Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK



Tähän vieraskirjaan kirjoitetaan kaikki tarinat, kuten tavalliset hoitotarinat, taitotarinat, kerhotarinat, matkatarinat ja sen sellaiset.

Ennen tarinan lähettämistä sinun kannattaa kopioida se varmuuden vuoksi, jos vaikka nettisi sekoaa tai jotain muuta ilkeää tapahtuu, eikä tarinan lähetys onnistu.

Huom. Muistathan, ettet saa laittaa uutta hoitotarinaa ennen kuin edellinen on arvosteltu! Muuten joudut jäähylle hetkeksi aikaa.

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Toukka

07.08.2018 19:53
Ei sateinen sää päivää pilaa
<><><><><><><><><><><><><>

Oli ehkäpä koko kesän sateisin päivä. Ulkona jyrisi ukkonen ja vesipisarat rummuttivat ikkunaa. Kukaan ei keksinyt mitään tekemistä. Cho makasi lattialla samalla kun tökki kynälläänsä edessäänsä olevaa paperia selvästi tylsistyneenä. Hänen vieressäänsä oli Felix joka nojasi sänkyyni masentuneen näköisenä tuijotellen kattoa. Lisäksi oli vielä Ivyrushia joka oli nenä kiinni ikkunassa. Hän katsoi ulos. Siellä ei ollut ketään. Jokainen kissani huokaisi joka viides minuutti. Tunnelma oli turhautunut ja masentunut. Kukaan ei keksinyt mitään tekemistä. Sadepäivät olivat miltein aina tylsiä.
Jossain vaiheessa Rushia lopetti ulos katselemisen ja tuijotti ympärilleensä uhmakkaasti.
”En jaksa enään! Menen kiertelemään hoitolaa jos emme keksi muuta tekemistä!” hän huudahti ja marssi oven luokse, avasi sen ja meni pois. Huokasin hieman.
”Oppiiko hän koskaan kysymään ensimmäisenä lupaa...”
”Voimmeko mekin mennä?” Felix kysyi kohottaen katseensa minuun. Cho katsoi minua anovasti.
”Eiköhän se käy... tulkaa takaisin viimeistään viideltä”, sanoin hieman poissa olevasti. Viimeinen osa Percy Jacksonia oli kesken, enkä malttanut odottaa sitä että pääsisin lukemaan.
Kun Felix ja Cho olivat menneet, tartuin kirjaan ja menin täydelliselle paikalle lukemaan.

Rushian nk <>

Vapaus! Olen vapaa! Vuhuu!
No ei siis oikeasti. Olen vain vapaa tekemään mitä huvittaa mouruposkessa. Voisin vaikka järjestää bileet jonkun viattoman hoitajan huoneessa. Toukka saisi siitä kyllä raivarit.
Huomasin kävelleeni leikkihuoneeseen. Siellä olikin muutama pikkuinen pentu leikkimissä. Kävelin lähemmäksi ja näin nurkassa nukkuvan kissan. Tämähän on leikkihuone! Ei nukkumishuone, mietin. Kävelin naaraan luokse ja tökkäsin häntä käpälälläni. Kissa ei liikahtanutkaan. Tökkäsin häntä uudestaan. Hän säpsähti ja heräsi.
”Mitä ny? Minä kun luulin saavani nukkua...”, naaras sopersi ja meinasi painaa päänsä uudestaan lattiaa vasten. Minä kuitenkin estin sen ja nostin hänet pystyyn.
”Etkö sinä ollut uusimpien hoitajien kissoja?” kysyin häneltä katsoen kissaa tarkemmin. Hän oli puoliksi valkoinen, puoliksi tumman euskea. Hän omisti mustat silmät jotka näyttivät väsyneiltä. Naaras haukotteli ja avasi suunsa.
”Joo olen.... Ja sinä olet.... joku?”
Tuhahdin hieman.
”Oletko kuullut Toukasta?”
Kissa pudisti päätäänsä.
”Olen hänen yksi hänen kissoistaansa. Tarkemmin ottaen Ivyrushia mutta sano vain Rushia.”
”Okei”, naaras sanoi. ”Olen Tulinen Tiikeri, mutta kaikki sanovat minua Tiksuksi.”
Nyökkäsin hieman. Katsoin ympärilleni.
”Mitäs sanoisit pienestä leikistä?” kysyin katsoen hieman energisempää Tikrua.
”Mikä leikki?” hän kysyi mutta ei saanut vastausta. Kävelin pois päin muiden kissojen luokse.
”Kaikki jotka haluavat leikkiä piilosta, tulkaa tänne!” huudahdin kovaan ääneen. Melkein kaikki tulivat luokseni.
”Kaikki riviin!” mau’uin kissoille. Nämä tottelivat kiltisti. Menin rivin toiseen päähän ja aloitin kyselyn.
”Mikä on nimesi?” kysyin tuijottaen pientä kissaa.
”Bambam”, kissa sanoi varmasti ja tuijotti minua silmiin.
Tämän kissan asenteesta minä pidän, ajattelin katsoen kissaa silmiin. Esitin kysymykseni kaikille kissoille ja vastauksia sateli.
”Ava.”
”Kerma kinuski.”
”Quz.”
”Tikru”
”Gaku.”
”Tuhka.”
Kun kaikkien nimet saatiin tietää, menin rivin eteen ja kerroin säännöt. Laskisin 50 ja sillä välin kissat saisivat mennä minne tahansa piiloon, jopa toisten hoitajien huoneisiin kunhanvain eivät adoptioon. Mouruposkesta ei saanut poistua ulos. Kun kaikki tiesivät säännöt menin seinän luokse, käänsin katseeni siihen, suljin silmäni ja aloin laskea. Kuulin takaatani kun muut kissat ryntäsivät ulos leikkimishuoneesta.
”Yksi..... Kaksi..... Kolme....”

Felixin nk <>

Kun olin lähtenyt pois Toukan huoneesta, Cho kosketti hännälläänsä korvaani ja kuiskasi: ”Tule.” Sitten hän lähti kohti kirjastoa. Punastuin hieman ja tulin perässä.
Kun saavuin perille, henkäisin ihmetyksestä. Kirjaston isosta ikunasta näki kuinka sadepisarat kimmelsivät ennen kuin ne paiskautuivat maahan.
Ne näyttivät uskomattoman kauniilta.
”Eikö olekkin mahtava sää lukea?” Cho kysyi ottaen kirjahyllystä esille jonkin ruskean ja paksun opuksen.
Nyökkäsin jääden tuijoittamaan ruskeaa kissaa. Kuinka ihanalta hän näytti...
”Voimmeko lukea tuon yhdessä?” kysyin tajuten pyyntöni olevan aika outo.
”Tai siis ei ole pakko...”
Cho nojasi tiiliseinään ja naurahti.
”Tottakai voimme, jos haluat Ei kukaan ole estämässä.”
Punastuin ja menin hänen viereensä istumaan. Ruskea naaras avasi kirjan niin että se oli meidän molempiemme sylissä. Aloimme lukea. Huomasin jossain vaiheessa että nojasimme toisiimme. Se sai sydämeni pysähtymään hetkeksi. Ei oikeasti, vaan kuvainnoillisesti. Luulitko tosissasi että sydämeni pysähtyi?
”Katso tuota”, Cho sanoi keskeyttäen ajatukseni. Hän osoitti pehmeällä käpälälläänsä tekstiä joka oli yhden kuvan alla. Luin nopeasti mitä siinä luki.
”Galileo Galilei....” Cho sanoi hiljaa. ”Hän vaikuttaa fiksulta. Jos joskus saan pentuja, haluan antaa yhden nimeksi Galileo.”
Tunsin punastuvani kokonaan.
”Joo... se kuullostaa hyvältä nimeltä”, sopersin hiljaa. Ruskea naaras katsoi hymyillen minua.
”Ehkä sitten joskus me molemmat saamme pentuja.”
Olin varmasti kokonaan punainen, kun jatkoimme lukemista.

Rushian nk <>

”46..... 47.... 48..... 49..... 50! Täältä tullaan piilossa tai ei!”
Avasin silmäni ja katsoin ympärilleni. Ei ketään lähettyvillä. Kaiki olivat vramasti menneet muualle piiloon.
Menin pois leikkihuoneesta ja huomasin heti ruskean kukkaruukun jolla oli häntä. Menin sen luokse ja huomasin hännän kuuluvan nukkuvalle Tikrulle.
”Herätys. Sinut löydettiin ensimmäisenä”, sanoi kovaan äänen. Tikru säpsähti ja vilkuili ympärilleensä villinä. Lopulta naaras rauhoittui ja tuli pois piilostaansa.
”Mene leikkuhuoneeseen ja odota siellä”, sanoin hänelle ja menin etsimään muita kissoja.
Onni oli ollut puolellani. Onnistuin löytämään Tikrun jälkeen Kerma Kinuskin simssiliinin huoneen sohvan alta. Hänen vieressäänsä oli ollut Quz. Sitten löysin Tuhkan kylpyhuoneen lavuaarista. Sen jälkeen löysin Avan ja Bambamin, jotka olivat kiivenneet kattolamppuun ja olivat roikkuneet siinä (sitä pitää joskus kokeilla). Viimeisenä löysin Gakun, joka oli ovelana mennyt kaappiin lautapelien taakse.
”Ei se kyllä mikään maailman mukavin piilo ollut”, hän oli sanonut kun pääsi sieltä pois.
Kun kaikki olivat koolla sanoin kiitokset leikkiin osallistumisesta ja menin kohti Toukan huonetta.

Toukan nk <>

Kaikki kissat olivat hirvittävän väsyneitä kun he tulivat. En ehtinyt laskea kirjaani alas tai sanoa sanaakaan ennen kuin he nukahtivat. Se sai minut miettimään mitä he oikein olivat tehneet. Rushia oli varmasti tehnyt jotain villiä. Cho taisi tehdä jotain Galileo Galileihin liittyvä., koska hän mutisi tämän nimeä unissaansa. Ja Felix.... voi että Felix. Hän oli aivan punainen nukkuessaan. Kaikkien kissojeni katsominen sai hymyilemään. Mouruposkessa oli mahtavaa olla.

Tarpeet +
Rushialle
Leikkimistarve+

Cholle
Nukkumistarve+
Liikku mistarve + (hän liikkui hoitolassa. En keksi muutakaan .-D)
//Hieman tönkkö

Vastaus:

Hyvä että kissat saivat tekemistä hoitolassa kiertelystä sadepäivänä. .-) Ivyrushia pistikin ison piilosleikin pystyyn, kiva että käytit tarinassa muidenkin hoitajien kissoja! Felixin ja Chon yhteinen lukutuokio nimiturinoineen oli suloinen, nimelle taitaakin tulla käyttöä aika pian. ,-3 Saat 21 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Janette

