Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK



Tähän vieraskirjaan kirjoitetaan kaikki tarinat, kuten tavalliset hoitotarinat, taitotarinat, kerhotarinat, matkatarinat ja sen sellaiset.

Ennen tarinan lähettämistä sinun kannattaa kopioida se varmuuden vuoksi, jos vaikka nettisi sekoaa tai jotain muuta ilkeää tapahtuu, eikä tarinan lähetys onnistu.

Huom. Muistathan, ettet saa laittaa uutta hoitotarinaa ennen kuin edellinen on arvosteltu! Muuten joudut jäähylle hetkeksi aikaa.

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Yksityinen viesti

18.02.2020 08:54

Nimi: Xena

18.02.2020 08:52
//Ystävänpäivä- teemaviikon tarinaa!//

Heräsin kauniin aurinkoiseen sunnuntaiaamuun. Linnut liversivät ulkona ja auringönsäteet leikittelivät Lilon turkilla. Pentu makoili selällään vieressäni ja hänen tassunsa nykivät kuin hän olisi nähnyt unta.

Ulkona oli kuuma kesäpäivä, ja meren ulappa näkyi taivaanrannassa sinisenä väreilevänä suirona. Sitten tajusin, että eihän nyt pitäisi olla kesä! Ei vihreää nurmea eikä kuumana porottavaa aurinkoa.

Sitten heräsin oikeasti.

Lilo makasi kerällä silmät ummessa jalkopäässäni. Ei ollut niitä uneksimiani auringonsäteitä, ja ikkunasta katsottuani nurmi oli valkean hangen peitossa ja meri näytti tasaisenharmaalta alueelta jossain kaukana. No, onneksi oli sentään sunnuntai, kuten unessa, tuumin ja käperryin takaisin peiton alle.

Kun heräsin uudelleen, puhelimeni kello näyttikin jo puoli yhtätoista. Oli nukkunut melkein kellon ympäri! Lämmin kasa oli kaikonnut varpaideni päältä, ja tyynynikin oli pudonnut lattialle.

Päätin kerrankin pedata pedin siististi ja moitteettomasti, toisin kuin yleensä. Asettelin maailman pehmeimmän pinkin päiväpeiton normaalin peittoni päälle, ja asetin tyynyn paikalleen.

Mutta missä ihmeessä oli Lilo? Varmaan herännyt jo monta tuntia sitten, päättelin pukiessani vaatteita päälleni. Päivän asuna sai toimia mustat farkut ja punainen huppari. Harjasin tukkani nopeasti ja jätin sen valumaan olkapäiltäni auki.

Huoneesta lähtiessäni huomasin yhden kaapeista jääneen auki. Lähemmäksi mennessäni kuulin sen sisältä hiljaista rapistelua, ja keltapilkullinen häntä pilkisti lähes kiinni olevan oven takaa.

- Tiedän kyllä, että olet siellä, huokaisin ja avasin kaapinoven kokonaan.

Yllättynyt kisu veti päänsä pois kaapin alahyllyltä ja kääntyi minua päin.

- Öhöm, tuota noin, hän aloitti. - Halusin vain nähdä, oletko syönyt mangojani, Lilo selitteli työntäen vaivihkaa takajalallaan jotakin takaisin kaappiin.

- Okei, uskotaan, uskotaan. Mutta minä ajattelin että voisimme tänään tehdä jotain kivaa ystävänpäivän kunniaksi, kun emme ehtineet perjantaina virallisena päivänä, ehdotin.

- Kuulostaa kivalta! Lilo sanoi ehkä hieman turhan ‘innokkaasti’.

Päätimme mennä kirjastoon lukemaan ehkä jotain kivaa satua. Siellä oli hyvinkin hiljaista näin aamupäivällä, ja pilvinen päivä loi utuista valoaan suurista ikkunoista. Jäimme alakertaan satukirjojen osastolle, joka olikin melko mittavan kokoinen. Lilo halusi ensin lukea jonkin hyvin vanhan tarinan metsänpeikosta, mutta päätyi sittemmin satuun, jossa kerrottiin kuninkaasta joka ystävystyi palvelijansa kanssa. Niinpä asetuimme ehkä maailman pehmeimmälle tummanpunaiselle sohvalle ja aloin lukea tarinaa.

- Olipa kerran vanha ja arvokas valtakunta, jota hallitsi vähintään yhtä vanha ja arvokas kuningas nimeltä Amadeus. Amadeus oli rikas ja arvovaltainen ihminen, ja kaikki hänen alamaisensa olisivat halunneet olla kuin hän. Siitä huolimatta Amadeus oli hyvin yksinäinen. Eräänä päivänä hän kuitenkin näki erään rengeistään…

- Siis näki minkä? Lilo keskeytti ja nosti katseensa minuun.

- Renki on kuninkaan palvelija, yleensä miespuolinen ja tekee ulkotöitä, selitin ja aloin jatkaa tarinaa.

Tarinassa kuningas ystävystyi renkinsä kanssa, joka oli siihen aikaan hyvin halveksittua. Lopulta kuningas päätti jättää virkansa ja lähti ainoan oikean ystävänsä kanssa kauas pois.

- Loppu hyvin, kaikki hyvin, totesin ja suljin kirjan suureleisesti sen merkiksi, että tarina päättyi.

- No eihän mikään tarina lopu huonosti! Lilo sanoi tylsistyneen kuuloisesti.

- Olet oikeassa, lähes kaikki tarinat loppuvat hyvin, tuumin. - Mutta muistan kyllä kun meille luettiin päiväkodissa hyvin vanhoja suomalaisia tarinoita, jotka eivät päättyneet aina onnellisesti. Voisin katsoa onko täällä sellaisia, sanoin ja menin takaisin kirjahyllyn ääreen.

Löysin kuin löysinkin kirjan, jossa oli kokoelma tällaisia satuja. Valitsin yhden, joka kertoi karhusta ja muurahaisesta, jotka kilpailivat siitä kumpi on vahvempi. Muurahainen kantoi ensin itsensä kokoisen kiven männyn latvaan ja kehotti karhua tekemään saman. Eihän siitä mitään tullut, ja suutuspäissään karhu söi muurahaisen.

Toisessa tarinassa oli karhu, joka ei löytänyt talvella ruokaa. Hän pyysi apua ketulta, joka neuvoi, että karhun kannattaisi tehdä järven jäähän reikä ja kalat uisivat suoraan hänen häntäänsä kiinni. Niin karhu teki, mutta kaloja ei vaikuttanut ollenkaan tulevan häntään. Lopulta karhun häntä jäätyi kiinni järveen, eikä karhuilla sen takia ole häntiä ollenkaan.

- Voit toki päättää itse olivatko loput onnellisia vai eivät, totesin.

- Ensimmäisessä tarinassa ei ollut kyllä kovin hyvä loppu, kun karhu söi muurahaisen. Mutta toisessa tarinassa se oli ihan oikein sille tyhmälle karhulle! Lilo maukui. - Mutta nyt en kyllä jaksa kuunnella enään yhden yhtä satua, hän jatkoi ja kellahti sohvalla dramaattisesti selälleen.

Vein kirjan pois ja palasin sohvalle. Lilo oli jäänyt selälleen makaamaan ja ummistanut silmänsä. Lysähdin itsekin sohvalle ja annoin silmäluomieni painua kiinni.

- Mitä haluaisit tehdä? Kysyin silmiäni avaamatta.

- Hmmh, Lilo mumisi muka väsyneesti. - En mä tiedä, hän marisi tylsistyneen kuuloisena.

Asetuin hieman parempaan ryhtiin ja avasin silmäni.

- Mennäänkö vaikka kaupungille kävelemään? Ehdotin arvioiden pilvien tummuutta ja sateen mahdollisuutta.

- Joo! Yhtäkkiä Lilo oli täysin jalkeilla, ja lähti jo innokkaasti kipittämään kohti kirjaston avonaisia ovia.

- Hei, odota nyt vähän, yritin mutta kissa oli jo ehtinyt käytävälle eikä kuullut huutoani.

Kipaisin nopeasti hakemassa lämpimimmän vedenkestävän ulkotakkini huoneestani ja kiiruhdin sitten ulko-ovesta ulos.

Lilo oli jo ison tien reunassa odottamassa minua häntä kärsimättömästi nykien.

- Kuunteles nyt! Et voi tuolla tavalla vain lähteä omin päin juoksemaan, toruin kisua.

- Anteeksi! Mutta kun en vain ole koskaan käynyt kaupungilla niin innostuin! Tosin tajusin etten edes löytäisi sinne yksin, joten jäin odottamaan sinua, Lilo pahoitteli.

- Hyvä kun huomasit, huokaisin ja lähdin kävelemään kaupunkia kohti.

Lilolla riitti hyvin puhtia kävelymatkaan läpi sorateiden ja ohi peltojen ja metsien. Kun lähestyimme kaupungin asfalttiteitä ja ensimmäisiä rakennuksia, hän alkoi kuitenkin marista.

- En jaksa enää kävellä! Milloin me ollaan perillä kaupungissa… kisu valitti.

- Mehän ollaan kävelty vasta parisataa metriä! Huomautin.

- Tuntuu, kuin oltaisiin kävelty jo kilometrejä! Hän huudahti.

- Maailma on aika iso, vastasin.

Kun olimme kaupungilla, Lilo piristyi hieman. Hän alkoi tutkia vastaantulevia kävelijöitä ja kauppojen kylttejä.

- Kam...paaia? Mikä se on? Hän ihmetteli.

- Kampaaja, korjasin. - Siellä voi värjätä ja leikkauttaa hiukset, selitin.

- Ja mikä tuo on? Hän huudahti ja pysähtyi kuin seinään katsoen eteenpäin.

Suurikokoinen kultainennoutaja lähestyi meitä omistajansa kanssa. Se ei näyttänyt kovin kiinnostuneelta Lilosta, joka sen sijaan nosti karvansa pystyyn ja sähisi hurjasti.

- Hei, lopeta! Ei noin käyttäydytä vieraiden kanssa, sanoin tiukasti ja yritin hymyillä koiranulkoiluttajalle.

Vasta kun koira oli mennyt ohitse, Lilo suostui rauhoittumaan ja jatkoimme matkaa.

- Se oli koira. Ne ovat yleensä ihan vaarattomia, totesin mahdollisimman huolettomasti.

- Yleensä?! Lilo sanoi silmät suurina.

Jatkoimme matkaa hieman vähäisemmillä kommelluksilla. Lilo ihasteli kauppojen ikkunoissa näkyviä mallinukkeja, joitain harvoja valotauluja ja kaikkia erivärisiä autoja.

- Tämähän on vain pikkukaupunki, olen itse esimerkiksi asunut jotain kymmenen kertaa isommassa, kerroin ja hymyilin kisun yllättymisen ilmeille.

Kävelimme laitakaupungilta aina vilkkaimpaan keskustaan asti. Liloa ihmetytti suuresti, miten ihmiset tarvitsevat niin paljon erilaisia tavaroita.

- Vaatteitakin pitää olla kaappi täynnä, kuten sinulla, hän puhahti.

- No, niitä nyt on vaan kerääntynyt, vastasin nolostuen hieman.

Kirjaston kohdalla jouduin selittämään, että kyseisessä rakennuksessa ei asu mitään hullua lukutoukkaa, vaan kirjoja saa lainata ilmaiseksi kuka vain.

- Eikö niitä sitten rikota ja varasteta? Lilo hämmästeli.

- Ei, koska jos olet pitänyt kirjaa itselläsi liian kauan tai palautat sen huonokuntoisena, joudut maksamaan.

Lilo nyökytteli ilmeisesti ymmärtäen logiikan, ja jatkoimme eteenpäin.

Yhtäkkiä kuin sormia napsauttamalla alkoi sataa kaatamalla. Aluksi Lilo toki innostui asiasta.

- Vau! Vettä tippuu taivaalta! Mutta en näe ketään tai mitään, joka sitä kaataisi, Lilo hihkui tähyillen samalla taivaalle.

- No siis, aloitin. - Vesi höyrystyy maasta ilmaan pilviksi, jotka lopulta tiivistyvät…

- Joo, ihan sama! Lilo keskeytti. - Hauskaa se on kuitenkin!

Lilo hyppi kävelyn lomassa lätäköihin jo rauhoittuneessa tihkusateessa, kunnes alkoikin kyllästyä ja väsyä selvästi. Siksi nostinkin hänet syliini, koska hän näytti niin surkealta vettä valuvassa pilkkuturkissaan. Lopulta päädyimme pienen, idyllisen kuppilan edustalle sateensuojaan.

- Hei, voisimme mennä tuonne kahville, ehdotin.

- Kahvia! Yök! Lilo nyrpisti nenäänsä.

- Hei, ei sinun ole juuri kahvia juoda! Siellä on myös teetä, mehua ja varmaan tarjolla on myös jotain jälkiruokia. Usein vaan sanotaan 'mennään kahville' jos mennään kahvilaan, selitin hymyillen.

- Ahaa, Lilo nyökytti.

Astuin sisään ovesta, joka avautuessaan kilautti kelloa. Päästin Lilon sylistäni vaalealle kivilattialle ja katselin ympärilleni.

Suuren tiskin takana seisoi nuorehko silmälasipäinen nainen, joka hymyili meille iloisesti. Oranssit pöydät tuoleineen sekä seiniä vasten olevat sohvat reunustivat lämmintunnelmaista ja kotoisaa tilaa. Joissain pöydissä istui iloisen näköisiä ihmisiä, ja pari kissaakin oli paikalla.

- No, mitä haluaisit tilata? Kysyin silmäillen ruokalistaa.

- Jälkkäriä! Suklaakakun palan! Ei, kun donitsin! Ei, nyt tiedän, jäätelöä! Lilo hihkui innoissaan kaikista vaihtoehdoista.

- Koitahan nyt päättää, kehotin. - Itse otan marjasmoothien. Voisit varmaan tykätä tuosta mangojälkkäristä, ehdotin.

- Joo, sen minä otan! Ja lisäksi suklaamuu… tien? Hän koitti tavata vieraskielistä sanaa.

Siispä menimme kassalle jossa ei ollutkaan muita sillä hetkellä.

- Hei! Mitä saisi olla? Kassaneiti kysyi.

- Minä ottaisin marjasmoothien, ilmoitin ja käännyin sitten Lilo puoleen merkitsevästi, jotta hän tilaisi omat tuotteensa itse.

- Ööö, otan mangovanukkaan ja suklaa… muutsien, hän sanoi rohkeasti.

- Selvä. Ne tekevät yhteensä 8 penniä, kassahenkilö totesi.

Maksoin tuotteet ja valitsimme itsellemme pöydän suuren ikkunan viereltä. Istuuduin oranssille rautapenkille ja Lilo minua vastapäätä kimmoisalle sohvalle. Odotellessamme juttelimme kaikesta; minun koulunkäynnnistäni, Lilon mielenkiinnon kohteista ja meidän molempien tulevaisuuden suunnitelmista sekä jopa tämänhetkisistä poliittisista sekä koko maailmaa koskettavista asioista. Lilo oli yllättävästi aika hyvin ajan tasalla, varsinkin kaikesta ilmastonmuutokseen liittyvästä.

- Senhän takia tuolla nytkin sataa lumen sijasta vettä, hän huokaisi katsoen vesipisaroiden täplittämän ikkunaruudun läpi ulos saiteiselle kadulle.

- Ja tehän tilasitte smoothiet ja vanukkaan? Viereemme ilmestynyt miestarjoilija kysyi.

- Juu. Minulle marjasmoothie, ja…

- Minulle vanukas ja pirtelö! Lilo keskeytti minut innokkaasti hihkaisten.

Tarjoilija asetti tilaamamme juomat ja Lilon vanukkaan pöydälle.

- Näin, olkaa hyvät hän sanoi.

- Kiitos! Lilo, sano sinäkin kiitos, komensin.

- Kiitos, hän mutisi ja alkoi heti juomaan smoothietaan.

Maistoin itsekin omaani. Heti suuhuni tulvahti mustikan maku, mutta mukana oli myös hieman vadelman ja mansikan vivahteita.

- Onpa tämä hyvää, totesin. - Milaista sinulla on?

- Mmm, joo, ihan superhyvää! Lilo sanoi juomisensa lomasta.

- Saanko maistaa? Kysyin.

- Joo, jos minäkin saan maistaa sinulta, Lilo suostui ja vaihdoimme mukeja.

Suklaapirtelö oli hyvää mutta tosi makeaa, mutta Lilon ilme kertoikin toista omastani.

- Onpa… kirpeää! Hän sanoi mutristaen kasvojaan.

Heti kun Lilo oli saanut juomansa juotua, hän siirtyi kirkkaankeltaiseen vanukkaaseensa. Se taisikin olla vielä parempaa, koska hän lusikoi sen vikkelästi ja enempiä puhelematta suuhunsa.

- Taisikin olla maukasta, naurahdin siemaillen samalla vielä viimeisiä rippeitä smoothiestani.

- Ihan parasta! Voisin syödä tuota vaikka koko loppuelämäni, hän sanoi ja nojautui selkänojaa vasta silmänsä ummistaen.

Ulkona sade oli lakannut, ja pilvet näyttivät jo vaalenevan ja harvenevan. Istuskelimme vielä hetken pöydässä jutellen niitä näitä, kunnes nousimme ja veimme mukit tiskille samalla kiittäen. Nyt jopa Lilokin kiitti ilman erillistä pyytämistä ja kehui vielä vanukastakin oikein maukkaaksi.

Päätimme lähteä jo suorinta reittiä kotiin, vaikka Lilo vaikuttikin pirteämmältä kuin tullessamme. Kun kaupungin kerrostalot harvenivat omakotitaloiksi ja niitä reunustaviksi puistoiksi, huomasimme kauniin sateenkaaren taivaalla esiin tulleen auringon vieressä.

- Vau! Onpa kaunis. Oletko ikinä ollut sateenkaaren juurella? Kissatyttö kysyi minulta.

- En, enkä usko että sinne pääsee, vaikka eihän sitä ikinä tiedä, totesin.

Pian soratie alkoi jälleen, ja sama peltojen reunustama tie alkoi. Kävelimme rennosti rupatellen ja nautin sateen jälkeisestä raikkaasta tuoksusta.

Kun hoitola alkoi pilkottaa lehdettömien puiden ja pensaiden takaa, oli ilta alkanut jo hämärtyä. Hyppelimme kostean ja hieman kuraisen pihapolun poikki ovelle ja menimme oitis sisään. Kun pääsimme huoneeseemme ja olimme saaneet märät ulkovaatteeni kuivumaan ja Lilon turkin puhtaaksi, hyppäsimme sängylle loikoilemaan. Olimme siinä jonkin aikaa hiljaa, kunnes mieleeni tuli kysymys.

- Millaisesta musiikista sinä pidät?

- Jaa-a, en ole paljon kuunnellut musiikkia. Mutta ehkä jostain rauhallisesta, Lilo tuumi.

- Ai jaa, no minä rakastan vain rockmusiikkia! Huudahdin ja kaivoin kännykkäni esille.

Kun laitoin erään biisin soittolistastani pyörimään, Lilo oli pudota sängyltä pelästyksestä.

- V-v-vähän liian rajua, hän tokaisi ja laitoin musiikin pois. - Laita vaikka jotain jatsia.

