Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK



Tähän vieraskirjaan kirjoitetaan kaikki tarinat, kuten tavalliset hoitotarinat, taitotarinat, kerhotarinat, matkatarinat ja sen sellaiset.

Ennen tarinan lähettämistä sinun kannattaa kopioida se varmuuden vuoksi, jos vaikka nettisi sekoaa tai jotain muuta ilkeää tapahtuu, eikä tarinan lähetys onnistu.

Huom. Muistathan, ettet saa laittaa uutta hoitotarinaa ennen kuin edellinen on arvosteltu! Muuten joudut jäähylle hetkeksi aikaa.

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: simssiliini

17.04.2019 00:34
Voi moka, kissojen mielipiteet unohtui! Noh, ne tulevat täältä vähän jälkijunassa. .-D

Oilin mielipide päivästä: "Vai mummoasu, sanonpahan vaan että Quzilla on oikeus mummotella minua vasta sitten kun siihen on aihetta (lapsenlapsia!). Onneksi piknik onnistui lopulta, vaikka jäin yhä kaipaamaan mämmijäätelöä..."

Quzin mielipide päivästä: "Halusin tipuasun Pontsua muistaakseni, sillä isä tykkäsi tipuista kun ne olivat pieniä ja keltaisia. *niisk* Piknik ystävien kesken oli kiva, Kinuski opetti minulle monta uutta korttipeliä!"

Nimi: simssiliini

16.04.2019 15:51
Virpomassa & pääsiäispiknik

"Sinä lupasit, ei lupauksia saa rikkoa", Quz karjaisi päin hoitajansa naamaa. "Niinpä. Odotin niin kovasti että pääsisin maistamaan mämmijäätelöä", Oili huokaisi. simssiliini oli suunnitellut kissojensa kanssa hauskaa pääsiäispiknikiä sunnuntaille, mutta hänen täytyi perua retki osallistuakseen eduskuntavaalien äänestykseen. "Mennään sitten ensi viikolla piknikille", simssiliini yritti keksiä tilanteeseen ratkaisua. "Ei kun me halutaan mennä tänään. Ja kuitenkin peruisit sen taas jonkun samantapaisen äänestyksen vuoksi", Quz tiuskaisi. "Ei olisi ensimmäinen kerta. Unohdit meidät silloinkin kun sinulla oli sudokuriippuvuus tai kun ostit sen uuden tanssipelin ja pelasit vaan kaiket päivät sitä", Oili täydensi. "Ei huolta, eduskuntavaalit järjestetään vain joka neljäs vuosi, joten en ole karkaamassa äänestyksen takia minnekään lähiaikoina", simssiliini yritti vakuuttaa, mutta kissoja se ei sillä hetkellä paljoa lohduttanut. Huoneen ovelta kuuluva koputus keskeytti meneillään olleen kinastelun. simssiliini katsahti kissojaan ennen kuin meni avaamaan oven, jonka takaa paljastui lauma erikoisesti pukeutuneita kissanpentuja. "Hyvää pääsiäistä! Saako tulla virpomaan?" etummaisena ollut Nella kysyi kaikkien puolesta, ja simssiliini antoi tietenkin luvan, eihän noin somia pentuja olisi voinut käännyttää poiskaan. Nella laski kolmeen minkä jälkeen pentuseurue alkoi lausua virvontalorua yhteen ääneen värikkäästi koristeltuja vitsojaan heilutellen. "Vitsa sulle, palkka mulle!" pennut lopettivat ja ojensivat yhtä aikaa vitsansa simssiliinille. "Tietysti saatte palkkiot, odottaakaas", simssiliini touhusi rientäessään herkkukaapille. Karkkia, kakkupaloja ja muuta pientä hyvää saaneet virpojat kiittivät kohteliaasti herkuista ennen kuin lähtivät jatkamaan kierrostaan. "Tänään on tosiaan se virpomispäivä. Hei, mitä jos tekin menisitte virpomaan? Saisitte kivaa tekemistä siksi aikaa kun olen poissa", simssiliini keksi. Oili ja Quz katsahtivat toisiaan hieman epäilevästi, mutta lopulta kaksikko päätti suostua ehdotukseen. "Tarvitsette tietenkin asut, ja ulkoa pitää hakea pajunoksia, ja..." simssiliini alkoi suunnitella. "Joojoo, meillä on kyllä homma hallussa. Mene sinä vaan sinne äänestykseesi", Oili tyrkki hoitajaansa ovea kohti. "Okei, yritän poiketa täällä vielä illalla", simssiliini lupasi ennen poistumistaan.

Oili ja Quz päättivät aloittaa vitsojen koristelusta. Sillä välin kun Quz kävi hakemassa pajunoksia ulkoa kokosi Oili puuhakammarin kaikki askartelutarvikkeet esille vitsojen koristelua varten. Heidän seuraansa liittyi muutama muukin hoitolan kissa. Kaikki eivät edes aikoneet lähteä virpomaan, kunhan koristelivat vitsoja kivoiksi pääsiäiskoristeiksi. Yli tunnin kestäneen leikkaamisen ja liimaamisen jälkeen vitsoja oli tarpeeksi koossa, joten seuraava vaihe oli asujen tekeminen. Hoitolan ullakolta löytynyt vanha ompelukone ei ollut aivan parhaimmassa kunnossa, mutta muutaman lankasolmun ja katkenneen neulan jälkeen kummallakin oli asut valmiina. Quz pukeutui pörheäksi pääsiäistipuksi, ja Oili esitti puolestaan hienoa noitaa, tosin Quzin mielestä asu muistutti enemmän mummoa. Quz halusi käydä virpomassa kavereilleen, joten ensiksi käytiin Nooran, Toukan ja Odessan ovilla kolkuttamassa. Oili kävi tietenkin toivottamassa hyvät pääsiäiset äidilleen, mutta muut hänen kaverinsa olivat adoptiossa, joten heille ei pääsisi nyt virpomaan. Niinpä Oili jakoi loput vitsansa sattumalla valitsemille Esterille ja Linnulle.

"Saatiin niin paljon karkkia että se riittää vaikka vuodeksi", Quz intoili heidän saalistaan silmäillessä. Kummallisia nuo hoitajat kun suostuivat vaihtamaan herkut risuihin. "Hei, mitä jos järjestettäisi sittenkin se piknik tänään? Voisimme kutsua kavereitamme mukaan ja tarjoilun saamme näistä virpomisherkuista", Oili keksi, ja idea oli Quzistakin hyvä. Kuin mitkäkin häiriköt Oili ja Quz riensivät toistamiseen samoille oville kolkuttelemaan pyytääkseen kavereita piknikille. Mukaan lähtivät Miukuli, Aamu, Nella, Felix, Galileo, Kinuski, Pia, Ruu ja Stiina. Piknik päätettiin järjestää aurinkoisella koivikkokedolla, ja eväät levitettiin suuren kannon päälle. Eväitä oli aika vähän osallistujiin nähden, mutta kaikille riitti jotakin suuhunpantavaa. Syömisen jälkeen kaikki innostuivat leikkimään hippaa, ja kissat kirmailivat täyttä vauhtia koivujen välissä sännätessään toisiaan karkuun. Keväinen aurinko lämmitti sen verran että kissoille tuli nopeasti kuuma, ja jokainen ryhtyi tekemään hetken päästä omiaan. Oili loikoili Pian ja Stiinan seurassa, Felix katsoi Galileon perään pennun seuratessa maassa möyriviä muurahaisia, Kinuski opetti Ruulle ja Quzille korttipeliä mukaan ottamallaan korttipakalla, ja Aamu seurasi (vähän kauhulla) miten Nella ja Miukuli harjoittelivat puuhun kiipeämistä. Kaikilla oli niin hauska päivä että hoitolalle lähdettiin talsimaan vasta auringonlaskun värjätessä taivaan vaaleanpunaiseksi.

Hauskasta päivästä väsähtäneinä Quz ja Oili torkkuivat sängyllä simssiliinin saapuessa (kerrankin) lupauksensa mukaisesti illalla pikavisiitille. "No, voittiko sinun äänestämä ehdokas?" Oili uteli raottaessan laiskasti toista silmäluomeaan. "En tiedä, en enää muista ketä äänestin, mihin puolueeseen hän kuului tai mikä edes oli numero", simssiliini selitti, hänen tietämyksensä politiikasta oli varsin vähäinen. Oili ei vaivautunut vastaamaan mitään vaan sulki silmänsä uudelleen vaipuen samantien takaisin uneen. Vaikka kissat eivät olleet nukkuessaan kovin kiinnostavaa seuraa jäi simssiliini silti hetkeksi aikaa kissojensa luokse. Silittäessään Oilia kisu alkoi kehrätä unissaan, mutta Quz käänsi selkänsä simssiliinin yrittäessä silittää häntä. "Sinulla on niin kauniit selkäraidat että mielelläni minä käytän aikaani näitä katsellen", simssiliini hymähti itsekseen. Nukkuvien kissojen katselulla oli niin ihanan rauhoittava vaikutus.

---

Tällainen pikaisesti kirjoitettu pääsiäistarina tuli näpyteltyä kun kirjoitusinnostus iski. .-D

Tarpeet molemmille:
+ liikkuminen (virpomiskierroksella kävely)
+ leikkiminen (piknikleikit: hippa, korttipeli)
+ uni (nukkuminen)

(Ja sit jos/kun virpimispalkkioita tulee niin ruokia ei tarvii lisätä kaappiin kun kaikki syötiin piknikillä.)

