"
Kuula ja Rio luimistivat korviaan kovan kuulutuksen vuoksi. Melodee sen sijaan kuunteli korvat höröllä.
"Kuka uskaltaa mennä munkinsyöntiin minua vastaan?" Cara kysyi ilkikurisesti.
"Pah! Tuskin voitat minua! Voitan sinut yli viidellä munkilla!" Tulpe uhosi.
*Jaksaakohan Tulpe syödä edes viittä munkkia?* Kuula ja Rio miettivät, sattumalta samaa.
"Me osallistumme!" Kuula ja Rio ilmoittivat.
"Kuka viimeisenä ilmoittautumassa on mätämuna!" Rio sanoi ja juoksi kohti Kinuskia, muut pennut vanavedessään.
"Mennäänkö Shira tietokilpailuun?" Nala kysyi pitäen Salomea tassusta.
"Okei." Shira huokaisi.
"Minä varmaan jättäydyn pois. Tuskin muistan Mouruposkesta enää mitään kuin vaan adoption seinät." Salome naurahti.
"Sama täällä. Mutta, oli mukavaa nähdä taas." Dean kertoi.
Kinuskin kohdalla kaikki pennut menivät tämän kimppuun ilmoittamaan itsensä kisaan. Shira ja Nala tulivat hiukan hitaammin perässä ja rauhallisemmin.

Lopulta kilpailuiden aika koitti. Pillin vihellyksestä, kun sekuntikello alkoi laskemaan kolmesta minuutista alaspäin, kaikki munkinsyöntikisaan osallistuneet ahmivat munkkeja. Kuula oli jo heti syönyt puolessa minuutissa neljä, kun taas Rio hitaammin kaksi. Tulpe ja Cara olivat melkoisesti ahmimassa munkkeja kilpailuhenkisinä, ja Kuula ja Rio pohtivat, että jompi kumpi voittaisi.
Shira ja Nala menivät omien pöytiensä ääreen. Heillä oli vain yksi ainoa vastustaja Quz, simssiliinin kissa. Ilmeisesti munkit kiinnostivat paljon enemmän.
"Kirsikka, Patukka, Usva123, Noora, simssiliini, Toukka, Sepi..." Shira hoki ja yritti muistella hoitolan kaikki hoitajat, kun kerran sitä kysyttiin ensimmäiseksi. Nala taas oli nopeatempoisempi kuin bestiksensä, sillä hän vain ruksasi nopeasti kaiken. Tyttöjä ei edes kiinnostanut, miten Quzilla meni.
Kun kaksi minuuttia oli kulunut, Kuula oli syönyt 11 munkkia, ja yritti maha täynnä ahmaista epätoivoisesti lisää. Rio oli taas syönyt yhdeksän, ja otti vielä yhden haukun kymmenestä, ennen kuin tämä kaatui mahalleen väsyneenä. Tulpe sen sijaan vain lisäsi vauhtia syömään munkkeja toisensa perään. Light, Rico, sekä Ruu olivat myös kovassa vauhdissa. Tulpe sekä hänen emo (Ruu) söivät samaa tahtia, joskin Ruu hotki joskus kaksi kerrallaan.
"Iiiii!" Kinuskin pilli kiljui, ja munkkihihnastot pysähtyivät. (XD) Kinuski käveli tiiraillen munkkeja, jotka olivat jääneet viidestäkymmenestä.
Shiran, Nalan sekä Quzin vastattua tietovisaan, he toivat vastauksensa Kinuskille. Tämä otti ne, ja tarkasteli vastauksia.
"Hyvät naaraat ja kollit!" Kinuski aloitti. "On aika paljastaa voittajat. Tietovisa: Nala, seitsemän oikein! Shira, viisi oikein! Quz, neljä oikein!"
Kinuski veti tauon ja katsoi hetken Quzia.
"Munkinsyönti: Hipsuli, 25 ja puoli munkkia! Rico, 23 ja neljäsosa munkkia! Ruu, 22 ja kolme neljäsosaa! Muut sijoitukset voitte tarkastella tästä lapusta, minkä päästän sinne kiertelemään." Kinuski kertoi, ja esitteli lappua. Kierreltyä Kuulan ja Rion kohdalle, kävi ilmi, että Kuula oli kymmenes ja Rio neljästoista. Ja Tulpe oli pitänyt lupauksensa, sillä hän päihitti Caran kuudella ja kolmella neljäsosalla munkilla!

Pentukestit:

Tuhka talutti poikiaan kohti puuhakammaria.
"Tuleeko Onni?" Elmo kysyi.
"En oikeastaan tiedä. Visionilta pitää kysyä, jos sattuu tulemaan vastaan." Tuhka huokaisi. "Mutta jos ei ole, niin sitten ei ole. Näemme hänet kuitenkin viimeidtään kesällä, sillä silloin menemme koko perhe plus Light Meksikoon!"
"Mikäs seki o?" Veikko ihmetteli.
"Se on maa. Siellä saamme tehdä vaikka mitä mitä ei voi täällä." Tuhka kertoi, ja maiskutteli huuliaan.

Puuhakammariin tultua oli porukkaa jo juhlimassa. Tuhka katseli pentujaan, sanoi heille hyvästit ja lähti. Ensin oli vuorossa leikkiminen, ja Veikko oli heti mennyt Ennustuksen, Cindyn, Clarissan ja Cocon luo leikkimään hippaa. Elmo ei halunnut mennä porukkaan, joten hän meni vain peruuttaen erään pöydän ääreen, joka oli tarkoitettu "piirtopisteeksi". Ehkäpä voisi piirtää?
Tämä törmäsi kuitenkin johonkin. Se ei ollut kyllä mikään kiinteä, kuten tuoli. Elmo kiljaisi säikähdykseksi ja hypähti puoli kierrosta, jotta näkisi, mihin, tai siis, keneen tämä törmäsi. Tai noh, hän kyllä peitti silmänsä tassuillaan. Sitten Elmo kuitenkin uskalsi raotella sormiensa välistä uteliaisuudesta. Sehän oli Untuva.
"Ai moi." Elmo tervehti hieman nolona. Vastaukseksi hän ei kyllä saanut mitään, vaan tämä tuijotti ujona paikallaan.
"Eikun ai niin, sinä et omannutkaan puhetaitoa. Noh, ei se mitään, voin silti olla ystäväsi." Elmo hymyili liilalle pennulle. "Mutta hei, piirretäänkö?"
Untuvan silmät kirkastuivat innostuksesta, jonka Elmo tulkitsi "Totta kai"-merkiksi. Varmistuksen tähän toi sen, kun Untuva oli jo istahtanut pöydän ääreen ja ottanut liiloja ja muita kyniä. Myös Elmokin istahti vastakkaiselle puolelle piirtämään. Hän otti kynälaatikosta tassuihinsa erittäin vaaleansinisiä kyniä, sekä tummanvihreää ja ruskeaa. Hän suunnitteli piirtämävänsä talvisen maiseman, jossa olisi jäätä, lunta ja kuusia, sillä pojulla oli ikävä syntymäaikansa mukavan kirpeitä pakkasia.
Jonkin ajan kuluttua Elmo vilkaisi syrjäsilmällä Untuvaan. Poika piirsi tarkkana lihaksista ja hyvännäköistä sekä urheaa supersankaria... joka näytti aivan häneltä! Mutta todella komealle!
*Tytöt ihastuisivat häneen heti.* Elmo naurahti mielessään, ja sitten punastui ajatuksestaan. Mitä hän tyhmiä ajatteli!
Untuvan huomattua Elmon kurkkailun, tämä itsekin lehahti punaiseksi. Hän kuitenkin meni myös urkkimaan kiinnostuneena Elmon työtä. Elmo näytti nopeasti peukkua Untuvan työlle, ja Untuva näytti takaisin.
Odessa kilkutteli pientä kelloaan. Tämä ilmoitti, että seuraavaksi olisi luvassa rentouttava kylpyhetki. Elmo jäykistyi ajatuksesta, ja katsoi jännittyneenä Untuvaa, mikä ei kuulemastaan hirveästi ilahtunut.
Veikon juostessa Clarissaa karkuun tämä pettyi kellon kilinästä. Hän pysähtyi ja huokaisi syvään, sillä tä ei halunnut kylpyyn!
"Hihii, hippa!" Clarissa kiljahti kun sai seisovan Veikon kiinni.
"Peli o päättyny. Meijä pitää mennä ny kylpyy." Veikko sanoi surullisena.
"Voi kakku! Toivottavasti se on sentään tämän arvoista." Coco totesi.
"Onhan se ihan kivaa." Ennustus kertoi, mutta Veikko ei luottanut asiassa täysin Ennustukseen.
Untuva lähti hiljaisena Elmon luota piirustuksensa käpälässään. Elmokin myös.
"Kai muistitte ottaa kylpytarvikkeenne mukaan!" Odessa huuteli pennuille.
"Ööö...." Elmo ja Veikko öööhäilivät yhtäaikaa.
"Ei hätää, isänne antoi lähtiessään teidän tarvikkeenne." Odessa kertoi.
"Häh, me emme huomattu!" Veikko huudahti yllättyneenä ja katsahti veljeensä.
"Outo isi." Elmo kuiskasi hymyillen.

Odessa johdatti koko konkkaronkan kylpyhuoneeseen, jossa Noora oli jo odottamassa, amme täynnä vettä.
"Minä voin antaa vaahtoni lainaan." Tulpe kertoi ja avasi pulloaan.
"Tulpe, ensin menee ne ketkä eivät halua kylpyvaahtoa, sitten vasta saat laittaa." Noora torui. "Kuka haluaa kylpyvaahdottoman kylvyn, nostaa tassunsa ylös."
Kukaan ei kyitenkaan nostanut käpäläänsö, ja Odessa sanoi nauraen:
"Noh Tulpe, voitkin laittaa jo sen vaahdon."
Tulpe ruiskautti pullostaan shampoon näköistä "litkua", ja sitten Noora alkoi vaahdottamaan vettä.
"Noin, ammeeseen vain!" Odessa kehotti, ja osa kissoista hyppäsi innoissaan ammeeseen, aiheuttaen ison molskahduksen hitaampien päälle. Odessa ja Noora alkoivat nopeasti heittelemään pyyheitä lattialle, erityisesti oven lähelle, ettei tulvaa tulisi.
"Niiden hitaampien joukkoon kuului mm Elmo ja Veikko. Hiljaisempi veljeksistä puristi riehakkaampaa veljeään pelokkaana, sillä tämä ei ikinä ole aiemmin nähnyt vettä, paitsi vesilasissa, kuten Veikkokin, mutta tämä vain lasittuneena seisoi paikallaan.
"No niin, menkää nyt loputkin." Noora maanitteli ja otti Veikon syliinsä, joka huuteli: "EII!"
Odessa otti taas Elmon, ja yhdessä veljekset laitettiin ammeeseen.
"ÄÄÄÄ MÄ UPPOON ÄÄÄ!" Veikko kiljui, kun taas Elmo oli jo rentoutunut veden lämpöön.
"Tassusi yltävät pohjaan." Elmo huomautti.
"Mutta silti, tämä on KAMALAA." Veikko kertoi kauhistellen, ja Elmo vain kohautti olkapäitään.
"Sitten pestään teidät." Noora kertoi, ja otti pikkukisujen shampoot ja muut pesuaineet esille (xD).

Pentujen tultua kuivaksi, johdatti Noora pennut takaisin puuhakammariin herkkuhetkelle. Noora laittoi esille tarjottimen, missä oli mm munkkeja. Veikko oli heti tarttunut kolmeen siniseen pikkuleivokseen, munkkiin ja kouralliseen vaahtokarkkeja, ja ahmi niitä suihinsa kuin pieni possu. Elmo otti viimeisten joukossa itselleen vain mansikkatikkarin ja -maidon, ja imeskeli tikkariaan hiljaisena.
Pienen herkutteluhetken jälkeen alkoi taas leikit, sekä Odessan ja Nooran teehetki. Veikko ja Elmo menivät jatkamaan omia juttujaan, eli Veikko hippaa Clarissan, Cocon, Ennustuksen ja Tulpen kanss, sekä Elmo meni jatkamaan piirtoa Untuvan kanssa (en jaksa kirjoittaa siit enempää xd)

Sitten oli iltapala ja iltasatu. Odessa tarjoili muromysliä ja leipää, kun Noora alkoi lukemaan tarinaa Bernando Bellimon elämänkertaa.
"MEILLE O JO TOI LUETTU!" Veikko karjaisi Nooralle ja heitti leipänsä. "TYLSÄ TARINA! Ja Ode, oon jo täyn." Odessa nyökkäsi säikähdyksestä ymmyrkäisenä ja nosti Veikon leivän lattialta, sekä siirsi pojun muromyslin seuraavalle eli Elmolle. Noora työnsi takaisin kirjan kirjahyllyyn ja alkoi lukemaan Harry Potteria, joka oli paljon jännempi monenkin pennun mielestä. Luvussa kuusi pentujen täytyi kuitenkin huokaista pettymyksestä, kun kello näytti 21:00, jolloin oli määräaika loppua juhlat. Noora ja Odessa kävivät hyvästelemässä pennut, antoivat heille niiden kylpytarvikkeet ja lähettivät ne heidän huoneisiinsa. Takaata kuului vielä Nooran ja Odessan keskustelua.
"Odessa..." Noora sanoi.
"Mitä?" tyttö kysäisi.
"Ööh... Meillä on varmaan tulossa kunnon siivousurakka..."
"Ohhoh, niinpä..."

Tuhka (näkökulma on sitten hänen! Ja mulla löi ideat hiukan tyhjää täs xd)

Kstsoin ylpeänä kahta poikaani, kun he tepsuttivat juhlan keskuuteen. Annoin vielä ovella "piiloutuneelle" Odessalle lasteni kylpytarvikkeet kylpyhetkeä varten, jotka olivat selkämi takana. Olin ajatellut, että ehkä erityisesti Veikko ei pitäisi siitä ja siten ajattelin että se paljastuisi (toivottavasti) hänelle vasta kun kylpyhetki alkaisi. Itse sitten lähdin kävelemään kohti huonettamme. Matkan varrella tapasin Ruun, joka näytti aika masentuneelta, ja minun oli vain pakko kysäistä tilannetta:
"Mikä on Ruu?"
Ruu ei ollut todennäköisesti edes huomannut minua, kun tämä hiukan säikähti ja katsoi minuun päin. Tunnistettuaan minut hänen ilmeensä suli hymähdykseksi, mutta sitten se palautui taas masentuneeseen.
"Quz..." tyttö sanoi ja kyynel vierähti poskelle.
"Mennäänkö kävelylle kahvilaan? Saisit raitista ilmaa ja hyvää leivonnaista kautta juomaa." kysyin ja tyhmänä kävelin Ruun vierelle. Tämä kuitenkin meni nojaamaan vasteni ja sanoi:
"Okei."
Katselin ettei kukaan ollut katsomassa meitä, erityisesti Quzia en olisi halunnut nähdä, en haluaisikaan tietää mitä siitä seuraisi.
"No mennään sitten." totesin, ja lähdin johdattamaan meitä ulos.

"Mitä saisi olla teille?" tarjoilija kysyi kahvilassa.
"Minulle ei mitään. Haluan itselleni pienen laihdutuksen." kerroin.
"No mitäs neidille?" tarjoilija kysyi Ruulta.
"No vaikkapa suklaasmoothie ja -kakun pala." //laitoin aluks akun x)// Ruu huokaisi ja tarjoilija kipitti tiskille.
"Tykkäät paljon suklaasta." totesin.
"Mm." Ruu murahti.
"Niin, siis mikä nyt on? Ei ole kyllä pakko kertoa." kerroin.
"Noh... Quzin kanssa olen eronnut, koska hän deittailee kahden muun tyttökissan kanssa lisäkseni, ja sitten erosimme." Ruu laverteli.
"Voih." voihkaisin. "Minä en kestäisi erota Galaxysta."
"No en minä olisi halunnut erotakkaan Quzista. Mutta kun tämä vain... Kun olin hänen ensirakkaus, ja nyt hän vain hylkäsi minut." Ruu niiskutti ja haukkasi palan äsken tuodusta suklaakakustaan.
"Eikös Quz ole se jolla oli se bändi?" kysyin, johon Ruu nyökkäsi myöntävästi.
"En kyllä tajua miksi hän vain... deittailee... ihailijatyttöjen kanssa." kerroin. "En kyllä tiedä oletko sinä ihailija mutta tyyliin ne kaksi muuta ovat." (Deittailu on Tuhkalle outo ja uusi sana :D)
"En, en ole. Enkä edes tiedä onko Kinuski ja Nellakaan, siis ne toiset deittitytöt." Ruu kertoi.
"Mutta juu. Sinun täytyy kerätä voimia. Tehän asutte samassa huoneessa, joten sinun vain täytyy kestää hänet koko loppuelämä." kerroin.
"Niinpä kai." Ruu huokaisi.
"Mutta älä huoli, jos jotain ongelmia tulee, voit aina tulla puoleeni." hymyillen lohdutin tyttöä.

//juhlien ja kahvilareissun loputtua//
Kertoja, Kirsikan huone

"Köh, köh!" Daim yski.
"Oletko sairas?" Kirsikka kysyi huolestuneena.
"Noh... periaatteessa." Daim huokaisi, ja Kirsikka käänsi kummastuneena päänsä vanhukseen.
"Miten niin?" tämä kysyi. Samassa ovesta tuli kaikki juhlijat, sekä Tuhka.
"Minun aikani täällä on ohi. On aika lähteä." Daim kertoi ja yskäisi.
"Mitä Daimia vaivaa?" Elmo kysyi huolestuneena.
"Emme tiedä." Shira vastasi.
"Veikko ja Elmo, tulkaa tänne." Daim kähisi, ja muut alkoivat todenteolla huolestua.
"Elmoseni. Haluaisin antaa sinulle lahjaksi kaikki kynäni ja muut piirtohömppelit. Olen huomannut sinusta taiteilijan ainesta. Ja Veikkoseni, sinä saat kaikki leluni." Daim kertoi ja silitti galaksipentuja. "Olette olleet minulle kuin oikeita rakkaita lapsenlapsiani. Ja Kuula ja Rio, tietä ei myöskään unohdeta."
Kuula ja Rio astuivat hermostuneena eteen, ja Veikko ja Elmo tilalle.
"Kuula, saat minun kaikki makeat, pikku sokerihullu. Ja Rio, sinä saat taas tyynyni ja tämän tuolin." Daim kertoi. "Ja ai niin. Toivoisin, että saisin edes yhden kultaisen kynttilän haudalleni."
"Mitä Daim, e e et ole kuolemassa, e e en minä anna sinulle lupaa kuolla!" Kirsikka huudahti, mutta Daimin ruumis oli jo valahtunut veltoksi tämän jalkoihin.
"Onko se kylmä?" Shira kysyi huolestuneena.
"On, Daimin ruumis on kylmä. Tämä on kuollut." Kirsikka totesi ja alkoi itkemään.


//vähän huonosti tehty teemiis :DDDD kun Daim oli kuolleena kylmä, +5. Mä meen sitten ostoksiin siirtää nämä kyseiset tavarat. Ja, ottaisin henkilökohtaisen elämäni takia kuukaudeksi lomaa

Vastaus:

Olipa ihana tarina ja kivan paljon kerrontaa kaikista vapputapahtuman osioista! Daim hoiti tosi hienosti Veikon suostuttelun rokotukseen, ei siinä tarvii käyttää ollenkaan voimaa vaan rauhallisesti näyttää esimerkkiä. .-3 Eiii miten söpö tuo Hupsun sekoilu Kirsikoissa, samoin kuin tuo kummankin hoitolan Kirsikan ensikohtaaminen oli kerrottu tosi hauskasti. .-DD Kiva että Daim ja Veeti pääsivät tapaamaan entisiä adoptiokavereitaan, ja Shira oli ihana iloitessaan toisten iloitsemisesta, niin pitäisikin aina tehdä! Uu, vai eksyivät luistelupojat Shiran ja Nalan seuraan bileissä, Dean oli ihana lohduttaessaan Shiraa. <3 Tykkäsin paljon Elmon ja Untuvan piirtelykohtauksesta pentukesteillä, nää kaksi pojua ovatkin luonteeltaan ja kiinnostuksen kohteiltaan tosi samanlaisia niin viihtyvätkin varmasti hyvin yhdessä. .-) Haha, Tuhka ovelana salakuljetti pesutarvikkeet paikalle. ,-D Olit hyvin kirjoittanut tuosta Ruun ja Tuhkan kahvilareissustakin, Tuhka on ihana ystävä. <3 Tykkäsin myös miten hän haaveili pitkin tarinaa tulevasta Meksikon matkasta. .-D Voih Daimia, sentään vanhus ehti kertoa hyvästit ja jakaa tavaransa pentujen kesken. Saat 81 + 35 = 116 penniä ja oli taas niin pitkä tarina että ikäännytän vaikka suurimmassa osassa olleita kissoja vähän enemmän. .-)

-Kasa

Nimi: simssiliini

29.05.2020 13:08
Tulpen ja Untuvan eka koulupäivä

Tämä maanantai ole olekaan niin tavanomainen päivä kuin yleensä, sillä olisi Tulpen ja Untuvan ensimmäinen koulupäivä. Puoli kymmenen aikoihin pennut seisoivat huoneensa ovella lähtövalmiudessa uudet koululaukut olallaan. "Voi meidän pikku-Titiä, sinä kasvat niin vauhdilla!" Ruu päivitteli halatessaan pentua, ja Quzinkin silmäkulmassa oli pieni liikutuksen kyynel. "Hei oikeesti nyt äiti ja isi, ei koulu ole niin ihmeellistä. Olen vain muutaman tunnin poissa ja tulen sitten takaisin", Tulpe naurahti, aivan kuin vanhemmat olisivat valmistautuneet lähettämään tyttärensä johonkin toiseen kaupunkiin opiskelemaan. Toisten pitäessä perhekokousta veti Stiina Untuvan kanssaan vähän syrjemmälle. "Kirjoitin sinua varten tällaisen viestin", Stiina selitti ojentaen taitetun paperiarkin pojan tassuihin. Untuva avasi lappusen muttei lukutaidottomana saanut selkoa siihen kirjoitetusta koukeroista. "Siinä selitetään kyvyttömyytesi puhumiseen. Näytä paperi jokaisen aineen opettajalle tunnin alussa, jotta opettajat ovat tietoisia tilastasi. Paperiin on merkattu myös simssiliinin puhelinnumero, johon soittamalla opettajat voivat tarvittaessa kysellä lisätietoja", Stiina selitti. Untuva nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi ja sujautti lapun koululaukkuunsa ennen kuin poistui Tulpen perässä huoneesta. Ulkona Tulpe pysähtyi paikoilleen, ja muutaman askeleen edelle tassutellut Untuva kääntyi kummissaan katsomaan jälkeen jättäytynyttä tyttöä. "Odotan kavereitani ja kävelen sitten heidän kanssa yhtä matkaa kouluun. Sinä voit mennä halutessasi jo edeltä", Tulpe tiedotti. Untuva nyökkäsi ja heilautti häntäänsä hyvästiksi lähtiessään jatkamaan matkaa. Mieluummin Untuva kulkisi koulumatkan omassa rauhassa kuin Tulpen kaveripiirin keskellä, missä hän tuntisi itsensä vain ulkopuoliseksi. Untuva ei ehtinyt talsia kovin pitkälle kuullessaan juoksuaskelia takaansa. Untuva tunsi pienen paniikin kasvavan sisällään, mitä jos joku tulisi juttelemaan hänelle eikä Untuva kykenisi vastaamaan mitään järkevää takaisin? Untuvan pelko kävi toteen, sillä hänet kiinni juossut kissa hidasti tahtiaan Untuvan askelten rytmiin. "Moi! Oletko menossa kouluun? Voitaisi kulkea yhdessä", keltainen Untuvan ikäinen poikapentu tiedusteli reippaasti. Untuva nyökäytti päätään myöntymisen merkiksi vaikka panikoikin samaan aikaan mitä kommunikoinnista tuntemattoman kissan kanssa tulisi. "Olen Capuzino, lyhyemmin pelkkä Cap. Mikä sinun nimesi on?" Capiksi esittäytynyt kissa uteli. Untuva tunsi tuskanhien kertyvän otsalleen, mitä hän voisi muka vastata? Veljen kanssa Untuva kommunikoi tassuilla tehtävien eleiden avulla, mutta Cap tuskin saisi selkoa Untuvan tassuviittomakielestä. Samassa Untuva muisti laukussaan olevan avaimenperän, jossa roikkui pieni sulka. Kisu laski koululaukkunsa maahan osoittaen sulkaa Capin katsoessa toista ihmeissään. "Sulka? Höyhen? Untuva?" Cap luetteli sanalle synonyymeja, kunnes Untuva taputti viimeisen sanan kohdalla. "Eli nimesi on siis Untuva?" Cap varmisti, ja Untuva nyökkäsi vahvistukseksi. "Okei, hauska tutustua! Et taida puhua paljon?" Cap arveli, ja Untuva nyökkäsi jälleen tuntiessaan poskiensa kuumottuvan. Samalla hän oli kuitenkin innoissaan, sillä tämä oli ensimmäinen kerta kun poika oli tutustunut omin avuin ulkopuoliseen kissaan. Yleensä äiti tai veli joutui esittelemään puhetaidottoman Untuvan uusille tuttavuuksille, mutta nyt Untuva oli kommunikoinut ihan itse!

"Mitä kieltä opiskelet?" Cap tiedusteli pentujen saapuessa koulun pihaan. Untuva katsoi toista hölmistyneenä, sillä hänen lukujärjestyksessään ei pitänyt olla kieliä. Oliko Untuva tajuamattaan tullut kouluun tuntia liian aikaisin? Pentu etsi nopeasti lukujärjestyksen tassuunta laukkunsa sivutaskusta, ja siitä tosiaan näki, että maanantain ensimmäinen tunti oli merkattu tyhjäksi vapaatunniksi. "Eikö sinulla olekaan vielä tunteja? Noh, minun pitää joka tapauksessa suunnata ruotsin tunnille", Cap totesi ja kipitti sisälle koulurakennukseen. Untuvaa ei harmittanut kouluun saapuminen liian aikaisin, sillä hän saisi kyllä ajan kulumaan mielikuvitusmaailmassaan. Liila pentu päätti etsiä pihalta rauhallisen paikan pilvilinnahaaveiluilleen. Sillä välin Cap kiirehti ruotsin luokkaa kohti. Tämä oli hänen ensimmäinen koulupäivänsä, joten koulurakennus ja luokkien sijainti ei ollut pennulle ennestään tuttuja, mutta onneksi ystävällinen kakkosluokkalainen Yui oli neuvonut kielten luokkien sijaitsevan kolmannessa kerroksessa, ja niin Cap oli löytänyt perille. Luokassa Cap tunnisti jokusen adoptiosta tutun kasvon, mutta kaikilla oli jo parit eikä Cap viitsinyt istua itseään vanhempien kissojen viereen, joten hän tyytyi asettumaan yksinään eturiviin. Ottaessaan ruotsin oppikirjaa ja kirjoitusvälineitään esille luokan ovelta kantautuva äänekäs naurunremakka kiinnitti hänen huomionsa. Katsahdettuaan äänen suuntaan Cap näki ovella sievän mustavalkoisen tyttöpennun, joka vilkutteli ilmeisesti omille oppitunneilleen suuntaaville kavereilleen. Tämä tyttö oli tietenkin Tulpe, joka oli vähällä myöhästyä jäätyään rupattelemaan kavereidensa kanssa vähän liian pitkäksi aikaa. Istumapaikkaa etsiessään Tulpe silmäili luokkaa mietteliäänä. Ruotsia opiskeli myös hänen ystävänsä Hahtuva, mutta tämä istui hoitajansa sponsoroiman Tuulin vieressä. Asia ei kuitenkaan harmittanut Tulpea, sillä nyt olisi tilaisuus tutustua uusiin kissoihin! "Saako tähän istua?" Tulpe kysäisi Capilta. "T-tietenkin!" Cap kiirehti vastaamaan kuin peläten, että Tulpe karkaisi jonnekin muualle jos hän harkitsisi vastaustaan liian pitkään. Cap seurasi miten tyttö asettui istumaan tuolille ja etsi muiden oppilaiden tapaan ruotsin oppikirjaa laukustaan. Poika ei voinut olla miettimättä miten nätin vierusparin olikaan saanut, aivan toista maata kuin hänen parinsa ystävänpäivänä järjestetyssä rusettiluistelussa. "Hej studenter!" opettaja käynnisti oppituntia ja kehotti kaikkia ensiksi esittäytymään parilleen - ruotsiksi tietenkin! "Jag heter Tulpe", Tulpe aloitti kertomalla heti nimensä opettajan taululle kirjoittaman mallilauseen mukaisesti. "Mitt namn är Cap", poika vastasi takaisin. "Tänään opettelemme substantiivien taivutusta. Ruotsin substantiivit taipuvat sanan suvun, määräisyyden ja luvun mukaan. Substantiivit jaetaan viiteen taivutusryhmään", opettaja selitti kirjoittaessaan taululle 1. ryhmä: OR. Tulpe ja Cap kopioivat opettajan kirjoitusta vihkoihinsa parhaansa mukaan vaikka kirjoittaminen oli kummallekin ihan uutta eivätkä he edes olleet täysin varmoja mitä ne substantiivit oikein olivat. "Kaikki or-ryhmän sanat ovat en-sukuisia ja päättyvät a-vokaaliin. Osaisiko joku sanoa esimerkin or-ryhmään kuuluvasta substantiivista?" opettaja kysyi. "En människa", Noki vastasi saatuaan puheenvuoron. "Kyllä. Luettele sana vielä kaikissa taivutusmuodoissa", opettaja pyysi. "En människa, människan, människor, människorna", Noki luetteli sujuvasti. "Hyvä. Kuten ehkä huomasittekin, näkyy or-pääte monikossa människor ja människorna. Sitten siirrymme toiseen, eli AR-ryhmään. Kuten ensimmäisessä ryhmässä myös tässä kaikki sanat ovat en-sukuisia. Tämän ryhmän sanat loppuvat päätteisiin -ing, -dom, -el, -er, -en", opettaja selitti ja kysyi sen jälkeen vapaaehtoista taivuttamaan sanan en tanke kaikissa muodoissaan. Cap viittasi, sillä hän uskoi selviytyvänsä tehtävästä ottamalla mallia Noen aiemmasta vastauksesta vaihtamalla tietenkin sanaan orrin sijaan ar-päätteen: "En tanke, tanken, tankar, tankarna", Cap lausui. "Aivan oikein. Sitten seuraavaan ER-ryhmään, jossa on sekä en- että ett-sukuisia sanoja. Osaisikos Tulinen Tulppaani Tiina Tuhmeliini Maukulainen siitä vierestä taivuttaa en dam -sanan?" opettaja siirsi katseensa Tulpeen. Tulpe ei mennyt hämilleen pelkästään siitä että hänelle esitettiin kysymys vaan myös siksi että opettaja oli käyttänyt hänen koko nimeään puhutellessaan pentua. "Öm, en dam, damen..." Tulpe hiljeni miettiessään vastausta, ja hänen onnekseen Cap kuiskutti vastauksen vierustoverilleen. "...damer, damerna", Tulpe sai lueteltua litanian loppuun. Opettajan alkaessa puhua ett-sukuisestan N-ryhmästä Cap tunsi pukkauksen kyljessään. "Kiitti kun neuvoit minua", Tulpe hymyili. "Viimeisessa viidennessä ryhmässä monikon epämääräisessä muodossa ei ole ollenkaan päätettä, eli sana on sama kuin yksikön epämääräisessä muodossa tietenkin ilman artikkelia", opettaja selitti. Kun kielioppi oli käyty läpi opettaja käski kissoja tekemään aiheeseen liittyviä tehtäviä. Tulpe ja Cap päättivät yhdistää voimansa, sillä kaksi sai enemmän aikaan kuin yksi. "Ett knä... mistä tietää kuuluuko se neljänteen vai viidenteen ryhmään?" Cap pohdiskeli. "Se kuuluu neljänteen, koska kaikki sen tyhmän sanat päättyvät vokaaliin", Tulpe tiesi. "Eli ett knä, knäet, knän, knäna", Cap ja Tulpe lausuivat yhteen ääneen. Kaksikko ehti vielä miettiä en tidning ja ett liv -sanoille oikeat taivutusmuodot kun opettaja ilmoitti tunnin päättyneeksi. "Jos tehtävä jäi kesken tehkää se läksynä loppuun", opettaja kehotti. "Jess, minulla on loppupäivä vapaata!" Tulpe iloitsi pakatessaan oppikirjoja laukkuunsa. "Minullakin on seuraavaksi vapaatunti. Jatkettaisiinko siis ruotsin läksyt yhdessä loppuun vapaatunnin aikana?" Cap ehdotti. "Hmm, hyvä on, mutta vain yhdellä ehdolla: Saan kutsua läksyklubiimme kavereitani, isolla porukalla on kivempaa", Tulpe tiedotti, eikä Capilla ollut mitään asiaa vastaan.