Löysin jonkun todella vanhan jazz- kappaleen, joka kesti 20 minuuttia! No, ovathan useat rockbiisitkin melkein kymmenminuuttisia, mutta eivät nyt ihan noin pitkiä. Mutta heti kun laitoin musiikin soimaan, Lilo rentoutui ja sulki tyytyväisenä silmänsä.

- Eikö tämä ole sinusta yhtään tylsää? Ihmettelin.

- No ei! Enemmänkin rentouttavaa, hän totesi hymyillen.

Olihan se kieltämättä aika mukavaa kuunneltavaa illan hämärtyessä. Vaikka eihän sitä nyt aina jaksaisi kuunnella.

- Ai niin! Lilo hihkaisi ja hypähti sängyltä, hän kipitti kaapille, sai sen vaivoin auki ja nosti siltä samalta alahyllyltä jotain, missä oli aiemminkin tonkinut.

Lilo ojensi esineen minulle, ja huomasin sen olevan kortti. Vaaleanpunainen kortti, jossa oli puuväripiirroksia ja ja piippurasseja ja siinä luki juuri ja juuri selkeästi ‘Hyvää ystävänpäivää Xena!’

- Voi kiitos! Tämä on aivan ihana! Huokaisin ja halasin Liloa.

- Tein vaan nopeasti puuhakammarilla, hän mumisi huppariani vasten.

Päästin Lilon otteestani ja hymyilin hänelle.

- Olet minun paras ystäväni!


Tarpeet

+ Nälkätarve

+ Liikkumistarve


Kahvilan ostokset:

Marjaisa smoothie, 3 p.

Suklaasmothie, 3p.

Mango jälkkärivanukas, 2p.

Yhteensä 8 penniä.

Ja ystävänpäivätarinasta + 5p. .-D

Vastaus:

Teillä olikin mukavan leppoinen sunnuntaipäivä, nukuitte pitkään ja päivä kului kirjaston satukirjojen parissa sekä kahvilassa istuskellessa. .-) Hyvä että kahvilan tarjonnasta löytyi mieleisiä mangoherkkuja. .-D Ystävänpäiväkortti oli ihana yllätys Lilolta! <3 Saat 42 + 5 - 8 = 39 penniä, ja kohotan tarpeet. Tarina oli sen verran pitkä että annan Lilolle kaksi ikäpistettä kerralla, ilmoita jos se on mielestäsi liikaa ja haluat kasvattaa kissaa maltillisemmin. .-)

-Kasa

Nimi: Camille

17.02.2020 16:42
Heräsin aamulla, kun jotain lasista tipahti lattialle. Heräsin todelliseen kaaokseen. Kukkamullat olit vedetty lattialle, laatikostoa oli raavittu ja vaatteeni oli riekaleina lattialla.
- Mitä sinä oikein olet tehnyt Zazu? Kysyin hermostuneena.
- Minä heräsin vähän aiemmin kuin sinä ja minulle tuli tylsää, Zazu sanoi veikeästi.
- Olisit voinut herättää minut ennen kuin tuhosit koko huoneen ja minun tavarani, sanoin ärtyneesti.
- Olen pahoillani Camille ei minun ollut tarkoitus tuhota sinun tavaroitasi, mutta kun minä vähän innostuin, Zazu sanoi hyvin pahoillaan.
- Noh, ei kai se mitään, mutta tänään menemme sitten ostamaan minulle uusia vaatteita ja jotain millä voin korjata laatikoston, sanoin ilmeettömästi
- Okei sitten, Zazu sanoi edelleenkin pahoillaan.
Aloin lakaisemaan lasinsirpaleita lattialta. Meni noin tunti, kun olin saanut siivottua lattian ja heittänyt rikkinäiset vaatteeni roskiin. Zazu tosiaankin on tempperamenttinen ja vilkas kisu.
- Mennään, sanoin Zazulle jo leppyneenä.
- Okei, Zazu vastasi.
Mietin päässäni olinko hieman liian ankara Zazulle joten sain hyvän ajatuksen, joka lepyttäisi meidät molemmat.
- Hei Zazu, haluaisitko kipaista leikkihuoneella ennen kauppaan menoa? kysäisin Zazulta.
- Totta kai! Zazu sanoi jo paljon pirteämmällä äänellä.
Ennen kuin poistuimme huoneesta pakkasin Zazun huomaamatta laukkuuni yhden nami-maidon evääksi. Lähdimme yhdessä etsimään leikkihuonetta. Kävelimme pitkin käytäviä ja moikkasimme vastaan tulevia hoitajia. Pian edessämme olikin leikkihuoneen ovi. Avasin oven ja kävelin sisään. Zazu ryntäsi perässäni. Katselin leikkihuoneen ihania värikkäitä seiniä ja leluja. Zazu kaivoi lelulaatikosta pallon ja hiiripehmolelun.
- Voitko sinä piilottaa tämän hiirilelun tänne huoneeseen niin minä koitan löytää sen, Zazu kysyi oikein iloisesti.
- Tottahan toki, vastasin Zazulle hymyillen.
En ollut enään vihainen tai hermostunut, kun katselin Zazun suuria suloisia silmiä, jotka olivat iloa ja intoa täynnä.
- Suljehan silmäsi Zazu, niin minä piilotan tämän hiiren, sanoin.
Mietin hetken minne piilottaisin pehmon, mutta sitten sain nerokkaan ajatuksen.
Leikkihuoneen nurkassa oli laatikollinen harmaita nallepehmoja. Zazu ei varmasti tajuaisi jos piilottaisin yhden harmaan hiiripehmon harmaiden nallepehmojen sekaan. Laitoin hiiren laatikkoon ja kävelin Zazun luokse.
- Saa etsiä! Huudahdin Zazulle.
- Täältä tullaan, Zazu sanoi ja kipitti etsimään hiirtä.
Zazu katsoi kaapeista, maton alta ja lelulaatikosta. Zazu ei vieläkään ollut huomannut lelulaatikkoa jossa oli pikkuisia nalleja, vaikka oli kulkenut sen ohi jo varmaan kymmenen kertaa. Minua alkoi jo hieman naurattaa, kun hupsu ja hieman huolimaton hoidokkikisuni ei löytänyt hiirtä.
- Voitko antaa minulle jonkin vihjeen Camille, kun en minä millään löydä täältä värien ja lelujen täyteisestä huoneest pikkuruista hiirtä.
- Hyvä on hupsu, sanoin hieman naurahtaen.
-Vihjeesi on että olet kulkenut hiiren sijainnin ohi ainakin kymmenen kertaa, mutta et kertaakaan ole katsonut, sanoin Zazulle.
Zazu tajusi heti mistä ei ollut kertaakaan katsonut, ja tunki päänsä nalleja täynnä olevaan laatikkoon. Zazu veti hiiren pienillä terävillä hampaillaan.
- Noniin, eiköhän nyt olisi aika jatkaa matkaa, että ehdimme joskus takaisinkin, sanoin.
- Hyvä on, Zazu sanoi.
Kävelimme yhtä matkaa pois leikkihuoneesta ja lähdimme suunnistamaan kohti ulko-ovia. Zazu livahti ulos kissanluukusta ja minä seurasin perässä ovesta. Ulkona kävi viileä tuuli, mutta onneksi olin varautunut lämpimällä takilla. Seurasin Zazua joka näytti osaavan reitin kaupoille.
- Tiedätkö sinä reitin rautakauppaan, kysyin Zazulta.
- Tottahan toki, minulla on erittäin hyvä suuntavaisto.
- No hyvä sitten, sanoin.
Jatkoimme kävelyä puiden ja pensaiden keskellä. En ollut enään varma tiesikö Zazu reitin oikeasti, koska alkoi näyttää siltä että edessä oli pelkkää metsää.
- Zazu, oletko sinä nyt aivan varma tästä reitistä, kysyin epäilevällä äänellä.
- No joo o, Zazu sanoi määrätietoisesti.
Kävelemämme polku päättyi ja nyt oikeasti menimme suoraan metsään. Viimeistään nyt minulle tuli varma olo siitä, että emme mene oikeaan suuntaan. Zazu johdatti minua pientä metsäpolkua pitkin eteenpäin. Pian edessä häämötti muutamia kauppoja ja pieni tori. Olin hämilläni.
- Minähän sanoin, että osaan reitin kaupoille, Zazu sanoi minulle virne kasvoillaan.
- Sinä tosiaankin tiesit Zazu, vastasin.
- Mennään ensin rautakauppaan hakemaan maalia, jolla voi peittää naarmut laatikostosta ja sen jälkeen käydään hakemaan minulle uusia vaatteita, sanoin.
- Okei, Zazu sanoi.
Kävelimme sisään rautakauppaan. Mietin päässäni minkä väristä maalia haluaisin. No sehän oli helppo päätös. Tottakai minä ottaisin vaaleanpunaista maalia, koska se on kuin tehty huoneeseeni. Kävelin myyjän luokse.
- Ottaisin pienen purkillisen vaaleanpunaista väriä, sanoin.
- Okei, tässä olkaa hyvä se maksaa kympin, myyjä sanoi.
- Kiitos hei, sanoin ja lähdin kaupasta myyjälle vilkuttaen.
- Tulehan Zazu, huikkasin kisulle, joka oli jäänyt pyörimään puutarhatonttujen ympärille. Zazu juoksi perääni. Tunsin kuin nälkä alkoi hipoa vatsaani.
- Onko sinulla nälkä, kysin Zazulta.
- Todella kova nälkä, Zazu sanoi hieman liioitellen.
- Hyvä sillä minulla on sinulle yllätys, sanoin pilke silmäkulmassa.
- Uuu, Zazun suusta kuului.
Kaivoin laukustani vadelmanmakuisen namimaidon. Zazun silmät kiilsi innosta.
- Tuo on yksi lempi herkuistani, sanoi Zazu innokkaalla äänellä.
- Hyvä, koska en ollut varma tykkäisitkö siitä.
- Kukapa ei tykkäisi namimaidosta, sanoi Zazu.
Zazu hiljentyi juomaan namimaitoaan. Kaivoin itselleni omenan repustani. Kun olimme molemmat syöneet Zazu rupesi näyttämään hieman väsyneeltä.
- Väsyttääkö? kysyin Zazulta.
- Joo, on ollut aika pitkä päivä.
Ei Zazun väsymys ollutkaan ihme, koska olimme olleet koko päivän liikkeellä. Mietin olisiko enään järkevää mennä ostamaan vaatteita, jos Zazu oli kovin väsynyt enkä itsekään ollut enään erityisen pirteä.
- Hei Zazu, huikkasin Zazulle.
- Niin? Zazu kysyi.
- Meidän ei ole pakko mennä tänään ostamaan vaatteita, koska sinä näytät selkeästi väsyneeltä enkä minäkään enään kovin pirteä ole, sanoin.
- Huh, sanoi Zazu.
- Koska ei voi tietää kauan sinun kanssa menee vaatekaupassa, Zazu naurahti.
- Niin, sanoin itsekin pieni virne naamallani.
Lähdimme kävelemään takaisin Mouruposkeen.

+leikkimistarve
+liikkumistarve
+nälkätarve (voit ottaa yhden namimaidon pois kaapista)

Vastaus:

Jopas Zazu olikin saanut melkoisen kaaoksen aikaiseksi nukkuessasi! D-. Sentään pennun tuhmailut eivät jääneet hiertämään välejänne vaan siivouksen jälkeen leikitte jo sovussa. .-) Piilotustaktiikkasi oli ovela! Haha, vaatekaupassa voi tosiaan vierähtää pidempikin tovi, varsinkin jos on koko vaatekerta uusittavana, joten ehkä ihan hyvä että väsyn yllättäessä päätitte palata hoitolalle. Saat 17 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

Nimi: Vision

15.02.2020 14:24
// Onni ei tosiaan ole vielä meillä tässä tarinassa

8. luku jossa Sisu pääsee ensimmäistä kertaa kouluun ja tavataan Patukat

Aamulla Sisu oli ensimmäisenä jalkeilla. Pieni pentu oli aivan tohkeissaan siitä, että tänään hän pääsisi ensimmäisen kerran kouluun. Hahtuva oli aina kertaillut Visionille koulupäivän tapahtumia ja Sisukin oli siinä kuunnellut hieman kateellisena. Koulunkäynti kuulosti hauskalta, kun sai tavata kavereita ja oppia uusia asioita. Jälkimmäisestä Sisu ei kuitenkaan ollut aivan varma, mutta Vision oli sanonut, että se antaa hyvän kuvan, jos sanoo, että on hauskaa oppia uusia asioita. Ja Visionia kannatti uskoa, tai muuten hoitaja sai raivokohtauksen. Ei sillä, että Sisu sitä olisi ikinä todistanut, mutta niin hän vain oletti.
Ensimmäinen koulupäivä oli Sisun osalta aika helppo, sillä hänellä oli tänään vain yhtä ainetta, ei sen enempää. Hahtuva oli sanonut, että äidinkieli oli hauskaa ja helppoa Sisulle, mutta mieluummin hän olisi vaikka urheillut tai laskenut matikkaa, mutta Vision oli sanonut että piti tehdä kolma ainevalintaa, eikä Sisua hirveästi innostanut kemia tai fysiikka tai mikään siansaksa jota ei ikinä edes tarvitsisi.
Sisu huokaisi ja kipitti kylpyhuoneeseen harjaamaan hampaansa, jotta Visionilta ei tulisi sanomista.
Tästä perjantaista tulisi muutenkin kiva päivä, Sisu ajattteli samaan aikaan kun hän harjasi tarmokkaasti hampaitaan, sillä tänään he menisivät jonkun Patukka nimisen hoitajan kanssa elokuviin sekä tietysti hänen kissojensa kanssa. Hän tirskahti pakostikin ajatellessaan Patukkaa, sillä hoitajan nimi muistutti sen mielestä aivan suklaapatukkaa, lyhennettynä tosin vain. Vision oli kuitenkin vannottanut, että sitä ei saisi sanoa Patukan kuullen.
Tänään Sisu tapaisi myös Tuulen ja Yuin, joista Hahtuva niin kovasti puhui. Alkunyrpeyden jälkeen Hahtuva oli selvästi tykästynyt sponsoroitaviin adoptiolaisiin.
Hampaat harjattuaan Sisu kipitti takaisin makuuhuoneeseen. Hahtuva oli juuri heräilemässä, mutta Vision vielä nukkui. Toisaalta, ei se mikään suuri ihmekään ollut, olihan hoitaja ollut vielä valveilla keskiyön aikaan ja silloin, kun Sisu oli yöllä kipittänyt hiekkalaatikollensa tekemään tarpeensa.
Sisu hyppäsi Visionin sängylle ja ryhtyi pomppimaan hänen päällänsä, sillä jos se ei toimisi, mikään ei toimisi.
“Sisu! Lopeta!” siinä samassa kuului Visionin säälittävä piipitys, kun Sisu oli ryhtynyt pomppimaan. Kissa myhäili tyytyväisenä ja hänen hoitajansa vetäisi taas vaatteet päällensä ärtyneenä ja porhalsi keittiöön.
Sillä aikaa, kun Hahtuva harjasi hampaansa ja kaapi kynnellänsä huulirasvan jämät purkista ja Vision laittoi aamupalan valmiiksi, Sisu pakkasi koululaukkuansa, kun se ei sitä eilen ollut millään malttanut tehdä. Ensin hän oli tunkenut välineet sen sisälle ja sitten ottanut ne sieltä pois, kun ne eivät kerta siellä tarpeeksi hyvin olleet.
Keittiössä Vision ei ollut jaksanut panostaa kissojen aamupalaan, vaan hoitaja oli laittanut Hahtuvalle sämpylän sekä Sisu oli saanut purkkiruokaa josta se aikaisemmin ainakin oli pitänyt. Sisu toki oli vaatinut lisäksi mansikkatikkaria, mutta siihen tällä kertaa Vision ei ollut suostunut, kun myöhemmin mentäisiin elokuviin ja siellä saisi herkutella.
Syötyään Sisu ja Hahtuva ryntäsivät ulko-ovesta ulos. Vision jäi hetkeksi katsomaan kaksikon perään, huokaisi ja otti eilen illalla aloittamansa hyvän kirjan.
Tuuli ja Yui odottivat Hahtuvaa ja Sisua Mouruposken ulkopuolella samassa paikassa missä aina ennenkin. Yui laski ja nosti etutassuja hermostuneesti ylös ja alas. Sitä hieman jännitti Sisun tapaaminen, koska tyttö ei pitänyt uusista kissoista. Tuuli taas seisoi malttamattoman näköisenä ja ryntäsi heti Sisun ja Hahtuvan luokse heidät nähtyään.
“Mennäänkö?” Tuuli kysyi, Yui ja Hahtuva nyökkäsivät. Sisu vain ryntäsi pois äkkiä Mouruposken pihasta, mutta pysähtyi nolon näköisenä portille, kun kissa ei tiennyt, minne piti jatkaa.

