Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK



Tähän vieraskirjaan kirjoitetaan kaikki tarinat, kuten tavalliset hoitotarinat, taitotarinat, kerhotarinat, matkatarinat ja sen sellaiset.

Ennen tarinan lähettämistä sinun kannattaa kopioida se varmuuden vuoksi, jos vaikka nettisi sekoaa tai jotain muuta ilkeää tapahtuu, eikä tarinan lähetys onnistu.

Huom. Muistathan, ettet saa laittaa uutta hoitotarinaa ennen kuin edellinen on arvosteltu! Muuten joudut jäähylle hetkeksi aikaa.

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Iitu

17.02.2018 08:44
Ystävänpäivä!
14.2.2018
••••••••••••


Joku kolahti ja räväytin silmäni auki.
"Mocca mitä sä teet?!" Kiljaisin. Kissaa ei kuitenkaan näkynyt missään.
"Missä se voi olla?" Nurisin mietteliäästi. Sitten jokin, tai joku, pudottautui päähäni.
"Hyvää ystyvynpyivyy!" Mocca kiljaisi ja nappasin pikku pennun syliini.
"Se on ystävänpäivää, hupsu" naurahdin ja kosketin Mocan pientä, vaaleanpunaista kuonoa.
"Ystä-vän-päi-vy!" Mocca nauroi.
"Ystävänpäivä!" Hän sanoi lopulta nauraen.
"Niin juuri!" Kannustin kissaa, ja halasin sitä.
"Minä tein sinulle kortin" tyttö kissa sanoi ja veti esiin kortin, missä oli erivärisiä tassun jälkiä.
"Wow! Hieno!" sanoin hymyillen.
"Katso sisään katso sisään!" Mocca hihkui ja avasin kortin. Sisällä luki 'Hyvöät ystäväpäivä maa patars hootaja, Noola. T♡Mocca'
"Vau! Missäs opit noin hienosti kirjoittamaan?" Kysyin.
"Koulussa!" Pikkukissa vastasi silmät säihkyen. Silitin sen pehmoista turkkia ja laitoin teoksen yöpöytäni laatikkoon.
"Se on todella hieno" kehuin ja Mocca kehräsi.

"Tahdotko aaamupalaa?" kysyin kissalta ja tämä nyökkäsi innoissansa. Olin käynyt jo harjaamassa hiukseni, sekä laittamassa ne hyvin ja vaihtamassa vaatteeni.
"Mitäs haluaisit?" kysyin kävellessäni ruokien luo ja Mocca seurasi hitaammin perässä, kun ei tassuilla nopeammin kävelemään päässyt.
"Tahtoisin moccapalaa, jookoo! Nyt on kuuteinkin ystävänpäävä" Mocca sanoi anoen silmät suurina.
"No selvä! Saat sitä" vastasin ja silitin pikkupentua.
"Jeeesss!!!!" Mocca hihkui ja hyppäsi pöydälle. Annoin hänelle moccapalansa, ja pikku kisunpentu alkoi ahmia sitä suurella ruokahalulla. Istuuduin ja katselin Moccaa hymyillen.

"Nam! Olipa se hyvää!" Mocca totesi syötyään koko palan.
"Varmasti, mutta nyt joudut kyllä kylpyyn!" Totesin ja nappasin Mocan käsivarsilleni.
"Maku on vieläkin suussani!" Mocca jatkoi innoissaan. Naurahdin Mocalle ja silitin sen päätä.
"Varmasti" vastasin lopulta.
"Minulla on salaista asiaa, kuiskaan sen!" Mocca sanoi ja kuiskasi minulle asiansa.
"Joo kyllä käy! Mutta ensin käydään kylvyssä!" Vastasin ja lähdin kiikuttamaan kissaa kohti hoitolan kylpyhuonetta napaten mukaani pyyhkeen, harjan, kissa shampoon, sekä pienen kimaltelevan rusetin.

Laitoin tulpan kiinni ja aloin laskea vettä ammeeseen. Laitoin sinne samalla hieman vaahtoa, ja pian se oli sopivan korkuista Mocalle.
"Jee! Vaahtoa!" tyttö kisu kiljaisi ja liukui alas. Se loiskutteli läiskytteli vettä innoissaan vaahdosta. Vettä roiskui myös minunkin päälleni, mutta ei se minua haitannut. Oli kivaa katsoa, kun Mocalla oli kivaa. Käärin pinkin paidan hihojani ylemmäs ja roiskautin vettä Mocan päälle.
"Hei!" kisu kiljaisi, sillä oli nytten läpimärkä.
"Tästä saat! Ja tästä!" Mocca riemuitsi ja loiskutteli pisaroita päälleni. Minä nauraa räkätin täyttä kurkkua romahtaen samalla alas tuoliltani.
"Ja täältä saat!" Kissa kiljaisi ja hyppäsi selälleni.
"Iiik!" kiljaisin ja nostin kissan takaisin ammeeseen. Selässäni oli inhottavan märkä pläntti, mutta onneksi minulla oli toppi sen alla. Riisuin päällyspaitani ja alta paljastui musta toppi.
"Miksi sinulla on kaksi paitaa?" Mocca kysyi loiskutellen lämmintä vettä.
"Koska, mitä kävisi, jos kävisi näin ja minulla ei olisikaan toista paitaa?" Kysyin pennulta ripustaen märkää villapaitaa kuivumaan.
"Joutuisit olla märällä paidalla?" Mocca arvasi ja minä nyökkäsin.
"Niin juuri, siksi minulla on kaksi paitaa päällekkäin" selvensin.
"Ai jaa" Mocca sanoi ja alkoi taas loiskutella vettä. Aloin päästää vesiä pois altaasta ja Mocca syöksyi niiden perään. Pian amme oli kuitenkin tyhjä, ainoastaan mocca seisoi sen keskellä likomärkänä. Otin shampoon esiin ja pruittasin sitä käsilleni.
"Mocca, nyt pestään sut" sanoin ja hieroin käsiäni yhteen.
"Okei" kissa sanoi vaisusti ja aloin hieroa shampoota kissan karvaan.

Kohta kissa olikin jo yltä päältä shampoon peitossa.
"Hei kato Noora, mä oon nyt vaahdossa!" Mocca kiljui ja pomppi ympyrää ammeessa. Yhtäkkiä pikku kissa liukastui ammeessa.
"Aiii!" Mocca valitti ja nousi vaivalloisesti pystyyn.
"Sattuu!!" Mocca voihki ja kyyneleet tulvivat sen silmiin.
"Nono, tuli vain pikkuinen kolhu, pestään shampoo pois, niin kipukin helpottaa" sanoin ja laitoin suihkun päälle. Mocca nyökkäsi murheissaan ja aloin pestä shampoota pois.

Mocca kääriytyi siniseen, pehmeään pyyhkeeseensä ja kuivasi silmiään.
"Sattuuko siihen vielä?" Kysyin Mocalta ja silitin tämän päätä lohduttavasti.
"Ei enää paljon" Mocca vastasi.
"Hyvä" sanoin ja otin harjan käteeni. Mocca tuli pois kääreistään ja aloin harjata tämän pörröllään olevaa karvaa. Pian karva oli taas sileää, ja kiinnitin säihkyvän rusetin Moccaan.
"Valmista tuli. Nyt voidaan mennä huoneeseemme" sanoin ja keräsin kamat ottaen Mocan syliini. Lähdin kohti huonettamme ja Mocca kiipeili minun päälläni katsellen ympärilleen.

Laskin pikku kissan alas ja se veti esiin lelukoiran, jonka se oli saanut minulta joululahjaksi.
"Laita tämä päälle Noora!" Mocca käski ja pistin koneen päälle. Laskin sen lattialle ja lelukoira lähti kipittämään eteen päin. Mocca säntäsi sen perään innoissansa ja minä pääsin lepäämään hetkeksi. Heittäydyin sängylleni ja aloin selata kännykkääni.
Onpas harvinaisen ihana ystävänpäivä!

/Sori et tää tulee nyt 3 päivää myöhässä, mut toivottavasti ei haittaa. Ace siis lähti jo tuonne Sveitsiin ja me lähetään sitten, ku ollaan saatu rahat kasaan.

Tarpeet:
+Nälkätarve (poista moccapala)
+Hygieniatarve (kylpy)
+Leikkitarve (leikki lopussa koiralelulla)

Vastaus:

Voi miten suloista että Mocca oli väkerrellyt ystävänpäiväkortin ihan itse! .-3 Haha, ystävänpäivä on kyllä hyvää syy herkutella. ,-) Kylpyhetkeen mahtui niin iloa kuin pientä suruakin kun pikkukisu liukastui ammeessa temmeltäessään. Hyvä että kipu helpotti kuitenkin nopeasti, ja kylvyn jälkeen Mocca olikin taas jo vauhdissa lelukoiransa kanssa. .-) Saat 14 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

Nimi: simssiliini

13.02.2018 21:29
Pieni tarina ystävänpäivänvietosta. .-) Yhä ollaan siis vaihtarimatkalla Ruotsissa.