Untuva saapui käsityöluokkaan tunnin alkaessa ja kipitti ensitöikseen näyttämään äitinsä kirjoittaman viestilapun pöytänsä takana istuvalle käsityön opettajalle. Opettaja luki viestin läpi ja katsahti sitten Untuvaa ymmärtävästi kehottessa tätä etsimään mieluisan istumapaikan. Luokassa ei ollut oppilaita ruuhkaksi asti, ainoastaan yksi kissa istui ompelukoneen vieressä. Untuva ei tohtinut mennä istumaan vieraan kissan viereen, joten hän jättäyi edessä olevalle tyhjälle paikalle, lähelle opettajaa. Hetken päästä opettaja tuli Untuvan juttusille tiedustellakseen, halusiko poju opiskella mieluummin perinteisiä käsitöitä vai puutöitä. Opettajan toisessa kädessä oli vasara ja toisessa lankakerä, joita osoittamalla Untuva sai tehdä valintansa. Pentu osoitti empimättä lankakerää. "Selvä. Usein pojat ovat kiinnostuneempia puukäsitöistä, mutta saat tietenkin tehdä mitä itse tykkäät", opettaja selitti. Untuvaa eivät todellakaan kiinnostaneet puutöiden äänekkäät ja vähän pelottavat työkalut, vaan hän oli valinnut rättikässän oppiaineekseen juuri siksi että pienten käsitöiden valmistuksessa sai käyttää sorminäppäryyttä ja luovuutta kauniin lopputuloksen saavuttamiseksi. Opettaja katosi hetkeksi varastohuoneeseen ja palasi suuren lankakerälaatikon kanssa. "Tulkaahan Huurteinen Lumihiutale ja Ujostelevan Unelmoiva Untamo Maukulainen hakemaan täältä mieleisenne värinen lanka ja puikot, alamme nimittäin neuloa sukkia", opettaja ilmoitti, ja pennut tekivät työtä käskettynä. "Saako ottaa useampaa väriä jos haluaa tehdä moniväriset sukat?" Lumi kysyi. "Sopiihan se. Aluksi mitataan tassunne paksuus, mikä määrittää sen, kuinka monta silmukkaa sukkiinne luodaan", opettaja selitti ja otti ensiksi mitat Untuvan tassusta mittanauhaa apuna käyttäen. Untuva teki opettajan ohjeen mukaisesti puikoilleen kaksikymmenä neljä silmukkaa, jotka sitten jaettiin tasan neljälle puikolle, kuusi kullekin. Kun aloitussilmukat olivat kohdillaan opettaja alkoi selittää neulomisen perusteita. "Teemme sukkien varteen joustinneuletta, eli vuorotellen kaksi oikeaa ja kaksi nurjaa silmukkaa. Oikea silmukka tehdään näin: Koukkaa puikolla oleva silmukka toista puikkoa apuna käyttäen, nappaa lanka silmukan läpi ja siirrä neulottu silmukka seuraavalle puikolle", opettaja ohjeisti ensin oikean ja sitten nurjan silmulan neulomisen. Untuva katsoi tarkasti opettajan työskentelyä, ja hänen omatkin tassunsa lähtivät kuin automaattisesti kopioimaan samaa liikettä, ja ennen kuin Untuva tajusikaan hän oli oppinut joustinneulomisen perusteet! Kissan tassut ovat sen verran pienet, että jo saman tunnin aikana päästiin kokeilemaan kantapohjan tekemistä. "Aloitamme kantapään neulomalla ensimmäisen ja neljännen puikon silmukat yhteiselle puikolle. Nyt keskitymme hetkeksi vain tähän yhteen puikkoon. Nostakaa rivin ensimmäinen silmukka neulomatta ja neulokaa loput puikon silmukat normaalisti. Toistakaa tätä kunnes kantatilkku on sopivan mittainen, ja sen jälkeen poimitte neulomattajätetyt silmukat takaisin puikolle, ja aloitamme kiilakavennukset, joita jatketaan niin pitkään että puikoilla on taas perusmäärä silmikoita", opettaja kertoi tulevia työvaiheita. Pelkät selitykset vaikuttivat Untuvasta sekavilta, mutta hän oivalsi jutun jujun katsoessaan mallia opettajan työskentelystä. Kun kantapää oli saatu valmiiksi alkoi helpoin vaihe, missä tehtiin pelkkää sileää neuletta, ja kun sukka oli sopivan mittainen tehtiin viimeiset kärkikavennukset ja päättely. "Hienoa työtä, nyt teillä on jo yksi sukka valmiina! Läksyksi saatte neuloa itsenäisesti sukalle parin", opettaja selitti ennen kuin päästi oppilaat ruokatunnille.

Untuva tassutteli Lumen perässä koulun ruokalaan ja jättäytyi kissajonon perälle. Hänellä ei ollut mikään kiire. Kun tarjottimelle oli päätynyt lautasellinen pinaattikeittoa, lasi maitoa sekä yksi näkkileipä Untuva etsi itselleen syrjäisen nurkkapöydän rauhallista ruokailutuokiota varten. Syömisen jälkeen olikin aika siirtyä äidinkielen luokkaan. Hiljaisesta käsityötunnin tunnelmasta ei olisi tietoakaan, sillä äidinkielen luokan edustalla pyöri Untuvan laskujen mukaan ainakin 25 kissaa. Opettaja seisoi luokan ovella ja tervehti jokaista tunnille saapuvaa oppilasta. "Päivää, sinä taidatkin olla uusi", opettaja huomasi puristaessaan Untuvan liilaa tassua. Untuva nyökkäsi ja lähti jo tassuttamaan eteenpäin, mutta opettajan hänelle osoitetut sanat saivat hänet pysähtymään: "On kohteliasta vastata tervehdykseen takaisin", opettaja tokaisi kun Untuva ei ollut tapansa mukaan saanut sanaa suustaan. Pennulle tuli paha mieli opettajan kommentista, ja hieman vapisevin tassuin Untuva ojensi äitinsä kirjoittaman lapun opettajan nähtäväksi. Opettaja korjasi nenälleen valahtaneiden silmälasiensa asentoa ennen kuin alkoi lukea viestiä. "Jaha, enpä ole aiemmin moisesta kuullut", opettaja mutisi palauttaessaan paperin takaisin Untuvalle. Pahoittelematta aiempaa kommenttiaan opettaja jatkoi luokkaan vyöryvien oppilaiden tervehtimistä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, mikä jätti heti negatiivisen mielikuvan tästä opettajasta Untuvalle. Hänen olisi tehnyt mieli paeta paikalta, mutta sitten kisu muisti miksi oli valinnut äidinkielen oppiaineekseen: hän halusi oppia lukemaan ja kirjoittamaan. Vaikka opettaja ei ollut mukavimmasta päästä aikoisi Untuva kestää tätä päästäkseen tavoitteeseensa. Mietteisiin unohtuessaan Untuva havahtui yhtäkkiä siihen että muut olivat jo asettuneet istumaan ja Untuva seisoi yksin luokan edessä. Pentu alkoi paniikissa silmäillä luokkaa etsiessään vapaata paikkaa. "Pssst!" Cap huikkasi hiljaa ja taputti vieressään olevaa tyhjää pulpettia. Untuva hymyili helpottuneena saadessaan tutun vierustoverin. "Meillä on täällä kaksi ensikertalaista, joten minä opetan heidät lukemaan ja kirjoittamaan. Te muut voitte jatkaa kielioppitehtäviä omatoimisesti eteenpäin", opettaja selosti ja parkkeerasi rullatuolinsa Untuvan ja Capin pulpettien eteen. Opettaja avasi Aapisen, ja jonka ensimmäisellä sivulla esiteltiin kaikki aakkoset. "Oppiaksenne lukemaan ja kirjoittamaan on teidän ensiksi hallittava aakkoset", opettaja kertoi, minkä jälkeen hän kävi kaikki aakkoset kirjain kerrallaan läpi ja neuvoi, miten ne lausutaan. Cap toisti opettajan perässä, ja Untuvakin luetteli kirjaimia mielessään. Kun kaikki kirjaimet oli käyty läpi soitti opettaja kasetilta hauskan aakkoslaulun, mitä laulelemalla kirjaimet viimeistään jäivät päähän ulkomuistiin. Seuraavaksi tehtiin kirjoitusharjoituksia, missa Cap ja Untuva kopioivat kirjaimia paperille mallia katsomalla. Lopulta päästiin aloittamaan lukuharjoitukset. Homma aloitettiin yksinkertaisia kaksikirjaimisia tavuja tulkitsemalla, mistä siirryttiin vähitellen pidempiin sanoihin. "Noniin, nyt te osaatte lukea ja kirjoittaa. Saatte tällä tunnilla tehdä vielä aloittelijoita varten suunniteltuja yksinkertaisia tehtäviä, mutta ensi kerralla opiskelemme koko luokan kanssa yhdessä", opettaja selitti ennen kuin palasi oman pöytänsä luokse luokan etuosaan. Untuva otti koulua varten ostetun vaaleanpunaisen muistivihkonsa esiin. Koulujuttujen sijaan vihkon ensimmäiselle sivulle oli ilmestynyt piirustuksia Untuvan vapaatunnin aikana. Untuva käänsi uuden sivun auki, mutta opettajan määräämien tehtävien tekemisen sijaan hän alkoi raapustella paperille jotain muuta. Hetken päästä Untuva sujautti vihkonsa Capin pulpetille, ja poikapentu huomasi vihkon sivulle ilmestyneen kirjoituksen: "Moi! Nyt kun opin kirjoittamaan voin kertoa vähän lisää itsestäni. Olen siis Untuva, ja en puhu, koska en vain pysty. Siksi olen aina hiljaa..." Cap kirjoitti vastauksen välittömästi: "Aa, ok, nyt ymmärrän paremmin. Olet puhumattomuudestasi huolimatta hauskaa seuraa. .-)" Pennut viestittelivät toisilleen vihkon välityksellä koko lopputunnin, joten varsinaisia tehtäviä ei juuri tullut tehtyä, mutta toisaalta oppivathan he siinä koko ajan lukemisen ja kirjoittamisen taitoa.

Tulpen mielipide päivästä: "Jihaa, koulu on kivaa kun siellä pääsee tutustumaan muihin Mouruposken pentuihin! Oppitunneilla ei aina meinaa jaksaa kuunnella, mutta välkät ja vapaatunnit on parhaita, kun ehtii viettää aikaa kavereiden kanssa!"

Untuvan mielipide päivästä: "Jes, opin lukemaan! Käsityöt olivat kivoja, samoin äikän opiskelu ikävää opettajaa lukuun ottamatta. Koulukaverini Cap on tosi kiva, koen häneen ihan erityistä yhteyttä koska onnistuin kommunikoimaan hänen kanssaan ihan itse!"

Vastaus:

Saat 46 penniä ja kouluplussaset. .-)

-Kasa

Nimi: simssiliini

11.05.2020 17:18
Puuhapäivä: Laskettelemaan/kuntosalille/uimaan/teatteriin

Stiina, Ruu ja Quz sähelsivät pentujensa ympärillä näiden valmistautuessa laskiaispäivän viettoon. "Onhan teillä nyt tarpeeksi lämmintä päällä?" Stiina huolehti napittaessaan poikansa päällä olevaa vihreää viittaa kiinni. Tulpe oli puolestaan vetänyt tassuihinsa punaiset lämminvuorisaappaat ja lapaset. Ruu asetti Tulpen tumman päälaen peitoksi vielä punaisen pipon. "Muistattehan että ne sukset-" "-ovat hoitolan pihalla olevan välinevaraston seinustalla, kyllä muistan", Tulpe täydensi äitinsä lauseen. "Onkohan viisasta laittaa pentuja keskenään ulos, pitäisikö jonkun aikuisen lähteä mukaan?" Quz huolehti. "Älä viitsi, kyllä me pärjätään. Me ollaan jo isoja pentuja", Tulpe mahtaili. "Ikävaihettanne kutsutaan kylläkin pikkupennuksi", Ruu täydensi. "Pysykää sitten yhdessä koko ajan, hiihdätte hitaimman tahdissa", Stiina neuvoi. "Joojoo, voidaanko me nyt vihdoin mennä? Tulee kuuma kun hengaa näissä ulkoilutamineissa sisätiloissa", Tulpe valitti kärsimättömästi, eikä vanhempien auttanut muu kuin laskea pennut ulos. Quz ja Ruu vilkuttivat tyttärelleen hyvästiksi, mutta heti kun Tulpe oli kadonnut näkyvistä ex-pariskunta otti reippaasti väliä toisiinsa. He eivät halunneet riidellä tyttärensä nähden, mutta kun Tulpe ei ollut paikalla romahti kulissi totaalisesti alas ja vihoittelu alkoi. "Ketäs rakastettuasi aiot tänään nähdä, vai oletko kenties aikatauluttanut tapaamisia useamman tytön kanssa?" Ruu kysäisi paheksuvaan sävyyn. "Ei kuulu sinulle", Quz tuhahti takaisin ja läppäsi eksäänsä tassullaan jotta tämä tajuaisi olla hiljaa. simssiliinin ja Stiinan täytyi tulla vetämään riitapukarit erilleen toisistaan. "Tänään ei tapella! Odessa pyysi meitä kanssaan uimahalliin tai kuntosalille, kumpi kiinnostaisi teitä enemmän?" simssiliini tiedusteli kissoiltaan. "Justhan me oltiin uimahallissa, minä haluan kuntosalille", Quz ilmoitti heti. "Puhu vain omasta puolestasi! Minä en ollut viimeksi teidän mukana, joten uimahalli houkuttelee minua paljon enemmän kuin joku kuntosali", Stiina huomautti. Kaikki siirsivät katseensa Ruuhun, joka ei vielä ollut ilmaissut mielipidettään. "Jos Quz menee kuntosalille niin minä menen sitten uimaan ettei tarvitse nähdä rumaa pärstääsi", Ruu sanoi ja näytti Quzille kieltä. "Okei, no kysyn mitä mieltä Odessa on siitä jos jakautuisimme kahteen ryhmään. Lähetän hänelle heti kirjeen", simssiliini touhusi. "Elätkö sinä jollain kivikaudella, kirjeitse viestittely on kamalan hidasta", Ruu valitti. "Niin just, sitä paitsi Odessa asuu ihan viereisessä huoneessa, joten ei olisi kamala vaiva mennä tapaamaan häntä kasvotusten", Stiina vinkkasi ja meni jo valmiiksi ovelle. "Taidatpa olla oikeassa", simssiliini naurahti ja lähti Stiinan perään. Huoneesta poistuttuaan he törmäsivätkin heti käytävässä Odessaan, joka keskusteli parhaillaan Nooran kanssa. Hoitajakolmikko tervehti nopeasti toisiaan. "Anteeksi jos häiritsen teidän keskusteluanne, mutta minulla olisi asiaa siitä uimahalli/kuntosali-kutsustasi", simssiliini selitti. "Sepäs sattui, puhuimmekin juuri samasta asiasta. Pyysin Noorankin kissoja mukaan", Odessa paljasti. "Ai, kiva! Sittenhän meitä onkin iso porukka koossa! Jos osallistuja on kerta niin paljon voisimme jakautua kahteen ryhmään, kun emme kissojeni kanssa päässeet yksimieliseen päätökseen mihin mentäisi", simssiliini kertoi. "Joo, meilläkin oli vähän sama tilanne", Noora naurahti. Hoitajat kissoineen sopivat nopeasti siitä minne kukakin menisi, minkä jälkeen kaikki suuntasivat takaisin huoneisiinsa valmistautumaan. "simssiliini, tulethan sinäkin mukaan?" Odessa uteli vielä huoneensa ovelta. "Hmm, joo, mikäpä siinä", simssiliini vastasi hymyillen. Hoitaja sulki huoneensa oven ja joutui kasvokkain hämmästyneiden kissojensa kanssa. "Lähdetkö sinäkin?" Quz kysyi kummissaan. "Niinhän minä juuri lupasin. Mikä siinä on niin ihmeellistä?" simssiliini ihmetteli. "Se että sinä lähdet kerrankin huoneestasi! Et ole poistunut hoitolarakennuksesta varmaan ainakaan kolmeen kuukauteen", Ruu laskeskeli. "Eh, introvertti-nörtille riittää kun käy ulkona muutaman kerran vuodessa", simssiliini mutisi. "Olet ihan outo", Stiina naurahti ja puski hoitajansa pohjetta lempeästi.

---

Tulpen ja Untuvan kipittäessä pihalle oli Kettu jo paikalla asettamassa suksia tassuihinsa. Pennut olivat tutustuneet ollessaan aiemmin järjestetyssä laskettelukilpailussa samassa joukkueessa, ja he olivat päättäneet nyt laskiaisen kunniaksi kokoontua uudestaan pulkkailun merkeissä. Kettu nosti päänsä kuullessaan häntä lähestyvät askeleet ja tervehti kaksikkoa. "Terve! Vesa ei pääse muuten tulemaan, hänellä on kuumetta", Kettu selitti. "Ai, sääli", Tulpe lausahti ja katsahti vieressään olevaa Untuvaa, jota uutinen kaksoisveljen puuttumisesta harmitti suuresti. "Älä sure, meille tulee hauskaa kolmisteenkin", Kettu vakuutti ja taputti pojan olkapäätä etutassullaan. Oranssin kissan sanat helpottivat hieman Untuvan oloa, vaikka häntä vähän jännittikin mitä kommunikoinnista tulisi ilman veljeä, joka osasi aina tulkita Untuvan sanattomat eleet. "Laittakaahan tekin sukset tassuihinne niin päästään lähtemään", Kettu kehotti. "Joo. simssiliini muuten pakkasi meille eväitä", Tulpe kertoi ja nosti selkänsä takana pitelemänsä pussukan esiin. "Kiva, ne voi kuljettaa tuossa pulkassa. Jos jokainen vetää vuorollaan pulkkaa perässään", Kettu suunnitteli. "Selvä", Tulpe lausahti ja Untuvakin nyökkäsi myöntymisen merkiksi. Kun kaikki olivat sujauttaneet tassunsa suksien jalkapidikkeisiin päästiin vihdoin matkaan. Vielä pari viikkoa sitten ystävänpäivänä perinteisestä talvesta ei ollut tietoakaan, mutta juuri sopivasti laskiaista varten Mouruposki lähiympäristöineen oli saanut kauniin valkean lumipeitteen ylleen. Mitä olisikaan ollut laskiainen ilman lunta?! Useampikin hoitaja kissoineen vietti laskiaista hoitolan takapihalla olevassa pienessä mäessä, mutta Kettu, Untuva ja Tulpe olivat päättäneet suunnata Naukukukkulan isommille rinteille. "Me ollaan niin pro-pulkkailijoita ettei mitkään pienet mäennyppylät ole tarpeeksi haastavia meille", Tulpe totesi. Untuva ei ollut ihan varma siitä voisiko heitä kutsua miksikään pro:iksi, sillä heidän joukkueensa oli sijoittunut kilpailussa viimeiseksi. Matka taittui rattoisasti valmiiksi tehtyä latua pitkin kauniissa talvimaisemissa, mitä nyt Tulpe ja Kettu kinasivat välillä siitä kumpi saisi hiihtää edellä. Untuvaa ei puolestaan haitannut tulla joukon hännillä, ja hän antoi tyttöjen juttujen mennä muutenkin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos keskittyessään jälleen omaan mielikuvitusmaailmaansa. Liila pentu oli niin ajatuksissaan ettei huomannut edellään olevien kissojen poistuvan jo ladulta, ja pian poju saikin huutelua peräänsä. "Älä nyt ohi mene, me ollaan jo perillä!" Tulpe karjaisi saaden vihdoin Untuvan kääntymään ympäri. Poika oli hieman nolona mokastaan ja suksi häntä koipien välissä tyttöjen luokse. Kolmikko päätti kiivetä ensiksi Naukukukkulan huipulle syömään eväitä. Pentujen yllätykseksi kukkulan huippu oli täysin vihreä. "Miten tämä voi olla mahdollista?" Tulpe henkäisi ihmeissään. Hänen oli käännettävä päänsä varmistaakseen että kiivetessä takana ollut lumipeite olisi yhä paikoillaan. "Jos Vesa olisi täällä hänellä olisi ilmiöön varmaan jokin tieteellinen selitys, mutta meidän täytyy nyt vain tyytyä ihmettelemään asiaa", Kettu mietti. simssiliinin pakkaamasta eväskassista paljastui kirpsakka sokerimangomakeinen, banaanisuklaakonvehti sekä valmiiksi viipaloidut porkkana ja kurpitsa. "Onko teidän hoitajalla joku pakkomielle väriyhteensopivuuteen?" Kettu naureskeli, ja Tulpe myönsi sen olevan yksi simssiliinin oudoista tavoista. Eväiden syöminen paikkasi sopivasti hiihtäessä koitunutta energiavajetta, ja pian pennut olivat valmiita pulkkailemaan. Untuva katsoi Naukukukkulan jyrkkää rinnettä vähän kauhuissaan, mutta Tulpea ja Kettua ei vaikuttanut jännittävän yhtään. Ei poikaa kyllä houkutellut tarpoa lumista mäkeä alas jalkaisinkaan, joten pulkan kyytiin oli uskaltauduttava. Untuva puristi silmänsä tiukasti kiinni pulkan lähtiessä liikkeelle. Tytöt kikattivat ja kirkuivat pulkan kiitäessä huimaa vauhtia mäkeä alas. Untuvakin rohkeni puolessa välissä matkaa avaamaan silmänsä ja näki maisemien vilahtelevan nopeasti ohi. Pulkka ajautui töyssyiselle alustalle, ja jokainen tunsi mahassaan pienten ilmalentojen aiheuttamat töyssyt. Vauhtia oli niin paljon että pulkka liukui hyvän tovin eteenpäin vielä tasaisella maallakin, ja heti sen pysähdyttyä kaikilla oli sama ajatus: "Uudestaan!"

---

simssiliini oli luvannut ottaa vastuulleen kuntosaliporukan, johon osallistui hänen kissansa Quz, sisarukset Nella ja Noki sekä vielä Kinuski ja Rico. Kuntosalin edustalla he törmäsivat Galaxyyn ja Sylviin. "Mitäs te siinä istuskelette?" Nella tiedusteli alientytöiltä. "Kerjäämme ohikulkijoilta pennejä, jotta saisimme varat kuntosalilippuihin", Galaxy selitti. "Voi teitä hupsuja, tulkaa vaan meidän mukana sisään", simssiliini kehotti hymyillen. Galaxy ponkaisikin nopeasti jaloilleen, ja Sylvi kohottautui puolestaan ilmaan leijumaan. Lentävä Sylvi kauhistutti vähän Quzia, ja hän tarrasi vieressään olevaa Nellaa tassusta rohkaisuksi. "Mitä nyt?" Nella kummasteli pojan elettä. "Minä tuota ömm, suojelen sinua noilta pelottavilta alienhirviöiltä", Quz yritti luoda sankarillisen vaikutelman. "Hassu, ei alienkissoja tarvitse pelätä. He ovat mukavia, varsinkin se Rex..." Nella lausahti haaveillen. Kaksikon keskustelun kuullut Galaxy päätti vähän pelleillä pojan kustannuksella ja lähetti mielensä kautta Quzille "BÖÖ!"-säikytyshuudon, ja odotetusti Quz hypähti melkein ilmassa leijuvan Sylvin korkeudelle säikähtäessään. "Sinä olet tänään ihan outo", Nella naureskeli taluttaessaan Quzin sisälle. simssiliini osti kissoille kuntosaliliput. Oli oikeastaan hyvä että heidän porukastaan mukana oli hoitajansa lisäksi vain Quz, sillä simssiliini oli suunnitellut käyvänsä Quzin kanssa pienen keskustelun. Kaikki kissat ehtivät kuitenkin livistää paikalta sillä aikaa kun Taku ojensi simssiliinille vaihtorahat, joten juttutuokio ei tapahtuisi ihan heti. Kääntyessään silmäilemään paikkaa simssiliini tajusi miten hölmö oli ollut varustautuessaan salireissuun urheiluvaatteillaan, sillä kaikki kuntosalilaitteet olivat kissojen kokoa! Noh, ainakin hän loisi olemuksellaan sporttista tunnelmaa jos ei muuta. "Jos sinulla ei ole muuta tekemistä voit osallistua pian alkavalle jumppatunnilleni", Taku kehotti, ja simssiliini seurasi kissaa jumppahuoneelle. Sillä aikaa Quz, Kinuski ja Nella tutkailivat kuntosalilla olevia laitteita. "Quz, tuletko kanssani kokeilemaan trampoliinia?" Kinuski kysyi ja tarrasi poikaa jo valmiiksi tassusta. "Ei, kun Quz tulee minun kanssani juoksumatolle", Nella tiedotti ja otti kollin toisesta tassusta kiinni. "Ööhmm..." Quz äännähti, juuri tällaista tilannetta hän oli pelännyt: molemmat tytöt olettivat hänen viettävän aikaa heidän kanssaan. Onneksi Tiku saapui paikalle ilmoittaen että salilaitteita pystyi käyttämään vain yksi kissa kerrallaan, joten olisi turha pakkautua liian tiiviisti. Tyttöjen suunnatessa mielilaitteilleen päätti Quz kokeilla vatsalihastreeniä. Tiku saapui hänen luokseen ja näytti erilaisia variaatioita liikkeisiin perus istumaannousun lisäksi. Quz myös oppi että vatsalihaksia on useaa eri sorttia, kuten suorat-, vinot- sekä poikittaiset vatsalihakset, ja näiden kaikkien treenaamiseen on omanlaisensa liikkeet. Noki tuli nostamaan painoja Quzin viereen, ja keltainen kissa havaitsi toisen mulkoilevan häntä vihaisenoloisesti. Ilmeisesti Noki halusi yhä "suojella" siskoaan Nellaa, ja ties vaikka Kinuski olisi maininnut jotain heidän ystävänpäivänvietostaan kämppiksilleen, joten Noki saattoi olla tietoinen heidän väliensä lämpenemisestä. Olo Noen valvovan silmän alla kävi sen verran tukalaksi että Quz päätti siirtyä kokeilemaan jotain muuta kuntosalilaitetta. Rico teki punnerruksia ja seurasi samalla Sylviä, joka nosteli reippaasti jalkapainoja. "Vau, olet kovassa kunnossa ikäiseksesi", Rico kehaisi. "Miksi oletetaan että vanhukset ovat heikkoja?" Sylvi puuskahti ja sai lisää voimaa näyttämisen halusta.