Koulumatka sujui rauhallisissa merkeissä, jos sitä ei ottanut huomioon, että Sisu pälpätti ja kyseli koko ajan kaikkea. Hahtuva ja Tuuli vastailivat sille minkä kerkivät. Yui oli hiljaa, mutta sitäkin hymyilytti nuorempien touhut, varsinkin Sisun.
Kovin kauaa koulun pihalla kissat eivät ehtineet olla, vaan yllättävän nopeasti välituntikellot soivat ja kutsuivat heidät sisään. Yuillakin ja Tuulella oli tänään kanssa Sisun lailla hieman helpompi koulupäivä, sillä Hahtuvan ollessa historian tunnilla heillä ei ollut mitään ainetta. Kaksikko oli kuitenkin suunnitellut jäävänsä koulun pihaan leikkimään. Yui ei ollut heti lämmennyt sille ajatukselle, mutta kyllä musta kissa suostui kun Tuuli anoi sen tulevan hänen kanssaan. Sitä paitsi, Yuilla olisi vielä englantia ja Tuulella ruotsia Hahtuvan kanssa, ettei koulupäivä siihen vielä päättyisi. Sisu taas joutuisi kävelemään yksin takaisin Mouruposkeen, mutta ei matka edes niin pitkä olisi ja olihan Sisu jo sen kerran kävellyt painaen mieleensä koko matkan.
Äidinkielen luokkaan ei ollut koulun sisäänkäynniltä pitkä matka, ja pian kissanelikko pääsi luokkaan istumaan. Hahtuva oli ystävystynyt myös adoptiokoululaisen Tikrun kanssa ja nelikko istuutuikin aivan hänen viereensä. Hahtuva meni Tikrun viereen sekä Tuuli ja Yui toistensa viereen, aivan siihen taakse. Sisu meni Hahtuvan ja Tikrun eteen aivan ensimmäiseen pulpettiin koko pulpettijonossa, joka näytti siitä aivan pulpettimadolta.
Opettaja saapui pian ruskea pitkä tukka hulmuten ja istuutui tiukasti oman opettajanpöytänsä taakse. Edellisellä kerralla oltiin käsitelty yhdyssanoja ja erisnimiä ja Hahtuva oli selittänyt Sisulle mitä ne olivat, mutta eihän poika silloin ollut ymmärtänyt hölkäsen pöläystäkään tämän puheesta.
“Huomenta oppilaat”, opettaja sanoi ja oppilaat nousivat ylös. Hieman hämmästynyt Sisukin nousi ylös.
“Hyvää huomenta opettaja”, oppilaat sanoivat kuorossa ja istuutuivat sitten alas. Jokainen oli ottanut oman kirjansa esille jo valmiiksi. Kukaan ei puhunut.
“Tänään käsittelemme verbejä ja adjektiivejä”, opettaja sanoi ja katsoi tiukasti oppilaisiinsa, jotka olivat aivan hiljaa. “Yksinkertaisesti selitettynä verbit kuvaavat tekemistä ja adjektiivit kertovat, millainen jokin asia on. Voitte nyt avata kirjastanne sivun 87, siellä on näistä kahdesta sanaluokasta kertova teksti. Lukekaa se ja tehkää sitten tehtävät vihkoonne.”
Kuului sivujen kahina, kun jokainen oppilas avasi kirjansa melkein samaan aikaan. Hahtuva sekä muut kissaviisikosta ryhtyivät lukemaan tekstiä verbeistä ja adjektiiveistä.
Yui ja Hahtuva saivat pian tekstin luettua ja he avasivat vihkonsa ja ryhtyivät tekemään tehtäviä. Tehtävät olivat melko helppoja, varsinkin äskettäin luetun tekstin jälkeen eikä niissä Yuin arvion mukaan menisi kauaa. Tuulikin pääsi pian niitä tekemään, samoin kuin Sisu, jolla tosin kesti kauemmin, kun hän ei vielä niin hyvin osannut lukea kuin muut. Tikru meni kanssa tehtäviin suurin piirtein hieman Tuulen jälkeen.
Hahtuva, Yui ja Tuuli nostivat tassunsa ylös.
“No? Hahtuva?” opettaja sanoi ja katsoi kissoihin hämmästyneenä.
“Saimme tehtävät tehtyä”, Hahtuva selitti ja Yui sekä Tuuli nyökkäsivät tueksi taustalla. Opettaja katsoi luokan seinällä riippuvaa kelloa.
“Tarkistamme ensimmäisen tehtävän nyt”, hän sanoi ja oppilaat laittoivat kynänsä pois. “Loput tulevat läksyksi.”
Suurin osa oppilaista voihkaisi, Sisu mukaan lukien, mutta Hahtuvaa ja hänen kavereitaan se ei haitannut.
“Ensimmäisenä käsketään luetella kolme keksimäänsä adjektiiviä”, opettaja sanoi. Sisu nosti reippaasti tassunsa ylös kuten muutkin kissaviisikosta Tikrua lukuun ottamatta.
“Yui”, opettaja sanoi edelleen koulussa hieman aralle Yuille, joka kuitenkin oli nostanut tassunsa reippaasti ylös.
“Sininen, ihana, musta”, Yui lateli ja opettaja nyökäytti päätään hyväksyvästi.
“Keksittekö muita?” opettaja kysyi ja tällä kertaa antoi Tuulelle luvan vastata.
“Iloinen, vihainen, pieni”, Tuuli lateli. Hahtuva yritti nostaa tassunsa niin korkealle kuin se vain pystyi, jos sekin saisi vaikka vastausvuoron.
“No, Hahtuva, mitä sinä pistit?” opettaja kysyi selvästi jo hieman kyllästyneenä Hahtuvan yli-innokkaaseen vastailuun sekä viittailuun.
“Keltainen, punainen ja vihreä örkkimörkki!” Hahtuva huudahti ja luokka purskahti nauruun. Äidinkielen opettajalla oli täysi työ saada koko luokka jälleen hiljaiseksi.
“Jätä loppu pois Hahtuva. Tarkistamme loput ensi kerralla, hyvää päivänjatkoa”, opettaja sanoi ja Hahtuva oli sitä mieltä, että ope oli aika hyvä näyttelijä, mutta ei sanonut sitä ääneen.
Luokka oli päässyt välitunnille hieman etuajassa ja oli pihalla ensimmäisenä. Niinpä se ehti vallata kaikki keinut ja liukumäen ennen kuin muut ykkösluokkalaiset sekä toisluokkalaiset saapuivat pihalle.
Sisu jäi kouluun vielä välitunnin ajaksi ennen kuin se lähti takaisin Mouruposkeen. Yui ja Tuuli taas olivat vallanneet parhaat keinut ja aikoivat keinua sillä aikaa kun Hahtuva oli historian tunnilla.
Hahtuva lähti Tikrun mukaan ja kaksikko lähti suunnistamaan kohti historian luokkaa. Hahtuva odotti innolla historian tuntia, sillä viime tunti oli ollut hänen mielestään erittäin kiva. Tikru suhtautui njaah-asenteella tähänkin, mitä se teki melkein kaikkeen. Sille oli oikeastaan aivan sama mitä tapahtui, kunhan se oli kivaa. Historia oli njaah.
Opettaja oli jo luokassa kaksikon saavuttua luokkaan. Hahtuva ja Tikru istuutuivat vakiopaikoilleen ja olivat jo kaivamassa kirjoja eteen, mutta historian opettaja pudisti päätään ja ojensi heille lapun.
“Se on pistokoe”, opettaja selitti, eikä Hahtuva ymmärtänyt mitä opettaja tarkoitti sen paremmin kuin Tikrukaan. Koko luokan saapuessa ope kuitenkin selitti asian tarkemmin ja käski oppilaiden täyttää paperi.
Hahtuva ähkäisi, kun heti ensimmäisessä tehtävässä käskettiin luetella Olympolaiset pääjumalat. Muistihan hän toki osan, mutta ei kaikkia.

1. Luettele Olympolaiset pääjumalat.
Zeus, Poseidon, Haades, Athene, Apollon, Artemis, Hera, Ares, Hermes, Vision, simssiliini ja Kasa.

Hahtuva katsoi paperiinsa tyytyväisenä ja siirtyi seuraavaan kysymykseen. Siinä kysyttiin, minkä asioiden jumalia Zeus, Poseidon ja Haades olivat.

2. Minkä jumala Zeus on? Entä Poseidon ja Haades?
Zeus: ylijumala, taivaan jumala
Poseidon: merten ja hevosten jumala
Haades: kuoleman jumala

Hahtuva katsoi uudestaan paperiinsa. Sitä, minkä jumala Haades oli, hän ei ihan muistanut, mutta ainakin se liittyi jotenkin kuolemaan. Hän vei paperin opettajalle ja ryhtyi lukemaan seuraavaa kappaletta kirjastaan.
Historian tunti loppui pian ja hieman vaitonaiset Tikru ja Hahtuva ryhtyivät kävelemään kohti ruokalaa.
Ruokalassa Tuuli ja Yui olivat jo valinneet pöydän ja söivät nyt ruokaansa. Heidän puheidensa perusteilla ei ollut kovin kivaa keikkua keinussa koko historian tuntia ja Tikru selitti välituntikissakaksikolle historian tunnin pistarista.
Kun kissat olivat syöneet, he alkoivat pikku hiljaa suunnistaa kohti kielten luokkia. Englannin ja ruotsin luokat olivat onneksi sen verta lähellä toisiaan, että kissojen ei tarvinnut erota aivan heti. Yuilla oli englantia kuten Tikrullakin kun taas Hahtuva ja Tuuli lähtivät suunnistamaan kohti ruotsin luokkaa.
Viime kerralla englannin tunnilla oltiin opittu laskemaan kahteentoista asti. Aineen opettaja oli lupaillut jotain sen suuntaista, että tällä kertaa opittaisiin laskemaan pidemmällekin, jopa tuhanteen asti.
Kun Yui ja Tikru saapuivat englannin luokkaan, opettaja oli pukeutunut vaaleanpunaiseen naurettavaan asuun. Hän oli myös koristellut tavallisesti niin hillityn englannin luokan erilaisilla ystävänpäiväkoristeilla.
“Happy Valentine's Day Yui!” opettaja tervehti hieman noloa Yuita, joka istuutui omalle paikalleen englannin luokassa ja kaivoi kirjat esiin laukustaan.
“Happy Valentine’s Day Tikru!” opettaja tervehti myös Tikrua, joka istui kanssa nolona Yuin viereen.
“Good aftenoon!” opettaja toivotti ja oppilaat nousivat ylös, tervehtivät tätä ja istuutuivat sitten takaisin paikoilleen.
“Today we have a special program. Now I am giving you handouts with Valentine's Day activities”, opettaja selitti englanniksi, eikä kukaan tainnut oikeasti ymmärtää, mitä hän tarkoitti.
Luokalle selvisi kuitenkin aika nopeasti, mistä opettaja oli puhunut, kun he saivat eteensä monisteet, jossa oli erilaisia ystävänpäivään liittyviä tehtäviä. Monisteessa piti täydentää tekstiä erilaisilla sanoilla jotka olivat sen sivussa niin, että siitä tulisi järkevää tekstiä.
Tunti loppui aika nopeasti. Läksyksi opettaja antoi ainoastaan monisteen teon loppuun. Yui oli ehtinyt sen tehdä, joten hänelle ei tullut läksyä.
Hahtuva ja Tuuli taas kipittivät ruotsin luokkaan. Muut oppilaat istuivat jo pulpeteillaan, kun he tulivat, mutta opettajaa taas ei näkynyt missään.
Tuuli kaivoi kirjat repustaan, kuten myös Hahtuva.
Kun opettaja saapui luokkaan, hän ensimmäiseksi pahoitteli myöhästymistään. Opettajien huoneessa oli ollut pullakahvit ja hän oli kuulemma jäänyt kahvittelemaan eikä ollut huomannut ajan kulkua.
Kuten muutkaan opettajat, ruotsin opettajakaan ei ollut suunnitellut mitään erikoista tälle tunnille. Oppilaat oppisivat tänään esittelemään itsensä ja kaikkia muita perustaitoja. Numeroista ja väreistä oli lähdetty liikkeelle, mutta mitään sen vaikeampaa eivät oppilaat vielä osanneet.
Ruotsin tunnilla Hahtuvalla oli suuresti vaikeuksia keskittyä. Hän mietti vain tulevaa iltaa ja elokuvareissua Patukan sekä tämän kissojen kanssa. Vision oli myös kertonut Kasan järjestävän kaikkea kivaa täksi päiväksi, mutta sen enempää ei oltu Hahtuvalle kerrottu. Jotain hauskaa illalle oli kuitenkin luvassa, sen Hahtuva tiesi. Keskittymistä tunnilla vaikeutti myös se, että kissalla oli lukujärjestys täynnä ainaa kolmea ainetta, ja pakostikin häntä välillä ärsytti se, että jokainen oli ollut ihan pakko valita. Kun Hahtuva menisi toiselle luokalle, hän valitsisi ainakin yhden aineen vähemmän, jotta olisi helpompia koulupäiviä. Luopumisesta tulisi kuitenkin vaikeaa, sillä hän piti jokaisesta opiskelemasta aineestaan kovasti.
Tuuli taas jaksoi keskittyä ruotsin tunnilla. Toisin kuin Hahtuva, joka tällä hetkellä sai kaiken haluamansa, pentu ymmärsi olevansa onnekas edes päästessään kouluun. Nyt kun hänelle oli adoptiossa asumisen jälkeen sellainen tilaisuus tarjoutunut, siitä piti ottaa ilo irti. Hän viittasi jokaiseen kysymykseen, ainakin melkein, ei ihan kaikkeen, mutta ainakin yritti. Eihän Tuuli kaikkeen tiennyt todellakaan vastausta, mutta hän sanoi ne mitkä varmasti tiesi ja loput arvasi ihan hyvällä menestyksellä.
Ruotsin tunti loppui Hahtuvasta aivan liian hitaasti ja Tuulesta taas aivan liian nopeasti. Kaksikko lähti talsimaan ulos päin odottamaan Yuita, jos musta kissa olisi jo pihalla.
Yui olikin jo pihalla. Hän keinui hitaasti keinussa, jonka istuinosa oli väriltään keltainen ja pidikkeet siniset. Kun kissa huomasi ystäviensä tulleen, hän meni heidän luokseen ja niin he kaikki lähtivät Sisun jäljissä takaisin Mouruposkeen.

“Nyt Sisu! Ja Hahtuva! Kylpyyn heti!” Vision huusi ja yritti pyydystää hänen jalkojensa lomasta juoksevan Hahtuvan, mutta ei onnistunut. Sisu roikkui kattolampussa ja nyt hoitaja hyppäsi sohvalle ja yritti kurkottaa tämän kiinni, muttei onnistunut kun Sisu hyppäsi vikkelästi alas ja kipitti keittiönpöydän päälle. Sieltä hän hyppäsi keittiön kaappien päälle.
Vision huokasi ja ryhtyi pyydystämään Hahtuvaa, jos tämä olisi helpompi saada kylpyyn.
Härdelli oli lähtenyt liikkeelle, kun Vision oli sanonut tänään olevan kylpypäivä. Molemmat, Sisu ja Hahtuva, olivat kyllä aikaisemmin olleet kylvyssä, mutta ilmeisesti he eivät siitä olleet pitäneet. Tänään Vision halusi pestä kissat uudelleen, jottei Patukka vahingossa erehtyisi luulemaan hänen kissojaan sottapytyiksi.
Hahtuva juoksi uudelleen Visionin jalkojen välistä, mutta tällä kertaa hoitaja sai napatuksi tämän kainaloonsa. Hän vei kissan kylpyhuoneeseen ja lukitsi perässään oven. Hahtuvan Vision pisti jo valmiiksi laitettuun ammeeseen, jossa oli paljon kylpyvaahtoa, joka tuoksui aivan mansikalle. Hahtuva nyrpisti nenäänsä, mutta alistui kuitenkin kohtaloonsa ja alkoi kylpeä.
Nyt jäljellä enään Sisu, Vision ajatteli, toivottavasti se vain ei tajunnut mennä piiloon.
Ei, Sisu keikkui jälleen kattolampussa. Nyt Vision oli nopeampi ja sai toisenkin kissan kiinni ja vei tämän äkkiä kylpyyn.
Vision ei ollut vieläkään muistanut ostaa Sisulle omaa shampoota tai hoitoainetta, joten kissa sai lainata Hahtuvan.
Kun kissat olivat pesty ja kuivattu vaaleanpunaisella pyyhkeellä, Vision antoi heille palkkioksi jäätelöt. Hahtuva ja Sisu saisivat kyllä herkutella lisää myöhemmin, etenkin Sisu, joka halusi mennä nyyttäreille.
Vision oli ennen kylpyä kertonut kissoille Kasan järjestämästä ystävänpäivätapahtumasta. Sen lisäksi, että kissat menisivät tänään elokuviin, molemmat osallistuisivat ystävänpäivätapahtumaan. Eri tavoilla tosin, sillä Hahtuva menisi rusettiluisteluun ja Sisu nyyttäreille, missä se varmaankin herkuttelisi mahansa kipeäksi.

Myöhemmin illalla, noin neljän aikaan, kolmikko lähti Mouruposken pihasta kohti teatteri Kissansilmää. He olivat keskustelleet kotona jonkin aikaa vielä elokuvavalinnasta. Hahtuva olisi halunnut mennä katsomaan Hello Kitty - elokuvaa, Sisu taas Peter Pania. Tällä kertaa Sisu oli voittanut mielipiteiden taistelussa ja kissa myhäilikin tyytyväisenä heidän kävellessä kohti elokuvateatteria.
Teatteri Kissansilmään ei todellakaan ollut pitkä kävelymatka. Se sijaitsi aika lähellä Sisun sekä Hahtuvan koulua, hieman kauempana vain, eikä kouluunkaan ollut kovin pitkä kävelymatka.
Kissansilmän edessä odotteli jo ruskeahiuksinen tyttö kissalaumansa kanssa. Hahtuva tunnisti laumasta jo Caran sekä Melodeen, joiden kanssa hän oli vaihtanut enintään kolme sanaa. Valkomustaa kissaa eikä vihreää apinaa hän ei tunnistanut. Sisu tunnisti valkomustan kissan, Sellerin, sillä Selleri oli ollut hetken adoptiossa tämän hoitajan Kukan lopetettua hoitamisen. Myös Melodee oli Sisulle adoptiovuosista tuttu, mutta hän ei tunnistanut Caraa eikä vihreää alienkissaa.
“Moikka!” Vision tervehti ja heilautti rennosti kättään Patukalle, joka hymyili ja tervehti takaisin.
“Mennäänkö?” Sisu kysiy kärsimättömänä. Vision ja Patukka naurahtivat.
“Jos nyt esittelette toisillenne itsenne ensin, niin tunnette toisenne edes nimeltä”, Vision sanoi ja Hahtuva nyökkäsi innoissaan.
“Hahtuva”, Hahtuva sanoi.
“Sisu”, Sisu sanoi jo hieman kärsimättömänä hitaaseen toimintaan.
“Cara”, Cara sanoi ja vilkaisi Patukkaan, joka nyökäytti päätään hyväksyvästi kissalle.
“Selleri”, mustavalkoinen kissa piipitti ja pisti tassunsa hymyilevän Caran päälle.
“Melodee”, Melodee sanoi ja katsoi uhmakkaasti Caraan, joka nyrpisti nenäänsä huomatessaan tämän katsovan häntä. Patukka katsoi Melodeehen ankarasti, joka käänsi katseensa silloin pian pois.
“Ennustus”, vihreä kissa sanoi.
Hetken hiljaisuus. Hiljaisuuden rikkoo kuitenkin nyt jo varsin kärsimättömän Sisun ääni.
“No mennäänkö?” Sisu kysyi ja Vision katsoi häneen ankarasti, mutta Patukka vain naurahti ja lähti sisälle perässä kipittivien kissojensa kanssa teatteriin.
Teatteri oli Hahtuvan mielestä hieno. Hän ei ollut juuri koskaan käynyt Mouruposken ulkona muualla kuin koulussa, ja Hahtuvasta oli kivaa päästä välillä vähän muualle. Vision oli luvannut tästä lähtien viedä Sisua sekä Hahtuvaa vähän muuallekin, ja se oli ihan kivaa Hahtuvasta.
“Kuusi lippua Peter Paniin, minä maksan”, Patukka sanoi ja sen jälkeen Hahtuva ei enään keskittynyt lainkaan siihen mitä kassalla tapahtui. Hänellä oli paljon parempaa tekemistä. Paljon parempaa katsottavaa.
“Hahtuva, kuuletko sinä?” Vision kysyi ja Hahtuva ravisti päätään, mutta tuijotti yhä eteensä.
“Joo. Siis mitä sä sanoit?” Hahtuva kysyi ja Vision huokaisi.
“Kysyin, että haluatko -” Vision sanoi selvästi korostaen lausumiaan sanojaan, jotta Hahtuva nyt varmasti kuuntelisi.
“Herkkuja! JOO!” Hahtuva huudahti ja syöksyi Sisun luokse valitsemaan hänellekin herkkuja.
Hetken päästä ja muutaman kiukunpuuskan jälkeen Vision ja Patukka pitivät käsissään irtokarkkeja kissoille ja kissat ryystivät juuri saamiansa limsoja. Hahtuva oli valinnut itselleen colaminilimun sen perusteella, koska se muistutti hänestä hieman Hahtuvan turkkia.
“Paitsi että minun turkissani ei ole kuplia”, hän oli sanonut, mutta otti kuitenkin limsan käteensä.
Näytöksen alkuun oli vielä jonkun verran aikaa. Ryhmärämä päätyi pienen pohdiskelun jälkeen laskemaan ostoksensa pienelle pöydälle ja meni pelaamaan erilaisia pelejä pelikoneilla. Sisu ja Hahtuva ottivat toisiaan vastaan tanssikaksintaistelun tanssipelissä. Hahtuva voitti ja Sisu murjotti hetken, mutta murjotus ja pahamieli menivät aika nopeasti pois Visionin tarjotessa tälle irtokarkkeja.
Cara ja Selleri menivät kanssa tanssimaan tanssimattopeliin. Cara voitti selvästi, mutta Hahtuva oli sitä mieltä, että Selleri ei ollut edes yrittänyt tosissaan ja antoi Caran voittaa.
Melodee ja Ennustus olivat suunnistaneet eri suuntaan. Melodee oli sanonut lähtevänsä muualle siksi, ettei sietänyt Caran pärstää. Sisusta se oli aika hauskaa, mutta Vision oli saanut katseellaan hihittelevän kissan vaikenemaan.
Ennen kuin poppoo lähti katsomaan elokuvaa, Vision ja Patukka menivät vielä tanssimattopeliin tanssimaan. Hahtuvasta ja Sisusta sekä varmasti muista kissoistakin he tanssivat ihan hassusti, mutta kuitenkin molemmat rikkoivat ennätyspisteet. Patukka voitti Visionin niukasti, mutta se ei tätä haitannut.
Kun Sisun hoputtaessa ryhmärämä lähti kävelemään kohti salia, missä elokuva esitettiin, Sisu oli juuri ryystänyt limunsa loppuun ja Vision lähti äkkiä juoksemaan kohti kassaa hakien tälle uuden. Sisu oli saanut sen sillä ehdolla, että antaisi Hahtuvalle puolet.
Sali oli suuri ja siellä oli hienot, punaiset penkit. Poppoolla oli paikat noin puolessa välissä salia, kun toiset olivat halunneet ylös ja toiset alas päädyttiin kompromissiin, eli keskelle siitä vain.
Elokuva alkoi ja Sisu sekä Ennustus meinasivat tippua lattialle, kun pelästyivät edessä olevan jättikankaan valoa. Patukka ja Vision nauroivat paheksuville kissoille joiden posket olivat punehtuneet noloudesta.
Sisu ja Hahtuva seurasivat mielenkiinnolla elokuvan tapahtumia. Hahtuvakin joutui myöntämään, että elokuvavalinta oli ihan hyvä.
“HEHEE SE OLI SULLE IHAN OIKEIN KOUKKU!” Ennustus huusi, kun elokuva päättyi.
“HAHAA! SIITÄS SAIT SENKIN KIERO KAPTEENI KOUKKU!” Sisu huusi. Poika oli ottanut selvästi vihreän Ennustuksen fanituksen kohteeksi ja pyrki nyt matkimaan melkein kaikkea, mitä tämä teki.
Selleri ja Hahtuva katsoivat toisiinsa huvittuneena. Elokuvan aikana salissa oli kaikunut vuoroin Sisun ja Ennustuksen huudot. Oli totisesti hyvä, että tässä näytöksessä ei ollut muita katsojia. He olisivat varmasti saaneet jonkun paniikkikohtauksen kuullessaan Ennustuksen ja Sisun kovaäänisen huutamisen.
Elokuvan loputtua irtokarkkejaan ei ollut enään jäljellä eikä myöskään Hahtuvan ja Visionin kuulo, kun he olivat istuneet Sisun vieressä.
Nyt suunnistamaan kohti ystävänpäivätapahtumaa, Hahtuva ajatteli innoissaan, tämähän on ollut ihan paras päivä.