Vastaus:

Saat 16 + 25 = 41 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Odessa

10.04.2019 12:19
Aprillia
********
1.4

Kinuskin nk

Juoksemme Noen kanssa ympäri mattoa. "Naamassasasi on hämähäkki!" huudahdan Noelle yhtäkkiä ja pysähdyn. "Apuaaa!" Noki kiljaisee ja juoksee Odessan luo keittiöön. "Ota se pois! Ota se pois!" Noki huutaa. "Niin mikä?" Odessa kysyy Noelta hilpeänä. "Hämähäkki! Kinuski sanoi että, hämähäkki on mun naamassa!!!!" Noki kiljaisee. "Ei sinussa ole mitään" Odessa sanoo, nostaa Noen syliinsä kun hänen katseensa käy tuimana minussa.

Tarpeet:

Kinuski & Noki

• Leikkimistarve

Vastaus:

Hauska minitarina Kinuskin aprillipilasta. .-D Saat 1 pennin, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Toukka

02.04.2019 16:16
Sateista
<><><><><><>

Kevät oli viimeinkin saapumassa. Kun vilkaisi hoitolan ikkunasta ulos, saattoi jo nähdä pikkuisen vihreää ruohoa ja jopa muutaman pienen kukan verson. Puihinkin oli alkanut ilmestyä pikkuisen pienen pieniä versoja. Aurinkokin paistoi kirkkaasti sulattaen loput lumikasat pois. Olisi voinut jo kuvitella, että oli kesä, ellei olisi tuullut ja satanut niin paljoa.
Nytkin sade ja tuuli rummuttivat huoneen ikkunoita. Normaalisti tällaisena kelinä olisin kipaissut hakemaan suklaata ja kääriytynyt peittooni katsomaan netflixiä. Valitettavasti minulla ei ollut enää aikaa sellaiseen. Minun pitäisi kirjoittaa aktiivisemmin hoitotarinoita, huolehtia kissojeni terveydestä ja vielä lukea yhteen englannin kokeeseen. Mutta mitä tein? Istuin edelleen ruskealla nojatuolilla nojaten tyynyyn tekemättä mitään hyödyllistä. Olisin siis kai voinut yhtä hyvin toteuttaa suklaa suunnitelmani, mutta en vain jaksanut. Olen kai jotenkin onnistunut laiskistumaan.
”TOUKKA! MITÄ IHMETTÄ SINÄ TEET?”
”Ihan rauhassa Rushia…”, huokaisin ja käänsin katseeni kattoon. Tietenkin ruskea kissa oli tullut juuri nyt takaisin kirjastosta. Olin salaa iloinen siitä, etteivät muut kissani olleet vielä tulleet. Mitäköhän hekin sanoisivat, jos tietäisivät että annan Rushian komentaa minua.
”SINUNHAN PITÄISI OLLA KIRJOITTAMASSA!”
”Niin…”
”ENTÄS SE ENKUN KOKEESEEN LUKEMINEN?” kolli mylvi ja tajusi vasta sitten laittaa huoneen oven kiinni.
”Noooh…”, aloitin mutta kissa keskeytti minut.
”Mikä ihme sinulla oikein on! Et ole pystynyt viimeisten kahden viikon aikana tekemään yhtikäs mitään hyödyllistä! Olet vain kököttänyt siinä tuolissa ja katsellut kattoa kuin siinä muka olisi jotain kiinnostavaa! Et ole edes muistanut syödä! Jouduimme oikeasti syöttämään sinua! Kai tiedät, että sinun kuuluisi huolehtia MEIDÄN syömisestä, eikä meidän SINUN.”
Käänsin katseeni pois katosta nyt suoraan edessä seisovaan kissaani. Kolli mulkoili minua vihaisesti. En sanonut mitään.
”On aika herätä todellisuuteen”, Rushia totesi jo pikkuisen lempeämmin, ”Kai sinä tajuat kuinka huolissaan Felix on? Cho sanoi meille, että ajattelee sinun olevan sairas. Ja Galileo… Noh, hän on sitä mieltä, että olet muuttunut zombiksi.
Katselin kissaa uneliaana.
Kolli huokaisi turhautuneena.
”Tule”, hän sanoi kuivasti, tarrasi käpälällään käteeni ja alkoi vetämään minua pois tuolista. ”Tämän voi tehdä joko vaikean tai helpon kautta. Joko sinä tulet nyt ihan kiltisti ulos haukkaamaan raitista ilmaa ilman vastaväitteitä tai sitten minä vedän sinut sinne. Onko selvä?”
”Mutta ulkonahan sataa…”, aloitin mutta Rushia vetäisi minut pois tuolista.
”Eli vaikeamman kautta”, hän totesi ja alkoi taluttaa minua kohti ovea.

”Mitä sinä teet Toukalle? Voinko auttaa?” Gallu alkoi kysellä uteliaana. Rushia oli jättänyt minut aivan ulko oven eteen ja käynyt hakemassa Chon, Felixin Ja Galileon.
”Aion työntää hänet ulos. Ja tarvitsen teidän apuanne, jos hän yrittää karata!” ruskea kissani maukui juhlallisesti.
”Eihän Toukalla ole edes ulkovaatteita ja tuolla sataa”, Felix vastusteli.
Rushia meni harmaan kollini vierelle ja supatti tälle jotain. Kissa näytti vielä epäilevältä, mutta nyökkäsi. En ollut oikeastaan kuunnellut heidän keskusteluitaan. Olin uppoutuneena omiin mietteisiini enkä tajunnut olevani ulkona ennen kuin kaaduin kuralätäkköön.
”Hei!” huudahdin ja nousin pystyyn.
Vaatteeni olivat ihan mudassa ja tukkani oli litimärkä. Menisi varmasti ikuisuus saada kaikki takut kammattua… Puhumattakaan mudan hinkaamisesta pois vaatteista. Katselin närkästyneenä edessäni olevaa neljää kissaa, jotka olivat myöskin aivan märkiä kaatosateen takia. He katsoivat minua jännittyneinä. Oliko heidän juonensa onnistunut?
Kumarruin ja otin pikkuisen mutaa käsiini. Pyörittelin siitä jonkinlaisen pallon ja hymyilin kissoilleni. He aavistivat mitä aioin, joten he ottivat itsekin mutaa tassuihinsa. Heitin mutapallon heitä kohti ja siitä se sitten alkoikin.
Jälkeenpäin ajatellen oli aika lapsellista käydä mutasotaa kaatosateessa ilman mitään ulkovaatteita. Jos äitini olisi tiennyt, hän olisi varmasti puistellut päätänsä ja ihmetellyt mitä päässäni oikein liikkui. Mutasota kuitenkin loppui siihen, kun simssiliini oli lähdössä ostoksille ja äkkäsi meidät heittelemästä toisiamme mudalla.
”Mitä ihmettä te oikein teette?” hän kysyi ihmeissään.
Myönnän, nolostuin pikkuisen. Tai no aika paljon.
Loppu päivä sitten menikin kissojen kylvettämisessä ja turkkien harjaamisessa. En onnistunut putsaamaan vaatteitani kokonaan mudasta mikä harmitti minua, mutta eihän sille mahtanut mitään. Seuraavalla kerralla pitäneepi muistaa laittaa säähän sopivat vaatteet.

Tarpeet
Kaikille
+Leikkitarve (mutasota)
Cho
+Hygieniatarve (mainittiin kylvyssä käynti)
Felix
+Siisteystarve (mainittiin turkin harjaaminen)

.//Aika lyhyt tarina. Minulla on nykyään paljon kiireitä koulun kanssa ja jossain kohtaa minulle kävi samalla tavalla kuin tarinassa (ei silti niin pahasti). Varmaan tulee olemaan enemmän aikaa kun on saatu muutama koe tehtyä :)

Vastaus:

Ikävää kun velvollisuudet käyvät taakaksi, mutta onneksi Ivyrushian suunnitelma onnistui ja kissat saivat sinut pois "zomibie-tilasta" mutasotaa leikkimällä. .-D Äläkä ainakaan Mourutarinoiden takia stressaa vaan pidä tarvittaessa lomaa ja muista että lyhytkin hoitotarina 1-2 kuukauden välein riittää. Tsemppiä! .-) Saat 13 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

Nimi: simssiliini

02.04.2019 14:27
Kerhopläjäys

(Pontsu oli tarinan kirjoitushetkellä vielä elossa, joten siksi hän esiintyy tarinassa vielä viimeisen kerran.)