Jumppasalissa simssiliini paikansi ensimmäiseksi Galaxyn ja päätti mennä tämän seuraan. "Täytyy hankkiutua eroon raskauskiloista. Eikä parin viikon takainen ravintolareissu Tuhkan kanssa tehnyt todellakaan hyvää linjoilleni", Galaxy selitti kauhuissaan. simssiliinistä kissa ei ollut ollenkaan tukevannäköinen, voi tietysti olla että hänen turkkikuviointinsa hämää silmissä. "Nonniin, aloitellaan jumppaa! Ottakaa itsellenne sen verran tilaa että mahdutte heiluttamaan tassujanne niin ettette osu toisiin ja sitten aloitetaan. Minä näytän mallia", Taku kertoi ohjeita. simssiliini oli jumpasta innoissaan, sillä hän oli parin vuoden ajan tehnyt säännöllisesti joogaa ja erilaisia workout-videoita, ja hän uskoi pärjäävänsä aika hyvin. Valitettavasti Takun jumppa oli sykettä nostattavaa liikuntaa, mikä ei ollut simssiliinin vahvuus, ja muiden tehdessä reippaasti x-hyppyjä Takun tahdissa täytyi simssiliinin pysähtyä vetämään henkeä. "Jaksaa jaksaa!" simssiliini sai kannustusajatuksen Galaxylta ja jatkoi vaivalloisesti hyppelyä, joskin paljon hitaammassa tahdissa muihin verrattuna. Jumppatunnin päättyessä uupunut simssiliini ryömi nelinkontin nojaamaan seinään hengästyneenä. Galaxy liittyi hänen seuraansa ja tarjosi puolikuolleelle ihmiselle hörppyä vesipullosta. "Lepäile siinä hetki, minä menen vielä treenaamaan lisää", Galaxy taputti huolehtivasti simssiliinin päätä ennen kuin kipitti muihin puuhiin. simssiliini ei voinut muuta kuin ihmetellä miten siniliilalla kissalla riitti hullun rääkkijumpan jälkeen vielä energiaa treenata lisää! Muutaman minuutin istuskelun jälkeen simssiliini kykeni jälleen kohottautumaan jaloilleen. Hän päätti etsiä käsiinsä seuraavaksi Quzin, ja bongasikin tämän painojennostopisteeltä. Quz makasi selällään painojennostopenkillä ja liikutti painotankoa vuoroin ylös ja alas keskittyneesti. simssiliini tajusi tilaisuutensa tulleen ja riensi kissan viereen. Ennen kuin Quz ehti tehdä mitään oli simssiliini lisännyt telineeseen painoja niin ettei Quz kyennyt enää kannattalemaan niitä etutassujensa varassa, ja painotanko putosi kissan kaulan kohdalle niin ettei tämä kykenisi nousemaan ylös omin avuin. Tilannetta sivusta seurannut Tiku ei katsonut simssiliinin toimintaa hyvällä ja päätti puuttua asiaan: "Tuossa on selvästi liikaa painoja Quzin taitotasoon nähden, joten kehottaisin..." "Minä kyllä tunnen kissani ja tiedän mikä on hänelle parhaaksi", simssiliini tokaisi saliohjaajan neuvojen päälle ja pyysi tätä jättämään hänet kahden hoidokkinsa kanssa. simssiliini kääntyi takaisin Quzin puoleen ja virnisti onnistuneelle suunnitelmalleen. Quz tuijotti häntä takaisin peloissaan, ja nähdessään paniikin kissan katseessa simssiliini tunsi itsensä hetken aikaa Havaiji 5-0:n Steveksi, joka käytti välillä vähän radikaalimpia keinoja hoitaessaan kuulusteluja. "Kerrohan nyt mitä on oikein tekeillä? Kuulin Ruulta että sinun käytöksesi on loukannut häntä", simssiliini totesi. "En ehkä hoitanut tilannetta mallikkaasti, mutta minusta siinä ei ole mitään väärää että haluan olla onnellinen. Meillä oli hauskaa Ruun kanssa, mutta onneni on nyt muualla", Quz selitti näkökantansa. "Teidän kannattaisi silti puhua tilanne halki ja vihoittelun sijaan selvittää kaikki asiat eronne tiimoilta niin ettei mitään jäisi hampaankoloon", simssiliini huomautti. Quz oli hetken aikaa vaiti, mutta nähdessään simssiliinin ottavan käsiinsä vielä lisää painoja kissa puhkesi puhumaan. "Ei siitä tulisi kuitenkaan mitään. Ruu vastaa aina piikittelevästi takaisin kaikkeen mitä sanon hänelle", Quz huomautti. "Jos et satu muistamaan käyttäytyi Ruu aivan samalla tavalla silloinkin kun vasta tutustuitte. Hän ei ilkeile tarkoituksella, vaan suorapuheisuus ja ärsyttäminen kuuluvat hänen luonteeseensa", simssiliini selitti. "Okei okei, lupaan puhua Ruun kanssa jossain vaiheessa", Quz myöntyi. "Tuon halusinkin kuulla", simssiliini virnisti ja auttoi viimein Quzin pois painojen alta.

Kuntosalilla oli vierähtänyt jo yli tunti, joten simssiliini kehotti porukkaa kokoontumaan venyttelypiiriin. "Tehdään niin, että jokainen näyttää vuorollaan venytysliikkeen, minkä kaikki sitten toistavat", simssiliini ehdotti ja näytti malliksi seisaallaan tehtävän eteentaivutuksen. "En ylty varpaisiin", Noki valitti. "Taivuta vähän polvia", Galaxy vinkkasi, ja näin Nokikin sai etutassunsa lattiaan. Ilmassa leijuva Sylvikin kokeili liikettä, mutta hän horjahti vahingossa eteenpäin tehden kuperkeikan ilmassa. simssiliini oli jo syöksymässä avuksi, mutta Sylvi onnistui korjaamaan asentonsa ennen maahan putoamista. "Teehän sinäkin nämä venytykset jatkossa lattialta käsin", simssiliini kehotti silittäessään mummelin tuuheita poskikarvoja. Venyttelyn ohessa jokainen sai kertoa mitä kivaa oli salilla tehnyt. "Tein ainakin kolme volttia saman ilmalennon aikana hyppiessäni tramppiksella", Kinuski kertoi. "No minä juoksinkin yhteensä 25 kilsaa", Nella lesosi. "Voiko niin sanoa kun et kuitenkaan liikkunut mihinkään vaan hölkkäsit paikoillasi juoksumatolla", Galaxy huomautti ja kertoi sitten hänen ja simssiliinin jumppatunnista - eikä hän tietenkään voinut olla mainitsematta simssiliinin surkeaa kuntoa. "Sylvi on kyllä kova mummo! Hän oli monissa liikkeissä minua parempi", Rico juorusi. "Ikä on vain numero", Sylvi totesi hivenen ylväästi. "Entäs mitä Quz ja simssiliini oikein tekivät painojennostopisteellä?" Noki tiedusteli saaden Quzin vaikeaksi. "Meillä oli vähän omanlaista jumppaa", simssiliini virnisti.

---

Stiina nojautui taaksepäin ja nautti silmät ummessa poreiden hieroessa hänen selkäänsä miellyttävästi. Matalalta altaalta kantautui kikatusta Hipsulin paimentaessa nuorimmaisia pentujaan Clarissaa ja Cocoa samalla kun hän opetti Odessan kanssa näille uimisen alkeita. Isommat pennut Ava ja Marja sekä Mocca ja Ruu leikkivät puolestaan sukellushippaa Nooran valvovan silmän alla isossa altaassa. Ruu sukelsi uppeluksiin pakoillakseen hippana toimivaa Marjaa, jolloin Marja suuntasi Avan perään. Marja-parka oli ollut hippana jo ikuisuuden, sillä tällä ei ollut yhtä pitkät tassut kuin isommilla kissoilla ja muiden kiinni saaminen oli vaikeaa. Ruun palatessa takaisin pinnalle hänen katseensa hakeutui altaan reunalla olevilla penkeillä vieretysten istuviin Gakuun ja Aamuun, jotka pitivät toisiaan tassuista kiinni samalla kun popsivat yhteistä jäätelöannostaan. Näky toi mieleen Ruun edellisen uimahallikäynnin, jolloin kaikki oli ollut vielä hyvin hänen ja Quzin välillä, ja kaksikko oli kuherrellut juuri tuolla samaisella penkillä... Yhtäkkiä valtava suruaalto pyyhkäisi kissan yli, kurkkua kuristi ja hetken aikaa Ruusta tuntui ettei hän saanut kunnolla henkeä. Tilannetta ei yhtään helpottanut paikalle uineen Marjan läpätessä häntä tassullaan. "Hippa!" pentu kikatti, mutta Ruu ei ollut enää leikkituulella. "En halua enää pelata tätä", Ruu tokaisi ja lähti uimaan altaan reunalle. "Mikä sille tuli?" Marja kummasteli. "Varmaan suuttui kun olisi joutunut jäämään hipaksi", Mocca tuumi. Noora auttoi Ruun ylös altaasta tiedustellen samalla oliko kissalla kaikki kunnossa. "Joo", Ruu vastasi lyhyesti ja toivoi ettei Noora erottaisi hänen poskelleen valunutta kyyneltä kissan valmiiksi märistä kasvoista. "Okei, jos et halua enää uida käy vaikka ostamassa jotain jäätelöbaarista", Noora vinkkasi ja ojensi mustalle kissalle muutaman pennin. Ruu nyökkäsi ja lähti tassuttelemaan verkkaiseen tahtiin jäätelöbaaria kohti. Hänellä ei ollut nälkä, mutta raikas viileä juoma tekisi nyt hyvää. Ruu päätti tilata samalla mehujään Stiinaa varten, ja ostokset maksettuaa hän lähti Stiinan luokse porealtaalle. "Äiti, minäkin haluan syödä herkkuja", Clarissa kuolasi Ruun kävellessä heidän ohi. "Vastahan sinä vaadit oppia uimisen taidon", Odessa huomautti. "Niin, mutta nyt minä haluan jäätelöä", Clarissa vaati. "Minulle myös jäätelöäää!" Coco yhtyi kiljumaan siskonsa kanssa, eikä Odessan auttanut muu kuin suunnata jäätelöbaarille. Hupsut pennut saivat pienen hymynkareen Ruun huulille. Saapuessaan porealtaalle Ruu laski ostokset altaan vieressä olevalle tasolle ja pärskäytti vähän vettä uinahtaneen Stiinan päälle. "Mistä lähtien sinä olet alkanut torkkua päiväunia? Vai näkyvätkö uuden ikävaiheen merkit heti, senkin vanhus", Ruu virnuili. "En minä mitään nukkunut, kunhan lepuutin silmiäni", Stiina väitti tarttuessaan Ruun ojentamaan mehujääpuikkoon. Hetken aikaa kumpikin keskittyi pelkästään herkkuihinsa, ja Stiina ehti lipoa mehujäästään melkein puolet ennen kuin päätti lopulta ottaa Quz-asian puheeksi mustan naaraskissan kanssa. "Olet niin vaitonainen. Vaivaako ero Quzista sinua yhä?" Stiina kysyi ja laski tassunsa ystävänsä olkapäälle. "Yritän jatkaa eteenpäin, ja välillä koko asia ei edes hetkauta minua, mutta sitten suru yllättäen iskee ja vyöryy päälle lujaa", Ruu huokaisi. "Sinun ei välttämättä kannata kieltää tiettyjen tunteiden kokemista itseltäsi. Sen sijaan että sysäisit kaiken ikävän pois mielestä voit olla iloinen siitä mitä koitte yhdessä ja yrittää vähitellen hyväksyä että asiat ovat nyt eri tavalla", Stiina selitti. "Niinkö sinä pääsit yli eksästäsi?" Ruu kysäisi saaden nyt Stiinan vaikeaksi. "Ragen jättämä haava ei ole vielä täysin ehjä, mutta täytyy myöntää että Espiquen läsnäololla on ollut siihen parantava vaikutus", Stiina selitti hymyillen pienesti. "No minulle moinen ei ainakaan toimi, en aio ryhtyä mihinkään laastarisuhteeseen vain siksi että kokisin itseni hyväksytyksi", Ruu tuhahti. "Espique ei ole minulle mikään Ragen korvike! Päinvastoin hän auttoi minua avaamaan uudellen sydämeni", Stiina huomautti. "Anteeksi, en tarkoittanut pahaa. Minä vain... äh, olen päättänyt etten aio enää tapailla ketään kollikissoja. En ikinä", Ruu kertoi. "Se on sinun valintasi. Mutta olet vielä nuori ja sinulla on koko elämä edessä, joten älä sulje mitään pois itseltäsi", Stiina kannusti. "Nyt kuulostat ainakin vanhukselta yrittäessäsi jakaa tuollaisia neuvoja", Ruu nauroi. Tytöt söivät herkkunsa loppuun ja kävivät sitten ilmoittamassa lähdöstään Odessalle ja Nooralle. "Nytkö te jo lähdette?" Noora hämmästeli. "Joo, minulla on näytelmäkerhossa harjoitukset", Ruu selitti. "Ja minä menen Espiquen kanssa leffaan!" Stiina hihkaisi innoissaan. "Okei, kiva kuitenkin että olitte seurassamme", Odessa sanoi ja vilkutti poistuvalle kissakaksikolle.

Näytelmäprojekti, osa 3: Roolijaosta näytelmälavalle
Uimahallista poistuttuaan Stiina ja Ruu lähtivät tassuttamaan teatteri Kissansilmää kohti. Tänään pidettäisi kenraaliharjoitus näytelmään, jota Ruu kerhotovereineen oli harjoitellut ahkerasti viimeisten kuukausien ajan. Kerho kokoontuisi tällä kertaa poikkeuksellisesti teatterissa, jotta näytöksen ohjelma voitaisi käydä läpi yksityiskohtaisesti. Matkalla Espique liittyi heidän seuraansa, ja Ruu katsoi hieman kateellisena muualle rakastavaisten hieroessa nenujaan yhteen tervehtimisen yhteydessä. Stiina ja Espique olivat sopineet käyvänsä näytelmäkerhon jälkeen katsomassa jonkin elokuvan yhdessä, ja Stiina suunnitteli menevänsä katsomaan leffaa myös odotellessaan Espiquen näytelmäharkkojen päättymistä. Olihan kaksi elokuvaa putkeen katsottuna aika paljon, mutta ikääntymisen myötä Stiina oli alkanut panikoida elämäntavoitteensa toteutumisen suhteen, joten elokuvia olisi nyt katseltava ahkerasti. Teatterille päästyään porukka jakautui kahtia Stiinan rientäessä jo aluillaan olevaan Toy Story -näytökseen. Leluleffa olikin ainoa elokuva mitä Stiina ei (ainakaan muistaakseni) ollut katsonut vielä kertaakaan, joten olisi korkea aika tutustua tähänkin elokuvaan. Sitten olisikin edessa kaikkien elokuvien katsominen uudestaan... Ruu ja Espique liittyivät puolestaan kerhotovereidensa joukkoon, ja porukka marssi simssiliinin johdolla näyttämön takahuoneeseen. simssiliini alkoi ohjeistaa esiripun käyttöä ja valottajan tehtäviä sillä välin kun näyttelijät olivat pukuhuonetilassa vaihtamassa rooliasuja ylleen. Espiquea varten oli ruskea haalari, johon oli kiinnitetty piparikoristemaisia yksityiskohtia, kuten valkeat napit. Eläinrooleja havainnollistettiin kullekin tyypillisillä korvilla, jotka oli kiinnitetty pääpantaan kiinni. Ruun asuun kuului myös epämukava susinaamio sekä tuuhea häntäjatke. Hahtuva muistutti suurta vessapaperirullan hylsyä puu-asussaan, joka oli luotu yksinkertaisesti kietomalla ruskeaa kartonkia kissan ympärille, ja lehtiä havainnollisti kissan pieneen päähän asetettu ylisuuri vihreä kikkuraperuukki. Sylvi oli tarpeeksi mummo jo sinällään, joten hän ei tarvinnut rooliasua ollenkaan. Harjoitukset käynnistyivät mummon ja piparkakkupojan kohtauksessa pienessä mummon mökissä. Lavasteet olivat melko yksinkertaiset, eikä mökistä löytynyt kuin kaikista oleellisimmat tavarat: pieni puinen pöytä sekä kaulin leipomiskohtausta havainnollistamaan. Espique-piparipojan karkaamiskohtaus sujui tutulla rutiinilla, joskin Sylvi tuntui näyttävän kerta kerran jälkeen aina vain happamanpaa ilmettä piparille, sillä mummeli ei ilmeisesti arvostanut piparkakkupojan epäkunnioittavaa käytöstä vanhuksia kohtaan. "Hyvä, sitten vedetään esirippu lavan peitoksi siksi aikaa että metsälavasteet saadaan paikoilleen", simssiliini ohjasi. Roolittomat kerholaiset ja osa näyttelijöistäkin Ruu mukaan lukien kiikutti lavasteita paikoilleen. Kerholaiset olivat itse askarrelleet kuvataidekerholaisten kanssa jonkin verran pahvisia pensaita lavasteeksi metsäkohtausta varten. Myös teatterin välineistöstä löytyi paljon hyvää rekvisiittaa, joten kaikkea ei tarvinnut vääntää alusta alkaen itse. Kun lavasteet oli saatu paikoilleen harjoituksia päästiin jatkamaan. Ruu seurasi kulisseista, miten piparkakkupoika kävi vuorollaan kaikkien näyttelijöiden puheilla, kunnes näytöksen loppupuolella koitti Ruun vuoro astua lavalle. Ruu lausui vuorosanansa sujuvasti ulkomuistista. Oikeastaan kenelläkään näyttelijällä ei ollut minkäänlaisia vaikeuksia muistaa omia repliikkejään, sillä ne tuli päntättyä niin hyvin koe-esiintymisiä varten. Kaikki sujui hyvin siihen asti kunnes tuli piparin aika kiivetä suden selkään. Espique oli paljon Ruuta isompi, ja kuten monissa aiemmissakin harjoituksissa Ruu lösähti lattialle liian painon takia. "Poikki! Otetaan tuo kohta uudestaan", simssiliini kailotti kuin mikäkin kuvauksien ohjaaja. Ruu kömpi takaisin jaloilleen ja oli erottavinaan lavan sivussa olevan kissajoukon seasta tirskuntaa. Vaikka pieni vihantunne kuohahti kissan sisällä hän tiedosti, ettei saisi antaa moisten häiriötekijöiden vaikuttaa suoritukseensa näytelmänkään aikana, joten Ruu jätti naureskelijat omaan arvoonsa ja kääntyi katsomaan Espiqueta. "Jos tehdään niin että pidän toista takajalkaani tukena maassa, niin sinulle ei tule niin paljon kannateltavaa?" Espique ehdotti Ruun nyökätessä. Nyt kohtauksen näytteleminen sujui paremmin, ja harjoitukset saatiin suoritettua kunnialla loppuun. "Upeaa, tästä tulee vielä hieno näytelmä! Vielä kun saisi sen tapahtuman aikaiseksi", simssiliini höpötti taputtaessaan lavalla oleville esiintyjille. Ruu loi katsahduksen hoitajansa takana olevaan tyhjään penkkiriviin ja kuvitteli paikan täyteen katsojia. Hän ei malttanut odottaa ensi-iltaa!

Ruun ja Espiquen kerho loppui tismalleen samaan aikaan kuin Stiinan katsoma elokuva, ja kolmikko kokoontui teatterin aulassa. "Oliko hyvä elokuva?" Ruu kysäisi. "Ihan ok, vaikka ne elävät lelut olivat vähän kammottavia! Saisin sätkyn jos joku pentujen lelukopan otuksista lähtisi yhtäkkiä liikkeelle ja alkaisi puhua", Stiina irvisteli niskakarvat pystyssä. Ruu hyvästeli rakastavaiset ja lähti talsimaan hoitolalle. "Käykö jos katsotaan Pieni Merenneito?" Stiina pohdiskeli seuraavaa elokuvaa. "Ei sillä elokuvalla ole niin väliä, kunhan saan viettää aikaa kanssasi", Espique puheli samalla kun puski poskellaan oranssin kissan niskaa. Stiinalla oli vähän poppareita edellisen leffan katsomisen jäljiltä, ja ruokavarastoa täydennettiin vielä rypäleirtokarkkien ja orangelimujen voimin. Elokuvan alkaessa Stiina ei voinut olla muistelematta aiempaa Pieni Merenneito -elokuvan katseluhetkeä siskonsa Oilin kanssa. Tuolloin Stiina oli pitänyt rakkaansa perässä kuivalle maalle muuttaneen Arielin toimintaa täysin päättömänä touhuna, mutta nyt Stiina näki juonenkäänteen eri tavalla. Oikeastaan sitä voisi verrata jollain tapaa siihen miten Espique oli saapunut hänen elämäänsä täysin toisenlaisesta paikasta. Joskus rakkauden eteen oli vain tehtävä uskonloikkia! Stiina painautui rakkaansa kylkeä vasten, ja kaksikko istui vieretysten koko elokuvan ajan. Lopputekstien ilmestyessä ruutuun Stiina ja Espique astelivat pois elokuvateatterin katsomosta. Stiinaa huvitti muistellessaan, miten Espique oli hypähtänyt ilmaan säikähdyksestä kun keskelle valkokangasta oli yhtäkkiä ilmestynyt kala. Stiina itse ei ollut säikyimmästä päästä ja kykeni katsomaan elokuvien jännimpiäkin kohtia ilme peruslukemilla, mutta Espiquen säikäyttänyttä kohtaa ei ollut edes tarkoitettu pelottavaksi, ja siksi poikakissan liioiteltu reaktio tuntui erityisen huvittavalta. Vaikka Espiquella ei olekaan Galaxyn tapaan ajatustenlukutaitoa ei tämän ollut vaikea arvata Stiinan huulilla olevasta virneestä mitä tyttö parhaillaan ajatteli. "Ei ole niin hauskaa", Espique tokaisi Stiinan tirskahtaessa ääneen. "Onpahan, olet hupsu kun säikähdit sitä kalaa", Stiina kikatti ja pörrötti leikkisästi Espiquen liilaa turkkia. "En varsinaisesti säikähtänyt juuri sitä kalaa, vaan tilannetta yleisesti. Kotiplaneettani ei ole kaikista turvallisin paikka, ja siellä saa olla varuillaan yllättävien tilanteiden vuoksi", Espique selitteli. Stiina ei ollut varma puhuiko Espique totta vai keksikö vain tämän tarinan, jotta hänen säikähdykselleen olisi luonnollinen selitys. "Älä huoli, minä lupaan suojella sinua kaikilta vaaroilta kotimatkamme ajan", Stiina hymyili ja tiukensi otettaan pojan tassusta kaksikon tassutellessa hoitolaa kohti hämärtyvässä illassa. Matka taittui rattoisasti, ja hoitolan pihalla kaksikko ei olisi malttanut erkaantua hyvästelyhalista. "En haluaisi vielä mennä", Stiina huokaisi rutistaen poikaystäväänsä tiukemmin. "Mitäpä jos tulisit meille yöksi?" Espique ehdotti yllättäen. "Hmm, jos se on simssiliinille ok, niin miksipä ei! Mutta käydään ensin toivottamassa hyvää yötä Untuvalle", Stiina vaati. simssiliinin huoneella oli rauhallinen meininki: Laskettelussa väsähtäneet pennut olivat jo yöpuulla, Quz raapusteli paperille varmaankin uusia laulujen sanoituksia ja simssiliini makasi mahallaan vuoteellaan pyöriessään netissä läppärillään. Ruuta ei näkynyt, mutta se ei ollut mitenkään tavallista, sillä Ruu viihtyi aina iltaisin ulkona hiirijahdissa. Stiina kävi suikkaamassa hyvänyönpusun poikansa liilalle päälaelle ja hipsutti sen jälkeen simssiliinin puheille. "Käykö jos menen Espiquen luo yöksi alienkissojen huoneeseen?" Stiina kysäisi. Saadakseen tahtonsa paremmin läpi Stiina yritti olla mahdollisimman hurmaava ja kehrätä hoitajalleen. "Tietenkin se sopii", simssiliini lupasi, minkä jälkeen Stiina hyppeli iloisesti Espiquen luokse.

Alienkissojen huoneella valmistauduttiin iltatoimiin, ja Stiina ja Espiquekin päättivät liittyä kylppäriin suuntaavan kirjavan kissalauman sekaan. Rex laski kylpyammeeseen vettä, ja Espique asetti ammeen viereen kannattelemansa pesuvadin, missä oli kaikki alienien siisteys- ja hygieniatarvikkeet, minkä jälkeen jokainen nouti astiasta siisteystarvikkeita itselleen. Kylpyveden valmistuttua Rex, Sylvi ja Espique hyppäsivät ammeeseen peseytymään. Aluksi kylpy eteni varsin tavanomaisissa merkeissä, mutta yhtäkkiä Rex veti selkänsä takaa vesipyssyn ja tähtäsi sillä Espiquea. "Sinä senkin..! Tätä saat katua", Espique uhkasi ja pläiskäytti voimatassuillaan ammeen vettä niin voimallisesti että siinä muodostui minihyökyaalto, joka peitti Rexin alleen. Sylvillä meinasi mennä hermot poikien vesisotaan, eikä vanhuskissakaan välttynyt naamalle lenteleviltä pärskeiltä. "Älä ole niin neiti, kastut kylvyssä joka tapauksessa", Rex huomautti. "Niin, mutta on eri asia kastua omasta vapaasta tahdosta kuin joutua kosteuden uhriksi", Sylvi nipoili. Hipsuli, Galaxy ja Stiina pitivät tyttöklubia harjatessaan turkkejaan. "Tuhka aikoo järjestää perheellemme yhteistä tekemistä, ja matkustamme Meksikoon!" Galaxy kertoi liikutellessaan harjaa siniliilaa turkkiaan pitkin. "Voi miten huomaavaista, hän todella panostaa perheeseensä", Stiina totesi. "Siitä ei tulisi mitään jos minä yrittäisin saada kaikki kuusi pentuani plus näiden isät samaan tapaamispaikkaan", Hipsuli pohti, ja kolmikko naurahti mielikuvalle kuuden mini-Hipsulin juoksennellessa ympäriinsä tuntosarvet päälaella heiluen. Saatuaan turkkinsa ojennukseen Hipsuli ja Galaxy kiipesivät Lightin seuraksi lavuaarin vieressä olevalle pöydälle harjaamaan hampaitaan. Stiina huomasi Sylvin ja Rexin kuivattelemassa kylpynsä jäljiltä, joten hän keksi liittyä Espiquen seuraan ammeeseen. Stiina tarjoutui pesemään poikaystävänsä selän, ja hän alkoi levittää shampoota Espiquen liilaan turkkiin. "Tassusi tuntuvat niin pehmeiltä", Espique kehräsi tyytyväisenä Stiinan polkuanturoiden seikkaillessa pojan selkäkarvoissa. Samassa Stiina tajusi kiinnittää huomiota ammeessa kelluvaan vesipyssyyn, joka oli lillui nyt yksinään aiemman vesisodan jäljiltä. Stiina tuumi, että olisi suorastaan rikollista rikkoa tämä raukea hetki tähtäämällä Espiquea vesipyssyllä - ja juuri siksi hän kurottautui vaivihkaa tarttuakseen aseeseen. Espique reagoi kuitenkin nopeammin ja ehti napata vesipyssyn tassuihinsa ja suihkauttaa sillä vettä Stiinan naamalle nopeammin kuin tyttö ehti räpäyttää silmiään. "Mi-miten sinä huomasit?" Stiina kummasteli. Espiquen ladatessa asetta sai Stiina tilaisuuden tehdä vastahyökkäyksen, ja hän syöksyi täysillä poikaa päin, jolloin molemmat vajosivat uppeluksiin. "Jotkut eivät osaa käyttäytyä iälleen sopivalla tavalla", Sylvi tuhahti harjatessaan pyyhekuivattua turkkiaan. "Älä nyt, leikkiminen kuuluu ihan jokaiseen ikävaiheeseen", Rex naurahti nyppiessään kampaan tarttuneita punaisia irtokarvojaan. Enemmän tai vähemmän riehakkaiden iltapesujen päätteeksi alienit ja Stiina hipsivät takaisin huoneelleen. Kukin riensi kiireesti varaamaan itselleen makuualustan, sillä niitä oli vain viisi ja viimeiselle ei jäisi pehmikkeeksi kuin pieni tyyny. Espique onnistui nappaamaan vihreän makuualustan, ja hän raahasi sen rauhalliseen nurkkaan, ja hetkessä pariskunta oli köllähtänyt patjalle vieretysten. "Mmmh, kaksi orangeminilimua leffateatterissa taisi olla liikaa", Stiina irvisti jouduttuaan nousemaan makuupaikaltaan vessareissulle. Huoneessa oli jo hämärää, mutta Stiina erotti alienien hiekkalaatikon ja kävi tekemässä tarpeensa sinne. Palatessaan makuupaikalleen Stiina säikähti todenteolla jonkun syöksyessä hänen kimppuunsa. "Apua, kimppphh!" Stiina yritti huutaa, mutta hyökkääjä tukki hänen suunsa. Pian Stiinalle valkeni kiusantekijän olleen Espique. "Miksi sinä noin teit? Olisin voinut saada sydänkohtauksen", Stiina sihahti. "Haha, minua jäi vaivaamaan se säikähdykseni elokuvan aikana, joten halusin nyt puolestaan saada jotain naurunaihetta sinun pelokkuudestasi", Espique hihitti. "Olet outo", Stiina tokaisi kaksikon palatessa nukkumapaikalleen. Äskeisen säikytysoperaation jälkeen Stiina tunsi olonsa hieman turvattomaksi, joten hän käpertyi tiukemmin Espiqueta vasten, ja poika kiersi tassunsa tytön ympärille pitääkseen tämän turvassa.