Tarpeet:

Molemmille:
+ hygieniatarve

Hahtuvalle:
+ terveystarve (huulirasvan voi nyt poistaa)

Sisulle:
+ nälkätarve (kaapista voi poistaa kaksi jäätelöä, sämpylän sekä sekasössö purkkiruoan. Söi myös irtokarkkeja elokuvissa ja joi kaksi limua)
+ liikkumistarve (kävelymatkat)
+ siisteystarve (hampaiden harjaaminen, hiekkalaatikko)

// Sopiiko teemikseksi? Kirjoitan myöhemmin ystävänpäivätapahtumasta lisää :-) Ja eikös mulle tule jotain ekstrapennejä, nyt kun sponssasin Yuin läpi ykkösluokan? Tuloista voi vähentää limut, eli kuusi penniä sekä irtokarkit, neljä penniä. Piti julkaista perjantaina, mutta en ehtinytkään kirjoitella siksi päiväksi.

Vastaus:

Tykkäsin kun alussa tapahtumia kerrottiin Sisun näkökulmasta, kiva kuulla hänenkin mietteitään kun tavallisesti Hahtuvalla on "ohjakset tassuissaan". .-D Huh, vai on sinulla noita koululaisia vastuullasi peräti viisi, aika paljon! Tai Tikruhan on vain hoidossa, mutta silti. Hahtuvan pistarin jumalaluettelon loppupää pisti hymyilyttämään. .-DD Tykkäsin myös Hahtuvan ja Tuulin eriäväisestä suhtautumisesta ruotsin tunnilla, Hahtuva haaveilee väljemmästä lukujärjestyksestä kun taas Tuuli arvostaa saamaansa sponsoria ja haluaa ottaa kaiken irti koulutuksesta. .-) Elokuvareissunne Parukan porukan kanssa oli hauska ja sopii mitä mainioiten teematarinaksi, kivaa että kissat pääsivät vähän tutustumaan! .-) Saat sponsoripennit kun Yuin lopputyöt on arvosteltu, eli teehän vielä ne ensin. Saatte muuten ison ryhmäkoon kautta myös alennusta leffaherkuista, eli niistä jää maksettavaksi vain 6 penniä. ,-) Saat siis 64 + 5 - 6 = 63 penniä, ja kohotan tarpeet sekä kouluplussat!

-Kasa

Nimi: Odessa (koneella)

12.02.2020 20:03
Enhän mä sitä opettanut!
**************************

Odessan nk

"Mennään jo!" Kinuski huutaa ovella.
"Ei sulla voi olla niin hoppu, pelkästään käymään adoptiossa!" huudahdan.
"Voihan!" Kinuski kiljaisee. Hän avaa oven, juoksee portaille, ja hyppää kaiteelle, tietysti Noki, Ava, Marja ja Coco perässä.
*huokaus*
"Ette te voi laskea aina kaidetta! Se on vaarallista!" huudahdan napaten Marjan kiinni, kun hän meinaa tippua.
"Voidaanhan!" Kinuski inttää.
*Huokaus*
"Ette todellakaan voi" huokaisen.
"Ja kaiken lisäksi, olet opettanut sen pennuillekkin!" huudahdan.
*Hihitys*
"En mä oo sitä opettanu!" Kinuski väittää.
"Enkä mä oo pentu!" Noki kertoo jääräpäisesti. Oneeksi tilanteen pelastaa ohi kävelevä Noora.
"Moi! Mitens teillä?" Noora kysyy.
"Toi näyttää hauskalta! Mäkin haluun!" Vattu huudahtaa ja hyppää kaiteelle.
"Eih!" kerkeän huudahtaa ennen kuin huomaan jo, että kaiteella liukuu 12 kissaa.
*Hihitystä*
"Kato nyt! Enhän mä sitä opettanu!" Kinuski huudahtaa naurahtaen hieman.

Kinuskin nk

Hyppään kaiteelta lattilalle.
"Tossa kaiteessa pitäis olla liukumatto, joka menee myös ylös!" keksin.
"Niinpä!" kaikki muut, 11 kissaa huudahtavat katsahtaen kaidetta kohti.
"Tuutteks tekin käymään adoptiossa?" kysyn Mocalta.
"Joo, en tiiä miks, Noora kai hoitaa jotain sen sponsorihommia, ja Cindy käy tapaa Clarissaa" Mocca kertoo.
"OK" myöntelen nyökkien.
"Miks te?" Mocca kysyy.
"Samaa ku teillä, ja Ode kattoo, saisko se adoptoida jo Clarissan" kerron.
"Uu! Tuleeks Clarissa teille!?" Mocca kysyy kuitenkin vähän kauhistuneesti.
"Joo" hyvähdän ihan iloisesti.

Cocon nk

"Moi!" moikkaan Cindyä.
"Moi!" Cindy moikkaa takaisin.
"Moi!" Clarissa moikkaa mua.
"Moi!" moikkaan takaisin.
"Moi!" Cindy moikkaa Clarissaa.
"Moi!" Clarissa moikkaa takaisin.

(Tällänen aika lyhyt tarina, en oo varma tuleeko esim leikkimistarvetta, mutta lkisää jos tulee. Saankos muuten nyt adoptoida Clarissan? Kun sanoit kahesta tarinasta. Via pitääkö olla pidempi?)

Vastaus:

Moimoimoimoimoi. .-D Haha, aika veikeä mielikuva kahdestatoista kaiteella liukuvasta kissasta. xD Kahden tarinan jälkeenhän minä sen Clarissan sinulle lupasin, joten menkööt nyt vaikka tämä vähän lyhkäsempi olikin, mutta seuraavaa adoptointia saat sitten odottaa vähän pidempään ja kohotella enste näille vihreille pennuille tarpeita ja mielialaa reilusti. Saat 4 penniä, ja kohotan sitä leikkimistarvetta. .-)

-Kasa

Nimi: Odessa

10.02.2020 16:29
Uutta uskoa!
****************

Odessan nk

Herään hyvin nukutun yön jäljiltä.
"Vasta nytkö sä heräsit?" kuulen Noen äänen kysyvän.
"Kello on jo kymmenen!" Kinuski huutaa.
"Ai, onko?! Meillähän on sitten kiire!" hätäilen. Heitän peiton pois päältäni, vaihdan vaatteet, ja alan kaataa muroja kissoille.
"Tässä teille aamupalaa!" huudahdan ja liuvutan kulhot ja lasilliset vadelmammakuista nami-maitoa pöytää pitkin jo odottaville kissoille.
"Kinuskilla ja Noella on muromysliä, Avalla ja Marjalla taas muroja, ja kaikille laitoin puoli purkkia vadelmanmakuista nami-maitoa" kerron. Juoksen vessaan, ja pesen hampaat niin äkkiä kuin mahdollista.
"Mikä kiire sulla on?!" Kinuski kysyy ällistyneenä palattuani vessasta.
"Meidän pitää hakea Coco! Lupasin että ilmaannumme aulaan puoli yhdeltätoista!" kerron ja alan sitoa kenkiä jalkoihini. Kissat hotkaisevat murot loppuun, ja juoksevat perääni.
"Kuka on Coco?" Ava kysyy.
"Ricon ja Hipsulin pentu, jonka olen varannut" kerron tikatessani portaita.
"Taa!" Marja huudahtaa ymmärtäväisesti.

"Hei!" vastaanoton kissaneiti tervehtii saavuttuamme aulaan.
"Miten voin auttaa?" hän kysyy.
"Mä pari viikkoa sitten varasin Cocon alienkissoista, että adoptoisin hänet nyt" kerron.
"Okei, ja sä sitten taidatkin olla Odessa, jos olet varannut Cocon?" kissaneiti varmistaa.
"Olen" nyökkäilen.
"Tänneppäin" kissaneiti sanoo, ja ohjaa minut alienkissojen huoneelle.

Pian Coco makaakin sylissäni. Kannan nukkuvan vihreän kisun huoneellemme.
"Kukka te toiten vivveä penttu ovvi?" Marja kysyy.
"Clarissa, Cocon sisar, joka muuttaa meille myöhemmin" kerron.
"Ai tuleeks meille kaks vihreetä kissaa?!" Noki kysyy ihmeissään.
"Tulee" nyökkäilen.
"Jee!" Kinuski huudahtaa. Samassa Coco herää.
"Missä mä olen?" Coco kysyy haukotellen.
"Meillä!" Noki kertoo iloisesti.
"Keillö meillä?" Coco kysyy.
"Meillä, mulla, Noella, Avalla, Marjalla ja Odella" Kinuski kertoo.

Päivällä:

Cocon nk

Nyt mä oon jo vähän kotiutunu, ja me ollaan menossa ostamaan mulle unikoppaa, ja kaikkee muuta.
"Tiesiks sä, et Clarissaki muuttaa meille, ja et Cindy asuu meijän naapurissa?" Ava kysyy.
"En! Mut sehän on kivaa!" hymyilen. Kinuski hyppää kaiteelle, ja alkaa laskea sitä alas.
"Mäkin tuun!!!!" huudan ja hyppään kaiteelle, Odessan estelystä välittämättä.
Pian me ollaankin jo marketissa.
"Millaisen tyynyn sä haluaisit?" Odessa kysyy.
"Vaikka ton" kerron. Osoitan sinistä kissa tyynyä.
Odessa lappaa koriin myös kaikkea muuta, jota mä kuulemma tarvitsen.
"Unikori, kissanhiekkalaatikko..." Odessa mutisee.

Pian korissa on unikori, valitsemani tyyny, sininen hammasharja, sininen nalle, ja vieterilelu. Odessa lappasi mukaan myös jotain ruokaa.
"Noniin, nyt taitaa olla kaikki" hän lausahtaa pian.
"Vihdoin!!!" Kinuski huokaisee ja alkaa lappaa tavaroita kassahihnalle, menon nopeuttamiseksi. Odessa maksaa, ja lähdemme takaisin huoneellemme.

Iltapäivällä:

Noen nk

Nyt me ollaan leikkimässä. Ku meillä kaikilla on omat pehmot, nii me leikitään niillä. Kinuski tekee tässä ohessa vähän läksyjä.
"Kaksisataakasikytkolme, miinus kolkytkaheksan... " Kinuski mutisee.
"Mikä sun pehmon nimi on?" Ava kysyy Cocolta.
"Tää on sinkku, entä sun?" Coco kysyy.
"Mulla tää on Pupsi" Ava kertoo.
(tosta Pupsista, nii mä kutsuin pienempänä yhtä pupua, joka kävi välillä meijän pihalla, nii Pupsiksi, nii siitä tää idea)
"Uu!" Coco ihailee.
"Mikä Marja sun pehmon nimi on?" Coco kysyy.
"Te o Nallukka" Marja kertoo.
"Entä sun Kinuski?" Coco kysyy.
"Mun tän pehmon nimi on Pinkki" Kinuski kertoo nostaen katseensa läksyistä.
"Entä Noen?" Coco kysyy multa.
"Tän nimi on Lullu" kerron.
"En tiiä miks!" jatkan.

Kinuskin nk

"Mennääks ulos?" Noki päättää kysyä kun olemme leikkineet jo puoli tuntia.
"Joo!" huudahdamme. Juoksemme oven eteen, ja alamme pukea.
"Kinuski pipo päähän!" Odessa huutaa kun yritän lähteä jo ulos.
"Okei" huokaisen hieman masentuneesti. Mä olisin halunnut mennä kerrankin talvella ulos, ilman pipoa! Mutku Ode AINA valittaa kaikesta!
Tungen piponi päähän, ja avaan oven.
"No nyt te voitte sitten mennä, kun kaikilla on pipot päässä" Ode ilmoittaa.
"Pitäkää hauskaa! Mutta liukastuminen on kiellettyä!" Ode naurahtaa.

Päästyämme pihalle, kysyn:
"Mitä tehdään?"
"En mä tiiä" Noki ilmoittaa.
"En mäkään keksi" Coco sanoo.
"Mevvään hipaa" Marja ehdottaa.
"Joo!" huudahdamme kaikki yhteen ääneen.
"En jää!" Ava huudahtaa ja laskeutuu kyykkyyn.
"En mäkään!" kaikki huutavat ja työntyvät kyykkyyn.
"Hitsit!" Noki huudahtaa huomatessaan olevansa viimeinen.
"Mut, mä saan tekijät kii!" Noki huutaa ja alkaa jahdata meitä.
"Iiiiik!" kiljumme välillä kun Noki meinaa saada kiinni.

Ostokset:

•Sininen nalle -6 penniä
•Unikori -3 penniä
•Sininen hammasharja -3 penniä
•2x kalanaksut -8 penniä

Yht -20 penniä

Tarpeet:

Kaikille:
•Liikkumistarve (hippa)
•Leikkimistarve (leikit (yllätys yllätys leikkimistarpeen kohottamiseksi on leikitty! XD) )

Kinuski, Noki, Ava, Marja:

•Nälkätarve (muroja ja muromysliä jäi vielä, poista 2x vadelmanmakuinen nami-maito)

Vastaus:

Aikas hieno saavutus hoitaa aamutoimet ja kissojen ruokkiminen puolessa tunnissa, jotta ehditte ajoissa Cocoa adoptoimaan. .-D Vihreä pentu tuntuu sopeutuvan hyvin joukkoonne, kivaa kun kaikki kissat leikkivät yhdessä! Tykkäsin jostain syystä kohdasta missä kukin kertoi lelunsa nimen. .-D Saat 14 penniä, joten ostoksia jää maksettavaksi vain 6 penniä, ja kohottelen tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Sepi

09.02.2020 19:54
Osa 1 jossa juhlitaan pentubileitä (vähän vanha tarina :D) ja käydään ulkona

Pilvi kääntyi selälleen hoitajansa silittäessä häntä. He olivat vain makoilleet jo luultavasti viimeiset miljoona vuotta. Siltä se ainakin tuntui Pilvistä.
“Tiedätkö Pilvi, sinä teet minut onnelliseksi”, aloitti Sepi rikkoessaan samalla pitkän hiljaisuuden. Pilvi alkoi kehrätä. Hän käpertyi Sepin syliin ikäänkuin osoittaakseen pitävänsä hänestä pyös. Hän laski hiljaa päänsä Sepin polville ja alkoi kehrätä.
“Voi pieni. Et tiedäkään kuinka ihanaa minusta oli löytää mouruposki. Varsinkin, kun löysin sinut.” Sepi hiljentyi yhtäkkiä, varmaankin alkaessaan miettiä kaikkea menneisyydessään.
“Tiedätkös, olet minulle hyvin rakas kisuliini”, hän kuitenkin jatkoi taas hetken jälkeen samalla paijatessaan Pilveä.
“No, mennäänkö hakemaan ruokaa?” Sepi kysyi. Hän tiesi jo Pilven innostuvan.
“Joo! Joo!” Pilvi maukui ja pomppasi suoraan Sepin sylistä lattialle.
Hän lähti jo päin Sepin herkkukätköjä itse omistajan tullessa perästä.
Sepi avasi herkkulaatikon esiin tullessa monia mansikkatikkareita.
“Ahaa, tänään saatkin mansikkatikkareita ruoaksi” , Sepi sanoi hymyillen ja hieman yllättyneenä.
“Jee!” Pilvi huudahti innoissaan. Tämä oli varmasti hänen onnen päivänsä.
Sepi otti herkkulaatikosta kaksi mansikkatikkaria ja ojensi ne Pilville.
“Namia!” Pilvi huudahti yksinkertaisesti koittaessaan samalla avata tikkaria aggressiivisesti.
Sepin oli vaikea pidätellä nauruaan katsoessaan Pilven myllertäessä lattialla.
“En saa sitä auki”, Pilvi sanoi lopulta itku kurkussa.
“Ei se mitään. Minä autan”,Sepi vastasi kuulostaen mahdollisimman myötätuntoiselta.
Hän avasi mansikkatikkarien kääreet ja ojensi tikkarit Pilville.
Ei mennyt kirjaimmellisesti kuin muutama kymmen sekunti kun Pilvi olikin jo ahmaissut tikkarit mahaansa.
“Entä sitten?” Pilvi kysyi odottaen innoissaan jo seuraavaa aktiviteettia.
“Mennäänkö vaikka kukkaniitylle nyt kun on hyvä sää?” Sepi kysyi Pilviltä, vaikka tiesi jo melkolailla vastauksen.
“Joo, mennään”, Pilvi innostui heti.
Otin Pilvin syliini, puin itselleni ja hoidokilleni ulkovaatteet, otin nallen reppuun ja astuin ulos huoneesta. Kun pääsimme ulos, laskin Pilvin alas hänen näyttäen hieman siltä kuin haluaisi kävellä itsekin.
Aurinko paistoi ja taivas oli kirkas ja sininen. Erilaiset pilvikuviot leijailivat taivaalla. Lopulta pääsimme perille. Kukkaniitylle ei ollut kovinkaan pitkä matka.
“Jee, mennään! Tule jo!” Pilvi huudahti kauniin niityn siintäessä edessämme.
Sepi ryntäsi niitylle niin nopeasti kuin vain pienistä töppösistään pääsi.
Lähdin hänen peräänsä itsekin juosten.
Lopulta molemmat lysähdimme pehmeään lumiseen maahan. Monet olisivat ajatelleet lumessa makaamista outona mutta minusta se oli vain mukavaa. Se toi mieleen kesän.
“Katsotaan pilviä”, ehdotin Pilvelle.
“Tuo näyttää vähän ankalta. Hän sanoi innoissaan”
Lumihiutaleet leijailivat ja aurinko paistoi.Tässä päivässä oli todellakin jotain ihmeellistä. Tämä päivä oli täydellinen talvipäivä. Siinä arvaillessamme taivaankappaleiden muotoja. Tajusin yhtäkkiä että kohta alkaisivat pentubileet.
“Meidän on nyt aika lähteä pentubileisiin Pilvi”, sanoin hieman harmistuneena. En olisi halunnut vielä lähteä.
Nostin Pilvin syliini ja lähdimme kohti juhlia. Vähän ennen ovelle pääsyä, Pilvi tahtoi sylistäni pois.
“Haluan itse saapua juhliin” , Pilvi sanoi hienostuneella korostuksella kun olin laskenut hänet maahan ja ojensin hänelle ruskean nallensa. Avasin oven ja Pilvi luikki sisään.