Musiikkikerho (Pontsu & Quz)
Quz paukutti koskettimia ärsyyntyneenä. Isoisältä perityn soittimen käsittely oli vaikeampaa kuin Quz oli luullut, varsinkin jos yritti laulaa yhtä aikaa. Molempiin tehtäviin vaadittiin keskittymistä eikä Quz ollut kovin hyvä multitaskingissa, eikä asiaa auttanut yhtään se että Quz oli päättänyt aloittaa harjoittelunsa Queenin "Don't Stop Me Now" -kappaleesta, joka oli ehkä vähän vaikea aloittelijalle. "Mitä jos keskittyisit yhteen asiaan kerrallaan?" poikansa äkäsointuja kuunnellut Pontsu ehdotti. "Ei, haluan tehdä molempia. Ukkikin osasi, joten minunkin täytyy", Quz ilmoitti määrätietoisesti. Kisu veti syvään henkeä ja asetti tassunsa takaisin koskettimille. Tällä kertaa hän pääsi jo vähän pidemmälle soittamassaan kappaleessa, mutta yhden virhesoinnun myötä Quz menetti hermonsa totaalisesti ja paiskasi koskettimien kannen kiinni. "Heihei, Nick ei testamentannut soitintaan sinulle sitä varten että voisit paiskoa sitä miten huvittaa", Pontsu nuhteli. Kissojensa käymää keskustelua sivusta seurannut simssiliini päätti ehdottaa että tällä kerhokerralla voitaisi soittamisen sijasta kokeilla laulujen sanoittamista. "Jos kerhomme perustaa bändin, niin täytyyhän meillä olla omia kappaleita", simssiliini perusteli. "Sanoitko oikeasti sanan bändi!?" Viivi henkäisi iloisena. Muutkin kerholaiset vaikuttivat innostuneilta asian johdosta. "Olemmehan me jo harjoitelleet jonkin verran, joten uskon että bändin perustaminen voisi viimein olla ajankohtaista", simssiliini selitti. "Quz kaipaa ainakin vielä harjoitusta, mikäli mielii soittamaan ja laulamaan yhtä aikaa", Tiuku huomautti. "Paraskin puhuja. Sinä aina hermoilet niin paljon että varmaan jäätyisit lavalla yleisön edessä", Quz tokaisi takaisin. "Eipäs nyt riidellä. Keskitytään tällä kertaa vain kappaleiden sanoittamiseen ja unohdetaan hetkeksi soittaminen", simssiliini sanoi ja alkoi jakaa kaikille suunnittelupaperia ja kyniä. "Voitte tehdä yhteistyötä tai suunnitella sanoja yksinkin. Inspiraatiota voi hakea vaikka jostakin teille tapahtuneesta asiasta tai tuntemastanne henkilöstä. Henkilokohtaisista asioista kirjoittaminen kannattaa, sillä saatte siten kappaleeseen aitoa tunnetta", simsiilini neuvoi ennen kuin päästi kissat hommiin. Työrauhan saamiseksi kukin eristäytyi omaan nurkkaan papereineen, paitsi Nick ja Viivi jotka olivat päättäneet tehdä yhteistyötä. Quz pureskeli lyijykynän päätä mietteliäänä. Hän voisi kirjoittaa ukista ja tämän kuoleman aiheuttamasta surusta, mutta äiti oli jo hautajaisissa esittänyt Nickistä kertovan laulun, joten Quz halusi keksiä jotain muuta. Samasssa Quz muisti ihastuksensa Ruun, ja sanoja alkoi ilmestyä paperille samantien. Pontsu ja Viivi päättivät kirjoittaa vihalaulun hylkäävistä hoitajista, sillä kumpikin oli käynyt asian läpi, Viivi jopa kahdesti. "Petit luottamukseni mut ihan sama, adoptiokin on parempi kuin olematon läsnäolosi", Viivi alkoi suunnitella kertosäettä. "Tuo on muuten hyvä, mutta voisimme ehkä käyttää jotain vertauskuvia. Vaikka kappale kertoo adoptioon joutumisesta ei meidän välttämättä tarvitse mainita juuri sitä sanaa laulussa", Pontsu huomautti Viivin nyökytellessä vieressä. Kerhokerran lähestyessä loppuaan simssiliini pyysi kissoja vielä nopeasti esittelemään tuotoksensa muille kerhokavereille. Tiuku sai aloittaa, ja hänen kappaleensa epävarmuudentunteesta ja lopulta pelkojen voittamisesta vetosi yleisöön mainiosti. Seuraavaksi Quz asteli kaikkien eteen lukemaan sanoituksiaan: "♫ En tiedä miksi tunnen näin, aivan kuin koko maailma olisi väärinpäin. Aina kun tapaamme sinä ilkut ja pilkkaat minua, mutta juuri se saa minut haluamaan enemmän sinua. Tiedän, täs ei oo järkee, mut oot vaan mulle niin tärkee. ♫" "Oi, onko pikku-Quz ihastunut?" simssiliini alkoi udella. "No en, vaan öö, tämä kappale kertoi kaverilleni sattuneesta tilanteesta", Quz väitti lavalta poistuessaan. Viimeisenä olivat vielä Viivi ja Pontsu, ja Viivi lausui sanat kuuluvalla äänellä Pontsun säestäessä menoa kitaralla: "♫ Tiedätkö sen tunteen kun joku tulee kotiovellesi ja sanoo ettei sinulla ole enää oikeutta olla täällä? Tuskin, koska juuri sinun syytäsi on että tähän pisteeseen on päädytty. Luotin sinuun mutta käänsit minulle selkäsi. Lähdit sanaakaan sanomatta kuin mikäkin pelkuri. Petit luottamukseni mut ihan sama, kylmä pakkasyökin lämmittää enemmän kuin sinun olematon läsnäolosi. ♫" "Olipa hienoja esityksiä, taputetaan vielä kaikille! Eiköhän meidän bändi pääse pian konsertoimaan! Saatte kotiläksyksi miettiä nimiehdotuksia bändille", simssiliini sanoi ennen kuin antoi kissoille luvan poistua.


Urheilukerho (Oili)
Oili tassutteli reippain askelin näytelmälavaa kohti pian alkavaan urheilukerhoon. Kissa oikein uhkui intoa, sillä Oili oli jo vuoden alusta asti haaveillut kerhoissa käymisestä, ja viimein hän oli saanut aikaiseksi lähteä. Tuntui vähän orvolta, sillä tämä oli Oilin ensimmäinen urheilukerhokerta isän kuoleman jälkeen, he kun olivat tähän asti Nickin kanssa käyneet kerhoa yhdessä. Oili ei halunnut kuitenkaan antaa asian masentaa, sillä urheilukerho oli hänen lempikerhonsa, ja hän oli aivan varma että tästä tulisi hauskaa. Saavuttuaan näytelmälavalle Oili tervehti muita kerhotovereitaan ennen kuin kävi istumaan ystävänsä Kikin viereen. He olivat olleet kavereita jo pikkupennusta asti. "Oili, sinua ei olekaan näkynyt aikoihin. Et kai vain ole päässyt laiskistumaan ikääntymisen myötä?" Kiki nuhteli ystäväänsä leikkisästi. "En tietenkään! Olen käynyt pari kertaa uimakoulussa, onhan sekin liikuntaa", Oili puolustautui, vaikka kisu tunsikin pienen omantunnon pistoksen siitä että oli viime aikoina päästänyt kuntonsa rapistumaan. Hänen täytyisi ehdottomasti korjata tilanne ja osallistua urheilukerhon toimintaan useammin. Kaverusten jutustellessa aika kului hujauksessa, ja hetken päästä kerhoa vetävä simssiliini saapui paikalle kannatellessaan käsissään kummallia rullia. "Älä vain sano että pistät meidät liikkumaan komentamalla tamppaamalla mattoja!" Molli huudahti hiukan kauhistuneena. "No juuri sitä minä ajattelinkin! Laitetaan matot roikkumaan narulta samalla kun pelaatte sulkapalloa, siinä samallakan tulee juuri sopivasti mattojakin huidottua!" simssiliini nauroi. Kissat katsoivat kerhonvetäjää kummastuneina, ja kaikki huokaisivat helpotuksesta tämän sanoessa vain pilailleensa äskeisen ehdotuksensa kanssa. "Molli on aivan oikeassa siinä että nämä ovat mattoja, mutta ei ihan mitä tahansa mattoja. Osaako joku sanoa mihin näitä käytetään?" simssiliini tenttasi. "Ne ovat jooga-mattoja", Mig tiesi. "Aivan, tänään joogataan! Tulkaahan jokainen hakemaan täältä itsellenne matto. Toin myös pari isompaa mattoa, jos paikallaolevat hoitajat haluavat kokeilla. Toukka ja Sara tajusivat simssiliinin tarkoittaneen kommentin heille, joten he kävivät kissojen tapaan noutamassa itselleen oman maton. Oili ja Kiki levittivät mattonsa eturiviin, sillä Oili halusi näyttää olevansa aktiivinen. Sitä paitsi hän oli joogannut aiemminkin, joten hän olisi melkein ammattilainen (vaikka siitä joogauskerrasta onkin jo kauan aikaa...) Ensimmäiseksi tehtiin helppoja hengitysharjoituksia, ja Oili nosti sujuvasti tassunsa kohti kattoa sisäänhengityksen aikana ja laski ne takaisin alas hengittäessään ulos simssiliinin ohjeen mukaan. "Käykää seuraavaksi polvillenne ja kurkottakaa käsiänne eteenpäin, niin pääsette lapsi-asentoon. Tämä liike on puolestaan vauva", simssiliini selitti käydessään selinmakuulle ja tarttuessaan käsillään kiinni nilkoistaan. "Olisiko täällä jotain vanhus-liikettä?" Oili huokaisi kun ei tahtonut saada etutassuillaan kunnollista otetta takatassuistaan. "Sitten on koiran vuoro", simssiliini ilmoitti, mutta hän olisi voinut valita sanansa vähän paremmin, sillä monet kissoista joutuivat pieneen paniikkiin kuullessaan sanan 'koira'. "Apua, missä on koira, äkkiä karkuun!" Felix hätääntyi ja säntäsi juksuun Nepsu, Oili ja Rousku perässään. Molli ja Vilperi piiloutuivat Saran taakse, ja Neko kiipesi hädissään ikkunaverhoja pitkin turvaan katonrajaan. "Rauhoittukaa, ei mitään hätää. Ei täällä ole oikeaa koiraa", simssiliini yritti huutaa mölyn läpi, mutta hänen äänensä hukkui kokonaan taustalle. "RAUHOITTUKAA!" Toukka huudahti kovaan ääneen, jolloin aika tuntui suorastaan pysähtyneen panikoivien kissojen seisahtuessa niille sijoilleen. "Kiitos", simssiliini sanoi helpottuneena. "Eipä mitään, Ivyrushian kanssa joutuu joskus korottamaan ääntä niin olen tottunut", Toukka hymähti. "Ei ole mitään pelättävää, tätä jooga-asentoa vain kutsutaan koiraksi", simssiliini selitti. Oili palasi vähän nolona takaisin matolleen ja asettui simssiliinin näyttämään L-kirjainta muistuttavaan asentoon. "Olemme nyt ylöspäin katsovassa koirassa, ja sitten siirrytäänkin alaspäin katsovaan koiraan. Nostakaa peppu kohti kattoa ja pitäkää jalat suorina", simssiliini ohjeisti. "Kun kerran koiralle on oma asento niin entäs kissat?" Kiki huomautti. "Kyllä, myös kissoille löytyy asento", simssiliini sanoi ja kehotti kerholaisia käymään polvilleen etutassujen varaan. "Pyöristäkää vielä selkää ja painakaa leuka rintaan ja ta-daa, nyt olette kissassa", simssiliini selosti. "Eikös me olla kissassa koko ajan, kissojahan tässä kuitenkin ollaan", Mig totesi saaden muutaman kissan naurahtamaan hauskalle huomiolle. Jooga päätettiin rauhallisiin loppuhengityksiin, ja Oili puhalsi ilmaa ilos suun kautta asettaessaan etutassunsa yhteen polkuanturat vastakkain rintaansa vasten. "Hyvää työtä! Rullatkaahan käyttämänne matot ja pistäkää tuohon pinoon ennen kuin lähdette. Nähdään taas ensi kerralla!" simssiliini sanoi kerhokerran päätteeksi. Oili teki työtä käskettynä ja hyvästeli ystävänsä Kikin ennen kuin tämän piti palata takaisin adoptioon.