02.08.2018 18:30
Neljäs tarina | Koulu

Seuraavien päivien ajan Tikru oli todella peloissaan, hermostunut ja säikähti pienintäkin ääntä tai liikettä. Olin jo unohtanut oman järkytykseni lähes täysin, koska keskityin niin paljon saamaan kissaani paremmalle tuulelle. En uskonut, että hän haluaisi lähteä ulos, joten en ollut edes ehdottanut sitä. Halusin kovasti keksiä jotain tekemistä, jotta Tikru saisi ajatuksensa muualle peloistaan, mutta minulla ei ollut ainuttakaan ideaa mitä voisimme tehdä.
"Janette", Tikru sanoi poissaolevan kuuloisena.
Katsoin häntä kysyvästi.
"Kuulin joskus, että täällä on joku koulu", Tikru sanoi sävyllä, josta kuulin, että hän halusi tietää koulusta lisää. En kuitenkaan keksinyt vastausta heti, joten Tikru oletti etten tajunnut hänen äänensävyään ja jatkoi kysyen suoraan: "Niin mitä siellä tehdään ja millainen paikka se on?"
"No siis... koulussa opiskellaan erilaisia asioita, kuten eri kielten puhumista ja vaikkapa laskujen laskemista. Olet jo tarpeeksi vanha menemään kouluun, jos vain haluat."
"Onko siellä kivaa?"
"Hmm... jotkut tykkäävät käydä koulussa ja toiset eivät. Saat valita osan oppiaineista itse, joten uskon että löytäisit jotain mieluista. Saattaisit myös saada ystäviä koulusta", kerroin.
"Minä haluaisin kouluun", Tikru sanoi.
"Oletko aivan varma?" kysyin.
Päästäisin Tikrun tietysti kouluun, jos hän sitä haluaa, mutta olin hieman epäileväinen asian suhteen. Tikru on laiska ja nukkuu suurimman osan ajasta, ja pelkäsin että hän ei menestyisi koulussa kovin hyvin ja nukkuisi oppitunneilla.
"Joo", Tikru sanoi ja taisi arvata ajatukseni jatkaessaan: "Kyllä minä jaksaisin olla koulussa ja tehdä siellä tosi ahkerasti tehtäviä!"
"Okei", sanoin. "Käyn ilmoittamassa Simssiliinille, että haluat aloittaa koulun", jatkoin ja lähdin jo menemään huoneemme ovelle.
"Odota!" Tikru huudahti ja kipitti perääni. "En halua olla yksin."
Olin jo hetkeksi ehtinyt unohtaa muutaman päivän takaiset tapahtumat ja Tikrun pelokkuuden. Nostin Tikrun syliini ja silitin häntä leuan alta. Sitten avasin huoneen oven ja lähdin kävelemään Simssiliinin huoneen suuntaan. Koputin kahdesti oveen ja Simssiliini tuli avaamaan sen. Simssiliini hymyili pirteästi odottaen samalla, että kertoisin asiani.
"Tahtoisin ilmoittaa kissani kouluun", kerroin.
"Selvä, onnistuu! Odotapas hetki..." Simssiliini sanoi ja käveli huoneeseensa palaten hetken kuluttua takaisin paperi ja kynä kädessään. "Täytä tähän lomakkeeseen kissasi tiedot, sekä mitä aineita hän haluaisi opiskella."
Kirjoitin Tikrun nimen paperiin. Sitten katsoin oppiainevaihtoehtoja, ja olin juuri kysymässä Tikrulta mitä hän haluaisi, kun hän aloitti itse luettelemaan valintojaan. Kirjoitin Tikrun valitsemat oppiaineet paperille ja palautin sen Simssiliinille.
Simssiliini tutkaili paperia hetken ja sanoi sitten: "Selvä, Tikru on nyt Mouruposken koulun ensimmäisen luokan opiskelija. Hän voi aloittaa koulunkäynnin heti ensi viikon maanantaina."

Oli kulunut kolme päivää, ja nyt oli sunnuntai-ilta. Tikru aloittaisi koulun huomenna. Tikru halusi näyttää todella siistiltä ja hienolta koulussa ensimmäisenä päivänään, joten hän istui pöydällä samalla kun täytin lavuaaria lämpimällä vedellä.
"No niin", sanoin ja nostin Tikrun lavuuarin viereen. "Onko tämä sinun mielestäsi sopivan lämpöistä?"
"Joo", Tikru vastasi työnnettyään tassunsa veteen.
Huomasin Tikrun pelkäävän vähän, mutta lopulta hän kuitenkin meni kokonaan lavuaariin. Aloin levittää Tikrun turkkiin ostamaani kissan shampoota, ja sitten siirsin hänet viereiseen lavuaariin huuhtoakseni hänet. Nostin Tikrun vielä takaisin ensimmäiseen lavuaariin ja silittelin tätä kaikkialta niin että altaaseen jäänyt shampoo puhdistaisi vielä loputkin kohdat. Sitten huuhtelin Tikrun uudelleen, ja laitoin tämän turkkiin hoitoainetta.
"Nyt sinun pitää odottaa pari minuuttia, että hoitoaine vaikuttaa", sanoin.
Muutaman minuutin kuluttua huuhdoin Tikrusta hoitoaineen pois ja kuivasin tämän turkin. Sitten harjasin Tikrun turkin punaisella kammalla.
"Vau! Turkkisi näyttää todella hyvältä ja kiiltävältä nyt", sanoin silitellessäni Tikrua samalla. Hän kehräsi tyytyväisenä.
"Alkaa olla myöhä, menehän nukkumaan jotta jaksat herätä aamulla kouluun", sanoin ja vein Tikrun unikorinsa luo. Paijasin ja rapsuttelin häntä kunnes hän nukahti, ja sitten menin itse vaihtamaan yövaatteet ja aloin nukkumaan.

Heräsin herätyskellon sointiin 9.15. Nousin nopeasti ylös ja ensimmäisenä menin herättämään Tikrun.
"Tikruu, herätys, tänään on koulupäivä!" sanoin ja tönäisin häntä hellästi.
Tikru avasi uniset silmänsä ja mumisi jotain: "Ei vielä, en jaksa... vielä viisi minuuttia..." mutta nostin hänet istumaan.
Tikru mulkaisi minua vihaisesti, koska hän olisi halunnut nukkua pidempään.
Kävelin vessaan pesemään hampaitani ja Tikru tuli sinne hetken kuluttua perässäni. Hän oli ilmeisesti jo unohtanut vihaisuutensa, koska puski jalkaani. Kun olin pessyt hampaani, Tikru meni hiekkalaatikolleen. Kävin ottamassa vettä lasiin ja join sen, koska en voinut juoda kahvia sillä kahvinkeitin oli palanut. Vaihdoin yövaatteeni mustiin farkkushortseihin ja toppiin. Sitten laitoin aamupalaa itselleni ja Tikrulle. Kello oli jo 9.40 kun olimme syöneet. Kampasin Tikrun turkin nopeasti ja poistuimme huoneesta. Eteisessä vedin kengät jalkaani ja ohuen takin päälleni kun huomasin, että ulkona tuulee vähän. Sitten menimme ulos. Tikru halusi kävellä edellä, joten neuvoin häntä takaa mihin suuntaan mennä.
"Janette?" Tikru kysyi ja hidasti vauhtiaan yhtäkkiä.
"Niin?"
"Mitä oppiaineita minulla muuten on tänään?"
Naurahdin hieman; Tikru oli edellisenä iltana stressannut koulun alusta aika paljon ja suunnitellut paljon asioita, kaikkeen muuhun paitsi itse opiskeluun liittyviä.
"Sinulla on nyt englantia. Sen jälkeen kotitaloutta ja lopuksi äidinkieltä", kerroin.
Pian näimme jo koulun. Tikru nopeutti vauhtiaan, mutta kulki samalla hieman epävarman oloisesti. Huomasin hänen olevan hermostunut ja innoissaan samaan aikaan.
"No niin, olemme perillä", sanoin kun saavuimme koulun pihaan.
Kello oli 9.56, joten kellot soisivat pian.
"Janette... minua pelottaa", Tikru naukui. "En haluaisi olla ilman sinua täällä."
"Hoitajat eivät valitettavasti saa tulla mukaan kouluun, muuten tulisin kyllä mielelläni mukaasi. Mutta älä huoli, pärjäät varmasti ilman minua, koita tutustua muihin kissoihin", yritin rohkaista. "Ja tulen sitten sinua vastaan tänne koulun pihalle, kun koulu loppuu", sanoin vielä.
"Okei... ehkä minä pärjään", Tikru sanoi ja kääntyi mennäkseen sisälle.
Melkein heti kun Tikru oli päässyt ovelle, koulun kellot soivat. Odotin vielä että Tikru menisi sisälle asti ja sitten käännyin pois lähteäkseni. Tuntui oudolta jättää Tikru yksin kouluun, tai siis, eihän hän yksin ollut, mutta ilman minua. Ja tuntui oudolta olla itsekin yksin, ilman Tikrua koko ajan jossain lähellä. Vaikka hän olikin jo kouluikäinen, hän oli vielä niin pieni ettemme olleet olleet erossa toisistamme lähes ollenkaan. Lähdin kävelemään takaisin hoitolalle päin ja koitin samalla miettiä, mitä tekisin sillä aikaa kun Tikru on koulussa.

Tikrun näkökulma:

Kävelin sisään koulun ovista. Tajusin, etten tiennyt mihin minun pitäisi nyt mennä. Muistelin Janeten sanoja. Englantia, kotitaloutta, äidinkieltä... kävelin ajatuksissani koulun käytävällä, kunnes huomasin oikealla puolellani oven, jossa luki "Englanti". Ehkä tuo olisi se luokka missä minun täytyisi olla? Sitten joku minua vähän vanhemman näköinen kissa käveli vierestäni sen luokan ovelle ja oli juuri koputtamassa, kun keskeytin hänet.
"Hei", sanoin. "Olen uusi täällä ja minulla on nyt englantia, niin onkohan tämä se luokka missä minun pitäisi olla?" kysyin.
"Tämä on koulun ainoa englannin kielen luokka, joten olet oikeassa paikassa", kissa vastasi hymyillen ja koputti oveen.
Ovi avattiin. Katselin ympärilleni luokassa. Siellä oli paljon pöytiä, ja jokaisen edessä oli tuoli. Luokassa ei ollut vielä kovin monta oppilasta, mutta ehkä loput tulisivat kohta. Menin istumaan eturivin reunimmaiselle paikalle, ja kissa jolta olin kysynyt neuvoa tuli istumaan viereeni. Joku vieras, jonka arvelin olevan opettaja, istui hetken luokan edessä olevan pöydän äärellä ja tutki jotain papereita. Sitten oveen koputettiin taas, ja opettaja kävi avaamassa oven kolmelle kissalle.
"No niin, nyt kun kaikki ovat paikalla, aloitetaaan oppitunti", tämä sanoi ja käveli takaisin pöytänsä taakse kasvot oppilaisiin päin. "Luokallamme on uusi oppilas", hän jatkoi katsoen minua. "Toivottakaa Tikru tervetulleeksi kouluun!"
Muut luokassa olevat kissat sanoivat jotain tervehdykseksi.
"Nimesi on siis Tikru", vieressäni istuva kissa sanoi. "Minä olen Aamu."
"Moi, Aamu", sanoin.
"No niin, avatkaa englannin kirjat sivulta 1", opettaja sanoi. "Tikru, voit hakea kirjasi tuosta kaapista", opettaja sanoi osoittaen luokan seinällä olevaa kaappia. Kävelin sinne hakemaan kirjan jossa luki "englanti" ja kävelin sitten takaisin paikalleni. Avasin kirjan ensimmäisen aukeaman.
"Meidän oli tänään tarkoituksena pitää kertausoppitunti, joten harjoittelemme nyt kaikki kirjan ensimmäisiä tehtäviä", opettaja sanoi. Huomasin muiden ottavan kynän ja pyyhekumin esille. "Tikru, löydät pulpettisi sisältä kynän ja kumin. Kirjoita nimesi kirjaan sillä välin kun tarkistan muiden läksyt."
Nostin kirjani ja avasin pöydän kannen ottaakseni sieltä kynän ja pyyhekumin. Ensimmäisen aukeaman yläreunassa oli kohta, johon piti kirjoittaa oma nimi ja onko ensimmäisellä vai toisella luokalla. Kun olin saanut ne kirjoitettua, odottelin hetken ja opettaja tuli luokseni.
"Nyt voit laittaa kirjan kiinni, sillä harjoittelemme sanojen lausumista", opettaja kertoi.
Opettaja käveli luokan eteen. "Tänään siis harjoittelemme sanojen lausuntaa. Ensimmäinen sana on "hello". Se on yleensä ensimmäinen sana, mitä englannin tunneilla opetetaan. Se tarkoittaa suomeksi "hei". Voisimme harjoitella pareittain."
Aamu siirsi tuolinsa minun pöytäni viereen. "Voin olla sinun parisi, kun et taida tuntea täältä ketään", Aamu sanoi ystävällisesti.