Pilvin nk:

Minua jännitti hieman. En ollut vielä kovinkaan tavannut muita Mouruposken kissoja. Mitä jos he eivät sittenkään tykkäisi minusta. Kauhea ajatus nousi mieleeni. Pelko kuitenkin haihtui minun nähdessäni valkoruskean kissan tulevan minua kohti.
“Moi, mä oon Sisu”, Sisu sanoi iloisen pirteästi.
“Moi Sisu! Mä oon Pilvi” , vastasin innokkaasti takaisin.
Olin juuri onnistunut luomaan ensimmäisen keskusteluni. Sen jälkeen jatkoimme Sisun kanssa hetken leikkien kunnes juhlat alkoivat lähennellä loppuaan. Jos sitä keskusteluksi pystyi kutsumaan.
“Muut kissat alkavat mennä kuuntelemaan tarinaa. Mennään mekin.
Lähdin seuraamaan Sisua, kohti muita kissoja. Käperryin mukavasti nalleni viereen sitä hellästi halaten samalla kun meille alettiin kertoa tarinaa. Silmäni alkoivat tuntua raskaalta joten laitoin ne kiinni. Minua alkoi väsyttää.

Sepin nk:

Pentubileet loppuivat joten kävin hakemassa Pilvin jotta pääsisimme nukkumaan. Kello oli jo melko paljon, ainakin pienelle pennulle.
Saapuessani Pilvin luokse, oli hän kuitenkin jo sikeässä unessa. Nostin hänet varovasti ja kannoin huoneeseemme.

Kertojan nk:

Yhtäkkiä Sepiäkin alkoi väsyttää. Hän nosti itsensä ja Pilven sängylleen. Lopulta hänkin nukahti, Hoidokkiaan halaten.



Tarpeet:
+ nälkätarve
+leikkimistarve
+liikuntatarve
+unitarve

Vastaus:

Ihanaa kuulla miten onnelliseksi Pilvi sinut tekee! .-) <3 Pilvin tikkarinavaussähellys oli söpöä, jännä että tikkari on niin nopea syödä kun avaamisessa kestää kauemmin. .-D Kukkaniitty on varmasti hieno vierailukohde talvisaikaankin! Kiva että Pilvi ehti vielä pistäytyä pentubileissä ja sai vähän keskusteluakin aikaiseksi Sisun kanssa. .-) Saat 13 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

Nimi: Odessa

09.02.2020 16:49
Niin unohdin kirjottaa mun tarinaan noi kaikki miinukset, joten tässä siis ne:

-2x vadelmanmakuinen nami-maito (sanoin tätä tarinassa mini mansikkamaidoks XD)
-3x kananmuna
-4x sieni
-4x pipari
-1 pussi kanakissanraksuja

Vastaus:

Miinustin. .-)

-Kasa

Nimi: Kuura

09.02.2020 10:31
Luku 24 Kuperkeikkaa ja tasapainoilua (Samon sirkuskerhotarina)

Pääsen tänään ensimmäistä kertaa sirkuskerhoon, jee. Olen todella innoissani siitä, koska kuulostaa ja vaikuttaa todella hauskalta jutulta. Voisin kuulemma myöhemmin päästä myös johonkin muuhun kerhoon, mutta nyt minut on päästetty ainoastaan sirkuskerhoon. Nemo saattaa minut näytelmälavalle, missä kerho pidetään. Siellä on minun lisäkseni vasta yksi kissa. Vähän vanhempi pentu näyttää paljon äidiltäni. Kun Nemo on lähtenyt laahustamaan pois, näytelmälavalle kiirehtii vielä kaksi kissaa. Siinä näyttäisi olevan kaikki kerholaiset, joten meitä ei ole montaa.
“Hei kaikki, olemme saaneet yhden uuden jäsenen”, ohjaaja selittää innoissaan ja katsoo minua hymyillen.
“Moi, mä oon Samo”, esittäydyn ja vilkuilen isompia kissoja.
He näyttävät rauhallisilta ja katsovat minua hymyillen. Toivon, ettei kukaan heistä ala pitämään minua vain kauhean säälittävänä pikkupentuna. Onneksi meitä ei ole kerhossa montaa, joten saamme varmasti tehdä paljon kaikenlaista. Haluaisin jo päästä tekemään jotain, mutta yritän pysyä paikoillani ja jaksaa odottaa.

Aloitamme opettelemalla kuperkeikkoja, koska niiden avulla saa kuulemma tehtyä monia erilaisia liikkeitä. Meille kerrotaan, että kuperkeikkoja jo jopa tehdä yhdessä toisen kissan kanssa. Se kuulostaa aika oudolta. Epäilen vähän, mutta haluan silti päästä yrittämään. Menen kyykkyyn maton päälle ja lähden kaatumaan ettenpäin. Kierähdän kyllä ympäri, mutta minusta tuntuu, etten tehnyt yhtään oikein.
“Hyvä alku Samo, mutta yritä päästä suoraan ympäri”, ohjaaja neuvoo rauhallisesti.
Nyökkään varovasti. Katson muita kerholaisia rauhallisesti. Onneksi heilläkään ei näytä sujuvan ihan täydellisesti. Yksi kierähtää suoraan alas patjalta ja toinen kaatuaa suoraan kyljelleen. Ei tämä näyttänyt yhtään vaikealta, mutta silti kukaan ei tunnu onnistuvan.
“Ei hätää, täällä teidän pitää vain tottua siihen, että asioita pitää oikeasti harjoitella. Yrittäkää vain rohkeasti uudestaa, koska voitte oppia ainoastaan harjoittelemalla”, kerho-ohjaaja selittää meille rohkaisevasti.
Ennen kuin pääsemme jatkamaan harjoittelua, meille neuvotaan myös, miten tehdään kuperkeikka takaperin. Se kuulostaa vaikeammalta. Sitä ei onneksi ole vielä pakko kokeilla, koska ensin olisi hyvä hallita kuperkeikka edes etuperin. Katselen huvittuneena, muiden kaatuilevia yrityksiä. Meinaan nauraa niille, mutta yritän pysyä hiljaa.
“Mitä kikatat siinä?” nuori kissa, joka näyttää aika samalta kuin äitini, sihahtaa minulle ärsyyntyneenä.
“En mitää”, vastaan hiljaa.
En tiennyt, että minulle voitaisiin suuttua helposti myös täällä eikä pelkästään koulussa. Jos en saa olla edes täällä rauhassa, en varmasti tahdo enää tulla tänne. Koulussa sentään on silti välillä kivaa, mutta kerhoissa on mun mielestä tarkoitus pitää hauskaa. Teen omalla vuorollani kuperkeikkoja koko pitkän maton matkan. Viiden peräkkäisen kuperkeikan jälkeen päässä vähän huippaa, kun lähden hoipertelemaan takaisin jonoon. Tuntuu, että kaikki ympärilläni heiluu. Kaatuan patjan viereen lattialle. Jos en olisi ollut niin lähellä patjan reunaa, olisin löynyt pääni lattiaan.
“Opettele kävelemään kakara!” se sama kissa huutaa minulle.
Osaan kyllä kävellä enkä todellakaan ole mikään pikkukakara. En kuitenkaan saa sanottua mitään. Haluaisin sanoa tuolle typerykselle jotain, mutta en pysty. En edes näe häntä tällä hetkellä. Minuun sattuu. Kuulen kahtien nopeiden askeleiden lähestyvän minua.
“Ootko kunnossa?” joku kysyy huolestuneena.
“Joo”, vastaan ja yritän nousta lattialta, “ehkä.”
“Mä autan sut ylös”, toinen kissoista sanoo rauhallisesti ja ojentaa tassunsa minulle.
Toinen etutassuni sai eniten osumaa kaatumisessa. Joudun hetken miettimään, kumpi tassuista on se kipeä. Tartun ojennettuun tassuun lopulta sillä vähemmän kipeällä etutassullani. Nousen hitaasti ylös. Menemme rauhallisesti ohjaajamme luokse.

Selitän tapahtuneen varovasti ohjaajallemme. Vaikka en tiedä minun haukukuneen kissan nimeä, kerho-ohjaaja kyllä tietää, ketä oikein tarkoitan. Se johtuu varmasti ainakin osittain siitä, että meitä on niin vähän.
“Hienoa, että tulit kertomaan, juttelemme tästä Sweetyn kanssa myöhemmin.. Kiitos myös Mocca ja Nella, kun autoitte toista”, hän selittää hymyillen, “haluisitko kokeilla vaikka tasapainolautaa, kun siinä ei ole pakko käyttää etutassuja?”
“Joo”, vastaan nopeasti, koska tasapainoilu kuulostaa hauskalta.
“Samo, onko okei, jos vaikka Nella tulee varmistamaan, ettet pääse kaatumaan ja satuttamaan itseäsi pahemmin?” kerho-ohjaaja kysyy rauhallisesti.
“Sopii”, vastaa varovasti ja vilkaisen nuorempaa minua auttaneista kissoista.

Nella ottaa jostain laatikosta pyöreän laudan ja asettaa sen lattialle. Se kaatuaa heti niin, että yksi osa reunaa kolahtaa lattiaan. Pitäisikö tuolla pystyä tekemään jotain. Katson kapistusta vähän epäröiden.
“Kokeile vaa rohkeest. Sun pitäis olla tossa niin, ettei mikään reuna osu lattiaan”, Nella selittää, “mä kyl varmistan, ettet kaatuu.
“Mut miten?” kysyn varovasti ja toivon, ettei nyt hänkin ala pitämään minua säälittävänä luuserina.
“Pystytkö ottaa tukee sun etutassuista?” hän kysyy antamatta minulle vastausta yhtään mihinkään.
“Pystyn”, vastaan vähän hämmentyneenä, koska en nyt ihan ymmärrä, mihin tuo oikein liittyi.
“Sit sä voit laittaa eka vaa etu- tai takatassut laudalle ja jättää toiset lattialle. Niin on hyvä olettaa, ni oppii vähän, miten tota voi hallita”, Nella neuvoo rauhallisesti minulle.
Nyökkään kiitollisena. Päädyn asettamaan takajalkani laudalle. Laudan etureuna kolahtaa heti äänekkäästi lattiaan. Tyttö neuvoo laittamaan tassut eri puolille keskustaa. Liikutan tassujani varovasti. Saan laudat reunat irti lattiasta edes hetkeksi, mutta minusta tuntuu, että ne kolahtavat lattiaan ihan koko ajan.
“Rauhotu ja keskity”, Nella neuvoo minua rauhallisesti.
Hymyilen kiitokseksi. Keskityn tarkkaan siihen, mitä teen. Saan reunat pidettyä irti laittiasta Nellan kaskujen mukaan jopa seitsemän sekuntia. Se on kuulemma ihan hyvin. Innostun kokeilemaan myös toisin päin. Takatassut lattialla lauta pysyy tasapainossa vain kolme sekuntia, mutta en ehtinyt harjoitella niin päin yhtä paljoa. Seuraavalla kerralla pääsen jo kokonaan tasapainolaudalle ja ehkä jopa seison siinä kahdella tassulla. Kiitän Nella avusta.

Kun muut ovat lähteneet, jään vielä näytelmälavalle kerho-ohjaajan ja Sweetyn kanssa. Vilkuilen epävarmana vanhempaa kissaa. Hän ei edes vilkaise minuun päin. Ohjaaja selittää, miten täällä tulisi käyttäytyä ja kysyy Sweetyltä, toimiko hän omasta mielestään sääntöjen mukaan. Tyttö ei vastaa mitään. Minusta tuntuu, ettei tästä keskustelusta ole yhtään mitään hyötyä. Kuitenkin, jos sama jatkuu, en varmasti enää halua tulla tänne, vaikka on täällä kerhossa kivojakin tyyppejä.

Vastaus:

Tykkäsin kuperkeikkaharjoituksista, siitä kohdasta tuli mieleen yksi Arttu-lastenohjelman jakso! .-D Jännä nähdä Samon alistuvampaa puolta, hän kun on yleensä aina niin vauhdissa. Onneksi pieni loukkaantuminen ei estänyt osallistumista ja Samo pääsi kokeilemaan tasapainoilua. .-) Ikävää että Sweetyn kanssa tuli kränää, sääli jos Samo alkaa sen takia vältellä kerhoa vaikka tapasi siellä mukavampiakin kissoja. Saat 18 penniä sekä kerhomerkin. .-)

-Kasa

Nimi: Odessa

09.02.2020 09:26
Täyteläinen viikko
**********************

Mahtava maanantai:

Kertojan nk

Tänään olisi Mouruposken ylläpitäjän Kasan syntymäpäivät. Odessa, Kinuski, Noki, Ava ja Marja, ovat suunnitelleet päiväksi kaikkea kivaa!
Jo seitsemältä aamulla, viisikko on lähes valmiina Kasan merkkipäivään. Odessa on käynyt suihkussa, Noki valmistellut eräänlaisen korin, Kinuski kokannut sekä leiponut, Ava harjannut turkkinsa, ja Marja harjannut hampaansa, ja putsannut hampaanvälinsä hänelle uusilla ilmestyksillä: hammasharjalla, hammastahnalla ja hammaslangalla!
"Noniin, nyt lähdetään katsomaan onko Kasa jo hereillä!" Odessa ilmoittaa poppoon seisoessa oven edessä innoissaan.
"Joo!" kissat huutavat yhteen ääneen Odessan raottaessa ovea.
Odessa nyökkää, avaa oven kokonaan, ja kääntyy vasemmalle, kohti Kasan huonetta.

Odessan nk

Ennen Kasan huonetta, käytävän varrella on Nooran huone. Kolkutan oveen, ja avaus tuleekin äkkiä.
"Ootteko te valmiita?" Kinuski kysyy raosta, jalkojeni välissä.
"Ei vielä!" kuuluu jämäkkä vastaus.
"Entä nyt?" Kinuski kysyy.
"Ei!"
"Nyt?"
"Ei!"
"Entäs sitten nyt?"
"Ei! Usko jo!"
"Nyt?"
"Ei vieläkään!"
"Nyt?"
"Noniin, mennään!" Noora kuiskaa takanaan odottavalle kissajoukolle. Mocca nappaa korin Noen tassusta, Noki nyökkää Mocalle salamyhkäisesti. Noora joukkoineen hiipii portaat alas, lyhyin, mutta varmoin askelein.
Pian saankin viestin, se on Kirsikalta:
'Nyt kaikki on täällä' viestissä lukee.
'Hyvä!' viestitän takaisin.
Asetan puhelimeni takataskuun, ja kolkutan oveen, yhdessä Marjan kanssa. Pian sisältä kuuluukin huuto:
"Tullaan, tullaan!" se on selvästi Kasa, hieman stressaantuneena töistä.
Ovi raottuu hieman, ja Kasan ilme pakottuu hymyksi.
"Hei Odessa!" Kasa tervehtii haukotellen kellon lyödessä tasan yhdeksän.
Samalla katson hieman alemmas, Kasalla on yhä yöpuku, varmaan juuri herännyt.
"Vaihda vaatteet ja tule, äkkiä!" kannustan huitoen käsiäni.
"Juu juu, ei näin maanantai aamuna niin hoppu voi olla, kello yhdeksältä!" Kasa haukottelee.
"On on!" huudahdan naiselle yhä huitoen käsiäni.
"Joo! Meillä on toooooosi kiire!" Noki huudahtaa. Vasta silloin Kasan katse huomaa jaloissani pyörivät kissat.
"Ai heipä hei! Taas välillä näitä hoitolan kissojakin näkee!" Kasa hymyilee huomattavasti piristyen hieman.
"Kiire!" Kinuski muistuttaa äreästi.
"Aa, niin" Kasa hoppuilee ja sulkee oven.

Ehkä kymmenen minuutin päästä, tyylikäs, meikattu nainen astuu ulos ovesta. Hymyilen, ja hoputan portaita kohti.
"Mevvää!" Marja huudahtaa osoittaen kohti portaita. Nostan Marjan syliini, lähdemme tikkaamaan portaita alas.
"Mihins kerrokseen mennään?" Kasa kysyy horppuessaan puolikorkuisilla kengillään, juostessaan portaita.
"Sitten näät!" hymyilen viekkaasti Kasaa kohti. Kasa vain hymähtää ja kohauttaa olkiaan. Kinuski on ensimmäisenä oikeassa kerroksessa, ja avaakin ulko-oven meille.
"Kiitos!" Kasa kiittää. Ennen kun Kasa ehtii ulos, Noki onneksi ehtii pysäyttämään hänet.
"Silmät kii!" Noki ilmoittaa.
"Selvä" Kasa hyväksyy. Kasa sulkee silmät, ja puikkelehdin taluttamaan naisen ulos.