Kirjallisuuskerho (Stiina)
Stiina marssi yhdessä muiden kirjallisuuskerhoa käyvien adoption kissojen joukossa kohti tuttua näytelmälavaa. Elokuvien lisäksi Stiina tykkäsi myös lukea kirjoja, ja äidinkieli oli ollut yksi hänen lempiaineensa koulussa, joten kerho oli Stiinalle oikein mieluinen. Kissojen saapuessa näytelmälavalle ei siellä näkynyt kuitenkaan merkkiäkään kerhonvetäjästä saati muista osallistujista. "Joko olemme etuajassa tai sitten kerhoa ei pidetäkään tänään", Täplä totesi. Samassa Stiina huomasi näytelmälavan reunalle kiinnitetyn post-it-lapun ja säntäsi lukemaan siinä olevaa viestiä. "Kirjallisuuskerho kokoontuu tällä kertaa kirjastossa", Stiina luki ääneen. "Noh, se selittääkin sen ettei täällä ole ketään", Rousku mutisi. Kissajoukkio kääntyi takaisin ovelle määränpäänään kirjasto. "Sieltähän te tulette, me jo odotimmekin teitä", simssiliini huudahti adoption kissojen rynniessä kirjaston ovesta sisään. "Emme tienneet että kerho kokoontuukin tällä kertaa täällä", Mila selitti syyn myöhästymiselle. "Mutta kyllähän minä ilmoitin kaikkien kirjallisuuskerhon kissojen hoitajille asiasta... Jaa mutta niin, eihän teillä olekaan hoitajaa", simssiliini tajusi. Osa adoption kissoista huokaisi raskaasti, myös Stiina. Eihän simssiliini ollut pahaa tarkoittanut, mutta tuntui pahalta etteivät kaikki tuntuneet ymmärtävän millaista oli ilman vakituista hoitajaa. "Noh, nyt kun koko kerho on koolla voimme aloittaa", simssiliini jatkoi puhettaan ja viittoi kissoja istumaan kirjaston pehmeälle sohvalle. Stiina loikkasi ketterästi sohvan selkänojan päälle ja asettui istumaan Pipsan ja Murren väliin. "Kokoonnuimme tänään kirjastossa, sillä aloitamme nyt pienen kirjaprojektin. Jokaisen tulee valita jokin kirja luettavakseen, ja seuraavalla kerhokerralla pääsette analysoimaan lukukokemustanne esittelemällä lukemanne kirjan muille. Saatte nyt mennä etsimään mieleisenne kirjan, ja loppuajan voitte käyttää kirjan lukemiseen", simssiliini selitti, eikä aikaakaan kun kaikki kissat olivat kaikonneet sohvalta tutkimaan kirjaston kirjatarjontaa. Stiina marssi reippaasti tuttua hyllyä kohti. Seikkailukirjat olivat hänen suosikkejaan! Valitettavasti Mouruposken pienen kirjaston valikoima oli kuitenkin sen verran suppea, että Stiina oli jo ehtinyt lukea kaikki seikkailukirjat läpi, joten hänen olisi etsittävä jotain muuta lukemista. Stiina huomasi ystävänsä Rouskun selailevan kirjoja innokkaasti, joten hän päätti mennä pyytämään tältä kirjavinkkejä. "Millaisen kirjan sinä ajattelit lukea?" Stiina uteli. "Voih, minä kaipaan aina näin kevään lähestyessä pientä romantiikkaa!" Rousku ilmoitti tehden pari piruettia. Stiina hymyili, Rousku ja Panu olivat yksi adoption tunnetuimmista pariskunnista. Stiina ei oikein tiennyt olisiko romantiikka hänen juttunsa, mutta hän päätyi kuitenkin nappaamaan hyllystä yhden kirjan tassuihinsa lähempää tarkastelua varten. "Kotiinpalaaja"-romaanin takakansiteksti lupasi romantiikan lisäksi myös murhamysteerin olevan yksi kirjan pääelementeistä, joten Stiina arveli viihtyvänsä kirjan parissa. Stiina kävi ilmoittamassa lainauksesta kirjaston vastaanottotiskillä ja lähti sitten etsimään itselleen mieluista lukupaikkaa. Useampi kerholainen oli kokoontunut kirjaston aulassa olevan suuren pehmeän maton päälle makoilemaan kirjoineen, mutta Stiina halusi mieluummin omaa lukurauhaa ja kipusi kirjaston kakkoskerrokseen, missä ei ollut ketään muita. Stiina nappasi sohvalta pehmeän tyynyn mukaansa ja pehmusti sillä itselleen mukavan lukunurkan yhden kirjahyllyn päädystä. Stiina avasi kirjan ja jo heti ensimmäinen luku imaisi kissan mukaan, kun Alice-niminen nainen joutui siepatuksi. Nostettuaan katseensa kirjasta Stiina hämmästyi, sillä kirjastossa oli jo ehtinyt hämärtyä. Stiina oli lukenut niin keskittyneesti ettei huomannut ollenkaan ajankulua! Hän laskeutui portaat alas ja suuntasi kirja kainalossaan adoptiota kohti.


Näytelmäkerho (Ruu)
Ruu oli yllättynyt positiivisesti kun simssiliini ilmoitti hänet muutamaan kerhoon ja lupautui kustantamaan niistä aiheutuvat kulut. Ruu oli ollut aluksi epäileväinen Quzin luvatessa pyytää simssiliiniä adoptoimaan hänet, mutta ehkä tämä kerhoihin liittäminen tarkoitti että simssiliini olisi oikeasti jossain vaiheessa kiinnostunut ryhtymään hänen vakituiseksi hoitajakseen! Kun kerran kerhoihin oli nyt päästy päätti Ruu ottaa heti osaa näytelmäkerhoon, sillä se vaikutti kaikista kiinnostavimmalta. Ruuta ei edes jännittänyt yhtään mennä kerhoon ekaa kertaa, sillä paikalla oli paljon adoptiosta tuttuja kissoja joiden takia ei tarvinnut turhaan potea ramppukuumetta vaikka joutuisikin esiintymään muiden edessä. Kerhon kokoontumispaikalla näytelmälavalla kävi melkoinen puheensorina Ruun saapuessa, sillä kerhokonkarit Unski, Täplä, Minsku, Gravi, Yui sekä Kiki muistelivat yhdessä aiemmin toteuttamaansa näytelmäprojektia, joka oli saanut ensi-iltansa vuonna 2016. "Toivottavasti alamme suunnitella tänään uutta näytelmää. Olisi siistiä päästä taas pääosaan!" Unski haaveili."Eiköhän tällä kertaa ole jonkun muun vuoro olla pääosassa", Kiki huomautti. Ruu kuunteli toisten keskustelua puolella korvalla silmäillessään kanssakerholaisia, mutta valitettavasti ryhmään ei näyttänyt kuuluvan hänen ystäviään. Ei kun hetkinen, tuon oranssin kissan täytyy olla... "Isä!" Ruu hiidahti tunnistettuaan Nugetin. "Ruu! Emme olekaan nähneet aikoihin nyt kun adoptiossa pennut ja aikuiset pidetään erillisissä tiloissa", Nugetti totesi. "Se on kyllä ihan tyhmä sääntö. Mitä sinulle ja äidille kuuluu?" Ruu uteli. "Eipä ihmeenpiä. Ehdin olla viime vuonna hetken aikaa Tiksun hoivissa, mutta viimeisimmät kuukaudet ovat kuluneet taas täällä adoptiossa", Nugetti selitti. Kaksikon harmiksi simssiliini saapui aloittamaan kerhoa, joten kuulumisten vaihtaminen täytyisi jättää johonkin toiseen kertaan. "simssiliini, aletaanhan me harjoitella uutta näytelmää?" Unski ja Täplä kinusivat heti ensimmäiseksi, mutta kaksikon harmiksi simssiliinillä oli muunlaisia suunnitelmia. "Kyllä te vielä jossain vaiheessa pääsette näytelmiä esittämään vaikka nyt tehdäänkin vain vähän kevyempia harjoituksia", simssillini lohdutti. Aluksi simssiliini kehotti kissoja käymään istumaan piiriin, ja hän jäi seisomaan keskelle. "Ensin leikitään Lännen nopeinta. Ideana on, että piirin keskellä oleva osoittaa yhtä piirissä olijaa, jolloin tämä kumartuu, ja hänen molemmilla puolillaan olevat kissat kisaavat sitten siitä, kumpi ehtii "ampua" toisen ensimmäisenä. Häviäjä tulee sitten keskelle ja leikki jatkuu. Koska olemme näytelmäkerhossa eläydytte tietenkin tilanteeseen ja harjoittelette kuolevan esittämistä", simssiliini naurahti. Näytelmälavan vieressä olevasta pukukirstusta sattui löytymään pari cowboy-lierihattua, nahkaliivejä, leikkiaseita ja jopa yksi pari nahkabootseja, joten kissat pääsivät hyvin tunnelmaan pienten asusteiden ansiosta. Ruu kohotti hitusen liian suuren hatun lieriä pois silmiltään ollakseen valmiudessa, jos ensimmäisenä piirin keskelle jäänyt simssiliini osoittaisi jompaa kumpaa hänen vierustovereistaan, sillä hän ei aikoisi hävitä ampumakisaa. simssiliini tähtäsi Gravia kohti, ja tämän lyyhistyessä maahan Yui ja Cinna jäivät vastakkain. Ripeäliikkeinen Cinna vetäisi kuvitteellisen aseen vyökotelostaan ja tähtäsi Yuita, joka kellahti näyttävästi kumoon. Erän hävinnyt Yui asettui seuraavaksi keskelle, ja hetken pohdittuaan hän osoitti Unskia, joka seisoi Ruun vasemmalla puolella. Ruu kääntyi nopeasti, mutta hattui valahti jälleen hänen silmilleen, ja ennen kiin Ruu ehti tehdä mitään oli häneen osunut Gravin leluaseen muovinen ammus. Ruu heittäytyi maahan dramaattisesti henkeään haukkoen. Kuolevan esittäminen olikin ollut tosi kivaa, joten erän häviö ei jäänyt harmittamaan Ruuta, ja tämä astuikin reippaasti ringin keskelle ja tähtäsi yhtään epäröimättä Nugettia. Leikkiä jatkettiin vielä jonkin aikaa, ja sen jälkeen simssiliini pyysi porukkaa jakautumaan pienryhmiin ja suunnittelemaan lyhyen nukketeatteriesityksen. Ruu oli samassa ryhmässä isänsä ja tämän kaverin Unskin kanssa, ja heidän esityksessään Ruun ja Unskin nalle- ja pupukäsinukkejen muodostama pariskunta joutui majoittamaan luokseen Nugetin pitämän hyljenuken, ja tilanteesta syntyi monia hauskoja kommelluksia. Harjoittelun jälkeen kukin ryhmä sai esittää tuotoksensa, ja yleisöksi saapui muutamia hoitolan nuorimpia kissanpentuja. Kun tuli Ruun ryhmän vuoro kisu huomasi jännittävänsä vähän, mutta sentään he saivat esiintyä verhon takaa, joten ramppikuume ei lamaannuttanut kissaa, ja pieni jännitys kaikkosikin onneksi nopeasti kun esitys pääsi vauhtiin. Yleisö taputti esityksen jälkeen Ruun, Unskin ja Nugetin tullessa kumartavaan lavalle, ja Ruu huomasi nauttivansa paljon tästä hetkestä: Hän seisoi lavalla kaikkien ihailunkohteena! Kisu niiasi sievästi ja poistui sitten lavalta.