Quzin mielipide päivästä: "Ugh, simssiliini pisti minut melkoisen tiukkaan paikkaan kuntosalilla! Kaipa hän on oikeassa, minun ja Ruun olisi keskusteltava erostamme niin kuin aikuiset, mutta arvatkaa huvittaako..?"

Ruun mielipide päivästä: "Yhm, ero tekee yhä kipeää, mutta parempaan päin ollaan menossa. Ainakin uimahallireissu hyvässä seurassa sai ajatukset hetkeksi muualle, ja näytelmässäkin riittää tekemistä, joten en unohdu suremaan."

Stiinan mielipide päivästä: "Tänään olikin varsinainen kylpypäivä, ensin lilluin uimahallin porealtaassa ja illalla osallistuin alienien kylpyhetkeen! Elokuviakin tuli katsottua oikein kaksin kappalein, mutta vielä täytyy kiriä."

Tulpen mielipide päivästä: "Oli kiva nähdä Kettua taas pitkästä aikaa! Tällä kertaa pulkka kulki tosi hyvin, jos nyt pidettäisi uusi kilpailu niin meitä ei voittaisi kukaan!!"

Untuvan mielipide päivästä: "Harmi ettei Vesa ollut kanssamme pulkkamäessä, mutta oli meillä ihan kivaa kolmisteenkin. Pulkkailu on tosin makuuni vähän liian vauhdikasta, mutta ainakin näin kauniita talvimaisemia!"

Tarpeet:

Ruu
+ Leikkiminen (sukellushippa)
+ Liikkuminen (uiminen, teatterille kävely)

Stiina
+ Hygienia (kylpy)
+ Uni (nukkuminen)
+ Leikkiminen (vesisota)
+ Liikkuminen (kävely teatterille ja hoitolalle)

Tulpe & Untuva
+ Uni (nukkui)
+ Leikkiminen (pulkkamäki)
+ Liikkuminen (hiihto, kukkulalla kävely)

Tarpeet alieneille:
+ Hygienia (kylpy; Rex, Sylvi, Espique)
+ Siisteys (turkin harjaus; Hipsuli, Galaxy, Sylvi, Rex | hammaspesu; Light, Hipsuli, Galaxy)
+ Leikkiminen (vesisota; Espique)
+ Uni (yöunet; kaikille)

Muuta muistettavaa:
+ 10 penniä Stiinan kirjallisuuskerhosta
+ kohota alienpalkkei
+ Ruulle ja Espiquelle näytelmäkerhomerkit

Vastaus:

Saat 94 + 10 = 104 penniä ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Kirsikka

30.04.2020 18:29
Luku 26 Pääsiäinen rokotuksen kera

"Mä puen tän tipuun parhaimpii vaatteisii!" Veikko kuulutti huoneessa. Oli pääsiäinen. Kasa aka simssiliini oli järjestänyt kilpailun, jossa piti pukea pääsiäistipu.
"Mutta Veikko, tuolla on rokkitähden asu. Nyt on pääsiäinen." Elmo huomautti tuijottaen veljensä käyttämässä mustaa ja harmaata sekä valkoista väriä.
"Hmmph, en oikein tykkää tästä kun minulla menee aina reunan yli." Shira valitti kun yritti piirtää sinisiä raitoja taustalle, jonka jälkeen työ olisi valmis. Nala taas oli keskittynyt koko ajan vain taustaan, eikä ollut koskenutkaan tipuun. Tuhka, Veeti ja Daim eivät osallistuneet piirtoon vaan he katsoivat pääsiäismunien mainosta.
"Minkä näistä lahjoista te haluisitte?" Tuhka kysyi.
"En tiedä." Daim maukaisi.
"Jonkun kivan. Mutta mieluiten jään munatta." Veeti totesi. Kuula oli värittänyt valkoisella valmistipun pois ja oli piirtämässä tyttökissaa. Rio taas vaihtoi tipun väriä keltaisedta vihreäksi, jonka jälkeen hän piirsi sille tuntosarven.
"Aika!" Kirsikka ilmoitti. Jokainen laittoi lattialle oman teoksensa, ja he saivat äänestää parhaimman, mutta ei saanut itseään. Se sitten lähetettäisiin ylläpidon järjestämään kilpailuun. Myös Daim, Tuhka ja Veeti osallistuivat äänestykseen. Elmo voitti neljällä äänellä. Rio oli toisena vihreällä linnullaan kolmella äänellä.
"No, me sitten lähetetään siihen kilpailuun Elmon tipu." Shira sanoi hymyillen. Elmo punastui korvia myöten.
Kun se oli lähetetty, he odottivat tuloksia. Sillä aikaa he leikkivät munienpiilotusta, mihin vanhukset Daim ja Veeti eivät jaksaneet osallistua. He vain kuorsasivat sohvalla tekemättä mitään.
Kun Shira löysi viimeisenkin munan ja se oli laitettu koriin takaisin, tuli postiluukusta paketti. Veikko oli jo hetkessä ampautunut sen luokse ja avasi sen vikkelästi.
"Täs o meijän lahjat siit tipust!" Veikko iloitsi ja levitti lattialle pupulelun, vieteriankan ja vihreän pingviinin.
simssiliini oli myös laittanut pakettiin, että he saivat upean ankan, jonka sekin olisi toivonut saavansa.
"Hei, me voijaan antaa se sille, kun ei täs mitää ihmeellist oo." Veikko päätti kysymättä muilta, ja laittoi sen takaisin pakettiin. Hän myös kirjoitti siihen kirjeen. Ennen kun Veikko ennätti lähteä ulos, Elmo kirjoitti vikkelästi vielä loppuun jotain, ennen kuin Veikko ehtisi lähteä.

Paketin lähetettyä vastaus tuli todella nopeasti. Tällä kertaa Kirsikka avasi sen, ja luki kirjeen ääneen:
"Kiitos potenssiin kymmenen lähettämästänne ihanasta lahjasta! Alistumme mielellämme Veikon kaveripakotukseen, haha! T. Quz, Ruu, Stiina, Tulpe & Untuva + uudesta vieteriankastaan iloitseva simssiliini." Kirsikka luki. "Veikko, mikä ihme kaveripakotus?!"
"Häh? Mä vaa pakotin heidät kavereiks?" Veikko ihmetteli.
"No ei noin pyydetä kaveriksi." Kirsikka torui. "Näytät huonoa esimerkkiä esimerkiksi simssiliinin Tulpelle ja Untuvalle."
"Esimerkki esimerkki." Veikko mutisi.
"Mut hei, mikä tämä kananmuna on?" Veikko jatkoi ja osoitti paketista tullutta oranssia munaa, joka oli koristeltu rusetilla.
"En tiedä, avataan se!" Shira innostui ja meni munan kimppuun. Sen sisältä paljastui söpö, kultainen lohikäärmelelu.
"OII MINÄKIN HALUAN TUOLLAISEN!" Nala kiljahti innoissaan.
"simssiliini myy niitä." Kirsikka muisteli, ja sen sanottuaan osa kissoista oli jo syöksynyt käytävälle kohti simssiliinin huonetta.

simsukin huoneen kohdalla Nala oli heti hänelle:
"TÄNNE SE LOHIKÄÄRMEENMUNA SE LOHIKÄÄRME OLI NIIN SÖPÖ!"
"Ne ovat yllätysmunia, joista paljastuu vaikka mitä leluja." simssiliini korjasi, näyttäen samalla pöydällään olevia lisää, identtisiä munia.
"Anteeksi että Veikko lähetti noin töykeän kirjeen teille!" Kirsikka kiirehti pahoittelemaan.
"Ei se ollut töykeä!" Veikko väitti vieressä.
"Haha, sellaista voi odottaa pieneltä pennulta." simssiliini vain naurahti. "Mutta siis, tulitteko näitä munia ostamaan?"
"Juu. Kissat, ketkä hakuaa munan? Lohikäärme voi mennä sitten Nalalle." Kirsikka kertoi.
"Minä haluan!" Shira vaati, ja osa muistakin perässä ilmoitti haluavansa. Ne olivat Kuula, Rio, Veikko, ja hieman hiljaisesti Elmo.
"Kuusi munaa." Kirsikka kertoi simssiliinille.
"Mutta meistä halusi vain viisi." Shira ihmetteli.
"Enkö minäkään saa haluta?" Kirsikka vitsaili.
"Sitten se olisi 36 penniä, kun yksi muna maksaa kuusi penniä." simssiliini laskeli ja Kirsikka ojensi rahat. Sitten mainitut kissat sekä Kirsikka hakivat oman munansa.

Kaikkien päästyä huoneelle kaikki alkoivat availemaan muniaan. Paitsi Kirsikka. Shiran munasta tuli liila hiiri.
"Uijui tuokin on söpö!" Nala ihasteli.
"Voidaan pitää tätä ja lohikäärmettä yhteisinä jos haluat." Shira ehdotti, ja Nala suostui.
Heti Shiran jälkeen avautui Veikon muna. Sieltä paljastui pinkkiliila tähtisauva.
"Hyi, en mä tota haluu!" Veikko murjotti ja heitti sauvan. Elmolta paljastui lintuavaimenperä.
"Me voidaan vaihtaa." Elmo sanoi, ja veljekset vaihtoivat. Sitten, Kuulalla ja Riolla paljastui pinkki lentelijä ja tanssiva tähti.
"Kirsikka miks sä et avaa sun munaa?" Veikko ihmetteli, kun Kirsikka istui vain hymyillen katsoen kissojaan.
"Pidän tämän muistona. Muna on kaunis." Kirsikka totesi, ja laittoi sen komeilemaan ylähyllylle.


Tarpeet:
Ei mitään :)

Kulut:
-36 penniä munista :)

Plussat:
+Shiralle Hiiruska
+Nalalle se lohikäärme
+Kuulalle lentelijä
+Riolle tanssiva tähti
+Elmolle tähtisauva
+Veikolle avaimenperä
+15 extrapenniä huhtikuun aikana kirjoitetusta pääsiäistarinasta :)

//jees, saatiin tämä lähetettyä ajoissa! :)

Vastaus:

Olipa kivaa kun kirjoitit näistä pienistä pääsiäispuuhista vaikka mitään virallista tapahtumaa ei ollutkaan. .-) Olisi ollut kiva nähdä muidenkin tiputekeleet kuvina, hauska idea että kilpailuun lähetettävä tipu äänestettiin! Haha, meidän kirjeenvaihdostakin oli kerrontaa. xD Lisään nuo munalahjukset, ja saat 13 + 15 = 28 penniä, eli maksettavaa jää 8 penniä. .-)

-Kasa

Nimi: Vision

13.04.2020 13:05
10. luku

Sekunnit, minuutit, tunnit, päivät ja lopulta viikot olivat edenneet huimaan tahtiin, ja pian vielä hyinen ja kylmä maaliskuu oli vaihtanut jo hieman lämpimämmäksi huhtikuuksi. Lumet olivat aikalailla kaikkialta sulaneet ja ulkona oli erittäin lämmintä, kun aurinko helotti taivaalla ja loi paahtavat säteensä maahan, sekä kaikkialle, minne ne vain yltivät.
Säteet yltivät huoneen neljätoista ikkunan läpi ja jatkoivat matkaansa vielä hieman pienen, violetin ja nukkuvan kissan turkin luokse, jonka kyljet kohoilivat rauhalliseen tahtiin. Aurinko sai pennun turkin näyttämään vielä tavallista kiiltävämmältä, ja kissa tuhisi tyytyväisesti nukkuessaan.
Vaikka sekunnit, minuutit, tunnit, päivät ja lopulta kuukaudet olivat vierineet ja pedissä nukkuva seikkailunhaluinen Onni kasvanut, ei hänen taipumus nukkumiseen ollut kadonnut minnekään. Onni oli aina se, joka nukkui kaikista pisimpään.
Muutkaan asiat eivät huoneessa numero neljätoista olleet juuri muuttuneet.
Vision tuhisi Onnin lähellä omassa vuoteessaan. Hänen peittonsa oli lattialla, kaukana hänestä. Leikittelevät auringonsäteet eivät yltäneet aivan hänen vuoteensa luo, joten hoitaja hytisi unissaan. Mitäs oli unissaan mennyt potkimaan peiton lattialle.
Älä luulekaan, ei koko huone ollut yhtä levollinen kuin Vision ja Onni. Molemmilla oli selvästi taipumusta nukkua erittäin myöhään, mutta kaksi muuta huoneen asukasta, Hahtuva ja Sisu, olivat taas erittäin varhain jo nousseet tunnollisesti vuoteestaan ja karistaneet unihiekat silmistään.
Sisun kirjava turkki oli hieman pystyssä ja sojotteli sinne tänne sattumanvaraisesti aamiaispöydässä, Hahtuvalla se oli suittuna nätisti ja säntillisesti. Mustaturkkinen katsoi inhoten nuoreempaansa, mutta peitti katseensa työntämällä loput jäljellä olevasta sinappikolmiostaan kasvojensa eteen.
Sisu katsoi silloin Hahtuvaan hämmentyneenä, mutta jatkoi kovaäänistä mansikkatikkarin lipomistaan.
Hetken päästä, kun molemmat olivat jo syöneet ja kello näytti puoli kymmentä, kissat nappasivat lattialla makaavat koululaukkunsa, jotka he olivat pakanneet jo edellisenä päivänä illalla. Hahtuva oli pakannut laukkunsa nopeasti ja laittanut sen seinää vasten pystyyn. Sisun pakkaaminen taas oli lähinnä sitä, että hän juoksenteli ympäri huonetta puoli tuntia löytämättä yhtään tarvitsemaansa esinettä.

Mouruposken ulkopuolella, portin pielessä, odotti kaksi erikokoista ja erinäköistä kissaa, jotka erilaisuudestaan huolimatta olivat hyviä ystäviä. Toinen seisoi jännittyneenä ja toinen rennosti odottamassa sisältä saapuvaa kaksikkoa, kuten monina aikaisempinakin päivinä.
Sisun turkki tuli ensimmäiseksi näkyviin, kun poika viiletti nopeasti ystäviensä luokse. Jos se oli jo aikaisemmin ollut jo aivan sotkuinen ja takussa, voitte varmasti kuvitella, miltä turkki näytti nyt, rapaisena ja mutaisena.
Hahtuva kipitti Sisun perässä ja tervehti ystäviään ja sitten nelikko lähti suuntaamaan kouluun.

Joko aika oli kulunut tavallista nopeampaa tai kissat olivat vain yksinkertaisesti madelleet kouluun, sillä muut koulun kissat olivat jo tunnollisesti odottamassa omaa vuoroaan päästä sisälle.
Sisu vilkaisi varovaisesti Yuiin, sillä se ei uskaltanut katsoa Hahtuvaan. Hahtuva oli ollut viime aikoina erittäin ärtynyt ja piikitellyt jokaista kaikesta, keksimättä siihen mitään kunnollista syytä.
“Äidinkieltä”, Yui vastasi ripeästi ja vetäytyi Hahtuvan rinnalle, kun taas Sisu kulki Tuulin rinnalla.
Äidinkielen ovi narahti hiljaa, kun Tuuli sulki sen ripeästi perässään. Kirjavaturkkinen kissa kipitti sen jälkeen vakituiselle paikallaan Yuin viereen. Vaikkei luokassa ollut jaettu omia paikkoja, siitä oli tullut Tuulille paikka, jonne hän aina meni.
Sisu ja Hahtuva istuivat kaksikon edessä. Hahtuva huokaili ripeään tahtiin ja huomautteli ärtyneenä Sisulle kaikesta.
“Sinun turkkisi on aivan sotkuinen”, musta kissa sanoi. Sisu ei välittänyt yhtään, vaan tarkkaili hilpeänä luokkaa ja etsi katseellaan jotain mielenkiintoista tutkittavaa. Pojan mielestä oli aivan sama, oliko turkki takussa, sotkuinen tai rapainen, mutta Hahtuvalle sillä taisi olla jotain merkitystä, kun kissa oli huomauttanut siitä jo useamman kerran.
Yuin oma paikka oli Tuulin vieressä, seinässä kiinni oleva pulpetti. Paikka oli tarpeeksi rauhallinen ja hiljainen hänen makuunsa, ja Tuuli oli oppinut kanssa ymmärtämään, että vanhempi kissa tarvitsi paljon omaa tilaa ja rauhaa. Heistä oli tullut hyvät ystävät viime aikoina.
Tapansa mukaisesti äidinkielen opettaja tuli hieman myöhässä, noin kaksi kolme minuuttia ainoastaan. Hän tervehti oppilaita tutuksi tulleella tavalla ja läjäytti omalle pöydälleen suuren paperipinon.
Sisun suusta kuului äänekäs nielaus, Hahtuva katseli välinpitämättömä ympärilleen, Yui tarkkaili hiljaa pinoa ja Tuuli katsoi sitä taas innokkaana, silmät loistaen.
Luokassa vallitseva jännitys taisi olla niin suuri, että opettajakin aisti sen. Hän katsoi ylpeästi ja hieman ylimielisesti oppilaisiinsa. Hahtuva tuhahti äänekkäästi opettajan katselle, ja sai osakseen kymmenen sekuntia rikkumatonta tuijotusta.
“Tänään”, aloitti opettaja piti välissä pitkän tauon, jotta voisi pitää oppilaiden jännitystä yllä. “Tänään teillä on koe kaikesta oppimastanne, jotta saan tietää, onko teidän päähänne iskostunut mitään tästä vuodesta, joka lähenee loppuaan. Jos olisitte olleet fiksu luokka, ettekä sellainen lauma täynnä villejä ja riehakkaita persoonia, olisin voinut opettaa teille kirjoittamisen jalon taidon ja paljon muuta, mutta olitte vain joukko pösilöitä, joita aina opetan”, opettaja selitti ja vilkaisi kummasti neljä kertaa puheensa aikana Sisuun, joka nielaisi kuuluvasti neljästi luokassa. Poika sai osakseen muutaman oudoksuvat katseet.
Tuuli, niin kelvollinen oppilas kuin olikin ja vieläpä erittäin taitava, tunsi myös vatsassaan pienen väännähdyksen. Mitä hän oli Yuin ja Hahtuvan puheista kuullut, ei ollut mitenkään tavallista, että näinkin iso koe asetettiin keskelle lukuvuotta (tai oikeastaan loppuun, sen Tuulikin tajusi myöhemmin lisää ajatellessaan). Jos tällainen mitätön (Tuuli kyllä tiesi huijaavansa ajatuksella itseään) koe aiheuttaisi tällaista jännitystä, millaista olisi sitten lopputöiden aikana? Ei, ei Tuuli tiennyt, ja se häntä jännitti.
Hahtuvakin laskeutui muiden luokse oman nyrpeyden tasoltaan ja vilkaisi huolestuneena opettajaan, joka näytti ylimielisin hymyn oppilaalleen.
Yui suhtautui kaikkeen yllättävän rauhallisesti. Hänen lopputöistään ei ollut kauaa ja asiat olivat tuoreessa muistissa. Hän oli luottavaisella mielellä, että osaisi.
Opettaja jakoi jännityksen vallitessa jokaiselle kokeen. Koko loppu tunnin luokan täytti lyijykynien rapina paperia vasten ja huokailut sieltä sun täältä.

Tunnin loppuessa kissajoukko siirtyi välitunnille. Kokeen tekeminen oli kestänyt kauemmin, sillä välituntia oli jäljellä enään muutama minuutti heidän päästessään ulos.
Välitunti oli vaitonainen.
Sisu hyvästeli ystävänsä ja lähti takaisin Mouruposkeen päin. Perjantai oli helppo päivä pojalle, kun ei ollut muita aineita äidinkielen lisäksi.
Kellojen soidessa Hahtuva lähti talsimaan tylsistyneiden askeleiden kera takaisin sisälle päin. Tuuli ja Yui jäivät pihalle, sillä Hahtuvan historian tunnin jälkeen Tuulilla olisi vielä ruotsia ja Yuille venäjää lukujärjestyksen mukaan.

Vision ja Onni, varsinaiset unikeot olivat äidinkielen tunnin loppuessa molemmat heräilemässä. Kylmyys oli herättänyt Visionin, ja hänen katsoessaan kelloon hoitaja oli myös käynyt ravistelemassa edelleenkin sikeässä unessa olevan Onnin hereille.
Onni kävi ripeästi harjaamassa hampaansa Visionin ohjeistuksella ja meni sitten istumaan keittiön pöydän ääreen ja odottamaan Visionin tarjoamaa ruokaa. Hoitaja kaivoi jääkaapin uumenista sekasössön purkkiruoan. Onni katsoi sitä hieman nyrpeästi, mutta saadessaan ruokaa suuhunsa hän söi reippaasti.
Onnin syödessä Vision meni kylpyhuoneeseen ja laittoi vettä valumaan. Kylpy oli tarkoitettu Onnille sekä Sisulle, joka saapuisi pian takaisin koulusta. Mitä Vision hoidokkiaan tunsi, Sisu olisi varmasti aivan mudassa.
Vision oli aavistuksensa kanssa täysin oikeassa, sillä samalla hetkellä huoneen ovi aukesi natisten ja Sisu ryntäsi sisään.
“Kotona taaas!” poika huusi ja oli ryntäämässä sohvalle, mutta Vision kaappasi pojan syliinsä.
“Älä luulekaan, pääset kylpyyn, ennen kuin menet minnekään”, Vision sanoi ja naurahti hoidokkinsa nyrpeälle ja syyttävälle ilmeelle.

Historian tunti oli alkanut Hahtuvan osalta hitaasti, eikä tyttö kiinnittänyt juuri minkäänlaista huomiota opettajaan. Koulun alkaessa Hahtuva oli ollut innokas koululainen, mutta nyt hän lähinnä nyrpisti nenäänsä kaikelle, mikä liittyikin vain siihen. Se saattoi johtua iän mukana tulevasta välinpitämättömyydestä, mutta ei Hahtuvaa hirveästi kiinnostanut.
“No Hahtuva, osaisitko kertoa, minkä merkittävän tieteellisen löydön Isaac Newton teki?” opettaja kysyi ja Hahtuva nielaisi. Opettaja oli hänen makuunsa turhan innokas, kun jakeli vastausvuoroja myös heille, ketkä eivät viitanneet.
“Öööh..” Hahtuva aloitti ja opettaja katsoi häneen kannustavasti hymyillen. “Eikö se hemmo keksinyt ajatuksen painovoimasta?”
Opettaja nyökkäsi ja väläytti kannustavan hymyn oppilaalleen ja syventyi jälleen opettamaan.
Seuraavat minuutit Hahtuva keskittyi jo hieman enemmän opetukseen.

Toisaalla, huoneessa numero neljätoista, Vision oli viimein päättänyt Sisun tuskan ja päästänyt tämän kylvystä. Hoitaja oli pessyt myös nuoremman pennun, mutta Onni sentään osasi pitää turkkinsa edes jotenkin siistinä, eikä pesemisessä kestänyt niin kauaa.
Onni oli keittiön pöydällä piirtämässä värikynillään paperiarkille jotain epämääräistä sotkua. Kissa oli hyvin syventynyt touhuunsa ja näytti pitävän siitä kovasti. Visionia hymyilytti, kun hän kävi vielä keittiöstä hakemassa molemmille pojille mansikkatikkarin palkinnoksi.
Sisu oli vallannut hoitajansa vastusteluista huolimatta Visionin sängyn ja murusti nyt saamaansa tikkaria valkoisille lakanoille hoitajansa katsoessa epätoivoisena. Samalla hän pelasi punaisella konsolillaan jotain pelejä ja huusi samanaikaisesti aika ajoin kovalla ja kantavalla äänellään.

Yui oli lähtenyt heti kellojen soidessa kohti venäjän luokkaa. Venäjä oli hänestä kivaa, ja kissa piti myös kovasti aineen opettajasta.
“Ey, uchitel'!” Yui tervehti pöytänsä takana olevaa opettajaa, joka hymyili nähdessään oppilaansa. “Chto sluchilos'?”
“Spasibo, Yui. U menya yest' khoroshiye veshchi, a vy?” opettaja vastasi ja kertoi, että hänelle kuului hyvää. Yui hymyili ja sanoi, että hänellekin kuului hyvää.
Yui todella piti venäjän tunneista ja opettajasta. Tunneilla tehtiin muutakin kuin opiskeltiin kirjasta, eikä siellä ollut muita häiritsemässä. Yuista tuntui, että hän oli oppinut jo lyhyen ajan sisään paljon.
Tunti jatkui keskustellen.

Tuuli seurasi ruotsin tunnin tapahtumia mielenkiinnolla. Hahtuvakin yritti tsempata ja kuunnella, mutta keskivaiheilla tuntia hän tuijotti vain pulpettinsa kantta ja piirteli kirjoihinsa.
“Mitt favoritämne är svenska”, Tuuli sanoi opettajalle omalla vuorollaan. Hahtuvakin havahtui, kun opettaja siirsi odottavan katseensa häneen.
“Mitt favourritämne äär huuslig ekonomii”, Hahtuva sanoi mahdollisimman nopeasti, jotta se olisi pian ohi. Opettajan nyökätessä hyväksyvästi kissa huokaisi syvään helpotuksesta.
Hahtuva oli lopun tunnin ajan hiljaa, mutta Tuuli jatkoi tutuksi tulleella tavallansa ja viittaili useaan otteeseen.

Myöhemmin samana päivänä Vision, Hahtuva, Sisu ja Onni olivat jälleen kaikki kotona. Onni, kuinkas muutenkaan, oli kerääntynyt jälleen kerälle ja tuhisi hämillään olevaa Sisua vasten hiljaa.