Englannin tunti sujui ihan hyvin, ja pian kello jo soikin. Tunti loppui ja oppilaat laittoivat kirjansa takaisin pulpetteihin, koska emme olleet saaneet läksyjä. Kävelimme yhdessä Aamun kanssa ulos luokasta.
"Onko sinullakin kotitaloutta seuraavaksi?" kysyin Aamulta.
"Ei, mutta voin saattaa sinut sen luokan luokse, jos et osaa", Aamu sanoi.
"Okei, kiitos, en tiedä vielä missä mikäkin luokka on, joten olisi kiva jos saattaisit", sanoin.
Aamu lähti kävelemään käytävää pitkin koulun ulko-oven suuntaan, mutta jatkoimmekin ohi siitä jonnekin pidemmälle. En ollut huomannut, että käytävä jatkuisi myös siihen suuntaan. Aamu pysähtyi hetken kuluttua ovelle, jossa ei lukenut mitään.
"Tämä on kotitalousluokka", Aamu sanoi ja lähti omalle oppitunnilleen.
"Kiitos", sanoin.
Koputin oveen hieman hermostuneena; nyt olin taas ihan yksin. Oven avasi vähän englannin opettajaa vanhemman näköinen opettaja, ja luokasta tulvahti ulos ruuan ja leivosten tuoksua. Tästä aineesta varmasti tulee lempiaineeni, jos siellä saa syödä! Astuin sisään luokkaan ja vedin oven kiinni perässäni.
"Hei, oppilaat! Kaikki ovatkin näköjään jo paikalla. Tänään teemme kaurakeksejä. Menkää istumaan kolmen oppilaan ryhmiin", opettaja sanoi. Kaikissa muissa pöydissä oli jo kolme kissaa, paitsi kahdessa. Toisessa oli kaksi kollia, jotka vain juttelivat keskenään. Toisessa kaksi naaraskissaa, jotka katselivat ympärilleen etsien kolmatta ryhmäänsä. Sitten toisen heistä katse pysähtyi minuun, ja hän viittoi minut heidän luokseen hymyillen. Kävelin vähän ujostuneena heidän luokseen istumaan. He näyttivät siltä, etteivät hekään oikein tunteneet toisiaan, joten en toivottavasti jäisi ulkopuoliseksi.
"Teitä onkin juuri sopivasti viisi ryhmää. Menkää ryhmänne kanssa keittiöihin", opettaja ohjeisti.
Toinen kissoista pöydässäni lähti kävelemään kohti yhtä viidestä keittiöstä, ja minä ja minut pöytään viittonut kissa lähdimme hänen peräänsä.
"Keittiöiden pöydillä on ohjeet kaurakekseihin. Välineet löytyvät keittiön kaapeista. Aloitelkaa leipomaan, niin kiertelen keittiöissä katsomassa miten teillä sujuu", opettaja sanoi.
En ollut koskaan leiponut mitään, ja tämä oli ensimmäinen kotitalouden tuntini. Ehkä opettaja oli unohtanut että olen uusi? Miksei hän ollut auttanut tarkemmin? No, toivottavasti ne kaksi muuta ryhmässäni osaavat leipoa.
"Hei, sinä voisit laittaa uunin lämpenemään 200 asteeseen ja laittaa uunin vieressä olevalle pöydälle pellin ja siihen leivinpaperin", toinen kissoista sanoi minulle ja ojensi rullaa jossa luki "leivinpaperi".
Nyökkäsin ja otin rullan. Käänsin uunin 200 asteeseen ja aloin etsiä uunipeltiä. Hetken kuluttua löysin pellin uunin alapuolella olevasta lokerosta. Leikkasin leivinpaperirullasta pellin kokoisen palan ja laitoin sen pellille. Olin menossa kysymään ryhmäläisiltäni, mihin laitan lopun leivinpaperin, mutta sitten huomasin vetolaatikon jossa luki "leivinpaperit, foliot, voipaperit" ja laitoin leivinpaperirullan sinne. Muut olivat sekoittamassa aineksia taikinakulhoon.
"Hei, voisitko tuoda jääkaapista yhden kananmunan?" toinen kysyi minulta.
"Joo", vastasin ja kävelin jääkaapille.
Avasin alahyllyllä olevan kananmunakennon ja otin sieltä yhden munan. Sitten suljin kennon ja jääkaapin oven ja lähdin viemään kananmunaa keittiöömme. Rikoin kananmunan ja valutin sen sisällön taikinan joukkoon.
"Noin, taikina taitaa nyt olla valmis", toinen ryhmäläisistäni totesi.
Hän lähti kantamaan taikinakulhoa pellin viereen, joten oletin, että voisin avata uunin luukun niin pelti saadaan heti uuniin. Hän valutti taikinan pellille pyöreiksi osiksi ja kantoi sitten toisen ryhmäläisemme kanssa yhdessä pellin uuniin. Sitten odottelimme vähän aikaa emmekä oikeastaan jutelleet mitään, kun opettaja tuli keittiöömme.
"Hienoa, tytöt! Olettekin osanneet itse tehdä näin pitkälle pelkän paperiohjeen avulla! Syömisessä ette varmaankaan enää tarvitse apua, joten lähden jatkamaan muihin keittiöihin", opettaja naureskeli.
Hymyilimme toisillemme vähän ja katsoimme kelloa. Vielä minuutti, niin keksit otettaisiin pois uunista. Kun minuutti oli kulunut, avasimme uunin ja hain neljä patalappua joilla nostin yhdessä toisen kissan kanssa pellin ulos uunista.
"Näyttääpä hyviltä", kissa jonka kanssa nostin pellin uunista totesi.
"Niinpä", vastasin.
Odotimme hetken, että keksit jäähtyivät, ja sitten nostelimme ne isolle lautaselle ja kannoimme sen pöydän keskelle, jonka ääressä olimme istuneet tunnin alussa. Hain kolme lasia samalla kun toiset hakivat kannun ja kaatoivat siihen maitoa.
Söin kolme keksiä. Syötyämme keksit menimme tiskaamaan astiat ja siivoamaan keittiötä muuten. Kun saimme keittiön puhtaaksi, kellot eivät vielä olleet soineet, mutta opettaja antoi meille luvan lähteä jo ruokailuun. Nyt siellä ei varmaan olisi ruuhkaa vielä. Otin leipää, kalakeittoa ja maitoa ja menin istumaan yksin. Yritin syödä mahdollisimman pian, koska kohta ruokalaan tulisi varmaan paljon enemmän oppilaita enkä pidä väenpaljoudesta. Syötyäni vein astiat pois ja lähdin etsimään äidinkielen luokkaa. Vihdoin löysin luokan, jonka ovessa luki "Luokka 4, äidinkieli". Jäin sen luokan oven vieressä olevalle penkille istumaan ja odottamaan, että kellot soisivat.

Vihdoin koulupäivä oli ohi. Olimme saaneet äidinkielestä läksyksi kaksi tehtävää, joten otin kirjan mukaani kun lähdin kävelemään ulos koulurakennuksesta. Pihalla näin Janeten odottamassa minua, niin kuin hän oli luvannutkin. Juoksin Janeten luokse ja ojensin kirjani tämän kannettavaksi ja sen jälkeen halasin hänen jalkaansa lujaa.
"Oliko koulussa kivaa?" Janette kysyi.
"Joo, ihan okei", vastasin.
"Tutustuitko uusiin kissoihin?"
"En oikeastaan, juttelin parille, mutta en kunnolla tutustunut keneenkään", sanoin.
"No, saat kyllä varmasti vielä ystäviä koulusta", Janette sanoi ja nosti minut syliinsä.
Sitten lähdimme yhdessä takaisin hoitolalle.

// en oo varma voinko kohottaa tarpeita, koska koulu- sivulla luki, ettei koulutarinoissa kohoteta tarpeita, mutta tarinan alkupuolella Tikru ei vielä ollut koulussa, joten laitan nyt kuitenkin tähän tarpeet tästä tarinasta //

+ hygieniatarve
+ siisteystarve
+ unitarve
+ nälkätarve (herneenpalko)

Vastaus:

Tikru reipastui hienosti tarinan edetessä fobiapelostaan huolimatta. .-) Eka koulupäivä ymmärrettävästi vähän jännitti, mutta muut luokkalaiset ottivat hänet hyvin mukaan ja avustivat tarvittaessa. .-) Ehkäpä ja Aamu ja Tikru tutustuvat lisää englanninkurssin aikana. Haha, syömisen kissat taitavat tosiaan osata ilman apuakin. .-D Tarpeita voi juu kohottaa ennen/jälkeen koulupäivän, joten kohottelen listaamasi tarpeet ja saat 43 penniä sekä kouluplussat Tikrulle. .-)

-Kasa

Nimi: Sara

31.07.2018 21:18
-Täällä on niiin KUUMA! kissat valittivat vuorotellen pitkin päivää kuten muinakin päivinä. Ulkona oli taas 30 astetta lämmintä, aurinko paistoi ja sisällä ei ollut juurikaan viileämpi, oli todellakin kuuma.
-Lähdetään Naukukukkulan järveen uimaan jos se vähän viilentäisi, ehdotin.
-JOO! kissat huudahtivat yhteen ääneen ja juoksivat ovelle. Pakkasin evääksi banaania ja porkkanaa ja lähdimme kävelemään kohti Naukukukkulaa.

Matkanteko oli hieman hidasta paahteen takia, mutta lopulta pääsimme perille ja kaikki ryntäsivät kovalla vauhdilla veteen, jopa Molli joka ei yleensä pidä uimisesta. Kissat vaikuttivat selkeästi iloisilta kun saivat kuumuuden aiheuttamaan tuskaan vähän helpotusta. Järvessä oli paljon muitakin kissoja hoitajineen uimassa ja leikkimässä vesileikkejä, ei kyllä mikään ihme näillä helteillä. Jonkin aikaa uituamme söimme eväät ja jatkoimme vielä hetken uimista.

Paluumatka kotiin oli vieläkin hitaampi kuin menomatka, sillä nyt kissat olivat niin uupuneita uimisesta. Onneksi vesi kuitenkin viilensi ja rannalla vietettyjen tuntien aikana ilma oli muutenkin hieman viilennyt. Siru alkoi loppumatkasta olemaan kuitenkin jotenkin erityisen väsyneen oloinen. Kotona Siru alkoi valittaa kylmyyttä ja aivastelemaan. Ei kai näillä helteillä oi vilustua? Vai voiko kuitenkin jos ui viileässä vedessä pitkän ajan? Sirun vointi tuntui huononevan, joten lähdimme illalla lääkäriin.

-Sirulla on vain kuumetta. Siihen auttaa kuumetta laskeva lääke ja kannattanee ostaa myös nenäliinoja aivastuksia varten, Tomelius totesi. Ei mitään vakavaa siis. Maksoimme lääkkeet ja lähdimme kotiin. Kotona Siru sai lääkkeen ja meni suoraan nukkumaan. Muiden kissojen turkit harjattiin vielä, ettei tulisi takkuja ja sitten nekin menivät nukkumaan. Kuumuus oli kissoille todella uuvuttavaa ja niillä oli ollut pitkä uintireissu takana.

Tarpeet:
+nälkä(pois banaanit Mollin tavaroista ja 4 porkkanaa yhteisistä)
+liikunta
+siisteys(Molli, Sunny, Simba)

-12 penniä lääkkeestä ja nenäliinoista

Vastaus:

Kissaparat tosiaan läkähtyvät näillä helteillä. .-/ Uiminen olikin hyvä keksintö, hauskaa että jopa Molli oli innoissaan! Hyvä että Sirukin saatiin taas kuntoon. .-) Saat 5 penniä, eli Eläinlääkärikuluja jää maksettavaksi enää 7 penniä. Kohotan myös tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Noora

31.07.2018 20:37
/Ja unohdin sanoa, haluan kasvattaa vain Gakua!