"YLLÄTYS! HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ KASA!" kuuluu pian huuto kun koko hoitola huutaa pihalla pitkän katetun pöydän takana.
Kasa avaa silmänsä ja näyttää erittäin hämmästyneeltä.
"Mitä ihmettä?!" Kasa kyselee yllättynyt ilme kasvoillaan.
"Miten ihmeessä tiesitte syntymäpäivistäni?!" Kasa ihmettelee.
"Tietenkin me tiedettiin!" Noora huudahtaa hymyillen.
Mocca antaa korin Noelle, ja koko hoitolan kissat, mukaanlukien alienkissat ja adoptolaiset, lähtevätkin antamaan sitä Kasalle.
"Hyvää synttäriä!" kissat hymyilevät ojentaessaan koria yhä enemmän hämmästyneelle Kasalle.
"Voi kiitos!" Kasa kiittelee kumartuessaan halaamaan isoa kissajoukkoa.
Kinuski astuu pian joukosta esiin.
"Mä leivoin noi herkut tonne koriin, ja kokkasi ruokaa, ja Tikru, Miukuli, Kiki, Kara, Kawi, Lutte, Punkku, Soa, Chika, Nico, Nugetti, Viivi, Sunny, ja Molli autto, ku Tikru, Miukuli, Kiki ja Kara on köksässä, ja Kawi, Lutte, Punkku, Soa, Chika, Nico, Nugetti, Viivi Sunny ja Molli on kokkikerhossa, mut kyl Kikikin on kokkikerhossa, se on molemmissa" Kinuski selittää.
"Uu! Kuulostaa kivalta!" Kasa hymyilee.
"Aletaan syömään!" ilmoitan. Kaikki istuvat pöytään, Kasa päähän, ja muut sivuille, toinen pää jätetään tahallaan tyhjäksi.
Pian kaikki syövätkin jo maukasta pastaa ja salaattia, josta löytyy kaikkea kurkusta tomaattiin. Pitkin pöytää on kulhoja salaattia, ja vuokia pastaa, sillä jos olisi vain yksi kulho salaattia, ja yksi vuoka pastaa, olisi kauhea tungos.
Kuitenkin ruoka näyttää maistuvan erityisesti Kasalle, mutta tietenkin muillekin.

Taitava tiistai:

Noen nk

Moikkelis vaan! Nyt on tiistai, ja me ollaan tallustelenassa kouluun! Me mentiin adoption kautta, jotta voitais kävellä Kikin kanssa.
Mutta joo, ollaan ihan just koulun pihassa, ja kello on ihan just kymmenen, meijän pitää juosta!
"Tulkaa!" huudan ja lähden juoksuun.
Kello: "Kiling kiling!"
"Ääk! Kello soi!" Kinuski huutaa kun saavumme koulun pihaan. Juoksemme pitkin askelein kohti rakennusta. Tikitämme portaat ylös. Heitän sinisen tupsupiponi naulakkoon. Juuri ja juuri ajoissa, ilmaannun luokan eteen.

Avan nk

Hä hoon vievä kovona!
Mu oppe luppas, et se oppettaa meittää kiijottaa oikkeen tännään. Ja laussuu.

Hipun nk

Syötyäni aamupalan, heitän reppuni selkään, ja hypin Odessan huoneelle.
"Moi!" huudahdan kun Ode avaa oven. Ja ainiin, Kinuski siis pälätti mulle jotain että Odessaa pitää sanoo Odeks.
"Ai hei Hippu! Ava on vielä täällä, ja Marja tietenkin, tule sisään" Ode kertoo avatessaan ovea lisää. Astun sisälle. Nään Avan ja Marjan puuhailemassa jotain peihmoillaan.
"Moi!" hymyilen pienelle Avalle.
"Mo Hipu!" Ava hymähtää.
"Kuka To o?" Marja kysyy Avalta.
"Moi! Sä taidat olla Marja, mä en ookkaan tullut teille käymään nyt kun Marja on ollut täällä. Mä oon Hippu! Odessa, eiku siis Ode on mun koulu sponsori. Koulu sponsori niinkun hoitaa kouluasioita, meiltä adoptiolaisilta. Kikikin on Odessan sponsoroima kissa, mutta Kikiäkään et vielä varmaan tunne, paitsi jos näit sen adoptiossa" selitän.
"Ooooke" Marja hymähtää.

Kinuskin nk

Jee! Oon taas kemian luokan edessä!
"Räjäyttelemään!" huudamme Tikrun ja Vatun kanssa yhteen ääneen. Ja juuri tällöin, huomaamme opettajan takanamme.
"Ettekö te ole oppinut mitään?! Varsinkaan Kinuski! Sinähän olet ollut täällä jo kaksi vuotta!" Kemian ope ärärähtää.
*Huokaus*
"Olkaa nyt edes kunnolla, kun tänne on tullut uusi oppilas, Puro" ope huokaisee ja avaa oven meille.
Perässämme sisään, kipittää vähän Vattua nuoremman näköinen, mutta kuitenkin kisua isompi pentu.
Vattu ninjailee hakemaan ittelleen suojalasit. Se hyppää pöydältä open pöydälle, ja sieltä ikkunalaudalle, se ponnaa seinästä ja kaapinovesta verhoihin, josta se hyppää suojalasien luo. Nään Puron hämmästyneen katseen hänen istuessaan penkille.
Käyn hakemassa minulle ja Tikrullekkin suojalasit, niinkun aina pyydetään. Koska ne ovat niin korkealla, ojennan Purolle pienet sievät lasit.
"Kiitti!" Puro hymyilee.
"Tänään istutte kaikki neljä samalla pöydällä, jottei kenenkään tarvitse jäädä yksin. Teette myös pientä ryhmätyötä" ope kertoo.
"Kinuski, haeppa noita koeputkia tuolta, mutta varovasti. Tikru, hae tuolta nuo vesilasit, Vattu, haeppa kaksi rullaa talouspaperia ja Puro, hae tuolta noita koeputken kansia, minä haen teille monisteet" ope ilmoittaa päättäväisesti.
Me kaikki säntäämme kukin minnekkin.
Heti kun käännän pääni, kuulen kauhean kolinan. Vattu kompastuu talouspaperiin, ja pyörii lattialle sen päällä. Ja kohta se onkin jo muumioitunut talouspaperiin.
Ope kävelee Vatun eteen, kissasta on vain pää jäljellä kierimisen pysähtyessä vihdoin.
"Ei mitään hätää, asia on täysin hoidossa!" Vattu vakuuttaa epäuskoisen näköiselle opettajalle.
*Pläts* kuuluu kun ope lyö naamaansa tassullaan.
"Miks sä lyöt ittees?" Tikru päättää kysyä.
Opettaja: *huokaus*
Pian meillä on kasa tarvikkeita pöydällä. Kynät, kumit, monisteet, koeputket ja kannet, talouspaperirullat, muutama lasi, sekä suojalasit.

Kikin nk

Istun alas luokan penkille.
"Aloitetaan nyt heti sillä, että kirjoitellaan vihkoon" ope kertoo. Otan pinkin vihon ja oranssin kynän repustani.
"Kirjoittakaa tämä vihkoonne" opettaja käskee näyttäessään taulua karttakepillä. Taululle oli kirjoitettu:
`Yhteiskuntaopin tavoitteena on... `
Alan kirjoittaa lausetta.
"No, kukas tietää, mikä tavoite yhteiskuntaopissa sitten on?" ope kysyy. Viittaan nopeasti.
"Kiki" opettaja antaa puheenvuoroa.
"Eikö sen pitäisi avartaa käsitystä yhteiskunnasta?" kysyn.
"Täsmälleen! Eli kirjoittakaa siihen vielä näin:" opettaja ilmoittaa kirjoittaessaan taululle:
`1. Avartaa käsitystä kotimaisesta yhteiskunnasta`
"Mitäs muuta?" ope kysyy.
"Niin" ope kysyy nyökäten takana istuvaan kissaan.
"Ohjata toimimaan aktiivisesti ja vastuullisesti yhteiskunnassa" kissa kertoo suoraviivaisesti. Ope nyökkää, ja alkaa kirjoittaa taululle sinisellä tussilla.
`2. Ohjata toimimaan aktiivisesti ja vastuullisesti yhteiskumnassa` opettaja kirjoittaa nopeasti tikkukirjaimin.

Noen nk

"Noniin, tässä on vettä, ja pensseli" opettaja aloittaa.
"Nyt kokeillaan, millainen reaktio tulee, kun tiputetaan pisara, ja vain yksi pisara, tuohon lasiin, ja muistakaa sitten kirjoittaa muistiinpanoja vihkoon, että millä tavalla reaktiota voisi kuvailla ja kaikkea sellasta" ope jatkaa.
"Jokainen siis saa kokeilla omalla vuorollaan. Ensin vaikka Rico" ope lopettaa.
"Okei" Rico nyökkää, ottaa pensselin käteensä, kastaa sen, ja tiputtaa pisaran. Heti tämän jälkeen, Rico alkaa kirjoittaa vihkoonsa.
"Sitten Noki" ope kertoo. Otan pensselin pöydältä, kastan sitä, käännän pääni lasin viereen, ja tiputan pisaran. Tämän jälkeen lasken pensselin, otan kynän tassuuni, ja aloitan kirjoittamaan. Siinä välissä kun kirjoitan, katson Mocan tiputuksen. Sitten jatkan kirjoittelua.
"Okei, mitäs te olette saaneet aikaan?" ope kysyy. Viittaan.
"Mitäs Noki?" opettaja antaa vuoron.
"Mä kirjoitin näin: Otsikko: Vesi Itse teksti: Kun pisaran vettä tiputtaa pensselillä lasiin vettä, se tekee pienen aallon, ja värähtelee. Sivusta katsottuna se tekee pienen kuopan hetkeksi" luen.
"Hyvä, tuo kaikki on ihan oikein. Entä Rico?" ope kehuu ja kysyy.
"Kirjoitin näin: Otsikko: Veden reaktiot Itse teksti: Kun pisaran tiputtaa lasilliseen vettä, siitä huomaa väeähtäviä reaktioita, jotka muodostavat pienen syvennyksen veteen hetkeksi" Rico lukee.
"Hyvä, hyvä, Mocca" ope sanoo.
"Mä kirjoitin näin: Otsikko: Veden värähtelyt Itse teksti: Jos pisaran vettä tiputtaa läpinäkyvään lasilliseen vettä, se tekee useita värähtelyä, ja pientä aallon kuviota" Mocca lukee.
"Hyvä! Nuo kaikki olivat oikein! Teillä oli selvä yhteinen aihe vedestä, josta kirjoititte! Sen huomasi!" ope kehuu.

Kinuskin nk

"Noniin, sitten näillä, me teemme erilaisia kokeita ja muita" ope kertoo.
"Ensimmäisenä tälläinen, että Puro voisi kaataa tuohon lasiin tuosta kannusta likaista vettä" ope pyytää.
"Mehän tehtiin tätä ykkösellä!" huudahdan.
"Niin, mutta Vattu, Puro ja Tikru ovat ykkösellä! He eivät ole vielä kokeilleet!" ope ärähtää.
"Aa! Nii! Tietty! Tyhmä Kinuski!" huudan vahingossa ääneen.
"Elikkä siis, sitten Vattu, voit katkaista palasen talouspaperia, ja pyörittää sen rullalle" ope selittää.
Vattu tekee ohjeen mukaan, hieman tylsistyneen näköisenä.
"Hyvä! Sitten Tikru, aseta se näiden lasien väliin, niin että päät osuvat molempiin vesiin" ope kertoo.
Tikrukin tekee ohjeiden mukaan.
"Ja sitten, odotetaan. Kun jotain alkaa tapahtua, raportoikaa tuohon monisteeseen, raportti kohtaan. Voitte myös odottaessa voitte opetella vaikkapa monisteessa olevia aineiden nimiä" ope sanoo. Otan monisteen, ja kynän valmiiksi.
Jäämme odottamaan tapahtumia jännittyneinä. Alan harjoitella aineiden nimiä, kun tulee tylsää.
"Kattokaa!" Vattu huutaa yhtäkkiä. Kaikki kissat kerääntyvät suodatustestin ympärille.
"Toi toinen on on nyt melkein tyhjä! Siellä on enää mutaa pohjalla, ja toisessa on kirkasta vettä!" Puro huudahtaa.
"Tässä näätte, miten saimme aikaan vesisuodattimen, tämä ei itseasiassa ole kemiaa, mutta kun lisäämme kohta tähän lasiin, missä on vettä, tietynlaista liuosta, tästä tulee kemiaa! Tähän toiseen lasiin jäi vain liat pohjalle, ja kuten näette, tässä toisessa lasissa on melkein juomakelpoista vettä... " opettaja aloittaa. Samassa huomaankin Vatun kittaamassa vettä jo suuhunsa. "Mutta sinne on kuitenkin siirtynyt myös kuravesibakteereja" opettaja lopettaa turhautunut ilme kasvoillaan. Vattu melkein tiputtaa lasin lattialle, ja juoksee hanalle. Hän alkaa pestä kieltään tassuillaan, mutta karvat jäävätkin kieleen kiinni! Vattu alkaa repiä tassujaan irti, kun ope käskee meidät muut jatkamaan.
Kirjoitan tehtävään numero kaksi: Vesi liikkuu hitaasti talouspaperia pitkin, tyhjään lasiin, muttei Muta pääse sinne, joten kuravedestä, tulee toiseen lasiin kirkasta vettä, ja kura jää toiseen lasiin.

"Jatkamme seoksella, johon tarvitsemme niitä Kinuskin tunnin alussa hakemia kouputkia, ja Puron hakemia koepunken kansia, tuota koeputkitelinettä, hopeanitraattiliuosta sekä kaliumjodiliuosta" ope aloittaa osoittaen ikkunalaudalla seisovaa koeputkitelinettä.
"Mennään tänne ikkunalaudan luo" ope jatkaa. Kävelemme, taino ope kävelee, ja me ninjaillaan.
"Ensin, voisimme tutkia näitä pulloja. Mitä varoitusmerkkejä te löydätte?" ope kysyy.
Tutkittuamme pulloja hetken, viittaamme kaikki.
Ope antaa puheenvuoron ensin Tikrulle.
"Eikö toi tarkoita hapettava?" Tikru varmistaa.
"Joo. Mitä Puro löysit?" ope kysyy Purolta.
"Onko toi se syövyttävä? Ainakin siinä monisteessa luki niin"
"On! Oletkin hyvin opiskellut, kun odotimme muutosta suodatuskokeessa" opettaja kehuu.
"Entä Kinuski ja Vattu, mitäs te löysitte" ope kysyy.
"Mä löysin 'ympäristölle haitallinen' merkin Vattu kertoo.
"Ja mä, en löytänyt enää yhtää mitään!" ilmoitan ylpeästi.
"Oikein, ja Kinuski, tuota ei olisi tarvinnut ilmoittaa" ope kertoo.
"Eli tosiaan hopeanitraatin pullossa, oli nuo kaikki merkit, mutta kaliumjodidissa ei ollut mitään merkkejä" ope selventää.
"Mutta nyt, voisimme aloittaa. Molempia liuoksia, pitäisi laittaa kymmenen tippaa, omaan koeputkeensa. Kinuski, sinä voisit laittaa toiset, ja Tikru, sinä toiset" ope kertoo. Otan pöydältä pipetin, jolla tiputan jo koeputkitelineessä odottavaan koeputkeen, kymmenen tippaa hopeanitraattiliuosta. Tikrukin tekee niin, mutta vaan kaliumjodidiliuoksella.
"Hyvä! Sitten, Vattu, voit kaataa kaliumjodidiliuoksen hopeanitraattiliuoksen päälle" opettaja kertoo. Vattu nostaa Tikrun kaataman liuoksen varovaisesti, ja kaataa sen kaatamaan liuoksen päälle.
"Oho! Pitikö sen muuttua keltaseks?" Vattu kysyy pelästyneenä.
"Pitää. Sitten Puro, kaada se tuohon isompaan koeputkeen, jotta voimme tutkia sitä hieman.

Hetken tutkinnan jälkeen:

"Nyt teemme kaikki vielä itsenäisesti, jonkun helpon seoksen. Tässä on kuusi ohjetta, josta jokainen voi valita yhden, jonka tekee. Muistakaa raportoida monisteeseen!" opettaja ohjaa. Valitsen ohjeen, ja menen tutkimaan sitä omalle paikalleni.
"Mä tarviin BTS-liuosta ja pillin!" huudan.
"Selvä selvä! Älä huuda!" opettaja ärähtää antaessaan minulle pullollisen BTS-liuosta korkean kaapin päältä.
"Kiitti!" sanon ja nappaan pullon.
"Entäs se pilli?" kysyn, hidastan, ja käännyn.
"Olin juuri antamassa sitä! Tässä sinulle puhdas, vihreä pilli" opettaja sanoo. Yritän napata pillin, mutta ope pitää tiukan otteen.
"Tässä" ope sanoo ja vasta nyt antaa pillin minulle. Juoksen pöydän ääreen, avaan pullon korkin, kaadan liuosta muovikippoon. Otan pillin, ja alan puhaltaa. Liuos muuttaa väriään. Sinisestä keltaiseksi. Työnnän kokeen sivuun, ja alan kirjoittaa: Kun BTS-liuokseen puhaltaa pillillä, se muuttuu keltaiseksi, vaikka se oli ensin sinistä!

Odessan nk

"Heippa Ava ja Hippu!" huudan kissojen sulkiessa ovea.
"Heippa!" Hippu huutaa sulkiessaan oven kokonaan.
"Marja! Tule kohta sitten syömään!" sanon sohvalla möyrivälle Marjalle.
"Ooke" Marja kerkeää sanoa ennenkun vääntää kuperkeikan.
"Mutta voitaisiin ensin käydä kylppärissä pesemässä sut!" kerron. Haen samantien shampoon ja pyyhkeen.
"Hee! Pevuve!" Marja huutaa hypätessään sohvalta.
"Tule!" sanon ja otan Marjan syliin. Avaan oven. Lähdemme portaita alas, kohti kylppäriä.

Kertojan nk

Näin Odessa ja Marja lähtivät kohti kylppäriä kevyine kantamuksine. Pian ovikin jo avautui, ja kaksikko astuivat sisään tilavaan, moderniin kylppäriin, jossa ensimmäiseksi, Odessa avasi hanan, jotta kylpyamme ehtisi täyttyä, ennen pikkuisen kissan, Marjan, syöksymistä veteen.

Hetken päästä Marja on valmis, ja amme täynnä. Odessa nostaa pienen kisun veteen, ja ottaa shampoon esiin. Tyttö alkaa hangata shampoota Marjan turkkiin, heti sen kastuttua kunnolla.