Tarpeet:

Sisu:
+ hygieniatarve

Onni:
+ hygieniatarve
+ leikkimistarve (jos piirtäminen lasketaan)
+ nälkä (kaapista voi poistaa sinappikolmion, sekasössön purkkiruoan ja kolme mansikkatikkaria)

Vastaus:

Tykkäsin alun auringonsädekuvailuista, varmaan siksi kun päätin siirtyä läppärini kanssa aurinkoiseen keittiöön ja yritän löytää paleleville jaloille ja käsille aurinkoisia läiskiä lämmikkeeksi (mistä johtuen istuma-asentoni on varsin erikoinen .-D). Onneksi koululaiset olivat ajoissa jalkeilla ilman vahtimistakin niin eivät myöhästyneet ainakaan liian nukkumisen takia. .-D Kamalan kiero tuo äidinkielen ope silmäillessään oppilaiden hätääntyneitä ilmeitä koepaperit kourassaan, olisin varmaan itse ihan samanalinen opettaja. xDD Mikähän tuotan Hahtuvaa vaivaa kun hänestä on tullut niin välinpitämätön koulua kohtaan ja piikittelee muille. .-o Sisu on ihana kun ei välitä turhia sotkuisesta turkista, ja Onni on pieni unikeko. .-3 Saat 31 penniä, ja kohottelen tarpeet ja lisään kouluplussaa kaikille. .-)

-Kasa

Nimi: simssiliini

05.04.2020 15:55
Violent Valentin

simssiliini oli perinteiseen tapaansa majoittunut radion ääreen vilttiinsä kääriytyneenä heti kymmenen jälkeen, jolloin hänen suosikkiradiojuontajansa saapui tekemään lähetystä. "Aurinkoista perjantaiaamua just sulle!" radio-Eskon pirteä tervehdys kantautui pinkin radion kaijuttimista huoneeseen. "Hei, ja hyvää ystävänpäivää! Tänään me puhutaan..." Eskon selostus katkesi yllättäen Ruun saapuessa näpräämään taajuusnuppia. "Hei, minä kuuntelin sitä", simssiliini tokaisi harmistuneena. "Kuinka monta kertaa sinulle pitää painottaa että meillä kuunnellaan ainoastaan Moururadiota?" Ruu sivisti hoitajaansa. Mouruposkella oli tosiaan nykyään ihkaoma radiotaajuus, jossa olivat äänessä Kirsikan kolme hoidokkia Shira, Tuhka ja Nala. Tietysti paikallista radiotoimintaa olisi hyvä tukea, mutta tuskin Moururadiota suljettaisi vähäisten kuuntelulukujen takia jos simssiliini kuuntelisi muutamana arkipäivänä Eskon nelituntisen lähetyksen. simssiliini nojautui tylsistyneenä taaksepäin vajoten sohvan uumeniin Tuhkan äänen kuuluttaessa ystävänpäivän tapahtumapainoitteisesta ohjelmasta. "Tarjolla on kaikille jotakin: Vastikään avatussa Gourmeow-ravintolassa voit nauttia herkullisen treffiaterian kumppanisi kanssa, tai jos et ole vielä löytänyt rinnallesi sitä oikeaa voit ottaa osaa hoitolan pihalla olevalla lammella järjestettävään rusettiluisteluun", Tuhka selosti. "Eikä pidä unohtaa ettei ystävänpäivä ole pelkkä rakastavaisten juhla, vaan tarjolla on myös muunlaista tekemistä. Odessan kissat ovat järjestäneet nyyttärijuhlat, jotka pidetään juhlatuvassa", Shira jatkoi. "Minä osallistun niihin! En malta odottaa!" Tulpe karjaisi innoissaan radion päälle. "Nonniin bilepentu, ennen kuin lähdetään minnekään on kylvyn aika", Quz muistutti ja nosti pennun kylpyammeeseen, missä Stiina oli jo parhaillaan pesemässä Untuvaa. Ammeeseen päästyään Tulpe alkoi roiskia innoissaan vettä, ja Stiina joutui pyytämään villiä pentua olemaan hieman rauhallisemmin ettei Untuva pelästy. Liila pentu ei todellakaan nauttinut kylpemisestä, mutta hammasta purren Untuva suostui olemaan aloillaan sen aikaa kun äiti levitti tämän turkkiin shampoota. Kylpijöiden vedenläträyksen yli kantautui vielä kolmannen radiojuontaja-Nalan kommentti siitä, että elokuvateatteri tarjoaisi kissaseurueille alennuksia leffalipuista ja -herkuista. "Menisin mielelläni elokuviin, mutta Espique sai jotenkin ylipuhuttua minut seurakseen ravintolaan", Stiina puhisi huuhdellessaan Untuvan päälakea korvannipukoita myöten. "Älä murjota, teille tulee varmasti niin ihanan romanttinen ateria ettet edes tule kaipaamaan mitään valkokankaalla pyörivää liikkuvaa kuvaa, vaan unohdut tuijottamaan poikaystäväsi kullankeltaisia silmiä tuntikausiksi", Ruu runoili. "Eräs on yltiöromanttisella mielellä", Stiina hymähti. "No vähemmästäkin, olenhan saanut eräältä kissaherralta kutsun samaiseen ravintolaan", Ruu hykerteli ja kävi suikkaamassa nopean suukon Quzin poskelle tiedustellessaan samalla, tarvitsiko poika apua Tulpen kylvetyksessä. Stiina nosti Untuvan ammeesta ja kietoi tämän vaaleanpunaiseen pyyhkeeseen kuivattelemaan samaan aikaan kun Quz ja Ruu yrittivät saada Tulpen hallintaan. Tyttöpentu ei karttanut kastumista, mutta yleensä tällä oli niin rajut vesileikit että kylvettäjiä tarvittiin useampi: Yksi piteli Tulpea paikallaan toisen levittäessä shampoon ja hoitoaineen pennun mustavalkoiseen turkkiin. simssiliini röhnötti sohvalla mahakkaasti tuijottaen huoneen vastakkaista seinää silmien painuessa koko ajan enemmän kiinni, ja hän olisi todennäköisesti nukahtanut ellei Quz olisi yhtäkkiä hypännyt hoitajansa mahan päälle. "Harjaa pentujen turkit", Quz määräsi ja osoitti tassullaan sohvalle nostamiaan pentuja. "Voisi sitä kysyä palvelusta vähän nätimmikin eikä suoraan vaan käskyttää. Sitä paitsi minulla ei ole harjaakaan", simssiliini selitteli, jolloin Ruu viskoi pyöreän harjan hoitajaa kohti. simssiliini ulvaisi kivusta harjan osuessa häntä otsaan, mutta kissoista tilanne oli hassu eikä naureskelulta vältytty. simssiliini aloitti Tulpen pyyhekuivattujen karvojen siistimisestä, ja harja teki hyvää jälkeä. "Hei simssiliini, tarvitsen sinne nyyttäreihin jotain syötävää viemiseksi", Tulpe tiedotti, ja harjaa heilutteleva hoitaja lupasi katsoa jotain heidän kaappinsa ruokavarastosta. Stiina ja Ruu olivat laskeneet ammeeseen uuden kylpyveden omaa pesuhetkeään varten. Tytöt halusivat olla siisteinä ravintolaan menoa varten, mutta Quz ei ottanut tilaisuuteen valmistautumista yhtä vakavasti, vaan ilmoitti käväisevänsä ulkona tekemässä "yhden jutun", mitä se sitten ikinä tarkoittikaan. Siirtyessään Untuvan turkin harjaamiseen simssiliini uteli liilalta pennulta, mitä suunnitelmia tällä oli ystävänpäivän varalle, mihin poju kohautti vain olkiaan. "Voisit mennä Tulpen kanssa niihin nyyttäreihin", simssiliini ehdotti. Hoitaja oli suunnitellut ajavansa kaikki kissansa tekemään jotain, jotta hän saisi viettää rauhassa aikaa virtuaalipoikaystäviensä kanssa, ystävänpäivän kunniaksi moniin deittailupeleihin nimittäin julkaistiin pientä ekstratekemistä. simssiliinin harmiksi Untuva ravisti päätään, poju oli saanut isoista juhlista tarpeekseen Tulpen megabileissä. "Entäs rusettiluistelu? Sinne kaivattaisi lisää poikia", simssiliini mainosti, mutta Untuva torjui tämänkin idean. Suostuttelu päättyi ovelta kuuluvaan koputukseen. "Menkää joku avaamaan, meillä on kylpy kesken", Stiina huikkasi ammeesta, ja Tulpe ilmoittautuikin vapaaehtoiseksi ovikissaksi. Oven takaa paljastui läjä pikkupentuja, jotka olivat tulleet hakemaan Tulpea bileisiin. "Mennään vaan, olen valmis!" Tulpe huudahti, mutta onneksi Kuula ehti muistuttaa eväistä. "Ai niin, SIMSSIIII!!" Tulpe karjui hoitajansa nimeä vaativasti. simssiliini vetäisi harjalla viimeisen silauksen Untuvan päälaen karvoihin ennen kuin nousi ylös sohvalta. Ruokakomerosta löytyi valmiina kiva herkkukori, johon simssiliini lisäsi vielä ekstraksi piparin ja jäätelöitä. Lisäksi mukaan lähti vielä iso kakku, jonka päällä oli söpö kissakoriste. "Jaksatko kantaa tämän kaiken?" simssiliini huolehti. "Ei hätää, me autetaan", Marja lupasi ja tarttui yhdessä Rion kanssa suuren kissakakun lautaseen, ja Samo auttoi puolestaan Tulpea herkkukorin kanssa. "Selvä, pitäkää hauskaa", simssiliini vilkutteli ovelta loittonevalle pentulaumalle. Juuri kun simssiliini oli sulkemassa oven paikalle kipitti Untuvan veli Vesa. "Moi, ajattelin mennä elokuviin ja pyytää äitiä ja Untuvaa seuraksi", Vesa selitti reippaasti asiansa. "Voih, minä olen jo lupautunut menemään isäsi kanssa ravintolaan", pyyhkeeseen kääriytyneenä ovelle saapunut Stiina pahoitteli. "Harmi. Kai sinä Untuva edes tulet?" Vesa kysyi katsoen sohvalla liikkumatta istuvaa kaksoisveljeään. Elokuvareissu ei ilmeisesti kuulostanut yhtä ahdistavalta kuin rusettiluistelu tai nyyttärit, joten lopulta Untuva loikkasi sohvalta alas liittyen veljensä seuraan. simssiliini kaivoi taskustaan muutaman pennin ja antoi rahat liiloille pennuille leffalippujen ostamista varten. "Osaatteko kulkea teatterille vai tulenko saattamaan?" simssiliini huolehti, mutta Vesa vakuutteli heidän pärjäävän ja tyrkkäsi oven kiinni niin että innokkaana ovenraosta kurkkimassa ollut simssiliini oli saada tällin nenäänsä. Pentujen mentyä simssiliini katsahti nopeasti Ruun ja Stiinan laittautumissessiota ja arveli näiden suoriutuvan ilman hoitajansa apuja, joten simssiliini voisi rauhassa siirtyä viettämään treffejään tietokoneen ruudun ääreen. Vielä kun löytyisi kuulokkeet niin ne voisi kytkeä koneeseen ja kuunnella samalla nettiradion kautta Eskon juttuja.

Harjattuaan pyyhekuivan turkkinsa Stiina päätti siirtyä meikkaamisen pariin. Hänen siskonsa oli ollut kova laittautuja, ja Oilin jäämistöstä kissojen yhteisien tavaroiden joukossa lojui jokunen huulipuna ja kynsilakka, joiden lisäksi Stiinalla oli oma luomiväripaletti. "Hmm, näyttääköhän tämän oranssin luomivärin kanssa paremmalta pinkki vai punainen huulipuna?" Stiina aprikoi. "Onko huulipuna edes hyvä valinta kun se sotkeutuu kuitenkin syödessä?" vielä ammeessa loikoileva Ruu huomautti. "Haluan näyttää vain näyttää hyvältä Espiquen silmissä", Stiina vastasi ja päätyi pinkkiin huulipunaan, pinkkihän on loistava väri ystävänpäivään! Stiinan tälläytyessä Ruu retkotti rennosti kylpyammeessa selaillen samalla aamulla postissa saapunutta Mourusen tuoreinta numeroa. Lehdessä haastateltiin hoitolan kissoja näiden ystänpäivän vietosta, ja Ruu päätyi lukemaan ajankohtaista juttua. "MITÄ??!" Ruu karjaisi yllättäen kovaan ääneen säikäyttäen Stiinan, jonka huulipunan levitys meni kirjaimellisesti poskelleen. "Äh, katso nyt, minulla on poskikarvoissa nyt pinkki viiru", Stiina harmitteli, mutta Ruu ei kuunnellut toisen juttuja vaan kiipesi ylös ammeesta. Hän ei vaivautunut edes kuivattelemaan ennen kuin oli jo sännännyt ulos huoneesta. Tumma kissa tepsutti vettä valuvana hoitolan käytävää pitkien tarkoituksenaan etsiä poikaystävänsä. Samaan aikaan Quz raahasi hampaissaan suurta kassia, joka sisälsi kahdet luistimet, lämmintä juotavaa termospullossa ja muutaman herkullisen leivonnaisen. Quz piilotti kassin yhden hoitolan pihassa olevan pensaan taakse, mistä se olisi helppo napata mukaan myöhemmn. Quz oli sopinut menevänsä ystävänpäivänä Kinuskin kanssa kävelylle minimerenrannalle, ja poika oli suunnitellut ajoittavansa päiväohjelman niin, että hän kävisi ensin ravintolassa Ruun kanssa ja suuntaisi sen jälkeen odottamaan Kinuskia minimerenrannalle. Tällöin hän saisi vietettyä aikaa molempien tyttöjen kanssa eikä kumpikaan taatusti osaisi epäillä mitään. Palatessaan sisälle Quzia oli vastassa tassut puuskassa seisova Ruu. "Öhmm, hei Ruu, onko jokin vinossa?" Quz tiedusteli nähdessään tuiman ilmeen tytön kasvoilla. "Kyllä, tämä!" Ruu ärähti ja työnsi tassuissaan kuljettamansa Mourusen Quzin kuonon eteen. "Kinuski kertoo haastattelussa menevänsä ystävänpäivänä kanssasi kävelylle merenrannalle, ja haluaisin tietää mitä tämä oikein merkitsee? Luulin että viettäisit tämän päivän minun kanssani", Ruu sanoi loukkaantuneena. "Minä... sinun ei pitänyt saada tietää tästä", shokkiin mennyt Quz sopersi. "Ai mistä? Tapailetko sinä Kinuskia minulta salaa?" Ruu tivasi. "Emme me virallisesti tapaile, mutta olen viime aikoina kyllä viihtynyt hänen seurassaan, ja..." Quz selitteli, ja mitä pidemmälle juttu meni sitä apeammaksi Ruun ilme meni. "Kuinka kauan tätä on kestänyt?" Ruu kysyi hiljaa. "No Oilin hautajaisten jälkeen Kinuski piristi minua, ja olen siitä illasta lähtien ollut vähän ihastunut häneen", Quz tunnusti. Ruu tunsi kyynelten valuvan märille poskilleen. Hän soimasi itseään siitä ettei ollut tajunnut Quzin peliä vaikka hänen vaistonsa oli sanonut ettei heidän välillään ole kaikki enää samalla tavalla kuin ennen. "Ja sinä ajattelit että olisi ihan ok tapailla kahta kissaa samaan aikaan?" Ruu korotti ääntään. "Itse asiassa on eräs kolmaskin kissa...", Quz lausahti saaden kommentillaan Ruun ilmeen vieläkin hämmentyneemmäksi. "Miten oikein kehtaat? Se että olet olevinasi suosittu julkkiskissa bändisi ansiosta ei oikeuta sinua deittailemaan jokaisen vastaantulevan naaraan kanssa! Olet häiriintynyt jos ajattelet moisen olevan ok. Ja ihan vain tiedoksesi, voit miinustaa minut tyttöystäviesi joukosta, sillä meidän juttumme on ohi", Ruu kivahti ja lähti marssimaan kiivain askelin pois paikalta.

---

Vanhempiensa välillä tapahtuvasta draamasta täysin tietämätön Tulpe oli saapunut juhlatupaan yhdessä kavereidensa kanssa. Pennut ojensivat eväskantamuksensa ovella päivystävälle Odessalle, joka lähti kiikuttamaan herkkuja keittiötä kohti. Ennen kuin pennut ehtivät rientää muiden juhlavieraiden joukkoon Noki ja Ava pujottivat näiden kauloihin vaaleanpunaiset pahviset sydämet. "Mihin tarkoitukseen nämä on?" Kuula ihmetteli. "Ne ovat halisydämiä! Tarkoituksena on jakaa haleja muille juhlijoille, ja jokaisen halisession jälkeen saatte kirjoittaa nimenne toistenne sydämiin", Noki ohjeisti. "Kannattaa täyttää halisydäntään ahkerasti, sillä eniten nimiä keränneelle kissalle on luvassa erikoispalkinto", Ava vinkkasi. "Kivaa! Minä haluan heti teiltä kaikilta halit", Tulpe vaati seuralaisiltaan Samolta, Sisulta, Marjalta, Riolta sekä Kuulalta. "Minä en ainakaan halua halata ketään tyttöä, hyi", Samo kauhisteli, ja muutkin pikkupennut ottivat tämän asenteesta mallia ja lähtivät juoksemaan Tulpea karkuun. "Odottakaas, vielä minä teidät nappaan!" Tulpe uhkasi nauraen ja lähti jahtaamaan poikia tassut ojossa. Pojat olivat ovelia ja päättivät hajaantua, jolloin Tulpe ei saisi heitä kaikkia kiinni samaan aikaan. Tulpe päätti ottaa ensimmäiseksi kohteekseen Rion, jota oli helppo seurata väenpaljoudessa paitsi huomiotaherättävän turkinvärin takia mutta myös siksi, että tämän päästä sojottava tuntosarvi erottui hyvin pidempienkin kissojen takaa. Rio luuli eksyttäneensä Tulpen juostessaan piiloon yhden juhlatuvassa olevan hyllyn taakse, mutta pian vihreä pentu sai yllättyä Tulpen syöksyessä tämän päälle rutistaen pojan tiukkaan kuristushaliin. "Onnistuinpas, hahaa", Tulpe kikatti, eikä Rion auttanut muu kuin raapustaa nimensä Tulpen sydämeen. Tytön kirjoittaessa nimmariaan Rion sydämeen kaappasi paikalle hipsinyt Marja veti hänet yllättäen halaukseen. "Ei minulla oikeasti ole mitään sinun halaamista vastaan, en vaan kehdannut muiden nähden toimia eri tavalla", Marja selitteli nimmareiden vaihdon aikana. Pian Kinuski alkoi huhuilla porukkaa koolle yhteisleikkien aloittamista varten. "Ensimmäinen leikkimielinen kilpailu on nimeltään Amorin nuolet", Kinuski selitti, jolloin Noki ilmestyi paikalle sydämenmuotoisen maalitaulun kanssa. Keskelle oli merkitty napakymppi, jota ympäröivät pienemmät pistemäärät vähän niin kuin tikkataulussa. "Jokainen ampuu vuorollaan jousipyssyllä nuolia maalitauluun. Isoimmat pisteet saaneet palkitaan, ja ties vaikka napakymppiin osuvilla tulisi olemaan onnea rakkaudessa", Kinuski sanoi silmää iskien. Samo teki naaraskissan kommentin jälkeen yökkäily-ääniä, poikapentua tuntui ällöttävän kaikki romanttinen. Vaikka maalitauluja oli useampi oli osallistujia niin paljon että Tulpe joutui odottamaan hetken aikaa omaa vuoroaan. Onneksi kisu tajusi tämän olevan hyvää aikaa kerätä lisää haleja, ja huomattuaan Kuulan tähtäyspaikalla hän ei voinut olla hyödyntämättä tilaisuutta ja yllätti pojan halilla, jolloin tähtäyksessä ollut nuoli kimposi maalitaulun sijaan kohti kattoa. "Epäreilua, vaadin uusintaa", Kuula valitti samalla kun kirjoitti nimeään Tulpen sydämeen. Lopulta Tulpe sai jousipyssyn tassuihinsa, ja Noki ojensi hänelle kolme nuolta. Pentu jännitti jousen tähdäten tarkasti taulua. Ensimmäinen nuoli osui viitoseen, seuraava puolestaan vähän paremmin kahdeksikkoon ja viimeinen singahti näiden väliin seiskan kohdalle. Tulpen kokonaispistemääräksi tuli siis 20. Lopulta voiton onnistui viemään Ennustus 24 pisteellä. Marja oli puolestaan ainoa, joka osui tähtäysvuorollaan napakymppiin. Mainittakoon vielä että Samo ei saanut yhtäkään pistettä, sillä hän vältteli tarkoituksella maalitaulua ettei osuisi vahingossakaan napakymppiin. Seuraavana oli vuorossa tuolileikki, mutta tätäkin oli muovattu ystävänpäivän kunniaksi pikkaisen: Tuolit oli aseteltu tavallisen ympyrän sijasta sydämenmuotoiseen asetelmaan. Ava toimi tämän leikin johtajana, ja hänen käynnistettyä radiosta toivan musiikin kissarypäs lähti kiertämään kehää. Musiikkikappaleen mennessä pauselle jokainen kiirehti etsimään vapaata tuolia. Osallistujia oli sen verran paljon että kierroksilla pudotettiin useampi kissa kerrallaan, ja ensimmäisessä erässä huonosti kävi Kuulalle ja Vatulle, jotka jäivät ilman tuoleja. Toisessa erässä Tulpe oli jo istumaisillaan tuolille, mutta samalle istuimelle pyrkivä häntä isompi Noki laski takamuksensa vähän aikaisemmin tuolille tönäisten Tulpen kumoon lattialle, eikä pentu ehtinyt kaaduttuaan enää rynnätä millekään muulle tuolille ajoissa. Tulpe näytti kieltä Noen selälle marssinessaan muiden tippuneiden joukkoon. "Tämä on karmaa, sinä häiriköit jousiammunnassa minun suositustani, joten nyt sinulla meni huonommin", Kuula päätteli.

Tuolileikin jälkeen Odessa kutsui juhlijat keittiöön, missä pöydälle oli levitetty leivontatarvikkeita. "Seuraavaksi koristelemme näitä leipomiani kuppikakkuja pienellä twistillä: silmänne peitetään koristelun ajaksi!" Odessa selitti naureskellen. Tulpe katsoi saamaansa mallikuvaa ennen kuin kaikki pimeni Marjan sitoessa hänen silmilleen siteen. Pentu muisti että ensiksi kuppikakun päälle piti levittää kerros vaaleaa kermavaahtoa, joten hän hapuili tassuillaan ympäristöä löytääkseen etsimänsä. Kermavaahdon lisäksi samanlaisessa kulhossa oli myös suklaista kuorrutetta, mutta Tulpe tarkisti maistamalla nokareen kummastakin astiasta löytääkseen oikean vaahdon. Levittäessään kermavaahtoa kauhaa apuna käyttäen Tulpe toivoi ettei käyttäisi kermavaahtoa liikaa, sillä sopiva suurustelu oli vaikeaa kun ei nähnyt mitään. Seuraavaksi Tulpen piti etsiä tassuihinsa värikkäitä nonparelleja sisältävä purnukka. Tällä kertaa oikean koristeen löytämistä ei voinutkaan testata maistamalla, sillä kaikki koristehileet maistuvat sokerisilta. Purnukoita kevyesti ravistamalla pystyi sentään erottamaan äänien perusteella oliko siellä kovia vai pehmeitä rakeita. Lopulta Tulpe teki valinnan vaikkei ollutkaan täysin varma siitä oliko hänen käyttämänsä tuote oikea. Lopuksi piti etsiä kirsikka kakun päälle, minkä pitäisi olla taas helpompi. Hapuillessaan pöydältä marjakulhoa Tulpe onnistui kuitenkin sohaisemaan tassullaan koko kirsikkavadin nurin, ja kirsikat vierivät pitkin pöytää. Tulpe kuitenkin nappasi yhden marjan mukaansa kuin mitään ei olisi tapahtunut ja kiikutti sen kuppikakkunsa päälle. Poistettuaan siteen Tulpe repesi nauramaan edessään olevalle näylle: Kermavaahto oli levitetty ihan epätasaisesti, ja kakun toiselle puolelle sitä ei ollut tullut ollenkaan. Värikkäiden nonparellien sijasta Tulpe oli käyttänyt ruskeita, ja kirsikkakin oli mennyt ihan vinoon. Kumma koristelu ei kuitenkaan vaikuttanut leivoksen makuun, ja Tulpe hotki herkun nopeasti. Koristelun jälkeen nyyttärieväät otettiin esille, ja kissat kävivät innoissaan ruokien kimppuun. Tulpe pinosi lautaselleen palan päärynäpiirasta, pari lusikallista sekasössöpurkkiruokaa sekä kourallisen sipsejä ja juomaksi kokista. Tulpe ruokaili yhdessä vihreän veljeskolmikon Kuulan, Rion ja Ennustuksen kanssa. Pojat kummastelivat Tulpen tyyliä dipata sipsejä sekasössöön. "Pilaat sipsisi tuossa touhussa", Kuula väitti, minkä jälkeen Tulpe kauhaisi oikein ison nokareen sekasössöä sipsinreunalle ja mussutti herkkupalan suussa poikien kääntäessä katseensa sivulle kuvotuksen vuoksi. "Halisydämestäni puuttuu vieläkin Samon nimi, voitteko auttaa minua sen hankkimisessa?" Tulpe pyysi. Samolla tuntui olevan silmät selässä, sillä vaikka Tulpe lähestyisi tätä kuinka hiljaa tahansa ehti Samo aina huomata hänet ja livistää karkuun. "Hmm, saatan tietää miten se onnistuu", Ennustus sanoi salaperäisesti, jolloin nelikko löi päänsä yhteen supinatuokiota varten. Hetken päästä Rio lähti suunnitelman mukaan tassuttelemaan rennosti Samoa kohti. "Terve, mitäs olet tykännyt tarjoiluista?" Rio uteli, ja Samoa arvatenkin harmitti mangottomuus. "Minäpä näin että Kuulalla oli äsken mango tassuissaan. Hän meni syömään sitä Ennustuksen kanssa tuonne nurkan taakse, mutta siitä riittää varmasti sinullekin", Rio vakuutteli. "Ihan tosi, haluan nähdä!" Samo innostui, ja Rio lähti johdattamaan kellertävää kissaa perässään sovitulle paikalle. "Eihän täällä ole mi... hei!" Samo karjaisi kun piilosta syöksyneet Kuula ja Ennustus tarttuivat tätä kiinni kummastakin etutassusta. "Tule Tulpe, olemme valmiita!" Ennustus kutsui, ja Samo kauhistui tajutessaan kävelleensä vapaaehtoisesti ansaan. "Eihhhh!" Samo vastusteli ja yritti rimpuilla irti vihreiden kissojen otteesta Tulpen kävellessä häntä kohti tassut ojossa valmiina halia varten. "Ei se ole niin kamalaa", Kuula vakuutteli. Tulpe ei halunnut ajaa ahdingossa olevaa poikaa enempää kauhun partaalle, joten hän hoiti halin nopeasti ja pyysi sen jälkeen sydämeensä nimikirjoituksen.

---

Veljekset Untuva ja Vesa tassuttelivat vieretysten kaupungin jalkakäytävää pitkin teatteri Kissansilmää kohti. Pakkasta oli pari astetta, mutta hyytävä tuuli sai ilman tuntumaan paljon kylmemmältä. Untuva yritti suojata kasvojaan viimalta painamalla leuan tiukasti rintaansa vasten. Välillä täytyi tietysti vähän vilkuilla ympärilleen, sillä tämä oli ensimmäinen kerta kun Untuva oli lähtenyt kaupunkimatkalle. Untuva kummastelikin miten Vesa liikuskeli kaupungilla niin tottuneesti, ja kuin veljensä ajatukset lukeneena Vesa alkoi selittää käyneensä kerran äidin kanssa kävelyllä, ja jostain syystä pentu oli pistänyt erityisen tarkkaan mieleensä reitin elokuvateatterille. Vihdoin pennut olivat perillä, ja Vesa katseli haltioituneena ympärilleen. "Eiks olekin siistii, katso nyt noita kirkkaita mainostauluja ja pelikoneita, ja ja...!" Vesa intoili näkemästään suorastaan silmät loistaen. Untuvaa hymyilytti veljen innostuneisuus, tällä paikalla oli selvästi Vesaan samanlainen vaikutus kuin Untuvalla siihen kun hänen eteensä annettiin piirustuspaperi ja kyniä, joiden avulla pentu pystyi toteuttamaan itseään. Tosin Untuva ei antanut ilonsa näkyä yhtä vapautuneesti. Kaksikko meni tutkailemaan mainostaululta seuraavaksi alkavia näytöksiä, kun yllättäen paikalle tassutteli kolmas kissanpentu. "Moikka! Sopisiko jos mentäisi katsomaan samaa leffaa? Olen muuten Cindy", tyttökissa esittäytyi. "Me ollaan Vesa ja Untuva", Vesa esitteli kaksikon vastaamatta kuitenkaan tytön kysymykseen. Vesa katsahti veljeensä, joka ei ilmeestä päätellen ollut niin innoissaan ulkopuolisen kissan liittymisestä heidän seuraansa. Ujo Untuva ei nimittäin tunne oloaan kovin mukavaksi suuressa joukossa. "Mitä sanot veli, eihän me voida jättää näin nättiä tyttöä pulaan ystävänpäivänä", Vesa pukkasi vaitonaista veljeään kylkeen ja väläytti leveän hymyn Cindylle. Vesa luuli varmaan olevansa cool, mutta Untuva arveli ettei hänen veljensä olisi Cindyn tyyppiä. "Mietin vaan kun liput saa halvemmalla jos menee katsomaan näytöstä porukalla, ja olisi ollut kiva mennä yhdessä teidän kanssa. Voin kyllä mennä kysymään joltain toiseltakin porukalta", Cindy lausahti. "Eijei, tietysti tulet meidän kanssamme! Valtse vaan mieleisesi leffa, me maksetaan", Vesa lupasi. "Olisin minä itsekin voinut osuuteni kustantaa", Cindy huomautti astellessaan liilojen veljesten väliin mainostaulua tiirailemaan. "Mutta nämä menee simssiliinin piikkiin, se on niin rahoissa että on vaan reilua että me maksetaan", Vesa puolusteli. "Hehe, okei sit", Cindy hymyili ja kääntyi sitten vilkuilemaan vasemmalla puolella seisovaa Untuvaa. Poika tunsi tytön katseen mutta esitti ettei huomannut mitään ja jatkoi leffavalikoiman tuijottamista. "Sinä et ole sanonut vielä mitään", Cindyn huulilta lipsahti hänen mielessään ollut ajatus ääneen. "Untuva ei omaa puhetaitoa", Vesa selitti tilanteen ties kuinka monetta kertaa veljensä puolesta. "Mut... Eikö kaikkien Mouruposken kissojen pitäisi osata puhua?" Cindy huomautti. "No Untuva ei vaan puhu", Vesa jankkasi samaa, eipä tämä veljensä puhumattomuuteen tiennyt syytä sen paremmin kuin Untuva itsekään. Untuva puri huultaan kiusaantuneena jouduttuaan keskustelun keskipisteeksi, mutta onneksi Cindy vaihtoi pian aihetta keksittyään elokuvatarjonnan joukosta mieleisen leffan.