Nimi: Noora

31.07.2018 20:36
Majakkasaariretki
14.7.2018
~~~~~~~~~~~~~~~~~

"Tänään on se päivä!" huudahdin rämistellessäni ovesta sisään.
"Niin mikä?" Mocca kysyi kallistaen päätään aavistuksen verran. Aamu ja Gakukin katsoivat minua kysyvästi.
"Tänään me lähdetään muitten hoitajien kanssa veneellä majakkasaareen retkelle!" kailotin hymyillen.
"Jee!" Mocca kiljahti, sillä hän rakasti vettä ja uimista. Gakukin innostui, mutta Aamu oli hieman apea. Hymyilin ja otin Niken pienehkön kassin ja heitin sinne omat vaihtovaatteeni, hygieniatarvikkeeni ja jotakin lämpimämpää puettavaa, kuten pinkin neulepaitani. Laitoin sinne myös kullekin oman lelun. Mocalle norsu, Aamulle pinkin nallen ja Gakulle kumikalansa.

Sitten lähdimme. Mukaan tuli muitakin hoitajia ja kissoja. Matka majakkasaarelle ei kestänyt kauan ja pian hyppäsimme jo pois laivasta.

Ilta meni iloisesti jutellen, leikkien ja syöden eväitä. Sitten kävimme nukkumaan. Nukuimme hyvin ja seuraavana päivänä lähdimme takaisin hoitolalle. Oli ollut kiva majakkasaariretki!

/Tarpeet~

Kaikille~
+Nälkätarve (söivät eväitä)
+Leikkitarve
+Unitarve
+Liikkumistarve

/Hyi miten lyhyt ja tönkkö tuli, mutta halusin saada edes jotain aikaiseksi hyvin lyhyessä ajassa (n. 15 Min).

Vastaus:

Olipa varsin ytimekäs tarina. Hyvä että oli hauska matka. .-) Saat 2 + 30 = 32 penniä, ja kohotan tarpeet (poistan nälkätarvetta varten yhden ruuan tavaroistasi.) .-)

-Kasa

Nimi: Toukka

27.07.2018 13:01
Majakka retki ja kalaratsastusta
<><><><><><><><><><><><><><><><>

Katselin ikkunasta ulos. Kello oli seitsemän. Ulkona oli kaunis päivä. Kukat kukkivat ja kissat maukuivat. Hetkinen....kissat maukuivat? Ei.....se ääni ei kuulunut ulkoa...
”Toukkaaaaaaa! Katso tätä!”
Tietenkin. Milloinkas Rushia ei olisi äänessä?
”Ihan oikeasti! Katso tätä ilmoitusta!”
Huokaisin hieman. Ehkäpä kissani into huutaa laantuisi kun hän olisi täysikasvuinen.
”TOUKKA! NYT SINÄ KATSOT ALAS TAI MINÄ....”
Käänsin katseeni alas Rushiaan. Hän oli alkanut nykiä toista housunlahjettani. Toisessa käpälässään kissalla oli ilmoituslappu. Hänen naamallaansa oli ärtynyt ilme.Tuhahdin ja istahdin lattialle.
”Mitä asiaa sinulla olikaan”, sanoin hieman ärtyneenä.
”Tämä lappu! Lue!” kissani sanoi vain ja ojensi valkoista paperia minua kohti. Nappasin sen käsiini ja luin nopeasti siinä olevan tekstin. Kun sain luettua, kohotin toista kulmaani.
”Haluatko sinä majakkasaarelle yhdeksi yöksi?” kysyin antaen paperilapun Rushialle.
”Kyllä haluan. Cho ja Felixin haluavat. Voimmeko mennä sinne?” ruskea kissani maukui samalla kun katsoi minua jännittyneenä.
”Eiköhän se käy......”, sanoin hieman epäröiden.
”JEEE! CHO, FELIX! ME PÄÄSEMME SINNE!!!” Rushia huusi ja ryntäsi nopeasti sänkyni taakse missä muut kissani olivat.
Hymyilini itsekseni hieman. Saatiin sitten tällekkin päivälle aktiiviteettia.

”Juokse kovempaa! Laiva lähtee kohta!”
”Voi miks me lähdimme liian myöhään?”
Tietenkin, olimme myöhässä. Laivan piti lähteä näillä minuuteilla, emmekä me olleet vielä edes ranalla. Kuului pieni rummuttava ääni kun yhden ihmisen ja kolmen kissan käpälät rummuttivat maata. Yritin juosta mahdollisimman kovaa. Kissani olivat edessäni. He kiitivät kevyesti eteenpäin. Maisema vilisti vieressämme. Meinasin talloa vahingossa Ivyrushian hännän, mutta onneksi niin ei käynyt.
”Rannan pitäisi olla ihan lähellä”, Felix huudahti hengästyneenä.
”Jep. Toivottavasti ehdimme sinne ajoissa”, sanoin värähtäen hieman.
”Ainakin saamme tästä liikuntaa”, Cho sanoi positiivisesti.
Tuhahdin hieman. Minä kun luulin että pääsisin kesällä eroon liikunnasta...

Jatkoimme juoksemista ja ennätimme (onneksi) laivan luokse ennen kuin se lähti.
”Olimme juuri lähdössä”, simssiliini tokaisi. Pahoittelin viivästymistäni ainakin minuutin.
Jouduimme olemaan laivassa jonkin aikaa, kunnes olimme perillä.
”Onpas tuo majakka iso!” Felix henkäisi.
”Jep”, sanoin hajamielisesti. Ajatukseni olivat kaukana majakasta. Sen sijaan mietin kaikkea, mikä voisi mennä pieleen. Mitä jos kukaan ei ottanut evästä mukaan eikä kukaan saakkaan kalaa? Mitä jos yön aikana aallot kaataisisivat koko majakan? Mitä jos tapahtuukin joku onnettomuus? Mitä jos joku hukkuu? Mitä jos....jos...
Mitä jos lopettaisit sen miettimisen ja keskittyisit tähän hetkeen? Pudistin päätäni hieman. Ei, mikään ei mene pieleen. Ja jos meneekin YP tai joku muu tulee auttamaan.

Choon nk <>
Majakka oli todella suuri. Olin lukenut niistä koulunoppikirjoista. Niiden kuului ohjastaa laivoja myrskyisinä päivinä ja öinä valon avulla.
Olin mennyt yhtenä koulupäivänä lukemaan koulun kirjastoon majakan tekniikasta. Olinkin löytänyt yhden kirjan siitä. Se oli ollut monimutkainen opus, mutta se ei haitannut minua. Olin jotenkin onnistunut lukemaan kirjan kolme kertaa läpi, jonka takia tiedän mistä majakan napista tapahtuu mitäkin. Kiitos sen tiedon, olin saanut 10 äidinkielen vapaa aiheisesta esitelmästä.
Simssiliini meni ison kiven päälle ja aloitti muiden pomottamisen. Hän jakoi kissoja ja hoitajia eri tehtäviin. Jotkut pääsivät kalastamaan kun taas toiset purkamaan tavaroita. Ivyrishia pääsi hankkimaan kalaa (joka selvästi näytti huolestuttavan Toukkaa) ja minä pääsin purkamaan tavaroita. Olin hieman pettynyt YP päätökseen mutten valittanut.
Jouduin heti töihin. Sain raahata Simssiliinin erittäin isoa, keltaista kassia Nooran kissan, Mocan kanssa.
”Mitä tässä on sisällä?” ähkäisin samalla kun työnsin keltaista laukkua eteenpäin.
”Siellä taitaa olla kirjoja, aurinkorasvaa, evästä, kaksi onkea, kolme nallea, hieman rahaa, kaksi hattua, yksi sudoku.....”, yp vastasi ja jatkoi vielä pitkään. Katsahdin Moccaa ilmeellä; voi ei.

Ivyrushian nk <>
Jouduin kalastamaan joka on mahtavaa! Aion napata kaikista isoimman kalan mitä vedestä löytyy!
Kertasin mielessäni tämän päivän tapahtumia.
Yksi, me päästiin majakkasaarelle.
Kaksi, simssiliini aloitti pomottamisen.
Kolme, mä pääsin kalastamaan, Cho purkamaan tavaroita kun taas Felix sai tehtäväkseen sytyttää tulen Nickin (simssiliinin kissa) kanssa.
Siinä taisi olla kaikki
Muutes, Felix onnistui täydellisesti minun suunitelmassani. Nyt se on viime päivät ollut kahdestaan Choon kanssa. Ne vaikuttaa iloisilta. Itse en ehkä ole niin iloinen. Löysin eräänä iltana nimittäin Toukan papereita. Niissä ei ollut sitä maailman onnellisinta tekstiä. Ne saivat minut nyyhkyttämään hieman. En halua edes ajatella niitä! No kuitenkin....niissä luki kaikkea meidän terveydestä. Choon kohdalla....noh.....en halua miettiä sitä. Ihan liian hirveää. Piilotin ne tiedot minikaktukseni multaan. Se oli vaikeaa puuhaa, mutta onnistuin aika hyvin. Kukaan ei saa ikinä tietää että Choolla on....on... ei mietitä sitä nyt.

Hyräillin iloisena. Kaikki näytti olevan kunnossa. Itse olin joutunut siivoamaan majakan lattian, mutta onnistuin tehdä sen nopeasti. Nyt minulla oli vapaa-aikaa, ja aion nauttia siitä täysillä. Merituuli hyväili minua mukavasti kun istuin kivellä katselemassa merta. Suljin silmäni hetkeksi ja nautin täysillä siitä hetkeksi. Saatoin kuulla jossain kaukana lokin rääkyvän. Se sai minut avaamaan silmäni. Nousin ylös ja menin katsomaan miten kissat onnistuivat kalastamisessa.
”Hei Quz!” tervehdin pientä pentua joka tökki kiveä. Hän kohotti katseensa minuun.
”Hei Toukka. Muutes....sinun varmaan pitää nähdä tämä...”, kolli maukui. Hän osoitti tassullaan kohti välkehtivää merta. Katsoin siihen suuntaan. Aluksi en nähnyt mitä Quz tarkoitti, mutta sitten huomasin nopeasti liikkuvan hahmon. Se näytti kissalta, se näytti takertuneen jonkin kalan evään ja se oli....
”Rushia?!” huudahdan järkyttyneenä. Mitä kissani teki? Ei ei ei.....kaikki meneekin pieleen hän saattaa hukkua....
”Päästä irti siitä kalasta!” huudan yhäkin järkyttyneenä.
”En päästä! Minä nappaan tämän kalan!” Rushia huusi takaisin hieman epäselvästi.
Katselin epätoivoisena ympärilleni. Ei ketään hoitajaa. Pitää kai sitten itse ryhtyä sankariksi....
”Hae apua”, mutisin Quzille ja sittn kahlasin hieman lämpimään veteen.
Melkein heti aloin katua päätöstäni. Minulla ei ollut uimapukua, joten lempivaatteeni kastuivat. Lisäksi toisessa housuntaskussani oli ollut vara kännykkä. Pitää kai hankkia uusi sellainen..

Felixin nk <>
Voi miksi Rushia?
Suurinpiirtein kaikki olivat kerääntyneet rannalle katsomaa kuinka kaverini viiletti eteenpäin kalan evän avulla. Simssiliini katsoi Rushian touhua kädet sivuillaansa päätänsä pudistaen. Mantsu räpsi valokuvia innokkaasti tästä tapahtumasta. Noora sensijaan istui kivenpäällä ja silmäili kiikareilla Toukan uimista kun taas Tiksu täytti kumivenettä ilmalla mahdollisimman nopeasti. Tunnelma oli kireä ja hermostunut.
”Päästä irti siitä kalasta!”
Vaikka olimmekin kaukana toisistamme, hoitajani huudon pystyi kuulemaan selvästi. Ivyrushian vastauksen pystyi kuulemaan myöskin selvästi vaikka tuuli pauhasi.
”EN VARMANA PÄÄSTÄ!!!”
Huokaisin hieman. Tästä tulisi pitkä päivä....

Uin vieläkin Rushian perässä. Kala jatkoi yhäkin nopeana etenemistä, eikä kissani suostunut vieläkään päästämään irti. Olin jo aika väsynyt, mutta ajatus siitä ettei kollini hukkuisi sai minut yrittämään vielä enemmän.
”Pyydän nyt oikein kiltisti, PÄÄSTÄ IRTI SIITÄ KALASTA!!!” huusin tuohtuneena.
”EN VARMANA PÄÄSTÄ ONKO SELVÄ?” Rushia huusi takaisin hieman epäselvästi.
Huokaisin hieman, joka oli virhe. Suolaista merivettä meni suuhuni ja aloin yskiä hieman. Jouduin lopettamaan uimisen jotta saisin yskittyä.