simssiliini oli pystyttänyt keskelle huonetta lakanoista epämääräisen telttakyhäelmän, jossa tyttö nyt istui polvillaan lattialla pukeutuneena mustaan ennustaja-asuunsa. Hänen edessään oli jakkara, jonka ylle oli asetettu sievä sininen liina. Pöydän päällä komeili hieno (muovinen) kristallipallo. Hoitaja kertoi suunnitelleensa ystävänpäivälle hauskoja ennustuksia, ja omat kissat joutuivat tietenkin ensimmäisinä koekaniineiksi. "Tämä on ihan naurettavaa", Nick tuhahti istuen tassut puuskassa."Olen kyllä samaa mieltä Nickin kanssa. Koko juttuhan perustuu simssiliinin itse keksimiin ennustuksiin eikä kyseessä ole mikään todesta otettava temppu", Pontsu myötäili. "Älkää viitsikö pojat, tästä tulee hauskaa!" Oili vakuutteli. "Ennustaja-simssiliini on valmis ottamaan ensimmäisen asiakkaan sisään", simssiliini tiedotti ja raotti lakanaa sen verran että jonossa ensimmäisenä ollut Pontsu pääsi astelemaan telttaan. Ennustaja-simssiliini kehotti kissaa istumaan pöydän toiselle puolelle ja ojensi kätensä, johon Pontsu pudotti viiden pennin maksun. "Kerrohan, haluatko tietää paljastuksia ystävyydestä vai rakkaudesta?" Ennustaja-simssiliini kysyi. "Jos kerran olet ennustaja niin sinun pitäisi tietää valintani kysymättäkin", Pontsu kommentoi, jolloin verhon takana olleet Oili ja Nick purskahtivat nauruun. "Sovimme Oilin kanssa että minä selvitän parisuhteemme tilanteen, joten kerrohan sitten siitä rakkaudesta", Pontsu tarkensi lopulta. Ennustaja-simssiliini painoi kristallipallon takana olevaa nappulaa, jolloin pallo alkoi hohtaa himmeää valoa. Sitten hän asetti kätensä pallon ympärille ja alkoi tähyillä vastauksia taikakalustaan. "Mitkään vaikeudet eivät erota sinua ja kumppaniasi", simssiliini luki ennustuksen. "No sehän on hyvä tietää. Kiitos", Pontsu kommentoi ja ryömi pois teltasta tehdäkseen tilaa seuraavana vuorossa olevalle Oilille. "Haluaisin kuulla ennustuksen ystävyydestä", Oili tiedotti ennen kuin Ennustus-simssiliini oli edes ehtinyt tiedustella kissalta mitä tämä halusi tietää. "Hyvä on. Mmmmm... Ystäväsi tulevat pysymään elämässäsi aina", Ennustaja-simssiliini kertoi. "Voisitko tarkentaa ketkä heistä?" Oili pyysi. "Ömh, se ei kuulu nyt tämän ennustuksen hintaan", Ennustaja-simssiliini kiemurteli ja hätisteli Oilia viimeisenä olevan asiakkaan tieltä. Muiden kissojen tapaan Nick ojensi pennit Ennustaja-simssiliinille ja kertoi haluavansa ennustuksen rakkaudesta. Ennustaja-simssiliini sulki silmänsä keskittyäkseen paremmin. "Sinut ja kumppanisi on luotu toisillenne", Ennustaja-simssiliini tiedotti. "Kyllä minä sen jo valmiiksi tiesin, turhaa rahastusta", vanhus mutisi itsekseen ryömiessään pois teltasta. Kun kaikki ennustukset oli tehty sammutti simssiliini kristallipallon ja kaatoi noustessaan koko teltan kumoon. "Huh, tulipa tuolla teltassa kuuma!" simssiliini valitti riisuessaan viittansa. Siinä samassa ovelle koputettiin, ja Oili säntäsi ovelle. "Odota, älä avaa kun minulla ei ole vaatteita päällä!" simssiliini säikähti ja tarttui hätäpäissään uudelleen ennustajan pukuunsa ehtien juuri peittää ulkopuolisten katseilta sopimattomat paikat kehostaan Ragen ja Nilsin astellessa huoneeseen. "Oletko menossa naamiaisiin", Nils tiedusteli nähtyään simssiliinin asun. "Ehen, suinkaan. Käytin asua tehdessäni ennustuksia kissoilleni", simssiliini selitti. "Hei, sinun pitää ennustaa Ragelle myös! Ties vaikka häntä odottaisi ystävänpäiväromanssi", Oili innostui. Rage hätkähti tyttökissan puheista, sillä tasan vuosi sitten Mouruposkessa ollessaan hän ja Stiina olivat alkaneet seurustelemaan... "No, voinhan minä vielä yhden ennustuksen tehdä", simsiilini lupasi ja kaivoi lakanoiden alle hautautuneen kristallipallon esille. Kumoon mennyttä telttaa hän ei jaksanut enää pystyttää uudelleen, joten kaikki muut huoneessaolijat saivat seurata ennustustuokiota. "Haluat siis tietää paljastuksia rakkauselämästäsi?" simssiliini varmisti, ja Rage nyökkäsi jännittyneenä. simssiliini tapitti kristallipalloa tovin ja kertoi sitten Ragen tuomion: "Sinulle ei ole valitettavasti luvassa rakkautta lähitulevaisuudessa." "Olisit valinnut sielä jonkin positiivisemman sanoman", Nick puuskahti keltaisen kollin huokaistessa äänekkäästi. "En minä näitä ennustuksia mistään "valitse", vaan yliluonnolliset ennustajankykyni näkevät tulevaisuuden", simssiliini väitti. "Nyt minä haluan ennustaa sinulle", Oili innostui ja tarttui hoitajaansa kädestä. "Tulet saamaan ihastukseltasi suudelman ystävänpäivän aikana", Oili sanoi silmää iskien. simssiliinin posket alkoivat punoittaa, eikä huoneen toisessa päädyssä seisovan Nilsinkään naama pysynyt aivan peruslukemilla. "Kröhöm, nyt kun kaikki ovat kuulleet ennustuksensa me kutsuisimme Ragen kanssa teidät meille. Rage on pyytänyt paikalle myös muita kavereitaan ystävänpäivän kunniaksi", Nils ilmoitti. "Onko kakkua tarjolla?" Nick tiedusteli innoissaan, eikä simssiliini voinut muuta kuin pyöritellä päätään herkkuja rakastavan kissansa puheille. Porukan siirryttyä Nilsin ja Ragen huoneelle säntäsivät simssiliinin kissat kukin nopeasti omiin puuhiinsa. Kaikki Ragen muut kaverit puhuivat ruotsia, mutta kielimuuri ei estänyt yhdessä leikkimistä ollenkaan. Osa kissoista pinkoi ympäri huonetta jahdaten toisinaan, kun taas jotkut olivat aloittaneet pehmolelujen kanssa rauhallisemmat teekutsut, jossa tarjottiin sitä Nickinkin toivomaa kakkua. Kissoilla oli niin hauskaa keskenään ettei kukaan muistanut pitää silmällä simssiliiniä ja Nilsiä, ja lopulta heille jäi epäselväksi toteutuiko Oilin lupaama ennustus oikeasti.

Epilogi:
Pontsu ja Oili viettivät illalla kahdenkeskistä aikaa muiden jo mentyä nukkumaan. Kaksikko oli hiippaillut pian valojen sammumisen jälkeen pois huoneesta kuin mitkäkin teini-ikäiset, ja nyt he olivat kiivenneet ullakkohuoneeseen. Ikkunasta tuleva himmeä kuunvalo takasi sen ettei huoneessa ollut ihan säkkipimeää. Kissat makasivat vieretysten löytämänsä viltin päällä. Oili oli laskenut päänsä kumppaninsa etutassujen päälle, ja Pontsu suki lempeästi tyttökissan turkkia kielellään kehräten samalla pieneen ääneen. Pian Oilikin liittyi mukaan kehräykseen, ja kissat hyrisivät hyvän tovin yhdessä. "Oili", Pontsu aloitti. Tyttökissa vaiensi kehräystään kuullakseen paremmin Pontsua ja katsoi kumppaniaan silmiin tämän jatkaessa lausettaan: "Muistatko kun isäsi asetti sellaisen ehdon että saamme hankkia pentuja sitten kun koulut on käyty? Emmehän me vielä ole saaneet virallista päättötodistusta, mutta minusta pian voisi olla hyvä aika, tuota... no tiedäthän...?" Pontsu takelteli loppua kohden. "Taidan tietää. Aloitetaanko heti?" Oili ehdotti.

---

Nickin mielipide päivästä: "Enhän minä niitä hoitajani ennustuksia tosissani ota, mutta täytyy myöntää että pelkäsin hetken aikaa simssiliinin ennustavan jotakin ikävää rakkauselämääni. Olen vähän huolissani, sillä en ole saanut Piaan kertaakaan yhteyttä vaihtarivierailuni aikana ja pelkään että jotain on sattunut poissaollessani..."

Pontsun mielipide päivästä: "Vihdoinkin voimme Oilin kanssa alkaa vakavissamme suunnittelemaan perheenlisäystä. Uskomatonta, minusta tulee isä!! Kuinkahan monta pentua syntyy? Tuleekohan kaikkien turkista keltainen? Mitähän nimiä keksimme pienille karvapalloillemme?"

Oilin mielipide päivästä: "Voi ei, toivottavasti Ragelle ei tullut kurja mieli siitä ennustuksesta. Hänellä oli varmasti Stiina mielessä muutenkin, olinpa tyhmä tyrkyttäessäni häntä osallistumaan rakkausennustuksiin... Onneksi kavereiden kanssa leikkiminen pyyhki murheellisen ilmeen pois hänen kasvoiltaan myöhemmin."

Tarpeet:
+ Leikkiminen (leikit Ragen kavereiden kanssa)

Vastaus:

Saat 17 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Saippua

07.02.2018 22:06
Sotkuisaa - 7.2.2018 - Tarina 14 - 467 sanaa

-Tervetuloa kuvataidekerhoon! simssiliini toivotti tuttuun tapaan ystävällisesti. Hänen takanaan oli vain rasia kyniä ja papereita.
-Tänään olisi vuorossa lyijykynätöitä, toivottavasti se ei kuulosta tai ole tylsää, simssiliini sanoi tutkien kaikkien katseita, mutta kukaan ei osoittautunut olevan mitenkään superpettynyt. -Että me päästään itse aiheeseen, niin voisitte heti tulla hakemaan kynät ja paperit ja mennä pöytienne ääreen, simssiliini sanoi ja väistyi pöydän tieltä, ja kaikki ryntäsivät hakemaan kynät ja paperit. Pingoin pöytäni luokse, ja simssiliini rupesi kertomaan jotain vinkkejä lyijykynäpiirtelyä varten.
-Kannattaa aloittaa piirtäminen kuvan vasemmalta puolen, ettei tassunne hankaa piirrosta vasten. Tällöin lyijykynä levittyy. Mutta jos tahdotte tehdö varjostuksia, niin pitää ensiksi piirtää jotain tuherrusta ja sitten sotkea sitä sormella. Tämä on sottaista! simssiliini muistutti. Tykkäsin siitä, että sai itse valita mitä piirtää. Päätin piirtä simpukan, jonka sisällä on helmi. Ja ettei se olisi niin yksinkertaista, niin päättelin tehdä siihen varjoja. Ensiksi piirsin avoinna olevan simpukan ja sitten helmen. Sen jälkeen tein varjot helmen taakse, simpukan taakse ja simpukan kuoren lähelle, sisäpuolelle. Vaikka sainkin sen nopeasti valmiiksi, niin se oli todella hieno mielestäni. Olenpa taitava! Vein piirroksen ylpeänä simssiliinin luokse.
-Onpa hieno! Ripustetaan tämä seinälle, simssiliini sanoi hymyillen, ja ennen kuin ehdin sanoa mitään, niin hän vei piirroksen jo seinälle ja kiinnitti sen sinitarralla. Vähän pelotti, kun se oli seinällä kaikkien nähtävissä.
-Nyt voisit ehkä kokeilla piirtää hiileillä? simssiliini kysäisi ja haki paketin, jossa oli mustia, pitkulaisia hiiliä sisällä.
-Tämäkin sotkeentuu helposti, eli ole tarkkana, simssiliini kysäisi ja nyökkäsin hänelle napatessani hiilen ja hain paåerin. Mietin, mitä piirtäisin pitkään, koska tahdoin tehdä tämän työn hartaammin eikä nopeasti. Sitten aloin työstämään seeproja. Tein seepralauman, joka oli savannilla, ja taustalla oli isoja seeproja ja edessä oli pikkuseepra, joka nuuhki kukkaa. Oli todella vaikeaa piirtää, kun piti pitää huolta ettei vaingossakaan sotkenut sitä. Tähän tahdoin panostaa enemmän. Seeproihin en ollut kovin tyytyväinen, mutta kukkasesta ja sen varjoista tuli niin hienoja, että loppujen lopuksi olin aika ylpeä tästäkin. Viedessäni sen simssiliinille hän käski suihkuttaa siihen jotain, vähän niin kuni spraymaalia, että hiili ei lähtisi leviämään jos siihen osuisi jokin. Kun sain sen valmiiksi, simssiliini ripusti senkni seinälle, vaikka en oikein olisi halunnut. Vähän pelotti, että joku alkaisi pilkkaamaan töitäni tai jotain. Vähitellen kaikkien töitä alkoi ilmestymään seinälle, eikä kukaan sanonut mitään. -Mitä sulla on tassuissas? joku poikakissa kysyi yhtäkkiä kulkiessaan ohitseni. Katsahdin tassujani, ja ne olivat pikimustat. Poikakissa naurahti ja ojensi minulle nenäliinan. Riensin lähimmän peilin luokse, joka oli syrjemmässä lavasteiden joukossa, koska kerho oli näyttämöllä, ja pyyhin kaikki hiilet naamastani. Nenä oli musta ja poskessa ja otsassa oli mustia jälkiä. Sitten pyyhin tassuni, ja kaikki lika kasvoista joka oli nenäliinassa, siirtyi tassuihin. Hiili ja lyijy eivät lähteneet millään. Simssiliini toi minulle nauraen lisää nenäliinoja, ja lika ei vain lähtenyt. Juoksin vessaan pesemään naamani ja tassuni, ja liat eivät lähteneet kunnolla tuolloinkaan. Ja koko päivän olin mustan mutta onneksi himmeän lian peitossa!