Hipun nk

Kellot soivat. Käytävällä näämme Kinuskin, Noen ja Kikin. Kiki ja Kinuski tulevat meidän kanssamme, Noki taas lähtee hoitolalle. Tassutamme luokkaan ripein askelin.
"Okei, istukaa!" opettaja huudahtaa saapuessamme luokkaan.
"Tänään aiheenamme on kirjoitus, lausuminen, ja  käsiala. Aloitetaan kirjoittamisesta ja lausumisesta. Aloitetaan lausumalla ja kirjoittamalla aakkoset" opettaja kertoo.
"A, B, C, D, E, F, G...." alamme luetella. Jopa pennut osaavat aika hyvin.
"Hyvä hyvä!" ope kehuu.
"Entäs jos kirjoitan tänne taululle näin? Kuinka lausutte sen?" hän kysyy. Lähes kaikki pennut viittaavat.
"Samo, miten sinä lausuisit tämän? Tai vaikka nämä kolme tästä, niin pääsemme nopeammin" ope kysyy.
"A ja I, evi Ai, E ja I, evi Ei, E, V ja I, eli eli!" Samo lausuu.
"Hienoa! Miten Ava lausuisit nämä tässä alla?" ope kysyy.
"L ta E, Le, H ta E, He, J ja A, Ja!" Ava huudahtaa iloisesti ja varmasti.
"Loistavaa!" ope huudahtaa.
"Nyt voisimmekin siirtyä sanojen lausumiseen, jos kirjoitan tänne tälläisen sanan, miten te lausuisitte sen?" hän kysyy kirjoitettuaan taululle sanan koulu.
En viittaa, sillai haluan pienempien oppivan, kun itse tuon jo osaan.
Opettaja antaa puheenvuoron Kuulalle.
"Eitö se tasuta koulu?" Kuula kysyy.
"Hyvä! Niin se lausutaankin!" ope kehuu.
"Entäs tämä?" hän kysyy kirjoittaessaan sanaa 'päiväkirja' taululle.
Nään että ainakin Ava, Puro ja Rio viittaavat.
Opettaja nyökkää Avaa kohti.
"Lauttutaako te pääiväkirja?" Ava kysyy itsevarmasti.
"Melkein, päiväkirja" opettaja korjaa.
"Sitten tämä" ope kertoo kirjoittaessaan taululle sanan sairaala.
Pian hän nyökkääkin kohti Rioa.
"Sairala?" Rio ehdottaa.
"Taas melkein! Sairaala" opettaja korjaa jälleen.

Kikin nk

"Sitten voisimmekin vaihtaa kirjoitukseen" ope selittää.
"Tehdään niin, että minä sanon sanan, ja sitten aina kaksi kissaa tulee tänne taululle sen kirjoittamaan, ensin vaikka Kiki ja Ava siitä eturivistä, teidän sananne on maalaus" ope kertoo.
"Oke" Ava  sanoo. Hyppäämme puisilta penkeiltä me lattialle, kävelemme luokan edustalle, josta nappaamme tussit. Ava ottaa punaisen, minä sinisen. Kirjoitamme sanat äkkiä, ja palaamme paikoillemme.
"Hyvä hyvä! Molemmilla oikein!" ope kehuu.
"Sitten vaikkapa Cho, Miukuli ja heidän jälkeen Kinuski, Mystikka, heidän jälkeen Veeti, Kuula ja niinedespäin, pöydittäin" opettaja selittää. Meidän jälkeen tosiaan Cho ja Miukuli kirjoittivat heidän sanansa, jonka ope antoi, ja sitten Kinuski ja Mustikka kirjoittivat sanansa, kirjahylly...
"Noniin, nyt kun kaikki ovat kirjoittaneet..." ope aloittaa hymyillen leveästi.
"Ottakaa vihot esiin, ja tehdään lyhyt sanelu" hän jatkaa.
"Elikkä otsikoksi sanelu, voin sen vielä kirjoittaa tänne taululle, ja sitten kymmenen numeroa allekkain, näin" opettaja kertoo kirjoittaessaan punaisella tussilla taululle.
Otan vihkoni ja kynäni esiin. `Sanelu` kirjoitan otsikoksi, ja laitan ohjeiden mukaan kymmenen numeroa allekkain. Kuulen Avan mutisevan jotain vieressäni, ja ihan oikein lausutusti!
"Ensimmäinen sana on paperi" ope selostaa pian. Alan kirjoittaa sanaa vihkoon, ensimmäisen numeron viereen.
"Ja katsokaa oikeinkirjoitus!" opettaja huomauttaa pian.


Avan nk

Kiijotan tana topeatti. `Paperi` kiijotan.
"Sitten toinen sana, ainiin, onhan kaikki valmiita?" oppe kyttyy. Työkään.
"Hyvä! Elikkäs toinen sana on tietokone" oppe sellottaa.
Kiijotan tanan numevon kakti pevään.
"Kolmas sana sitten onkin hieman haastavampi, kuumailmapallo, siinä onkin jo kolme osaa, nii kuin numerossa kolme!" oppevaja keetoo. Kiijotan taat tanan täkkiä, ha tään otottamaan teulaavaa tanaa.

Noen nk

Oon kohta hoitolalla! Mä ja Nella kävellään samaa matkaa. Nella sano, että se käy alienkissojen huoneen kautta, niin mä meen kans, moikkaa niitä.
"Onks Noora saanu lisää hoidokkei?" kysyn Nellalta meidän jo hyppiessä hoitolan portaita.
"On, Cindyn, Cindy on kiva, mut aika riiviö!" Nella huudahtaa. Koputan alienkissojen oveen. Pian Galaxy avaa meille oven.
"Moi!" hän tervehtii.
"Me tultiin moikkaa tässä välissä, kun me ei olla äikässä, niin meillä on nyt vapaata" Nella selostaa nyökyttävälle Galaxylle jonka viereen pujahtaakin pian kolme pentua.
"Aaa! Ootko sä saanut pentuja?! Kun ne on liiloja, nii ajattelin" Nella huudahtaa.
"Oon" Galaxy myöntää hymyillen iloisesti.
"Keitä siellä ovella on, Galaxy?" kuulen Sylvin äänen huutavan jostain sohvan perukoilta.
"Nella ja Noki" Galaxy kertoo Sylville.
"No tulkaa sisään!" Galaxy toteaa ja avaa ovea enemmän. Nyökkään kävellessäni sisään värikkääseen huoneeseen. Kävelen Sylvin ja Lightin luo sohvalle.
"Moi! Mitens te täällä? Eikö teillä ole koulua?" Light kysyy.
"Me ei olla valittu aineeks äikkää, nii meillä on tää tunti vapaata, nii tultiin hoitolalalle" vastaan.
"Jaahas jaahas, sepä kiva, mutta kuitenkin ei kiva, kun te opitte vähemmän" Sylvi hölisee.
"Ei se haittaa!" Light ärähtää Sylville. Light ilmeilee Sylville hieman, ja Sylvi vai huokailee.
"Yhä sinä olet tuollainen ilkikurinen kuin pikkukisu!" Sylvi huokaisee.
"Mutta minä, minä olen vanha! Joten haeppas nyt Light minulle kermaa!" Sylvi ärjyy Lightille, joten päätän parhaaksi lähteä joidenkin muiden seuraan. Nään Nellan Rexin luona, joten päätän mennä katsomaan Galaxyn pentuja.
"Äiti! Äiti! Äiti! Kato! Tossa on tollanen erikoisissa!" yksi pennuista huudahtaa.
"Niin, mutta ajattele, heidän mielestä, me olemme erikoiskissoja!" Galaxy huudahtaa pennulle. Pentu lähtee erittäin hämmästyneellä ilmeellä konttaamaan Espiguen luo kertomaan tästä oudosta jutusta.
"Siinä ajateltavaa kylliksi ajateltavaa!" Galaxy naurahtaa.

Kinuskin nk

"Nytkö kaikki siis ovat valmiita? Kaikki sanat kirjoitettu ja tarkistettu?" ope varmistaa.
"On!" kaikki huutavat.
"Hyvä! Vaihtakaa vieruskaverin kanssa" ope käskee. Vaihdan Mustikan kanssa.
"Kirjoitan oikeat vastaukset tänne taululle" ope kertoo.
Tarkastuksen jälkeen, Mustikka sai seitsemän pistettä, ja minä yhdeksän. Ava sai kuulemma kanssa seitsemän.
"Okei, keritään vielä kolmen sanan lausesanelu, ja vähän harjoittelua, ennen kellojen soittoa. Kolme numeroa allekkain, ja ensimmäinen lause on kanit syövät porkkanaa" ope selostaa.
Kirjoitan lauseen ripeästi.

Avan nk

"Kaikki ovat nyt taimeet kirjoittaa?" oppe vaamistaa.
Työkyttelemme kaikki häitämme.
"Okei, hyvä, seuraava lause on maapallolla on elämää" oppe keetoo. Ottan kyvän taat tattuuni, ja allan kiijottaa.
`maa pallolla on palljon ellämää` kiijoitan.
"Ja vielä viimeinen lause, Liisa ostaa makkaran" oppe tanoo.
`Liisa ostaa makaran` kiijoitan.
"Sitten vaihdetaan taas parin kanssa.
Vaahan Kikin kantta.

Noen nk

"Nyt meijän pitää kuitenkin lähtee takas koululle" päätän kertoa leikittyäni hetken liilojen pentujen kanssa. Nousen ylös lattialta, ja alan viittoa kohti ovea, jotta Nella huomaisi.
"Okei, no nähdään taas!" Galaxy hymähtää. Hän kävelee kanssani ovelle, ja avaa sen meille.
"Moikka!" Nella huutaa Rexille.
"Moikka!" Rex huutaa takaisin oven sulkeutuessa.
Hypimme portaat alas.
"Mitä sä teit?" Nella päättää kysyä pian.
"No mä juttelin ensin Sylvin ja Lightin kanssa, ja sitten leikin Galaxyn pentujen kanssa" kerron iloisesti hyppien. Nella työntyy ulos ovesta ja nyökkää.
"Raikas ilma tekee terää, mutta vielä enemmän, terää tekee..." Nella aloittaa.
"Lumihankitappelu!" Nella huutaa työntäessään mut lumikasaan, joka ei ole vielä sulanut.
"Iiiiik!" kiljaisen. Vedän Nellan mukaan kasaan, alan painia siskon kanssa, se näyttää siltä, kun painisimme viimeistä päivää!
Pian kuitenkin Nella huomaa ajankulun, ja lähdemme juoksemaan kilpaa, kohti koulua.

Kertojan nk

Samalla kun Nella ja Noki saapuvat koululle, Odessa nostaa Marjan ammeesta.
"Kuppat o kivoja!" Marja huudahtaa.
"Eikö!?" Odessa kysyy. Hän ottaa pyyhkeen esiin, ja alkaa pörröttää Marjan turkkia.
"Kuvittaa! Kuvittaa!" Marja kirkuu Odessan kutittaessa pentua hieman.
Pian Marja on kuiva.
"Hoitoaineen vuoro!" Odessa ilmoittaa. Hän alkaa suihkia Marjaa nestemäisellä hoitoaineella.
"Iiiiiik!" Marja kirkuu yrittäessään väistellä suihkeita.
"Marja! Ei, tässä, kestä, kauaa!" Odessa huudahtaa yrittäessään pysyä Marjan liikkeiden tahdissa.

Kinuskin nk

Äikkä loppuu, ja me siirrymme matikan luokkaan. Nella ja Noki ryntäävät sisään ulko-ovesta, juuri kun saavumme äikänluokan eteen.
"Hyvä! Me taidettiin ehtiä!" luminen Noki huokaisee.
"Nii!" Nella huohtaa röhisevällä äänellä, varmaan juoksemisesta.
"Tulkaa sisään!" ope huutaa luokasta. Iso kissajoukko, varmaan koko koulu, ryntää sisään, ja valitsevat paikat.
"Joo jooooo!" Vattu sähisee opelle ja tallustelee sisään. Ope kattoo Vattua murhaavasti.
"Meillä on täällä vähän uudempia oppilaita, elikkä selittelen tässä vähän, ennen kirjan pariin siirtymistä" ope kertoo kun kaikki ovat saaneet paikan.
*Iso, iso huokaus*
"Eli siis matematiikka on helppoa, kun sitä olette vähän opiskelleet. Kun miettii, vain numerot pitää aluksi osata. Luetellaanpa numerot 1-20" ope pyytää.
*Iso, iso, iso huokaus*
"Yy, kaa, joo, nee, vii, kuu, see, kaa..." Vattu karjuu.
"Vattu!!!!!!" ope huutaa äreästi.
"Aloitataampa uudestaan, ja Vattu on hiljaa!" ope ilmoittaa katsoen paheksuvasti Vattua.
"Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi...." kaikki huokaisevat.
"Hyvä! No kun teillä nyt noin kiire on, tai no lähinnä, Vatulla.." ope aloittaa.
"Kyllä mullakin on kiiiiiireeee!" keskeytän.
"Kinuski!!!!" ope karjaisee.
"... niin mennään sitten sinne kirjaan" ope ehtii sanoa, ennen kauheaa kolinaa, kun kaikki nappaavat kirjat ja kynät niin nopeasti kun pystyvät, ja alkavat tehdä tehtäviä.
"Okei, eka tehtävä siis on..." mumisen.
`1. Laske seuraavat laskut:` luen äänettömästi.
"Eli näin:" mumisen.
Alan kirjoittaa vihkoon:
24 x 3 = 72
16 x 4 = 64
31 x 3 = 93
`2. Laske jakolaskut:` luen jälleen äänettömästi. Alan laskea.
Merkitsen vihkoon:
28 : 2 = 14
62 : 5 = 12.2
40 : 8 = 5
Teen vielä loput tehtävät, ja lähden tarkastamaan. Pari virhettä.
Korjaan vihkoon:
62 : 5 = 12.4

Avan nk

Oon kävelemässä matikan luokaan. Ope autto mua vielä vähän tunnin jälkeen, niin nyt mä osaan melkein kaiken kirjottaa ja lausuu.
"Ai hei Ava! Hyvä että nyt tulit kuitenkin!" ope hymyilee saapuessani luokkaan.
Selitän tilanteen opelle, ja istun Vatun viereen.
"Moi Vattu! Mä opin!" kuiskaan tylsistyneen näköiselle Vatulle.
"Aa, hyvä! Mut täällä on toooosi tylsää, ku ei voida vaan mennä siihen asiaan, koulusta pääsemiseen!" Vattu huokaisee. Naurahdan hieman, ja otan kirjat esiin. Aloitan ensimmäisen tehtävän.
`1. Laske` siinä sanotaan.
Alan laskea, käsketysti.
"Öm, 12 + 8 = öö, 20!" mutisen.
Kirjoitan vastauksia vihkoon.
12 + 8 = 20
17 + 12 = 29
26 + 9 = 33
Kun kaikki tehtävät ovat valmiit, menen tarkistamaan.
"Oho! Tossa on virhe!" mutisen ja korjaan virheen:
26 + 9 = 35
"Noniin, kellot soivat kohta, joten, aletaan lopetella, läksyksi tulee, siitä kakkosille mökki 13, ja ykkösille mökki 12" ope kertoo. Merkkaan läksyn, ja lähdemme kohti hoitolaa.

Kertojan nk

Tänään, Hippu vieraili äidinkielentunnilla (koska katoin ensin että Hippu on äikässä, muttei ollutkaan, ja olin jo kirjottanu siitä) ja kissoilla oli hauska koulupäivä. Ruokailusta kissat eivät edes halunneet kirjoittaa, mutta Kinuski innostui kirjoittamaan kemiastaan, aikalailla.

Kerho keskiviikko

Koulun jälkeen:

Kertojan nk

Kissat hyppelevät portaita alas selvästi innoissaan, tänään heillä olisi taas toimittajakerhoa!
"Kattokaa! Mä osaan laskee tätä kaidetta!" Kinuki huudahtaa hypätessään portaiden kaiteelle.
"Mäkin tuun!" Noki huutaa ja hyppää hänkin kaiteelle.
"Jeeeee!" kissat huutavat laskiessaan kaidetta alas asti.
"Hienoa! Sieltä tulevatkin loput" ohjaaja hymähtää Kinuskin ja Noen hypätessä alas kaiteelta.
"Tänään, luemme vanhojen Mouruseten sarjakuvia, sekä kuvaamme videon, josta kuvitamme Mouruseen sarjakuvan, sekä teemme siihen tarinan" ohjaaja ilmoittaa.
"Uu! Kuulostaa kivalle!" Ava toteaa iloisesti.
"Niimpä!" Kinuski, Noki, Marja, Nala ja Ennustus huudahtavat yhteen ääneen.

Kinuskin nk

Otan Mourusen toisen osan tassuuni, ja alan etsiä sieltä sarjakuvaa. Siinä seikkailee joku Zipu, ja joku Karri.
"Aa! Ne käy uimalassa!" sanon vahingossa ääneen.
"Ai ketkä?" Noki kysyy.
"Mäkin haluun uimalaan!" Ava huudahtaa.
"Ja mä, ja mä..." kuuluu sieltä sun täältä.
"Tässä sarjakuvassa" kerron ihmertyneesti. Miten he eivät sitä tajunneet?!
"Noniin, nyt kun olette hetken lukeneet sarjakuvia, ja tiedätte suunnilleen mitä pitäisi tehdä, aloitetaan kuvaus!" ohjaaja kertoo innostuneesti.
"Ensin pitää keksiä aihe" hän kertoo.
"Öm, olisiko meidän toimittajakerhopäivä?" kysyn.
"Joo! Se on hyvä idea!" kaikki huudahtavat ponnekkaasti.
"Okei, jos olette keksineet aiheen, voitte kuvata" ohjaaja ilmoittaa.
Otamme kameran, ja asettelemme sen hyvään paikkaan.
"Me muuten voidaan tehä ne klipeissä, kun ne voi editoida yhteen" Nala ehdottaa.
"Joo, sitten ei tarvii kuvaa sitä, ku me asetellaan se!" Noki hymähtää.
Kuvaamme videon vikkelästi ja nopeasti.
"Okei, seuraavaksi on kuvituksen vuoro" tummanharmaa ohjaaja kertoo. Hän ilmeisesti osaa olla tilanteessa kuin tilanteessa rauhallinen.
Juoksemme Mouruseen upean takatilan toiseen päätyyn, jossa avaamme laatikon, josta löytyy kyniä.
"Tähän vois laittaa tätä, ku kattokaa ny, tosin on silleen"
Ja
"Tohon tervii enemmän ruskeeta, ja tonne!" kuuluu kun piirrämme sarjakuvaa videon pohjalta.
Pian se onki valmis.
"Siitä tuli hyvä!" Ennustus huudahtaa.
"Tosi hyvä!" toteamme yhteen ääneen.
"Hieno!" ohjaaja kehuu.
"Se tulee juko seuraavaan, tai sitä seuraavaan Mouruseen" ohjaaja ilmoittaa.
"Teillä näytti olevan kivaa, mutta kerho päättyy nyt. Rauhallista kotimatkaa!" ohjaaja hymyilee. Hän heiluttaa meille, kun kapuamme rappuset ylös.