Oilin mielipide päivästä: "Olen kuullut että joogan pitäisi rentouttaa, mutta simssiliinin pitämästä tunnista oli kyllä rauhallisuus kaukana... Toivottavasti pysyn vielä toimintakykyisenä ansaitakseni viimeisenkin kerhomerkin jotta saan elämäntavoitteeni toteutetuksi."

Pontsun mielipide päivästä: "Laulujen sanoittaminen oli mielenkiintoista vaihtelua kappaleiden soittamiseen. Bändin perustaminen kuulostaa myös jännältä, vaikka minulle on kyllä hyvin riittänyt tähänastinen käytäntö missä soittelemme vain omaksi huviksemme."

Quzin mielipide päivästä: "Nyt aion kyllä harjoitella kosketinsoittoa kahta kovemmin jotta voin sitten soittaa kun bändimme aloittaa toimintansa! Olen niin innoissani, bändimme nimi voisi olla Queen! Eikun se olisi ehkä vähän matkittua, hmm... entäs Mueen? Ei, tätä pitää vielä hioa."

Ruun mielipide päivästä: "Olipa mukavaa nähdä isää! Jotenkin tämä adoptioon joutuminen on saanut minut etääntymään vanhemmistani ja sisaruksistani, ehkä minun pitäisi järkätä meille jotain yhteistä tekemistä. Näytelmäkerhossa oli hauskaa, vaikka tämä oli vasta eka kerhokerta minut otettiin hyvin mukaan ja meillä on ihana porukka! Toivottavasti saamme pian järjestää näytelmän!"

Stiinan mielipide päivästä: "Kirjojen pariin tulee syvennyttyä useammaksi tunniksi ihan tajuamattaan, varmaankin kun kirjan päähenkilöillä on paljon kiinnostavampi elämä kuin itselläni... No ei, kyllä minä viihdyn, mutta alkaa vaan välillä tympiä tämä adoptiossa oleilu..."

---

Muista: Oililla on kerhomerkkejä nopeammin kerryttävä ennustus! ,-)

Vastaus:

Saat 52 penniä ja yritän muistaa. .-D

-Kasa

Nimi: Noora

03.03.2019 15:59
Unohin vielä:

Marjaisa smoothie 3 penniä
Muffini 3 penniä
Yht. 6 penniä

Tarpeet~
Rico ja Mocca~
+Nälkätarve

Tein vähän erilaisen tarinan, toivottavasti kelpaa <3

Vastaus:

Eli 8 - 6 = 2 penniä jäi sitten tarinatuloista käteen näiden ostosten jälkeen. .-)