Lyhyttä tarinaa, joo, mutta yökoulusta tulossa sitten pitempää turinointia!

Vastaus:

Hienoa että kerkesit tehdä tarinan. .-) Sweety olikin ahkera kuvataidekerholainen kun ennätti tehdä kaksi eri työtä päivän aikana! Voi ei kun Sweety tuntui vähän ahdistuneen siitä että hänen työnsä ripustettiin seinälle kaikkien nähtäviksi. .-D Jos lyijykynävarjostus on sotkuista niin hiilestä vasta väriä lähteekin, kuten Sweety sai huomata sotkettuaan tanssunsa ja vähän naamaakin. .-D Saat 10 penniä ja kerhomerkin. .-)

-Kasa

Nimi: Sara

31.01.2018 22:55
-Hirveä lumihanki ja kamalan kylmä ulkona! kissat valittivat.
Yön aikana oli tullut paljon lunta kyllä, mutta ei siellä nyt niin hirveän kylmä ollut, paitsi herkkätassuisten Mollin ja Sirun mielestä.
-Eikö me voitais mennä lomalle johonkin lämpimään? Siru kysyi.
-Me voitais kyllä käydä moikkaamassa Nikyä ja lomailla siellä New Yorkissa jonkun aikaa, mutta ei sielläkään varmaan paljon lämpimämpää olis, vastasin.
-Joo! Mennään sinne! Lähdetäänkö heti huomenna? Sunny innostui.
-Ei me ihan huomenna vielä voida lähteä, naurahdin. -Mutta käydään joku päivä ostamassa liput ja katsotaan milloin voidaan, jatkoin vielä.
Lumen ja kylmyyden takia päätimme pysytellä sisällä tämän päivän.

Laitoimme lämpimän kylvyn ja kaivoimme vesileluja kaapista. Kissat roiskivat toisiaan kimeän naurun ja mau’unnan säestämänä ja Simba keksi jopa ampua muita kissoja vesipyssyllä, Siru kyllä ilmaisi nopeasti mielipiteensä asiasta ja Simban huvit loppuivat lyhyeen siltä osin. Muuten kissojen leikit sujuivat mukavasti ja he viihtyivät kylvyssä pitkän tovin.

Kylvyn jälkeen kuivattiin turkit ja kammattiin kaikkien turkit, ettei tulisi takkuja. Varsinkin Mollilta ja Sirulta on ikävä selvitellä takkuja, kun koko ajan kuuluu aina kova kiljunta, herkkänahkaisia kun ovat. Parempi siis kammata useammin niin vältytään takuilta.

Tarpeet:
+leikki
+siisteys
+hygienia

Tällä kertaa vähän lyhyempi, pitäisi muistaa taas kirjoitella aktiivisemmin nyt kun kiireetkin alkavat vähän helpottaa :D

Vastaus:

Lämmin kylpy oli mitä loistavin idea kylmälle päivälle! Kylpyhetkestä tulikin hauska kun kissoilla oli leluja mukana, kaikki eivät tosin arvostaneet Simban vesipyssyleikkejä. .-D Siru ja Molli tuntuivat olevan muita valittamaisella päällä tänään herkkien tassujensa ja takkukipujen takia. Saat 3 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: simssiliini

21.01.2018 16:15
Eka tarina vaihtarimatkasta Ruotsiin!

simssiliini havahtui hereille herätyskellon piipitykseen ja katseli hetken aikaa ympärilleen hämärässä huoneessa ennen kuin tunnisti ympäristön. Vaikka simssiliini kissoineen oli majaillut jo puolisen vuotta vastavaihtarivierailulla Ragen luona Ruotsissa oli hoitaja aina aamuisin hetken aikaa ihmeissään oudosta heräämispaikasta ennen kuin muisti missä mentiin. Rage asui hoitajansa Nilsin kanssa Lidingössä sijaitsevassa kissahoitolassa, josta Suomesta saapuneille mouruposkilaisille oli myönnetty oma huone vaihtarivierailun ajaksi. Hoitolarakennus oli viihtyisä ja simssiliinikin oli mielissään kun asumiskustannukset tulivat näin edullisemmiksi. simssiliini haukotteli ja oli jo painamassa päänsä takaisin tyynyyn, kunnes hän muisti herätyskellon soineen merkiksi siitä että olisi aika nousta. Sänky nytkähti hoitajan noustessa ylös, ja jalkopäässä nukkumassa ollut Nick kierähti nurin tyynynsä kanssa sängyn liikehdinnän voimasta, mutta kissavanhus ei herännyt pieneen kuperkeikkaan. Oili ja Pontsu puolestaan nukkuivat vieretysten sängyn viereen asetetulla makuualustalla. simssiliini hipsi paljain jaloin huoneen poikki laittamaan valot päälle, ja hoitaja havaitsi Oilin siristelevän silmiään poikien vielä tuhistessa unessa. "Onko jo aamu? En saanut nukuttua jännitykseltä juuri yhtään!" Oili valitti ja nousi ylös patjaltaan. Oililla ja Pontsulla olisi tänään etänä tehtävä koe, joka vaikuttaisi heidän kouluarvosanoihinsa ja päättötodistukseensa, ja tyttökissa tuntui stressaavan tulevaa koitostaan kumppaniaan enemmän, mikä ei kyllä ollut ihmekään, sillä Oili oli aina suhtautunut koulunkäyntiin hieman lepsummin kuin Pontsu. "Hyvin se menee, teet vain parhaasi", hoitaja rohkaisi kissaa ja silitti nopeasti tämän päälakea vedettyään housut jalkaansa. "Pojat, nouskaahan tekin siistiytymään ennen aamiaista", simssiliini komensi ja meni vielä pärisyttämään sähköhammasharjaansa kissojen korvanjuuren jolloin nämä lopulta kömpivät ylös patjoiltaan. Uniset kissat kerääntyivät kylpyhuoneen lavuaarille harjaamaan hampaitaan, ja hammaspesun jälkeen simssiliini harjasi vielä erikseen jokaisen kissan turkit huolellisesti.

Mouruposkesta poiketen tässä hoitolassa järjestettiin joka päivä kolme yhteistä ruokailua, ja simssiliini suuntasi kissoineen ruokalaan aamupalaa syömään. Ruoka ei ollut mitään laadukkainta, mutta niin kauan kuin sai syödä ilmaiseksi kelpasi murkina kyllä kaikille. "Kuka muka syö muronsa noin?" Oili huokaisi ääneen ja osoitti hoitajansa lautasta, johon tämä oli kasannut pelkkiä riisimuroja ilman maitoa, kun taas kissojen muroannokset olivat vajonneet maidon sekaan. "Minusta nämä ovat hyviä, maito vain pilaa makuelämyksen", simssiliini puolustautui, mutta maitoa rakastavat kissat eivät tietenkään voineet ymmärtää hoitajansa kuivaruokaa. "Mitä me siis teemmekään tänään?" Nick tiedusteli mässyttäessään maidon pehmittämiä muroja suussaan. "Rage vie ainakin Oilin ja Pontsun tekemään kokeet paikalliseen kissakouluun, mutta päivän muusta ohjelmasta meidän on parempi keskustella Nilsin kanssa", simssiliini vastasi. "Kutsuiko joku?" simssiliini kuuli äänen takaansa ja huomasi Nilsin saapuneen juuri paikalle. "Oh, huomenta Nils! Nukuitko hyvin?" simssiliini kysyi hymyillen pojan asettaessa tarjottimensa simssiliinin viereen. "Kiva kun minutkin huomioidaan", Rage puuskahti istahtaessaan pöytään ruoka-annoksensa kanssa. "Ragnvald, var inte oförskämd", Nils nuhteli kissaansa ruotsiksi. Rage mulkaisi hoitajaansa ja alkoi sitten litkiä maitoa muroannoksestaan hiljaa. "God morgon!" Oili toivotti ruotsalaisille ystävilleen katsoen erityisesti Ragea kohti, jolloin tämä tuli onneksi taas paremmalle tuulelle. simssiliinin kissat olivat Ruotsiin tulon jälkeen innostuneet puhumaan maan kieltä, ja helpot tervehdyslausahdukset tulivat kaikilta jo luonnostaan, mutta onneksi myös Nils osasi kommunikoida suomeksi ettei mouruposkilaisten tarvinnut olla pelkkien ruotsintaitojensa varassa. "Pohdimme juuri kissojen kanssa päivänohjelmaa. Oletteko suunnitelleet jotakin?" simssiliini kysäisi. "Pontsun ja Oilin tehdessä kokeita me muut voisimme kierrellä joissakin Tukholman nähtävyyksissä, ja kun koe on ohi voisimme viettää loppupäivän Gröna Lundissa ja pitää hauskaa", Nils selitti. Kissat innostuivat heti huvipuistoon menosta ja simssiliinikin hymyili muiden mukana vaikka hän ei mikään huvipuistojen suurin ystävä ollutkaan.

Rage lähti johdattamaan Oilia ja Pontsua kissakoulua kohti heti aamiaisen jälkeen. Koulu oli sen verran lähellä hoitolaa että sinne pääsi kätevästi kävellen, ja kissoja varten olikin tehty yksityinen pieni polku, jota pitkin koululaisten oli turvallista kulkea vilkkaan keskusta-alueen halki. Lumi narisi kissojen tassujen alla, ja jotkut nuoremmat kissanpennut olivat jopa innostuneet heittelemään toisiaan lumipalloilla, mutta Ragen, Pontsun ja Oilin muodostama kolmikko käveli sivistyneesti tiensivussa. "Tämähän on melkein samanlainen tilanne kuin silloin kun Rage oli tutustumassa Mouruposken kouluun", Oili mietiskeli ääneen. "Niin, paitsi että Stiina ei ole täällä..." Rage lisäsi lauseeseen jatkoa mielessään. Vaikka erosta oli kulunut jo useampi kuukausi tuntui Ragesta ettei hän tulisi pääsemään ikinä yli ikävästä. Rage oli toivonut välimatkan auttavan asioihin, mutta Stiina pyöri edelleen poikakissan unissa ja aamulla oli masentavaa herätä todellisuuteen tiedostaen ettei hän tulisi enää koskaan näkemään Stiinaa. Ikävän takia Rage oli usein pahalla päällä, mikä oli tuonut pientä kitkaa hänen ja Nilsin välille hoitajan joutuessa jatkuvasti huomauttelemaan Ragen käytöksestä. Oili ja Pontsu eivät kiinnittäneet huomiota vaihtaritoverinsa surkutteluun keskustellessaan tulevasta kokeestaan. "Toivottavasti koekysymykset eivät ole ruotsiksi! En ymmärtäisi silloin mitä kysytään saati osaisin laatia vastauksia", Oili huokaisi. "En usko, kyllä koe pitäisi olla meidän äidinkielellä. Toivottavasti filosofiasta ei tule vaikeaa kysymystä, sillä en käynyt yhdelläkään filsantunnilla", Pontsu hätäili. "Ja sinun piti olla meistä se tunnollinen oppilas ja nyt selviää olet lintsannut koko kurssin", Oili naurahti. "Ajattelin että filosofia olisi helpohko aine... Voi voi, mitähän tästä kokeestakin tulee", Pontsu huokasi. Se nähtäisi pian, sillä kissat astuivat juuri koulun pääovesta sisään. Rage kävi selittämässä erityiskoejärjestelyistä kanslistille, ja tämä osasi ohjata kissat oikeaan luokkaan. Ragen piti jäädä luokkahuoneen ulkopuolelle kokeen valvojan kutsuessa kissat aloittamaan koetta, joka tehtiin sähköisesti tietokoneella. "Kummallakin on kolme kysymystä. Teillä on 90 minuuttia aikaa tehdä koetta. Jos tietokoneen kanssa ilmenee ongelmia niin nostakaa tassua pystyyn niin selvitetään tilanne yhdessä", valvoja jakoi ohjeita ennen kuin määräsi koeajan alkaneeksi.