”Hei, tuu kyytiin ennen kuin hukut!”
Katsoin vierelleni. Tiksu oli keltaisessa kumiveneessä airojen kanssa. En miettinyt yhtään mistä hän oli löytänyt tuon veneen. En kuitenkaan alkanut valittamaan.
Nousin vaivaloisesti kyytiin tajuten kuinka väsynyt olin. Tartuin kuitenkin miltein heti määrätietoisesti melaan ja aloin soutaa Tiksun kanssa kohti Rushiaa. Onnistuimme yhteisvoimin pääsemään Rushian luokse. Heti kun olin riittävän lähellä, nappasin nuoren kollin kyytiin.
”EIIIIIII! LASKE MINUT HETI TAKAISIN ENNENKUIN SE KATOAA!” Ivyrushia huusi rimpuillen samalla sylissäni hirvittävän paljon.
”Nyt hiljaa!” tiuskaisin kissalleni. ”Etkö tiennyt että olisit voinut hukkua sinne? Olin niin huolissani! Jos teet vielä joskus niin minä....”
Keskustelu jatkui aina rantaan saakka. Koko retken ajan olin nuhdellut Rushiaa, joka väitti vieläkin vastaan.

Felixin nk <>
Toukka vaikutti hyvin vihaiselta ja pelokkaalta kun hän saapui Tiksun kumiveneellä rantaan. Rushiakin näytti tuohtuneelta. Siinäpä vasta väittely kaksikko....
”Loppu hyvin, kaikki hyvin”, simssiliini tokaisi kun hoitajani vietiin lämmittelemään kaverini kanssa.
”Olisin saanut sen tajuttomaksi jos et olisi tullut väliin....”, Rushia mutisi vihaisena Toukalle. Katsoin häntä hieman hämmentyneenä. Hänhän oli miltei hukkua, mutta päätti kuitenkin valittaa!
”Toivottavasti hän ei enään ala temppuilemaan.”
Katsoin sivulleni. Choohan se siinä. Hymyilin hänelle hieman.
”Niin.... toivottavasti....”

Seuraavana päivänä menimme takaisin hoitolaan. Olin aivan poikki. En ollut saanut kunnolla nukuttua kun painajaiset olivat pitäneet minua vallassaan. Niissä olin nähnyt kuinka kaikki kissani olivat hukkuneet yksikerrallaan, enkä pystynyt tekemään asialle mitään. Se oli hirveää.
Kun saavuimme huoneeseeni, katsoin kännykästäni raha-asioita ja järkytyin. Käännyin ja katsoin kissojani hieman outo ilme kasvoillani.
”Muutes.... onnistuin jotenkin äkkirikastumaan...”

Rushian nk <>
Siis mitä???

//Joo.... hieman tönkkö.

Tarpeet +
Choolle

+Liikkumistarve (kaikki juoksivat tarinan alussa kovaa)

Ivyrushialle

+Hygieniatarve (meressä uiminen)

Ja jos saisin vielä hieman kouluplussaa Choolle, koska tarinassa mainittiin koulunkäymisestä .d

Vastaus:

Hyvä että ehditte mukaan retkelle vaikka niin viime tingassa viiletitte rannalle. Onpas simssiliini nyt neiti kun ei voi omaa laukkuaan kantaa vaan laittaa kissaparat hoitamaan homman (oli muuten hauska kun simssiliini sanoi laukussa olevan sudokun, tykkään oikeastikin ratkoa niitä .--D). Uhh, Ivyrushia on kyllä melkoinen vastaanpanija eikä hän halunnut päästää irti kalasta, mahtoiko kisu edes tajuta miten vaarallista touhu oli? Jäi myös kiinnostamaan mitä Chon terveydestä oli selvinnyt, jotain vakavaa ilmeisesti kun Ivyrushia mietti lukemaansa ihan kyynelehtien. .-o Rikastumisesi jatkuu, saat nimittäin tästä tarinasta 28 + 30 = 58 penniä! Kohotan myös tarpeet ja joo, Cho saa hienosta esitelmästään kouluplussaa. .-)

-Kasa

Nimi: Janette

26.07.2018 22:53
Kolmas tarina | Epäonnea parin vuoden tarpeiksi

Olin vielä yövaatteissani, kun laitoin kahvinkeittimeen suodatinpussin johon aloin lisätä kahvinpuruja. Napsautin keittimen päälle ja kävelin peilin iteen. Näytin joltain kodittomalta, joka ei ollut käynyt kuukausiin suihkussa, vaikka olin vasta toissapäivänä pessyt hiukset. Niin näytän kyllä aika usein aamuisin, sillä pyörin unissani sängyssä aina niin paljon, että herätessäni hiukseni olivat kuin jollain peikolla ja lakana pudonnut lattialle tai sitten kääriytynyt ympärilleni kuin joku pakkopaita. Huomasin otsaani ilmestyneen finnin, mutta en välittänyt siitä. Kuulin lähestyvät, nopeat askeleet ja kyykistyin vaistomaisesti. Tikru puski pohjettani ja istuin alas lattialle jotta saisin silitettyä tätä helpommin.
"Huomenta, nukuitko hyvin?" mumisin vielä unenpöpperöisenä.
"Joo, nukuin", Tikru vastasi yhtä unisena ja jatkoi suoraa tietä hiekkalaatikolleen.
Nousin ylös ja riisuin yöpaitaani samalla. Heitin sen pois päältäni sängylle ja puin mustan topin päälleni. Sitten vaihdoin housuni ja otin hiusharjan pöydältä. Aloin harjata hiuksiani. En olisi saanut hiuksistani kaikkia takkuja pois, jos olisin harjannut hellävaraisesti, joten vedin hiusharjaa voimalla hiuksiani pitkin niin, että ainakin melkein kymmenesosa hiuksistani irtosi. Sitten revin irronneet hiukset pois harjasta ja heitin ne roskakoriin samalla kun toisella kädelläni heitin hiusharjan sängylleni. Katsoin taas peiliin. En jaksanut meikata, joten laitoin vain vähän sävyttävää huulirasvaa ja kasvorasvan. Laskin lattialle kupin kissanruokaa ja tajusin vasta silloin Tikrun kadonneen johonkin.
"Tikru, tule syömään!" sanoin kovalla äänellä.
Hetken oli ihan hiljaista. Sitten hiljaisuuden rikkoi hätääntynyt huuto.
"APUA!" kuulin takaani Tikrun äänen.
Huoneeni ikkuna oli auki, ja Tikru oli ilmeisesti kiivennyt ikkunalaudalle, pudonnut sieltä ja roikkui nyt tuulen mukana ikkunan ulkopuolelle joutuneissa verhojen latvoissa pelkkien etutassujensa voimalla. Juoksin ikkunan luokse ja kiskaisin Tikrun syliini. Halusin huutaa hänelle, että miksi hän ei ollut tajunnut tuon olevan vaarallista ja että miksi hän ei ollut tajunnut että olisi pudonnut jos ei olisi saanut verhosta otetta, mutta hillitsin itseni. Laskin Tikrun ruokakupin viereen ja istuin hänen viereensä. Sydämeni tykytti todella nopeasti. Pelkäsin vainoharhaisesti, että Tikru tukehtuisi ruokaansa tai jotain muuta sattuisi. Mieleni täyttyi mitä jos- ajatuksilla. Mitähän hänelle olisi tapahtunut, jos hän olisi pudonnut? Olisiko hän selvinnyt siitä? Kuinka pahasti hänen olisi käynyt? Miten hän jaksoi roikkua verhossa ja selvisi? Miten hän oli päässyt ikkunalaudalle? Miksi en ollut katsonut hänen peräänsä ja huomannut ajoissa hänen menneen ikkunalaudalle? Tunsin itseni huonoksi ja epäonnistuneeksi hoitajaksi. Tunsin kyyneleen valuvan alas poskeani, ja silloin havahduin ajatuksistani. En haluaisi itkeä kissani nähden. Hänkin oli varmasti paniikissa, ja minun täytyi pysyä vahvana ja rauhallisena etten saisi häntä panikoimaan lisää. Pyyhin nopeasti kyyneleet pois silmistäni. Tikru oli syönyt naksunsa loppuun ja kääntyi nyt katsomaan minua, näyttäen enemmän pahoittelevalta kuin säikähtäneeltä. Yhtäkkiä palohälytin alkoi soimaan. Ponkaisin ylös ja tajusin heti unohtaneeni kahvinkeittimen päälle. Juoksin sen luokse ja kiskaisin johdon irti seinästä. Kahvinkeitin tuotti sakeaa savua, ja oli pienissä liekeissä. Nappasin Tikrun kainalooni ja juoksin käytävälle. Koputin heti vastapäiseen oveen, ja sen avasi tyttö, jota en ollut koskaan tavannut.
En ehtinyt jäädä esittäytymään, vaan kysyin heti: "Onko sinulla sammutuspeitettä?"
Mitään sanomatta tyttö nappasi pöllämystynyt ilme kasvoillaan huoneensa oven vierestä sammutuspeitteen ja ojensi sen minulle.
"Vahdi tätä hetki", sanoin ja tyrkkäsin Tikrun hänen syliinsä.
Menin takaisin huoneeseeni suoraan kahvinkeittimen luokse. Palo ei onneksi ollut levinnyt. Heitin sammutuspeitteen kahvinkeittimen päälle ja pyöritin sen tiukasti peittämään koko kahvinkeittimen. En tiennyt miten sammutuspeitettä käytetään, koska en ollut koskaan aikaisemmin käyttänyt sitä. Avasin huoneeni toisenkin ikkunan, jotta savu tuulettuisi pois nopeammin. Kävelin kahvinkeitin yhä kädessäni vastapäisen huoneen ovelle ja koputin. Vieras tyttö avasi taas oven ja katsoi minua kysyvästi.
"Ömm, saanko tulla sisään?" kysyin. Tyttö nyökkäsi joten astuin sisään hänen huoneeseensa.
Hänellä oli kivannäköinen huone. Istuin sängyn reunalle ja laskin sammutuspeitteeseen käärityn kahvinkeittimen lattialle jalkojeni väliin.
"Okei, öö, siis...", aloitin kiusallisesti. "Moi, olen Janette", päätin kertoa ensimmäisenä.
"Olen Lilli", tyttö esittäytyi. "Olen aika uusi täällä", Lilli jatkoi istuen alas tuolille minua melkein vastapäätä.
"Öh, anteeksi että tulin vain yhtäkkiä ovellesi noin, mutta kahvinkeittimeni syttyi palamaan, koska olin jäänyt keskittymään kissaani joka melkein putosi ikkunasta. Minulla ei ollut mitään sammutustarvikkeita, joten ajattelin kysyä sinulta, koska huoneesi on lähimpänä", sanoin.
Huomasin Lillin ilmeestä, ettei tämä osannut päättää nauraisiko sille, miten kellekään edes voi käydä noin, vai säälisikö huonoa tuuriani.
"Mihin minun kannattaisi laittaa tämä?" kysyin nostaen kahvinkeitintä.
"Minä voin hankkiutua eroon siitä", Lilli vastasi ja otti kahvinkeittimen syliinsä.
"Kiitos todella paljon", sanoin.
Aloin etsiä katseellani Tikrua huoneesta, ja kun en löytänyt tätä mistään, huomasin huoneen oven jääneen raolleen.
"Voi ei", sanoin ja nousin samalla ylös.
"Mitä?" Lilli kysyi huolestuneesti.
"Kissani on tainnut karata", sanoin nopeasti ja poistuin huoneesta.
Tikrua ei näkynyt käytävällä. En uskonut tämän olevan missään sisätiloissa, ja vaikka hän olisikin, hänelle ei siellä voisi sattua mitään, joten lähdin suoraan juoksemaan kohti ulko-ovea joka oli jostain syystä auki. En laittanut edes kenkiä jalkaanii kun juoksin vähän matkan päähän ovesta ja aloin huutamaan Tikrua nimeltä. Sitten kuulin hiljaista vaikerrusta ja yritin nähdä mistä se kuului. En nähnyt ketään missään, ja sitten tajusin sen kuuluvan takiaisia täynnä olevasta puskasta. Kyykistyin sen viereen ja vedin oksia edestäni nähdäkseni paremmin puskaan. Huomasin siellä takiaisia täynnä olevan Tikrun, jonka tassussa oli pieni verinen naarmu. Otin Tikrun pois puskasta ja käteeni takertui varmaan kymmenen takiaista, sekä jonkin kasvin piikki raapaisi pienen haavan käteeni.