-Kasa

Nimi: Noora

03.03.2019 15:57
Rakas päiväkirjani...
30.1.19
~~~~~

Takauma~

Taittelin pienen kirjeen huolellisesti kokoon ja laitoin sen kimaltelevan rusettini taakse piiloon. Tästä tulisi paljon ratkaiseva siirto ja toivoin kovasti, että se onnistuisi. Huokaisin syvään ja kävelin tarmokkaasti Ricon luo.
"Hei, haluaisitko tulla kahvilaan, tai jonnekin vaikka?" kysyin nopeasti.
"Se olis kivaa, joo!" Rico vastasi.
"Okei. Mennään vaan" sanoin. Olin saanut Nooralta mukaani kuusi penniä ja uskoin että se riitti. Lähdimme kulkemaan kohti hissiä reippaasti.

Matka kahvilalle sujui hujauksessa, kumpikaan meistä ei oikein osannut aloittaa juttua, mutta hiljaisuus ei tuntunut kiusalliselta. Kahvilassa tilasimme heti herkut. Minä otin Marjaisan smoothien ja Rico otti herkullisen näköisen Muffinin. Menimme istumaan melko syrjäiseen pöytään.
"Öh... Haluaisitko sinä joskus... Pentuja?" kysyin hiljaa.
"Noh, kyllä minä ehkä joskus haluaisin. Tai olishan se kiva" Rico vastasi mietittyään hetken vastaustaan. Nyökkäsin. Sitten tilaamamme herkut saapuivat pöytään. Ihmettelin miksi smoothiessäni oli kaksi pilliä, mutta jätin asian sikseen. Rico otti pari haarukallista muffinistaan.
"Haluaisitko, haluaisitko maistaa?" Rico kysyi.
"Se olisi kiva" hymyilin tälle. Ricolle oli tuotu kaksi haarukkaa, joten otin niistä toisen, leikkasin palan muffinista ja pistelin poskeeni.
"Mmm.. Ompa hyvää" totesin. Silloin tajusin, miksi pillejä oli laitettu kaksi.
"Haluatko maistaa minun smoothieta, se on tosi hyvää?" kysyn vastavuoroisesti Ricolta. Poika nyökkäsi ja ojensin smoothieta hänelle. Rico otti pienen hörpyn ja nyökytteli.
"Hyvää." poika sanoi hymyillen. Rico laittoi tassun pöydälle. Silloin huomasin tilaisuuteni tulleen ja laitoin varovasti oman tassuni Ricon tassun päälle. Poika ei vetänyt tassuaan pois, vaan antoi sen olla siinä. Söimme herkkumme loppuun hiljaisuuden vallitessa, jonka jälkeen aloimme jutella.
"Mitä sä haluaisit vielä elämältäsi?" Rico kysyi minulta yllättävän kysymyksen.
"No ainakin mä haluaisin pentuja, matkustella... ja tavata vielä Acen" kerroin hiljaa.
"Acen?" Rico ihmetteli.
"Niin. Hän oli meillä ennen sinua, Aamua tai Gakua vaihtarina. Kiva kissa" hymähdin hieman haikeasti. Rico nyökkäsi.
^Okei. Nyt tai ei koskaan sanot sen!!^ käskin itseäni.
"Mä... Mä oon vähän ihastunut suhun" tunnustin melkein kuiskaten. Katsoin Ricoa silmiin.
"Mäkin taidan olla vähän ihastunut suhun" poika sanoi väläyttäen hymyn minulle. Katseeni pehmeni ja jännitys purkautui.
"Ke...Kenen kanssa sä haluaisit pentuja...?" kysyin lopulta ja käänsin katseeni tassuihini.
"Sinun. Jos oot siis valmis siihen"

Nyt~

Parin kuukauden päästä tosta, sain ihania pentuja yhdessä Ricon kanssa. Minulla on aivan ihana perhe, ihania ystäviä ja hyvä hoitaja. En kyllä enempää voisi enään toivoa. Olen juuri nyt todella onnellinen <3. Sanon vaan nyt loppuun, että kannattaa olla rohkea ihastumisen suhteen. Ja vielä isot isot kiitokset Oilille, vaikka sä tuskin koskaan tätä luet. Nyt, hyvää yötä päiväkirja!

Vastaus:

Olipa mukava saada vähän takaumakerrontaa Moccan ja Ricon suhteen kehityksestä, muutenkin tykkään lukea kissaromansseista tarinoita. <3 Haha, tuli noista kahdesta haarukasta mieleen miten joskus koulussa ruokajonossa otin ajatuksissani kaksi haarukkaa enkä ollenkaan veistä, sit kaveri lainasi pöydässä veistään mulle ja kun omin sen hän joutui sitten syömään kahdella haarukalla. .-D Mjoo, takaisin aiheeseen: Tarina valaisi myös kivasti kummankin toiveita tulevaisuuden suhteen, hyvä että kummankin haaveissä oli pennnut. .-3 Kiva että Oilin vinkeistä oli apua. ,-) Saat 8 penniä!

-Kasa

Nimi: simssiliini

02.03.2019 12:41
Kahvilareissu & lumilinna

simssiliini katseli huvittuneena kylpyammeessa istuvaa kolmea vaahtopalloa jotka paljastuivat Oiliksi, Pontsuksi ja Quziksi pienen suihkutuksen jälkeen. "No niin, puhdasta tuli! Voitte nousta ammeesta", simsiiliini kehotti ja ojensi jokaiselle pyyhkeen. "Väsyttää vieläkin. Miksi sinä tulit repimään meidän ylös sängystä niin kamalan aikaisin?" Quz sanoi ja haukotteli leveästi. Poju oli selvästi perinyt unenlahjat isältään! simssiliinin olisi tehnyt mieli huomauttaa, ettei yhdeksältä ole todellakaan aikainen herätys, mutta mistäpä pentu olisi sen voinut tietää kun hän ei käynyt koulua mitä varten olisi tarvinnut nousta aikaisemmin. "Koska teidät piti pestä. On kohteliasta ylläpitää hyvää hygieniaa kun tapaa muita. Omassa huoneessanne saatte minun puolestani haista, mutta kun tavataan muuta hoitolan väkeä on teidän oltava edustuskunnossa", simssiliini selitti. simssiliini aikoi kissoineen lähteä tänään ryhmäkahville muutaman muun hoitajaporukan kanssa. Mukaan olivat lähdössä entuudestaan tutut Odessa ja Noora, ja kolmas osallistuja oli Ester, yksi uusimmista hoitajista, jota simssiliini ei tuntenut vielä kunnolla, mutta nytpä olisi oivallinen tilaisuus tutustua! Harjatessaan Pontsun pyyhekuivattua turkkia simssiliini kiinnitti huomiota vanhuskissan hengityksestä kuuluvaan pihinään, ja hoitaja pohti pitäisikö vanhuspariskunta käydä varmuudeksi rokotuttamassa eläinlääkärissä talven flunssa-aaltoa vastaan. Quzin puolesta ei ainakaan tarvinnut olla huolissaan, sillä nuori ja vetreä kissa oikein puhkui terveyttä ja hyvää oloa. Kun kaikkien turkit oli harjattu simssiliini alkoi keräillä pitkin kylppärin lattiaa levinneitä pesutarvikkeita. Yksi shampoopullo oli mennyt tyhjäksi, joten simssiliini heitti sen kylpyhuoneessa olevaan roskakoriin. "Pitäisikö meidän joskus pestä nämä pyyhkeet? Katso nyt, tässäkin on joku tahra", Oili huolehti ja näytti vaaleanpunaisessa pyyhkessään olevaa likakohtaa. "Hyvä huomio, voisimmekin laittaa pyykit heti pesuun", simssiliini tuumi ja viittoi kissoja tulemaan luokseen. "Tämä on pesukone", simssiliini selitti latoessaan pyykkejä koneeseen. Koneen vieressä olevassa korissa oli joitakin likapyykkejä, ja simssiliini päätti laittaa samaan satsiin myös osan niistä. "Nyt me pesemme värikästä kirjopyykkiä, joten valitaan pesuaine sen mukaan", simssiliini selitti ja näytti mihin lokeroon ainetta kaadettiin. "Sitten valitaan pesulämpötila ja oikea ohjelma - ja ta-daa!" simssiliini huudahti kun pyykit alkoivat pyöriä koneessa. Kissat kerääntyivät uteliaina katselemaan koneen työskentelyä. "Näyttää hauskalta, mikset pessyt meitäkin tuollaisessa pyörivässä karusellissa?" Quz tenttasi, ja simssiliinin oli pakko nauraa hassulle ajatukselle.

simssiliini oli tapansa mukaan aikataulusta myöhässä, ja hän saapui kissoineen sovitulle kohtauspaikalle hoitajien oleskelutilaan viimeisenä. "Tulittehan te viimein", Odessa huudahti huomattuaan simssiliinin porukan marssivan paikalle. "simssiliinin syy, se pakotti meidät kylpyyn", Quz ilmoitti. simssiliini antoi kissansa kommentin olla vaikka hänen olisikin tehnyt mieli huomauttaa, että jos simssiliini ei olisi herättänyt kissoja olisivat kaikki nukkuneet todennäköisesti pommiin. "Eiköhän sitten lähdetä", Ester ehdotti, ja porukka suuntasi yhdessä ovelle. Kadut olivat liukkaan jään peitossa, joten pystyssä pysyminen oli melkoinen haaste. Hurjapäisimpiä kissoja jää ei kuitenkaan pelottanut, ja Kinuski, Quz ja jopa vähän vanhemmat Mocca ja Rico innostuivat luisumaan jäätä pitkin vauhdikkaissa merkeissä. "Äiti, mekin halutaan", Nella ja Noki kinusivat Aamulta lupaa, mutta tämä kielsi pentuja. "Jäätte vielä isompien jalkoihin ja teihin voi sattua. Ei kannata mennä tuollaisiin hullutuksiin mukaan", Aamu ohjeisti Noen ja Nellan mököttäessä. "Saatte tulla isin reppuselkään, mutta auh, hei, yksi kerrallaan!" Gaku joutui pulaan lupauksensa kanssa kun pennut alkoivat yhtä aikaa kivuta hänen selkäänsä. "Minullakin oli tapana kantaa meidän poikaa reppuselässä, mutta nyt hän on jo niin iso etten enää jaksaisi", Pontsu kommentoi ehkä jopa hieman haikeana. Lapset kasvavat niin nopeasti. Porukan pienimmät Kettu ja Ava saivat myös kyydin, sillä he matkasivat hoitajiensa sylissä. Quzista oli hauskaa kirmailla jäällä yhdessä ystävien kanssa, mutta jossain kohtaa Mocca ja Rico eristäytyvät muista, ja rakastavaiset jatkoivat matkaa kahdestaan, jolloin myös Quz ja Kinuski jäivät kahden. Quz ei tiennyt mitä sanoa tytölle, sillä hän oli saanut tältä ystävänpäivälahjaksi suklaatikkarin. Oili oli tietysti ollut heti sitä mieltä että lahja oli merkki rakkaudentunnustuksesta, mutta Quz epäili asiaa. Saihan ystävänpäivänä muistaa ihan vain kaverimielessäkin, ja sitä paitsi Quz oli ihastunut Ruuhun. Toki Kinuskin kanssa oli aina hauskaa leikkiä, mutta ei Quz nähnyt hänet muuna kuin hyvänä kaverina. Quzin täytyi kyllä myöntää että Kinuski oli nätti tyttö, ja he olisivat samanikäisiäkin... "Sinulla on hassu ilme, mitä oikein mietit?" Kinuski kysäisi yhtäkkiä. "Ymmh, minä vain... muistelin sitä meidän avaruusmajaa ja piparipajassa ideastasi lähtenyttä suurta piparkakkutaloa. Jos suojasää jatkuu, voisimme rakentaa huomenna ulos lumilinnan", Quz keksi nopeasti jotain sanottavaa. "Hyvä idea! Sitten voisimme pyytää muita pentuja mukaamme leikkimään", Kinuski suunnitteli innoissaan. Quz huokaisi helpotuksesta että oli saanut käännettyä keskustelun muuhun suuntaan kuin hänen äskeiset ajatuksensa.