Pontsun ja Oilin tuskaillessa kokeensa kanssa olivat simssiliini ja Nick lähteneet Nilsin johdolla kiertelemään Tukholmassa sijaitsevissa erilaisissa museoissa. Matka Lidingöstä Ruotsin pääkaupunkiin kesti noin 20 minuuttia ja porukka oli ehtinyt jo kierrellä The Police- ja Tekniska-museoissa, ja nyt he olivat päätyneet Sjöhistoriska-museoon, joka esittelee erilaisia Ruotsin merihistoriallisia käännekohtia kauppamerenkulusta meripuolustukseen. Nick innostui seikkailemaan näytillä olevissa aluksissa ja kissan olikin pakko kurkkia jokaiseen mahdolliseen pieneen koloseen. simssiliini kuunteli pientä turistiryhmää ohjaavan museon työntekijän selostuksia näytillä olevien laivojen historiasta, mutta hän ei ymmärtänyt paljoakaan oppaan puheesta kielimuurin vuoksi. "Aihe ei taida kiinnostaa sinua", Nils totesi saatuaan simssiliinin kiinni haukottelemasta leveästi. Tyttö naurahti hermostuneesti, mutta Nilskin totesi ettei historia ollut hänenkään suurin mielenkiinnonkohteensa. "Pidän enemmän tieteistä. Opiskelen fysiikkaa yliopistossa, ja Ragen vaihtarivuoden aikana pystyin keskittymään hyvin opintoihini", Nils kertoi. "Se selittääkin sen ettet tullut kissasi mukana Mouruposkeen", simssiliini totesi. "Sinun olisi pitänyt laittaa vaihtarihakemukseen oma kuvasi niin olisin saattanut olla kiinnostunut tulemaan", Nils lausahti silmää iskien. simssiliini meni hämilleen pojan kommentista ja yritti kätkeä punoittavat poskensa vuorautumalla syvemmälle kaulahuivinsa taakse. Oliko Nils juuri ilmaissut kiinnostuksestaan häntä kohtaan?! Turistioppaan hiljainen puhe katkesi äkisti kovaääniseen rysähdykseen, jonka aiheutui yhden museolaivan kaatuminen. "Nick vieköön!" simssiliini tajusi laivan kaatumisen syyn ja riensi säpäleiksi menneen aluksen luokse etsimään kissaansa. Pian Nickin pää ilmestyi esiin lautakasan alta, ja simssiliini nosti nopeasti kissan päälle pudonneet puunpalaset pois jotta Nick pääsisi vapaaksi. "Oletko kunnossa?" simssiliini kysyi kissaltaan nuhtelun sijaan nostaessaan ikälopun vanhuskissan syliinsä. Nick nyökkäsi ja mutisi vaimean anteeksipyynnön hoitajansa korvaan. "Meidän on varmaan parempi lähteä", simssiliinin vierelle astellut Nils huomautti. Kolmikko säntäsi juoksujalkaa pois paikalta jättäen museossa olevat työntekijät ihmettelemään laivan äkillistä kaatumista.

Vaikka huvipuistot eivät ole tavallisesti auki talviaikaan, olivat Gröna Lundissa kaikki sisätiloissa olevat laitteet käytettävissä vuoden ympäri. Nils hoiti rannekkeiden ostamisen, sillä Mouruposkessa käytettävä pennivaluutta ei kelvannut käytettäväksi Ruotsissa. Kissoilla oli entuudestaan huvipuistokokemusta pelkästään pienehköstä tivolista, joten nyt kaikki tuijottelivat ympärilleen silmät pyöreinä ihmispaljoudessa. "Täällä on niin paljon väkeä että suurin osa ajasta tulee kulumaan jonottaessa", Nick marisi. "Tämä nyt on vielä pientä kesäsesonkiin verratessa", Rage selitti ja viittoi sitten porukkaa seuraamaan häntä. Rage oli vieraillut Gröna Lundissa aina pikkupennusta saakka, joten kissa tunsi paikan kuin omat polkuanturansa. Rage johdatti porukan törmäilyautojen luokse. "Etkö olisi voinut valita jotain vähemmän väkivaltaista?" Nils huokaisi tympääntyneenä hoidokkinsa valintaan. "Älä ole ilonpilaaja, tästä tulee hauskaa!" Nick huudahti ja loikkasi vapaana olevaan autoon. Oili ja Pontsu menivät yhteiseen autoon, mutta simssiliini ei tiennyt mitä tekisi. "En oikein osaa ajaa tällaisia", simssiliini empi, mutta Rage kiskaisi tyttöä kädestä ja työnsi hänet yhteen autoista. "Jätä ajaminen minun huolekseni", Rage ilmoitti, ja ennen kuin simssiliini ennätti korjata asentoaan oli Rage lähtenyt jo matkaan. Rage ei säästellyt kaasun käyttöä, ja törmäykset muihin autoihin olivat niin kovakouraisia että simssiliini suorastaan ihmetteli ettei ollut jo pudonnut kyydistä. Pontsu ja Oili ajelivat rauhallisemmin sivussa, mutta jos joku kehtasi tulla häiritsemään rakastavaisten rauhaa tönimällä maksoivat nämä takaisin samalla mitalla. simssiliini yritti paikantaa Nickiä ja Nilsiä, ja samassa hän huomasi Nilsin ajelevan yksinään vähän matkan päässä. Poika huomasi simssiliinin katseen ja vilkutti tälle pienesti. simssiliini oli heiluttamassa kättään takaisin, mutta normaalia voimakkaampi törmäys pakotti hänet tarraamaan kiinni autosta. Kateissa ollut Nick ilmestyi odottamatta simssiliinin näköpiiriin törmätessään kovalla voimalla hänen ja Ragen auton kylkeen. "Siitä saat kun särjit tyttäreni sydämen", Nick purki sisälleen patoamia vihantuntemuksia kellertävään kolliin. Vanhuskissan kommentti ei jäänyt Ragelta kuulematta, ja tämä vastasi vihoissaan Nickin kommenttiin tönäisemällä vuorostaan tämän autoa. Kaksikko jatkoi toistensa tönimistä niin rajusti, että törmäilyautoja valvomassa ollut huvipuiston työntekijä joutui katkaisemaan laitteesta sähköt saadakseen tönimisriidan loppumaan. "Ensin kaadoit museossa laivan ja nyt huvipuiston työntekijä joutui puuttumaan sinun aloittamaasi tönimiseen", simssiliini päivitteli Nickin sen päiväistä käytöstä. "Mitä?" Oili huudahti kuullessaan isänsä tempauksista museossa. "Mehän sovittiin ettei siitä laivasta kerrota muille", Nick murjotti. "Saisit sinäkin joskus kasvaa aikuiseksi", Oili pudisteli päätään isänsä toilailuille.

Kummitusjuna pysähtyi kierroksensa jälkeen takaisin lähtökohdalle, ja kyydistä nousi enemmän tai vähemmän kauhuissaan olevia matkustajia. "En tiedä kumpi oli pelottavampaa, ne kummitusjunan säikyttimet vai se että simssiliini nauroi koko matkan kuin mikäkin mielipuoli", Pontsu mutisi noustessaan vaunusta. "Minkä minä sille voin että ne säälittävät säikytysyritykset olivat enemmän huvittavia kuin pelottavia?" simssiliini virnisti. Nils oli vähän kalpea äskeisen junailun jäljiltä, joten hän sanoi istuvansa hetkeksi alas. Kissat kiinnostuivat lähistöllä olevista arpajaiskojuista, joten he suuntasivat seuraavaksi sinne, mutta simssiliini ei tiennyt seuraisiko kissoja vai jäisikö Nilsin seuraksi. Puntaroidessaan vaihtoehtojensa välillä simssiliini huomasi kissojen jo kadonneen ihmismassaan, joten ilmeisesti hän jäisi Nilsin seuraan. simssiliini istahti pojan viereen ja asetti kätensä tämän olkapäälle. "Oletko kunnossa?" tyttö kysyi, ja Nils vastasi nyökkäämällä pienesti. "En tykkää pimeistä paikoista, vaikka tiesinkin ettei siellä ole mitään pelättävää", Nils selitti kehtaamatta katsoa simssiliiniä silmiin. "Kaikki me pelkäämme jotakin, ei sitä tarvitse hävetä", simssiliini sanoi. Hetken päästä Nils nousi ylös ja ilmoitti päättävänsä seuraavan laitteen. "Eikä, minulle tulee huono olo kaikissa pyörivissä laitteissa", simssiliini vastusteli Nilsin osoittaessa karusellia. Nils ei kuunnellut simssiliiniä vaan kiskaisi tämän mukaansa. Karusellissa oli mahdollisuus istua erilaisten eläinten selkään, mutta Nils talutti kaksikon suuren vaunun luokse, jonne he molemmat mahtuisivat istumaan vierekkäin. Ylipirteän karusellimusiikin alkaessa soimaan laitteen käynnistyessä simssiliini kätki kasvonsa kaulahuivillaan ja toisti mielessään "Älä oksenna"-kehotusta. Nils rohkaisi nyt puolestaan simssiliiniä ja siirsi kaulahuivin pois tytön kasvoilta kehottaen tätä hengittämään rauhallisesti. Karuselli pyöri onneksi sen verran verkkaiseen tahtiin ettei simssiliinille tullut huono olo, mutta jokin jännä tunne hänen sisällään myllersi, ja simssiliini epäili sillä olevan jotain tekemistä asian kanssa kun Nils oli äsken kaulahuivia siirtäessään silittänyt samalla hänen poskeaan. Karuselliajelu samassa vaunussa Nilsin kanssa alkoi yhtäkkiä tuntua aika romanttiselta.

Pitkän päivän jälkeen simssiliini saapui huoneelleen kissojensa kanssa. Kissat asettelivat huoneeseen huvipuiston arpajaisissa voittamiaan pehmoleluja ja ilmapalloja, mutta simssiliinin katse kohdistui ensimmäisenä huoneeseen ilmestyneeseen joulukorttiin, joka oli tullut Mantsun porukalta. "Joulustahan on jo useampi viikko", Oili kummasteli kortin saapumisajankohtaa. "Ehkä postilla kesti kauemmin kun se piti lähettää ulkomaille", Nick aprikoi. "Mahtoivatkohan meidänkään lähettämät joulukortit ja -lahjat ehtiä perille aatoksi?" simssiliini huolestui. "Kivoja yllätyksiä ne tulevat olemaan joulun jälkeenkin", Pontsu vakuutti. simssiliini asetti joulukortin pöydällä olevaa kukkamaljakkoa vasten, ja kaikki tuijottivat korttia hetken aikaa vaitonaisina. "Outoa ettei Anytimen porukka laittanut meille postia", Nick mietiskeli, sillä yleensä Pia ja Stiina muistivat sukulaisiaan juhlapyhinä ja muina merkkipäivinä. "No, emmeköhän me kuule heistä jotakin viimeistään ystävänpäivään mennessä", simssiliini aprikoi. "Taidat odottaa ystävänpäivää enemmän sen takia että saisit poikaystävältäsi jotakin kivaa lahjaksi" Oili huomautti. "M-mitä sinä oikein selität? Eihän minulla ole poikaystävää", simssiliini tokaisi. "Muuten vaan punastelet aina sen Nilsin seurassa, ja huvipuistossakin piditte toisianne kädestä kiinni", Nick lateli todisteita. "Okei, myönnetään. Nils on kyllä kiva, mutta olemme pelkkiä ystäviä", simssiliini selitti. "Vaihtarivuotta on jäljellä vielä muutama kuukausi, ehditte vielä hyvin syventää suhdettanne", Pontsu muistutti. "Nyt saatte luvan lopettaa tuon vihjailun. Menkäähän hammaspesulle siitä", simssiliini hätisteli kissoja kylpyhuoneen puolelle.