Istuin maahan ja nostin Tikrun kasvojeni korkeudelle ja nostin toisen käteni tämän takatassujen alle tueksi. En tiennyt mitä sanoa, joten odotin Tikrun sanovan jotain ensin.
"Anteeksi", kissa aloitti nyyhkyttäen. Huomasin vasta silloin, että hän itki. "Minä... luulin että olen todella huono kissa. Ajattelin että olen ihan surkea, kun melkein tipuin ikkunasta koska olin tyhmä ja sen jälkeen huoneemme olisi voinut palaa koska keskityit minuun siksi että minä olin ollut tyhmä... luulin että et enää halua hoitaa minua, ja ajattelin että olisit iloisempi jos karkaisin... sitten törmäsin tuohon kiveen tuon puskan vieressä kun juoksin ja lensin takiaispuskaan", Tikru sanoi silmät vuotaen kuin vesiputoukset.
Halasin kissaani lujaa. "En minä ole vihainen sinulle enkä todellakaan halua, että lähdet. Ei se ollut sinun syysi. On ymmärrettävää, ettet tuon ikäisenä voinut vielä tajuta, että siltä ikkunalaudalta voi pudota. Haluan todellakin hoitaa sinua vielä enkä syytä sinua mistään. Olet tärkeä ja rakas", sanoin. Tikru hymyili hieman ja laskin tämän maahan.
"Tule, lähdetään takaisin sisälle."

+ nälkätarve (kissan naksut)

Vastaus:

Voih, ei tosiaan ollut teidän päivänne kun pieniä onnettomuuksia sattui toisensa perään. Hyvä kuitenkin ettei kukaan loukkaantunut ja verhoilla roikkumisesta ja tuleen syttyneestä kahvinkeittimestä selvittiin. Haha, mahtoi Lillillä olla tosiaan ihmettelemistä teidän ensikohtaamisessanne. .-D Hui, vai oli Tikru karkaamassa, onneksi löysit hänet ja saitte puhuttua tilanteen selväksi. .-) Saat 18 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Fantasia

18.07.2018 20:48
Kissani on cool
***
17.07.2018

Pieni nyytti tuhisi mun sylissä. Sama pieni nyytti jonka olin juuri äsken hakenut alakerrasta ja antanut sille nimeksi Adoree Apocalyptica ah-Aboavetus - aika kekseliästä, eikö? Latinankielen ja bändin yhdistäminen oli aina kekseliästä. Tutummin mä olin kuitenkin päättänyt kutsua nyyttia Bambamiksi. Kisu ei korvaansakaan lotkauttanut, kun mä säntäilin pitkin käytäviä etsien meidän uutta huonetta. Oliko se 17 vai 27? Mä erotin avaimenperästä vain sen seiskan ja adoptiohoitajan, vanharouva Johanssonin puhe oli ollut sellaista sanapuuroa, että mä olin vain kiltisti vetäissyt nimen paperiin ja ottanut kisun mukaan. Koputettuani huoneen 17 oveen kolme kertaa, uskalsin kokeilla avainta oveen, mutta se ei sopinut. Siispä mä kiiruhdin kaksseiskan ovelle ja käänsin avainta lukossa - se sopi! Huone oli avara, ikkunoista paistoi sisään auringonvalo ja sängyllä nökötti suuri pehmokarhu.
"Eikös ookin aika kiva huone", höpötin Bambamille, vaikkei se tietenkään ymmärtänyt, olihan se kissa.
"Aika tylsä", nyytti murahti yhtäkkiä. Häh? Ei kissat osannut puhua! Mä olin ihan sekaisin ja kurkistin nyytin sisään. Kisu tuijotti mua tuimasti.
"PUHUTKO SÄ?" hämmästelin niin suureen ääneen että seinänaapurinkin ikkunat varmasti helisivät. Kisu repi nyyttiliinaa ympäriltään ja se putosi eteismaton päälle.
"Ofc", Bambam totesi rennosti ja nuolaisi korvallistaan.
"Ja missä sä oot oppinu englanninkielisiä lyhenteitä?" ihmettelin. Tästähän tulisi paljon mielenkiintoisempaa.
"Mitä kenglantineilisiä? Adoptiossa on paljon cooleja kissoja jotka on käyny koulua ja ne opettaa mua että mustakin tulee cool", kisu puuskahti viimeiset sanat. Sen keuhkot olivat varmasti vielä niin pikkiriikkiset, ettei jaksanut puhua kauhean kauaa yhteen menoon.
"Jahas", mä naurahdin, poimin nyytin lattialta ja yritin kietoa liinaa uudestaan kissan ympärille, mutta oranssinkirjava pyristeli vastaan.
"Äläs nyt, sulle tulee kylmä!" mä hössötin, mutta Bambam ei näyttänyt pitävän ylihuolellisuudestani.
"Eiii! A) se menee ryttyyn b) tulee kuuma", kisu valitti ja hyppäsi lattialle. Matka oli pitkä, ja vaikka Bambam laskeutui jaloilleen maahan, se kierähti heti kuperkeikalla keskelle huonetta. Yhtäkkiä kisun silmät kirkastuivat ja se alkoi määrätietoisesti kipittää sängylle niin lujaa kuin vain tassuistaan pääsi.
"Tahtoo tahtoo!" tyttökissa kiljui ja kompastui matkalla pelikonsoliin, mutta se ei vauhtia hidastanut. Kun sänky tuli vastaan, Bambam yritti vaikuttaa coolilta ja valmistautua hyppyyn pyllyänsä keikutellen, mutta pienistä tassuista ei lähtenyt tarpeeksi voimaa hyppyyn. Kisu sai peitosta kiinni, muttei yltänyt sängyn päälle ja hetken se siinä roikkui raapien vimmatusti äsken vielä niin siistiä peittoa, kunnes tumpsahti maahan.
"Kuules likka, ei saa tuhota peittoa!" toruin pikkuista, joka väläytti minulle ärsyyntyneen katseen ja yritti uudestaan, saaden tällä kertaa raapimajälkien lisäksi peittoon kunnon reiän. Täyte alkoi pursuta ulos ja peitto valua kohti lattiaa, kunnes se lopulta putosi vetäen kaikki tyynyt ja pehmoeläimet mukanaan.
"Naalle!" Bambam innostui ja hyppäsi jättinallen päälle. Sitä kissa ei kuitenkaan alkanut tuhoamaan, vaan halasi kymmenen kertaa itseään isompaa pehmoa tiukasti.
"Nalle", mä korjasin hymyillen, mutta se rikkoi hempeän tunnelman.
"Naalle", Bambam murahti ja katsoi mua vihaisena. En mä ajatellut että sen tunteet olisi noin vaihtelevia! Olin kuvitellut että pentu vain nukkuu ja ehkä syö - ei hypi pitkin seiniä ja PUHU! Ai niin, syöminen! Olin jo tyystin unohtanut sen oranssinkirjavan kisun touhuja katsellessa.
"Onko sulla nälkä?" kysäisin varovasti puoliksi nallen - siis naallen - sisään vajonneelta kisulta.
"Mfhitäf?" kuului tyynykasan alta.
"Onko nälkä?" mä toistin hieman kovempaa, potkin kengät pois jaloista ja varoin kompastumasta pelikonsoliin tullessani kaivamaan Bambamia tyynyjen keskeltä.
"Ei! ...eikunsiis on!!" kisu hihkaisi ja oli hypätä päälleni keskeltä tyynykekoa. Pienet kynnet porautuivat mun olkapäähän tyttökissan tassuttaessa sitä pitkin mun käsivarrelle ja siitä syliin. Samaan aikaan sattui ja tuntui ihanalta.
"No syödään sitten. Haluatko greippiä vai kissannaksuja?" kysyin ja kaivelin Marimekon kangaskassistani ostamiani eväitä.
"Teippiä vai pissannaksuja?" Bambam hihitti ja kierähti selälleen kikattaessaan niin, että varmasti poskiin sattui. Kisun huumori sai mutkin naurahtamaan.
"Niin siis---", lause jäi kesken oranssinkirjavan keskeyttäessä mut.
"Tahtoo greippiä", tyttö ynähti uhmakkaasti ja pomppi huoneen toiseen päähän pienen ruokailuryhmän luo. Pyöreää pöytää reunustivat suloiset koiratuolit, jotka olivat sen verran matalalla, että Bambamkin pääsi juuri ja juuri ponnistamaan niiden päälle. Siitä olikin helppo kivuta pöydän päälle!
"Sitten sitä ruokaa, kiitos", kisu hymähti ja alkoi arvokkaan oloisesta nuolemaan varpaitaan.
"Hei, mä en oo mikään palvelija!" virnustin, mutta kaivoin kiltisti greipin kassista ja puolitin sen siivuiksi.
"Saat aluksi maistaa vähän ja josset tykkää niin ei tarvi syödä", selitin Bambamille, joka kuunteli selityksiä malttamattomana, sillä kisulla oli varmasti jo nälkä.
"Greippi hyvää", oranssinkirjava mutisi ja pyysi lupaa käydä kimppuun.
"Saa alottaa, kai sä muuten osaat syödä kiinteää ruokaa--?" mun lause ei edes ehtinyt loppuun kun Bambam oli jo ahminut puolet greipistä suuhunsa. Hädin tuskin ehdin nappaamaan yhden palasen itselleni!
"Kuule likka, hyviin tapoihin kuuluu että ei ahmita kaikkea kerralla", mä opastin, sillä en halunnut kasvattaa epäkohteliasta kisua, jota kaikki kylillä kauhistelisivat. Oli se kuitenkin vielä aika nuori ja ehtisi oppia.
"No mä sentään odotin että saa alottaa, miten really coolit kissat ei tekis", Bambam nurisi ja hypähti pöydältä mun syliin. Se kiersi hetken ympyrää siinä, kävi kerälle painaen pienen häntänsä vaaleanpunaisen nenänsä päälle ja nukahti sen sileän tien. Hetken päästä huoneessa kaikui jo vaimea kehräys. Mä olin ihan hiljaa ja hymyillen painoin pusun pikkukissan päälaelle. Sitten se pääsi oman keltaisen tyynynsä päälle nukkumaan. Rakas pieni cool kisuni, jonka koti Mouruposki oli paljon ihmeellisempi kuin mä olin koskaan ajatellut!

Loppu! <3

+ Nälkätarve (greipin voi poistaa .-D)
+ Leikkimistarve (esim. tyynykasassa painimista)
+ Liikkumistarve (huoneen tutkiminen jne.)
+ Unitarve (nukahti tarinan lopussa)

Vastaus:

Hyvä että oikea huone löytyi lopulta. .-) Haha, Bambam paljastuikin vähän odotuksia villimmäksi kissanpennuksi, ja englannin sanojen käyttäminen puheen seassa jotenkin kruunasi kaiken. .-D Oli kiva huomata miten olit maininnut tarinassa huoneestasi löytyviä yksityiskohtia, kuten pelikonsolin koiratuolin. .-) Saat 18 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

Nimi: Noora

17.07.2018 11:22
Romanssia ja loisketta
13.7.2018

Heräsin, kun auringon säde paistoi suoraan silmiini. Haukottelin ja nousin istumaan. Katsahdin kelloa ja silloin minun oli pakko hieraista silmiäni. Puoli kymmenen!! En ollut koskaan nukkunut niin pitkään, en koskaan. Sitten katsoin ympärilleni, en nähnyt muita kuin Mocan piirtämässä surullisen oloisena.
"Missä Aamu ja Haku ovat?!" huudahdin pompaten ylös sängystä ja kipittäen Mocan luo.
"Minimeren rannalla" Mocca sanoi, hän sanoi sen erilailla mitä yleensä. Siitä aavistin jotain.
"Mikäs nyt on?" kysyin istuutuen hänen viereensä. Katselin hetken piirustusta ja sitten siirsin katseeni Moccaan.
"Ei mikään" kissa vastasi.
"Eiku oikeesti, kyllä sä voit kertoo mulle. Mähän sut sillon ihan pikkusen adoptoin"
"Nokun se Gaku tuli, Aamu vaan Alko koko aika olee sen kaa. Eikä hän kerkiä olemaan yhtään mun kaa!" Mocca kertoi tuohtuneesti.