Kahvilassa porukka jakautui useampaan pienryhmään juttuaiheiden mukaan. Hoitajien tylsät keskusteluaiheet pennien säästämisestä ja marketin vihannesten kilohinnasta eivät kiinnostaneet kissoja, jotenkin kukin haki eniten itseään kiinnostavaa seuraa muista kissoista. Oili, Aamu ja Mocca olivat pistäneet pystyyn mammakerhon, ja saman olivat tehneet myös kaikki porukan isät Rico, Pontsu ja Gaku. Vanhemmat kertoivat kokemuksiaan pentujen hoidosta, mistä oli erityisesti hyötyä porukan tuoreimmille vanhemmille Ricolle ja Moccalle. "Että oikein kolmoset, siinä on varmasti kova hoitaminen", Oili päivitteli. "Niin, mutta koko perhe auttaa", Mocca sanoi kiitollisena. Nuorimmaiset Kettu, Nella, Noki ja Ava jutustelivat keskenään pentujuttuja, ja Quz huomasi jääneensä taas kahden Kinuskin kanssa. Kaksikon välille laskeutui vähän vaivautunut hiljaisuus, ja hetken aikaa kumpikin keskittyi pelkästään ruokiinsa. Quz lusikoi mansikkajäätelöä suuhunsa, ja jostain syystä ajatukset palasivat jälleen Kinuskilta tulleeseen ystävänpäiväkirjeeseen. "Taas sinulla on tuo ilme. Voidaan me se lumilinna rakentaa tänäänkin jos et pysty mitään muuta miettimään", Kinuski virnisti. Quz naurahti hermostuneesti ja päätti sitten tarttua härkää sarvista. "Haluaisin kysyä siitä aiemmin lähettämästäsi lahjasta... Oletko ihastunut minuun?" Quz töksäytti. Tyttöpentu tuijotti Quzia hämmentyneenä. "Se lahja oli ihan kaverimielessä tarkoitettu. Ei sillä ettetkö olisi mukavaa seuraa, mutta en ole vielä miettinyt kumppaniasioitani", Kinuski selitti. "Ai, no hyvä tietää. Minä jo hetken kuvittelin ihan hassuja", Quz hymähti, ja kaksikko nauroi tilanteelle pienesti. "Täytyy kyllä sanoa että olen vähän pettynyt", Kinuski ilmoitti yhtäkkiä. Quz hätkähti, oliko Kinuskilla sittenkin tunteita häntä kohtaan? Tyttöpentu arvasi pojan ilmeestä mitä tämä ajatteli, joten hän jatkoi: "Pettynyt siitä, että sen ilmeesi takana olikin muuta kuin se lumilinna. Olisin niin kovasti halunnut päästä rakentamaan lumilinnan", Kinuski sanoi. "Haha, tietysti me voidaan rakentaa se lumilinna", Quz lupasi. "Sanoiko joku lumilinna?" toisten keskustelua kuunnellut Kettu huudahti. Kinuski selitti hänen ja Quzin suunnitelmista, ja useampikin kissa innoistui rakennusideasta niin paljon, että hoitajat päättivät yhteistuumin mennä kahvittelujen jälkeen rakentamaan kissojen kanssa suurta lumilinnaa.

Heti hoitolan pihalle päästyä kaikki alkoivat pyöritellä lumipalloja. Mukaan yhtyivät monet muutkin pihalla liikuskelemaan sattuneet kissat, ja lopulta rakentajia oli koossa jo melkoinen määrä! Kun pienimmät pennut eivät saaneet palloja enää liikkumaan tulivat aikuiset kissat jatkamaan niiden pyöritystä, ja lopuksi hoitajat pinosivat kissojen tekemät lumipallot. Hommaa jatkettiin niin kauan että jäätyneen lammen rantaan muodostui lopulta komea lumilinna, jota oli koristeltu ikkunoilla ja hauskasti kiemurtelevilla liukumäillä. Mocca keksi hakea kynttilöitä linnan oviaukolle, ja niiden pieni hehku oli kaunis hiljalleen hämärtyvässä illassa. Kaikilla oli niin hauskaa ettei kukaan olisi malttanut lopettaa leikkejä, mutta vähitellen hoitaja toisensa jälkeen kutsui kissoja kanssaan sisälle, halusivatpa ne sitä tai eivät. Quz sai kuitenkin luvan jäädä vielä hetkeksi aikaa ulos simssiliinin lähtiessä Pontsun ja Oilin kanssa edeltä sisälle. Quz vietti aikaa ystäviensä Kinuskin, Moccan, Nellan ja Aamun kanssa (miten Quzilla onkin näin paljon tyttökavereita? .-D), ja viisikko istui yhdessä linnan korkeimmista torneista. "Tiedättekö mitä? Tämä linna tarvitsee hallitsijan, ja minä voisin astua siihen tehtävään. Te voisitte sitten kutsua minua Qunkuksi ja palvoa minua", Quz ehdotti. Tytöt katsahtivat toisiaan ja kääntyivät sen jälkeen Quzia kohti huudahtaen yhteen ääneen: "Vain sinun unissasi!" Kinuski otti vauhtia ja tönäisi Quzin tornista lähtevää liukumäkea kohti, ja kaksikko laski iloisen kiljunnan saattelemana kiemuraisen mäen alas Mocca, Aamu ja Nella kintereillään. Kissat kikattivat niin kovaan ääneen että yksi hoitolan ikkunoista aukesi, ja joku äkäinen hoitaja valitti mölystä. "Ehkä meidän on parasta jo lopetella leikkejä tältä päivältä", Aamu totesi ja nappasi leveästi haukottelevan Nellan mukaansa Mocan kanssa. "Nähdään taas huomenna", Kinuski sanoi ja lähti häntä heiluen tepsuttamaan huonettaan kohti. Quzkin päätti palata sisälle, mitäpä hän yksinään ulkona edes tekisi.

Oilin mielipide päivästä: "Kahvilareissu oli virkistävä! Ei pelkästään kofeiinin takia, vaan tykkäsin käydä keskusteluja muiden äitikissojen kanssa ja jakaa kokemuksia pentujen hoivaamisesta. Hmm, ehkä minun pitäisi järjestää tyttöjenillan jatkoksi vaikkapa mammailtamat!"

Pontsun mielipide päivästä: "Jotenkin tämä kahvilareissu sai minut huomaamaan etten ole Quzin syntymän jälkeen juuri luonut uusia kaverisuhteita vaan olen ollut enemmän kotona perheen kanssa viimeiden vuoden ajan. Täytyisi vaan rohkeammin ottaa osaa tällaisiin tapahtumiin jatkossakin."

Quzin mielipide päivästä: "Hyvä kun saimme puhuttua Kinuskin kanssa kirje-epäselvyydet läpi, sen jälkeen oli taas ihanan rentoa viettää aikaa hänen kanssaan ja olen varma että tämä päivä syvensi ystävyyttämme. Kivaa kun sain nähdä myös muita kavereitani!"

---
Taas tuli niin Quzpainotteista tarinointia. .-D

Tarpeet kaikille:
+ Hygienia (kylpy, poista joku shampoopurkki)
+ Siisteys (harjaus, pyykinpesu)
+ Liikkuminen (kahvilalle kävely, lumilinnan rakennus)
+ Leikkiminen (lumilinnaleikit)

Vastaus:

Saat 27 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Toukka

28.02.2019 23:06
Varokaa oravaa
<><><><><><><><><><>

Chon nk <>
Myönnän, minua jännitti aika paljon odottaa Tuikkua ja hänen kaveriaansa punapensaspolun alussa. Olimme sopineet eilen uuden ystäväni kanssa joogatunnilla menevämme lenkille sinne. Siellä olisi kuulemma hyvä juosta, koska melkeinpä kukaan ei tullut sinne siitepölyn takia. Itseasiassa minäkin olin tätä ennen vältellyt paikkaa aika paljon. Katsos, vihaan sitä jos jotain menee silmääni. Muutenkin Felix ja Toukka suosivat enemmän koivikkokedolle menemistä, joten en ollut aikaisemmin tälle polulle astunut.
Tuike oli sanonut ystävänsä olevan hyvä tyyppi, vaikka ei aina vaikuttaisi siltä. Oikeastaan tyttö kissa olikin kertonut käytännössä kaiken hänestä. Nimi oli Beatta, hän oli jo täysikasvuinen, lempiväri, lempi puuhat, lempi musiikki.... Noh, ainakin opin sen että Tuike on puhelias.
Siinä seisoessa huomasin pikkuisen kauempana takanani liikettä. Käännyin ympäri kummastuuneena katsomaan kuka siellä oli. Ja sehän olikin Tuike, ja joku hieman vanhempi kissa kenen täytyi olla Beatta.
Heilautin häntääni tervehdykseksi ja tulin lähemmäksi.
”Moi! Anteeksi kun kesti, Beatta ei halunnut tulla ulos koska täällä on ruma sää”, Tuike selitti näyttäen lainausmerkkejä sanoessaan ruma sää. Beatta tuhahti.
Hän oli minua yhden ikävaiheen vanhempi. Hänellä oli valkoinen turkki, jossa oli ruskeita ja oransseja täpliä. Kissan silmät mulkoivivat ympärilleensä moittivan näköisenä.
Hän näytti (ja vaikutti) pikkuisen pelottavalta, mutta tervehdin häntä silti.
”Hei! Olet Beatta, vai mitä?” aloitin ystävällisesti.
Beatta käänsi läpitunkevat silmänsä kohti minua.
”Eikös Tuike tehnytkin jo selväksi, että olen Beatta?” tyttö kissa naukaisi tylysti. Hämmennyin hieman hänen vastauksestaan, mutta jatkoin silti.
”Ai... noh kuitenkin, olen Cho. On kiva tava-”
Beatan tylsistynyt haukotus sai minut lopettamaan lauseeni.