Nickin mielipide päivästä: "Museoissa kiertely oli kiintoisaa puuhaa, ja siitä sai entistä enemmän irti kun tutkin näytillä olevia esineitä oikein lähietäisyydeltä! Löysin laivasta jänniä hiirien kolosia joita oli kiva tutkailla, olisin varmasti ollut loistava hiirikissa johonkin 1700-luvun laivaan."

Pontsun mielipide päivästä: "Huh, koe on vihdoin ohi! Kumpa olisin valmistautunut siihen vähän paremmin, mutta turha kai asiaa on enää murehtia kun koe on nyt tehty. Hmm, nyt kun koulusta valmistuminen koittaa voisimme varmaan pian alkaa Oilin kanssa suunnitella seuraavaa kissasupolvea."

Oilin mielipide päivästä: "Isä on ihan mahdoton! Hän käyttäytyi epäreilusti purkaessaan kiukkuaan Rageen, sillä hän on yhtälailla Stiinan tapaan maassa heidän eronsa takia, mutta isä syyttää kaikesta vain Ragea... Voih, olikohan sittenkin minulta virhe saattaa nämä kaksi aikoinaan yhteen?"

---

Tarpeet:
+ uni (nukkuivat tarinan alussa)
+ siisteys (hammaspesu, turkin harjaus)
+ liikkuminen (kävely paikkoihin pitkin päivää)
+ leikkiminen (huvipuistolaitteet)

Vastaus:

Saat 43 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Noora

03.01.2018 10:54
Mocalle vielä:
+Liikkumistarve (käveltiin kirkkoon)

(Meinas unohtuu, ja unohtukin xd)

Nimi: Noora

03.01.2018 10:52
/Pitääkö kirjottaa tarina siitäkin, kun on vierailemassa Acen kotimaassa Sveitsissä? Ja siis lähtevätkö mun tyyppi ja Mocca ja Ace kaikki samaam aikaan sinne? Ja kuinka kauan me vieraillaan Sveitsissä? Ja paljonko sinne matkustaminen maksaa? Anteeks nää miljoonat kysymykset, mutta kun mulle ei oo tää käytäntö vielä kovin tuttu ):.

Joulukirkossa
24.12.2017
•••••••••••••

Lunta satoi hiljalleen maahan. Jäätä oli
"Äläs sitten liukastu!" Huudahdin Mocalle, kun kissa taituroi jäällä.
"No en en!" Mocca huusi takaisin. Kissa oli päättänyt laittaa pinkin, säihkyvän rusettinsa kirkkoon, enkä minä pannut pahakseni sitä. Hyvähän se vain oli! Oli pentu kyllä pessyt itsensä, sekä hampaansakin kiiltävän puhtaiksi, joten tällä hetkellä koko kissa oli vielä puhdas. Pian saavuimme kirkolle. Kirkko oli mahdottoman hieno, ja ihan kivan kokoinenkin.
"Tää on kirkko, Mocca" sanoin kissalle rauhallisesti.
"Ompa se hieno!" Mocca hihkui ja katseli ympärilleen villisti.
"Mennään sisään" hihkaisin ja yhtäkkiä joku avasi oven.
"Hyvää Joulua! Tästä saatte virsikirjan ja vihkon" sanoi joku mies ja otin ne käteeni.
"Kiitos" vastasin ja astelin sisään Mocca perässäni hypellen. Tervehdin muita hoitajia ja esittelin itseni sekä Mocan heille.
"Noora Noora! Istutaan tänne!" Kimeä vinkaisu kuului toiselta penkkiriviltä, oikealta puolelta.
"Selväpä se" vastasin ja pujottelin sinne istumaan. Riisuin untuvatakkini ja tein siitä sopivan "pesän" Mocalle, jos pentu haluaisi nukkua. Mocca hyppäsi syliini ja puski minua käteen.
"Millon meille tulee se Aamu sieltä adoptiosta?" Mocca kysyi toiveikkaana.
"Hetken päästä" vastasin viekkaasti ja hymyilin.
"Höh. Sun hetki on varmaan ikuisuus!" Pentu tiuskaisi ja istuutui syliini.
"Kohta alkaa Jumalanpalvelus" supatin Mocalle.
"Hei katso! Tuolla on joulukuusi!" Mocca kiljaisi.
"Shhhhhhh" sihahdin Mocalle ja paijasin sen päätä.
'Shh'-äännähdyksiä kuului myös muualtakin.

Jumalanpalveluksen alkaessa koko sali hiljeni niin hiljaiseksi, että olisi kuullut jopa sen, kun nuppineula tipahtaa lattialle. Kun jumalanpalvelus loppui, alkoi laulu Nyt Sytytamme Kynttilän. Ersin kyseisen laulun virsikirjasta ja osoitin sitä Mocalle.
"No enhän minä osaa lukea!" Ruskea kissa sähähti.
"Siksi käytkin sitä koulua" virnistin ja laulu alkoi. Liityin mukaan ja Mocca vain lauleli joitakin sanoja. Syttyi aina yksi kynttilä, kun säkestöä vaihdettiin (en osaa selittää). Laulun loputtua huomasin, että Mocca oli käpertynyt "pesäänsä" nukkumaan. Luuli varmaan Nyt Sytytamme Kynttilan-virttä unilauluksi, höntti. Huokaisin hymyillen ja etsin seuraavan laulun virsikirjasta.

Lopuksi laulettiin vielä Maa On Niin Kaunis-virsi ja aloin herätellä Moccaa.
"Mitä? Onko nyt jo aamu?" Mocca kysyi aivan unenpöpperöisenä.
"No ei hupsu. Sä oot kirkossa mun kaa!" Naurahdin ja nostin Mocan pois mustan untuvatakkini päältä. Puin sen reippaasti päälleni, ja lähdin kohti ovia.
"En mä jaksa kävellä!" Kuului Mocan terävä nauku penkkirivistöstä. Huokaisin ja astelin nappaamaan Mocan syliini. Kissa kehräsi ja nukahti uudelleen syliini.
"Voi sua" kuiskasin ja lähdin kohti hoitolaa, yhtä matkaa toisten hoitajien kanssa.

Mocca oli vironnut tultuamme hoitolalle ja sitten jaksanutkin kävellä itseksen loput 300 metriä. Avasin huoneemme oven ja astuin sisään Mocca kintereilläni. Vetäisin oven kiinni perässäni ja aloin riisutua.
"Moi Ace!" Mocca kiljahti ja Ace pomppasi pystyyn sängyltään.
"Kenellä on nälkä?" Kysyin riisuen takkia. Asetin mustan takin naulakkoon ja lösähdin makaamaan sängylleni.
"Mulla!" Mocca ja Ace huusivat, kuin yhdestä suusta. Hymähdin ja kävelin ruuansäilytyskaapin luo Ace ja Mocca kintereilläni hyppelehtien.
"Haluatteko piparit?" Kysyi tietäen jo vastauksen.
"Joo!" Ace ja Mocca huusivat tassut ojolla.
"Olkaas hyvät" hymyilin antaen piparit molemmille pikkukissoille.
"Onpa hyvää" Ace totesi mutustaen omaa pipariansa.
"Joo! Niin on!" Mocca vahvisti. Katsoin hymyillen pikkukissoja, ja pian niiden piparit olivatkin kadonneet jo kokonaan pentujen pikkuruisiin mahoihin.
"Mulla on vielä nälkä!" Ace julisti.
"Samoin mulla!" Mocca maukui päättäväisesti.
"No otetaankos vielä suuri donitsi, ihan vaan juhlapäivän kunniaks?" Kysyin ja pennut nyökyttelivät. Jaoin suklaadonitsin kolmeen osaan ja annoin pennuille omat osansa. Itse hotakaisin parilla haukulla oman osani. Kissat taas söivät aika hitaasti omat osansa.

Kohta pikkupennut köllöttelivät kylläisinä sängylläni.
"Tehkääs mullekkin vähän tilaa!" Naurahdin ja asetuin sänkyyni makailemaan.
"Ai niin, mulla oli teille jotain!" Hihkaisin salaperäisesti.
"Mitä mitä mitä?!" Kuului kaksi iloista naukua. Kaivoin sänkyni alta pienen paketin ja ojensin sen pennuille.
"Hyvää Joulua" sanoin ja kissat alkoivat repiä kynsillään papereita auki.

"Ihana!" Mocca kiljaisi ja nosti leikki koiranpennun laatikosta.
"Lautetaan se päälle" ohjeistin ja napsautin koiranpennun päälle laskien sen samalla lattialle. Se lähti juoksemaan ja pennut säntäsivät sen perään villisti ulvoen. Katselin hymyillen pentujen puuhaa ja kaivoin kännykän taskustani. Otin pienen vidoeklipin pennuista ja lelukoirasta, ja lähetin sen äidille ja siskolleni. Hetken päästä tuli vastauksena itkunauruhymiö. Hymyilin ja suljin puhelimen. Tästä tulisi, -ja tämä on jo-, paras Joulu ikinä!


/Ohhoh tulipas lyhyt. Noh, tarpeet:
Acelle ja Mocalle:
+Nälkätarve (voit poistaa piparit ja donitsin kaapista)
+Leikkitarve (leikkivät lopus koiral)
+Nukkumistarve (Ace nukku muuten vaan ja Mocca nukahti kirkossa)

Mä en varmaan saa niitä 30 extrapennosta ku tuli tällee 3 pv myöhäs :'D! Voitko muuten vaihtaa piparminttutangon Mocalle?

Vastaus:

Saa kysyä! .-) Vaihtaritapahtumaan sisältyy myös vastavierailu vaihtarikissan kotimaassa, joten jotain tarinaa siitä olisi hyvä kirjoittaa. Voit itse päättää palaatteko Acen kanssa yhdessä vai matkaatteko Mocan kanssa eri aikaan. Voit myös itse päättää matkasi keston. Matkan lopullinen hinta riippuu kerätyistä lomakokemuksista, joista voit lukea lisää tästä blogimerkinnästä:
http://mouruposki.suntuubi.com/Blogi/?y=2016&m=06&d=22&cat=8

Moc ca-parka tuntui tylsistyvän kirkossa kun hän ei päässyt osallistumaan lauluun lukutaidottomuutensa vuoksi ja lopulta nukahti kesken kaiken. Ette sitten ilmeisesti huolineet Acea mukaan kirkkoon kun hän oli teidän palatessanne hoitolalla odottelemassa. .-D Mukavaa että juhlitte joulua pipareilla herkutellen! Kissat vaikuttivat innostuneen uudesta lelusta. .-) Saat 12 penniä, ja kohotan tarpeet.