Hetkeä myöhemmin kolmikko asteli leffateatterin katsomoon. Vesa kannatteli etutassuissaan suurta irtokarkkipussia ja popcorneja, ja Untuva yritti puolestaan pärjätä kolmen juomalasin kuljettamisessa. "Olisin minäkin voinut kantaa jotain", joukkoa johtava Cindy sanoi. "Ehei, me pärjätään kyllä", Vesa vakuutteli, ja juuri samalla hetkellä yksi limulasi luiskahti Untuvan tassusta. Pentu onnistui kuitenkin näppärästi pelastamaan tilanteen tarttumalla lasiin hännällään juuri ennen kuin se putosi maahan. Cindy valitsi mieleisensä paikat, ja Vesa kiirehti täysinäisistä tassuistaan huolimatta laskemaan Cindyn penkin valmiiksi tytön istumista varten. Untuva jakoi limut, ja karkit ja popcornit asetettiin puolestaan keskipaikalla istuvan Vesan syliin, josta kaikki ylttyivät tavoittelemaan herkkuja. Elokuva alkoi pian, ja valkokangas muuttui vaaleanpunaiseksi ja siihen heijastui lukemaan elokuvan nimi. Cindy oli valinnut katsottavaksi romanttisen Rakkaustarinan ystävänpäivän kunniaksi, ja poikien täytyi katsoa ällösöpöä elokuvaa vähän hammasta purren. Untuva kuitenkin aavisti, että jos Cindy kysyisi leffan jälkeen heidän mielipidettään vakuuttelisi Vesa viihtyneen, sillä hurmaava tyttökisu oli saanut pojan käyttäytymään kummasti tämän seurassa ja Vesa tuntui myötäilevan Cindyä vähän kaikessa. Untuvalla itsellään ei ollut mitään romantiikkaa vastaan, mutta kliseiset rakkautta ensisilmäyksellä -käänteet eivät olleet niinkään tämän mieleen. Olisi kiinnostavampaa jos ennen rakastumista parin välillä tapahtuisi jotain rätisevää ennen kuin antaudutaan tunteiden vietäväksi. Elokuva päättyi päähenkilöiden Hello Kittyn ja Herra Kittyn suukotellessa, ja heidän ympärilleen muokatut sydäntehosteet värjäsivät lopulta kuvaruudun jälleen vaaleanpunaiseksi niin kuin leffan alussakin, ja lopputekstien käynnistyessä kissat poistuivat katsomosta. "Käydäänkö kokeilemassa noita pelikoneita?" Vesa ehdotti, ja Cindy haastoi heti pojan kaksintaisteluun. "Tuletko sinä?" Vesa kääntyi veljensä puoleen, joka pudisti päätään vastaukseksi. "Ai noh... Me pelataan nopeasti yksi peli", Vesa sanoi ja syöksyi Cindyn vieressä olevalle siniselle pelikoneelle. Tyttö oli valinnut pelattavaksi labyrinttipelin, jossa oli tarkoitus kilpailla siitä kumpi löytäisi labyrintin keskellä olevan aarteen luokse ensimmäisenä. Untuva istuskeli harmistuneena sivussa. Hän olisi muuten lähtenyt edeltä takaisin hoitolalle, mutta kisu ei ollut varma muistaisiko reittiä yksin, joten olisi turvallisempi odotella Vesaa. Pelaajat keskittyivät täysillä peliruutuihinsa, mutta kumpikin tuntui olleen ihan eksyksissä. "Tää on ihan mahdoton peli, olen kiertänyt jo vaikka kuinka kauan kehää", Cindy valitti turhautuneena. Pian Vesa onnistui kuitenkin päättelemään reittiä, mutta Cindy ei aikonut hävitä, joten hän vilkuili salaa Vesan pelinäyttöä saadakseen vinkkiä oikeasta suunnasta. Vesa oli kuitenkin ovela, ja Cindyn katsoessa mallia Vesa eteni tahallaan väärään suuntaan eksyttäen Cindyn lopullisesti. "Jeeah!" Vesa tuuletti voittoaan. Cindy oli vähän myrtsillä mielellä tappionsa vuoksi, mutta hän arvosti sitä ettei poika ollut päästänyt häntä helpolla vaan oli tarjonnut kunnollisen vastuksen pelissä. Kolmikko päätti lähteä kävelemään samaa matkaa takaisin hoitolalle. Matkalla jutusteltiin mukavia, ja Untuva huomasi jopa viihtyvänsä tytön seurassa ihan hyvin, vaikka aluksi toiseen tutustuminen oli jännittänyt.

---

Ravintolapäällikkö saattoi Stiinan ja Espiquen näiden varaaman pyödän luokse, ja Espique riensi herrasmiestyylisesti laittamaan Stiinan istuimen paikoilleen. "Tässä ovat ruokalistat. Tarjoilija saapuu pian tiedustelemaan tilauksianne. Mukavaa ja maukasta ateriaa", ravintolapäällikkö toivotti juhlallisesti. Stiina nosti tassuihinsa viininpunaisen lehtisen, jonka kannessa luki kultaisin kaunokirjaimin "Menu" ja alkoi selailla tarjolla olevia ruokia mietteliäänä. "Hassua, ravintolan sisäänkäynnillä oli kyllä jonoa, mutta näyttäisi siltä että olemme ainoat ruokailijat", Espique totesi vilkuillen ympärilleen. "Muut taisivat ottaa sen yksityisen näköalapöydän. Mutta saadaanpa mekin nauttia ateriamme rauhassa kun ollaan kerta ainoat täällä salissa", Stiina virnisti. Menun selaaminen jatkui, kunnes oranssi kissa huomasi pojan vilkuilevan häntä oudosti ruokalistansa takaa. "Tuota Stiina, sinulla on naamassa jotain", Espique ilmoitti. "Äh, jäikö sitä huulipunaa poskeeni vaikka yritin pyyhkiä sen pois?" Stiina hätääntyi ja säntäsi heti WC-tilohin siistimään naamaansa. Stiina tuijotti kuvajaistaan peilistä, ja tilanne toi vahvan déjà vu -elämyksen heidän aiemmilta kuntosalitreffeiltään, jolloin Stiina oli myös joutunut pakenemaan tilannetta vessojen puolelle. Tyttö huokaisi syvään ja nappasi käsien kuivaamiseen tarkoitettua paperia ja alkoi hinkata huulipunaa poskestaan. "Kunpa oltaisi menty sinne elokuviin, hämärässä katsomossa kukaan ei todennäköisesti olisi edes huomannut tahraa poskessani", Stiina mutisi. Tämä oli jo ties kuinka mones kerta tämän päivän aikana kun Stiina olisi toivonut valinneensa elokuviin menemisen ravintolan sijaan, ärsytti kun kaikki aika tuntui menevän siinä kun kaipasi jonnekin muualle missä parhaillaan oli... Pinkki huulipunatahra siirtyi lopulta Stiinan poskesta käsipaperille, ja heittäessään paprun roskikseen Stiina päätti viskoa mukana myös negatiivisen mielialansa. Hän ehtisi elokuviin myöhemminkin, tärkeintä oli nyt viettää aikaa Espiquen kanssa ja nauttia tästä hetketä. WC-tiloista poistui huomattavasti paremmalla tuulella oleva kissaneiti, ja Stiina asteli reippaasti takaisin paikalleen. "Tarjoilija kävi poissaollessasi. En tiennyt mitä olisit halunnut tilata eivätkä annoksien nimet sanoneet minulle mitään, joten napsin ruokalistalta juttuja summamutikassa, toivottavasti se ei haittaa", Espique selitteli hieman hermostuneena pelätessään Stiinan pahastuvan taas, mutta hänen hämmästyksekseen Stiina tarttui poikaystäväänsä tassusta. "Ei tietenkään haittaa, älä huoli", Stiina vastasi hymyillen, ja Espiquekin rentoutui. Kaksikon pitäessä toisiaan tassusta tarjoilija saapuikin alkupalojen kanssa ja laski pöydälle katkarapusalaatin ja sushirullat. Pariskunta päätti jakaa ruuat niin että molemmat saisivat maistaa kaikkea. "Olen vähän huolissani Ruusta. Hän säntäsi huoneestamme pois kesken laittautumisen eikä tullut enää takaisin", Stiina kertoi aamun tapahtumista. "Hän varmaan meni Quzin kanssa kahdestaan jonnekin kuhertelemaan", Espique epäili, ja Stiinakin päätti olla huolehtimatta turhaan kämppiksestään. Tarjoilijan kantaessa pöytään pääruuaksi tilatut kala- ja kasvisateriat oli puheenaihe kääntynyt pentuihin. "Pian pojat aloittavat koulun. Meidän pitäisi järkätä jotain tekemistä nelisteen, koko perheen kesken", Stiina suunnitteli. "Meillä on vielä hyvin aikaa toteuttaa kaikki suunnitelmat", Espique vakuutti. Stiina tuijotti pojan kullankeltaisia silmiä. Hän halusi uskoa Espiquen sanoihin, mutta väkisinkin huoletti yhteisen ajan käyminen vähiin päivä päivältä ja tulevaisuus ilman toisen läsnäoloa. "Hei, älä murehdi. Meillä on kaikki hyvin juuri nyt, tässä hetkessä", Espique huomautti. "Niin, tässä hetkessä", Stiina toisti pojan sanoja kuin vakuuttaakseen itseään. Espique kohotti vesilasinsa ilmaan, ja Stiinan toisti liikkeen omalla viinilasillaan. "Malja meille!" Espique julisti lasien kilahtaessa. Jälkkärileivoksia mussuttaessaan kaksikko pohti minne he voisivat mennä jatkamaan ystävänpäivän viettämistä. "Tämän syömisen jälkeen minun tekisi vain mieli käydä pitkäkseni ja pitää kunnon ruokalepo", Stiina tiedotti massuaan silitellen. "Voidaan mennä meille. Muut alienkissat ovat kukin mukana ystävänpäivän eri aktiviteeteissa, joten meidän huoneen pitäisi olla tyhjillään", Espique vinkkasi, ja laskun maksettuaan kaksikko lähti kävelemään tassut yhdessä hoitolalle päin.

---

"Oiihhhh, se sanoi rakastavansa minua!" simssiliini huokaisi onnessaan tuijottaessaan tietokoneen ruudulla olevaa virtuaalipoikaystäväänsä. "Eikö tuo virtuaaliukkeleiden tapailu ole vähän outoa? Hankkisit oikean poikaystävän" hoitajansa touhuja seurannut Ruu kommentoi. simssiliini yllättyi, sillä hän oli luullut kaikkien kissojensa lähteneen jo ystävänpäivän viettoon. "Mitä sinä täällä teet, eikös teidän pitänyt mennä ravintolaan Quzin kanssa?" simssiliini huomautti. Kääntyessään katsomaan mustaa kissaa hoitajalle valkeni kuitenkin heti, ettei kaikki ollut kunnossa. Ruun tumma turkki oli aivan takussa, sillä sitä ei oltu harjattu kylvyn jälkeen ja kissan silmät punoittivat itkemisen jäljiltä. "Ruu? Mitä on tapahtunut?" simssiliini tivasi huolestuneena. Kissa juoksi hoitajansa syliin ja selitti itkien hänen ja Quzin eronneen. "Mitä? Mutta... Luulin että...", simssiliini ei tuntunut löytävän tilanteeseen lohduttavia sanoja. Kissan surkea mieli sai simssiliininkin onnettomaksi, ja kun Ruu kerran oli vapaaehtoisesti tullut hänen syliinsä päätti simssiliini halata kissaa. Ruu ei pyristellyt vastaan, ja saatuaan itkunsa loppumaan kissa alkoi kertoa eroon johtaneista seikoista tarkemmin. "Quz myönsi tapailleensa selkäni takana kahta muuta tyttökissaa. Miten se ryökäle kehtaa?!" Ruu murahti. "Minäkään en tiennyt tästä mitään... Täytyy ottaa Quz puhutteluun", simssiliini päätti. Harja oli yhä pentujen turkin sukimisen jäljiltä sohvalla, joten simssiliini kurotti poimimaan sen käsiinsä ja alkoi siistiä takkuja Ruun turkista. Harjaaminen tuntui rauhoittavan Ruuta ja hetkessä surullinen niiskutus oli vaihtunut tyytyväiseen kehräämiseen. Ruu ei yleensä antanut simssiliinin koskea häneen saati sitten puhua hoitajalleen mieltään painavista asioista, joten Ruun käytös oli poikkeuksellista ja suuri luottamuksenosoitus. "s-simssiliini?" Ruu lausui hoitajansa nimen epävarmasti. "Ymmh?" simssiliini äännähti takaisin kehottaakseen kissaa jatkamaan. "Mietin vaan kun... Sinä adoptoit minut aikoinaan Quzin pyynnöstä, ja nyt kun me erosimme Quz tuskin haluaa minua enää tänne, niin joudunko minä nyt takaisin adoptioon?" Ruu kysyi selvästi huolissaan. simssiliini keskeytti Ruun harjaamisen ja veti tämän tiukemmin syliinsä. "Et tietenkään joudu, tämä on nyt sinun kotisi", simssiliini vakuutteli. "Oikeasti? Vaikka minä olen aina kamala kiusankappale", Ruu mutisi hiljaa. "Juuri siksi minä pidänkin sinusta", simssiliini hymyili. Ruu puski kiitokseksi päällään simssiliinin poskea. Hetki kuitenkin keskeytyi ovelta kuuluvan koputuksen myötä. "Ovi auki tai tapahtuu hirveitä", simssiliini sai Galaxylta telepaattisen viestin, eikä siis ollut epäselvää kuka sisälle pyrkijä olisi. Ruu hyppäsi pois simssiliinin sylistä ja juoksahti ensimmäisenä ovelle, jonka takaa paljastuivat Galaxy ja Tuhka pentuineen. "Moi, me etsitään lastenvahtia kolmosille siksi aikaa kun menemme ravintolaan", Tuhka selitti tilanteen. "Eihän nyt ole huono hetki?" Galaxy kysyi kääntyen katsomaan Ruuta. Ruu arvasi Galaxyn lukeneen hänen ajatuksiaan. "Enköhän minä selviä kolmesta pennusta, sain vähän treeniä kaitsiessani Tulpen yli kahdenkymmenen kutsuvieraan menoa", Ruu hyväksyi pyynnön. Sitä paitsi pentujen kanssa puuhaaminen saisi hänen mielensä hetkeksi muualle murheista. "Okei, eli tässä ovat Veikko, Elmo ja Onni. Elmo on tuo jolla turkissa galaksivärien lisäksi myös mustaa, ja Veikon ja Onnin erottaa puolestaan siitä että Veikko on vähän hullumpi", Tuhka selitti tuntomerkkejä. "Kiitti vaan iskä", Veikko tuhahti. "Olen välillä yhteydessä pentuihin mieliviestien kautta", Galaxy selitti vielä ennen lähtöään. Niin simssiliini ja Ruu löysivät itsensä samasta huoneesta kolmen kissanpennun kanssa. "Mitä tekemistä aiot keksiä heille?" simssiliini uteli. "No, minulla olisi eräs idea", Ruu vastasi viekkaasti.

Ruu kävi noutamassa adoptiosta mukaansa kummipentunta Ramin, minkä jälkeen hän johdatti pentulauman koulurakennuksen pihaan. "Mitä me täällä tehdään, eikös koulun saa aloittaa vasta pikkupentu-iässä?" Rami huomautti. "Siinä olet aivan oikeassa, mutta tiesittekö että koululla voi tehdä muutakin? Vinkki, sekin liittyy oppimiseen" Ruu virnisti pentujen arvuutellessa kulmat kurtussa. "Hetkinen, liittyykö tämä taitoihin? Niihin mitä Riokin käy välillä opettelemassa", Veikko keksi. "Oikein, minä opetan teille metsästämistä", Ruu selitti ja kumosi maahan mukanaan kantamansa laukun sisällön. Pennut kerääntyivät kiinnostuneina katsomaan Ruun mukaan ottamia tavaroita, joiden joukossa oli juokseva leluhiiri ja harmaa lankakerä. "Mutta eikö me olla vähän nuoria metsästämään?" Onni huomautti. "Taitojen opettelussa ei ole mitään ikärajaa, ja sitä paitsi opetan nämä alkeet leikkien kautta, ettei teidän sentään tarvitse vielä napata oikeita saaliita", Ruu selitti. Ensiksi Ruu nappasi leluhiiren tassuihinsa ja painoi sen korvannipukan takana olevaa nappulaa, minkä johdosta hiiri alkoi vipeltää villisti. "Okei kolmoset, yrittäkäähän napata tuo, minä annan sillä välin yksityisopetusta Ramille tämän lankakerän avulla", Ruu selitti. Veikko ja Onni säntäsivät heti kiinnostuneina lelun perään, ja Elmo seurasi heitä vähän maltillisemmin. "Epistä, minäkin haluan leikkiä mieluummin hiirellä", Rami valitti ja katsoi tylsistyneenä Ruun tassuissa pitelemää lankakerää. Harmaa värikin oli niin eloton ettei se motivoinut Ramia kiinnostumaan. "Odotahan vaan, pian innostut", Ruu ilmoitti. Kissa purki lankakerää hieman, ja alkoi heilutella langanpätkää Ramin yläpuolella. Kuten Ruu oli arvannutkin aktivoi ilmassa sätkivä naru pennun metsästysvietin, ja hetkessä Rami oli noussut kahdelle tassulle yltääkseen paremmin tarttumaan lankaan. Ruu käytti pituuttaan hyödyksi ja nosti langan ihan kiusallaan paljon pentua korkeammalle, mutta sitten Rami otti vauhtia ja ponkaisi ilmaan, ja onnistui kuin onnistukin tarttumaan lankaan kynnellään. Ruu antoi pennun nauttia saaliistaan ja Rami sai pureskella lankaa hetken aikaa. Ramin iloitessa voitostaan Ruu kääntyi katsomaan galaksipentuja, jotka eivät olleet onnistuneet vielä saavuttamaan leluhiirtä. "Tauko!" Ruu huudahti ja juoksi ottamaan leluhiiren kiinni. "Miten se kävi sinulta noin helposti?" Veikko ihmetteli. "Osaan taktikoida, mutta te sen sijaan säntäilitte lelun perässä ilman mitään logiikkaa. Virheitä kuitenkin oppii. Kertokaa teittekö jotain havaintoja äsken", Ruu kehotti. Kolmoset silmäilivät vaitonaisina toisiaan kuin toivoen jonkun keksivän vastauksen. "Ainakin leluhiiri tuntui aina muuttavan suuntaa kun sen lähelle pääsi", Onni lopulta vastasi. "Hyvä huomio. Leluhiiri on rakennettu havaitsemaan edessään olevat umpikujat ja väistämään niitä", Ruu selitti. "Eli jos me hajaantuisimme ja piirittäisimme hiiren, se ei pääsisi pakenemaan", Veikko keksi. "Se on hyvä suunnitelma. Yrittäkäähän uudestaan", Ruu kehotti ja käynnisti jälleen leluhiiren. Tällä kertaa Ramikin sai osallistua jahtiin, ja nelikko piiritti hiiren suunnitelmansa mukaan, ja lopulta Veikko onnistui nappaamaan lelun hampaisiinsa. "Jiphiii", Veikko hurrasi Ruun taputtaessa onnistuneen saalistuksen kunniaksi.

---

Quz käveli minimerenrantaa kohti mietteliäänä. Kissaa vaivasi aiemmin päivällä sattunut riita Ruun kanssa. Vaikka Quzin ympärillä pyöri muitakin tyttökissoja tuntui ero Ruusta syvänä riipaisuna pojan sydämessä, olihan kyseessä kuitenkin Quzin ensirakkaus. "Quz!!" poika kuuli yllättäen jonkun kutsuvan häntä nimeltä. Keltaraidallinen kissa kääntyi ympäri ja näki takanaan Kinuskin juoksemassa häntä kohti. "Kehtasitkin lähteä ennen minua, luulin että kävelisimme tänne yhdessä", Kinuski nuhteli poikaa leikkisästi. "Ai, minä ymmärsin kutsusi niin että tapaisimme minimerenrannalla", Quz selitti häpeissään. Kaksikko seisoi hetken vaiti katsoen toisiaan, ja yhtäkkiä poika syöksyi halaamaan Kinuskia tiukasti. "Whou, mitäs tämä tarkoittaa?" Kinuski ihmetteli odottamatonta elettä. "Ollaan vaan jooko hetki näin..." Quz supatti Kinuskin korvaan. Hali teki hyvää Quzin kurjalle mielelle, ja ylipäätään Kinuskin piristävä luontaisolemus sai pojan aina positiivisemmalle tuulelle. Kissojen irtauduttua halista tyttö uteli mitä Quzin mukana raahaamasta kassista paljastuisi. "Näet sitten jos autat minua kantamisessa", Quz virnisti. Kumpikin tarttui pussukan suuhun, ja matka jatkui kohti minimerenrantaa. Lopulta he olivat perillä, ja hetken aikaa kumpikin vain nautti raikkaasta meri-ilmasta katsellessaan rantahiekkaan iskeytyviä aaltoja. Talvi oli ollut sen verran leuto, että meri ei ollut jäätynyt kunnolla koko talven aikana. "Brrr, täällä tulee kylmästi", Kinuski sanoi ääni väristen hampaiden kalistessa. "Juuri siksi otin mukaan nämä", Quz lausui kaivaessaan kassistaan vilttejä. Poika asetti yhden maahan istuinalustaksi, ja toisen viltin hän kiersi puolestaan hänen ja Kinuskin ympärille. Quzin mukaan ottamat luistimet saisivat jäädä kassin pohjalle, sillä avoimella merellä niille ei olisi käyttöä, mutta ainakin eväät tulisi syötyä. Quz nosti esille kaksi vaaleanpunaista mukia ja kaatoi niihin termospullosta kahvia sillä aikaa kun Kinuski avasi muovisen eväsrasian. "Olet pakannut mukaan tämän minun lahjoittamani korvapuustin", Kinuski tajusi. "Joo, ajattelin että se maistuisi parhaalta sinun seurassasi", Quz lausahti saaden kevyen punan kohoamaan tytön poskille. Kinuski hörppi juomaa mukistaan Quzin ottaessa ensimmäisen haukun pullastaan. "Näyttää hyvältä, saanko minäkin maistaa?" Kinuski pyysi, ja Quz ojensi herkun tytölle. Kinuskin suupieleen jäi nokare vaaleanpunaista kuorrutetta, jonka Quz pyyhkäisi tassullaan pois. "Kinuski, haluan sanoa sinulle jotakin. Seurasi tekee minulle hyvää, sillä pystyn jättämään kaikki huoleni taka-alalle. Olemuksellasi on uskomaton vaikutus minuun", Quz selitti. "Onpa kauniisti sanottu", Kinuski henkäisi ja nojautui poikaa vasten Quzin kiertäessä tassunsa tämän ympärille. Aurinko alkoi laskea, joten kaksikko päätti palata takaisin kotiin. Nähdessään hoitolarakennuksen pihassa rusettiluistelua varten tehdyn tekojään Quz päätti sittenkin kaivaa esiin mukaan ottamansa luistimet. Rusettiluistelijat olivat jo kaikki kaikonneet paikalta, mutta jääkenttä oli kauniisti valaistu ja koristeltu, joten miksi he eivät hyödyntäisi tätä tilaisuutta? "Oletko varma että tämä on hyvä idea?" Kinuski epäröi solmiessaan luistimiensa nauhoja. "Älä suotta huoli, minä voin pitää tassustasi kiinni", Quz lupasi ja auttoi Kinuskin ylös. "Juuri siksi minä olenkin huolissani, sillä joulutapahtumassa selvisi ettei meitä ole luotu liikkumaan jäällä luistimet jalassa", Kinuski muistutti, ja samalla hetkellä kissan jalka lipesi, ja tämä veti pojankin mukanaan maahan. Kaksikko repesi nauruun, ja heidän kikatuksensa kuului taatusti hoitolan takapihalle asti. Kun luistimilla pystyssä pysyminen ei luonnistunut Quz ja Kinuski päätyivät vain makoilemaan jäällä vieretysten katsellen samalla taivaalla tuikkivia tähtiä.

Quzin mielipide ystävänpäivästä: "Päivä ei ehkä alkanut kaikkein parhaimmissa merkeissä Ruun saadessa salaisuuteni selville, mutta onneksi murheet pienenevät välittömästi nähdessäni Kinuskin. Meillä oli ihanat treffit! <3"

Ruun mielipide ystävänpäivästä: "Odotin tältä päivältä niin paljon, mutta kuinkas sitten kävikään: Quz-mokoma särki sydämeni... En tajua miten se kehtaa tapailla useampaa kissaa yhtä aikaa. Onneksi galaksipennut ja Rami saivat ajatukseni muualle."

Stiinan mielipide ystävänpäivästä: "Vaikken päässytkään sinne elokuviin ymmärsin kuitenkin että kannattaa elää hetkessä, ja loppujen lopuksi on ihan sama mitä teen, kunhan saan olla Espiquen kanssa - mutta ensi kerralla mennään kyllä elokuviin!"

Tulpen mielipide ystävänpäivästä: "Jippii, nyyttärijuhlissa oli mahtihauskaa, sain sydämeeni paljon nimikirjoituksia! Haha, Samokin joutui alistumaan lopulta! Yhteisleikit on kivoja kun samalla pääsee tutustumaan useampaan kissaan yhtä aikaa."

Untuvan mielipide ystävänpäivästä: "Ehdin jo hetken katua elokuviin lähtemistä, mutta loppujen lopuksi oli kivaa ja Cindykin on ihan mukava, vaikka hän tulikin paremmin toimeen veljeni kanssa."

---

Minul on vissiin liikaa kissoja kun tarinat venyy tällaisiin mittoihin kun haluaa tuntkea kaikista kerrontaa. .-D

Tarpeet:

Ruu
+ Hygienia (kylpy)
+ Siisteys (harjaus)
+ Leikkiminen* (taitojen opettaminen pennuille)

Stiina
+ Hygienia (kylpy)
+ Siisteys (harjaus, meikkaus)
+ Nälkä (ravontolaruuat)

Tulpe
+ Hygienia (kylpy)
+ Siisteys (harjaus)
+ Leikkiminen (yhteisleikit juhlissa)
+ Nälkä (nyyttäriruuat juhlissa, poista ne)

Untuva
+ Hygienia (kylpy)
+ Siisteys (harjaus)
+ Liikkuminen (teatterille kävely)
+ Nälkä (leffaherkut)

Espique
+ Nälkä (ravontolaruuat)

*Taitotarinoissahan ei saisi kohottaa tarpeita, mutta ajattelin sen olevan ok kun Ruu ei itse opetellut taitoa.