"No kun, Aamu taitaa vähän olla... Rakastunut Gakuun" sanoin miettien hetken sanojani.
"Ai jaa. No se selittää kaiken, kuten sen kun ne aamulla lähti hännät yhteen kiedottuina sinne kirotulle minimerenrannalle!" Mocca tuhahti.
"Niin. Noh, laitetaan nyt aamupalaa!" vaihdoin puheenaihetta sujuvasti.
"Voitaisiin sitten mennä vaikkapa uimahalliin yhdessä. Jätettäisiin rakastavaiset tänne kuhertelemaan" ehdotin silmää vinkaten.
"Joo!" Mocca innostui ja alkoi auttaa minua aamupalan kanssa.

Pian pöydässä komeili aamupala neljälle. Olimme yhdessä viipaloineet vesimelonia ja omenaa lautaselle. Lisäksi olimme kaataneet kaikille kuppeihin muroja ja kaakaomaitoa, paitsi tietenkin Aamu oli saanut mustikkamaitoa, sillä hän ei liiemmin pitänyt kaakaomaidosta. Juuri silloin oveen koputettiin. Avasin oven ja takaa paljastuivat Aamu ja Gaku.
"No missäs sitä sitten oltiin?" kysyin vaativasti.
"Minimerenrannalle, leikkimässä" Aamu sanoi.
"Oih! Ruokaa!" hän huudahti kuitenkin, huomattuaan katetun pöydän.
"Meillä molemmilla on tosi kova nälkä!" Gaku lisäsi.
"No sitä varten katoimmekin Mocan kanssa pöydän valmiiksi" virnistin. Kissat pyyhkivät tassunsa ja rynnistivät pöytään. Ne alkoivat lapata muroja suuhunsa tyytyväisinä. Hymyilin ja istuuduin Mocan ja Gakun väliin syömään.

Katselin tyytyväisenä ruuan tyhjyyttä kumisevaa pöytää ja kylläisinä lepäileviä kissoja.
"Tarvitsetko apua?" Mocca kysyi pomppien luokseni.
"Voisithan sinä auttaakin, toisitko nuo lautaset tänne, niin minä tiskaan ne?" Otin itsekin lautasia syliini ja vein ne tiskattaviksi. Mocca toi loput ja minä tiskasin ne reippaasti. Laitoin lautaset kaappiin ja olin vihdoin valmis.
"HEI KISSAT!" kailotin niin kovaa, että puolinukuksissa oleva Mocca ja toisiaan sukivat Aamu ja Gaku säikähtivät.
"Niin?" Aamu ärähti niin, että Gakun joutui vähän rauhoitella häntä.
"Niin siis käykö kaikille, että minä ja Mocca menemme uimahalliin ja te jäisitte tänne katsomaan leffaa pienien herkkujen kera?" esitin kysymykseni rauhalliseen äänensävyyn Aamun jupinoista huolimatta.
"Käy!" Mocca huudahti kirkkaasti heti ensimmäisenä.
"Käyhän se" Gaku vastasi ja Aamu nyökkäsi.
"Okei! Noniin, pakataan kaikki tarvittava mukaan" sanoin Mocalle pontevasti ja hän pomppi hakemaan pyyhkeen mukaansa. Otin pienehkön, vaaleanpunaisen H&M repun esiin ja laitoin sinne molempien pyyhkeet, harjan, avaimet ja pennit. Sitten kävin vaihtamassa päälleni bikinit ja kivan mekon. Harjasin hiukseni ja laitoin ne ponnarille rusettiponnarin kera. Laitoin pinkin lierihatun, -joka oli varustettu tummemman pinkillä nauhalla, jossa oli rusetti- päähäni ja näin oli valmis. Mocca laittoi oman, kimmeltävän rusettinsa korvaansa ja oli valmis lähtöön. Sitten heitin repun selkääni, leikkasin tiikerikakusta kaksi palaa, asetin ne lautasille, avasin sipsipussin ja avasin koneelta Netflixin.
"Ettikää sieltä kiva leffa ja kattokaa se. Jos meillä menee pitkään, voitte kattoo toisenkin. Ok?" selitin näin nopeat ohjeet.
"Joo!" kissat vastasivat kuorossa. Puolitin vielä suklaamuffinin puoliksi ja pakkasin sen mukaan.
"Nyt mennään!" ilmoitin ja astuin ovesta käytävälle.
"Odota hetki!" kuulin Mocan miukuvan. "Kastelen vielä pikku kasvin!" Mocca oli saanut meiltä kolmelta (minulta, Aamulla ja Gakulta) syntymäpäivälahjaksi kasvin. Mocallahan oli ollut synttärit hetkisitten. Seuraavat synttärit olisivat Aamun. Kun Mocca oli kastellut kasvinsa, hän pomppi perääni tyytyväisenä. Ulkona oli niin lämmin, ettei takkia tarvittu mihinkään, joten sepmä takia minulla olikin vain lipsuttimet jaloissani. Mocan mielestä niitäkään ei olisi tarvittu sillä täällä oli niin kuuma.
"Noh, kohta päästään uimaan viileään veteen" totesin. Niin matka jatkui. Jäimme hetkeksi katsomaan Teatteri Kissansilmän elokuvamainoksia, mutta sitten Mocca huomasi, että uimahalli oli meidän nokkiemme edessä. Mocca hyppi sisälle ja minä menin perässä.

Kassalla meitä vastassa oli lyhyttukkainen nainen, joka tervehti meitä iloisesti heti sisään astuessamme.
"Hei, ottaisin yhden rannekkeen. Mocca on uimakoulussa, joten se taitaa olla 3 penniä, vai?"
"Juu. Niin se on!" kassaneiti vastasi hymyillen. Annoin maksun ja nainen kiinnitti Mocalle rannekkeen. Menimme pukukoppeihin ja minä riisuin mekkoni ja alta paljastuivat bikinit. Laitoin mekon kaappiin ja laitoin sinne myös repun. Olin ottanut repusta kuitenkin pennit mukaani. Lukitsi kaapin ja riensin Mocan perään suihkuille. Kävimme suihkussa ja menimme sisähallin kautta uimalan rannalle. Otimme rantatuolin varjosta ja vasta silloin vilkaisimme rantaa.
"Wow!" henkäys pääsi molempien suusta, sillä ranta oli niin upea liukumäkineen, linnoineen ja vesiputouksineen.
^Onneksi täällä ei ole tänään tunkua^ mietin hyvilläni, sillä rannalla oli uiskentelemassa vain noin viisi kissaa hoitajineen. Samassa huomasin Mocan juoksemassa veteen intoa puhkuen.
"Olehan varovainen!" huusin hänen peräänsä.
"Joo joo!" pikku kissa huusi, kuin se olisi itsestään selvyys. Hymyilin ja katselin Mocan menoa, hän polski ja sätki kuin kala konsanaan. Hän selvästi rakasti vettä. Asetuin mukavasti tuoliin ja laitoin silmäni kiinni. Pian tunsin jonkun tassun tökkivän minua. Avasin silmäni ja näin Mocan, joka tökki minua mahaan.
"No mitä nyt?" kysyin ja nousin istuma-asentoon.
"No kun haluaisin laskea tuon mäen, mutta en uskalla" Mocca selitti.
"No kävisikös, jos minä tulisin ottamaan sinut kiinni sitten siellä liukumäen lopussa?" ehdotin.
"Joo!" Mocca innostui ja lähti heti rappusten luo. Minä menin asemiin, kun Mocca pääsi ylös asti ja asettui valmiiksi. Hän näytti hieman epävarmalta, mutta kun minä näytin hänelle peukkua, hän rohkaistui ja lähti laskuun. Mocca huusi koko laskun ajan "Wiiiiii!" ja kun hän viiletti viimeisen kaarteen ohi luokseni, nappasin hänet kiinni.
"Jee! Tuo oli... Ihan parasta!" Mocca huudahti iloisesti.
"Sitten mennään tuonne, mutta sinun ei tarvitse ottaa kiinni!" Mocca ilmoitti ja lähti uimaan kohti kolmea vesiliukumäkeä, jotka oli kiinnitetty yhteen. Pian hän kapusi jo rappusia, joten katsoin parhaaksi mennä ainakin katsomaan. Pikku kissa valitsi sinisenliilan liukumäen ja lähti laskemaan sitä. Laskun päätteeksi hän mulahti veteen nousten lopulta läpi märkänä pintaan.
"Tuo oli super kivaa!" pentu hihkui innoissaan. Sitten hän huomasi ranta kioskin, jossa oli esillä ranta leluja ja muuta kivaa.
"Tahdon ostaa jotakin, joko Nooraaa!" Mocca kinuski ja katseli minua kaikista söpöimmällä ilmeellään.
"No hyvä on!" naurahdin ja kävin hakemassa pennit mukaani ja menimme ranta kioskille.
"Hei!" kassalla oleva mies tervehti meitä.
"Hei. Ottaisin yhden..." sanoin tutkaillen juomien listaa.
"Minä tahdon tuon kipparin!" Mocca ilmoitti topakasti.
"Selvä" mies sanoi ja antoi yhden Mocalle.
"Minä voisin ottaa yhden Vihreän cocktailin"
"No laitetaan sitten sellainen" mies sanoi ja alkoi laittaa vihreää asiaa hienoon lasiin ja sinne cocktailtikussa olevan kirsikan. Hän antoi sen minulle ja näytteli jotakin laskimellaan.
"Se tekisi viisi penniä!" hän ilmoitti ja annoin pennit hänelle.
"Kiitoos!" mies sanoi vielä, kun minä lähdin takaisin paikalleni. Istuuduin aurinkotuolille -joka kyllä oli varjossa- ja aloin nauttia juomastani.

Aamun nk~
Kuulin oven sulkeutuvan ja Gaku alkoi selata jotakin hyvää leffaa Netflixistä. Hän valitsi jonkun rakkausleffan ja aloimme katsoa sitä. Ensiksi siinä oli joku epätoivoinen tyyppi ja sitten joku prinssi tuli sinne ravintolaan, missä se epätoivoinen tyttö oli töissä ja prinssi rakastui siihen ja pyysi sitä tansseihin. Söimme molemmat hitaasti herkkujamme. Välillä vilkaisin Gakuun. Hän oli suunnilleen liimautunut ruutuun.

Juotuani cocktailin Mocca tuli kimppuuni.
"Tuolla vesiputouksen takana on luola, mennään seikkailemaan!" Mocca kertoi oikein täristen innosta.
"No mennään mennään!" naurahdin ja lähdimme kohti linnaa. Kun olimme vesiputouksen luona, menimme sen sisälle.
"Wow!" Mocca ja minä henkäisimme samaan aikaan. Sitten riensimme tutkimaan sitä. Mocca laittoi kilpikonna päälle ja se lähti räpiköimään luolan matalassa vedessä. Mocca lähti pomppimaan sen perässä.

Kun olimme tutkineet luolan kokonaan, olimme aivan poikki. Hädin tuskin jaksoimme kävellä. Laahustimme kaapelille ja avasin meidän omamme, vaihdoin vaatteet ja tungin hatun päähäni. Sitten lähdimme kohti kotia. Kun astuimme ulos uimahallista, näin, kuinka asfaltti oikein hehkui kuumuuttaan. Mocca pomppasi asfaltille ja kirjaisi saman tien;
"Aiiii! Asvaltti polttaa! En pysty kävellä, anturat ovat niin kipeät ja ne lohkeilevat!"
"Hmm... Minä voisin kantaa vaikka sinut" keksin ja nappasin kissan syliini. Jatkoin matkaa.
"Minulla on nälkä" Mocca valitti.
"No onneksi otin sen muffinssin mukaan" sanoin ja kaivoin molemmille omat muffinin puolikkaat. Alhaisin omani sekuntissa, mutta Mocan joutui pureskella enemmän.

Gakun nk~
Kun elokuva, jonka valitsimme loppui, laitoimme tietokoneen pois ja kävimme makailemaan uudelle sängylleni, jossa Aamukin nukkui tällä hetkellä, tosin oman tyynynsä kanssa ja sen päälle usein käpertyneenä. Suimme toistemme turkkeja ja pian taisin nukahtaa.

Mocan nk~
Söin muffinin puolikkaan ja käperryin nukkumaan Nooran syliin, ihan kuin pentuna. Seuraavan kerran kun avasin silmäni, olimme jo huoneessa. Me kaikki olimme nukahtaneet ja nyt olimme pirteämpiä. Aamu, Gaku ja minä leikimme hetken, sitten minä menin auttamaan Nooraa pöydän kattamisessa. Noora oli leikannut jokaiselle palan suolaista mansikkapiirakkaa ja me riensimme syömään. Syönnin jälkeen Noora tiskasi ja sitten teimme iltahommat. Sitten olikin nukkumaan menoaika. Loppu!