Jaaa Acen vaihtaripalkki tulikin tämän tarinan myötä täyteen! Voit halutessasi pitää Acea vielä luonasi, mutta lomakokemuksia Acelle ei enää kerry. Matkan lopullinen hinta on seuraavien alennuksien myötä seuraava:
-Hoitolan ulkotiloissa kiertely (5 eri paikkaa): -7 penniä
-Kokemuspisteiden tienaaminen: -5 penniä
-10 tavaran hankkiminen vaihtarikissalle: -5 penniä
90 : 2 - 17 = 28 penniä

-Kasa

Nimi: Xena

30.12.2017 12:58
//Eka tarina vaihtarin kanssa! Pidän kyllä Amberia mielelläni pidempäänkin kuin kolme tarinaa, vaikkapa viisi + kuusi matkatarinaa/matkapäivää. Tässä pari kysymystä vielä: Eli kun me mennään sinne Arabiaan, tuleeko Amber meidän kanssa sieltä kotiinkin päin vai jääkö hän kotimaahansa? Mitä tarkoittaa Amberin kirjeeseen vastaaminen? Aloitetaan tarina Hampun näkökulmasta.//

Heräsin... en mihinkään erityiseen, vaan siksi että olin jo nukkunut tarpeeksi. Haukottelin makeasti, käännyin sängyllä selälleni ja venytin itseäni niin pitkäksi kuin sain. Sitten nuosin jaloilleni ja hypähdin pois sängyltä selvitellen ajatuksiani.
- Tuleekohan Xena tänään? Kysyin itseltäni ääneen.
Ei hajuakaan, joten kai voin pyöriä hetken sisällä, ja jos hän ei tule menen pihalle. Katselin ympärilleni, ja huomasin pöydän päällä jotain mitä siinä ei ennen ollut ollut. Nousin yhdelle tuoleista ja siitä matalahkolle pöydälle. Esine oli lasinen läpinäkyvä pallo jonka sisässä oli pieni mökki, puita ja jotain valkoista mikä kai esitti lunta. Nappasin pallon käsiini ja ravistin sitä. Valkoinen juttu alkoi liikkua, kuin sataisi lunta. Ompa hieno! Havahduin katselemasta sitä kun ovi avautui. Xena siis tulisi! Hyppäsin pöydältä pois ja menin ovelle, mutta yllätyksekseni tulija ei ollutkaan Xena. Hän ei ollut edes ihminen, vaan minua vähän isompi kissa, jonka mahan alue oli valkoinen ja muu turkki kertaraidallinen.
- Öö, onko tämä Xenan huone ja oletko sinä Hamppu? Hän kysyi tulematta kokonaan sisään.
- Jep, ompa hyvinkin ja olempa hyvinkin, sanoin ja annoin kissalle tilaa tulla sisälle.
- Hyvä. Hän tuli sisälle ja pukkasi oven kiinni.
- Minä olen Amberlyn Amirah Arabialainen, mutta sano vain Amber tai Amir, hän sanoi kuono ylpeästi koholla.
- Selvä. Minä olen Hamppu ja voit sanoa myös Hali. Minulla onkin vielä pidempi nimi kuin sinulla, joten en edes muista sitä, irvailin ja otin kissasta askeleen kauemmas.
Odotin hän ärsyynytyvän ja näpäyttävän jotain takaisin, mutta hän alkoi vain nauramaan hilpeästi.
- No, sepä hyvä, mutta kukaan ei sitten voi olla nälkäisempi kuin minä nyt - edes sinä, hän valitti.
- Tiedän missä hoitajani pitää ruokiamme, nimittäin tuolla kaapissa, osoitin hänelle. - Hän on kai vienyt sinne jo omasi.
Kipitin tumman kaapin luokse ja avasin sen vaivoin. Amber tuli pian rinnalleni ja nappasi kaapista punaisen kermatäytteisen herkun ja hyppäsi sängylle syömään. Hän ahmi herkun hetkessä suihinsa ja haki vielä tummanruskean mokkapalan joka oli strösselein päällestty. Hän ei turhaan mennyt sängylle koska ruoan suuhun tungettuaan hän otti vielä kakunpalan jonka päällä oli marenki. Sitten hän katsoi minua hieman syyllisenä mutta silti hyvittunut pilke silmäkulmassa.
- Sori, mutta oli ihan HIRVEÄ nälkä, hän pahoitteli.
Pyöräytin silmiäni ja suljin kaapin ovet. Samassa ovi avautui ja hoitajamme tuli sisälle toppavaatteet päällä ja puuskuttaen.
- Anteeksi että tulin näin myöhään. Nukuin pommiin ja jouduin menemään myöhemmällä bussilla.

//Xenan näkökulma//

Huomasin että Amber oli jo saapunut, ja ilmeisesti syönytkin nimittäin hänen suupielessään oli pieni kermanökäre.
- Hamppu, tässä on Amber, Amber, tässä on...
- Tunnemme toisemme jo, Hali tokaisi väliin ja jatkoi: - Annoin hänelle jo ruokaa.
- Selvä. Haluaisitteko te tavata Raimon? Hän on Mouruposken maskottiapina, ja teistä ei ole kumpikaan kai häntä ennen nähnyt. Varoituksena, hän on tosi riehakas ja saattaa olla kovakourainen.
- Joo! Kissat hihkaisivat kuin yhdestä suusta ja suuntasimme ulos huoneestamme.
- Hän pyörii kai usein ainakin leikkihuoneessa, kerroin ja lähdin sinne päin.
Ovelta saattoi jo kuulla ja nähdä, että kaaos oli huoneessa. Palikat olivat hujan hajan ja pari superpalloa pomppi suuntaan ja toiseen.
- Raimo! Huusin ja astuin huoneeseen.
Apina poukkosi esiin jostain ja sinkosi pallon minua kohti. Nappasin sen rennosti toisella kädellä ja katsoin apinaa. Tai katsoin siihen missä hän viimeksi oli ollut. Nyt hän oli jo kissojen kimpussa, repimässä niiden turkkeja ja vetämässä häntiä.
- Nyt riitti, Raimo. Ole kunnolla! Komensin ja nappasin sen syliini.
Sain pidettyä siitä kiinni jotenkin kutenkin ja esittelin samalla:
- Tässä on Raimo Raivoisa Rapsuttaja, Mouruposken maskotti. Raimo, tässä on minun kissani Hali ja Arabialainen vaihtarikisu Amber.
- Hahaa! Hamppu! Mikä nimi! Hän raakkui ja rimpuili irti otteestani. Sitten hän syöksyi palikkakasan taakse piiloon.
- Onko hän aina noin... nimensä mukaan "Raivoisa"? Amber ihmetteli ja astui askeleen taaksepäin.
- Öh, jep, kai, vastasin ja tulin itsekin huoneesta ulos kuten kissatkin.
- No, ehkä meidän pitäisi sitten vaikka... kierrellä Mouruposken ulkoilupaikoissa! Niissä emme ole Halinkaan kanssa ehtineet käydä. On Minimerenrantaa, Koivikkoketoa, Punapensaspolkua ja Naukukukkulaa. Mikä kuulostaa kivoimmalta? Kysyin.
- Koivikkoketo! Amir hihkaisi.
- Minimerenranta! Huusi puolestaan Hali.
- No tehdään kompromissi ja mennään ekaksi Naukukukkulalle, totesin ja lähdimme matkaan. - Ehdimme kyllä käydä kaikissa.

Päivä oli tylsän pilvinen mutta kissat näyttivät silti viihtyvän tarpoessamme lumista polkua pitkin kukkulan juurelle. Sitten lähdimme jyrkähköä reittiä ylöspäin.
- Naukukukkula on sellaisessa kohdassa, jonne pilvet eivät ulotu, joten siellä ei voi sataa, vaan aurinko paistaa kaiken aikaa, kerroin.
Perillä olikin tietojeni mukaisesti nätti auringonpaiste, ja lunta ei sen takia ollutkaan niin paljoa kuin alhaalla.
- Ompa tosi nätti paikka! Amir totesi ja katsoi kielekkeen reunalta alas.
- Täällähän on pieni järvi! Hän huomasi ja osoitti hännällään maahan.
- Vau! Hamppu kommentoi tullessaan myös reunalle.
- Olkaahan varovaisia, sanoin hieman kauhuissani pudotuksesta.
- Joo joo. Mennään nyt Minimerenrannalle! Hali sanoi ja lähti jo.
Sitten lähdimme sinne päin.

//Sitten Amirin näkökulma//

Minimerenranta oli nimensä mukaisesti mini. Pienet aallot loiskuivat aika ajoin rantaan ja tuuli oli vähän kovempi kun muualla.
- Vesi on varmaan hirmu kylmää, totesin ja kalisutin hampaitani.
- Jep, mutta testaan silti! Hamppu sanoi rinta röyheänä.
Hän asteli veden äärelle ja kun uusi aalto iskeytyi rantaan hän tuikkasi varpaansa sinne. Hän näytti selvästi järkyttyneeltä mutta totesi vain:
- Juomakelpoista, juuri sopivan kylmää.
Sitten hän kurottui juomaan mutta otettuaan kulauksen hän irvisti ja juoksi meidän luoksemme.
-S-suolaista, hän sanoi ja nauroin hänen hassulle ilmeelleen.
- Ehkä olisi parasta lähteä sitten Koivikkokedolle, että ehdimme käydä edes melkein kaikissa ennen pimeän tuloa. Hamppu, juo kotona vettä ettei suuhun jää koko yöksi ikävä maku.

Koivikkoketo oli melko avaraa ja koivuista aluetta.
- Shh! Orava! Tuolla puussa, Xena huomasi ja osoitti yhtä koivuista.
- Minä nappaan sen, sanoin innokkaana ja liikuin hiljaa puuta kohti.
Orava kuitenkin havaitsi minut ja lähti pakoon. Tuhahdin ärsyyntyneenä ja käännyin ympäri.
- Käveltäisiinkö pätkä polkua, ja oikaistaan sitten Punapensaspolulle? Ehdotin.
- Mikäs siinä, vastasin ja lähdimme kävelemään.

Koivikkoketo jäi taakse, ja eteemme avautui nätti polku, jota reunustivat vanhat, ruskeat ja paksut puut.
- Ooh, Xena huokaisi ja ihasteli hetken maisemaa.
Sitten hän lähti kävelemään polkua.
- Polun päässä on pieni retkipaikka, ja sen kiertämällä pitäisi päästä viimeiselle kohteellemme, Kiviselle kuratielle.
- Taaasko kävelyä, huokaisin.
- En ole tottunut tarpomaan määrättömästi! murahdin.
Onneksi pyyntöni meni perille ja Xena otti minut syliinsä.
- Hei, en ole kuninkaallinen mutta minäkin väsyn! huomatti Hali ja mulkaisi Xenaa.
- Okei, okei. Kannan sinut sitten Mouruposkeen.

Matka taittui mukavasti hoitajan sylissä, ja saavuimme Kivisen kuratien päähän aivan liian nopeasti.
- Tätä tietä pitkin päästään toisiin kaupunkeihin.
- Vaihto! Hamppu huudahti heti kun lähdimme talsimaan hoitolalle.
Jouduin pois lämpimästä sylista kylmään lumeen mutta päätin kestää sen. Tuskin matka Mouruposkelle olisi täältä järin pitkä. Kuulin hentoa kehräystä kun Xena nosti Halin syliinsä. Näytin kissalle kieltä.

Lämpimässä Mouruposkessa Xena riisui ensin ulkovaatteensa ja antoi Hampulle sen jälkeen lupaamansa vesilasin. Minulta hän kysyi oliko minulla nälkä tai jano tai jotain muuta.
- Noh, nyt kun kysyt niin olisi kiva päästä kylpyyn ja harjaukseen, ja sitten nukkumaan, luettelin.
- Mennään ensin kylppäriin kylpemään ja sitten harjaan sinut täällä. Otan kaapista vielä kylpyvaahdon, Xena sanoi.
Hän huikkasi vielä ovelta Hampulle, että "Ei mene kauaa" ja sitten menimme kylppäriin.
Ulkona oli jo pimeää kun Xena vihdoin kuivasi minua. Kylvyssä olleesta vaahdosta oli noussut kivoja kuplia, joita olin nappaillut. Se oli hauskaa.
Huoneessa Hamppu oli lähes samalla paikalla sohvan nurkassa kuin lähtiessämme.
- Harjaan kyllä sinutkin, Xena lohdutti laittaessaan kylpyvaahdon kaappiin ja ottaessaan sieltä harjan.
Sitten hän nosti minut unikoriini, polvistui sen viereen ja alkoi harjailla jo aika hyvin kuivunutta turkkinani rauhallisin vedoin. Pian olinkin sikeässä unessa.