Muista:
+ 10 penniä Stiinan kirjallisuuskerhon takia
+ Metsästystaitoa Ramille

Vastaus:

Saat 111 + 10 = 121 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

Nimi: Kirsikka

01.04.2020 22:50
Luku 25 Aprillia Aprillia!-spessu Veikon juonnolta

"Heippa vain, ja tervetuloa kuuntelemaan herra Maukusen eli mun... ööh, juontoani!" toivotin kaikille.
"Älä nyt jaksa Veikko mitään radiota tehdä." Veeti mutisi.
"En jaksakkaan, sillä tämä ei ookkaan radio! No niin, jatketaan. Mulla on juontoapurina Shira, se lupas kun me sovittiin sille palkkaa. Ja, meillä on myös mahtava sirkustaiteilijamme Elmo!" esittelin. Ujona mun veli tuli meijän tyynyjen takaa esiin.
"Näytäpäs kuperkeikka." vaadin. Elmo vetäs sellase hienon ja mahtavan.
"Bravo, Belissimo!" huudahtin ja taputin.
"Kiitos." Elmo sanoi.
"MITÄ, SANOITSÄ KIITOS! MITTÄÄÄ HERÄTKÄÄ KAIKKI, ELMO SANO MULLE KIITOS!!!" karjuin ja hyppäsin jokasen pedille kiljuen. Elmo paino häpeissää päänsä lattialle, mut emmää siit välittäny.
"Hei, rauhoitu vähän..." Shira yritti. Mutta sehä ei tajuu mitää, ku oli tapahtunu ihme!
"Eikö saisi kerrankin nukkua rauhassa, kun on kerran vapaapäivä?" Kirsikka kysyi rättiväsyneenä.
"No ei todellakaan!" Shira kauhisteli.
"Niinpä, tyttönen on oikeassa. Jokaisesta aamusta pitää nauttia, kuin jokaisesta mehun pisarasta valumassa kurkkuun." sanoin runollisesti ja jatkoin:
"Mä tänään aion tehä yhelle aprillipilan, tänäänhän on sen päivä, jei! Ja jopa enemmälleki, hehee, Shira auttaa mua näis." paljastin kuiskaten ja lähimme pois huoneest.
Kävimme kylppärissä ja haimme vessapaprusta hylsyn. Sitten kastoimme sen vedes ja rypistimme sen. Se näytti kakalle. Sitte kipitimme takas huoneesee. Mä laitoin kakkamme Kirsikan sängyn alle. Sitte Shira meni takas sen linnaa ja esitti nukkuvaa. Sitte avasin suuni ja sanoin Kirsikalle:
"Voitsä auttaa mua? Kaappi on kiinni ja haluun leikkii leluillani." sanoin viattomasti pitäen pokkaa.
"Okei." Kirsikka murahti ja hyppäs sängyst lattialle. Ja täydellisesti mä ja Shira mitattii matka: sen toinen jalka meni just tekokakamme päälle.
"Hyi, mitä... VEIKKO MITÄ IHMETTÄ, TEITSÄ SUN KAKAT MUN SÄNGYN ALLE TAHALTEE? OOTSÄ PISSANNUTKI JONNEKKI?!" Kirsikka karjui raivoissaa mulle.
"Kamaan, se on vessapaprun hylsyä, hiihihihihihihihihhiihihihihihihi APRILLIA APRILLIA SYÖ SILLIÄ JA JUO KURAVETTÄ PÄÄLLE!" huusin iloisena ja pyörin ympyrää kuin jahtaisin mun häntään. Kirsikka katto mua tuimasti mut sitte itekki alko nauraa.
"Eikös aprillipäivän idea ole vitsailla, eikä kepposet?" Kirsikka kysyi.
"Molemmat!" huudahdin ihmeissäni, miksei sais olla muka kepposii? Ne on just parhait!
Sitte seuraavaa aprillii. Kun me oltiin tehty vähä kaikkee kunnes tuli iltapäivä, mä halusin tehä aprillin emolle. Menin alienien huoneelle siis. Koputin oveen.
"Hei!" Hipsuliksi esittäytynyt vihreä kissa kysyi. Se oli Rion kopio, tai siis Rio oli sen kopio, joten se oli varmaan Rion ja Kuulan emo!
"Moi! Mulla olis asiaa sille punaselle kissalle." kerroin, vaik mul oli Galaxylle. Shira oli kuitenki kertonu nikn paljon jostai punasesta alienista, joten aattelin tehä myös sille ja Hipsulille aprillin.
"Aa, tarkoitat varmana Rexiä. Rex, tule tänne, sinulle on asiaa!" Hipsuli huuteli huoneeseen, ja sitten, tulenpunane kissa ilmesty tyhjäst Hipsulin vierel.
"Mitäs asiaa?" tämä kysyi.
"Mulla olis sulle kahdeksan sanaa. Ja myös Hipsulille. APRILLIA APRILLIA SYÖ SILLIÄ JA JUO KURAVETTÄ PÄÄLLE!" kiljuin ilosena ja tunkeuduin huoneesee etsii emoo.
"Pennut ovat aina tuollaisia." Hipsuli naurahti.
Pian näkökentässäni oli liila, mun näköne aikune kissa. Mun emo.
"Moi, Galaxy." tervehdin iloisena.
"Hei, pikku poikani. Oletpas sinä kasvanut." hän sanoi.
"Niin. Mutta kohta ei enää. Kirsikka lopettaa täällä." esitin surullisena.
"Rakas poikani. Minuun ei voi tepsiä aprillipilat, osaan lukea ajatuksiasi." emo naurahti lempeästi ja taputti olkapäälle.
"Höh." höhläsin, mutta kuitenkin myös nauroin, miten tyhmä itsekin olin?!

Illalla, mä tein sitten jekun Shiran kanssa, jossa tyttö olis pääosassa. Me mentiin simssiliinille. Tai siis mä menin. Shira jäi makaa keskelle käytävää, suht lähelle sinssiliinin ovea. Koputin ovee. Ruu tuli avaa.
"Tuo simssiliini äkkii tänne. Kiireist asiaa." sanoin esittäen hätääntynyttä ja Tuhkan näköinen tyttökissa teki työtä käskettyä. simssiliini juoksi ovenrakoon. Hän kuitenkin kompastu matkalla vatsalleen Tulpen leluihi.
"Auts. Mutta siis, mitä asiaa?" tämä kysy.
"Tuu apuun. Shira tarttee sitä." mauin ja juoksin tytön luo. simssiliini kävi ekana hakee huoneest jotai, sillä välin menin ilmoittaa Shiralle että tyttö tulis. Odessa kuitenki hääri sen ympärillä ja kysy:
"Miksi sinä makaat vaan keskellä lattiaa?"
"Mene vain poooiiis." Shira vaati, selkeesti hermot menettäneenä siitä että Odessa ei lähtenyt.
"ODESSA, LÄHDE JA HETI! me jekutetaan simssiliiniä. HUS!" kerroin huutaen ja vähemmän huutaen. Koska n todellakaa halunnu et joku ulkomaalainen, hups siis ulkopuolinen pilais meijän suunnitelmat. Odessa tajusi tilanteen ja juoksi äkkiä piiloon. Sitten simssiliini tuli jonkun jutun kanssa.
"Hen, physthy hhenhitää hunnolla." Shira esitti kuin ei saisi happea. simssiliini yritti jotain painaa Shiraa.
"Mitä tapahtui." tämä sanoi painallusten välissä.
"Koska... se... tapahtu... niin... että... tänään... on... APRILLIPÄIVÄÄ!!!" kiljuin taas ja hypin. Shiran naaman ilme vääntyi hymyyn.
"Jekkuilua jekkuilua." tämä sanoi iloisena.
"Voi että, ehdin säikähtää." simssiliini totesi ja nauroi.

Illalla, meijän oli pakko mennä nukkuu. Mä menin makaa mun ja Elmon tyynykasoihin sen viereen.
"Tiedätkö mitä. Tämän päivän kunniaksi katsomme elokuvan, joka kestää keskiyöhön asti." Kirsikka kertoi.
"JEEEEEEEEE!" huusin ilost nii et varmaa koko hoitola kuuli sen. Elmo peitti omat korvat. Kamaan, ne ei oo lasii!
"Aprillia aprillia." Kirsikka paljasti, naurahti pienesti ja suukotti mua ja Elmoo otsaan. "Hyvää yötä."
"Hyvää yötä, mun paras hoitaja." sanoin.
"Hyvää yötä." Elmo sanoi.
"ELMO PUHUU!" huusin innosta, miten se vaan yhtäkkii oppi?! Taas se peitti korvat kuin suojatakseen arvokasta lasia. Okei, ovat korvat tärkeitä, muttei lasii! Sitte Kirsikka meni sen sänkyy nukkuu.
"Mitäs sinä lupailit Veikolle?" Shira kysyi naurahtaen sen unilinnast Kirsikalt.
"Että me katottais keskiyöhö asti leffaa." Kirsikka kertoi nauraen.
"No, ei sillä olisi muutenkaan riittänyt energiaa siihen, vaikka siltä vaikuttaakin." Shira hekotti ja sitten huone hiljeni. Kyl mä Shira viel todistan, et voin valvoo keskiyöhö! Sen takii, mä yritin pysyy salaa hereil. Kuiteski ne typerät silmät oli pakko väsyä nopeasti ja lipsua kii... Jos olisin sokee niin pystyisnköhä valvoo pidempää? Varmaa.
"Kiitti paljo et kuuntelitte mun mahtavinta aprillipäivää." mutisin unissaani.


Tarpeet:

Veikko, Elmo ja Shira:
+Unitarve

//muita ei tarvii ees kohottaa, kun esiinty niin vähä. Ja wow, tää ehti tulla oikeena päivänä :D. Tää kirjotettii jossai 2hssa xdddd. Ja mä en oikeest tajuu, mite kaikki tämmöset erikoispäivät osuu "tasaluvuille", kun esim halloweenki oli luvus 10 xdd

Vastaus:

Veikko on varsin villi kertoja, tässä erottui jotenkin kivasti hänen puhetyylinsä yms. .-) Veikko ja Shira keksivätkin monenlaisia piloja, mutta Veikon mielestä kaikista hämmästyttävin tuntui olevan Elmo yhtäkkisine puheineen. .-D Hehe, Galaxya ei tosiaan taida pystyä jekuttamaan. .-D Saat 17 + 5 = 22 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

Nimi: Kirsikka

31.03.2020 23:05
Luku 24 Huhhuh, mikä rankka päivä!

Shiran koulupäiväkirja

Ma koulupäivä 6

Pelottaa. Kohta olen jo läpäissyt koko koulun. Siis KOKO koulun. Tänään olin Lumi-nimisen kissan kanssa äikässä. Kuulemma hän oli adoptiosta ja Kirsikka sponsoroi häntä. Ja hän oli kai jo aikaisemmin ollut koulussa Kirsikan sponsorioppilaana minun huomaamattani!

Englanti:
Menin tunnille. Kävelin istumaan Miukulin vierelle.
"Vai hylkäsiväkö ystäväsi sinut? Ja minä olen sinun varakaveri?" poika kysyi surullisena ja tuijotti pulpettiaan.
"Ne vihreät kissat olivat hoitajani kissoja, ja minun piti vahtia niitä." selitin.
"Entäs se kaverisi Nalan näköinen poika, joka on aina heidän kanssa?" Miukuli jatkoi.
"Ai Vaahtis. Se on Kirsikan toinen sponsoreista." kerroin.
"Niin. Se on niiden pentujen kanssa." Miukuli huomautti.
"Mutta en silti luota häneen." takeltelin.
"Ai Vaahtikseen? Kyllä minä näin kun herkistyit hänen nenänsä eteen silloin yhdellä tunnilla!" Miukuli sanoi.
"Älä puhu siitä!" Shira anoi.
"Niin. Olen sinun varakaverisi."
"Etkä ole."
"Kohtaa totuus." Miukuli murahti ja lähti istumaan toiselle paikalle.
"Guud morning kläs! Tudei vi learning nju words." ope kertoi. En tajunnut mitä se puhui. Se alkoi kirjoittaa taululle sanoja ja englanniksi ja suomeksi.
"Toistakaa: Iister."
"Iister." luokka toisti.
"Egg."
"Egg."
"Bani."
"Bani."
Toistimme myös muitakin sanoja. Ne oli tosi vaikeita. Sitten opettelimme värejä.
"Braun."
"Braun."
"Vait."
"Vait."
"Jelouv. "
"Jelouv."
Nekin oli tosi vaikeita. Sitten saimme monisteet, jossa oli pääsiäissanoja. Piti siis täyttää tyhjät kohdat. Sitten saimme vielä pääsiäisaiheisen värityskuvat jotka väritimme. Sivussa oli värit numeroituna enkuksi ja kuva oli "lohkottu" ja jokaisessa "lohkossa" oli numero. Se oli sentään helppo, koska värit oli taululla. Sitten palautimme paperit opelle. Läksyä ei tullut, huh.

Kotitalous:
"Tutustumme hieman kiinalaiseen kulttuuriin, ja tänään teemme sushia ja nuudeleita." ope kertoi. En tiedä mistä hän sai päähänsä kiinan kulttuurin, mutta ruuat kuulostivat tosi hyville. Ihmettelin kyllä, miksi emme tehneet pääsiäisaiheisia herkkuja, onhan se aika pian ja se on seuraava kuuluisa juhlapyhä. Ensin teimme sushit. Saimme tehdä kolme erilaista sushia alkuruuaksi. Koska meillä oli kunnon ateria tällä kertaa, skippaisimme ruokailun. Ja ope ilmoitti että meillä olisi ollut tänään maksalaatikkoa, hyi. Kaikki oppilaat olivat iloisia uutisesta. Kun sain eteeni merilevää, henkäisin inhosta.
"Ne kuuluu susheihin." Tikru naurahti ja otti levää.
*En minä levää syö!* ajattelin, kuka nyt levää söisi! Se ei ole ruokaa!
"Mut hei, on vaik lohisusheja jossa levä ei oo pakolline." Samo jatkoi. Huokaisin helpotuksesta ja katsoin reseptikirjaa lohisusheihin.
"Raakaa lohta ja riisimöhkäle." totesin katsoessani kuvaa. Näytti ihan hyvälle. Sitten piti keksiä vielä kaksi toista sushia. Selailin susheja läpi. Ajattelin kokeilla yhtä levän kanssa. Se oli levään kääritty ja ympyränmuotoinen. Keskellä oli kasviksia, ja niiden ja levän välissä riisiä. Sitten ajattelin kolmannen kanssa improvisoida ja päätin tehdä vähän kuin lohen, mutta sen sijaan katkarapu on päällä, ja sen ja riisin väkissä olisi vielä avokadoa. Erikoinen yhdistelmä, mutta oli pakko kokeilla.
Sitten aloimme tehdä itse sushia. Otin levää hiukan, riisiä, kasviksia, lohta ja katkarapua ja aloitin valmistella niitä kokoonpanoon, eli pilkoin kasviksia, leikkasin levää, jne.
Kun esivalnistelut oli tehty, piti koota sushit. Ensin tein kaksi riisikuutiota levättömiin ja laitoin merenelävät päälle. Sekä katkarapuun myös avokadoa. Sitten käärin kasvikset viimeiseen riisiin ja sen käörin vielä varovaisesti levään. Sushit piti viedä jääkaappiin, sillä meidän pitäisi tehdä vielä nuudelit.
Nuudelit olivat valmisnuudeleita, höh. Meidän piti vain lisätä teekeittimeen vettä, mausteet ja nuudelit, ja odottaa. Vaikka en ole nuudeliasiantuntijaexpertti, tiesin silti että tämä ei ollut mikään kiinalaisten tapa tehdä näitä. Ainakin missään huippuravintoloissa.
Sillä välin kun nuudelit löllystyi söimme sushit. Se leväsushi ei edes maistunut pahalle. Se oli juuri paras niistä kolmesta! Se oli ihanan mehevä ja pehmeä ja raikas! Erityisesti pehmä riisi korosti sitä hyvin! Improvisaatiosushini oli myös tosi hyvä. Mutta lohisushi oli pahaa.
Nuudelit olivat valmiita. Otin ne keittimestä ja kaadoin vaan suoraan lautaselle. Vähän tylsiä, mutta varmasti paljon parempaa kuin maksalaatikko, joten olin iloinen.

Äidinkieli:
"Moi Lumi!" tervehdin uutta tulevaa ystävääni käytävällä.
"Moi." tämä vastasi ujosti.
"Olen Shira, sponsorisi eka hoidokki." esittelin itseni ylpeänä.
"Ai, kiva tavata." tyttö hymyili. Menimme luokkaan ja istuimme vierekkäin. Miukuli katsoi minua pahastuneena ja istui selkä minuun päin. Huokaisin syvään ja keskityin oppituntiin.
"Tänään kirjoitatte pareittain pääsiäistarinan. Teette sen aina sana kerrallaan." ope kertoi. Minä ja Lumi oltiin parit.
"Voin aloittaa." tarjouduin, ja kirjoitin:
"Olipa"
Lumi sitten jatkoi laittamalla:
"Kerran"
Loppujen lopuksi meille tuli tällainen teksti:
"Olipa kerran pupu nimeltä Nupu. Nupu oli todella yksinäinen. Hänellä ei ollut yhtään kaveria. Vaikka Nupu oli kuinka seurallinen, ei kavereita silti ollut. Koska Nupulla oli astma. Se vaikutti. Kerran Nupu oli puistossa, ja näki suklaamunia syövän lapsiporukan. Siitä Nupu sai idean. Ensin hän kyllä veti nopeasti astmalääkettä, ennen kuin hän lähti pomppien kohti Choco-nimisen kanan asuintiloja.
Perille päästyään Nupu koputti ovelle. Choco tuli avaamaan oven.
"Hei. Voisitko kertoa, miten teillä tehdään suklaamunia?" Nupu kysyi.
"Tietenkin, voit tulla ihan katsomaankin." Choco kehotti. Sentään Choco oli kiva, sillä hän oli Nupun kummi.
Ympärillä oli paljon muotteja ja sulaa suklaata. Jotkut kanatyöntekijät laittoivat suklaata puolimunan muotteihin, kaatoivat ylimääräiset pois ja laittoivat kovettumaan. Jotkut toiset kanat ottivat kovettuneita ja "liimasivat" puolikkaita yhteen sulalla suklaalla. Seuraavat kanat taas paketoivat munia siisteihin pakkauksiin. Niitä seuraavat kanat taas veivät ne isoon rekkaan, jossa oli kuskikana. Pian rekka lähti jyrähtäen pois kun lasti oli täynnä kuskikanan ajelemana. Sitten tuli uusi rekka ja kuskikana, ja ketju jatkui.
"Vau, kiitos!" Nupu kiitti ja halasi kummiaan. Sitten hän lähti pois Chocon luota kohti omaa onkaloaan.
Onkalossaan Nupu alkoi tehdä omia munia. Hän oli tehnyt muotteja viljasta, jotka varmaan kestäisi, kun ne oli kudottu tiukasti. Suklaata sentään sai ihan näpistämällä kaupasta.
Nupu uurasti munien kanssa sen päivän, yön, ja toiden päivän. Seuraavana yönä hän vei jokaiselle lapselle oman munan. Niissä oli kiva kuori viljan antamista muodoista.
Loppuun emme ehtineet tehdä, sillä ope kertoi että tunti loppui. Höh, sitä työtä oli kivaa tehdä. No joka tapauksessa, MITÄÄH?! YMMÄRSINKÖ OIKEIN ETTÄ TÄÄ ON VIKA KERTA KUN KIRJOITAN SUHUN??!! EIEIEIEIEI.... toivottavasti vain kuvittelen... mulla on niin huono muisti että voih... Joten, JOS tämä oli vika kerta. Hyvästi tämän kynänpään kärki tästä kirjasta.... :( lupaan että luen vielä tekstiämme, mitä olen sinulle antanut... Piirrän tässä vielä pari tosi tärkeää asiaa.


Hoitotarina:

"Tänään mennään kuntoilemaan!" Kirsikka ilmoitti. Hänellä oli hiukset kiinni nutturalla ja lenkkivaatteet päällä. Monet Kirsikan kissat eivät olleet ilahtuneita, mutta esimerkiksi Tuhka oli.
"Pääsee kasvattaa lihaksia!"
Pian oli aika lähteä. Kirsikka oli pakannut laukkuun vesipulloja, vanukkaita pienimmille eli Tuhkan pennuille ja herkutukset Veetin pennuille. Sitten koko porukka, osa vähän vastustellen, lähti kogti kuntosalia.
Salilla he tapasivat Takun.
"Heippa vain ja tervetuloa kuntoilemaan!" poikakissa tervehti rytmikkäästi ja heitti lainapyyhkeitä Kirsikan porukalle.
"Te ette varmaankaan tarvitse käydä vaihtamassa vaatteita, tuolla on kaapit jonne voitte jättää tavaranne. Vedän venyttelysession tuossa huoneessa viiden minuutin päästä, vasemmalla on kuntolaitteet jossa Tiku päivystelee. Kuntoilun iloa!" Taku toivotti ja kipitti huoneeseen, missä hän pitäisi venyttelysessionsa. Shira, Nala ja Daim päättivät mennä venyttelemään, Tuhka, Veeti ja vihreät pojat päättivät kokeilla kuntolaitteita. Kirsikka jäi hoitamaan liiloja pentuja.


Shiran, Nalan ja Daimin venyttely:
"Heippa vain, tehän päätittekin tulla tänne, mahtavaa, tervetuloa tervetuloa!" Taku tervehti ilahtuneena kolmikkoa. He haivat itselleen omat matot ja laittoivat ne vierekkäin.
"Aloitetaankin heti, kello on tasan. Ensin tehdään lonkankoukistajan venytyksiä, näin." Taku aloitti, laittamalla vasemman takajalkansa koukkuun eteen prinssiasentoon ja työnsi itseään eteenpäin. Muut tekivät perässä, ja he pysyivät siinä ehkä minuutin.
"Sitten toinen puoli samalla tavalla." Taku ilmoitti ja vaihtoi puolta muiden tehdessä perässä.
Sitten he tekivät etureiden venytykset olemalla selällään ja toinen jalka on koukussa vartalon vierellä. Sen jälkeen oli erilaisia käsivenytyksiä, jonka jälkeen oli vielä muitakin asentoja, joissa pysyttiin noin minuutti.
"Näin. Kun ollaan nyt näin venyviä, kokeillaan kuinka moni pääsee spagaattiin. Luulisin että suurin osa ainakin pääsisi." Taku kertoi hymyillen ja näytti itse mallikkaasti esimerkkiä.
"Voih, tämä ei olekaan parasta ruosteisille lihaksilleni..." Daim voihkaisi mutta kuitenkin yritti päästä alas. Jalkojen ja maan väliin keskellä oli kyllä aikamoinen matka. Shirallakaan ei mennyt paremmin kuin Daimilla, hän oli jopa jäykempi kuin vanhus. Nala pääsi alas asti, hieman kuitenkin väkisin väännettynä.
"Tämä sujuisi kivasti minulta jos tekisin tätä useammin." Nala totesi ja yritti toista puolta. Se meni tältä helpommin.
"Miksi kaikki osaa paitsi minä?" Shira kysyi pettyneenä katsoessaan ympärillä olevia muita kissoja, joista suurin osa istui spagaatissa.
"Voisit venytellä omatoimisesti huoneellasi välillä, se edistäisi venymistäsi. Heti ensimmäisellä ei koskaan pääse, sitä varten harjoitellaan." sattumoisin paikalle tupsahtanut Taku lohdutti.
"En itsekään päässyt spagaattiin kuin vasta yli vuoden yrityksillä. Itse kuitenkin harjoittelin vain kahdesti puolessa vuodessa, joten uskon että hyvällä harjoittelulla pääset sen tuota pikaa."
"Selvä." Shira nyökkäsi.
"Hienosti teitte spagaatteja! Nyt on kuitenkin aikaa mennyt niin paljon, että tämä ehti päättyä. Ilo oli valmentaa, tulkaa toistekkin! Muistakaa tehdä jonkinlainen kävely että ette mene jumiin!" Taku huikkasi ja meni pakkaamaan tavaroitaan. Muut vyöryivät pois huoneesta iloisesti rupatellen.
"Oli se kyllä hyvä treeni, vaikka spagaattia en päässyt. Mutta olenhan tällainen vanha ja silloin on vaikeampaa tehdä kaikkea." Daim totesi heidän poistuessaan tiloista.


Tuhkan, Veetin ja vihreiden poikien kuntolaitteilua:

"Vau, mistä aloitettaisiin?" Kuula henkäisi ihastuksesta katsoessaan kaiken maailman vempaimia, mitä huoneessa oli.
"Kokeillaan juoksumattoa." Tuhka ehdotti osoittaen laitetta, ja muut vain nyökkäsivät hyväksyvästi porukan kipittäessä laitteelle.
"Minä aloitan." Veeti ilmoitti ja laittoi koneen käyntiin. Matto alkoi pyörimään poispäin ohjausjutusta.
"Mitä tässä pitää tehdä?" Veeti huusi kauhuissaan, tietämättä mitä tehdä.
"Sinun pitää juosta sitä koneistoa kohti koko ajan. Jos se on liian hidas vauhti, voit lisätä sitä siellä." Tuhka ohjeisti.
"Aa." Veeti älysi. "Kyllhän minä sen tiesin koko ajan."
Poika käänsi nappulaa että se menisi kovempaa. Yhtäkkiä se pyöri hulvattoman kovaa vauhtia ja Veeti huppäsi suoraan koneiston päälle.
"Se on pyörivä viila!" Veeti kauhisteli.
"Se on vain perinteinen juoksumatto. Säädit sen vain liian kovaan vauhtiin itsellesi." Tuhka selitti ja hidasti vauhtia, jonka jälkeen meni itse juoksemaan.
"Veeti, menepä sinä alas." Tuhka kehotti puuskuttaessaan jo hiukan.
Tuhka juoksi siinä jonkin aikaa, kunnes alkoi jo hikoilemaan kovaa vauhtia. Sitten hän lopetti ja sen jälkeen alienpojat saivat juosta Tuhkan avustuksella.
Juoksumaton jälkeen nelikko meni seuraavalle laitteelle. Tai se ei ollut oikeastaan laite, vaan siimä oli pussi. Sen ympärillä oli nyrkkikäsineitä.
"Onko tämä pesäpallokäsineiden varasto?" Veeti ihmetteli katsoessaan nyrkkejä.
"Täällä lyödään nyrkkeilysäkkejä." Tuhka kertoi ja laittoi nyrkkikäsineet käsiinsä. Sitten hän alkoi lyömään pussia rivakasti.
"Miksi se ei heilu, eikö käpäläsi jaksa lyödä sitä kattoon? Helppo homma." Veeti leveili, laittoi nyrkit käsiinsä ja löi mahdollisimman kovaa, tai siltä se näytti. Pussi ei liikahtanut kuin vain ehkä senttimetrin, ja Veetin ilme näytti siltä kuin nyrkkikäsineen sisällä oleva tassu olisi murtunut miljooniin palasiin.
"Ei olisi kannattanut." Kuula totesi ja otti itsekin käsineet että voisi lyödä. Riokin liittti mukaan, ja pian he löivät pussia vuoronperään.
"Tämä alkaa olla tylsää, kokeillaanko seuraavaa?" Veeti kysyi. Muut nyökkäsivät ja sitten he menivät etsimään uutta kiinnostavaa laitetta kokeiltavaksi.
"Uu, tämä näyttää jännälle." Kuula totesi ja osoitti erästä laitetta, jossa oli "penkki", ja sen yläpuolella henkarin näköinen juttu roikkumassa. Se oli kiinni penkin takana oleviin painoihin.
"Minä aloitan." Veeti taas vaati ja meni istumaan.
"Helppoa." poika hymähti.
"Sinun pitää vetää tuota ylhäällä." Kuula huomautti. Valkoinen poikakissa katsoi henkaria ja vetäisi. Tämä meni itse ilmaan.
"Pitikö tässä käydä näin?"
"Ei, sinun pitäisi vetää se alas." Rio kertoi.
"Mutta täähän on mahdotonta, menen tässä itse ilmaan!" Veeti huudahti naama mytryssä.
"Sitä varten tuossa on noi pidikkeet." Tuhka huomauti ja osoitti niitä.
"No niinpä tietysti." Veeti tuhahti ja kiinitti itsensä. Sitten hän vetäisi henkaria. Se ei mennyt ollenkaan alaspäin.
"Ääh, luovutan." Veeti ilmoitti ekalla vedolla ja vapautti itsensä. Sitten meni Rio, joukon pienin, joka sai sen helposti alas. Hänen jälkeensä meni vielä nopeasti Kuula ja Tuhka.
"Hei, tuolla menee venyttelijät, meidän on varmaan aika lähteä." Kuula ilmoitti kun Tuhka veti henkaria.
"No mennään sitten." Tuhka sanoi ja vapautti itsensä laitteesta.
"Toivottavasti teillä oli ilo treenata!" Tiku huikkasi joukon lähtiessä.


Sitten vielä Kirsikka liilojen pentujen kanssa:

"No, mitäs kuntoillaan tänään?" Kirsikka kysyi pennuilta. Elmo napitti tyttöä hiljaa. Veikko taas oli heti äänessä sanomassa:
"Laitteilla!"
Kirsikka kuitenkin vilkaisi niihin ja tajusi, että vastasyntyneet pennut olivat liian pieniä koko salille.
*Noh, heidän liput eivät tulleet nyt käytettyä.* tyttö ajatteli pettyneenä.
"Ehkä myöhemmin pääsette joskus, olette vielä hiukan liian pieniä." Kirsikka sanoi.
"Mut mä ja Elmo ollaa vaa puolen ikäpisteen päässä siitä, että ollaan pikkupentuja. Ja Kuula ja Rio ovat pikkupentuja!" Veikko väitti.
"Silti. He ovat ikäpisteen päässä leikki-ikäisyydestä." Kirsikka huomautti. Sitten kaksikko hiljeni hetkeksi.
"Elmo ehdotti että voitaisiin mennä lenkille." Veikko tiedotti.
"Aika hyvä idea. Voin kantaa teidät sylissäni, niin voitte katsoa maisemia." Kirsikka totesi tyytyväisenä ja kaappasi pennut käsiinsä.

"Vau, tossa on Marketti!" Veikko huudahti.
"Ja Ravintola, ja Pankki, ja Eläinlääkäri, ja Kahvila, voi että miten paljon nähtävää!" Veikko ihasteli. Elmo katseli vaiteliaana mutta lumoutuneena katujen varsilla olevia puita ja istutuksia.
"Mouruposki on siksi paras kissahoitola." Kirsikka totesi.
"Onko ees olemassa muita kissahoitoloita?" Veikko kysyi. Elmo nyökkäsi vierellä.
"Okei, pysähdytään. Ja ei tietääkseni, pitäisi kysyä simssiliiniltä." Kirsikka pohti ja ojensi vanukkaat pennuille.
"Kuka on simssiliini?" Veikko kysyi ja ahmi vanukasta.
"Tämän paikan omistaja. Ihana tyyppi." Kirsikka kertoi.
"Tykkäätsä siitä?" Veikko kysyi ja iski silmää ilkeästi.
"Hei, olemme molemmat naissukupuolisia, ja ei puhuta tästä." Kirsikka sanoi napakasti.
"Eli tykkäät." Veikko jatkoi.

Vanukkaat syötyä he juoksivat takaisin kuntosalille. Kissat odottivat siellä.
"Aah, juuri sopivasti." Shira naukaisi.
"Onko teillä janoa?" Kirsikka kysyi ja jakeli juomapulloja osalle. Osa joivat vedensä, mutta ainakin Tuhka palautti hänen pullon. Hoitaja ojensi myös vihreille pennuille liilat herkutukset ja he söivät ne nopeasti vatsoihinsa nälkäisinä.
"Noh, eiköhän ole aika mennä huoneelle. Kunnon treenipäivä." Kirsikka totesi.