”Luuletko tosissasi ettei Tuike olisi jo kertonut nimeäsi?” hän kysyi tuijottaen minua kuin olisin tyhmä.
Katse sai minut olemaan ihan hiljaa.
”Noh, mikäs on?” Beatta kysyi ja astui lähemmäs minua. Jos kissa olisi liikkunut pikkuisenkin vielä enemmän kuononi olisi osunut häneen. Hän tuijotti minua suoraan silmiin alentavasti.
”Veikö joku kielesi?” tyttö kysyi naurahtaen.
Hän tuijotti minua murhaavasti. Luimistin korvani. Kukapa olisi arvannut, että Tuikun ystävä olisi tällainen?
”Älä viitsi”, Tuike naukaisi ja vetäisi Beattan kauemmaksi. ”Kai sinä ymmärrät ettet tule saamaan kavereita tuolla asenteella?”
Beatta huokaisi.
”Kai sinä sitten olet oikeassa....”

Punapensaspolulla oli paljon siitepölyä ja kauniita puita. Ruoho oli mukavan pehmeää, aurinko loi keväisiä säteitään ja kuulin muutaman linnun laulavan kauempana. Ilma oli raikasta vaikka koko paikka oli siitepölyä täynnä.
Siinä kävellessä suljin silmäni ja kuuntelin ensimmäisiä lehtiä kahisuttavaa tuulta. Muistin joogatunnin ohjaajan neuvoneen meitä nauttimaan hetkestä. Sitä yleinsä aina odotti mitä seuraavaksi tapahtuu, eikä ehdi siinä tohinassa nauttia normaaleista ja mukavista hetkistä. Ohjaaja oli ollut yllättävän viisas.
Ihan vain keskittymällä tähän hetkeen tajusin kevään olevan tulossa. Ja sitten tulisikin ihana lämmin kesä....
Ajatukseni keskeyti rääkäisy. Käännyin nopeasti ympäri ja kauhistuin.
Beattaa puri hännästä orava. Kissa ulisi ja yritti irrottaa sitä pois, muttei onnistunut. Orava näytti aika vihaiselta ja puri koko ajan yhä vain lujempaa ja lujempaa.
Siinä ei oikein auttanut muu kuin auttaa. Vaikka Beatta olikin kiusannut minua alussa pikkuisen, ei silti ollut oikein että tuo agressiivinen orava puri häntä hännästä.
Juoksin hänen luokseensa ja nappasin oravaa hännästä kiinni ja vedin. Valitettavasti jyrsiällä oli vahva ote, eikä se suostunut irtoamaan. Beatta tajusi mitä tein ja alkoi yrittämään mennä eteenpäin jotta oravan ote lipsuisi. Siltikään jyrsijä ei lähtenyt irti. Tuike tuli myöskin auttamaan. Hän otti minusta kiinni ja vetäisi vahvasti taaksepäin. Viimeinkin orava irtosi, mutta se yritti purra minua kun roikotin sitä ilmassa pitelemällä sen karhean punaisesta hännästä kiinni.
Beatta tuijotti oravaa kuin se olisi maailman vaarallisin eläin. Tuikekkaan ei katsonut oravaa kaikista ystävällisimmällä katseella.
”Jos heittäisin sen tuonne puskaan ja sitten me juoksisimme pois täältä jottei se seuraisi. Käykö?” kysyin heiltä.
Kissat nyökkäsit.
Käännyin puskaa kohti ja viskaisin ilkeän oravan täysiä sitä kohti. En jäänyt katsomaan osuisiko se, vaan lähdin suoraa päätä pakoon. Takaatani kuuluvien askeleiden perusteella Tuike ja Beatta olivat ottaneet minusta mallia.

Kun olimme päässeet pois punapensaspolulta, niin jatkoimme matkaa varmuuden vuoksi. Mistäs sen voisi tietää, josko orava olisikin seurannut meitä ja hyökkäisi uudestaan.
Lopulta olimme kävelleet kahvilan kohdalle. Vilkaisin Tuiketta ja Beattaa. Molemmat vaikuttivat olevan ihan poikki.
”Jospa menisimme tuohon kahvilaan? Voin tarjota”, ehdotin heille.
”Kaipa se käy”, Beatta tokaisi.
Astuimme sisälle kahvilaan.

Olimme istuutuneet nurkkapöytään. Olin itse ottanut marjaisan smoothien ja muffinsin, kun taas Beatta ja Tuikku olivat kumpikin ottaneet maitokahvit ja täytetyt kolmiovoileivät.
Emme oikein aluksi jutelleet yhtään. Kunhan vain katselimme ikkunasta ulos ja tökimme ruokaamme. Lopulta kuitenkin minun oli pakko avata suuni.
”Sattuuko sinuun häntääsi?” kysyin katsoen Beattaa. Kissa hätkähti aluksi, mutta avasi sitten suunsa.
”Ei. Heitit kuule aika hienosti sen oravan.”
Yllätyin tästä kohteliaisuudesta. Ehkäpä Beatta olikin iha kiva tyyppi.
”Sinähän voisit alkaa harrastaa pesäpalloa!” Tuikku innostui.
Naurahdin pikkuisen.
”Tuskinpa....”

”Missä ihmeessä olet viipynyt?” Toukka kysyi hämmentyneenä.
”Keskustelu venyi pikkuisen”, totesin hymyillen.

Tarpeet
Cho
+nälkätarve

-24 penniä (x2 maitokahvia, x2 kolmiovoileipää, muffinsi, marjaisa smoothie) Ja tuostahan piti tulla se jokin alennus koska nyt on vielä helmikuu, tosin en ihan tajunnut miten se toimii.
Ja vielä +30 penniä koska tässä oli se kahvila juttu.
.//Tämän kuului tulla aikaisemmin, mutta tietenkin onnistuin sairastumaan.

Vastaus:

Cho jännitti Beattan tapaamista eikä ihan syystä, harmi että Beatta oli sellaisella äkämielellä lähtenyt liikkelle. .-/ Onneksi orava-operaatio sai kissat puhaltamaan yhteen hiileen, varsin erikoinen orava se olikin kun hyökkäsi kiinni Beattan häntään. .-D Kovasta koettelemuksesta saikin sitten rentoutua kahvikupposen äärellä, ja juttukin alkoi lopulta luistaa paremmin kissakolmikon välillä. .-) Saat 16 + 30 - 24 = 22 penniä, ja kohotan tarpeen!

-Kasa

Nimi: Noora

28.02.2019 20:08
Ystävänpäivän kahvilakeissi
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Nella pomppi joukon kärjessä iloisesti hyräillen, kun saavuimme kahvilaan. Kahvilassa meitä odottelivatkin jo Odessa, Simssiliini sekä Ester. Yllätys yllätys taas myöhässä...
"Moikka! Mites menee?" kysyin heti saavuttuamme kahvilaa jo siellä odottelevilta hoitajilta hymyillen.
"Mites tässä, elämä pyörii" Simssiliini virnisti leveästi.
"Ei kummempia" Odessa kohautti harteitaan.
"Hyvinhän tässä" Ester hymyili minulle. Kissat olivat menneet pulisemaan muiden kanssa. Sivusilmällä katsoen Kinuski, Kettu, Nella ja Quz, sekä Oili, Mocca ja Aamu näyttivät tulevan hyvin toimeen keskenään, poitsuilla taisi olla hieman nihkeää. Pian tarjoilija saapui pöytään ja hänelle ladeltiin piiiiitkä lista erilaisia herkkuja. Nella otti Pillimehun, Mocca Marjaisan smoothien, Rico Suklaakuorrute leivonnaisen, Gaku rohkeasti Take Away-kisukahvin ja Aamu Suklaa smoothien. Me hoitajat tyydyimme plussaksi saamiimme suklaakonvehteihin. Hetken päästä tilaukset tulivat pöytään ja laskeutui kummallinen hiljaisuus, kun kissat alkoivat mussuttamaan/juomaan omia makoisia herkkujansa. Me hoitajat rupattelimme rauhalliseen tahtiin asioista, jotka mieleen ensimmäisenä pomahtivat -lähinnä siis ihanista hoitokissoistamme. Kissojen nautittua omat herkkunsa jatkui melko kiivas juttelu samaan tahtiin, kuin ennen herkkujen tuloa. Hetken päästä alkoi hysteria. Nella oli alkanut kyllästyä ja sai älynväläyksen alkaa juosta ympäri kahvilaa. Muutkin pennut liittyivät siihen mukaan ja pian meidän hoitajien oli noloina saarrettava ilkikuriset pennut saadaksemme ne kiinni. "Leikin" jälkeen toruin Nellaa, sillä julkisilla paikoilla ei sovi riehua ihan miten sattuu ja sanoin säästämään leikit sitten hoitolallemme. Viihdyttyämme kahvilassa reilut kaksi tuntia, oli aika lähteä. Tällä kertaa lähdimme kaikki yhtä matkaa kohti hoitolaa. Porukan pienimmät viilettivät kärjessä iloisesti kiljahdellen ja toisiaan jahtaillen. Matkalla hoitolalle sovimme vielä, että Quz, Nella, Kinuski ja Kettu saisivat mennä Puuhakammariin leikkimään keskenään, sillä pennuilla näytti olevan hyvin paljon liikaa energiaa. Kerroimme suunnitelman pennuille ja he hyväksyivät sen ilomielin. Ja kun pääsimme hoitolalle pinkaisivat Kettu, Nella, Kinuski ja Quz suoraan Puuhakammariin touhuamaan yhdessä. Me muut jatkoimme matkaamme omiin huoneisiimme. Tosin meidän huoneessamme odottelivatkin ihanat Vattu ja Mustikka. Pienet pennut olivat syntyneet jonkun aikaa sitten, he olivat syötävän suloisia! Vadelma oli todella pieni, ja oli ollutkin poppoon pienin -mutta pippurisin- heti syntymästään asti. Mustikka taas oli ollut selvästi ujompi ja varsinkin väriltään tämä oli erottunut joukosta selvästi. Nyt pienet pennut olivat jo oppineet kävelemään ja Vadelma puhumaan, Mustikka taas ei ollut päästänyt pihaustakaan ja olimme alkaneet jo huolestua pojasta. Tälläisissä merkeissä sujui siis meidän ystävänpäivämme.

//Kaikki (Ei Vattu ja Mustikka)
+Nälkätarve

Vastaus:

Hyvä että pennuille ja mammakissoille löytyi mieluisaa seuraa, mutta mikäs poikia vaivasi kun eivät tulleet juttuun..? .-o Nella keksikin varsin villin leikin, hyvä etteivät pennut sentään törmäilleet juostessaan muihin asiakkaisiin tai kahvilantyöntekijöihin, joten suurempaa vahinkoa ei sentään syntynyt. Ehkä olikin ihan hyvä että energiset pennut saivat myöhemmin jatkaa riehumista sopivammassa leikkiympäristössä. .-) Saat 7 + 30 = 37 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

©2019 Kissahoitola Mouruposki - suntuubi.com