//Xenan näkökulma lopuksi.//

Pian Amir tuhisi kellertävänä möykkynä korissaan.
- Sinun vuorosi, sanoin Hampulle hymyillen ja menin hänen luokseen. Hetken häntä harjattuani hän teki täysin samoin kuin Amberkin ja nukahti. Silittelin pientää kehräävää möykkyä, ja oli ihana ajatella että se oli ikioma kissanpentuni.

//Tulipas vähän pidempi tarina! Noin 1200 Sanaa.//

Tarpeet
Hampulle:
+ Liikkumistarve
+ Nälkätarve (vesilasin voi ottaa pois)
+ Siisteystarve
+ Unitarve
Amberille:
+ Nälkätarve (punaisen kermatäytteisen herkutuksen, tummanruskean mokkapalan ja vaaleanruskean kakunpalan voi ottaa pois. Mun mielestä voi kohottaa useammankin pykälän mutta sähän sen päätät.)
+ Liikkumistarve
+ Hygieniatarve
+ Siisteystarve
(ois myös uni mutta tossa nyt neljä joita voit kohottaa)

Vastaus:

Amber ei lähde enää kotimaahan palattuaan teidän muiden mukana Mouruposkeen vaan hän jää sitten jatkamaan eloaan Arabiaan. Ennen saapumistaan kaikki vaihtarikissat lähettivät tuleville isäntäperheilleen kirjeen, ja jos tähän kirjeeseen vastasi sai tuon kysymäsi kirje-etuuden. Amberilla se onkin jo kun Any lähetti aikoinaan postia Amberille. .-)

Sitten itse tarinaan: Hali ja Amber tutustuivatkin ihan omatoimisesti toisiinsa kun et ehtinyt aiempaan bussiin. Amber olikin aika nälkäinen. .-D Kiva että kiertelitte Mouruposken lähiympäristössä, siinä tuli uutta nähtävää niin Amberille kuin Halillekin. .-) Raimoakin kävitte katsomassa, toivottavasti kummallekaan kissalle ei jäänyt traumoja karvoja kiskovasta hirviöapinasta. .-D Saat 26 penniä, ja kohotan tarpeet!

-Kasa

Nimi: Mantsu

26.12.2017 22:29
Joulukirkossa
☆ ☆ ☆ ☆

Tämä talvi on ollut oikukas. Ja en puhu sääolosuhteista. Kasperin ja Ilonan lähdettyä on huoneemme hiljentynyt. Vili potee vanhuutta ja Rousku haikailee, että milloinka adoptoin Panun. Kumppanin isän asuminen samassa asunnossa askarruttaa Panua, joka viivyttelee muuton suhteen. Ei kyllä minullakaan vielä ole kiinnostusta katsella pikkupentujen perään, jotka voin aavistaa syntyvän heti, kun Panu astuu talouteen. Näin kärjistäen sanottuna.
Ja sen lisäksi ikäkriisi kolkuttelee Rouskun ovella. “Minä olen Ikäloppu, kun pentuni pääsevät koulusta!” toteaa hän usein. Onneksi minulla on salainen ase, nimittäin Ennustuskoju. En tosin tiedä, kuinka hienovaraisesti voin ehdottaa heidän ihmelitkujaan Rouskulle. Hän saattaisi saada jopa addiktin. Onneksi Vili on takomassa järkeä hermoilevan tyttärensä päähän. Mutta kyllä minuakin mietityttää, kuinkakohan kauan Vilikin on seurassamme. En edes uskalla käyttää sitä eläinlääkärissä tarkastuksessa, tiedä vaikka jotain epämiellyttävää paljastuisi, tai Vili itse stressaantuisi. Jotta mielemme saisivat jotain kirkkaampaa ja iloisempaa ajateltavaa, päätin että lähtisimme Joulukirkkoon. Siellä saisi kuunnella kauniita joululauluja ja ehkä tarjolla olisi kirkkokahvit…
“Pahastuukohan Kasu, jos lainaan hänen upeaa viittaansa? Minusta se sopisi minulle”, Vili mietti ääneen ja sovitti punaista kuninkaan viittaa yllensä.
“Se sopii todella hyvin. Menisit joulupukista komean harjasi kanssa”, vastasin Vilille, viitaten hänen takkuiseen turkkiinsa. Vanhus tarvitsi nykyään apua turkinhoidon kanssa, jota tietenkin tarjosin hälle.
“Ah, niinpä niin”, Vili mutisi ja tuli tottuneeseen tapaansa luokseni sinisen kamman kanssa. Riisuin viitan kissan yltä ja kävin läpi turkkia, jonka mustat kuviot olivat haalistuneet ja sekoittuneet harmaiden ja valkoisten karvojen sekaan. Oli osalti surullista nähdä, kuinka nuoreus ja vetreys katosivat aina niin pirteästä kissastani.
“Nyt olet entistäkin komeampi”, kehuin kissaani saatuani työn valmiiksi. Vili puski kättäni kiitoksena ja puki viitan takaisin yllensä.
“Älä unohda tonttulakkia!” muistutti Rousku, joka veti omaa nyssykkää päähänsä. Vilikin otti tonttulakin ja laittoi sen päähänsä. Minä vedin villatakin ylleni ja päästiin lähtemään.


Matka kirkolle sujui hyvin jalan. Reitin varrella oli kauniita lumi- ja jäälyhtyjä, jotka valaisivat tien pimeällä liikkuessa. Kirkon ovet olivat auki ja sisälle asteli muitakin Mouruposken asukkaita. Tunnistin ainakin Nooran ja hänen kissansa Mocan.
“Tervetuloa joulukirkkoon, tästä saatte lauluvihkon ja virsikirjan”, meidät vastaanottanut mies sanoi ja ojensi kaksi virsikirjaa ja vihkon. Kiitin niistä ja etsimme sitten kissojen kanssa paikat, jonne istua. Huomasin, että useita oli kerääntynyt kirkon takaosaan. Minusta oli kuitenkin kivempaa istua edessä, sieltä Vili näkisi myös laulujen numerot ja tottakai upeasti koristellun joulukuusen. Kirkossa kuului hiljaista supinaa ja etenkin nuorimmaiset pitivät ääntä. Istahdimme penkille ja sain heti kuulla valituksen: “Miksi nämä penkit on niin kovat?”. Riisuin villatakkini ja laskin sen penkille kissojen alustaksi. Tulisin katumaan valintaa kuitenkin myöhemmin, tietäen miten paljon kissoista irtoaakaan karvaa… Jumalanpalvelus alkoi hetkeä myöhemmin ja ensimmäinen laulu olikin Nyt sytytämme kynttilän. Pienet kissanpojat katselivat tohkeissaan, kuinka lavalla olevat neljä kynttilää syttyivät laulun tahdissa. Seuraavaksi lavalle asteli soma kissakuoro. Liturgi kertoi heidän olevan Mouruposken koulusta. Nuoret kissat lauloivat Tonttujen jouluyön, johon ei voinut jättää osallistumatta. Kuoron eturiviläiset tekivät myös lauluun kuuluvan leikin. Etenkin tip-tap osioon oli helppo osallistua, näin istuaaltaan. Vaikka laulu olikin nopeatempoinen, alkoivat Vilin silmät umpeutua. Totesin kissalle, että saa nukkua, jos siltä tuntuu. Vili käpertyikin kyselemättä takilleni ja taisi simahtaa niille sijoilleen.
***
Messu päättyi lauluun Maa on niin kaunis. Messun jälkeen oli vielä kirkolliset ilmoitukset.
“Tarjoamme kirkkokahvit, syötävää löytyy piparia ja joulutorttua. Lisäksi jaamme kynttilöitä niille, joilta ei omaa löydy ja tahtoo haudoille sytyttää. Niitä saa aulasta. Rauhallista Joulun aikaa jokaiselle”, liturgi toivotti ja penkkirivit tyhjenivät. Me menimme kahville kissojen kanssa.
“Täältähän löytyy vaikka mitä…” Rousku ihmetteli pikeerillä koristeltuja pipareita. Niitä oli myös myytävänä - isoja, roikkuvia sydämiä tai pieniä piparkakkutaloja. Minä valitsin pinkin possupiparin, Rousku otti piparipojan ja Vili suurimman sydänpiparin. Siirryimme syömään herkkumme pöydän ääreen, jossa oli jo istumassa tuttuja.
“Moi, te taidatte olla Xena ja Hali?” tervehdin tyttöä ja hänen kissaansa, joka siemaili lämmintä kaakaota. Saatuani myöntävän vastauksen, esittelin meidän porukkamme.
“Ai, minä luulin että Vili on joulupukki…” Hali sanoi ja nauroimme.
“Tulee pysyttyä liikaa neljän seinän sisällä, niin ei tule tavattua uusia asukkaita”, Vili sanoi.
“Niinpä. Mutta onneksi tällaiset tapahtumat saavat liikkeelle”, Xena totesi. Popsimme piparimme ja hörppäsimme kahvimme, ja lähdimme sitten käymään haudoilla. Otin aulasta mukaan tulitikut ja kynttilän siltä varalta, jos sytyttäisin sen. Mielessäni oli joku, jota tahdoin muistaa.
Ulkona oli kirkas, mutta harmaa taivas. Kuljimme tampattuja polkuja pitkin haudoille. En muista käyneeni hautausmaalla, joten kävimme kaikki hautakivet läpi.
“En tiennytkään, että Mouruposkessa oli ollut toinen Rousku”, pohti kaimansa, “Tarkoittaakohan se huonoa onnea?”.
“Äh, en minäkään sitä silloin tiennyt. Ja kyllä elämä on sinulle korttinsa valinnut hyvin, eikö vaan?” totesin Rouskulle. Kuljimme kivien ohitse ja luimme niiden muistokirjoituksia. Ne olivat jokainen uniikkeja kuvauksia kissojen persoonista. Etsin Myyn haudan ja kaivoin lumeen kolon kynttilälle. Mietin, mitäköhän Rousku ajattelee. Onko se hänestä loukkaavaa, kiusallista tai epämukavaa, että muistin Panun kumppania? Onhan Myyn kuolemasta kenties aikaa, mutta mitään ei ikinä unohda. Rousku pysytteli hiljaa, ja poistuimme hautausmaalta vaivaantunein askelin.


Rousku lähti kylpyyn kun me menimme Vilin kanssa välipalalle. Joulukirkko ei kestänyt kuin puolitoista tuntia, mutta emme syöneet aamupalaa. Ei pipareilla pitkälle pötkitä. Päätin surauttaa smoothiet valmiina jääkaapista.
“Tässä ois banaani tai suklaa vaihtoehtoina”, esittelin smoothiepurkkeja. Vili valitsi suklaan, mikä oli onni minulle. Sillä aikaa kun ryystimme smoothieitamme, Rousku tassutteli keskuuteemme pyyhe selässään. Hän otti lasillisen vettä ja tassutteli pois. Minua hänen mykkäkoulunsa alkoi ahdistaa, joten lähdin kissan perään.
“Mikä vialla, Rousku?” kysyin häneltä, samalla kun painelin pyyhettä märkään turkkiin, jonakin hellyyden eleenä.
“En ollut tajunnut ennen, miten lyhyt aika on”, Rousku vastasi.
“Mikä aika?” kysyin tarkentavasti.
“Aika elää. En halua hukata viimeisiä hetkiä isin kanssa”, Rousku sanoi suu mutrulla. Pää painui alas minullakin. Kuvittelin, että häntä painoi Panu ja Myy, vaikka oma isänsä on kohta...
“Ainoa asia, mikä siihen auttaa, on olla hänen kanssaan. Eiköhän tehdä jotain hauskaa. Simssiliini ja hänen kissansa antoivat meille lahjaksi rummut. Soitetaanko jotain?” ehdotin ja Rousku piristyi ideasta. Hän kaiveli xylofonin ja minä otin kitaran. Veimme rummut Vilille, joka näytti odottavaiselta keittiössä.
“Nyt soitellaan joulukappaleita”, minä sanoin ja nauroin loppuun. Tiesin sen, että soitamme niin pahasti nuotin vierestä, mutta jos rytmi oli oikea, niin eiköhän me jotain saataisi aikaan.
“No jos vaikka aloitetaan Tonttujen jouluyöstä, kun en ehtinyt kuulla sitä loppuun”, Vili ehdotti puna poskillaan. Rousku aloitti xylofonilla ja Vili rummutti rummulla. Minä taas osasin vain yhden soinnun, jota rämpytin kitarallani. Loppujen lopuksi soittomme ei liipaissut läheltäkään alkuperäistä, vaan taisimme luoda ihan oman kappaleen!
- - - - -
Nyt kävi lähellä Xenan loppua... ei ollut tarkoituksella!