Avan nk

"Ohjaaja on meille tosi kiva! Ja kivaa ku me saadaan tehä jotain yhessä!" hymyilen meidän saapuessa ovelle.
"Niimpä!" Noki huudahtaa ja avaa oven.
"Moi! Mitens teillä meni?" Odessa kysyy.
"Hyvin!" Kinuski kertoo.
"Meevvä ovvi kivvaa!" Marja kertoo innokkaasti.
"Nii oli!" Kinuski kiljaisee ja hyppää tyynykasaan, Noki perässä.
"Mäki tu!" Marja huutaa kun hän hyppää tyynykasaan.
"Ja mä!" huudan. Hyppään sekaan.
"Kinuski ja Marja, käykääs pesemässä vaikkapa hampaat, ja voitte sen jälkeen leikkiä. Ava ja Noki, tulkaa te mukaan, kun te alatte olla jo likaisia" luulen Odessan sanovan jonkun ajan päästä.
"Okei" nyökyttelen hypätesäni pois tyynykasasta.
"Nokikin, nyt mennään!" Odessa huutaa ovelta, kerättyään pesukamat.
"Okei" Noki myötelee ja lähtee mukaan.

Kertojan nk

Heti kun Odessa on saanut oven suljettua, Kinuski sinkoaa vessaan.
"Tuu Marja! Pestään ne hampaat" Kinuski huutaa.
"Muvva o vähä vettahävä" Marja ilmoittaa, juuri ennen hammastahnan pursottamista harjalle.
"Okei, no käy hiekkalaatikolla" Kinuski huokaisee. Hän tassuttaa ulos vessasta, ja työtä ovea enemmän kiinni.
"Mä o ny vammit" Marja huutaa pian vessasta.
"Okei, mä tuun" Kinuski ilmoittaa ja tallustelee takaisin vessaan.
"Pese tassut" Kinuski ohjaa.
"Muista saippua!" hän huomauttaa Marjan laskettua tassunsa veden alle.
"Too!" Marja nyökyttää pirteästi.
Kissat pursottavat tahnaa hammasharjoilleen, ja alkavatkin pian hangata.
Sillä aikaa toisaalla, Ava ja Noki ovat päässeet jo ammeeseen.
"Kuplat on hauskoi!" Ava naurahtaa.
"Tota Marjakin iloitsi" Odessa hymähtää. Hymy rientää neidin kasvoille, kun kissat alkavat vesisodan. Pian meno yltyy kovaksi, kun pehmolelut, jotka kisut ovat sujauttaneet mukaan, uppoavat vaahtoon.
"Hei! Ne pehmot pois sieltä!" Odessa huudahtaa ja nappaa pehmot pois vedestä. Tyttö laittaa ne kuivumaan, jotta ne kuivuisivat illaksi.
"Mistä te edes veditte nuo pehmot?" Odessa kysyy naurahtaen.
"Me otettiin ne mukaan!" vaahtopartainen Noki kertoo. Ava ja Odessa purskahtavat nauruun.
"Mitä te nauratte?" Noki kysyy ihmeissään.
"Sulla on vaahtoparta, ja vaahtoviikset!" Ava naurahtaa.
"Ja vaahtoturpaani!" Odessa lisää naurun pyörteissä.

Laiska lauantai:

Kertojan nk

Kissat kertakaikkiaan vain laiskottelevat. Laiskottelevat, ja laiskottelevat.
"Nyt ylös, ulos ja kenkille!" Odessa karjuu kun kello lyö yhdentoista.
"Mutkun ei jaksa!" Kinuski mankuu.
"Kyllä jaksaa!" Odessa huudahtaa.
"Eikä jaksa!" Noki valittaa.
"Kunnon laiskapeput! Tänään te ette ole herkkupeppuja, vaan laiskapeppuja!" Odessa naurahtaa. Tyttö on jo vaihtanut reippaat urheiluvaatteet, ja olisi valmiina pitkälle lenkille!
"Saanko mä jätskin?" Ava kysyy.
"Ja ma!?" Marja kysyy.
"No, ehkä te ootte tänään myös herkkupeppuja!" Odessa naurahtaa.
"Saatte jokainen yhden piparin, mutta muuta ei heru!" hän jatkaa ja antaa herkunhimoisille kissoille yhdet joulusta (kröhön, viime joulusta) yli jääneet piparit.
"Jee!" kissat huudahtavat yhteen ääneen.
"Mutta tehkää nyt edes jotain järkevää! Vaikka läksyjä!" Odessa huokaisee.
"No Mutkun ei jaksa!" kissat maukuvat jälleen yhteen ääneen.
*huokaus*

Illalla:

Odessa palaa reippaalta lenkiltä, jonne on saanut raahattua mukaansa Marjan.
Odessa avaa oven, ja päästää ultraväsyneen Marjan sisään.
"Hei! Pois mun koneelta!" Odessa huutaa heti huomatessaan Kinuskin, Noen ja Avan surffailemassa valkoisella koneella.
"Miks?" Kinuski kysyy väsyneesti. Odessa heittää kengät ja takin pois, sitten hän kävelee sohvalla makaavien kissojen luo, ja nappaa koneen heidän nenien edestä.
"Miksi te olette Netflixissä ilman lupaa, mun tunnuksilla?!" Odessa kysyy hieman vihaisesti.
"Vastaa eka mun kysymykseen" Kinuski pyytää nyrpistyneesti.
"Jos teillä ei ole mitään muuta tekemistä, niin syökää iltapala!" Odessa huudahtaa ja kääntyy kohti keittiötä.
"Mitäs te haluaisitte?" hän kysyy.
"Mä haluun muromysliä! Ja sit vaikka mansikkamaitoo" Ava kertoo hieman pirteämmin, ja pomppaa sohvalta lattialle.
"Marja?" Odessa kysyy.
"Mä ovvan mansikamaiitoo, ja muvvoja" Marja kertoo.
"Okei, entäs Kinuski ja Noki?" Odessa kysyy kaataessaan muroja jo kulhoon.
"Kinuski? Noki?" tyttö kyselee ja kääntyy ympäri. Kinuski ja Noki nukkuvat sikeää unta.
"Oh! Antaa heidän nukkua!" Odessa kuiskaa ja sinkoutuu kantamaan kisut omille makuualustoilleen.
Pian Odessa palaakin tekemään Avalle ja Marjalle annoksia.
"Olkaas hyvä!" Odessa sanoo.
"Kiitti!" Ava kiittää ja alkaa lappomaan muromysliä sievään suuhunsa.
"Kiitot" Marja kiittää. Hänkin alkaa syödä muroja. Välillä kissat hörppivät mansikkamaitojaan, ja jatkavat taas syömistä.


Siisti sunnuntai:

Kertojan nk

"Herätys!" Kinuki huttaa Odessan korvaan vielä aamuyöllä.
"Mitä nyt?" Odessa kysyy unenpöppöröisenä työntäessään peittoaan pois päältään.
"Mulla on tylsää!" Kinuki huutaa.
*haukotus* Odessa nousee ylös sängystään, ja vaihtaa vaatteensä väsyneesti.
"Rätti käteen, ja aloitetaan sunnuntain siivous!" Odessa huudahtaa pian tukiessaan Kinuskille rättiä käteen.
"Mut.." Kinuski aloittaa.
"Ei mitään muttia! Kun kerran oli tylsää, niin nyt siivotaan!" Odessa keskeyttää päättäväisesti.
"Aha!" Kinuki huokaisee. Kohta Kinuski onkin jo vauhdissa. Hän hyppii ikkunaan, pyyhkäisee, ja ponnaa ikkunalta takaisin lattialle.

Odessan nk

Kinuskin puuhat näyttävät hauskoilta!
"Huometa!" Marja huudahtaa unenpöppöröisenä, horppuessaan kohti minua.
"Huomenta! Käytös Marja herättämässä Avan ja Noen?" kysyn.
"Too" Marja vastaa ja lähtee herättämään.
Kävelen Kinuskin luo.
"Miten menee?" kysyn.
"Hyvin! Tää ikkuna on kohta puhas!" Kinuski hymyilee hikisenä hyppimisen jäljiltä.
"Siivouksen jälkeen, sä saat kyllä kunnon vaahtokylvyn!" sanon.
"Jee!" Kinuski huudahtaa.
"Vaahtokylvyt on kivoja!" hän lisää.
"Te hevät!" Marja ilmoittaa. Erotan pimeästä, Marjan takana, kaksi kissan hahmoa.
"Hyvä! Mä alan nyt imuroida, niin Noki, pyyhi sä ensin pölyjä, vaihdetaan kohta. Marja ja Ava, te voitte leikkiä hetken" kerron.
"Okei" Noki, Marja ja Ava nyökkäävät. Työnnän imurin johdon pistorasiaan, ja aloitan imuroimisen.

Avan nk

"Tuu Marja! Mä keksin!" huudahdan kun Odessa alkaa imuroida. Imurista kuuluu ihan kauhee ääni! Mä joudun huutamaan.
"Mennään sängyn alle, siellä ei varmaan kuulu niin paljoa!" huudan, jotta Marja kuulee.
"Okke" Marja myöntelee ja seuraa minua Odessan sängyn alle.
"Mä haluun opettaa sua puhumaan! Ku mun ope opetti mua äikässä! Tiistaina, niin mä haluun auttaa sua!" hymähdän.
"Too! Tiitä tullee haukkaa!" Marja huudahtaa selvästi innoissaan.
"Aakkoset, menee näin: A, B, C, D, E, F, G, H, I, J...." kerron.
"Mut nyt, toista ne mun perässä: A" aloitan.
"A" Marja sanoo.
"B" sanon.
"B" Marja toistaa.
...
"Okei, osaatko sä nyt aakkoset?" kysyn meidän lueteltua kaikki.
"Too tai, A, B, C, E, D..." Marja luettelee.
"Muuten hyvä, mutta sulla sekottu pari, se on: A, B, C, D, E, F, G..." kerron.
"Aa! Evvi A, B, C, D, E, F, G, H, I..." Marja luettelee.
"Joo!" huudahdan iloisesti.

Noen nk

Otan pölyhuiskan tassuuni, ja alan huiskia pölyjä sieltä sun täältä. Pyyhin kaikkien tasojen päältä, ja hyppelehdin välillä.
Katsahdan Kinuskin hyppelyitä, ja päätän itsekin kokeilla. Hyppään ilmaan, ja pyyhin samalla kaapin päältä.
"Hauskaa!" tokaisen ääneen.
"Eiks ookki!?" Kinuski huudahtaa.

Odessan nk

Viimeisenä olisi sänjynalustan vuoro. Työnnän imurin pään sängyn alle, mutta pysähdyn kauheaan kirkunaan.
"Iiiik! Mikä toi on!" kuuluu sängynalta.
Pysäytän imurin, ja kurkkaan sängynalle. Siellä ovat Ava ja Marja.
"Mitäs te siellä teette?" kysyn ja nostan pennut pois.
"Mä opetan Marjaa puhumaan!" Ava kertoo innokkaana.
"Ja mä otaan jo vähhän!" Marja huudahtaa söpösti.
"Noo, hyvä! Palatkaa sinne kun olen imuroinut" kerron. Laitan imurin taas päälle, ja vetelen hieman pölyisen sängynalusen nopeasti.
"Olkaapas hyvät!" sanon ja päästän kissat takaisin.

Kertojan nk

Pian vuorot vaihtuivat. Kinuski ja Noki pääsivät omiin puuhiinsa, ja Marja, sekä Ava, siivoamaan.
"Mitä mä teen?" Ava kysyy kun Odessa on antanut Marjalle tehtävän.
"Pese tuo yksi ikkuna tuolta, kun Kinuski ei vielä sitä ehtinyt pestä, ja laita siivousvälineet sitten pois" Odessa hymähtää.
"Oke!" Ava hymyilee ja ryhtyy töihin. Odessa saa imuroinnin valmiiksi, js katselee Kinuskin ja Noen puuhia.
"Kinuski on aika likainen, Noki, Ava ja Marja ovatkin jo käyneet lähiaikoina pesulla, mutta Kinuskin pitäisi varmaan nyt!" hän toteaa ääneen.
"Noki, katso hetki noiden pienempien perään, niin käymme Kinuskin kanssa kylppärissä" Odessa sanoo pian.
"Homma hoituu!" Noki vakuuttaa. Odessa ja Kinuski lähtevät kylppärille, ja siivous jatkuu huoneella.

"Pommi!" Kinuski karjuu hetken päästä, ja hyppää kupliin.
"Iiik!" Odessa kiljuu kun kuplia ja roiskeita lentää hänen päällensä.
"Mä otin ankan mukaan!" Kinuski huudahtaa pian iloisesti.
"Ja mä otin syn pyyhkeen mukaan, joka on nyt jo melkein kokonaan märkä!" Odessa kertoo huokaisten.
"Hups!" Kinuski huudahtaa nähdessään märän Odessan.

Tällä aikaa huoneella, siivous on edistynyt hyvin!
"Mä sain tän ikkunan pestyä!" Ava huudahtaa iloisesti, ja lähtee kaatamaan loppuja vesiä ämpäristä viemäriin.
"Hyvä!" siivouksen auttamisen aloittanut Noki hymyilee.
"Mä nää tatot pyytittyä!" Marja ilmoittaa.
"Mäkin oon kohta valmis tässä tiskaamisessa!" Noki kertoo. Hän on juuri huuhtelemassa viimeisiä astioita.
"Nyt mä oon valmis!" Noki ilmoittaa laskettuaan viimeisen lautasen kaappiin.
"Ja mä!" Ava kertoo tallustellessaan puhdas ämpäri kourassa, vessasta.
"Ja mä!" Marja huudahtaa pestyään pölyisen rättinsä.
"Hei, yllätetäänks Odessa ja Kinuski, siivoomalla vielä kaikki lelut ja muut pois ja ravistelemalla noi tyynyt ja peitto?" Ava kysyy huomatessaan, että heillä on mennyt vaan viisi minuuttia Odessan ja Kinuskin lähdöstä.
"Joo!" Marja ja Noki huudahtavat yhteen ääneen. Kissat ryhtyvätkin heti tuumasta toimeen! Noki ja Marja lähtevät ravistelemaan peittoa, kun Ava siivoaa lelut pois. Kun Noki ja Marja palaavat, lähtee koko kissaporukka ravistelemaan tyynyjä. Noki ottaa kolme, Ava kaksi, ja Marja yhden tyynyn. Kissat porhaltavat alas nopeasti, ravistelevat pölyt ulos, ja kiipeävät rappuset takaisin. Tämän he toistavat kaksi kertaa.
"Huh! Nyt se on valmis!" Noki huokaisee rättiväsyneenä. Samassa ovi avautuu, ja sisään tallustelevat Odessa sekä Kinuski.
"Vau! Tepäs olette siivonneet ahkerasti!" Odessa huudahtaa ihmeissään. Huone suorastaan loistaa auringon tulviessa sisään ihanan kirkkaista ikkunoista.
"Te teitte ihan hyvää työtä!" Kinuski nyökyttelee ja hyppää sohvalle.
*haukotus*
"Mua väsyttää!" Ava huokaisee.
"Nii muakki!" Marja haukottelee. Pian kissat ovat nukahtaneetkin sohvalle.
"Päiväunet tekevät Avalle ja Marjalle ihan hyvää! Te voitte sillä aikaa syödä ruuan, laitan teille" Odessa kuiskaa. Tyttö kävelee keittiöön, ja alkaa kokkaamaan.

Kymmenen minuutin päästä, pöydässä on jo maukkaan näköiset annokset.
"Sovelsin vähän, niin tein sienimunakasta, ja kaadoin teille päälle kanakissanraksuja" Odessa kertoo.
"Ookke" Kinuski nyökytteli. Kolmikko alkoi lapaamaan ruokaa suihinsa.
"Nam! Tää on yllättävän hyvää!" Kinuski huudahtaa.
"Älä puhu ruokasuussa!" Odessa huomauttaa. Kinuski nyökkää, ja jatkaa.
"Nii on!" Noki huudahtaa.
Syötyään, Noella ja Kinuskilla on paljon energiaa, he juoksevat huonetta ympäri.
"Lähtekääs vaikka pihalle juoksemaan!" Odessa kehottaa. Kissat ottavat neuvosta vaarin, ja lähtevätkin ulos purkamaan energiaa. Kinuskin ja Noen lähdettyä, Ava ja Marja heräävätkin jo.
"Nälkä!" Ava huutaa.
"Mulla on täällä teille ruokaa, tulkaa syömään!" Odessa kertoo ja lappaa kissoille ruokaa kulhoihin.
"En laita Marjalle raksuja" Odessa kertoo. Hän paloittelee munakkaan, ja vie annokset nälkäisille kissoille.
"Uu! Näyttää hyvälle!" Ava huudahtaa saatuaan kipon nenänsä eteen.
"Ja maittuu!" Marja ilmoittaa.

Illalla:

Kinuski ja Noki ovat palanneet sisälle, sekä Ava ja Marja ovat saaneet syötyä, ja leikittyä hieman.
"Mua väsyttää!" Ava haukottelee.
"Ja mua!" muut kissat huudahtavat yhteen ääneen.
Pian koko hoitola on jo hiljainen. Ilmeisesti, muillakin on ollut rankka päivä!

Tarpeet & muut:

Plussat:

Kaikille:
•Siisteystarve (sunnuntain siivous)
•Hygieniatarve (kylvyt eri päivinä)

Marjalle & Avalle:
•Unitarve (päiväunet sunnuntaina + nukahtivat lopussa)

Kinukille & Noelle:
•Unitarve (nukahtivat aikaisemmin lauantaina + nukahtivat lopussa)

+muromysliä ja muroja jäi vielä
+kouluplussat ja kerhoplussat
+lisää Simssiliinin kaappiin hänen lahjaksi saamansa kori. Täältä: http://www.u.arizona.edu/~patricia/cute-collection/toybox/basket-o-goodies2 .gif
Lisää alle teksti:
Korissa on: suklaata, Kinuskin, kokkikerholaisten ja kotitalouslaisten yhdessä leipomia muffineita ja leipiä, sekä kiva, sininen viltti.

Miinukset:
Poista kaapista

-2x mini mansikkamaito
-4x pipari

Vastaus:

Kiva idea kirjoittaa koko viikon kuulumisista! Oi miten ihana synttäriyllätys, supersuloista miten moni kissa oli osallistunut lahjaan. .-3 Haha, toi yhdeksältä herääminen on muuten mulle aika yleistä, TOSIN välillä nukun vahingossa pidempään... Kirjoitit kivan monipuolisesti oppitunneista, saat hyvät kouluplussat siitä! Kinuski ja Vattu saivat kummasti eloa kemian tunnille, heidän ninjailuaan yms. oli hauska lukea. .-D Jopas äikässä edettiinkin vauhdilla, heti kun aakkoset oli käyty läpi alkoi pieni sanelukoe. Lol, en huomannut matikan laskuissa virheitä ennen kuin ne tarkistettiin, kertonee taas älykkyydestäni. xD Kun on viikolla ravattu kerhoissa ja kouluissa niin ei mikään ihme että viikonlopulle kaipaa jo vähän laiskottelua. Kiva huomata miten läheinen olet Marjan kanssa, te vietättekin päivät varmaan usein kahdestaan isompien kissojen ollessa koulussa. .-) Jopas kissat siivosivatkin ahkerasti. .-D Kiitos vielä tuosta lahjasta! <3 Saat 118 + 5 = 123 penniä, ja kohotan tarpeet yms. Annan ikäpisteitäkin vähän reilummin ellet protestoi asiaa vastaan. .-D

-Kasa

©2020 Kissahoitola Mouruposki - suntuubi.com