//Taitaa pikku pentuja tulla, kun Aamu ja Gaku ovat tarpeeksi vanhoja ;D!

Tarpeet kaikille~
+Nälkätarve (poista vesimeloni, yks omena, se suklaa kuorrute muffini ja nami-maito)
+Liikuntatarve
+Leikkitarve

Mocalle~
+Hygieniat arve (uiminen)

Ostokset rantakioskista~
~Vihreä cocktail 1 penni (juotu)
~Kelluva kilpikonna Mocalle 4 penniä
~Uimahallin sisäänpääsymaksu 3 penniä

Kiitos!

Vastaus:

Voi Moccaa kun hän koki jäävänsä vähän ulkopuoliseksi Aamun ja Gakun viettäessä aikaa keskenään. Olikin ihan hyvä idea että lähditte kaksisteen uimahalliin niin Moccakin sai jotain kivaa tekemistä. .-) Uimahallissa riittikin monenlaista liukumäkeä ja luolaa tutkittavaksi! Väliin oli kiva saada kerrontaa myös Aamun ja Gakun kuulumisista (en malta odottaa pentuja!!!) .-) Saat 29 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

Nimi: Janette

14.07.2018 21:37
Toinen tarina | Retki merenrannalle

Avasin silmäni ja käänsin kylkeä. Olin edellisenä päivänä käynyt ostamassa Tikrulle kaupasta vähän kaikenlaista, muunmuassa unikorin jotta hänen ei tarvitsisi nukkua sängyssä minun vieressäni. Tikru nukkui vielä unikorissaan lattialla. Nousin istumaan sängylle ja katsoin kelloa, se oli vähän yli puoli yhdeksän. Nousin ylös sängyltä ja menin vaihtamaan vaatteeni. Petasin sängyn ja menin siihen hetkeksi makaamaan ja selasin kännykkääni. Sen jälkeen menin vessaan, otin hammasharjani, laitoin siihen hammastahnaa ja aloin pestä hampaita. Kun olin pessyt hampaani, menin herättämään Tikrun. Hän oli varmasti jo nukkunut ihan tarpeeksi. Kyykistyin Tikrun viereen ja tökkäisin tätä hellästi.
"Herätys, Tikru", sanoin hiljaisella äänellä.
"Mmm... joko pitää herätä?" Tikru mumisi unisesti ja avasi silmänsä.
"Kello on jo melkein yhdeksän, joten voisit kyllä nousta jo", sanoin.
"No okei sitten... minua kyllä väsyttää vielä", Tikru valitti.
"En ymmärrä miten voit nukkua noin paljon", naurahdin.
Tikru ei sanonut enää mitään vaan nousi ylös ja venytteli nopeasti. Sen jälkeen hän kipitti uudelle harmaalle hiekkalaatikolleen tekemään tarpeensa. Kävelin laukkuni luokse, - en ollut jaksanut vieläkään purkaa tavaroitani - kumarruin ja nostin sieltä läppärini. Menin sängylle istumaan ja kävin nopeasti katsomassa olinko saanut uusia sähköposteja, en ollut. Sitten sammutin läppärin ja laitoin sen lataukseen. Otin jääkaapista sushia, laitoin sen lautaselle ja laskin lautasen lattialle. Tikru haistoi sushin ja tuli hieman epäröivästi lautasen luo.
"Öö... mitä tuo oikein on?" Tikru kysyi epäluuloisena.
"Se on sushia. Minä ainakin tykkään sushista, joten maista sitä, ehkä sinäkin tykkäisit", vastasin.
"Okei..." Tikru sanoi ja nuolaisi sushia varovasti. Sitten hän haukkasi siitä pienen palan, pureskeli sen hitaasti ja nielaisi. "Hmm... kai tämä on ihan hyvää", Tikru totesi ja söi lopun sushin hyvällä halulla.
Nostin lautasen lattialta ja laitoin sen pöydälle, koska en jaksanut tiskata nyt. Huomasin Tikrun yrittävän päästä sängylleni, ja nostin hänet sinne. Tikru meni tyynyni päälle ja katsoi sängyn takana olevasta ikkunasta ulos.
"Tuolla on kiva keli. Tänään ei ole niin aurinkoista tai kuuma, mutta ei näköjään sadakaan. Mentäisiinkö ulos?" naaras ehdotti.
"Okei, mennään vaan", vastasin tälle.
Nostin Tikrun sängyltäni ja kävelin huoneeni ovelle. Avasin oven ja kannoin Tikrua sylissäni eteiseen asti. Siellä laskin tämän lattialle ja laitoin kengät jalkaan. Avasin ulko-oven Tikrulle ja menin itse perässä.
"Mitä tehtäisiin?" kysyin kissalta.
"En oikein tiedä. Keksi sinä jotain, minä halusin vain tulla johonkin ulos", tämä vastasi.
"Hmm... no, Simssiliini on kertonut minulle että täällä jossain on jokin pieni merenranta. Siellä on kuulemma hyvät uintimahdollisuudet ja kauniit maisemat, mutta sinne on jonkun verran matkaa. Ei nyt mikään tosi pitkä matka, mutta olet aika pikkuinen vielä niin et välttämättä jaksa. Voin kyllä kantaa sinua osan matkasta, jos et jaksa kävellä", sanoin.
"Okei, no mennään sinne!" Tikru vastasi innoissaan.
Katsoin kännykästäni karttaa, koska en ollut aivan varma missä merenranta olisi. Sitten löysin kartalta paikan, jonka uskoin olevan se merenranta, ja lähdin kävelemään siihen suuntaan Tikru perässäni.

Vihdoin näin edessämme merenrannan. Siellä oli todella kaunista, ja aurinkokin oli alkanut nyt paistaa, joten siellä tarkenisi ehkä uida. Tikru oli halunnut kävellä itse koko matkan rannalle, vaikka olimmekin joutuneet kaksi kertaa pysähtymään lepäämään. Minulla ei ollut uimapukua mukanani, joten en itse voinut uida, mutta Tikru ehkä haluaisi uimaan.
"Vau... meri on tosi iso", Tikru henkäisi.
"Niin se on", sanoin.
Laskeuduimme pientä polkua kävelytien reunalta alas rantaan. Tikru ryntäsi edelleni ja hidasti vauhtiaan vasta ollessaan jo melkein meressä. Varovasti tämä työnsi tassunsa veteen, ja sitten toisen.
"Tämähän on lämmintä!" Tikru huudahti ja loikkasi kokonaan mereen.
Avasin hupparini vetoketjun ja otin hupparin pois päältäni. Minulla oli sen alla toppi, jota käärin alareunasta vähän ylemmäs niin että se olisi napapaidan pituinen. Ajattelin ottaa vähän aurinkoa samalla kun Tikru ui, ja laitoin hupparini rantahiekalle ja menin sen päälle istumaan. Katselin vierestä kun Tikru kahlasi vedessä. Minua pelotti hieman, että hänelle sattuisi jotain, ja olin koko ajan varuillani siltä varalta että joutuisin kohta syöksymään mereen pelastamaan Tikrua. Minun ei kuitenkaan tarvinnut tehdä niin, silla Tikru tuli jo pian takaisin rannalle syliini ja pyyhki hiekan pois tassujensa pohjista huppariini.
"Mikset sinä tullut uimaan?" Tikru kysyi hieman pettyneen kuuloisena.
"Ei minulla ole uimapukua mukana, tullaan vaikka huomenna uudestaan jos on yhtä hyvä keli", sanoin.
"Ai... okei."
"Aiotko mennä vielä uimaan, vai lähdetäänkö?" kysyin.
"Öö, no ehkä voisin kohta käydä vielä uimassa, mutta olen vähän aikaa tässä", Tikru vastasi ja meni makuuasentoon sylissäni. Jaahas, taas hän aikoisi nukkua. Otin ranteestani ponnarin, laitoin hiukseni nutturalle ja menin makaamaan. Tikru pyöri unissaan päälläni ja puhui jotain, mutta se oli niin epäselvää, että en ole varma mitä.
Noin kahdenkymmenen minuutin kuluttua Tikru nousi istumaan ja haukotteli.
"Näin jännää unta", Tikru sanoi ensimmäisenä. "Siinä olin tuolla meressä uimassa, ja sieltä tuli paljon kaloja. Sitten niillä oli mukanaan jokin laatikko, ja ne kaappasivat minut eikä sinua edes kiinnostanut! Sitten ne veivät minut linnaan tuolla meressä. Siellä oli jotain ihmisiä, joilla oli pyrstöt kaikilla. Ne veivät minut vankilaan, ja siellä oli lunta lattialla ja niin kylmä etten pystynyt edes nukkumaan!" Tikru kertoi.
"Tiedätkö mistä kahdesta asiasta minä tiedän, että tuo ei ollut ainakaan enneuni?" kysyin.
"No?"
"Siitä, että jos sinut kaapattaisiin, niin kyllä minä tekisin asialle jotain enkä vain olisi tässä!"
Tikru kehräsi ja puski kylkeäni. "Mikä se toinen asia sitten on?"
"Se, että sellaisia olosuhteita, joissa sinä et pystyisi nukkumaan, ei ole olemassakaan!" sanoin nauraen. Tikrukin nauroi.
"Okei, nyt voisin mennä takaisin uimaan vielä vähäksi aikaa", Tikru totesi ja kipitti suoraan mereen.
Tikru ui vielä noin kymmenen minuuttia ennen kuin tuli pois vedestä. Aurinko oli jäänyt pilven taakse ja ilma oli viilentynyt jonkin verran. Huomasin Tikrun palelevan vaikka hän yrikin näyttää urhealta ja peittää sitä, joten nostin hänet hupparini sisässä syliini, kaivoin tämän pään ulos hupparista niin että hän näkisi ympärilleen ja kannoin Tikrua ja hupparia sylissäni. Nyt palelin itse, mutta todennäköisesti vähemmän kuin Tikru äsken, ja hän oli vasta pentu enkä halunnut hänen tulevan kipeäksi tai jotain.

Kun saavuimme takaisin hoitolalle, ensimmäiseksi ripustin Tikrun turkista kastuneen hupparini kuivumaan huoneessani olevan tuolin selkänojalle, ja sen jälkeen kampasin hänen turkkinsa. Tikrun turkki oli kuivunut jo melkein kokonaan, mutta se pieni kosteus mitä oli jäljellä ei haitannut häntä. Hain pöydältä Tikrulle ostamani uuden lelun, pienen purukalan, ja tiputin sen lattialle. Tikru meni sänkyni jalan taakse piiloon, valmistautui loikkaamaan ja hyökkäsi kalan kimppuun. Hän puri kalaa lujaa pyrstöön, sen jälkeen kierähti selälleen ja alkoi takoa kalaa tassuillaan. Istuin Tikrun viereen hymyillen. Tikru oli todella suloinen näky leikkiessään - ja toki aina muutenkin.

+ nälkätarve (nigiri-sushi)
+ hygieniatarve? (ui meressä, mutta en oo ihan varma millasilla asioilla hygieniatarvetta täytetään joten laitoin ton kysymysmerkin)
+ unitarve (päiväunet merenrannalla)
+ liikuntatarve (käveli merenrannalle ja ui siellä)
+ siisteystarve (turkin kampaus)
+ leikkimistarve (leikki purukalalla)

Vastaus:

Tikru on kyllä kova nukkumaan. .-D Tosi traagista että hän näki unta jossa ei pystynyt nukkumaan! Harmi ettei uikkarin puutteen vuoksi päässyt leikkimään Tikrun kanssa veteen, mutta hauskaa pennulla tuntui olleen omissa oloissaankin. .-) Yhdessä tarinassa on mahdollista kohottaa maksimissaan neljää tarvetti (+ ekstrana sosiaalisuus), joten kohotan vain listasi neljää ensimmäistä tarvetta tällä kertaa. Uiminen kelpaa hygieniatarpeen kohotukseen. .-) Pennejä saat 23.

-Kasa

©2018 Kissahoitola Mouruposki - suntuubi.com