Tarpeet:

Kaikki:
+Liikkumistarve

Veeti, Daim, Kuula, Rio, Elmo, Veikko:
+Nälkätarve (-2x vesipullo, 2x sininen kermatäytteinen herkutus, 2x vadelmavanukas?)

Shira:
+koulutarpeet ;)

//hmmph, eipäs tullu teemistä, ajattelin laittaa enstarinassa :) leikitään nyt että Shira piirsi, mä oikeesti tein ne mut en jaksa nyt linkata, ehkä teen aamulla xd

Vastaus:

Uhg, tosi harmi että Shiran ja Miukulin välit näyttävät menneen huonommiksi, no jos tämä oli Shiran vika koulupäivä niin ehkä he eivät enää näe niin usein. Kirjoitit kivan yksityiskohtaisesti kotitaloustunnin kokkailuista, aaa alkoi tehdä mieli nuudeleita. .-D Parin kanssa tehtävä tarina kuulostaa hauskalta idealta! Haha, tykkäsin siitä seikasta että Shira oli kankeampi mitä vanha Daim, mahtaakohan Shira ottaa Takun neuvosta oppia ja alkaa treenata spagaattia? Veeti oli taas tapansa mukaan "minä tiedän kaiken enkä oikeasti mitään" -mielentilassaan säätäessään vähän kaikkien kuntosalilaitteiden kanssa. .-D Hauska miten pieni Rio pärjäsi "henkarilaitteen" kanssa paremmin kuin isänsä. xD Söpöjä nuo Veikon utelut. .-DD Saat 44 penniä, ja kohottelen tarpeet ja kouluplussaset. .-)

-Kasa

Nimi: simssiliini

17.03.2020 15:36
Puhdas, siisti ja pehmeä

simssiliini raahasi suurehkon kylpyammeen huoneensa keskelle. Siirto-operaatio olisi ehkä käynyt vaivattomammin jos amme ei olisi ollut täynnä vettä, mutta eihän hoitaja tietenkään ollut tajunnut taktikoida etukäteen. Tulpe ja Untuva tapittivat hoitajansa ähräämistä hiukan kummissaa. Lopulta amme oli sopivalla paikalla, ja simssiliini kääntyi pikkupentuja kohti käärien hupparinsa hihoja valmiiksi tulevaa koitosta varten: pentujen kylvetyshetki olisi edessä! Tämä olikin oikeastaan ensimmäinen kerta kun viime joulukuussa syntyneet uudet pennut oli jätetty yksin simssiliinin vastuulle, sillä tunnolliset vanhemmat olivat tähän asti vastanneet jälkikasvunsa hoidosta. Tänään simssiliini oli kuitenkin ajanut isommat kissansa vapaa-ajan viettoon ja luvannut katsoa pienempien perään sillä aikaa. "Kylpyvesi on valmis, ei muuta kuin ammeeseen!" simssiliini kehotti lempeä ilme kasvoillaan. Tämä olisi pentujen ensimmäinen kerta kylvyssä, ja hoitaja yritti viestittää leveällä hymyllään ettei pennuilla olisi mitään pelättävää. Kaikki kissat kun eivät olleet kosteiden kylpyhetkien ystäviä, joten tässä vaiheessa ei osannut vielä sanoa, tulisivatko Tulpe ja Untuva reagoimaan veteen positiivisesti vai negatiivisesti. Oltiin siis jännän äärellä! Pennut katsahtivat toisiaan, ja lopulta Tulpe otti ensimmäisenä muutaman varovaisen askeleen lähemmäksi ammetta. simssiliini nosti mustavalkoisen kissanpennun käsivarsilleen ja alkoi upottaa tätä vähitellen lämpöiseen kylpyveteen. Hoitaja tunsi miten pennun pienet kynnet puristivat hänen käsiään Tulpen yrittäessä hakea simssiliinistä turvaa veden kastessassa pennun turkkia tehden siitä märän ja raskaan. "Hei, ei tämä olekaan yhtään pelottavaa!" Tulpe hihkaisi, jolloin simssiliini huokaisi helpotuksesta. Hän oli kerran omistanut vesikammoisen hoidokin, eivätkä kylpyhetket olleet koskaan sujuneet tämän katin kanssa ongelmitta. Ei kuitenkaan pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa, sillä Untuvaa ei oltu vielä saatu ammeeseen asti. Liila pentu ottikin nopeasti pari pakitusaskelta simssiliinin kääntyessä tämän puoleen märät kädet ojossa. "Untuva pieni, en minä aio vahingoittaa sinua. Kaikkien kissojen täytyy käydä kylvyssä säännöllisesti", simssiliini yritti selvitä järkipuheella, mutta Untuva pinkaisi huoneen toiseen päätyyn ja piiloutui sohvapöydän taakse. simssiliini huokaisi ja kiirehti pennun perään. Kurkatessaan sinisen sohvan taakse hän näki liilan pennun istuvan hiekkalaatikon edessä. "Ahaa, sinä et juossutkaan karkuun kylpyhetkeä vaan halusit käydä ensin vessassa", simssiliini ymmärsi lopulta ja kääntyi selin antaakseen toiselle vessarauhan. Välillä simssiliinin oli vaikea ymmärtää Untuvan sanattomia viestejä, hän oli niiden tulkinnassa paljon toivottomampi kuin Stiina ja Espique. Se oli oikeastaan hassua, sillä simssiliini oli itse lapsena ollut ujo, joten voisi luulla että hän kykenisi tulemaan toimeen mykän pennun kanssa. Ehkä simssiliini ei osannut kommunikoida Untuvan kanssa, mutta hän halusi näyttää tälle että puhumattomuuskin on ok ja kissa olisi erilaisuudestaan huolimatta hyvä omana itsenään, toisin kuin simssiliinin lapsena vastaanottama palaute oli antanut ymmärtää. Tyttö havahtui mietteistään tuntiessaan pienen karvapallon hipaisevan nilkkaansa, Untuva oli valmis kylpyä varten.

Untuvakin saatiin ongelmitta ammeeseen, mutta Tulpeen verratessa poju ei tuntenut oloaan yhtä rentoutuneeksi. Tulpen sukellellessa ja pelleillessä ammeessa Untuva istui liikkumatta paikoillan naama irveessä simssiliinin hieroessa shampoota kisun turkkiin. "Noin, sukeltaisitko sinäkin, jotta pääsi päällä olevat vaahdot saadaan huuhdeltua?" simssiliini kysyi suostuttelevasti, mutta Untuva ravisti napakasti päätään vastustamisen merkiksi. "Älä ole nössö, tää on kivaa!" Tulpe hihkui ja teki kuperkeikan vedenalla. "Ei haittaa jos et halua, saadaan huuhtelu hoidettua muutenkin", simssiliini sanoi. Hän muodosti kämmenistään pienen kupin ja kauhoi ammeesta vettä kipaten ne pojan päähän. Untuva puristi silmänsä tiukasti kiinni ja suu meni entistäkin äkäisempään irveeseen, mutta urheasti pentu pysyi paikoillaan. simssiliini uskoi Untuva tottuvan muutaman kylpykerran jälkeen peseytymiseen, joten pesuhetket alkaisivat jossain vaiheessa sujua paremmin rutiininomaisesti. Tulpe olikin sukelteluleikkiensä lomassa huuhdellut itse itsensä, joten simssiliini sai nostettua molemmat pennut samaan aikaan vedestä. Ammeen vieressä odotti Tulpen ja Untuvan pyyhkeet, joten simssiliini laski pennut pyyhkeiden päälle ja kuivasi ensin Tulpen ja sitten Untuvan. "Kumpi tulee ekana harjattavaksi?" simssiliini tiedusteli pyyhekuivatuilta kissoilta. "Minäää!" Tulpe kailotti suureen ääneen. "Hmm, taidan ottaa Untuvan ensin", simssiliini ilmoitti napaten liilan pennun syliinsä. "Mutta miksi? Eihän Untuva edes ilmaissut kiinnostustaan niin kuin minä", Tulpe huomautti vähän loukkaantuneena. "Joskus huomiota kaipaa enemmän se, joka ei sano mitään kuin porukan äänekkäin", simssiliini selitti liikutellessaan harjaa pennun liilaa selkää pitkin. Untuva rentoutui nopeasti kevyisiin kamman vetoihin ja asettui silmät ummessa makuulle hoitajansa polvelle. Kisu kehräsi itsekseen tuskin kuuluvalla äänellä, mutta simssiliini tunsi kehräyksestä aiheutuvan pienen värinän silittäessään höyhenenpehmoista pentua. Hoitaja oletti Untuvan nukahtaneen, vaikka todellisuudessa poju oli jälleen siirtynyt haaveilemaan omaan päänsisäiseen mielikuvitusmaailmaansa. Harjaamisen jälkeen simssiliini laski pennun sylistään sängylle ja siirtyi Tulpen luokse. Tämä selaili parhaillaan kavereiltaan saamiaan kirjeitä. "Olen saanut jo monta uutta ystävää pentubileiden jälkeen! Rio ja Kuula lähettivät minulle jopa suklaamunia", Tulpe selitti samalla kun harjasin kissan turkkia. "Onpa kiva, tuostahan riittää koko porukalle yksi suklaamuna", simssiliini totesi, mutta Tulpe ilmoitti syövänsä mieluummin kaiken itse, nehän oli juuri hänelle tarkoitettu. "Sen sijaan että pidät kaiken itselläsi voisit tarjota osan herkuista muille. Ilo moninkertaistuu kun sen jakaa muiden kanssa", simssiliini puhui syvällisiä. "Minä ainakin saan enemmän iloa siitä että saan syödä viisi munaa kuin tyytyisin vain yhteen", Tulpe totesi ymmärtämättä hoitajansa pointtia, mutta hän olikin vielä niin nuoressa iässä. Toisin kuin Untuva Tulpe ei ottanut kampaamohetkeä rentoutumistuokiona vaan puhua pälpätti pentubileiden käänteistä, ja simssiliini kuunteli juttuja kärsivällisesti vaikka Tulpe oli selittänyt jotkut asiat hänelle jo useampaankin kertaan. Kun molemmat pennut oli harjattu simssiliini nyppi harjaan tarttuneet irtokarvat pois ja keräsi pesuhetken jäljiltä levälleen unohtuneet tarvikkeet pois lattialta. Loppuillan hoitaja istuskeli sängyllä silitellen pentuja. Miten vastapesty kissa voikin tuntua niin ihanan pehmoiselta!?

Tulpen mielipide päivästä: "Ajatella että olen elänyt jo kolmen ikäpisteen verran tietämättä miten hauskaa puuhaa kylpeminen on! Vedessä lilluminen on ihanaa, toivottavasti pääsen pian uudelleen pesulle! simssiliini mainitsi että voisin viihtyä jossakin uimahallissa, mutten oikein ymmärtänyt mikä sellainen uimahalli edes on, vähän niin kuin sitä herkkujen jakamistakaan en hokannut..."

Untuvan mielipide päivästä: "Urhg, toivottavasti seuraava kylpyhetki ei koita ihan pian... Harjattavana oleminen oli enemmän minun makuuni, nyt turkki on sileä ja kiiltää kauniisti!"

---

Tarpeet pennuille:
+ Hygienia (kylpy)
+ Siisteys (harjaus)

Tuli nyt kirjoitettua tällainen nopea teematarina ennen kuin siirryn helmikuun rästitarinoiden pariin. .-D

Vastaus:

Saat 17 + 5 = 22 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Xena

08.03.2020 20:48
Piip pi-pi-piip, piip pi-pi-piip! Herätyskelloni ilmoitti pirteästi uudesta koulupäivästä. Taas. Puen vaatteet, menen bussiin, istun koulussa, ja ehkä noin vuodelta tuntuneen ajan päästä pääsen vihdoin takaisin kotiin ja kaikki mukava ja rento aika vuorokaudesta kuluukin sitten siivillä.
Sitten muistin. Loma! Ei koulua ei aikaista herätystä, ei ajan matelua. Herätyskellon äänikin oli vain oman uneni tuotetta.
Aurinko oli muutaman viikon aikana alkanut nousta aina vain aikaisemmin, kuten itse asiassa minäkin. Lilon aamuvirkkuus oli jotenkin huomaamattoman salakavalasti onnistunut tarttumaan minuun, vaikka ennen olinkin ollut juuri se tyyppi joka herää aina ja kaikkialla viimeisenä. Nyt kello oli kuitenkin vasta puoli kahdeksan, ja aurinko paistoi jo, joten päätin nousta ylös. Lilokin näytti, yllätys yllätys, olevan jalkeilla ja makoili auringon lämmittämällä vaaleanpunaisella matolla niin rentona kun nyt kissa olla voi.
- Huomenta! Huikkasin samalla kun vääntäydyin sängyltä ylös ja suuntasin vaatekaapilleni.
- Oho, sinäkin olet jo herännyt, hän ihmetteli liikauttamatta hännänpäätäänsäkään //en tiedä onko toi ees sana xD//.
- Jep, ja minulla onkin sinulle yllätys! Ilmoitin kun yhtäkkiä ehkä hieman turhan täyden vaatekaappini keskihyllyltä putosi jotain lattialle.
Siinä samassa Lilo olikin jo jalkeilla. - Vau! Onko tuo minulle? Ihan sairaan hieno, aion käyttää tuota koulussa aina!
Lilo viittasi kouluhakemukseen, jonka olimme lähettäneet noin viikko sitten ja toisessa päässä oltiin näytetty vihreää valoa. Nyt Lilo oli tosi innoissaan asiasta, ja tämän takia olinkin ostanut hänelle kyseisen keltaisen koululaukun.
- No, tiesin minkä valita, lempivärisi perusteella näet. Mutta ostin sinulle shoppailuinnossani samalla muistivihon ja kännykänkin, myönsin ja näytin loputkin ostoksistani.
- Keltainen puhelin! Vau! Kiitos tosi paljon! Mutta muista kuitenkin ostaa vain tarpeeseen. Shoppailu kuluttaa loppujen lopuksi todella paljon enemmän luontoa kun mitä uskoisikaan. Vaikka kai nämä nyt olivat ihan tarpeelliset, kissatyttö sanoi vakavana.
- Sinä se sitten otat ilmastonmuutoksen vakavasti! Mutta onhan se tärkeä asia, ja yritän muistaa vähentää varsinkin vaatteiden shoppailua tästä lähin, lupasin hymyillen. - Mutta tämä ei oikeastaan ollut se yllätykseni. Se taitaa nimittäin olla juuri nyt tuolla oven takana, kerroin arvoituksellisesti.
Kuin taikaiskusta oven takaa kuului vaimeaa rapinaa ja kysyvä naukaisu. Avasin oven, ja kuten arvelinkin, vanha kissarouva odotti siellä istuen häntä siististi tassujen alla.
- Olihan tämä oikea huone? Olen Viivi, ja minulle kerrottiin että Xena- niminen tyttö adoptoisi minut, tämä kertoi.
- Kyllä vain, minä olen Xena, ja tämä tässä on Lilo, toinen kissahoidokkini.
- Ai, Viivi! Sinähän olet luontokerhossa. Siis… tulet meille asumaan? Lilo ihmetteli.
- Jep, minä ja Viivi sanoimme yhtä aikaa.
- Siistiä! Olen aina halunnut kämppäkaverin! Lilo iloitsi. - Siis myös kissan, sinun lisäksesi, hän lisäsi minulle.
- Juu, halusin antaa adoption vanhimmalle kissalle mukavan loppuelämän kodin, hymyilin ja katsoin Viiviä. - Minulla ja Lilolla on tänään iltapäivällä vielä menoa, mutta ennen sitä voisimme tehdä jotain kivaa kolmistaan!
- Ai mitä menoa? Lilo kysyi epäluuloisena.
- No se eläinlääkäri josta kerroin eilen! Se on pelkkä kynsien leikkaus, sitä ei kannata jännittää ollenkaan, lupasin kun Lilon silmät suurenivat.
- Minäkin olen käynyt monet kerrat eläinlääkärillä. Siellä kaikki ovat tosi mukavia ja hommat sujuvat yleensä oikein hyvin, Viivikin vakuutteli. - Mutta sitä ennen ehdottaisin että voisimme käydä lyhyellä kävelyllä ulkona. Tiedän erään reitin, jonka vanhat lonkkani varmaan kestäisivät.
- Kuulostaa hyvältä, sanoin ja Lilo nyökkäsi.
Ulkona Viivi johdatti meidät tien yli sankkaan metsään, jossa vanhat kuuset kasvoivat pienempien koivujen ja pensaiden ympäröiminä. Vesisateiden ja lumettomien säidenäiden jälkeen oksistoa peitti hento lumikerros. niitä peitti ohut lumikerros, joka ei kuitenkaan ollut päässyt maahan asti tiheän oksiston ansiosta.
Kävelimme kapeaa polkua pitkin metsässä, ja kuuntelimme metsän ääniä. Linnun viserrystä, puiden havinaa ja kosteiden lumipaakkujen tippumista puista alas.
- Hei, onko tuo talitiainen? Lilo kysyi rikkoen hiljaisuuden. Hän osoitti hännällään eteenpäin, jossa kellertävä pikkulintu pyrähti kuusen oksalta lentoon.
- Näyttäisi olevan, ja aika nuori sellainen, Viivi totesi vankan luontokerhokokemuksensa perusteella.
- Vau! Minun ensimmäinen lintubongaukseni! Lilo hihkui ja hyppeli eteenpäin.
Kulkiessamme eteenpäin polku alkoi leventyä lopulta niin leveäksi, että mahdoimme kävelemään kaikki kolme vierekkäin. Puut ympärillämme olivat vaihtuneet lähinnä koivuiksi ja männyiksi, ja maata peittivät ikivihreät puolukan- ja mustinkanvarvut. Lopulta puut alkoivat harveta ja edestäpäin kuului meren kohinaa ja lokkien kirkunaa. Nyt metsäpolku tuli molempiin suuntiin jatkuvan mukulakivitien kohdalle, ja jatkoimme siitä vasemmalle. Vain hetken käveltyämme tulimme kauniille näköalapaikalle, jossa tietä ympäröivät istutetut pensaat ja koristepuut, ja polun reunalta näki merelle. Ulappa jatkui silmänkantamattomiin ja lähellä rantaa oli muutamia tiheästi puita kasvavia saaria.
- Hei, me emme näe mitään! Lilo huudahti tuohtuneesti.
- No anteeksi että unohdin sinut kahdeksi sekunniksi, tuhahdin ja nostin Lilon katselemaan edessämme avautuvaa maisemaa.
- Upeaa, Lilo huokaisi.
Nostin myös Viivin syliini, jotta he voisivat katsoa yhdessä näkymää.
- Voimmeko me mennä alas rantaan? Lilo kysyi päästettyäni hänet alas.
- Toki, vastasin ja lähdimme jatkamaan polkua joka kulki jyrkänteen reunaa pitkin alas hiekkarannalle.
Ranta oli täysin autio ja hiljainen lokkeja lukuunottamatta. Lilo juoksenteli innokkaasti hiekalla meidän tullessa Viivin kanssa hitaammin.
- Katso Lilo, täällä on näkinkenkiä, Viivi huikkasi kumartuessaan kaivamaan hiekkaa.
Löysimme yhdessä paljon erivärisiä- ja muotoisia näkinkenkiä, jotka Lilo halusi tietysti ottaa kaikki mukaan.
- Sinä saat sitten itse kantaa ne, käskin Lilon keräillessä helyjään kasaan.
- Missä muka? Ei minulla ole taskuja, toisin kuin sinulla, hän heitti takaisin ja lopulta taivuin kuljettamaan näkinkengät takkini taskussa.
Kävelimme rantaviivaa pitkin hiljaisuuden vallitessa. Aallot löivät rantaan ja loivat uria märkään hiekkaan siltä kohdin, mihin osui. Merellä ei näkynyt muuta elämää kuin yksi purjevene kaukaisuudessa.
Lilo tylsistyi pelkkään kävelemiseen ja alkoi hypellä aivan vesirajan tuntumassa. Kuun aallot paiskaantuivat eteenpäin, Lilo hyppäsi kauemmas, ja kun ne vetäytyivät, hän juoksi takaisin veteen päin.
- Lähdettäisiinkö jo takaisinpäin? Ehdotin kuljettuamme parisataa metriä hietikkoa eteenpäin.
- No okei, Lilo myöntyi ja lähdimme palaamaan takaisin sinne, mistä lähdimme.
Päästyämme takaisin näköalapaikalle ja jatkettuamme siitä mukulakivipolkua, Viivi ehdotti että metsäpolun sijaan kulkisimme kivipolkua kotiin.
- Siitä pääsemme kiviselle kuratielle, ja vain parisataa metriä oikealle ja olemme taas hoitolalla, hän kertoi.
- Sinä näytät tietävän nämä paikat tosi hyvin! kehaisin.
- No, olemme pyörineet täällä paljon luontokerhon kanssa, hän totesi.
Polku kulki aluksi samassa koivu-mäntymetsässä kuin aikaisempikin, mutta sitten metsä harveni ja molemmilla puolillamme näkyi vain avointa aluetta, joka vaikutti pelloilta.
- Hei, mitä tuolla tien reunassa on? Lilo yhtäkkiä kysyi ja juoksi edellemme. - Tyhjä tölkki! Hän huudahti halveksivasti ja noukki keltaisen, jokseenkin ruttuisen limutölkin hampaisiinsa.
- Tuossahan voi olla bakteereita, puuskahdin ja otin tölkin Lilolta.
- Minä löysin sen, minä kierrätän sen, Lilo sanoi sen oloisena että tämä roska olisi hänen elämänsä arvoinen.
- Selvä sitten, myönnyin ja annoin tölkin takaisin löytäjälleen.
Kivinen kuratie oli ohuen lumen peitossa, eikä siinä näkynyt kuin joitakin renkaan- ja jalanjälkiä. Luonto oli hiljaa, ja jylhät puut ympärillämme henkivät talvista olemustaan. Pian hoitola näkyikin jo, ja kulkiessame kauniiden, lumisten kirsikkapuiden alta taivas kirkastui jo entisestään.
Sisällä katsoin kelloani. - Ehtisimme vielä tehdä hetken jotain, ennen kun meidän on Lilon kanssa lähdettävä eläinlääkäriin.
- Leikkihuoneeseen! Lilo huudahti meiltä kyselemättä ja ryntäsi käytävällä eteenpäin.
- Tähän ei taida meillä olla sanomista, Viivi naurahti ja seurasimme Liloa.
Tullessamme leikkihuoneeseen Lilo oli jo ehtinyt kaivaa esiin jonkin lelurobotin näköisen kapistuksen.
- Katsokaa mitä löysin! Ihka oikea robotti! Ja vieläpä keltainen! Hän hihkui innoissaan tutkiessaan löydöstään.
Näytin Lilolle, miten rakkine käynnistetään ja hän alkoi innoissaan painella nappuloista.
- Tästä sen nostaa kättä! Ja tästä se kääntää päätä!
Viivikin innostui tutkimaan lelua ja yhdessä kissat saivat sen jopa puhumaan ja kävelemään.
- Tehdään jo jotain muuta, Lilo sanoi yhtäkkiä ja siirsi robotin sivuun.
- Pelataanko vaikka palloa, tai jotain? Viivi ehdotti ja nyökkäsi kohti koria, joka pursusi erilaisia palloja.
- Joo! Lilo innostui ja kaivoi esiin kevyen, keltaisen ja pienen pallon. - Tänään kaikki on keltaista! Hän huomautti kehräten.
Kissatytöt olivat pelaavinaan jalkapalloa niin, että huoneen vastakkaisissa seinissä olivat maalit. He keksivät kuitenkin jatkuvasti uusia outoja sääntöjä ja lisäyksiä peliin jonka kulun seuraaminen vaikeutui aina vain. Yhdessä kohtaa olin tuomari, ja vain vasemmalla takajalalla tehdyt maalit hyväksyttiin. Sitten Viivi keksi, että 'vanhuutensa' ja 'raihnaisuutensa' takia olisi tarvinnut minut joukkueeseensa, vaikka olin kyllä huomannut että kissavanhus oli ikäisekseen varsin terässä.
Lilo sen sijaan keksi, että hienoista liikkeistä kuten pirueteista pitäisi saada tyylipisteitä. Tämä johti loppujen lopuksi siihen, että nauroimme kaikki lattialla kippuralla. Kelloa katsoessani jouduin kuitenkin tokenemaan naurukohtauksesta ja siivoamaan pallon ja robotin paikoilleen.
- Eläinlääkäriaikamme on kymmenen minuutin päästä! Huudahdin ja koitin saada Lilon jalkeille.
- Eihän teillä ole sitten mitään kiirettä, Viivi huomautti rennosti.
- Mutta viimeksihän kävelimme kaupungin alkuun jotain viisitoista minuuttia! Ja sieltä eläinlääkärille on vielä lisää, ihmettelin.
- No, varmaan jos menette autotien kautta. Joka tapauksessa Mouruposken takapihalta lähtevää metsäpolkua kävelette pari kolme minuuttia ja olette eläinlääkärillä, kissarouva kertoi huvittuneesti.
- Kiitos kauheasti! Tiedä kuinka kauan olisimme menneet kiertoreittiä ilman sinua. No nyt meidän pitää silti jo rientää. Voit mennä huoneeseemme ja vaikka syödä jotain jos haluat! Huikkasin ennen kuin riensimme Lilon kanssa pois leikkihuoneesta, kohti ulko-ovea.
Löysimme pian Viivin tarkoittaman polun. Se lähti takapihan vaahterapuiden siimeksestä ja kulki tiheän lehtipuuston lomassa. Siellä täällä näkyi lintujen ja pikkueläimien tassunjälkiä, mutta lintujen laulua ei kuitenkaan kuulunut. Yllättävän metsä loppuikin jo ja edessämme näkyi vain vanhan tiilirakennuksen takaseinä. Kiersimme sen etupuollelle ja se oli kuin olikin eläinlääkäri.
- Viivi se tuntee nämä tienoot, Lilo sanoi ihailevaan sävyyn.
Astuimme valkoisesta ovesta siistiin odotustilaan, jossa oli seinillä eläinaiheisia julisteita ja mustien nahkaistuimien välisessä telineessä eläinlehtiä. Yhdellä seinällä oli vastaanottotiski jonka takana hääräili vaaleahiuksinen naishenkilö. Istuimme Lilon kanssa sohvalle odottamaan, ja ei aikaakaan kun valkoiseen takkiin pukeutunut mies tuli eräästä ovesta meille hymyillen.
- Lehvästössä Lepäävä Leopardi, Lilo? Hän kysyi ja Lilon nyökättyä jatkoi. - Sinulla onkin kaunis nimi. Minä olen Kuiku, ja hoidan Lilon kynsien leikkuun tänään.
Kättelin Kuikua ja hän johdatti meidät huoneeseen josta oli tullutkin. Se oli pienehkö, vaalea huone jonka keskellä oli hoitopöytä ja takaseinällä muutamia työtasoja ja lääkekaappeja.
- Tänään teillä onkin ihan helppo ja nopea pikku juttu. Tähän menee vain muutama minuutti, eikä satu ollenkaan, Kuiku lupasi opastaen Lilon työtäson päälle.
Sitten hän nosti yhdestä kaapista pienet eläinten kynsisakset - keltaiset - ja alkoi heti leikata Lilon kynsiä.
Utelias ja innokas Lilo ei ollut moksiskaan eläinlääkärin käsittelystä. Kaikki meni hyvin ja jokainen kynsi saatiin leikattua ja kaupan päälle vielä raspattua siisteiksi.
- Tulipa siistit! Kuinkas sanotaan, Lilo, muistutin.
- Kiitos! Lilo hihkaisi ja hyppäsi hoitopöydältä alas.
Kotimatkalla alkoi jo hämärtää ja meinasimme loppumatkasta vähän kompuroida pimeällä metsäpolulla. Pääsimme silti ehjin nahoin takaisin hoitolalle. Huoneessamme Viivi oli jo asettautunut mukavasti vaaleanpunaiselle sohvalle ja ilmoitti syöneensä kaapista löytämänsä mansikkatikkarin. Kävimme kaikki yhdessä loikoilemaan sohvalle.
- Olipa tänään keltainen päivä, Lilo tuumi.

//Loppu oli ehkä vähän tönkkö kun kirjotin kiireellä tän tälle päivälle :D jokatapauksessa keltaisesta tarinasta +5 penniä!//

Tarpeet
Viiville
+ Nälkätarve
Molemmille
+ Liikkumistarve
+ Leikkitarve

Vastaus:

Tykkään miten onnistut aina ujuttamaan joka tarinaan noita Lilon ilmastoystävällisiä huomioita, tässä juurikin turhien ostosten välttäminen ja roskatölkin kierrättäminen. Viivin saapuminen oli toteutettu tosi kivasti, hauska miten koko ikänsä Mouruposkessa viettänyt vanhus kissa tuntee kaikki paikat ja oikotiet, hän jopa osasi itse saapua huoneelle kuultuaan adoptiosta! Onneksi ikäero ei koitunut tällä kaksikolla ystävyyden esteeksi ja Lilo ja Viivi tykkäävät puuhastella yhdessä. .-3 Lilon kynsileikkuukin hoitui Kuikun käsissä hyvin! Saat 34 + 5 = 39 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

©2020 Kissahoitola Mouruposki - suntuubi.com