Kaapista voi poistaa: banaani&suklaa pirtelöt, 1 vesilasi
Tarpeet:
+Hygienia Rouskulle (kylpy)
+Uni Vilille (nukkui kirkossa)
+Siisteys Vilille (harjaaminen)
+Nälkä Vilille (smoothie)
+Leikkimis Rouskulle ja Vilille (musiikkihetki)
+Liikkumis Rouskulle (kävely kirkolle ja haudoilla)

Vastaus:

Voih, teidän porukallapa on noita huolenaiheita vähän jokaiseen lähtöön. Ikä huolettaa Rouskua, mutta huolta riittää myös vanhasta Vilistä. Onpa ihanaa miten pukeuduitte joulukirkkoa varten, viitat ja kaikki. .-) Tapahtumissa pääsee tosiaan kätevästi näkemään muuta hoitolan väkeä! Kivasti löytyikin kaikille oma soitin niin sait kissoinesi kunnon orkesterin aikaiseksi. .-D Saat 22 + 30 = 52 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

Nimi: Xena

24.12.2017 07:59
//Joulutarina! Hyvää joulua koko Mouruposken väki! Xenan näkökulma//

- Lumi on niin kaunista, Hamppu totesi painaen nenänsä ikkunaan joka huurustui hänen hengestään jatkuvasti.
- Niin on, totesin ja katsoin sankkaa lumisadetta ulkona.
Sen jälkeen käänsin katseeni Hamppuun, pikkuiseen kissaani ja silitin hellästi tämän päälakea.
- Alkaako kirkko pian? Hän kysyi ja käänsi katseensa minuun.
Muistelin vähän aikataulua jonka näin ilmoitustaululla aulassa.
- Jos kello on nyt vasta yhdeksän, on meillä ainakin tunti aikaa ennen lähtöä, mietin ääneen.
- No mennäänkö sitten pihalle? Olisi kiva napata noita isoja hiutaleita suuhun, Hali sanoi pirteänä ja oli jo lähdössä.
Myönnyin, puin ulkovaatteet päälleni ja sitten lähdimme ulos.

Pihalla katselimme hetken jäätynyttä lampea. Sen pinta oli kaunis ja kiilsi peilin tavoin.
- Olisi kiva opetella luistelemaan tuossa, Hamppu totesi ja katsoi minua Osta-mulle-luistimet-katseella.
- No, saa nyt nähdä, sanoin ja mietin, olisiko minulla varaa ostaa kissalleni omat luistimet.
Sitten lopetimme turhan patsastelun ja aloimme metsästää lumihiutaleita kielillämme.
- Mihä hain yh'hen ihon! Hamppu sanoi suu auki, joka aiheutti oudonkuuloisen puheen.
- Mihä myöh! Iloitsin saadessani ison ja kylmän hiutaleen kielelleni.
Seurasi hiljaisuus, ja kumpikin meistä nappaili kauniita lumihiutaleita suuhunsa. Olimme niin keskittyneitä, että emme edes huomanneet ajautuvamme aina vain lähemmäs toisiamme. Pian törmäsimme toisiimme muksahdimme maahan kumpainenkin. Aloimme nauraa.
- Olipas hyviä lumihiutaleita. Tai siis vettä, hihitin.
- Samoin minulla, Hamppu nauroi.
- Ehkä meidän pitäisi lähteä jo kävelemään, totesin.
- Kävelläänkö me? Hamppu kysyi silmät lautasen kokoisina.
- Äh, kyllä sinä jaksat, ja voin ehkä ihan hetken kantaa sua, rohkaisin ja nousin maasta ylös.
Sitten lähdimme matkaan.
- Mitä siellä kirkossa tehdään? Saako siellä puhua? Onko siellä haamuja?! Hamppu pommitti minua kysymyksillä kävellessämme.
- Siellä kuunnellaan jouluevankeliumi ja lauletaan jouluisia virsiä, siellä voi puhua hiljaa mikäli on pakko, ja ei, siellä ei ole haamuja, vastasin kärsivällisesti samalla talsiessamme soratien viertä. Sitä reunustivat lumiset pellot, joille leijaili hiljalleen lunta. Sade oli hieman hälvennyt, mutta vain hieman.
- Ollaanko pian perillä?? Hamppu kysyi ja hyppi kärsimättömästi askelten välissä.
- Ei enää paljoa matkaa, totesin ja jatkoin kävelyä.

Pian olimme perillä. Kirkon kellot kutsuivat jo ihmisiä joulunviettoon, ja niitä tulikin aika suurin määrin. Nappasin Halin varmuuden vuoksi syliini, jotta hän ei olisi eksynyt luotani väkijoukossa.

// Halin näkökulma//

Ihmisiä tuli joka suunnasta, ja heitä oli aika paljon. Kävelimme kirkon isoista ja hienoista ovista sisään. Ovella jaettiin laulujen sanoja, ja otin yhden kirjasen. Xena ei ottanut omaa.
- Säästää luontoa, hän sanoi vain ja valitsi meille paikat tuolirivien vasemmalta puolelta, melko edestä. Ihmisiä tuli, ja pian pieni kirkko oli melkein täpösen täynnä kissoja ja ihmisiä.
- Tervetuloa kaikille teille joulun viettäjille, sekä kissoille että ihmisille. Ensin luemme jouluevankeliumin ja sen jälkeen laulamme jouluvirsiä, joku mies lavalla sanoi, ja alkoi kertoa selvästi sitä jouluevankeliumia.
"Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja."
- Ensin laulamme laulun sivulta 12, maa on niin kaunis.
- Laula mukana, Xena kuiskasi minulle.
"Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas, ihana on sielujen toiviotie..."
En saanut laulettua sitten sanaakaan, ja jotkin sanat olivat minulle jopa tuntemattomia.
- Ehkä on vaan parempi että kuuntelen, totesin.
- Seuravana sivulta 20 Enkeli taivaan. Samalta aukeamalta löytyy myös seuraava laulumme, en etsi valtaa loistoa, mies lavalla jatkoi.
Laulu alkoi taas.
"Enkeli taivaan lausui näin..."
Minua alkoi jo hieman pitkästyttää, ja töykin Xenaa.
- Tylsääää, kuiskasin mutta hän vain mutristi suutaan ja jatkoi laulua.
Kun se oli loppunut, Xena sihisi: - Jos et jaksa kuunnella, mene vaikka katsomaan hautoja! Älä sitten pelleile, tulen pian.
Nyökkäsin ja lähdin pihalle. Hautausmaalla ei ollut paljoa hautoja, mutta tilaa oli riittävästi tuleville. Menin yhden eteen, jossa oli kolme kynttilää ja kaunis keltainen kukka. Siinä luki "Bernando Bellimo". Seuraavassa oli paljon kukkia ja muuta, ja siinä luki "Mörrimöykky". Tunsin haikeutta ajatellessani näitä kissoja. Kun he olivat pentuja, ja sitten kasvoivat aina vaan, kunnes heistä aika jätti. Surulliselta se kuulosti.

//Xenan näkökulma//

Lauloimme vielä laulut en etsi valtaa loistoa, heinillä härkien kaukalon ja tulkaa kaikki nyt laulamaan. Sitten oli vielä Isä meidän- rukouksen aika.
"Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä
meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakuntaja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen."
- Kiitos kaikille tulleille ja rauhaisaa joulunviettoa, pappi sanoi ja ihmiset alkoivat lähteä oven suuntaan.
Lähdin itsekin ja pihalla etsin Hampun. Hänet oli helppo löytää, ja hän oli erään haudan edessä.
- Minä tulin, sanoin ja hän kääntyi ympäri minuun päin.
- Ai, hyvä, hän huokaisi kaihoisasti.
- Onko kaikki hyvin? Kummastelin lähtiessämme kävelemään Mouruposkeen. Lumentulo oli loppunut kokonaan ja ihmisiäkään ei enää näkynyt niin paljoa.
- On. Olin vain ajatuksissani. Hali sanoi ravistaen päätään ikään kuin koittaisi siten karistaa turhat ajatukset pois mielestään.
- Minusta joulu oli aika tylsä, hän jatkoi.
- Eihän se vielä ole ohi. Voit syödä karkkikepin jonka ostin sinulle! Ja voimme laulaa vielä niitä hilpeämpiä ja ei niin hartaita joululauluja kotona! Ehdotin ja näin Halin mielialan kohoavan hetkessä.
- Joo! Juostaan Mouruposkeen! Kuka on viimeisenä siellä on mätämuna! Hän hihkaisi ja lähti hyppimään lumihangessa reippaasti.

Mouruposkessa kumpikin meistä oli ihan poikki, mutta huoneeseen päästyämme, ja kun olin riisunut ulkovaatteeni piristyimme heti. Otin kaapista karkkikepin ja ojensin sen Halille joka nappasi sen heti tassuihinsa.
- Onpa hassun muotoinen, hän kommentoi tutkiessaan käpäliensä välissä olevaa makeista.
- Sitä kannattaa nuolla tai imeskellä, koska se on kova. Minä itse pidän karkkikepeistä, ja muutenkin piparmintusta, kerroin ja rojahdin sängylle.
- Mistä joululauluista sinä pidät? Hali kysyi ja alkoi nuolla karkkikeppiään.
- Petteri Punakuono on hyvä, sanoin ja aloin laulaa: - Muistat Tuhkimon, Lumikin, Ruususen varmaan. Ja punahilkan ja sudenkin harmaan. Mutta poro tää, sulta usein unhohon jää...
Pian Hamppu yhtyi lauluun.
- Petteri Punakuono oli poro nimeltään. Ollut ei loiste huono Petterimme nenänpään. Haukkuivat toiset illoin, majakaksi pilkaten...

//Toivottavasti joulukirkosta tuli hyvä vaikka en niin paljoa jumalanpalveluksesta tiedä, uskonnoton kun olen. Mutta kai siitä ihan hyvä tuli. 956 sanaa.//

Hamppulin tarpeet:
+ Liikuntatarve (lumihiutaleiden nappaus ja kävely)
+ Leikkimistarve (lumihiutaleiden nappaus)
+ Nälkätarve (karkkikepin voi poistaa)

Vastaus:

Olipa mukava joulusää kun lunta tuprutti ja pääsitte jahtamaan lumihiutaleita. .-) Hali on niin ihanan utelias kysellessään jatkuvasti kaikenlaista. .-3 Harmi ettei jumalanpalvelusohjelma kiinnostanut Halia, mutta kissa sai sitten tekemistä hautausmaan tutkimisesta. Yhteinen laulutuokio huoneessanne oli kiva tapa päättää tarina. .-) Saat 18 + 30 = 48 penniä, ja kohotan tarpeet. .-)

-Kasa

©2018 Kissahoitola Mouruposki - suntuubi.com